Nuivalisto voitti ja soinilainen linja hävisi - Karkea analyysi PS:n EU-vaalituloksesta

Ensinnäkin on todettava että olen voitosta huolimatta pettynyt.

Juttelimme erään ystäväni kanssa helmikuulla arvioistamme PS:n EU-vaalikannatukseksi, ja sanoin arvionani puhelimessa, että PS:n kannatus on jotain 12-13%. Kaveri sanoi, että heilläpäin on laskettu sen tulevan olemaan noin 12,5%.

Silti, tässä viime viikkoina vaalikuume tarttui ja nousi ja kyllä rehellisesti sanoen toivoin kannatuksen olevan yli 15%.

EU-vaalituloksen merkitys PS:n kannalta on seuraava:

Halla-aholainen/moku-kriittinen linja keräsi potin, vetistetty soinilainen linja floppasi. Puolueen sisäisen köydenvedon kannalta vaalitulos oli voitto ns. nuiville ja henkilökohtainen tappio Soinille. Sen näki miehen ilmeestä eilen illalla.

PS on ollu parin vuoden ajan pikku hiljaa liukumassa "vanhaksi puolueeksi". On syytä muistaa, ettei hallitukseen ei päästä nuoleskelemalla kokkareita ja kepuleita, vaan saamalla hyvä vaalitulos. Ministeripaikkoja saa toki kynnysmattonakin, mutta se olisi Isänmaan ja aatteen tappio.

Halla-ahon ja mamu-kriittisten kannatus kumpuaa ns. omalta pohjaltaan Soinista ja PS:stä riippumatta, ja jos PS vesittää linjansa tältä osin, nämä äänet etsivät ensi vaaleissa uuden purkautumissuunnan (osviittaa saa kun laskee yhteen nuivien ehdokkaiden saaman osuuden PS:n kannatuksesta viime EK-vaaleissa ja näissä Eurovaaleissa). Soini tietää tämän ja pelkää. Syytä onkin. 

Jo kesällä 2011 tehtiin kyselytutkimus, jonka mukaan Halla-aho&Co saisivat 4-5%:n kannatuksen yksinään, jos lähtisivät ja eroaisivat PS:stä. Tuolloin laskin, että synergia-etu huomioiden nuivaliston lähtö PS:stä olis tuonut 7%-yksikön loven jytkyvaalitulokseen PS:n kannalta. 

Koska vuonna -11 noin kolmannes PS:n kannatuksesta oli kuitenkin ns. "ilmaa" eli protestiäänimassaa, joka ei ollut puolueeseen kovin sitoutunutta, ei ole kovin ihme, että viime kuntavaalitulos jäi juurikin tuon noin kolmanneksen Jytkystä.

On lisäksi huomioitava presidentinvaalien tulos, jolloin kolmannes jäljelle jääneistä ja karkealla otannalla kenttäpalautteen perusteella reilu 2/3 enemmistö puoluetta kannattavista nuivista äänesti suoraan Niinistöä,  mikä näkyi myös presidentinvaalien tuloksen ja kuntavaalien tuloksen erotuksena.

PS:n EU-vaalit olivat Perus-nuivien voimannäyttö ja Perus-soinilaisten tappio, koska toisin kuin Perus-soinilaisten keskuudessa, joista isompi osa jäi nukkumaan (gallup-lukemiin verrattuna), on äänestysinto Perus-nuivien keskuudessa samaa tasoa tai korkeampi kuin RKP:llä. Näin ollen voidaan yllä olevan ja EU-vaalien tuloksen pohjalta sanoa, että nykyisestä PS:n Eurovaalikannatuksesta nuivien osuus on vähintään 40% tai noin puolet. Soinin on siis syytä lopettaa puolueen kintuille urinoiminen mamu- sekä moku-kriitikoiden vähättelyn muodossa.

Mikä sai soinilaisen ja PS:n ns. tuurikannattajan nukkumaan näissä vaaleissa? Toki on selvää, ettei EU-vaaleissa äänestäminen kiinnosta ja moni jättää äänestämättä silkasta inhosta EU:ta kohtaan. Mutta kenttäpalautteen perusteella myös tyytymättömyys juurikin vesittyneeseen EU-kritiikkiin on ollut merkittävä demotivaattori.

Jos puolueen johto jatkaa PS:n mamu- ja eurokriittisen linjan vesittämistä, voidaan vetää johtopäätös, että 2015 EK-vaaleissa käy PS:lle kehnosti nuivien äänten alkaessa valumaan muualle ja soinilaisten jäädessä nukuumaan vesittyneeseen EU-linjaan pettyneenä.

EU-parlamentissa brittikonservatiivien suuntaan pyrkiminen on elitistisen konservatiivisuuden halaamista. Se on siis Kokoomuksen suuntaan pyrkimistä, mikä on myrkkyä puolueelle. PS:n on on lopetettava olennaisissa asioissa samanmielisten eurooppalaisten puolueiden hylkiminen, ja pyrittävä vähintäänkin puheväleihin kaikkien europarlamentin kansallismielisten puolueiden kanssa. On pyyhittävä perse imagohaitoilla, ja tehtävä yhteistyötä linjoiltaan lähimpänä olevien kanssa leimakirveistä huolimatta.

Hollannin Vapauspuolue, joka on kansallis-liberaalinen, olisi tietyistä arvokysymyseroista huolimatta hyödyllinen yhteistyökumppani, jonka päälle sylkeminen lausunnoin on omaan kuppiin sylkemistä. Eurokriittisistä yleislinjaltaan kaikkein lähinnä olevan Tanskan Kansanpuolueen peesissä kannattaa toki edelleen olla.

Ennen kaikkea on kyettävä tai edes pyrittävä yhteisissä asiakysymyksissä yhteistyöhön kaikkien kansallismieliesten europuolueiden kanssa, vaikka nämä kuuluisivat eri parlamenttiryhmään tai vaikka nämä toisissa asia- tai arvokysymyksissä olisivat eri linjalla. Muuten federalisaatio-projektia eli liittovaltiohanketta ei saada edes hidastettua saati pysäytettyä.

Jos PS haluaa edes puolijytkyn ensi vuoden EK-vaaleissa, linjaa on korjattava kriittisemmäksi. On lopettettava mm. se itsepetos että voitaisiin pysyä eurossa ja silti estää liittovaltion synty. Eurossa pysyminen johtaa liittovaltioon, piste. Eurosta eroaminen on siis otettava puolueen ohjelman yhdeksi tärkeimmistä kulmakivistä. On lisäksi alettava vaatia valmistautumista EU:sta eroamiseksi ja kansanäänestystä EU-erosta vs. liittovaltiosta.

Entä jos se olikin palestiinalaistervehdys?

Valtakunnantrolli ja kansantaiteilja Seppo Lehto on saavuttanut viimein sen, mitä hän on aina halunnut: globaalia julkisuutta. Valitettavasti hän on saavuttanut tämän päämääränsä Perussuomalaisten ja kansanedustaja Hirvisaaren kustannuksella, vaikkakin Hirvisaari itse ajattelemattomuuttaan mahdollisti tämän saavutuksen.

Lehtohan siis teki yleisen tulkinnan mukaan eduskunnan parvekkeelta historiallisessa kontekstissa yhdeksi provokatiivisen pahuuden ilmenemismuodoksi tehokkaasti leimautuneen ns. roomalais- tai persialaistervehdyksen, joka myös natsitervehdyksenä sekä nyttemmin myös palestiinalaistervehdyksenä tunnetaan. Ja paskamyrskyhän siitä tuli.

Koska itse toisinaan harrastan myös trollausta, tosin huonolla menestyksellä, ymmärrän ja osaan myös arvostaa Seppo Lehdon tekemisten Camp-taiteellista huumoriarvoa. Nyt Sepon taide on kuitenkin aiheuttanut sekä itse edustamani puolueen että yhden sen istuvan kansanedustajan kannalta peruuttamatonta vahinkoa. Se ei tästä muuksi muutu. On turha yrittää selitellä tätä paskaa miksikään muuksi kuin mitä se on. Koska kyseessä on Mr. Lehto, voidaan hyvällä syyllä käyttää englantilaisittain termiä major cockup.

Sepi on lähinnä jonkinlainen kansantaiteilija, joka kärsii syntymähumalasta ja eräänlaisesta taiteellisen sisäisen pakon sanelemasta mentaalis-poliittisesta diureesista. Moni hänen edesottamuksiaan seurannut onkin sitä mieltä, että miehen paikka olisi pikemminkin joko teatterissa ja/tai hullujenhuonella, eikä rinnastus Jouko Turkan tai Teemu Mäen kaltaisiin taide-elämämme mielenterveysjaoston edustajiin ole tässä suhteessa ollenkaan niin kaukaa haettu kuin voisi luulla. Ehkäpä ratkaisu ongelmaan olisikin Lehdon tapauksessa joko valtion taiteilija-apurahan tai mielenterveyseläkkeen myöntäminen? Itse kannatan puhtaasti huumorimielessä vähintään läänintaiteilijan vakanssin ja apurahan myöntämistä.

Mutta PS:n muroihin kusastiin siis nyt oikein kunnolla. Ja edustaja Hirvisaari oli valitettavasti se, joka puolueen murokupin ojensi Lehdolle kustavaksi. Sellaisen mahdollisuuden saatuaan Sepi tekee vain sitä mitä hän tekee eli on oma itsensä. Hän on nimittäin luultavasti vähintään koko Pohjois-Euroopan omiin sekä erityisesti ja varsinkin toisten muroihin urinoimisen Maailman Supermestari.

Toisaalta kohussa on myös joitain seurauksia, jotka voidaan nähdä positiivisina. Ensinnäkin Soini ja puoluejohto voivat nyt osoittaa jämäkkää ja järkevänoloista johtajuutta ja kiillottaa kilpeä. Voidaan myös toivoa, että PS:n julkikuva pitemmällä tähtäimellä vähän paranee Hirvisaaren välttämättömän uhraamisen myötä.

Toivoa sopii. Katsotaan miten käy.


-------------------------
P. S.  Kohun myötä "rakkaalle lapselle" on annettu uusi nimi; tamperelaistervehdys!

Eli eipä muuta kuin saluti tampereni  \o  ; )



-----------------------
[Edit 17.10.] Koska itse taiteilijamestari Lehto on katsonut asialliseksi pyytää, re-editoin vaatimattoman trollipersoonallisuuteni nimissä sekä myös lisäksi muutenkin muokkasin tekstiä hieman.

Olipa kerran Pekka ja säätiö

Kerron teille sadun, joka on tosi.



Olipa kerran säätiö.

Säätiön nimi oli "SMP:n tukisäätiö". Säätiöllä oli vuosien mittaan kertynyt suhteellisen mittava varallisuus; sillä oli kiinteistöjä eri puolilla Suomea, maa-alueita ja rahaa kassassa yhteensä kaksinumeroinen luku miljoonia.

Säätiön hallitus koostui kolmesta henkilöstä, joista yksi oli lihava poika nimeltä Pekka. Pekka oli syntynyt kultalusikka suussa ja saanut elämässään kaiken tarjottimella. Tämä oli Suuren Kultaisen Tarjottimen ansiota. Tämä Suuri Kultainen Tarjotin oli hänelle tuonut aikanaan SMP-nimisen puolueen puheenjohtajuuden, jota Pekka hoiti isänsä jälkeen. Samoin Pekka oli saanut myös myös johtopaikan omassa säätiössään.

90-luvulla SMP puolueena alkoi ajautua talousvaikeuksiin. Se oli vuosien saatossa nojannut paljon tukisäätiöön. Puolue oli lainannut rahaa myös omalta lehtiyhtiöltään, yli 4 miljoonaa markkaa. Ristiintakailu pelasi jotenkuten, mutta lopulta kävi kuten aina ennenkin; pää tuli vetävän käteen kun lehtiyhtiö tarvitsi rahansa takaisin.

Mutta niitähän ei ollut, puolueella ei ollut rahaa. Lehtiyhtiö ajautui konkurssiin. Seuraus luonnollisesti oli, että myös SMP:n konkurssiuhka oli selviö. Lehtiyhtiön konkurssin myötä myös ristiintakaukset laukesivat, jonka takia sen puolueelle antaman velan velkojaksi tuli puolueen "seteliselkäranka" eli säätiö. Kun kasaan laskettiin säätiön muut SMP:lle antamat velat, SMP:ta uhkasi konkurssi tilanteessa, jossa noin 80% sen veloista oli omalle tukisäätiölle.

Tukisäätiö olisi voinut helposti varallisuutensa turvin antaa myönnetyt velat anteeksi eli kuitata tappiona, tai myydä osan kiinteistöomistuksistaan tappioiden katteeksi.

Näin ei kuitenkaan tehty. Pekalla oli paljon parempi idea. Nimittäin Suuri Kultainen Tarjotin oli tullut jälleen kerran tarjoamaan Pekalle mahdollisuutta, josta hän ei halunnut kieltäytyä.

Pihan Isot Pojat eivät nimittäin pitäneet SMP:stä ollenkaan ja olivat tilanteen huomattuaan luvanneet, että jos Pekka ei pelasta puoluetta vaan ajaa sen mennä konkurssiin, hän saa kivan eläkeviran valtiollisen UMTS oy:n johtajana, kunhan vain pistäisi nimen paperiin, että UMTS oy:n pääomaa liputetaan Isojen Poikien taskuihin yli 4 miljardin edestä.

Lisäksi Pekalle luvattiin, että eläkeviran lisäksi Isot Pojat eivät tällöin millään tavalla puutu Pekan säätiöhommiin.

Pekka tunsi kultalusikan miellyttävän, hivelevän värinän hyvin leveässä takapuolessaan ja suostui.

Säätiö ajoi SMP:n konkurssin. Silloin Pekalta kysyttiin, että mitenkäs tuo tukisäätiön miljoonaomaisuus ja varskinkin kiinteistöt, eikös niitä vois myydä ja puolueen pelastaa? Pekka vetosi, että kiinteistöjen hinnat ovat nyt niin alhaiset, ettei kannata.

Mutta vuotta myöhemmin, kun pöly oli vähän laskeutunut, tukisäätiön kiinteistöt oli myyty. Rahaa oli kassassa kivasti.

Pekka ja mietti säätiön hallituskavereidensa kanssa, että mitäs sitä nyt tehtäisiin. He vilkaisivat rahakasaa silmät kiiluen. Sitten he katsoivat tarkkaan säätiön sääntöjä. Siellä luki, että säätiö voi oman harkintansa mukaa tukea SMP-puolueen veteraaneja. "Mutta mehän olemme kaikki SMP:n veteraaneja!", huudahtivat hallituslaiset he kuin yhdestä suusta.

Ja niin Pekasta ja kavereista tuli kaikista kolmesta miljonäärejä. Lisäksi Pekka sai eläkeviran UMTS oy:n johtajana, ja auttoi myöhemmin Suurta Kultaista Tarjotinta viemään yli 4 miljardia sen pääomaa Pihan Isoille Pojille.

Sittemmin Pekka kavereineen jättäytyi pois säätiön johdosta. Se jätettiin turhasta varallisuudesta puhtaaksi putsattuna seuraavan sukupolven haltuun.

"Tässä sulle säätiö, mä lähden Espanjaan!", Pekka sanoi naapurissa asuvalle Pikku-Timolle, ojentaessaan hänelle paperit ja avaimet.

Sitten Pekka päästi röhönaurun ja huristeli pois näkyvistä uudenkarhealla Mercedeksellään.


Sen pituinen se.



P. S.

Jatkosatu: Olipa kerran Perussuomalaisten tukisäätiö....

?

Jytkysen jälkeen - Turhaa pessimismiä?

En haluaisi olla liian pessimisti, mutta koska ajattelen tulevaisuutta pitemmälle, on pakko. Näyttää ikävästi siltä, että PS:n kuntavaalijytkynen jäi aivan liian pieneksi luomaan vakavasti painetta nykyhallitukselle. Vastaavasti demarit eivät ottaneet pahasti takkiin, mikä olisi ollut muutoksen toinen edellytys.

Eli toisin kuin arvioin viime tammikuussa, nykyhallitus tulnee sittenkin istumaan hallituskauden loppuun asti. Sillä on erittäin traagiset seuraukset Suomen kannalta.

Tänä talvena nimittäin ajetaan EU:ssa läpi pankkivalvonta, budjettikuri ja pari muutakin "integraatiota vahvistavaa" juttua. Kun nämä yhdistetään edellisiin "nauloihin Suomen itsenäisyyden ruumisarkussa" eli 2008 perussopimukseen, ERVV/EVM sitoumuksiin ja taannoiseen EU-jäsenyyden kirjaamiseen perustuslakiimme, niin seuraus on se että Suomi sidotaan tiukasti kahleilla uppoavan Titanicin kanteen, ja hallituksemme on tämän kaiken takuumies.

Jos meillä olis ollut toivoa hallituksen kaatumisesta vasemmistopuolueiden tappion kautta, meillä olisi ollut toivoa Suomen linjan muuttamisesta ensi kevättalvella. Nyt sitä ei ole.

Kevään -11 vaaleista alkanut etsikoaika tai toimintaikkuna Suomen pelastamiseksi on sulkeutunut. Vaikka PS ja/tai oppositio saisi suurvoiton 2015 ek-vaaleissa, sillä ei olisi enää vaikutusta, koska kaikki tärkeät päätökset ja päätösvalta on siihen mennessä siirretty Unionille.

Kunnissa PS voinee tehdä ja vaikuttaa yhteen jos toiseenkin asiaan, mutta valitettavasti Suomen itsenäisyyttä ei voi enää pelastaa perinteisen politiikan ja pelkän demokratian keinoin. Harkitsen vakavasti pyyhkeen heittämistä kehään tämän suhteen.

Mitä tässä voisi enää tehdä Suomen pelastamiseksi?

Kiitos kaikille äänestäneille - Muutamia huomioita Jytkysestä

Sain kuntavaaleissa 103 ääntä. Kiitän lämpimästi kaikkia minua äänestäneitä.

Ja sitten muutama huomio vaaleista, koskien PS:n tulosta verrattuna odotuksiin. Ei tullut jytkyä, vaan vaalikommentaattori Ervastin sanoin "Jytkynen".

Ensinnäkin äänestysprosentti laski merkittävästi viime vaalien 61,3 prostentista, jääden 58,2 prosenttiin, tiputusta yli kolme pinnaa. Oulun vaalipiirissä äänesti vain 56,5 prosenttia äänioikeutetuista. Uudessa Oulun kaupungissa äänestysprosentiksi jäi vain 53,7, kun neljä vuotta aiemmin äänestysprosentti oli 57,7 eli tiputusta oli peräti neljä pinnaa.

Toisekseen PS kuuluu kannattajaprofiililtaan samanlaiseen äänestäjäsegmenttiin kuin vasemmistopuolueet, mikä tarkoittaa sitä, että äänestysprosentin alhaisuus rankaisee sitä. Aina kun äänestysprosentti laskee, Kokoomus voittaa. Vanhaa sanontaa lainatakseni "Äänestä, tai kokoomuslainen äänestää puolestasi".

Kolmanneksi PS on leimallisesti miesten puolue, kannattajista yli kaksi kolmasosaa on miehiä. Suomeksi, kun miehet, ja varsinkin duunareista ja erityisesti lähiöissä sekä haja-asutusalueilla jäävät kotiin, niin se tuntuu suhteessa enemmän PS:n kannatuksessa.

Oma alustava huomioni, joka tosin vielä tässä vaiheessa perustuu varsin pieneen otantaan, antaa osviittaa siitä että miesten äänestysaktiivisuus olisi tippunut enemmän kuin naisten. Katsotaan kuitenkin tarkemmat tilastot kunhan ne valmistuvat, ennenkuin voidaan tarkemmin arvioida tämän vaikutusta.

Neljänneksi tietty terävyys puuttui puolueen yleisestä kampanjasta, kuten TV:n vaalivalvojaisissa kommentaattori totesi, Soini jäi ehkä liikaa varmistelemaan sen sijaan että olisi hyökännyt. Yksi asia, mikä yksistään saattoi viedä jopa puoli prosenttia liikkuvien kannattajien ääniä pois oli TV:n toiseksi viimeisen vaaliväittelyn aikana sattunut ns. "Soinin ja Kataisen kuhertelu", kun Soini puhui, että joskus vielä koittaa aika, jolloin PS ja Kok. ovat "samalla puolella aitaa hallituksessa". Ei kai siinä, yhteistyösuhteita puolueiden välillä on  oltava, mutta vaaliväittely ei ole oikea paikka niiden lämmittelyyn.

Viidenneksi täytyy sanoa, että kyllä "lapset" palasivat kiltisti kotiin eli Keskustaa viime vaaleissa näpäyttäneet äänestäjät palasivat melkoisella volyymillä takaisin puolueen riveihin. Osalle keskustajohtoa tosin voi olla vähän kiusallista, että Väyrysen johdolla tehti linjamuutos eli Keskustan eurokriittisempi linja on se pääasia, joka tämän on tehnyt. Eli entisellä citykepulaisella liberaaliklikillä ei ole edelleenkään varaa viedä puoluetta takaisin euronuoleskeluun. Se harharetki oli käydä kohtalokkaaksi.

Puheenjohtaja Sipilä on fiksu mies ja jos mies muuttaa puoluetta eikä puolue miestä, ja jos Keskusta ei taas käännä takkiaan europolitiikassa eli viime eduskuntavaalien selkäsaunasta on otettu oikeasti varteen, niin puolue pärjännee hyvin myös tulevaisuudessa.

Kuudenneksi  täytyy sanoa, että kyllä oli olemassa myös yleistä vaaliväsymystä ja sen huomasi ihmisten reaktioista myös. Ja vaaliväsymystä oli myös osittain omassa porukassa. Tässä on ollut kauhea hässäkkä PS:n ympärillä viime eurovaaleista asti, ja siihen turtuu. Onneksi meillä oli silti tarpeeksi innokasta väkeä ja ehdokkaita, jotka jaksoivat painaa päälle.

Omalta osaltani tuloksen laihuuteen vaikuttaa ensi sijassa kaksi asiaa, työttömän rajalliset rahavarat ja henkilökohtaisen elämän kiireet. Jos olisi ollut varaa laittaa mainontaan noin puolitoista tonnia, olisin ehkä saattanut kolkutella valtuuston ovia, ja toisaalta viimeisten 6 viikon aikana ajastani meni kaksi ja puoli viikkoa sairastuneita perheeni jäseniä hoitaessani.

Näillä ajatuksilla kohti tarkempia analyysejä.

----------------------
---------

Edit. 30.10. lisäys ja korjaus

Nostan tähän tuolla alempanan kommenttina olleen nimimerkki Kumitontun huomion, koska hän teki oikeat johtopäätökset. Eli vedän sanani takaisin koskien väitettä "paluu Keskustaan":

"Keskusta menetti kannattajiaan noin 50.000 verrattuna edellisiin kunnallisvaaleihin 2008 ja sai noin 1.500 lisää verrattuna eduskuntavaaleihin 2011. Eli ei todellakaan suurta ryntäystä takaisin Kepun suuntaan ollut ilmassa.

Eilisissä vaaleissa kolme suurta menettivät yhteensä noin 160.000 ääntä, mikä on prikulleen sama minkä PS voitti. Äänestäneiden määrä laski 65.000 mikä on prikulleen sama kuin Vasemmiston, Vihreiden ja "Muut" kärsimä lasku.

Korkeampi äänestysinto olisi satanut sellaisenaan Perussuomalaisten leiriin, mutta se on toinen asia. Nyt näimme, miten 160.000 ääntä menettäneet vanhat ja 65.000 ääntä menettänyt punavihreä vasemmisto "juhlivat" tapahtunutta kuin suurtakin voittoa. Toisin kuin ammattitaidottomat toimittajat toistelevat, me emme nähneet torjuntavoittoja. Yksikään puolue ei saanut torjuntavoittoa vaan turpiin ja pahasti. Pois lukien RKP joka on verrattavissa enemmän seurakuntaan kuin poliittiseen puolueeseen."

Kokoomus - Peruuttamalla "eteenpäin" 50-luvulle

Alkoi ärsyttämään Kokoomuksen "peruuttamalla ei päääse eteenpäin" -mainonta.

Perussuomalaisiahan syytettiin vielä viime vaalien alla, että haluamme muka peruuttaa Suomen "50-luvulle". No, Kokoomuksen linja jos mikä on peruuttamista "50-luvulle", mutta ei 1950- vaan 1850-luvulle, ainakin mitä tulee Suomen taloudelliseen asemaan EU:n periferisena riistettynä alusmaana eli maamme poliittiseen asemaan, itsenäisyyteen ja suvereniteettiin.

Jos haluatte peruuttaa 1850-luvulle, niin toki voin suositella Kokoomusta.

Mutta menkäähän äänestämään.

Huomioita Hesarin gallup-uutisoinnista

HS uutisoi tuoreimmasta gallup-tutkimuksestaan:

"Sdp:n kannatus taas nousussa 

Sdp:n kannatus on pienen nuukahtamisen jälkeen kääntynyt kasvuun. Viimeinen viikko ennen vaalipäivää ensi sunnuntaina on menossa ja Sdp:n ero kärjessä olevaan kokoomukseen on kaventunut 0,7 prosenttiyksikköön. Ero on virhemarginaalin sisällä."

Tämä on nyt vain vaatimattoman allekirjoittaneen varavaltuutetun tulkinta, joka on tehty foliosuikka kevyesti toisella ohimolla, mutta Hesarin jutussa ei kerrota, että;

a) PS on _ainoa_ puolue joka on nostanut kannatustaan viime kuntavaaleista.

b) että PS:n kannatus ei olekaan notkahtanut kuten HS:nkin sivuilla ehdittiin hehkuttaa viime perjantain iltalööppien galluppeihin nojaten.

c) PS:n saamaa tarkkaa gallupkannatuslukemaa.

Hesari viittaa PS:n kannatuslukemaan vain ilmaisulla "noussut kymmenen prosenttia viime kuntavaalista", siis oikeasti 15,6%. Edellinen Hesarin mittaus oli 15,7%. yhdellä kymmenyksellä ei väliä. Tähän HS viittaa vain sanomalla, että PS ja Keskusta ovat "jämähtäneet".

Sen sijaan HS:n otsiointi tukee SDP:tä minkä kerkeää. Tämä siksi, että Erkkomedia tietää miten tukalaa maamme federalistihallitukselle (ja HS:n agendalle) tulee, jos demarit kärsisivät kovan tappion.

Ei yhtään Pravda-meininkiä taas...

Paha persu nostaa rumaa päätään

Tyhjentävänä kommenttina koko Per looks -kohuun laitan tähän klassisen Kummeli-kappaleen, oodi kaikkien tavisten puolesta:

http://youtu.be/DiDW3BLyTYc

https://www.youtube.com/watch?v=DiDW3BLyTYc

"Ne rumiin vaatteisiinsa pukeutuu,
Jotka ei oo ollut vuosiin muodissa.
On niiden hiukset rasvassa
Tai sitten ne kaljuuntuu.
Niillä on liian iso nenä ja vino suu.

Rumat ihmiset, menkää kotiinne.
Rumat ihmiset, menkää kotiinne.
Rumat ihmiset, ootte turhia.

Ne on liian lihavii tai liian laihoja.
Ne on liian lyhyitä tai kauheen isoja.
Ne on epäsuhtasii ja ne haisee pahalle.
Finnejä ja karvoja kasvaa niiden nahalle.

Rumat ihmiset, menkää kotiinne.
Rumat ihmiset, menkää kotiinne.
Rumat ihmiset, menkää kaljalle.
Rumat ihmiset, menkää itseenne.
Rumat ihmiset, ootte turhia."

;D

Kaadetaan hallitus tekemällä SDP:lle rökäletappio kuntavaaleissa!

Toisin kuin voisi luulla, näissä kuntavaaleissa ei Suomen tulevaisuuden kannalta ole tärkeintä PS:n voitto - vaikka se onkin melko tärkeää - vaan SDP:n tappio.

Jos nimittäin nykyinen hallitus pysyy vallassa, EU:sta tehdään tämän kriisin aikana - jo ensi vuonna - täysimittainen liittovaltio, jossa Suomen itsenäisyyden ja suvereenisuuden viimeisetkin rippeet menevät niin, että niitä ei saada enää takaisin ilman uutta itsenäisyyssotaa.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut toivoen ja ennustaen hallituksen kaatumista, niin viime keväänä hallitus lakaisi budjettiriihessä todella roiman listan leikkauksia maton alle kunnes kuntavaalit olisivat ohi. Näin siksi, ettei hallituspuolueille tulisi pahasti takkiin kuntavaaleissa. Nämä leikkauslistat otetaan esiin kuntavaalien jälkeen.

Nyt jos ja kun kuntavaaleissa vasemmistopuolueet ja erityisesti SDP kärsivät roiman tappion, herää demarillakin poliittinen itsesäilytysvaisto. Jos SDP:n kylki vuotaa tarpeeksi, sen hallituskunto lopahtaa, ja viimeistään siinä vaiheessa kun Katainen lyö leikkauslistan eteen, demarilinnakkeessa todetaan, että "Nyt jos me tähän lähdetään niin käy ensi vaaleissa ohraisesti! Ulos, toverit!", ja näin hallitus kaatuu.

Yhtälö on tämä:

a) Edessä on vähintään vielä 2 miljardin lisäleikkaukset tällä hallituskaudella (pahimmillaan jopa yli 5 miljardin leikkaukset, riippuu toki miten paljon hallitus on valmis ottamaan velkaa korolla, joka tulee nousemaan rajusti sillä sekunnilla kun velkaunioni toteutuu).

b) Edessä on vielä vähinään 3, todennnäköisesti jopa 5 lamavuotta.

c) Ennen vuoden 2015 vaaleja istuva hallitus tulee olemaan monta kertaa vihatumpi kuin Esko Ahon "lamahallitus" aikanaan oli.



Hallitus kaatuu vain jos SDP:lle tulee suurtappio. Toki Kokoomuksenkin suurtappio saattaisi puolueen tilanteen tukalaksi, mutta koska Kokoomus on puolue jonka lojaliteetti ei kohdistu kansaan vaan suurpääomaan, sen tappio ei vielä hallitusta kaataisi, sillä hallituksen sama eurostofanaattinen linja jatkuisi joka tapauksessa SDP:n tukemana.

Toki on poliittisesti suotavaa näin perussuomalaisesta näkökulmasta, jos esim. Vihreät ottaisivat takkiin, mutta nyt on yleiseurooppalainen, yleispoliittinen ja talouspoliittinen tilanne niin paha, että on ennen kaikkea keskityttävät tuottamaan SDP:lle suurtappio. Näin siksi, että vain valtava vuotava laskimohaava SDP:n kyljessä - yhdessä valtavan leikkauslistan kanssa -  voi herättää demarien poliittisen itsesuojeluvaiston vuoden 2015 eduskuntavaaleja silmälläpitäen.

Mikään muu ei hallitusta kaada - ja mikään muu ei voi kääntää Suomen suuntaa tarpeeksi ajoissa - kuin uusi hallitus, jossa Katainen ei ole enää pääministeri ja federalistit on tungettu vähemmistöön sekä pakotettu opposition linjalle. Vain jos meilä on ensi alkuvuodesta uusi hallitus, jotain on vielä pelastettavissa liittovaltion jaloista.

Vetoan siis kaikkiin, Isänmaamme, itsenäisyytemme ja kansamme vapauden puolesta; SDP:tä on lyötävä joka päivä kunnes kuntavaalit on ohi!

-------
---
-

P.S. toki oikein mojova tappio ennen kaikkea Kokoomukselle on suotavaa, mutta jos olisi valittava joko tai SDP:n ja Kokoomuksen tappion välillä, niin tilanne vaatii, mitä vaatii.

Poliittiset virkanimitykset ja kuntavaalit

Ajattelin vähän valittaa kuntaavaalien hengessä vallitsevasta meiningistä:

Kuten tiedämme, poliittiset virkanimitykset ovat osa suomalaista poliittista kulttuuria, ns. "maan tapaa". Uusin ja tunnetuin esimerkki on sisäministeri Päivi Räsäsen päätös nimittää ex-puoluekollega Päivi Nerg korkeaan virkaan ohi pätevämpien hakijoiden. Tapauksesta on nykyisessä kriittisessä ilmapiirissä syntynyt äläkkä, mikä on toki aiheellista, mutta täytyy muistaa, että jos sisäministerinä olisi ollut jonkun muun puolueen edustaja, olisi valittu vain joku toisen puolueen edustaja tai puoluetta lähellä oleva henkilö. Eli vaikka poliittisia virkanimityksiä vastaan noussut kohu on aiheellista, siinä on vahva kaksinaismoralismin ja tekopyhyyden haju.

Uudessa Oulussa koko henkilöstölle annettiin 7 vuoden irtisanomissuoja, mikä on inhimillisesti ymmärrettävää mutta taloudellisesti erittäin ikävä päätös. Lama nimittäin kestää vielä vähintään 3, todennäköisesti jopa 5 vuotta. Samaan aikaan kaupunki joutuu leikkaamaan sieltä täältä mistä voi, mutta väkeä ei voida vähentää muuta kuin eläkepoistuman kautta.

Organisaatiota sen sijaan päätettiin lihottaa - yläpäästä. Sen sijaan että olisi tehty kuten Turussa, jossa lakkautettiin synkkiin talousnäkymiin varautumisen vuoksi 8 johtajavirkaa, Oulu tekee juuri toisin. Oulussa valittiin viime vuonna yhdistyvien kuntien nykyiset kunnanjohtajat 5 vuodeksi Uuden Oulun palkkalistoille "Muutosjohtaja"-nimikkeelä (Paitsi Haukiputaan nykyinen kunnajohtaja joka sai huumori-tittelin "Elinvoimajohtaja"; nimike josta Freudilla voisi olla jotain sanottavaa).

Kyseessähän on ns. lahjavirat eli poliittinen hinta, joka maksettiin käytännössä vastineeksi siitä, etteivät nykyisten kunnan johtajat ainakaan asetu poikkiteloin kuntaliitoksen kanssa. Muutosjohtajien työnkuva on varsin mielenkiintoinen; muutaman viikoittaisen kahvipalaverin ja näennäistärkeän jaarittelun lisäksi saa roikkua netissä, pelata pasianssia, tuijotella ulos ikkunasta ja lueskella lehtiä, jne. eli tappaa aikaa. Vastapainoksi tästä raskaasta työpanoksesta on oma toimisto ja henkilöstä riippuen 4500 - 6500 euron kuukausipalkka.

Koska oma toimenkuvani ja päivärytmini näin työttömänä on kötitöitä lukuun ottamatta samantyyppinen, katson olevani oikeutettu samaan titteliin ja julistan täten siis olevani Muutosjohtaja. Ja koska lisäksi teen oman muutosjohtamiseni paljon tehokkaammin kuin edellä mainitut virkamiehet, sillä toistaiseksi saan korvaukseksi vain työmarkkinatukea, katson olevani tehokkuusajattelun nimessä esimerkillinen Muutosjohtaja!

Uuden oulun suuntaviivoista ja viroista neuvoteltaessa Vihreät käyttivät härskisti hyväkseen omaa asemaansa vaa'ankielipuolueena. Välittämättä taloustilanteesta ja edessä olevista supistuksista, he vaativat ja saivat neuvotteluissa apulaiskaupunginjohtajan "johtajien johtajan" viran itselleen, koska tiesivät, että  liitoshanketta ajaneiden olisi pakko suostua. Kyseessä oli siis perinteinen jäsenkirja- eli politrukkivalinta. Käytännössä - joskaan ei moraalisesti - Vihreillä oli tähän voimasuhteiden takia varaa ja niin myös tehtiin. Taas kukki maan tapa.

Myöskään Vasemmistoliiton kylki ei ole puhdas, hekin vaativat ja saivat; apulaiskaupunginjohtajan virka nakitettiin sopivasti myös puolueen ex-puheenjohtaja Korhosen vaimolle. Vasemmiston on muutenkin ongelmissa, eikä syynä ole yksinomaan Arhinmäen takinkääntö pankkitukiasiassa, vaan peruskannattajien rehellisyys sekä suoraselkäisyys. Vasemmistoliiton selkärankahan erosi emopuolueen eduskuntaryhmästä jo viime vuonna. Tämä heijastuu myös kentälle. Sekä käytännön näkyvä aktivismi että myös Kalevan nettipaneelin tutkimus kertovat karua kieltään; Oulussa jopa viidesosa tai enemmänkin kannatuksesta saattaa luiskahtaa Vapaalle Vasemmistolle (tsemppiä vaan heille!).

Nämä valintapäätökset tehtiin mahdollisimman nopeasti ja hyvissä ajoin, että ne unohtuisivat ennen vaaleja ja koska oli perusteltu pelko, että vaalien jälkeen ne eivät enää PS:n nousun takia olisi olleet mahdollisia. Näin Persun pelko oli herrain alku, sano.

Käytäväpuheissa on jo lupailtu Perussuomalaisille omaa "johtovirkaa" kaupunginhallinnossa kuntavaalien jälkeen. Toivon ja ajan sitä, ettei meidän ryhmämme sellaisen takia myy sieluaan, sillä tuleva valtuusto joutuu leikkaamaan, paljon.

Mutta mitä Arhinmäkeen ja Espanjan pankkitukeen tulee, niin asia on historiallisessa kontekstissa Vasemmistolle hyvin kiusallinen; fasistidiktaattori Fransisco Franco varmaan hytkyisi haudassaan naurusta niin että kirkkomaa pöllyäisi jos kuulisi että Suomen vasemmisto kannattaa pankkitukea Espanjan pankeille ja näiden suurpankkien omistajille, jotka olivat falangistien ja Francon vankimpia tukjoita(!). Näin suomalainen vasemmisto tanssii Guernican haudoilla.

SDP pelaa taas kaksilla rattailla, kuten viime vaalienkin alla. Demarit pelastivat itsensä eduskuntavaaleissa lyöttäytymällä ennen vaaleja tiiviisti Perussuomalaisten vanaveteen. Vaalien jälkeen sitten otettiin etäisyyttä ja käänneltiin takkeja. Sama meno jatkuu nyt kun Heinäluoma lähti varoittelemaan "vakavista ajoista taloudessa". Fiksummat tajuavat myös, että SDP:n näennäinen sisäinen riitely (Heinäluoma - M G-R. - Urpilainen, jne.) on teatteria, kuten hallituksen feikkiriita hoitajaministäkin (jonka jaloissa medialta jäi lähes huomaamatta mm. läpi nuijittu ALV-korotus). SDP:n kannalta ratkaisevaa on se, miten eurokriisi etenee. Jos Espanja tulee syliin lokakuussa ennen vaalipäiviä, niin Hell is loose, sillä silloin paine SDP:tä kohtaan kasvaisi niin suureksi, että ihan oikeitakin linjamuutoksia saatettaisiin vaatia.

Eurokriisihän on - toisin kuin hallitus koittaa väittää - olennaisesti kuntavaaleihin liittyvä asia. Hallituksen valitseman eurolinjan ja kriisin väärän hoitamisen takia ensi vuoden budjetissa kuntien valtionosuuksia joudutaan leikkaamaan yli 700 miljoonaa, jotta rahaa riittäisi Espanjan ja muiden pankkien tukemiseen (ja turha tulla väittämään, ettei PS olisi esittänyt vaihtoehtoja!).

Tiivistetysti tilanne on seuraava:

Suomen ainoa toivo on radikaali EU-politiikan suunnan muutos, ja se onnistuu vain, jos hallitus kaatuu. Ainoa keino kaataa hallitus on saada äänestäjät antamaan rökäletappio demareille ja ei-selkärankaiselle Vasemmistolle (eikä Kokoomustakaan kannata luonnollisesti tukea). Jos näin käy, niin silloin - kuntavaalien jälkeen - kun Kokoomus tuo pöytään viime kevään budjettiriihessä kuntavaalien ajaksi maton alle lakaistut suuret lisäleikkaukset - löytyy sekä Vasemmistoliitolta että SDP:ltä poliittinen itsesuojeluvaisto, ja hallitus hajoaa.

Jos siis haluat pelastaa Suomen, on kaadettava hallitus. Ja se onnistuu vain sillä, ettet äänestä Kokoomusta, SDP:tä tai Arhinmäen linjalle sitoutunutta Vasemmistoa.

Näillä mennään,

t: V-P. Kortelainen, "Muutosjohtaja", kuntavaaliehdokas, PS

Kuntavaalit Oulussa - Kalevan kyselyn tulokset ja pohdintaa

Sanomalehti Kalevan teettämän kuntavaali-paneelikyselyn tulokset (joita ei jostain syystä, luultavasti virhemarginaalin suuruudesta ja otannan pienuudesta johtuen, ollut tämän päivän paperilehteen laitettu) liittyen puoluekannatukseen Oulussa ja ympäristössä ovat seuraavat:

Minkä puolueen ehdokasta aiot äänestää ensi kuntavaaleissa?

En osaa sanoa 30%
Keskusta 16%
Kokoomus 14%
Perussuomalaiset 11%
Vihreät ja SDP 8%
Vasemmisto 5%
Krist.Dem. 3%
Muu 2%
Ei aio äänestää 3%

Huom! Paneelikyselyn virhemarginaalit vaihtelevat yleensä 2 - 4,5% 


Uudessa Oulussa tulee kuntaliitos, joka tuo lisänsä kertoimiin, jne. ja vaikeuttaa vertailua edellisvaaleihin.

Mutta spekuloidaan silti: Jos ”En osaa sanoa”-ryhmä jakaantuisi suunilleen samassa suhteessa kuin muiden keskinäinen suhde on kyselyssä, tulos olisi:


Keskusta 23%
Kokoomus 22%
Perussuomalaiset 16%
Vihreät ja SDP 10,5%
Vasemmisto 7,7%
KD 4%
Muut (Lähinnä vapaa vasemmisto) 3%


Joka tapauksessa muutamia huomioita:

- Keskustan kannatus on notkahtamassa viime kuntavaaleista, mutta vielä ei tiedetä varmasti, miten paljon.

-Vapaa vasemmisto syö Vasemmiston kannatusta roimasti ja hallitusvastuu tuntuu äänestäjäpakona myös nukkuviin tai muihin puolueisiin (Vapaan vasemmiston nousu on näkynytkin sekä netissä että Oulun paikallisessa poliittisessa aktivismissa jo pitemmän aikaa).

- Perussuomalaiset nousnee kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. Oma - yllä olevasta Kalevan paneelista riippumaton - arvioni PS:n kannatushaarukasta Uudessa Oulussa on 13,5 - 15%, millä irtoaisi noin 9-10 valtuustopaikkaa.

- Iso osa Oululaisista ja suuroululaisista olisi edelleen Kokoomuksen lumoissa, vaikka koti, usko ja isänmaa ovat puolueella vaihtuneet jo parikymmentä vuotta sitten raha, menestys ja eurostoliitto -linjaksi.

- Vihreät onnistuisi nostamaan kannatustaan 1-3%

- Demarit eivät näytä olevan onnistuneet palauttamaan kannatustaan. Edellisissä vaaleissa tiputusta tuli 1% ja nyt näyttäisi tulevan 2% tai enemmänkin.

Mutta katsotaanpa miten oikeasti vaaleissa käy.

Tänään Eduskunta ratkaisee Suomen kohtalon: ITSENÄISYYDEN RIPPEET VAI LIITTOVALTIO?

Tänään eduskunnassa käsitellään iltapäivällä perustuslakimuutosta, jonka hyväksyminen aiheuttaa sen, että siirrymme käytännössä liittovaltion jäseneksi. Kun Vasemmistoliitto ja KD myivät sielunsa hallituspaikasta, ovat Perussuomalaiset enää ainoana puolueena lakimuutosta vastaan.

Perussuomalaisten vastalause/eriävä mielipide oli valiokuntakäsittelyn yhteydessä allaoleva, ja sen mukaisesti puolueemme aikoo äänestää:

"Mainintaa Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa ei ole tarpeellista sisällyttää perustuslain 1 §:ään, joten mainita tulee jättää pois.
Lissabonin sopimuksen myötä Suomen EU-jäsenyyttä voidaan pitää kansainvälisenä sopimuksena, jonka Suomi voi koska tahansa irtisanoa eduskunnan enemmistön päätöksellä, joten EU-jäsenyyden pitäminen valtiollisena perusratkaisuna ei ole perusteltua, vaikka EU-jäsenyydellä onkin vaikutusta Suomen täysivaltaisuuteen.

EU-jäsenyyden mainitsemisella valtiosääntömme yhteydessä on sitä paitsi tulkinnallista potentiaalia, ja maininta saattaisi yhdessä perustuslain pykäliin 94 ja 95 ehdotettujen muutosten kanssa antaa nykyistä väljemmät mahdollisuudet tulkita mm. toimivallan siirrot varsinkin Euroopan unionille siten, ettei niistä tarvitsisi päättää eduskunnassa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, vaan eduskunta voisi hyväksyä toimivallan siirrot äänten enemmistöllä tai päätöksellä, jota on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Nykyisen perustuslain puitteissa muun muassa Lissabonin sopimuksen yhteydessä oli perusteltua esittää kanta, jonka mukaan sopimuksen hyväksymisestä olisi tullut päättää perustuslainsäätämisjärjestyksessä, tarvittaessa lakiehdotus kiireelliseksi julistaen.

Pykäliin 94 ja 95 ei tule tehdä ehdotettuja muutoksia, joilla entisestään helpotetaan toimivallan siirtoja Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai toimielimelle. Merkittävä toimivallan siirto saattaa vaarantaa kansainvälisen velvoitteen muodossa valtiosäännönkin tarkoittamia kansanvaltaisia perusteita. Siksi tällaisista Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävistä toimivallan siirroista tulee säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä perustuslain 73 pykälän muodossa.

39 §

Pykälään 39 ehdotetulla muutoksella siirrettäisiin hallituksen esityksistä päättäminen kokonaan valtioneuvostolle. Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston kiinteä yhteistyö on kuitenkin ollut yhä viime aikoinakin tärkeä osa Suomen poliittista kulttuuria ja siksi ehdotettua muutosta 39 §:ään ei voida pitää kannatettavana. Muutos etäännyttäisi tasavallan presidenttiä varsinaisesta hallituksesta, mikä ei ole tarkoituksenmukaista.

58 §

Ehdotusta tasavallan presidentin vallan kaventamiseksi on perusteltu parlamentarismilla. Presidentti-instituutio on kuitenkin kansanvaltainen sekä edustuksellinen ja vallankäyttöä myönteisellä tavalla tasapainottava tekijä yhteiskunnassamme, eikä siten olekaan perusteltua parlamentarismiin vedoten karsia presidentin valtaoikeuksia 58 §:ään ehdotetuilla muutoksilla.

Ehdotetut muutokset 58 §:ään voivat myös osoittautua käytännössä ongelmallisiksi ristiriitatilanteissa hallituksen ja presidentin välillä, koska parlamentaarinen areena ei välttämättä sovellu ristiriidan kohteina olevien asioiden käsittelyyn. Onkin syytä epäillä, toimiiko ehdotettu 58 § käytännössä vai päädytäänkö lopulta perustuslain toimivaltasäännösten muuttamiseen jo lähitulevaisuudessa. Kun tällaisia epäilyksiä herää jo tässä vaiheessa, tulee tämänkaltaista perustuslain muuttamista välttää.

66 §

Lissabonin sopimus on ollut voimassa vasta lyhyen aikaa, eikä sen takia tule lähteä muuttamaan perustuslain 66 §:ää ehdotetulla tavalla siten, että jatkossa vain pääministeri voisi edustaa Suomea Eurooppa-neuvoston kokouksissa ja muussa valtion ylimmän johdon osallistumista vaativassa Euroopan unionin toiminnassa, jollei valtioneuvosto poikkeuksellisesti toisin päätä. Lissabonin sopimuksen mukaan jäsenvaltiota Eurooppa-neuvostossa edustaa joko valtion- tai hallituksen päämies. Suomessahan tasavallan presidentti on valtionpäämies.

Pykälään 66 tehtävällä muutoksella estetään se, että muutoksen voimaantultua Suomi voisi siirtyä Lissabonin sopimuksenkin sallimaan järjestelmään, jossa valtionpäämies osallistuu Eurooppa-neuvoston kokouksiin valtion ainoana edustajana. Niin kauan, kun tasavallan presidentti on Suomen valtionpäämies, eivät tämäntapaiset muutokset tule kyseeseen.

Ehdotus
Edellä esitetyn perusteella ehdotamme,

että lakiehdotukset hylätään.
Helsingissä 12 päivänä lokakuuta 2011

Tom Packalén /ps
Vesa-Matti Saarakkala /ps
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps"

--------------------------------------------------

P.S. Isänmaansa myyneille tiedoksi: Nahkurin orsilla on tilaa.

Hallitusneuvottelurumba: Työväenpuolueet hallitukseen?

Taas on lauantai-aamun jälkeen kiivaasti vappupuheissa ja intterwebbin ihmeellisessä maailmassa lennelleet syytökset (eli toiveet?) Soinin ja Perussuomalaisten takinkäännöstä Portugalin tukipaketin nimellä kulkevan EU-pankkituen suhteen.

Jokainen lauantai-aamuna TV:tä katsonut kuitenkin tajuaa, että Soini ei ole kääntänyt takkiaan, vaikka kuinka laitavasemmisto sitä toivoisi. Soini sanoi vain sen, mitä hallitusneuvottelujen alla asiasta voi sanoa, ympäripyöreästi että neuvotellaan.

Kuten olen jo aiemmin todennut – samoin kuin useampi muukin – on vakausrahastoasiassa linjasta kiinni pitäminen Perussuomalaisille elämän ja kuoleman kysymys. Asiassa tinkiminen olisi puolueelle poliittinen itsemurha, joka hajottaisi puolueen rivit ja veisi uskottavuuden. PS seisoo tässä asiassa selkä seinää vasten. Tämän takia en usko, että Kokoomus ja PS tulevat olemaan samassa hallituksessa. Ainoastaan se, jos Kokoomus ja/tai EU tulevat asiassa todella paljon vastaan, voi muuttaa tilanteen. Tätä ei – hyvin suurella varmuudella – tule tapahtumaan.

Toisin kuin lauantai-aamuna Soinin puheen sävystä haluttiin tulkita, kysymys ei ole siitä, että neuvotellaan hinnasta, jolla PS kääntää takkinsa EU-kysymyksessä, vaan siitä tekeekö niin Kokoomus vai SDP. Perussuomalaisten ollessa selkä seinää vasten heiluri heilahtaakin toiseen laitaan. Kun sekä SDP että Perussuomalaiset vastustavat väliaikaista vakausrahastoa, niin kysymys on, että pitääkö SDP kiinni vakausrahastoasiassa ottamastaan kannasta, jolloin Kokoomuksen olisi pakko kääntää takkinsa ja tulla asiassa vähintään demarien linjalle. Se olisi ainoa keino, jolla kolmen suuren hallitus muodostuisi.

Vaikka on luultavaa että SDP ei aikonut oikeasti pitää tiukasti kiinni vakausrahastokannastaan, vaan käytti koko Portugal-asiaa ”populistisena” (negatiivisessa mielessä) keppihevosena saadakseen äänipaon PS:n suuntaan pysäytettyä, niin nyt SDP on pahassa pakkoraossa: Jos ja kun PS ei tingi vakausrahastoasiassa, takinkääntäjän eli petturi-juudaksen korttia tyrkytetäänkin SDP:lle.

Demarijohto pragmaattisen EU-myönteisenä varmaan kulissien takana haluaisi antaa asiassa periksi, mutta vaikka SDP:llä muuten voisi teoriassa olla varaa ”maan tavan” mukaan kusta taas äänestäjiensä naamalle ja tinkiä asiassa, ja vaikka näin saattoi vielä ennen vaaleja olla tarkoitus oikeasti tehdä, niin siihen ei yllättäen olekaan varaa tässä tilanteessa.

Jytky muutti asetelmat. Kun Perussuomalaisista kasvoi merkittävä poliittinen voima, niin SDP:n takinkäännön seuraus olisi PS ”pääseminen” kunniallisesti oppositioon syömään demarien kannatusta. Seuraus olisi, että vuoden 2015 vaaleissa SDP:lle tulisi rökäletappio, kuten Keskustalle tuli nyt, ja Perussuomalaisista - uudesta ei-marxilaisesta työväenpuolueesta - tulisi tuolloin suurin puolue. Tämä on se ”kauhukuva”, joka todennäköisesti pakottaa demarijohdon pitämään linjansa vakausrahastoasiassa.

Demarit ovat siis hallitusneuvottelujen todellinen sarana ja Perussuomalaisten kannalta kuninkaantekijäpuolue. PS:n mukaanpääsy hallitukseen riippuu siitä, kääntääkö SDP takkinsa vakausrahastoasiassa vai ei.

Olen vahvasti sitä mieltä, että SDP:llä ei ole vaihtoehtoja. Nimittäin neljän vuoden päästä uhkaavan tappion lisäksi ongelmana olisi hallituskokoonpano. Jos SDP menee tukipakettiasiassa kokkareiden kelkkaan, hallitusta yritetään muodostaa linjalla Kok+SDP+Vas+RKP ( 109 edustajaa) , joka olisi mahdoton, sillä Kokoomus ja Vasemmistoliitto eivät siedä toisiaan ja Vasemmistoliitto vastustaa tukipakettia - tosin vähän eri perusteilla – yhtä tiukasti kuin Perussuomalaiset (Toisin kuin SDP:n kohdalla, minä en epäile hetkeäkään Vasemmistoliiton selkärankaisuutta tässä asiassa). Tällöin ainoa keino on houkutella sen tilalle Vihreät tai Kepu mukaan. Kepu ei lähde (ellei taas petä), joten yritetäänpä Kok+SDP+Vihr+RKP = 105 edustajan enemmistö. Tämä olisi käytännössä ainoa lähes-realistinen vaihtoehto ilman Perussuomalaisia, mutta se on varsin heikko enemmistö, ja koska ydinvoimakysymyksessä hallitus jäisi Vihreiden panttivangiksi, on tämä vaihtoehto Kokoomukselle lähes yhtä mahdoton kuin Vasemmistoliiton kanssa.

Mutta koska SDP:llä siis ei ole varaa taipua Kokoomukseen päin, ja muut edellä esitetyt vaihtoehdot perin heikkoja, niin kysymys kuuluu: Onko Kokoomuksella varaa taipua SDP:n linjalle? Kyseessä olisi Kokoomukselle valtava arvovalta-tappio ja kasvojen menetys, niin kotimaanpolitiikassa kuin Eurooppa-politiikassa. Siksi en siihen usko.

Sen vuoksi vaihtoehtona olisi jo aiemmin veikkaamani:

SDP+PS+Vas+KD eli 42+39+14+6 = 102 edustajaa. Liian heikko. Pakko ottaa RKP mukaan, jolloin saadaan 110:n paikan enemmistö.

Kolmen suuren kimpassa PS olisi tinkinyt EU-kysymyksessä, tässä koalitiossa taas PS joutuu tinkimään vähintäänkin joko maahanmuutto- tai kielipolitiikastaan, mutta voitto tulisi EU-politiikassa ja hyvinvointijärjestelmän rippeet saataisiin ehkä pelastettua.

Käytännössä vaihtoehdot ovat minun nähdäkseni joko tämä vasemmiston ja konservatiivien kansanrintama, tai ylempänä maalailtu sinipunapohja.

Avoin kirje Kepujohdolle: Keskustan tappion syy tiivistettynä ja puolueen tulevaisuusvaihtoehdot

Arvoisa Keskustajohto,

Kirjoitan tämän avoimen kirjeen täältä vähän karsinan yli huudellen. Vaikka tämä saattaa ehkä teitä ärsyttääkin, niin kehottaisin olemaan nyt tarkkana, sillä tämän lukemalla jotain voi kirkastua siellä perunakellarin pohjalla.

Keskustan rökäletappion taustasyy on tämä: Puolue on liian kauan ratsastanut kahdella hevosella yhtä aikaa. City-kepulainen liberaali-linja ja maaseudun kansalliskonservatiivinen linja ovat liian kaukana toisistaan, huolimatta siitä, että alkiolainen valistusliberalismi tarjoaa siemeniä molemmille. Kun sukset lähtevät eri suuntiin, siinä haarat lopulta repeävät, vaikka miten olisi joustava ja notkea.

Keskustan romahduksen laukaisijana toimi puolueen liberalistisen linjan karilleajo. Kiviniemi, Laaninen ja Rehn ovat kaikki kepun euroliberaaleja, kun taas maaseudun väki on konservatiivis-isänmaallisia. Me persut olemme haistaneet ja tiedostaneet tämän jo yli kymmenen vuoden ajan, ja vain odotimme, milloin tilanne eskaloituu. Näissä vaaleissa se tapahtui, ja iskimme tietenkin valmiina kuin kärpät, kiilana rakoon.

Vaikka kepun kannattajakunta on perinteisesti ollut hyvin uskollista, joku raja se on keskustajohdon omien kannattajiensa naamalle kusemisellakin. Aselaki- ja paskalakifiaskot sekä Portugalin tukipakettimyrkky olivat suurelle joukolle keskustalaisia viimeinen pisara, ja he vaihtoivat leiriä. Siksi näissä vaaleissa konservatiivien äänet vyöryivät meille persuille niin että jyrinä vain kuului.

Valinta euroliberalismin tai maalaiskonservatiivisuuden välillä

Keskustalla on käytännössä vain kaksi tulevaisuusvaihtoehtoa: Joko lähteä city-kepulaiselle liberaalilinjalle ja muuttua euroliberalistiseksi puolueeksi, tai lähteä alkiolais-maalaisliittolaiselle linjalle. Molemmissa tapauksissa on edessä puolueen painuminen korkeintaan keskisuureksi. Kymmenen vuoden päästä on liberalismin tiellä on edessä arviolta noin 4-8%:n kannatus ja kannatukseltaan eteläsuomalaispainotteinen pienpuolueen asema. Tällöin äänistä ja kannatuspohjasta kilpailtaisiin lähinnä Vihreiden oikeistosiiven, Kokoomuksen sosiaaliliberaalisiiven, ja RKP:n maalaisliberaalien kanssa. Ahdasta olisi puristuksessa. Tässä vaihtoehdossa Perussuoamalaisista kasvaisi varmasti pysyvästi yksi kolmesta suuresta, yleispuolue, kansalliskonservatiivinen keskusta eli leikkisästi ”Persusta”. Seuraus yleisesti olisi perinteisen tyylinen kolmen suuren puolueen poliittinen systeemi, mutta Keskusta olisi pysyvästi tästä triosta ulkona.

Maalaisliittolaisella konservatiivilinjalla taas olisi edessä arviolta 8-15%:n keskisuuren puolueen kannatus, tukialueena maakunnat, jolloin kisaa käytäisiin Perussuomalaisten kanssa maakuntien viljelijöiden sekä pikkukaupunkien ja taajamien konservatiivisista kannattajista. Tässä vaihtoehdossa Perussuomalaisista kasvaa pysyvästi keskisuuri yleispuolue, mutta nyt esiin muotoutunut neljän suuren systeemi jäisi pystyyn, jolloin Keskustalla olisi aika ajoin mahdollisuus päästä merkittäväksi hallituspuolueeksi (joka on syy myös siihen, miksi kirjoitan tämän tekstin näin suoraan keskustalaisille, minä en halua perinteistä, konsensuksen ja vaihtoehdottomuuden trio-järjestelmää enää Suomeen).

Molemmissa tapauksissa Keskustalla on edessä hyvästien sanominen suuren yleispuolueen asemalle. Siksi Mari Kiviniemi oli todellakin, hyvin suurella todennäköisyydellä, viimeinen keskustalainen pääministeri Suomessa.

Talousongelmat ja presidentinvaalit linjavaaleina

Keskustan talousongelmista puheen ollen, niin seuraavat eduskuntavaalit ratkaisevat, selviääkö puolue veloistaan. Mutta vaikka puoluetta ei uhkaisikaan varsinainen vararikko, edessä on joka tapauksessa ainakin kymmenen vuoden velkaprässi eli kivireki perässä, jona aikana puolueella ei ole varaa satsata lähellekään entiseen tyyliin massiivisiin kampanjoihin. Vyönkiristys on väistämättä edessä.

Keskusta voi tehdä linjavalintansa nyt tulevissa presidentin vaaleissa: Väyrynen tai Rehn. Jos Keskusta ottaa Olli Rehnin presidenttiehdokkaakseen, se on viimeinen naula maalaisliittolais-keskustan ruumisarkkuun ja edessä on muuttuminen pieneksi euroliberaalipuolueeksi. Jos taas puolue valitsee Väyrysen, merkitsee se käännöstä takaisin maalaisliittolais-konsrvatiiviseen suuntaan, jolloin edessä on asema keskisuurena maakuntapuolueena.

Näin ennustan ja kirjoitan, ottakaa vaari tai olkaa kuulematta. Aika näyttää, olinko oikeassa.

Ystävällisin terveisin, kilpailijanne leiristä huudellen:

V-P. Kortelainen, PS, kaupunginvaravaltuutettu, Oulu

Vihaa ja syrjintää, mutta ketä kohtaan?

Viimeaikainen vaalien jälkeinen kuohunta on kiehunut yli äyräidensä, varsinkin netissä, mutta myös erinäisten lehtien palstoilla on nähty varsin ala-arvoisia kirjoituksia. Vaalikrapula on kova monilla sellaisilla tahoilla, joille pinnan alla kytenyt ja vaaleissa Perussuomalaisten kannatukseksi kanavoitunut konservatiivinen arvokapina tuli järkytyksenä.

Päivän iskusana tuntuu olevan vihakirjoittelu. Vaalien jäljiltä on kirjoitettu monta erittäin vihaista kirjoitusta, joissa Perussuomalaisia on syytetty vihalla kampanjoinnista ja vihanlietsonnasta. Pienikin vilkaisu netissä vellovaan kuohuntaan antaa kuitenkin varsin päinvastaisen kuvan. Viha näyttää kohdistuvan pääasiassa perussuomalaisia vastaan.

On ymmärrettävää, että Vihreiden heikko vaalitulos ja konservatiivisten arvojen voimistuminen saa aikaan voimakkaan alkukantaisen tunnereaktion punaviherliberaaleissa, sekä muissa ihmisissä, jotka ovat rakentaneet ideologisen omakuvansa sen varaan, että he mieltävät itsensä suvaitseviksi, sivistyneiksi ja ”junttitaviksia” paremmiksi ihmisiksi.

Pettymyksen ja loukatun ylemmyydentunnon kanavoiminen vihan ja katkeruuden täytteiseksi ristiretkeksi Perussuomalaisia ja heitä äänestäneitä ”perussuomalaisia” kohtaan, edustaa kuitenkin juuri sitä vihaa, suvaitsemattomuutta ja kiihottumista kansanryhmää vastaan, jota tämä itsensä omissa silmissään jalustalle kohottanut akateeminen junttiporukka väittää vastustavansa.

Tämän kaksinaismoralismin ja sokeuden suhteen voidaan jopa puhua eräänlaisesta rasismista, käsitteen laajemmassa merkityksessä. Itsensä jalustalle kohottanut ”suvaitsevaisto” kun nimittäin kohdistaa vihansa, halveksuntansa ja kaunansa juuri siihen kansanosaan, joka on maamme historiassa ollut alistettu, riistetty, ja kotoaan karkoitettu.

Suomessa ei ole koskaan ollut ns. ”neekeriorjuutta”. Sen sijaan täällä oli käytännössä voimassa maaorjuus aina 20-luvun alkuun asti. Sievistellen tätä orjuutta kutsuttiin torpparilaitokseksi. Kun torpparit vapautettiin, heidän asemansa hädin tuskin parani vain hieman. Kun maaorjat ja heidän jälkeläisensä alkoivat vaatia oikeuksia, heitä lyötiin ja kovaa. Vaikka heitä ei enää lahdattukaan kuten kansalaissodassa, ei heille millään meinattu antaa omaa maata. Vasta sotien jälkeen tuli asutuslaki, joka sekin oli kynyttäen tehty; tilakoko jäin niin pieneksi, että oli pakko muuttaa leivän perässä kaupunkiin vain parikymmentä vuotta myöhemmin. Tämä väestö ja heidän jälkeläisensä muodosti sen poliittisen kannatuspohjan, jolta nousi ensin Pientalonpoikien puolue ja sittemmin SMP. Tämän ”unohdetun kansan” osaan jäi sotien jälkeen myös iso osa maaseudulle asutetuista karjalaissiirtolaisista. Ei ole mikään yllätys, että joillain seuduin jopa kaksi kolmasosaa SMP:läisistä oli karjalaista siirtoväkeä ja heidän lapsiaan.

Kun siis halveksitaan Perussuomalaisia, halveksitaan myös entisten maaorjien ja sotapakolaisten jälkeläisiä. Näin ollen perussuomalaisiin ja Perussuomalaisiin ”sivistyneen suvaitsevaiston” kohdistama halveksunta ja viha on samanlaista yhteiskunnallista ”rasismia”, kuten USA:ssa valkoisen yhteiskunnan vain vaivoin pinnan alla kytevä viha ja syrjintä mustien orjien jälkeläisiä kohtaan. Voi sitä yltyvää vihaa, inhoa ja herjausten määrää, minkä halveksittu rahvas saa niskaansa, kun he kyllästyvät siihen, että heitä halveksitaan ja inhotaan, ja päättävät kerrankin äänestää herroja vastaan.

Entisten orjien jälkeläiset ovat vuosikymmenien työllä onnistuneet kohottamaan vähän elintasoaan, mutta saman rahvasta eli normivirtasia ja heidän omaksumiaan kulttuuriarvoja halveksiva asenne vaivaa tänä päivänä edelleen ”sivistyneistöä” sekä erityisesti ns. ”tiedostavaa” ja koulutettua vasemmistoa, joita Orwell osuvasti suomiikin ihmisiksi, joille ”toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.

Kukaan ei halveksi tavallista oman kansansa työmiestä yhtä paljon kuin ”eliittikommunistit”, kulttuurimarxilaiset ja viherliberaalit, joille halu samaistua ”sivistyneeseen vallankumouksen valiojoukkoon” on saanut aikaan sen, että oman kansan huono-osaisilta ja näiltä vaaleissa ”väärin äänestäviltä punaniskajunteilta” on omissa silmissä otettu pois täysi ihmisarvo. Lienee helpompi ulkoistaa välittäminen ja oma samaistuminen ”toiseutta” eli vähemmistöjä, vieraita kulttuureja ja kaukaa tulleita ihmisiä kohtaan kuin omaan kansaan, jonka arvoja, kulttuuria ja identiteettiä vastaan ollaan omaksuttu siirtomaa-ajan isäntien kolonialistinen ylimielisyys ja asenteet: koko oma ”suvaitseva”, ”eurooppalainen” ja ”sivistynyt” yhteiskunnallinen identiteetti on rakennettu suomalaista rahvasta, tuota sisäsiittoisen Impivaaran älytöntä luontokappaletta vastaan.

Jo parinkymmenen vuoden ajan "valistunut" akateeminen marxismi on puhunut kotkottaen sorrettujen ja vähäväkisten ”voimaantumisesta”. On mielenkiintoista millainen vihan ja raivon kihinä näissä samoissa piireissä on noussut kun kerrankin osa proletariaatista on voimaantunut ja hankkinut itselleen demokraattisesti vähän valtaa. Tämä kun ei tapahtunutkaan eliitin legitimoimien kulttuurivasemmistolaisten tunnusten alla. Väärin voimaannuttu?

Olisi jo korkea aika pyyhkiä persukset tällä marxismin frankfurtilaisen koulukunnan kaksinaismoralismilla, joka ”älykkö”-vasemmiston ohella vaivaa myös euroliberalisteja.

Murtuuko Triumviraatti? Hyvästi jälkineuvostolainen YYA-ajan konsensus!

Huomenna Suomessa on mahdollisuus tehdä merkittävällä tavalla historiaa. Suomea vuosikymmenet vuorottellen hallinnut perinteisen Kolmen Suuren Triumviraatin suvereeni asema on katkolla.

50-luvulta 80-luvulle Suomea hallitsivat käytännössä Sosiaalidemokraatit ja Keskusta, apunaan vasemmistopuolueet ja RKP. Kokoomus muodosti "yleisin syin" opposition aina Perestroikaan asti. 80-luvulta aina tähän päivään asti Keskusta, SDP ja Kokoomus ovat vuorotelleet hallituksessa, kaksi sisällä hallituksessa, kolmas oppositiossa.

Käytännössä tilanne, eli Kylmä sota ja YYA muodostivat politiikkaan ns. "yleiset syyt" -nimisen pakkopaidan, joka pakotti puolueet korporatistiseen konsensukseen, ja piti Kokoomuksen oppositiossa. 80-luvulta lähtien, jolloin Kokoomus pääsi ulos paitsiosta, ulkopoliittisen tilanteen helpottuminen aikaan sai sen, että kolme suurta puoluetta lähestyi entistä enemmän toisiaan.

Triumviraatti-tilanne oli kolmelle suurelle edullinen, koska aina kaksi pääsi hallitukseen, vaikka vaalitulos ei välttämättä olisikaan ollut niin hyvä. Kilpailu suurimman puolueen ja pääministeripuolueen asemasta sai aikaan sen, että käytännössä kolme suurta puoluetta ajautuivat kaikki poliittiseen keskustaan, lähelle toisiaan.
Tämän "keskustakonsensuksen" takia kansalaisten silmissä Kokoomus, Keskusta ja SDP muuttuivat ikään kuin samaksi massaksi, josta ei saanut etsimälläkään irti todellisia eroja, paitsi näennäisesti vaalien alla. Käytännössä sama meininki jatkui politiikassa, vain pienin vivahde-eroin, olipa hallituksen pohjana sitten sinipuna-, punamulta-, tai porvariakseli. Tilanne jatkui tällaisena aina näihin vaaleihin asti. 

Jälkineuvostolaisen poliittisen kulttuurin murtuminen

Kun Neuvostoliitto romahti, Itä-Euroopan maat jakautuiva kahteen kastiin; Niissä maissa, joissa hallinto vaihtui, poliittinen kulttuuri avautui. Niissä maissa taas, joissa vanha regiimi jatkoi, näennäisesti takkia kääntäen, poliittinen kulttuuri jähmettyi ja pysyi osin sulkeutuneena. Suomessa ei, huolimatta kotiryssistä, suomettumisesta ja muusta YYA-ajan painolastista, tapahtunut poliittista pesänselvitystä. Ehkäpä juuri siksi. Suomen tragedia oli, että kuviteltiin, ettei ole tarvetta tuulettaa poliittista kulttuuria ja puoluesysteemiä. Vanha järjestelmä ja poliittinen kulttuuri ummehtuneine piirteineen säilyi vain pienin muutoksin.

Näissä vaaleissa tämä vanha systeemi ja kulttuuri on viimeinkin murtumassa. Perussuomalaisten slogan: "Murra vanhojen puolueiden ylivalta!", sisältää viestin; Suomessa on vallinnut jälkineuvostolainen poliittinen kulttuuri ja järjestelmä. Puolueet, jokta syntyivät 1900-luvun alussa ja yli sata vuotta sitten vallinneisiin yhteiskunnallisiin oloihin, on vasta nyt saatettu tilanteeseen, jossa muuttunut poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne pakottaa ne uusiutumaan.

Tämän muutoksen ja murroksen käsikassara on Perussuomalaiset, mutta sen on mahdollistanut sama ilmiö kuin arabimaiden vallankumoukset; tiedonvälityksen avautuminen. Perussuomalaisten nousun merkittävä mahdollistaja, yleisen tilanteen ohella, on internet. Ei ole sattuma, että PS:n asema näkyy nimenomaan netissä; Eniten faneja Facebookissa, puhumattakaan aiemmin tabuina pidettyjen näkökulmien murtautuminen yleiseen keskusteluun nettiyhteisöjen kuten Homma-forumin kautta (vaikka hommaforum ei olekaan varsinaisesti mikään persujen pesä). PS:n nousun taustasyitä tarkastellessa voidaan puhua ainakin puoliksi nuorten aikuisten miesten poliittisesta nettivallankumouksesta. 

Puola, Itävalta ja Unkari verrokkeina

Entisen itäblokin maiden tarkastelu avaa myös Suomen nykyisen tilanteen taustoja. Vaikka Suomea kovasti koitetaan nähdä ja markkinoida Länsi-Eurooppalaisena maana, tosiasia kuitenkin on, että poliittisen kulttuurimme ymmärtämiseksi on hyödyllisempää katsoa etelään, Keski-Eurooppaan.

Suomen tilannetta on verrattu Itävallan, Unkarin ja Puolan tilanteeseen. Vertaaminen antaa varsin hedelmällisiä näkökulmia. Puola on vahvasti poliittisesti jakautunut maa, jossa katolisvaikutteinen kansalliskonservatismi on merkittävä poliittinen voima. Puola on myös merkittävä agraarivaltio. Puolan kansalliskonservatiivinen klikki on kuin Suomen vanha Keskustapuolue varustettuna Kristillisdemokraattien uskonnollisilla painotuksilla ja vahvemmilla kansallismielisillä äänenpainoilla.

Perussuomalaiset konservatiivisena, poliittiseen keskustaan sijoittuvana kansallismielisenä puolueena on osittain verrannollinen tähän, paitsi ettei PS katolisesta puheenjohtajastaan huolimatta ole yhtä konservatiivinen eikä lähellekään samassa määrin sekoita uskontoa politiikkaan. Erona on lisäksi PS:n sijoittuminen enemmän vasemmalle, koska työväenpuolueena se kilpailee samoista kannattajaryhmistä kuin perinteinen vasemmisto.

Itävallan populistipuolueiden suosio ja nousu on monien tutkijoiden mielestä esimerkki siitä, mitä Suomessa on tapahtumassa. Tällä tulkinnalla on tiettyjä yhtäläisyyksiä, mutta täytyy muistaa, että Itävallassa populistien nousu on pakottanut perinteisen oikeiston ja vasemmiston pakkokonsensukseen, eli jähmettänyt tilanteen, toisin kuin Suomessa. Itävallassa on lisäksi kaksi populistipuoluetta, jotka erovat merkittävästi toisistaan. Toinen niistä on selkeästi oikeistolainen (myöskään äärioikeisto-termi ei ole ihan hukassa tästä puhuttaessa), kun taas toinen enempi keskustavasemmistolainen, vähän kuin PS.

Unkarin tilanne avaa mielenkiintoisen, osittaisen, näkymän siitä, millainen jakokentta Suomen politiikassa voi vaalien jälkeen olla. Unkarissa on selkeästi neljä suurta puoluetta: Äärioikeistolainen Magyar Garda, kansalliskonservatiivinen keskustapuolue Fidész (vrt. Puola), oikeistokonservatiivit ja vasemmisto. Näistä keskustalainen, kansalliskonservatiivinen Fidész muistuttaa ehkä enemmän Perussuomalaisia, paitsi että he ovat sosiaalipoliittisilta linjauksiltaan, Puolan esimerkin tavoin, enemmän oikealla, kuin PS.

Ulkomaiden media on koittanut mustamaalata Persuja ja pelotella, että PS olisi kuten Itävallan oikeistopopulistit tai kuin Unkarin äärioikeistolainen Magyar Garda, mutta PS on kuitenkin lähempänä Itävallan keskusta-vasemmistolais-populisteja, tai Fidésziä. Eroja silti näihinkin on. Ilmiönä äärikansallismielisten populistien nousu saattaa heijastella PS:n nousua, mutta puolueiden linja ja asemoituminen on kuitenkin erilaisia.

Jos pitäisi kuvitella Puolan tilanne Suomeen, niin silloin täällä olisi Paavo Väyrysen johtama kansalliskonservatiivinen keskusta suurimpana oikeistovoimana. Jos taas kuvitellaan Itävallan tilanne Suomeen, PS olisi kannatukseltaan pieni, 5%:n puolue, kun taas nyt Eduskunnan ulkopuolella olevan Vapauspuolueen kaltainen selkeän oikeistopopulistinen liike olisi 10-13% kannatuksella isompi tekijä. Kummankaan kanssa perinteinen oikeisto eli Kokoomus tai vasemmisto eli Vihreät tai SDP eivät haluaisi olla tekemisissä, vaan SDP ja KOK olisivat pakotettu jo kolmatta vaalikautta pakkokonsensusavioliittoon. Unkarin tilanne Suomeen sovellettuna tarkoittaisi, että meillä olisi IKL, jolla olisi noin 20%:n kannatus, PS jolla olisi noin 30%:n kannatus, Kokoomus, jolla olisi noin 20% kannatus, ja vasemmistopuolueilla yhteensä olisi alle kolmanneksen kannatus.

Tulevia hallitusneuvotteluja silmällä pitäen Unkarin puoluekentän nelijaon tarkastelu on hyödyllistä. Tosin edes kolme suurinta yhteishallituksessa ei voisi saada täällä yhtä suurta enemmistöä kuin Unkarissa on keskustaoikeistolla. Tupu-Hupu-Lupu -liittouma eli perinteiset kolme suurta yhdessä saavat maksimissaan 56%:n enemmistön. Vasta yhdessä RKP:n, KD:n ja Vihreiden kanssa enemmistö olisi samaa luokkaa eli noin 74%. Moista tuskin Suomessa nähtäisiin. Sen sijaan pelkkä Tupu-Hupu-Lupu -koalitio eli Triumviraatti on mahdollinen. Samoin teoriassa myös PS-SDP-Kepu, mutta tämä edellyttäisi Kiviniemen nöyrtymistä vakausrahastokysymyksessä.

Veikkaan edelleen myös aikaisemmassa kirjoituksessani maalaamaani konservatiivien ja vasemmiston yhteisrintamaa.

Kristillis-sosiaaliset arvot ja kristillissosialismi - Kristillisen työväenliikkeen perintö Perussuomalaisen(kin) puolueen taustalla

On jo pidempään poltellut taas kirjoitella, kun on kyselty, että mitä se on se "kristillis-sosialismi", jota Perussuomalaiset mainostavat, niin vähän aateperustasta:


Kristillinen työväenliike syntyi Englannissa 1860-luvulla. Aatteen taustalla oli sovittaa yhteen kristinuskon etiikka ja työväenliikkeen yhteiskunnallinen ajattelu. Syntyi ajatus Kristillisestä sosialismista.

Seurauksena oli pienehkö buumi, kun työväestöä lähellä olevat kirkon herätysliikkeiden piirissä osa papistosta lähti ajamaan asiaa tarmokkaasti. Kristillinen työväenliike ylitti heti alkuun kirkkokuntarajat, sillä se otti vaikutteita katolilaisesta sosiaalietiikasta. Lisäksi se levisi erityisen voimakkaasti vapaakirkollisen liikkeen piirissä. Kristillissosialismi pyrki rakentamaan sillan kristillisen uskon, ihmiskäsityksen sekä yhteiskuntamoraalin, sekä työväenliikkeen arvojen ja tavoitteiden välille.

Kristillinen työväenliike pyrki sosiaaliseen tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen demokratian ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta aseellisen vallankumouksen sijasta. Näin se edusti eräänlaista sosiaalidemokratiaa aikana, jolloin työväenliike yleisesti ei ollut vielä jakautunut ja ajoi väkivaltaista vallankumousta.

Itse asiassa Pohjoismaissa, ja erityisesti Ruotsissa, vapaakirkollisten aktiivien työväenliikkeeseen mukanaa tuoma kristillissosialismi oli olennaisesti vaikuttamassa siihen, että työväenliikkeen valtalinja hylkäsi aseellisen vallankumouksen ja väkivallan, mikä johti työväenliikkeen jakautumiseen Sosialidemokraatteihin ja fanaatikkoihin eli kommunisteihin. Ilman kristillisosiasismia työväenliike olisi siis voinut muotoutua ihan toisenlaiseksi.

Suomeen liike levisi 1800-luvun lopulla. Sen seurauksena monille teollisuuspaikkakunnille perustettiin kristillisiä työväenyhdistyksiä. Vuonna 1906 niiden ympärille perustettiin Suomen Kristillinen Työväenliitto (SKTL), joka toimi kansalaissotaa edeltävässä eduskunnassa (senaatti) myös kristillisenä työväenpuolueena, jolla oli 1-2 kansanedustajaa.

Kansalaissodan jälkeen Kristillinen työväenliitto lakkasi toimimasta poliittisena puolueena, koska sellaisella ei ollut toimintamahdollisuuksia yleisen yhteiskunnallisen vastakkainasettelun ja epäluulon takia.

Jouduttiin odottamaan 1950-luvulle, ennenkuin Suomessa alkoi uudestaan nousta kristillisen työväenliikkeen poliittinen ajatusmaailma. Iso osa kristillisten työväenyhdistysten (joita toimii edelleen mm. Helsingissä, Turussa, Hämeenlinnassa ja Joensuussa) aktiiveista siirtyi demarien sisälle. SDP:n sisällä vaikuttava Kristityt Sosialidemokraatit-ryhmä on tätä perua.

Osa joukosta taas oli perustamassa Suomen Kristillistä Liittoa, joka on sama kuin nykyinen Kristillisdemokraatit. Tosin puolue on melko paljon etääntynyt työväenliikeen poliittisilta juurilta, mutta juuri sen vaikutuksesta se on sosiaalipolitiikaltaan keskustavasemmistolainen puolue.

Kristillinen työväenliitto toimii edelleen yhteiskunnallisena valistus ja hyväntekeväisyysjärjestönä, ja toiminta tapahtuu kristillisten työväenyhdistysten alla. Myös Setlementti r.y:n toiminta on kristillisen työväenliikkeen perinnön jatkoa.

Kristillis-sosialismin perintö ja kristillis-sosiaaliset arvot elävät edelleen Euroopassa ja Suomessa eri yhteiskunnallisten järjestöjen, toimijoiden ja puolueiden keskuudessa. Englannissa liike toimii edelleen Labour-puolueen alaosastona toimivan Christian Socialist Movementin muodossa. Poliittisista puolueista Sosiaalidemokraattien ja KD:n ohella Perussuomalaiset ovat viime vuosina liputtaneet avoimesti kristillis-sosiaalisten arvojen puolesta.

PS:nkin Kristillis-sosiaaliset arvot siis perustuvat Kristillisen työväenliikkeen perintöön, vaikka arvomaailma ei ole tullut PS:n ohjelmaan mukaan Suomen kristillisten työväenyhdistystysten vaikutuksen kautta, vaan puheenjohtaja Timo Soinin vaikutuksesta. Vakaumuksellisena katolilaisena Soini tietää, mistä hän puhuu, kun hän puhuu kristillis-sosiaalisista arvoista.

Perussuomalainen puolue alkoi muodostua edesmenneen SMP:n raunioille 90-luvulla. Kristillis-sosiaalisten arvojen tuominen vanhan SMP:n perinnön päälle ei ole ollenkaan sopimatonta, sillä SMP:tä pidettiin yleisesti monissa poliittisissa arvioisas ns. agraari-sosialistisena liikehdintänä, Santeri Alkion aateperustalta kumpuavana. Alkio ei ollut oikeistolainen, mikä selittää osaltaan sitä, miksi maalaisväestön puolue on poliittisessa keskustassa, eikä oikealla laidalla.

Joka tapauksessa on pääasiassa Timo Soinin vaikutusta, että katolisen yhteiskuntamoraalin perustalta kasvanut kristillisen työväenliikkeen ajatus nostettiin esiin Perussuomalaisen puolueen arvopohjasta puhuttaessa. Yhteys kun löytyy sekä Soinin katolisuuden, että alkiolaistaustaisen ”agraarisosialismin” kautta.

Juurikin kristillissosiaaliset arvot ja periaatteet ovat osaltaan olleet vaikuttamassa siihen, että Perussuomalaiset paitsi mielletään työväestön puolueeksi, myös käytännössä on muuttunut työväestön puolueeksi, nykyään jopa enemmän kuin perinteinen SDP.

Suomeen on sittenkin tulossa blokkivaalit - Konservatiivis-vasemmistolainen vs. liberaalis-porvarillinen linja! SDP vaa-ankielenä?

Suomeen on sittenkin tulossa jonkinlaiset blokkivaalit, vaikka sellaista ei ole haluttu tai toivottu.

Tämän on käytännössä saanut aikaan vakausrahastokysymyksen nouseminen isoksi jakolinjaksi tulevissa hallitusneuvotteluissa.

Eli, vaikka toisin koitetaan väittää, ja vaikka sekä Timo Soini että SDP kiistävät asian, käytännössä vakausrahastoasian nostaminen ykköskysymysten joukkoon voi tehdä näistä vaaleista blokkivaalit.

Perussuomalaiset ovat tehneet vakausrahastoasiasta kynnyskysymyksen, josta tinkiminen olisi vaalien jälkeisessä käymistilassa puolueelle poliittinen itsemurha. PS:llä ei ole varaa tinkiä vakausrahastoasiassa, sillä tämä johtaisi erittäin suurella todennäköisyydella sekä moraalisen uskottavuuden menettämiseen että tulevan suuren eduskuntaryhmän hajoamiseen.

Tätä voisi nimittää hirttäytymiseksi, mutta toisaalta juuri yllä mainitusta syystä johtuen, ihmiset voivat luottaa siihen, että PS pitää kiinni kynnyskysymyksestään, vaikkei muuten uskoisi. Edes ne, jotka eivät usko Soinia, eivät pidä häntä kuitenkaan niin tyhmänä, että hän ottaisi moisen riskin. PS ei siis lähde Keskustan ja Kokoomuksen kelkaan, ei voi.

Konservatiivis-vasemmistolainen kansanrintama vai liberaaliporvarillinen leiri?

Kun Soini sanoi, että "nyt pitää vain toivoa, että vakausrahastoja vastustavat puolueet saavat Eduskuntaan enemmistön", kajahti eetterissä hiljainen kohahdus, jota on koitettu painaa alas, sekä Timon että Urpilaisen toimesta, mutta joka on olemassaolevaa todellisuutta.

Tosiasia nimittäin on, että jos PS saa yli 20%:n äänisaaliin, ja SDP onnistuu pitämään vähintään 17% kannatuksen, tähän maahan on teoriassa mahdollista muodostaa hallitus, jossa ei mahdollisesti ole mukana yksikään nykyisistä hallituspuolueista!

Tämä edellyttäisi seuraavan vähimmäiskannatuksen toteumista näille puolueille:

PS > 20%, SDP > 17%, Vas. > 8%, KD > 5%.

Nämä puolueet voisivat muodostaa konservatiivis-vasemmistolaisen kansanrintamahallituksen, jota vastaan nykyhallitus muodostaisi liberaalis-porvarillisen opposition.

Sanoin tuossa yllä, "hallitus, jossa ei mahdollisesti ole..". Noilla vähimmäiskannatuksilla blokki vaatisi mukaan vielä RKP:n, jotta enemmistö olisi vähintään 54%.

Jos PS saisi, sanotaan nyt (kuten itse veikkaan) noin 23% äänistä, ja KD mahdollisesti nostaisi kannatustaan jopa 6%:n pintaan, ja/tai Vasemmistoliitto pääsisi yli 9%:n, olisi jo ilman RKP:kin oppositioblokilla 52 - 54%:n niukka enemmistö, jolla saisi heikon enemmistöhallituksen.

Silti pelkästään tällaisen historiallisen mahdollisuuden olemassaolo on inspiroivaa. Suomessa ei ole vielä koskaan tapahtunut sellaisia vaaleja, jossa koko istuva hallituksen kaikki puolueet olisivat voineet joutua vaihtopenkille.

Demarit vaa'ankielenä - Quo vadis Jutta?

Asiassa on, vielä toteutumattoman vaalituloksen ohella, yksi mutta: SDP:n linjan pitävyys. SDP vastustaa väliaikaista vakausrahastoa. On esitetty, aiheellisestikin, epäilyjä siitä, pitääkö tämä vastustus. Jos SDP tinkii tästä asiasta, yllä mainittu nykyhallituksen painajainen ei toteudu, vaan tulee luultavasti perinteisen kolmen suuren Tupu+Hupu+Lupu-hallitus. Tämä Tupun, Hupun, Lupun (ja ehkä Råpån) eli Trikolori-hallitus (tai "Kolme Itse och jag" -hallitus) on todennäköinen, jos SDP tykkää mieluummin Kokoomuksen kuin PS:n linjasta.

Tämä on taustalla sekä Keskustan että Kokoomuksen yhä tiukentuneessa painostuksessa SDP:tä vastaan vakausrahastoasiassa. Jos SDP tinkii vakausrahastoasiassa, nykyhallituksen pääpuolueet voivat jatkaa hallituksessa.

Tietenkin kuvio menisi PS+Tupu ja Hupu, jos KePu pettäisi vakausrahastoasiassa, mutta se taas olisi Mari "On vastuullista kusta pakkasella housuihin"Kiviniemelle liian kova kalkki nieltäväksi, joten en usko siihen. Tosin KePu voi pettää tässäkin asiassa ;)

Väite, että nykyhallitus voisi jatkaa sellaisenaan, on täyttä tuubaa, sillä silloin sitä pitäisi vahvistaa joko KD:llä ja tai Vasemmistoliitolla. KD ja Vihreät eivät mahdu samaan hallitukseen, eikä luultavasti Vasemmistoliitto ja Kokoomus. Ja jos SDP on messissä, pienpuolueita ei tarvita (jopa "Kårean ikuinen hallituspuolue" johtajansa "Fan Wal-In":in kera voisi jäädä ulos).

Demarit ovat siis vaa'ankieli. Mutta nyt on siis oikeasti mahdollista saada vaihtoon koko hallitus, ei vain osaa siitä. Muistakaa tämä uurnilla!

Kreikka ja Portugal joutuvat velkasaneeraukseen - Seuraavana vuorossa Italia ja ensi talvena Belgia sekä Britannia

Eipä voi kuin viheltää ihmetyksestä, miten talouskurimus etenee juuri siten kuin LEAP ennusti jo vuosi sitten.

Kreikan ja myöhemmin Portugalin joutuminen velkasaneeraukseen on käytännössä jo varmaa, mutta pahin on vasta edessä. Nimittäin seuraavana on tulossa julki oikein iiiso scheisseläjä. Italia on nimittäin useiden nimettömien lähteiden mukaan tehnyt "kreikat" eli ns. "luovalla kirjanpidolla", sekä muilla konstein, amerikkalaisten konsulttien neuvoessa, siivonnut tilejään, taseitaan ja tilastojaan Don Berlusconin suojeluksessa. Kun tämä kaikki tulee virallisesti julki, niin paska lentää tuulettimeen sellaisella voimalla, ettei ole ennen nähty. Italian taloushan on jo paljon isompi kuin Kreikan, Irlannin, Espanjan tai Portugalin, ja sen suistuminen eurokriisiliemeen katkaisee EMU:n selkärangan. Siinä ei enää tukipaketit auta.

LEAP ennustaa, että ensi talvena kriisi etenee Belgiaan jonka jälkeen sitten keväällä on vuorossa jo Britannia, koko maailman finanssimaailman keskus, joka on tyhjän päällä koska maa ei ole mukana EMU:ssa eikä vakauspaketeissakaan. Ei sen puoleen, että tuossa vaiheessa näissä vakausrahastoissa olisi enää mitään millä brittejä auttaa. Britit joutuvat itse tyhjästä pistämään liikkeelle vähintään 200 miljardia puntaa, minkä jälkeen alkaa sielläkin inflaatio ja korot juosta, että sitä odotellessa.

Niin, ja samaan aikaan USA:n talous on syöksymässä uudestaan takaisin W-käyräiseen lamaan. LEAP ennustaa Öljy-Dollari-kytköksen purkautumista ja USA:n valtionvelkakirjalainojen muuttumista arvottomaksi roskaksi suunilleen samaan aikana eli ensi keväänä. 2008 öljyn hinnan lamaraja oli 120$ tynnyriltä. Nyt infla huomioiden raja on jossain 130$:n pintaan, jossa ollaan mahdollisesti jo syksyllä.

Sokerina pohjalla meidän persujen kannalta on, että Eduskunta joutuu nyt palaamaan vaalilomilta vielä ennen vaalipäivää päättämään Portugalin tukemisesta, mikä entisestään kiertää puukkoa valtionvarainministeri Käteisen ja pääministeri Kivinimen ahtereissa. Eihän siitä ole kuin pari viikkoa kun pääministeri tomerasti koitti valehdella, ettei Portugal joudu hakemaan tukea.

Timo Soini pesi porvaripuolueilla lattian ja houkutteli mediankin lankaansa

Eilen ja toissapäivänä ehtivät persujen vastustajat jo hurrata, kun Timo Soini puhui erivapaudesta vastustaa hallituksessa vakausrahastopaketteja. Puolueet ja media lensivät lankaan että heilahti. Häkki sulkeutui takana, kun Soini "vetäytyi" välistä.

Katsotaanpa:

1. Ehdottamalla muille "Vihreiden mallia", Soini teki pilaa Vihreistä, ja usutti porvaripuolueet sekä vastustajat kimpuun: "Nyt pojat päälle! Se teki virheen!!".

2. Torjumalla Soinin näennäisen kahdella-pallilla-ratsastuksen, Kok+Kepu+muut antoivat pallon Soinille tekemällä BLOKKILIIKKEEN: PS ei siis voi muodostaa hallitusta Keskustan ja/tai Kookoomuksen kanssa!

3. Nyt näistä vaaleista tuli:
a) blokkivaalit eli koko nykyisen hallituksen syrjäyttämisvaalit, ja
b) Vakausrahastovaalit, eli kansanäänestys vakauspaketeista!

"Ainoa vaihtoehto on nyt se, että vakauspaketteja vastustavat puolueet saavat eduskunnassa enemmistön".

4. PS on nyt siis tarjoamassa, rivien välissä, hallituskättä demareille ja jopa vassareille, sekä ehkä myös KD:lle jos se suostuu vastustamaan vakausrahastoja.

Kansalaisten hallitusvaihtoehdot siis ovat:

1. Kok+Kepu+SDP eli TupuHupuLupu-hallitus (jossa demarit pettivät lupauksensa vastustaa väliaikaista vakausrahastoa ja Kokoomus myöntyy eläkeikäkysymyksessä).

2. Keskustavasemmistolainen PS+Demarit+Vas+ehkä KD -hallitus jossa demarien pakko vastustaa oikeasti vakausrahastoja.
Divide et impera!

Kakkos vaihtoehto laskettu sillä oletuksella, että PS on suurin tai toiseksi suurin puolue vaalien jälkeen vähintään 20%:n kannatuksella, ja SDP onnistuu pitämään noin 18%:n asemat, ja kepu tippuu kolmanneksi tai neljänneksi.

Ykkösvaihtoehto johtaa siihen, että vuonna 2015 PS saa kolmanneksen kaikista äänistä ja on suurin puolue.