Urpilaisen reaalitappioputki jota media ei halua nähdä

Lainaus Heikki Porkalta:


-----------------------------
"Urpilaisen putki" hakee vertaistaan Suomen poliittisessa historiassa:

1. viidet peräjälkeen hävityt vaalit

2. kannatus alempana kuin koskaan EU-vaaleissa (2009)

3. kannatus alempana kuin koskaan eduskuntavaaleissa (2011)

4. kannatus alempana kuin koskaan kuntavaaleissa (2012)

5. kannatus alempana kuin koskaan presidentinvaaleissa (2012)

Jutta Urpilainen totesi, että puolue kaatoi gallupit. Hei ihan tosi, ei todellakaan kaatanut. Tulos mahtuu virhemarginaaliin ja gallup on aina pelkkä teoreettinen oletus siitä, miten ihmiset ehkä äänestävät.

Jutta Urpilaisen johdolla sdp on tehnyt viisi ennätystä. Se on aikamoinen saavutus, kun tiedostaa, että sdp on jo reilusti yli satavuotias puolue!! Huhuu media, missä viipyy aito poliittinen analysointi, joka olisi jo alkanut, jos kyseessä olisi ei-punavihreä mies.

Toistan jo aiemmin kirjoittamaani. Suojeleeko Urpilaista sukupuoli, sopiva puolue tai valtamedia vai onko kyse kaikkien niiden kombinaatiosta?

Kun Urpilaisen saldoa puheenjohtajana peilaa keneen tahansa puoluejohtajaan Suomessa kautta aikain, huomaa, että yksikään ei ole yltänyt samanlaiseen tappioputkeen. Ei siis kukaan missään puolueessa. Tätä asiaa media kiertää kuin kissa kuumaa puuroa.

--------------------

-Siinäpä miettimistä...

Edit. 2.11.

Demarien kuntavaalikannatuksen lasku viimeisten 8 vuoden aikana:

2004 - 24,1%

2008 - 21,2%

2012 - 19,6% 

Jytkysen jälkeen - Turhaa pessimismiä?

En haluaisi olla liian pessimisti, mutta koska ajattelen tulevaisuutta pitemmälle, on pakko. Näyttää ikävästi siltä, että PS:n kuntavaalijytkynen jäi aivan liian pieneksi luomaan vakavasti painetta nykyhallitukselle. Vastaavasti demarit eivät ottaneet pahasti takkiin, mikä olisi ollut muutoksen toinen edellytys.

Eli toisin kuin arvioin viime tammikuussa, nykyhallitus tulnee sittenkin istumaan hallituskauden loppuun asti. Sillä on erittäin traagiset seuraukset Suomen kannalta.

Tänä talvena nimittäin ajetaan EU:ssa läpi pankkivalvonta, budjettikuri ja pari muutakin "integraatiota vahvistavaa" juttua. Kun nämä yhdistetään edellisiin "nauloihin Suomen itsenäisyyden ruumisarkussa" eli 2008 perussopimukseen, ERVV/EVM sitoumuksiin ja taannoiseen EU-jäsenyyden kirjaamiseen perustuslakiimme, niin seuraus on se että Suomi sidotaan tiukasti kahleilla uppoavan Titanicin kanteen, ja hallituksemme on tämän kaiken takuumies.

Jos meillä olis ollut toivoa hallituksen kaatumisesta vasemmistopuolueiden tappion kautta, meillä olisi ollut toivoa Suomen linjan muuttamisesta ensi kevättalvella. Nyt sitä ei ole.

Kevään -11 vaaleista alkanut etsikoaika tai toimintaikkuna Suomen pelastamiseksi on sulkeutunut. Vaikka PS ja/tai oppositio saisi suurvoiton 2015 ek-vaaleissa, sillä ei olisi enää vaikutusta, koska kaikki tärkeät päätökset ja päätösvalta on siihen mennessä siirretty Unionille.

Kunnissa PS voinee tehdä ja vaikuttaa yhteen jos toiseenkin asiaan, mutta valitettavasti Suomen itsenäisyyttä ei voi enää pelastaa perinteisen politiikan ja pelkän demokratian keinoin. Harkitsen vakavasti pyyhkeen heittämistä kehään tämän suhteen.

Mitä tässä voisi enää tehdä Suomen pelastamiseksi?

Huomioita Hesarin gallup-uutisoinnista

HS uutisoi tuoreimmasta gallup-tutkimuksestaan:

"Sdp:n kannatus taas nousussa 

Sdp:n kannatus on pienen nuukahtamisen jälkeen kääntynyt kasvuun. Viimeinen viikko ennen vaalipäivää ensi sunnuntaina on menossa ja Sdp:n ero kärjessä olevaan kokoomukseen on kaventunut 0,7 prosenttiyksikköön. Ero on virhemarginaalin sisällä."

Tämä on nyt vain vaatimattoman allekirjoittaneen varavaltuutetun tulkinta, joka on tehty foliosuikka kevyesti toisella ohimolla, mutta Hesarin jutussa ei kerrota, että;

a) PS on _ainoa_ puolue joka on nostanut kannatustaan viime kuntavaaleista.

b) että PS:n kannatus ei olekaan notkahtanut kuten HS:nkin sivuilla ehdittiin hehkuttaa viime perjantain iltalööppien galluppeihin nojaten.

c) PS:n saamaa tarkkaa gallupkannatuslukemaa.

Hesari viittaa PS:n kannatuslukemaan vain ilmaisulla "noussut kymmenen prosenttia viime kuntavaalista", siis oikeasti 15,6%. Edellinen Hesarin mittaus oli 15,7%. yhdellä kymmenyksellä ei väliä. Tähän HS viittaa vain sanomalla, että PS ja Keskusta ovat "jämähtäneet".

Sen sijaan HS:n otsiointi tukee SDP:tä minkä kerkeää. Tämä siksi, että Erkkomedia tietää miten tukalaa maamme federalistihallitukselle (ja HS:n agendalle) tulee, jos demarit kärsisivät kovan tappion.

Ei yhtään Pravda-meininkiä taas...

Kaadetaan hallitus tekemällä SDP:lle rökäletappio kuntavaaleissa!

Toisin kuin voisi luulla, näissä kuntavaaleissa ei Suomen tulevaisuuden kannalta ole tärkeintä PS:n voitto - vaikka se onkin melko tärkeää - vaan SDP:n tappio.

Jos nimittäin nykyinen hallitus pysyy vallassa, EU:sta tehdään tämän kriisin aikana - jo ensi vuonna - täysimittainen liittovaltio, jossa Suomen itsenäisyyden ja suvereenisuuden viimeisetkin rippeet menevät niin, että niitä ei saada enää takaisin ilman uutta itsenäisyyssotaa.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut toivoen ja ennustaen hallituksen kaatumista, niin viime keväänä hallitus lakaisi budjettiriihessä todella roiman listan leikkauksia maton alle kunnes kuntavaalit olisivat ohi. Näin siksi, ettei hallituspuolueille tulisi pahasti takkiin kuntavaaleissa. Nämä leikkauslistat otetaan esiin kuntavaalien jälkeen.

Nyt jos ja kun kuntavaaleissa vasemmistopuolueet ja erityisesti SDP kärsivät roiman tappion, herää demarillakin poliittinen itsesäilytysvaisto. Jos SDP:n kylki vuotaa tarpeeksi, sen hallituskunto lopahtaa, ja viimeistään siinä vaiheessa kun Katainen lyö leikkauslistan eteen, demarilinnakkeessa todetaan, että "Nyt jos me tähän lähdetään niin käy ensi vaaleissa ohraisesti! Ulos, toverit!", ja näin hallitus kaatuu.

Yhtälö on tämä:

a) Edessä on vähintään vielä 2 miljardin lisäleikkaukset tällä hallituskaudella (pahimmillaan jopa yli 5 miljardin leikkaukset, riippuu toki miten paljon hallitus on valmis ottamaan velkaa korolla, joka tulee nousemaan rajusti sillä sekunnilla kun velkaunioni toteutuu).

b) Edessä on vielä vähinään 3, todennnäköisesti jopa 5 lamavuotta.

c) Ennen vuoden 2015 vaaleja istuva hallitus tulee olemaan monta kertaa vihatumpi kuin Esko Ahon "lamahallitus" aikanaan oli.



Hallitus kaatuu vain jos SDP:lle tulee suurtappio. Toki Kokoomuksenkin suurtappio saattaisi puolueen tilanteen tukalaksi, mutta koska Kokoomus on puolue jonka lojaliteetti ei kohdistu kansaan vaan suurpääomaan, sen tappio ei vielä hallitusta kaataisi, sillä hallituksen sama eurostofanaattinen linja jatkuisi joka tapauksessa SDP:n tukemana.

Toki on poliittisesti suotavaa näin perussuomalaisesta näkökulmasta, jos esim. Vihreät ottaisivat takkiin, mutta nyt on yleiseurooppalainen, yleispoliittinen ja talouspoliittinen tilanne niin paha, että on ennen kaikkea keskityttävät tuottamaan SDP:lle suurtappio. Näin siksi, että vain valtava vuotava laskimohaava SDP:n kyljessä - yhdessä valtavan leikkauslistan kanssa -  voi herättää demarien poliittisen itsesuojeluvaiston vuoden 2015 eduskuntavaaleja silmälläpitäen.

Mikään muu ei hallitusta kaada - ja mikään muu ei voi kääntää Suomen suuntaa tarpeeksi ajoissa - kuin uusi hallitus, jossa Katainen ei ole enää pääministeri ja federalistit on tungettu vähemmistöön sekä pakotettu opposition linjalle. Vain jos meilä on ensi alkuvuodesta uusi hallitus, jotain on vielä pelastettavissa liittovaltion jaloista.

Vetoan siis kaikkiin, Isänmaamme, itsenäisyytemme ja kansamme vapauden puolesta; SDP:tä on lyötävä joka päivä kunnes kuntavaalit on ohi!

-------
---
-

P.S. toki oikein mojova tappio ennen kaikkea Kokoomukselle on suotavaa, mutta jos olisi valittava joko tai SDP:n ja Kokoomuksen tappion välillä, niin tilanne vaatii, mitä vaatii.

Poliittiset virkanimitykset ja kuntavaalit

Ajattelin vähän valittaa kuntaavaalien hengessä vallitsevasta meiningistä:

Kuten tiedämme, poliittiset virkanimitykset ovat osa suomalaista poliittista kulttuuria, ns. "maan tapaa". Uusin ja tunnetuin esimerkki on sisäministeri Päivi Räsäsen päätös nimittää ex-puoluekollega Päivi Nerg korkeaan virkaan ohi pätevämpien hakijoiden. Tapauksesta on nykyisessä kriittisessä ilmapiirissä syntynyt äläkkä, mikä on toki aiheellista, mutta täytyy muistaa, että jos sisäministerinä olisi ollut jonkun muun puolueen edustaja, olisi valittu vain joku toisen puolueen edustaja tai puoluetta lähellä oleva henkilö. Eli vaikka poliittisia virkanimityksiä vastaan noussut kohu on aiheellista, siinä on vahva kaksinaismoralismin ja tekopyhyyden haju.

Uudessa Oulussa koko henkilöstölle annettiin 7 vuoden irtisanomissuoja, mikä on inhimillisesti ymmärrettävää mutta taloudellisesti erittäin ikävä päätös. Lama nimittäin kestää vielä vähintään 3, todennäköisesti jopa 5 vuotta. Samaan aikaan kaupunki joutuu leikkaamaan sieltä täältä mistä voi, mutta väkeä ei voida vähentää muuta kuin eläkepoistuman kautta.

Organisaatiota sen sijaan päätettiin lihottaa - yläpäästä. Sen sijaan että olisi tehty kuten Turussa, jossa lakkautettiin synkkiin talousnäkymiin varautumisen vuoksi 8 johtajavirkaa, Oulu tekee juuri toisin. Oulussa valittiin viime vuonna yhdistyvien kuntien nykyiset kunnanjohtajat 5 vuodeksi Uuden Oulun palkkalistoille "Muutosjohtaja"-nimikkeelä (Paitsi Haukiputaan nykyinen kunnajohtaja joka sai huumori-tittelin "Elinvoimajohtaja"; nimike josta Freudilla voisi olla jotain sanottavaa).

Kyseessähän on ns. lahjavirat eli poliittinen hinta, joka maksettiin käytännössä vastineeksi siitä, etteivät nykyisten kunnan johtajat ainakaan asetu poikkiteloin kuntaliitoksen kanssa. Muutosjohtajien työnkuva on varsin mielenkiintoinen; muutaman viikoittaisen kahvipalaverin ja näennäistärkeän jaarittelun lisäksi saa roikkua netissä, pelata pasianssia, tuijotella ulos ikkunasta ja lueskella lehtiä, jne. eli tappaa aikaa. Vastapainoksi tästä raskaasta työpanoksesta on oma toimisto ja henkilöstä riippuen 4500 - 6500 euron kuukausipalkka.

Koska oma toimenkuvani ja päivärytmini näin työttömänä on kötitöitä lukuun ottamatta samantyyppinen, katson olevani oikeutettu samaan titteliin ja julistan täten siis olevani Muutosjohtaja. Ja koska lisäksi teen oman muutosjohtamiseni paljon tehokkaammin kuin edellä mainitut virkamiehet, sillä toistaiseksi saan korvaukseksi vain työmarkkinatukea, katson olevani tehokkuusajattelun nimessä esimerkillinen Muutosjohtaja!

Uuden oulun suuntaviivoista ja viroista neuvoteltaessa Vihreät käyttivät härskisti hyväkseen omaa asemaansa vaa'ankielipuolueena. Välittämättä taloustilanteesta ja edessä olevista supistuksista, he vaativat ja saivat neuvotteluissa apulaiskaupunginjohtajan "johtajien johtajan" viran itselleen, koska tiesivät, että  liitoshanketta ajaneiden olisi pakko suostua. Kyseessä oli siis perinteinen jäsenkirja- eli politrukkivalinta. Käytännössä - joskaan ei moraalisesti - Vihreillä oli tähän voimasuhteiden takia varaa ja niin myös tehtiin. Taas kukki maan tapa.

Myöskään Vasemmistoliiton kylki ei ole puhdas, hekin vaativat ja saivat; apulaiskaupunginjohtajan virka nakitettiin sopivasti myös puolueen ex-puheenjohtaja Korhosen vaimolle. Vasemmiston on muutenkin ongelmissa, eikä syynä ole yksinomaan Arhinmäen takinkääntö pankkitukiasiassa, vaan peruskannattajien rehellisyys sekä suoraselkäisyys. Vasemmistoliiton selkärankahan erosi emopuolueen eduskuntaryhmästä jo viime vuonna. Tämä heijastuu myös kentälle. Sekä käytännön näkyvä aktivismi että myös Kalevan nettipaneelin tutkimus kertovat karua kieltään; Oulussa jopa viidesosa tai enemmänkin kannatuksesta saattaa luiskahtaa Vapaalle Vasemmistolle (tsemppiä vaan heille!).

Nämä valintapäätökset tehtiin mahdollisimman nopeasti ja hyvissä ajoin, että ne unohtuisivat ennen vaaleja ja koska oli perusteltu pelko, että vaalien jälkeen ne eivät enää PS:n nousun takia olisi olleet mahdollisia. Näin Persun pelko oli herrain alku, sano.

Käytäväpuheissa on jo lupailtu Perussuomalaisille omaa "johtovirkaa" kaupunginhallinnossa kuntavaalien jälkeen. Toivon ja ajan sitä, ettei meidän ryhmämme sellaisen takia myy sieluaan, sillä tuleva valtuusto joutuu leikkaamaan, paljon.

Mutta mitä Arhinmäkeen ja Espanjan pankkitukeen tulee, niin asia on historiallisessa kontekstissa Vasemmistolle hyvin kiusallinen; fasistidiktaattori Fransisco Franco varmaan hytkyisi haudassaan naurusta niin että kirkkomaa pöllyäisi jos kuulisi että Suomen vasemmisto kannattaa pankkitukea Espanjan pankeille ja näiden suurpankkien omistajille, jotka olivat falangistien ja Francon vankimpia tukjoita(!). Näin suomalainen vasemmisto tanssii Guernican haudoilla.

SDP pelaa taas kaksilla rattailla, kuten viime vaalienkin alla. Demarit pelastivat itsensä eduskuntavaaleissa lyöttäytymällä ennen vaaleja tiiviisti Perussuomalaisten vanaveteen. Vaalien jälkeen sitten otettiin etäisyyttä ja käänneltiin takkeja. Sama meno jatkuu nyt kun Heinäluoma lähti varoittelemaan "vakavista ajoista taloudessa". Fiksummat tajuavat myös, että SDP:n näennäinen sisäinen riitely (Heinäluoma - M G-R. - Urpilainen, jne.) on teatteria, kuten hallituksen feikkiriita hoitajaministäkin (jonka jaloissa medialta jäi lähes huomaamatta mm. läpi nuijittu ALV-korotus). SDP:n kannalta ratkaisevaa on se, miten eurokriisi etenee. Jos Espanja tulee syliin lokakuussa ennen vaalipäiviä, niin Hell is loose, sillä silloin paine SDP:tä kohtaan kasvaisi niin suureksi, että ihan oikeitakin linjamuutoksia saatettaisiin vaatia.

Eurokriisihän on - toisin kuin hallitus koittaa väittää - olennaisesti kuntavaaleihin liittyvä asia. Hallituksen valitseman eurolinjan ja kriisin väärän hoitamisen takia ensi vuoden budjetissa kuntien valtionosuuksia joudutaan leikkaamaan yli 700 miljoonaa, jotta rahaa riittäisi Espanjan ja muiden pankkien tukemiseen (ja turha tulla väittämään, ettei PS olisi esittänyt vaihtoehtoja!).

Tiivistetysti tilanne on seuraava:

Suomen ainoa toivo on radikaali EU-politiikan suunnan muutos, ja se onnistuu vain, jos hallitus kaatuu. Ainoa keino kaataa hallitus on saada äänestäjät antamaan rökäletappio demareille ja ei-selkärankaiselle Vasemmistolle (eikä Kokoomustakaan kannata luonnollisesti tukea). Jos näin käy, niin silloin - kuntavaalien jälkeen - kun Kokoomus tuo pöytään viime kevään budjettiriihessä kuntavaalien ajaksi maton alle lakaistut suuret lisäleikkaukset - löytyy sekä Vasemmistoliitolta että SDP:ltä poliittinen itsesuojeluvaisto, ja hallitus hajoaa.

Jos siis haluat pelastaa Suomen, on kaadettava hallitus. Ja se onnistuu vain sillä, ettet äänestä Kokoomusta, SDP:tä tai Arhinmäen linjalle sitoutunutta Vasemmistoa.

Näillä mennään,

t: V-P. Kortelainen, "Muutosjohtaja", kuntavaaliehdokas, PS

Suomen hallitus kaatuu alkuvuodesta 2013

Ja jälleen kerran rohkenen ennustelemaan:

Suomen hallitus kaatuu alkuvuodesta 2013. Siis vuoden -13 ensimmäisellä neljänneksellä.
Kehtaan ennustaa tätä, koska ensinnäkin tiedän, millainen talousmyrsky on iskemässä täydellä voimallaan Suomeen tänä vuonna, ja toiseksi, koska tiedän, miten suuria leikkauksia valtiontalouteen tullaan tarvitsemaan tänä ja ensi vuonna.

Kuten tiedämme, sopivat hallituspuolueet budjetissa, että viime keväänä suunnitellut leikkaukset budjettiin tehdään etupainotteisesti, eli tänä keväänä. Nämä leikkauspäätökset tehtiin viime kesänä, kun hallituksella oli vielä harhaluuloja talouden tilasta. Silloin luultiin, että pääosin näillä leikkauksilla pärjätään ainakin hallitustaipaleen alkupuoli. Tosin kyllä se varaus tehtiin, että lisäleikkauksia "saatetaan tarvita" jos taloustilanne huononeen. Miten niin jos?

Keväällä tehtävät leikkaukset tulevat kirpaisemaan jo jonkin verran maamme heikompiosaisia, mutta muutaman kuukauden kuluessa tulee viimeistään selväksi, että taloustilanteemme edellyttäisi paljon, paljon suurempia leikkauksia. Mutta tarvittavan suuruisiin leikkauksiin ei ole hallituksella poliittisesti varaa, sillä edessä on marraskuussa kuntavaalit. Mitään dramaattisempaa ei uskalleta tehdä ennen niitä.

Siksi hallitus tekeekin kaikkein kovimmat leikkaukset vasta kuntavaalien jälkeen. Toki Kokoomus pyrkii kuitenkin jo keväällä ajamaan läpi mahdollisimman kovia leikkauksia, mutta kuitenkin kaikkein pahimmat lisäleikkaukset tullaan keväällä suunnittelemaan iskettäviksi pöytään vasta kuntavaalien jälkeen.

Mutta jo keväällä hallituksen budjettileikkaus-saunassa koetellaan valmiiksi kipurajoja. Isketään niin paljon löylyä kuin mahdollista, että miten isoja leikkauksia kestetään, kunhan vain hallitus pysyy vielä kasassa. Tästä sitten toteutetaan keväällä sen verran, mitä uskalletaan ennen vaaleja, ja loput siirretään vaalien yli. Tämä luonnollisesti repii kaikkein eniten vasemmistopuolueiden selkänahkaa.

Mutta mutta, entäpäs jos kuntavaaleissa tulee Jytky2 ?

Mikä onkaan hallituksen kohtalo, jos vasemmiston kylki vuotaa jo keväisten leikkausten takia verta kuntavaaleihin asti, ja kuntavaalit iskevän vielä ison ja syvän iskun lisää?

Jos tai kun tulee kakkosjytky, ja heti sen jälkeen tulee eteen isoja lisäleikkauksia, laskee se dramaattisesti vasemmistopuolueiden kipurajaa. SDP ja Vasemmistoliitto saavat kerrankin tuntea, mitä tarkoittaa Kataisen "vastuullisuus". Silloin keväällä sovitut kipurajat eivät enää pidäkään.

Silloin viimeistään alkaa löylyt olla niin kovia, että SDP ja Vasemmistoliito joutuvat huomaamaan, että tokihan sitä heilläkin on itsesäilytysvaisto, ja että jos tässä hallituksessa jatketaan, edessä on liian iso poliittinen kuolema.

Eikä kestä Kokoomuksenkaan rahkeet enää. Tästä hallituksesta tulee monin verroin vihatumpi kuin Ahon-Viinasen porukasta. Jyrki Katainen ei halua jäädä historiaan Suomen vihatuimpana lama-pääministerinä Otto Wille Kuusisen seuraan. Eikä varsinkaan hän halua olla presidenttinä silloin, jos rahaliitto hajoaa.

Siksi hallitus kaatuu.


----------------
-----

[Edit: Korjattu virhe, väärä vuosiluku. Siis vuosi 2013, ei -12]

9.5 on Sauronin synttärit ja Mordorin kansallispäivä - Tervemenoa EU!

Tänään on vuoden toiseksi synkin "juhla". On 9.5. eli Eurooppa-päivä. Tämän Pimeyden Valtakunnan hallitsijan Sauronin synttymäpäivä ja Mordorin kansallispäivä. Hitto että riepoo taas!

No, onneksi se päivä paistaa risukasaankin ja toivon valo loistaa pohjoiselta taivaanrannalta; Suomella on nääs mahdollisuus kaataa vakausrahastot, suistaa Euro kriisiin, joka toivottavasti hajottaa sen, ja näin estää EU:n muodostuminen totaaliseksi liittovaltioksi.

Suomi seisoo temppelinharjalla. Portugal-paketti ja vakausrahastot pitää hylätä, paitsi Suomen, ennen kaikkea koko Euroopan kansojen vapauden, itsenäisyyden ja tulevaisuuden tähden!

Suomen hallitusneuvottelun on koko homman avainkysymys. Vaikka Katainen on hallitusneuvottelija, pallo on käytännössä demareilla. Jos Urpilainen tekee viisaan valinnan ja ottaa PS:n sekä pienpuolueet kavereiksi, ei pelkästään Suomi ja suomalainen hyvinvointi, vaan koko Eurooppa voi pelastua. Euroopan kansojen vapauden menetys voidaan estää ja kansojen varallisuus voidaan pelastaan joutumasta pankkien ja sitä kautta suurpääoman valtiaiden taskuihin. Koko pyramidihuijaus voidaan pysäyttää, kunhan vain sielunsa ja omatuntonsa myynyt Kokoomus jätetään ulos, ja Suomi lähtee kaatamaan Portugal-paketin.

Toivon ja rukoilen hartaasti, että näin käy!

P.S. Meitähän ollaan taas kusettamassa. Suomelta ollaan vailla yli kymmenkertaista sitoumusta riskeihin nähden, ja koko EMU on maailman suurin pyramidihuijaus:

[1.] http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/05/08/velkatilastot-vahvistavat-nyt-suomea-rahastetaan/20116374/12

[2.] http://www.talouselama.fi/uutiset/article622122.ece

"Euron kriisissä on kyse jättimäisestä veivauksesta, jossa velat siirtyvät yksityiseltä sektorilta veronmaksajille, kirjoittaa Argentiinan keskuspankin entinen johtaja Mario Blejer Financial Times -lehdessä."

Hallitusneuvottelurumba: Työväenpuolueet hallitukseen?

Taas on lauantai-aamun jälkeen kiivaasti vappupuheissa ja intterwebbin ihmeellisessä maailmassa lennelleet syytökset (eli toiveet?) Soinin ja Perussuomalaisten takinkäännöstä Portugalin tukipaketin nimellä kulkevan EU-pankkituen suhteen.

Jokainen lauantai-aamuna TV:tä katsonut kuitenkin tajuaa, että Soini ei ole kääntänyt takkiaan, vaikka kuinka laitavasemmisto sitä toivoisi. Soini sanoi vain sen, mitä hallitusneuvottelujen alla asiasta voi sanoa, ympäripyöreästi että neuvotellaan.

Kuten olen jo aiemmin todennut – samoin kuin useampi muukin – on vakausrahastoasiassa linjasta kiinni pitäminen Perussuomalaisille elämän ja kuoleman kysymys. Asiassa tinkiminen olisi puolueelle poliittinen itsemurha, joka hajottaisi puolueen rivit ja veisi uskottavuuden. PS seisoo tässä asiassa selkä seinää vasten. Tämän takia en usko, että Kokoomus ja PS tulevat olemaan samassa hallituksessa. Ainoastaan se, jos Kokoomus ja/tai EU tulevat asiassa todella paljon vastaan, voi muuttaa tilanteen. Tätä ei – hyvin suurella varmuudella – tule tapahtumaan.

Toisin kuin lauantai-aamuna Soinin puheen sävystä haluttiin tulkita, kysymys ei ole siitä, että neuvotellaan hinnasta, jolla PS kääntää takkinsa EU-kysymyksessä, vaan siitä tekeekö niin Kokoomus vai SDP. Perussuomalaisten ollessa selkä seinää vasten heiluri heilahtaakin toiseen laitaan. Kun sekä SDP että Perussuomalaiset vastustavat väliaikaista vakausrahastoa, niin kysymys on, että pitääkö SDP kiinni vakausrahastoasiassa ottamastaan kannasta, jolloin Kokoomuksen olisi pakko kääntää takkinsa ja tulla asiassa vähintään demarien linjalle. Se olisi ainoa keino, jolla kolmen suuren hallitus muodostuisi.

Vaikka on luultavaa että SDP ei aikonut oikeasti pitää tiukasti kiinni vakausrahastokannastaan, vaan käytti koko Portugal-asiaa ”populistisena” (negatiivisessa mielessä) keppihevosena saadakseen äänipaon PS:n suuntaan pysäytettyä, niin nyt SDP on pahassa pakkoraossa: Jos ja kun PS ei tingi vakausrahastoasiassa, takinkääntäjän eli petturi-juudaksen korttia tyrkytetäänkin SDP:lle.

Demarijohto pragmaattisen EU-myönteisenä varmaan kulissien takana haluaisi antaa asiassa periksi, mutta vaikka SDP:llä muuten voisi teoriassa olla varaa ”maan tavan” mukaan kusta taas äänestäjiensä naamalle ja tinkiä asiassa, ja vaikka näin saattoi vielä ennen vaaleja olla tarkoitus oikeasti tehdä, niin siihen ei yllättäen olekaan varaa tässä tilanteessa.

Jytky muutti asetelmat. Kun Perussuomalaisista kasvoi merkittävä poliittinen voima, niin SDP:n takinkäännön seuraus olisi PS ”pääseminen” kunniallisesti oppositioon syömään demarien kannatusta. Seuraus olisi, että vuoden 2015 vaaleissa SDP:lle tulisi rökäletappio, kuten Keskustalle tuli nyt, ja Perussuomalaisista - uudesta ei-marxilaisesta työväenpuolueesta - tulisi tuolloin suurin puolue. Tämä on se ”kauhukuva”, joka todennäköisesti pakottaa demarijohdon pitämään linjansa vakausrahastoasiassa.

Demarit ovat siis hallitusneuvottelujen todellinen sarana ja Perussuomalaisten kannalta kuninkaantekijäpuolue. PS:n mukaanpääsy hallitukseen riippuu siitä, kääntääkö SDP takkinsa vakausrahastoasiassa vai ei.

Olen vahvasti sitä mieltä, että SDP:llä ei ole vaihtoehtoja. Nimittäin neljän vuoden päästä uhkaavan tappion lisäksi ongelmana olisi hallituskokoonpano. Jos SDP menee tukipakettiasiassa kokkareiden kelkkaan, hallitusta yritetään muodostaa linjalla Kok+SDP+Vas+RKP ( 109 edustajaa) , joka olisi mahdoton, sillä Kokoomus ja Vasemmistoliitto eivät siedä toisiaan ja Vasemmistoliitto vastustaa tukipakettia - tosin vähän eri perusteilla – yhtä tiukasti kuin Perussuomalaiset (Toisin kuin SDP:n kohdalla, minä en epäile hetkeäkään Vasemmistoliiton selkärankaisuutta tässä asiassa). Tällöin ainoa keino on houkutella sen tilalle Vihreät tai Kepu mukaan. Kepu ei lähde (ellei taas petä), joten yritetäänpä Kok+SDP+Vihr+RKP = 105 edustajan enemmistö. Tämä olisi käytännössä ainoa lähes-realistinen vaihtoehto ilman Perussuomalaisia, mutta se on varsin heikko enemmistö, ja koska ydinvoimakysymyksessä hallitus jäisi Vihreiden panttivangiksi, on tämä vaihtoehto Kokoomukselle lähes yhtä mahdoton kuin Vasemmistoliiton kanssa.

Mutta koska SDP:llä siis ei ole varaa taipua Kokoomukseen päin, ja muut edellä esitetyt vaihtoehdot perin heikkoja, niin kysymys kuuluu: Onko Kokoomuksella varaa taipua SDP:n linjalle? Kyseessä olisi Kokoomukselle valtava arvovalta-tappio ja kasvojen menetys, niin kotimaanpolitiikassa kuin Eurooppa-politiikassa. Siksi en siihen usko.

Sen vuoksi vaihtoehtona olisi jo aiemmin veikkaamani:

SDP+PS+Vas+KD eli 42+39+14+6 = 102 edustajaa. Liian heikko. Pakko ottaa RKP mukaan, jolloin saadaan 110:n paikan enemmistö.

Kolmen suuren kimpassa PS olisi tinkinyt EU-kysymyksessä, tässä koalitiossa taas PS joutuu tinkimään vähintäänkin joko maahanmuutto- tai kielipolitiikastaan, mutta voitto tulisi EU-politiikassa ja hyvinvointijärjestelmän rippeet saataisiin ehkä pelastettua.

Käytännössä vaihtoehdot ovat minun nähdäkseni joko tämä vasemmiston ja konservatiivien kansanrintama, tai ylempänä maalailtu sinipunapohja.

Kristillis-sosiaaliset arvot ja kristillissosialismi - Kristillisen työväenliikkeen perintö Perussuomalaisen(kin) puolueen taustalla

On jo pidempään poltellut taas kirjoitella, kun on kyselty, että mitä se on se "kristillis-sosialismi", jota Perussuomalaiset mainostavat, niin vähän aateperustasta:


Kristillinen työväenliike syntyi Englannissa 1860-luvulla. Aatteen taustalla oli sovittaa yhteen kristinuskon etiikka ja työväenliikkeen yhteiskunnallinen ajattelu. Syntyi ajatus Kristillisestä sosialismista.

Seurauksena oli pienehkö buumi, kun työväestöä lähellä olevat kirkon herätysliikkeiden piirissä osa papistosta lähti ajamaan asiaa tarmokkaasti. Kristillinen työväenliike ylitti heti alkuun kirkkokuntarajat, sillä se otti vaikutteita katolilaisesta sosiaalietiikasta. Lisäksi se levisi erityisen voimakkaasti vapaakirkollisen liikkeen piirissä. Kristillissosialismi pyrki rakentamaan sillan kristillisen uskon, ihmiskäsityksen sekä yhteiskuntamoraalin, sekä työväenliikkeen arvojen ja tavoitteiden välille.

Kristillinen työväenliike pyrki sosiaaliseen tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen demokratian ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta aseellisen vallankumouksen sijasta. Näin se edusti eräänlaista sosiaalidemokratiaa aikana, jolloin työväenliike yleisesti ei ollut vielä jakautunut ja ajoi väkivaltaista vallankumousta.

Itse asiassa Pohjoismaissa, ja erityisesti Ruotsissa, vapaakirkollisten aktiivien työväenliikkeeseen mukanaa tuoma kristillissosialismi oli olennaisesti vaikuttamassa siihen, että työväenliikkeen valtalinja hylkäsi aseellisen vallankumouksen ja väkivallan, mikä johti työväenliikkeen jakautumiseen Sosialidemokraatteihin ja fanaatikkoihin eli kommunisteihin. Ilman kristillisosiasismia työväenliike olisi siis voinut muotoutua ihan toisenlaiseksi.

Suomeen liike levisi 1800-luvun lopulla. Sen seurauksena monille teollisuuspaikkakunnille perustettiin kristillisiä työväenyhdistyksiä. Vuonna 1906 niiden ympärille perustettiin Suomen Kristillinen Työväenliitto (SKTL), joka toimi kansalaissotaa edeltävässä eduskunnassa (senaatti) myös kristillisenä työväenpuolueena, jolla oli 1-2 kansanedustajaa.

Kansalaissodan jälkeen Kristillinen työväenliitto lakkasi toimimasta poliittisena puolueena, koska sellaisella ei ollut toimintamahdollisuuksia yleisen yhteiskunnallisen vastakkainasettelun ja epäluulon takia.

Jouduttiin odottamaan 1950-luvulle, ennenkuin Suomessa alkoi uudestaan nousta kristillisen työväenliikkeen poliittinen ajatusmaailma. Iso osa kristillisten työväenyhdistysten (joita toimii edelleen mm. Helsingissä, Turussa, Hämeenlinnassa ja Joensuussa) aktiiveista siirtyi demarien sisälle. SDP:n sisällä vaikuttava Kristityt Sosialidemokraatit-ryhmä on tätä perua.

Osa joukosta taas oli perustamassa Suomen Kristillistä Liittoa, joka on sama kuin nykyinen Kristillisdemokraatit. Tosin puolue on melko paljon etääntynyt työväenliikeen poliittisilta juurilta, mutta juuri sen vaikutuksesta se on sosiaalipolitiikaltaan keskustavasemmistolainen puolue.

Kristillinen työväenliitto toimii edelleen yhteiskunnallisena valistus ja hyväntekeväisyysjärjestönä, ja toiminta tapahtuu kristillisten työväenyhdistysten alla. Myös Setlementti r.y:n toiminta on kristillisen työväenliikkeen perinnön jatkoa.

Kristillis-sosialismin perintö ja kristillis-sosiaaliset arvot elävät edelleen Euroopassa ja Suomessa eri yhteiskunnallisten järjestöjen, toimijoiden ja puolueiden keskuudessa. Englannissa liike toimii edelleen Labour-puolueen alaosastona toimivan Christian Socialist Movementin muodossa. Poliittisista puolueista Sosiaalidemokraattien ja KD:n ohella Perussuomalaiset ovat viime vuosina liputtaneet avoimesti kristillis-sosiaalisten arvojen puolesta.

PS:nkin Kristillis-sosiaaliset arvot siis perustuvat Kristillisen työväenliikkeen perintöön, vaikka arvomaailma ei ole tullut PS:n ohjelmaan mukaan Suomen kristillisten työväenyhdistystysten vaikutuksen kautta, vaan puheenjohtaja Timo Soinin vaikutuksesta. Vakaumuksellisena katolilaisena Soini tietää, mistä hän puhuu, kun hän puhuu kristillis-sosiaalisista arvoista.

Perussuomalainen puolue alkoi muodostua edesmenneen SMP:n raunioille 90-luvulla. Kristillis-sosiaalisten arvojen tuominen vanhan SMP:n perinnön päälle ei ole ollenkaan sopimatonta, sillä SMP:tä pidettiin yleisesti monissa poliittisissa arvioisas ns. agraari-sosialistisena liikehdintänä, Santeri Alkion aateperustalta kumpuavana. Alkio ei ollut oikeistolainen, mikä selittää osaltaan sitä, miksi maalaisväestön puolue on poliittisessa keskustassa, eikä oikealla laidalla.

Joka tapauksessa on pääasiassa Timo Soinin vaikutusta, että katolisen yhteiskuntamoraalin perustalta kasvanut kristillisen työväenliikkeen ajatus nostettiin esiin Perussuomalaisen puolueen arvopohjasta puhuttaessa. Yhteys kun löytyy sekä Soinin katolisuuden, että alkiolaistaustaisen ”agraarisosialismin” kautta.

Juurikin kristillissosiaaliset arvot ja periaatteet ovat osaltaan olleet vaikuttamassa siihen, että Perussuomalaiset paitsi mielletään työväestön puolueeksi, myös käytännössä on muuttunut työväestön puolueeksi, nykyään jopa enemmän kuin perinteinen SDP.

Suomeen on sittenkin tulossa blokkivaalit - Konservatiivis-vasemmistolainen vs. liberaalis-porvarillinen linja! SDP vaa-ankielenä?

Suomeen on sittenkin tulossa jonkinlaiset blokkivaalit, vaikka sellaista ei ole haluttu tai toivottu.

Tämän on käytännössä saanut aikaan vakausrahastokysymyksen nouseminen isoksi jakolinjaksi tulevissa hallitusneuvotteluissa.

Eli, vaikka toisin koitetaan väittää, ja vaikka sekä Timo Soini että SDP kiistävät asian, käytännössä vakausrahastoasian nostaminen ykköskysymysten joukkoon voi tehdä näistä vaaleista blokkivaalit.

Perussuomalaiset ovat tehneet vakausrahastoasiasta kynnyskysymyksen, josta tinkiminen olisi vaalien jälkeisessä käymistilassa puolueelle poliittinen itsemurha. PS:llä ei ole varaa tinkiä vakausrahastoasiassa, sillä tämä johtaisi erittäin suurella todennäköisyydella sekä moraalisen uskottavuuden menettämiseen että tulevan suuren eduskuntaryhmän hajoamiseen.

Tätä voisi nimittää hirttäytymiseksi, mutta toisaalta juuri yllä mainitusta syystä johtuen, ihmiset voivat luottaa siihen, että PS pitää kiinni kynnyskysymyksestään, vaikkei muuten uskoisi. Edes ne, jotka eivät usko Soinia, eivät pidä häntä kuitenkaan niin tyhmänä, että hän ottaisi moisen riskin. PS ei siis lähde Keskustan ja Kokoomuksen kelkaan, ei voi.

Konservatiivis-vasemmistolainen kansanrintama vai liberaaliporvarillinen leiri?

Kun Soini sanoi, että "nyt pitää vain toivoa, että vakausrahastoja vastustavat puolueet saavat Eduskuntaan enemmistön", kajahti eetterissä hiljainen kohahdus, jota on koitettu painaa alas, sekä Timon että Urpilaisen toimesta, mutta joka on olemassaolevaa todellisuutta.

Tosiasia nimittäin on, että jos PS saa yli 20%:n äänisaaliin, ja SDP onnistuu pitämään vähintään 17% kannatuksen, tähän maahan on teoriassa mahdollista muodostaa hallitus, jossa ei mahdollisesti ole mukana yksikään nykyisistä hallituspuolueista!

Tämä edellyttäisi seuraavan vähimmäiskannatuksen toteumista näille puolueille:

PS > 20%, SDP > 17%, Vas. > 8%, KD > 5%.

Nämä puolueet voisivat muodostaa konservatiivis-vasemmistolaisen kansanrintamahallituksen, jota vastaan nykyhallitus muodostaisi liberaalis-porvarillisen opposition.

Sanoin tuossa yllä, "hallitus, jossa ei mahdollisesti ole..". Noilla vähimmäiskannatuksilla blokki vaatisi mukaan vielä RKP:n, jotta enemmistö olisi vähintään 54%.

Jos PS saisi, sanotaan nyt (kuten itse veikkaan) noin 23% äänistä, ja KD mahdollisesti nostaisi kannatustaan jopa 6%:n pintaan, ja/tai Vasemmistoliitto pääsisi yli 9%:n, olisi jo ilman RKP:kin oppositioblokilla 52 - 54%:n niukka enemmistö, jolla saisi heikon enemmistöhallituksen.

Silti pelkästään tällaisen historiallisen mahdollisuuden olemassaolo on inspiroivaa. Suomessa ei ole vielä koskaan tapahtunut sellaisia vaaleja, jossa koko istuva hallituksen kaikki puolueet olisivat voineet joutua vaihtopenkille.

Demarit vaa'ankielenä - Quo vadis Jutta?

Asiassa on, vielä toteutumattoman vaalituloksen ohella, yksi mutta: SDP:n linjan pitävyys. SDP vastustaa väliaikaista vakausrahastoa. On esitetty, aiheellisestikin, epäilyjä siitä, pitääkö tämä vastustus. Jos SDP tinkii tästä asiasta, yllä mainittu nykyhallituksen painajainen ei toteudu, vaan tulee luultavasti perinteisen kolmen suuren Tupu+Hupu+Lupu-hallitus. Tämä Tupun, Hupun, Lupun (ja ehkä Råpån) eli Trikolori-hallitus (tai "Kolme Itse och jag" -hallitus) on todennäköinen, jos SDP tykkää mieluummin Kokoomuksen kuin PS:n linjasta.

Tämä on taustalla sekä Keskustan että Kokoomuksen yhä tiukentuneessa painostuksessa SDP:tä vastaan vakausrahastoasiassa. Jos SDP tinkii vakausrahastoasiassa, nykyhallituksen pääpuolueet voivat jatkaa hallituksessa.

Tietenkin kuvio menisi PS+Tupu ja Hupu, jos KePu pettäisi vakausrahastoasiassa, mutta se taas olisi Mari "On vastuullista kusta pakkasella housuihin"Kiviniemelle liian kova kalkki nieltäväksi, joten en usko siihen. Tosin KePu voi pettää tässäkin asiassa ;)

Väite, että nykyhallitus voisi jatkaa sellaisenaan, on täyttä tuubaa, sillä silloin sitä pitäisi vahvistaa joko KD:llä ja tai Vasemmistoliitolla. KD ja Vihreät eivät mahdu samaan hallitukseen, eikä luultavasti Vasemmistoliitto ja Kokoomus. Ja jos SDP on messissä, pienpuolueita ei tarvita (jopa "Kårean ikuinen hallituspuolue" johtajansa "Fan Wal-In":in kera voisi jäädä ulos).

Demarit ovat siis vaa'ankieli. Mutta nyt on siis oikeasti mahdollista saada vaihtoon koko hallitus, ei vain osaa siitä. Muistakaa tämä uurnilla!

Kun työväestö vaihtaa poliittista leiriä - Työväenliikkeen hajoaminen vai uusi muotoutuminen?

Demarit ovat alamäessä koko Euroopassa, olleet jo pitempään. Työväestön poliittinen suuntautuminen on muuttumassa. Ennen oli tulipunaruusuja ja vaaleanpunaruusuja, nyt vaaleanpunaruusu joko kuihtuu tai alkaa sinivihertää, kun taas tulipunaruusu pysyy aika lailla ennallaan. Keskiluokan ja alemman keskiluokan keskuudesta kannatuksensa hakevat kansalliskonservatiiviset ja populistiset puolueet ovat nousussa.

Euroopassa työväestö ja proletariaatti diggaili ennen lähinnä sosiaalidemokraatteja ja laitavasemmistoa, kun nyt työväki tuntuu alkaneen valua kannattamaan kansalliskonservatiivisia arvoja, proleille jää joko pienet vasemmistolaiset sirpaleryhmät tai varsinaiset vasemmistopuolueet, joihin demareita on enää vaikea laskea.

Globalisoituvassa maailmassa työväen edut kun on ristiriidassa kolmannen maailman työväen etujen kanssa. Suomessakin suomalaisen työläisen saavutetut edut ovat murenemassa Intian ja Kiinan työväen etujen takia. Internatsismi (internationalismi) kun tosiasiassa kusee työväkeä silmään ja palvelee globaalin pääoman etua, näennäisestä prole-solidaarisuuden kaavusta huolimatta.

Mutta mikä on lopputulos? USA:ssakin on proletariaatti, mutta se on varsinainen vasemmiston kauhukuva; Raamattu&Rynkky-työväestö, joka ei äänestä sikäläistä vasemmistoa yrittävää esittävää demokraattipuoluetta, vaan ideologisista syistä lähinnä kovan linjan republikaaneja. Demokraattien kannatus taas löytyy kaupunkiväestä, koulutetusta ja "sisäsiististä" ylemmästä keskiluokasta ja marginaalissa olevista liberaaleista. Juuri tämän takia USA:ssa ei ole oikein kunnon vasemmistoa.

Miten käy Suomessa? Suomessa ei ole juuri ollenkaan Raamattu&Rynkky-konservatiiveja. Erikseen on kyllä Raamattu-konservatiiveja ja toisaalta isänmaallisia kansalliskonservatiiveja. Nämä ryhmät ovat vain hyvin vähän päällekkäisiä. Ensin mainittu on kallellaan perinteiseen eurooppalaiseen kristillisdemokratiaan, ja jälkimmäinen talvisodan henkeen sekä alkiolaisuuteen, joten kehityskulku ei kyllä mene samanlaiseen tilanteeseen kuin USA:ssa.

Sen sijaan sosiaalidemokraatteja nakertavat, poliittisessa keskustassa tai jopa keskustavasemmistossa olevat, kansalliset ja populistiset puolueet saavat Euroopassa yhä enenevässä määrin kannatusta, myös Suomessa. Voisikin sanoa, että työväestön arvot ja työväestön intressi käy paljon enemmän yksiin eurooppalaisen kansallisvaltion ja hyvinvointivaltion etua sekä kansallismielisyyttä arvossa pitävien ihmisten intressien kanssa, kuin mitä USA:n Raamattu&Rynkky-konsujen intressit käyvät yksiin heitä mennen tullen silmään kusevien globalisti-republikaanien intressien kanssa.

Mutta tulevaisuus näyttää, hajoaako työväenliike, vai syntyykö sen valtavirta uudestaan kansallis-konservatiivisempana versiona. Tai hajoaako koko puoluejärjestelmä, ja siirrytään suoraan demokratiaan? Tai ehkäpä meitä odottaakin keskusjohtoinen poliisivaltio DDR:n tyyliin, mutta ultra-kapitalistisella talousjärjestelmällä, Cyber Punk dystopia?

Leikkimielinen vaaliveikkaus

Ajattelin taas vaihteeksi vähän pohtia, miltä näillä näkymin näyttäisi puolueiden asema ensi vaalien jälkeen nykyisen kannatuskehityksen valossa. Tämä on siis kevyt, leikkimielinen ja lonkalta heitetty veikkaus.

Näyttää siltä, että Kokoomus onnistuu enempi vähempi pitämään nykyisen asemansa maan suurimpana puolueena. Tosin on hyvin mahdollista, että hallitusvastuun paine alkaa realisoitua vaalikamppailun myötä. Veikkaan Kokoomuksen kannatuksen ensi vaaleissa olevan noin 22 %:a.

Keskusta näyttää rämpivän alenevissa kannatuslukemissa, ja vaalirahakorruptiot, oikeudenkäynnit, ja muut sotkut painavat sen kannatusta alas. On jopa mahdollista, että Väyrysen puheenjohtajakauden 17 %:n tasoinen vaalitulos voi olla mahdollinen.

Demarit rämpivät tällä hetkellä kannatusmittauksissa lähes paikallaan, mutta laidat ovat alkaneet vuotaa rankasti. Veikkaan SDP:n kannatuksen ensi vaaleissa tippuvan pikkuisen nykyisestä, noin 18 %:iin.

Vihreillä on ollut aika kylmää kyytiä, ilmastoveropaketti, ydinvoimakysymys, jne. lupaavat heille tällä hetkellä alle kymmene prosentin kannatusta. Itse veikkaan alamäen vielä vähän jatkuvan, ja saavuttavan noin 9 %:n tason.

Vasemmistoliiton uskon pitävän nykyisen kannatuksensa, ja saavan vuotoa Vihreistä, tulos noin 8 %.

KD:n kannatus on aika vakaata, noin 4,5 %

RKP:n kannatus on aika vakaata, mutta kielikysymys vaaliteemana voi nostaa sitä, noin 5 %:iin.

Pikkupuolueille uskon suhteellisen merkittävää nousua kannatuksessa, yhteisäänimäärä voi protestivaalit huomioiden nousta jopa 3 %:iin. Pienpuolueiden vaaliliitolla toteutuessaan on mahdollisuus jopa paikkoihin, samoin ehkä Muutos 2011:lla.

Perussuomalaisten uskon vähintään säilyttävän nykyisen yli kymmenen provikan tasonsa, ja vielä nousevan. Veikkaan optimistisesti Persuille jopa 13,5 %:n vaalitulosta, riippuen miten pahasti SDP ja KePu ottavat ns. turpiinsa.

Tilanne näyttäisi siis tältä:

Kokoomus n. 22 % (arviohaarukassa 21-23)
Keskusta n. 17 % (arviohaarukassa 16-18)
SDP n. 18 % (arviohaarukassa 17-19)
Vihreät n. 9 % (voi tippua jopa alle 8:n)
Vasemmistoliitto n. 8 %
KD n. 4,5 % (voi ehkä nousta lähelle 5:ttä)
RKP n. 5 %
Pikkupuolueet n. 3 % (arviohaarukka 2-4, yläkanttiin)
Perussuomalaiset jopa noin 13,5 % (arviohaarukka 12-15)

Virhemarginaalivaraa on tässä reippasti, suuremmilla puolueilla suhteellisesti noin 5 % kunkin puolueen kokonaiskannatusta kohti (esim Kokoomuksella 1,1% suuntaan tai toiseen). Persujen kohdalla suurin epävarmuushaarukka.

Gallupit eivät sitten äänestä, ja veikkaukset vielä vähemmän, mutta silti.


Edit 27.9. Jaahas, vaaliveikkaus vanheni jo samalle päivälle, kuin se kirjoitettiin, eli gallupit lupailevat PS:lle jo 12,5%:n kannatusta.

Suurten puolueiden yhteinen uusi slogan: "Maassa maan tapa!"

Vielä jokin aika sitten suomalaiset poliitikot puolustelivat suomalaisessa politiikassa ilmi tulluttai korruptiota - josta osaa sievistellen kutsutaan "vaalirahoitussotkuksi" - sillä, että kyseessä on vuosikymmeniä jatkunut "maan tapa".

Ilmeisesti tästä syystä SDP:n johto päätti - pelätessään että myös heidän puolueensa rahoitusta aletaan kaivelemaan suurennuslasin kanssa - uudistaa demarien linjaa kopiomalla perusuomalaisilta periaatteen "Maassa maan tavalla".

Toisin kuin on väitetty, syy periaatteen lainaamiseen ei siis ole maahanmuuttopolitiikan linjaukset, vaan koko sloganin uudelleentulkinta; "Maan tapa" uudelleen tulkitaan tarkoittamaan vaalirahoituksen yhteydessä esiin tullutta korruptiota.

Villit huhut kertovat, että myös Keskusta aikoo, päinvastoin kuin pääministeri Vanhanen väittää, ottaa myös linjakseen "Maassa maan tavalla". Kokoomushan on jo pitempään ollut tätä mieltä.

Great Hot Immigration Critical Ocean Race: Demarit ja Kokoomus - Kummallista sekoilua Perussuomalaisten vanavedessä?

Ompas ollut mielenkiintoinen uutisviikonloppu! Ensin Kokoomus otti pesäeroa maahanmuuttokritiikkiin ministeri Aleksander Stubbin suulla, sitten SDP julistautui Jutta Urpilaisen suulla maahanmuuttokriittiseksi, ja heti perään Katainen koittaa korjata kurssia.

Kokoomuksessa ensinäkemältä hieman näyttäisi olevan pientä sekoilua ja linjaerimielisyyttä Aleksander Stubbin ja Jyrki Kataisen välillä, katsotaanpa:

"Katainen: Maahanmuuttopolitiikasta voitava puhua

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen arvioi, että yhteiskunnan eliitti ei ole osannut osallistua maahanmuuttokeskusteluun. Hän kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, että keskustelu on haluttu vaientaa, jotta voitaisiin lähettää yhdenmukainen ja vahva viesti siitä, että Suomessa ei sallita rasismia.

–Asenne on oikea, mutta saamalla olemme tulleet tukahduttaneeksi myös terveen ja ja tarpeellisen keskustelun maahanmuuttopolitiikasta, Katainen katsoo.

Kataisen mielestä ihmiset on nykytilanteessa jaettu tarpeettoman jyrkästi suvaitsevaisiin ja suvaitsemattomiin. Se on hänen mukaansa loukannut monia, jotka suvaitsevat erilaisuuden, mutta kokevat epäoikeudenmukaisuutta nykyisen maahanmuuttopolitiikan käytännöissä.

Kokoomusjohtaja korostaa, että myös erilaiset mielipiteet on sallittava, millä hän ei kuitenkaan tarkoita rasismin hyväksymistä. Hänestä olisi tärkeää ottaa maahanmuuttajat mukaan keskusteluun."

Ja näin siis vain pari päivää sen jälkeen kun Stubb antoi sävyltään varsin toisenlaisen kannanoton.
 
Eipä tuo mitään Demareilta sen sijaan on omat eväät loppu, ja pakki uhkaa olla vieläkin enemmän sekaisin. Nyt ollaan Persujen eväslaukulla. Kuten tiedämme, viikonloppuna Jutta Urpilainen julisti, että SDP:n uusi maahanmuuttopoliittinen linja on "Maassa maan tavalla". Tämä on hyvin mielenkiintoista siksi, että kyseisen ohjelman laatijana on toiminut mm. kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta, joka vielä puolitoista vuotta sitten totesi näin:
 
"Keskustelussa maahanmuuttajista tuli myös esille peruseroja poliitikkojen ajattelussa. Perussuomalaisten mielestä lähtökohtana pitää olla, että maassa maan tavalla. Feldt-Ranta puolestaan totesi, että sellainen ajattelu "rakentaa sellaisen ahtaan muotin, johon sekä kantaväestön että varsinkin muualta tulevien on vaikeaa itsensä puristaa"."
 
Niinpä niin. PS:n Teemu Lahtinen toteaakin hyvin, että SDP on sosialisoimassa persujen ja maahanmuuttokriittisen kansanliikkeen agendaa:
 
"Pitäisi tietysti olla imarreltu, että Perussuomalaisten linja kelpaa myös demareille, mutta silti olisin voinut kuvitella suurimman oppositiopuolueen keksivän jotain omaa.


Maassa maan tavalla on ollut maahanmuuttokriittisen liikkeen johtoajatus jo 90-luvun lopulta, ellei jopa kauemmaltakin ajalta. Jutta Urpilainen toistaa ainakin CD-tasoisella tarkkuudella Perussuomalaisten linjauksia, vaikka yrittääkin luoda harhakuvaa jostain muusta. [...]

Nyt kyse on eräänlaisesta käänteisestä ”not invented here”-ajattelusta. Koipioidaan härskisti antamatta tunnustusta ja kaiken lisäksi syljetään päälle. Tämä ei vastaa mielikuvaa sosialidemoraattien oikeudenmukaisuus-käsityksestä."

Niinpä. Tietäen että Demarit ovat sekä periaatteellisesti että ohjelmallisesti sitoutuneet nykyisenkaltaiseen maahanmuuttopolitiikkaan, kasvaviin siirtolaismääriin ja monikulturismiin, ja että Kokoomus seisoo nykyhallituksen "Suomi kuuluu kaikille" linjan takana, niin jos olisin Mauri Pekkarinen, sanoisin että "on perin oudoksuttaavaa tällainen kaksilla korteilla pelaaminen".

Missä siis mennään? Mikä siis on tilanne GHICOR:ssa ? Kokonaiskuva viime perjantain jälkeisistä tapahtumista on siis seuraava:

Ensin kaikki sanoutuivat irti rasismista ja "maahanmuuttokritiikistä", koska se on vain "verhottua rasismia" ja "rivien välistä hersyvää rasismia", sekä ampuivat totaalisen täyslaidallisen hevonpaskaa persujen päälle. Ulkoministeri Stubbin ote Kokoomuksen ruorivuorossa herpaantui, ja puolueen huvijahti alkoi ajautua sivuun Persu-purtilon vanavedestä. Jutta Urpilainen huomasi tilaisuutensa tulleen, kiilasi joukkoineen sivusta M/S Kokkareen ohi Persu-purtilon rinnalle valtaushaat valmiina ja tempaisi PS:n mamukriittiset eväät itselleen. Jutalla meinasi verkkosukat innosta revetä kun hän pääsi heiluttamaan sapelia ja huutamaan entisen NL:n tavoin että: "Yarr! Me keksimme sen ensin!". Katainen, joka oli M/S Kokkareen kannella ottamassa aurinkoa drinkkilasi kädessä, havahtui ja huomasi että Kokoomus uhkasi jäädä kolmanneksi kisassa mamu-kriittisten äänestäjien äänistä. Nopeasti hän tempasi ruorin pois hermostuneelta Stubbilta ja ohjasi hiki hatussa täyttä höökää takaisin Persujen vanaveteen. Persut johtavat edelleen kisaa, purjeet pullollaan muiden heittämää paskaa, mutta vauhti vaan kasvaa, sillä paattia vetää vastustamattomalla voimalla vaijerista kaukana laivan edellä lentävä Timo Soini uhoten: "Pään pitää kestää!".


P.S. Tuomitsen jyrkästi rasismin naamioimisen kriittisyydeksi JA ei-rasistisen kritiikin leimaamisen rasismiksi

YLE ja Taloustutkimus: Perussuomalaiset keskustalainen työväenpuolue

Uusi tutkimus paljastaa, että Perussuomalaiset ovat keskustalainen työväenpuolue:

Linkki:

"Perussuomalaiset nakertavat keskustan kannatusta

Tutkimuksen mukaan perussuomalaiset on poliittiseen keskustaan sijoittuva työväenpuolue. Rajusti kannatustaan lisännyt perussuomalaiset on vienyt kannatusta varsinkin keskustalta ja SDP:ltä.

YLE Uutisten Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan perussuomalaiset ovat ideologialtaan keskustalaisia. Kannattajakunnassa on kuitenkin työväestöä jopa enemmän kuin vasemmistopuolueilla.

Taloustutkimus kysyi vastaajilta, mitä puoluetta he äänestivät viime eduskuntavaaleissa ja mitä puoluetta he äänestäisivät nyt. Tulosten perusteella äänestäjiä on liikkunut perussuomalaisten kannattajiksi varsinkin keskustasta ja SDP:stä. Myös kokoomuksen ja vasemmistoliiton kannattajia on siirtynyt perussuomalaisten kelkkaan. Perussuomalaiset vetoavat hyvin myös viime vaaleissa nukkuneisiin äänestäjiin.

Perussuomalaisten kannattajissa on enemmän työväkeä kuin vasemmistopuolueiden kannattajissa. Perussuomalaisten kannattajista 50 prosenttia toimii työntekijäammateissa, kun SDP:llä vastaava luku on 46 prosenttia ja vasemmistoliitolla 43 prosenttia. [...]

Kannattajina normaalituloisia miehiä

Perussuomalaisia on muita puolueita hankalampi sijoittaa oikeistoon tai vasemmistoon. Ideologinen hajonta on puolueessa suurta. Asteikolla 1-10, jossa 1 on äärimmäinen vasemmisto ja 10 äärimmäinen oikeisto, perussuomalaiset saavat arvon 5,4. Suomalaisten keskiarvo on 5,5.

Perussuomalaisille ja keskustalle on yhteistä isänmaallis-konservatiivinen perusasenne. Molemmat vetoavat maanläheisyyteen ja tavallisuuteen. Samalla ne arvostelevat kapitalismia, juppimeinikiä ja cityvihreyttä."


Ja vielä lisää:


"TAUSTA: Perussuomalaiset on Suomen todellinen työväenpuolue

Viime aikoina kannatustaan hurjasti nostanut perussuomalainen puolue on kansanliike, jossa seinät ovat leveällä ja kattokin aika korkealla. Vaikka perussuomalaiset asemoituu ideologisesti lähes tarkalleen poliittisen kartan keskikohtaan, puolueessa on väkeä joka junaan.

Ideologisesta moninaisuudesta huolimatta puolueen kannattajista löytyy yhdistäviä tekijöitä, jotka tekevät perussuomalaisista ainutlaatuisen ilmiön Suomen puoluekentässä.

Taloustutkimuksen YLE Uutisille tekemästä tutkimusraportista käy ilmi, että perussuomalaiset on Suomen puhdasverisin työväenpuolue: peräti 50 prosenttia puolueen kannattajista toimii työntekijäammateissa, kun taas asiantuntijoiden ja ylempien toimihenkilöiden osuus on alhaisempi kuin missään muussa puolueessa. [...]

Edes työväenliikkeen kehtona pidettyjen SDP:n ja vasemmistoliiton kannattajissa työntekijäammateilla ei ole niin suurta edustusta kuin perussuomalaisissa: demareissa perusduunareita on 46 ja vasemmistoliitossa 43 prosenttia. Koko äänestäjäkunnassa heidän osuutensa on alle 40 prosenttia.

Kun katsotaan kannattajakunnan koulutusta, kuva perussuomalaisista työväenpuolueena vahvistuu: puolueen kannattajista 53 prosenttia on käynyt ammattikoulun tai opistotason koulutuksen, ja 27 prosentilla opinnot ovat jääneet peruskoulun tai keski- tai kansakoulun suorittamisen jälkeen. [...]

Keskellä poliittista karttaa

Keskustan kirvelevän kunnallisvaalitappion jälkeen julkisuudessa on esiintynyt paljon arvailuja siitä, mihin keskustan kannattajat ovat haihtuneet. Poliitikkojen yleisin veikkaus saa tukea Taloustutkimuksen keräämistä tilastoista: keskustan suurin äänestäjävuoto on suuntautunut perussuomalaisiin.

Tässä ei ole oikeastaan mitään ihmettelemistä, sillä tutkimusten mukaan perussuomalaiset sijoittuu melko tarkalleen poliittisen kartan keskipisteeseen. Turun yliopiston tutkijoiden Kimmo Elon ja Lauri Rapelin viime vuonna julkaisemassa tutkimuksessa, johon aineiston keräsi Taloustutkimus, kysyttiin suomalaisilta, mihin he sijoittavat itsensä oikeisto–vasemmisto-akselilla. Vastausten keskiarvo osui tarkalleen janan matemaattiseen keskiarvoon eli 5,5:een. Suomalaiset ovat siis poliittiselta suunnaltaan keskimäärin keskustassa.

Kaikista puolueista perussuomalaisten kannattajat asemoivat itsensä lähimmäksi poliittista keskustaa, 5,4:ään. Suomen keskustan kannattajat paikantuvat hieman yli kuuteen, eli nimestään huolimatta pääministeripuolue onkin ideologialtaan keskusta-oikeistolainen.

Poliittisen keskilinjan vasemmalta puolelta perussuomalaiset kurkottelee lähinnä SDP:n suuntaan. Taloustutkimuksen lukujen mukaan Perussuomalaiset onkin saanut eniten kannattajia juuri keskustasta ja SDP:stä. [...]

Vaihtoehdolla on itseisarvo

Alkuvuonna 2008 Taloustutkimus teki laajan pilottitutkimuksen nimeltä Puoluepörssi, jossa selvitettiin, miksi äänestäjät ovat vaihtaneet puolueesta toiseen. Perussuomalaisten uusien kannattajien keskuudesta nousivat esiin sanat ”suorapuheisuus”, ”rehellisyys” ja ”kansanomaisuus”. Perussuomalaisten kannattajien mielestä nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, joita valtapuolueilta puuttuu."


No niin, tilanne on siis paljastunut sellaiseksi kuin mitä täältä puolueen sisältä on jo pitkään näyttänytkin, eli olemme ns. "äärikeskustalainen" äijämeiningillä höystetty puolue, ja enemmän suomalaisen työläisen asialla kuin vasemmisto.

Vaalianalyysiä ja jälkipyykkiä

No niin. Vaalivoitto tuli, ja nyt pitää alkaa valmistautuminen vaalilupausten lunastamiseen ja arkiseen politiikan hoitoon. Perussuomalaisilla on nyt näytön paikka, vaikka emme varsinaisesti vallan kahvassa valtakunnallisesti olekaan. Oulussa ja Haukiputaalla meillä on vaa'ankieliasema, mikä on haastava paikka. Oikealla politiikalla, sekä fiksulla ja rakentavalla otteella saadaan paljon hyvää aikaan, mutta virheitä pitää varoa, muuten tulee paskaa niskaan niin oikealta kuin vasemmalta.

On syytä tehdä vähän analyysiä tilanteesta. Oulussa allekirjoittanut jäi neljännelle sijalle, ja Olli Immonen nousi 66 äänellä ohitseni valtuustoon. Syitä on monia. Oman sijoitukseni kannalta on ensinnäkin katson peiliin: Kuntajärjestön johtajana ja vaaliasiamiehenä minulla meni paljon aikaa ja voimia yhteiseen ponnistukseemme. Huomioni keskittyi yleiseen organisointiin, ja varsinainen oma kampanja jäi vähemmälle. Erityisesti kostautui netin laiminlyönti, joka toi viime eduskuntavaaleissa ison potin. En saanut kotisivujani kiireen keskellä tulille, mainosvideoista, ym. puhumattakaan. Mutta kaiken kaikkiaan koko vaalivoiton kannalta oli ehdottoman tärkeää, että keskityin ehdokaslistamme yhteisen äänipotin vaalimiseen.

En kuitenkaan ole kovin harmissani, koska Immonen on todella hyvä ja fiksu mies, ja rehellisesti myönnän, että äänestäjät tekivät viisaan valinnan. Moni äänestäjäni on harmitellut asiaa, mutta olen sanonut heille, ettei ole syytä olla harmissaan, koska varsinaista vahinkoa ei ole tapahtunut. Ei nimittäin tee yhtään tiukkaa myöntää, että pätevämpi voitti. Immonen on monipuolinen mies, jossa on valtavasti potentiaalia. Olen itse enempikin luonteeltani ajattelija ja teoreetikko, kun Immonen on taas tekijämiehiä. Valtuustossa tarvitaan nimenomaan tekijöitä. Lisäksi kun en ole varsinaisesti valtuuston etulinjassa, mutta olen muiden varavaltuutettujen tavoin mukana valtuustoryhmässämme, voin nyt vaikutta asioihin taustalta, ja kaikessa rauhassa keskittyä kuntajärjestön johtamiseen. Piakkoin on Oulun seudun perussuomalaisten syyskokous, jossa valitaan kuntajärjestöllemme uusi johto. Saas nähdä irtoaako jatkopesti.

Ainoa asia, mikä pikkuisen harmittaa, on se, että olisimme voineet saada neljännenkin valtuustopaikan pienellä lisäsatsauksella. Vaikka jälkiviisaus on turhaa jossittelua tyyliin; "Jos tätillä ois munat, täti ois setä", niin se tosiasia, että 4-7 lisäehdokkaalla ja/tai muutaman tonnin lisärahalla olisimme helposti ottaneen neljännenkin valtuustopaikan, kaivelee pikkuisen (Eikä niinkään oman rannalle jäämiseni takia, vaan puolueen kannalta, sillä olisinhan saattanut jäädä viidenneksikin). Vaikka olemme Oulussa aloittaneet kuntajärjestön rakentamisen tyhjästä, ja olemme köyhä puolue, jolla ei paljon rahaa ole, niin silti olisin ja olisimme voineet tehdä vähän enemmän. Tässäkin asiassa katson ensisijassa peiliin, koska lisärahoitus olisi voitu ottaa helposti, esim. yhteislainalla.

Mitä muihin puolueisiin tulee, niin Keskustan vaalitappion syy Pohjois-Suomessa ei ole Perussuomalaisten nousu, vaan Keskustan oma politiikka. Puolue on niin monta kertaa pettänyt oman peruskannattajakuntansa jaloilleen, että on ihmetyttänyt jo pitempään, että koska Keskustan kenttäväen mitta on täysi. Perussuomalaisten nousu, ottaen huomioon miten heikolla organisaatiolla ja vähillä eväillä se Oulussakin onnistui, on seuraus Keskustan omasta sisäisestä hajaannuksesta. Tämän todistaa sekin, että Lapissa, jossa PS on heikompi, Kepun hajaannus kanavoitui ensisijassa Kokoomukselle ja muille listoille, mistä esimerkkinä Kemijärven massaliikkeen aktiivit.

SDP:n rökäletappio Oulussa ylläti minutkin aika tavalla. Näyttää siltä, että Oulussa Perussuomalaiset söivät demarien kannatusta, ja siirtymää oli myös Vihreisiin ja nukkuvien puolueeseen. Syynä siirtymään Perussuomalaisten suuntaan lienee puolueemme sosiaalipoliittinen linja, joka kannattaa perinteistä hyvinvointimallia. Muiden puolueiden osalta tilanne onkin aika selvä.