Avoin kirje Kepujohdolle: Keskustan tappion syy tiivistettynä ja puolueen tulevaisuusvaihtoehdot

Arvoisa Keskustajohto,

Kirjoitan tämän avoimen kirjeen täältä vähän karsinan yli huudellen. Vaikka tämä saattaa ehkä teitä ärsyttääkin, niin kehottaisin olemaan nyt tarkkana, sillä tämän lukemalla jotain voi kirkastua siellä perunakellarin pohjalla.

Keskustan rökäletappion taustasyy on tämä: Puolue on liian kauan ratsastanut kahdella hevosella yhtä aikaa. City-kepulainen liberaali-linja ja maaseudun kansalliskonservatiivinen linja ovat liian kaukana toisistaan, huolimatta siitä, että alkiolainen valistusliberalismi tarjoaa siemeniä molemmille. Kun sukset lähtevät eri suuntiin, siinä haarat lopulta repeävät, vaikka miten olisi joustava ja notkea.

Keskustan romahduksen laukaisijana toimi puolueen liberalistisen linjan karilleajo. Kiviniemi, Laaninen ja Rehn ovat kaikki kepun euroliberaaleja, kun taas maaseudun väki on konservatiivis-isänmaallisia. Me persut olemme haistaneet ja tiedostaneet tämän jo yli kymmenen vuoden ajan, ja vain odotimme, milloin tilanne eskaloituu. Näissä vaaleissa se tapahtui, ja iskimme tietenkin valmiina kuin kärpät, kiilana rakoon.

Vaikka kepun kannattajakunta on perinteisesti ollut hyvin uskollista, joku raja se on keskustajohdon omien kannattajiensa naamalle kusemisellakin. Aselaki- ja paskalakifiaskot sekä Portugalin tukipakettimyrkky olivat suurelle joukolle keskustalaisia viimeinen pisara, ja he vaihtoivat leiriä. Siksi näissä vaaleissa konservatiivien äänet vyöryivät meille persuille niin että jyrinä vain kuului.

Valinta euroliberalismin tai maalaiskonservatiivisuuden välillä

Keskustalla on käytännössä vain kaksi tulevaisuusvaihtoehtoa: Joko lähteä city-kepulaiselle liberaalilinjalle ja muuttua euroliberalistiseksi puolueeksi, tai lähteä alkiolais-maalaisliittolaiselle linjalle. Molemmissa tapauksissa on edessä puolueen painuminen korkeintaan keskisuureksi. Kymmenen vuoden päästä on liberalismin tiellä on edessä arviolta noin 4-8%:n kannatus ja kannatukseltaan eteläsuomalaispainotteinen pienpuolueen asema. Tällöin äänistä ja kannatuspohjasta kilpailtaisiin lähinnä Vihreiden oikeistosiiven, Kokoomuksen sosiaaliliberaalisiiven, ja RKP:n maalaisliberaalien kanssa. Ahdasta olisi puristuksessa. Tässä vaihtoehdossa Perussuoamalaisista kasvaisi varmasti pysyvästi yksi kolmesta suuresta, yleispuolue, kansalliskonservatiivinen keskusta eli leikkisästi ”Persusta”. Seuraus yleisesti olisi perinteisen tyylinen kolmen suuren puolueen poliittinen systeemi, mutta Keskusta olisi pysyvästi tästä triosta ulkona.

Maalaisliittolaisella konservatiivilinjalla taas olisi edessä arviolta 8-15%:n keskisuuren puolueen kannatus, tukialueena maakunnat, jolloin kisaa käytäisiin Perussuomalaisten kanssa maakuntien viljelijöiden sekä pikkukaupunkien ja taajamien konservatiivisista kannattajista. Tässä vaihtoehdossa Perussuomalaisista kasvaa pysyvästi keskisuuri yleispuolue, mutta nyt esiin muotoutunut neljän suuren systeemi jäisi pystyyn, jolloin Keskustalla olisi aika ajoin mahdollisuus päästä merkittäväksi hallituspuolueeksi (joka on syy myös siihen, miksi kirjoitan tämän tekstin näin suoraan keskustalaisille, minä en halua perinteistä, konsensuksen ja vaihtoehdottomuuden trio-järjestelmää enää Suomeen).

Molemmissa tapauksissa Keskustalla on edessä hyvästien sanominen suuren yleispuolueen asemalle. Siksi Mari Kiviniemi oli todellakin, hyvin suurella todennäköisyydellä, viimeinen keskustalainen pääministeri Suomessa.

Talousongelmat ja presidentinvaalit linjavaaleina

Keskustan talousongelmista puheen ollen, niin seuraavat eduskuntavaalit ratkaisevat, selviääkö puolue veloistaan. Mutta vaikka puoluetta ei uhkaisikaan varsinainen vararikko, edessä on joka tapauksessa ainakin kymmenen vuoden velkaprässi eli kivireki perässä, jona aikana puolueella ei ole varaa satsata lähellekään entiseen tyyliin massiivisiin kampanjoihin. Vyönkiristys on väistämättä edessä.

Keskusta voi tehdä linjavalintansa nyt tulevissa presidentin vaaleissa: Väyrynen tai Rehn. Jos Keskusta ottaa Olli Rehnin presidenttiehdokkaakseen, se on viimeinen naula maalaisliittolais-keskustan ruumisarkkuun ja edessä on muuttuminen pieneksi euroliberaalipuolueeksi. Jos taas puolue valitsee Väyrysen, merkitsee se käännöstä takaisin maalaisliittolais-konsrvatiiviseen suuntaan, jolloin edessä on asema keskisuurena maakuntapuolueena.

Näin ennustan ja kirjoitan, ottakaa vaari tai olkaa kuulematta. Aika näyttää, olinko oikeassa.

Ystävällisin terveisin, kilpailijanne leiristä huudellen:

V-P. Kortelainen, PS, kaupunginvaravaltuutettu, Oulu

Kun työväestö vaihtaa poliittista leiriä - Työväenliikkeen hajoaminen vai uusi muotoutuminen?

Demarit ovat alamäessä koko Euroopassa, olleet jo pitempään. Työväestön poliittinen suuntautuminen on muuttumassa. Ennen oli tulipunaruusuja ja vaaleanpunaruusuja, nyt vaaleanpunaruusu joko kuihtuu tai alkaa sinivihertää, kun taas tulipunaruusu pysyy aika lailla ennallaan. Keskiluokan ja alemman keskiluokan keskuudesta kannatuksensa hakevat kansalliskonservatiiviset ja populistiset puolueet ovat nousussa.

Euroopassa työväestö ja proletariaatti diggaili ennen lähinnä sosiaalidemokraatteja ja laitavasemmistoa, kun nyt työväki tuntuu alkaneen valua kannattamaan kansalliskonservatiivisia arvoja, proleille jää joko pienet vasemmistolaiset sirpaleryhmät tai varsinaiset vasemmistopuolueet, joihin demareita on enää vaikea laskea.

Globalisoituvassa maailmassa työväen edut kun on ristiriidassa kolmannen maailman työväen etujen kanssa. Suomessakin suomalaisen työläisen saavutetut edut ovat murenemassa Intian ja Kiinan työväen etujen takia. Internatsismi (internationalismi) kun tosiasiassa kusee työväkeä silmään ja palvelee globaalin pääoman etua, näennäisestä prole-solidaarisuuden kaavusta huolimatta.

Mutta mikä on lopputulos? USA:ssakin on proletariaatti, mutta se on varsinainen vasemmiston kauhukuva; Raamattu&Rynkky-työväestö, joka ei äänestä sikäläistä vasemmistoa yrittävää esittävää demokraattipuoluetta, vaan ideologisista syistä lähinnä kovan linjan republikaaneja. Demokraattien kannatus taas löytyy kaupunkiväestä, koulutetusta ja "sisäsiististä" ylemmästä keskiluokasta ja marginaalissa olevista liberaaleista. Juuri tämän takia USA:ssa ei ole oikein kunnon vasemmistoa.

Miten käy Suomessa? Suomessa ei ole juuri ollenkaan Raamattu&Rynkky-konservatiiveja. Erikseen on kyllä Raamattu-konservatiiveja ja toisaalta isänmaallisia kansalliskonservatiiveja. Nämä ryhmät ovat vain hyvin vähän päällekkäisiä. Ensin mainittu on kallellaan perinteiseen eurooppalaiseen kristillisdemokratiaan, ja jälkimmäinen talvisodan henkeen sekä alkiolaisuuteen, joten kehityskulku ei kyllä mene samanlaiseen tilanteeseen kuin USA:ssa.

Sen sijaan sosiaalidemokraatteja nakertavat, poliittisessa keskustassa tai jopa keskustavasemmistossa olevat, kansalliset ja populistiset puolueet saavat Euroopassa yhä enenevässä määrin kannatusta, myös Suomessa. Voisikin sanoa, että työväestön arvot ja työväestön intressi käy paljon enemmän yksiin eurooppalaisen kansallisvaltion ja hyvinvointivaltion etua sekä kansallismielisyyttä arvossa pitävien ihmisten intressien kanssa, kuin mitä USA:n Raamattu&Rynkky-konsujen intressit käyvät yksiin heitä mennen tullen silmään kusevien globalisti-republikaanien intressien kanssa.

Mutta tulevaisuus näyttää, hajoaako työväenliike, vai syntyykö sen valtavirta uudestaan kansallis-konservatiivisempana versiona. Tai hajoaako koko puoluejärjestelmä, ja siirrytään suoraan demokratiaan? Tai ehkäpä meitä odottaakin keskusjohtoinen poliisivaltio DDR:n tyyliin, mutta ultra-kapitalistisella talousjärjestelmällä, Cyber Punk dystopia?