Kaadetaan hallitus tekemällä SDP:lle rökäletappio kuntavaaleissa!

Toisin kuin voisi luulla, näissä kuntavaaleissa ei Suomen tulevaisuuden kannalta ole tärkeintä PS:n voitto - vaikka se onkin melko tärkeää - vaan SDP:n tappio.

Jos nimittäin nykyinen hallitus pysyy vallassa, EU:sta tehdään tämän kriisin aikana - jo ensi vuonna - täysimittainen liittovaltio, jossa Suomen itsenäisyyden ja suvereenisuuden viimeisetkin rippeet menevät niin, että niitä ei saada enää takaisin ilman uutta itsenäisyyssotaa.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut toivoen ja ennustaen hallituksen kaatumista, niin viime keväänä hallitus lakaisi budjettiriihessä todella roiman listan leikkauksia maton alle kunnes kuntavaalit olisivat ohi. Näin siksi, ettei hallituspuolueille tulisi pahasti takkiin kuntavaaleissa. Nämä leikkauslistat otetaan esiin kuntavaalien jälkeen.

Nyt jos ja kun kuntavaaleissa vasemmistopuolueet ja erityisesti SDP kärsivät roiman tappion, herää demarillakin poliittinen itsesäilytysvaisto. Jos SDP:n kylki vuotaa tarpeeksi, sen hallituskunto lopahtaa, ja viimeistään siinä vaiheessa kun Katainen lyö leikkauslistan eteen, demarilinnakkeessa todetaan, että "Nyt jos me tähän lähdetään niin käy ensi vaaleissa ohraisesti! Ulos, toverit!", ja näin hallitus kaatuu.

Yhtälö on tämä:

a) Edessä on vähintään vielä 2 miljardin lisäleikkaukset tällä hallituskaudella (pahimmillaan jopa yli 5 miljardin leikkaukset, riippuu toki miten paljon hallitus on valmis ottamaan velkaa korolla, joka tulee nousemaan rajusti sillä sekunnilla kun velkaunioni toteutuu).

b) Edessä on vielä vähinään 3, todennnäköisesti jopa 5 lamavuotta.

c) Ennen vuoden 2015 vaaleja istuva hallitus tulee olemaan monta kertaa vihatumpi kuin Esko Ahon "lamahallitus" aikanaan oli.



Hallitus kaatuu vain jos SDP:lle tulee suurtappio. Toki Kokoomuksenkin suurtappio saattaisi puolueen tilanteen tukalaksi, mutta koska Kokoomus on puolue jonka lojaliteetti ei kohdistu kansaan vaan suurpääomaan, sen tappio ei vielä hallitusta kaataisi, sillä hallituksen sama eurostofanaattinen linja jatkuisi joka tapauksessa SDP:n tukemana.

Toki on poliittisesti suotavaa näin perussuomalaisesta näkökulmasta, jos esim. Vihreät ottaisivat takkiin, mutta nyt on yleiseurooppalainen, yleispoliittinen ja talouspoliittinen tilanne niin paha, että on ennen kaikkea keskityttävät tuottamaan SDP:lle suurtappio. Näin siksi, että vain valtava vuotava laskimohaava SDP:n kyljessä - yhdessä valtavan leikkauslistan kanssa -  voi herättää demarien poliittisen itsesuojeluvaiston vuoden 2015 eduskuntavaaleja silmälläpitäen.

Mikään muu ei hallitusta kaada - ja mikään muu ei voi kääntää Suomen suuntaa tarpeeksi ajoissa - kuin uusi hallitus, jossa Katainen ei ole enää pääministeri ja federalistit on tungettu vähemmistöön sekä pakotettu opposition linjalle. Vain jos meilä on ensi alkuvuodesta uusi hallitus, jotain on vielä pelastettavissa liittovaltion jaloista.

Vetoan siis kaikkiin, Isänmaamme, itsenäisyytemme ja kansamme vapauden puolesta; SDP:tä on lyötävä joka päivä kunnes kuntavaalit on ohi!

-------
---
-

P.S. toki oikein mojova tappio ennen kaikkea Kokoomukselle on suotavaa, mutta jos olisi valittava joko tai SDP:n ja Kokoomuksen tappion välillä, niin tilanne vaatii, mitä vaatii.

Suomi, Tervetuloa Amerikkaan!

Viimeisten kuuden päivän aikana Suomessa on irtisanottu yli 4700 työntekijää, ja vauhti on vain kiihtymään päin. Tänään (9.5.) NokiaSiemens ilmoitti irtisanovansa 700 työntekijää. Vauhti on jo samaa luokkaa kuin 90-luvun alussa. Jo muutaman vuoden ajan päällä ollut yhteiskunnallinen laskukausi on viimein paljastumassa myös talouden laskukaudeksi. Itse asiassa on mielestäni syytä puhua ihan suoraan ja rehellisesti lamasta.

Paavo Lipponen sanoi joitakin vuosia sitten, että hyvinvointivaltio on mennyttä, ja seuraavan kymmenen vuoden aikana siirrytään taloudessa ja yhteiskunnassa Amerikan malliin. Osana tätä prosessia Suomeen ollaan luomassa työtätekevän köyhälistön luokkaa. Prosessin laittoi alulle demarit 90-luvulla, ja sitä jatkoi myös edellinen hallitus. Nyt sen hedelmät ovat jo nähtävissä: Prosessi toimii seuraavasti: Koska todellisuudessa työttömyys kasvaa, mutta tilastoja pitää kaunistella, luodaan tilastokosmetiikalla ja tempputyöllistämisellä huonosti palkattu pätkätyöläisten ja osa-aikaisten puoli-työttömien armeija.

Koska vakituisia täysipäiväisiä töitä ei ole, on työaikalakien kierto, yms. vastaavaa toimintaa sallimalla hyväksytty työn pilkkominen, eli toisin sanoen yhden vakituisen ja täysipalkkaisen työntekijän sijasta työnantajalle on tehty edullisemmaksi teettää sama työ esim. yhdellä huonommin palkatulla pätkätyöläisellä ja yhdellä osa-aikaisella. Tilanne on jo siinä pisteessä, että ihmiset solmivat mieluummin määräaikaisia työsopimuksia kuin vastaanottavat ns. ”vakituisia” työsuhteita. Näin siksi, että työnantajat pelaavat vakituisten työsopimusten koeajoilla, joista on tullut yleinen keino hyväksikäyttää työntekijää. Pätkätöistä ja peluuttamisesta onkin tämän päivän Suomessa tullut yleinen tapa kiertää työntekijän oikeuksia, minkä valtiovalta tuntuu hiljaisesti hyväksyvän. Tällainen toiminta ei ole Suomen kansan eikä yhteiskunnan edun mukaista.

Tämä on itse asiassa suomalainen versio samantapaisesta keinosta, kuin millä 90-luvulla USA:ssa luotiin Clintonin aikana minimipalkkalait "uudistamalla" kolme miljoonaa "uutta työpaikkaa". USA:ssa vain homma tehtiin rajummin: Ennen yhtä kohtuullisesti palkattua työtä tehnyt henkilö joutui muutoksen jälkeen tekemään kahta työtä vuorokaudessa, tienaten silti yhteensä vähemmän, kuin ennen minimipalkan alentamista. Tulos: Työllisten määrä ei todellisuudessa kasvanut juurikaan, mutta monet joutuivat tekemään kahta työtä entisen yhden sijaan, ihan vain pitääkseen itsensä ja perheensä hengissä. Suomessa ei, vielä, olla samassa pisteessä, mutta työtätekevän köyhälistön synty on jo maassamme tätä päivää. Olemme jo puolimatkassa kohti Amerikan mallia, ja mikäli Lipposen hahmottelema aikataulu pitää, olemme perillä vuoteen 2012 mennessä.

Ja hyvin näyttää aikataulu pitävän, sillä olemme talouslaman kynnyksellä. Sen varjolla porvarihallitus voi ja tulee tekemään kaiken tarvittavan "asian ajamiseksi" eli hyvinvointiyhteiskunnan rippeiden tuhoamiseksi, jälleen kerran taas laman varjolla. Ja demarien kannalta makeinta kaikessa on tämä: Paska kaatuu taas porvarien niskaan. Heitä syyttämällä demarit pääsevät taas valtiolaivan ruoriin neljän vuoden päästä, aivan kuten vuonna -95. Eivätkä he taaskaan tuolloin vallan saatuaan tule oikeasti tekemään mitään tilanteen "korjaamiseksi", sillä siihen mennessä he ovat puolueena tehneet jo Tony Blairit ja julistautuneet sellaiseksi puolueeksi mitä he todellisuudessa ovat olleet jo 90-luvun alusta asti: taloudellisesti keskustaoikeistolaiseksi pinkkiporvaripuolueeksi.