Avoin kirje Kepujohdolle: Keskustan tappion syy tiivistettynä ja puolueen tulevaisuusvaihtoehdot

Arvoisa Keskustajohto,

Kirjoitan tämän avoimen kirjeen täältä vähän karsinan yli huudellen. Vaikka tämä saattaa ehkä teitä ärsyttääkin, niin kehottaisin olemaan nyt tarkkana, sillä tämän lukemalla jotain voi kirkastua siellä perunakellarin pohjalla.

Keskustan rökäletappion taustasyy on tämä: Puolue on liian kauan ratsastanut kahdella hevosella yhtä aikaa. City-kepulainen liberaali-linja ja maaseudun kansalliskonservatiivinen linja ovat liian kaukana toisistaan, huolimatta siitä, että alkiolainen valistusliberalismi tarjoaa siemeniä molemmille. Kun sukset lähtevät eri suuntiin, siinä haarat lopulta repeävät, vaikka miten olisi joustava ja notkea.

Keskustan romahduksen laukaisijana toimi puolueen liberalistisen linjan karilleajo. Kiviniemi, Laaninen ja Rehn ovat kaikki kepun euroliberaaleja, kun taas maaseudun väki on konservatiivis-isänmaallisia. Me persut olemme haistaneet ja tiedostaneet tämän jo yli kymmenen vuoden ajan, ja vain odotimme, milloin tilanne eskaloituu. Näissä vaaleissa se tapahtui, ja iskimme tietenkin valmiina kuin kärpät, kiilana rakoon.

Vaikka kepun kannattajakunta on perinteisesti ollut hyvin uskollista, joku raja se on keskustajohdon omien kannattajiensa naamalle kusemisellakin. Aselaki- ja paskalakifiaskot sekä Portugalin tukipakettimyrkky olivat suurelle joukolle keskustalaisia viimeinen pisara, ja he vaihtoivat leiriä. Siksi näissä vaaleissa konservatiivien äänet vyöryivät meille persuille niin että jyrinä vain kuului.

Valinta euroliberalismin tai maalaiskonservatiivisuuden välillä

Keskustalla on käytännössä vain kaksi tulevaisuusvaihtoehtoa: Joko lähteä city-kepulaiselle liberaalilinjalle ja muuttua euroliberalistiseksi puolueeksi, tai lähteä alkiolais-maalaisliittolaiselle linjalle. Molemmissa tapauksissa on edessä puolueen painuminen korkeintaan keskisuureksi. Kymmenen vuoden päästä on liberalismin tiellä on edessä arviolta noin 4-8%:n kannatus ja kannatukseltaan eteläsuomalaispainotteinen pienpuolueen asema. Tällöin äänistä ja kannatuspohjasta kilpailtaisiin lähinnä Vihreiden oikeistosiiven, Kokoomuksen sosiaaliliberaalisiiven, ja RKP:n maalaisliberaalien kanssa. Ahdasta olisi puristuksessa. Tässä vaihtoehdossa Perussuoamalaisista kasvaisi varmasti pysyvästi yksi kolmesta suuresta, yleispuolue, kansalliskonservatiivinen keskusta eli leikkisästi ”Persusta”. Seuraus yleisesti olisi perinteisen tyylinen kolmen suuren puolueen poliittinen systeemi, mutta Keskusta olisi pysyvästi tästä triosta ulkona.

Maalaisliittolaisella konservatiivilinjalla taas olisi edessä arviolta 8-15%:n keskisuuren puolueen kannatus, tukialueena maakunnat, jolloin kisaa käytäisiin Perussuomalaisten kanssa maakuntien viljelijöiden sekä pikkukaupunkien ja taajamien konservatiivisista kannattajista. Tässä vaihtoehdossa Perussuomalaisista kasvaa pysyvästi keskisuuri yleispuolue, mutta nyt esiin muotoutunut neljän suuren systeemi jäisi pystyyn, jolloin Keskustalla olisi aika ajoin mahdollisuus päästä merkittäväksi hallituspuolueeksi (joka on syy myös siihen, miksi kirjoitan tämän tekstin näin suoraan keskustalaisille, minä en halua perinteistä, konsensuksen ja vaihtoehdottomuuden trio-järjestelmää enää Suomeen).

Molemmissa tapauksissa Keskustalla on edessä hyvästien sanominen suuren yleispuolueen asemalle. Siksi Mari Kiviniemi oli todellakin, hyvin suurella todennäköisyydellä, viimeinen keskustalainen pääministeri Suomessa.

Talousongelmat ja presidentinvaalit linjavaaleina

Keskustan talousongelmista puheen ollen, niin seuraavat eduskuntavaalit ratkaisevat, selviääkö puolue veloistaan. Mutta vaikka puoluetta ei uhkaisikaan varsinainen vararikko, edessä on joka tapauksessa ainakin kymmenen vuoden velkaprässi eli kivireki perässä, jona aikana puolueella ei ole varaa satsata lähellekään entiseen tyyliin massiivisiin kampanjoihin. Vyönkiristys on väistämättä edessä.

Keskusta voi tehdä linjavalintansa nyt tulevissa presidentin vaaleissa: Väyrynen tai Rehn. Jos Keskusta ottaa Olli Rehnin presidenttiehdokkaakseen, se on viimeinen naula maalaisliittolais-keskustan ruumisarkkuun ja edessä on muuttuminen pieneksi euroliberaalipuolueeksi. Jos taas puolue valitsee Väyrysen, merkitsee se käännöstä takaisin maalaisliittolais-konsrvatiiviseen suuntaan, jolloin edessä on asema keskisuurena maakuntapuolueena.

Näin ennustan ja kirjoitan, ottakaa vaari tai olkaa kuulematta. Aika näyttää, olinko oikeassa.

Ystävällisin terveisin, kilpailijanne leiristä huudellen:

V-P. Kortelainen, PS, kaupunginvaravaltuutettu, Oulu

Hallitus pelottelee ja valehtelee - Vakauspaketti ei pelasta Eurooppaa lamalta, vaan syöksee sen syvemmälle kriisiin

Suomen hallitus valehtelee pelotellessaan kansaa, että vakausrahastoon on pakko laittaa rahaa, ja että Portugalia on pakko tukea tai tulee lama. Lama on nimittäin tulossa joka tapauksessa, ja vakausrahastopolitiikka vain pahentaa ja syventää tulevaa lamaa. Vakaurahasto ei ole ratkaisu kriisiin, vaan se on pakkasella omiin ja toisten housuihin kusemista.

Vakausrahastoissa on kyse pankkituesta. Ilmiö on sama kuin 90-luvun alun Suomessa, sitä ei vain nimitetä pankkitueksi. Kriisin syylliset ovat, kriisimaiden holtittomien hallitusten ohella, Saksan ja Ranskan suurpankit. Hallitus koittaa pelotella ihmisiä pelastamaan nämä pankit, etteivät ne polttaisi näppejään, vaikka ovat sen ansainneet.

Jos hallitus ajattelisi oikeasti Suomen etua, se ei edes harkitsisi vakausrahastojen tukemista. Hallitus puhuukin suurpankkien äänellä, vaatiessaan tukea vakausrahastolle ja kriisimaille, koska kyse ei ole kriisimaiden pelastamisesta tulevalta lamalta, vaan pankkien pelastamisesta tulevalta lamalta. Kriisimaat joutuvat joka tapauksessa velkasaneeraukseen.

Isoin pommi on Italia, jossa on siivottu Kreikan tavoin tilinpäätöksiä, taseita ja tilastoja. Kaikki paska on lakaistu toistaiseksi piiloon Don Berlusconin selän taakse. Kun tämä paljastuu, joutuvat viimeistään kaikki myöntämään, että peli on menetetty. Kriisi etenee vastustamattomalla voimalla. LEAP ennustaa, että Italia ja Belgia ovat vuorossa ensi talvena, ja keväällä suossa on Britannia, jolla ei ole mitään turvaa tukipakettien ja Euron ulkopuolella, vaan joutuvat rahoittamaan yli 200 miljardin punnan vajeen setelirahoituksella. Tässä vaiheessa inflaatio luultavasti jyrää jo eurovyöhykkeelläkin.

Hallituksen kabineteissa varmasti tiedetään, että lama on joka tapauksessa tulossa, ja että vakausrahastopolitiikka vain pahentaa laman vaikutusta Suomen talouteen! Tässä on Kiviriipan-Käteisen hallituksen petoksen ja valehtelun kuva tiivistettynä.

Suomella on nyt vain kaksi vaihtoehtoa, jotka rautalangasta väännettynä ovat nämä:

A) Suomi tukee väliaikaisen vakausrahaston välityksellä pankkeja, ettei lamaa muka tulisi. W-käyräisen laman 2. syöksy kuitenkin tulee ja kriisimaat joutuvat joka tapauksessa velkasaneeraukseen. Petoksen tehneet ja kriisin myös syylliset mutta pelastetut suurpankit käärivät taskuihinsa näiden maiden koko kansallisvarallisuuden.

Suomen talous joutuu samalla kuseeen. Työttömyys räjähtää pilviin, elintaso tipahtaa rajusti. Vakausrahastoon syydetty lainaraha on kankkulan kaivossa, juuri kun sitä ja siihen tuhlattua lainanottokykyä olisi kipeimmin tarvittu kotimaassa. Suomi joutuu realisoimaan valtion omaisuuden, sekä yksityistämään terveydenhoito- ja koulutuspalvelut ja myymään ne kansainvälisille pääomasijoittajille. Hyvästi hyvinvointivaltio, ilmainen koulutus ja edes kohtuu tasoinen julkinen terveydenhoito.

TAI:

B) Suomi ei tue vakausrahaston välityksellä suurpankkeja. Lama tulee joka tapauksessa. Kriisimaat joutuvat velkasaneeraukseen, ja kriisiin syylliset pankit joutuvat kiltisti kärsimään luottotappionsa. Kriisimaat eivät menetä ihan kaikkea kansallisvarallisuudestaan pankeille.

Suomen talous joutuu samalla kuseen, työttömyys nousee rajusti ja tulee todella tiukkaa, mutta meillä on lainanottokykyä ja rahaa tehdä jotain pahimman yli pääsemiseksi kotimaassa. Suomi joutuu realisoimaan osan valtion omaisuudesta, mutta meidän ei tarvitse yksityistää ja myydä ainakaan kaikkea pilkkahinnalla kansainvälisille sijoittajille.
Tästä on kyse nykyisessä tilanteessa, ja näissä vaaleissa. Muista tämä uurnilla!

Kreikka ja Portugal joutuvat velkasaneeraukseen - Seuraavana vuorossa Italia ja ensi talvena Belgia sekä Britannia

Eipä voi kuin viheltää ihmetyksestä, miten talouskurimus etenee juuri siten kuin LEAP ennusti jo vuosi sitten.

Kreikan ja myöhemmin Portugalin joutuminen velkasaneeraukseen on käytännössä jo varmaa, mutta pahin on vasta edessä. Nimittäin seuraavana on tulossa julki oikein iiiso scheisseläjä. Italia on nimittäin useiden nimettömien lähteiden mukaan tehnyt "kreikat" eli ns. "luovalla kirjanpidolla", sekä muilla konstein, amerikkalaisten konsulttien neuvoessa, siivonnut tilejään, taseitaan ja tilastojaan Don Berlusconin suojeluksessa. Kun tämä kaikki tulee virallisesti julki, niin paska lentää tuulettimeen sellaisella voimalla, ettei ole ennen nähty. Italian taloushan on jo paljon isompi kuin Kreikan, Irlannin, Espanjan tai Portugalin, ja sen suistuminen eurokriisiliemeen katkaisee EMU:n selkärangan. Siinä ei enää tukipaketit auta.

LEAP ennustaa, että ensi talvena kriisi etenee Belgiaan jonka jälkeen sitten keväällä on vuorossa jo Britannia, koko maailman finanssimaailman keskus, joka on tyhjän päällä koska maa ei ole mukana EMU:ssa eikä vakauspaketeissakaan. Ei sen puoleen, että tuossa vaiheessa näissä vakausrahastoissa olisi enää mitään millä brittejä auttaa. Britit joutuvat itse tyhjästä pistämään liikkeelle vähintään 200 miljardia puntaa, minkä jälkeen alkaa sielläkin inflaatio ja korot juosta, että sitä odotellessa.

Niin, ja samaan aikaan USA:n talous on syöksymässä uudestaan takaisin W-käyräiseen lamaan. LEAP ennustaa Öljy-Dollari-kytköksen purkautumista ja USA:n valtionvelkakirjalainojen muuttumista arvottomaksi roskaksi suunilleen samaan aikana eli ensi keväänä. 2008 öljyn hinnan lamaraja oli 120$ tynnyriltä. Nyt infla huomioiden raja on jossain 130$:n pintaan, jossa ollaan mahdollisesti jo syksyllä.

Sokerina pohjalla meidän persujen kannalta on, että Eduskunta joutuu nyt palaamaan vaalilomilta vielä ennen vaalipäivää päättämään Portugalin tukemisesta, mikä entisestään kiertää puukkoa valtionvarainministeri Käteisen ja pääministeri Kivinimen ahtereissa. Eihän siitä ole kuin pari viikkoa kun pääministeri tomerasti koitti valehdella, ettei Portugal joudu hakemaan tukea.

Kiviniemen-Laanisen linja: Kiitos, oi Keskusta, kiitos! *hali*

Valitsemalla Kiviniemen-Laanisen linjan, olette pelastaneet Perussuomalaisille massiivisen äänivyöryn tulevissa vaaleissa täällä Pohjois-Suomessa.

Kiviniemen city-liberaali linjaus on juuri sitä "lääkettä", joka on tähänkin asti karkoittanut väkeä Keskustasta Perussuomalaisiin, ja Laanisen valinta on myrkkyä Korhosta tukeneelle kenttäväelle.

Pahin mahdollinen vaihtoehto Keskustan johtoon meidän Persujen kannalta olisi ollut Väyrynen. Hän olisi saattanut kyetä imaisemaan EU-kriittisen maton PS:n alta. Toiseksi pahin vaihtoehto, Pekkarinen, olisi myös kohottanut Keskustan perinteisten äänestäjien mielialoja ja hidastanut maakuntien ja Pohjoisen miesten äänien valumista Persuille.

Kerrankin kävi niin, että Kepu petti suorastaan ihanalla tavalla, median avustamana, eivätkä pelkoni toteutuneet!

Siispä:  Thank you Kepu, for making my day!