Olen pariin otteeseen kirjoitellut siitä kiihtyvästä rytinästä, mikä alkaa Italian kaatuessa syvälle kriisiin, ja jatkuu Ranskan pankkien kaatuessa tämän jälkeen.
Ranska
on koko unionin historian ajan ollut jonkinlainen EU-projektin primus
motor: Se on vahvasti ajanut voimakasta integraatiota, EU-presidenttiä,
eurobondeja ja liittovaltiota. Tämä ei suinkaan ole sattuma, sillä
kyseessä on koko nykyisenkaltaisen Ranskan olemassaolo jonkinlaisena
suurvaltana.
Ranska on käytännössä I Maailmansodasta asti ollut
suuren egon ja pienten muskeleiden aiheuttaman trauman kourissa.
Suurvaltana se on ja on ollut surkimus, vaikka tahtoa on ollut
maailmanherruuteen asti. Ranska hävisi surkeasti sodan Saksaa vastaan
1871 ja olisi hävinnyt myös I Maailmansodan ilman USA:n ja Brittien
apua, sekä käytännössä hävisi II Maailmansodan, koska ainoastaan
amerikkalaisten väliintulo pelasti sen. Puhuminen Ranskasta II
Maailmansodan "voittajavaltiona" on mielestäni ollut aina melkoinen
vitsi.
Joka tapauksesa maan maine globaalina mahtitekijänä on
historian valossa riekaleina, mikä tietenkin sapettaa ranskiksia
kovasti. Voi olla, että tämä on yksi syy, miksi maa ajaa EU:n
integraatiota niin voimakaasti, koska viimekädessä se voi jatkaa
suurvallan leikkimistä vain osana EU:ta, jonka sisällä se on toiseksi
suurin mahtimaa silkan kokonsa vuoksi.
Ranskalaiset pankit ovat luotottaneet 47% Italian valtionvelasta. Se tekee noin. 290 mrd:n edestä, kun taas Saksan osuus on 19%.
Kun
Italia kaatuu kriisimaaksi, seuraus on välittömästi Ranskan suurimpien
pankkien kaatuminen ja koko ranskalaisen yhteiskunnan taloudellinen,
sosiaalinen ja byrokraattinen romahdus. Siksi Ranska ajaa vahvasti
eurobondeja, sillä toisin kuin Saksan suurimmat pankit, jotka kyllä
enimmäkseen selviäisivät kriisistä hengissä, Ranskan suhteen tilanne on
toinen.
Pariisissa tiedetään, että Italia tulee syliin ensi
talvena. Sen jälkeen Ranska tipahtaa kriisimaaksi. Sitä ennen pitää
saada pystyyn maksuautomaatti, jolla Saksan, Hollannin ja Suomen
varallisuus voidaan imeä sen pelastamiseksi. Siksi Ranska ajaa
eurobondeja.
Pariisissa ei olla huolissaan vain pankeista. Nimittäin Ranskan julkinen
sektori on 56% BKT:sta, eniten kaikista länsimaista.
Ranskalla on siis todella massiivinen
valtionbyrokratia. Maan
julkinen velka on nousemassa 90%:iin BKT:sta ja budjettivaje on lähes
5%. Velkaantuminen on nopeaa ja massiivisen julkisen sektorin
koon takia, mikä tahansa leikkaus siinä aiheuttaisi hurjan
massatyöttömyyden. Valtiosektori nimittäin työllistää kolmanneksen
ranskalaisista(!).
Työttömyys on jo nyt 10% eli paljon.
Kun talouskriisi iskee
kunnolla päälle ja pankit kaatuvat, niin jo kolmanneksen supistus
julkisen sektorin työvoimasta lisäisi työttömyyttä yli 10% lisää, siis
yksityisen sektorin pois potkittujen lisäksi.Miltä siis kuulostaa
tilanne, jossa suurimmat pankit kaatuvat rymisten, lama on päällä ja
näin jätkän karkealla matikalla työttämyysastetta haarukassa 30 - 40%?
Teoriassa
Ranskalla olisi mahdollisuus tehdä leikkauksia ja supistuksia, mutta
poliittisesti ei. sosialistipresidentti Hollande tuskin lähtee
haastamaan ruokkivia käsiään, ammattiliittoja ja tukijoitaan. Sen sijaan
Ranska tulee ajamaan eurobondeja kuin viimeistä päivää ja vaikka
väkisellä. Ja juuri se ajaa sen napit vastakkain Saksan kanssa.
Merkel nimittäin sanoi juuri Eurobondeista, että "..ne eivät tule niin kauan kuin minä olen elossa".
Tämä
tarkoitta sitä, että jos Saksa ei taivu eurobondeihin, vaihtoehtona on
vain joko massiivinen inflaatio (jota Saksa myöskään ei halua) tai
sitten EU ja Euro hajoavat Saksan siitä lähtiessä ja ottaessa oman
valuutan käyttöön, ja eurosta tulee kriisimaiden "uusi liira", jonka
arvo on noin kolmannes euron nykyarvosta.
Pessimistinä sanon, että nähtäväksi jää, tekikö Merkel iiroviinaset ("Satasesta vetoa, ettei devalvaatiota tule") vai onko syytä alkaa tekemään veikkauksia rouva liittokanslerin jäljellä olevasta eliniästä.
EU
on niin iso projekti ja siihen sijoittaneilla on liian paljon
hävittävää, joten joko rouva sumuttaa tai hänet pistetään syrjään, tai
joku sujauttaa vaikka poloniumia hänen kahviinsa.
Jos olisin optimisti,
toivoisin, että Saksa hajottaisi rahaliiton, ja näyttäisi närhen munat
Ranskalle ja muille.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Italia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Italia. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Espanja ja Italia muuttuvat Kreikoiksi - Lamakuntavaalit ja uusi hallitus 2013
MMS - Se on käyttämäni lyhenne sanoista "Mitäs mä sanoin".
Jälleen kerran joudun sanomaan MMS.
Olen useaan kertaan blogeissani kertonut mitä on tulossa. Nyt pitäisi olla sokealle Reetallekin selvää, että Espanja tekee Kreikat. Se on väistämätöntä. Ja Italia tulee perässä, ja se on vielä pahempi.
Euroalue tulee kokemaan kollektiivisesti, mitä on yli 30% inflaatio kuluttajahinnoissa hyvin lyhyessä ajassa, ja voi käyvän rahan arvosta hävitä jopa yli 40%. Ja minä en siis puhu vain tuontitavaran hinnasta, vaan siitä, mitä EKP:n tukiostot ja LOTRaukset ja muu tulevat saamaan aikaan. Euro on valuuttana hötön päällä ja kriisi maksatetaan kansalaisilla inflaatiolla.
On suunnatonta tahallista vihjeettömyyttä ja typeryyttä valtiojohdoltamme olla myöntämättä, mihin ollaan menossa. Toisaalta heillä on pelissä paljon: Uskottavuus meni jo, ja poliittinen tulevaisuus on pahasti uhattuna.
Puhun kuntavaaleista. Niistä on tuleva protestivaalit. Jo marraskuussa kirjoitin, että hallituksemme tulee kaatumaan ennen ensi eduskuntavaaleja. Helmikuun alussa esitin ennusteen, että viimeistään ensi vuoden 2013 ensimmäisenllä neljänneksellä meillä tulee uusi hallitus.
Näin siksi, että kuten olen kirjoittanut, Espanja tulee syliin viimeistään loppukesästä, ja Italia siitä 1-6 kk:n sisällä. Italia voi kaatua jo ennen kuntavaaleja, ja siinä vaiheessa koko Euroopan talous, myös Saksan, on lamassa. Kuntavaaleista tulee lamavaalit. Vasemmistoliiton ja SDP:n poliittinen kunto ei tule riittämään hallituksessa jatkamiseen kuntavaalien jälkeen, sillä kuntavaaleissa oppositio iskee niiltä kyljet auki.
Kokoomuksen kanssa sovitut salaiset, vielä julkaisemattomat, leikkauslistat, jotka hallituksen oli tarkoitus lyödä pöytään persujen pelossa vasta kuntavaalien jälkeen, jäävät ensin taskuun vaikka Kokoomus niitä pöydälle vaatii, ja viimeistään siinä vaiheessa kun asia tulee julki, loppuu hallituskunto perinteisiltä vasemmistopuolueilta. Poliittinen itsesuojeluvaisto se on demarillakin, vassarista puhumattakaan.
Suomen konkurssipesän hoitajiksi tulevat PS ja Keskusta, mutta se on varmaa, ettei oppositiopuolueet suostu pesänhoitajiksi, ellei Kokoomus suostu mukaan siivoamaan kaikkea sitä sontaa, jonka se on lattialle kriisieuroopasta lapannut. Mutta jatkaako Katainen enää ministerinä? Tuskin.
Mutta palatakseni Euroopan kuvaan, voin vain sanoa; Tervetuloa uudelle 30-luvulle. Eurooppa kokonaisuutena joutuu kokemaan pahimmillaan taloudellisesti sen, mitä Saksa 1920 ja -30 -luvuilla. Tällä kertaa vain (euro)natsit, nuo Brysselin mustasieluiset Bilderperkeleet, istuvat jo valmiiksi imperiumin vallan kahvassa.
Jälleen kerran joudun sanomaan MMS.
Olen useaan kertaan blogeissani kertonut mitä on tulossa. Nyt pitäisi olla sokealle Reetallekin selvää, että Espanja tekee Kreikat. Se on väistämätöntä. Ja Italia tulee perässä, ja se on vielä pahempi.
Euroalue tulee kokemaan kollektiivisesti, mitä on yli 30% inflaatio kuluttajahinnoissa hyvin lyhyessä ajassa, ja voi käyvän rahan arvosta hävitä jopa yli 40%. Ja minä en siis puhu vain tuontitavaran hinnasta, vaan siitä, mitä EKP:n tukiostot ja LOTRaukset ja muu tulevat saamaan aikaan. Euro on valuuttana hötön päällä ja kriisi maksatetaan kansalaisilla inflaatiolla.
On suunnatonta tahallista vihjeettömyyttä ja typeryyttä valtiojohdoltamme olla myöntämättä, mihin ollaan menossa. Toisaalta heillä on pelissä paljon: Uskottavuus meni jo, ja poliittinen tulevaisuus on pahasti uhattuna.
Puhun kuntavaaleista. Niistä on tuleva protestivaalit. Jo marraskuussa kirjoitin, että hallituksemme tulee kaatumaan ennen ensi eduskuntavaaleja. Helmikuun alussa esitin ennusteen, että viimeistään ensi vuoden 2013 ensimmäisenllä neljänneksellä meillä tulee uusi hallitus.
Näin siksi, että kuten olen kirjoittanut, Espanja tulee syliin viimeistään loppukesästä, ja Italia siitä 1-6 kk:n sisällä. Italia voi kaatua jo ennen kuntavaaleja, ja siinä vaiheessa koko Euroopan talous, myös Saksan, on lamassa. Kuntavaaleista tulee lamavaalit. Vasemmistoliiton ja SDP:n poliittinen kunto ei tule riittämään hallituksessa jatkamiseen kuntavaalien jälkeen, sillä kuntavaaleissa oppositio iskee niiltä kyljet auki.
Kokoomuksen kanssa sovitut salaiset, vielä julkaisemattomat, leikkauslistat, jotka hallituksen oli tarkoitus lyödä pöytään persujen pelossa vasta kuntavaalien jälkeen, jäävät ensin taskuun vaikka Kokoomus niitä pöydälle vaatii, ja viimeistään siinä vaiheessa kun asia tulee julki, loppuu hallituskunto perinteisiltä vasemmistopuolueilta. Poliittinen itsesuojeluvaisto se on demarillakin, vassarista puhumattakaan.
Suomen konkurssipesän hoitajiksi tulevat PS ja Keskusta, mutta se on varmaa, ettei oppositiopuolueet suostu pesänhoitajiksi, ellei Kokoomus suostu mukaan siivoamaan kaikkea sitä sontaa, jonka se on lattialle kriisieuroopasta lapannut. Mutta jatkaako Katainen enää ministerinä? Tuskin.
Mutta palatakseni Euroopan kuvaan, voin vain sanoa; Tervetuloa uudelle 30-luvulle. Eurooppa kokonaisuutena joutuu kokemaan pahimmillaan taloudellisesti sen, mitä Saksa 1920 ja -30 -luvuilla. Tällä kertaa vain (euro)natsit, nuo Brysselin mustasieluiset Bilderperkeleet, istuvat jo valmiiksi imperiumin vallan kahvassa.
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Espanja sukeltaa - Portugali, Italia ja muu Eurooppa hukkuvat perässä
Toisin kuin IMF:n Christine LaGarde taannoin väitti, maailmantalous ei ole perääntynyt kuilun reunalta. Ehei, kriisi on vain vetänyt henkeä ja on talous on lähdössä entistä jyrkemään syöksyyn.
Eurokriisidominon eteneminen eli Portugalin, Espanjan ja Italian kaatuminen ja muun Euroopan syöksyminen perässä samalla, oli selvää jo viime keväänä, ja asia varmistui vuodenvaihteen jälkeen.
Viimeistään viime kuussa tilanne oli jo selvä taloutta seuraaville, mutta vain riippumattomat tahot uskalsivat sanoa, mitä on tulossa. Sen sijaan europolitrukkien ja talousliturgien suhteen tilanne oli ja on toinen: Sen sijaan että olisi otettu lusikka kauniiseen käteen ja myönnetty, että homma on pahasti kussut sekä menossa vielä pahemmin reisille kuin kertaakaan historiassa, aloitettiin jo helmikuulla OECD:n, FED:n, IMF:n ja EKP:n sekä euronilkkien toimesta talouspropaganda, että "hyvin menee, ja kohta paremmin!"
Kun edellisessä jutussani muistutin, että Espanja velkaantuu yli 15 mrd:n kuukausivauhtia, ollaan nyt isommissakin medioissa herätty.
Tässäpä lisää kylmää vettä eurokapteenien naamalle:
"Espanjan hallitus ilmoitti maanantaina uusista säästötoimista. Hallitus aikoo terveydenhoitoa ja koulutusta uudistamalla niistää yli kymmenen miljardia euroa lisää säästöjä, kertoo El Pais -lehti.
Summa on iso. Se tarkoittaa, että hallituksen on sekoitettava palvelupakkaa kunnolla. Jonkun etujakin on varmasti karsittava.
---
Selitys Espanjan keskuspankin tuoreista luvuista. Espanjan ulkoinen velkaantuminen nousi viime vuonna ennätystasolle 165,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Luku on korkeimpia maailmassa, kertoo El Pais -lehti toisessa artikkelissaan.
Espanjan bruttokansantuote oli vuonna 2011 reippaat 1 070 miljardia euroa. Espanjan keskuspankin mukaan espanjalaisilla onkin ulkomaista velkaa kaikkiaan noin 1 780 miljardia euroa."
Eli kuten totesin aiemmin, syy tukihärveleiden yhdistämiseen ja summien nostoon on juurikin se tosiasia, että Espanja on kaatumassa Euroopan veronmaksajien syliin.
Mutta se mikä kylmää päättäjiä on tämä:
"..kun epäilykset yltyvät, on Euroopan uusi 740 miljardiin euroon vahvistettu kriisikassa enää pieni tuluskukkaro."
Kun viime syksynä varoitin Portugalin, Espanjan ja Italian sekä perässä Ranskan kaatuvan syliin jo tälle talvelle, vain antamani aikataulu oli väärä (perustui LEAP:n laskelmiin, jotka tuppaavat olemaan aikataulujen suhteen järjestään tuplasti nopeampia kuin mitä kriisi on edennyt). Todellinen kurimus odottaa vasta tulevasta kesästä ja syksystä alkaen.
Sitä silmällä pitäen edessä on Suomessa myrskyisät ajat myös poliittisesti. Eli laittaisinpa lisää fyffeä kasaan sen veikkaukseni puolesta, että Suomen nykyinen hallitus ei enää istu vallassa vuoden 2013 ensimmäisen neljänneksen jälkeen.
Katsotaanpan miten käy.
Eurokriisidominon eteneminen eli Portugalin, Espanjan ja Italian kaatuminen ja muun Euroopan syöksyminen perässä samalla, oli selvää jo viime keväänä, ja asia varmistui vuodenvaihteen jälkeen.
Viimeistään viime kuussa tilanne oli jo selvä taloutta seuraaville, mutta vain riippumattomat tahot uskalsivat sanoa, mitä on tulossa. Sen sijaan europolitrukkien ja talousliturgien suhteen tilanne oli ja on toinen: Sen sijaan että olisi otettu lusikka kauniiseen käteen ja myönnetty, että homma on pahasti kussut sekä menossa vielä pahemmin reisille kuin kertaakaan historiassa, aloitettiin jo helmikuulla OECD:n, FED:n, IMF:n ja EKP:n sekä euronilkkien toimesta talouspropaganda, että "hyvin menee, ja kohta paremmin!"
Kun edellisessä jutussani muistutin, että Espanja velkaantuu yli 15 mrd:n kuukausivauhtia, ollaan nyt isommissakin medioissa herätty.
Tässäpä lisää kylmää vettä eurokapteenien naamalle:
"Espanjan hallitus ilmoitti maanantaina uusista säästötoimista. Hallitus aikoo terveydenhoitoa ja koulutusta uudistamalla niistää yli kymmenen miljardia euroa lisää säästöjä, kertoo El Pais -lehti.
Summa on iso. Se tarkoittaa, että hallituksen on sekoitettava palvelupakkaa kunnolla. Jonkun etujakin on varmasti karsittava.
---
Selitys Espanjan keskuspankin tuoreista luvuista. Espanjan ulkoinen velkaantuminen nousi viime vuonna ennätystasolle 165,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Luku on korkeimpia maailmassa, kertoo El Pais -lehti toisessa artikkelissaan.
Espanjan bruttokansantuote oli vuonna 2011 reippaat 1 070 miljardia euroa. Espanjan keskuspankin mukaan espanjalaisilla onkin ulkomaista velkaa kaikkiaan noin 1 780 miljardia euroa."
Eli kuten totesin aiemmin, syy tukihärveleiden yhdistämiseen ja summien nostoon on juurikin se tosiasia, että Espanja on kaatumassa Euroopan veronmaksajien syliin.
Mutta se mikä kylmää päättäjiä on tämä:
"..kun epäilykset yltyvät, on Euroopan uusi 740 miljardiin euroon vahvistettu kriisikassa enää pieni tuluskukkaro."
Kun viime syksynä varoitin Portugalin, Espanjan ja Italian sekä perässä Ranskan kaatuvan syliin jo tälle talvelle, vain antamani aikataulu oli väärä (perustui LEAP:n laskelmiin, jotka tuppaavat olemaan aikataulujen suhteen järjestään tuplasti nopeampia kuin mitä kriisi on edennyt). Todellinen kurimus odottaa vasta tulevasta kesästä ja syksystä alkaen.
Sitä silmällä pitäen edessä on Suomessa myrskyisät ajat myös poliittisesti. Eli laittaisinpa lisää fyffeä kasaan sen veikkaukseni puolesta, että Suomen nykyinen hallitus ei enää istu vallassa vuoden 2013 ensimmäisen neljänneksen jälkeen.
Katsotaanpan miten käy.
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Talouden syöksykierre syvenee - Paniikinomaista pakkopositiivisuutta romahduksen edellä
Kuten tilannetta seuraavat tietävät, on talouden syöksykierre pahenemassa, eli talous on lähdössä nopeampaan ja jyrkempään syöksyyn. Tätä vasten onkin kummallista mutta ymmärrettävää miten media ja viralliset tahot koittavat epätoivoisesti pakkosyöttää positiivisia uutisia tyyliin; "Talous kasvaa ensi vuonna", tai "USA:n kasvunäkymät nouseet", jne.
Tilannehan on juuri päin vastoin kuin mitä virallinen tuuba koittaa uskotella. Tämä maaliskuu jota elämme merkitsee käännekohtaa, jossa talouskriisi lähtee etenemään nopeammin ja jyrkemmin tiputukseen.
Ensinnäkin Kreikka uppoaa pelastuspaketeista huolimatta, vaikka toisin koitetaan uskotella, ja vetää väistämättä euroalueen perässään. Espanjan talous on myös lähdössä jyrkemmpään syöksyyn, ja maalla on "pahempia ongelmia kuin Kreikalla", kuten päivän uutiset kertovat. Ja Portugalihan oli jo käytännössä samassa jamassa kuin Kreikka, vain vähän jäljessä kriisin vaiheessa.
Eikä kyse ole pelkästään Euroopasta. Koko maailmantalous on menossa lamaan, joka on laajempi ja syvempi kuin 1930-luvulla. USA:n talous on todellisuudessa pahemmassa jamassa kuin Eurooppa, ja sen alamäki vetää perässään myös Itä-Aasian taloudet. Japanin valtiovarainministeri Yasuhsi Kinoshita tunnustikin jo, että "Japani on taloudellisesti pahempi kuin Kreikka", ja että maa on huomattavasti haavoittuvaisempi talouden muutoksiin kuin Euroopan maat. Maan talous oli jo 10% alijäämäinen jo vuonna 2011 ja valtionvelka on ylittänyt 230% BKT:stä. Ja kaikillehan pitäisi olla selvää, että myös Kiinan talous hyytyy, kun Euroopan ja USA:n markkinat hyytyvät.
Aiemmassa kirjoituksessani kerroin LEAP:n ennusteista koskien USA:n taloudellista kurimusta ja edessä olevaa dollarin reservivaluutta-aseman purkautumista sekä siitä seuraava voimakasta piikkimäistä 30%:n inflaatiota muutenkin jo yli 10%:ssa juoksevan yleisinflaation lisäksi.
On sanomattakin selvää, että pysyäkseen ostovoimaltaan ja viennin kannalta taalan perässä, EKP joutuu jatkamaan "sinkopolitiikkaansa" (kuten joulun alla heitetyt yli 400 mrd. ja parin viikon takainen 500 mrd.) jo siksikin, ettei vaihtosuhde karkaa liikaa. Tämä merkitsee voimakasta euron arvon laskua EU:n ulkopuolelta tulevien tuotteiden ja raaka-aineiden ostovoimassa mitattuna, ja käytännössä myös kaupan tiskillä. Eli Euro inflatoituu myös vahvasti, inflaatioluvut laukkaavat lähivuosina varmasti yli 10%:ssa, mutta petrodollarin murtumisen aiheuttaman -30% piikin seuraamiseen EKP:llä ei liene varaa?
2008 alkanut Kriisi ei ole vielä ohi, vaan ajallisesti ehkä vasta noin puolivälissä, ja taloudelliselta iskultaan vasta noin neljännekseltä takanapäin.
Kun dollari ja euro tippuvat, mutta öljyn sekä kaasun hinta nousevat edelleen, alkavat muutkin tuottajamaat kuin Iran myydä niitä myös muissa valuutoissa. Tämä auttaa vähän Euroa, lieventäen sen ulkoista inflaatiota, mutta säästäjän kannalta ei tarpeeksi. Sen sijaan muut valuutat, kuten Juan ja Ruplan vahvistuvat.
Eli vinkkiä: jos sinulla on ylimääräistä rahaa, osta a) fyysista kultaa, ja/tai b) Norjan kruunua, juania ja ruplaa (mieluiten käteisinä), sekä sijoita öljyyn ja kaasuun.
Tilannehan on juuri päin vastoin kuin mitä virallinen tuuba koittaa uskotella. Tämä maaliskuu jota elämme merkitsee käännekohtaa, jossa talouskriisi lähtee etenemään nopeammin ja jyrkemmin tiputukseen.
Ensinnäkin Kreikka uppoaa pelastuspaketeista huolimatta, vaikka toisin koitetaan uskotella, ja vetää väistämättä euroalueen perässään. Espanjan talous on myös lähdössä jyrkemmpään syöksyyn, ja maalla on "pahempia ongelmia kuin Kreikalla", kuten päivän uutiset kertovat. Ja Portugalihan oli jo käytännössä samassa jamassa kuin Kreikka, vain vähän jäljessä kriisin vaiheessa.
Eikä kyse ole pelkästään Euroopasta. Koko maailmantalous on menossa lamaan, joka on laajempi ja syvempi kuin 1930-luvulla. USA:n talous on todellisuudessa pahemmassa jamassa kuin Eurooppa, ja sen alamäki vetää perässään myös Itä-Aasian taloudet. Japanin valtiovarainministeri Yasuhsi Kinoshita tunnustikin jo, että "Japani on taloudellisesti pahempi kuin Kreikka", ja että maa on huomattavasti haavoittuvaisempi talouden muutoksiin kuin Euroopan maat. Maan talous oli jo 10% alijäämäinen jo vuonna 2011 ja valtionvelka on ylittänyt 230% BKT:stä. Ja kaikillehan pitäisi olla selvää, että myös Kiinan talous hyytyy, kun Euroopan ja USA:n markkinat hyytyvät.
Aiemmassa kirjoituksessani kerroin LEAP:n ennusteista koskien USA:n taloudellista kurimusta ja edessä olevaa dollarin reservivaluutta-aseman purkautumista sekä siitä seuraava voimakasta piikkimäistä 30%:n inflaatiota muutenkin jo yli 10%:ssa juoksevan yleisinflaation lisäksi.
On sanomattakin selvää, että pysyäkseen ostovoimaltaan ja viennin kannalta taalan perässä, EKP joutuu jatkamaan "sinkopolitiikkaansa" (kuten joulun alla heitetyt yli 400 mrd. ja parin viikon takainen 500 mrd.) jo siksikin, ettei vaihtosuhde karkaa liikaa. Tämä merkitsee voimakasta euron arvon laskua EU:n ulkopuolelta tulevien tuotteiden ja raaka-aineiden ostovoimassa mitattuna, ja käytännössä myös kaupan tiskillä. Eli Euro inflatoituu myös vahvasti, inflaatioluvut laukkaavat lähivuosina varmasti yli 10%:ssa, mutta petrodollarin murtumisen aiheuttaman -30% piikin seuraamiseen EKP:llä ei liene varaa?
2008 alkanut Kriisi ei ole vielä ohi, vaan ajallisesti ehkä vasta noin puolivälissä, ja taloudelliselta iskultaan vasta noin neljännekseltä takanapäin.
Kun dollari ja euro tippuvat, mutta öljyn sekä kaasun hinta nousevat edelleen, alkavat muutkin tuottajamaat kuin Iran myydä niitä myös muissa valuutoissa. Tämä auttaa vähän Euroa, lieventäen sen ulkoista inflaatiota, mutta säästäjän kannalta ei tarpeeksi. Sen sijaan muut valuutat, kuten Juan ja Ruplan vahvistuvat.
Eli vinkkiä: jos sinulla on ylimääräistä rahaa, osta a) fyysista kultaa, ja/tai b) Norjan kruunua, juania ja ruplaa (mieluiten käteisinä), sekä sijoita öljyyn ja kaasuun.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Marokkolainen muslimi teki terrori-iskun - "Turpa kiinni, me puhutaan nyt äärioikeistoterrorista, kuulitko ÄÄRIOIKEISTOSTA!"
Kun 33-vuotias marokkolainen muslimi Nordine Amrani teki terrori-iskun Belgian Liégessä, siis keskellä kaupunkia ja keskellä Eurooppaa, automaattiasein ja käsikranaatein, murhaten kuusi, joista yksi puolitoistavuotias lapsi, ja haavoittaen yli sataa kahtakymmenä ihmistä, media ei ryntää huutamaan lööpit punaisina, että "marokkolainen muslimi teki terrori-iskun", vaikka miehen viiteryhmä oli selvä, ja vaikka tapaus voitaisiin aivan hyvin luokitella terrori-iskuksi, koska tarkoituksena oli kranaatein ja ampuma-asein aiheuttaa julkisella paikalla paikalla summittain valituille uhreille mahdollisimman paljon vahinkoa.
Ei, kun puhutaan "liégeläisestä" ampujasta, murhaamisen ja terrorin sijaan "tappamisesta", kaivetaan juttua "rikostautasta", sekaantumiseesta "huumerikollisuuteen", jne., niin tapaus koitetaan painaa taustaltaan mahdollisimman "tavanomaiseksi". "Mies oli poliisin tuttu", sanotaan. Poliisi puhuu laittomasta asekaupasta (-Yhyy, miesparkahan oli selvästi rikosten teille harhautunut, syrjäytynyt ja yhteiskunnan uhri. Tää on meidän eurooppalaisten ja rassissmin vika!). "Valitettavasti" mitään viitteitä mielenterveysongelmista ei nyt löytynyt, joten jotain pitää keksiä tekijän taustan latistamiseksi merkityksettömäksi. Se sentään lipsahtaa julki, että mies oli aseharrastaja, jota joku tuttu luonnehti "asehulluksi" (-Ai kamala! nyt meidän pitää äkkiä vesittää tämä, ettei vaan kaikki marokkolaiset leimaudu asehulluiksi. Liégeläisistä ei niin väliä).
Kohta varmaan jossain naistenlehdessä Amranin tuttu sanoo tyyliin että "Amran oli ihan tavallinen belgialainen, joi paljon olutta, söi possua, hakkasi vaimoaan, kävi huorissa ja nussi pikkulapsia aivan kuin kaikki muutkin belgialaiset". Ja veikkaan, että toisin kuin puhuttaessa muslimeista, tällaista väitettä belgialaisia koskien ei varmaankaan pidettäisi viranomaisten silmissä kiihotuksena kansanryhmää kohtaan? (Vrt. tapaus Halla-aho)
Joka tapauksessa tästä meinasi tulla suvismedialle ongelma:
"Kamalaa! Mitäs me nyt tehdään? Just kun me saatiin tää Breivik lanseerattua tällaseksi 'Turpa kiinni fasisti!' -kortiksi maahanmuuttokriittisiä kohtaan niin tää yks marokkolainen tulee ja tekee saman tempun ja pilaa koko meidän homman, on se ny helevetti".
Ei hätää! Italiasta kajahti - juuri sopivasti!
Kun 50-vuotias turhautunut yksineläjä ja syrjäytynyt etninen italialainen Gianluca Casseri kuulee korviensa välissä naksahduksen ja hetken mielijohteesta ampuu kaksi ja haavoittaa kolmea ulkomaalaistaustaista kauppiasta, nousee hirveä mekkala "Äärioikeistolainen murhasi kaksi maamanmuuttajaa", "Äärioikeistolais-terroristi kylmäverisesti murhasi kaksi afrikkalaista", jne.
Miehen jäsenyys äärioikeistoon luokiteltavassa Casa Pound -järjestössä nostetaan heti esiin ja viattomien uhrien ihon väri antaa rasismiolettamalle vielä pisteen i:n päälle. Helposti esiin kaivettava motiivi sekä poliittis-ideologinen tausta ja viite tuodaan heti esiin lööpeissä. Ei puhuta "firenzeläisestä", ei "poliisin tutusta", ei "syrjäytyneestä yksineläjästä", vaikka nekin voivat voivat olla yhtä päteviä syitä.
"Hyi kamalaa, on nämä natsit niiiin ûber-pahoja! Ihan kukka-hattua tärisyttää. Varmasti teki sen ihan pahuuttaan, kun oli ilkeä natsi. Ei ollu hullu, ei, vaan pahapahanatsi! Kun taas tämä marokkolainen, se oli hyvä mies se, varmasti yhteiskunnan syrjäyttämä ressukka ja rasismin uhri. Kyllä me sille joku mielenterveysonglemakin kaivetaan tautalle".
Belgian tekijä siis oli "harhautunut yksittäistapaus", kun taas Italiassa puhutaan "äärioikeistosta". Liégen tapaukseen viitataan sanoilla "isku" ja "tapahtuma", kun taas Firenzen jutussa puhutaan "murhasta" ja "terrorista".
Tippaakaan puolustelematta, suosimatta tai vääntelemättä kumpaakaan tapausta kummankaan edellä mainitun hirttämättömän kusipään hyväksi, on syytä nostaa tämä asia esille, koska tämä on taas yksi esimerkki median kaksoistandardista.
Jos ja kun mediassa heti ilmoitetaan, että tekijä ei missään tapauksessa ole terroristi, siinä on syynsä (etnis-uskonnollinen tausta). Jos hän olisi ollut etninen Belgialainen, hänet olisi jo liitetty äärioikeistoon ja taas työnnettäisiin kapulaa Timo Soinin kitalakeen ja vaadittaisiin selitystä.
Jälkimmäinen vaihtoehto tapahtui Italian hullun kohdalla. Eipä ollut yllätys, että kotoinen persufobiasta kärsivä lehdistömme kaivoi parin mutkan kautta aasinsillan perussuomalaisiinkin. Italo-etnikko kun oli ollut kansallismielisen Casa Pound -järjestön jäsen, ja kyseisellä lafkalla on yhteys kotimaiseen Kansallinen Vastarinta-porukkaan. Ja siitähän oli helppo vetää esiin taannoinen hakkerivuodon persucausti, jossa paljastui kansanedustaja Juho Eerolan avustajan Ulla Pyysalon k.o. ryhmälle ajattelemattomuuksissaan (ennen Perussuomalaisiin liittymistään) laittama jäsenhakemus.
Kun taannoin kerrottiin Anni Sinnemäen miesystävän Anton Montin yhteyksistä italialaiseen äärivasemmistolaiseen terroristijärjestöön Montin tuttavan, vankilassa istuneen Antonio Negrin kautta, asia kiistettiin, ja yhteyttä pidettiin "kaukaa haettuna". Casserin tai Breivikin yhteys Persuihin on vielä kauempaa haettua, mutta eipä ole samat kriteerit ja standardit käytössä kun on voidaan vetää yhteys persuihin
Ei, kun puhutaan "liégeläisestä" ampujasta, murhaamisen ja terrorin sijaan "tappamisesta", kaivetaan juttua "rikostautasta", sekaantumiseesta "huumerikollisuuteen", jne., niin tapaus koitetaan painaa taustaltaan mahdollisimman "tavanomaiseksi". "Mies oli poliisin tuttu", sanotaan. Poliisi puhuu laittomasta asekaupasta (-Yhyy, miesparkahan oli selvästi rikosten teille harhautunut, syrjäytynyt ja yhteiskunnan uhri. Tää on meidän eurooppalaisten ja rassissmin vika!). "Valitettavasti" mitään viitteitä mielenterveysongelmista ei nyt löytynyt, joten jotain pitää keksiä tekijän taustan latistamiseksi merkityksettömäksi. Se sentään lipsahtaa julki, että mies oli aseharrastaja, jota joku tuttu luonnehti "asehulluksi" (-Ai kamala! nyt meidän pitää äkkiä vesittää tämä, ettei vaan kaikki marokkolaiset leimaudu asehulluiksi. Liégeläisistä ei niin väliä).
Kohta varmaan jossain naistenlehdessä Amranin tuttu sanoo tyyliin että "Amran oli ihan tavallinen belgialainen, joi paljon olutta, söi possua, hakkasi vaimoaan, kävi huorissa ja nussi pikkulapsia aivan kuin kaikki muutkin belgialaiset". Ja veikkaan, että toisin kuin puhuttaessa muslimeista, tällaista väitettä belgialaisia koskien ei varmaankaan pidettäisi viranomaisten silmissä kiihotuksena kansanryhmää kohtaan? (Vrt. tapaus Halla-aho)
Joka tapauksessa tästä meinasi tulla suvismedialle ongelma:
"Kamalaa! Mitäs me nyt tehdään? Just kun me saatiin tää Breivik lanseerattua tällaseksi 'Turpa kiinni fasisti!' -kortiksi maahanmuuttokriittisiä kohtaan niin tää yks marokkolainen tulee ja tekee saman tempun ja pilaa koko meidän homman, on se ny helevetti".
Ei hätää! Italiasta kajahti - juuri sopivasti!
Kun 50-vuotias turhautunut yksineläjä ja syrjäytynyt etninen italialainen Gianluca Casseri kuulee korviensa välissä naksahduksen ja hetken mielijohteesta ampuu kaksi ja haavoittaa kolmea ulkomaalaistaustaista kauppiasta, nousee hirveä mekkala "Äärioikeistolainen murhasi kaksi maamanmuuttajaa", "Äärioikeistolais-terroristi kylmäverisesti murhasi kaksi afrikkalaista", jne.
Miehen jäsenyys äärioikeistoon luokiteltavassa Casa Pound -järjestössä nostetaan heti esiin ja viattomien uhrien ihon väri antaa rasismiolettamalle vielä pisteen i:n päälle. Helposti esiin kaivettava motiivi sekä poliittis-ideologinen tausta ja viite tuodaan heti esiin lööpeissä. Ei puhuta "firenzeläisestä", ei "poliisin tutusta", ei "syrjäytyneestä yksineläjästä", vaikka nekin voivat voivat olla yhtä päteviä syitä.
"Hyi kamalaa, on nämä natsit niiiin ûber-pahoja! Ihan kukka-hattua tärisyttää. Varmasti teki sen ihan pahuuttaan, kun oli ilkeä natsi. Ei ollu hullu, ei, vaan pahapahanatsi! Kun taas tämä marokkolainen, se oli hyvä mies se, varmasti yhteiskunnan syrjäyttämä ressukka ja rasismin uhri. Kyllä me sille joku mielenterveysonglemakin kaivetaan tautalle".
Belgian tekijä siis oli "harhautunut yksittäistapaus", kun taas Italiassa puhutaan "äärioikeistosta". Liégen tapaukseen viitataan sanoilla "isku" ja "tapahtuma", kun taas Firenzen jutussa puhutaan "murhasta" ja "terrorista".
Tippaakaan puolustelematta, suosimatta tai vääntelemättä kumpaakaan tapausta kummankaan edellä mainitun hirttämättömän kusipään hyväksi, on syytä nostaa tämä asia esille, koska tämä on taas yksi esimerkki median kaksoistandardista.
Jos ja kun mediassa heti ilmoitetaan, että tekijä ei missään tapauksessa ole terroristi, siinä on syynsä (etnis-uskonnollinen tausta). Jos hän olisi ollut etninen Belgialainen, hänet olisi jo liitetty äärioikeistoon ja taas työnnettäisiin kapulaa Timo Soinin kitalakeen ja vaadittaisiin selitystä.
Jälkimmäinen vaihtoehto tapahtui Italian hullun kohdalla. Eipä ollut yllätys, että kotoinen persufobiasta kärsivä lehdistömme kaivoi parin mutkan kautta aasinsillan perussuomalaisiinkin. Italo-etnikko kun oli ollut kansallismielisen Casa Pound -järjestön jäsen, ja kyseisellä lafkalla on yhteys kotimaiseen Kansallinen Vastarinta-porukkaan. Ja siitähän oli helppo vetää esiin taannoinen hakkerivuodon persucausti, jossa paljastui kansanedustaja Juho Eerolan avustajan Ulla Pyysalon k.o. ryhmälle ajattelemattomuuksissaan (ennen Perussuomalaisiin liittymistään) laittama jäsenhakemus.
Kun taannoin kerrottiin Anni Sinnemäen miesystävän Anton Montin yhteyksistä italialaiseen äärivasemmistolaiseen terroristijärjestöön Montin tuttavan, vankilassa istuneen Antonio Negrin kautta, asia kiistettiin, ja yhteyttä pidettiin "kaukaa haettuna". Casserin tai Breivikin yhteys Persuihin on vielä kauempaa haettua, mutta eipä ole samat kriteerit ja standardit käytössä kun on voidaan vetää yhteys persuihin
tiistai 15. marraskuuta 2011
Ranska kaatuu - Eurooppa hajoaa
Kuten nopeimmat ehkä osasivat päätellä muutaman päivän takaisesta "ennakkoon lipsahtaneesta" S&P:n luottoluokitusjutusta, seuraava kriisimaa näyttäisi olevan Ranska. Nyt se on viimeistään selvää sokealle Reetallekin:
"Hyytävä uutinen - Euroopan jättiläisen talous sakkaa
Tuore selvitys Ranskan taloudellisesta tilanteesta on karmaisevaa luettavaa. Ranskan tulee toteuttaa kokonaisvaltaisia talousuudistuksia, mikäli maa haluaa säilyttää kolmen A:n luottoluokituksensa, todetaan tuoreessa Lisbon Council -tutkimuslaitoksen katsauksessa.
Euroalueen kuudesta kolmen A:n maasta Ranska sijoittui vertailussa viimeiseksi. Euroalueen 17:sta maasta Ranska sijoittui sijalle 13 taloutensa yleistilan suhteen ja sijalle 15 talouden sopeutumiskykyä mitattaessa.
Katsauksen päätutkijan analyysi on hämmentävää luettavaa.
–Useimmilla kriteereillä mitattaessa Ranska sijoittuu lähemmäs Espanjaa ja Italiaa kuin muita Euroopan AAA-luokan maita kuten Saksaa, Itävaltaa ja Hollantia, toteaa katsauksen päätutkija, ekonomisti Holger Schmieding." (Ks. myös Talouselämä)
Ei ole enää syytä arvuutella, etteikö Ranska tippuisi kriisimaiden joukkoon. Tämä on selvää kun tiedetään, että Ranska on luotottanut melkein puolet Italian valtion velasta, ja Italia on jo liian suurena tuomittu uppoamaan. Se on kiviriippa joka upottaa perässään Ranskan.
Nyt onkin syytä kysyä, mitä seurauksia on sillä KUN Ranska tippuu roskasarjaan Kreikan, Italian, Portugalin ja Espanjan kanssa? Missä järjestyksessä dominonappulat kaatuvat?
Seurausvaihtoehto 1: Rahaliiton ja EU:n hajoaminen
Vastaus löytyy Suomen Kuvalehden tekemästä Euroopan maiden keskinäisten velkaverkostojen vertailusta, kun otetaan huomioon ERVV:n kapasitetti ja otetaa vaihtoehdoiksi, että kaatuuko ensin syliin Italia vaiko Espanja:
Espanjan valtionvelasta Saksa on luotottanut 26% ja 125 mrd:n edestä, kun taas Ranskan osuus on 21% ja n. 102 mrd. euroa. Yhteensä kahdella jätillä on 47%:n ja 227 mrd:n osuus Espanjan luottotaakasta.
Italian valtionvelasta Ranska on luotottanut 47% ja n. 289 mrd:n edestä, kun taas Saksan osuus on 19% ja 116 mrd. euroa. Yhteensä kahdella jätillä on 66%:n ja 405 mrd:n osuus Italian luottotaakasta.
Kuten huomaamme, ERVV:n kapasiteetti nykyisellään riittäisi pankkien Espanjaan tehtyjen sijoitusten riskien pesemiseen eurooppalaisten veronmaksajien niskaan, mutta ei Italian. ERVV:n pääomaa voidaan näillä näkymin korottaa korkeintaan biljoonaan euroon, jolloin se riittäisi pankkien pelastamiseen Espanjan, mutta vain osittain Italian riskeiltä.
Mutta oletetaanpa, että Italia onnistutaan pitämään vielä hetken pinnalla, ehkä jopa vuodenvaihteen yli, mutta Espanja laukeaa syliin aiemmin. Tällainen kehityskulku kun avaa mielenkiintoisen näkymän:
- Kun Espanja - eli siis suurpankit jotka ovat sinne sijoittaneet - kaatuu "pelastettavaksi", ERVV:n paukut riittävät vielä velkakirjaostoihin ja siihen, että pankit voivat siirtää Espanja-riskinsä veronmaksajien piikkiin. Näin tehtäisiin, koska molemmat eurojätit, Ranska ja Saksa, hyötyvät tästä vielä yhtälailla. Tällöin Saksan suurpankit saavat siivottua suurimmat Etelä-Euroopan riskinsä pois, jolloin maan pankkisektorin kova ydin säästyy kaatumiselta kun pankkikriisi iskee päälle. Maalla kun on vähemmän kiinni Italiassa kuin Espanjassa. Sen sijaan Ranskan pankeille Espanja-riskien siivoaminen on vain lyhyt ja väliaikainen lohtu. Espanja-riskien siivouduttua pois taseista Saksan pankkisektorin ydin kestäisi luultavasti Italia-riskien laukeamisen, mutta ranskalaispankit eivät.
- Kun sitten Italia tulee vuoroon - viimeistään ensi huhtikuulle tultaessa - paukkuja ei ERVV:ssä enää ole. Tällöin Ranska alkaa vinkua ja vaatia kovalla äänellä, että EKP:n ja eurooppalaisten veronmaksajien on "pelastettava Italia" eli siis ranskalaiset pankit. Käytännössä ainoa lääke olisi EKP:n velkakirjaostojen jatkaminen ja pitemmässä juoksussa kriisin maksattaminen kaikilla inflaatiolla. Tähän loppuu kuitenkin Saksan, sen pankkien ja poliitikkojen solidaarisuus Ranskaa ja muuta Eurooppaa kohtaan. Saksalaiset muistavat liian hyvin 1920- ja -30 -lukujen inflaation ja laman. Seuraus on, että tähän astinen kriisin pohjois - etelä -rintamalinja, kiistely AAA-maiden ja kriisimaiden välillä, vaihtuu Rein - Alpit -rintamalinjaksi. Tuossa tilanteessa kun Saksalle on edullisempaa vetää töpseli seinästä eli erota EMU:sta, joko perustaen Suomen, Hollannin ja Slovenian kanssa "Pohjois-Euron" tai ja ottamalla oma valuutta käyttöön. Tämän seuraukset kun toisivat maalle, sen pankeille ja teollisuudelle pienemmät tappiot ja kustannukset kuin Ranskan ajama valkakirjaostot ja yhteinen jätti-inflaatio -linja. Ranska kaatuisi pankkeineen samaan suohon kuin Etelä-Euroopan maat.
Seuraus olisi, että EMU, ja EU, hajoavat Rein - Alpit -Tonava -linjalla. Ja nykyeurosta tulisi kriisimaiden (Ranska, belgia + Etelä-Eurooppa) "Uusi liira".
Seurausvaihtoehto 2: Eurostoliitto - Orjuuden pesä
Todennäköisimmältä, pelkän talouspoliittisen tilanteen huomioiden, mielestäni näyttää, että Espanja ja Italia kaatuvat syliin aika lailla yhtä lykkyä, jolloin ERVV:n avulla pelastetaan vain muutamat suurpankit, ja kaiken muun annetaan kaatua. Jos ERVV:n koko nostetaan pariin biljoonaan, silloin voidaan pelastaa myös osa Ranskan pankkisektorista kaatumasta, jonka jälkeen olisi mahdollista rakentaa Ranskan, Saksan ja Benelux-maiden ympärille EU:n kova liittovaltio-ydin. Tässä vaihtoehdossa häviää euroopan veronmaksajat ja demokratia, mutta ydinmaiden pankit ja EU:n byrokratia pelastaisivat röyhkeästi itsensä. Seurauksena Euroopassa on joka tapauksessa yleinen elintason lasku ja iso inflaatio.
Siispä:
Optimistinen toiveeni on, että EMU ja EU purkautuvat kuten ylempänä kuvasin.
Pessimistinen pelkoni on, että euroeliitti, pankit ja byrokraatit uhraavat demokratian, vapauden ja kansojen varallisuuden Eurostoliiton ytimen alttarille.
Ja vielä:
Edellä kuvatussa ei ole otettu huomioon erikseen Maailmanlaajuisen järjestelmäkriisin mukanaan tuoman geopoliittisen muutoksen aikaansaamaa uutta itä - länsi -jännitettä, joka tuo oman lisänsä. Länsi- ja Etelä-Euroopan kaatuessa Saksalle kriisistä aiheutuvat tappiot kun voivat pienentyä entisestään, jos se liittoutuu taloudellisesti Venäjän kanssa. Olen pohtinut asiaa mm. tässä ja tässä.
"Hyytävä uutinen - Euroopan jättiläisen talous sakkaa
Tuore selvitys Ranskan taloudellisesta tilanteesta on karmaisevaa luettavaa. Ranskan tulee toteuttaa kokonaisvaltaisia talousuudistuksia, mikäli maa haluaa säilyttää kolmen A:n luottoluokituksensa, todetaan tuoreessa Lisbon Council -tutkimuslaitoksen katsauksessa.
Euroalueen kuudesta kolmen A:n maasta Ranska sijoittui vertailussa viimeiseksi. Euroalueen 17:sta maasta Ranska sijoittui sijalle 13 taloutensa yleistilan suhteen ja sijalle 15 talouden sopeutumiskykyä mitattaessa.
Katsauksen päätutkijan analyysi on hämmentävää luettavaa.
–Useimmilla kriteereillä mitattaessa Ranska sijoittuu lähemmäs Espanjaa ja Italiaa kuin muita Euroopan AAA-luokan maita kuten Saksaa, Itävaltaa ja Hollantia, toteaa katsauksen päätutkija, ekonomisti Holger Schmieding." (Ks. myös Talouselämä)
 |
| Kuvan sammakko ei esitä Ranskan presidenttiä |
Ei ole enää syytä arvuutella, etteikö Ranska tippuisi kriisimaiden joukkoon. Tämä on selvää kun tiedetään, että Ranska on luotottanut melkein puolet Italian valtion velasta, ja Italia on jo liian suurena tuomittu uppoamaan. Se on kiviriippa joka upottaa perässään Ranskan.
Nyt onkin syytä kysyä, mitä seurauksia on sillä KUN Ranska tippuu roskasarjaan Kreikan, Italian, Portugalin ja Espanjan kanssa? Missä järjestyksessä dominonappulat kaatuvat?
Seurausvaihtoehto 1: Rahaliiton ja EU:n hajoaminen
Vastaus löytyy Suomen Kuvalehden tekemästä Euroopan maiden keskinäisten velkaverkostojen vertailusta, kun otetaan huomioon ERVV:n kapasitetti ja otetaa vaihtoehdoiksi, että kaatuuko ensin syliin Italia vaiko Espanja:
Espanjan valtionvelasta Saksa on luotottanut 26% ja 125 mrd:n edestä, kun taas Ranskan osuus on 21% ja n. 102 mrd. euroa. Yhteensä kahdella jätillä on 47%:n ja 227 mrd:n osuus Espanjan luottotaakasta.
Italian valtionvelasta Ranska on luotottanut 47% ja n. 289 mrd:n edestä, kun taas Saksan osuus on 19% ja 116 mrd. euroa. Yhteensä kahdella jätillä on 66%:n ja 405 mrd:n osuus Italian luottotaakasta.
Kuten huomaamme, ERVV:n kapasiteetti nykyisellään riittäisi pankkien Espanjaan tehtyjen sijoitusten riskien pesemiseen eurooppalaisten veronmaksajien niskaan, mutta ei Italian. ERVV:n pääomaa voidaan näillä näkymin korottaa korkeintaan biljoonaan euroon, jolloin se riittäisi pankkien pelastamiseen Espanjan, mutta vain osittain Italian riskeiltä.
Mutta oletetaanpa, että Italia onnistutaan pitämään vielä hetken pinnalla, ehkä jopa vuodenvaihteen yli, mutta Espanja laukeaa syliin aiemmin. Tällainen kehityskulku kun avaa mielenkiintoisen näkymän:
- Kun Espanja - eli siis suurpankit jotka ovat sinne sijoittaneet - kaatuu "pelastettavaksi", ERVV:n paukut riittävät vielä velkakirjaostoihin ja siihen, että pankit voivat siirtää Espanja-riskinsä veronmaksajien piikkiin. Näin tehtäisiin, koska molemmat eurojätit, Ranska ja Saksa, hyötyvät tästä vielä yhtälailla. Tällöin Saksan suurpankit saavat siivottua suurimmat Etelä-Euroopan riskinsä pois, jolloin maan pankkisektorin kova ydin säästyy kaatumiselta kun pankkikriisi iskee päälle. Maalla kun on vähemmän kiinni Italiassa kuin Espanjassa. Sen sijaan Ranskan pankeille Espanja-riskien siivoaminen on vain lyhyt ja väliaikainen lohtu. Espanja-riskien siivouduttua pois taseista Saksan pankkisektorin ydin kestäisi luultavasti Italia-riskien laukeamisen, mutta ranskalaispankit eivät.
- Kun sitten Italia tulee vuoroon - viimeistään ensi huhtikuulle tultaessa - paukkuja ei ERVV:ssä enää ole. Tällöin Ranska alkaa vinkua ja vaatia kovalla äänellä, että EKP:n ja eurooppalaisten veronmaksajien on "pelastettava Italia" eli siis ranskalaiset pankit. Käytännössä ainoa lääke olisi EKP:n velkakirjaostojen jatkaminen ja pitemmässä juoksussa kriisin maksattaminen kaikilla inflaatiolla. Tähän loppuu kuitenkin Saksan, sen pankkien ja poliitikkojen solidaarisuus Ranskaa ja muuta Eurooppaa kohtaan. Saksalaiset muistavat liian hyvin 1920- ja -30 -lukujen inflaation ja laman. Seuraus on, että tähän astinen kriisin pohjois - etelä -rintamalinja, kiistely AAA-maiden ja kriisimaiden välillä, vaihtuu Rein - Alpit -rintamalinjaksi. Tuossa tilanteessa kun Saksalle on edullisempaa vetää töpseli seinästä eli erota EMU:sta, joko perustaen Suomen, Hollannin ja Slovenian kanssa "Pohjois-Euron" tai ja ottamalla oma valuutta käyttöön. Tämän seuraukset kun toisivat maalle, sen pankeille ja teollisuudelle pienemmät tappiot ja kustannukset kuin Ranskan ajama valkakirjaostot ja yhteinen jätti-inflaatio -linja. Ranska kaatuisi pankkeineen samaan suohon kuin Etelä-Euroopan maat.
Seuraus olisi, että EMU, ja EU, hajoavat Rein - Alpit -Tonava -linjalla. Ja nykyeurosta tulisi kriisimaiden (Ranska, belgia + Etelä-Eurooppa) "Uusi liira".
Seurausvaihtoehto 2: Eurostoliitto - Orjuuden pesä
Todennäköisimmältä, pelkän talouspoliittisen tilanteen huomioiden, mielestäni näyttää, että Espanja ja Italia kaatuvat syliin aika lailla yhtä lykkyä, jolloin ERVV:n avulla pelastetaan vain muutamat suurpankit, ja kaiken muun annetaan kaatua. Jos ERVV:n koko nostetaan pariin biljoonaan, silloin voidaan pelastaa myös osa Ranskan pankkisektorista kaatumasta, jonka jälkeen olisi mahdollista rakentaa Ranskan, Saksan ja Benelux-maiden ympärille EU:n kova liittovaltio-ydin. Tässä vaihtoehdossa häviää euroopan veronmaksajat ja demokratia, mutta ydinmaiden pankit ja EU:n byrokratia pelastaisivat röyhkeästi itsensä. Seurauksena Euroopassa on joka tapauksessa yleinen elintason lasku ja iso inflaatio.
Siispä:
Optimistinen toiveeni on, että EMU ja EU purkautuvat kuten ylempänä kuvasin.
Pessimistinen pelkoni on, että euroeliitti, pankit ja byrokraatit uhraavat demokratian, vapauden ja kansojen varallisuuden Eurostoliiton ytimen alttarille.
Ja vielä:
Edellä kuvatussa ei ole otettu huomioon erikseen Maailmanlaajuisen järjestelmäkriisin mukanaan tuoman geopoliittisen muutoksen aikaansaamaa uutta itä - länsi -jännitettä, joka tuo oman lisänsä. Länsi- ja Etelä-Euroopan kaatuessa Saksalle kriisistä aiheutuvat tappiot kun voivat pienentyä entisestään, jos se liittoutuu taloudellisesti Venäjän kanssa. Olen pohtinut asiaa mm. tässä ja tässä.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Italia: Euroopan puhkeava mätäpaise
"Italia. Vieläkin minä sanon teille, Italia!"
Niin, Italia. Italia on se mätäpaise, joka kaataa koko Euroopan. Kreikka saadaan vielä pidettyä pystyssä Joulun yli, mutta Italia on tulossa syliin, eikä sitä junaa pysäytä mikään.
Italiassa on epävirallisten tietojen mukaan vääristelty taseita, budjetteja ja tilinpäätöksiä vielä enemmän kuin Kreikassa, ja valehtelu maan talouden todellisesta tilanteesta on kertaluokkaa pahempaa kuin Kreikassa. Korruptiossa, kähminnässä, välistävedossa ja muissa perinteisissä etelä-eurooppalaisissa kansallisurheilulajeissa saapasmaan mammanpojat ovat kunnostautuneet vuosisadat paljon kovemmin kuin mitä naapurinsa kreikkalaiset ikinä.
Jo virallisten lukujen valossa, Transparency Internationalin mukaan, Italian järjestäytyneen rikollisuuden liikevaihto vuosittain on 10 % maan BKT:stä (Italian BKT 1250 mrd. €), harmaan talouden vuoksi valtio menettää 100 mrd. € verotuloja vuosittain ja lisäksi julkisen hallinnon korruptiokustannukset ovat 60 mrd. € vuodessa.
Lisäksi tulee Berlusconin vuodesta pitkän hallituskauden aikana tapahtuneet valtavat sikailut ja kuprut, jotka hakevat vertaistaan jopa Italian historiassa. Siis kyse on jostain niin paljon suuremmassa ja laajemmassa mittakaavassa tapahtuneista järjestäytyneistä petos- ja kavallusorgioista, että niiden löykä nousee jopa italialaisten omalla, suhteellisen rennolla mittapuulla, aivan kestämättömiin ja ennennäkemättömiin sfääreihin.
Perinteisesti näissä välimerellisen hallintokulttuurin maissa on aina entisen hallinnon kaaduttua ja uuden astuttua ohjaksiin paljasteltu edellisen hallituksen vehkeilyjä, petoksia ja kupruja. Mitä pidempään jokin hallinto on ollut vallassa, sitä rumempi sotku on ollut siivottavana. Berlusconin hallinnon pitkä mätä varjo tulee kaikessa mitassa paljastuttuaan hakemaan todellakin vertaistaan historiassa.
Kun kaikki tämä paljastuu kuluvan talven ja ensi vuoden aikana, maailma tulee haukkomaan henkeään hämmästyksestä ja närkästyksestä. Yllä mainitut Transparencyn "maan tavan" mukaista "normaalitasoa" edustavat luvut kalpenevat sen rinnalla, mitä tulee paljastumaan.
Ja Berlusconi itse joutuu kokemaan melkoisen henkilökohtaisen "Nürnbergin tuomion", mikäli hänen terveytensä kestää tai hänen mafiakaverinsa tai hän itse eivät päätä päättää hänen maallista vaellustaan ennen sitä. Satojen miljardien kavallukset eivät ole vielä mitään sen oikeudenkäynnin raameissa tapahtuvan makaaberin hardcoresosiaalipornoshown rinnalla, mitä on luvassa kun hänen yksityiselämänsä, yksityisine bordelleineen ja reippaasti alaikäisine prostituotuineen ja sikailuorgioineen nostetaan esiin kuin seivästetty mätä rotan raato tikun nokkaan
Moraalinen shokki joka tästä seuraa, saa Italian sellaiseen henkiseen krapulaan, ettei moista ole vähään aikaan nähty. Italiaa kohtaa samaan aikaan taloudellinen lama, yhteiskunnallinen sekasorto ja poliittinen megahalvaus. Tilanne tulee kaiken kaikkiaan olemaan niin paha, että Italia tulee olemaan paljon lähempänä sotilasvallankaappausta kuin Kreikka näyttäisi olevan. Kun Italia kaatuu - siis ei jos vaan kun - niin ei kaadu vain talous vaan koko Italian yhteiskunnan perustaa ravistellaan ennennäkemättömällä tavalla.
Ja kun Italia kaatuu silloin mikään ei enää pysäytä Euroopan ja länsimaiden talouksien romahtamista, sillä USA kaatuu Euroopan perässä. Ei mikään.
Niin, Italia. Italia on se mätäpaise, joka kaataa koko Euroopan. Kreikka saadaan vielä pidettyä pystyssä Joulun yli, mutta Italia on tulossa syliin, eikä sitä junaa pysäytä mikään.
Italiassa on epävirallisten tietojen mukaan vääristelty taseita, budjetteja ja tilinpäätöksiä vielä enemmän kuin Kreikassa, ja valehtelu maan talouden todellisesta tilanteesta on kertaluokkaa pahempaa kuin Kreikassa. Korruptiossa, kähminnässä, välistävedossa ja muissa perinteisissä etelä-eurooppalaisissa kansallisurheilulajeissa saapasmaan mammanpojat ovat kunnostautuneet vuosisadat paljon kovemmin kuin mitä naapurinsa kreikkalaiset ikinä.
Jo virallisten lukujen valossa, Transparency Internationalin mukaan, Italian järjestäytyneen rikollisuuden liikevaihto vuosittain on 10 % maan BKT:stä (Italian BKT 1250 mrd. €), harmaan talouden vuoksi valtio menettää 100 mrd. € verotuloja vuosittain ja lisäksi julkisen hallinnon korruptiokustannukset ovat 60 mrd. € vuodessa.
Lisäksi tulee Berlusconin vuodesta pitkän hallituskauden aikana tapahtuneet valtavat sikailut ja kuprut, jotka hakevat vertaistaan jopa Italian historiassa. Siis kyse on jostain niin paljon suuremmassa ja laajemmassa mittakaavassa tapahtuneista järjestäytyneistä petos- ja kavallusorgioista, että niiden löykä nousee jopa italialaisten omalla, suhteellisen rennolla mittapuulla, aivan kestämättömiin ja ennennäkemättömiin sfääreihin.
Perinteisesti näissä välimerellisen hallintokulttuurin maissa on aina entisen hallinnon kaaduttua ja uuden astuttua ohjaksiin paljasteltu edellisen hallituksen vehkeilyjä, petoksia ja kupruja. Mitä pidempään jokin hallinto on ollut vallassa, sitä rumempi sotku on ollut siivottavana. Berlusconin hallinnon pitkä mätä varjo tulee kaikessa mitassa paljastuttuaan hakemaan todellakin vertaistaan historiassa.
Kun kaikki tämä paljastuu kuluvan talven ja ensi vuoden aikana, maailma tulee haukkomaan henkeään hämmästyksestä ja närkästyksestä. Yllä mainitut Transparencyn "maan tavan" mukaista "normaalitasoa" edustavat luvut kalpenevat sen rinnalla, mitä tulee paljastumaan.
Ja Berlusconi itse joutuu kokemaan melkoisen henkilökohtaisen "Nürnbergin tuomion", mikäli hänen terveytensä kestää tai hänen mafiakaverinsa tai hän itse eivät päätä päättää hänen maallista vaellustaan ennen sitä. Satojen miljardien kavallukset eivät ole vielä mitään sen oikeudenkäynnin raameissa tapahtuvan makaaberin hardcoresosiaalipornoshown rinnalla, mitä on luvassa kun hänen yksityiselämänsä, yksityisine bordelleineen ja reippaasti alaikäisine prostituotuineen ja sikailuorgioineen nostetaan esiin kuin seivästetty mätä rotan raato tikun nokkaan
Moraalinen shokki joka tästä seuraa, saa Italian sellaiseen henkiseen krapulaan, ettei moista ole vähään aikaan nähty. Italiaa kohtaa samaan aikaan taloudellinen lama, yhteiskunnallinen sekasorto ja poliittinen megahalvaus. Tilanne tulee kaiken kaikkiaan olemaan niin paha, että Italia tulee olemaan paljon lähempänä sotilasvallankaappausta kuin Kreikka näyttäisi olevan. Kun Italia kaatuu - siis ei jos vaan kun - niin ei kaadu vain talous vaan koko Italian yhteiskunnan perustaa ravistellaan ennennäkemättömällä tavalla.
Ja kun Italia kaatuu silloin mikään ei enää pysäytä Euroopan ja länsimaiden talouksien romahtamista, sillä USA kaatuu Euroopan perässä. Ei mikään.
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Hallitus pelottelee ja valehtelee - Vakauspaketti ei pelasta Eurooppaa lamalta, vaan syöksee sen syvemmälle kriisiin
Suomen hallitus valehtelee pelotellessaan kansaa, että vakausrahastoon on pakko laittaa rahaa, ja että Portugalia on pakko tukea tai tulee lama. Lama on nimittäin tulossa joka tapauksessa, ja vakausrahastopolitiikka vain pahentaa ja syventää tulevaa lamaa. Vakaurahasto ei ole ratkaisu kriisiin, vaan se on pakkasella omiin ja toisten housuihin kusemista.
Vakausrahastoissa on kyse pankkituesta. Ilmiö on sama kuin 90-luvun alun Suomessa, sitä ei vain nimitetä pankkitueksi. Kriisin syylliset ovat, kriisimaiden holtittomien hallitusten ohella, Saksan ja Ranskan suurpankit. Hallitus koittaa pelotella ihmisiä pelastamaan nämä pankit, etteivät ne polttaisi näppejään, vaikka ovat sen ansainneet.
Jos hallitus ajattelisi oikeasti Suomen etua, se ei edes harkitsisi vakausrahastojen tukemista. Hallitus puhuukin suurpankkien äänellä, vaatiessaan tukea vakausrahastolle ja kriisimaille, koska kyse ei ole kriisimaiden pelastamisesta tulevalta lamalta, vaan pankkien pelastamisesta tulevalta lamalta. Kriisimaat joutuvat joka tapauksessa velkasaneeraukseen.
Isoin pommi on Italia, jossa on siivottu Kreikan tavoin tilinpäätöksiä, taseita ja tilastoja. Kaikki paska on lakaistu toistaiseksi piiloon Don Berlusconin selän taakse. Kun tämä paljastuu, joutuvat viimeistään kaikki myöntämään, että peli on menetetty. Kriisi etenee vastustamattomalla voimalla. LEAP ennustaa, että Italia ja Belgia ovat vuorossa ensi talvena, ja keväällä suossa on Britannia, jolla ei ole mitään turvaa tukipakettien ja Euron ulkopuolella, vaan joutuvat rahoittamaan yli 200 miljardin punnan vajeen setelirahoituksella. Tässä vaiheessa inflaatio luultavasti jyrää jo eurovyöhykkeelläkin.
Hallituksen kabineteissa varmasti tiedetään, että lama on joka tapauksessa tulossa, ja että vakausrahastopolitiikka vain pahentaa laman vaikutusta Suomen talouteen! Tässä on Kiviriipan-Käteisen hallituksen petoksen ja valehtelun kuva tiivistettynä.
Suomella on nyt vain kaksi vaihtoehtoa, jotka rautalangasta väännettynä ovat nämä:
A) Suomi tukee väliaikaisen vakausrahaston välityksellä pankkeja, ettei lamaa muka tulisi. W-käyräisen laman 2. syöksy kuitenkin tulee ja kriisimaat joutuvat joka tapauksessa velkasaneeraukseen. Petoksen tehneet ja kriisin myös syylliset mutta pelastetut suurpankit käärivät taskuihinsa näiden maiden koko kansallisvarallisuuden.
Suomen talous joutuu samalla kuseeen. Työttömyys räjähtää pilviin, elintaso tipahtaa rajusti. Vakausrahastoon syydetty lainaraha on kankkulan kaivossa, juuri kun sitä ja siihen tuhlattua lainanottokykyä olisi kipeimmin tarvittu kotimaassa. Suomi joutuu realisoimaan valtion omaisuuden, sekä yksityistämään terveydenhoito- ja koulutuspalvelut ja myymään ne kansainvälisille pääomasijoittajille. Hyvästi hyvinvointivaltio, ilmainen koulutus ja edes kohtuu tasoinen julkinen terveydenhoito.
TAI:
B) Suomi ei tue vakausrahaston välityksellä suurpankkeja. Lama tulee joka tapauksessa. Kriisimaat joutuvat velkasaneeraukseen, ja kriisiin syylliset pankit joutuvat kiltisti kärsimään luottotappionsa. Kriisimaat eivät menetä ihan kaikkea kansallisvarallisuudestaan pankeille.
Suomen talous joutuu samalla kuseen, työttömyys nousee rajusti ja tulee todella tiukkaa, mutta meillä on lainanottokykyä ja rahaa tehdä jotain pahimman yli pääsemiseksi kotimaassa. Suomi joutuu realisoimaan osan valtion omaisuudesta, mutta meidän ei tarvitse yksityistää ja myydä ainakaan kaikkea pilkkahinnalla kansainvälisille sijoittajille.
Tästä on kyse nykyisessä tilanteessa, ja näissä vaaleissa. Muista tämä uurnilla!
Vakausrahastoissa on kyse pankkituesta. Ilmiö on sama kuin 90-luvun alun Suomessa, sitä ei vain nimitetä pankkitueksi. Kriisin syylliset ovat, kriisimaiden holtittomien hallitusten ohella, Saksan ja Ranskan suurpankit. Hallitus koittaa pelotella ihmisiä pelastamaan nämä pankit, etteivät ne polttaisi näppejään, vaikka ovat sen ansainneet.
Jos hallitus ajattelisi oikeasti Suomen etua, se ei edes harkitsisi vakausrahastojen tukemista. Hallitus puhuukin suurpankkien äänellä, vaatiessaan tukea vakausrahastolle ja kriisimaille, koska kyse ei ole kriisimaiden pelastamisesta tulevalta lamalta, vaan pankkien pelastamisesta tulevalta lamalta. Kriisimaat joutuvat joka tapauksessa velkasaneeraukseen.
Isoin pommi on Italia, jossa on siivottu Kreikan tavoin tilinpäätöksiä, taseita ja tilastoja. Kaikki paska on lakaistu toistaiseksi piiloon Don Berlusconin selän taakse. Kun tämä paljastuu, joutuvat viimeistään kaikki myöntämään, että peli on menetetty. Kriisi etenee vastustamattomalla voimalla. LEAP ennustaa, että Italia ja Belgia ovat vuorossa ensi talvena, ja keväällä suossa on Britannia, jolla ei ole mitään turvaa tukipakettien ja Euron ulkopuolella, vaan joutuvat rahoittamaan yli 200 miljardin punnan vajeen setelirahoituksella. Tässä vaiheessa inflaatio luultavasti jyrää jo eurovyöhykkeelläkin.
Hallituksen kabineteissa varmasti tiedetään, että lama on joka tapauksessa tulossa, ja että vakausrahastopolitiikka vain pahentaa laman vaikutusta Suomen talouteen! Tässä on Kiviriipan-Käteisen hallituksen petoksen ja valehtelun kuva tiivistettynä.
Suomella on nyt vain kaksi vaihtoehtoa, jotka rautalangasta väännettynä ovat nämä:
A) Suomi tukee väliaikaisen vakausrahaston välityksellä pankkeja, ettei lamaa muka tulisi. W-käyräisen laman 2. syöksy kuitenkin tulee ja kriisimaat joutuvat joka tapauksessa velkasaneeraukseen. Petoksen tehneet ja kriisin myös syylliset mutta pelastetut suurpankit käärivät taskuihinsa näiden maiden koko kansallisvarallisuuden.
Suomen talous joutuu samalla kuseeen. Työttömyys räjähtää pilviin, elintaso tipahtaa rajusti. Vakausrahastoon syydetty lainaraha on kankkulan kaivossa, juuri kun sitä ja siihen tuhlattua lainanottokykyä olisi kipeimmin tarvittu kotimaassa. Suomi joutuu realisoimaan valtion omaisuuden, sekä yksityistämään terveydenhoito- ja koulutuspalvelut ja myymään ne kansainvälisille pääomasijoittajille. Hyvästi hyvinvointivaltio, ilmainen koulutus ja edes kohtuu tasoinen julkinen terveydenhoito.
TAI:
B) Suomi ei tue vakausrahaston välityksellä suurpankkeja. Lama tulee joka tapauksessa. Kriisimaat joutuvat velkasaneeraukseen, ja kriisiin syylliset pankit joutuvat kiltisti kärsimään luottotappionsa. Kriisimaat eivät menetä ihan kaikkea kansallisvarallisuudestaan pankeille.
Suomen talous joutuu samalla kuseen, työttömyys nousee rajusti ja tulee todella tiukkaa, mutta meillä on lainanottokykyä ja rahaa tehdä jotain pahimman yli pääsemiseksi kotimaassa. Suomi joutuu realisoimaan osan valtion omaisuudesta, mutta meidän ei tarvitse yksityistää ja myydä ainakaan kaikkea pilkkahinnalla kansainvälisille sijoittajille.
Tästä on kyse nykyisessä tilanteessa, ja näissä vaaleissa. Muista tämä uurnilla!
torstai 7. huhtikuuta 2011
Kreikka ja Portugal joutuvat velkasaneeraukseen - Seuraavana vuorossa Italia ja ensi talvena Belgia sekä Britannia
Eipä voi kuin viheltää ihmetyksestä, miten talouskurimus etenee juuri siten kuin LEAP ennusti jo vuosi sitten.
Kreikan ja myöhemmin Portugalin joutuminen velkasaneeraukseen on käytännössä jo varmaa, mutta pahin on vasta edessä. Nimittäin seuraavana on tulossa julki oikein iiiso scheisseläjä. Italia on nimittäin useiden nimettömien lähteiden mukaan tehnyt "kreikat" eli ns. "luovalla kirjanpidolla", sekä muilla konstein, amerikkalaisten konsulttien neuvoessa, siivonnut tilejään, taseitaan ja tilastojaan Don Berlusconin suojeluksessa. Kun tämä kaikki tulee virallisesti julki, niin paska lentää tuulettimeen sellaisella voimalla, ettei ole ennen nähty. Italian taloushan on jo paljon isompi kuin Kreikan, Irlannin, Espanjan tai Portugalin, ja sen suistuminen eurokriisiliemeen katkaisee EMU:n selkärangan. Siinä ei enää tukipaketit auta.
LEAP ennustaa, että ensi talvena kriisi etenee Belgiaan jonka jälkeen sitten keväällä on vuorossa jo Britannia, koko maailman finanssimaailman keskus, joka on tyhjän päällä koska maa ei ole mukana EMU:ssa eikä vakauspaketeissakaan. Ei sen puoleen, että tuossa vaiheessa näissä vakausrahastoissa olisi enää mitään millä brittejä auttaa. Britit joutuvat itse tyhjästä pistämään liikkeelle vähintään 200 miljardia puntaa, minkä jälkeen alkaa sielläkin inflaatio ja korot juosta, että sitä odotellessa.
Niin, ja samaan aikaan USA:n talous on syöksymässä uudestaan takaisin W-käyräiseen lamaan. LEAP ennustaa Öljy-Dollari-kytköksen purkautumista ja USA:n valtionvelkakirjalainojen muuttumista arvottomaksi roskaksi suunilleen samaan aikana eli ensi keväänä. 2008 öljyn hinnan lamaraja oli 120$ tynnyriltä. Nyt infla huomioiden raja on jossain 130$:n pintaan, jossa ollaan mahdollisesti jo syksyllä.
Sokerina pohjalla meidän persujen kannalta on, että Eduskunta joutuu nyt palaamaan vaalilomilta vielä ennen vaalipäivää päättämään Portugalin tukemisesta, mikä entisestään kiertää puukkoa valtionvarainministeri Käteisen ja pääministeri Kivinimen ahtereissa. Eihän siitä ole kuin pari viikkoa kun pääministeri tomerasti koitti valehdella, ettei Portugal joudu hakemaan tukea.
Kreikan ja myöhemmin Portugalin joutuminen velkasaneeraukseen on käytännössä jo varmaa, mutta pahin on vasta edessä. Nimittäin seuraavana on tulossa julki oikein iiiso scheisseläjä. Italia on nimittäin useiden nimettömien lähteiden mukaan tehnyt "kreikat" eli ns. "luovalla kirjanpidolla", sekä muilla konstein, amerikkalaisten konsulttien neuvoessa, siivonnut tilejään, taseitaan ja tilastojaan Don Berlusconin suojeluksessa. Kun tämä kaikki tulee virallisesti julki, niin paska lentää tuulettimeen sellaisella voimalla, ettei ole ennen nähty. Italian taloushan on jo paljon isompi kuin Kreikan, Irlannin, Espanjan tai Portugalin, ja sen suistuminen eurokriisiliemeen katkaisee EMU:n selkärangan. Siinä ei enää tukipaketit auta.
LEAP ennustaa, että ensi talvena kriisi etenee Belgiaan jonka jälkeen sitten keväällä on vuorossa jo Britannia, koko maailman finanssimaailman keskus, joka on tyhjän päällä koska maa ei ole mukana EMU:ssa eikä vakauspaketeissakaan. Ei sen puoleen, että tuossa vaiheessa näissä vakausrahastoissa olisi enää mitään millä brittejä auttaa. Britit joutuvat itse tyhjästä pistämään liikkeelle vähintään 200 miljardia puntaa, minkä jälkeen alkaa sielläkin inflaatio ja korot juosta, että sitä odotellessa.
Niin, ja samaan aikaan USA:n talous on syöksymässä uudestaan takaisin W-käyräiseen lamaan. LEAP ennustaa Öljy-Dollari-kytköksen purkautumista ja USA:n valtionvelkakirjalainojen muuttumista arvottomaksi roskaksi suunilleen samaan aikana eli ensi keväänä. 2008 öljyn hinnan lamaraja oli 120$ tynnyriltä. Nyt infla huomioiden raja on jossain 130$:n pintaan, jossa ollaan mahdollisesti jo syksyllä.
Sokerina pohjalla meidän persujen kannalta on, että Eduskunta joutuu nyt palaamaan vaalilomilta vielä ennen vaalipäivää päättämään Portugalin tukemisesta, mikä entisestään kiertää puukkoa valtionvarainministeri Käteisen ja pääministeri Kivinimen ahtereissa. Eihän siitä ole kuin pari viikkoa kun pääministeri tomerasti koitti valehdella, ettei Portugal joudu hakemaan tukea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)