Kuntavaalit Oulussa - Kalevan kyselyn tulokset ja pohdintaa

Sanomalehti Kalevan teettämän kuntavaali-paneelikyselyn tulokset (joita ei jostain syystä, luultavasti virhemarginaalin suuruudesta ja otannan pienuudesta johtuen, ollut tämän päivän paperilehteen laitettu) liittyen puoluekannatukseen Oulussa ja ympäristössä ovat seuraavat:

Minkä puolueen ehdokasta aiot äänestää ensi kuntavaaleissa?

En osaa sanoa 30%
Keskusta 16%
Kokoomus 14%
Perussuomalaiset 11%
Vihreät ja SDP 8%
Vasemmisto 5%
Krist.Dem. 3%
Muu 2%
Ei aio äänestää 3%

Huom! Paneelikyselyn virhemarginaalit vaihtelevat yleensä 2 - 4,5% 


Uudessa Oulussa tulee kuntaliitos, joka tuo lisänsä kertoimiin, jne. ja vaikeuttaa vertailua edellisvaaleihin.

Mutta spekuloidaan silti: Jos ”En osaa sanoa”-ryhmä jakaantuisi suunilleen samassa suhteessa kuin muiden keskinäinen suhde on kyselyssä, tulos olisi:


Keskusta 23%
Kokoomus 22%
Perussuomalaiset 16%
Vihreät ja SDP 10,5%
Vasemmisto 7,7%
KD 4%
Muut (Lähinnä vapaa vasemmisto) 3%


Joka tapauksessa muutamia huomioita:

- Keskustan kannatus on notkahtamassa viime kuntavaaleista, mutta vielä ei tiedetä varmasti, miten paljon.

-Vapaa vasemmisto syö Vasemmiston kannatusta roimasti ja hallitusvastuu tuntuu äänestäjäpakona myös nukkuviin tai muihin puolueisiin (Vapaan vasemmiston nousu on näkynytkin sekä netissä että Oulun paikallisessa poliittisessa aktivismissa jo pitemmän aikaa).

- Perussuomalaiset nousnee kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. Oma - yllä olevasta Kalevan paneelista riippumaton - arvioni PS:n kannatushaarukasta Uudessa Oulussa on 13,5 - 15%, millä irtoaisi noin 9-10 valtuustopaikkaa.

- Iso osa Oululaisista ja suuroululaisista olisi edelleen Kokoomuksen lumoissa, vaikka koti, usko ja isänmaa ovat puolueella vaihtuneet jo parikymmentä vuotta sitten raha, menestys ja eurostoliitto -linjaksi.

- Vihreät onnistuisi nostamaan kannatustaan 1-3%

- Demarit eivät näytä olevan onnistuneet palauttamaan kannatustaan. Edellisissä vaaleissa tiputusta tuli 1% ja nyt näyttäisi tulevan 2% tai enemmänkin.

Mutta katsotaanpa miten oikeasti vaaleissa käy.

Vanhasen paniikkikihlat, Timo Soinin EU-ehdokkuus, Jussi Halla-ahon syyte ja DEMLAn stalinistiliiga

Johan oli taas poliittisesti jännittävä ja käännerikas viikonloppu! Ensin Matti Vanhanen koitti peitellä omat "Kanervansa" tekemällä paniikkikihlat, sitten Jussi Halla-aho sai syytteen sananvapauden käyttämisestä, ja lopuksi Timo Soini teki yllättävän liikkeen ja asettui itse ehdolle EU-vaaleissa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, painostusta, juonittelua ja peliliikkeitä kuin saippuasarjoissa konsanaan.

Vanhasen "kanervat"

Matti"anteeksi"Vanhanen esitti viime loppuviikosta ja viikonloppuna kappaleen "Tavattiin me Ikean parkkipaikalla" (feat. Meiju Suvas "Tallinan laivalla"). Melkoinen show. Mikä hitto Vanhas-Mattiin on mennyt? Julkisesti seurusteleva pääministeri lähetteli seksiviestejä yksinhuoltaja-äidille kuin kiimainen teinipoika, ja sitten menee paniikissa kihloihin, että kihlakohu pesisi pois lööpeistä hänen töpeksintänsä, ja ihmiset unohtaisivat yksinhuoltajalle lähetetyt suuseksiehdotukset. En sano tätä sillä, etteikö heteromiehellä saisi tehdä naista mieli, mutta nyt on helkkari soikoon kyse Suomen Tasavallan pääministeristä, eikä mistään Nurmijärvellä viritellyllä Corollalla kaahailevasta pillurallipojasta. Pääministerin arvovalta on lopullisesti mennyt, enkä ihmettelisi, vaikka Keskusta joutuisi kesken vaalikauden vaihtamaan pääministeriä ja puheenjohtajaa. Minä ainakin vaadin Matti69:n eroa pääministerin paikalta!

Timpan "väyryset" ja poliittinen painostus

Timo Soini sitten otti ja lähti ehdolle EU-vaaleissa, ja aikoo ensimmäiseksi puoluejohtajaksi Euroopassa, joka aikoo olla sekä meppi että puolueensa puheenjohtaja. Tämä oli osittainen vastaveto viime aikoina kuohuneelle poliittiselle painostukselle. Oli nimittäin odotettavaa, että Jussi Halla-aho jää rannalle PS:n eurovaalilistalta. Painostus oli kovaa, ja sitä tuli joka puolelta. Virallinen syy Halliksen hylkäämiseen oli hänen tukijoidensa hanke kerätä varalta kannattajalista, jonka avulla hän voisi lähteä ehdolle, jos PS hänet hylkää. Tämä tulkittiin, kuten ymmärrettävää, PS:n puoluehallituksen taholta painostukseksi, ja aikaansai voimakkaan vastareaktion.

Toinen merkittävä painostaja oli Suomen oikeuslaitos, tarkemmin sanottuna syyttäjänvirasto. Syyteharkintapäätöstä lykättiin aina sen mukaan, kuin PS:n puoluehallitus siirsi päätöstä Halla-ahon mahdollisesta ehdokkuudesta. Alunperin päätös asiassa piti tehdä jo Tammikuussa, mutta kun puoluehallitus lykkäsi päätöstä Halliksen ehdokkuudesta, lykkäsi syyttäjä päätöstä syyteharkinta-asiassa, ja yllättäen uusi päivämäärä oli sama kuin puoluehallituksen kokouspäivämäärä. Samoin kävi Helmikuussa ja tämän kuun alussa. Ei ollut sattumaa, että syytepäätös tuli viimeisenä arkipäivänä (virka-aika) ennen PS:n puoluehallituksen kokousta. Eli "Eihän me painosteta, ei toki, muuten vaan aina lykätään päätöstä samoille päiville kuin PS:n puoluehallitus kokoontuu tekemään ehdokasvalintoja". Aika härskiä.

Lisäksi ilmeisesti myös vaaliliittokumppani Kristillisdemokraateilla on ollut oma lusikkansa sopassa. Olen kuullut, että KD on uhannut lähteä vaaliliitosta, jos Halla-aho olisi otettu listalle mukaan.

Ja mitä tästä seuraa?

Jos Jussi Halla-aho lähtee eurovaaleihin Mäki-Ketelän kasaamalta valitsijalistalta, maahanmuuttokriittinen kansanliike, samoin kuin Perussuomalaiset, on vaarassa hajota kahteen leiriin. Jussi Halla-ahon tuoma osuus PS:n kannatuksesta on oman arvioni mukaan noin 1/8 eli noin 2%. Tämän verran kannatusta nähdäkseni PS menettää, jos Hallis lähtee omille teilleen. Soinihan on sanonut, ja tehnyt selväksi, että ovi on auki vain yhteen suuntaan.

Tulevissa eurovaaleissa Soini kyllä tuo listalle enemmän ääniä, kuin mitä Halla-ahon mahdollinen irtiotto veisi, mutta surullista on se, että jos listalla olisi (KD:n ohella) sekä Soini että Halla-aho, vaaliliitto saisi kolme europarlamenttipaikkaa kahden sijasta. Nythän näyttää siltä, että läpi menevät Soini ja Essayah.

Mikäli Halla-aho lähtee omille teilleen, syntyy Suomeen uusi puolue, ja ensi eduskuntavaaleissa Halla-aho kavereineen saa 1-2 kansanedustajapaikkaa pääkaupunkiseudulta. Muualla Halla-ahon kannatus on sen verta hajallaan, että ehdokkaita ei mene läpi, mutta PS:n kannatuksesta se on pois. Lisäksi PS-nuorten kohdalla tilanne on vaikea, sillä nuorista jäsenistä jopa puolet on vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin, Halla-ahon kuin PS:n kannattaja. Vaarana on siis nuorisojärjestön jakautuminen, mitä en toivo. Sekä PS:n että maahanmuuttokriittisen kansanliikkeen vuoksi toivonkin, ettei Hallis jätä PS:ää.


Pro Halla-aho ja DEMLAn stalinistiliiga

Jussi Halla-ahon syyte nostettiin tämän kirjoituksen takia:

"Muutama täky Illmanin Mikalle

Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla:

Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa "täyttyi" Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan "neekereistä" (vaikka "neekeri" ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi.

Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että ...

a) ... koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja.

b) ... Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen.

Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on [Islamilaisen teologian mukaan] teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia. Niinpä toistan väitteeni:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.


Seuraava täky kuuluu:

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten "kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra:

"Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa."

JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana.

Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt.

Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa."


Se, että apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske nosti syytteen nimenomaan yllä olevan kirjoituksen johdosta, jossa nimenomaan kumotaan mahdollisuus moiseen syytteeseen, kuvaa koko jutun absurdiutta. Jokainen joka tekstin lukee, tajuaa, ettei siinä ole mitään rikollista, vaan että se puolustaa sananvapautta ja yhdenvertaisuusperiaatetta, eli tasavaltalaista ja tasa-arvoista Suomea. Tämän johdosta onkin syytä kysyä, halusiko apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske näpäyttää esimiestään Mika Illmania sormille? Illman, sekä muut Kalsketta painostavat tahothan luulivat saavansa syytteen nostamalla pakkovoiton, mutta Kalske antoikin heille "Troijan hevosen"

Jussi Halla-ahon syytekohu on taas yksi esimerkki siitä, miten paniikissa oikeuslaitokseen ja valtionhallintoon soluttautuneet stalinistit ovat.
Järjestön nimi on Demla, eli "Demokraattiset (tai pikemminkin 'Kansandemokraattiset') Lakimiehet", joka perustettiin männävuosikymmeninä SKDL:n ja taistolaisten etäpesäkkeeksi oikeuslaitokseen. Sen jäseniä ovat mm. oikeusministeri Tuija Brax, valtionsyyttäjä Mika Illman, valtionsyyttäjä Matti Kuusimäki, vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää, oikeusasiamies Paavo Nikula, oikeuskansleri Jaakko Jonkka, Rainer Hiltunen, ex-vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen plus iso osa valtion ja syyttäjänlaitoksen sekä oikeuslaitoksen virkamiehiä. Myös nykyinen presidenttimme Tarja Halonen on järjestön "entinen" jäsen (samoin kuin tohtori Pentti Arajärvi). Lisätietoa aiheesta löydätte mm. tästä, tästä ja täältä.

Demla syntyi Kylmän Sodan aikana yhdessä muiden Neuvostoliitosta käsin rahoitettujen ja organisoitujen sekä NL:n totalitäärisiin päämääriin rauhan ja oikeudenmukaisuuden varjolla pyrkivien järjestöjen (kuten rauhanliikkeen) kanssa. Tämä "Demoniset Lakimiehet" tekee yhteistyötä mm. seuraavien järjestöjen kanssa:

Arabikansojen ystävyysseura
Aseistakieltäytyjäliitto
Attac ry
FinnWID - Naiset kehitysyhteistyössä
Greenpeace
Helsingin punainen nuorisopiiri
Helsingin yliopiston Sitoutumaton vasemmisto
Irakin ja Iranin työväen kommunistisen puolueen Suomen osasto
Järjestö Irakin kommunistityöläisten puolueen organisoimiseksi - Suomen osasto,
Kasvattajat Rauhan Puolesta
Kommunistinen nuorisoliitto Kommunistit ry
Loviisan rauhanfoorumi
Maan ystävät
Naiset rauhan puolesta
Naiset ydinvoimaa vastaan
Naisten kansainvälinen rauhan ja vapauden liitto - Suomen osasto
Pand - Taiteilijat rauhan puolesta
Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistinen työväenpuolue
Rauhanpiippu
Ruokaa ei aseita - Helsinki
SKP
Sosiaalityöntekijöiden rauhanryhmä
Sosialidemokraattiset naiset
Sosialidemokraattiset nuoret
Sosialistiliitto
Suomen Rauhanliitto - YK-yhdistys ry
Suomen rauhanpuolustajat
Suomen Sadankomitealiitto
Svenska Fredsvänner i Helsingfors
Työpaikkojen rauhantoimikunta
Vasemmistonuoret
Vihreät nuoret ja opiskelijat

Nykyisin on merkille pantavaa, että erään arvion mukaan lähes 70% maahanmuuttoasioita valmistelevista ja niistä päättävistä virkamiehistä on joko nykyisiä tai entisia DEMLAlaisia. Suomen pakkomokuttaminen on siis jatkoa sille suomalaista yhteiskuntaa, demokratiaa ja sananvapautta vastaan suunnatulle projektille, jonka Neuvostoliitto pani alulle viime sotien jälkeen.

Mikäli Jussi Halla-aho halua saada oikeutta, hänen pitää oikeudessa vaatia, ettei tuomaristossa ole DEMLAn jäseniä. Ja laillisestihan koko oikeusprosessi muutoin raukeaa pätemättömänä.

Kommenttia Oulusta ja reaktioista Obaman vaalivoittoon

Paljon on taas vettä virrannut viikon aikana Merikosken voimalaitoksen turbiinien läpi, mutta politiikka tuntuu junnaavan samaa entistä rataansa. Jotain sentään tapahtuu.


Oulussa Perussuomalaisten menestys vaaleissa ilmeisesti hiertää joitain vanhojen puolueiden edustajia, sillä uusimmassa Forum24:ssä kirjoitettiin perättömästi, että Perussuomalaiset olisivat tulevia luottamushenkilöpaikkoja jaettaessa jo neuvotteluvaiheessa lähteneet aktiivisesti paaluttamaan tulevia asemia.

Lehti väitti, että vaa'ankieliasemassa olevat perussuomalaiset olisivat neuvottelujen alla olleet aktiivisesti yhteydessä sekä oikeisto- että vasemmistoblokkiin, mitä ei "tietenkään katsota hyvällä kummassakaan ryhmässä". Lehti on ilmeisesti saanut nämä ns. "tietonsa" paikallisilta Kokoomuksen ja Keskustan nokkamiehiltä, joiden sanomisia jutussa lainataan. Tosiasiassa neuvotteluryhmämme ei ennen neuvotteluja ole ottanut yhteyttä mihinkään muuhun ryhmään, vaan odotti kiltisti neuvottelukutsua, eikä ole pyrkinyt millään tavoin pyrkinyt keikuttamaan venettä.

Koska en kuulu luottamushenkilöpaikkojen neuvotteluryhmään, uskallan vähän kommentoida ja analysoida tilannetta näin ulkopuolelta: Oulussa luottamushenkilöpaikat tullaan jakamaan suhteellisen vaalitavan mukaan, siten että suurin ryhmä valitsee ensin, sitten seuraavaksi suurin, jne. D'hontin menetelmän mukaan. Perussuomalaisten saama vaa'ankieliasema ilmeisesti hermostuttaa oikeistoblokkia, sillä neuvotteluista on kantautunut sellaista tietoa, että oikealta laidalta koitetaan eristää Perussuomalaiset mahdollisesta vasemmistoyhteistyöstä pelottelemalla vasemmistoa, että he jäävät paitsi lautakuntien puheenjohtajuuksista, jos tekevät yhteistyötä PS:n kanssa. Näin ilmeisesti yritetään painostaa PS yhteistyöhön oikeistoryhmien kanssa. Taustalla lienee vaalivoittaja Kokoomuksen pelko, että vasemmistoryhmien ja/tai PS:n liittoutumisen veisi siltä kärkipaikat.

Syy moiseen pelkoon on Vihreiden Erkki Pulliaisen vaalien jälkeisellä viikolla julkisuudessa väläyttämä mahdollisuus, että Vihreät, Vasemmistoliitto ja PS muodostaisivat neuvotteluihin koalition. Näin Vihreät ja Vasemmistoliitto saisivat kaupunginhallitukseen kumpikin kaksi, ja PS yhden paikan, ja toinen kaupungin puheenjohtajapaikoista, joko valtuuston tai hallituksen, tulisi tälle koalitiolle, ja ilmeisesti se tulisi Vihreille, tai sitten Vihr. ja Vas. jakaisivat sen keskenään.

Tällöin Keskusta, joka toiseksi suurimpana valtuustoryhmänä on tavoitellut toista johtopaikoista, huomaisi jäävänsä kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi Vihr+Vas+PS:n ja Kokoomuksen taakse, ja saattaisi siksi muodostaa vaalien toisen häviäjän SDP:n kanssa yhdessä toiseksi suurimman ryhmän, jolloin tämä ryhmä veisi kaupungin toisen puheenjohtajapaikan. Se jättäisi Kokoomuksen ulos molemmista kärkipaikoista, mikä olisi vaalivoittajalle isku kasvoille. Tätä Kokoomus pelkää, samoin kuin sitä, että oikeistoblokki hajoaisi, mistä syystä johtuu PS:ää kohtaan tuleva painostus Kokoomus-Keskusta-akselilta. On pariinkin otteeseen, jopa ihan lehtikirjoituksissa vihjaillen, peloteltu pienryhmiä "sorvin ääreen", että PS voitaisiin jättää kokonaan ulos luottamushenkilövalinnoista.

Todettakoon siis vielä kertaalleen, että PS on lähtenyt mukaan neuvotteluun luottamushenkilöpaikoista rakentavalla ja vastuullisella tavalla, päinvastaisista syytöksistä huolimatta. Mutta mikäli Perussuomalaiset jätetään kokonaan ulkopuolelle luottamushenkilövalinnoista, meidän valtuustoryhmämme suhteellinen merkitys kasvaa, sillä jos meillä ei ole yhtään jäsentä lautakunnissa päätöksiä valmistelemassa, meillä ei silloin ole myöskään vastuuta päätösesitysten sisällöstä, eikä siten moraalista vastuuta seistä niiden takana valtuuston äänestyksissä.


USA:n presidentinvaaleihin liittyen mainittakoon USA:n presidentinvaalien jälkipyykin yhteydessä Euroopassa noussut rasistinen innostus. Kyllä, nimittäin Obaman voitto presidentinvaaleissa on nostattanut täällä meilläkinpäin valtavan innostuksen, jonka suurin syy ei ole Obaman edustamat arvot, hänen älykkyytensä ja kyvykkyytensä, vaan hänen ihonvärinsä. Obama oli ja on omastakin mielestäni ehdottomasti pätevin ehdokas USA:n presidentiksi (ellei jo alkumetreillä rannalle jäänyttä Ron Paulia lasketa). Olisin itsekin äänestänyt häntä, jos olisin amerikkalainen. Obaman paremmuus johtuu miehen kyvykkyydestä, ei siitä että hänen tumma ihonvärinsä tekisi hänet itseisarvoisesti muita pätevämmäksi, mitä eurooppalaiset liberaalipiirit ovat hehkuttaneet. Jiri Keronen tiivistikin asian hyvin blogissaan kommentoidessaan HS:n innostusta Obaman ihonvärin takia:

"Ihmisten kunnioittaminen ihonvärin perusteella on sama asia kuin ihmisten halveksiminen ihonvärin vuoksi. Jos Barack Obamaa pidetään etupäässä mustana miehenä ja muuallekin maailmaan haaveillaan etupäässä mustia etulinjan poliitikkoja, ollaan menossa vaaralliselle tielle, jossa Obama ei ole enää järkevä poliitikko, vaan maskotti, joka sattuu omistamaan oikean ihonvärin. Obama pääsi presidentiksi omien avujensa vuoksi, ei ihonvärinsä vuoksi."

Miettikääpä millainen haloo olisi syntynyt, jos jossain Afrikan maassa, jossa on musta enemmistö (luonnollisesti, kun on Afrikasta kyse), valkoinen mies olisi päässyt valtaan, ja eurooppalainen lehdistö ja liberaalipiirit hehkuttaisivat, miten hyvä asia on, että valkoinen pääsi johtamaan kyseistä Afrikan maata, ja että maan tilanne on tämän takia paljon parempi kuin aikaisemman mustan presidentin aikana, ja että sen takia maan tilanne kehittyy paljon paremmaksi. Aivan hiton varmasti moinen kirjoittelu tuomittaisiin rasistisena. Niinpä niin. Moni "suvaitsevainen" onkin piilorasisti, ja käänteinen rasismikin on rasismia, vaikka sitä miten kaunistellen sanottaisiin "positiiviseksi diskriminoinniksi".


Miettikääpä Afrikan tilannetta vaihteeksi tästä näkökulmasta: Valkoinen mies ei muka-liberaalien rasistien mielestä (ja mielessä) voi olla afrikkalainen, vaan on k.o. maanosassa vieras, ellei peräti sortaja ja siirtomaa-eliitin jäsen. Sen sijaan musta mies Euroopassa tai Amerikassa voi kyllä olla eurooppalainen tai amerikkalainen ihonväristään riippumatta.

Näin huolimatta siitä, että esim. Etelä-Afrikan eteläisin osa, Kapmaa, oli lähes asuttamaton valkoisen miehen asettuessa asumaan Etelä-Afrikkaan 1600- ja 1700-luvuilla. Alueella asui vain hajanaisia khoisan-heimoja. Zulut vaelsivat pohjoisesta vasta 1800-luvulla, mutta silti alue on kuulemma zulujen ja ANC:n mukaan "heidän maansa", eikä edes khoisanien.

Toisin kuin Zulut, jotka ovat negridejä, Khoisanit, jotka ovat Eteläisen Afrikan alkuperäiskansaa, eivät ole negridejä, vaan geneettisesti oma alalajinsa/geeniklusterinsa. Keskiverto negridin, kuten Zulun, geneettinen etäisyys keskiverto Khoisaniin on suurempi kuin keskivertonegridin ja keskivertoeurooppalaisen välillä. Näin ollen Kapmaan tilanteesta voisi melkein käyttää sanaa "negroimperialismi", jossa molemmat alkuperäisemmät väestöt, sekä khoisanit että E-Afrikan valkoiset ovat altavastaajina ja sorrettuja, ANC:n militanttien painostaessa valkoisia ja khoisaneita pois huutaen "Settlers out!"

By the way, käänsin Kalevankin julkaiseman kirjoitukseni Perussuomalaisten aatteesta ja maahanmuuttopolitiikasta englanniksi, ja laajensin sitä hieman jos kiinnostaa: Linkki

Suomen kristillinen varhaishistoria ja kuningasaika

Sain käsiini Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori Unto Salon kirjan Risti ja Rauta vuodelta 2004, sekä hänen artikkelinsa "Faravidin retket ja Satakunnan organisoituminen rautakaudella" (Faravid, osa 27, Pohjois-Suomen historiallisen yhdistyksen vuosikirja 2003). Lainaan aiheeseen liittyen myös muutaman muun tutkijan (Linna, Pöllänen ja Lappalainen) tekemiä tutkimuksia ja koosteartikkeleita, ja omaa proseminaaritutkimustani "Suomalaiset muinaiskuninkaat lähteiden valossa" (Oulun Yo, Hum, tdk. 2004). Nojaan arkeologisissa viittauksissa lähinnä Suomen historian pikkujättiläiseen, ja Salon artikkeleihin, sillä hän tällä hetkellä elävistä tutkijoista ja asiantuntijoista tuntee käsittääkseni parhaiten Suomen rautakauden ja pronssikauden arkeologian. DNA-tutkimusten osalta lähteinäni on myös Kalevi Wiikin "Suomalaisten juuret". [Disclaimer: Tämä EI ole vertaisarvioitu akateeminen artikkeli, ja esitän myös omia hypoteesejani].


Suomi - Kristillinen maa jo ennen ristiretkiä

Näyttää erittäin vahvasti siltä, että käsitys jonka mukaan kristinuskon ja kulttuurin olisivat maahamme tuoneet ruotsalaiset, ei pidä uudemman tutkimuksen mukaan lainkaan paikkaansa. Kristinuskon kannalta merkille pantavaa on, että jo 900-luvun alussa, noin parisataa vuotta ennen väitettyä ensimmäistä ristiretkeä, noin 12% varsinais-suomalaisista oli arkeologian valossa kristittyjä, ja ilman miekkalähetystä (Suomen Historian Pikkujättiläinen 2004). On arveltu, että 1100-luvulla, siis väitetyn ensimmäisen ristiretken aikaan, Varsinais-Suomi ja Satakunta olisivat olleet jo pääosin kristittyä aluetta.

Emeritusprofessori Unto Salon mukaan kristinuskon historia Suomessa on vieläkin varhaisempaa perua. Arkeologian valossa kristinusko tuli Suomeen ennen Ruotsia. Ensimmäiset merkittävämmät arkeologiset merkit kristinuskosta Suomessa ovat 500-luvulta alkaen, ja ne ovat bysanttilaista alkuperää. Ensimmäiset merkit kristinuskosta Ruotsissa ovat vasta 600-luvulta, ja nekin bysanttilaista alkuperää. Kristinusko siis tuli idästä ja rantautui ensin Suomeen ja vasta myöhemmin Ruotsiin.

Salon mukaan kristinusko rantautui Kalantiin ja Satakunnan ydinalueille viimeistään 500-luvun lopulla, ja 600-luvun loppuun mennessä koko Satakunta, Kalanti, ja Etelä-Pohjanmaan rannikko sekä Lounais-Suomi olivat jo jossain määrin kristinuskon piirissä olevaa aluetta. Hämeeseen ja Karjalaan kristinusko levisi nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan 800-luvulla, ja sielläkin se oli itäistä perua. Merkittävintä maamme kristillisen historian kannalta kuitenkin on, että bysanttilaisperäinen kristinusko oli 800-luvun loppuun mennessä levinnyt ja tunnettu koko suomalaisalueella, ja vanhaslaavilaisten kirkollisten lainasanojen, kuten suntio, pappi, Raamattu ja risti, perusteella Suomessa on ollut myös seurakuntia.

Suntio tulee muinais-venäjän tuomaria merkitsevästä sanasta. Tuohon aikaan "sodija":n tehtävä ei suinkaan ollut "seurakuntapalvelija", vaan hän vastasi seurakunnan hallinnosta ja järjestyksestä, kun papit taas vastasivat hengellisestä toiminnasta. Unto Salon mukaan on arkeologisten esinelöytöjen perusteella on todennäköistä, että maassamme on ollut myös seurakuntia ja kirkkoja. Hän arvelee, että niiltä paikoilta Suomessa, jossa nimi kirkko-esiintyy paikannimessä, mutta joissa ei ruotsalaisvallan aikana eikä myöhemminkään ole tiettävästi kirkkoja ollut, voitaisiin ehkä löytää näiden varhaisten bysanttilaisten puukirkkojen jäänteitä. Yksi mielenkiintoisimmista tällaisista paikoista ovat mielestäni Ruokolahden Kirkkomäki ja Luostarimäki, joissa ei ruotsalaisella eikä myöhemmällä ajalla tiedetä olleen moisia rakennuksia.

Tähän vielä ote Risti ja Rauta -teoksen esipuheesta, liittyen ensimmäiseen ruotsalaisten ristiretkeen Suomeen:

"Käännytys oli kuitenkin aseellisen hyökkäyksen kaunis kristillinen verho, sillä suomalaiset olivat puoliksi kristittyjä jo vanhastaan. Kalmistojen kristilliset korut ja muinaisvenäjästä omaksutut kristinuskon perustermit osoittavat, että kristinusko tunnettiin yleisesti koko suomalaisalueella, joskin vanhoihin uskomuksiin yhdistyneenä (Oma huomatus: Ortodoksia on sallivampaa kansanuskomuksia kohtaan kuin katolisuus tai luterilaisuus, uhrattiinhan Itä-Karjalassa härkiä praasniekan yhteydessä vielä 1800-luvullakin). Se oli johtanut ilmeisesti kristillisiin sukuihin ja muihin yhteisöihin. Mutta Suomen varhainen kristillisyys oli ortodoksialkuista eikä Rooman kannalta juuri pakanuutta parempaa, poikkeuksena Kalannin seutu, joka lienee liittynyt Rooman kirkkoon jo 1000-luvun jälkipuolella."



Rautakautiset kuninkaat ja Suomen kuningasaika

Vanhojen kronikoiden ja saagojen mukaan Suomessa oli päällikkö-kuninkaita ja järjestäytyneitä heimovaltioita ennen ruotsalaisten tuloa. Suomen heimokuningasaika alkoi ilmeisesti merovingiajalla 500-luvun lopulla. Tuolloin Suomessa alkoi arkeologian kannalta hyvin vauras ja rauhallinen aika ja kauppayhteydet olivat vilkkaat niin itään, etelään kuin länteenkin. Merkittävää on, että 500-luvun hautalöytöjen perusteella ainakin rikkaamman kansanosan elämä Suomessa oli tuohon aikaan vauraampaa kuin samaan aikaan Ruotsissa.

Heimokuningasaika alkoi Lounais-Suomesta. Unto Salon mukaan nimi 'Satakunta' tulee sotilaallisesta organisoitumisesta. Salon arvion mukaan Satakunnan ja Kalannin alue oli 600-luvulta eteenpäin jaettu Keski-Euroopasta levinneen organisoitumismallin mukaisesti kahteentoista 'Satakuntaan' ("Huntari" tai "Hundrare"). Kalanti oli jaettu neljään, ja muu maa eli Vakka-Suomi, Pohjois-Häme sekä Etelä-Pohjanmaa kahdeksaan 'satakuntaan'.

Jokaisen satakunnan piti varustaa 100 tai 120 miestä sotaan kuninkaan (heimopäällikkö) niin vaatiessa tai vihollisen uhatessa. Salon mukaan tämä Kalannin ja vanhan Satakunnan alueen sotilaallinen ja hallinnollinen organisoituminen ja käytännössä siis keskitetymmän hallinnon eli heimo-kuningaskunnan perustaminen ajoittuu arkeologian valossa viimeistään 600-luvun alkuun, mutta ehkä jopa jo 500-luvun lopulle. Tämä heimokuningasaika jatkui arkeologian valossa ainakin 900-luvun lopulle.

Koko viikinkiaikana skandinaavit riehuivat ja valloittivat maita ja mantuja niin idässä kuin lännessä, mutta eivät koskaan perustaneet Suomeen siirtokuntia (ennen 1000-luvun loppua), eivätkä pystyneet valloittamaan maata. Suomen rannoille ei pystytty tekemään kuin satunnaisia sota- ja ryöstöretkiä, mutta ei kunnon ekspansiota. Näin siksi, että 500-luvulta aina 900-luvun lopulle asti koko Länsi-Suomen rannikko, ja jokivarret aina Hankoniemeltä Etelä-Pohjanmaalle, oli organisoitu alueen maakuntien yhteisen puolustusjärjestelmän alle vartiopaikkoineen, varoituskokkoineen ja linnaketjuineen. Satakunta-järjestelmän sekä laajan puolustusjärjestelmän olemassaolo edellyttää koordinoitua hallintoa, ja vanhastaan pohjoiseurooppalaisen perinteen mukaisesti vähintään väljää heimokuningasvaltaa.

Norjalaisten ja Islantilaisten Saagojen mukaan nykyisen Suomen alueella oli tuohon aikaan kuningaskunta nimetä Kainuu eli Kvenaland ( joka myöhemmässä vaiheessa tunnettiin myös nimellä Suomi eli Finnland). Nimi kainu on varhais-germaanista perua merkitsee alavaa, merestä noussutta maata, viittaten Pohjanlahden rannikko-alueeseen. Satakunta-organisaation piiriin kuului Unto Salon mukaan koko vanha Satakunta (Kokemäenkartanon lääni) sisältäen Kalannin, nykyisen Pohjois-Hämeen ja valtaosan nykyistä Etelä-Pohjanmaata. Tämän Kainun alueen kulttuurinen ydin 500-luvun lopulta alkaen oli Kalanti, jonka vanha nimi, Kainland eli Kainuland, tunnettiin ja muistettiin vielä 1500-luvulla (Agricola). Ilmeisesti Kokemäki oli jonkinlainen alueen keskuspaikka. Nimi Kainuu siirtyi myöhemmin 800-luvulla Torniojokilaaksoon ja Länsi-Pohjaan. Nykyinen Kainuu oli lähinnä vanhan kainulaisen eränautinta-alueen itärajaa.

Skandisaagoissa Suomea kutsutaan Jotunheimiksi, Jotunien maaksi. Nimi tulee siitä, että saagojen mukaan ensimmäinen ja Kainuun kuningas on nimeltään Fornjót eli "Vanha-Jotuni". Orkney-saarten jaarlien saagassa mainitaan 900-luvun paikkeilla elänyt historiallinen henkilö, jaarli Rongvald. Tästä taaksepäin laskien saagassa mainittuja sukupolvia tullaan Fornjótin, "Kainuun ja Suomen kuninkaan" nimen kohdalla juuri 500-luvulle.


Kainulaiskuninkaiden alkuperästä

Jotuneista ja Fornjot-nimen suhteen on mielenkiintoista, että eräs Saksilainen kronikka 600-luvulta mainitsee Suomen ja Karjalan olemassaolon tuohon aikaan kuningaskuntina, jotka olisivat olleet juuttien perustamia. Arvellaankin, että Jotunheim -nimi tulee juuri juutti-sanasta, ja Fornjótin nimi voidaan kääntää myös tarkoittavan "Muinais-Juuttia". Juutit lähtivät 500-luvulla nykyisen Tanskan alueelta yhdessä anglien ja saksien kanssa Britanniaan, ja perustivat Englannin. Ilmeisesti jotkut lähtivät myös itään?

Mutta tuliko "juutteja" myös etelämpää? Reininmaan piispankirja 600-luvulta kertoo, että sata vuotta aiemmin, siis 500-luvun alussa, alueelta oli muuttanut paljon ihmisiä "jonnekin hyvin kauas pohjoiseen". Yllättäen Euran kalmiston arkeologiset löydöt voivat vahvistaa tätä Reininmaan piispan kertomaa. Arkeologit ovat löytäneet 500-luvulta Suomessa esineistöltään erittäin rikkaita hautalöydöksiä, joiden esineistö; frankkilaiset miekat, keihäät, varusteet ja korut sekä muut esineet, haudattujen ohella ovat tulleet suoraan Keski-Euroopan sydämestä, Frankfurtin seudulta eli Reininmaalta. Salo tosin arvelee, että haudat kuuluivat Keski-Euroopassa palkkasotureina palvelleille ja kotiin palanneille suomalaisille, mitä vastaan tosin sotii haudattujen ihmisten pituus.

Nimi Fornjot voidaan nimittäin kääntää myös "Muinais-Jätiksi". Kotimainen ja skandinaavinen kansanperinne tunteekin paljon tarinoita jättiläisistä. Suomalainen kansanperinne puhuu Kaleva-jättiläisestä ja tämän pojista. Tutkija Martti Linna vetääkin yhtäläisyysmerkin Fornjotin ja Kalevan välille. "Jättiläisyys" voi selittyä sillä, että Euran hautalöytöjen luurankojen pituus on miehillä jopa yli 190cm, kun tuohon aikaan Suomessa ja Skandinaviassa ihmisten keskipituus oli n. 140 ja 160 cm (Tanskalaiset ja Saksalaisethan ovat edelleenkin tunnetusti pitempiä kuin me suomalaiset). Kaleva-nimeen liittyen onkin mielenkiintoista, että 600-luvulla kirjoitettu anglosaksinen Widsith -kertomus kertoo, että "Caelic hallitsi suomalaisia". Linna pitää Caelic-nimeä germaanisena väännöksenä Kalevasta.


Norjan synty; Kainulaiskuninkaat Norjassa ja Länsi-Euroopan vanhat päällikkösuvut

Mielenkiintoista on se, että virallisesti Englannin vanhat kuninkaat ja iso osa muutakin Länsi-Euroopan aatelistoa johtaa sukupuunsa tästä Fornjótista, "Suomen ja Kainuun kuninkaasta". Saagojen mukaan Norri, joka oli Fornjotin jälkeläinen viidennessä polvessa, tuli veljensä ja miestensä kanssa Skandien yli, valtasi Trondheimin vuonon alueen ja perusti Norjan, eli Norrin valtakunnan. Vielä nykyistenkin "virallisten" sukupuiden mukaan vanhat Norjan kuninkaat, Orkney-saarten jaarlit ja Normandian herttuat kuten Wilhelm Valloittaja polvetuvat hänestä. Wilhelmistä taas Englannin ylä-aateli ja vanhat kuninkaat. Näin ollen, jos sukupuu pitäisi paikkansa, vanha suomalainen Fornjotin/Kalevan dynastia istui Englannin valtaistuimilla vielä ennen kuin nykyiset Tudor-sukuiset (alk. Sachsen-Coburg-Gotha) kuninkaat tulivat Britannian valtaistuimelle pari sataa vuotta sitten.

Kysymys, että minkä takia kainulainen päällikönpoika Norri lähtisi veljensä kanssa valloittamaan Trondheimin vuonon aluetta, voi saada vastauksensa juuri Norjan nimestä. Nimittäin "Norge" eli "Norrwegen" tarkoittaa 'Norrin tietä'. Tälle löytyy hyvinkin mielenkiintoinen selitys.

Nimittäin kainulaispäälliköiden menestys Länsi-Suomessa perustui hyvin pitkälti ja jo vanhastaan turkiskauppaan. Kansainvaellusaikana Keski-Eurooppa ja Itämeren eteläosat olivat levotonta seutua, jossa kansat, sotajoukot ja ryöstöpartiot liikkuivat. Tämän takia jo roomalaisaikana toiminut permiläisten ja merjalaisten kauppiaiden välittämä turkiskauppa nykyisen Keski- ja Pohjois Venäjän alueelta Länsi-Eurooppaan, Brittein saarille ja Galliaan, joutui etsimään uusia väyliä. Syntyi kaksi tai kolme reittiä Suomenlahden pohjukasta eteenpäin: Merireitti kulki Lounais-Suomen ja Gotlannin kautta Tanskaan, ja eteenpäin. Tämän kauppareitin varaan perustui Gotlannin kauppiaiden menestys varhaiskeskiajalla. Toinen reitti kulki sisämaavesitöjä pitkin Laatokalta Suomen järviseutujen ja Kokemäenjoen kautta Kalantiin, ja siitä Ruotsin järviseutujen kautta Atlantille.

700-luvun alussa, johon aikaan Hvérsu Noregr Bygdistí-saagan perusteella Norrin retki voidaan ajoittaa, oli poikkeuksellisen levotonta sotien takia. Myös Etelä-Skandinaviassa oli levotonta. Siksi idän turkiskauppa tarvitsi uuden, turvallisen tien Atlantille. Siksi otaksun, että piti avata 'Norrin tie'; kolmas reitti turkiskaupan välittämiseen, Pohjanmaan kautta Ruotsin jokia ylös, skandien yli Trondheimin vuodon rannoille, ja siitä meritse eteenpäin. Tämä selitys on mielestäni todennäköisin ja järjellisin syy selittämään Norrin ja hänen kumppaniensa operaatio, sikäli jos uskomme saaga-historiikkeja. Norrin veljen Gorrin kautta Fornjótin kuningassuku levisi Norjaan, Tanskaan, ja viikinkien mukana Normandiaan ja Englantiin.


Karjalan perustaminen ja suomalainen Rurik

Karjalan perustamisesta olen lukenut väitteen jonka mukaan Tatishtshevin Venäjän Historian kronikan ensi painos 1740-luvun alussa kertoisi, että kuningas Fornjótin poika, Kari (saagojen mukaan Norrin isoisoisoisä) tuli ja perusti Laatokan rannalle Karila-nimisen kauppapaikan, venäjäksi "Korela", josta Karjala ja karjalaiset olisivat saaneet nimensä. Tämä "Korela" tunnetiin ennen viime sotia Käkisalmen kaupunkina. Jos Kainuu perustettiin 500-600-lukujen taitteessa, ja saksilainen kronikka mainitsee Karjalan 600-luvulla, niin sen perustamisen on täytynyt tapahtua 600-luvun alkupuoliskolla. Skandisaagojen mukaan Kari oli Suomen ja Kainuun kuningas isänsä Fornjótin jälkeen. Arkeologian kannalta asutus Laatokan pohjois- ja länsirannoilla tosin tihenee vasta 800-luvulla.

Novgorodiin liittyen on mielenkiintoista, että Rurik, joka oli oletettavasti Rodslagenin "ruotsalainen" viikinkinkuningas, ja josta tuli Novgorodin ensimmäinen hallitsija 900-luvulla, oli suomalaista alkuperää. Tämän todistaa moderni DNA-tutkimus. Rurikin jälkeläisten geneettinen isälinja on nimittäin suomalaista/Pohjois-Euraasialaista N3 Y-DNA-haploryhmää. Kaikki DNA-testatut Rurikin jälkeläiset, mukaan lukien vanhaan venäläiseen aateliin kuuluvat ruhtinaat, kuten ruhtinas Gagarin ja Pariisissa asuva ruhtinas Dmitri Shahavskoi, ovat Y-DNA -haploryhmältään Suomalais-ugrilaista eli Pohjois-Euraasialaista N3 isälinjaa, ei siis kumpaakaan läntistä, ei germaanista I-ryhmää, eikä Länsi-Eurooppalaista R1b:täkään, saatikka että slaavilaista R1a:ta. Lisäksi venäläiset kronikat kertovat, että Rurikin kruunajaisissa (kun hänestä tuli Novgorodin hallitsija) oli läsnä Suomen ja Karjalan kunikaat.

Rurikin "ruotsalaisuus" on tosin viime aikoina kyseenalaistettu, sillä toisten tutkijoiden mukaan hän oli Tanskalaista Skyldingien kuningassukua edustava prinssi Rügenin saarelta (nyk. Pohjois-Saksassa). Mikäli tämä pitää paikkansa, asia käy DNA:n osalta vielä mielenkiintoisemmaksi, sillä Skyldingit olivat, oman sukupuunsa perusteella, lähtöisin Norjan kuninkaista, ja siten kainulaisesta Fornjótista eli "Kalevasta".

Venäjän keisarinna Katariina Suuri ei kuulemma tykännyt suomensukuisten heimojen, "metsäläisten tshuudien" liian suuresta osuudesta Tatishtshevin kirjoittamassa Venäjän Historian kronikassa, ja erityisesti Novgorodin perustamisessa, ja hän käski poistaa edellä mainitut kohdat Tatishtshevin kronikan myöhemmistä painoksista. Ilmeisesti asenne vaivaa vielä nykyäänkin. DNA-tutkimuksissa nimittäin löytyi geneettisesti kaikkein lähintä sukua Rurikille oleva henkilö Suomesta, mikä on järkyttänyt venäläisiä historiantutkijota, jotka eivät viime aikoihin asti ole halunneet uskoa edes sitä, että Rurik olisi ollut viikinki, vaan halunneet pitää häntä slaavina, saatika sitten sitä että hän paljastuikin suomalais-sukuiseksi.



DNA-tutkimus ja lännestä tullut maahanmuutto

Liittyen 500-luvun migraatioihin Tanskan ja Saksan suunnalta on mielenkiintoista se, että DNA-tutkimus näyttäisi tukevan arkeologian, kieli- ja sanastotutkimuksten sekä joidenkin muidenkin lähteiden kertomaa rautakautisesta germaanien maahanmuutosta Suomeen. Nimittäin huomattavan suuri osa suomalaisten läntisistä Y-DNA -isälinjoista on paljon vanhempaa perua kuin ruotsinvallan ajalta. Skandinaavista eli pohjois-germaanista I1a Y-DNA (I1) haploryhmää esiintyy Suomessa suhteessa kaikkein eniten juuri Satakunnassa (52% miehistä) ja suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla (47%). (Lähde: Lappalainen, T. et al. Regional differences among the Finns: A Y-chromosomal perspective. Gene). Merkittävää tässä on se, että Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla tätä pohjois-germaanista esi-isälinjaa ei ole paljonkaan enempää kuin sisämaassa Hämeessä (Ruotsinkielinen Pohjanmaa 36%, Häme 35%), ja Varsinais-Suomessa, missä maamme historiallisella ajalla olisi pitänyt olla kaikkein suurin ruotsalaisen maahanmuuton vaikutus, I1a -haploryhmää on vain 28%:lla miehistä. Yllättäen itäinen N3 haploryhmä on Varsinais-Suomessa yleisempi kuin missään muualla Länsi-Suomessa. Sitä edustaa 60% varsinais-suomalaisista miehistä (Lappalainen et al.)
Tämän valossa on mielestäni selvää, että ruotsinvallan ajalla maahamme lännestä tullut maahanmuutto on ollut väestön kokonaisuuden kannalta vähemmän merkityksellistä kuin aikaisempi rautakautinen ja sitä edeltänyt maahanmuutto, joka ei arkeologiaa ja varhaisaikoja käsittelevien lähteiden valossa ehkä tullutkaan maahamme Ruotsista vaan todennäköisesti etelämpää, Tanskasta ja Pohjois-Saksasta.


Tuhosivatko suomalaiset Birkan ja Eskilstunan 1000-luvun alussa?

Mieltäni on myös askarruttanut sellainen hypoteesi, että on mahdollista, että tällä vaietulla aiheella Suomen rautakautisista päällikkökuninkaista on mahdollisesti jotain tekemistä Bírkan tuhon kanssa. Vielä 900-luvun lopulla alussa Mälarenin laaksossa nykyisen Västeråsin lähistöllä sijainnut Bírka oli Skandinavian suurin ja koko Pohjolan toiseksi suurin kaupunki, heti nykyisen Kielin lähellä sijainneen Hedebyn (Hauthabu) jälkeen, ja ennen Oslovuonon rannalla sijainnutta Kaupangia (Nimi tarkoittaa kauppapaikkaa, ja sanasta juontuu muuten Suomen kielen sana 'kaupunki').

Bírka hävisi historian lehdiltä joskun ensimmäisen vuosituhannen taitteen tietämillä, eikä pitkään aikaan tiedetty miksi. Otaksuttiin, että kaupunki tuhottiin jonkun ruotsalaisten keskenään käymän kahinan seurauksena. Viime vuosikymmenellä Bírka löydettiin, ja kaivettiin esiin. Kaupunki oli todellakin ryöstetty ja hävitetty polttamalla. Oleellinen kysymys kuuluu, ketkä sen tekivät ja miksi?

Tämä kysymys on oleellinen siksi, että tiedetään, että Bírkan tuhon jälkeen Sveanmaan pääkaupungiksi nousi väliaikaisesti naapurissa ollut Eskilstúna, jonka pian kävivät Novgorodilaisen kronikan mukaan karjalaiset hävittämässä (tämän jälkeen Sveanmaan pääkaupunki siirrettini puolustuksellisesti turvallisempaan paikkaan, Uppsalaan). Vastattain ruotsalaiset tutkijat mielestään kumosivat kronikan kertoman, sillä karjalaiset eivät ilmeisesti olleet koskaan käyneet ryöstelemässä Mälarenin aluetta, mutta ketkä sitten? Varmaa on kuitenkin, että sekä Bírka että Eskilstuna ryöstettiin ja tuhottiin suhteellisen lyhyen ajan sisällä, ja ilmeisesti asialla olivat idästä tulleet sotajoukot. Näin siksi, että jos norjalaiset tai tanskalaiset olisivat olleet asialla, toki he olisivat varmasti pitäneet Pohjolan toiseksi suurimman kaupungin tuhoamisreissustaan isoa ääntä, ja laulaneet sen saagoihin ja historiikkeihin, sillä vastaavista Kaupangin ja Hedebyn valtauksista on jäänyt jälki historiaan.

Novgorodilaiset eivät siis itse tuhonneet Eskilstunaa, vaan pistivät kronikoissaan sen karjalaisten piikkiin. Miksi? Otaksun syyn olevan se, että novgorodilaiset olivat ilmeisesti kuulleet asiasta heidän kauttaan. Tämä selittyisi sillä, että asialla olivat todellisuudessa suomalaiset, eli kyse oli länsisuomalaisten sotaretkestä Mälarenille.Oma hypoteesini on, että suomalaiset tuhosivat ruotsin pääkaupungin kahdesti, ensin Bírkan ja sitten Eskilstúnan, ja että ruotsalaiset tietoisesti ovat vaienneet tapahtuneesta, myöhemmän historian poliittisista syistä johtuen.

Vinkkiä asiaan antaa myös se, että viime aikoina on esitetty koko tarinan ensimmäisestä ristiretkestä Suomeen olevan jälkikäteen sepitetty, sillä siitä mainitaan ensi kerran vasta 1300-luvulla kirjoitetussa Eerikin kronikassa, ja jopa Vatikaani on vahvistanut, ettei Suomessa missään vaiheessa ole ollut Henrik-nimistä, eikä minkään muunkaan nimistä englantilaista piispaa. On esitetty varsin perusteltuja väitteitä, että koko ensimmäistä ristiretkeä ei koskaan ollutkaan, vaan korkeintaan kyseessä olisi ollut ruotsista tullut avustusjoukko Länsi-Suomalaisten taistelussa Karjalaisia vastaan. Tätä selittäisi se, että 1100-luvun alussa Kalanti ja Ruotsin itäsin maakunta Rodslagen, näyttävät olleen jonkinlaisessa liitossa keskenään. Näin ollen vasta ns. "toinen" ristiretki olisi ollutkin se ensimmäinen, ja vasta silloin Suomi olisi alistettu Ruotsin kuninkaan vallan alle.

Kun historiaa tarkastelee on mielenkiintoista miten sinnikkäästi, tarmokkaasti ja motivoituneesti, etten sanoisi suorastaan kostonhimoisesti, Birger Jaarli, jonka suku ilmeisesti oli ollut mahtisukuna jo Bírkan suuruuden aikana (Nimi Birger kun otaksuttavasti tarkoittaa: 'Bírkalainen'), alisti suomalaiset ruotsalaisvallan alle, ja miten hän halusi nimetä Hämeen keskiosat Pirkanmaaksi (Bírkaland). Oliko kyseessä tosiaan kosto? Se on mielestäni mahdollista, ja joka tapauksessa kosto mahdollisena motiivina selittäisi osaltaan hänen toimintaansa.


----------
Edit 2.3.2010 Täydennetty ja tehty lisäyksiä