Vihaa ja syrjintää, mutta ketä kohtaan?

Viimeaikainen vaalien jälkeinen kuohunta on kiehunut yli äyräidensä, varsinkin netissä, mutta myös erinäisten lehtien palstoilla on nähty varsin ala-arvoisia kirjoituksia. Vaalikrapula on kova monilla sellaisilla tahoilla, joille pinnan alla kytenyt ja vaaleissa Perussuomalaisten kannatukseksi kanavoitunut konservatiivinen arvokapina tuli järkytyksenä.

Päivän iskusana tuntuu olevan vihakirjoittelu. Vaalien jäljiltä on kirjoitettu monta erittäin vihaista kirjoitusta, joissa Perussuomalaisia on syytetty vihalla kampanjoinnista ja vihanlietsonnasta. Pienikin vilkaisu netissä vellovaan kuohuntaan antaa kuitenkin varsin päinvastaisen kuvan. Viha näyttää kohdistuvan pääasiassa perussuomalaisia vastaan.

On ymmärrettävää, että Vihreiden heikko vaalitulos ja konservatiivisten arvojen voimistuminen saa aikaan voimakkaan alkukantaisen tunnereaktion punaviherliberaaleissa, sekä muissa ihmisissä, jotka ovat rakentaneet ideologisen omakuvansa sen varaan, että he mieltävät itsensä suvaitseviksi, sivistyneiksi ja ”junttitaviksia” paremmiksi ihmisiksi.

Pettymyksen ja loukatun ylemmyydentunnon kanavoiminen vihan ja katkeruuden täytteiseksi ristiretkeksi Perussuomalaisia ja heitä äänestäneitä ”perussuomalaisia” kohtaan, edustaa kuitenkin juuri sitä vihaa, suvaitsemattomuutta ja kiihottumista kansanryhmää vastaan, jota tämä itsensä omissa silmissään jalustalle kohottanut akateeminen junttiporukka väittää vastustavansa.

Tämän kaksinaismoralismin ja sokeuden suhteen voidaan jopa puhua eräänlaisesta rasismista, käsitteen laajemmassa merkityksessä. Itsensä jalustalle kohottanut ”suvaitsevaisto” kun nimittäin kohdistaa vihansa, halveksuntansa ja kaunansa juuri siihen kansanosaan, joka on maamme historiassa ollut alistettu, riistetty, ja kotoaan karkoitettu.

Suomessa ei ole koskaan ollut ns. ”neekeriorjuutta”. Sen sijaan täällä oli käytännössä voimassa maaorjuus aina 20-luvun alkuun asti. Sievistellen tätä orjuutta kutsuttiin torpparilaitokseksi. Kun torpparit vapautettiin, heidän asemansa hädin tuskin parani vain hieman. Kun maaorjat ja heidän jälkeläisensä alkoivat vaatia oikeuksia, heitä lyötiin ja kovaa. Vaikka heitä ei enää lahdattukaan kuten kansalaissodassa, ei heille millään meinattu antaa omaa maata. Vasta sotien jälkeen tuli asutuslaki, joka sekin oli kynyttäen tehty; tilakoko jäin niin pieneksi, että oli pakko muuttaa leivän perässä kaupunkiin vain parikymmentä vuotta myöhemmin. Tämä väestö ja heidän jälkeläisensä muodosti sen poliittisen kannatuspohjan, jolta nousi ensin Pientalonpoikien puolue ja sittemmin SMP. Tämän ”unohdetun kansan” osaan jäi sotien jälkeen myös iso osa maaseudulle asutetuista karjalaissiirtolaisista. Ei ole mikään yllätys, että joillain seuduin jopa kaksi kolmasosaa SMP:läisistä oli karjalaista siirtoväkeä ja heidän lapsiaan.

Kun siis halveksitaan Perussuomalaisia, halveksitaan myös entisten maaorjien ja sotapakolaisten jälkeläisiä. Näin ollen perussuomalaisiin ja Perussuomalaisiin ”sivistyneen suvaitsevaiston” kohdistama halveksunta ja viha on samanlaista yhteiskunnallista ”rasismia”, kuten USA:ssa valkoisen yhteiskunnan vain vaivoin pinnan alla kytevä viha ja syrjintä mustien orjien jälkeläisiä kohtaan. Voi sitä yltyvää vihaa, inhoa ja herjausten määrää, minkä halveksittu rahvas saa niskaansa, kun he kyllästyvät siihen, että heitä halveksitaan ja inhotaan, ja päättävät kerrankin äänestää herroja vastaan.

Entisten orjien jälkeläiset ovat vuosikymmenien työllä onnistuneet kohottamaan vähän elintasoaan, mutta saman rahvasta eli normivirtasia ja heidän omaksumiaan kulttuuriarvoja halveksiva asenne vaivaa tänä päivänä edelleen ”sivistyneistöä” sekä erityisesti ns. ”tiedostavaa” ja koulutettua vasemmistoa, joita Orwell osuvasti suomiikin ihmisiksi, joille ”toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.

Kukaan ei halveksi tavallista oman kansansa työmiestä yhtä paljon kuin ”eliittikommunistit”, kulttuurimarxilaiset ja viherliberaalit, joille halu samaistua ”sivistyneeseen vallankumouksen valiojoukkoon” on saanut aikaan sen, että oman kansan huono-osaisilta ja näiltä vaaleissa ”väärin äänestäviltä punaniskajunteilta” on omissa silmissä otettu pois täysi ihmisarvo. Lienee helpompi ulkoistaa välittäminen ja oma samaistuminen ”toiseutta” eli vähemmistöjä, vieraita kulttuureja ja kaukaa tulleita ihmisiä kohtaan kuin omaan kansaan, jonka arvoja, kulttuuria ja identiteettiä vastaan ollaan omaksuttu siirtomaa-ajan isäntien kolonialistinen ylimielisyys ja asenteet: koko oma ”suvaitseva”, ”eurooppalainen” ja ”sivistynyt” yhteiskunnallinen identiteetti on rakennettu suomalaista rahvasta, tuota sisäsiittoisen Impivaaran älytöntä luontokappaletta vastaan.

Jo parinkymmenen vuoden ajan "valistunut" akateeminen marxismi on puhunut kotkottaen sorrettujen ja vähäväkisten ”voimaantumisesta”. On mielenkiintoista millainen vihan ja raivon kihinä näissä samoissa piireissä on noussut kun kerrankin osa proletariaatista on voimaantunut ja hankkinut itselleen demokraattisesti vähän valtaa. Tämä kun ei tapahtunutkaan eliitin legitimoimien kulttuurivasemmistolaisten tunnusten alla. Väärin voimaannuttu?

Olisi jo korkea aika pyyhkiä persukset tällä marxismin frankfurtilaisen koulukunnan kaksinaismoralismilla, joka ”älykkö”-vasemmiston ohella vaivaa myös euroliberalisteja.

Vihreillä ei ole kaikki muumit laaksossa - Mutta Mörkö löytyy!

Virheet - De Röda ovat lanseeranneet uuden puolueohjelmansa:

"Vihreät hyväksyivät poliittisen ohjelman: Yhteiskunta on peruskorjattava lempeämmäksi, tasa-arvoisemmaksi ja ympäristöystävällisemmäksi 

Vihreät hyväksyivät puoluekokouksessaan poliittisen ohjelman, jossa määritellään puolueen keskeisimmät linjat seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. [...]

Ketään ei saa syrjiä

Suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituksiin on saatava sukupuolikiintiöt."

Siis täh? Kappale alkaa komeasti otsikolla "ketään ei saa syrjiä", mutta heti ensimmäinen virke kuuluu "Suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituksiin on saatava sukupuolikiintiöt." Ei ole edelleenkään mennyt kaaliin, että myös ns. positiivinen syrjintä on syrjintää. Syrjintä ei muutu tasa-arvoksi, vaikka sen eteen laittaa sanan "positiivinen". Kuten Jiri Keronen ohjelmaa tuoreeltaan kommentoi: "Tasa-arvoon pyrkiminen syrjinnällä on yhtä fiksua kuin edistää naisten oikeuksia raiskaamalla ja sanomalla sitä positiiviseksi sukupuoliyhteyteen pakottamiseksi."

Ja tämä vain hetki sen jälkeen kun oli - ehkäpä vain julkisuuden pelosta - luovuttu mm. ruumiiden jauhamisesta lannoitteiksi.

Eli Vihreillä ei ole kaikki muumit laaksossa. Sen sijaan heidän Muumilaaksossaan näyttäisi olevan Mörkö:

"Lapsen hyväksikäyttäjä paljastui valtuustosta

Lappeenrannan kunnanvaltuuston sosiaali- ja terveyslautakunnassa vihreiden varajäsenenä toimineen Tufairi Kawawan kerrottiin viime viikolla saaneen tuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuonna 2008. Paljastuksen jälkeen Kawawa jätti eroanomuksensa - tosin vedoten muuttoon pois paikkakunnalta.

Uuden Suomen blogissaan asiasta kirjoittaneen lappeenrantalaisen kaupunginvaltuutetun Satu Virtalan (peruss.) mukaan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Heikki Järvenpää antoi viime viikolla Kawawalle maanantaihin asti aikaa anoa eroa. Nyt ero on jo myönnetty. [...]

Erikoiseksi tapauksen tekee se, että Kawawa oli hyväksytty vihreiden listoille Lappeenrannan kuntavaaliehdokkaaksi lokakuussa 2008, vaikka hänet oli tuomittu lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä jo saman vuoden elokuussa."
 

No niin, näyttävät Vihreät saaneen oman ramisipilänsä. Katsotaanpa vaatiiko media nyt suureen ääneen Sinnemäkeä vastuuseen kuten Sipilän tapauksessa vaadittiin Timo Soinia? Veikkaan että ei, koska pedari löytyi tällä kertaa väärästä - tai oikeasta - puolueessa (näkökulmasta riippuen).

Nyt olisi suuri kiusaus kirjoittaa, että Vihreiden vallan kasvu johtaa pedofilian lisääntymiseen. Tämän voisimme vaikka päätellä mm. skolastisesti seuraavalla tavalla:

Vihreät kannattavat avointa maahanmuuttoa + Maahanmuutto islamilaisista maista tuo mukanaan myös enemmän ihmisiä, jotka hyväksyvät lapsiseksin ja lapsiavioliitot = Vihreiden vallan kasvu johtaa pedofilian lisääntymiseen.

Tietenkään tämä ei voi pitää paikkaansa, sillä Vihreiden vallan kasvu ei kyseisen olettaman valossa johda pedofilian lisääntymiseen, vaan ainoastaan sen siirtymiseen - islamilaisen kulttuuripiirin maista tänne Suomeen.

Onko Vihreiden uusi seksuaali- ja kehitysapupoliittinen linjaus siis:

"Tulkaa meidän tykömme te kolmannen maailman lapsia hyväksikäyttävät, ettette ahdistelisia viattomia lapsukaisia kotimaissanne, sillä meillä saatte korkeintaan sakkoja ja ehdollista." ?

P.S. Lapsia ahdisteleviin ns. moniosaajiin liittyen: 

 

"Poliisi sai 7-vuotiaiden ahdistelusta epäillyn kiinni

Kajaanissa pikkutyttöön käsiksi käynyt mies on saatu kiinni.

Ulkomaalaisen miehen uskotaan tarttuneen jalkakäytävällä koulusta palaamassa olleen 7-vuotiaan tytön käsivarteen kiinni ja alkaneen vetää tyttöä pois jalkakäytävältä. Uhri ja tytön seurassa ollut toinen tyttö saivat huutamalla ja käskemällä miehen irrottamaan otteensa.

Tapaus sattui Kajaanissa Satumaantiellä kolmen jälkeen iltapäivällä.

Epäilty on noin 26-vuotias ja hän asuu Kajaanissa. Hänet otettiin kiinni Kajaanin keskustassa.

Poliisi tutkii tapausta pahoinpitelynä."

P.P.S.  Vihreät saivat itsensä hädin tuskin pidäteltyä innostumasta mm. näistä hyvin järjellisistä hankkeista:

"Metsänheimo vaatii myös, ettei ympäristönsuojelu saa olla ristiriidassa hyvien uskonnollisten ja moraalisten käytänteiden kanssa. Esimerkkinä näistä käytänteistä hän mainitsee siunaamisen, joka on "ehkäissyt kummitteluakin kuoleman jälkeen."

Neuvosto-Suomi: Eva Biaudet vähemmistövaltuutetuksi ohi pätevämpien hakijoiden

Malliesimerkki suomalaisen politiikan rakenteellisesta korruptiosta:

"RKP:n entinen ministeri ja kansanedustaja Eva Biaudet on valittu vähemmistövaltuutetuksi.

Valtioneuvosto nimitti Biaudet'n torstaina tehtävään viiden vuoden määräajaksi. Biaudet'n nimitys herätti jonkin verran julkista keskustelua, koska hänelle myönnettiin erivapaus tehtävään vaadittavasta ylemmästä korkeakoulututkinnosta. Biaudet'n oikeustieteen opinnot jäivät aikanaan kesken."

Tähän on perin vaikea sanoa mitään rakentavaa. Epäpätevä, mutta "poliittisesti pätevä" hakija, jolle hallitus myönsi kansliapäällikkö Ritva Viljasen pyynnöstä ja RKP:n vaatimuksesta erivapauden hakea virkaa, valittiin ohi yli 30 pätevän hakijan, koska DEMLA ja koska razzizzmi! Niinpä niin, "In Vinlant vii hääv tis ting koolt 'muan tapa'".

Pätevien hakijoiden joukossa oli myös ainakin yksi maahanmuuttaja, ja useita eri vähemmistöjen edustajia. Löytyihän sitä rasismia ja syrjintää sittenkin Suomesta, kun oikein etsittiin: vähemmistövaltuutetun valinnasta! DEMLA-RKP -akselin periaatteena varmaan oli, että "Jävlare! Nu ska vi lyödä maahanmuuttajahomoille luu kurkkuun!"

Kertauksen vuoksi tiedoksi: Edellisetkin viranhaltijat; Suurpää, Puumalainen, jne., ovat olleet (ja ovat edelleen) aikoinaan stalinistien oikeuslaitoksemme syöväksi perustaman DEMLA:n eli (Kansan)Demokraattiset Lakimiehet -yhdistyksen jäseniä. Samoin on Halosen kansliapäällikkö Ritva Viljanen. Demla syntyi Kylmän Sodan aikana yhdessä muiden Neuvostoliitosta käsin rahoitettujen ja organisoitujen sekä NL:n totalitäärisiin päämääriin rauhan ja oikeudenmukaisuuden varjolla pyrkivien järjestöjen kanssa.

Alun perinkin epäiltiin, että DEMLA-akseli haki Biaudet:lle erivapauden hakea virkaa juuri paniikkireaktiona, koska pätevien hakijoiden joukkossa oli paljon ei-demlalaisia hakijoita. Lisäksi näiden joukossa, ilmeisesti pätevimmästä päästä, olivat myös Jukka Sakari Hankamäki ja Husein Mohammed, jotka ovat ansioituneet ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien puolustajina, jälkimmäinen heistä on vieläpä puoluekannaltaan Vihreä ja toiminut vähemmistövaltuutetun toimistossa ylitarkastajana, eli teoriassa myös "poliittisesti pätevä". Yksi kauhu lienee ollut demlalaisilla ja RKP:llä aherissa, molemmat ovat maahanmuuttorealisteja.

Tämän "uhkan" selvittyä kuului RKP:n (Rasistinen Kansan Puolue) leiristä huuto: "Hjälp oss Tavja och Ritva!", ja Biaudet:lle haettiin ensin erivapaus hakea virkaa ilman muodollista pätevyyttä, ja sitten hallitus valitsi hänet, pressankanslian neuvosta, ohi pätevämpien.


P.S. Viljanen nimettiin virkaansa aikoinaan epäpätevänä, koska DEMLA.



--------
Lisäys 18.5.:

Prosessioikeuden professori Jyrki Virolainenkin on sitä mieltä, että Biaudet'n valinta oli röyhkeä poliittinen virkanimitys:

"Ministeri Astrid Thorsin perustelut olivat kummalliset: "Aivan kuka tahansa olisi voinut vapaasti hakea virkaa." MIksi siis virkan asetuksen mukaan vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, jos kuka tahansa olisi kelvannut - jos vain olisi ollut oikeasta puolueesta? Tässä juuri ilmenee ylimielisyys ja röyhkeys, jota RKP:llä, tällä ikuisella hallituspuolueella, on otsaa esittää ja vaatia itselleen virkapaikkoja siinä missä isommatkin puolueet."

Fy fan Tante Astrid!

Sulattelin koko viikonlopun viime viikkoista ministeri Astrid Thorsin pelle-showta Eduskunnan maahamuuttolain käsittelyistunnossa, ja hänen vuodattamiaan krokotiilin kyyneliä. Ei auttanut, silti ketuttaa ankarasti.

Ja syytä onkin. Nimittäin kansanedustaja Oinosen puheessaan lainaama Huvudstadsbladetin juttu vuosikymmenien takaa ei ollut poikkeus, vaan edusti tuolloista ruotsinkielisen väestön ja ruotsinkielisten vallanpitäjien valtavirran asennoitumista karjalaissiirtolaisia kohtaan, fakta jonka julkisuuteentuloa pelkäävä svekomaanimedia hirveällä kiireellä valehteli "yksityisen ihmisen mielipiteeksi" ja "poikkeukseksi, jolla ei ole historiallista merkitystä". Väärin.

On tosiasia, että ruotsinkieliset kunnat järjestelmällisesti kieltäytyivät, paria poikkeusta lukuun ottamatta, antamasta asuinpaikkaa karjalaissiirtolaisille sotien jälkeen. Mieluummiin maksoivat muutaman miljoonan, kuin ottivat oman maan kansalaisia naapureikseen. Tämä on yksi kansallisen lähihistoriamme faktoja, josta RKP ja ruotsinkielisten etuoikeuksiin myötämielisesti suhtautuvat tahot haluavat vaieta.

Ohessa karttakuva siirtolaisten sijoittamisesta: Linkki

Kuten huomaatte, ruotsinkielisille alueille ei sijoitettu karjalaissiirtolaisia. Myös osa Keski-Pohjanmaan enemmistöltään Suomenkielisistä kunnista, joissa ruotsinkielisillä oli vahva asema, kieltäytyi ottamasta vastaan evakkoja, koska kuntien kielisuhteet olisivat muuttuneet suomenkielisten eduksi. Kaikki tämä epäsolidaarisuus oman maan kansalaisia kohtaan samaan aikaan kun juuri päättyneessä sodassa kaikista rintamakarkureista 65% oli ruotsinkielisiä.

Tässä kielitilanne nyt: Linkki

Näin ollen ministeri Astrid Thorsin kyyneleet eivät herätä minussa sääliä, vaan vihaa. Kehtaakin fasisti-puolueen eukko valuttaa krokotiilinkyyneleitä. Jos hänen kyynelensä olivat aitoja, ja merkitsisivät katumusta ja häpeää oman puolueen tekemisten johdosta, saattaisin hyväksyä ne, mutta ei. Silläkin oletuksella, että kyse oli aidoista kyynelistä, Thors ei itkenyt sitä, että edusti puoluetta, ja etuoikeutettua siirtomaa-eliittiä, joka on syyllistynyt ja syyllistyy jatkuvaan rasismiin ja apartheidiin, vaan sitä, että asia nostettiin esiin ja hän joutui ansaittuun häpeään.

Yksi kaikkein ehkä kammottavimmista ja iljettävimmistä yksityiskohdista tässä kaikessa mielestäni on, että RKP jakaa vuosittain Freudenthal-mitaleja ruotsinkielen asemaa edistäneille tahoille. Mitali on nimetty Axel Olof Freudenthalin mukaan. Mies oli svekomaani ja suomalaisvastainen rasisti, joka uskoi ruotsinkielisten olevan ylempää rotua kuin suomenkielisten. Osa tietosanakirjoista sekä yksittäiset esitelmöijät yhä jättävät pääsääntöisesti mainitsematta Freudenthalin rasistisen taustan. Tosin 2001 oululaisen Pekka Isakssonin väitöskirjan esittelyssä todettiin jo avoimesti eräissä tiedotusvälineissä Ruotsissa harjoitetun rasismin olleen suomalaisvastaista. Jotkut tiedotusvälineet sallivat keskustelijoiden mainitsevan tämän, toiset elävät vieläkin 1700-luvun ilmapiirissä ja sensuroivat asian. RPK puolustelee Freudenthal-mitalin jakoa sillä, että se on puolueena sanoutunut irti Freudenthalin rasistisista opeista. Tilanne RKP:n ja Freudenthal-mitalien kanssa on sama kuin jos Saksassa olisi yhä olemassa Kansallissosialistinen puolue, joka jakaisi vuosittain Adof Hitler-muistomitaleita, ja puolustautuisi sillä, että olisi sanoutunut irti rasismista ja kansallissosialismista. Kaksinaismoralismin uudeksi määritelmäksi voisi hyvin passata se, kun RKP moittii muita suvaitsemattomuudesta.

Tässäpä vielä vähän esimerkkiä vielä nykyisinkin jatkuvasta suomenkielisten syrjinnästä maamme korkeakoulujärjestelmässä:

"Syksyllä 1989 Helsingissä ruotsinkieliseen lukioon pääsi 5,28 keskiarvolla ja kaikki pyrkijät otettiin sisään. Mutta suomenkieliseen lukioon vaadittiin 7,40 keskiarvo ja yli 400 pyrkijää jäi ilman paikkaa. Samana syksynä Vaasassa keskiarvot olivat 5,8 ja 7,6. Seitsemän ruotsinkielistä paikkaa jäi siellä täyttämättä, kun samanaikaisesti suomenkielisistä jäi ilman lukiopaikkaa 40 pyrkijää. Syksyllä 1995 pääkaupunkiseudun ruotsinkielisiin lukioihin pääsi keskimäärin 1,5 numeroa huonommalla keskiarvolla kuin suomenkielisiin lukioihin.

Jatko-opinnoissa sama vielä korostuu: "Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet vaadittuun pisterajaan." (HS 23.6.89) Mitä tällainen ajattelu käytännössä merkitsee, selviää muun muassa Helsingin yliopiston asiakirjoista. Siellä vuonna 1995 pääsykokeeseen osallistuneita vastauksen jättäneitä pyrkijöitä pääsi opiskelemaan seuraavasti:

Historia	suomenkielisistä 11 %	ruotsinkielisistä 52 %
Filosofia	suomenkielisistä 9 %	ruotsinkielisistä 52 %
Biologia	suomenkielisistä 13 %	ruotsinkielisistä 23 %

Kielellistä syrjintää, joka selittää noita lukuja, osoittaa alimmat pistemäärät, joilla kyseisenä vuonna pääsi opiskelemaan esimerkiksi historiaa. Pääsykoe (maks. 10 p.), suomenkieliset 6,13 p, ruotsinkieliset 4,31 p. Pääsykoe + ylioppilastodistus (maks. 19 p.), suomenkieliset 14,50 p, ruotsinkieliset 11,91 p.

Lääketieteessä, oikeustieteessä, maa- ja metsätaloudessa sekä kaupallisessa opiskelussa, joissa sisäänpääsy perustuu kiintiöihin, syrjintä näkyy noitakin lukuja selvemmin. Muun muassa oikeustieteessä ruotsinkielinen pyrkijä syrjäyttää suomenkielisen, joka on saanut 6 pistettä paremman tuloksen. Vuonna 1990 kasvatustieteellisissä koulutusohjelmissa ruotsinkielisten kiintiö oli 32 %. Ruotsinkielisistä pyrkijöistä 62 % pääsi opiskelemaan, suomenkielisistä 18 %. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että vain 5,6 % ylioppilaista on ruotsinkielisiä. Alla asiantuntijan sekä kielellisen syrjinnän kohteeksi joutuneen opiskelijan mielipiteet tästä asiasta.

Kun Helsingin yliopistossa tehtiin silloisen opetusministeri Ole Norrbackin vaatimuksesta 14.2.1991 päätös, joka suosii oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrkiviä ruotsinkielisiä, yliopiston prosessioikeuden professori Erkki Havansi ilmoitti eroavansa valintakoelautakunnan puheenjohtajan tehtävästä. Perustelussaan hän toteaa: "Päätös rikkoo suomenkielisten opiskelijoiden perustuslaillista oikeutta tasa-arvoiseen kansalaiskohteluun. Laki ei salli kansalaisen äidinkieleen perustuvaa syrjintää, eli valintakokeessa kiistattomasti ansaitun opiskelupaikan riistämistä huonommin menestyneen - ehkä jopa kuusi pistettä huonommin menestyneen - ruotsinkielisen hyväksi." [...]

"Maassamme ei ole yhtään suomenkielistä korkeakoulua; ne ovat joko kaksikielisiä tai ruotsinkielisiä, kuten Svenska Handelshögskolan tai Åbo Akademi. Reviiriajattelua pahimmillaan ovat ylitiukat kielikokeet ja enimmäiskiintiöt suomenkielisille, jotka olisivat halukkaita opiskelemaan ruotsiksi näissä paikoissa... Räikein esimerkki kielikiintiöiden kohtuuttomuudesta on opetusministeri Ole Norrbackin kotivaalipiiriinsä Vaasaan viime eduskuntavaalien alla 1991 junailema 50 prosentin kiintiö sikäläisessä juristikoulutuksessa." [...]

Kielikiintiö loukkaa yhdenvertaisuutta.(Oikeuskanslerin lausunto HS 20.5.92):

Helsingin yliopiston kanslerin päätöksellä ruotsinkielisten opiskelijoiden kiintiötä nostettiin 50 % eli 20:stä 30:een. Oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Pykälä ry kanteli kiintiön kasvattamisesta oikeuskanslerille. Yhdistyksen mielestä ei ole oikein, että ruotsinkielinen pyrkijä voi päästä oikeustieteelliseen tiedekuntaan jopa kuusi pistettä heikommalla pistemäärällä kuin suomenkielinen. Lukuisilta suomenkielisiltä evätään siten heille kuuluva opiskelupaikka, Pykälä ry totesi. Pykälä ry korosti, että jo ennen kiintiön kasvattamista noin kymmenen suomenkielistä pyrkijää menetti joka vuosi opiskelupaikkansa ruotsinkielisille. Lisäksi lähes 200 karsiutunutta suomenkielistä pyrkijää sai enemmän pisteitä kuin heikoin opiskelupaikan saanut ruotsinkielinen.

Oikeuskansleri Jorma S Aallon mielestä päätöstä voidaan arvostella: "Hallitusmuodon yhdenvertaisuusperiaatteen valossa voidaan arvioida, että pääsykokeen erillinen kiintiö, joka perustuu vain kielitaitoon sellaisenaan, loukkaa kiintiöön kuulumattoman oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun", Aalto toteaa. [...]

Vuosina 1985-1995 on maamme korkeakoulujen aloituspaikoista ollut 8-10 % ruotsinkielisiä, kaupallisella alalla 20-25 %. Näin siitä huolimatta, että ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä kokonaisuudesta on vain 5 %. [...]

Koulutuspaikkojen jakaantuminen Uudellamaalla v. 1997:

	Koulutuspaikat	Ensisijaisesti hakeneet	Paikkoja hakijamäärästä
Suomalaiset	20410	41691	49,1 %
Ruotsinkieliset	3107	3151	98,6%

Keväällä 1998 Helsingin seudulla lukioon pyrkijöistä pääsi Suomalaisia 76,5 %, ruotsinkielisiä 82,5 %

Ruotsinkielisten osuus väestöstämme on n. 5 %, mutta heidän kiintiöillä turvattu yliedustuksensa kaikista korkeakouluopiskelijoista on 26 % ja uusista opiskelemaan hyväksytyistä peräti 28 %. Esimerkiksi keväällä 1996 jäi 17 suomenkielistä ilman opiskelupaikka Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa siksi, että tilalle otettiin sama määrä ruotsinkielisiä, joilla oli huonompi pääsyvaatimuksen tulos (yhteispisteet todistuksesta ja pääsykokeesta)."


P.S. Kuinka moni on kuullut, että kansalaissodan aikaan ruotsinkielisillä alueilla teloitettiin punaisten ohella myös valkoisia suomalaisia, mikäli nämä olivat olleet kielikiistassa liian äänekkäästi ruotsinkielen etuoikeutettua asemaa vastaan? Mm. Pietarsaaressa otettiin "kätevästi" tilaisuudesta vaarin ja teloitettiin punaisten ohessa valkoisia suomenkielisiä suojeluskuntalaisia. Ja joissain paikoin "punaisena" teloittamiseksi riitti se, että oli suomenkielinen torppari.

Rasismi on monopolisoitu

Poliittinen vasemmisto ja liberaalit ovat monopolisoineet rasismin Suomessa ja Euroopassa.

Tämä tarkoittaa sitä, että nykyistä yhteiskuntamme ideologista hegemoniaa ylläpitävät poliittiset ja valtiolliset tahot, erityisesti liberaalit ja vasemmisto, eivät suinkaan vastusta kaikkea rasismia kuten väittävät, vaan tuomitsevat sen vain silloin kun se edistää heidän poliittisia päämääriään.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että jos johonkin eurooppalaiseen etnisesti kantaväestöön kuuluva henkilön tai henkilöryhmän lakisääteiset oikeudet joutuvat vastakkain etniseen vähemmistöön kuuluvan henkilön tai ryhmän kanssa, kantaväestön oikeuksista tingitään vähemmistöön kuuluvan eduksi. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyisen vasemmistolaisen ja liberaalisen aateilmaston periaatteet sisäistänyt yhteiskunnallinen taho tai viranomainen suosii maahanmuuttajaa tai vähemmistöön kuuluvaa henkilö kantaväestöön kuuluvan kustannuksella.

Eli suomeksi sanottuna ihonvärillä on väliä ja laki ei ole kaikille sama. Moni työtön tai vähäosainen suomalainen on joutunut huomaamaan sosiaalitoimiston tai Kansaneläkelaitoksen luukulla, että vähemmistön edustaja on saanut huonommilla perusteilla samat tai paremmat etuudet kuin hän, tai että kaupungin vuokra-asuntoa jonotettaessa maahanmuuttajalle on myönnetty etuajo-oikeus asuntojonossa.

Kun etnisesti kantaväestöön kuuluva joutuu yhteiskunnassa etnisen syrjinnän eli rasismin kohteeksi, sitä ei tuomita rasismiksi. Jos taas joku maahanmuuttaja- tai muuhun kuin etniseen valtaenemmistöön kuuluva henkilö tai taho joutuu etnisen syrjinnän kohteeksi, niin se tuomitaan kyllä suureen ääneen rasismiksi. Syyttävä sormi osoittaa implisiittisesti enemmistöä ja etnisen kantaväestön edustajia vastaan, muttei juuri koskaan tai vain ani harvoin vähemmistöä kohtaan.

Politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa ne tahot, jotka kaikkein suurimmalla äänellä rasismin tuomitsevat ja ovat sitä kovimmalla mediahypetyksellä vastustamassa, eivät pelkästään vaikene etnisiä kantaväestöjä kohtaan suunnatusta rasismista, vaan vieläpä itse syyllistyvät tällaiseen rasismiin. Tämä rasistinen kaksinaismoralismi on mennyt niin pitkälle, että kaikenlainen maahanmuuttoon tai maahanmuuttajaryhmiin kohdistuva kritiikki tuomitaan rasismiksi jo etukäteen, kuuntelematta sitä mihin kritiikki perustuu.

Eli poliittisen vasemmiston ja liberaalien piirissä syyllistytään todella usein ennakkoluuloiseen tuomitsemiseen, eli rasismiin, joka ei perustu tosiasioihin, vaan omista poliittisista ennakkoluuloista johtuvaan ideologiseen sokeuteen, mikä on naurettavan kaksinaismoralistista, sillä juuri siitä vasemmisto ja liberaalit suureen ääneen tykkäävät syyttää poliittista oikeistoa ja konservatiiveja.

Rasismi ja ennakkoluulot kukkivat pahasti niissä tahoissa, jotka sitä väittävät kovimmin vastustavansa.

(EDIT 7.7.2008)

Lisäys:

Samat sanat ja ilmaisut, jotka eivät itsessään ilmaise mitenkään rasismia, voidaan tulkita rasistisiksi jos niin halutaan, ja jos ne sanoo henkilö, joka on jo leimattu rasistiksi (jolloin hänen sanomisiaan aletaan tulkita "rasisti"-lasien läpi).

Esim. jos ”Maila-Kaarina” sanoo, että "Suomen maahanmuuttopolitiikka on kieroa ja epäonnistunutta", niin kaikki nyökyttelee. Jos saman sanoo keskustalainen ministeri, suhtaudutaan jo varauksellisemmin ja kysellään jo alta kulmain että "Mitä tarkoitatte?". Jos saman sanoo J. Halla-Aho tai Olavi Mäenpää, niin johan aletaan heiluttamaan rasisti-korttia ja puhaltamaan pilliin. Näin kävi myös Tatu Vanhasen kohdalla.

Tyyppiesimerkki myös tapaus ravintolasta, joka mainosti, että: "Maksamme veromme, kaikki työntekijät ovat valkoihoisia suomalaisia, ja ruoka on varmasti puhdasta", niin mainos kiellettiin ja nousi kohu rasismista. Jos Intialainen ravintola olisi mainostanut että: "Maksamme veromme, kaikki työntekijät ovat intialaisia ja ruoka on puhdasta", kukaan ei olisi puuttunut asiaan, vaan olisi ajateltu, että hyvä hyvä..

Eli valkoisen ihmisen etnisyyden ja tähän etnisyyteen liittettyjen positiivisten ennakkoluulojen mainostaminen (edellä mainitussa esimerkissä 'ahkeruus', 'huolellisuus') on kielletty, koska "rasisti-laseja" käyttävän mielestä mainostaja tällöin vihjaa, että muiden etnisyyksien edustajien kohdalla olisi muka automaattisesti toisin. Jos taas vähemmistön kohdalla mainostetaan kyseiseen vähemmistöön liitettyjä positiivisia ennakkoluuloja, niin sitä ei koeta ongelmaksi, vaikka senkin voisi tasapuolisuuden (jos halua olisi) nimessä tulkita siten, että enemmistön edustajat eivät näitä ominaisuuksia jaa.

Kyse on ideologisesta pelistä ja sellaisten merkitysten luomisesta sanoihin ja niiden väliin, joita siellä ei itsessään ole. Tällainen ”kielipoliittinen” orwellilaiselle newspeakille perustuva kielipeli on liberaalivasemmistolaista vallankäyttöä veemäisimmillään.