Timo Soinin vaalirap

Avoin kirje Kepujohdolle: Keskustan tappion syy tiivistettynä ja puolueen tulevaisuusvaihtoehdot

Arvoisa Keskustajohto,

Kirjoitan tämän avoimen kirjeen täältä vähän karsinan yli huudellen. Vaikka tämä saattaa ehkä teitä ärsyttääkin, niin kehottaisin olemaan nyt tarkkana, sillä tämän lukemalla jotain voi kirkastua siellä perunakellarin pohjalla.

Keskustan rökäletappion taustasyy on tämä: Puolue on liian kauan ratsastanut kahdella hevosella yhtä aikaa. City-kepulainen liberaali-linja ja maaseudun kansalliskonservatiivinen linja ovat liian kaukana toisistaan, huolimatta siitä, että alkiolainen valistusliberalismi tarjoaa siemeniä molemmille. Kun sukset lähtevät eri suuntiin, siinä haarat lopulta repeävät, vaikka miten olisi joustava ja notkea.

Keskustan romahduksen laukaisijana toimi puolueen liberalistisen linjan karilleajo. Kiviniemi, Laaninen ja Rehn ovat kaikki kepun euroliberaaleja, kun taas maaseudun väki on konservatiivis-isänmaallisia. Me persut olemme haistaneet ja tiedostaneet tämän jo yli kymmenen vuoden ajan, ja vain odotimme, milloin tilanne eskaloituu. Näissä vaaleissa se tapahtui, ja iskimme tietenkin valmiina kuin kärpät, kiilana rakoon.

Vaikka kepun kannattajakunta on perinteisesti ollut hyvin uskollista, joku raja se on keskustajohdon omien kannattajiensa naamalle kusemisellakin. Aselaki- ja paskalakifiaskot sekä Portugalin tukipakettimyrkky olivat suurelle joukolle keskustalaisia viimeinen pisara, ja he vaihtoivat leiriä. Siksi näissä vaaleissa konservatiivien äänet vyöryivät meille persuille niin että jyrinä vain kuului.

Valinta euroliberalismin tai maalaiskonservatiivisuuden välillä

Keskustalla on käytännössä vain kaksi tulevaisuusvaihtoehtoa: Joko lähteä city-kepulaiselle liberaalilinjalle ja muuttua euroliberalistiseksi puolueeksi, tai lähteä alkiolais-maalaisliittolaiselle linjalle. Molemmissa tapauksissa on edessä puolueen painuminen korkeintaan keskisuureksi. Kymmenen vuoden päästä on liberalismin tiellä on edessä arviolta noin 4-8%:n kannatus ja kannatukseltaan eteläsuomalaispainotteinen pienpuolueen asema. Tällöin äänistä ja kannatuspohjasta kilpailtaisiin lähinnä Vihreiden oikeistosiiven, Kokoomuksen sosiaaliliberaalisiiven, ja RKP:n maalaisliberaalien kanssa. Ahdasta olisi puristuksessa. Tässä vaihtoehdossa Perussuoamalaisista kasvaisi varmasti pysyvästi yksi kolmesta suuresta, yleispuolue, kansalliskonservatiivinen keskusta eli leikkisästi ”Persusta”. Seuraus yleisesti olisi perinteisen tyylinen kolmen suuren puolueen poliittinen systeemi, mutta Keskusta olisi pysyvästi tästä triosta ulkona.

Maalaisliittolaisella konservatiivilinjalla taas olisi edessä arviolta 8-15%:n keskisuuren puolueen kannatus, tukialueena maakunnat, jolloin kisaa käytäisiin Perussuomalaisten kanssa maakuntien viljelijöiden sekä pikkukaupunkien ja taajamien konservatiivisista kannattajista. Tässä vaihtoehdossa Perussuomalaisista kasvaa pysyvästi keskisuuri yleispuolue, mutta nyt esiin muotoutunut neljän suuren systeemi jäisi pystyyn, jolloin Keskustalla olisi aika ajoin mahdollisuus päästä merkittäväksi hallituspuolueeksi (joka on syy myös siihen, miksi kirjoitan tämän tekstin näin suoraan keskustalaisille, minä en halua perinteistä, konsensuksen ja vaihtoehdottomuuden trio-järjestelmää enää Suomeen).

Molemmissa tapauksissa Keskustalla on edessä hyvästien sanominen suuren yleispuolueen asemalle. Siksi Mari Kiviniemi oli todellakin, hyvin suurella todennäköisyydellä, viimeinen keskustalainen pääministeri Suomessa.

Talousongelmat ja presidentinvaalit linjavaaleina

Keskustan talousongelmista puheen ollen, niin seuraavat eduskuntavaalit ratkaisevat, selviääkö puolue veloistaan. Mutta vaikka puoluetta ei uhkaisikaan varsinainen vararikko, edessä on joka tapauksessa ainakin kymmenen vuoden velkaprässi eli kivireki perässä, jona aikana puolueella ei ole varaa satsata lähellekään entiseen tyyliin massiivisiin kampanjoihin. Vyönkiristys on väistämättä edessä.

Keskusta voi tehdä linjavalintansa nyt tulevissa presidentin vaaleissa: Väyrynen tai Rehn. Jos Keskusta ottaa Olli Rehnin presidenttiehdokkaakseen, se on viimeinen naula maalaisliittolais-keskustan ruumisarkkuun ja edessä on muuttuminen pieneksi euroliberaalipuolueeksi. Jos taas puolue valitsee Väyrysen, merkitsee se käännöstä takaisin maalaisliittolais-konsrvatiiviseen suuntaan, jolloin edessä on asema keskisuurena maakuntapuolueena.

Näin ennustan ja kirjoitan, ottakaa vaari tai olkaa kuulematta. Aika näyttää, olinko oikeassa.

Ystävällisin terveisin, kilpailijanne leiristä huudellen:

V-P. Kortelainen, PS, kaupunginvaravaltuutettu, Oulu

Barack Obama ja muutos - USA:sta Pohjois-Amerikan Unioniin?

Barack Obaman valinta USA:n presidentiksi on historiallista hyvin monessa mielessä. Värillisen miehen valinta valkoiseen taloon kertoo suurista muutoksista ihmisten ennakkoasenteissa, ja suurista odotuksista tulevaisuuden varalle. Obaman pääteemat olivat muutos ja toivo, ja ne purivat ihmisiin.

Obamalla on edessään valtavat haasteet, itse asiassa niin valtavat, että ne ylittävät reippaasti sekä hänen että koko demokraattisen puolueen rahkeet luotsata USA viimeinkin ulos poliittisesta ja taloudellisesta umpikujasta. Republikaanihallinto on pedannut Obamalle ja demokraateille hirveän ison läjän sontaa lapioitavaksi; vuosisadan pahin talouskriisi, kaksi sotaa ja USA:n arvovallan romahdus.

Pelkästään talouskriisi, 30-vuotta jatkuneen velaksi elämisen ja "kasinotalouden" seuraus, tulee ajamaan USA:n niin seinää vasten, ettei maalla ole enää kuin kaksi vaihtoehtoa: Ensimmäinen vaihtoehto on aloittaa uusi sota Iranissa, joka antaisi maalle hyvin pienen mahdollisuuden pelastaa mahdollisesti oman öljyriippuvaisen taloutensa, mutta syöksisi samalla koko Lähi-Idän suursotaan ja maailmantalouden romahdukseen. Jos homma onnistuisi, USA saattaisi selvitä pelkällä lamalla, ja voisi ehkä jatkaa nykyistä velkatalouttaan vielä yhden vuosikymmenen. Muu maailma tosin menisi vessasta alas. Tämä on USA:n epäonnistuneelle ja katkeralle republikaanihallinnolle, jolla on vielä 3 kuukautta aikaa tehdä mitä huvittaa, houkutteleva vaihtoehto, sillä se todennäköisesti varmistaisi demokraattihallinnon epäonnistumisen talous- ja sotilaskriisissä.

Toinen vaihtoehto olisi antaa periksi ja hyväksyä se ettei USA ole enää kukkona maailman tunkiolla, ja luopua pitämästä kynsin hampain kiinni taloudellisesta sekä sotilaallisesta ylivalta-asemasta. Seuraus tosin olisi syvä lama koko Pohjois-Amerikkaan seuraavaksi 7-10 vuodeksi, mutta muu maailma säästyisi sodalta ja täydeltä talousromahdukselta. Vielä vähän aikaa vallassa olevat republikaanit eivät tätä halua, varsinkaan kun edessä olisi USA:n nöyrtyminen osaksi Pohjois-Amerikan Unionia yhdessä Kanadan ja Meksikon kanssa, sekä luopuminen dollarista ja siirtyminen unionin yhteisvaluuttaan. Tämä lienee ainoa näköpiirissä oleva vähänkään rakentava muutos, ja ulospääsytie USA:n upikujasta, jonka Obama voi tuoda tullessaan, halusi hän sitä eli ei.

Kesällä arveltiin, että nyt kun presidentinvaalien äänestys on ohi, USA:n johto voisi näyttää vihreää valoa Israelin iskulle Iranin ydinlaitoksiin, koska Bushin hallinnolla on kolme kuukauden ikkuna koittaa viedä aloittamansa Lähi-Idän öljyvarojen haltuunottoyritys päätökseen. Riskit ovat valtavat, ja uhkapeli on todennäköisesti tuomittu epäonnistumaan, mutta Valkoisessa talossa istuu epätoivoisia miehiä. Aika näyttää, miten käy.

USA sopi erikoisjärjestelystä Iranin kanssa saadakseen öljyn hinnan väliaikaisesti alemmas ennen presidentinvaaleja

Tiedustelulähteiden mukaan USA on tehnyt diilin Iranin kanssa saadakseen öljyn hinnan väliaikaisesti alemmas ennen maan presidentinvaaleja. USA on käynyt pari viikkoa sitten salaisia neuvotteluja Iranin kanssa vähentääkseen jännitystä ja saadakseen öljyn hintaa väliaikaisesti alemmas.

"These talks between the US and Iranian delegations, representing President George W. Bush and Iranian supreme ruler Ayatollah Ali Khamenei, have yielded ad hoc understandings on controversial issues. One is an agreement not to allow the price of oil to rocket past $150 the barrel."

Nyt käynnissä oleva yllättävä diplomaattinen vuoropuhelu ja oireet suhteiden lievittämisestä Iranin kanssa ovat sopimuksen seurausta. Sopimus on kuitenkin väliaikainen, eikä se sido kumpaakaan maata pitemmällä tähtäimellä.

Nyt nähty öljyn hinnan lasku on seurausta tehdystä sopimuksesta ja sitä seuranneesta jännityksen lieventymisestä. Tilanne on kuitenkin väliaikainen sillä Iranin OPEC-edustajan mukaan sota Lähi-idässä nostaisi öljyn hinnan yli 500 dollariin tynnyriltä:

"Iranin Opec-edustaja pitää mahdollisena, että öljyn hinta voisi singota viiteensataan dollariin barrelilta, jos alueella syttyisi sota. […]

’–Jos dollarin arvo jatkaa laskuaan ja poliittinen kriisi pahenee, hinta voi nousta aina 500 dollariin asti’, Mohammad Ali Khatibi sanoi Shahrvand-e-Emrooz -lehdessä.

Kysymys koski ennusteita, joiden mukaan öljy voisi kallistua 200 dollariin tynnyriltä kahdessa kolmessa vuodessa. Raakaöljyn hinta on pudonnut kahdessa viikossa yli 24 dollaria, kun ennätyskorkea hinta on runnonut kysyntää alas. […]

Khatibin mukaan öljynvienti on vaarassa, jos Iranin kiistelty ydinohjelma laukaisee aseellisen hyökkäyksen maahan. Hän sanoi, että alueella sotiminen haittaa paitsi Iranin, myös koko Lähi-Idän öljyn pääsyä markkinoille.

’-Siinä tapauksessa hinta ei nouse vaan räjähtää’, hän sanoi.

Noin neljäkymmentä prosenttia Persianlahden öljykuljetuksista lähtee maailmalle Hormuzin salmesta Iranin eteläpuolelta. Teheran on uhannut aloittaa kuljetusten säännöstelyn, jos alueelle hyökätään. Naapurimaita se on uhannut kostolla, jos ne osallistuvat hyökkäykseen."

Eli tilanne on edelleen kulissien takana pohjimmiltaan entisellään. USA:n republikaanihallinto on kuitenkin onnistunut pelaamaan tilanteen talouden kannalta helpommaksi puolueen presidenttiehdokkaan McCainin läpimenoa silmällä pitäen.

Saman suuntaisesti asiaa arvioi myös Valkoisen Talon puhemies Sean McCormack, joka arvelee, että liennytyksessä julkisessa suhtautumisessa Iranian kohtaan on kyse vain pienestä muutoksesta diplomaattisessa taktiikassa, ei niinkään USA:n strategiassa. Asiaan vaikutti myös presidenttiehdokas Barack Obaman taannoinen kannaotto, että hän haluaisi aloittaa suorat diplomaattiset keskustelut Iranin kanssa, ja näin ollen kyseessä olisi myös republikaanihallinnon vastaus Obaman esittämään haaseeseen.