Arvoisa Keskustajohto,
Kirjoitan tämän avoimen kirjeen täältä vähän karsinan yli huudellen. Vaikka tämä saattaa ehkä teitä ärsyttääkin, niin kehottaisin olemaan nyt tarkkana, sillä tämän lukemalla jotain voi kirkastua siellä perunakellarin pohjalla.
Keskustan rökäletappion taustasyy on tämä: Puolue on liian kauan ratsastanut kahdella hevosella yhtä aikaa. City-kepulainen liberaali-linja ja maaseudun kansalliskonservatiivinen linja ovat liian kaukana toisistaan, huolimatta siitä, että alkiolainen valistusliberalismi tarjoaa siemeniä molemmille. Kun sukset lähtevät eri suuntiin, siinä haarat lopulta repeävät, vaikka miten olisi joustava ja notkea.
Keskustan romahduksen laukaisijana toimi puolueen liberalistisen linjan karilleajo. Kiviniemi, Laaninen ja Rehn ovat kaikki kepun euroliberaaleja, kun taas maaseudun väki on konservatiivis-isänmaallisia. Me persut olemme haistaneet ja tiedostaneet tämän jo yli kymmenen vuoden ajan, ja vain odotimme, milloin tilanne eskaloituu. Näissä vaaleissa se tapahtui, ja iskimme tietenkin valmiina kuin kärpät, kiilana rakoon.
Vaikka kepun kannattajakunta on perinteisesti ollut hyvin uskollista, joku raja se on keskustajohdon omien kannattajiensa naamalle kusemisellakin. Aselaki- ja paskalakifiaskot sekä Portugalin tukipakettimyrkky olivat suurelle joukolle keskustalaisia viimeinen pisara, ja he vaihtoivat leiriä. Siksi näissä vaaleissa konservatiivien äänet vyöryivät meille persuille niin että jyrinä vain kuului.
Valinta euroliberalismin tai maalaiskonservatiivisuuden välillä
Keskustalla on käytännössä vain kaksi tulevaisuusvaihtoehtoa: Joko lähteä city-kepulaiselle liberaalilinjalle ja muuttua euroliberalistiseksi puolueeksi, tai lähteä alkiolais-maalaisliittolaiselle linjalle. Molemmissa tapauksissa on edessä puolueen painuminen korkeintaan keskisuureksi. Kymmenen vuoden päästä on liberalismin tiellä on edessä arviolta noin 4-8%:n kannatus ja kannatukseltaan eteläsuomalaispainotteinen pienpuolueen asema. Tällöin äänistä ja kannatuspohjasta kilpailtaisiin lähinnä Vihreiden oikeistosiiven, Kokoomuksen sosiaaliliberaalisiiven, ja RKP:n maalaisliberaalien kanssa. Ahdasta olisi puristuksessa. Tässä vaihtoehdossa Perussuoamalaisista kasvaisi varmasti pysyvästi yksi kolmesta suuresta, yleispuolue, kansalliskonservatiivinen keskusta eli leikkisästi ”Persusta”. Seuraus yleisesti olisi perinteisen tyylinen kolmen suuren puolueen poliittinen systeemi, mutta Keskusta olisi pysyvästi tästä triosta ulkona.
Maalaisliittolaisella konservatiivilinjalla taas olisi edessä arviolta 8-15%:n keskisuuren puolueen kannatus, tukialueena maakunnat, jolloin kisaa käytäisiin Perussuomalaisten kanssa maakuntien viljelijöiden sekä pikkukaupunkien ja taajamien konservatiivisista kannattajista. Tässä vaihtoehdossa Perussuomalaisista kasvaa pysyvästi keskisuuri yleispuolue, mutta nyt esiin muotoutunut neljän suuren systeemi jäisi pystyyn, jolloin Keskustalla olisi aika ajoin mahdollisuus päästä merkittäväksi hallituspuolueeksi (joka on syy myös siihen, miksi kirjoitan tämän tekstin näin suoraan keskustalaisille, minä en halua perinteistä, konsensuksen ja vaihtoehdottomuuden trio-järjestelmää enää Suomeen).
Molemmissa tapauksissa Keskustalla on edessä hyvästien sanominen suuren yleispuolueen asemalle. Siksi Mari Kiviniemi oli todellakin, hyvin suurella todennäköisyydellä, viimeinen keskustalainen pääministeri Suomessa.
Talousongelmat ja presidentinvaalit linjavaaleina
Keskustan talousongelmista puheen ollen, niin seuraavat eduskuntavaalit ratkaisevat, selviääkö puolue veloistaan. Mutta vaikka puoluetta ei uhkaisikaan varsinainen vararikko, edessä on joka tapauksessa ainakin kymmenen vuoden velkaprässi eli kivireki perässä, jona aikana puolueella ei ole varaa satsata lähellekään entiseen tyyliin massiivisiin kampanjoihin. Vyönkiristys on väistämättä edessä.
Keskusta voi tehdä linjavalintansa nyt tulevissa presidentin vaaleissa: Väyrynen tai Rehn. Jos Keskusta ottaa Olli Rehnin presidenttiehdokkaakseen, se on viimeinen naula maalaisliittolais-keskustan ruumisarkkuun ja edessä on muuttuminen pieneksi euroliberaalipuolueeksi. Jos taas puolue valitsee Väyrysen, merkitsee se käännöstä takaisin maalaisliittolais-konsrvatiiviseen suuntaan, jolloin edessä on asema keskisuurena maakuntapuolueena.
Näin ennustan ja kirjoitan, ottakaa vaari tai olkaa kuulematta. Aika näyttää, olinko oikeassa.
Ystävällisin terveisin, kilpailijanne leiristä huudellen:
V-P. Kortelainen, PS, kaupunginvaravaltuutettu, Oulu
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keskustan kriisi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keskustan kriisi. Näytä kaikki tekstit
torstai 28. huhtikuuta 2011
torstai 27. toukokuuta 2010
Keskustan kannatuksen uskonnollisuudesta ja vahvuudesta
Kuten jo olemme uutisista kuulleet, on Keskustan kannatus tippunut suhteellisen rajusti, ja Perussuomalaisten vastaavasti noussut:
"Keskustan kannatus on laskenut roimasti toukokuussa. YLE Uutisten Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä keskustaa kannattaa nyt 18,6 prosenttia vastaajista. Laskua huhtikuusta on peräti kaksi prosenttiyksikköä.
Kokoomus on yhä suurin puolue 23 prosentin kannatuksella. SDP:tä puolestaan kannatti 21,3 prosenttia vastanneista.
Perussuomalaisten kannatus on noussut lähes kahdella prosenttiyksiköllä 9,6 prosenttiin. Hallituspuolue vihreiden kannatus oli 10,3 prosenttia, eli samalla tasolla kuin huhtikuussa."
On varsin oireellista, että vaadittiin niinkin kovat paukut, kuin Kreikan miljarditukipaketti ja perikepulainen ydinvoimakepulointi, ennenkuin Keskustan syvissä riveissä alkoi tulla kunnon murtumaa. Vastaavasti on oireellista, että Kreikan tukipakettikohun yhteydessä eniten asialla "populisoinut" ja esillä ollut SDP junnaa kannatuksessa paikallaan.
SDP:n osalta kyse on uskottavuudesta - jopa omat kannattajat pitävät puoluejohdon "takinkääntöä" niin maahanmuuttokysymyksessä kuin joissain yksittäisissä EU-kysymyksissä vain paniikkiliikkeenä, jolla koitetaan estää kannatuksen mureneminen. Ja sellaistahan se on ollutkin.
Tässä blogikirjoituksessa haluan kuitenkin keskittyä Keskustan kannatuksen analysointiin. Ellei tuntisi keskustalaisuuden ja uskonnollisten liikkeiden yhteistä kannattajataustaa, olisi ihmeellistä, että keskustan kannatus on tippunut vain kaksi prosenttia.
Keskustalaisuus on maaseutuväelle äidinmaidossa imetty uskonasia. Keskustalainen on niin lojaali, että hän äänestää isiltä perittyä puoluekantaansa vaikka hampaat irvessä, ja vaikka Keskustan puoluejohto kusisi hänen naamalleen. Näinhän on monta kertaa käynyt. On vaikea kuvitella toista puoluetta, joka olisi pystynyt niin monta kertaa veretseisauttavalla tyrmistyksellä pettämään omat kannattajansa, ja silti pitämään heidän kannatuksensa.
Perikeskustalainen mieluummin jättää kokonaan äänestämättä, kuin äänestäisi jotain muuta puoluetta kuin Keskustaa. Senkin hän tekee sydänverta itkien. Syy tähän on varsin yleisesti tiedossa, mutta vähän mediassa analysoitu. Keskustalaisuus on poliittis-uskonnollinen liike. Asiasta kiinnostuneita suosittelen tutustumaan Fil. tri. Matti Kyllösen lähes tuhatsivuiseen väitöskirjaan, joka käsittelee Pohjois-Suomalaisten herätysliikkeiden ja puolueiden kytköksiä viimeisten yli sadan vuoden ajalta.
Alkiolaiseen ideaaliin kuului, että ihminen saisi kaiken tarvitsemansa, niin poliittisesti, sosiaalisesti, sivistyksellisesti kuin uskonnollisesti mahdollisimman "yhdeltä luukulta". Tämä johti jo tuolloin herätyskristillisyyden ja puoluepolitiikan jonkinasteiseen lukkarinrakkauteen. 1800-luvulla maaseutuväki kannatti Suomalaista puoluetta, sittemmin vanhasuomalasia, mutta 1900-luvun alussa puoluekenttä hajosi, ja silloin vasta perustettu Maalaisliitto onnistui vakiinnuttamaan asemansa Suomalaisen puolueen seuraajana maaseudun väestön keskuudessa.
Monille - erityisesti pohjoissuomalaisille - keskustalaisille Keskustapuolueen kannattaminen on sydämenasia, josta on tullut osa omaa identiteettiä ja maailmankuvaa hyvin vahvasti. Asiaan liittyy uskonnollinen herätysliikekytkös. Vanhoillis-lestadiolaisuuden piirissä Keskustan äänestämisessä on ollut, ja joissain paikoin on edelleen, kyse elämän ja kuoleman kysymyksestä, taivaasta ja helvetistä. Osa liikkeen jäsenistä toki äänestää ja tukee myös Kokoomusta, mutta tätä sallittiin menneinä vuosikymmeninä lähinnä vain sen vuoksi, että Rauhanyhdistysten piirissä oli pieni poliittinen mutta vaikutusvaltainen joukko varakkaita, Kokoomusta mutta myös rauhanyhdistyksiä, tukevia maanviljelijöitä.
Suurin peikko oli kuitenkin kommunismi, jonka varjolla alettiin pitää katrasta ruodussa. 70-luvulla seuroissa peloteltiin ihmisiä, että SMP on sosialistien puolue, ja kuka ikinä äänestää vasemmistoa tai SMP:tä, erotetaan herätysliikkeen piiristä eli "Jumalan valtakunnasta", ja ellei tee parannusta eli palaa Keskustan riveihin, joutuu helvettiin. Jos joku vanhoillinen liittyi SMP:hen, hänet erotettiin Rauhanyhdistyksestä, herätysliikkeen piiristä, ja julistettiin perisyntiseksi.
Tällaisia ihmisiä oli paljon. Kymmenissä lasketaan niiden ihmisten määrä pelkästään keskisellä Pohjois-Pohjanmaalla, jotka poliittisista syistä julistettiin "spitaalisiksi". He menettivät yhteyden entisiin ystäviinsä, sukulaisiinsa, ja jopa perheenjäseniinsä. Niin kova oli RY-vatikaanin kirkonkirous, että jopa itsemurhiin asti ihmisparkoja ajettiin.
Eikä näitä sotkuja ole selvitelty vielä tänäkään päivänä. Viime eduskuntavaalien alla pelko Keskustan persiissä oli niin kova, että äänenpainot kovenivat taas. Esim. Lumijoella kertoi eräs kuulija Rauhanyhdistyksen seuroissa saarnatun, että Perussuomalaiset ovat kadotettu puolue, ja joka äänestää Perussuomalaisia, joutuu helvettiin. Kertoipa eräs toinen ystäväni, että hänen entisellä kotipaikkakunnallaan ei kannattanut mainostaa olevansa perussuoamalaisten jäsen, koska muuten ei olisi ollut enää turvallista liikkua yksin iltaisin kylänraitilla.
Moni harras katolilainen kritisoi äänekkäästi kirkkoaan, mutta käy silti kiltisti ripillä ja messussa, eikä uskalla kääntää selkäänsä kirkolle. Keskustalaisuudessa on paljon samaa. Erityisesti herätysliikkeiden piirissä tämä puolueuskollisuus on lisäksi iskostettu selkärankoihin uskonnollisen perinteen ja, kuten edellä mainitsemani esimerkit osoittavat, joillain seuduilla myös painostuksen ja välillä suorastaan terrorin keinoin. Nykyään onneksi vanhat muurit murtuilevat. Enää vastaava painostus ja poliittinen terrori kuin vielä 70-luvulla ei ole vastaavassa mitassa mahdollista, ja esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa jopa vanhoillisten piirissä oli siirtymää äänestettäessä mm. Kokoomuksen suuntaan.
Ja vanha - mutta vanhoillislestadiolaisten piirissä häveliäästi vaiettu - totuus on, että joillain Pohjois-Pohjanmaan paikkakunnilla on VL:ien piirissäkin äänestetty vasemmistoa. Korpikommunismi ja herätyskristillisyys synnyttivät poikkeavia uskonnollis-poliittisia muotoja. Koilismaalta ja Kainuusta löytyy esimerkkejä taloista, joiden seinillä koreili yhtä aikaa sekä Marxin että Jeesuksen kuvat - Löytyypä taloja, joissa muutoin pidettiin seinällä Hyvän Paimenen taulua, mutta vappuna nostettiin Stalin esiin.
Nykyaikana onneksi painostuksen muurit murtuilevat. Esimerkkeinä mainittakoon, että esim. allekirjoittaneen ja kahden muunkin Oulun läänin persuehdokkaan kannattajia oli viime vaalien aikaan vanhoillislestadiolaisen liikkeen piiristä.
Uskonnollisen liikkeen ja poliittisen puolueen sekoittuminen ei rajoitu vain Rauhanyhdistysten piireihin, sillä toinen vahva Keskustan uskonnollinen tukijalka on Herännäisyys. Sen piirissä politiikkaa ei kuitenkaan ole yhtä kovalla kädellä sekoitettu osaksi uskonnollisen liikkeen poliittista identiteettiä, mistä syystä myöskään ei voida sanoa, toisin kuin Vanhoillislestadiolaisista, että 4/5 herännäisistä äänestäisi keskustaa. Kaupunkeihin muutettuaan toisen ja kolmannen polven herännäiset eivät enää ole kokeneet samaa lojaliteettia Keskustaa kohtaan kuin mitä heidän vanhempansa tunsivat Maalaisliittoa kohtaan.
Myöskin Kristillisdemokraattien kohdalla on vahva kytkös herätysliikkeen jäsenyyden ja puolueen äänestämisen välillä. Tähän liittyy myös yksi kristillisen poliittisen konservatismin suuri jakolinja Suomessa. KD:n olemassaolo kilpailevana konservatiivipuolueena on epämukava asia Keskustalais-lestadiolaiselle akselille. Hyvin pieni vähemmistö omasta katraasta kun on antanut pitkään äänensä heille, tosin mainostamatta sitä isoon ääneen.
Entä jos Keskustan rivien hajotessa tämä KD:tä äänestävien määrä kasvaa? Näin varsinkin kun Keskusta on arvoliberalisoitumassa kovaa vauhtia. Ongelman ydin Rauhanyhdistyksille tässä on se, että perinteisesti Kristillisdemokraatit on nähty vanhoillislestadiolaisissa piireissä "harhaoppisten" eli toisten herätysliikkeiden puolueena, jota "oikeiden uskovaisten" tuli siksi kartaa (Tämän huomasin itse suhtautumistavoissa ollessani vielä Kristillisdemokraattien jäsen ja toimiessani KD-nuorten Oulun piirin hallituksessa 2000-luvun alkupuolella).
Vanhoillislestadiolaisia on paljon, varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla. Virallisesti jäsenistössä on noin 100 000 henkeä, mutta kaiken kaikkiaan liikkeen piirissä on noin 300 000 suomalaista. Ja kun mukaan lasketaan toinen ja kolmas sukupolvi, jne., on laskettu, että ilman heitä ja heidän syntyvyyttään viimeisten sadan vuoden ajalta, koko Pohjois-Pohjanmaan väkiluku olisi vain noin 55 000 henkeä. Kun ottaa sitten huomioon, että Maalaisliiton ja sittemmin Keskustan äänestäminen tulee kodin perintönä, niin alkaa ymmärtämään puolueen kannatuksen vahvuutta.
Keskustan kannatus on ollut alimmillaan Väyrysen ollessa puheenjohtaja, jolloin se tippui 17%:n pintaan. Todellinen kipuraja, jota alemmas kannatus ei voi tippua ilman että merkittävä osa puolueen uskonnollista kannattajakuntaa ja vanhempia kannattaja sukupolvia joko äänestäisi jotain muuta puoluetta tai todennäköisemmin jättäisi äänestämättä, on kuitenkin noin 14-15%:n pinnassa. Tästä syystä Keskusta tulee pysymään aina ns. kolmen suuren joukossa, ellei jokin pienemmistä puolueista pääse noiden kannatuslukemien yläpuolelle, tai Suomeen tule kaksipuoluejärjestelmää, mikä sekin on EU:n politiikan myötä mahdollista.
Vedenjakaja lienee kuitenkin alkavan vuosikymmenen kehitys. Ensi, ja sitä seuraavissa vaaleissa nähdään, ketkä Keskustalaisista äänestävät puoluettaan poliittisista syistä, ja ketkä uskonnon vuoksi. On nimittäin vaikea kuvitella, että maaseudun vanhoillislestadiolainen suostuu enää äänestämään piakkoin arvoliberaalia city-puoluetta, ellei hän tosissaan usko joutuvansa muutoin helvettiin.
Usko, uskonto ja politiikka olisi syytä oikeasti erottaa vihdoin viimein myös maaseudun pienissä Rauhanyhdistyksissä.
P.S. Koska kuitenkin elän Pohjois-Pohjanmaalla ja noin joka neljäs Oululainenkin on vanhoillislestadiolainen, ilmoitettakoon varmuuden varalta, että en halua kirjoituksellani kaivaa verta nenästäni ;)
"Keskustan kannatus on laskenut roimasti toukokuussa. YLE Uutisten Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä keskustaa kannattaa nyt 18,6 prosenttia vastaajista. Laskua huhtikuusta on peräti kaksi prosenttiyksikköä.
Kokoomus on yhä suurin puolue 23 prosentin kannatuksella. SDP:tä puolestaan kannatti 21,3 prosenttia vastanneista.
Perussuomalaisten kannatus on noussut lähes kahdella prosenttiyksiköllä 9,6 prosenttiin. Hallituspuolue vihreiden kannatus oli 10,3 prosenttia, eli samalla tasolla kuin huhtikuussa."
On varsin oireellista, että vaadittiin niinkin kovat paukut, kuin Kreikan miljarditukipaketti ja perikepulainen ydinvoimakepulointi, ennenkuin Keskustan syvissä riveissä alkoi tulla kunnon murtumaa. Vastaavasti on oireellista, että Kreikan tukipakettikohun yhteydessä eniten asialla "populisoinut" ja esillä ollut SDP junnaa kannatuksessa paikallaan.
SDP:n osalta kyse on uskottavuudesta - jopa omat kannattajat pitävät puoluejohdon "takinkääntöä" niin maahanmuuttokysymyksessä kuin joissain yksittäisissä EU-kysymyksissä vain paniikkiliikkeenä, jolla koitetaan estää kannatuksen mureneminen. Ja sellaistahan se on ollutkin.
Tässä blogikirjoituksessa haluan kuitenkin keskittyä Keskustan kannatuksen analysointiin. Ellei tuntisi keskustalaisuuden ja uskonnollisten liikkeiden yhteistä kannattajataustaa, olisi ihmeellistä, että keskustan kannatus on tippunut vain kaksi prosenttia.
Keskustalaisuus on maaseutuväelle äidinmaidossa imetty uskonasia. Keskustalainen on niin lojaali, että hän äänestää isiltä perittyä puoluekantaansa vaikka hampaat irvessä, ja vaikka Keskustan puoluejohto kusisi hänen naamalleen. Näinhän on monta kertaa käynyt. On vaikea kuvitella toista puoluetta, joka olisi pystynyt niin monta kertaa veretseisauttavalla tyrmistyksellä pettämään omat kannattajansa, ja silti pitämään heidän kannatuksensa.
Perikeskustalainen mieluummin jättää kokonaan äänestämättä, kuin äänestäisi jotain muuta puoluetta kuin Keskustaa. Senkin hän tekee sydänverta itkien. Syy tähän on varsin yleisesti tiedossa, mutta vähän mediassa analysoitu. Keskustalaisuus on poliittis-uskonnollinen liike. Asiasta kiinnostuneita suosittelen tutustumaan Fil. tri. Matti Kyllösen lähes tuhatsivuiseen väitöskirjaan, joka käsittelee Pohjois-Suomalaisten herätysliikkeiden ja puolueiden kytköksiä viimeisten yli sadan vuoden ajalta.
Alkiolaiseen ideaaliin kuului, että ihminen saisi kaiken tarvitsemansa, niin poliittisesti, sosiaalisesti, sivistyksellisesti kuin uskonnollisesti mahdollisimman "yhdeltä luukulta". Tämä johti jo tuolloin herätyskristillisyyden ja puoluepolitiikan jonkinasteiseen lukkarinrakkauteen. 1800-luvulla maaseutuväki kannatti Suomalaista puoluetta, sittemmin vanhasuomalasia, mutta 1900-luvun alussa puoluekenttä hajosi, ja silloin vasta perustettu Maalaisliitto onnistui vakiinnuttamaan asemansa Suomalaisen puolueen seuraajana maaseudun väestön keskuudessa.
Monille - erityisesti pohjoissuomalaisille - keskustalaisille Keskustapuolueen kannattaminen on sydämenasia, josta on tullut osa omaa identiteettiä ja maailmankuvaa hyvin vahvasti. Asiaan liittyy uskonnollinen herätysliikekytkös. Vanhoillis-lestadiolaisuuden piirissä Keskustan äänestämisessä on ollut, ja joissain paikoin on edelleen, kyse elämän ja kuoleman kysymyksestä, taivaasta ja helvetistä. Osa liikkeen jäsenistä toki äänestää ja tukee myös Kokoomusta, mutta tätä sallittiin menneinä vuosikymmeninä lähinnä vain sen vuoksi, että Rauhanyhdistysten piirissä oli pieni poliittinen mutta vaikutusvaltainen joukko varakkaita, Kokoomusta mutta myös rauhanyhdistyksiä, tukevia maanviljelijöitä.
Suurin peikko oli kuitenkin kommunismi, jonka varjolla alettiin pitää katrasta ruodussa. 70-luvulla seuroissa peloteltiin ihmisiä, että SMP on sosialistien puolue, ja kuka ikinä äänestää vasemmistoa tai SMP:tä, erotetaan herätysliikkeen piiristä eli "Jumalan valtakunnasta", ja ellei tee parannusta eli palaa Keskustan riveihin, joutuu helvettiin. Jos joku vanhoillinen liittyi SMP:hen, hänet erotettiin Rauhanyhdistyksestä, herätysliikkeen piiristä, ja julistettiin perisyntiseksi.
Tällaisia ihmisiä oli paljon. Kymmenissä lasketaan niiden ihmisten määrä pelkästään keskisellä Pohjois-Pohjanmaalla, jotka poliittisista syistä julistettiin "spitaalisiksi". He menettivät yhteyden entisiin ystäviinsä, sukulaisiinsa, ja jopa perheenjäseniinsä. Niin kova oli RY-vatikaanin kirkonkirous, että jopa itsemurhiin asti ihmisparkoja ajettiin.
Eikä näitä sotkuja ole selvitelty vielä tänäkään päivänä. Viime eduskuntavaalien alla pelko Keskustan persiissä oli niin kova, että äänenpainot kovenivat taas. Esim. Lumijoella kertoi eräs kuulija Rauhanyhdistyksen seuroissa saarnatun, että Perussuomalaiset ovat kadotettu puolue, ja joka äänestää Perussuomalaisia, joutuu helvettiin. Kertoipa eräs toinen ystäväni, että hänen entisellä kotipaikkakunnallaan ei kannattanut mainostaa olevansa perussuoamalaisten jäsen, koska muuten ei olisi ollut enää turvallista liikkua yksin iltaisin kylänraitilla.
Moni harras katolilainen kritisoi äänekkäästi kirkkoaan, mutta käy silti kiltisti ripillä ja messussa, eikä uskalla kääntää selkäänsä kirkolle. Keskustalaisuudessa on paljon samaa. Erityisesti herätysliikkeiden piirissä tämä puolueuskollisuus on lisäksi iskostettu selkärankoihin uskonnollisen perinteen ja, kuten edellä mainitsemani esimerkit osoittavat, joillain seuduilla myös painostuksen ja välillä suorastaan terrorin keinoin. Nykyään onneksi vanhat muurit murtuilevat. Enää vastaava painostus ja poliittinen terrori kuin vielä 70-luvulla ei ole vastaavassa mitassa mahdollista, ja esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa jopa vanhoillisten piirissä oli siirtymää äänestettäessä mm. Kokoomuksen suuntaan.
Ja vanha - mutta vanhoillislestadiolaisten piirissä häveliäästi vaiettu - totuus on, että joillain Pohjois-Pohjanmaan paikkakunnilla on VL:ien piirissäkin äänestetty vasemmistoa. Korpikommunismi ja herätyskristillisyys synnyttivät poikkeavia uskonnollis-poliittisia muotoja. Koilismaalta ja Kainuusta löytyy esimerkkejä taloista, joiden seinillä koreili yhtä aikaa sekä Marxin että Jeesuksen kuvat - Löytyypä taloja, joissa muutoin pidettiin seinällä Hyvän Paimenen taulua, mutta vappuna nostettiin Stalin esiin.
Nykyaikana onneksi painostuksen muurit murtuilevat. Esimerkkeinä mainittakoon, että esim. allekirjoittaneen ja kahden muunkin Oulun läänin persuehdokkaan kannattajia oli viime vaalien aikaan vanhoillislestadiolaisen liikkeen piiristä.
Uskonnollisen liikkeen ja poliittisen puolueen sekoittuminen ei rajoitu vain Rauhanyhdistysten piireihin, sillä toinen vahva Keskustan uskonnollinen tukijalka on Herännäisyys. Sen piirissä politiikkaa ei kuitenkaan ole yhtä kovalla kädellä sekoitettu osaksi uskonnollisen liikkeen poliittista identiteettiä, mistä syystä myöskään ei voida sanoa, toisin kuin Vanhoillislestadiolaisista, että 4/5 herännäisistä äänestäisi keskustaa. Kaupunkeihin muutettuaan toisen ja kolmannen polven herännäiset eivät enää ole kokeneet samaa lojaliteettia Keskustaa kohtaan kuin mitä heidän vanhempansa tunsivat Maalaisliittoa kohtaan.
Myöskin Kristillisdemokraattien kohdalla on vahva kytkös herätysliikkeen jäsenyyden ja puolueen äänestämisen välillä. Tähän liittyy myös yksi kristillisen poliittisen konservatismin suuri jakolinja Suomessa. KD:n olemassaolo kilpailevana konservatiivipuolueena on epämukava asia Keskustalais-lestadiolaiselle akselille. Hyvin pieni vähemmistö omasta katraasta kun on antanut pitkään äänensä heille, tosin mainostamatta sitä isoon ääneen.
Entä jos Keskustan rivien hajotessa tämä KD:tä äänestävien määrä kasvaa? Näin varsinkin kun Keskusta on arvoliberalisoitumassa kovaa vauhtia. Ongelman ydin Rauhanyhdistyksille tässä on se, että perinteisesti Kristillisdemokraatit on nähty vanhoillislestadiolaisissa piireissä "harhaoppisten" eli toisten herätysliikkeiden puolueena, jota "oikeiden uskovaisten" tuli siksi kartaa (Tämän huomasin itse suhtautumistavoissa ollessani vielä Kristillisdemokraattien jäsen ja toimiessani KD-nuorten Oulun piirin hallituksessa 2000-luvun alkupuolella).
Vanhoillislestadiolaisia on paljon, varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla. Virallisesti jäsenistössä on noin 100 000 henkeä, mutta kaiken kaikkiaan liikkeen piirissä on noin 300 000 suomalaista. Ja kun mukaan lasketaan toinen ja kolmas sukupolvi, jne., on laskettu, että ilman heitä ja heidän syntyvyyttään viimeisten sadan vuoden ajalta, koko Pohjois-Pohjanmaan väkiluku olisi vain noin 55 000 henkeä. Kun ottaa sitten huomioon, että Maalaisliiton ja sittemmin Keskustan äänestäminen tulee kodin perintönä, niin alkaa ymmärtämään puolueen kannatuksen vahvuutta.
Keskustan kannatus on ollut alimmillaan Väyrysen ollessa puheenjohtaja, jolloin se tippui 17%:n pintaan. Todellinen kipuraja, jota alemmas kannatus ei voi tippua ilman että merkittävä osa puolueen uskonnollista kannattajakuntaa ja vanhempia kannattaja sukupolvia joko äänestäisi jotain muuta puoluetta tai todennäköisemmin jättäisi äänestämättä, on kuitenkin noin 14-15%:n pinnassa. Tästä syystä Keskusta tulee pysymään aina ns. kolmen suuren joukossa, ellei jokin pienemmistä puolueista pääse noiden kannatuslukemien yläpuolelle, tai Suomeen tule kaksipuoluejärjestelmää, mikä sekin on EU:n politiikan myötä mahdollista.
Vedenjakaja lienee kuitenkin alkavan vuosikymmenen kehitys. Ensi, ja sitä seuraavissa vaaleissa nähdään, ketkä Keskustalaisista äänestävät puoluettaan poliittisista syistä, ja ketkä uskonnon vuoksi. On nimittäin vaikea kuvitella, että maaseudun vanhoillislestadiolainen suostuu enää äänestämään piakkoin arvoliberaalia city-puoluetta, ellei hän tosissaan usko joutuvansa muutoin helvettiin.
Usko, uskonto ja politiikka olisi syytä oikeasti erottaa vihdoin viimein myös maaseudun pienissä Rauhanyhdistyksissä.
P.S. Koska kuitenkin elän Pohjois-Pohjanmaalla ja noin joka neljäs Oululainenkin on vanhoillislestadiolainen, ilmoitettakoon varmuuden varalta, että en halua kirjoituksellani kaivaa verta nenästäni ;)
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
UUDET VAALIT JA HETI!
Missä tahansa länsimaisessa demokratiassa hallitus olisi tajunnut erota aika päiviä sitten itse, mutta ei Suomessa, koska maamme ei ole länsimainen demokratia.
Jo ulkomaisetkin lehdet puhuvat, että Suomessa on pahin poliittinen kriisi sitten Kekkosen aikojen, mutta Matti"anteeksi_että_olen_liian_tyhmä_eroamaan"Vanhanen ei vaan tajua.
Ellei uusia vaaleja tule, tilanne voi kehittyä hyvin, hyvin vakavaksi.
Lainaan tähän kokonaisuudessaan Espoolaisen valtuutetun Teemu Lahtisen kommentin aiheesta:
"
TAHRIINTUNUT TASAVALTA
Suomen maine korruptiovapaana ja läpinäkyvän hallinnon maana on mennyt. Kiiltokuva on jo aiemmin tahriintunut lukuisissa langettavissa tuomioissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, Slovenian asekaupoissa ja sananvapautta loukkaavissa oikeudenkäynneissä. Hallituksen välinpitämättömyys kansan mielialoista mm. maahanmuuttopolitiikan lisäksi Itämeren kaasuputki -asiassa on korostanut hallituksen etääntymistä kansasta. Tilannetta ei ole helpottanut suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajan käsitykset tuloista ja pienipalkkaisuuden rajasta.
Korruptiopuolueiden kartelli on tullut murrospisteeseen.
Normaalissa Länsi-Euroopan maassa hallitus olisi eronnut jo itse ja nykyinen eduskunta olisi muodostanut uuden hallituksen. Muualla Euroopassa kansa olisi mielenosoituksin painostanut hallituksen eroamaan, kuten Serbiassa, Ukrainassa ja Georgiassa on tapahtunut viime vuosina.
Lyhyesti jutun juoni on tämä: Pääministeri on jakanut verorahaa säätiölle, joka on tukenut yhdistystä, joka on antanut rahaa pääministerille. Perinteisessä mielessä tämä on varastamista, jälkiä peitellen. Tasavalta on joutunut rikollisten käsiin.
Toivon, että hallitus tekisi tilanteesta sellaiset johtopäätökset, etteivät sotilasvalan vannoneet joudu punnitsemaan ilmaisun ”laillinen valtiojärjestys ja laillinen esivalta” merkitystä. Jo nyt aselain valmistelun alla on aktiivisesta ja maanpuolustushenkisestä reservistä kuulunut puheenvuoroja, joissa sotilaspassin palauttaminen on vaihtoehtona, jollei velvollisuutta sotilastaitojen ylläpidosta enää kohtuudella voi noudattaa.
Oppositio on nyt vaalien uusinnan kannalla, myös hallituspuolueissa on repeämiä. Ainoana korruptiovapaana hallituspuolueena Vihreät pitää vallanavaimia käsissään ja on korjaamassa Perussuomalaisten ohella voittoa, jos vaalit uusitaan.
Löytyisikö jostain Taavetti kaatamaan Koljattia?"
torstai 19. helmikuuta 2009
YLE ja Taloustutkimus: Perussuomalaiset keskustalainen työväenpuolue
Uusi tutkimus paljastaa, että Perussuomalaiset ovat keskustalainen työväenpuolue:
Linkki:
"Perussuomalaiset nakertavat keskustan kannatusta
Tutkimuksen mukaan perussuomalaiset on poliittiseen keskustaan sijoittuva työväenpuolue. Rajusti kannatustaan lisännyt perussuomalaiset on vienyt kannatusta varsinkin keskustalta ja SDP:ltä.
YLE Uutisten Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan perussuomalaiset ovat ideologialtaan keskustalaisia. Kannattajakunnassa on kuitenkin työväestöä jopa enemmän kuin vasemmistopuolueilla.
Taloustutkimus kysyi vastaajilta, mitä puoluetta he äänestivät viime eduskuntavaaleissa ja mitä puoluetta he äänestäisivät nyt. Tulosten perusteella äänestäjiä on liikkunut perussuomalaisten kannattajiksi varsinkin keskustasta ja SDP:stä. Myös kokoomuksen ja vasemmistoliiton kannattajia on siirtynyt perussuomalaisten kelkkaan. Perussuomalaiset vetoavat hyvin myös viime vaaleissa nukkuneisiin äänestäjiin.
Perussuomalaisten kannattajissa on enemmän työväkeä kuin vasemmistopuolueiden kannattajissa. Perussuomalaisten kannattajista 50 prosenttia toimii työntekijäammateissa, kun SDP:llä vastaava luku on 46 prosenttia ja vasemmistoliitolla 43 prosenttia. [...]
Kannattajina normaalituloisia miehiä
Perussuomalaisia on muita puolueita hankalampi sijoittaa oikeistoon tai vasemmistoon. Ideologinen hajonta on puolueessa suurta. Asteikolla 1-10, jossa 1 on äärimmäinen vasemmisto ja 10 äärimmäinen oikeisto, perussuomalaiset saavat arvon 5,4. Suomalaisten keskiarvo on 5,5.
Perussuomalaisille ja keskustalle on yhteistä isänmaallis-konservatiivinen perusasenne. Molemmat vetoavat maanläheisyyteen ja tavallisuuteen. Samalla ne arvostelevat kapitalismia, juppimeinikiä ja cityvihreyttä."
Ja vielä lisää:
"TAUSTA: Perussuomalaiset on Suomen todellinen työväenpuolue
Viime aikoina kannatustaan hurjasti nostanut perussuomalainen puolue on kansanliike, jossa seinät ovat leveällä ja kattokin aika korkealla. Vaikka perussuomalaiset asemoituu ideologisesti lähes tarkalleen poliittisen kartan keskikohtaan, puolueessa on väkeä joka junaan.
Ideologisesta moninaisuudesta huolimatta puolueen kannattajista löytyy yhdistäviä tekijöitä, jotka tekevät perussuomalaisista ainutlaatuisen ilmiön Suomen puoluekentässä.
Taloustutkimuksen YLE Uutisille tekemästä tutkimusraportista käy ilmi, että perussuomalaiset on Suomen puhdasverisin työväenpuolue: peräti 50 prosenttia puolueen kannattajista toimii työntekijäammateissa, kun taas asiantuntijoiden ja ylempien toimihenkilöiden osuus on alhaisempi kuin missään muussa puolueessa. [...]
Edes työväenliikkeen kehtona pidettyjen SDP:n ja vasemmistoliiton kannattajissa työntekijäammateilla ei ole niin suurta edustusta kuin perussuomalaisissa: demareissa perusduunareita on 46 ja vasemmistoliitossa 43 prosenttia. Koko äänestäjäkunnassa heidän osuutensa on alle 40 prosenttia.
Kun katsotaan kannattajakunnan koulutusta, kuva perussuomalaisista työväenpuolueena vahvistuu: puolueen kannattajista 53 prosenttia on käynyt ammattikoulun tai opistotason koulutuksen, ja 27 prosentilla opinnot ovat jääneet peruskoulun tai keski- tai kansakoulun suorittamisen jälkeen. [...]
Keskellä poliittista karttaa
Keskustan kirvelevän kunnallisvaalitappion jälkeen julkisuudessa on esiintynyt paljon arvailuja siitä, mihin keskustan kannattajat ovat haihtuneet. Poliitikkojen yleisin veikkaus saa tukea Taloustutkimuksen keräämistä tilastoista: keskustan suurin äänestäjävuoto on suuntautunut perussuomalaisiin.
Tässä ei ole oikeastaan mitään ihmettelemistä, sillä tutkimusten mukaan perussuomalaiset sijoittuu melko tarkalleen poliittisen kartan keskipisteeseen. Turun yliopiston tutkijoiden Kimmo Elon ja Lauri Rapelin viime vuonna julkaisemassa tutkimuksessa, johon aineiston keräsi Taloustutkimus, kysyttiin suomalaisilta, mihin he sijoittavat itsensä oikeisto–vasemmisto-akselilla. Vastausten keskiarvo osui tarkalleen janan matemaattiseen keskiarvoon eli 5,5:een. Suomalaiset ovat siis poliittiselta suunnaltaan keskimäärin keskustassa.
Kaikista puolueista perussuomalaisten kannattajat asemoivat itsensä lähimmäksi poliittista keskustaa, 5,4:ään. Suomen keskustan kannattajat paikantuvat hieman yli kuuteen, eli nimestään huolimatta pääministeripuolue onkin ideologialtaan keskusta-oikeistolainen.
Poliittisen keskilinjan vasemmalta puolelta perussuomalaiset kurkottelee lähinnä SDP:n suuntaan. Taloustutkimuksen lukujen mukaan Perussuomalaiset onkin saanut eniten kannattajia juuri keskustasta ja SDP:stä. [...]
Vaihtoehdolla on itseisarvo
Alkuvuonna 2008 Taloustutkimus teki laajan pilottitutkimuksen nimeltä Puoluepörssi, jossa selvitettiin, miksi äänestäjät ovat vaihtaneet puolueesta toiseen. Perussuomalaisten uusien kannattajien keskuudesta nousivat esiin sanat ”suorapuheisuus”, ”rehellisyys” ja ”kansanomaisuus”. Perussuomalaisten kannattajien mielestä nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, joita valtapuolueilta puuttuu."
No niin, tilanne on siis paljastunut sellaiseksi kuin mitä täältä puolueen sisältä on jo pitkään näyttänytkin, eli olemme ns. "äärikeskustalainen" äijämeiningillä höystetty puolue, ja enemmän suomalaisen työläisen asialla kuin vasemmisto.
Linkki:
"Perussuomalaiset nakertavat keskustan kannatusta
Tutkimuksen mukaan perussuomalaiset on poliittiseen keskustaan sijoittuva työväenpuolue. Rajusti kannatustaan lisännyt perussuomalaiset on vienyt kannatusta varsinkin keskustalta ja SDP:ltä.
YLE Uutisten Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan perussuomalaiset ovat ideologialtaan keskustalaisia. Kannattajakunnassa on kuitenkin työväestöä jopa enemmän kuin vasemmistopuolueilla.
Taloustutkimus kysyi vastaajilta, mitä puoluetta he äänestivät viime eduskuntavaaleissa ja mitä puoluetta he äänestäisivät nyt. Tulosten perusteella äänestäjiä on liikkunut perussuomalaisten kannattajiksi varsinkin keskustasta ja SDP:stä. Myös kokoomuksen ja vasemmistoliiton kannattajia on siirtynyt perussuomalaisten kelkkaan. Perussuomalaiset vetoavat hyvin myös viime vaaleissa nukkuneisiin äänestäjiin.
Perussuomalaisten kannattajissa on enemmän työväkeä kuin vasemmistopuolueiden kannattajissa. Perussuomalaisten kannattajista 50 prosenttia toimii työntekijäammateissa, kun SDP:llä vastaava luku on 46 prosenttia ja vasemmistoliitolla 43 prosenttia. [...]
Kannattajina normaalituloisia miehiä
Perussuomalaisia on muita puolueita hankalampi sijoittaa oikeistoon tai vasemmistoon. Ideologinen hajonta on puolueessa suurta. Asteikolla 1-10, jossa 1 on äärimmäinen vasemmisto ja 10 äärimmäinen oikeisto, perussuomalaiset saavat arvon 5,4. Suomalaisten keskiarvo on 5,5.
Perussuomalaisille ja keskustalle on yhteistä isänmaallis-konservatiivinen perusasenne. Molemmat vetoavat maanläheisyyteen ja tavallisuuteen. Samalla ne arvostelevat kapitalismia, juppimeinikiä ja cityvihreyttä."
Ja vielä lisää:
"TAUSTA: Perussuomalaiset on Suomen todellinen työväenpuolue
Viime aikoina kannatustaan hurjasti nostanut perussuomalainen puolue on kansanliike, jossa seinät ovat leveällä ja kattokin aika korkealla. Vaikka perussuomalaiset asemoituu ideologisesti lähes tarkalleen poliittisen kartan keskikohtaan, puolueessa on väkeä joka junaan.
Ideologisesta moninaisuudesta huolimatta puolueen kannattajista löytyy yhdistäviä tekijöitä, jotka tekevät perussuomalaisista ainutlaatuisen ilmiön Suomen puoluekentässä.
Taloustutkimuksen YLE Uutisille tekemästä tutkimusraportista käy ilmi, että perussuomalaiset on Suomen puhdasverisin työväenpuolue: peräti 50 prosenttia puolueen kannattajista toimii työntekijäammateissa, kun taas asiantuntijoiden ja ylempien toimihenkilöiden osuus on alhaisempi kuin missään muussa puolueessa. [...]
Edes työväenliikkeen kehtona pidettyjen SDP:n ja vasemmistoliiton kannattajissa työntekijäammateilla ei ole niin suurta edustusta kuin perussuomalaisissa: demareissa perusduunareita on 46 ja vasemmistoliitossa 43 prosenttia. Koko äänestäjäkunnassa heidän osuutensa on alle 40 prosenttia.
Kun katsotaan kannattajakunnan koulutusta, kuva perussuomalaisista työväenpuolueena vahvistuu: puolueen kannattajista 53 prosenttia on käynyt ammattikoulun tai opistotason koulutuksen, ja 27 prosentilla opinnot ovat jääneet peruskoulun tai keski- tai kansakoulun suorittamisen jälkeen. [...]
Keskellä poliittista karttaa
Keskustan kirvelevän kunnallisvaalitappion jälkeen julkisuudessa on esiintynyt paljon arvailuja siitä, mihin keskustan kannattajat ovat haihtuneet. Poliitikkojen yleisin veikkaus saa tukea Taloustutkimuksen keräämistä tilastoista: keskustan suurin äänestäjävuoto on suuntautunut perussuomalaisiin.
Tässä ei ole oikeastaan mitään ihmettelemistä, sillä tutkimusten mukaan perussuomalaiset sijoittuu melko tarkalleen poliittisen kartan keskipisteeseen. Turun yliopiston tutkijoiden Kimmo Elon ja Lauri Rapelin viime vuonna julkaisemassa tutkimuksessa, johon aineiston keräsi Taloustutkimus, kysyttiin suomalaisilta, mihin he sijoittavat itsensä oikeisto–vasemmisto-akselilla. Vastausten keskiarvo osui tarkalleen janan matemaattiseen keskiarvoon eli 5,5:een. Suomalaiset ovat siis poliittiselta suunnaltaan keskimäärin keskustassa.
Kaikista puolueista perussuomalaisten kannattajat asemoivat itsensä lähimmäksi poliittista keskustaa, 5,4:ään. Suomen keskustan kannattajat paikantuvat hieman yli kuuteen, eli nimestään huolimatta pääministeripuolue onkin ideologialtaan keskusta-oikeistolainen.
Poliittisen keskilinjan vasemmalta puolelta perussuomalaiset kurkottelee lähinnä SDP:n suuntaan. Taloustutkimuksen lukujen mukaan Perussuomalaiset onkin saanut eniten kannattajia juuri keskustasta ja SDP:stä. [...]
Vaihtoehdolla on itseisarvo
Alkuvuonna 2008 Taloustutkimus teki laajan pilottitutkimuksen nimeltä Puoluepörssi, jossa selvitettiin, miksi äänestäjät ovat vaihtaneet puolueesta toiseen. Perussuomalaisten uusien kannattajien keskuudesta nousivat esiin sanat ”suorapuheisuus”, ”rehellisyys” ja ”kansanomaisuus”. Perussuomalaisten kannattajien mielestä nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, joita valtapuolueilta puuttuu."
No niin, tilanne on siis paljastunut sellaiseksi kuin mitä täältä puolueen sisältä on jo pitkään näyttänytkin, eli olemme ns. "äärikeskustalainen" äijämeiningillä höystetty puolue, ja enemmän suomalaisen työläisen asialla kuin vasemmisto.
maanantai 19. tammikuuta 2009
Perussuomalaisten kannatus nousi 8,3 prosenttiin ohi Vasemmistoliiton
Perussuomalaiset jatkavat nousua, Kepulla taas ei mene niin hyvin: [Linkki]
"Keskustan kannatus kutistunut alle 20 prosenttiin
Keskustan kannatus näyttää pudonneen jo alle 20 prosenttiin. Ylen uutisten Taloustutkimuksella teettämän kannatusarvion mukaan keskustaa kannattaa nyt 19,2 prosenttia suomalaisista.
"Keskustan kannatus kutistunut alle 20 prosenttiin
Keskustan kannatus näyttää pudonneen jo alle 20 prosenttiin. Ylen uutisten Taloustutkimuksella teettämän kannatusarvion mukaan keskustaa kannattaa nyt 19,2 prosenttia suomalaisista.
Kyselyn mukaan selkeänä ykkösenä kannatuslukemissa on kokoomus 25,1 prosentin kannatuksella. SDP:tä ilmoitti kannattavansa tasan 20 prosenttia vastaajista.
Vihreiden kannatus oli kyselyssä 10 prosenttia. Perussuomalaiset kiilasi 8,3 prosentin kannatuksellaan ohi vasemmistoliiton, jota ilmoitti kannattavansa 7,6 prosenttia vastaajista. RKP:ta kannatti 4,4 prosenttia. Kristillisdemokraattien kannatusosuus oli tasan neljä prosenttia.
Perussuomalaisten kannatus siis jatkaa nousuaan. Suhteellisesti sen kannatus kohosi eniten. Edellisessä vastaavassa mittauksessa se oli 7,1 prosenttia. "
Niin, minä odotin tuon tapahtuvan vasta ensi vaaleissa, mutta kehitys näyttää menevän kovempaa kuin uskalsin toivoakaan.
tiistai 28. lokakuuta 2008
Vaalianalyysiä ja jälkipyykkiä
No niin. Vaalivoitto tuli, ja nyt pitää alkaa valmistautuminen vaalilupausten lunastamiseen ja arkiseen politiikan hoitoon. Perussuomalaisilla on nyt näytön paikka, vaikka emme varsinaisesti vallan kahvassa valtakunnallisesti olekaan. Oulussa ja Haukiputaalla meillä on vaa'ankieliasema, mikä on haastava paikka. Oikealla politiikalla, sekä fiksulla ja rakentavalla otteella saadaan paljon hyvää aikaan, mutta virheitä pitää varoa, muuten tulee paskaa niskaan niin oikealta kuin vasemmalta.
On syytä tehdä vähän analyysiä tilanteesta. Oulussa allekirjoittanut jäi neljännelle sijalle, ja Olli Immonen nousi 66 äänellä ohitseni valtuustoon. Syitä on monia. Oman sijoitukseni kannalta on ensinnäkin katson peiliin: Kuntajärjestön johtajana ja vaaliasiamiehenä minulla meni paljon aikaa ja voimia yhteiseen ponnistukseemme. Huomioni keskittyi yleiseen organisointiin, ja varsinainen oma kampanja jäi vähemmälle. Erityisesti kostautui netin laiminlyönti, joka toi viime eduskuntavaaleissa ison potin. En saanut kotisivujani kiireen keskellä tulille, mainosvideoista, ym. puhumattakaan. Mutta kaiken kaikkiaan koko vaalivoiton kannalta oli ehdottoman tärkeää, että keskityin ehdokaslistamme yhteisen äänipotin vaalimiseen.
En kuitenkaan ole kovin harmissani, koska Immonen on todella hyvä ja fiksu mies, ja rehellisesti myönnän, että äänestäjät tekivät viisaan valinnan. Moni äänestäjäni on harmitellut asiaa, mutta olen sanonut heille, ettei ole syytä olla harmissaan, koska varsinaista vahinkoa ei ole tapahtunut. Ei nimittäin tee yhtään tiukkaa myöntää, että pätevämpi voitti. Immonen on monipuolinen mies, jossa on valtavasti potentiaalia. Olen itse enempikin luonteeltani ajattelija ja teoreetikko, kun Immonen on taas tekijämiehiä. Valtuustossa tarvitaan nimenomaan tekijöitä. Lisäksi kun en ole varsinaisesti valtuuston etulinjassa, mutta olen muiden varavaltuutettujen tavoin mukana valtuustoryhmässämme, voin nyt vaikutta asioihin taustalta, ja kaikessa rauhassa keskittyä kuntajärjestön johtamiseen. Piakkoin on Oulun seudun perussuomalaisten syyskokous, jossa valitaan kuntajärjestöllemme uusi johto. Saas nähdä irtoaako jatkopesti.
Ainoa asia, mikä pikkuisen harmittaa, on se, että olisimme voineet saada neljännenkin valtuustopaikan pienellä lisäsatsauksella. Vaikka jälkiviisaus on turhaa jossittelua tyyliin; "Jos tätillä ois munat, täti ois setä", niin se tosiasia, että 4-7 lisäehdokkaalla ja/tai muutaman tonnin lisärahalla olisimme helposti ottaneen neljännenkin valtuustopaikan, kaivelee pikkuisen (Eikä niinkään oman rannalle jäämiseni takia, vaan puolueen kannalta, sillä olisinhan saattanut jäädä viidenneksikin). Vaikka olemme Oulussa aloittaneet kuntajärjestön rakentamisen tyhjästä, ja olemme köyhä puolue, jolla ei paljon rahaa ole, niin silti olisin ja olisimme voineet tehdä vähän enemmän. Tässäkin asiassa katson ensisijassa peiliin, koska lisärahoitus olisi voitu ottaa helposti, esim. yhteislainalla.
Mitä muihin puolueisiin tulee, niin Keskustan vaalitappion syy Pohjois-Suomessa ei ole Perussuomalaisten nousu, vaan Keskustan oma politiikka. Puolue on niin monta kertaa pettänyt oman peruskannattajakuntansa jaloilleen, että on ihmetyttänyt jo pitempään, että koska Keskustan kenttäväen mitta on täysi. Perussuomalaisten nousu, ottaen huomioon miten heikolla organisaatiolla ja vähillä eväillä se Oulussakin onnistui, on seuraus Keskustan omasta sisäisestä hajaannuksesta. Tämän todistaa sekin, että Lapissa, jossa PS on heikompi, Kepun hajaannus kanavoitui ensisijassa Kokoomukselle ja muille listoille, mistä esimerkkinä Kemijärven massaliikkeen aktiivit.
SDP:n rökäletappio Oulussa ylläti minutkin aika tavalla. Näyttää siltä, että Oulussa Perussuomalaiset söivät demarien kannatusta, ja siirtymää oli myös Vihreisiin ja nukkuvien puolueeseen. Syynä siirtymään Perussuomalaisten suuntaan lienee puolueemme sosiaalipoliittinen linja, joka kannattaa perinteistä hyvinvointimallia. Muiden puolueiden osalta tilanne onkin aika selvä.
On syytä tehdä vähän analyysiä tilanteesta. Oulussa allekirjoittanut jäi neljännelle sijalle, ja Olli Immonen nousi 66 äänellä ohitseni valtuustoon. Syitä on monia. Oman sijoitukseni kannalta on ensinnäkin katson peiliin: Kuntajärjestön johtajana ja vaaliasiamiehenä minulla meni paljon aikaa ja voimia yhteiseen ponnistukseemme. Huomioni keskittyi yleiseen organisointiin, ja varsinainen oma kampanja jäi vähemmälle. Erityisesti kostautui netin laiminlyönti, joka toi viime eduskuntavaaleissa ison potin. En saanut kotisivujani kiireen keskellä tulille, mainosvideoista, ym. puhumattakaan. Mutta kaiken kaikkiaan koko vaalivoiton kannalta oli ehdottoman tärkeää, että keskityin ehdokaslistamme yhteisen äänipotin vaalimiseen.
En kuitenkaan ole kovin harmissani, koska Immonen on todella hyvä ja fiksu mies, ja rehellisesti myönnän, että äänestäjät tekivät viisaan valinnan. Moni äänestäjäni on harmitellut asiaa, mutta olen sanonut heille, ettei ole syytä olla harmissaan, koska varsinaista vahinkoa ei ole tapahtunut. Ei nimittäin tee yhtään tiukkaa myöntää, että pätevämpi voitti. Immonen on monipuolinen mies, jossa on valtavasti potentiaalia. Olen itse enempikin luonteeltani ajattelija ja teoreetikko, kun Immonen on taas tekijämiehiä. Valtuustossa tarvitaan nimenomaan tekijöitä. Lisäksi kun en ole varsinaisesti valtuuston etulinjassa, mutta olen muiden varavaltuutettujen tavoin mukana valtuustoryhmässämme, voin nyt vaikutta asioihin taustalta, ja kaikessa rauhassa keskittyä kuntajärjestön johtamiseen. Piakkoin on Oulun seudun perussuomalaisten syyskokous, jossa valitaan kuntajärjestöllemme uusi johto. Saas nähdä irtoaako jatkopesti.
Ainoa asia, mikä pikkuisen harmittaa, on se, että olisimme voineet saada neljännenkin valtuustopaikan pienellä lisäsatsauksella. Vaikka jälkiviisaus on turhaa jossittelua tyyliin; "Jos tätillä ois munat, täti ois setä", niin se tosiasia, että 4-7 lisäehdokkaalla ja/tai muutaman tonnin lisärahalla olisimme helposti ottaneen neljännenkin valtuustopaikan, kaivelee pikkuisen (Eikä niinkään oman rannalle jäämiseni takia, vaan puolueen kannalta, sillä olisinhan saattanut jäädä viidenneksikin). Vaikka olemme Oulussa aloittaneet kuntajärjestön rakentamisen tyhjästä, ja olemme köyhä puolue, jolla ei paljon rahaa ole, niin silti olisin ja olisimme voineet tehdä vähän enemmän. Tässäkin asiassa katson ensisijassa peiliin, koska lisärahoitus olisi voitu ottaa helposti, esim. yhteislainalla.
Mitä muihin puolueisiin tulee, niin Keskustan vaalitappion syy Pohjois-Suomessa ei ole Perussuomalaisten nousu, vaan Keskustan oma politiikka. Puolue on niin monta kertaa pettänyt oman peruskannattajakuntansa jaloilleen, että on ihmetyttänyt jo pitempään, että koska Keskustan kenttäväen mitta on täysi. Perussuomalaisten nousu, ottaen huomioon miten heikolla organisaatiolla ja vähillä eväillä se Oulussakin onnistui, on seuraus Keskustan omasta sisäisestä hajaannuksesta. Tämän todistaa sekin, että Lapissa, jossa PS on heikompi, Kepun hajaannus kanavoitui ensisijassa Kokoomukselle ja muille listoille, mistä esimerkkinä Kemijärven massaliikkeen aktiivit.
SDP:n rökäletappio Oulussa ylläti minutkin aika tavalla. Näyttää siltä, että Oulussa Perussuomalaiset söivät demarien kannatusta, ja siirtymää oli myös Vihreisiin ja nukkuvien puolueeseen. Syynä siirtymään Perussuomalaisten suuntaan lienee puolueemme sosiaalipoliittinen linja, joka kannattaa perinteistä hyvinvointimallia. Muiden puolueiden osalta tilanne onkin aika selvä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)