Euraasian geopoliitiikan iso kuva - Syy miksi USA on Ukrainassa

Dollarin asema maailman reservivaluuttana on heikkenemässä rajusti, johtuen mm. Venäjän ja Kiinan sekä Aasian maiden välisen kaupan siirtymisestä yhä enemmän pois dollaripohjaisesta hinnoittelusta ja eri valuuttoihin.

Tämä kaikki liittyy mm. Ukrainan kriisiin. Dollarin voisi pelastaa USA:n markkinoiden laajentaminen. Maailmasta ei vain enää löydy uusia markkina-alueita, joten ainoa keino on vallata niitä.

Euroopan ja Venäjän välinen liikevaihto on vuosittain rapiat 400-500 miljardia euroa, minkä muuttaminen Euroopan ja USA:n väliseksi pelastaisi USA:n talouden ja lykkäisi dollarin aseman kyseenalaistamista jopa vuosikymmenillä.

Siksi Atlantistinen geopolitiikka-akseli eli Lontoon-Washingtonin akseli haluaa USA:n ja EU:n välisen vapaakauppasopimuksen (TTIP) (http://ec.europa.eu/trade/policy/in-focus/ttip/). Samasta syystä USA on vahvasti mukana Ukrainan kriisissä.

Washingtonin tavoite on sada taloudellinen ja poliittinen rautaesirippu EU:n ja Venäjän välille eli katkaista EU:n ja Venäjän kauppasuhteet. Sisällissota Ukrainassa on erittäin sopiva keino tämän kehityksen tukemiseksi (sen lisäksi että se hidastaa Venäjän pyrkimystä saada Euraasian Unioini pystyyn).

TTIP ja sota katkaisisivat kaasutoimitukset Venäjältä EU:hun ja avaisi Euroopan markkinat USA:n liuskekaasulle. USA valmistautuu kovalla tohinalla myymään omaa liuskekaasuaan Euroopan markkinoille, ongelmana on vain se, että venäläinen tavallinen maakaasu on noin kolme kertaa halvempaa kuin jenkkien liuskekaasu. Venäjän taloudellinen ja poliittinen eristäminen kuitenkin muuttaisi tilanteen, ja pakottaisi Euroopan ostamaan USA:n kallista kaasua.

Tällöin Eurooppa tulisi energiariippuvaiseksi ja poliittisesti riippuvaiseksi USA:sta. 500 mrd:n länsikaupan kasvu saisi USA:n talouden kovaan kasvuun, kun taas kallis energia tekisi Euroopasta hitaan talouskasvun alueen, ja estäisi Eurooppaa tulemasta taloudellisesti USA:n globaalia asemaa uhkaavaksi alueeksi. Se tekisi Euroopasta USA:n taloudellisen siirtomaan.

Vastaavasti Venäjän eristäminen Euroopasta estäisi sitä kehittymästä taloudellisesti ja sotilaallisesti tulemasta USA:n sotilaallista ylivalta-asemaa uhkaavaksi tekijäksi. USA:n tavoite on siis tehdä Eurooppa riippuvaiseksi USA:sta ja sen hallitsemista energiavarannoista, ja näin estää sekä EU:ta että Venäjää kehittymästä USA:n globaalia taloudellista supervalta-asemaa uhkaaviksi keskuksiksi.

On kuitenkin yksi tekijä, mikä voin kääntää USA:n politiikan suunnan: Kiinan mahdin nousu. Jos Venäjä eristetään Euroopasta, se kääntyy itään ja Venäjän halpa kaasu sekä raaka-aineet takaisivat, että Kiina nousisi maailman johtavaksi talousmahdiksi 2020-luvulla. USA pelkää Kiinan nousua vielä Euroopan tai Venäjän nousua enemmän.

Lännen geopolitiikan tavoite on ollut estää kahta "painajaista" tapahtumasta:

1) Estää Venäjän ja Kiinan liittolaisuus (Game Breaking Combo 1)sillä nämä olisivat yhdessä resursseiltaan pitkässä juoksussa ylivoimaiset länsimaihin nähden.

2) Estää Venäjän ja Saksan liittolaisuus, (Game Breaking Combo 2)sillä tämä liittoma olisi yhtä vahva kuin länsimaat ja pystyisi savustamaan länsimaat ulos Lähi-idästä sekä Keski-Aasiasta.

3) Estää Manner-Euroopan maita (eli nyttemmin EU:ta) tulemasta liian vahvoiksi ja Britanniasta tai USA:sta riippumattomiksi, jotteivat ne pystyisi korvaamaan Britanniaa ja USA:ta länsimaisen sivilisaation johtomaina.

USA on nähdäkseni ajautumassa tilanteeseen, jossa sen on pakko valita. Tilanne, jossa kakkospainajainen toteutuu on sen kannalta pienempi paha, sillä silloin Länsi-Eurooppa jäisi USA:n etupihaksi ja Kiina ei nousisi maailman johtavaksi talousmahdiksi, vaan olisi 3 supervalta-leiriä: USA+L-Eurooppa, Moskovan-Berliinin akseli ja Itä-Aasia. Tämä tosin tarkoittaisi sitä, että USA tekisi lehmänkaupat Kiinan ja Venäjän kanssa eli jättäisi Itä- sekä Etelä-Aasian Kiinan takapihaksi ja ajaisi EU:n hajalle, eli jättäisi Keski- ja Itä-Euroopan valumaan yhä enemmän keskinäisriippuvaiseksi Venäjästä.

Saksassa toki tiedetään, että puhtaasti taloudellisesti ja geopoliittisesti syvempi yhteistyösuhde Venäjään hyödyttäisi Saksaa ja Saksan taloutta enemmän kuin sen nykyinen syvä suhde USA:han (Saksalla on kuitenkin kulttuuriset ja periaattelliset syyt olla länsimaiden leirissä) Lisäksi Keski-Euroopassa toki tiedetään, että Pohjois-Amerikan kanssa tulee intressi-ristiriita pinnalle siinä vaiheessa jos Eurooppa tai euro uhkaisi kehittyä USA:ta tai dollarin asemaa taloudellisesti uhkaavaksi tekijäksi.

Jos Washingtonissa tajutaan, että Venäjän eristämispolitiikka uhkaa kusta jenkkien aamiaismuroihin koko Euraasian laajuisesti, niin se voi muuttaa Washintonin politiikan suunnan.

Ukrainan tilanne ja Sodan uhka - Veikkaus kuinka kriisissä käy

Ensin mahdolliset hyvät uutiset: Tämän blogin kirjoittaja on lähes 90%:n varma, että sotaa ei vielä tule.

Sitten lännen kannalta katsoen huonommat: Venäjä on käytännössä jo voittanut Ukrainan kriisin - ainakin välittömien lyhyen tähtäimen intressiensä kannalta.

Mutta lähdetäänpäs alusta.

Ukrainan suistaminen sekasortoon ja venäläismielisen Janukovitshin hallinnon kaataminen oli länsimaiden vahvasti tukema prosessi, jonka tarkoituksena oli irrottaa Ukraina Venäjän kainalosta saamalla maahan uusi länsimielinen hallitus, joka liittäisi maan Euroopan Unioniin ja NATOon.

Tämä oli erityisesti USA:n pyrkimyksenä, sillä sille oli jäänyt pahasti hampaankoloon se, että maa sai näpeilleen Syyriassa, kun Venäjä onnistui tukemaan Assadin hallinnon pysymään pystyssä. Nythän Syyrian hallituksen armeija on edennyt jo kohta kaksi vuotta, saaden haltuunsa uudestaan yhä enemmän aluetta, ja on vähintäänkin tosiasia, että länsi ei saa Syyriaa - ainakaan kokonaisena - irtaantumaan Venäjän ja Iranin leiristä.

Jo 80-luvun alussa Washingtonin strategit laskivat, että Jos NL saadaan hajoamaan niin, että Ukraina irtautuu Venäjästä, Venäjä ei kykene olemaan supervalta ilman Ukrainaa. Näin myös tapahtui. Siitä asti USA on pyrkinyt toisaalta eristämään Venäjää, ympäröimään sen liittolaisillaan ja tukikohdillaan sekä rajoittamaan Moskovan geopoliittista liikkumavaraa mahdollisimman paljon, ja toisaalta taas tukemaan Venäjän demokratisoitumis- ja lännettymisprosessia. Lopullisena tarkoituksena olisi ollut tehdä Venäjästä vaaraton ja lännestä riippuvainen, vähän samaan tapaan kuin mitä Kiina oli länsivaltojen puoli-siirtomaa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

Venäjä esti USA:ta iskemästä sotilaallisesti Assadin hallintoa vastaan ja pelasti diplomatialla Obaman kasvot antamalla tälle johtavan roolin Syyrian riisumisessa kemiallisista aseista, mikä oli kulissien takana noloa Washingtonille. Syyria, joka on Iranin kilpi ja liittolainen kun pitäisi saada kaadettua, ennenkuin USA voisi iskeä ilman suursodan uhkaa Iraniin. Ja Syyrian kaataminen ei onnistunut kun Venäjän laivasto operoi Välimerellä ja varmisti logistisesti ase- ja tarviketoimitukset Syyrian hallitukselle.

Saatuaan näpeilleen Syyriassa, USA:ssa oli mietittynä suunnitelma, että Ukraina irroitetaan Venäjän kainalosta ja sen hallitus saadaan irtisanomaan Venäjän kanssa tehty sopimus tukikohdista Krimillä.

Tällöin Venäjä olisi joutunut käytännössä vetämään osan laivastostaan pois Mustalta mereltä, sillä sen muut satamat alueella eivät sovellu suuren laivaston kotitukikohdaksi. Näin Venäjän laivaston operaatiokyky etelässä ja Välimerellä olisi  supistunut, jolloin Venäjällä olisi ollut paljon vaikeampaa enää puuttua lännen tekemisiin Syyriassa ja Lähi-idässä. Ja juuri tämä oli todennäköisesti Washingtonilla tähtäimessä.

Lisäksi Krim sijaitsee strategisesti Mustan meren keskellä, ja siltä käsin voi hallita koko tätä suhteellisen pientä vesialuetta. Jos NATO olisi saanut oman tukikohtansa Krimille, se olisi voinut käytännössä estää tarvittaessa lähes kaiken Venäjän laivaston operoinnin alueella. Venäjän Mustan meren laivasto olisi ollut sotatilanteessa yhtä jumissa Asovanmerellä kuin mitä Itämeren punalaivasto oli Jatkosodan aikana 1941-44 saarrettuna Suomenlahden pohjukassa Kronstadin ja Leningradin sataman vesillä.

Tämän päälle Venäjän liikkumatila Kaukasuksella olisi mennyt hyvin rajalliseksi. Esimerkiksi Georgian sodan kaltainen operaatio olisi hyvin vaikeaa ilman mereltä käsin tulevaa tukea ja logistiikkaa, ja jos Krim olisi aktiivisesti sotaan sekaantuvan vastapuolen hallussa, hyökkäys Georgiaan tai sen kautta etelämmäs olisi käytännössä mahdotonta.

Länsi laski aivan oikein sen, että Venäjä ei tekisi mitään niin kauan kuin Sotshin Olympialaiset ovat käynnissä. Siksi Maidanin operaatio ajoitettiin Olympialaisten alle ja ajalle. Jos joku väittää, että Maidan oli vain ukrainlaisten oma ja itse organisoima mellakka, kannattaa lukea vaikka tämä israelilaisen Haaretz-lehden artikkeli. Lisäksi Maidania oli organisoimassa USA:n rahallisesti tukeman Svoboda-puolueen aktivistit, joita olivat aiemmin kouluttaneet mm. amerikkalaiset agentit. Kyse ei siis ollut pelkästään ukrainalaisten spontaanista kansannoususta.

Sen sijaan siinä amerikkalaiset laskivat väärin - tai ainakin uskottelevat ajatelleensa - että Venäjä ei tekisi mitään. Washingtonissa ehkä ajateltiin, että Venäjä on nyt ajettu Olympialaisten ja sen tuoman good willin avulla "kunniakujalle", eikä se halua heittää kaikkea tätä - Olympialaisia, sen tuomaa kilven kiillotusta ja mainetta sekä kisoihin satsattua rapiaa 50 miljardia - hukkaan pilaamalla kaiken tämän saavutetun reagoimalla sotilaallisesti Ukrainan vallankumoukseen. Mutta lännessä ei joko osattu ajatella tai ei haluttu ymmärtää, että Krim on Venäjälle geostrategisesti paljon tärkeämpi kuin edes kymmenet Olympialaiset tai Venäjän maine tai julkikuva lännessä (Tai sitten ajateltiin, ja koko homman pihvi olisikin ollut pakottaa Venäjä reagoimaan voimalla...).

Kuitenkin virallisten tietojen mukaan Krimin operaatio yllätti USA:n tiedustelun lähes täysin. Krimin haltuunotto oli erittäin hyvin organisoitu, nopea, siisti ja lähes veretön. Oikea oppikirja-esimerkki oikein tehdystä strategisesta iskusta. Tämän lisäksi lännelle oli shokki yleensä ottaen Venäjän armeijan iskukyky yleensä, erityisesti sen erikoisjoukkojen esiintyminen: kyseessä oli bravuuri-numero militaristisesta performanssista.

Lisäksi lännelle on ollut shokeeraavaa se nopeus, millä Venäjä on liittänyt Krimin itseensä: Venäjä on koko ajan säilyttänyt aloitteen ja kirjoittanut näytelmää, muut ovat vain pystyneet reagoimaan. Erityisen katkeraa on Atlantin takana se käytännössä jo tunnustettu tosiasia, että Krim on  nyt osa Venäjää, ja USA:n päätavoite Ukraina-operaatiossa on torjuttu: Venäjä on ja pysyy Krimillä, samoin sen laivasto, ja Venäjän toimintakyky Välimerellä on päin vastoin parantunut merkittävästi sen jälkeen kun Krimillä olleet Ukrainan laivaston osat - 30 alusta joista suurin osa miehistöineen - liitettiin Venäjän laivastoon, mikä erityisesti kismittää amerikkalaisia.

Käsittääseni on selvää kaikille, että Krimin haltuunotto oli kansainvalisen lain ja sopimusten nojalla laiton operaatio. Tässä asiassa kuitenkin lännen ja erityisesti USA:n kritiikki on varsin kaksinaismoralistista: Venäjä on viimeiset puolentoistakymmentä vuotta katsellut sivusta, miten USA ja/tai sen liittolaiset  ovat hyökkäilleet milloin mihinkin, oli sitten kyse Serbiasta, Irakista tai Libyasta, ja on organisoinut vaaleilla valittujen hallitusten kaatamisia, vallankaappauksia ja vaaleja välittämättä kansainvälisestä laista. Kosovossa USA järjesti kansanäänestyksen irtautumisesta Serbiasta välittämättä Serbian laista ja Belgradilta lupaa kysymättä. Nyt Venäjä teki samoin Krimillä. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

On tietenkin täysin selvää, ettei toisen tekemä vääryys koskaan oikeuta toista tekemään samoin, mutta se ei olekaan tässä asiassa lännen kaksinaismoralistisen närkästyksen ydinsyy, vaan se järkytys, että Venäjä ei ole enää heikko. Se pystyy nyt tekemään voimien niin salliessa täsmälleen samaa, mitä USA:kin. Ennen savannilla piti valtaa yksi leijona laumoineen - USA ja NATO. Nyt on toinen leijona eli Venäjä laumoineen toipunut edellisestä tappiostaan ja noussut uhmaamaan ensimmäistä. Savannin laidalla vaanii myös näitä kahta kohta suurmempi leijona eli Kiina odottaen vuoroaan. Se mikä USA:ta eniten huolettaakin ei ole se, että kansainvälistä lakia rikotaan ja suurvallat tekevät mitä ovat aina tehneet - ajaneet itsekkäästi omia pyrkimyksiään - vaan se, että nyt myös Venäjä teki niin ja kykenee jatkossakin omien tarpeidensa vaatiessa tekemään niin.

Ja rehellisyyden nimissä on minun sanottava, että geopoliittisten ja turvallisuuspoliittisten intressien pohjalta Venäjällä oli tavallaan legitiimi tarve - tai ainakin välttämättömyys - toimia estääkseen Krimin tukikohtien menettämisen (Esimerkiksi jos tämä olisi ollut strategiapeli-skenaario ja minä olisin pelannut Venäjällä, olisin tehnyt jotain vastaavaa pitääkseni asemani).

Mutta palataanpas Ukrainaan ja sen tilanteeseen. Ukrainalla on tässä pelissä se kaikkein huonoin käsi.

Mellakat Kiovassa alkoivat kun Ukraina ei allekirjoittanutkaan lähentymissopimusta EU:n kanssa. Tämä johti nopeasti laajenevaan anarkiaan ja kansannousuun. Länsimediassa ei ole kuitenkaan uutisoitu juuri mitään niistä syistä, miksi Janukovitsh hallintoineen jätti sopimuksen allekirjoittamatta. Syyt ovat päivänselviä, kun asiaan tutustuu:

Ukrainan olisi hyvin lyhyellä siirtymä-ajalla (vuosi-pari) pitänyt yksityistää valtionyhtiöt, vapauttaa luonnonvarojen omistus ulkomaisille sijoittajille (Ukraina maailman suurin viljantuottaja ja yksi suurimmista raudan tuottajista), muuttaa teolliset standardit EU-kelpoisiksi, luopua energian hinnan sääntelystä ja nostaa polttoneisteiden ja kaasun hinta maailmanmarkkinatasolle, alistaa maataloutensa EU:n sääntellylle, sekä sokerina pohjalla, leikata palkkoja kolmanneksella ja eläkkeitä 50%:lla.

Kaikki tämä olisi tarkoittanut Ukrainan koko maan työvoimasta 30% työllistävän teräs- ja metalliteollisuuden alasajoa jo muutenkin työttömyyden riivaamassa köyhässä maassa (työttömyys olisi noussut jopa 50%:iin!), energian hinnan kaksinkertaistumista,ja (eli tehdä juuri se, mitä Venäjä  nyt tekee Ukrainan kaasun hinnalle, joka tuplaantuu). Sanalla sanoen, sopimus olisi tuhonnut Ukrainan talouden luonut Kreikan kaltaisen kaaoksen ja sekasorron sekä tehnyt Euroopan toiseksi köyhimmästä maasta köyhimmän.

Vaikka Janukovitsh oli roisto, hänellä sentään oli sen verran häpyä, ettei allekirjoittanut EU-sopparia.

Joka tapauksessa, kun rähinä Maidanilla sitten kärjistyi ampumisiksi ja tilanne suistui koko maassa lähelle kaaosta, ulkovallat neuvottelivat sopimuksen Janukovitshin ja opposition välille, siinä sovittiin uusista vaaleista ja että Ukrainasta tehdään liittovaltio, jossa alueet saavat laajan autonomian ja vapauden itse päättää paitsi kieli- ja kulttuuriasioistaan, myös taloudestaan.

Tämä ei tietenkään todellisuudessa sopinut lännelle, sillä tällöin Ukrainaa ei saataisi kokonaisena lännen leiriin. Ilman vahvaa keskushallinnon valtaa maan itäsosien alueet järjestäisivät kansanääneestykset liittovaltiosta eroamiseksi ja niiden kytkeytymisestä Venäjään, jos Kiovan hallitus yrittäisi viedä maata EU:hun tai NATO:on. Siksi oppositio lännen tuella ajoi Janukovitshin pois ja rikkoi sopimuksen saman tien.

Tällöin Moskovassa totta kai todettiin, että nyt riitti, ja aloitettiin Krimin operaatio, jonka seuraukset tunnemmekin.

Nyt siis Eurooppaa uhkaa sota, ainakin jos valtamediaa uskoisimme. Tätä silmällä pitäen Ukrainalla on äärimmäisen huono tilanne.

Ensinnäkin Ukrainan armeijan organisaatio lipsahti 90-luvulla siihen, että kunkin joukko-osaston palvelusmiehet olivat aina paikallisia lähiseudun/oman maakunnan väkeä. Näin myös ilmavoimissa. Itä-Ukrainassa iso osa sotilaista on paikallisia venäläisiä, ja Krimillä enemmistö. Lisäksi sotilaat ovat olleet pahasti alipalkattuja, motivaatio heikko ja puolustusbudjetti niin pieni, että käytännössä armeijaa ei ole kehitetty aikoihin mitenkään.

Tästä seurasi, että kun tuli liikekannallepanokäsky, niin Itä- ja Etellä-Ukrainassa kukaan ei lähtenyt liikkeelle. Kesti 4 päivää, ennenkuin Zaporoszhen moottoroitu tykistö saatiin marssille kohti etelää. Kesti viikko, ennenkuin Kiovan hallitus sai todettua, että valtavasta uhosta huolimatta niinkin paljon kuin 60 000 miestä on koossa, ja näistä taistelukykyisiä 6000 miehen edestä - nämä kaikki pääasiassa Länsi-Ukrainalaisia joukko-osastoja (!).

Koska Krimillä yli puolet Ukrainan armeijan sotilaista (ja siis valtaosa laivaston sotilaista) oli venäläisiä ja lopuistakin puolet venäjää äidinkielenään puhuvia ja/tai venäläismielisiä, seurasi valtava loikkausaalto. Heti alkuunsa kun kriisi alkoi, neljä tukikohtaa miehistöineen vaihtoi suoraan puolta eli nosti Venäjän lipun salkoon, mukaan lukien merijalkaväki-prikaati, joka oli Ukrainan ns. eliittiyksikkö. Sen lisäksi, että sotilaat olivat pääosin muutenkin venäläisiä tai venäjää äidinkielenään puhuvia ukrainalaisia, niin siirtymällä Venäjän leipiin sotilaiden palkka nousi Ukrainan palkkatasoon nähden yli puolella. Venäläislähteiden mukaan vain 11% Krimillä olleista Ukrainan armeijan sotilaista valitsi lähteä niemimaalta pois, loput liittyivät Venäjän armeijaan tai menivät kotiinsa.

Osa puolta vaihtaneista joukoista liitettiin suoraan Krimin hallituksen armeijaan, mikä lienee myös osasyy siihen, että niemimaa tuntui yhtäkkiä tulvivan "venäläisiä sotilaita". Tosiasiahan on, että varsinaisia venäläisiä sotilaita, siis ei näitä liittyneitä, oli niemimaalla vain parikymmentätuhatta, ja niemimaalle muualta tulleita Venäjän armeijan eliitti-erikoisjoukkoja lukuunottamatta suurin osa näistä pysyi tukikohdissaan operaation aikana.

Tosiasia on, että jos tulisi sota, arviolta neljäsosa Ukrainan armeijan sotilaista saattaisi vaihtaa suoraan puolta, upseereista jopa suurempikin osuus. Ukrainan armeijalla ei ole taisteluhalua ja osalla niistäkin joilla on, on taisteluhalua Venäjän puolesta. Armeijan epälojaalisuuden takia Kiovan hallitus on joutunut siirtämään joukkoja maan itäosaan lännestä, koska idässä miehet ei tee mitään. vain länsi-ukrainalaiset ovat valmiita sotimaan Venäjää vastaan, ja hekin vain puolustaakseen, eivät hyökätäkseen.

Tämä shokkitilanne pakotti lopulta Kiovan hallinnon tekemään päätöksen perustaa armeija käytännössä kokonaan uudestaan, eli koota 60 000 miehen kansalliskaarti tuoreista, vapaaehtoisesti värvätyistä ja motivoituneista.

Mutta mitä tapahtuu nyt seuraavaksi?

Minun nähdäkseni USA:lla ja lännellä on vain kaksi vaihtoehtoa:

a) Sota ja Ukrainan jakautuminen tai joutuminen jopa kokonaan Venäjän vallan alle, myös pitemmän tähtäimen kansainväliset seuraukset kauppasotineen sekä globaalin kriisin kärjistyminen, tai

b) Kriisin liennytys, Sotilaallisesti neutraali/puolueeton Ukraina heikolla keskushallinnolla ja vahvalla alue/osavaltiohallinnolla, Ukrainan taloudellinen jakautuminen EU:iin ja Venäjään nojaaviin puoliin, sodan välttäminen ja kauppasodalta sekä lamalta välttyminen.

Siinä tiivistäen lännen vaihtoehdot, koska Venäjä ei peräänny. Venäjä ei peräänny, koska sille Ukrainan - ja erityisesti Itä-Ukrainan - saamisessa mukaan omaan valtapiiriin on kyse sille itselle paljon tärkeämmistä, suorastaan elintärkeistä geolpoliittisista intresseistä. Ukraina on Venäjälle yhtä tärkeä kuin Texas USA:lle. Vastaavasti USA:lle Ukrainalla ei ole samanlaista merkitystä.

Siksi ei olekaan yllätys, että vajaa kaksi viikkoa sitten väitettiin eräillä ns. "asioista tietävillä" sivuilla, että todellisuudessa Obama ja hänen sotilasneuvonantajansa olisivat todenneet, että Venäjä voitti tämän erän, ja että Krim on menetetty ja täten USA:n päätavoite eli Venäjän laivaston eristäminen pois Välimereltä ja Syyriasta Mustalle/Asovanmerelle on näin ollen pahasti epäonnistunut.

Ulkoministerit Kerry ja Lavrov neuvottelivat asioista puhelimitse toissa sunnuntaina. Väitetään, että tuolloin Kerryn olisi ilmaissut, että Obama voi myöntyä Venäjän alun perin esittämään tai vaatimaan ratkaisuehdotukseen (joka olennaisilta osin mukaelee Janukovitshin ja opposition tekemää sopimusta) eli että nopeasti uudet vaalit ja Ukrainasta tehtäisiin väljä liittovaltio, jonka alueista tulisi osavaltioita laajalla autonomialla, Ukrainasta tehtäisiin siis neutraali tai puolueeton vyöhyke, ja maan itäosat voivat taloudellisesti suuntautua itään ja länsiosat länteen. Ainoa este tälle olisi USA:n oma sisäpolitiikka; Obaman pitäisi saada oma hallinto, Washingtonin haukat ja kotiyleisö nielemään tämä.

Samaa ajatusta markkinoivat kirjoituksissaan tuolla viikolla vanhat gurut Henry Kissinger ja Zbigniew Zbrzezinski kolumneissaan lehdissä. Tästä syystä tein jo viime viikolla seuraavan veikkauksen:

------------------------------------------------

-Venäjä on tekemässä saman kuin Syyrian kohdalla (ja NL Kuuba kriisissä), eli kasvojen pesun Obamalle. Venäjä tulee keskittämään joukkoja Ukrainan rajoille ja uhkaamaan sotilaallisesti Itä-Ukrainaa miehityksellä. Ehkä jopa rikkomaan Ukrainan rajaa jollain provokaatiolla, vaikka erikoisjoukoin "suojaamaan venäläisiä" Harkovassa ja Donetskissa.

-Tällöin länsi Obaman johdolla esittää ehdottoman ukaasin, että "Nyt ei perhana hyvä heilu, jos niin teette!!". USA saattaa ampua vaikka pari ohjustakin, ehkä jopa lähettämään univormupukuisia erikoisjoukkojaan Kiovaan, tms.

-Tilanne kiristyy äärimmilleen, Putin/Moskova vastaa lisäuholla, maailma pidättää henkeään, jne.

-Silloin Kerry tulee ja ehdottaa Venäjälle juuri edellämainittua "kompromissia" (mitä Venäjä alunperinkin halusi), eli että jos Venäläiset vetäytyvät, niin Ukrainasta tehdään neutraali väljä liittovaltio, alueet saavat niin laajan talousautonomian, että voivat orientoitua kumpaan ilmansuuntaan haluavat, ja uudet vaalit hetikohta piakkoin.

-Venäjä saa juuri sen mitä haluaakin ja mitä alunperin vaati, eli reaalisesti voittaa tämän erän vaikka perääntyykin ja Obama pelastaa kasvonsa sekä kerää valtavasti pisteitä republikaani-haukkojen silmissä (Näin kävi myös Syyrian kriisissä).
---------------------------------------------------

Eli suomeksi sanoen näkisimme Kuuban kriisin toisinnon (tuolloinhan länsi-yleisölle ei kerrottu, että USA/NATO joutui vetämään keskikantaman ohjukset pois Kreikasta ja Turkista vastineeksi siitä, että NL vetää omansa Kuubasta, NL sai strategisen voiton, USA diplomaattisen).  Obama tehneekin siis kuin Kennedyt, pelastaa maailman silmissä meidät sodalta, länsimedia hehkuttaa, että "ansaitsi sittenkin Nobelin". Venäjälle jäisi tässäkin se "Pahan pojan" -maine, mutta sehän sillä on jo muutenkin, joten ei haitanne.

Käsittääkseni Venäjä ei oikeasti halua sotaa, varsinkaan nyt. Moskovan tavoitteena on saada Ukraina enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti - mutta kuitenkin Kiovan omalla päätöksellä - mukaan Euraasian Unioni-hankkeeseen eli samaan tulli- ja kauppalliittoon itsensä, Valko-Venäjän ja Kazakhstanin kanssa. Euraasian Unionin muodostaminen on Moskovalle ehdottomasti kaikkein tärkein strateginen päämäärä tällä vuosikymmenellä, eikä sitä oikeasti olla riskeeraamassa.

Lisäksi Venäjä ei halua lietsoa Euroopassa voimakasta vastareaktiota itseään vastaan. Asiaan vaikuttaa myös Eurovaalit, joiden alla Venäjä on löytänyt ystäviä monista EU-kriittisistä ja kansallismielisistä puolueista. Venäjä ei halunne lietsoa Eurooppaan pelkoa, jonka varjolla EU-kriittisten odottettu vyöry eurovaaleissa tyrehtyy. Moskovan hauiksen-esittelystä huolimatta avoin sota lännen kanssa ei ole tällä hetkellä sen intresseissä.

Siksi veikkaan kriisin diplomaattista ratkaisua, ja melko piakoin. Mutta ensin ennen sitä näemme jännitteen kiristymisen ja ehkä pienen sotilaallisen kriisin Itä-Ukrainassa, sellaisen, josta perääntymällä Venäjä pelastaa Obamana kasvot ja josta vastineeksi USA myöntyy edelläkuvattuun diplomaattiseen "kompromissiin" (eli Venäjän sanelemaan ratkaisuun).

Asiassa on vain yksi mutta: On sinällään USA:n geopoliittinen etu, jos Ukrainan kriisi kärjistyy. Jos USA on valmis ottamaan taloudelliset ja poliittiset riskit sen takia, Ukrainassa nähtäneen perinteinen kylmän sodan tyylinen itä-länsi -maaottelu ukrainalaisten kustannuksella.

--------------------
P. S. Kuinka ollakaan, Venäjä on keskittänyt merkittävästi parhaita joukkojaan Ukrainan itärajalle.

Ja Suomenkin NATO-jäsenyys näyttäisi olevan tuhoon tuomittu yritys? NATO-jäsenyyden hakemisessa menee vähintään vuosia, eikä NATO ota jäseniksi maita, joilla on sotilaallinen kriisi tai sellaisen akuutti uhka päällä.

USA on jo hyötynyt kriisistä geopoliittisesti, sillä sen Euroopan liittolaiset ovat taas jälleen kerran juoksemassa sen ja NATO:n turviin, ja USA:n intresseilleen uhkaksi kokema EU:n oma sotilaallinen puolustushanke on taas jäissä. Lisäksi Euroopan energiariippuvuus Venäjästä on kriisin luoman paniikin varjossa ajamassa EU:ta kiireellä hyväksymään aiemmin Brysselin vitkutteleman EU: ja USA:n vapaakauppasopimuksen, mikä avannee Euroopan markkinat USA:n kaasuntuotannolle.

Selvennys blogistin kannasta ja Suomen geopoliittinen asema

Koska liittyen edelliseen kirjoitukseeni on nyt usemmallakin taholla ollut jotain väärinkäsitystä liittyen minun kantaani Venäjään/Natoon/Ukrainaan ja Suomen asemaan, haluan tehdä selväksi, pari juttua:

1. Olen usein sanonut, että geopolitiikan kannalta ja puhtaasti/pelkästään talous- sekä sotilaspoliittisista intresseistä katsottuna Suomelle olisi edullisempaa liittoutua itään kuin länteen. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että kannattaisin k.o. suuntaan liittoumista sotilaallisesti, koska meillä on vahvat arvo- ja kulttuurisyyt olla osa läntistä yhteisöä, koska kulttuuri ja arvot ovat meidän sielumme, eikä niitä pidä myydä talous- tai turvallisuuspoliittisten syiden takia.

2. Koska kuitenkin olemme idän ja lännen rajalla ja puhtaasti geopoliittisesti meillä olisi - tietyin varauksin - enemmän yhteisiä turvallisuuteen ja vakauteen liittyviä intressejä idän kuin lännen kanssa, olen sitä mieltä, että pelkästään ideologisista syistä ei kannata tehdä naapuristaan vihollista. Siksi vastustan Suomen liittymistä NATOon. Itse asiassa vastustan NATO-jäsenyyttä periaatteessa yhtä paljon kuin olisin vielä kylmän sodan aikaan vastustanut Suomen liittymistä Varsovan liittoon.

3. Ollessamme liitossa lännen eli EU:n kanssa meille käy lopulta köpelösti, sillä geopolitiikan lainalaisuudet ja turvallisuusintressit sanelevat väistämättä sen, että kunhan EU on kupannut Suomen tyhjiin ja tuhkatkin pesästä, se kauppaa meidät seuraavassa etupiirien "molotov-ribbentropissa" itänaapurille, eikä apua ole siltä tulossa lämpimiä puheita enempää.

4. Samoin jos olisimme lisäksi NATO-jäsen, jotuisimme yhdessä Baltian maiden kanssa suursodassa itänaapurin ensi iskun kohteeksi, eli sota alkaisi meiltä ja Baltiasta sillä, että Venäjä varmistaisi lähivyöhykkeensä. NATO:lla ei nykyisellään eikä näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ole intressiä eikä resursseja sijoittaa Suomeen aktiivisia joukkoja, aluepuolustus olisi edelleen omalla vastuullamme. Saisimme vain ilmatukea, jos sitäkään riittäisi. Meille kävisi köpelösti, NATO taistelisi viimeiseen suomalaiseen ja lopulta myös NATO pommittaisi meidän teitämme, siltojamme ja satamiamme estääkseen itänaapurilta niiden käytön.

5. Jos taas lähtisimme Venäjän kelkkaan, päätyisimme Moskovasta täysin riippuvaiseksi, umpisuomettuneeksi, nukkevaltioksi kuten Valko-Venäjä. Sotilaallisen kriisin tullen NATO sitten pommittaisi meidän lentokenttämme, satamamme, ilmapuolustuksemme ja liikenneinframme a la Irak. (tässä skenaariossa kuitenkin tulisi vähemmän kuolonuhreja kuin vaihtoehdossa 4).

Johtopäätös: Nojasimme sitten itään tai länteen, paskasti käy. Ainoa realistinen tie Suomen itsenäisyyden ja suvereniteetin säilyttämiseksi lähivuosikymmeninä olisi erota ainakin eurosta (tai jopa EU:sta ETA-maaksi Norjan tavoin) ja triplata puolustumenot ja pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana.

Taloudellisesti mielestäni paras tavoite Suomelle olisi olla mahdollisimman paljon Sveitsin kaltainen maa, jolla on erilliset vapaakauppasopimukset eri maiden kanssa. ETA-jäsenenä meillä olisi ehkä mahdollisuus myös tehdä erillinen tullivapaus-sopimus muodostuvan, Venäjän johtaman Euraasian Unionin kanssa. Kriisin tullen meidän on pysyttävä irti sodasta, ja/mutta pidettävä niin hyvät välit naapureihin, että emme jää ilman energiaa ja viljaa. 

Tällä järjestelyllä meillä olisi edes jonkinlainen mahdollisuus säilyä irti tulevasta suursodasta, ehkä jopa kuin Ruotsi oli II MS:n aikana.

Alleviivaten: tämän blogin pitäjä ei ole. "ryssäläinen putinisti" sen enempää kuin "NATO-kiimainen venäjänvastainen sotahullu"-kaan. Toisin kuin jossain on heitetty, en myöskään hyväksy Venäjän agressiota Ukrainaa kohtaan, vaikka ymmärrän täysin sen logiikan, ja geopoliittiset syyt, jonka vuoksi Venäjä tekee kuten tekee. Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä.

Yst. terveisin rivipersu ja geopolitiikan harrastaja.


--------------------------
[Edit. lisäys] Viitaten edelliseen kirjoitukseeni: Kun yksi kuva puhuu paremmin kuin tuhat sanaa (Lähde: Business Insider):

Puhe pakotteista Venäjää vastaan on (Sori vaan Ukraina) tyhjää tuulenpieksäntää nykyolosuhteissa. Saksa tai EU eivät suostu pakotteisiin Venäjää vastaan, koska kaasun tulon loppumiseen hyytyisi Saksan talous, ja se suistaisi koko Euroopan lamaan (EU:n talous keikkuu nytkin nippa nappa kuilun partaan paremmalla puolen juuri Saksan takia). EU ei ala tästä syystä millekään Venäjää vastaan. Ja Moskovassa tämä tiedetään. Venäjän palliote Saksasta ja Euroopasta, kuten olen jo vuosia sitten sanonut.

Talous rysähtää pian entistä pahemmin - propagandasta huolimatta

Kun todellisuus lyö korville, turvaudutaan propagandaan. Näin on käynyt nytkin. Keskuspankit ovat syytäneet virtuaalirahaa pankeille massiiviset määrät, ja pakkohan sen öljyn on jossain vaiheessa näkyä laineillakin; pörssikurssit ovat olleet viimeaikoina lievässä nousussa.

Edellä mainittu on saanut epätoivoiset optimistit tarttumaan tähän oljenkorteen ja jo parin viikon ajan on nähtu jos jonkinlaista ulostuloa, ihan pääministeri- ja keskuspankkijohtotasoa myöten, siitä miten nyt pahin olisi takana.

Ei muuten ole. Ei vielä.

Tämä kriisi ei ole ohi, ennenkuin kaikki oleelliset miinat ovat lauenneet taloudesta. EU:n puolella kaksi pahinta - Espanja ja Italia - ovat vielä lasahtamatta. Positiivisuuden lietsonnalla onkin vain yksi tarkoitus - saada epätoivon vimmalla jostain vielä höynäytettäviä sijoittamaan rahansa uppoaviin bisneksiin ja pankkeihin.
Menee vielä vähintään useampi vuosi, ennenkuin voidaan oikeasti puhua jonkinlaisesta vakaammasta kasvusta.

Mutta katsotaanpas, mitä sitä ennen on tuleva.

Ensinnäkin pankkien, valtioiden ja muiden toimijoiden vastareaktiot vuoden 2008 äkilliseen romahdukseen ja sen jälkeisiin kuohuntoihin ovat onnistuneet peittämään useimpien silmiltä talouskriisin pahimmat seuraukset.
Totta kai monet ovat huomanneet yleisen elintason romahtamisen - erityisesti USA:n alemman keskiluokan sekä Etelä-Euroopan osalta - suurtyöttömyyden, yhteiskunnalliset levottomuudet ja kuohunnat sekä taloudellisen vallan keskittämisen ja lähes pakotteiden omaisesti läpiajetut uudistukset tai sellaisten yritykset. Nämä on kuitenkin ns. kuplassa elävien puolelta jätetty huomiotta, jotta on voitu ylläpitää perusteettomia toiveita pikaisesta elpymisestä ja näin voitu jatkaa vastuutonta politiikka - irvokkaana erimerkkinä Kataisen puheet "vastuusta" ja sen kantamisesta.

On siis työnnetty päät pensaisiin ja vastuuttomasti jatkettu politiikkaa, jolla on - pääosin vieläpä velaksi - pumpattu lisää löysää rahaa ja pankki- ja pörssijärjestelmiin. Sillä aikaan kun päättäjät ja ne muut joilla on erittäin paljon vain menetettävää ovat turruttaneet itsensä perusteettomalla diipadaapalla, maailmantalouden kriisi pahoine ongelmineen ei ole hävinnyt yhtään minnekään.

On menetetty viisi kallisarvoista vuotta tekemättä juurikaan mitään sellaista, joka aikuisten oikeasti olisi auttanut. EU-maiden ja itse asiassa laajemmin kaikkien länsimaiden johtajat ovat vain toimillaan pitkittäneet ja syventäneet päällämme ryskävää myrskyä. Tuloksena tästä on länsimaiden ja erityisesti Euroopan sekä USA:n yhteiskuntien hyvin pitkäaikainen taantuminen.

Maailmantalouden rakennelma on tänäpäivänä itse asiassa paljon heikompi ja huterampi kuin vuonna 2008 kriisin alkaessa. USA:n keskuspankin ja hallinnon toimet ovat olleet koko ajan lisäbensan syöttämistä palavaan taloon, samoin Euroopan tukipakettipolitiikka ja EKP:n velkakirjaostot. Olisi korkea aika hylätä tällaiset politiikat, purkaa toimimattomat järjestelmät kuten Euro ja lopettaa politiikka, jonka seurauksena voi olla vain jättimäinen stagflaatio tai suiperinflaatio.

Mutta näin ei valitettavasti olla tekemässä, ei vaikka nyt on tulossa päälle W-käyräisen jättikriisin toinen syvä syöksy. Vai ollaanko kilttejä JykäJutalle ja nimitetään tätä ihan uudeksi rytinäksi? Entinenhän ihan juuri äsken jo selätettiin, ainakin jos heitä uskomme? No, joka tapauksessa Kataiselle on tulossa nyt hätä käteen, nimitettiin tätä sitten kakkoseksi tai ei.

Maailmantalouden tilanne on karannut joka tapauksessa täysin päättäjien hallinnasta. Olemmme tilanteessa, jossa mitkään välittömät toimet - joihin euromaiden hallituksilla olisi edes etäisesti halua tai vähänkään ideologisesti varaa menettämättä täysin kasvojaan - eivät enää auta.

Illuusiot eli harhakuvat jotka vielä riivaavat joitakin patologisimpia pakko-optimisteja ovat aivan kohta karisemassa pois (tai ainahan ne voiva alkaa leikkimään samaa leikkiä kuin Saddam Husseinin ex-tiedotusministeri). Kiinan talous on sakkaamassa, samoin muut Aasian taloduet ja Australian sekä monien nousevien talouksien. Pian Kiinankaan kone ei enää vedä, jolloin viimeinen suuri ostaja kaikkoaa euroopan vientiä vetämästä. Korot ovat nousussa, palkat laskussa, sosiaaliset levottomuudet lisääntyvät ja USA:n todellinen työttömyyslukema - tilastokosmetiikasta siivottuna - sekin nousussa (todellisuudessa yli 11 %).

Markkinoiden hermot alkavat rakoilla, eikä enää kytätä silmä kovana sitä, milloin tehdään seuraava ennätysvoitto, vaan milloin myydä osakkeet tarpeeksi ajoissa ettei tule takkiin. Tokion pörssikin on tippunut yli 20% vain kolmessa viikossa. Ja tuli jatkaa leviämistään. Viimeiset "linakkeet" joita keskuspankit vielä jokin aika sitten pystyivät toimillaan hillitsemään - pörssit, korot ja valuutanvaihtokurssit - ovat karanneet ja karkaamassa keskuspankkiirien näpeistä. Elämme kontrollin menettämisen aikaa.

Keskuspankkien, erityisesti FED:n, elvytystoimet ovat aikaansaaneet sen, että virtuaalitalous on kasvanut entisestään ja jopa suuremmalla voimalla, eikä tätä ole saatu tasapainoon. Jälleen kerran pumpataan lisää ilmaa kuplaan, joka ei ollut vielä tyhjentynyt entisistäkään liikailmoista. Talouskuplan puhkeamista on koitettu estää pumppaamalla siihen ilmaa nopeammin kuin siitä pihisee ulos, vaikka kuplan pinta on heikompi kuin ennen ensimmäistä poksahtelua.

Tästä johtuu, että maailantalous on lähdössä uuteen jättisyöksyyn.

Kuluneen kevään keskuspankkielvytyskierroksen jälkeen IMF on koittanut saada EU:n lisäämään elvytystä, jotta Euroopan talous ei jymähtäisi kiinni. USA:n, Japanin ja brittien tilanne on jälleen kiristymässä; kannettu vesi ei pysynytkään kaivossa. Suitsutettua talouden nousua kun ei pitemmässä juoksussa tullutkaan - propagandasta huolimatta. Siksi onkin jännää, miksi nyt EU:ssa ollaan tartuttu samaan propaganda-aseeseen, mutta se lienee ymmärrettävää kun tajuaa, että muuta ei oikeastaan enää ole repertuaarissa jälkellä. Sodassakin aatteellinen ja fiktiivinen propaganda korvaa uutiset siinä vaiheessa kun alkaa tulla pahasti takkiin.

Käynnistymässä oleva toinen syöksykiere olisi ehkä saatettu välttää, jos jo ajoissa olisi tajuttu se, että suuret talousjärjestelmät ovat olleet rakenteellisesti kykenemättömiä uudistamaan itseään, eivätkä ole missään vaiheessa kyenneet käyttämään talouden korjaamiseksi kuin niitä samoja temppuja, jotka alunperinkin johtivat kriisiin.

Pankit jotka ovat "liian suuria kaatuakseen" olisi pitänyt pilkkoa jo 2008 rytinän jälkeen ja vastuutonta talouspolitiikkaa harjoittaneilta valtioilta laittaa rahahanat kiinni jo viimeistään 2009 tienoilla. Sen sijaan maailmantalouden suuret pelurit ja säätelijätahot ovat todistaneet meille täydellisen kyvyttömyytensä ja voimattomuutensa kriisin hoidossa.

Koska epävakaita järjestelmiä ei haluttu purkaa, tullaan nyt maksamaan kova hinta.

Kuten olen aiemmin sanonut, EU-johtajat ja Suomen johtavat puolueet haluavat hulluudessaan pitää kiinni Eurosta vaikka kuolemaan asti, koska koko eliitti on viimeiset 20 vuotta pistänyt arvovaltansa, uravalintansa, eläkesuunnitelmansa ja ylpeytensä kiinni liittovaltiohankkeeseen. Sen hintana on paitsi kansojen varallisuuden menettäminen, demokratian ja kansallisen itsenäisyyden menettäminen.

Kun kerran köyhdytään, olisi kiva edes olla vapaa, mutta JykäJutta&Co kahlitsee toki mielellään Suomi-Neidon EU-orjakaleerin ruumaan ja naulaa vaikka oman ruskean kielensä kiinni EU-eliitin PRC:seen mieluumin kuin lopettaa palvomasta suurta ja mahtavaa eurostoliittoa ja sen mahtavia pankkiireja.

Näin pahaksi tilanne tulee vielä menemään

Tähän asti kriisi näyttää menneen juuri kuten on kriittisessä leirissä ennusteltu, joten ajattelin vielä vähän tiivistäen listata, ihan vain hahmottamisen helpottamiseksi, miten pahaksi käsillä oleva kriisi menee noin käytännön tasolla.

- Euro pysyy valitettavasti kasassa, mutta sen hinta on itsenäisyyden ja demokratian lopullinen menettäminen ja keskusjohtoinen liittovaltio, kansalaisvapauksien rajoittaminen ja kovat otteet erilaisten kansannousujen ja levottomuuksien kukistamisessa.

- Eurooppalaisten yleinen elintaso romahtaa rajusti samalla kun tuloerot kasvavat entisestään. Keskiluokka supistuu rajusti, superrikkaat rikastuvat entistä enemän.

- 80% maanosan väestöstä tipahtaa elin- ja tulotasoltaan (kriisiä edeltävällä mittarilla) pienituloisiksi tai köyhiksi. Alueelliset erot korostuvat entisestään siten, että unioin periferiassa köyhyys on suurempaa ja tuloerot jyrkempiä kuin ydinalueilla.

- Työttömyys nousee kaikkien aikojen ennätyslukemiin - myös Suomessa. Tilastokosmetiikasta siivottu työttömyyslukema tulee tässäkin maassa paukkumaan Kreikan lukemissa.

- Se, mitä nyt kutsutaan hyvinvointivaltioksi, tulee tiensä päähän; terveyspalveluja vain rikkaille/maksukykyisille, samalla kun "köyhäinhoito" jää lähinnä palvelemaan turvallisuus- ja kontrollitarkoituksia (tyyliin ruoka-apua ei saa jos mellakoit, jne.)

- Melkoinen osa kansasta - ei pelkästään työttömät, eläkeläiset tai opiskelijat - on pakotettu hakemaan leivänjatketta omilta puutarha- ja mökkipalstoilta.

- Sosiaalinen katastrofi ja kansalaisyhteiskunnan romahtaminen tarkoittavat paitsi vastaavia levottomuuksia ja mellakoita kuin Etelä-Euroopassa, myös yleisen turvallisuuden ja yhteiskunnallisen vakauden romahtamista. Suomessa tämä pahimillaan tarkoittaa rikollisuuden, huumeiden, pimeän talouden, prostituution, jne. osalta samanlaista tilannetta kuin Venäjällä on totuttu näkemään.

- Koska kyse ei ole pelkästään Euroalueen kriisistä, vaan maailmanlaajuisesta järjestelmäkriisistä, jossa koko 1945 syntynyt USA-johtoinen maailmanjärjestys on suistumassa uuteen levottomuuksien aikakauteen, tulemme näkemään melkoista teurastusta ja tuhoa erilaisten alueellisten sotien -  todennäköisesti jopa suursodan - muodossa vuosikymmenen taitetta kohti mentäessä.


Tervetuloa uuteen, uljaaseen Eurooppaan ja maailmaan.

EU on muuttumassa kansojen keskitysleiriksi, jonka portilla seisoo saksalainen vartioimassa.

Kaikki nääntyvät, heikoimmat tapetaan, ja jokaisen jäsenmaan hallitukset toimivat lähinnä sonderkommandoina, jotka ylimääräisiä ruokakuponkeja vastaan kyttäävät ja pitävät oman vankiparakkinsa uhreja kurissa.

Jos tosissasi haluat muuttaa kehityksen suuntaa omalta tai Suomen osalta, pelkkä paskanjauhanta tai äänestäminen ei enää riitä (minkä jokainen ajatteleva yksilö tajunnee itseksin).

Tulee vielä aika, jolloin paitsi moraali ja oikeus, myös hengissä selviäminen edellyttää sitä, että lakeja rikotaan - enkä nyt viittaa mihinkään päiviräsäsiin.

Siinä missä eteläeurooppalainen henkinen mentaliteetti johtaa massojen paineiden purkautumiseen mielenosoituksiin ja mellakoihin, suomalainen tekee toisin. Hän kiristää hampaitaa - viimeiseen asti - kunnen kuppi läikkyy yli. Silloin ei enää ole kyse vain mielenosoituksista ja kansankokouksista; muistakaa sisällissota.

Uskokaa tai olkaa uskomatta.

Kun rähinät alkavat täälläkin, minä ilmoitan täten peseväni omalta osaltani käteni; En ole vaiennut enkä seisonut tumput suorina. Olen osaltani varoittanut, puhunut ja koittanut valistaa, sekä osallistunut politiikkaan koittaakseni estää vallitsevaa katastrofaalista kehityssuuntaa, eli tehnyt inhimillisesti ja lain sallimissa rajoissa sen mitä kansalaisena olen pystynyt.


Veli-Pekka Kortelainen

P. S. Aika mennä mökille kuokkimaan maata itsekin.

Welcome to the United Corporate Socialist States of Europe

Hiljaiseksi vetää.

Eurojärjestelmä on kuilun partaalla, talous käytännössä syöksyssä, Kypros käytännössä jo irti systeemistä, Etelä-Euroopan taloudet romahtamassa, ja vain ajan kysymys milloin Ranskasta tulee seuraava Kreikka.

Paitsi kun Isoilla Pojilla on meille ikävä pelastus-uutinen:

Koko roska voidaan pelastaa, ja pelastetaankin, mutta sen hintana on demokratia ja kansallisvaltioiden itsenäisyyden lopullinen menettäminen; EU-liittovaltio, jossa valta on yhtä keskitettyä ja "demokratia" yhtä kulissia kuin Neuvostoliitossa oli.

Ikävää lisäksi on, että tällä kyllä pelastettaan EU ja Euro, mutta ei taloutta. Talous tulee sukeltamaan joka tapauksessa, rajusti, traagisesti ja syvään.

V-käyrä alkaa olla sietämättömän korkealla.

Siksi lähetänkin EU-herroille heidän ymmärtämällään unionin valtakielellä ja arvostamansa suuren säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozartin sanoilla syvältä ja perimmäisiltä pohjilta oikein erityisellä lämmöllä terveisiä;

Kyproksen kriisi ja kilpailu Euraasian herruudesta

Tajuatteko mistä tässä Kypros-hommassa on isossa pelissä kyse?

Kyproksen talousvesien alla on suunilleen Saudi-Arabian vastaaviin verrannolliset kaasu- ja öljyvarat. Siksi sekä EU että Venäjä oikeasti kulissien takana kilpailivat siitä, kumpi "pelastaa" Kyproksen.

Jos Kypros tippuisi Venäjän takataskuun, olisi se heille oikea geopoliittinen ja taloudellinen tuplajackpot. Vastaavasti Kyproksen pysyminen EU:ssa ja eurossa voi pelastaa EU:n tulevaisuudessa (yhdessä mm. Keski-Euroopan liuskekaasuvarantojen kanssa) energiaomavaraiseksi ja riippumattomaksi Venäjästä tai arabeista.

Siksi EU "pelasti" Kyproksen vastoin Kyproslaisten tahtoa tavalla, joka vie voitot maassa olevilta venäläisiltä talletuksilta. Nyt Venäjä menettää asemiaan ja vaikutusvaltaansa saarella, eikä maa ole enää vaarassa tipahtaa Venäjän takataskuun.

Rahojen vieminen voimissaan olevan ydinasemahdin eliitiltä tilanteessa, jossa geopoliittiset mannerlaatat rutisevat koko Lähi-idässä on ihan helvetin tyhmää, ja kostautuu EU:lle sekä lännelle vielä tulevaisuudessa.Kyse ei olekaan normaalista talouspolitiikasta, tai edes kriisitalouspolitiikasta, vaan suurvaltojen välisestä taloudellisesta sodankäynnistä.

Syy, miksi esim. Magnitskin tapaus on noussut vastattain taas julkisuuteen ja miksi juuri Kyproksen "venäläistä mafiarahaa" on parjattu paljon mediassa, ja jätetty huomiotta että länsieliitti harjoittaa samanlaista rahanpesua, on se, että merkittävä osa fyffestä on Venäjän nykyjohdon ja heitä lähellä olevien tahojen omistuksessa. Vastaavaa suurten talletusten pakkoveroa tuskin nähtäisiin esim. Bahamalla, Cayman-saarilla, Englannin Kanaalin saarilla, Luxemburgissa, jne. Ei, vaikka nämä joutuisivat yhtä pahaan jamaan kuin Kypros.

Jos Venäjä savustetaan kokonaan ulos Kyprokselta, Venäjä panostaa entistäkin enemmän Assadiin ja lännelle vihamielisiin shiialais-hallintoihin Syyriassa eli tulevassa Länsi-Syyriassa (Syyrian rannikko+vuoristo, shiialainen Syyria vs. Itä-Syyria, sunnalainen), sekä Libanonissa, jolloin Venäjä saa tukevan jalansijan itäisen Välimeren altaan energiavarantoihin, Kyproksen menettämisestä huolimatta.

USA, EU, tai Israel eivät tietenkään takuulla tästä pidä. Aasian geopoliittinen shakkilauta ei anna vaihtoehtoja: Jos länsi onnistuu pesemään Venäjän irti myös Syyriasta, mennään pakosta kohti uutta asevarustelukierrettä ja "Kylmää sotaa". Venäjällä kun ei Syyrian asemien menettämisen jälkeen ole juuri muita vaihtoehtoja kuin tehdä avoin ja kattava - täysimittainen - sotilasliitto Iranin kanssa, estääkseen USA:ta pääsemästä Kaspian merelle ja Keski-Aasiaan.

------------------------------------
Edit. lisäys:

Itäisen Välimeren altaan energiareservit? No, pelkästään Israelilla arvellaan olevan potentiaalisesti saman verran kaasua talousvesillään kuin mitä Saudeilla nyt tiedetään olevan.

Kreikan kriisistä puhuttaessa kannattaa muistaa, että pelkästään heidän aluevesillään kaasua arvellaan nykyhinnoilla olevan jopa yli triljoonan taalan edestä.

Syyrian kriisissä on kyse samasta. Syyrian ja Libanonin talousvesillä saattaa olla saman verran kaasua kuin Israelilla arvioidaan olevan (ja lisäksi merkittävästi öljyä). Siksi länsi syöttää koko ajan aseita ja palkkasotureita kapinallisille (vain 12-14% Vapaan Syyrian armeijan taistelijoista on syyrialaisia).

Jos Kreikalla on yli triljoonan taalan edestä kaasua, Israelilla saman verran kuin Saudeilla, ja Syyrialla sekä Libanonilla mahdollisesti saman verran, voidaan päätellä, että Kypros - alueen sydän - on todellinen geopoliittinen energiatuplajättipotti...

Suuren yleisön olisi jo aika herätä siihen tosiasiaan, että Välimeren pohjukka tulee olemaan yhtä tärkeä tai todennäköisesti tärkeämpi maailmanpolitiikan polttopiste kuin Persian lahti ja Arabian niemimaa yhteensä.

Jytkysen jälkeen - Turhaa pessimismiä?

En haluaisi olla liian pessimisti, mutta koska ajattelen tulevaisuutta pitemmälle, on pakko. Näyttää ikävästi siltä, että PS:n kuntavaalijytkynen jäi aivan liian pieneksi luomaan vakavasti painetta nykyhallitukselle. Vastaavasti demarit eivät ottaneet pahasti takkiin, mikä olisi ollut muutoksen toinen edellytys.

Eli toisin kuin arvioin viime tammikuussa, nykyhallitus tulnee sittenkin istumaan hallituskauden loppuun asti. Sillä on erittäin traagiset seuraukset Suomen kannalta.

Tänä talvena nimittäin ajetaan EU:ssa läpi pankkivalvonta, budjettikuri ja pari muutakin "integraatiota vahvistavaa" juttua. Kun nämä yhdistetään edellisiin "nauloihin Suomen itsenäisyyden ruumisarkussa" eli 2008 perussopimukseen, ERVV/EVM sitoumuksiin ja taannoiseen EU-jäsenyyden kirjaamiseen perustuslakiimme, niin seuraus on se että Suomi sidotaan tiukasti kahleilla uppoavan Titanicin kanteen, ja hallituksemme on tämän kaiken takuumies.

Jos meillä olis ollut toivoa hallituksen kaatumisesta vasemmistopuolueiden tappion kautta, meillä olisi ollut toivoa Suomen linjan muuttamisesta ensi kevättalvella. Nyt sitä ei ole.

Kevään -11 vaaleista alkanut etsikoaika tai toimintaikkuna Suomen pelastamiseksi on sulkeutunut. Vaikka PS ja/tai oppositio saisi suurvoiton 2015 ek-vaaleissa, sillä ei olisi enää vaikutusta, koska kaikki tärkeät päätökset ja päätösvalta on siihen mennessä siirretty Unionille.

Kunnissa PS voinee tehdä ja vaikuttaa yhteen jos toiseenkin asiaan, mutta valitettavasti Suomen itsenäisyyttä ei voi enää pelastaa perinteisen politiikan ja pelkän demokratian keinoin. Harkitsen vakavasti pyyhkeen heittämistä kehään tämän suhteen.

Mitä tässä voisi enää tehdä Suomen pelastamiseksi?

Adolf Hitler sai Nobelin rauhanpalkinnon

ILTA-JORMA|OSLO
Saksan Valtakunnanjohtaja Adolf Hitler on saanut postuumisti Nobelin rauhanpalkinnon. Norjan parlamentti julkisti tänään keskipäivällä rauhanpalkinnon Oslossa. Palkinnon perusteina on natsien Hitlerin johdolla suunnitteleman EU:n aikaansaama rauhan aika Eurooppaan toisen maailmansodan jälkeen.

- Halusimme talouskriisin keskellä korostaa tätä natsien tärkeintä saavutusta: Euroopan Unionia, Nobel-komitea perustelee  päätöstään.

Palkinnon taustalla on Saksan ja Ranskan sotaisa historia, joka on vaikuttanut koko maanosan kehittymiseen. 1800- ja 1900-luvuilla maat kävivät useita verisiä ja tuhoisia sotia. Molemmat maailmansodat ovat liittyneet keskeisesti näiden kahden maan välisiin kiistoihin.

Vaikka Euroopan rauhan ovat oikeasti taanneet kahden ei-eurooppalaisen supervallan ydinaseet  ja pelko molemminpuolisesta täystuhosta eikä suinkaan maanosan yhdentyminen, niin Nobel komitea halusi palkita natsit onnistuneesti läpiviedystä projektista.

- EU on tehnyt välttämättömyydestä hyveen ja osoittanut ihailtavaa markkinointitaitoa ottaessaan kunnia rauhan säilymisestä supervalloilta ja näiden ydinasearsenaalilta, Nobel-komitea toteaa.

Vaikka EU oli jo suunnitelmissa ennen sotaa, niin suunnitelmia alettiin viimeistellä vasta sota aikana. 1942 Natsit liittolaisineen laativat suunnitelman, jonka nimi oli "Europäischer Wirtschaftsgemeinsaft". Tuolloin laadittiin yhteinen pöytäkirja ja sopimus yhteiseurooppalaisesta markkina-alueesta ja taloudellisesta yhteistyöstä Saksan, Ranskan Belgian, Hollannin, Espanjan, Tanskan, Norjan ja Italian kesken.

Toisen maailmansodan jälkeen tämä natsien suunnitelma kaivettiin salkun pohjilta ja 1954 perustettiin Euroopan Hiili- ja teräsyhteisö. Tähän vaikutti osaltaan se, että Eurooppa oli ulkoeurooppalaisten supervaltojen ylivallan alla puristuksissa ja eurooppalainen eliitti halusi integraatiota, ettei heidän intressinsä jäisi USA:n ja Neuvostoliiton jalkoihin.

Tästä syystä Euroopan Unioni ja sen edeltäjät ovat pyrkineet sitomaan Saksan ja Ranskan toisiinsa poliittisesti ja taloudellisesti. Eliittinatsien tavoite on alusta asti ollut rakentaa yleiseuroopalainen eliitin johtama imperiumi. Projekti on markkinoitu kuitenkin rauhan takaajana. Tässä EU on Nobel-komitean mukaan onnistunut.

- EU on onnistunut tekemään todeksi natsien hienot suunnitelmat Eurooppalaisesta talous- ja vapaakauppa-alueesta sekä poliittisesta unionista. EU on juuri sitä, mitä suunniteltiin vuonna -42 ja paljon enemmänkin, komitea kiittelee.

- Berliinin muurin murtuminen mahdollisti myös Itä-Euroopan maiden EU-jäsenyyden, mikä aloitti kokonaan uuden kauden eurooppalaisessa historiassa, komitea perustelee.

- Jako itään ja länteen on lähes kokonaan päättynyt; eliitin ylivalta on vahvistunut; monet eri kansat on onnistuneesti saatu osaksi samaa imperiumia.

Ensi vuonna jatkuva EU:n laajentuminen Balkanin niemimaalle on edesauttanut komitean mukaan suunnitelman etenemistä alueella 1990-luvun Jugoslavian hajoamissotien jälkeen.

- Balkanin kansojen alistaminen ja integrointi Imperiumiin jäikin sota-aikana pahasti kesken. Nyt siinä ollaan onnistumassa EU:n kautta, komitea kiittelee.

Myös jäsenneuvottelut Turkin kanssa ovat edistyneet.

- Euroopan unioni on auttanut saattamaan natsien suunnitelmat täytäntön koko maanosassa, komitea perustelee.

Rauhanpalkinto jaetaan Alfred Nobelin testamentin pohjalta. Nobel-säätiö perustettiin 1895.

Hitler kommentoi uutista järkyttyneen epäuskoisena haudan ja ylipitkiksi ryöpsähtäneiden nenäkarvojensa takaa

-----------------------
-------------
-----

P.S. Kylmän sodan aikainen väite, että "Neuvostoliiton ydinohjukset rauhan ohjuksia" on uskottavampi ja todempi kuin väite EU:sta rauhan takaajana.

P.P.S. "Sakarias Lehtomäen" lisäksi myös antifasistinen Kunnollisvaalit-sivusto tukee vaalimainontaani. Kiitän kaikkia tukijoita.

Eurostoliitto pystyyn vaikka väkisin - Kreikan kaltainen sekasorto Suomeen?

Omassa Puheenvuoro-kirjoituksessaan Jukka S. Hankamäki lateli ehkä hieman lakonisesti mutta paikkansa pitävästi mitä tuleva vuosi tuo EU:n liittovaltiokehityksen ja talouden suhteen tullessaan.

Kuten olen itsekin todennut jo monta kertaa, on väistämätöntä, että Espanja ja Italia kaatuvat syliin ja sen jälkeen ollaan nollapisteessä, jossa on valittava joko täysimittainen liittovaltio tai EU:n disintegraatio (toivon ja rukoilen sitä hajoamista).

Vuonna 2009 Suomeen iskenyt reaalitalouden lama - jonka vaikutusta on toistaiseksi pidetty aisoissa velkakuplaa pumppaamalla - kestää vielä vähintään 3 vuotta ja todennäköisesti vielä 5 vuotta. Hallitus tietää tämän. Elinkeinoelämä tietää tämän. Kuntavaaleihin valmistautuvien puolueiden johto tietää tämän. Kaikki toki toivoskelevat, että ensi vuonna helpottaisi, mutta valitettavasti edes täysi liittovaltio ei poista sitä tosiasiaa, että talous sukeltaa vielä vuosia.

Mutta oletteko tosissanne miettineet, mitä kaikkea tämä tuo tullessaan? Talouslama tuo nimittäin suomalaistenkin osaksi - ei vain suhteellisen vaan myös absoluuttisen - köyhyyden, nälän ja kerjäläisyyden. Kyse on mittakaavaltaan suuremmasta rytinästä kuin 1930-luvun lama. Onko kukaan oikeasti miettinyt, mitkä ovat seuraukset?

Syvää nöyryytystä, halveksuntaa, riistetyksi tulemista, alistamista, katkeruutta ja vihaa. Niiden seuraukset eivät ole ihan pikku juttu. Oletteko siis ihan aikuisten oikeasti miettineet, mitä Kreikan kaltainen sekasorto, kaaos, suurmielenosoitukset ja mellakat tarkoittavat Suomen tapauksessa?

Suomalaisen pinna on pitkä, mutta kun se katkeaa, jälki on paljon pahempaa ja seuraukset paljon syvälle käyvempiä kuin monissa muissa kulttuureissa. Tässä mielessä suomalaiset muistuttavat kansanluonteeltaan venäläisiä.

Tsaarit aikanaan tiesivät, että venäläisen yhteiskunnan pystyssäpysyminen riippui viime kädessä siitä, että hallitsijoiden ja kansan välillä vallitsi eräänlainen slaavilaiseen heimovaistoon perustuva primitiivinen yhteiskuntasopimus tai kauhun tasapaino. Kansa nieli vuosisadat riistoa, nöyryytystä, alistamista ja julmuuksia, niin kauan kuin se koki, että sillä oli valtiovalta ja hallitsijat jotka viimekädessä kuitenkin ajoivat valtakunnan etua.

Slaavilainen perusluonne on kaikesta alistamisesta ja orjuutuksesta huolimatta ylpeä; venäläinen kestää melkein mitä tahansa, kunhan hänelle voidaan perustella, että se on valtakunnan ja sitä kautta myös - edes jotenkin - myös kansan etu.

Tsaarit miettivät, mitä tapahtuisi, jos tämä vaistonvarainen "yhteiskuntasopimus" rikkoutuisi. Kommunismin valtaannousun jälkeen kaikki tiesivät; jokin raja se on venäläisenkin sietokyvyllä.

Toistan kysymyksen; mitä tapahtuu kun suomalaisen mitta tulee täyteen? Entä jos Suomeen tulee "ugrikevät"?

Jos ugrikevät tulisi Suomessa, se tapahtuisi maassa, jossa olisi purkautumassa - ei vain muutaman vuoden - vaan kokonaisen parin vuosikymmenen katkeruus, kauna, viha ja pahoinvointi. Kyllä - Minä kehoitan muistamaan, ettei nuijakapina tai kansalaissota syntyneet tyhjästä.

Kreikan tai arabimaailman mittakaavassa tapahtuva "massojen pinnan katkeaminen" eli se kun kansa hylkää tavanomaiset poliittiset ja demokraattiset vaikutuskanavat tarkoittaisi Suomessa mahdollisesti jotain hyvin vakavaa.

On syytä muistaa, että Suomessa kansalla on laillisesti puolitoista miljoonaa asetta, joista yli 400 000 kiväärejä, plus laittomia aseita useita satoja tuhansia. Samaan aikaan kun sosiaalinen ja taloudellinen turvaverkko on rapautumassa kiihtyvällä tahdilla, poliisin ja oikeusviranomaisten resursseja leikataan.

On suorastaan niin yleistietoa, että luulisi olevan turha muistuttaa ketään siitä, miten köyhyys, pahoinvointi ja turvattomuus toimivat väkivallan, rikollisuuden ja ääriliikkeiden kasvualustana.

Ihmiset tuntevat monin paikoin jo nyt olonsa turvattomiksi. Joissain kunnissa suunnitellaan poliisin säästöjen takia omia "kuntakaarteja" järjestyksenvalvonnan ja ihmisten turvallisuuden takaamiseksi.

En halua pelotella ketään, mutta olisi viimeistään nyt aika ottaa ns. lusikka kauniiseen käteen, silla jos ei ihan konkreettisesti niin kuitenkin, banaanit ja lakritsat loppuvat pian.

Jos valtiovalta jatkaa selän kääntämistä sille kansalle, jota sen pitäisi edustaa, johtaa se pahimmillaan siihen, että kansan pinnan katkeamisen seuraamusta ei voi padota enää muulla kuin väkivallalla.

Tajuaakohan nykyhallintomme, millaista uhkapeliä he ovat pelaamassa?

Meillä on kuitenkin vielä vuosi-pari aikaa valmistautua ja estää pahin. Sen sijaan, että valtio ottaa velkaa kriisimaiden velkojen maksuun ja roikkuu mukana roskavaluuttajärjestelmässä, jossa valuutta eli euro on itse kriisin perimmäinen syy ja ongelma, lainanottomarginaali pitäisi nostaa ja käyttää oman maan ja kansan asioiden parantamiseen - ja myös kriisiturvallisuuden nostamiseen.

Muussa tapauksessa meillä on 5 vuoden päästä tilanne, jossa voidaan todeta, että hallituksella ja valtiovallalla on homma lähtenyt todella pahasti lapasesta.

Ja jos näin käy, niin kysymys kuuluu; kutsuuko hallitus tällöin apuun - jo nyt vallitsevien lakien ja sopimusten mukaan - Eurokorpsin ja eurosantarmit tukahduttamaan kovat piipussa suomalaista kansannousua? Vähän kuin Baltiassa vuonna 1991.

Toisaalta ehkäpä se olisi aivan oikea historian tuomio eurosto-eliitille ja federalisti-hallituksellemme tajuta yhtä selvästi ja totaalisesti kuin kommunistit Neuvostoliiton hajotessa, että he ovat väärällä puolella - Pahan Valtakunnan puolella - historiallista rintamalinjaa, Euroopan kansojen historiallisessa taistelussa vapauden, oikeuden ja kansanvallan puolesta.

---------------
------
---




Edit. 24.9. Lisäystä. Kirjoitin nämä alla olevat jutut alkujaan kommentteina yllä olevaan juttuuni Uuden Suomen blogissani, koska ne sivuavat aihetta, liitän ne tähän:

Tarkoitan, että sen sijaan että Suomi ottaa hirveän määrän lainaa auttaakseen kriisimaita (takausvastuut nimittäin tulevat kaatumaan syliin täysimääräisinä, ja se tarkoittaa, että ne maksetaan lainalla), Suomi ottaisikin itselleen kerralla isohkon potin "kehitys-, investointi-, ja kriisilainaa".

Ensin laitettaisiin ns. "piikki kiinni", täyskäännös europolitiikkaan. Sitten raha käytettäisiin kansallisesti itsekkäästi laman seurausten aallonpohjan madaltamiseen (teollisen tuotannon investointiapurahat, työllisyysprojektit [vain kotimaisille firmoille] vanhukset, lapsiperheet,elintarvikeapu nälkäisille, jne.).

Raha tulisi käyttää myös sosiaaliturvan tason pitämiseen edes kohtuullisena inflaation iskiessä kunnolla, ja poliisin sekä puolustusvoimien säästöjen _perumisesta_ aiheutuviin menoihin, sekä erityisesti kriisivarastojen (elintarvikkeet, polttoainet, lannoitteet, raaka-aine varastot, jne.) täyttämiseen täpötäyteen.

Suomen pitäisi suhtautua käsillä olevaan seuraavaan viitee vuoteen, kuin kyseessä olisi "sota-aika", koska taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti laman isku maallemme voi pahimmassa tapauksessa olla vastaavaa, kuin jos vihollinen hyökkäisi ja tuhoaisi meiltä elintason, teollisuuden&työpaikat, arjen turvallisuuden ja yleisen lain kunnoituksen sekä kansalaismoraalin.

Suuryrityksille jotka ovat menneen talven lumia kansantalouden kannalta, ei pidä enää maksaa jättitukia, ellei niitä käytetä suoraan Suomessa tehtäviin tuotantoinvestointeihin. Jos ei passaa, niin sopeutukoot, menkööt konkurssiin tai lähtekööt (tervemenoa).

Leikata pitää myös joka tapauksessa, ja rajustikin, kaikesta sellaisesta mikä on toisarvoista. Ylempää virkamiehistöä, byrokratiaa, kehitysapua, lähialuetukia, jne. Erityisesti Ulkoministeriötä. Meillä tuhlataan järjettömän paljon laajaan diplomaatti, lähetystö ja edustustoverkkoon. Valtiovarainministeriön sektorilta pitää leikata myös, oppivatpahan olemaan. Leikkaustarve on ainakin 3-5 miljardia, lainarahan nostamisesta huolimatta.

Jos kerran velkaannumme, velkaantukaamme satsaamalla taloutemme, yritystemme, teollisuutemme ja yhteiskuntamme tulevaisuuteen ja kansalaisyhteiskunnan koossapitämiseen, eikä syytämällä rahaa kankkulan kaivoon nimeltä EU.

Eurosta on erotta joka tapauksessa, kysymys kuuluu, teemmekö sen nyt, kun arvioidaan, että oman valuuttamme arvo nousisi suhteessa euroon +15% irtaantuessamme rahaliitosta, vai sitten KUN euro ensin iflatoituu niin, että sen käyvästä arvosta jää jäljelle _vain kolmannes nykyisestä_.

Jos lähdemme ennemmin, ja valuuttamme arvo ponkaisisi +15% ylöspäin, voisimme ensinnäkin aluksi laskea liikkeelle kansantalouteemme ja markkinoille nykyistä tuon määrän enemmän valuuttaa, jotta sen arvo ei nousisi nykyisestä, ja sen jälkeen laskea vielä +20% lisää devalvoidaksemme, jotta vientimme vetäisi niille alueille, joilla on vielä maailman markkinoilla ostovoimaa (Venäjä, Kiina, yms.).

Tiedän, että devalvaatiopuheet kuulostaan nousevien korkojen takia myrkylta asuntolainaa ottaneille, mutta euroon jäämällä tuleva 100-200%:n inflaatio ja sen nostamat korot tulevat olemaan vielä jotain kamalampaa. Pelastusveneessä on ankeaa istua myrskyävällä merellä, mutta Titaniciin jääminen on vielä kamalampaa, uskokaa pois.

Eurooppa ja P-Amerikka eivät viennin kannalta tule vetämään lähivuosina. Selvitäksemme vientiä on lisättävä entisestää EU-alueen ulkopuolelle, kuitenkin jalansija Saksassa ja Ruotsissa on syytä säilyttää.

-----------------

Sinänsä ei tule pelätä, jos tässä maassa järjestyksenpitoa joudutaan sälyttämään kuntien ja vapaaehtoisorganisaatioiden kontolle, kunhan se tehdään oikein.

Suomalaiset "fasistit" eivät, sen perusteella mitä olen heidän juttujaan seurannut, rupea omia ampumaan toisia suomalaisia tai ala "suurpääomien hyödyllisiksi idiooteiksi". Jos jonkinlaisia kansalaiskaarteja aletaan tässä maassa joskus perustaa, on pidettävä huoli, että suojeluskuntien alkuperäinen idea (puolueisiin ja poliittisiin suuntauksiin sitoutumaton laillisuusvalvonta) toteutuu, eikä tule uutta punaiset vs. valkkarit -juttua.

Siinä missä kansalaissodan aikaan Suomen työväestö oli harhautettu ja agitoitu pelaamaan kommunististen internatsien pussiin ja Suomen liittämiseksi Neuvostoliittoon, eli siis olivat "hyödyllisten idioottien" roolissa, ajautuivat tämän seurauksena suojeluskunnat saksalaisen pääoman aseelliseksi siiveksi (alunperin neutraalista tausta-ajatuksesta huolimatta).

"Fasistien" sijaan joudumme olemaan enemmän huolissamme järjestäytyneen rikollisuuden, jengien, rappio-anarkistien ja ns. kiljuskinien suhteen. Elinolojen huonontuessa ja laillisuusvalvonnan rapautuessa kiusaus tienata leipää pöytään epärehellisesti kasvaa eksponentiaalisesti. On olemassa vaara, että rikollisjoukkiot ja jengit hankkivat raskaampaa aseistusta. Poliisin leikkaukset ja rapistuva valvonta sekä Schengen liikkuvuus yhdistettynä siihen tosiasiaan, että Tallinnasta voi torilta ostaa AK-74 rynnäkkökiväärin ja 1000-patruunaa kolmella sadalla eurolla herättää varsin kylmiä väreitä selkäpiissä (myös sinkoja on kaupan).

On pidettävä huoli, että jos kunnat tai järjestöt alkavat ottaa yleisen järjestyksen valvontavastuutta poliisin joutuessa vetäytymään leikkausten takia "etulinjasta", niin "kuntavartiot" toimivat a) demokraattisella mandaatilla (kunnanvaltuustojen päätöksillä ja ohjauksessa perustettu ja oman kunnallisen lautakunnan/toimielimen valvonnassa toimivia), ja b) viranomaisten valvonnassa (yhteistyö poliisin ja tarvittaessa vaikkapa puolustusvoimien maakuntajoukkojen kanssa).

Kaadetaan hallitus tekemällä SDP:lle rökäletappio kuntavaaleissa!

Toisin kuin voisi luulla, näissä kuntavaaleissa ei Suomen tulevaisuuden kannalta ole tärkeintä PS:n voitto - vaikka se onkin melko tärkeää - vaan SDP:n tappio.

Jos nimittäin nykyinen hallitus pysyy vallassa, EU:sta tehdään tämän kriisin aikana - jo ensi vuonna - täysimittainen liittovaltio, jossa Suomen itsenäisyyden ja suvereenisuuden viimeisetkin rippeet menevät niin, että niitä ei saada enää takaisin ilman uutta itsenäisyyssotaa.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut toivoen ja ennustaen hallituksen kaatumista, niin viime keväänä hallitus lakaisi budjettiriihessä todella roiman listan leikkauksia maton alle kunnes kuntavaalit olisivat ohi. Näin siksi, ettei hallituspuolueille tulisi pahasti takkiin kuntavaaleissa. Nämä leikkauslistat otetaan esiin kuntavaalien jälkeen.

Nyt jos ja kun kuntavaaleissa vasemmistopuolueet ja erityisesti SDP kärsivät roiman tappion, herää demarillakin poliittinen itsesäilytysvaisto. Jos SDP:n kylki vuotaa tarpeeksi, sen hallituskunto lopahtaa, ja viimeistään siinä vaiheessa kun Katainen lyö leikkauslistan eteen, demarilinnakkeessa todetaan, että "Nyt jos me tähän lähdetään niin käy ensi vaaleissa ohraisesti! Ulos, toverit!", ja näin hallitus kaatuu.

Yhtälö on tämä:

a) Edessä on vähintään vielä 2 miljardin lisäleikkaukset tällä hallituskaudella (pahimmillaan jopa yli 5 miljardin leikkaukset, riippuu toki miten paljon hallitus on valmis ottamaan velkaa korolla, joka tulee nousemaan rajusti sillä sekunnilla kun velkaunioni toteutuu).

b) Edessä on vielä vähinään 3, todennnäköisesti jopa 5 lamavuotta.

c) Ennen vuoden 2015 vaaleja istuva hallitus tulee olemaan monta kertaa vihatumpi kuin Esko Ahon "lamahallitus" aikanaan oli.



Hallitus kaatuu vain jos SDP:lle tulee suurtappio. Toki Kokoomuksenkin suurtappio saattaisi puolueen tilanteen tukalaksi, mutta koska Kokoomus on puolue jonka lojaliteetti ei kohdistu kansaan vaan suurpääomaan, sen tappio ei vielä hallitusta kaataisi, sillä hallituksen sama eurostofanaattinen linja jatkuisi joka tapauksessa SDP:n tukemana.

Toki on poliittisesti suotavaa näin perussuomalaisesta näkökulmasta, jos esim. Vihreät ottaisivat takkiin, mutta nyt on yleiseurooppalainen, yleispoliittinen ja talouspoliittinen tilanne niin paha, että on ennen kaikkea keskityttävät tuottamaan SDP:lle suurtappio. Näin siksi, että vain valtava vuotava laskimohaava SDP:n kyljessä - yhdessä valtavan leikkauslistan kanssa -  voi herättää demarien poliittisen itsesuojeluvaiston vuoden 2015 eduskuntavaaleja silmälläpitäen.

Mikään muu ei hallitusta kaada - ja mikään muu ei voi kääntää Suomen suuntaa tarpeeksi ajoissa - kuin uusi hallitus, jossa Katainen ei ole enää pääministeri ja federalistit on tungettu vähemmistöön sekä pakotettu opposition linjalle. Vain jos meilä on ensi alkuvuodesta uusi hallitus, jotain on vielä pelastettavissa liittovaltion jaloista.

Vetoan siis kaikkiin, Isänmaamme, itsenäisyytemme ja kansamme vapauden puolesta; SDP:tä on lyötävä joka päivä kunnes kuntavaalit on ohi!

-------
---
-

P.S. toki oikein mojova tappio ennen kaikkea Kokoomukselle on suotavaa, mutta jos olisi valittava joko tai SDP:n ja Kokoomuksen tappion välillä, niin tilanne vaatii, mitä vaatii.

Itäisen Välimeren öljy&kaasu: Levantin allas on uusi "Persianlahti"

[Lisäys 17.7.2013: Yli vuosi alla olevan kirjoituksen julkaisusta, valtamediat alkavat pikkuhiljaa herätä:

Israel matkalla öljymahdiksi - "Lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabialla" (Talouselämä 15.7.2013) 

"Vähintään 150 miljardia tynnyriä öljyä odottaa poraajaansa Jerusalemin ja Gazan ympäristössä. Maasta löytyy myös parisenkymmentä muuta esiintymää. World Energy Councilin, maailmanlaajuisen energiajärjestön, mukaan Israelista saattaa löytyä yli 250 miljardia tynnyriä öljyä.

Se on lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabiassa oletetaan olevan."]

-------------------------------------------------------------------------------------

Viimevuosien valtavat öljy- ja kaasulöydöt Itäisellä Välimerellä tulevat muuttamaan varsin dramaattisesti koko Lähi-Idän ja Välimeren alueen - sekä koko maailman - geopoliittista tilannetta. Eikä vähäisin merkitykseltään ole edellisessä blogikirjoituksessani kääntämäni artikkeli Israelin energiavaroista. Eikä kyse ole vain merkittävistä vaan aivan valtavista öljy- ja kaasuvarannoista niin sanontu Levantin altaan eli Itäisen Välimeren merenpohjan alueilla.

Kyse on suoraan sanottuna siitä, että Kreikan, Turkin, Kyproksen, Syyrian, Libanonin ja Israelin talousvesien muodostamasta alueesta voi öljy- ja kaasuvarantojensa vuoksi tulla "uusi Persianlahti". Aivan kuten Persian lahden alueellakin on tapahtunut, tulee valtavien energiavarantojen olemassaolo nostattamaan melkoisen mylläkän, mitä tulee geopoliittisiin asetelmiin, turvallisuus- ja talouspolitiikkaan sekä sotilaalliseen jännitteeseen. Saattaapi olla, että nykyinen Lähi-idän konflikti jää merkitykseltään jalkoihin uusien kiistojen ja jännitteiden myötä, kun alueen valtiot kiistelevät oikeuksista energiavarantoihin.

Koko tilanne alkoi kehittyä vuoden 2010 lopulla kun Israelin rannikon läheltä löytyi valtava Leviathaniksi ristitty kaasuesiintymä, vain rapiat 130 kilometriä Haifasta länteen, alueella joka kansainvälisen lain mukaan kuuluu Israelin talousvyöhykkeeseen (raja 200 kilometriä rannasta). Pelkästään tämä yksi esiintymä pystyisi kattamaan Israelin kaasuntarpeen sadaksi vuodeksi. Leviathanin arvellaan sisältävän vähintään 480 miljardia kuutiometriä kaasua. Israelissa mietitäänkin nyt, millä aikataululla maa muuttuu kaasuntuojasta suureksi kaasunviejäksi.

US Geological Survey on tehnyt arvion Itäisen Välimeren hiilivetyvarannoista. Siinä selviteltiin energiareservien suuruutta Aigeian meren altaassa Kreikan, Turkin ja Kyproksen alueilla, Levantin altaassa Libanonin, Israelin ja Syyrian alueilla ja Niilin altaassa Egyptin rannikolla. USGS:n arvio oli varsin shokeeraava. Kun käytettiin apuna kaikkea dataa mitä aikaisemmista porauksista ja geologisista tutkimuksista alueella oli tehty.

Tulokset:

- Levantin altaan löytämättömät öljy- ja kaasuvarannot ovat yhteen laskettuna 1,68 miljardia tynnyrillistä öljyä ja 3454 miljardia kuutiometriä kaasua.

- Niilin altaan löytämättömät öljy- ja kaasuvarannot ovat arviolta 1,6 miljardia tynnyrillistä öljyä ja 6315 miljardia kuutiometriä kaasua.

Kaiken kaikkiaan Itäisen Välimeren alueella USGS:n arvion mukaan yhteensä noin 3,4 miljardia tynnyrillistä öljyä ja noin 9769 miljardia kuutiota kaasua. Jos ylläolevat lukemat eivät muutaisi alueen geopoliittista ja turvallisuuspoliittista tilannetta tai tasapainoa, niin johan olisi kumma. Verrattuna muihin merkittäviin kaasualueiisiin, tilanne on seuraava: Venäjällä oleva Länsi-Siperian allas, joka on maailman suurin tunnettu kaasuesiintymä, sisältää 18 207 miljardia kuutiota kaasua. Muuhun Lähi-itään verrattuna tilanne on se, että lounaisen Saudi-Arabian ja Pohjois-Jemenin alueella oleva Rub Al Khalin kaasuesiintymä on noin 12 060 miljadia kuutiota, itäisen Saudi-Arabian Suur-Ghawarin ylänkö noin 6430 miljardia kuutiota ja Zagros-vuorten poimuttumisvyöhyke Persian lahdella, Irakissa sekä Iranissa noin 6000 miljardia kuutiota.

Itäisellä Välimerellä on siis kaasua puolet siitä määrästä mitä on Länsi-Siperiassa tai Saudi-Arabiassa, ja kolmannes enemmän mitä Persianlahden, Irakin ja Iranin vyöhykkeellä. Se tosiasia, että itäinen Välimeri tuntuu kelluvan valtavien energiavarantojen päällä, on joka tapauksessa laukaissut käyntiin todella suuren luokan geopoliittisen pelin, jolla on todella suuret talouspoliittiset seuraukset.
Ja saattaapa olla että myös sotilaalliset seuraukset.

Mutta meitä Eurooppalaisia kiinnostanee katsoa Kreikan kohtaloa uusin silmin. Vielä muutama vuosi sitten Kreikan hallitus ajatteli, että sen alueilta löydetyt öljy- ja kaasuvarat ratkaisisivat maan taloustilanteen sen omalta kannalta todella hyvin.

Vuonna 2010 Kreikka teetätti selvitykset merialueidensa energiavarannoista, ja tulos oli melkoinen yllätys. Nimittäin arvellaan, että Kreikan merenalaiset öljyvarannot pelkästään Joonian merellä ylittävät 22 miljardia barrelia, ja tämän lisäksi tulee vielä 4 miljardia barrelia Aigeian meren pohojoisosassa. Arvellaan, että Kreikka voisi saada seuraavien 25 vuoden aikana yli 300 miljardin dollarin tulot pelkästään öljystään.

Mutta eteläinen Aigeian meren alue on Kreikan osalta vielä tutkimatta tarkemmin. Jos otetaan huomioon alueeseen kuuluvan Kyproksen vesillä tehdyt löydöt, siellä voipi muhia todellinen jättipotti. Pelkästään kaasua arvellaan alustavasti löytyvän 9000 miljardin dollarin edestä(!).

Ikävä vain että Kreikka on vararikon partaalla ja joutuu luultavasti yksityistämään tämän kaiken, niin satamansa kuin öljy-yhtiönsä, eli luovuttamaan kaiken maansa velkojille suurpankeille, jos tottelevat Brysselin ja Berliinin käskyjä.

Olen sitä mieltä, että Kreikan pitäisi lähteä Eurosta, ja jäädyttää velkojensa maksaminen kunnes saavat energiavaransa käyttöön.

Sotilasjuntta Kreikkaan - Eurofundamentalistien "Prahan kevät"?

Olen jo useaa kertaan maalaillut kirjoituksissani ja kommenteissani sitä mahdollisuutta, että Kreikan kriisi voi johtaa maassa sotilasvallankaappaukseen. Jos nimittäin Kreikan kansa "äänestää väärin" eliitin mielestä, voi pankkiirit todeta, että ehkäpä Euroopassa pitää tehdä sama, mitä suurpääoma on tehnyt monissa kehitysmaissa menneillä vuosikymmenillä. Eli jos velkojilla uhkaa tulla suurtappioita, aletaan laskea, voitaisiinko saatavat periä laittamalla maahan pankkien ja EU:n tukema "perinteinen perintätoimisto" eli sotilahallitus.

Vastaavia pankkien ja suuryhtiöiden tukemia sotilasjunttiahan on ollut mm. Etelä-Amerikassa ja Afrikassa 1960 - 1980-luvuilla. Eli jos suurpääoman edut olivat uhattuna demokraattisesti valitun hallituksen tai laitavasemmiston vallankumousten uhan takia, iso raha osti maahan sotilasjuntan huolehtimaan siitä, että raaka-aineet, korot ja voitot virtasivat edelleen ulos maasta.

Kreikkaan sijoitetun pääoman menetyksen ja saatavien perimisen lisäksi nyt on kyse koko Europrojektista; Kreikan ero ja/tai konkurssi kun uhkaa koko rahaliittoa ja EU:n olemassaoloa. Ja Europrojektiin on pistetty todella paljon pääomaa. Eikä pelkästään aineellista tai taloudellista, vaan valtavat määrät poliittista uskottavuutta ja ideologista pääomaa.

Kreikan kriisi voi laukaista sellaisen myrskyn, joka voi saattaa poliittiseen ja aatteellisen vararikkoon valtavan määrän puolueita ja suurimman osan eurooppalaisista poliitikoista, jotka ovat vannoneet EU:n ja europrojektin nimeen jo yli 20 tai jopa 30 vuotta. Kyse on uhkaavasta arvovalta-tappiosta, joka vetää vertoja kommunistien poliittiseen ja aatteelliseen krapulaan Neuvostoliiton romahdettua.
Pohjimmiltaan kyse on ylpeydestä, joka uhkaa nyt käydä lankeemusten edellä.

Ovatko euromaiden johtavat poliitikot ja Brysselin politrukit, jotka ovat vuosikymmenet saarnanneet eurounelmahöttöä, valmiit nöyrtymään? He ovat jo kriisin kuluessa joutuneet käytännössä tunnustamaan, että "pölhöpopulistit" ovat olleet oikeassa alusta asti, mutta ovatko he nöyrtyneet tarpeeksi? Pitääkö EU kiinni siitä riippakiveksi muodostuneesta periaatteesta, että "Euro is irreversible", kuten Barroso sanoi? Ovatko europolitrukit valmiita antamaan perää lähes kaikesta mitä ovat saarnanneet?



Minä väitän ja uskon etteivät ole, eivät ainakaan vielä.

Eurouskovaiset eli eurofundamentalistit ovat sen sijaan valmiit, kuten neuvostokommunistit 1968 Tshekkoslovakiassa, tekemään oman "Prahan keväänsä" mieluummin kuin päästämään irti mätänevästä, mädälle perustalle rakennetusta unelmastaan.

Kuten edellisessä kirjoituksessani sanoin, olen melko varma, että eliitti on valmis mieluummin tekemään vaikka parit kansanmurhat kuin perääntymään eurounelmastaan. Joku pankkien ja EU/NATO-maiden enemmän tai vähemmän avoimesti tukema sotilasjuntta on siis vielä pientä näille mustasieluisille paatuneille Brysselin eurofasisteille. Onko edessä siis "Ateenan kevät"?

"Σκοτώστε τους επιτρόπους, οι σκύλοι τρελός!" (* - Voin jo sieluni silmin kuvitella, miten raivoisat kansanjoukot - miehet, naiset, teinit ja vanhukset - polttelevat EU:n lippuja ja koittavat polttopulloin ja kevein käsiasein yksissä tuumin (jälleen kerran) torjua saksalais(valmisteisten)tankkien vyöryä Ateenan kaduilla - turhaan, sillä demokratia ja kansa on hylätty ja uhrattu pankkien ja pääoman alttarille...

Toivottavasti näin ei käy.


-------------------------------------------------
(* 'Tappakaa komissaarit, nuo hullut koirat!')

Eurooppa - Superlama, jättimäinen deflaatio ja imperiumi

Minulla on huonoja uutisia.

Tiedän, että olette kyllästyneen ennusteisiini ja huonoihin uutisiin, mutta haluan alleviivata asiaa, etteivät tule yllärinä kellekään. Toisaalta, onhan tuo jo aika selvää pidempään asioita seuranneille:

- Kreikka tulee kaatumaan vararikkoon, jäi maa euroon tai ei, mutta se ei vielä kaada eurotaloutta. Kreikan valtio tosin romahtaa konkurssiin, tai niin lähelle konkurssia kuin valtio voi mennä, ja maahan voi tulla vallankumous tai sotilasjuntta, mutta Kreikka ei vielä yksin kaada eurotaloutta lopullisesti jättilamaan.

- Espanjan tulee kaatumaan syliin viimeistään loppukesällä, ja se tulee polttamaan ERVV-roskapankin "palomuurin" tuhkaksi. Espanja tulee sen jälkeen menemään yhteiskunnallisen ja poliittisen sekasorron puolesta Kreikan tietä. Sama tilanne odottaa Portugalia (Portugali voi kaatua joko ennen Espanjaa tai sen jälkeen).

- Italia tulee kaatumaan Espanjan perässä. Arvioni on, että noin 1 - 6 kk Espanjan kaatumisen jälkeen Italia romahtaa (Viimeistään ensi kesään mennessä, todennäköisemmin marraskuun ja helmikuun välillä. Pidempään sitä ei voida viivyttää vippaskonstein). Mitkään palomuurit, vaikka sellaisia olisi, eivät sitä estä ja se kaataa kaikki Euroopan taloudet, erityisesti rahaliittoon kuuluvat maat, superlamaan. Italiassa on harjoitettu "luovaa kirjanpitoa", viilattu taseita, piilotettu ongelmaluottoja, väärennetty tilinpäätöksiä, jne. enemmän kuin Kreikassa, ja tämän paljastuminen tulee olemaan se viimeinen niitti luottamukselle. Maassa on luvassa vielä syvempi taloudellinen, poliittinen ja yhteiskunnallinen kaaos kuin nyt Kreikassa. Italiassa tulee olemaan vielä suurempi vallankumouksen uhka kuin Kreikassa, ja Italia saattaa hajota jopa useaan eri valtioon.

- Italian kaatumisen shokki syöksee Euroopan ohella kaikkien länsimaiden rahataloudet kaaokseen. Shokkiaalto leviää Lontoon ja New Yorkin kautta kaikkialle. Parista viikosta muutamaan kuukauteen talous romahtaa länsimaissa. Tämä tekee selvää myös USA:n taloudesta ja viiveellä dollarin asemasta maailman johtavana reservivaluuttana.

- Kansat maksavat laskun inflaation muodossa; euron käyvästä arvosta häviää lähivuosina vähintään -30%, ehkä jopa puolet (hinnat ja korot nousevat siis rajusti). Myös pieniä pankkeja kaatuu paljon; isommat fuusioituvat ja lopulta vain kourallinen ylikansallisia jättipankkeja hallitsee kaikkien maiden taloutta.

- Luvassa on vuonna 1945 syntyneen USA-johtoisen maailmanjärjestyksen viimeisten jäänteiden romahtaminen, muutamien vuosien viiveelllä, (kuten LEAP nimittää); Maailmanlaajuinen järjestelmäkriisi.

- Ellei tule vallankumouksia ja/tai kansannousuja; Vapaus, itsenäisyys ja demokratia murskataan EU-alueelta ja ne uhrataan vallan ja talouden alttarille. Unioni muuttuu imperiumiksi.

Näin ennustan. Pistäkää mieleen, ja tulkaa v***uilemaan jos mene ennusteet hanuristaniin.

Valitettavasti eurovaltioiden johtajat (EUnuket), Brysselin runkkari-politrukit ja niljakkaat iilimadot Lontoon Cityssä eivät anna rahaliiton hajota, jos se suinkin on heistä kiinni. Tämän vuoksi edessä on massiivinen lama ja massiivinen inflaatio eli jätti-deflaatio. EU:hun ja rahaliittoon on pistetty niin paljon panoksia peliin, taloudellista ja poliittista pääomaa sekä kunnianhimoa, että eliitti olisi valmis mieluummin tekemään vaikka parit kansanmurhat kuin päästämään unionin hajoamaan.

Suomeksi: Ellei tule vallankumouksia tai menestyksellisiä kansannousuja, euromaat ja kansat pidetään ruodussa, vaikka kiväärin piipun yli tähdäten. Tätä silmällä pitäen olen veikkaillut jopa ensimmäistä EU:n tukemaa sotilasjunttaa Kreikkaan. Ja vaikka Kreikan annettaisiin mennäkin, niin suurin osa euromaista pidetään mukana Titanicin kannella vaikka millä hinnalla.

Surillista on, että vaikka tulisi vallankumouksia ja menestyksellisiä kansannousuja, niin rahaliiton ja unionin hajoamisen jälkeen olisi joka tapauksessa edessä jättilama, ja todella kovat ajat vähintään seuraavaksi 10 -20 vuodeksi. Eli vaikka Euroopan kansat voittaisivat itsenäisyytensä, vapautensa ja demokratian, niin oltaisiin kuin heppoisissa pelastusveneissä kylmällä merellä Titanicin uppoamisen jälkeen. Silti se on parempi vaihtoehto kuin rahaliittoon jääminen.

Nimittäin kun rahaliitto siis pidetään kasassa vaikka väkivallalla, on edessä niin levottomat ajat, että valtavien mellakoiden, rähinöiden ja jättilaman koettelema unioni muuttuu harvainvaltaiseksi, keskusjohtoiseksi poliisivaltioksi. Vapaus, demokratia ja oikeudenmukaisuus uhrataan unionissa lopullisesti rahan, vallan ja etuoikeuksien nimessä. Sen jälkeen EU muistuttaa paljon enemmän Kiinaa: keskusjohtoinen eliittipuolueen hallitsema, voimakkaalla turvallisuuskoneistolla kurissa pidetty imperiumi.

Taloudellisesti EU:lla on edessään kaksi vaihtoehtoa: Joko muuttuminen maailmantalouden keskukseksi USA:n taantuessa 2020-luvun alkupuolelle tultaessa, tai taantuminen hyvinvoinnin, turvallisuuden ja tuloerojen suhteen kuin uudeksi Brasiliaksi, tosin kylmemmällä ilmastolla ja ilman luonnonvaroja.

Tällä hetkellä kaikki veikkaavan Kiinan nousua kukoksi tunkiolle, mutta nämä veikkaajat eivät ota huomioon Kiinan kolmea suurinta ongelmaa: ekologisen ympäristön romahdus (juomaveden loppuminen), raaka-aineiden vähyys ja Itä-Aasian talouksien romahduksen shokki Kiinan talouteen (mm. maan asuntokupla on monin verroin pahempi kuin Espanjassa). Japani, Korea ja Taiwan kun romahtavat USA:n perässä. Lisäksi maa joutuu nostamaan palkkoja pitääkseen väestönsä tyytyväisenä ja elvyttääkseen kotimaista kysyntää lännen talouden romahtaessa, mikä tulee merkittävästi heikentämään investointeja ja kysyntää. Nämä vaikutukset yhteensä tulevat iskemään Kiinalle niin paljon takapakkia, että molemmat imperiumit, Eurooppa ja Kiina(+sen völjyyn ajautuvat Itä-Aasian taloudet) tulevat sittenkin lähtemään vähintään "samalta viivalta" kisaan maailmantalouden herruudesta kuluvan vuosikymmenen lopulla.

Surullista on, että Euroopasta voi tulla Kiinan sijaan maailman keskipiste 2020-luvun lopulle tultaessa juuri siksi, että se murskaa alueeltaan demokratian, vapauden, tasa-arvon ja ihmisoikeudet eli muuttuu Kiinan kaltaiseksi imperiumiksi.

Tänään Eduskunta ratkaisee Suomen kohtalon: ITSENÄISYYDEN RIPPEET VAI LIITTOVALTIO?

Tänään eduskunnassa käsitellään iltapäivällä perustuslakimuutosta, jonka hyväksyminen aiheuttaa sen, että siirrymme käytännössä liittovaltion jäseneksi. Kun Vasemmistoliitto ja KD myivät sielunsa hallituspaikasta, ovat Perussuomalaiset enää ainoana puolueena lakimuutosta vastaan.

Perussuomalaisten vastalause/eriävä mielipide oli valiokuntakäsittelyn yhteydessä allaoleva, ja sen mukaisesti puolueemme aikoo äänestää:

"Mainintaa Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa ei ole tarpeellista sisällyttää perustuslain 1 §:ään, joten mainita tulee jättää pois.
Lissabonin sopimuksen myötä Suomen EU-jäsenyyttä voidaan pitää kansainvälisenä sopimuksena, jonka Suomi voi koska tahansa irtisanoa eduskunnan enemmistön päätöksellä, joten EU-jäsenyyden pitäminen valtiollisena perusratkaisuna ei ole perusteltua, vaikka EU-jäsenyydellä onkin vaikutusta Suomen täysivaltaisuuteen.

EU-jäsenyyden mainitsemisella valtiosääntömme yhteydessä on sitä paitsi tulkinnallista potentiaalia, ja maininta saattaisi yhdessä perustuslain pykäliin 94 ja 95 ehdotettujen muutosten kanssa antaa nykyistä väljemmät mahdollisuudet tulkita mm. toimivallan siirrot varsinkin Euroopan unionille siten, ettei niistä tarvitsisi päättää eduskunnassa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, vaan eduskunta voisi hyväksyä toimivallan siirrot äänten enemmistöllä tai päätöksellä, jota on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Nykyisen perustuslain puitteissa muun muassa Lissabonin sopimuksen yhteydessä oli perusteltua esittää kanta, jonka mukaan sopimuksen hyväksymisestä olisi tullut päättää perustuslainsäätämisjärjestyksessä, tarvittaessa lakiehdotus kiireelliseksi julistaen.

Pykäliin 94 ja 95 ei tule tehdä ehdotettuja muutoksia, joilla entisestään helpotetaan toimivallan siirtoja Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai toimielimelle. Merkittävä toimivallan siirto saattaa vaarantaa kansainvälisen velvoitteen muodossa valtiosäännönkin tarkoittamia kansanvaltaisia perusteita. Siksi tällaisista Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävistä toimivallan siirroista tulee säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä perustuslain 73 pykälän muodossa.

39 §

Pykälään 39 ehdotetulla muutoksella siirrettäisiin hallituksen esityksistä päättäminen kokonaan valtioneuvostolle. Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston kiinteä yhteistyö on kuitenkin ollut yhä viime aikoinakin tärkeä osa Suomen poliittista kulttuuria ja siksi ehdotettua muutosta 39 §:ään ei voida pitää kannatettavana. Muutos etäännyttäisi tasavallan presidenttiä varsinaisesta hallituksesta, mikä ei ole tarkoituksenmukaista.

58 §

Ehdotusta tasavallan presidentin vallan kaventamiseksi on perusteltu parlamentarismilla. Presidentti-instituutio on kuitenkin kansanvaltainen sekä edustuksellinen ja vallankäyttöä myönteisellä tavalla tasapainottava tekijä yhteiskunnassamme, eikä siten olekaan perusteltua parlamentarismiin vedoten karsia presidentin valtaoikeuksia 58 §:ään ehdotetuilla muutoksilla.

Ehdotetut muutokset 58 §:ään voivat myös osoittautua käytännössä ongelmallisiksi ristiriitatilanteissa hallituksen ja presidentin välillä, koska parlamentaarinen areena ei välttämättä sovellu ristiriidan kohteina olevien asioiden käsittelyyn. Onkin syytä epäillä, toimiiko ehdotettu 58 § käytännössä vai päädytäänkö lopulta perustuslain toimivaltasäännösten muuttamiseen jo lähitulevaisuudessa. Kun tällaisia epäilyksiä herää jo tässä vaiheessa, tulee tämänkaltaista perustuslain muuttamista välttää.

66 §

Lissabonin sopimus on ollut voimassa vasta lyhyen aikaa, eikä sen takia tule lähteä muuttamaan perustuslain 66 §:ää ehdotetulla tavalla siten, että jatkossa vain pääministeri voisi edustaa Suomea Eurooppa-neuvoston kokouksissa ja muussa valtion ylimmän johdon osallistumista vaativassa Euroopan unionin toiminnassa, jollei valtioneuvosto poikkeuksellisesti toisin päätä. Lissabonin sopimuksen mukaan jäsenvaltiota Eurooppa-neuvostossa edustaa joko valtion- tai hallituksen päämies. Suomessahan tasavallan presidentti on valtionpäämies.

Pykälään 66 tehtävällä muutoksella estetään se, että muutoksen voimaantultua Suomi voisi siirtyä Lissabonin sopimuksenkin sallimaan järjestelmään, jossa valtionpäämies osallistuu Eurooppa-neuvoston kokouksiin valtion ainoana edustajana. Niin kauan, kun tasavallan presidentti on Suomen valtionpäämies, eivät tämäntapaiset muutokset tule kyseeseen.

Ehdotus
Edellä esitetyn perusteella ehdotamme,

että lakiehdotukset hylätään.
Helsingissä 12 päivänä lokakuuta 2011

Tom Packalén /ps
Vesa-Matti Saarakkala /ps
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps"

--------------------------------------------------

P.S. Isänmaansa myyneille tiedoksi: Nahkurin orsilla on tilaa.

Vapauden puolesta - Rahaliiton kaataminen on Suomen moraalinen velvollisuus!

”Vartija, mikä hetki yöstä on?”

Kuten tämän päivän ehkä merkittävin uutinen kertoo, on Euron kohtalo Suomen käsissä:

”..sijoittajat ovat jo alkaneet pelätä pahinta skenaariota: Espanjan kaatumista Euroopan pelastettavaksi. […] Portugalin tukeminen on mahdollista vain Suomen tuella. Portugali-tuki voidaan hyväksyä vain, jos Suomi sen hyväksyy muiden mukana, yksimielisesti”.

On tosiasia, että eurokriisi etenee, osallistuipa Suomi väliaikaiseen vakausrahastoon tai ei. Suomella on kuitenkin nyt historiallinen hetki ja valta muuttaa koko Euroopan kohtalo. Suomella on valta pelastaa Eurooppa muuttumasta liittovaltioksi. Kun EMU kaatuu tässä kriisissä, on Suomella mahdollisuus päästä irti rahaliitosta vain puoliksi kastuen, jos kaadamme vakausrahaston.

Mikä herkullinen tilanne. Tällaisesta historiallisesta tilanteesta kaltaiseni EU:n vastustajat ovat vain uneksineet! Toissasunnuntain vaalit olivat todellakin kansanäänestys EU:sta ja rahaliitosta. Tapahtui se mitä maamme rappeutuneet johtajat ovat kynsin hampain yrittäneet estää viimeiset 15 vuotta. Perussuomalaisten voiton ansiosta näkyy nyt pitkästä aikaa valoa tunnelin päässä. Suomi seisoo muurinaukossa, ja meillä on valinta: Joko tuemme Portugalia ja kaadumme samaan liemeen kuin EU:n kriisimaat, sorrumme Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanjan ja muiden liian raskaan aisan alle, tai sitten emme polta vähiä rahojamme Euroopan roviolla, vaan käytämme ne omasta lamasta selviämiseen.

Lama nimittäin tulee joka tapauksessa, samoin suurtyöttömyys ja massiivinen rakennemuutos, veronkorotukset, leikkaukset ja muu scheisse, mutta Etelä-Euroopan maiden tyylinen velkavankeus ja koko kansallisvarallisuuden liputtaminen suurpankeille voidaan vielä estää.

Euroopan asia on meidän omamme, mutta aivan eri tavalla, kuin EU-eliitti koittaa väittää. Suomen on pelastettava itsensä ja Eurooppa eli kaadettava väliaikaisen vakausrahaston nimellä kulkeva pankkitukipaketti. Se on meidän moraalinen ja isänmaallinen velvollisuutemme, paitsi oman maamme ja kansamme vapauden tähden, myös kaikkien Euroopan kansojen vapauden ja itsenäisyyden palauttamisen tähden.

Suomen on väistettävä muurinaukosta, ja annettava EMUn kaatua. Tällöin myös kriisimaat voivat pelastua menettämästä ihan kaikkea kansallisvarallisuudestaan kriisin aiheuttaneille suurpankeille. Jos pelastamme suurpankit Portugalin tukemisen varjolla, varmistamme itse asiassa vain sen, että koko Eurooppa, kaikki kansat, menettävät nykysysteemin romahdusprosessin edetessä koko kaiken kansallisvarallisuutensa suurkapitalisteille, ja myös Suomi joutuu siinä ennen pitkää keppikerjäläisen osaan. Vakausrahaston tukeminen on bensan ruiskuttamista palavan Euroopan liekkeihin, eikä siinä ole vastuunkannon häivääkään, vaikka kuinka Rehn, Katainen ja muut maansa pettäneet euronilkit muuta väittäisivät!

Rahaliiton kaatuminen olisi ensimmäinen positiivinen EU:ta koskeva jättiuutinen pitkään aikaan. Ja mikä parasta, toisin kuin Irlannin kansanäänestyksen suhteen, kun EMU kerran kaatuu, siitä ei voi enää äänestää toista kertaa!

Eläköön vapaa Suomi ja vapaa Eurooppa! Alas Eurostoliitto!

Vasemmiston alamäen syy on globalisaatio ja ideologinen sokeus

Yleisesti niin Suomessa kuin Euroopassa olisi sekä työväenliikkeen että yleisesti vasemmiston syytä tunnustaa, mistä todellisuudessa johtuu vasemmiston yleinen alamäki.

Kansallisvaltioiden heikkeneminen, kansallisten rajojen merkityksen väheneminen, kansantalouksien keskinäisen riippuvuuden lisääntyminen ja kansallisen päätäntävallan kaventuminen - eli suomeksi globalisaatiolle antautuminen - on se syy, jonka takia teollisuusmaiden työtätekevät joutuvat tinkimään työpaikoistaan ja kaikista saavutetuista eduistaan kehitysmaiden köyhien hyväksi, ta itseasiassa eliitin hyväksi, sillä ei kiinalaisten palkat koskaan nouse samalle tasolle kuin mitä ne lännessä nyt ovat.

Syy vasemmiston alamäkeen ei siis ole oikeistopopulismi tai "fasismin nousu", vaan osaltaan juuri sen kehityksen toteutuminen, josta Marx unelmoi: Kansainvälisyys - Interantionalismi - Ihmiskunnan veljeys!

Hyvinvointivaltio ja vahva työväenliike ovat viimeisten sadan vuoden ajan tarvinneet turvakseen juuri kansallisvaltion, keskitetyn vahvan valtiovallan sekä kansalliset tulli- ja talousrajat. Näiden suojissa on voitu rakentaa teollisia yhteiskuntia, joiden sisällä työväki on voinut saavuttaa itselleen ns. luokkaetuja.

Globalisaation myötä nämä edellytykset katoavat, ja työväenliike, ammattiliitot, sekä poliitisesti vasemmalla olevat puolueet menettävät valtaansa. Suurpääomien jylläämässä globaalissa taloudessa ei ole ylikansallista työväen internationaalia, eikä sellaiselle ole pääomaa tai voimaa toimiakaan. Globaalin talouden pelikenttää pyörittää pääoman valta, ja sitä ei duunareilla ole.

Sen sijaan että vasemmisto olisi alkanut puolustamaan omien etujensa turvaajia ja edellytyksiä - kansallisvaltiota ja kansallisia rajoja - ollaan yleisesti hurahdettu ns. punavihreyteen, johon kansainvälisyys, kansallisvaltiovastaisuus ja antikansallisuus kuuluvat vahvana elementtinä.

Sen sijaan että oltaisiin mietitty, miten rajoittaa tai ainakin hidastaa globalisaatiota - maailman yhdentymistä ja sitä seuraavaa suurpääoman ylivaltaa - ollaankin kamppailtu sen eteen, että miten tehokkaimmin kustaisiin omaan nilkkaan. Vasemmistossa on pikemminkin pyritty heikentämään kansallisvaltioiden valtaa ja kansallisia kultturieroja, joiden varaan kuitenkin eri maissa on voitu rakentaa sen ryhmähenki ja kollektiivinen me-tietoisuus, ja koko sen kansanyhteisöllisyys eli kansansolidaarisuus, jonka muodostamassa suojakuplassa viime kädessä koko hyvinvointivaltio sekä työväenliikkeen poliittinen valta on pyörinyt.

Olen jo pidempään miettinyt sitä, kuinka kauan kestää, ennenkuin poliittinen vasemmisto, joksi määrittelen perinteisen työväenliikkeen ja sitä lähellä olevat tahot, suostuvat niin sanotusti ottamaan pään tarvittavassa määrin pois ideologisesta pensaasta ja myöntämään, että marxilaisuuteen kuuluva internationalismi ja kansallisvaltiovastaisuus - unelma rajattomasta maailmasta - vain vauhdittaa globalisaatiota ja pääomien vallan kasvua, ja on siten yksi perussyy kehitykselle, jossa työväenliikke sekä vasemmiston poliittinen vaikutusvalta hiljalleen rapautuu.

Jos halutaan pelastaa edes osa työväenliikkeen saavutetuista eduista ja hyvinvointivaltiosta, olisi työväenliikkeen sekä poliittisen vasemmiston yleisesti aika hylätä globalisaation ja kansainvälisen suurpääoman etujen ajaminen eli internationalismi sekä kansallisten, taloudellisten ja kulttuuristensuojarajojen hajottaminen. Sen sijaan olisi aika alkaa paikkailemaan oman talon seiniä eli puolustamaan kansallisvaltioiden ja kansallisten työväestöjen etua.

Myös EU nykyisellään liittovaltiona - eli Lissabonin sopimuksen hyväksyminen ja siihen liittyvät asiat - olisi syytä varsinkin demarileirissä tunnustaa isoksi virheeksi, oikein kardinaalimunaukseksi, sillä EU on direktiiveillään tuonut laillisen alipalkkauksen ja markkinamekanismien ylivallan kaikkialle; myös hyvinvointi- ja kuntasektoreille, ja vienyt valtiolta sekä kansalliselta tasolta pois vallan, jolla epäkohtiin voitaisiin puuttua.

Siirtämällä valtaa Suomen eduskunnalta EU:lle on siirretty myös valta Suomen kansalta ja osaltaan myös suomalaiselta duunarilta ylikansallisille pättäjille ja globaalille suurpääomalle. Samalla työpaikat ovat karanneet vierastyövoimalle, ja harmaa talous on tulossa talouden valtavirraksi.

Niin kauan kuin nykyinen meno jatkuu, on esim. demarien ja vasemmiston yleisesti turha itkeä ja ihmetellä kannattajien pakoa Euroopassa oikeistopopulistien tai Suomessa Perussuomalaisten leiriin. Suomessa PS Suomalaisena työväenpuolueena kun ajaa juuri työväestön hyvinvointijärjestelmän perustan - suomalaisen työn, suomalaisen perusteollisuuden, kansallisvaltion, kansallisten rajojen ja kansallisen yhtenäiskulttuurin - etujen turvaamista.


Ja toisin kuin vasemmistossa kuvitellaan, käsillä oleva finanssikriisi ei ole kansainvälisen kapitalismin tien pää, vaan ainoastaan taitekohta, jolla kansainvälinen suurpääoma saa vieläkin suuremman vallan maailmasta. Ratkaisuksi kriisiin nimittäin tarjotaan yhä suurempaa pääomaa palvelevan ylikansallista päätöksenteon ja vallan keskittämistä eli suomeksi globalisaation kiihdyttämistä. Edessä on uusia EU:n kaltaisia talous- ja valuuttaunioneja, joiden myötä rahavalta on saamassa totaalisen yliotteen. Tämä on eliitin päämäärä.

PS - Työväenpuolue ilman sosialismia

P.S. Eliitin vallan tuntien on mielenkiintoista, että aina kun joku puhuu työväen etujen ja kansallisvaltion etujen yhteydestä, jostain lehahtaa esiin se kuuluisa fasismi-kortti...