Persujahti - ad absurdum - jatkuu

Törmäsinpäs tällaiseen kirjoitukseen:

Koska jutussa mainitaan allekirjoittanut, ja henkilöni liitetään kirjoituksen kontekstiin varsin väkinäisellä ja leimaavalla tavalla, lienee aihetta kommentoida:

"Toisaalta, samaisessa puolueessa toiminut, nimimerkkiä "Turjalainen" käyttänyt Veli-Pekka Kortelainen ehätti itse aikoinaan pohdiskella huomattavasti rajumpaan sävyyn tarkkuuskiväärillä tapahtuvan "katoilta äänestämisen" mahdollisuuksia. Tämä ei estänyt hänen pestaamistaan puolueen Oulun vaalipiirin kansanedustaja Ville Vähämäen avustajaksi."

Tämä kappale edustaa mielestäni vähän samaa "journalistista linjaa" kuin Turun Sanomien juttu Erosen blogista. Jokaiselle sen lukeneelle (ainakin sisälukutaitoisille) pitäisi välittyä kirjoituksesta huoli, että Suomen poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne on ollut jos useamman vuoden menossa huonompaan suuntan (kirjoitus vuodelta 2010). Jutun pointti on, että ellei asioiden hoidon ja kehityksen suunta muutu, voi yhteiskunnallinen tilanne mennä niin huonoksi, että jotkut ihmiset katkeroituneina alkavat "äänestää katoilta".

Toisin kuin Jalonen tuossa yllä olevassa antaa rivien välissä tahallisesti väärinymmärtää, minä en kehota ketään moiseen, enkä pohdiskele moisen mahdollisuutta siitä näkökulmasta, että moinen olisi suotavaa saatika mitenkään oikein, vaan kyse on varoituksesta, mihin tilanne voi johtaa pahentuessaan, ihmisten katkeruuden, häpeän ja vihantunteiden kasvaessa johtaa. Kyseessä on ennuste/ennustus, ei kehotus. Samalla tavalla olen myös koittanut ennustella talouden kehitys näkymiä, mutta sentään niin typerä ei kukaan (Lukuunottamatta yhtä P-pohjalaista kepulaista naisehdokasta viime kuntavaalien alla) ole ollut, että koittaisin uhkailla ketään talousarvioillani. Ei, vaan varoittaa.

Alleviivaan kärjistykselläni sitä, mihin tilanne voi pahimmillaan mennä, jos tuloerojen kasvu, suomalaisen elintason alasajo, kansallisen pääoman ulosliputtaminen (ja kansantalouden romuttaminen), poliittinen korruptio, petokset, yhteiskunnallisen luottamuksen ja turvallisuudentunteen horjuminen sekä pitemmässä juoksussa myös kansanyhteisömme sosiaalisen kudoksen hajoaminen jatkuvat.

Lisäksi asiaan vaikutti se, että jo tuolloin, sekä jo vuosia aikaisemmin, olin pannut merkille, nimittäin netissä vellova varsin raju keskustelu väkivaltaisine uhkauksineen. Tajusin, kuten jokaisen pitäisi, että kyse on oireesta, joka on vakava. Kun vihaiset ja katkeroituneet ihmiset, jotka kokevat syystä tai toisesta olevansa väärin kohdeltuja ja sorrettuja, ja alkavat purkaa tuntojaan väkivallalla uhkaillen, ja kun tätä alkaa esiintyä enemmässä määrin, on tilanne jo vakava. Sen sijaan että aletaan tuomita taudin oireita, pitäsi tarkastella syitä katkeruudelle ja pahoinvoinnille ja keinoja niiden poistamiseen. Yksi merkittävä syy on jo 90-luvulta jatkunut hyvinvointiyhteiskunnan tarkoituksellinen alasajo.

Olen kyllä nyt vähän pöyristynyt Jalosen tulkinnasta. Olen ennen kirjoitukseni julkaisua aikanaan koittanut tehdä selväksi, että mikä on näkökulmani, ja myös luetuttanut sitä ihmisillä, eikä kukaan ole kyllä tätä ennen tullut sanomaan, että tuossa kehotettaisiin väkivaltaan tai liiallisesti kärjistettäisiin asiaa.

Koska Jalonen on yliopistokoulutuksen omaava tutkija, en voi käsittää tätä "shooting the messenger"-reaktiota muutoin kuin yhtä asiaa ja johtopäätöstä vasten: Kyse on Jalosen omista poliittisista ambitioista ja motiiveista eli samasta "tahallaan kuin piru raamattua" tarkoituksellisuudesta kuin yleensä Perussuomalaisiin liittyen. Lienee Jalosen keskustalaisuudella tai persuihin kohdistetulla rasismijahdilla jotain tekemistä asian kanssa?(!)

Niin, ja se "tarkkuuskivääri" on, kuten jutun kuvasta näkyi, oli ilmakivääri (perinteinen malli, tehokas ampumamatka pahviseen maalitauluun yleensä n. 30 metriä).


Sen sijaan tämä saman kirjoituksen kohta:

"Sittemmin hän ehätti myös joulukuussa 2011 haaveilla peräti hirttolavan pystyttämisestä Senaatintorille sixpack-hallituksen kansanpettureita varten."

-pitää sikäli paikkansa, että todellakin kirjoitin moisen virkkeen, mutta kyse ei ollut "haaveilusta", vaan sen tunteen purkautumisesta, että pidän tosiaankin Sixpack-hallitusta maanpettureina. Ehdottamani rangaistutapa sen sijaan oli ylilyönti "kaurismäkeläiseen tyyliin", jota pyydän täten anteeksi. Rehellinen kantani silti on, että meillä on mielestäni maanpetturihallitus, ja että se pitäisi saattaa valtakunnanoikeuteen tekemisistään, joita osa ministereistä tekee jo toista ja kolmatta hallituskautta.

Vihaa ja syrjintää, mutta ketä kohtaan?

Viimeaikainen vaalien jälkeinen kuohunta on kiehunut yli äyräidensä, varsinkin netissä, mutta myös erinäisten lehtien palstoilla on nähty varsin ala-arvoisia kirjoituksia. Vaalikrapula on kova monilla sellaisilla tahoilla, joille pinnan alla kytenyt ja vaaleissa Perussuomalaisten kannatukseksi kanavoitunut konservatiivinen arvokapina tuli järkytyksenä.

Päivän iskusana tuntuu olevan vihakirjoittelu. Vaalien jäljiltä on kirjoitettu monta erittäin vihaista kirjoitusta, joissa Perussuomalaisia on syytetty vihalla kampanjoinnista ja vihanlietsonnasta. Pienikin vilkaisu netissä vellovaan kuohuntaan antaa kuitenkin varsin päinvastaisen kuvan. Viha näyttää kohdistuvan pääasiassa perussuomalaisia vastaan.

On ymmärrettävää, että Vihreiden heikko vaalitulos ja konservatiivisten arvojen voimistuminen saa aikaan voimakkaan alkukantaisen tunnereaktion punaviherliberaaleissa, sekä muissa ihmisissä, jotka ovat rakentaneet ideologisen omakuvansa sen varaan, että he mieltävät itsensä suvaitseviksi, sivistyneiksi ja ”junttitaviksia” paremmiksi ihmisiksi.

Pettymyksen ja loukatun ylemmyydentunnon kanavoiminen vihan ja katkeruuden täytteiseksi ristiretkeksi Perussuomalaisia ja heitä äänestäneitä ”perussuomalaisia” kohtaan, edustaa kuitenkin juuri sitä vihaa, suvaitsemattomuutta ja kiihottumista kansanryhmää vastaan, jota tämä itsensä omissa silmissään jalustalle kohottanut akateeminen junttiporukka väittää vastustavansa.

Tämän kaksinaismoralismin ja sokeuden suhteen voidaan jopa puhua eräänlaisesta rasismista, käsitteen laajemmassa merkityksessä. Itsensä jalustalle kohottanut ”suvaitsevaisto” kun nimittäin kohdistaa vihansa, halveksuntansa ja kaunansa juuri siihen kansanosaan, joka on maamme historiassa ollut alistettu, riistetty, ja kotoaan karkoitettu.

Suomessa ei ole koskaan ollut ns. ”neekeriorjuutta”. Sen sijaan täällä oli käytännössä voimassa maaorjuus aina 20-luvun alkuun asti. Sievistellen tätä orjuutta kutsuttiin torpparilaitokseksi. Kun torpparit vapautettiin, heidän asemansa hädin tuskin parani vain hieman. Kun maaorjat ja heidän jälkeläisensä alkoivat vaatia oikeuksia, heitä lyötiin ja kovaa. Vaikka heitä ei enää lahdattukaan kuten kansalaissodassa, ei heille millään meinattu antaa omaa maata. Vasta sotien jälkeen tuli asutuslaki, joka sekin oli kynyttäen tehty; tilakoko jäin niin pieneksi, että oli pakko muuttaa leivän perässä kaupunkiin vain parikymmentä vuotta myöhemmin. Tämä väestö ja heidän jälkeläisensä muodosti sen poliittisen kannatuspohjan, jolta nousi ensin Pientalonpoikien puolue ja sittemmin SMP. Tämän ”unohdetun kansan” osaan jäi sotien jälkeen myös iso osa maaseudulle asutetuista karjalaissiirtolaisista. Ei ole mikään yllätys, että joillain seuduin jopa kaksi kolmasosaa SMP:läisistä oli karjalaista siirtoväkeä ja heidän lapsiaan.

Kun siis halveksitaan Perussuomalaisia, halveksitaan myös entisten maaorjien ja sotapakolaisten jälkeläisiä. Näin ollen perussuomalaisiin ja Perussuomalaisiin ”sivistyneen suvaitsevaiston” kohdistama halveksunta ja viha on samanlaista yhteiskunnallista ”rasismia”, kuten USA:ssa valkoisen yhteiskunnan vain vaivoin pinnan alla kytevä viha ja syrjintä mustien orjien jälkeläisiä kohtaan. Voi sitä yltyvää vihaa, inhoa ja herjausten määrää, minkä halveksittu rahvas saa niskaansa, kun he kyllästyvät siihen, että heitä halveksitaan ja inhotaan, ja päättävät kerrankin äänestää herroja vastaan.

Entisten orjien jälkeläiset ovat vuosikymmenien työllä onnistuneet kohottamaan vähän elintasoaan, mutta saman rahvasta eli normivirtasia ja heidän omaksumiaan kulttuuriarvoja halveksiva asenne vaivaa tänä päivänä edelleen ”sivistyneistöä” sekä erityisesti ns. ”tiedostavaa” ja koulutettua vasemmistoa, joita Orwell osuvasti suomiikin ihmisiksi, joille ”toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.

Kukaan ei halveksi tavallista oman kansansa työmiestä yhtä paljon kuin ”eliittikommunistit”, kulttuurimarxilaiset ja viherliberaalit, joille halu samaistua ”sivistyneeseen vallankumouksen valiojoukkoon” on saanut aikaan sen, että oman kansan huono-osaisilta ja näiltä vaaleissa ”väärin äänestäviltä punaniskajunteilta” on omissa silmissä otettu pois täysi ihmisarvo. Lienee helpompi ulkoistaa välittäminen ja oma samaistuminen ”toiseutta” eli vähemmistöjä, vieraita kulttuureja ja kaukaa tulleita ihmisiä kohtaan kuin omaan kansaan, jonka arvoja, kulttuuria ja identiteettiä vastaan ollaan omaksuttu siirtomaa-ajan isäntien kolonialistinen ylimielisyys ja asenteet: koko oma ”suvaitseva”, ”eurooppalainen” ja ”sivistynyt” yhteiskunnallinen identiteetti on rakennettu suomalaista rahvasta, tuota sisäsiittoisen Impivaaran älytöntä luontokappaletta vastaan.

Jo parinkymmenen vuoden ajan "valistunut" akateeminen marxismi on puhunut kotkottaen sorrettujen ja vähäväkisten ”voimaantumisesta”. On mielenkiintoista millainen vihan ja raivon kihinä näissä samoissa piireissä on noussut kun kerrankin osa proletariaatista on voimaantunut ja hankkinut itselleen demokraattisesti vähän valtaa. Tämä kun ei tapahtunutkaan eliitin legitimoimien kulttuurivasemmistolaisten tunnusten alla. Väärin voimaannuttu?

Olisi jo korkea aika pyyhkiä persukset tällä marxismin frankfurtilaisen koulukunnan kaksinaismoralismilla, joka ”älykkö”-vasemmiston ohella vaivaa myös euroliberalisteja.