Hallitusneuvottelurumba: Työväenpuolueet hallitukseen?

Taas on lauantai-aamun jälkeen kiivaasti vappupuheissa ja intterwebbin ihmeellisessä maailmassa lennelleet syytökset (eli toiveet?) Soinin ja Perussuomalaisten takinkäännöstä Portugalin tukipaketin nimellä kulkevan EU-pankkituen suhteen.

Jokainen lauantai-aamuna TV:tä katsonut kuitenkin tajuaa, että Soini ei ole kääntänyt takkiaan, vaikka kuinka laitavasemmisto sitä toivoisi. Soini sanoi vain sen, mitä hallitusneuvottelujen alla asiasta voi sanoa, ympäripyöreästi että neuvotellaan.

Kuten olen jo aiemmin todennut – samoin kuin useampi muukin – on vakausrahastoasiassa linjasta kiinni pitäminen Perussuomalaisille elämän ja kuoleman kysymys. Asiassa tinkiminen olisi puolueelle poliittinen itsemurha, joka hajottaisi puolueen rivit ja veisi uskottavuuden. PS seisoo tässä asiassa selkä seinää vasten. Tämän takia en usko, että Kokoomus ja PS tulevat olemaan samassa hallituksessa. Ainoastaan se, jos Kokoomus ja/tai EU tulevat asiassa todella paljon vastaan, voi muuttaa tilanteen. Tätä ei – hyvin suurella varmuudella – tule tapahtumaan.

Toisin kuin lauantai-aamuna Soinin puheen sävystä haluttiin tulkita, kysymys ei ole siitä, että neuvotellaan hinnasta, jolla PS kääntää takkinsa EU-kysymyksessä, vaan siitä tekeekö niin Kokoomus vai SDP. Perussuomalaisten ollessa selkä seinää vasten heiluri heilahtaakin toiseen laitaan. Kun sekä SDP että Perussuomalaiset vastustavat väliaikaista vakausrahastoa, niin kysymys on, että pitääkö SDP kiinni vakausrahastoasiassa ottamastaan kannasta, jolloin Kokoomuksen olisi pakko kääntää takkinsa ja tulla asiassa vähintään demarien linjalle. Se olisi ainoa keino, jolla kolmen suuren hallitus muodostuisi.

Vaikka on luultavaa että SDP ei aikonut oikeasti pitää tiukasti kiinni vakausrahastokannastaan, vaan käytti koko Portugal-asiaa ”populistisena” (negatiivisessa mielessä) keppihevosena saadakseen äänipaon PS:n suuntaan pysäytettyä, niin nyt SDP on pahassa pakkoraossa: Jos ja kun PS ei tingi vakausrahastoasiassa, takinkääntäjän eli petturi-juudaksen korttia tyrkytetäänkin SDP:lle.

Demarijohto pragmaattisen EU-myönteisenä varmaan kulissien takana haluaisi antaa asiassa periksi, mutta vaikka SDP:llä muuten voisi teoriassa olla varaa ”maan tavan” mukaan kusta taas äänestäjiensä naamalle ja tinkiä asiassa, ja vaikka näin saattoi vielä ennen vaaleja olla tarkoitus oikeasti tehdä, niin siihen ei yllättäen olekaan varaa tässä tilanteessa.

Jytky muutti asetelmat. Kun Perussuomalaisista kasvoi merkittävä poliittinen voima, niin SDP:n takinkäännön seuraus olisi PS ”pääseminen” kunniallisesti oppositioon syömään demarien kannatusta. Seuraus olisi, että vuoden 2015 vaaleissa SDP:lle tulisi rökäletappio, kuten Keskustalle tuli nyt, ja Perussuomalaisista - uudesta ei-marxilaisesta työväenpuolueesta - tulisi tuolloin suurin puolue. Tämä on se ”kauhukuva”, joka todennäköisesti pakottaa demarijohdon pitämään linjansa vakausrahastoasiassa.

Demarit ovat siis hallitusneuvottelujen todellinen sarana ja Perussuomalaisten kannalta kuninkaantekijäpuolue. PS:n mukaanpääsy hallitukseen riippuu siitä, kääntääkö SDP takkinsa vakausrahastoasiassa vai ei.

Olen vahvasti sitä mieltä, että SDP:llä ei ole vaihtoehtoja. Nimittäin neljän vuoden päästä uhkaavan tappion lisäksi ongelmana olisi hallituskokoonpano. Jos SDP menee tukipakettiasiassa kokkareiden kelkkaan, hallitusta yritetään muodostaa linjalla Kok+SDP+Vas+RKP ( 109 edustajaa) , joka olisi mahdoton, sillä Kokoomus ja Vasemmistoliitto eivät siedä toisiaan ja Vasemmistoliitto vastustaa tukipakettia - tosin vähän eri perusteilla – yhtä tiukasti kuin Perussuomalaiset (Toisin kuin SDP:n kohdalla, minä en epäile hetkeäkään Vasemmistoliiton selkärankaisuutta tässä asiassa). Tällöin ainoa keino on houkutella sen tilalle Vihreät tai Kepu mukaan. Kepu ei lähde (ellei taas petä), joten yritetäänpä Kok+SDP+Vihr+RKP = 105 edustajan enemmistö. Tämä olisi käytännössä ainoa lähes-realistinen vaihtoehto ilman Perussuomalaisia, mutta se on varsin heikko enemmistö, ja koska ydinvoimakysymyksessä hallitus jäisi Vihreiden panttivangiksi, on tämä vaihtoehto Kokoomukselle lähes yhtä mahdoton kuin Vasemmistoliiton kanssa.

Mutta koska SDP:llä siis ei ole varaa taipua Kokoomukseen päin, ja muut edellä esitetyt vaihtoehdot perin heikkoja, niin kysymys kuuluu: Onko Kokoomuksella varaa taipua SDP:n linjalle? Kyseessä olisi Kokoomukselle valtava arvovalta-tappio ja kasvojen menetys, niin kotimaanpolitiikassa kuin Eurooppa-politiikassa. Siksi en siihen usko.

Sen vuoksi vaihtoehtona olisi jo aiemmin veikkaamani:

SDP+PS+Vas+KD eli 42+39+14+6 = 102 edustajaa. Liian heikko. Pakko ottaa RKP mukaan, jolloin saadaan 110:n paikan enemmistö.

Kolmen suuren kimpassa PS olisi tinkinyt EU-kysymyksessä, tässä koalitiossa taas PS joutuu tinkimään vähintäänkin joko maahanmuutto- tai kielipolitiikastaan, mutta voitto tulisi EU-politiikassa ja hyvinvointijärjestelmän rippeet saataisiin ehkä pelastettua.

Käytännössä vaihtoehdot ovat minun nähdäkseni joko tämä vasemmiston ja konservatiivien kansanrintama, tai ylempänä maalailtu sinipunapohja.

Kun työväestö vaihtaa poliittista leiriä - Työväenliikkeen hajoaminen vai uusi muotoutuminen?

Demarit ovat alamäessä koko Euroopassa, olleet jo pitempään. Työväestön poliittinen suuntautuminen on muuttumassa. Ennen oli tulipunaruusuja ja vaaleanpunaruusuja, nyt vaaleanpunaruusu joko kuihtuu tai alkaa sinivihertää, kun taas tulipunaruusu pysyy aika lailla ennallaan. Keskiluokan ja alemman keskiluokan keskuudesta kannatuksensa hakevat kansalliskonservatiiviset ja populistiset puolueet ovat nousussa.

Euroopassa työväestö ja proletariaatti diggaili ennen lähinnä sosiaalidemokraatteja ja laitavasemmistoa, kun nyt työväki tuntuu alkaneen valua kannattamaan kansalliskonservatiivisia arvoja, proleille jää joko pienet vasemmistolaiset sirpaleryhmät tai varsinaiset vasemmistopuolueet, joihin demareita on enää vaikea laskea.

Globalisoituvassa maailmassa työväen edut kun on ristiriidassa kolmannen maailman työväen etujen kanssa. Suomessakin suomalaisen työläisen saavutetut edut ovat murenemassa Intian ja Kiinan työväen etujen takia. Internatsismi (internationalismi) kun tosiasiassa kusee työväkeä silmään ja palvelee globaalin pääoman etua, näennäisestä prole-solidaarisuuden kaavusta huolimatta.

Mutta mikä on lopputulos? USA:ssakin on proletariaatti, mutta se on varsinainen vasemmiston kauhukuva; Raamattu&Rynkky-työväestö, joka ei äänestä sikäläistä vasemmistoa yrittävää esittävää demokraattipuoluetta, vaan ideologisista syistä lähinnä kovan linjan republikaaneja. Demokraattien kannatus taas löytyy kaupunkiväestä, koulutetusta ja "sisäsiististä" ylemmästä keskiluokasta ja marginaalissa olevista liberaaleista. Juuri tämän takia USA:ssa ei ole oikein kunnon vasemmistoa.

Miten käy Suomessa? Suomessa ei ole juuri ollenkaan Raamattu&Rynkky-konservatiiveja. Erikseen on kyllä Raamattu-konservatiiveja ja toisaalta isänmaallisia kansalliskonservatiiveja. Nämä ryhmät ovat vain hyvin vähän päällekkäisiä. Ensin mainittu on kallellaan perinteiseen eurooppalaiseen kristillisdemokratiaan, ja jälkimmäinen talvisodan henkeen sekä alkiolaisuuteen, joten kehityskulku ei kyllä mene samanlaiseen tilanteeseen kuin USA:ssa.

Sen sijaan sosiaalidemokraatteja nakertavat, poliittisessa keskustassa tai jopa keskustavasemmistossa olevat, kansalliset ja populistiset puolueet saavat Euroopassa yhä enenevässä määrin kannatusta, myös Suomessa. Voisikin sanoa, että työväestön arvot ja työväestön intressi käy paljon enemmän yksiin eurooppalaisen kansallisvaltion ja hyvinvointivaltion etua sekä kansallismielisyyttä arvossa pitävien ihmisten intressien kanssa, kuin mitä USA:n Raamattu&Rynkky-konsujen intressit käyvät yksiin heitä mennen tullen silmään kusevien globalisti-republikaanien intressien kanssa.

Mutta tulevaisuus näyttää, hajoaako työväenliike, vai syntyykö sen valtavirta uudestaan kansallis-konservatiivisempana versiona. Tai hajoaako koko puoluejärjestelmä, ja siirrytään suoraan demokratiaan? Tai ehkäpä meitä odottaakin keskusjohtoinen poliisivaltio DDR:n tyyliin, mutta ultra-kapitalistisella talousjärjestelmällä, Cyber Punk dystopia?

YLE ja Taloustutkimus: Perussuomalaiset keskustalainen työväenpuolue

Uusi tutkimus paljastaa, että Perussuomalaiset ovat keskustalainen työväenpuolue:

Linkki:

"Perussuomalaiset nakertavat keskustan kannatusta

Tutkimuksen mukaan perussuomalaiset on poliittiseen keskustaan sijoittuva työväenpuolue. Rajusti kannatustaan lisännyt perussuomalaiset on vienyt kannatusta varsinkin keskustalta ja SDP:ltä.

YLE Uutisten Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan perussuomalaiset ovat ideologialtaan keskustalaisia. Kannattajakunnassa on kuitenkin työväestöä jopa enemmän kuin vasemmistopuolueilla.

Taloustutkimus kysyi vastaajilta, mitä puoluetta he äänestivät viime eduskuntavaaleissa ja mitä puoluetta he äänestäisivät nyt. Tulosten perusteella äänestäjiä on liikkunut perussuomalaisten kannattajiksi varsinkin keskustasta ja SDP:stä. Myös kokoomuksen ja vasemmistoliiton kannattajia on siirtynyt perussuomalaisten kelkkaan. Perussuomalaiset vetoavat hyvin myös viime vaaleissa nukkuneisiin äänestäjiin.

Perussuomalaisten kannattajissa on enemmän työväkeä kuin vasemmistopuolueiden kannattajissa. Perussuomalaisten kannattajista 50 prosenttia toimii työntekijäammateissa, kun SDP:llä vastaava luku on 46 prosenttia ja vasemmistoliitolla 43 prosenttia. [...]

Kannattajina normaalituloisia miehiä

Perussuomalaisia on muita puolueita hankalampi sijoittaa oikeistoon tai vasemmistoon. Ideologinen hajonta on puolueessa suurta. Asteikolla 1-10, jossa 1 on äärimmäinen vasemmisto ja 10 äärimmäinen oikeisto, perussuomalaiset saavat arvon 5,4. Suomalaisten keskiarvo on 5,5.

Perussuomalaisille ja keskustalle on yhteistä isänmaallis-konservatiivinen perusasenne. Molemmat vetoavat maanläheisyyteen ja tavallisuuteen. Samalla ne arvostelevat kapitalismia, juppimeinikiä ja cityvihreyttä."


Ja vielä lisää:


"TAUSTA: Perussuomalaiset on Suomen todellinen työväenpuolue

Viime aikoina kannatustaan hurjasti nostanut perussuomalainen puolue on kansanliike, jossa seinät ovat leveällä ja kattokin aika korkealla. Vaikka perussuomalaiset asemoituu ideologisesti lähes tarkalleen poliittisen kartan keskikohtaan, puolueessa on väkeä joka junaan.

Ideologisesta moninaisuudesta huolimatta puolueen kannattajista löytyy yhdistäviä tekijöitä, jotka tekevät perussuomalaisista ainutlaatuisen ilmiön Suomen puoluekentässä.

Taloustutkimuksen YLE Uutisille tekemästä tutkimusraportista käy ilmi, että perussuomalaiset on Suomen puhdasverisin työväenpuolue: peräti 50 prosenttia puolueen kannattajista toimii työntekijäammateissa, kun taas asiantuntijoiden ja ylempien toimihenkilöiden osuus on alhaisempi kuin missään muussa puolueessa. [...]

Edes työväenliikkeen kehtona pidettyjen SDP:n ja vasemmistoliiton kannattajissa työntekijäammateilla ei ole niin suurta edustusta kuin perussuomalaisissa: demareissa perusduunareita on 46 ja vasemmistoliitossa 43 prosenttia. Koko äänestäjäkunnassa heidän osuutensa on alle 40 prosenttia.

Kun katsotaan kannattajakunnan koulutusta, kuva perussuomalaisista työväenpuolueena vahvistuu: puolueen kannattajista 53 prosenttia on käynyt ammattikoulun tai opistotason koulutuksen, ja 27 prosentilla opinnot ovat jääneet peruskoulun tai keski- tai kansakoulun suorittamisen jälkeen. [...]

Keskellä poliittista karttaa

Keskustan kirvelevän kunnallisvaalitappion jälkeen julkisuudessa on esiintynyt paljon arvailuja siitä, mihin keskustan kannattajat ovat haihtuneet. Poliitikkojen yleisin veikkaus saa tukea Taloustutkimuksen keräämistä tilastoista: keskustan suurin äänestäjävuoto on suuntautunut perussuomalaisiin.

Tässä ei ole oikeastaan mitään ihmettelemistä, sillä tutkimusten mukaan perussuomalaiset sijoittuu melko tarkalleen poliittisen kartan keskipisteeseen. Turun yliopiston tutkijoiden Kimmo Elon ja Lauri Rapelin viime vuonna julkaisemassa tutkimuksessa, johon aineiston keräsi Taloustutkimus, kysyttiin suomalaisilta, mihin he sijoittavat itsensä oikeisto–vasemmisto-akselilla. Vastausten keskiarvo osui tarkalleen janan matemaattiseen keskiarvoon eli 5,5:een. Suomalaiset ovat siis poliittiselta suunnaltaan keskimäärin keskustassa.

Kaikista puolueista perussuomalaisten kannattajat asemoivat itsensä lähimmäksi poliittista keskustaa, 5,4:ään. Suomen keskustan kannattajat paikantuvat hieman yli kuuteen, eli nimestään huolimatta pääministeripuolue onkin ideologialtaan keskusta-oikeistolainen.

Poliittisen keskilinjan vasemmalta puolelta perussuomalaiset kurkottelee lähinnä SDP:n suuntaan. Taloustutkimuksen lukujen mukaan Perussuomalaiset onkin saanut eniten kannattajia juuri keskustasta ja SDP:stä. [...]

Vaihtoehdolla on itseisarvo

Alkuvuonna 2008 Taloustutkimus teki laajan pilottitutkimuksen nimeltä Puoluepörssi, jossa selvitettiin, miksi äänestäjät ovat vaihtaneet puolueesta toiseen. Perussuomalaisten uusien kannattajien keskuudesta nousivat esiin sanat ”suorapuheisuus”, ”rehellisyys” ja ”kansanomaisuus”. Perussuomalaisten kannattajien mielestä nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, joita valtapuolueilta puuttuu."


No niin, tilanne on siis paljastunut sellaiseksi kuin mitä täältä puolueen sisältä on jo pitkään näyttänytkin, eli olemme ns. "äärikeskustalainen" äijämeiningillä höystetty puolue, ja enemmän suomalaisen työläisen asialla kuin vasemmisto.