Avoin kirje Kepujohdolle: Keskustan tappion syy tiivistettynä ja puolueen tulevaisuusvaihtoehdot

Arvoisa Keskustajohto,

Kirjoitan tämän avoimen kirjeen täältä vähän karsinan yli huudellen. Vaikka tämä saattaa ehkä teitä ärsyttääkin, niin kehottaisin olemaan nyt tarkkana, sillä tämän lukemalla jotain voi kirkastua siellä perunakellarin pohjalla.

Keskustan rökäletappion taustasyy on tämä: Puolue on liian kauan ratsastanut kahdella hevosella yhtä aikaa. City-kepulainen liberaali-linja ja maaseudun kansalliskonservatiivinen linja ovat liian kaukana toisistaan, huolimatta siitä, että alkiolainen valistusliberalismi tarjoaa siemeniä molemmille. Kun sukset lähtevät eri suuntiin, siinä haarat lopulta repeävät, vaikka miten olisi joustava ja notkea.

Keskustan romahduksen laukaisijana toimi puolueen liberalistisen linjan karilleajo. Kiviniemi, Laaninen ja Rehn ovat kaikki kepun euroliberaaleja, kun taas maaseudun väki on konservatiivis-isänmaallisia. Me persut olemme haistaneet ja tiedostaneet tämän jo yli kymmenen vuoden ajan, ja vain odotimme, milloin tilanne eskaloituu. Näissä vaaleissa se tapahtui, ja iskimme tietenkin valmiina kuin kärpät, kiilana rakoon.

Vaikka kepun kannattajakunta on perinteisesti ollut hyvin uskollista, joku raja se on keskustajohdon omien kannattajiensa naamalle kusemisellakin. Aselaki- ja paskalakifiaskot sekä Portugalin tukipakettimyrkky olivat suurelle joukolle keskustalaisia viimeinen pisara, ja he vaihtoivat leiriä. Siksi näissä vaaleissa konservatiivien äänet vyöryivät meille persuille niin että jyrinä vain kuului.

Valinta euroliberalismin tai maalaiskonservatiivisuuden välillä

Keskustalla on käytännössä vain kaksi tulevaisuusvaihtoehtoa: Joko lähteä city-kepulaiselle liberaalilinjalle ja muuttua euroliberalistiseksi puolueeksi, tai lähteä alkiolais-maalaisliittolaiselle linjalle. Molemmissa tapauksissa on edessä puolueen painuminen korkeintaan keskisuureksi. Kymmenen vuoden päästä on liberalismin tiellä on edessä arviolta noin 4-8%:n kannatus ja kannatukseltaan eteläsuomalaispainotteinen pienpuolueen asema. Tällöin äänistä ja kannatuspohjasta kilpailtaisiin lähinnä Vihreiden oikeistosiiven, Kokoomuksen sosiaaliliberaalisiiven, ja RKP:n maalaisliberaalien kanssa. Ahdasta olisi puristuksessa. Tässä vaihtoehdossa Perussuoamalaisista kasvaisi varmasti pysyvästi yksi kolmesta suuresta, yleispuolue, kansalliskonservatiivinen keskusta eli leikkisästi ”Persusta”. Seuraus yleisesti olisi perinteisen tyylinen kolmen suuren puolueen poliittinen systeemi, mutta Keskusta olisi pysyvästi tästä triosta ulkona.

Maalaisliittolaisella konservatiivilinjalla taas olisi edessä arviolta 8-15%:n keskisuuren puolueen kannatus, tukialueena maakunnat, jolloin kisaa käytäisiin Perussuomalaisten kanssa maakuntien viljelijöiden sekä pikkukaupunkien ja taajamien konservatiivisista kannattajista. Tässä vaihtoehdossa Perussuomalaisista kasvaa pysyvästi keskisuuri yleispuolue, mutta nyt esiin muotoutunut neljän suuren systeemi jäisi pystyyn, jolloin Keskustalla olisi aika ajoin mahdollisuus päästä merkittäväksi hallituspuolueeksi (joka on syy myös siihen, miksi kirjoitan tämän tekstin näin suoraan keskustalaisille, minä en halua perinteistä, konsensuksen ja vaihtoehdottomuuden trio-järjestelmää enää Suomeen).

Molemmissa tapauksissa Keskustalla on edessä hyvästien sanominen suuren yleispuolueen asemalle. Siksi Mari Kiviniemi oli todellakin, hyvin suurella todennäköisyydellä, viimeinen keskustalainen pääministeri Suomessa.

Talousongelmat ja presidentinvaalit linjavaaleina

Keskustan talousongelmista puheen ollen, niin seuraavat eduskuntavaalit ratkaisevat, selviääkö puolue veloistaan. Mutta vaikka puoluetta ei uhkaisikaan varsinainen vararikko, edessä on joka tapauksessa ainakin kymmenen vuoden velkaprässi eli kivireki perässä, jona aikana puolueella ei ole varaa satsata lähellekään entiseen tyyliin massiivisiin kampanjoihin. Vyönkiristys on väistämättä edessä.

Keskusta voi tehdä linjavalintansa nyt tulevissa presidentin vaaleissa: Väyrynen tai Rehn. Jos Keskusta ottaa Olli Rehnin presidenttiehdokkaakseen, se on viimeinen naula maalaisliittolais-keskustan ruumisarkkuun ja edessä on muuttuminen pieneksi euroliberaalipuolueeksi. Jos taas puolue valitsee Väyrysen, merkitsee se käännöstä takaisin maalaisliittolais-konsrvatiiviseen suuntaan, jolloin edessä on asema keskisuurena maakuntapuolueena.

Näin ennustan ja kirjoitan, ottakaa vaari tai olkaa kuulematta. Aika näyttää, olinko oikeassa.

Ystävällisin terveisin, kilpailijanne leiristä huudellen:

V-P. Kortelainen, PS, kaupunginvaravaltuutettu, Oulu

60% suomalaisnuorista haluaa rajoittaa maahanmuuttoa

Keväällä julkaistun Taloudellisen Tiedotustoimiston tekemän "Nuorten arvot ja elämä 2009" tutkimuksen mukaan jopa 60% maamme nuorista haluaa rajoittaa maahanmuuttoa. (Linkki tutkimukseen)

Tutkimuksessa (sivu 17.) jopa 60% nuorista oli sitä mieltä, että vierasmaalaisten muuttoa maahamme tulisi rajoittaa:

""Vierasmaalaisten muuttoa Suomeen tulisi rajoittaa."

Täysin samaa mieltä: 26%
Osittain samaa mieltä 34%
Osittain eri mieltä 19%
Täysin eri mieltä 21%"

Ilahduttavaa on myös se, että jopa 90% nuorista ilmaisi tutkimuksen mukaan olevansa ylpeitä suomalaisuudestaan.

Olisikohan syynä nuorten asenteeseen se, että ihmiset osaavat ajatella omilla aivoillaan. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka kun käytännössä painottuu ns. humanitaariseen maahanmuuttoon? Humanitaarinen maahanmuuttohan tuo maahamme elätettäväksi enimmäkseen kouluttamatonta väkeä, joka tuo yhteiskunnalle lisäkustannuksia. Työperäistä, yhteiskuntaa hyödyttävää maahanmuuttoahan ei juuri kukaan järkevä ihminen vastusta.

Vanhastaan on tiedetty galluppien ja tutkimusten valossa, että kansan enemmistö haluaisi rajoittaa maahanmuuttoa. Nyt on lisäksi selvää, että myöskään nuorten enemmistö ei tue nykyistä monikulturistista ja liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.

Yleinen stereotyyppinen olettama, jota media ja nuorisokulttuurimme ns. "tiedostavat" edustajat propagoivat on, että suuri enemmistö nuorista olisi "fiksuja ja suvaitsevaisia ihmisiä", jotka kannattavat rajatonta maailmaa.

Tutkimustulos osoittaa juitenkin, että enemmistö nuorista onkin fiksuja ja reaalisuvaitsevaisia ihmisiä, jotka eivät kannata rajatonta maailmaa. Nuoriso kokonaisuutena siis ei niele ns. "suvaitsevaiston" ruusunpunaista mokuidealismia,

Siinäpä hapan uutinen nieltäväksi maatamme johtavalle punaviherliberaalille eliitille. Oma ilmeeni sen sijaan on jotakuinkin tällainen:

Perussuomalaiset juntit vs. poliittinen pissismi

Törmäsin vastattain (taas kerran) yleiseen stereotypiaan Perussuomalaisista. Olemme kuulemma ahdasmielisten punaniskojen junttipuolue, joka meuhkaa ja kouhkaa mm. maahanmuutosta ja sananvapaudesta, mutta jolla ei ole mitään varsinaista konkreettista poliittista asiaa.

Mielestäni sananvapaus ja maahanmuuttokysymys sekä niihin oleellisesti liittyvät kysymykset hyvinvointiyhteiskunnan ja pohjoismaisen demokratian tulevaisuudesta ovat mitä konkreettisinta asiaa (Ks. aiempi kirjoitukseni otsikolla: Kansanyhteisöllisyys, hyvinvointiyhteiskunta ja nationalismi).

Tietenkin, jos ajattelee "vitun väliä" vaikka nykykehityksellä joudumme sanomaan hyvästit demokratialle, sananvapaudelle ja hyvinvoinnille. Ilmeisesti monikulttuurisuus on niin suuri ja pyhä uskonto, että näillä edellä mainituilla, tai yleensäkään millään muullakaan Ranskan vallankumouksesta lähtien länsimaiseen poliittiseen tasavaltaiseen ajatteluun kuuluneella arvolla, ei ole sen rinnalla mitään väliä.

Kun perussuomalaisia vaivaa "punaniskajunttius", jonka piirteitä ovat mm. työnteon, rehellisyyden ja oman maamme kulttuurin arvostaminen, niin liberaalivasemmistoa taas vaivaa yleinen lyhytnäköinen "blondius" ja ruusunpunainen poliittinen pissismi, jossa ei nähdä omaa nenää pidemmälle, ja jota leimaa usein suorastaan historialliset mitat täyttävä typeryys. Rauhan, tasa-arvon ja solidaarisuuden nimessä ollaan naivisti valmiit uhraamaan omat vapaudet ja ihmisarvo sekä terve järki monikulttuurin alttarilla pyrittäessä kohti kulttuurista itsemurhaa ja yhteiskunnallista sekasortoa. Siinä ei osata eikä haluta nähdä omalle tulevaisuudelle ja yhteiskunnalle haitallista kehityskulkua, tai omassa arvo- ja mielipidemaailmassa vallitsevaa perustavaa laatua olevaa kaksinaismoralismia, vaan vaalitaan sinisilmäisesti keskenään ristiriidassa olevia arvoja, vian ollessa aina jossain muualla kuin omissa perusteissa.

Monikulttuurisuuden agenda kun pohjimiltaan syö ja tuhoaa juuri niitä arvoja ja rakenteita, joita se väittää ajavansa (ja rakentavansa); vapautta, tasa-arvoa ja yhteiskuntarauhaa. Monikulttuurisuuden evankeliumi lupaa sateenkaari-tulevaisuutta, mutta sen todellisuus tulee näkymään yhteiskunnan pirstaloitumisena, eri uskonto- ja -väestöryhmien eristäytymisenä toisistaan sekä keskinäisinä konflikteina, jotka johtavat kansalaisvapauksien kaventumiseen ja pahimmillaan demokratian tuhoon. Kaikki valtiot, jotka ovat muuttuneet historiansa aikana monietnisiksi ja -kansallisiksi, ovat lopulta muuttuneet totalitaarisiksi diktatuureiksi.

Mielestäni yksi tällä hetkellä kaikkein surullisin, näkyvin ja absurdiudessaan turhauttavin ristiriita, jota monikulttuuriuskovaiset saarnaavat, on unelma pohjoismaisen sukupuolten tasa-arvokäsityksen yhteensovittamisesta totaalisen sovinistisista ja patriarkaalisista kulttuureista tulevien ihmisten edustaman ja sisäistämän arvomaailman kanssa. Vettä ja tulta sekoittamalla ei tule kuin tuhkaa.

Rasismi on monopolisoitu

Poliittinen vasemmisto ja liberaalit ovat monopolisoineet rasismin Suomessa ja Euroopassa.

Tämä tarkoittaa sitä, että nykyistä yhteiskuntamme ideologista hegemoniaa ylläpitävät poliittiset ja valtiolliset tahot, erityisesti liberaalit ja vasemmisto, eivät suinkaan vastusta kaikkea rasismia kuten väittävät, vaan tuomitsevat sen vain silloin kun se edistää heidän poliittisia päämääriään.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että jos johonkin eurooppalaiseen etnisesti kantaväestöön kuuluva henkilön tai henkilöryhmän lakisääteiset oikeudet joutuvat vastakkain etniseen vähemmistöön kuuluvan henkilön tai ryhmän kanssa, kantaväestön oikeuksista tingitään vähemmistöön kuuluvan eduksi. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyisen vasemmistolaisen ja liberaalisen aateilmaston periaatteet sisäistänyt yhteiskunnallinen taho tai viranomainen suosii maahanmuuttajaa tai vähemmistöön kuuluvaa henkilö kantaväestöön kuuluvan kustannuksella.

Eli suomeksi sanottuna ihonvärillä on väliä ja laki ei ole kaikille sama. Moni työtön tai vähäosainen suomalainen on joutunut huomaamaan sosiaalitoimiston tai Kansaneläkelaitoksen luukulla, että vähemmistön edustaja on saanut huonommilla perusteilla samat tai paremmat etuudet kuin hän, tai että kaupungin vuokra-asuntoa jonotettaessa maahanmuuttajalle on myönnetty etuajo-oikeus asuntojonossa.

Kun etnisesti kantaväestöön kuuluva joutuu yhteiskunnassa etnisen syrjinnän eli rasismin kohteeksi, sitä ei tuomita rasismiksi. Jos taas joku maahanmuuttaja- tai muuhun kuin etniseen valtaenemmistöön kuuluva henkilö tai taho joutuu etnisen syrjinnän kohteeksi, niin se tuomitaan kyllä suureen ääneen rasismiksi. Syyttävä sormi osoittaa implisiittisesti enemmistöä ja etnisen kantaväestön edustajia vastaan, muttei juuri koskaan tai vain ani harvoin vähemmistöä kohtaan.

Politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa ne tahot, jotka kaikkein suurimmalla äänellä rasismin tuomitsevat ja ovat sitä kovimmalla mediahypetyksellä vastustamassa, eivät pelkästään vaikene etnisiä kantaväestöjä kohtaan suunnatusta rasismista, vaan vieläpä itse syyllistyvät tällaiseen rasismiin. Tämä rasistinen kaksinaismoralismi on mennyt niin pitkälle, että kaikenlainen maahanmuuttoon tai maahanmuuttajaryhmiin kohdistuva kritiikki tuomitaan rasismiksi jo etukäteen, kuuntelematta sitä mihin kritiikki perustuu.

Eli poliittisen vasemmiston ja liberaalien piirissä syyllistytään todella usein ennakkoluuloiseen tuomitsemiseen, eli rasismiin, joka ei perustu tosiasioihin, vaan omista poliittisista ennakkoluuloista johtuvaan ideologiseen sokeuteen, mikä on naurettavan kaksinaismoralistista, sillä juuri siitä vasemmisto ja liberaalit suureen ääneen tykkäävät syyttää poliittista oikeistoa ja konservatiiveja.

Rasismi ja ennakkoluulot kukkivat pahasti niissä tahoissa, jotka sitä väittävät kovimmin vastustavansa.

(EDIT 7.7.2008)

Lisäys:

Samat sanat ja ilmaisut, jotka eivät itsessään ilmaise mitenkään rasismia, voidaan tulkita rasistisiksi jos niin halutaan, ja jos ne sanoo henkilö, joka on jo leimattu rasistiksi (jolloin hänen sanomisiaan aletaan tulkita "rasisti"-lasien läpi).

Esim. jos ”Maila-Kaarina” sanoo, että "Suomen maahanmuuttopolitiikka on kieroa ja epäonnistunutta", niin kaikki nyökyttelee. Jos saman sanoo keskustalainen ministeri, suhtaudutaan jo varauksellisemmin ja kysellään jo alta kulmain että "Mitä tarkoitatte?". Jos saman sanoo J. Halla-Aho tai Olavi Mäenpää, niin johan aletaan heiluttamaan rasisti-korttia ja puhaltamaan pilliin. Näin kävi myös Tatu Vanhasen kohdalla.

Tyyppiesimerkki myös tapaus ravintolasta, joka mainosti, että: "Maksamme veromme, kaikki työntekijät ovat valkoihoisia suomalaisia, ja ruoka on varmasti puhdasta", niin mainos kiellettiin ja nousi kohu rasismista. Jos Intialainen ravintola olisi mainostanut että: "Maksamme veromme, kaikki työntekijät ovat intialaisia ja ruoka on puhdasta", kukaan ei olisi puuttunut asiaan, vaan olisi ajateltu, että hyvä hyvä..

Eli valkoisen ihmisen etnisyyden ja tähän etnisyyteen liittettyjen positiivisten ennakkoluulojen mainostaminen (edellä mainitussa esimerkissä 'ahkeruus', 'huolellisuus') on kielletty, koska "rasisti-laseja" käyttävän mielestä mainostaja tällöin vihjaa, että muiden etnisyyksien edustajien kohdalla olisi muka automaattisesti toisin. Jos taas vähemmistön kohdalla mainostetaan kyseiseen vähemmistöön liitettyjä positiivisia ennakkoluuloja, niin sitä ei koeta ongelmaksi, vaikka senkin voisi tasapuolisuuden (jos halua olisi) nimessä tulkita siten, että enemmistön edustajat eivät näitä ominaisuuksia jaa.

Kyse on ideologisesta pelistä ja sellaisten merkitysten luomisesta sanoihin ja niiden väliin, joita siellä ei itsessään ole. Tällainen ”kielipoliittinen” orwellilaiselle newspeakille perustuva kielipeli on liberaalivasemmistolaista vallankäyttöä veemäisimmillään.