Talous rysähtää pian entistä pahemmin - propagandasta huolimatta

Kun todellisuus lyö korville, turvaudutaan propagandaan. Näin on käynyt nytkin. Keskuspankit ovat syytäneet virtuaalirahaa pankeille massiiviset määrät, ja pakkohan sen öljyn on jossain vaiheessa näkyä laineillakin; pörssikurssit ovat olleet viimeaikoina lievässä nousussa.

Edellä mainittu on saanut epätoivoiset optimistit tarttumaan tähän oljenkorteen ja jo parin viikon ajan on nähtu jos jonkinlaista ulostuloa, ihan pääministeri- ja keskuspankkijohtotasoa myöten, siitä miten nyt pahin olisi takana.

Ei muuten ole. Ei vielä.

Tämä kriisi ei ole ohi, ennenkuin kaikki oleelliset miinat ovat lauenneet taloudesta. EU:n puolella kaksi pahinta - Espanja ja Italia - ovat vielä lasahtamatta. Positiivisuuden lietsonnalla onkin vain yksi tarkoitus - saada epätoivon vimmalla jostain vielä höynäytettäviä sijoittamaan rahansa uppoaviin bisneksiin ja pankkeihin.
Menee vielä vähintään useampi vuosi, ennenkuin voidaan oikeasti puhua jonkinlaisesta vakaammasta kasvusta.

Mutta katsotaanpas, mitä sitä ennen on tuleva.

Ensinnäkin pankkien, valtioiden ja muiden toimijoiden vastareaktiot vuoden 2008 äkilliseen romahdukseen ja sen jälkeisiin kuohuntoihin ovat onnistuneet peittämään useimpien silmiltä talouskriisin pahimmat seuraukset.
Totta kai monet ovat huomanneet yleisen elintason romahtamisen - erityisesti USA:n alemman keskiluokan sekä Etelä-Euroopan osalta - suurtyöttömyyden, yhteiskunnalliset levottomuudet ja kuohunnat sekä taloudellisen vallan keskittämisen ja lähes pakotteiden omaisesti läpiajetut uudistukset tai sellaisten yritykset. Nämä on kuitenkin ns. kuplassa elävien puolelta jätetty huomiotta, jotta on voitu ylläpitää perusteettomia toiveita pikaisesta elpymisestä ja näin voitu jatkaa vastuutonta politiikka - irvokkaana erimerkkinä Kataisen puheet "vastuusta" ja sen kantamisesta.

On siis työnnetty päät pensaisiin ja vastuuttomasti jatkettu politiikkaa, jolla on - pääosin vieläpä velaksi - pumpattu lisää löysää rahaa ja pankki- ja pörssijärjestelmiin. Sillä aikaan kun päättäjät ja ne muut joilla on erittäin paljon vain menetettävää ovat turruttaneet itsensä perusteettomalla diipadaapalla, maailmantalouden kriisi pahoine ongelmineen ei ole hävinnyt yhtään minnekään.

On menetetty viisi kallisarvoista vuotta tekemättä juurikaan mitään sellaista, joka aikuisten oikeasti olisi auttanut. EU-maiden ja itse asiassa laajemmin kaikkien länsimaiden johtajat ovat vain toimillaan pitkittäneet ja syventäneet päällämme ryskävää myrskyä. Tuloksena tästä on länsimaiden ja erityisesti Euroopan sekä USA:n yhteiskuntien hyvin pitkäaikainen taantuminen.

Maailmantalouden rakennelma on tänäpäivänä itse asiassa paljon heikompi ja huterampi kuin vuonna 2008 kriisin alkaessa. USA:n keskuspankin ja hallinnon toimet ovat olleet koko ajan lisäbensan syöttämistä palavaan taloon, samoin Euroopan tukipakettipolitiikka ja EKP:n velkakirjaostot. Olisi korkea aika hylätä tällaiset politiikat, purkaa toimimattomat järjestelmät kuten Euro ja lopettaa politiikka, jonka seurauksena voi olla vain jättimäinen stagflaatio tai suiperinflaatio.

Mutta näin ei valitettavasti olla tekemässä, ei vaikka nyt on tulossa päälle W-käyräisen jättikriisin toinen syvä syöksy. Vai ollaanko kilttejä JykäJutalle ja nimitetään tätä ihan uudeksi rytinäksi? Entinenhän ihan juuri äsken jo selätettiin, ainakin jos heitä uskomme? No, joka tapauksessa Kataiselle on tulossa nyt hätä käteen, nimitettiin tätä sitten kakkoseksi tai ei.

Maailmantalouden tilanne on karannut joka tapauksessa täysin päättäjien hallinnasta. Olemmme tilanteessa, jossa mitkään välittömät toimet - joihin euromaiden hallituksilla olisi edes etäisesti halua tai vähänkään ideologisesti varaa menettämättä täysin kasvojaan - eivät enää auta.

Illuusiot eli harhakuvat jotka vielä riivaavat joitakin patologisimpia pakko-optimisteja ovat aivan kohta karisemassa pois (tai ainahan ne voiva alkaa leikkimään samaa leikkiä kuin Saddam Husseinin ex-tiedotusministeri). Kiinan talous on sakkaamassa, samoin muut Aasian taloduet ja Australian sekä monien nousevien talouksien. Pian Kiinankaan kone ei enää vedä, jolloin viimeinen suuri ostaja kaikkoaa euroopan vientiä vetämästä. Korot ovat nousussa, palkat laskussa, sosiaaliset levottomuudet lisääntyvät ja USA:n todellinen työttömyyslukema - tilastokosmetiikasta siivottuna - sekin nousussa (todellisuudessa yli 11 %).

Markkinoiden hermot alkavat rakoilla, eikä enää kytätä silmä kovana sitä, milloin tehdään seuraava ennätysvoitto, vaan milloin myydä osakkeet tarpeeksi ajoissa ettei tule takkiin. Tokion pörssikin on tippunut yli 20% vain kolmessa viikossa. Ja tuli jatkaa leviämistään. Viimeiset "linakkeet" joita keskuspankit vielä jokin aika sitten pystyivät toimillaan hillitsemään - pörssit, korot ja valuutanvaihtokurssit - ovat karanneet ja karkaamassa keskuspankkiirien näpeistä. Elämme kontrollin menettämisen aikaa.

Keskuspankkien, erityisesti FED:n, elvytystoimet ovat aikaansaaneet sen, että virtuaalitalous on kasvanut entisestään ja jopa suuremmalla voimalla, eikä tätä ole saatu tasapainoon. Jälleen kerran pumpataan lisää ilmaa kuplaan, joka ei ollut vielä tyhjentynyt entisistäkään liikailmoista. Talouskuplan puhkeamista on koitettu estää pumppaamalla siihen ilmaa nopeammin kuin siitä pihisee ulos, vaikka kuplan pinta on heikompi kuin ennen ensimmäistä poksahtelua.

Tästä johtuu, että maailantalous on lähdössä uuteen jättisyöksyyn.

Kuluneen kevään keskuspankkielvytyskierroksen jälkeen IMF on koittanut saada EU:n lisäämään elvytystä, jotta Euroopan talous ei jymähtäisi kiinni. USA:n, Japanin ja brittien tilanne on jälleen kiristymässä; kannettu vesi ei pysynytkään kaivossa. Suitsutettua talouden nousua kun ei pitemmässä juoksussa tullutkaan - propagandasta huolimatta. Siksi onkin jännää, miksi nyt EU:ssa ollaan tartuttu samaan propaganda-aseeseen, mutta se lienee ymmärrettävää kun tajuaa, että muuta ei oikeastaan enää ole repertuaarissa jälkellä. Sodassakin aatteellinen ja fiktiivinen propaganda korvaa uutiset siinä vaiheessa kun alkaa tulla pahasti takkiin.

Käynnistymässä oleva toinen syöksykiere olisi ehkä saatettu välttää, jos jo ajoissa olisi tajuttu se, että suuret talousjärjestelmät ovat olleet rakenteellisesti kykenemättömiä uudistamaan itseään, eivätkä ole missään vaiheessa kyenneet käyttämään talouden korjaamiseksi kuin niitä samoja temppuja, jotka alunperinkin johtivat kriisiin.

Pankit jotka ovat "liian suuria kaatuakseen" olisi pitänyt pilkkoa jo 2008 rytinän jälkeen ja vastuutonta talouspolitiikkaa harjoittaneilta valtioilta laittaa rahahanat kiinni jo viimeistään 2009 tienoilla. Sen sijaan maailmantalouden suuret pelurit ja säätelijätahot ovat todistaneet meille täydellisen kyvyttömyytensä ja voimattomuutensa kriisin hoidossa.

Koska epävakaita järjestelmiä ei haluttu purkaa, tullaan nyt maksamaan kova hinta.

Kuten olen aiemmin sanonut, EU-johtajat ja Suomen johtavat puolueet haluavat hulluudessaan pitää kiinni Eurosta vaikka kuolemaan asti, koska koko eliitti on viimeiset 20 vuotta pistänyt arvovaltansa, uravalintansa, eläkesuunnitelmansa ja ylpeytensä kiinni liittovaltiohankkeeseen. Sen hintana on paitsi kansojen varallisuuden menettäminen, demokratian ja kansallisen itsenäisyyden menettäminen.

Kun kerran köyhdytään, olisi kiva edes olla vapaa, mutta JykäJutta&Co kahlitsee toki mielellään Suomi-Neidon EU-orjakaleerin ruumaan ja naulaa vaikka oman ruskean kielensä kiinni EU-eliitin PRC:seen mieluumin kuin lopettaa palvomasta suurta ja mahtavaa eurostoliittoa ja sen mahtavia pankkiireja.

Kataistrofi - Kun päivänpolitiikka menetti merkityksensä

Suomi on pahemmassa kusessa kuin koskaan viime sodan jälkeen, tai itse asiassa sitten sortovuosien.

Suomi, sen talous, yhteiskunta ja ihmiset ovat suistumassa erittäin pahaan taloudelliseen ja sitä myöten myös yhteiskunnalliseen kriisiin, eikä tätä kriisiä voida enää välttää. Ei, vaikka maahan saataisiin mikä hallitus hyvänsä, sillä tärkeimmät strategiset päätökset tuhon varmistamiseksi on jo tehty.

Kataisen hallituksen viimeisten kahden vuoden aikana tekemät ratkaisut ovat merkitsevät sitä, että olemme kaikki samassa veneessä - tai pikemminkin orjakaleerissa - jossa Suomi-neito on kahlittu JykäJutan toimesta eurotalouden uppoavan orjakaleerin soutupenkkiin, ja laiva on juuri seilannut vasta talouden trooppisen hurrikaanin laidalle, sillä kriisi tulee kestämään vielä vuosia.

Kyse ei ole vain pahimmasta talouskriisistä sitten 30-luvun laman, kyse on maailmanlaajuisesta järjestelmäkriisistä, joka tekee lopullisesti selvää vuonna 1945 syntyneestä maailmanjärjestyksestä - myös taloudellisesti. Se, mitä nyt ollaan näkemässä, vetää vertoja vähintäänkin NL:n romahtamiselle, mutta ei - valitettavasti - siten että EU romahtaisi, vaan siten että Euroopan kansojen vapaus, itsenäisyys ja hyvinvointi romahtavat. Ne, samoin kuin kaikki muukin mahdollinen, tullaan uhraamaan sen eteen, että Eurostoliitto saadaan pidettyä kasassa.

Kun talous viimeinkin, joskus aikaisintaan 3-4 vuoden - todennäköisesti vasta 5 vuoden - päästä alkaa näyttää pieniä elpymisen merkkejä, on Euroopan kansojen varallisuus, merkittävä osa kansalaisvapauksista, demokratia sekä kansallisvaltiot ja niiden itsenäisyys uhrattu talouden molokin alttarilla, ja kansat sekä niiden vauraus tyhjiin ammenettuina tippuvat kuin kuolleet lehdet, suoraan suurpankkiirien syliin - juuri sen saman banksteri- ja euroeliittiporukan joka alusta alkaen suunnitteli euroon ja talousjärjestelmään ne muka näennäiset "valuviat", joiden he lopulta tiesivät kaatavan kaiken heidän syliinsä.

Tervetuloa Uuteen Uljaaseen 2020 luvun Eurooppaan, joka on maailmantalouden keskus ja talouden Supervalta, mutta jossa "demokratia" on yhtä onttoa ja "uskottavaa" kuin kuin Neuvostoliitossa, työntekijöiden palkat ja työolot kehnot kuin Kiinassa, tuloerot kuin Brasiliassa, ja poliisi pamputtaa yhtä kovaa kuin Venäjällä.

Ja kun me olemme kaikki yhdessä saapuneet - tai siis raahustaneet peloteltuna - sisään tähän ihanuuden gulagiin, kiittäkäämme aivan erityisellä lämmöllä euroblondia ja Pöljän lapsineroa siitä, että he johdattivat meidät - vähän kuin Mooses (muttei sinne päinkään) - luvatusta maasta orjuuden pesään - Uuteen Eurooppaan.

Sen pituinen se.

Se on nyt todellisuutta: LAMA

Lyhyesti selittelemättä:

Suomen talous on syöksynyt juuri lamaan, ja syöksy syvenee jatkuen vielä vähintään ensi talven ajan, ehkä jopa seuraavankin.

Silloin kun LEAP-aivoriihi vielä uskalsi tehdä luotettavia ennusteita, he laskivat, että tuplavee-käyräisen talouslaman 2. syöksyn alkamisesta menee EU:n ydinalueella vielä 3 vuotta ennenkuin nähdään merkkejä noususta. Sen sijaan unionin periferiassa nousun merkkejä saa odottaa 4-5 vuotta.
Suomeksi kusi on sukassa ja paskat housuissa, sukka kurkussa ja housut vedettynä pään yli vielä ainakin tuonne 2017 yli.

Suomalaisten on syytä varautua merkittävään, väistämättömään ja rajuun yleisen elintason laskuun.

Ennustin 2012 kevättalvella, että Suomen inflaatiokorjattu BKT romahtaa vuoden 2000 tasolle. Käytännössä tämä tarkoittaa meille kylmää kyytiä. Vanhemmat ihmiset muistanevat, millaista elämä oli elintason, jne. suhteen 80-luvun alussa, ennen kovaa nousukautta.

Yhdessä yhä kasvavien tuloerojen kanssa tämä tarkoittaa tosin sitä, että mediaanikansalaisen elintaso tipahtaa jonnekin 60-luvun alun tasolle.

Jepjep.

Mutta fantsua sanoo hallitus.

Parit linkkisuositukset:

Italia tukiluukulla: http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/pankki+italia+saattaa+tarvita+hatalainaa/a911217

Köyhtyminen: http://tyhmyri.wordpress.com/2013/06/24/suomen-vienti-sukeltaa-kannattaa-varautua-sisaiseen-devalvaatioon-eli-tuntuvaan-koyhtymiseen/

Se on nyt menoa: "Puheen Iltapäivä: Kalle Isokallio: "Me ollaan tilanteessa, jota ei pysty enää korjaamaan" http://areena.yle.fi/radio/1953461

Hjuumor:
http://www.globalresearch.ca/accurate-satire-henry-kissinger-if-you-can-t-hear-the-drums-of-war-you-must-be-deaf/28610

Kreikan valtavat öljy-, kaasu-, ja kultavarat - Kreikka on kaikkea muuta kuin köyhä!

Tiesittekö, että Kreikka on oikeasti kaikkea muuta kuin köyhä?

Tiesittekö, että Kreikan ajautumisessa/ajamisessa vararikkoon ja riippuvaiseksi pankeista ja EU:sta on syynä maan luonnonvarojen ryöstöretki?

No nyt tiedätte.

Kuten aiemmin kesällä kerroin, Kreikan maa- ja merialueiden alla on valtavat hyödyntämättömät esiintymät öljyä, kaasua ja kultaa. Jos kreikkalaiset jo nyt hyödyntäisivät täysillä näitä resurssejaan, heillä ei olisi minkäänlaista velkaongelmaa.

Mitä pelkästään kultaesiintymiin tulee niin Kreikasta tulee 2016 mennessä Euroopan suurin kullantuottaja. Lisäksi Kreikka on juuri aloittanut valtavien öljy ja kaasuesiintymiensä hyödyntämisen. Kreikalla on aluevesiensä alla kirjaimellisesti satoja miljoonia barreleita öljyä ja lisäksi jättimäisiä maakaasuesiintymiä, joiden arvo on bijoonia dollareita.

Siksi onkin surullista nähdä, miten suurpääoma on talouskriisin avulla viemässä Kreikan kansalta tämän kaiken. Kreikka joutuu nimittäin talouskriisin takia yksityistämään sekä myymään öljy-yhtiönsä ja satamansa.

Juurikin Kreikan valtavat energiavarannot ovat se syy, miksi EU ei halua potkaista Kreikkaa ulos eurosta ja EU:sta. EU johtajat sekä Lontoon, Pariisin ja Franfurtin suurpankkiirit tietävät, että seuraus olisi "uuden Norjan" syntyminen Välimerelle, sellaisen joka pitäisi voitot itsellään, eikä antaisikaan niiden valua ruokkimaan Euroopan pankkeja ja Brysselin ahneita byrokraatteja.

Ja meillä Suomessahan tilanne on pienemmässä mittakaavassa sama omien luonnonvarojemme suhteen; Jos emme pääse eroon EU:sta, eurosta ja kansallista luonnovarojamme, meistä tulee EU:n "Siperia" - alue jolta kupataan kaikki pois ja mitään ei jätetä.


--------------
---------

P.S. Puhe "sadoista miljoonista" on vähättelyä. Vuonna 2010 Kreikka teetätti selvitykset merialueidensa energiavarannoista, ja tulos oli että Kreikan merenalaiset öljyvarannot pelkästään Joonian merellä ylittävät 22 miljardia barrelia. Lisäksi tulee vielä 4 miljardia barrelia Aigeian meren pohojoisosassa (Hankalasti lähellä Turkin alueita, Turkki on uhannut jopa sodalla, jos aletaan porata). Arvellaan, että Kreikka voisi saada seuraavien 25 vuoden aikana yli 300 miljardin dollarin tulot pelkästään öljystään.

Mutta eteläinen Aigeian meren alue on Kreikan osalta vielä tutkimatta tarkemmin. Jos otetaan huomioon alueeseen kuuluvan Kyproksen vesillä tehdyt löydöt, siellä voipi muhia todellinen jättipotti. Pelkästään kaasua arvellaan alustavasti löytyvän 9000 miljardin dollarin edestä(!).

Kaasun osalta laskelma perustuu U.S. Geological Surveyn arvioon Itäisen Välimeren alueen varannoista.

Eurokriisi - Populistien syytä!

Saksalaisen Der Spiegel lehden tekemä musta lista "Euroopalle" eli EU-projektille vaarallisista poliitikoista pistää miettimään, onko kyseessä oireellinen esimerkki päätään nostavasta propaganda-aallosta, jonka tarkoituksena on kaataa syyllisyys eurokriisistä sen kriitikkojen ja vastustajien, erityisesti populistien niskoille?
Listahan oli pikku sivu-uutinen Der Spiegelin nettiversion artikkelissa, ei siis mikään merkittävä nosto heidän puoleltaan, mutta Helsingin Sanomat tarttui siihen kuin kyseessä olisi vähintään lehden pääuutinen.

Tehostaakseen viestiään, Pravda(HS) laittoi uutisen kuvitukseksi kuvan Timo Soinista takaapäin kurkkaamassa vasemmalta, jolloin syntyy mielikuva poispäin kääntyneestä ja/tai pakoreittiä hakevasta henkilöstä.

Toisaalta kuvasta syntyy myös mielikuva koulun pihalla toisesta selän takana pahaa puhuvista pissiksistä, mikä HS:n Perussuomalaisiin kohdistama uutisoinnin linja sekä sen toimittajakunnan laatu ja asenteet tuntien onkin varsin osuva mielikuva.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että kun EU:n ja hallitusten harjoittama politiikka menee reisille, taktiikaksi otetaan se, että ammutaan totuuden torvia ja kriitikoita, ja koitetaan tehdä heistä syntipukkeja. Näinhän kävi viime laman aikaan, jolloin lamaan syyllisistä tehtiin sankareita, ja kriitikoista sekä varoittelijoista roistoja.

Henri Myllyniemi kirjoittelikin jo taannoin varsin kaukonäköisesti aiheesta, epäillen, että Perussuomalaisista leivotaan syntipukkeja, eli käytetään niin sanottua  "shooting the messenger" -propagandatemppua. Eli "Se on Perussuomalaisten ja populistien syytä. Kehtasivat maalailla piruja seinille!"

Syykin tähän kampanjaan on tiedossa, kuiten kansanedustaja Tossavainen US:n bloginsa kommenttiosiossa totesi:

"MTV3:n ohjelmassa johtaja Jaakko Kiander kertoi juuri mistä lopulta on kysymys.
Tavoitteena on velkojen yhteisvastuullisuus. Monet pelkäävät, että hanke karahtaa kiville. Siksi eräät poliitikot, kuten Soini, leimataan vaaralliseksi.
Ja jos velkojen yhteisvastuullisuuteen ei päästä, se on vaikea kivi kengässä kun tavoitteena on liittovaltio."

Totuudenpuhujia mustamaalataan, ja tämä mitä nyt on nähty, on vielä pientä kunhan paniikki Brysselin käytävillä kohoaa. Jos eläisimme Neuvostoliitossa, Soini, Farage ja Wilder, sekä muut olisi aikaa sitten vähintäänkin karkoitetu EU:n aluellta, kuten Solzhenitsyn.

Tiivistetysti taloustilanteesta ja sisäpiirihuhu vaaleista

Eurooppa Romahtaa

Eurooppa on mahdottoman edessä.

Kuten olen ennenkin sanonut, edessä on kolme vaihtoehtoa, ja päivä päivältä vain nämä kolme vaihtoehtoa näyttävät selvemmin ainoilta:

1. Rahaliitto hajoaa, kun kriisimaat suostutellaan/pakotetaan ulos EMU:sta, jolloin EU hajoaa.

2. Rahaliitto hajoaa, kun Saksa saa tarpeekseen ja lähtee EMU:sta, jolloin EU hajoaa.

3. Rahaliitto pysyy kasassa, mutta koko Euroopasta tulee ensi vuosikymmenellä taantuva kehitysalue, uusi Brasilia, tosin ilman luonnonvaroja ja kukoistavaa maataloutta.

Siinäpä tiivistetysti. Kävin niin tain näin, edessä on lama – väistämättä ja joka tapauksessa.

Vaihtoehto 1 olisi vähiten huono Suomen ja Pohjolan kannalta pitemmällä juoksulla.

Vaihtoehto 2 on toiseksi vähiten huono, mutta tuo mukanaan valtavan geopoliittisten voimasuhteiden muutoksen, joka vie maamme sekä taloudellisesti että poliittisesti takaisin Venäjän ja muodostuvan Euraasian Unionin kainaloon, joko hyvällä tai pahalla. Geopoliittisista ja taloudellisista syistä myös Saksan, Keski-Euroopan ja Itä-Euroopan taloudellisen kasvot kääntyvät enemmän itään.

Huonoin vaihtoehto 3 takaisi sen, että Suomen valtiollinen olemassaolo lakkaisi täysin ja lastenlastemme elintaso tulee olemaan sama kuin sademetsän intiaaneilla.

Että sellaista.

Presidentinvaalien taustapeli kulissien takana

Mutta sitten vaaleihin. Välitänpä näin julkisesti mielestäni luotettavan sisäpiirihuhun.

Keskustelin toissa viikolla pitkään puhelimessa erään luotettavan tuttavani kanssa. Hän on kuudettakymmentä juokseva ex-toimittaja, jolla on hyvät suhteet moniin entisiin kollegoihinsa useissa valtakunnallisissa medioissa, maakuntalehdissä, ja useissa poliittisissa puoluelehdissä.

Hän kertoi kyselleensä vaalitilanteesta ja suhtautumisesta ehdokkaisiin entisiltä kollegoiltaan, sillein vähän vaivihkaa.

Tulos oli aika mielenkiintoinen. Kaikkialta tuli lopulta sama viesti:

Toimittajia on ilmeisesti evästetty olemaan heittämättä vaalien ensimmäisellä kierroksella liiemmälti lokaa Paavo Väyrystä vastaan, vaikka aihetta ja ainesta riittäisi kunnon paskamyrskyyn, jotta varmistettaisiin, ettei Soini pääse 2. kierrokselle. Sen sijaan Soinia kohtaan varauksia ei ole annettu, ja kiusata saa.

Tämä ilmiselvä asia, jonka näkee selvästi kun median suhtautumista seuraa, sai ystäväni sitä tiedustellessa ex-kollegoiltaan, mielenkiintoisen mutta järkeenkäyvän selityksen:

Tarkoitus on kaikin mahdollisin keinoin estää Soinin pääsy 2. kierrokselle. Niinistöä vastaan 2. kierrokselle halutaan mieluiten Haavisto, tai edes Väyrynen, mutta ei missään nimessä Soinia. Lokasingot Väyrystä vastaan laukaistaan vasta 2. kierroksella, jos hän sinne pääsee. Väyrystä odottaa mm. hiillostus ”maanpetoksellisesta toiminnasta” 80-luvulla, ynnä muutama taloudellinen kupru ja ketkuilu, joista ollaan oltu tällä välin hys hys. Väyrynen on kuulemma vastaehdokkaista helpointa ampua alas 2. kierroksella, ja varmistaa Niinistön voitto.

Kokoomuksessa kuulemma pelätään, että jos Soini pääsisi 2. kierrokselle Niinistöä vastaan, tilanne voisi tulla tiukaksi, koska Niinistö Soinin palloihin vastatessaan joutuisi suoraan ottamaan kantaa asioihin, joita hän on väistellyt ja joihin hän ei halua ottaa selvästi kantaa tai ei halua kertoa rehellisesti mielipidettään, koska se laskisi hänen kannatustaan.

Eli todellisuudessa Kokoomuksessa on arvioitu, toisin kuin gallupit väittävät, että Haaviston sijaan toisella kierroksella Soini tekisi Niinistön voittomarginaalin pienimmäksi. Tilanne saattaisi olla jopa hieman tiukka. Kulissien takana ei haluta tällä kertaa riskeerata mitään, johtuen Euroopan pahasta tilanteesta.

Ex-toimittajatuttuni sanoi, että kun maakuntalehtien ja HS:n piirien lisäksi myös kahden eri toisilleen vastakkaisen puoluelehdenkin toimittajat antoivat ymmärtää tilanteen olevan se, että näin on tilanne, joten kyseessä on pakko olla jokin monet mediat kattava ”yhteisymmärrys” tai ”sopimus” kulissien takana.

Sama tuttavani kertoi myös, että loppujen lopuksi mediakonsernien huipulla on yllättävän pienet piirit, missä asioita voidaan ohjailla, jos tarvetta sellaiseen ilmenee.

Että sellaista. Ja näin siis sisäpiirihuhu. Tiedän, että tämä näyttää nyt sellaselta "katkeroituneen persun mielikuvitukselliselta salaliittoteorialta", mutta tarina ei ole minun ja luotan ystävääni.

Analyysia

Takavuosina 90-luvulla Väyrynen valitteli, että häntä vastaan käytiin ”mediapeliä”. Tällä kertaa mediapeli näyttää pelaavan Väykän pussiin, mutta vain 1. kierroksella.

No, ensimmäiseen vaalipäivään on aikaa viikko, Soinin kannatus heiluu 9%:n tuntumassa, eli median kampanja näyttää onnistuneen. Näin meitä taas viedään.

Haaviston kohdallahan tilanne on selkeä: Haavisto 2. kierroksella olisi varma niitti sille, että keskustalaiset ja perussuomalaiset, sekä monet demarit äänestäisivät Niinistöä, ja hän voittaisi, mutta kuulemma kulissien takana Väyrystä pidetään vielä varmempana niittinä Niinistön voitolle. Sen verta ilkeää, mutta totuudenmukaista lokaa, on kuulemma jemmassa.

Itsekin voisin äänestää Väyrystä 2. kierroksella, mutta jos vastassa on Haavisto, jään kotiin. Tai menen kiusallani ja protestina piirtämään numeron 3 lappuun myös toisella kierroksella.

Niinistön äänestäminen on minulle yhtä mahdotonta kuin Haaviston äänestäminen.

--------------------
--------
----

P.S. Saksalaisen kaasuyhtiö Linden toimitusjohtaja Wolfgang Reitzle on julkisesti kertonut mielipiteensä euron kriisistä. Spiegel-lehden haastattelussa Reitzle sanoo, että ”jos kriisimaiden kurinpito ei toimi, Saksan täytyy lähteä eurosta”. Vaihtoehtona Reitzle tarjoaa D-markkaa tai pohjoista euroa.

Saksalaisen teollisuusyhtymä BDI:n entinen johtaja Hans-Olaf Henkel arvelee muidenkin ylempien johtajien olevan salaa Reitzlen kanssa samaa mieltä. Henkel on kuullut vastaavia mielipiteitä Saksan tilanteesta ”jo pitkän aikaa”. Linden toimitusjohtaja ei tule olemaan ”viimeinen henkilö, joka julkisesti kertoo ajatuksiaan yhteisvaluutan vaihtoehdoista”, Henkel sanoi Handelsblattin haastattelussa.

Suomen hallitus kaatuu alkuvuodesta 2013

Ja jälleen kerran rohkenen ennustelemaan:

Suomen hallitus kaatuu alkuvuodesta 2013. Siis vuoden -13 ensimmäisellä neljänneksellä.
Kehtaan ennustaa tätä, koska ensinnäkin tiedän, millainen talousmyrsky on iskemässä täydellä voimallaan Suomeen tänä vuonna, ja toiseksi, koska tiedän, miten suuria leikkauksia valtiontalouteen tullaan tarvitsemaan tänä ja ensi vuonna.

Kuten tiedämme, sopivat hallituspuolueet budjetissa, että viime keväänä suunnitellut leikkaukset budjettiin tehdään etupainotteisesti, eli tänä keväänä. Nämä leikkauspäätökset tehtiin viime kesänä, kun hallituksella oli vielä harhaluuloja talouden tilasta. Silloin luultiin, että pääosin näillä leikkauksilla pärjätään ainakin hallitustaipaleen alkupuoli. Tosin kyllä se varaus tehtiin, että lisäleikkauksia "saatetaan tarvita" jos taloustilanne huononeen. Miten niin jos?

Keväällä tehtävät leikkaukset tulevat kirpaisemaan jo jonkin verran maamme heikompiosaisia, mutta muutaman kuukauden kuluessa tulee viimeistään selväksi, että taloustilanteemme edellyttäisi paljon, paljon suurempia leikkauksia. Mutta tarvittavan suuruisiin leikkauksiin ei ole hallituksella poliittisesti varaa, sillä edessä on marraskuussa kuntavaalit. Mitään dramaattisempaa ei uskalleta tehdä ennen niitä.

Siksi hallitus tekeekin kaikkein kovimmat leikkaukset vasta kuntavaalien jälkeen. Toki Kokoomus pyrkii kuitenkin jo keväällä ajamaan läpi mahdollisimman kovia leikkauksia, mutta kuitenkin kaikkein pahimmat lisäleikkaukset tullaan keväällä suunnittelemaan iskettäviksi pöytään vasta kuntavaalien jälkeen.

Mutta jo keväällä hallituksen budjettileikkaus-saunassa koetellaan valmiiksi kipurajoja. Isketään niin paljon löylyä kuin mahdollista, että miten isoja leikkauksia kestetään, kunhan vain hallitus pysyy vielä kasassa. Tästä sitten toteutetaan keväällä sen verran, mitä uskalletaan ennen vaaleja, ja loput siirretään vaalien yli. Tämä luonnollisesti repii kaikkein eniten vasemmistopuolueiden selkänahkaa.

Mutta mutta, entäpäs jos kuntavaaleissa tulee Jytky2 ?

Mikä onkaan hallituksen kohtalo, jos vasemmiston kylki vuotaa jo keväisten leikkausten takia verta kuntavaaleihin asti, ja kuntavaalit iskevän vielä ison ja syvän iskun lisää?

Jos tai kun tulee kakkosjytky, ja heti sen jälkeen tulee eteen isoja lisäleikkauksia, laskee se dramaattisesti vasemmistopuolueiden kipurajaa. SDP ja Vasemmistoliitto saavat kerrankin tuntea, mitä tarkoittaa Kataisen "vastuullisuus". Silloin keväällä sovitut kipurajat eivät enää pidäkään.

Silloin viimeistään alkaa löylyt olla niin kovia, että SDP ja Vasemmistoliito joutuvat huomaamaan, että tokihan sitä heilläkin on itsesäilytysvaisto, ja että jos tässä hallituksessa jatketaan, edessä on liian iso poliittinen kuolema.

Eikä kestä Kokoomuksenkaan rahkeet enää. Tästä hallituksesta tulee monin verroin vihatumpi kuin Ahon-Viinasen porukasta. Jyrki Katainen ei halua jäädä historiaan Suomen vihatuimpana lama-pääministerinä Otto Wille Kuusisen seuraan. Eikä varsinkaan hän halua olla presidenttinä silloin, jos rahaliitto hajoaa.

Siksi hallitus kaatuu.


----------------
-----

[Edit: Korjattu virhe, väärä vuosiluku. Siis vuosi 2013, ei -12]

Kiristyvä Lähi-idän tilanne ja USA:n kauppasota Irania vastaan takaa laman syvenemisen

Ne, jotka odottavat talouden kääntyvän nousuun kuluvana tai vielä edes ensi vuonna, voivat nyt viimeistään luopua toivostaan. Yhtenä syynä tähän on USA:n koveneva kauppasota Irania vastaan ja sen aiheuttamat kovenevat taloudelliset ja geopoliittiset jännitteet tilanteessa, jossa länsimaiden taloudet ovat muutenkin suistumassa taantumaan.

Syynä on NDAA eli National Defence Authorization Amendment, laki jonka USA:n johto löy pöytään ja joka hyväksyttiin "kenenkään huomaamatta" USA:n lainsäätöelimissä sopivasti joululomien alla ja jonka presidentti Obama allekirjoitti vuoden 2011 viimeisenä päivänä. Paitsi että kyseinen laki - yhdessä ns. Patriot Act -lakien kanssa tekee USA:sta käytännössä viranomaisdiktatuurin, jossa turvallisuusnäkökohdat tekosyynä voidaan kansalaisoikeudet evätä keneltä tahansa, se myös automaattisesti sulkee USA:n markkinat kaikilta, jotka ostavat öljyä Iranista ja maksavat sen Iranin keskuspankin kautta. Lain takana on vahvasti Israelin etua USA:ssa ajava AIPAC (American Israeli Public Affairs Committee) lobbausryhmä.

Ei sillä, etteikö Iran olisi uhka Israelille, mutta laki käytännössä on viimeinen niitti lännen talouden ruumisarkkuun, ja käytännössä nyt on turha odottaa enää muuta kuin lamaa. Laki on, paitsi kauppasodanjulistus Irania vastaan, myös tae sille öljyn hinta tulee nousemaan rajusti ensi kesään mennessä ja että länsimaiden talous sukeltaa ja syvään. Öljyn hinta tulee pysymään korkealla taantuman aikaan saamasta hinnan alenemisesta huolimatta.

Itse asiassa Israel yritti alun perin suostutella lakia vieläkin tiukemmaksi, eli että olisi estetty ketään, ehkä Intiaa tai Kiinaa lukuunottamatta, maksamasta iranilaisesta öljystä. Ja tätä yritettiin ajaa läpi väitteillä, että öljyn hinta ei merkittävästi nousisi siitä huolimatta. Väärin väitetty.

Jälleen kerran myös EU, joka on osoittanut ennenkin vertaansa vailla olevaa kykyä ampua itseään talousjalkaan, miettii josko ei enää ostettaisi iranilaista öljyä. Kiistellään lähinnä siitä, lopetetaanko osto nyt vai vasta muutaman kuukauden päästä. Joka tapauksessa väistämätön seuraus on ollut öljyn hinnan ampautuminen nousuun ja suunta on väistämättä ylöspäin.

Iran on OPECin toiseksi suurin öljyntuottaja, syöttäen päivittäin 2,5 miljoonaa tynnyriä öljyä markkinoille. Tästä määrästä noin 450 000 tynnyriä menee Eurooppaan, joka on Iranin toiseksi suurin markkina-alue Kiinan jälkeen. Vaikka energiakomissaari Öttinger on koittanut hypähdellä sinne tänne vakuutellen että Saudi-Arabia voisi paikata tämän aukon, on silkkaa faktaa, että saudeilla ei ole tarvittavaa tuotannon lisäkapasiteettia. Ja vaikka olisikin, hinta nousisi silti, sillä saudit tarvitsevat kipeästi lisää rahaa voidakseen lahjoa alamaisiaan rauhallisiksi ja estää arabian kevään leviämisen omaan pikku valtakuntaansa.

Kun kuvaan otetaan vielä mukaan Teheranin uhkaus Hormuzin salmen sulkemisesta, mikä estäisi jopa kuudennesta maailman ja 70% koko OPECin öljystä virtaamasta markkinoille, ei ole mikään ihme että kysyntä vain kasvaa kun öljyn ostajat koittavat haalia itselleen mahdollisimman paljon raakaöljyä jemmaan puskuriksi.

On turha kuvitella että öljyn hinta olisi milloinkaan näköpiirissä olevina lähiaikoina lännen taloudelle optimaalisella 50$:n tai edes siedettävällä 70$:n tasolla. Hinnan ennakoidaan - taantumasta ja talouden hidastumisen aiheuttamasta normaalikysynnän laskusta huolimatta - paukkuvan 120$ tai jopa 150$ tynnyriltä ensi heinäkuulle tultaessa. Siis samalla tasolla kuin W-käyräisen kriisin ensivaiheessa kesällä 2008. Ja tämä siitä huolimatta, että OPEC puskee nyt öljyä enemmän markkinoille kuin kertaakaan kesän -08 jälkeen.

Kauppasota on siis johtamassa siihen, että mitään todellisia edes vähäisen talouskasvun tai nousun merkkejä ei tulla todellisuudessa näkemään ainakaan seuraavan vuoden aikana. Pelin nimi vuodelle 2012 on siis syvenevä, globaali lama. Tämä tuskin oli ainakaan Amerikkalaisten tarkoitus.

Eikä tämä seuraus varmasti ollut Obaman hallinnonkaan tarkoitus, ainakaan alunperin. Aiemmin Washington oli tiedottanut, että pakotteet Iranin keskuspankkia kohtaan "eivät ole pöydällä". Toki siellä tiedettiin ja tiedetään, että sellaiset pakotteet ovat yhdensuuntainen menolippu kohti maailmanlaajuista lamaa, samaan aikaan kun Iran ja sen johto tekevät taas todellisuudessa aivan hitosti fyffeä kohonneiden öljynhintojen takia.

Nyt käy kuitenkin juuri niin, että mites tässä näin kävi? Mikä käänsi Obaman hallinnon? No, ainakin se on nyt todistettu, että AIPACilla on hitosti vaikutusvaltaa USA:n politiikkaan. Sille ei tuottanut minkäänlaista vaikeutta ajaa NDAA:ta ja pakotteita läpi Senaatissa ja Edustajainhuoneessa, vaikka maan valtiovarainministeri Timothy Geithner vastusti niitä jyrkästi. Syynä lienee edessä olevat vaalit. Obama haluaa toiselle kaudelle ja vaihtokauppana oli varmaankin AIPAC:in tuki. No, Israel ainakin on tyytyväinen (Mutta voi vain arvailla miten tämä päätös tulee rasittamaan USA:n ja Israelin välisisiä suhteita tulevaisuudessa).

On täysin mahdotonta sulkea 2,5 miljoonan tynnyrin öljyntuotantoa ulos markkinoilta ilman että sillä olisi vaikutusta öljyn hintaan ja talouteen. Erityisesti Aasia tarvitsee enemmän öljyä ja tulee ostamaan sitä edelleen Iranilta. Ja öljyn hinnan suunta on vain ylöspäin. Taantumassa ja sen reunalla jo käytännössä olevat Euroopan ja Amerikan taloudet eivät kestä öljynhinnan nousua 120$ kipurajalle, jos halutaan edes minkäänlaista pientä elpymistä.

Lukuun ottamatta jo syvällä kriisissä rypevää Eurooppaa sekä Amerikkaa ja NATO-maita, joiden kansalaisten ja talouden kukkarolle kauppasota eniten käy, kaikki muut tulevat kiertämään pakotteet.

Venäjä on jo ilmoittanut, ettei se noudata pakotteita. Intia maksaa öljystään Iranille turkkilaispankin kautta. Iran käy neuvotteluja myydäkseen enemmän öljystään Kiinalle. Maa on Kiinan toiseksi suurin öljyntuottaja saudien jälkeen, ja Kiina maksaa öljystään euroilla (pian ehkä myös yuaneilla). Venezuelalla on Iranin kanssa pankkijärjestely, joka mahdollistaa latinalaisen Amerikan maiden kaupankäynnin Iranin kanssa. Jopa perinteiset USA:n NATO-liittolaiset haluavat pois pakoterintamasta; Turkki joka tuo kolmanneksen öljystään Iranista, hakee vapautusta amerikkalaisista sanktioista, samoin kuin Etelä-Korea, joka aikoo tuoda 10% öljystään Iranista vuonna 2012.

Kiinalla, Intialla ja Etelä-Korealla on omat bilateraaliset kauppasuhteet Iranin kanssa. Iranin kauppa Kiinaan on arvoltaan 30 mrd. $ vuodessa ja on kasvussa. Nämä maat eivät suostu tinkimään talouttaan hengiltä vain siksi että USA niin käskee. On luultavaa, että erilaiset maksujen kiertotavat, esimerkiksi nimenomaan Iranilaisen öljyn ostoon keskittyvien yksityisten pankkien välittämänä, yleistyvät. Ja Washingtonillahan ei ole halua tai varaa edes yrittää laittaa sanktioita kiinalaisille pankeille, vaikka ne tekevät kauppaa Iranin kanssa.

Tavalliset iranilaiset toki kärsivät pakotteista ja kauppasodasta, samoin kuin kriisissä rypevä Eurooppa ja taantumaan luisuva USA. Mutta Iranin valtio ja johto saa päinvastoin enemmän valuuttaa ja sitä myöten myös sisäpoliittista liikkumavaraa. Ja jos Irania aletaan tosissaan painostamaan, seuraus on vain vielä kireämpi tilanne ja vielä korkeampi öljyn hinta. Länsi ampuu uusilla pakotteillaan valitettavasti itseään jalkaan.

Jos jo ilman näitäkin ongelmia edessä oli Euroopassa (nopeimmin toipuvilla alueilla ja aloilla) odotettavissa lama vähintään vuoteen 2013 loppuun saakka, voidaan käsillä olevan kauppasodan katsoa pidentävän negatiivista ennustetta ainakin yhdellä tai kahdella lisävuodella. EU:n periferiassa eli Suomessa nousua olisi siis odotettavissa vasta aikaisintaan 2015.

----------------------------------------
P.S. Ja kuten olen aikaisemmin sanonut, kireä tilanne ja korkea öljyn hinta hyödyttävät suuresti myös Venäjää ja Kremliä. Ja heidän kannaltaan parhaassa tapauksessa Venäjän talous voi porskuttaa eteenpäin samaan aikaan kun Eurooppa ja Pohjois-Amerikka rämpivät lamassa. Tässäkin mielessä historia voi toistaa 30-luvun tilannetta.

(Lähde jutulle löytyy täältä. Vapaasti sisällöltään käännetty ja kommentoitu)

Historian syklit ja globaali murros - Venäjästä Läntisen Euraasian johtava supervalta 2020-luvulle tultaessa?

IMF:n johtaja Christine Lagarde sanoi juuri samaa, mitä mm. allekirjoittanut on koittanut toitottaa jo pitkään, nimittäin sitä, että käsillä oleva kehitys toistaa syklisesti 30-luvun alun trendiä:

"Maailmaa uhkaa paluu 1930-luvulle, jos eurokriisiä ei saada ratkaistua".

Samaahan minä sanoin mm. kolme viikkoa sitten. Paitsi että maailmaa ei uhkaa paluu 30-luvulle - sillä me palasimme "uuteen 30-lukuun" johtavalle yleiselle kehityssyklille jo viime vuosikymmenellä - vaan kehityksen jatkuminen syklin mukaisesti omalla painollaan. Edessä on samantapainen yleinen kehitys jolla on samansuuruisia taloudellisia, geopoliittisia ja suurvaltapoliittisia seurauksia kuin 1930-luvulla.

Superlama johtaa suursotiin ja massiivisiin geopolitiittisiin muutoksiin ja uudelleenorganisointeihin. Näemme edessämme 1945 syntyneen maailmanjärjestyksen viimeisten palikoiden murtumisen. LEAP:n tutkijat puhuvat syystäkin maailmanlaajuisesta järjestelmäkriisistä.

Edessä on talouden ja globaalin vallan uusjako: Lännen - ja varsinkin Yhdysvaltojen - ylivallan romahtaminen, Kiinan ja Euraasian nousu, sekä Lähi-idän ja Keski-Aasian - sekä mahdollisesti myös Pohjois-Euroopan sekä kalotti-alueen - joutuminen sotilaalliseen polttopisteeseen vuosikymmenen loppua kohti mentäessä. Lisäksi alueellisten unionien nousu liittyy asiaan oleellisesti. 2030-luvulla ei enää puhuta yksittäisten maiden vaikutusvallasta, vaan unionien vallasta. Ja EU on näistä vain yksi, tosin se ei tule olemaan enää nykyisenkaltaisena ja muotoisena.

Syklinen tai spiraalinen historiakäsitys

Olen ollut syklisen - tai tarkemmin sanottuna "spiraalisen" - historiakäsityksen kannattaja jo 90-luvulta asti, kun ihan vain harrastelijapohjalta huomasin monien asioiden, ilmiöiden ja tapahtumaketjujen toistuvan historiassa sykleittäin, tosin hieman muuntuneina ja erilaisissa ympäristöissä, mutta siltikin syy-seuraus-vaikutuksiltaan samantyyppisinä sykleinä. Koska mikään ei toistu täsmälleen samanlaisena, ajattelen asiaa lineaarisen ja syklisen yhdistelmänä: spiraalina. Kulttuuriset ilmiöt, poliittinen historia ja kansojen sekä valtakuntien kehitys tuntuu ikään kuin noudattavan tietynlaista "rytmiä" tai "sykettä", joka ilmenee ikään kuin syklisyytenä.

Perinteisesti suuret mannervallat noudattavat kehityksessään tietynlaista aaltoliikettä:

kaaos -> uudelleenjärjestäytyminen -> nousu ja ekspansio -> jähmettyminen ja taantuminen -> kaaos, .

Tämä kaava toistuu historiassa monien sellaisten imperiumien kohdalla, joilla on ollut oma tietynlainen kulttuuripiirinsä ympärillään. Näitä valtoja ovat olleet ja ovat mm. muinainen Egypti, Persia-Parthia, Kiina, Intia ja uudemmalla ajalla myös Venäjä. Eri imperiumeilla ja kulttuurialueilla syklit ovat keskipituuksiltaan erilaisia. Esim. Kiinassa ja Egyptissä syklit ovat menneet hallitsijadynastioiden mukaan.

Sitten on kulttuurialueita, joilla samaan kulttuurijatkumoon mahtuu peräkkäin useita valtakuntia; kielet ja valtaa pitävät kansat vaihtuvat aina kaaosvaiheessa, mutta kaikki rakentavat samalle kulttuuriperustalle. Tällaisia olivat muinainen Mesopotamia, kreikkalais-roomalainen maailma, ja Intia. Eurooppa muistuttaa tällaista, mutta muinaisen Kreikan mallin mukaan: yhteinen kulttuuriperimä, mutta monia eri valtioita ja kukaan ei ole päässyt lopullisesti toisten niskan päälle.

Venäjä, Eurooppa ja johtajasykli

Joskus vuonna 1996 hahmottelin seuraavia epätarkkoja aaltoja:

Euroopassa on käsillä ainakin kolmen eri suursyklin tai aallon kliimaksin alkaminen samaan aikaan.

1. Talouden kehityksen makrosykli toistaa 30-luvun kaavaa, edessä on lama ja sitä seuraaava mullistus.

2. Venäjän historian kaaosajan (90-luku) jälkeen ollaan imperiumin nousun ja uudelleen kokoamisen aallossa.

3. "Johtava valta"-sykli, jossa Euroopan historia on uuden ajan alusta asti toistanut kaavaa, jossa yksi suurvalta vuorollaan on koittanut päästä maailmanvaltaan. Syklin lähtöpaikka on lännessä ja siirtynyt kartalla aina uudessa vaiheessa pykälän idemmäs; Ensin 1500-luvulta 1600-luvun alkuun Espanja ja Habsburgien imperiumi, sitten 1700-luvulta (varsinkin vallankumouksen jälkeen) Ranska, sitten 1900-luvun maailmansodat ja Saksa. Nyt näyttää tulevan Venäjän vuoro.

Voidaan myös maalata, tosin vähän hatarasti, eräänlainen "suuri johtaja"-sykli, sillä Ranskan vallankumouksesta lähtien kunkin suurvallan noususyklin kliimaksivaiheen huippuun on liittynyt myös keskitetty hallinto ja "keisarikultti"; 1800-luvun alussa Napoleon, 1930-40-luvuilla Hitler ja  nyt tämä eurooppalaisen suurjohtajan syklin "polttopiste" on Venäjän kohdalla.

Allegorisesti voisi kuvitella, että Euroopan poliittinen mannerlaatta ikään kuin liikkuu "kuuman pisteen" päällä, siten, että aina siihen kohti, missä tämä "hot spot" on, nousee merestä "tulivuori" (vähän kuten tyynellä merellä, mm. Hawaiin muodostumisen suhteen) eli ekspansionistinen suurvalta ja johtaja.

On huomattava, että Venäjällä on aina noussut muutenkin joka tapauksessa joku "tsaari" imperiumin nousuavaiheessa valtaan: Ensin oli Ivan IV Julma, sitten Pietari I Suuri, sitten Aleksanteri I, sitten Josif Stalin, ja kuka nyt?

Kerroin tästä hypoteesistani vuonna -97 kavereilleni, että Venäjällä täytyy tämän syklin mukaan nousta valtaan joku Iivanan, Stalinin tai Pietarin tapainen uudistajahallitsija. Kun 2000-luvun alussa Putin vakautti olot ja aloitti modernisoinnin, eräs kavereistani tuli sanomaan, että "taisit osua oikeaan".

Mitä seurauksia onkaan siitä, kun samaan aikaan Venäjällä yhdistyy sen imperiumin jälleenorganisoinnin aalto, johtavan eurooppalaisen imperiumin aalto, ja suuren eurooppalaisen johtajan aalto? Kun edellä kuvaamani vertauksen "tulivuori" purkautuu Euraasian "tyynellä merellä", seuraus on geopoliittinen tsunami.

Tuleeko Putinista Venäjän Napoleon? Ehkä pikemminkin suuri Pietari I, sillä "kädenjäljeltään" Iivana Julma ja Stalin olivat samanlaisia. Iivanan jälkeen Venäjä tarvitsi Pietarin Suuren kaltaista edistyksellistä uudistajatsaaria. Stalinin ja Neuvostoliiton jäljiltä Venäjä tarvitsee perinpohjaista modernisaatiota. Ja sehän on ollut yksi Putinin päämääristä. Mutta onnistuuko Putin, vai tuleeko hänen jälkeensä joku, jolla on vielä isommat saappaat?

Edellä mainituista(kin) syistä johtuen on suurta typeryyttä vähätellä Venäjän nousua ja nyt käynnistynyttä Euraasian Unionin muodostumista.

Euraasian unionin nousu – Kun Saksa kääntyy itään?

Monilta jäi varmaan viime viikon perjantaina huomaamatta nämä uutiset, joissa kerrotaan siitä, miten Venäjä, Kazakstan ja Valko-Venäjä ovat solmineet sopimuksen Euraasian unionista – EU:n mallin mukaisesta taloudellisesta liitosta, joka tähtää tulevaisuudessa taloudelliseen ja poliittiseen integraatioon  entisten IVY-maiden alueella ja laajemminkin.

Tämä on mielestäni taloudellisesti ja geopoliittisesti erittäin merkittävä uutinen ja ansaitsee laajempaa huomiota, joten olkaapa hyvä (Russia Today:n artikkelit hieman lyhennettynä ja vapaasti käännettynä):
-----------------------------------------------------


http://rt.com/politics/eurasian-union-moscow-meeting-631/

”Sillä välin kun Eurooppa on murtumassa hallitsemattoman velkataakkansa alle, Venäjä on voimallisesti edistämässä uutta euraasialaista talousliittoa entisten neuvostokansojen kesken, voittaakseen näkyvissä olevan maailmanlaajuisen talouskriisin.

Perjantaina allekirjoitettiin perustamissopimus Euraasian Taloudellisesta Unionista – uudesta kokonaisuudesta jolla edistetään myöhempää yhteistyötä Aasian ja Tyynenmeren alueen kanssa ja myös turvataan sen jäseniä laajenevalta talouskriisiltä.

Euraasian taloudellisen unionin on tarkoitus luoda uusi markkina-alue yhtenäisellä lainsäädännöllä, pääoman ja inhimillisten resurssien sekä palvelujen vapaasti liikkuva virta.

Jälkineuvostolaisen alueen tulevaisuuden syvemmän yhteistyön koneisto käynnistetään tänään. Moskova odottaa, että muut maat seuraavat perässä, erityisesti kriisin repimää Ukrainaa odotetaan unioniin

“Me haluaisimme herättää tämän mitä tärkeimmän projektin henkiin.  Koska vuonna 2004 Ukrainan parlamentti vahvisti suunnitelman yhtenäisen taloudellisen vyöhykkeen perustamisesta [Venäjän kanssa], olen varma että maani olisi selvinnyt talouskriisistä helpommin ja taloutemme olisi eri tolalla nyt”, arvelee Valeri Konovaljuk, Ukrainalainen Alueiden puolueen kansanedustaja.”

http://rt.com/politics/eurasian-union-putin-economic-655/

“Euraasian Unioni: Vaihe 1


Kolme tulliliiton [Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin viime kesänä solmima] jäsenmaiden johtajaa ovat solmineet sopimuksen syvemmästä yhteistyöstä. Politiikantutkija Igor Panarin uskoo, että Marraskuun 18. päivä 2011 merkitsee Euraasian Unionin alkua.

“Olen iloinen, että Euraasian Unionin idea, jonka Vladimir Putin nosti esiin Lokakuun 3. 2011, on nopeasti muodostumassa todellisuudeksi.  Vain kaksi viikkoa myöhemmin, Lokakuun 18. 2011, IVY-maat perustivat vapaakauppa-alueen, ja vain kuukautta myöhemmin, Marraskuun 18., Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin presidentit allekirjoittivat julistuksen Euraasian taloudellisesta integraatiosta. Se on niin sanottu ”tiekartta”, yhdentymisprosessille, jonka lopullisena päämääränä on Euraasian Taloudellisen Unionin perustaminen.

Maat ovat tehneet ennennäkemättömän päätöksen luoda Euraasian Taloudellinen Komissio, ylikansallinen elin joka on vastuussa integraatioprosessista. Siitä on tulossa ensimmäinen ylikansallinen elin [IVY-alueella] sitten SNTL:n romahduksen, ja se tulee hiljalleen ottamaan valtuuksia jokaiselta [jäsen] maalta. Tämä tarkoittaa että pian meillä, aivan kuten eurooppalaisillakin, tulee olemaan virkamiehiä tekemässä vastaavia töitä kuin EU-komissaarit, mikä varmaan miellyttää Brysseliä. Vuosikymmenen mittainen kokemus Euroopan integraatiosta on tärkeää meille, aivan yhtä paljon kuin Neuvosto-aikakauden positiiviset saavutukset historiassa. ---

Itse asiassa olemme todistamassa Euraasian Unionin, WTO:n periaatteiden ja sääntöjen mukaista yhtenäisen taloudellisen alueen, perustamista. Tämä avaa merkittäviä mahdollisuuksia Ukrainan mukaantulolle tähän EU-2:een. Ukraina selitti kieltäytymistään tulliliittoon liittymisestä sanomalla, että se olisi vastoin WTO:n sääntöjä. Tämän vuoksi Ukrainan mukaantulomahdollisuus EU-2:een tulee kasvamaan Moskovan huippukokouksen jälkeen. Olisi hyvä nähdä Ukrainan liittyvän yhteiseen talousalueeseen jo niinkin pian kuin vuoden 2012 lopulla. ---

Tulliliitto, jonka muodostavat Valko-Venäjä, Kazakstan ja Venäjä, on jo voimassa. Työtä tehdään tällä hetkellä kauppamekanismien ja lainsäädännöllisten puitteiden parantamiseksi unionin sisällä. Tässä on edistytty: Kaupan kokonaisarvo maiden välillä kasvoi 40 prosenttia ensimmäisen kuuden kuukauden aikana vuonna 2011.”

http://rt.com/politics/eurasian-union-russia-political-635/

“Euraasian Unioni – Palasia vanhasta blokista

Euraasian Unionin luominen on julkilausuma Moskovan maailmanlaajuisista pyrkimyksistä, voimakas liike ylikansallisen liiton luomiseksi ja Neuvostoliiton lopun jälkeen rakennetun yksinapaisen maailman tasapainottamiseksi.

Pääministeri  Vladimir Putin haluaa oikeuttaa poliittisen päätöksensä pyrkiä kolmannelle kaudelle, tuomalla esiin toteutumassa olevan todella maailmanlaajuisen agendan, myöntää kansainvälisten suhteiden analyytikko Aleksandr Selivanov.

“Se lähettää selvän viestin muulle maailmalle ja lännelle, että Venäjä on kiinnostunut nostamaan taloudellisia intressejään kansalliselta tasolta ylikansalliselle tasolle, aloittamalla rakentamaan omaa, Euroopan Unionin kaltaista projektia, mutta ottaen oppia sen tekemistä toimista”, pohtii Selivanov. ---

Puhuttaessa uudesta taloudellisesta liitosta, josta mahdollisesti tulee vastapaino EU:n taloudelliselle painoarvolle, poliitinen analyytikko Aleksey Pushkov sanoo, että  “EU:n taloudellinen painoarvo on joltisenkin vahingoittunut kriisissä”, eikä todennäköisesti toivu näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.

“Minusta sillä ei ole mitään tekemistä Euroopan Unionin kanssa. Tämä on itsenäinen taloudellinen unioni jälkineuvostolaisella alueella, missä ihmiset tuntevat toisensa, ovat tottuneet toisiinsa ja tottuneet elämään yhteisellä talousalueella. Tavallaan tämä on niiden suhteiden uudelleenrakentamista, jotka vaurioituivat Neuvostoliiton kaatuessa”, Pushkov sanoo.

Putin on jo koskettanut aihetta, sanoen että jo nyt käydään keskusteluja ministeritasolla kolmen maan kesken koskien viisumihallinnon poistoa tai ainakin sen keventämistä, Selivanov muistuttaa.

“Venäjän näkemys on se, että maailma on tulossa talouskriisin toisen vaiheen läpi ja Venäjän vastaus kriisille on myös uuden taloudellisen liiton rakentaminen, ja että Venäjä todella haluaa tulla yhdeksi mailman taloudellisista navoista, moninapaisuuden periaatteen mukaisesti,” ilmaisee analyytikko.

“Uuden valuutan perustaminen tai uuden yhteisvaluutan tuominen Euraasialaiselle projektille tulee olemaan suuri askel Venäjälle,” hän sanoo.

Venäjän ensimmäinen varapääministeri Igor Shuvalov sanoi Torstaina, että on liian aikaista sanoa, tuleeko unionilla olemaan poliittista agendaa, mutta venäläisten virkamiesten ilmaisemat toiveet kertovat, että se tulee muuttumaan poliittiseksi liitoksi.

“Venäjä todella haluaa todistaa, että jälkineuvostolainen alue on todellakin sen etuoikeutettujen intressien vyöhyke,” väittää Aleksandr Selivanov.

Aloitetaan taloudellisella agendalla ja siirrytään kohti poliittista, kuten EU aikoinaan teki, on hyvä tapa mennä eteenpäin, ja “kunhan liittolaiset huomaavat, että tämä unioni on toimiva, niin myös sen poliitinen elämä tulee myös olemaan menestys,” Aleksandr Selivanov päättelee.

Integraatio palvelee aina vahvojen maiden etuja, joten Venäjä ja sen naapurit [Valko-Venäjä ja Kazakstan], jotka ovat suunilleen samalla kehitystasolla, tulevat varmasti hyötymään, uskoo Igor Khokhlov Maailman talouden ja kansainvälisten suhteiden instituutista.

“Venäjä tulee olemaan Unionin johtaja, ottaen huomioon sen alueen, väestömäärän ja raaka-aineet,” hän sanoo.

“Venäjä, Kazakstan ja Valko-Venäjä voivat tulla eräänlaiseksi sillaksi Aasian ja Euroopan nopeasti kehittyvien alueiden välille johtuen tämän integraation voimasta.”

http://rt.com/politics/russia-kazakhstan-belarus-eurasian-union-647/

”Pieni askel Venäjälle, mutta valtava harppaus Euraasian Unionille”

Kun muste on vielä kosteaa Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin perjantaina solmimissa uusissa taloudellista integraatiota koskevissa sopimuksissa, tarkkailijat analysoivat, millaista roolia Euraasian Unioni tulee esittämään globaalilla näyttämöllä.

Julistus tekee tietä integraatioprosessin seuraavalle vaiheelle – Yhteistalousalueelle (CES), joka perustuu Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöihin ja periaatteisiin. Unioni tulee olemaan avoin uusille jäsenille jokaisessa sen kehitysvaiheessa.

Allekirjoittamalla ‘Julistuksen Euraasian Taloudellisesta Integraatiosta’ ja 'Sopimuksen Euraasian Taloudellisesta Komiteasta’, Venäjä on valmistautunut siirtymään kohti suurempaa integraatiota Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa ennen vuotta 2015, kuten aiemmin on suunniteltu, mutta ei tule ”pakottamaan prosessia”, kertoi presidentti Dimitri Medvedev lehdistötilaisuudessa, joka järjestettiin hänen tavattuaan presidentit Aleksandr Lukashenkon ja Nursultan Nazarbajevin.

"Jos on mahdollista, tulemme etenemään nopeammin," hän sanoi. "Me emme juokse junan edelle…mutta pitää olla mahdollisuus, että nopeutamme prosessia”.

Samaan aikaan Medvedev sanoi, ettei hän pelkää että Euraasian Unioni kohtaisi samanlaisia ongelmia kuin Euroopan Unioni, joka on juuri nyt potentiaalisen romahduksen uhkaamana, johtuen hallitsevasta velkakriisistä.

"Minulla ei ole minkäänlaisia pelkoja," hän sanoi. "Meidän tulee toimia tarkasti ja ottaa opiksi Euroopan Unionin kokemuksista.”

Medvedev sanoi, käyttäen värikästä kieltä, että Euroopan Unionia muodostettaessa Bryssel osti “sian säkissä.” Venäjä on ottanut oppia noista virheistä, ja on asteittain järjestelemässä unionia sellaisten maiden kesken, joilla on paljon yhtäläisyyksiä.

"Me tunnemme ne, ketkä ovat liittymässä kanssamme integraatiossa,” hän sanoi. ”Nämä kolme maata jakavat yhteisen historian, yhteisen menneisyyden, ja tänään me olemme muotoilemassa yhteistä taloutta.”

“Emme ole aloittamassa yhdentymisprosessia eri tasoilta, vaan pikemminkin samanlaisista lähtökohdista,” hän selitti.

Venäjän johtaja mainitsi myös muiden potentiaalisten Euraasian Unionin jäsenmaiden yhdentymisprosessin.

"Olemme avoimia, mutta tämä ei tarkoita, että mikä tahansa maa voi liittyä meihin heti huomenna,” hän sanoi. ”Jokaisella maalla pitäisi olla selkeä visio liittymisestä, samalla kun ne täyttävät tietyt edellytykset, jotta estettäisiin negatiiviset vaikutukset sekä Unionille että jäsenehdokasmaan taloudelle.”

Puhuttaessa Euraasian Unionin mahdollisista hyödyistä, Kirill Koktysh, Moskovan valtionyliopiston kansainvälisen politiikan apulaisprofessori sanoi, että Euraasian Unioni tulee toimimaan siltana Euroopan Unionin ja Aasian välillä.

“Euraasian Unionin luominen tulee antamaan sykäyksen Euroopan Unionille, joka saa näin maasillan Kiinaan ja muille nouseville Aasian markkinoille”, Koktysh sanoi Russia Todaylle.

”Tällä on myös se vaikutus, että se tarjoaa halvempia tuotteita Kiinasta, joka on erityisen tärkeää tässä ratkaisevassa globalisaation historian tienhaarassa, kun EU kohtaa perustavanlaatuisia, sen olemassaoloa uhkaavia haasteita.”

Toisaalla Boris Makarenko, Poliittisten teknologioiden keskuksen puheenjohtaja sanoi, että puhuttaessa Euraasian Unionin tulevaisuuden haasteista, kyse on siitä kuin yritettäisiin ennustaa muutoksia, joita vastasyntynyt lapsi saattaisi saada vanhuutensa sairauksissa.

RT:n haastattelussa Makarenko sanoi, että kun Euroopan Unioni oli muodostumisensa ensimmäisissä vaiheissa, kukaan ei tiennyt nykyisten ongelmien mahdollisuudesta. Tämänpäiväisen sopimuksen solmiminen on siten tärkeä askel, mutta se on vain alku.

Makarenko osoitti muutamia eroja EU:n ja Euraasian Unionin välillä.

“[Euraasian Unionin] rakenne on hyvin erilainen kuin EU:n, koska Venäjä on absoluuttisessa johtoasemassa, kun taas EU:ssa, jossa Saksa on vahva, mutta ei täysin jätä varjoonsa muita jäsenmaita,” hän sanoi. ”Joten on helpompaa ylittää vastaantulevia ongelmia Venäjän johtavan roolin avulla.” ---

Kannattaa lukea myös:

http://rt.com/news/eurasian-union-eu-better-667/

“Euraasian Unioni: Suurempi kuin EU, mutta ei uusi SNTL

Kolme entistä neuvostotasavaltaa on aloittanut uuden alueellisen yhdentymisprojektin, ja ainakin kaksi muuta on aikeissa liittyä mukaan. Kriitikot syyttävät Moskovaa Neuvostoliiton uudelleenrakentamisesta, mutta projektin arkkitehdit sanovat, että päämääränä on luoda parempi versio EU:sta. ---

[EEU-maat] ripustautuvat toisiinsa ensisijassa taloudellisten syiden takia. Kyseessä on unioni niiden markkinoiden, liike-elämän ja työvoiman suojelemisesta ulkomaiselta kilpailulta. Mutta poliittisella tasolla osallistujilla ei ole intoa luopua suvereenisuudestaan. [Lisää ylläolevasta linkistä]”

----------------------

Eli tilanne on se, että nimitettiin sitä sitten Euraasian Unioniksi tai ”Uudeksi Neuvostoliitoksi”, entiset IVY-maat ovat muodostamassa taloudellista liittoa, jolla on tavoitteena edetä EU:n tavoin myös rahaliitoksi ja poliittiseksi liitoksi.

Tämä tapahtuu samaan aikaan kun USA:n vaikutusvalta ja asema on koko ajan enemmän ja enemmän rapautumassa, ja nykyisenkaltainen EU tärisee liitoksistaan.

EU:n kohtalo - Saksa  ja Itä-Eurooppa osaksi Euraasian Unionia?

Mitä tämä merkitsee geopoliittisesti? Olen useaan otteeseen maalaillut skenaarioissani vaihtoehtoa, jossa EU nykyisellään hajoaa ja Saksa sekä Itä-Euroopan maat ajautuvat liittoon Venäjän kanssa.

Nykyinen taloudellinen tilanne on kohtalokas uhka Saksalle, jonka teollisuuden viennistä yli 70% on EU-alueelle. Talouden ja kysynnän romahtaessa Saksalla on kaksi vaihtoehtoa: Joko alkaa kannattamaan eurobondeja ja EKP:n setelipainorahoitusta sekä seuraavaa inflaatiota, jottei sen asiakkat ajautuisi maksykyvyttömyyteen ja lamaan, tai alkaa etsiä kuumeisesti uusia, laajempia markkinoita.

Tällä hetkellä kaikkien Euroopan AAA-luokiteltujen maiden - myös Saksan - 10-vuotisten velkakirjojen korot ovat nousussa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että yhden mahdollisen tulkinnan mukaan sijoittajat alkavat jo hinnoitella Saksan viennin takkuamista Saksan lainoihin. Toinen vaihtoehto on, että hinnoiteltavan oli jo Euroalueen hajoaminen.

Ensimmäiset vakavat merkit Saksan vientikoneen yskimisestä ovat jo nähtävillä. Saksalla ei ole oikeasti muita vaihtoehtoja kuin suistua itse lamaan muun Euroopan mukana tai myydä tuotteitaan muualle maailmaan jotain korvausta vastaan. Tuo korvaus voi olla vaikka juaneissa - tai ruplissa.

Saksalla ei ole massiivisen vientisektorin kanssa muita vaihtoehtoja kuin jatkaa vientiä tai joutua tilanteeseen, jossa Saksan oma talous humpsahtaa todella syvälle viennin pysähtyessä. Vientikoneen tökkimisestä on jo vakavia merkkejä ja saksalaisen vientiteollisuuden tökkiminen on vaikutuksiltaan saksalaisille samanlainen kuin suomalaisen vientiteollisuuden tökkiminen suomalaisille.

Mikä siis lääkkeeksi? Kuvitellaanpa, että talouskriisi etenee – kuten olen ennustellut – geopoliittiseksi ja sotilaalliseksi kriisiksi. Miten käy Venäjän ja Euraasian talousunionin maiden taloudelle tilanteessa, jossa öljyn ja kaasun hinta nousee esim. Lähi-idän levottomuuksien takia lamasta huolimatta? No, ne porskuttavat. Mitä ne tekevät rahoillaan? -Voivat tarjota isot markkinat Saksan teollisuudelle.

Loppuskenaario voisi sitten mennä, kuten olen aiemmin vähän maalaillutkin. Eli EU:n hajotessa, jos niin käy ja jos hajoaminen tapahtuu todellakin Rein-Alpit-Balkan –akselilla, Keski- ja Itä-Euroopan maat joutunevat hakemaan taloudellista ja strategista yhteistyökumppania Euraasian Unionista…

Näyttääkö Eurooppa tältä 2020-luvulla?

Isku ytimeen - Quo Vadis Europa?

Kuten uutisia seuranneet huomasivat, myös EU:n päättäjät joutuivat eilen viimein ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja myöntämään, että talouskriisi on levinnyt Euroopan ytimeen. Monelle kriisiä ei-ammatikseen-seuraaville, allekirjoittaneelle ja useille normivirtasille tämä tosiasia oli ollut selviö jo pitempään.

Olihan jo selviö kriisin alussa, että kyseessä on tulossa massiivinen talouslama, osana maailmanlaajuista järjestelmäkriisiä, joka koskettaa talouden ohella syvältä myös yhteiskunnallisia ja poliittisia rakenteita. Monille oli myös selvää, että kriisi tulisi pistämään uusiksi koko turvallisuus- ja geopoliittisen asetelman maailmassa.

Eurooppa ui syvällä rämeessä suohirviön kourissa, ja perässä tulee USA, joka on jo entuudestaan melkein kaulaansa myöten liejussa, ja hirviön lonkerot, jotka ovat jo kietoutuneet Itä-Aasian talouksien jalkoihin, ja valmistautuvat kiskovat ne suohon vastaanpanemattomalla voimalla.

Kriisi on käytännössä tulossa päälle myös Ranskassa ja Saksassa, jonka talous ei ole läheskään niin hyvässä kunnossa kuin on luultu. Painen on johtamassa kohtalokkaisiin päätöksiin Euroopan tulevaisuuden kannalta. "Luottolama indikaattori" hälyttää vahvasti punaista.

Sisäpiirihuhu arvioi, että Italia ja Espanja kaatuvat lopullisesti tammikuun lopussa tai helmikuun alkuviikkoina, ja että Euroalueella on vain kaksi vaihtoehtoa: joko se muuttuu pienemmäksi "ydin-EU:ksi", joka jatkaa keskitetyn budjettivallan, liittovaltion ja eurobondien suuntaan. Kriisimaat sitten seuraavat, jos seuraavat,  joskus perässä jos saavat taloutensa kuntoon.

Mielenkiintoiseksi tämän arvion tekee se, että se on EMU:n tulevaisuuden suhteen samansuuntainen kuin itse olen arvellut. Ja ennustelin myös jo syyskuussa, että Italia kaatuisi jossain joulun ja maaliskuun välillä.

Vaihtoehtojen ollessa joko EMU:n ja EU:n hajoaminen tai EU:n ydinmaiden muuttuminen täydeksi liittovaltioksi, tarkoittaa se käytännössä demokratian ja yksittäisten kansallisvaltioiden vaikutusvallan lopullista heivaamista ulos Euroopan ikkunasta. Päätöksentekovallan suhteenhan ydinmaat muodostaisivat tiiviin liittovaltion ympärysmaiden kustannuksella.

Tämän jälkeen EKP sitten voi alkaa paikkaaman tilannetta laajoilla velkakirjaostoilla, mikä käytännössä tarkoittaa joko deflaatiota tai hyperinflaatiota. Voisipa sanoa, että ydinmaat aikovat pelastaa itsensä, reunamaiden, myös Suomen, joutuessa syvälle suohon.

Tulevat EKP:n eurobondit ovat suurimmaksi osaksi juurikin kriisimaiden arvotonta vessapaperia, jota kaikki EMU-maat pakotetaan ostamaan. Tulevaisuudessa eurooppalaiset, myös suomalaiset, maksavat kaiken tämän haaskaamisen nousevina veroina ja inflaation muodossa.

Hallitus pelottelee ja valehtelee - Vakauspaketti ei pelasta Eurooppaa lamalta, vaan syöksee sen syvemmälle kriisiin

Suomen hallitus valehtelee pelotellessaan kansaa, että vakausrahastoon on pakko laittaa rahaa, ja että Portugalia on pakko tukea tai tulee lama. Lama on nimittäin tulossa joka tapauksessa, ja vakausrahastopolitiikka vain pahentaa ja syventää tulevaa lamaa. Vakaurahasto ei ole ratkaisu kriisiin, vaan se on pakkasella omiin ja toisten housuihin kusemista.

Vakausrahastoissa on kyse pankkituesta. Ilmiö on sama kuin 90-luvun alun Suomessa, sitä ei vain nimitetä pankkitueksi. Kriisin syylliset ovat, kriisimaiden holtittomien hallitusten ohella, Saksan ja Ranskan suurpankit. Hallitus koittaa pelotella ihmisiä pelastamaan nämä pankit, etteivät ne polttaisi näppejään, vaikka ovat sen ansainneet.

Jos hallitus ajattelisi oikeasti Suomen etua, se ei edes harkitsisi vakausrahastojen tukemista. Hallitus puhuukin suurpankkien äänellä, vaatiessaan tukea vakausrahastolle ja kriisimaille, koska kyse ei ole kriisimaiden pelastamisesta tulevalta lamalta, vaan pankkien pelastamisesta tulevalta lamalta. Kriisimaat joutuvat joka tapauksessa velkasaneeraukseen.

Isoin pommi on Italia, jossa on siivottu Kreikan tavoin tilinpäätöksiä, taseita ja tilastoja. Kaikki paska on lakaistu toistaiseksi piiloon Don Berlusconin selän taakse. Kun tämä paljastuu, joutuvat viimeistään kaikki myöntämään, että peli on menetetty. Kriisi etenee vastustamattomalla voimalla. LEAP ennustaa, että Italia ja Belgia ovat vuorossa ensi talvena, ja keväällä suossa on Britannia, jolla ei ole mitään turvaa tukipakettien ja Euron ulkopuolella, vaan joutuvat rahoittamaan yli 200 miljardin punnan vajeen setelirahoituksella. Tässä vaiheessa inflaatio luultavasti jyrää jo eurovyöhykkeelläkin.

Hallituksen kabineteissa varmasti tiedetään, että lama on joka tapauksessa tulossa, ja että vakausrahastopolitiikka vain pahentaa laman vaikutusta Suomen talouteen! Tässä on Kiviriipan-Käteisen hallituksen petoksen ja valehtelun kuva tiivistettynä.

Suomella on nyt vain kaksi vaihtoehtoa, jotka rautalangasta väännettynä ovat nämä:

A) Suomi tukee väliaikaisen vakausrahaston välityksellä pankkeja, ettei lamaa muka tulisi. W-käyräisen laman 2. syöksy kuitenkin tulee ja kriisimaat joutuvat joka tapauksessa velkasaneeraukseen. Petoksen tehneet ja kriisin myös syylliset mutta pelastetut suurpankit käärivät taskuihinsa näiden maiden koko kansallisvarallisuuden.

Suomen talous joutuu samalla kuseeen. Työttömyys räjähtää pilviin, elintaso tipahtaa rajusti. Vakausrahastoon syydetty lainaraha on kankkulan kaivossa, juuri kun sitä ja siihen tuhlattua lainanottokykyä olisi kipeimmin tarvittu kotimaassa. Suomi joutuu realisoimaan valtion omaisuuden, sekä yksityistämään terveydenhoito- ja koulutuspalvelut ja myymään ne kansainvälisille pääomasijoittajille. Hyvästi hyvinvointivaltio, ilmainen koulutus ja edes kohtuu tasoinen julkinen terveydenhoito.

TAI:

B) Suomi ei tue vakausrahaston välityksellä suurpankkeja. Lama tulee joka tapauksessa. Kriisimaat joutuvat velkasaneeraukseen, ja kriisiin syylliset pankit joutuvat kiltisti kärsimään luottotappionsa. Kriisimaat eivät menetä ihan kaikkea kansallisvarallisuudestaan pankeille.

Suomen talous joutuu samalla kuseen, työttömyys nousee rajusti ja tulee todella tiukkaa, mutta meillä on lainanottokykyä ja rahaa tehdä jotain pahimman yli pääsemiseksi kotimaassa. Suomi joutuu realisoimaan osan valtion omaisuudesta, mutta meidän ei tarvitse yksityistää ja myydä ainakaan kaikkea pilkkahinnalla kansainvälisille sijoittajille.
Tästä on kyse nykyisessä tilanteessa, ja näissä vaaleissa. Muista tämä uurnilla!

Rautalangasta: Tämän vuoksi rahajärjestelmä romahtaa

Suosittelen lukemaan Henry Björklidin blogia:

------------------------------

"Seuraava kusetus - oletko valmis? Osa II

Taloussanomien artikkeli viime sunnuntailta 23.5.2010
”Keskuspankit tilastoivat omiin rahamääreisiinsä ”oikean” rahan lisäksi ainoastaan osan kaikista mahdollisista luotoista. Sen sijaan varsinaisen pankkijärjestelmän ulkopuolella vellova ”korvikeraha”, kuten luottoarvopaperit ja varsinkin johdannaissopimusten luoma likviditeetti, puuttuu virallisista rahatilastoista.”

”Independent Strategyn mukaan kaiken erityyppisen likviditeetin määrä on parin viime vuosikymmenen kuluessa kasvanut räjähdysmäisesti. Kaikkein eniten on kasvanut johdannaissopimuksin luotu ”virtuaaliraha”.
Käteistä ja muuta ”oikeaa” rahaa oli vuonna 1990 nelisen prosenttia maailman silloisesta bkt:stä, eli vajaat tuhat miljardia dollaria.

”Korvikerahaa”, kuten pankkiluottoja, arvopaperimuotoisia luottoja ja johdannaissopimuksin synnytettyä likviditeettiä oli parikymmentä vuotta sitten liikkeessä yhteensä hieman alle 30 000 miljardia dollaria.”
Parin vuosikymmenen aikana maailman bkt on kasvanut noin kaksinkertaiseksi.
”Oikean” rahan määrä on vähän yli viisinkertaistunut.
Erityyppisiin luottoihin perustuvan ”korvikerahan” määrä on noin 25-kertaistunut.”  

Oikeaa rahaa mailmassa on kuusi (6) trillioonaa dollaria. Spekulaatiivistä, johdannaissopimuksin luotua likviditeettiä, eli ”korvikerahaa”, ”huomenna luvattua bittirahaa”, eli ”ilmasta luotua rahaa” on lähes 750 trillioonaa.
 
Vertaa näitä summia.
 

Höpörahaa on liikentessä yli satakertainen määrä!

”Näillä mennään - ja näillä pelataan - kasino on avattu!" 

Taloussanomat jatkaa:
”Independent Strategyn mukaan maailmantalouden eri osissa on parhaillaan niin paljon erityyppisiä velkavastuita, että käsillä on taloushistorian mittavin velkakupla.
Vielä tämänkertaisesta velkakuplasta ei ole alkanut purkautua kuin yksityinen velka, mutta julkisen talouden nopea velkaantuminen on pitänyt koko kuplan kasvussa.”
Ikävää, etten löytänyt asiaa valaisevaa videoa, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan homma menee näin:

1. Teollistumisen alussa oli palkka joka kulutettiin, jolloin voitiin tuottaa lisää tavaraa myyntiin.
2. Sotien jälkeen ongelmana oli jatkuva ylituotanto, jolloin keksittiin antaa ihmisille luottoa, jolloin ihmiset kuluttivat lisää, jonka seurauksena tuotettiin yhä enemmän automaatio-osuuden kasvaessa. Palvelualat kasvoivat voimakkaasti.
3. Kun kuluttajat oli luototettu ’tappiin’, ja velkaa piti työntää ulos, alettiin antamaan luottoja yhä heikommilla vakuuksilla. Tämä tuotti kuitenkin ongelmia, jolloin finanssijärjestelmä aina välillä yskähteli.
4. Valtiot alkoivat kasvattaa luottoja, joita sitten käytettiin ”kysynnän kasvattamiseen”, ja tämä tie on nyt monen maan osalta kuljettu loppuun.
5. Seuraavaksi käydään IMF ja Maailmanpankin ”valssauslaitos”-ohjelman läpi, jolloin viimeisetkin mehut puristetaan kohdemaasta. Tästä myöhemmin lisää.
6. Nyt kaikki ovat velkaa kaikille ja loppupeleissä voimakkain, rikkain osa ostaa kaikki saatavansa pilkkahintaan.

Suomi on nyt 4. etapissa. Jykä on ottanut niin paljon velkaa, että oikein hirvittää."

Allekirjoitan jokseenkin täysin nuo Björklidin arviot.

EU:n hätätalouspaketti - Öljyä laineille ennen kuin talous uppoaa, LEAP ennustaa

Eilinen 750 miljardin tukipaketti on pelkkää piilotettua setelirahoitusta, eli käytännössä kaikki euromaat ja niiden kansalaiset maksavat Kreikan velat kohonneina hintoina eli heikentyvänä ostovoimana, joka käytännössä syö moneen kertaan viime vuosina toteutuneet palkankorotukset. Käytännössä tukipaketti tarkoittaa siis eräänlaista koko yhteisvaluutan devalvaatiota. Suhteessa muihin isoihin valuuttoihin tämä ei kuitenkaan tunnu kovin kummoiselta, sillä käytännössä niiden kohdalla on käynyt ja käy samoin. Eli vaikka kurssinousua ja vahvistumista suhteessa muihin valuuttoihin seuraa, se ei paljon merkitse.

Joka tapauksessa itse kriisiä paketti ei ratkaise, ainoastaan pitkittää edessä olevaa romahdusta. Kesäkuussa Portugalilla ja Espanjalla erääntyy yli 600 miljardin lainamaksut. Silloin vasta mitataan, miten käy. Mielenkiintoista kyllä, jo alkuvuodesta LEAP arvioi USA:n ja sitä myötä maailmantalouden todellisen syöksyn, W-käyräisen laman toisen ja syvemmän tiputuksen, alkavan kesällä tai sen jälkeen:

" ..the effect of States’ spending trillions to « counteract the crisis » will have fizzled out. These vast sums had the effect of slowing down the development of the systemic global crisis for several months but, as anticipated in previous GEAB reports, this strategy will only have ultimately served to clearly drag States into the crisis caused by the financial institutions

...a sudden intensification of the crisis in the second half of 2010, caused by a double effect of a catching up of events which were temporarily « frozen » in the second half of 2009 and the impossibility of maintaining the palliative remedies of past years..."

Uusin LEAP-raportti lupaa kylmää kyytiä. Kreikan kriisi on vasta ennakovaroitus isosta talouden liukumiinasta, joka on USA:n ja Britannian akseli:

"The fuss made over Greece by the English and US media in particular tried to hide from the majority of the economic, financial and political players the fact that the Greek problem wasn’t a sign of an upcoming Eurozone crisis (2) but, in fact, an early warning of the next big shock of the global systemic crisis, that is to say a collision between, on the one hand, the virtual British and US economies founded on untenable levels of public and private debt and, on the other hand, the double wall of borrowing, maturing from 2011 onwards, combined with a global shortage of available funds for refinancing at low rates

..one mustn’t forget that the current crisis has its origin in the collapse of the world order created after 1945, of which the United States was the support, assisted by the United Kingdom. Also, in order to understand the real effect of events caused by the crisis (the Greek case, for example), it is useful to relate their significance to the structural weaknesses which characterise the heart of the world in full meltdown: so, for our team, the « Greek finger » doesn’t cite the Eurozone as much as the explosive dangers of the exponential financing needs of the United Kingdom and the United States ".

Edellisessä kirjoituksessani mainitsemani kesäkuussa maksettavaksi tulevat Espanjan ja Portugalin 600 miljardin velat, jotka todella mittaavat EU:nkin voiman, ovat vielä pientä siihen määrään rahaa, mikä tulee palamaan savuna bittitaivaan tuuliin tässä kriisissä:

Kuten huomaamme, kuluvana vuonna arvioitu maailman johtavan mahdin eli USA:n kasvava velka muodostaa lähes puolet kaikkien muiden kasvavasta velasta. Arvioidaan, että yhteensä kuluvana vuonna 2010 maailman valtiot velkaantuvat noin 4500 mrd dollaria lisää. Tästä summasta noin 2000 mrd menee USA:n velaksi elämiseen.

Ongelman ydin on se, että maailmalla ei enää riitä normaalia, korkotuloina kassoihin virtaavaa likviditeettiä, jota lainata velkaantuville maille. Keskuspankkien on tällöin pakko alkaa laskemaan liikkeelle koko ajan vaan uutta rahaa, jolla ei ole enää substanssia eli suhteellista arvoa, eli seuraa inflaatio.

LEAP: "-who will be able/want to help the United Kingdom after the 6th May when its political chaos will inevitably expose the advanced meltdown of all its budget, economic and financial parameters?

-who will be able/want to back the United States once the British fuse has started burning, causing panic in the sovereign debt market in which the United States is, by far, the largest issuer?

as regards the United Kingdom, the IMF and the EU, perhaps and we’ll be watching, from this summer, the « Bank of England battle » to try and avoid a simultaneous collapse in Sterling and UK public finances. In all cases Sterling will not come out undamaged and the crisis in public finances will engender an austerity plan of unprecedented size.

..as regards the United States, no one; because the size of its financing requirements exceeds the capacity of other players (including the IMF (15)) and, in winter 2010/2011, this event will lead to the explosion in the US Treasury Bond bubble founded on a huge increase in interest rates to finance sovereign debt and private debt refinancing needs, causing a new wave of financial institution bankruptcies. But it isn’t only countries that can default on payment. A Central Bank can also go bankrupt when its balance sheet consists of « ghost assets (16) » and the Fed will have to face up to a real risk of bankruptcy".


Eli puntaa uhkaa vain valtava inflaatio, ja Iso-Britannia joutuu sitomaan valuuttansa Euroon, tai tulemaan mukaan valuuttaunioniin, mutta USA:ta uhkaa totaalinen vararikko.
Tämähän ei ollut mitään uutta, kun seuraa LEAP:n laskelmia, aina vuodesta 2006, joita olen suht taajaan kirjoituksissani lainaillut ja kommentoinut.

Mitäs minä sanoin: Empire Strikes Back - Kriisin varjolla EU:sta tehdään täysi liittovaltio

Viime päivät ovat olleet allekirjoittaneelle tuskallisen ärsyttävää aikaa seurata talouspoliittista uutisointia. Kuten on jo moneen otteeseen julkisuudessa esitetty, voi Kreikan luottokriisistä alkanut kehitys johtaa Euroopan Unionin poliittiseen tiivistymiseen, eli nykyisen väljän liittovaltiomallin tiivistämiseen täydeksi liittovaltioksi.

Sari Essayah kirjoittaa jälkimmäisessä linkissä:  "Vaikuttaa vahvasti siltä, että Kreikan kriisiä ollaan käyttämässä liittovaltiokehityksen voimistamiseen EU:ssa. Historia on opettanut, että talouskriisien aikana voidaan ajaa läpi muutoksia, jotka olisivat muutoin poliittisesti mahdottomia toteuttaa. Kreikan kriisistä on tullut Troijan hevonen, jonka varjolla ollaan tuomassa kansalaisten vieroksuma liittovaltiokehitys talous- ja finanssipolitiikkaan."

Ja Erkki Toivonen edellisessä:  "Kreikan kriisissä olemme tulleet vasta alun loppuun. Edessä on selvä valinta: Joko EMU hajoaa tai EU – ainakin euroalue - liittovaltioistuu yhteisen talous- ja finanssipolitiikan toteuttajaksi. - Thygesen myönsi, että rahaliiton toteuttamisessa edettiin ’väärässä järjestyksessä’, kun EMU-vankkurit valjastettiin vielä syntymättömän juhdan, Euroopan Yhdysvaltojen, eteen."

EU on projektina kulkenut runkkareidensuunnittelijoiden osoittamaa tietä vapaakauppa-alueesta talous- ja valtioliitoksi, ja pian olemme liittovaltion - Euroopan imperiumin - alamaisia. Alamaisia siksi, että kansalaisuudella on EU:ssa yhtä vähän merkitystä kuin Neuvostoliitossa, ja demokratiaakin on yhtä vähän. Timo Soini totesikin osuvasti nimittäessään EU:ta "Läntiseksi Neuvostoliitoksi".

Minä varoittelin asiasta, monien muiden tavoin, jo 90-luvulla. Ja kun olin ehdolla kansanedustajaksi vuoden 2007 vaaleissa, koko motivaationi pyrkiä eduskuntaan pohjasi siihen, että oli viimeiset hetket koittaa pysäyttää liittovaltiohanke, eli perustuslain (jota ensin nimitettin perussopimukseksi, sittemmin Lissabonin sopimukseksi) läpiajaminen, ja näin pelastaa rippeet Suomen itsenäisyydestä.

Perustuslakihankkeesta varoittaminen  oli koko kampanjani johtoajatus. Eliitin suunnitelma on edelleen ajaa EU liittovaltioksi 2012 mennessä, ja näyttää siltä, että tämä viime vuosikymmenen puolivälissä Bilderberg-kokouksen yhteydessä julki lipsahtama aikataulu pitää. Aikaa on tosin vielä vajaa pari vuotta, ja muutos tapahtuu yhdessä Pohjois-Amerikan yhteisvaluutan muodostamisen kanssa. Koska siis poliittinen taistelu Imperimua vastaan on tässä mielessä hävitty, en senkään vuoksi katso mielekkääksi yrittää ehdolle Suomi-nimisen Euroopan imperiumin maakuntaparlamenttiin tulevissa eduskuntavaaleissa.


----------------
-------

P.S. Retroilumielessä trippi viime vaalien aikaiseen, huumorilla höystettyyn, mainosviedooni: Linkki. (Enää tämä linkki jäljellä. Yhteensä videota katsottiin viime vaalien alla Youtubessa ja sivujeni kautta yli 32 000 kertaa ja se oli v. 2007 vaalien katsotuin yksittäinen nettimainosvideo).

OECD: Suomi matokuurille

OECD suosittelee Suomelle talouden matokuuria

"OECD:n maaraportti maalailee Suomelle suhteellisen synkkiä tulevaisuudenkuvia, ellei valtiontaloutta saada tasapainoon. Entisen tähtioppilaan muutos huonompaan suuntaan on ollut nopea ja jyrkkä.

Talousjärjestö OECD kehottaa Suomea kiristämään eläkkeellepääsyä ja lisäämään työttömien työllistämistoimia. Julkisen talouden kestävyysvajeeseen on järjestön mukaan puututtava pikaisesti.

OECD:n maaraportin kaikkien aikojen ensimmäisessä julkistamistilaisuudessa Säätytalolla tunnelmat olivat kuin rehtorin puhuttelussa. Entisen tähtioppilaan muutos huonompaan suuntaan on ollut nopea ja jyrkkä.

– Suomea ei koskettanut niinkään finanssikriisi, vaan ulkomaankaupan romahtaminen, joka oli Suomen kohdalla syvintä OECD:n piirissä, sanoi maatutkintalinjan päällikkö Piritta Sorsa tiedotustilaisuudessa.

Eläköitymisiän alarajan nosto 65 vuoteen on vain yksi OECD:n ehdottomista toimista. Valtiontalouden lisäksi myös kuntien talous pitäisi saada kestävälle uralle samaan aikaan kun työn verotusta ei ole varaa kiristää. Tuloja olisi kerättävä lähinnä omaisuuden ja kulutuksen verottamisella. Tehty ruuan arvonlisäveronalennus ei saa OECD:ltä kiitosta.

"Lisää palkkajoustoja"

Valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Jukka Pekkarinen korosti tiedotustilaisuudessa, etteivät kohdemaat vaikuta raportin sisältöön. Viesti on kuitenkin pääpiirteissään sama kuin valtiovarainministeriöllä eli taantuman pahentama julkisen talouden kestävyysvaje pitäisi saada kurottua umpeen. Väestörakenteen muutos kun iskee Suomeen nopeammin kuin muihin EU-maihin.

– Arvioimme kestävyysvajeen olevan nyt noin kahdeksan prosenttia bruttokansantuotteesta, sanoi OECD:n Suomen tutkinnasta vastaavan yksikön päällikkö Henrik Braconier.

Tämä on selvästi synkempi kuin valtiovarainministeriön arvio. Braconierin mukaan Suomen hallituksen pitäisikin esitellä suunnitelma elvytyksen paisuttaman vajeen korjaamiseksi mahdollisimman pian.

OECD esittää Suomelle myös lisää palkkajoustoja, koska saadut tulokset viimeaikaisesta paikallisesta sopimisesta eivät ole olleet tyydyttäviä. Työttömyys on toistaiseksi pysynyt hallinnassa, mutta työttömien aktivointiin järjestö kehottaa lisäämään panoksia, koska tässä suhteessa Suomi on tullut taantumamaiden jälkijunassa."


Niinpä niin.

Ja päättäjiemme olisi syytä tajuta se tosiasia, että todellista talouden kasvua, joka ei ole vain velkaelvytyksellä aikaansaatua väliaikaista käppyröiden fiksailua, on Suomessa luvassa vasta 2014 jälkeen, ja silloinkin vain jos täällä on vielä jäljellä vientiteollisuutta ottamassa siitä irti mitään hyötyä.

Hälytys! Osa III: Kaksi eri vaihtoehtoista skenaariota ja tulevat reservivaluutat

Eli aikaisemmat viime aikaiset kirjoitukseni ovat perustuneet sellaiseen talouden kehitysarvioon, että rahajärjestelmän romahdus on ihan edessä. Tämä on edelleen mahdollinen. On kuitenkin olemassa myös toinen mahdollinen kehitysskenaario.

Sen mukaan nyt meneillään oleva hitaan kasvun kausi, joka on saatu käyntiin massiivisella elvytyksellä, pumpaa valtavaa kuplaa, eli uutta kuplaa tukemaan entistä kuplaa. Tämä voisi hyvässä lykyssä jatkua vielä ehkä jopa neljä vuotta, mutta megalomaaninen romahdus.

Eli kun olen erinäisten tahojen laskelmiin perustuen ennakoinut vuoden 2008 rahoituskriisin jatkuvan ja johtavan hyvin pian rahajärjestelmän romahdukseen, ja aiheuttavan superlaman, niin vaihtoehtoinen skenaario on, että tilanne tasaantuu, ja elvytyksellä saatu "öljyä kriisin laineille" -vaikutus jatkuisi vielä muutaman vuoden, kunnes noin vuoden 2014 tienoilla tulisi hyperlama, joka on pahempi, kuin mitä se olisi jos se tulisi jo aiemmin.

Eli vaihtoehdot ovat:

a) Joko globaali talousromahdus, rahajärjestelmän romahdus ja superlama, josta seuraa suurten valuuttojen superinflaatiokierre, on tulossa aivan pian, tai

b) Pahinta on onnistuttu väliaikaisesti lykkäämään, jolloin globaali talousromahdus, rahajärjestelmän romahdus ja hyperlama, josta seuraa suurten valuuttojen hyperinflaatiokierre, tulee muutaman vuoden viiveellä.

Koska kumpikin vaihtoehto näyttävät todennäköisiltä, ei ole pahaksi varautua vaihtoehdon a mukaan. Suomen kannalta b-vaihtoehto antaisi hieman hengitysaikaa ja mahdollisuuden ohjatun rakennemuutoksen edes osittaiseen läpiviemiseen. Pahoin pelkään, että kummassakaan tapauksessa ei liene kuitenkaan mitään toivoa hyvinvointivaltion pelastumisesta. Varmaa on, että USA:n asema supervaltana on kummassakin tapauksessa ohi.

Warren Buffetin läheinen työtover laulaa madonlukuja USA:n talouden tuhosta lähivuosina:


"Buffet's Partner Says America Is Finished

Charlie Munger (pictured with Buffet), Warren Buffett's longtime business partner in Berkshire Hathaway, warns in a new column that the U.S. economic empire is crumbling before our eyes, thanks to federal debt and poor planning.

'Suddenly Basicland had to come up with 30 percent of its GDP every year, in foreign currency, to pay its creditors,' Munger writes. The U.S. deficit - just the gap between spending and income in one year - is projected to hit $1.6 trillion in 2010. Total debt is project to exceed 100 percent of GDP starting in 2011."

Mitä inflaatioon tulee, niin mielenkiintoinen on uutinen, jonka eräs ystäväni bongasi eräästä Intialaisesta päivälehdestä. Venäjä ja Kiina ovat saamassa aivan pian valmiiksi putket, joita pitkin Venäjä voi myydä massiiviset määrät öljyä ja kaasua Kiinalle. Tällä hetkellähän 90% Venäjän öljystä on tullut länteen, pääasiassa Eurooppaan.

Kun putkijärjestelmä valmistuu, 30% Venäjän öljynviennistä menee lännen sijasta Kiinaan. Merkittävää dollarin kannalta on, että Venäjän ja Kiinan sopimuksessa asiasta lukee, että kauppavaluuttana tässä kaupassa tulee olemaan rupla.

Tämä tarkoittaa sitä, että kun dollari romahtaa, ruplasta tulee merkittävä reservivaluutta. Myös juanin arvo tulee suhteessa nousemaan, koska siitä tulee Kiinan nousun myötä toinen reservivaluutta. Reservivaluuttoja tulee luultavasti olemaan vuosikymmenen lopulla kolme a) Euro, b) Juan, c) Rupla.