Israelista tulee Saudi-Arabian veroinen energiamahti, osa II

Vuosi sitten kirjoitin aiheesta otsikolla "Itäisen Välimeren kaasu ja öljy - Israelista voi tulla Saudien veroinen energiamahti".

Alkuviikosta Ruotsin radio julkaisi sitten uutisen, jota alaa seuraavat osasivat odottaa, ja josta mm. Talouselämä uutisoi myös:

Israel matkalla öljymahdiksi - "Lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabialla" (Talouselämä 15.7.2013) 

"Vähintään 150 miljardia tynnyriä öljyä odottaa poraajaansa Jerusalemin ja Gazan ympäristössä. Maasta löytyy myös parisenkymmentä muuta esiintymää. World Energy Councilin, maailmanlaajuisen energiajärjestön, mukaan Israelista saattaa löytyä yli 250 miljardia tynnyriä öljyä.

Se on lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabiassa oletetaan olevan."

Vuosi sitten ennusteltiin myös, että Välimeren pohjukasta tulee "uusi Persianlahti", ja näin näyttää tulevan.

Ja tässä on siis kyse vasta liuskeöljystä.

Jos jossain jo vuosi sitten pureskeltiin turbaanin kulmaa niin että hampaat halkeilivat, niin nyt saadaan ihan totaalisia itkupotkuraivareita.

Odotettavissa on, että Saudien merkitys USA:n liittolaisena alueellisena valtana tulee vähenemään, samoin kuin ns. arabiliigan yleensä.

Varsinkin kun ns. pikkulinnut vihjaavat, että Israelin rannikon ja meriaalueen alla Netanya-Haifa -akselilla on ihan perinteistä vapaata nestemäistä öljyä - ja erittäin paljon. Ehkäpä jopa niin paljon, että kuuluisa Saudi-Arabian Ghawarin öljykenttä jää koossa kauas taakse sen varjoon?

Pelkästään varovaisesti arvioiden koko Lähi-idän talous-, turvallisuus-, ja geopoliittinen tilanne menee tämän takia aika merkittävällä tavalla uusiksi.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Erittäin mielenkiintoisia aikoja.

[Edit 18.7. lisätty linkkiä ja karttakuvia hahmotuksen helpottamiseksi]

Time Magazine "Tapping the Promised Land: Can Israel Be an Energy Giant?"

Megedin liuske-esiintymä

Keskinen (Sfelan alue) ja Negevin liuskealueet

Sfelan+eteläiset esiintymät

Merenpohjan kaasualueet

Geologinen aluejako

Jepjep.

Kaaos leviää: Sisällissota Egyptiin ja muihin lähimaihin?

Olen kirjoittanut useaan otteeseen Lähi-idän tilanteesta, ennustaen melkoista ryminää. Alueen rakenteellinen epävakaus on toki ollut tiedossa maailman tapista, samoin kuin sen geopoliittinen painoarvo ja ruutitynnyri-ominaisuudet.

Nyt ollaan kuitenkin syöksymässä kohti sellaista epävakauden aikaa, ettei moista ole Lähi-idässäkään nähty satoihin vuosiin (toki vastaavia tilanteita löytyy kauempaa historiasta vaikka kuinka paljon).

Pelissä on itäisen Välimeren altaan valtavat energiavarat, jotka ovat perimmäinen syy mm. siihen, ettei EU mistään hinnasta halua päästää Kreikkaa tai Kyprosta irti unionista tai rahaliitosta, ja samalla se puuttuva pala, joka selittää koko Syyrian sisällissodan taustasyyt. Kyse on suurvaltalpoliittisesta taustapelistä; valta-asemista ja koko valtavan energiavarannon hallinnasta.

Ja Israel on koko tämän kiehumapisteen tai myrskyn silmässä, varsin pätevästä syystä eli strategisesta sijainnista keskellä tätä energia- Jack Potia, sillä jos arviot pitävät paikkansa, maasta voi tulla Saudi-Arabian veroinen energiamahti.

Se, että Egypti on sisällissodan partaalla, ja että armeija pisti siellä islamisti-presidentin viralta on melkoisen tärkeä virstanpylväs kehityksessä, jota maalailin jo vajaa kaksi vuotta sitten. Tuolloin veikkasin, että Syyrian sodan muuttuminen islamin kahden eri lahkon väliseksi uskonsodaksi johtaisi saman shiiat vs. sunnit -rähinä leviäisi Irakiin, Jordaniaan ja Saudi-Arabiaan. Jo yli vuosi sitten uumoilin lisäksi, että Egyptin sisäinen kahtiajako voi johtaa sisällissotaan sielläkin.

Nyt näyttää, että uumoiluni olivat oikeansuuntaisia, ainakin Egyptin suhteen, jos tilanne vielä nykyisestä pahenee. Sisäinen kahtiajako muistuttaa Libanonia 1970-luvun taitteessa ennen sisällissotaa; sekulaarit ja kopti-kristityt vastaan islamistit (Libanonissahan maan väestöstä puolet oli kristittyjä vielä 1950-luvun lopulla, nyt sodan ja pakolaisaaltojen jälkeen enää kolmannes).

Siinaihan on käytännössä jo irtautunut Kairon keskuhallinnon alta, eikä Egyptin armeija kykene tekemään alueella muuta kuin pitämään hallussa niemimaan läpi menevät tiet sekä Israelin rajaa vasten olevat raja-asemat.

Irak on käytännössä kolmeen osaan jakautunut ruutitynnyri, ja jos alueellisista sunnit vs shiiat -kovapanosammunnoista tulee totta, niin maa romahtaa sisäänpäin pahemmin kuin Syyria.

Sen sijaan Turkin mellakat olivat minulle pienoinen yllätys. Se, mikä nyt jännittää on, ottaako Turkin armeija mallia Egyptistä. Samanlaiset pelinappulat; huono talous, suuri työttömyys, tyytymättömyys islamistihallitukseen, jne. vallitsee myös Turkissa. Miltä kuulostaisi sisäinen rähinä sotilaallisesti maailman vahvimmassa islamilaisessa maassa?

Ja todella mielenkiintoinen tapaus on Saudi-Arabia. Maan takapajuinen sunna-salafistinen hallinto pysyy pystyssä vain lännen öljyriippuvuuden ja dollareiden turvin, ja ulkomaille uskotellaan, että sisäisiä erimielisyyksiä ei olisi. Ja sehän ei ole totta.

Länsi- ja Koillis- Saudi-Arabiassa väestö on todellisuudessa huomattavassa määrin, osin jopa enemmistöltään, shiialaisia muslimeja. Eikä yhteinen uskonsuuntaus ole sunneillekaan mikään tae sisäisestä yhtenäisyydestä, sillä maa on käytännössä heimoyheiskunta. Maan länsiosan vanha valtaheimo, jonka Ibn-Saud hääti valta-asemista Mekan ja Medinan alueelta 1940-luvulla nykyisen Saudi-Arabian syntyessä, muistaa vielä katkerana silloista verilöylyä ja siitä asti jatkunutta sisäistä alistamista sekä nöyryyttämistä, eikä muutkaan heimot todellisuudessa suhtaudu kovin lämpimästi Saudeihin ja heidän heimonsa ylivaltaan. Saudien dynastian pysyminen, varsinkin taloustilanteen notkahtaessa ei siis ole todellakaan mikään itsestäänselvyys.

Lisäksi tulee vielä Jordania, joka on käytännössä kahden eri valta-heimon alueisiin jakautunut maa, jossa on myös shiialaisvähemmistö. Jo vuosi sitten liikkui tietoja, että Levantin shiiat ovat yhdessä Iranin kanssa, Venäläisten taustatuella ja suostumuksella - kostoksi Syyrian suistamisesta kaaokseen - valmistelemassa Jordanian suistamista sisäiseen rähinään.

Lisäksi on luonnollista, että jos Syyrian kapinallisten asejoukot häviävät taistelun Assadia vastaan, tai heidän kätensä vapautuvat maan jakautuessa käytännössä kahdeksi valtioksi, salafisti- ja Al-Qaidalaisjoukot lähtevät riehumaan naapurimaihin, Israelin kanssa rauhan tehnyttä "sionisti-petturi"-kuningas Husseinia vastaan Jordaniaan ja Egyptiin, jossa heidän näkökulmastaan katsoen on selkeä "vääräuskoisia vastaan"-tilanne.

Pahimman skenaarion toteutuessa läntinen Lähi-itä - Israelia lukuun ottamatta (huom!) - on sortumassa islamilaisen maailman omaan sisäisten "uskonsotien" aikakauteen, kuten Eurooppa 1500- ja 1600-luvuilla.

Merkittävää tässä on, että tämän pahimman skenaarion toteutuessa Israelilla ei olisi lähinaapurustossaan - millään puolella - yhtään vakaata, vahvaa, järjestäytynyttä valtiota, jolla olisi vahva ja hyvin organisoitu armeija.

Kuten tiedämme, perinteisesti ainoa keino yhdistää keskenään tappelevat arabit ja lakaista sisäiset skismat väliaikaisesti maton alle on ollut yhteinen vihollinen; Israel. Entäpä jos ainoa keino, jolla shiia- ja sunni-arabijohtajat saavat järjestystä omaan laajamittaiseen kaaokseensa onkin tehdä "perinteiset"?

Tällöin Israelilla, alueen sotilaallisesti vahvimmalla valtiolla, olisi vastassa sisällissotien raiskaamat ja romahduttaneet naapurit; huonosti organisoituneita, heikosti johdettuja, huonolla tiedustelulla ja teknisesti heikosti varustettuja rynkky-sinko-kk-ja-jihadisti -massaa, joka äärimmäisen epätoivon vimmalla lähtee hakkaamaan päätä seinään.

Siinä tilanteessa ei ole kahta kysymystä siitä, mikä taho korjaa potin seuraavan alueellisen sodan jälkeen.

Jos arabikeväästä islamistien talveksi ja arabikadun verilöylyksi muuttunut rähinä vaihtuu epätoivoisten ja epäonnistuneiden sodaksi Israelia vastaan, veikkaan, että Israelin rajat kulkevat seuraavan sodan jälkeen jossain Siinailla, Akaban lahden itärannalla, nykyisessä Jordaniassa, Etelä-Syyriassa ja Libanonissa...

Kyproksen kriisi ja kilpailu Euraasian herruudesta

Tajuatteko mistä tässä Kypros-hommassa on isossa pelissä kyse?

Kyproksen talousvesien alla on suunilleen Saudi-Arabian vastaaviin verrannolliset kaasu- ja öljyvarat. Siksi sekä EU että Venäjä oikeasti kulissien takana kilpailivat siitä, kumpi "pelastaa" Kyproksen.

Jos Kypros tippuisi Venäjän takataskuun, olisi se heille oikea geopoliittinen ja taloudellinen tuplajackpot. Vastaavasti Kyproksen pysyminen EU:ssa ja eurossa voi pelastaa EU:n tulevaisuudessa (yhdessä mm. Keski-Euroopan liuskekaasuvarantojen kanssa) energiaomavaraiseksi ja riippumattomaksi Venäjästä tai arabeista.

Siksi EU "pelasti" Kyproksen vastoin Kyproslaisten tahtoa tavalla, joka vie voitot maassa olevilta venäläisiltä talletuksilta. Nyt Venäjä menettää asemiaan ja vaikutusvaltaansa saarella, eikä maa ole enää vaarassa tipahtaa Venäjän takataskuun.

Rahojen vieminen voimissaan olevan ydinasemahdin eliitiltä tilanteessa, jossa geopoliittiset mannerlaatat rutisevat koko Lähi-idässä on ihan helvetin tyhmää, ja kostautuu EU:lle sekä lännelle vielä tulevaisuudessa.Kyse ei olekaan normaalista talouspolitiikasta, tai edes kriisitalouspolitiikasta, vaan suurvaltojen välisestä taloudellisesta sodankäynnistä.

Syy, miksi esim. Magnitskin tapaus on noussut vastattain taas julkisuuteen ja miksi juuri Kyproksen "venäläistä mafiarahaa" on parjattu paljon mediassa, ja jätetty huomiotta että länsieliitti harjoittaa samanlaista rahanpesua, on se, että merkittävä osa fyffestä on Venäjän nykyjohdon ja heitä lähellä olevien tahojen omistuksessa. Vastaavaa suurten talletusten pakkoveroa tuskin nähtäisiin esim. Bahamalla, Cayman-saarilla, Englannin Kanaalin saarilla, Luxemburgissa, jne. Ei, vaikka nämä joutuisivat yhtä pahaan jamaan kuin Kypros.

Jos Venäjä savustetaan kokonaan ulos Kyprokselta, Venäjä panostaa entistäkin enemmän Assadiin ja lännelle vihamielisiin shiialais-hallintoihin Syyriassa eli tulevassa Länsi-Syyriassa (Syyrian rannikko+vuoristo, shiialainen Syyria vs. Itä-Syyria, sunnalainen), sekä Libanonissa, jolloin Venäjä saa tukevan jalansijan itäisen Välimeren altaan energiavarantoihin, Kyproksen menettämisestä huolimatta.

USA, EU, tai Israel eivät tietenkään takuulla tästä pidä. Aasian geopoliittinen shakkilauta ei anna vaihtoehtoja: Jos länsi onnistuu pesemään Venäjän irti myös Syyriasta, mennään pakosta kohti uutta asevarustelukierrettä ja "Kylmää sotaa". Venäjällä kun ei Syyrian asemien menettämisen jälkeen ole juuri muita vaihtoehtoja kuin tehdä avoin ja kattava - täysimittainen - sotilasliitto Iranin kanssa, estääkseen USA:ta pääsemästä Kaspian merelle ja Keski-Aasiaan.

------------------------------------
Edit. lisäys:

Itäisen Välimeren altaan energiareservit? No, pelkästään Israelilla arvellaan olevan potentiaalisesti saman verran kaasua talousvesillään kuin mitä Saudeilla nyt tiedetään olevan.

Kreikan kriisistä puhuttaessa kannattaa muistaa, että pelkästään heidän aluevesillään kaasua arvellaan nykyhinnoilla olevan jopa yli triljoonan taalan edestä.

Syyrian kriisissä on kyse samasta. Syyrian ja Libanonin talousvesillä saattaa olla saman verran kaasua kuin Israelilla arvioidaan olevan (ja lisäksi merkittävästi öljyä). Siksi länsi syöttää koko ajan aseita ja palkkasotureita kapinallisille (vain 12-14% Vapaan Syyrian armeijan taistelijoista on syyrialaisia).

Jos Kreikalla on yli triljoonan taalan edestä kaasua, Israelilla saman verran kuin Saudeilla, ja Syyrialla sekä Libanonilla mahdollisesti saman verran, voidaan päätellä, että Kypros - alueen sydän - on todellinen geopoliittinen energiatuplajättipotti...

Suuren yleisön olisi jo aika herätä siihen tosiasiaan, että Välimeren pohjukka tulee olemaan yhtä tärkeä tai todennäköisesti tärkeämpi maailmanpolitiikan polttopiste kuin Persian lahti ja Arabian niemimaa yhteensä.

Kreikan valtavat öljy-, kaasu-, ja kultavarat - Kreikka on kaikkea muuta kuin köyhä!

Tiesittekö, että Kreikka on oikeasti kaikkea muuta kuin köyhä?

Tiesittekö, että Kreikan ajautumisessa/ajamisessa vararikkoon ja riippuvaiseksi pankeista ja EU:sta on syynä maan luonnonvarojen ryöstöretki?

No nyt tiedätte.

Kuten aiemmin kesällä kerroin, Kreikan maa- ja merialueiden alla on valtavat hyödyntämättömät esiintymät öljyä, kaasua ja kultaa. Jos kreikkalaiset jo nyt hyödyntäisivät täysillä näitä resurssejaan, heillä ei olisi minkäänlaista velkaongelmaa.

Mitä pelkästään kultaesiintymiin tulee niin Kreikasta tulee 2016 mennessä Euroopan suurin kullantuottaja. Lisäksi Kreikka on juuri aloittanut valtavien öljy ja kaasuesiintymiensä hyödyntämisen. Kreikalla on aluevesiensä alla kirjaimellisesti satoja miljoonia barreleita öljyä ja lisäksi jättimäisiä maakaasuesiintymiä, joiden arvo on bijoonia dollareita.

Siksi onkin surullista nähdä, miten suurpääoma on talouskriisin avulla viemässä Kreikan kansalta tämän kaiken. Kreikka joutuu nimittäin talouskriisin takia yksityistämään sekä myymään öljy-yhtiönsä ja satamansa.

Juurikin Kreikan valtavat energiavarannot ovat se syy, miksi EU ei halua potkaista Kreikkaa ulos eurosta ja EU:sta. EU johtajat sekä Lontoon, Pariisin ja Franfurtin suurpankkiirit tietävät, että seuraus olisi "uuden Norjan" syntyminen Välimerelle, sellaisen joka pitäisi voitot itsellään, eikä antaisikaan niiden valua ruokkimaan Euroopan pankkeja ja Brysselin ahneita byrokraatteja.

Ja meillä Suomessahan tilanne on pienemmässä mittakaavassa sama omien luonnonvarojemme suhteen; Jos emme pääse eroon EU:sta, eurosta ja kansallista luonnovarojamme, meistä tulee EU:n "Siperia" - alue jolta kupataan kaikki pois ja mitään ei jätetä.


--------------
---------

P.S. Puhe "sadoista miljoonista" on vähättelyä. Vuonna 2010 Kreikka teetätti selvitykset merialueidensa energiavarannoista, ja tulos oli että Kreikan merenalaiset öljyvarannot pelkästään Joonian merellä ylittävät 22 miljardia barrelia. Lisäksi tulee vielä 4 miljardia barrelia Aigeian meren pohojoisosassa (Hankalasti lähellä Turkin alueita, Turkki on uhannut jopa sodalla, jos aletaan porata). Arvellaan, että Kreikka voisi saada seuraavien 25 vuoden aikana yli 300 miljardin dollarin tulot pelkästään öljystään.

Mutta eteläinen Aigeian meren alue on Kreikan osalta vielä tutkimatta tarkemmin. Jos otetaan huomioon alueeseen kuuluvan Kyproksen vesillä tehdyt löydöt, siellä voipi muhia todellinen jättipotti. Pelkästään kaasua arvellaan alustavasti löytyvän 9000 miljardin dollarin edestä(!).

Kaasun osalta laskelma perustuu U.S. Geological Surveyn arvioon Itäisen Välimeren alueen varannoista.

Itäisen Välimeren öljy&kaasu: Levantin allas on uusi "Persianlahti"

[Lisäys 17.7.2013: Yli vuosi alla olevan kirjoituksen julkaisusta, valtamediat alkavat pikkuhiljaa herätä:

Israel matkalla öljymahdiksi - "Lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabialla" (Talouselämä 15.7.2013) 

"Vähintään 150 miljardia tynnyriä öljyä odottaa poraajaansa Jerusalemin ja Gazan ympäristössä. Maasta löytyy myös parisenkymmentä muuta esiintymää. World Energy Councilin, maailmanlaajuisen energiajärjestön, mukaan Israelista saattaa löytyä yli 250 miljardia tynnyriä öljyä.

Se on lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabiassa oletetaan olevan."]

-------------------------------------------------------------------------------------

Viimevuosien valtavat öljy- ja kaasulöydöt Itäisellä Välimerellä tulevat muuttamaan varsin dramaattisesti koko Lähi-Idän ja Välimeren alueen - sekä koko maailman - geopoliittista tilannetta. Eikä vähäisin merkitykseltään ole edellisessä blogikirjoituksessani kääntämäni artikkeli Israelin energiavaroista. Eikä kyse ole vain merkittävistä vaan aivan valtavista öljy- ja kaasuvarannoista niin sanontu Levantin altaan eli Itäisen Välimeren merenpohjan alueilla.

Kyse on suoraan sanottuna siitä, että Kreikan, Turkin, Kyproksen, Syyrian, Libanonin ja Israelin talousvesien muodostamasta alueesta voi öljy- ja kaasuvarantojensa vuoksi tulla "uusi Persianlahti". Aivan kuten Persian lahden alueellakin on tapahtunut, tulee valtavien energiavarantojen olemassaolo nostattamaan melkoisen mylläkän, mitä tulee geopoliittisiin asetelmiin, turvallisuus- ja talouspolitiikkaan sekä sotilaalliseen jännitteeseen. Saattaapi olla, että nykyinen Lähi-idän konflikti jää merkitykseltään jalkoihin uusien kiistojen ja jännitteiden myötä, kun alueen valtiot kiistelevät oikeuksista energiavarantoihin.

Koko tilanne alkoi kehittyä vuoden 2010 lopulla kun Israelin rannikon läheltä löytyi valtava Leviathaniksi ristitty kaasuesiintymä, vain rapiat 130 kilometriä Haifasta länteen, alueella joka kansainvälisen lain mukaan kuuluu Israelin talousvyöhykkeeseen (raja 200 kilometriä rannasta). Pelkästään tämä yksi esiintymä pystyisi kattamaan Israelin kaasuntarpeen sadaksi vuodeksi. Leviathanin arvellaan sisältävän vähintään 480 miljardia kuutiometriä kaasua. Israelissa mietitäänkin nyt, millä aikataululla maa muuttuu kaasuntuojasta suureksi kaasunviejäksi.

US Geological Survey on tehnyt arvion Itäisen Välimeren hiilivetyvarannoista. Siinä selviteltiin energiareservien suuruutta Aigeian meren altaassa Kreikan, Turkin ja Kyproksen alueilla, Levantin altaassa Libanonin, Israelin ja Syyrian alueilla ja Niilin altaassa Egyptin rannikolla. USGS:n arvio oli varsin shokeeraava. Kun käytettiin apuna kaikkea dataa mitä aikaisemmista porauksista ja geologisista tutkimuksista alueella oli tehty.

Tulokset:

- Levantin altaan löytämättömät öljy- ja kaasuvarannot ovat yhteen laskettuna 1,68 miljardia tynnyrillistä öljyä ja 3454 miljardia kuutiometriä kaasua.

- Niilin altaan löytämättömät öljy- ja kaasuvarannot ovat arviolta 1,6 miljardia tynnyrillistä öljyä ja 6315 miljardia kuutiometriä kaasua.

Kaiken kaikkiaan Itäisen Välimeren alueella USGS:n arvion mukaan yhteensä noin 3,4 miljardia tynnyrillistä öljyä ja noin 9769 miljardia kuutiota kaasua. Jos ylläolevat lukemat eivät muutaisi alueen geopoliittista ja turvallisuuspoliittista tilannetta tai tasapainoa, niin johan olisi kumma. Verrattuna muihin merkittäviin kaasualueiisiin, tilanne on seuraava: Venäjällä oleva Länsi-Siperian allas, joka on maailman suurin tunnettu kaasuesiintymä, sisältää 18 207 miljardia kuutiota kaasua. Muuhun Lähi-itään verrattuna tilanne on se, että lounaisen Saudi-Arabian ja Pohjois-Jemenin alueella oleva Rub Al Khalin kaasuesiintymä on noin 12 060 miljadia kuutiota, itäisen Saudi-Arabian Suur-Ghawarin ylänkö noin 6430 miljardia kuutiota ja Zagros-vuorten poimuttumisvyöhyke Persian lahdella, Irakissa sekä Iranissa noin 6000 miljardia kuutiota.

Itäisellä Välimerellä on siis kaasua puolet siitä määrästä mitä on Länsi-Siperiassa tai Saudi-Arabiassa, ja kolmannes enemmän mitä Persianlahden, Irakin ja Iranin vyöhykkeellä. Se tosiasia, että itäinen Välimeri tuntuu kelluvan valtavien energiavarantojen päällä, on joka tapauksessa laukaissut käyntiin todella suuren luokan geopoliittisen pelin, jolla on todella suuret talouspoliittiset seuraukset.
Ja saattaapa olla että myös sotilaalliset seuraukset.

Mutta meitä Eurooppalaisia kiinnostanee katsoa Kreikan kohtaloa uusin silmin. Vielä muutama vuosi sitten Kreikan hallitus ajatteli, että sen alueilta löydetyt öljy- ja kaasuvarat ratkaisisivat maan taloustilanteen sen omalta kannalta todella hyvin.

Vuonna 2010 Kreikka teetätti selvitykset merialueidensa energiavarannoista, ja tulos oli melkoinen yllätys. Nimittäin arvellaan, että Kreikan merenalaiset öljyvarannot pelkästään Joonian merellä ylittävät 22 miljardia barrelia, ja tämän lisäksi tulee vielä 4 miljardia barrelia Aigeian meren pohojoisosassa. Arvellaan, että Kreikka voisi saada seuraavien 25 vuoden aikana yli 300 miljardin dollarin tulot pelkästään öljystään.

Mutta eteläinen Aigeian meren alue on Kreikan osalta vielä tutkimatta tarkemmin. Jos otetaan huomioon alueeseen kuuluvan Kyproksen vesillä tehdyt löydöt, siellä voipi muhia todellinen jättipotti. Pelkästään kaasua arvellaan alustavasti löytyvän 9000 miljardin dollarin edestä(!).

Ikävä vain että Kreikka on vararikon partaalla ja joutuu luultavasti yksityistämään tämän kaiken, niin satamansa kuin öljy-yhtiönsä, eli luovuttamaan kaiken maansa velkojille suurpankeille, jos tottelevat Brysselin ja Berliinin käskyjä.

Olen sitä mieltä, että Kreikan pitäisi lähteä Eurosta, ja jäädyttää velkojensa maksaminen kunnes saavat energiavaransa käyttöön.

Itäisen Välimeren kaasu ja öljy - Israelista voi tulla Saudien veroinen energiamahti

[Lisäys 17.7.2013: Yli vuosi alla olevan kirjoituksen julkaisusta, valtamediat alkavat pikkuhiljaa herätä:

Israel matkalla öljymahdiksi - "Lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabialla" (Talouselämä 15.7.2013) 

"Vähintään 150 miljardia tynnyriä öljyä odottaa poraajaansa Jerusalemin ja Gazan ympäristössä. Maasta löytyy myös parisenkymmentä muuta esiintymää. World Energy Councilin, maailmanlaajuisen energiajärjestön, mukaan Israelista saattaa löytyä yli 250 miljardia tynnyriä öljyä.

Se on lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabiassa oletetaan olevan."]
-----------------------------------------------------------------------

[Editoitu 5.7.2012 Käännetty koko artikkeli, korjattu luvut]

Eli tässäpä tiedoksi todella mielenkiintoinen linkki. (Jutun on kirjoittanut Walter Russel Mead blogissa Via Meadia. Kaikki virheet käännöksessä minun vastuullani. The below text is Finnish translation of W.R. Mead's blog [link abowe]. All possible mistranlations can be considered as my fault)

--------------------------------------------------
‎
Israelin nousu energian suurvallaksi aiheuttaa kuohuntaa

Israelin pääministeri Golda Meir tunnetusti valitti että Mooses johdatti Israelin lapsia neljäkymmentä vuotta aavikolla kunnes löysi ainoan paikan Lähi-idästä missä ei olut yhtään öljyä.

Mutta olisiko Mooses ollut fiksumpi kuin on uskottu? Ainakin kanadalaiset ja venäläiset ajattelevat niin, koska molemmat maat ovat liikkeellä edistääkseen energiasuhteitaan tämän pienen maan kanssa, jonka koko energiavarannot voivat nyt joidenkin asiantuntijoiden mukaan kilpailla tai jopa ylittää Saudi Arabian satumaiset öljyrikkaudet.

Varsinainen tuotanko on toistaiseksi pienimuotoista, mutta todistusaineisto, jonka mukaan Luvattu Maa voi luonnonrikkauksien puolesta olla todellinen El Dorado, kasvaa koko ajan; tuuma tuumalta kaikkein arvokkaimmaksi ja energiarikkaimmaksi maaksi missään maailmassa. Jos tämä paljastuu olevan totta, monet asiat tulevat muuttumaan, ja osa noista muutoksista on jo tapahtumassa.

Israel ja Kanada ovat juuri solmineet sopimuksen yhteistyöstä jossain, mikä näyttäisi olevan valtava liuskeöljyesiintymä juutalaisvaltion alla. Näkymät valtavista öljyvarannoista Israelissa tulevan viimeaikaisten uutisten päälle, jotka kertovat laajoista maakaasuesiintymistä rannikolla, ja jotka ovat enenevästi houkutelleet sijoittajien mielenkiintoa ja huomiota. Ilmeiset kaasurikkaudet ovat myös houkutelleet kansainvälisiä ongelmia. Libanon riitelee merenlalaisesta rajastaan Israelin kanssa (toimi joka on jokseenkin monimutkainen johtuen siitä tosiasiasta, että Libanon ei ole koskaan oikeasti tunnustanut Israelin olemassaoloa), ja päällekkäiset vaatimukset Turkin ja Kreikan plus molempien sekä Kyproksen turkkilaisen että kreikkalaisen hallituksen taholta entisestään mutkistavat asioita. Silti huolimatta näistä jännitteistä, seuraten Venäjän presidentti Vladimir Putinin yllättävää kohteliaisuusvierailua viime viikolla, Gazprom ja Israel ovat julkistaneet suunnitelmat tehdä yhteistyötä kaasun nostamisessa.

Tämä viittaa vähintäänkin siihen, että Turkin pyrkimykset pysäyttää kaasukenttien kehittämishankkeet alueella tulevat kohtaamaan vastustusta Venäjän sekä myös Israelin taholta. Gazprom ja muut venäläisyhtiöt ovat myös halukkaita ottamaan osaa missä tahansa kaasun etsintähankkeissa joita kehitellään erittäin moskovamyönteisen (ja erittäin kaasunälkäisen) kyproksenkreikkalaisen hallituksen kanssa.

Panokset eivät ole pienet: Levantin syvänteen (johon Syyrialla, Libanonilla, Turkilla, Kreikalla Kyproksella, Israelilla ja jopa Gazalla on vaatimukset) uskotaan kätkevän jopa 120 biljoonaa kuutiojalkaa maakaasua [noin 30 biljoonaa kuutiometriä eli n. 3400 kuutiokilometriä!] ja lisäksi "merkittävässä määrin" öljyä. Poraajat jotka työskentelevät Israelin vesillä ovat jo löytäneet jotain, mikä näyttäisi olevan 5 miljardia barrelia hyödynnettävissä olevaa öljyä, yli miljardin kuutiojalan [yli 28,3 miljoonan kuutiometrin] kaasuvarantojen lisäksi (Amerikkalaiset firmat olivat mukana näissä löydöksissä.) Israelin merenalaisten varantojen arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 16 biljoonaa kuutiojalkaa [noin 45,3 miljardia kuutiometriä eli noin 453 kuutiokilometriä] ja uusia kenttiä löytyy jatkuvasti nopealla tahdilla lisää.

Uusi israelilais-venäläinen sopimus on osa Israelin hallituksen tietoista strategiaa käyttää orastavaa energiavaurautta parantaakseen sen vaikeuksissa olevaa poliittista asemaa. Italian ollessa vaikeuksissa veikattuaan väärin Iranin suhteen, Rooma voi myös alkaa arvostamaan hyviä suhteita lähempänä olevan ja luotettavamman naapurin kanssa. Eräs järkevä kohde Israelin energiadiplomatialle voisi olla Intia: maat ovat jo valmiiksi toisiaan lähellä monin tavoin, kuten kaupan ja sotilastekniikan suhteen, ja Intia on innokas lisäämään energian toimittajiensa määrää.

Kaasu on oma lukunsa, mutta mahdollisuus valtaviin liuskeöljyvarantoihin Israelin itsensä alla on kuitenkin aivan uusi juttu. World Energy Councilin, joka on johtava globaali energiafoorumi ja jolla on järjestöjä sekä yhteistyökumppaneita jopa 93 maassa, mukaan Israelilla voi olla kolmanneksi suurimmat liuskeöljyvarannot maailmassa: jotakuinkin 250 miljardia barrelia (USA:lla ja Kiinalla uskotaan molemmilla olevan suuret liuskeöljyvarannot, kun USA:lla arvellaan olevan reippaasti yli biljoonaa barrelia vastaava määrä potentiaalisesti hyödynnettävissä olevaa liusketta ja Kiinalla ehkä kolmannes tästä määrästä. Kanadan Athabaskan öljyhiekkareservit voivat vastata kahta biljoonaa barrelia tavanomaista öljyä, eli enemmän kuin kaikki tavanomainen öljy mitä Saudi-Arabiassa, Irakissa ja Iranissa tiedetään yhteensä olevan olemassa). Jos arviot Israelin liuskeöljystä ovat oikeita, Israelin kaasu ja liuskevarannot yhteensä tekevät siitä energiavarannoiltaan Saudien veroisen, vaikka Israelin energian hyödyntäminen maksaa enemmän.

Monia esteitä on olemassa ja parhaassa tapauksessakin kuluu aikaa ennenkuin maailman uuden energiamaantieteen vaikutukset tekevät itsensä tunnettavaksi, mutta jos tuotanto uusista lähteistä Israelissa ja muualla kehittyy, maailmanpolitiikka tulee muuttumaan. Maat Persian lahden molemmilla rannoilla ryöpsähtivät maailmanlaajuiseen vaikutusvaltaan 1970-luvulal kun maailman energian puute sinkosi ne sellaiseen vaurauteen ja poliittiseen vaikutusvaltaan, josta ei oltu aiemmin edes uneksittu. Nämä maat tulevat edelleen olemaan rikkaita; suurimmalta osalta niiden energia on halvempaa tuottaa kuin epätavannomaisemmista lähteistä muualla maailmassa, mukaan lukien Israelissa.

Mutta se minkä ne säilyttävät rahana ne voivat menettää vaikutusvallassa. OPECin valta sanella maailmanlaajuiset hinnat luultavasti vähenee kun kanadalaiset, amerikkalaiset, israelilaiset ja kiinalaiset varannot tulevat tuotantoon. Tosiasiassa Persian Lahden kaikkein tehokkain öljyase tulevaisuudessa voikin olla noiden maiden kyky alihinnoitella vastustajansa; kallis liuskeöljy ei tule olemaan kannattavaa jos OPEC lisää halvan tavaransa tuotantoa. (Brutaalit, nopeat-syö-hitaat -hintasodat ajaa hinnat alas naurettavale tasolle: Via Meadiaa värisyttää ajatellakin.)

Siitä huolimatta arabihallitusten vaikutusvalta Euroopan ja muun maailman poliittiseen mielipiteeseen tulee luultavasti vähenemään kun lisää öljy- ja kaasuvarantoja tulee ilmi – ja kun Israel nousee merkittävänä tuottajana. Voimme olla matkalla kohti aikaa jolloin maailma ei vain enää välitä niin paljon siitä mitä Persian Lahden ympärillä tapahtuu – kunhan kukaan ei vain ala leikkisäksi ydinaseiden kanssa.

Eräs merkittävä häviäjä voi olla Turkki. Vuosien ajan Turkin kemalistiset, maallistuneet vallanpitäjät tekivät läheistä yhteistyötä Israelin kanssa, ja suhde hyödytti molempia osapuolia. Islamistisen AK-puolueen vallan alla tämä suhde asteittain huononi. Se oli molempien osapuolten vika: turkkilaiset poliitikot olivat liian halukkaita demagogisoimaan asian saadakseen poliittisia pisteitä sisäpolitiikassa ja israelilaiset eivät vastanneet ihan kaikella mahdollisella hienovaraisuudella.

Mutta jos Israelista todella tulee merkittävä energiavalta ja Venäjän-Kreikan-Kyproksen-Israelin energiayhteistyö todellakin nousee, Turkista tulee tuntumaan kuin jostakusta, joka lemppasi uskollisen ja pitkäaikaisen tyttöystävänsä viikkoa ennen kuin tämä voitti hurjan jättipotin lotossa. Enemmänkin; Turkin pyrkimys esittää suurempaa roolia itäisen Välimeren altaalla – vanhan ottomaanivallan ydinalueella – tulee kärsimään merkittävän takaiskun.

Jos Israelin valtavien energialöydösten mahdollisuus todella toteutuu ja jos niihin liittyvät tekniset- sekä resurssiongelmat voidaan oikeasti ratkaista, niin USA:n ja Israelin suhde tulee myös muuttumaan. Osa tästä voi jo olla tapahtumassa. Pääministeri Netanjahun ilmiselvä huolettomuus liittyen erimielisyyksiin presidentti Obaman kansa voi heijastella hänen uskoaan, että Israelilla on joitain aivan uusia kortteja pelattavana. Energiarikkaana Israelilla tulee olemaan paljon ystäviä ja kosijoita ja se tulee olemaan vähemmän riippuvainen USA:sta kuin on tähän asti ollut – mutta se tulee myös olemaan paljon arvokkaampi liittolainen.

Israelin uuden energiakuvan hahmottumisella on mahdollisuus tulla yhdeksi suurimmista uutisaiheista seuraavien kymmenen vuoden aikana. Potentiaalisesti energiavallankumouksella ja muutoksella Israelin julkikuvassa on enemmän geopoliittisisia vaikutuksia kuin Arabikeväällä. Via Meadia tulee seuraamaan tätä tarinaa ja yrittää saada selvää geopoliittisista ja taloudellisista muutoksista kun ne tulevat ilmi.
Jopa näin varhaisessa vaiheessa Israelin energiavaurauden vaikutus on dramaattinen. Vieraillessaan Jerusalemissa presidentti Putin sonnustautui kipaan ja meni rukoilemaan muinaisen temppelin itkumuurille. Kuten eräs lehdistöraportti kertoo, vierailunsa loppupuolella Putin kääntyi erään läsnäolevan venäjänjuutalaisen puoleen ja sanoi

“ Tulin tänne rukoilemaan että temppeli voitaisiin jälleenrakentaa, ja toivon että rukouksenne totetutuvat. ”

Putinilla oli vielä hunajaisempia sanoja israelilaisille isännilleen. Kiertäessään muuria hän sanoi “Täällä me näemme miten juutalaisten menneisyys on kaiverrettu Jerusalemin kiviin.” Tämä ei ihan ole muodollinen tunnustus Israelin valtausoikeuksille Vanhaan kaupunkiin, mutta paljon enemmän kuin mitä israelilaiset yleensä kuulevat. (Useimmat arabit ja palestiinalaiset kiistävät tiukasti yhteyden että juutalaisten ja itkumuurin – joka tunnetaan arabiaksi Al Buraqin nimellä mysteerisen taivaallisen ratsun mukaan, jonka väitetään tuoneen profeetta Muhammedin Jerusalemiin kuuluisalla yöllisellä matkalla – välillä.)

Arabien reaktio Putinin lausuntoon Jerusalemin kaupungin historiallisestta juutalaisesta luonteesta oli vastaavasti raivoisa. Al Aqsa Instituutti antoi seuraavan lausunnon:

“Kerromme Putinille ja hänen kaltaisilleen että Al-Buraqin muuri, joka on yksinomaan muslimien Waqfin omaisuutta, on erottamaton osa siunattua Al Aqsan moskeijaa ja ei-muslimeilla ei ole oikeutta tähän muuriin tai siunattuun Al Aqsan moskeijaan, ja kaikki historialliset dokumentit painottavat sitä tosiasiaa, että Al Buraqin muuri on islamilainen...
Painotamme että jokainen kivi mitä Al Aqsan moskeijassa ja sen rakennuksissa näkyy on todiste että se on islamilainen ja jokaine kivi Al Qudsissa [Jerusalem]on todistus Al Qudsin muslimi- ja arabiluonteesta.”

Mikäli öljy ja kaasu alkaa virrata lähellekään siinä määrin kuin asiantuntijat ajattelevat nyt olevan mahdollista, voidaan monien Jerusalemissa vierailijoiden sanovan samanlaisia asioita israelilaisille, ja Al Aqsa -instituutti joutunee julkaisemaan vielä paljon enemmän vihaisia vastalauseita. Valtavilla energialahjoilla varustettuna Israel otettaneen tietyissä piireissä vastaan paljon vähemmän viileästi kuin tänäpäivänä.

Sillä välin me pohdimme, että olikohan Siinailla annetuissa kivitauluissa tähän asti piilossa ollut 11 käsky: Sinun pitää poraaman, beibi, sinun pitää poraaman.
---------------------------------

Niin, enää ei tarvinne epäillä, miksi länsi haluaa Iranin liittolais-Syyrian ja Hizbollah-Libanonin pois kuvioita sotkemasta ja Assadin pois vallasta. Libanonin ja Syyrian talousvesillä kun on merkittävä osa Levantin merialueen kaasu&öljyvaroista.

Ja Venäjä ei suinkaan ole hirttänyt itseään Syyriaan. Kaikkia sen pelimerkkejä ei ole laitettu Assadin ruutuun.

Olen kuitenkin - yleiset geopoliittiset tilanteet huomioiden - pessimistinen sen suhteen, että USA antaisi korvata itsensä Israelin kohdalla Euroopalla tai Venäjällä, tai että Venäjä olisi halukas riskeeraamaan intressinsä Keski- ja Etelä-Aasiassa Israelin vuoksi.

Syyria uutena Libyana - Arabikevät ja al-Qaida osana lännen strategista peliä Lähi-idässä

Libyan kriisistä alkoi outo kehitys, jota ei ole kovin paljon länsimediassa ”sattuneesta syystä” ruodittu; nimittäin NATO:n ja al-Qaidan ”outo” kumppanuus ja yhteistyö. Kuten tiedämme, Libyan kapinalliset olivat ja ovat käytännössä Pohjois-Afrikan al-Qaidaa, jonka vuoksi USA ja länsi tukivat Gaddafia ja hänen taisteluaan niitä vastaan. Vielä alkuvuodesta 2011 Britit ja Ranska myivät aseita Gaddafin hallinnolle tästä syystä.

Ylläripylläri ääni muuttui kellossa kun Gaddafi uhkasi siirtyä öljykaupassa kultakantaan, mikä oli käytännössä taloudellinen sodanjulistus USA:lle. Kaikki muuttui aivan yhtäkkiä. Yllättäen terroristit muuttuivat ensin ”kapinallisiksi” ja sitten ”vapaustaistelijoiksi”. Länsimaat alkoivat soluttaa Libyaan omia ”pimeitä joukkojaan” eli tiedustelupalvelujen palkkasotilaita, ja alkoivat kouluttamaan ja aseistamaan samoja tahoja, joita vastaan ne olivat vain muutama kuukausi aiemmin tukeneet Gaddafia.

Samanlainen kehitys on nyt Syyriassa. Lännen intresseissä on saada Syyriasta uusi Libya, jotta Iranin ja Venäjän ote Israelin naapurista ja Välimereltä saadaan puskettua kauemmas. Arabien kevät on hyvin pitkälti lännen tukema domino-ilmiö, jonka tarkoituksena on pyrkiä varmistamaan USA:n ylivalta Lähi-idässä. Tähtäimessä eivät olleet pelkästään Libyan öljyvarat, vaan Itäisen Välimeren alueen "vasta löydetyt" suuret öljy- ja kaasuvarat Israelin, Syyrian, Kyproksen, Turkin sekä Kreikan merialueilla.

Erona Libyaan on tosin nyt että Kiina ja Venäjä eivät anna Libyasta opiksi ottaneena piiruakaan periksi millekään viralliselle sotilasoperaatiolle, joten länsivallat voivat vain soluttaa maahan epävirallisia asemiehiä, ja tukea vaivihkaa tai katsoa sormien välistä kun al-Qaida työntää sinne islamistitaistelijoitaan.

Kuvaavaa on, että aina viime aikoihin asti Kalashnikov rynnäkkökivääri maksoi Irakissa 100 dollaria. Kysyntä on nopeasti kasvanut, samoin hinta. Nyt siitä saa pulittaa ainakin tonnin ja useimmiten puolitoista tuhatta. Aikoinaan vuonna 2003 maassahan pystyi ostamaan Romaniassa valmistettuja Kalashnikov-kopioita parilla kymmenellä taalalla kappale.

”Tuhannen taalan rynkyt” päätyvät vuonna 2012 Syyriaan, jonne niitä hankkii Kaksoisvirtainmaan Al-Qaida eli AQI (Al-Qaida in Iraq), jonka taistelijat tunnetaan myös ”osallistujina” eli Syyriaan soluttautuneina jihadisteina, jotka taistelevat "Vapaan Syyrian Armeijan" eli läntisten tiedustelupalvelujen tukeman ja aseistaman FSA:n rinnalla. Irakin mallin mukaiset jihadistien järjestämät autopommi-iskut ovat myös levinneet maahan, kuten viimeaikaiset räjähdykset Damaskoksen lähiöissä ja viime viikon perjantainen Aleppossa sattunut tapaus.

Al-Qaidan ykkösmies Ayman al-Zawahiri julisti äskettäin videoviestissään, että muslimien Irakissa, Jordaniassa ja Turkissa pitää tukea Bashar al-Assadin hallinnon kaatamista. Näin tosin radikaaliainekset olivat tehneet jo ennen julistustakin, erityisesti maahan solutetut libyalaiset “vapaustaistelijat”, jotka aiemmin tunnettiin “kapinallisina”, eli Libyan uuden al-Qaida -johtoisen hallinnon asemiehet (Libyan uuden hallinnon johtaja Abdel Hakim Belhaj on muuten Pohjois-Afrikan al-Qaidan ”entinen” johtaja, samoin hänen esikuntansa).

”Kukapa olisi arvannut”, että islamistinen hallinto – jollaisen Saudien kuningashuone, joka salaa on koko ajan tukenut ja tukee al-Qaidaa - haluaa pystyttää Syyriaan, on juuri samaa mitä al-Qaida haluaa sinne myös? Ja ”kukapa olisi arvannut”, että se mitä NATOn Persian lahden yhteistyöelin haluaa Syyrialta, on juuri sama, mitä al-Qaida haluaa Syyrialta? Hallinnon kaatuminen, maan hajoaminen alueellisesti ja poliittisesti vastakkaisiin leireihin, hallinnon joutuminen kiihkoilijoiden käsiin sekä Syyrian armeijan ja Baath-puolueen vallan romahtaminen.

Kuulostaa jotenkin kummasti Israelin ja lännen edun mukaiselta kehitykseltä, sillä hajanaiset joukot rynkkyjen ja kranaatinheittimien kanssa heiluvia fanaatikkoja ovat paljon pienempi uhka sekä Israelille että lännen intresseille kuin raskaasti aseistettu, yhtenäinen, hyvin järjestäytynyt ja Venäjän sekä Iranin tukema Syyrian armeija. Jotenkin ei yllätä, Virallisesti suurimmat kaasuvarat Välimeren itärannikolla ovat Israelin ja Kyrproksen välisillä vesillä, mutta jotenkin arvaan, että Syyrian ja Libanonin ranniko kätkee vielä mielenkiintoisempia "yllätyksiä" tämän suhteen.

Siis kun Assadin hallinto - kaikista hämäräperäisistä sotilasoperaatioistaan ja niissä ristituleen kuolleista siviileistä huolimatta – sanoo taistelevansa ”terroristeja” vastaan, se ei itse asiassa juurikaan valehtele. Kaikki on suhteellista; eilisen terroristi on Washingtonin näkökulmasta tämän päivän vapaustaistelija, jos niin halutaan nähdä. Vastattain jopa eräs nimetön amerikkalainen virkamies syytti AQI:a viimeaikaisista pommi-iskuista Irakissa. Samoin Irakin varasisäministeri Adnan al-Assadi, joka kertoi että: ”Meidän tiedustelutietojen mukaan useita Irakin jihadisteja on mennyt Syyriaan.”

Vaikka Syyriasta ei tulisikaan uutta Libyaa siinä mielessä, että YK antaisi humanitaariset pommitukset sallivan päätöslauselman, jonka Venäjän ja Kiinan veto-oikeus estää, Syyria on jo uusi Libya siinä mielessä, että siellä on samanlaiset kytkökset ”kapinallisten” ja kovan linjan salafisti-jihadistien välillä kuin Libyassa.

Länsi luonnollisesti tykkää tällaisesta “molemmat voittaa” –asetelmasta huolimatta yhteistyöstä terroristien kanssa, sillä se antaa tulevaisuudessa täydellisen syyn Pentagonille sekaantua avoimesti tilanteeseen eli mennä ”vapauttamaan” Syyria tai ”al-Qaidasta”, jota maassa ei muuten alkujaan ollut, mutta joka ensin nostetaan valtaan lännen tuella (mutta siitä ei puhuta, hys hys!).

Viime vuonnahan niin sanottujen NATO-kapinallisten avulla “vapautettu” Libya romahti asejoukkojen anarkistiseen helvettiin, jossa ryöstely, kaaos ja julmuudet jatkuvat yhä. Pelkästään Misratassa on yli 250 eri militiaa Human Rights Watchin mukaan. Ne toimivat eräänlaisina yleisinä ”kyttä-tuomari-etninen puhdistaja” –porukoina. ”Vapaassa” Libyassa ei ole mitään oikeusministeriötä tai oikeuslaitosta, josta voisi edes puhua. Jos joutuu vankilaan – kuolee, ja jos sattuu olemaan mustaihoinen afrikalainen saa rasistisena bonuksena vielä kovaa kidutusta “vapautetussa" lomaleirissä (entisiä vankiloita ja siirtotyöläisten asuinparakkialueita), ennen kuin kokee saman kohtalon.

Kuten Libyassa on myös Syyriassa – strategisista syistä ja Saudi-Qatari-Sunni –liittouman toimesta – estetty kaikki todellinen vuoropuhelu Assadin hallinnon ja aseistettujen kapinallisten välillä. Näin siksi, että NATOn Persian lahden yhteistyöryhmän ja sunniliittouman päätavoitteena on hallinnon vaihtaminen. Tästä syystä arabimedia suoltaa tilanteesta jatkuvasti varsin vistoa propagandaa.

Esimerkiksi paljon lainattu, Britanniassa majaansa pitävä “syyrialainen ihmisoikeustarkkailijaryhmä” (Syrian Observatory of Human Rights) suoltaa jatkuvasti hihasta varsin epämääräisiä lukuja ja “tilastoja” kuolleiden määrästä ja hallituksen ”verilöylyistä”, puhuen jopa kansanmurhasta. Kyseinen tarkkailijaryhmä saa rahoituksensa Dubaissa sijaitsevalta järjestöltä, jota tukevat varsin ”puolueettomat” läntiset tahot (samat kuin Libyan kapinallisia) ja NATO:n Persianlahden yhteistyöryhmän lahjoittajat.

Syyrian ”oppositio” saa luonnollisesti täyden media-näkyvyyden lännessä. CNN viittasi viime perjantain Aleppon autopommiin lainausmerkeissä ”terroristien” tekona. Jostain syystä länsimedia, kuten BBC, nieli koukkuineen päivineen Syyrian muslimiveljeskunnan väitteen, että pommi olisi ollut maan hallinnon itse järjestämä. Kun tätä vertaa 2000-luvun puolivälin median hysteerisiin otsikoihin sunni-kapinallisten asettamien autopommien räjähtäessä USA:n hallinnoimalla ns. Bagdadin ”Vihreällä vyöhykkeellä”, ero on melkoinen. Näin siksi, että arabimaiden media, jota Saudit ja Qatar hyvin pitkälti ohjailevat, on täysin sulkenut silmänsä tapausten kytköksiltä Irakin al-Qaidaan.

Lisäksi on mielenkiintoista noin propagandasodan näkökulmasta, miten tämä brittiläis-qatarilais-CIA-lainen ”syyrialainen ihmisoikeustarkkailijaryhmä” on viimeaikaisissa raporteissaan voimakkaasti arvostellut Venäjää ja Kiinaa. No, näin se homma etenee suurvaltablokkien välisessä tiedotuskilvassa.

NATOn Persianlahden yhteistyöelin GCC – joka nyt Syyrian, Libyan ja Sudanin ollessa poissa kuvioista on hyvin pitkälti sama asia kuin jäljelle jäävä arabiliitto – ruttasi oman tarkkailijaryhmänsä Syyriaa koskevan raportin juuri siksi, ettei se sopinut ennalta käsikirjoitettuun asetelmaan ”pahasta” hallinnosta joka pommittaa laajassa mitassa omaa väestöään. Kostoksi ”epäsopivista” tiedoista jihadistit iskivät tarkkailijoita vastaan, ja tarkkailijaryhmän johtaja hyllytettiin. Nyt ollaan menossa nimellisesti humanitaariseen B-suunnitelmaan, jossa luonnostellaan arabimaiden ja YK:n yhteistä rauhanturvaoperaatiota, joka ”valvoisi ja toimeenpanisi aselevon”. Käytännössä agenda on edelleen sama, hallinnon vaihtaminen Syyriassa.

Prinssi Saud al-Faisal, Saudi-Arabian ulkoministeri, on yllättäen torjunut humanitaarisen intervention. Samaan aikaan aina-ah-niin-edistyksellinen Saudien kuningashuone valittaa, että ”Syyrian hallitukselta puuttuu omistautuminen” kriisin ratkaisuun, ja että ”Se mitä Syyriassa tapahtuu ei ole rasistinen, lahkojen välinen tai sissisota, vaan massatuho ilman mitään humanitaarista harkintaa”.

Kuvitelkaapa Saudien kuningashuoneen “humanitaarista harkintaa”, jos shiialainen enemmistö maan itäosassa nousisi vaatimaan demokratiaa (Ai niin, sehän nousi, ja se murskattiin säälittä). Ja vielä kuinka ”humanitaariselta” näyttikään Saudien invaasio Bahrainiin kun sen armeija murskasi diktaattoria vastaan nousseen kansan.

NATOn ja sen Persianlahden yhteistyöelimen agenda on siis selvä: hallinnon vaihtaminen Syyriassa. Päämäärä passaa niin lännelle kuin sekularistista yksipuoluevaltaa vastustaville uskonnollisille diktaattoreille. Odotettavissa siis on, että Kalashnikovien virta Syyrian rajojen yli jatkuu, samoin kuin autopommit, itsemurhaiskut, siviiliuhrien määrän kasvu, ja lopulta edessä on - hitaasti mutta vääjäämättä – Syyrian traaginen hajoaminen palasiin.

Se mitä länsi ei kuitenkaan ole ottanut huomioon (tai sitten on), eikä varmasti Israelkaan toivo, on kuitenkin se, mitä al-Qaidan voimakas vahvistuminen Lähi-idässä tarkoittaa. Seuraavana on edessä nimittäin islamistikapinallisten levittäytyminen Jordaniaan, Egyptiin ja Saudi-arabiaan. No, sittenhän se mättö vasta alkaakin.

Ja nyt tulee minun ennusteeni: Syyrian romahtaessa ja jihadistien vahvistautuessa sekä levittäytyessä kiusaamaan USA:n liittolaisia Lähi-idässä, Iran jatkaa ydinohjelmaansa. Muutaman vuoden päästä läntinen Lähi-itä on yhtä mellakka ja sisällissota-aluetta, mutta Irania vastaan länsi ei ehdi tai halua hyökätä ennen kuin se saa kehitettyä ydinaseita. Ja sen jälkeen sekä Israel että länsi eivät enää voi tai halua sinne iskeä. Ja sen jälkeen Persian lahdesta tulee uuden Kylmän Sodan rajavyöhyke; Toisella puolella Iran, Venäjä, Kiina ja Pakistan, toisella puolen länsi ja sen arabiliittolaiset.

Israelille ympäröivien arabinaapureiden romahtaminen islamistien temmellyskentäksi on sekä helpotus että kauhistus. Helpotus, koska kellään lähinaapurilla ei ole sen jälkeen suurta, hyvin organisoitua ja aseistettua valtiollista armeijaa á la Syyria tai Egypti, mutta kauhistus, sillä vastassa on pilvin pimein rynkky-fanaatikkoja, jotka toisaalta ovat helpommin lahdattavissa. Tämä viekin luultavasti kohti keskisuurta sotaa läntisessä Lähi-idässä kuluvan vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Tällä hetkellä tosin Israelia helpottaa se, että Hizbollah on hätää kärsimässä, kun rahallinen ja aseellinen tuki Damaskuksesta on aika lailla seis Syyrian sisäisen tilanteen takia.


(Juttu perustuu väljästi - vapaasti kääntäen, lisäten, kommentoiden ja laajentaen - tähän artikkeliin)

Lama ja Geopoliittinen ilmastonmuutos - Suursota ja unionijärjestelmät

Minulla on oma geopoliittinen skenaario, jota aloin laatia 2005 tienoilla, ja jota olen päivitellyt siitä asti. Uskallan väittää, että edessämme on jotain paljon pahempaa kuin mitä talousasiantuntijat julkisesti povaavat. Kyse ei ole vain taloudesta, vaan muutosten valtavuuden puolesta samanlaisesta kriisiajasta, kuin mitä kehitys 1929-31 alkaneesta lamasta toisen maailmansodan loppuun eli vuoteen 1945 asti, sekä Neuvostoliiton romahdus 1991 ja sitä seuranneet tapahtumat kaikkine muutoksineen edustivat.

Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että USA:n talous ja sitä myötä sen supervalta-asema romahtaa kun eurokriisi iskee kunnolla ensi keväänä päälle. Pidän EMU:n hajoamista vuoteen 2013 loppuun mennessä lähes varmana. Ja kun Lähi-idässä alkaa isompi sota, seuraa näistä kolmesta päätapahtumasta väistämättä todella iso geopoliittinen ilmastonmuutos.

Isoja muutoksia on tulossa, näillä näkymin ainakin seuraavat asiat ovat näköpiirissä lähivuosina ja ensi vuosikymmenen alkuun mentäessä:

-EMU:n hajoaminen; Joko kriisimaat (ja Ranska) erovat, tai Saksa ja sen taloudesta riippuvaiset maat eroavat.

-NATO:n muuttuminen paperitiikeriksi USA:n sotilaallisen kyvyn romahtaessa. USA menettää kyvyn ja halun puuttua voimakkaasti sotilaallisesti tilanteeseen, jos Euroopassa tulee sota.

-Radikaalien islamistiliikkeiden valtaannousu useimmissa arabimaissa, varsinkin Pohjois-Afrikassa (Libyasta Marokkoon).

-Putinin unelmoiman Euraasian Unionin muodostuminen (”Uusi Neuvostoliitto markkinatalousversiona”), mukaan lukien sen sotilaallisen ulottuvuuden eli CSTO:n (Collective Security Treaty Organization) voimakas kehittyminen.

-Suursota Lähi-idässä ja sen leviäminen NATO-Venäjä konfliktiksi Pohjois- ja Itä-Euroopassa tilanteen Venäjälle tarjoaman mahdollisuuden sekä mm. Venäjän Lähi-idässä tekemien sotilasliittojen vuoksi. Suomi jää jalkoihin kun Venäjä tavoittelee kohteita Pohjois-Norjassa.

-Saksa on taloudellisista ja syistä ja Venäjän sotilaallisen vallan vuoksi pakotettu liittoutumaan Venäjän kanssa. Keski- ja Itä-Euroopan maat joutuvat mukaan joko hyvällä tai pahalla (Johtaa mahdollisesti laajentuneeseen Euraasian Unioniin?)

-Itä-Aasian Unionin muodostuminen kun Japanin mentyä USA:n perässä vararikkoon se on pakotettu liittoutumaan Kiinan kanssa. Taiwan, Korea, ja muita maita liittyy siihen.

-Pohjois-Amerikan Unionin muodostuminen. Romahtanut USA joutuu menemään talous- ja rahaliittoon Kanadan ja Meksikon kanssa. Dollari on mennyttä.

-Muut unionit: Afrikan, Etelä-Amerikan (Mercosur), Väli-Amerikan ja Karibian alueen (ALBA), Etelä-Aasian ja Kaakkois-Aasian sekä Oseanian unionit muodostuvat USA:n ja Euroopan ylivallan kaaduttua. Yhteensä 9, mahdollisesti 10 unionia, jos Lähi-idän maat saavat sellaisen aikaiseksi (Persianlahden mailla rahaliittohanke).

USA:lle käy todella huonosti. Se menettää supervalta-asemansa, ylivoimaisen sotilaallisen mahtinsa, ja taantuu alueelliseksi suurvallaksi, sekä joutuu osaksi Pohjois-Amerikan unionia. USA joutuu säästösyistä vetämään suuren osan laivastostaan telakoille ja satamiin. Dollari on mennyttä, ja uusi valuutta on paljon heikompi. Amerikan lama tulee olemaan pitkä ja syvä, kuin yhdistelmä 30-luvun lamaa ja Venäjän olosuhteita NL:n romahduksen jälkeen. Kuten Venäjällä meni koko 90-luku, saadaan uutta nousua Pohjois-Amerikassa odottaa mahdollisesti jopa vuosikymmenen loppupuolelle asti.

Lähi-Idän sota ja sen leviäminen

Jos ja kun NATO joutuu yhdeksi osapuoleksi Lähi-idässä näköpiirissä olevassa sodassa, niin se leviää Pohjois-Eurooppaan. Erityisesti näin tulee käymään, jos kyseinen sota alkaa USA:n talouden romahdettua. Tällä hetkellä sellaisen arvellaan tapahtuvan joko ensi vuoden (2012) alkupuolella, romahtavan eurotalouden perässä, tai viimeistään 2013.

Muodollinen syy sodan leviämiseen on Venäjän, Iranin ja Syyrian vuonna 2006 tekemä osittain salainen liittosopimus. Virallisesti se on vain Iranin ja Syyrian puolustusliitto, mutta Israelin tiedustelun vuotaman tiedon mukaan Venäjä antoi näille maille salaiset turvatakuut, että jos jokin vieras valtio tai NATO hyökkäisi jomman kumman kimppuun, Venäjä tulee apuun. Käytännössä tilanne eli Venäjälle avautunut toimintaikkuna – mahdollisuus ottaa takaisin NL:n romahduksen myötä menetetyt asemat – lienee varsinainen ja jo riittävä syy.

Suomen asema

Jos siis NATO on sodan osapuoli Lähi-idässä, sota leviää välittömästi Pohjois-Eurooppaan. Venäjä ei suinkaan lähetä joukkojaan etelään, vaan varmistaa ensin sivustansa. NATO:n ollessa lähinnä vitsi voidaan Baltia ottaa helposti haltuun. Venäjän päätähtäin on kuitenkin Pohjois-Norjassa ja Atlantin rannikolla. Suomi tulee jäämään jalkoihin, ellemme muuta ulkopolitiikan suuntaa ajoissa.

Suomi ei itsessään kiinnosta Venäjää paljoakaan ja strategisesti olemme lähinnä puskurialueen roolissa. Moderni sodankäynti ja sen tekniikka edellyttävät kuitenkin, varsinkin ison kriisin tullen, vähintään 400 km suojavyohykettä (ilmatilaa) Kuolan niemimaan ja Pietarin alueen strategisesti elintärkeiden kohteiden ympärille.

Ilma- ja ohjuspuolustus pitää teknologian asettamien haasteiden vuoksi työntää mahdollisimman eteen. Tämä tarkoittaa sitä, että Venäjälle on strateginen välttämättömyys isossa konfliktissa saada puskurivyöhykkeen raja vähintään suunilleen Lofootit-Luulaja-linjalle, sekä etelässä Ahvenanmaa-Kaliningrad –linjalle, ja tukikohtia Norjassa sekä Baltian länsirannikolla. Käytännössä parasta olisi saada haltuun koko Norjan länsirannikko, sekä Tanskan salmet. Kaasuputken turvaaminen edellyttää ainakin Gotlanin ja Bornholmin varmistamista. Kaikki tämä voi hyvinkin onnistua, NATOn heikkous huomioiden USA:n sotilaallisen kyvyn romahdettua, ja Saksan pysytellessä vähintäänkin sivussa omien taloudellisten intressiensä pakottamana (Ks. alempaa).

Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa siis Suomen osalta vähintäänkin turvattua läpikulkua ja huoltoa Pohjois-Suomen läpi. Lisäksi Suomi kokee vähintäänkin voimakkaan pula-ajan, kun tuonti lännestä on kriisin takia poikki.

Venäjä ei muuten tarvitsisi Suomea oikein mihinkään, mutta Suomi on ikävästi välissä, ja siksi se tarvitsee ilmatilaamme ja Pohjois-Suomen liikenneverkkoa. Yleinen virheargumentti näissä jutuissa kuuluu: "Mutta miksi ihmeessä Venäjä hyökkäisi Suomeen?!". Ei Venäjä hyökkää ison konfliktin tullen "Suomeen", vaan Venäjän katse on Atlantin rannikolla ja Tanskan salmissa. Sen intressit Suomessa olisivat vain välillisiä.

Edellä mainitusta syystä johtuen Suomella olisi teoriassa hyvätkin mahdollisuudet välttää joutumasta yliajetuksi, mutta poliittisen johtomme typeryydellä ei näytä olevan oikein rajaa. Auta armias jos vievät maamme NATOon, silloin Venäjällä on tarve iskeä tänne kovemminkin. Tätä eivät jotkut näytä tajuavan, vaan näyttävät innokkaasti kuolaavan NATOon eli jonottavan lippuja Titanicin matkalle.

Saksan ja Euroopan asema

Saksan tilanne on mielenkiintoinen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että EMU tulee hajoamaan, oman arvioni mukaan 2013 tienoilla, siihen kun Saksa saa tarpeekseen ja ottaa oman valuutan käyttöön. Samaan aikaan päällä on valtava lama ja USA:n talouden romahdus. Tässä tilanteessa ainoastaan ideologinen paine enää pitää Saksaa mukana EU:ssa, sillä ydinvoimasta luopumispäätöksen jälkeen, kun energiantuotantokapasiteettia korvataan kaasuvoimaloilla eli Venäjän kaasulla, Saksa on täysin energiariippuvainen Venäjästä. Sama tilanne alkaa olla raaka-aineiden suhteen. Tämä koskee koko Itä-Eurooppaa.

Jos Lähi-idän sota sulkee Persianlahden, öljyn tuonti sieltä pienenee kymmenesosaan nykyisestä, Eurooppa ei saa öljyä ja kaasua muualta kuin Pohjois-Atlantilta ja Venäjältä. Kun Pohjanmeri on ehtymässä, niin jos ja kun Venäjä ottaa sotilaallisesti haltuunsa Pohjois-Norjan kaasukentät, Venäjällä on Euroopasta ja Saksasta totaalinen ns. palliote. Se voi sanella hinnat. Jo nyt se myy kavereilleen öljyä ja kaasua alennuksilla. Vihollisilleen se ei sodan tullen tietenkään myy mitään.

Etelä-Euroopan maat ja Ranska saavat vähän öljyä ja kaasua Pohjois-Afrikasta, mutta niiden talous on totaalisen kuralla, ja Pohjois-Afrikassa riehuu sisällissodat sekä Al-Qaida. Ainoastaan britit pärjäävät jossain määrin yksin saarellaan, talous totaalisen kuralla, mutta huomattavan asevoiman ja omat, tosin niukoiksi käyvät, öljy- sekä kaasuvarannot pitävät sen niin sanotusti pinnalla (Liuskekaasuvarannot tosin suuret, lisää alempana).

Taloustilanne tulee menemään niin pahaksi, että Saksan katsoo käytännössä sijoituksensa Etelä-Euroopassa menetetyiksi. Samaan aikaan sillä ei tule olemaan muuta vaihtoehtoa kuin erota EU:sta ja liittoutua Venäjän kanssa, estääkseen oman teollisuutensa ja talouselämänsä totaalisen romahduksen.

Puolan valtavat liuskekaasuvarannot ja energiapoliittinen sodanjulistus

Pohjois-Pohjanmaan maakuntalehti Kalevan artikkeli Puolan liuskekaasuvarannoista (lauantaina 15. lokakuuta 2011) oli paitsi erittäin mielenkiintoinen, sisälsi myös eräitä erittäin oleellisia tietoja. ”Puolalla on Yhdysvaltain energiahallinnon EIA:n tuoreen raportin mukaan Euroopan suurimmat tunnetut liuskekaasuvarannot.. […] ..5,3 biljoonaa kuutiometriä, mikä on tuplasti enemmän kuin esimerkiksi Norjan todennetut maakaasuesiintymät”. Eikä Puola ole ainoa, myös Briteillä, Saksalla, Ranskalla Tanskalla ja Ruotsillakin on. Puolassa suunnitelmat esiintymien hyödyntämisestä ovat kuitenkin pisimmällä.

Se, mikä jäi soimaan takaraivoon kuin tulevan sodan tykkien jyske olivat kuitenkin Puolan ulkoministeriön talousosaston yksikönjohtaja Stanislaw Ciosin sanat: ”Euroopan koko geopoliittinen asetelma saattaa tämän seurauksena muuttua. Riippuvuus nykyisistä kaasuntuottajista tulee vähenemään dramaattisesti”. Ja: ”Uskomme, että kaupallinen tuotanto saadaan käyntiin vuonna 2014”.

Kuten varmaan on selvää, niin Venäjän on lähes pakko tehdä jotain viimeistään 2014 estääkseen oman strategisen asemansa ja merkityksensä romahtamisen Saksan sekä Keski-Euroopan suhteen, tai sen ”kultainen mahdollisuus” nousta uudestaan supervallaksi voi olla mennyttä. Kuinkahan moni tajusi, että byrokraatti Cios lausui sodanjulistuksen?

Puolalaisten suunnitelmien vuosi 2014 on merkittävä sattuma siksikin, että päivitin uudelleen syyskuussa oman ennusteeni, että nykykehityksen jatkuessa maailma näkee suursodan viimeistään 2015 tienoilla. Vielä joku vuosi sitten, ja aina viime kevääseen asti, arvioin suursodan uhan kasvavan vasta vuosien 2015-2020 välillä.

Georgian ja Venäjän sota - Mistä on oikein kyse?

Nyt se on sitten selvää; Venäjä ja Georgia ovat sodassa keskenään. Venäjä on hyökännyt USA:n liittolaista Georgiaa vastaan käyttäen verukkeena Etelä-Ossetian kysymystä. Kuten Georgian presidentti Mikhail Shakasvili sanoi, tilanne muistuttaa Suomen talvisotaa, paitsi että Terijoen hallituksen on korvannut Georgian kapinallinen maakunta.

Viime keväänä USA torjui "toistaiseksi" Georgian ja Ukrainan NATO-jäsenyyden. Syynä tähän pidettiin Washingtonin halua koittaa pehmittää Venäjää hyväksymään USA:n Eurooppaan sijoitettava ohjuskilpi. No, eipä paljoa auttanut, ja voidaankin kysyä, oliko tämä todellinen syy torpata Georgian NATO-jäsenyys? Mielestäni ei.

On varmaa ettei Venäjä olisi hyökännyt Georgiaan, jos siitä olisi tullut tänä kesänä NATO-maa, sillä se olisi merkinnyt suoraa konfliktia USA:n ja Länsi-Euroopan NATO-maiden kanssa, ja tuonut mahdollisen sodan välittömästi mm. Baltiaan ja Pohjolaan. USA:n todellinen syy torpata Georgian ja Ukrainan NATO-jäsenyys oli Washingtonin varsin oikeaan osunut arvio, että Venäjä ei tule missään tapauksessa hyväksymään asiaa, eikä se aio perääntyä asiassa tuumaakaan.

USA:n kannalta tämä olikin viisas veto, sillä vahvistuva ja vaikutusvaltaansa kasvattava Venäjä ei ole enää mikään NL:n romahduksen jäljiltä räpiköivä konkurssipesä, vaan alati voimistuva suurvalta, jolla on sekä tahto että keinot palauttaa itselleen, nykyiseen kokoonsa suhteutettuna, se asema minkä se menetti NL:n hajottua.

Jos Georgian NATO-jäsenyys olisi hyväksytty viime talvena puolustusliiton huippukokouksessa, maa olisi nyt todennäköisesti valmistautumassa syksyllä koittavaa jäsenyyttä varten, ja vaikka maa ei vielä olisi ehtinyt liittyä varsinaisesti NATO:n jäseneksi, olisi NATOon liittymässä olevaan maahan tehty hyökkäys ollut USA:lle niin kova haaste, että sen olisi ollut pakko tulla suoraan Georgian avuksi. Nykyinen tilanne passaakin USA:lle hyvin: maa voi vapaasti tukea liittolaistaan ja samalla testata uusimpia aseitaan Venäläisiä vastaan ilman että joutuisi suoraan sotaan Venäjän kanssa.

Miksi sitten USA oikeasti antoi periksi Venäjälle torpatessaan Ukrainan ja Georgian NATO-jäsenyydet? Syynä on taustalla kiihtyvä geopoliittinen peli ja Venäjän onnistuminen yrityksessään pitää amerikkalaisten näpit irti Kaspian meren ja Keski-Aasian öljy- ja kaasuvaroista, kuten aiemmin olen kirjoittanut (Linkki). Aikaisemmin USA kaavaili, että Kaspian meren ympäristön öljy ja kaasu virtaisi Turkmenistanista ja Tadzikistanista nimenomaan Georgian ja Turkin läpi länteen. Nyt kun Venäjä onnistui sopimuksin sulkemaan amerikkalaiset ulos Keski-Aasian energiavaroista, Georgia menetti tämän portti-asemansa takia USA:lle tarjoamansa geopoliittisen arvon. Toki Georgian asema ja konflikti Venäjän kanssa on edelleen Washingtonille tärkeä arvovaltakysymys, mutta Atlantin takana näytetään tajunneen, että peli on edennyt uusille kierroksille ja suunnitelmat Kaukasuksen läpi länteen rakennettavista putkilinjoista on syytä laittaa naftaliiniin.

USA on sen sijaan viime aikoina keskittynyt pitämään jalansijansa Irakissa, ja yllätys yllätys, alkanut yrittää saada otetta Teheranista. Washington on alkanut liennyttää, ainakin näennäisesti, suhteitaan Iraniin. Arvelen että uusi Turkin ja Iranin Eurooppaan suuntautuva kaasuputkihanke on USA:n yritys Turkkia välikätenä käyttäen saada Iran irti SCO:n eli Venäjän ja Kiinan talutusnuorasta. Tähän liittyy myös se, että USA veti tukensa Turkin kemalisteilta estäen kulissien takana islamilaisen AKP puolueen kieltämisen, sillä Turkin lämmenneet suhteet Iraniin liittyvät nimenomaan siihen, että AKP on Turkin johdossa. Mielenkiintoista onkin se, että USA:n öljy-yhtiöiden pääsy Iranin öljykentille on osa maalle tarjottua niin sanottua "kannustinpakettia", mikäli se hyväksyy uraanin rikastamisen lopettamisen ja ydinohjelmansa alistamisen kansainväliseen tarkkailuun.

"Pahan Akseli" on laajentunut - Milloinkahan USA tunnustaa tilanteen?

Viimeisten vuosien aikana Venäjä ja Kiina ovat aktiivisesti rakentaneet itselleen kaupallista ja sotilaallista liittokuntaa sekä maailmanlaajuista strategista yhteistyöverkostoa.

(Kuva: CSTO logo)

Suomalainen media on enempi ja vähempi vaiennut siitä tosiasiasta, että NATO:lla on jo vastassaan uusi itäinen sotilasliitto; Collective Security Treaty Organization eli CSTO. CSTO perustettiin jo vuonna 2003 lähinnä vanhojen IVY-maiden uudeksi sotilasliitoksi, ja sitä johti Venäjä. Vuonna 2006 liitto käytännössä laajeni, sillä Venäjä ja Kiina perustivat Shanghai Cooperative Organizationin, yhteisen euraasialaisen strategisen talous- ja sotilasyhteistyöliiton, jonka jäsenmaihin kuuluvat CSTO-maat ja Kiina, sekä seurantajäseninä Iran, Pakistan ja Intia. CSTO on siitä asti toiminut tiiviissä sotilaallisessa yhteistyössä SCO:n, eli käytännössä Kiinan, kanssa. Arvellaan, että Iran ja Pakistan saattaisivat lähiaikoina liittyä liiton varsinaisiksi jäseniksi.

SCO:n tarkoitus on ennen muuta varmistaa, että USA liittolaisineen pystytään pitämään irti Sisä-Aasian energiavaroista. Liiton taloudelliset yhteistyösopimukset on solmittu lähinnä Venäjän, Kiinan, Iranin ja Keski-Aasian maiden välillä, ja koskevat yhteistyötä alueen luonnonvarojen, varsinkin öljyn ja kaasun, hyödyntämisessä. Linkki

Vuonna 2006 SCO/CSTO piti laajat sotaharjoitukset Uralilla, Kauko-Idässä ja Keski-Aasiassa. Se oli ensimmäinen kerta kun kiinalaiset sotilaat harjoittelivat laajassa mitassa sotatoimia maansa rajojen ulkopuolella. Harjoitukseen osallistui kymmeniä tuhansia sotilaita Kiinasta, Venäjältä, Uzbekistanista, Kazakstanista ja Armeniasta. Liitolla on samantapaiset yhteiset sotilaalliset johto-, komento-, viestintä- yhteistyöelimet kuin Natolla, ja mikäli tilanne vaatii, ne otetaan käyttöön.

Tätä kirjoitusta kirjoittaessani CSTO pitää vuosittaista sotaharjoitustaan Armeniassa. Tämä on Venäjän vastaveto USA:n ja Georgian käynnissä oleville yhteisille harjoituksille. Viesti on siis selvä; kaksi sotilasliittoa esittelee Kaukasuksella voimiaan.

SCO on laajentanut Venäjän ja Kiinan toimesta valtaansa myös muualle maailmaan. Iran, Venezuela Venäjä ja Valko-Venäjä ovat tiivistäneet viime vuosina kaupallista ja sotilaallista yhteistyötään. Venäläiset ja valkovenäläiset yhtiöt ovat tehneet sopimuksia Venezuelan kanssa sen öljy- ja kaasuvarojen hyödyntämisestä. Maat ovat myös tehneet mittavia keskinäisiä asekauppoja Venäjästä ja Valko-Venäjästä on tullut Iranin ja Venezuelan tärkeimpiä sotilaallisia yhteistyökumppaneita. Ja kuten vasta Kirjoitin, on Venäjä kasvattamassa vaikutusvaltaansa Pohjois-Afrikassa.

Kiina ja Iran taas ovat laajentaneet jalansijaansa Itä- ja Etelä-Afrikassa. Kiinasta on tullut mm. Sudanin ja Zimbabwen tärkein taloudellinen ja poliittinen tukija, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että SCO:n sisällä Venäjä ja Kiina näyttävät jakaneen Afrikan keskinäisiin etupiireihin; Venäläisyhtiöt toimivat Pohjois-Afrikassa, Kiinalaiset Itä- ja Etelä-Afrikassa, Iranin tukiessa molempia.

Jos siis USA:n näkökulmasta asiaa katsotaan, niin "Pahan Akseli" nimeä voitaisiin käyttää Venäjän-Kiinan liitosta, ja heidän yhteistyökumppaneistaan. On siis perustettu uusi "Varsovan liitto" eli SCO/CSTO, ja se on ulottanut jo valtansa Euraasian mantereen ohella Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan.

Milloinkahan länsimedia ja ennen kaikkea länsimaiset poliitikot tunnustavat tilanteen muuttuneen?