Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eurokriisi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eurokriisi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Talous rysähtää pian entistä pahemmin - propagandasta huolimatta

Kun todellisuus lyö korville, turvaudutaan propagandaan. Näin on käynyt nytkin. Keskuspankit ovat syytäneet virtuaalirahaa pankeille massiiviset määrät, ja pakkohan sen öljyn on jossain vaiheessa näkyä laineillakin; pörssikurssit ovat olleet viimeaikoina lievässä nousussa.

Edellä mainittu on saanut epätoivoiset optimistit tarttumaan tähän oljenkorteen ja jo parin viikon ajan on nähtu jos jonkinlaista ulostuloa, ihan pääministeri- ja keskuspankkijohtotasoa myöten, siitä miten nyt pahin olisi takana.

Ei muuten ole. Ei vielä.

Tämä kriisi ei ole ohi, ennenkuin kaikki oleelliset miinat ovat lauenneet taloudesta. EU:n puolella kaksi pahinta - Espanja ja Italia - ovat vielä lasahtamatta. Positiivisuuden lietsonnalla onkin vain yksi tarkoitus - saada epätoivon vimmalla jostain vielä höynäytettäviä sijoittamaan rahansa uppoaviin bisneksiin ja pankkeihin.
Menee vielä vähintään useampi vuosi, ennenkuin voidaan oikeasti puhua jonkinlaisesta vakaammasta kasvusta.

Mutta katsotaanpas, mitä sitä ennen on tuleva.

Ensinnäkin pankkien, valtioiden ja muiden toimijoiden vastareaktiot vuoden 2008 äkilliseen romahdukseen ja sen jälkeisiin kuohuntoihin ovat onnistuneet peittämään useimpien silmiltä talouskriisin pahimmat seuraukset.
Totta kai monet ovat huomanneet yleisen elintason romahtamisen - erityisesti USA:n alemman keskiluokan sekä Etelä-Euroopan osalta - suurtyöttömyyden, yhteiskunnalliset levottomuudet ja kuohunnat sekä taloudellisen vallan keskittämisen ja lähes pakotteiden omaisesti läpiajetut uudistukset tai sellaisten yritykset. Nämä on kuitenkin ns. kuplassa elävien puolelta jätetty huomiotta, jotta on voitu ylläpitää perusteettomia toiveita pikaisesta elpymisestä ja näin voitu jatkaa vastuutonta politiikka - irvokkaana erimerkkinä Kataisen puheet "vastuusta" ja sen kantamisesta.

On siis työnnetty päät pensaisiin ja vastuuttomasti jatkettu politiikkaa, jolla on - pääosin vieläpä velaksi - pumpattu lisää löysää rahaa ja pankki- ja pörssijärjestelmiin. Sillä aikaan kun päättäjät ja ne muut joilla on erittäin paljon vain menetettävää ovat turruttaneet itsensä perusteettomalla diipadaapalla, maailmantalouden kriisi pahoine ongelmineen ei ole hävinnyt yhtään minnekään.

On menetetty viisi kallisarvoista vuotta tekemättä juurikaan mitään sellaista, joka aikuisten oikeasti olisi auttanut. EU-maiden ja itse asiassa laajemmin kaikkien länsimaiden johtajat ovat vain toimillaan pitkittäneet ja syventäneet päällämme ryskävää myrskyä. Tuloksena tästä on länsimaiden ja erityisesti Euroopan sekä USA:n yhteiskuntien hyvin pitkäaikainen taantuminen.

Maailmantalouden rakennelma on tänäpäivänä itse asiassa paljon heikompi ja huterampi kuin vuonna 2008 kriisin alkaessa. USA:n keskuspankin ja hallinnon toimet ovat olleet koko ajan lisäbensan syöttämistä palavaan taloon, samoin Euroopan tukipakettipolitiikka ja EKP:n velkakirjaostot. Olisi korkea aika hylätä tällaiset politiikat, purkaa toimimattomat järjestelmät kuten Euro ja lopettaa politiikka, jonka seurauksena voi olla vain jättimäinen stagflaatio tai suiperinflaatio.

Mutta näin ei valitettavasti olla tekemässä, ei vaikka nyt on tulossa päälle W-käyräisen jättikriisin toinen syvä syöksy. Vai ollaanko kilttejä JykäJutalle ja nimitetään tätä ihan uudeksi rytinäksi? Entinenhän ihan juuri äsken jo selätettiin, ainakin jos heitä uskomme? No, joka tapauksessa Kataiselle on tulossa nyt hätä käteen, nimitettiin tätä sitten kakkoseksi tai ei.

Maailmantalouden tilanne on karannut joka tapauksessa täysin päättäjien hallinnasta. Olemmme tilanteessa, jossa mitkään välittömät toimet - joihin euromaiden hallituksilla olisi edes etäisesti halua tai vähänkään ideologisesti varaa menettämättä täysin kasvojaan - eivät enää auta.

Illuusiot eli harhakuvat jotka vielä riivaavat joitakin patologisimpia pakko-optimisteja ovat aivan kohta karisemassa pois (tai ainahan ne voiva alkaa leikkimään samaa leikkiä kuin Saddam Husseinin ex-tiedotusministeri). Kiinan talous on sakkaamassa, samoin muut Aasian taloduet ja Australian sekä monien nousevien talouksien. Pian Kiinankaan kone ei enää vedä, jolloin viimeinen suuri ostaja kaikkoaa euroopan vientiä vetämästä. Korot ovat nousussa, palkat laskussa, sosiaaliset levottomuudet lisääntyvät ja USA:n todellinen työttömyyslukema - tilastokosmetiikasta siivottuna - sekin nousussa (todellisuudessa yli 11 %).

Markkinoiden hermot alkavat rakoilla, eikä enää kytätä silmä kovana sitä, milloin tehdään seuraava ennätysvoitto, vaan milloin myydä osakkeet tarpeeksi ajoissa ettei tule takkiin. Tokion pörssikin on tippunut yli 20% vain kolmessa viikossa. Ja tuli jatkaa leviämistään. Viimeiset "linakkeet" joita keskuspankit vielä jokin aika sitten pystyivät toimillaan hillitsemään - pörssit, korot ja valuutanvaihtokurssit - ovat karanneet ja karkaamassa keskuspankkiirien näpeistä. Elämme kontrollin menettämisen aikaa.

Keskuspankkien, erityisesti FED:n, elvytystoimet ovat aikaansaaneet sen, että virtuaalitalous on kasvanut entisestään ja jopa suuremmalla voimalla, eikä tätä ole saatu tasapainoon. Jälleen kerran pumpataan lisää ilmaa kuplaan, joka ei ollut vielä tyhjentynyt entisistäkään liikailmoista. Talouskuplan puhkeamista on koitettu estää pumppaamalla siihen ilmaa nopeammin kuin siitä pihisee ulos, vaikka kuplan pinta on heikompi kuin ennen ensimmäistä poksahtelua.

Tästä johtuu, että maailantalous on lähdössä uuteen jättisyöksyyn.

Kuluneen kevään keskuspankkielvytyskierroksen jälkeen IMF on koittanut saada EU:n lisäämään elvytystä, jotta Euroopan talous ei jymähtäisi kiinni. USA:n, Japanin ja brittien tilanne on jälleen kiristymässä; kannettu vesi ei pysynytkään kaivossa. Suitsutettua talouden nousua kun ei pitemmässä juoksussa tullutkaan - propagandasta huolimatta. Siksi onkin jännää, miksi nyt EU:ssa ollaan tartuttu samaan propaganda-aseeseen, mutta se lienee ymmärrettävää kun tajuaa, että muuta ei oikeastaan enää ole repertuaarissa jälkellä. Sodassakin aatteellinen ja fiktiivinen propaganda korvaa uutiset siinä vaiheessa kun alkaa tulla pahasti takkiin.

Käynnistymässä oleva toinen syöksykiere olisi ehkä saatettu välttää, jos jo ajoissa olisi tajuttu se, että suuret talousjärjestelmät ovat olleet rakenteellisesti kykenemättömiä uudistamaan itseään, eivätkä ole missään vaiheessa kyenneet käyttämään talouden korjaamiseksi kuin niitä samoja temppuja, jotka alunperinkin johtivat kriisiin.

Pankit jotka ovat "liian suuria kaatuakseen" olisi pitänyt pilkkoa jo 2008 rytinän jälkeen ja vastuutonta talouspolitiikkaa harjoittaneilta valtioilta laittaa rahahanat kiinni jo viimeistään 2009 tienoilla. Sen sijaan maailmantalouden suuret pelurit ja säätelijätahot ovat todistaneet meille täydellisen kyvyttömyytensä ja voimattomuutensa kriisin hoidossa.

Koska epävakaita järjestelmiä ei haluttu purkaa, tullaan nyt maksamaan kova hinta.

Kuten olen aiemmin sanonut, EU-johtajat ja Suomen johtavat puolueet haluavat hulluudessaan pitää kiinni Eurosta vaikka kuolemaan asti, koska koko eliitti on viimeiset 20 vuotta pistänyt arvovaltansa, uravalintansa, eläkesuunnitelmansa ja ylpeytensä kiinni liittovaltiohankkeeseen. Sen hintana on paitsi kansojen varallisuuden menettäminen, demokratian ja kansallisen itsenäisyyden menettäminen.

Kun kerran köyhdytään, olisi kiva edes olla vapaa, mutta JykäJutta&Co kahlitsee toki mielellään Suomi-Neidon EU-orjakaleerin ruumaan ja naulaa vaikka oman ruskean kielensä kiinni EU-eliitin PRC:seen mieluumin kuin lopettaa palvomasta suurta ja mahtavaa eurostoliittoa ja sen mahtavia pankkiireja.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kataistrofi - Kun päivänpolitiikka menetti merkityksensä

Suomi on pahemmassa kusessa kuin koskaan viime sodan jälkeen, tai itse asiassa sitten sortovuosien.

Suomi, sen talous, yhteiskunta ja ihmiset ovat suistumassa erittäin pahaan taloudelliseen ja sitä myöten myös yhteiskunnalliseen kriisiin, eikä tätä kriisiä voida enää välttää. Ei, vaikka maahan saataisiin mikä hallitus hyvänsä, sillä tärkeimmät strategiset päätökset tuhon varmistamiseksi on jo tehty.

Kataisen hallituksen viimeisten kahden vuoden aikana tekemät ratkaisut ovat merkitsevät sitä, että olemme kaikki samassa veneessä - tai pikemminkin orjakaleerissa - jossa Suomi-neito on kahlittu JykäJutan toimesta eurotalouden uppoavan orjakaleerin soutupenkkiin, ja laiva on juuri seilannut vasta talouden trooppisen hurrikaanin laidalle, sillä kriisi tulee kestämään vielä vuosia.

Kyse ei ole vain pahimmasta talouskriisistä sitten 30-luvun laman, kyse on maailmanlaajuisesta järjestelmäkriisistä, joka tekee lopullisesti selvää vuonna 1945 syntyneestä maailmanjärjestyksestä - myös taloudellisesti. Se, mitä nyt ollaan näkemässä, vetää vertoja vähintäänkin NL:n romahtamiselle, mutta ei - valitettavasti - siten että EU romahtaisi, vaan siten että Euroopan kansojen vapaus, itsenäisyys ja hyvinvointi romahtavat. Ne, samoin kuin kaikki muukin mahdollinen, tullaan uhraamaan sen eteen, että Eurostoliitto saadaan pidettyä kasassa.

Kun talous viimeinkin, joskus aikaisintaan 3-4 vuoden - todennäköisesti vasta 5 vuoden - päästä alkaa näyttää pieniä elpymisen merkkejä, on Euroopan kansojen varallisuus, merkittävä osa kansalaisvapauksista, demokratia sekä kansallisvaltiot ja niiden itsenäisyys uhrattu talouden molokin alttarilla, ja kansat sekä niiden vauraus tyhjiin ammenettuina tippuvat kuin kuolleet lehdet, suoraan suurpankkiirien syliin - juuri sen saman banksteri- ja euroeliittiporukan joka alusta alkaen suunnitteli euroon ja talousjärjestelmään ne muka näennäiset "valuviat", joiden he lopulta tiesivät kaatavan kaiken heidän syliinsä.

Tervetuloa Uuteen Uljaaseen 2020 luvun Eurooppaan, joka on maailmantalouden keskus ja talouden Supervalta, mutta jossa "demokratia" on yhtä onttoa ja "uskottavaa" kuin kuin Neuvostoliitossa, työntekijöiden palkat ja työolot kehnot kuin Kiinassa, tuloerot kuin Brasiliassa, ja poliisi pamputtaa yhtä kovaa kuin Venäjällä.

Ja kun me olemme kaikki yhdessä saapuneet - tai siis raahustaneet peloteltuna - sisään tähän ihanuuden gulagiin, kiittäkäämme aivan erityisellä lämmöllä euroblondia ja Pöljän lapsineroa siitä, että he johdattivat meidät - vähän kuin Mooses (muttei sinne päinkään) - luvatusta maasta orjuuden pesään - Uuteen Eurooppaan.

Sen pituinen se.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Näin pahaksi tilanne tulee vielä menemään

Tähän asti kriisi näyttää menneen juuri kuten on kriittisessä leirissä ennusteltu, joten ajattelin vielä vähän tiivistäen listata, ihan vain hahmottamisen helpottamiseksi, miten pahaksi käsillä oleva kriisi menee noin käytännön tasolla.

- Euro pysyy valitettavasti kasassa, mutta sen hinta on itsenäisyyden ja demokratian lopullinen menettäminen ja keskusjohtoinen liittovaltio, kansalaisvapauksien rajoittaminen ja kovat otteet erilaisten kansannousujen ja levottomuuksien kukistamisessa.

- Eurooppalaisten yleinen elintaso romahtaa rajusti samalla kun tuloerot kasvavat entisestään. Keskiluokka supistuu rajusti, superrikkaat rikastuvat entistä enemän.

- 80% maanosan väestöstä tipahtaa elin- ja tulotasoltaan (kriisiä edeltävällä mittarilla) pienituloisiksi tai köyhiksi. Alueelliset erot korostuvat entisestään siten, että unioin periferiassa köyhyys on suurempaa ja tuloerot jyrkempiä kuin ydinalueilla.

- Työttömyys nousee kaikkien aikojen ennätyslukemiin - myös Suomessa. Tilastokosmetiikasta siivottu työttömyyslukema tulee tässäkin maassa paukkumaan Kreikan lukemissa.

- Se, mitä nyt kutsutaan hyvinvointivaltioksi, tulee tiensä päähän; terveyspalveluja vain rikkaille/maksukykyisille, samalla kun "köyhäinhoito" jää lähinnä palvelemaan turvallisuus- ja kontrollitarkoituksia (tyyliin ruoka-apua ei saa jos mellakoit, jne.)

- Melkoinen osa kansasta - ei pelkästään työttömät, eläkeläiset tai opiskelijat - on pakotettu hakemaan leivänjatketta omilta puutarha- ja mökkipalstoilta.

- Sosiaalinen katastrofi ja kansalaisyhteiskunnan romahtaminen tarkoittavat paitsi vastaavia levottomuuksia ja mellakoita kuin Etelä-Euroopassa, myös yleisen turvallisuuden ja yhteiskunnallisen vakauden romahtamista. Suomessa tämä pahimillaan tarkoittaa rikollisuuden, huumeiden, pimeän talouden, prostituution, jne. osalta samanlaista tilannetta kuin Venäjällä on totuttu näkemään.

- Koska kyse ei ole pelkästään Euroalueen kriisistä, vaan maailmanlaajuisesta järjestelmäkriisistä, jossa koko 1945 syntynyt USA-johtoinen maailmanjärjestys on suistumassa uuteen levottomuuksien aikakauteen, tulemme näkemään melkoista teurastusta ja tuhoa erilaisten alueellisten sotien -  todennäköisesti jopa suursodan - muodossa vuosikymmenen taitetta kohti mentäessä.


Tervetuloa uuteen, uljaaseen Eurooppaan ja maailmaan.

EU on muuttumassa kansojen keskitysleiriksi, jonka portilla seisoo saksalainen vartioimassa.

Kaikki nääntyvät, heikoimmat tapetaan, ja jokaisen jäsenmaan hallitukset toimivat lähinnä sonderkommandoina, jotka ylimääräisiä ruokakuponkeja vastaan kyttäävät ja pitävät oman vankiparakkinsa uhreja kurissa.

Jos tosissasi haluat muuttaa kehityksen suuntaa omalta tai Suomen osalta, pelkkä paskanjauhanta tai äänestäminen ei enää riitä (minkä jokainen ajatteleva yksilö tajunnee itseksin).

Tulee vielä aika, jolloin paitsi moraali ja oikeus, myös hengissä selviäminen edellyttää sitä, että lakeja rikotaan - enkä nyt viittaa mihinkään päiviräsäsiin.

Siinä missä eteläeurooppalainen henkinen mentaliteetti johtaa massojen paineiden purkautumiseen mielenosoituksiin ja mellakoihin, suomalainen tekee toisin. Hän kiristää hampaitaa - viimeiseen asti - kunnen kuppi läikkyy yli. Silloin ei enää ole kyse vain mielenosoituksista ja kansankokouksista; muistakaa sisällissota.

Uskokaa tai olkaa uskomatta.

Kun rähinät alkavat täälläkin, minä ilmoitan täten peseväni omalta osaltani käteni; En ole vaiennut enkä seisonut tumput suorina. Olen osaltani varoittanut, puhunut ja koittanut valistaa, sekä osallistunut politiikkaan koittaakseni estää vallitsevaa katastrofaalista kehityssuuntaa, eli tehnyt inhimillisesti ja lain sallimissa rajoissa sen mitä kansalaisena olen pystynyt.


Veli-Pekka Kortelainen

P. S. Aika mennä mökille kuokkimaan maata itsekin.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Welcome to the United Corporate Socialist States of Europe

Hiljaiseksi vetää.

Eurojärjestelmä on kuilun partaalla, talous käytännössä syöksyssä, Kypros käytännössä jo irti systeemistä, Etelä-Euroopan taloudet romahtamassa, ja vain ajan kysymys milloin Ranskasta tulee seuraava Kreikka.

Paitsi kun Isoilla Pojilla on meille ikävä pelastus-uutinen:

Koko roska voidaan pelastaa, ja pelastetaankin, mutta sen hintana on demokratia ja kansallisvaltioiden itsenäisyyden lopullinen menettäminen; EU-liittovaltio, jossa valta on yhtä keskitettyä ja "demokratia" yhtä kulissia kuin Neuvostoliitossa oli.

Ikävää lisäksi on, että tällä kyllä pelastettaan EU ja Euro, mutta ei taloutta. Talous tulee sukeltamaan joka tapauksessa, rajusti, traagisesti ja syvään.

V-käyrä alkaa olla sietämättömän korkealla.

Siksi lähetänkin EU-herroille heidän ymmärtämällään unionin valtakielellä ja arvostamansa suuren säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozartin sanoilla syvältä ja perimmäisiltä pohjilta oikein erityisellä lämmöllä terveisiä;

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kyproksen kriisi ja kilpailu Euraasian herruudesta

Tajuatteko mistä tässä Kypros-hommassa on isossa pelissä kyse?

Kyproksen talousvesien alla on suunilleen Saudi-Arabian vastaaviin verrannolliset kaasu- ja öljyvarat. Siksi sekä EU että Venäjä oikeasti kulissien takana kilpailivat siitä, kumpi "pelastaa" Kyproksen.

Jos Kypros tippuisi Venäjän takataskuun, olisi se heille oikea geopoliittinen ja taloudellinen tuplajackpot. Vastaavasti Kyproksen pysyminen EU:ssa ja eurossa voi pelastaa EU:n tulevaisuudessa (yhdessä mm. Keski-Euroopan liuskekaasuvarantojen kanssa) energiaomavaraiseksi ja riippumattomaksi Venäjästä tai arabeista.

Siksi EU "pelasti" Kyproksen vastoin Kyproslaisten tahtoa tavalla, joka vie voitot maassa olevilta venäläisiltä talletuksilta. Nyt Venäjä menettää asemiaan ja vaikutusvaltaansa saarella, eikä maa ole enää vaarassa tipahtaa Venäjän takataskuun.

Rahojen vieminen voimissaan olevan ydinasemahdin eliitiltä tilanteessa, jossa geopoliittiset mannerlaatat rutisevat koko Lähi-idässä on ihan helvetin tyhmää, ja kostautuu EU:lle sekä lännelle vielä tulevaisuudessa.Kyse ei olekaan normaalista talouspolitiikasta, tai edes kriisitalouspolitiikasta, vaan suurvaltojen välisestä taloudellisesta sodankäynnistä.

Syy, miksi esim. Magnitskin tapaus on noussut vastattain taas julkisuuteen ja miksi juuri Kyproksen "venäläistä mafiarahaa" on parjattu paljon mediassa, ja jätetty huomiotta että länsieliitti harjoittaa samanlaista rahanpesua, on se, että merkittävä osa fyffestä on Venäjän nykyjohdon ja heitä lähellä olevien tahojen omistuksessa. Vastaavaa suurten talletusten pakkoveroa tuskin nähtäisiin esim. Bahamalla, Cayman-saarilla, Englannin Kanaalin saarilla, Luxemburgissa, jne. Ei, vaikka nämä joutuisivat yhtä pahaan jamaan kuin Kypros.

Jos Venäjä savustetaan kokonaan ulos Kyprokselta, Venäjä panostaa entistäkin enemmän Assadiin ja lännelle vihamielisiin shiialais-hallintoihin Syyriassa eli tulevassa Länsi-Syyriassa (Syyrian rannikko+vuoristo, shiialainen Syyria vs. Itä-Syyria, sunnalainen), sekä Libanonissa, jolloin Venäjä saa tukevan jalansijan itäisen Välimeren altaan energiavarantoihin, Kyproksen menettämisestä huolimatta.

USA, EU, tai Israel eivät tietenkään takuulla tästä pidä. Aasian geopoliittinen shakkilauta ei anna vaihtoehtoja: Jos länsi onnistuu pesemään Venäjän irti myös Syyriasta, mennään pakosta kohti uutta asevarustelukierrettä ja "Kylmää sotaa". Venäjällä kun ei Syyrian asemien menettämisen jälkeen ole juuri muita vaihtoehtoja kuin tehdä avoin ja kattava - täysimittainen - sotilasliitto Iranin kanssa, estääkseen USA:ta pääsemästä Kaspian merelle ja Keski-Aasiaan.

------------------------------------
Edit. lisäys:

Itäisen Välimeren altaan energiareservit? No, pelkästään Israelilla arvellaan olevan potentiaalisesti saman verran kaasua talousvesillään kuin mitä Saudeilla nyt tiedetään olevan.

Kreikan kriisistä puhuttaessa kannattaa muistaa, että pelkästään heidän aluevesillään kaasua arvellaan nykyhinnoilla olevan jopa yli triljoonan taalan edestä.

Syyrian kriisissä on kyse samasta. Syyrian ja Libanonin talousvesillä saattaa olla saman verran kaasua kuin Israelilla arvioidaan olevan (ja lisäksi merkittävästi öljyä). Siksi länsi syöttää koko ajan aseita ja palkkasotureita kapinallisille (vain 12-14% Vapaan Syyrian armeijan taistelijoista on syyrialaisia).

Jos Kreikalla on yli triljoonan taalan edestä kaasua, Israelilla saman verran kuin Saudeilla, ja Syyrialla sekä Libanonilla mahdollisesti saman verran, voidaan päätellä, että Kypros - alueen sydän - on todellinen geopoliittinen energiatuplajättipotti...

Suuren yleisön olisi jo aika herätä siihen tosiasiaan, että Välimeren pohjukka tulee olemaan yhtä tärkeä tai todennäköisesti tärkeämpi maailmanpolitiikan polttopiste kuin Persian lahti ja Arabian niemimaa yhteensä.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Kypros - Viimeinen naula eurojärjestelmän ruumisarkkuun?

Ensinnäkin pahoitteluni, etten ole kuukausiin kirjoitellut mitään blogia, olen pitänyt vähän taukoa.

Sitten asiaan: Kuten tiedämme, Kyproksen tilanne alkaa pahasti näyttämään siltä, että nyt ollaan potkaistu tölkki viimeistä kertaa ilmaan.

Tällä tarkoitan sitä, että kun tähän asti tukipakettipolitiikka on ollut sitä, että kullakin kerralla on aina koitettu tukahduttaa turvemaastossa etenevää maastopaloa heittämällä roihahtaneisiin pesäkkeisiin aina entistä isompi kasa riihikuivaa siinä toivossa, että tuli tukahtuisi, niin nyt ollaan sellaisen pesäkkeen äärellä, että kyse ei ole enää Eurokriisistä, vaan tuli on leviämässä naapurin maille; Tässä kun palaa - vertauskuvallisesti sanoen - paitsi eurot niin myös ruplat.

Suomeksi: Eurokriisi leviää piakkoin euroalueen ulkopuolelle.

Italian vaalien jälkeen ja Saksan vaalien ollessa edessä oli poliittisesti mahdotonta pistää koko Kyproksen tukipakettia EU-veronmaksajien niskaan. Siksi oli pakko mennä Kyproksen pankkien tallettajien taskuille.

Olisi tietenkin ollut helppoa ajatella, että otetaan progressiivisesti suurista talletuksista enemmän, ja jätetään tavallisen kansan rahat rauhaan tai viedään vain korot. Mutta Kypros on Venäjän mafian ja oligarkkien yksi tärkeimmistä rahanpesupaikoista maailmassa. Ne 26 miljardia taalaa fyffeä, jotka Venäjältä ovat virranneet maahan kun eivät ole sellaisten kilttien setien rahaa, jotka mukisematta nielisivät sen, että heidän sijoituksensa palavat eurooppalaisten pankkien ja valtioiden rahojen mukana.

Ehei, nämä setät ovat sellaisia, että jos jonkun pienen Välimerellisen saarivaltion johtavat poliitikot liiaksi polttelevat setien rahoja, setät saattavat lähettää perään mustiin nahkatakkeihin pukeutuneita isoja poikia, joilla on haastehakemuksen sijaan povitaskussa äänenvaimentimella varustettu ase tai polonium-ruisku.

Ja Venäjältähän annettiin sillein vähän huonosti peiteltyjä uhkauksia, että jos Kypros takavarikoi tallettajilta enemmän kuin 10%, niin ei hyvä heilu. Ja koska tämä laillinen ryöstö eli pakkovero jäi pakostakin hyvin alhaiseksi, oli pakko mennä kaikkien tallettajien eli myös tavisten taskuille.

Mutta tämä käytännössä on tuhonnut talletussuojan. Kriisinhoidon käytäntö on osoittanut, että "poikkeuksellisiksi" tarkoitetut keinot - kuten tukipaketit - ovat vakiintuneet kriisin jatkuessa. Käytännössä talletussuojan on poistunut - myös pieniltä säästöiltä.

On käytännössä vain ajan kysymys, milloin muissa kriisimaissa aletaan julkisvallan päätöksellä napsia pakkoverona pois osuuksia ihmisten pankkitalletuksista. Kyse ei ole normaalista verotuksesta vaan suoraan tililtä tehtävästä rahojen haltuunotosta. Pienetkään talletukset eivät enää ole turvassa missään Välimeren suunnalla EU:ta.

Tämä jos mikä on valtiollista rosvousta. Ja miksi? Jotta suurpankit ja keskuspankkijärjestelmä eivät (vielä) sortuisi.

Suomeksi; Luvassa on yhä kiihtyvä rahan pako pankeista yksityisten hakiessa omansa pois vielä kun voivat. Ja jossain vaiheessa EU joutuu asettamaan nostorajoituksia, jotka luultavasti koskevat kaikkia EU-maita, myös Suomea ja suomalaisia, estääkseen shokkiaallon välittömän leviämisen Pohjois-Eurooppaan.

Jos teillä on säästöjä etelän pankeissa, kannattaa alkaa nostelemaan niitä sukanvarteen. Eikä se sukanvarsi ole huono vara myöskään pohjoisessa...

torstai 3. tammikuuta 2013

Kaikkien aikojen Käänteinen Rehn-indeksi(TM) - Pahin on edessä



Kuten tiedämme ns. Käänteinen Rehn-indeksi(TM) on ollut koko eurokriisin ajan (Jo vuodesta 2008) kaikkein luotettavin talouden ja eurokriisin kehitystä ennustava indikaattori.

Käytännössä on tähän mennessä ollut 100% varmaa, että kun komissaari Olli Rehn kiistää jonkun maan tarvitsevan tukipakettia, maa on hakenut sitä vuoden sisällä, ja kun Rehn on kiistänyt jonkun maan hakevan tukipakettia, maa on varmasti hakenut sitä 1 - 1,5 kuukauden sisällä.

Nyt Olli Rehn sanoo, että "Pahin eurokriisissä on jo takana", "Tänä vuonna helpottaa" ja "Tuomiopäivän profeetat olivat väärässä!" Käytännössä tämä tarkoittaa, että pahin on edessä, tänä vuonna tulee jyrkkä syöksy alaspäin ja että "tuomiopäivän profeetat" ovat olleet oikeassa!

On se hyvä, että meillä on näin luottettavia ja varmoja indikaattoreita tämän taloudellisen ja poliittisen sekasorron keskellä.

tiistai 7. elokuuta 2012

Eurokriisi - Populistien syytä!

Saksalaisen Der Spiegel lehden tekemä musta lista "Euroopalle" eli EU-projektille vaarallisista poliitikoista pistää miettimään, onko kyseessä oireellinen esimerkki päätään nostavasta propaganda-aallosta, jonka tarkoituksena on kaataa syyllisyys eurokriisistä sen kriitikkojen ja vastustajien, erityisesti populistien niskoille?
Listahan oli pikku sivu-uutinen Der Spiegelin nettiversion artikkelissa, ei siis mikään merkittävä nosto heidän puoleltaan, mutta Helsingin Sanomat tarttui siihen kuin kyseessä olisi vähintään lehden pääuutinen.

Tehostaakseen viestiään, Pravda(HS) laittoi uutisen kuvitukseksi kuvan Timo Soinista takaapäin kurkkaamassa vasemmalta, jolloin syntyy mielikuva poispäin kääntyneestä ja/tai pakoreittiä hakevasta henkilöstä.

Toisaalta kuvasta syntyy myös mielikuva koulun pihalla toisesta selän takana pahaa puhuvista pissiksistä, mikä HS:n Perussuomalaisiin kohdistama uutisoinnin linja sekä sen toimittajakunnan laatu ja asenteet tuntien onkin varsin osuva mielikuva.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että kun EU:n ja hallitusten harjoittama politiikka menee reisille, taktiikaksi otetaan se, että ammutaan totuuden torvia ja kriitikoita, ja koitetaan tehdä heistä syntipukkeja. Näinhän kävi viime laman aikaan, jolloin lamaan syyllisistä tehtiin sankareita, ja kriitikoista sekä varoittelijoista roistoja.

Henri Myllyniemi kirjoittelikin jo taannoin varsin kaukonäköisesti aiheesta, epäillen, että Perussuomalaisista leivotaan syntipukkeja, eli käytetään niin sanottua  "shooting the messenger" -propagandatemppua. Eli "Se on Perussuomalaisten ja populistien syytä. Kehtasivat maalailla piruja seinille!"

Syykin tähän kampanjaan on tiedossa, kuiten kansanedustaja Tossavainen US:n bloginsa kommenttiosiossa totesi:

"MTV3:n ohjelmassa johtaja Jaakko Kiander kertoi juuri mistä lopulta on kysymys.
Tavoitteena on velkojen yhteisvastuullisuus. Monet pelkäävät, että hanke karahtaa kiville. Siksi eräät poliitikot, kuten Soini, leimataan vaaralliseksi.
Ja jos velkojen yhteisvastuullisuuteen ei päästä, se on vaikea kivi kengässä kun tavoitteena on liittovaltio."

Totuudenpuhujia mustamaalataan, ja tämä mitä nyt on nähty, on vielä pientä kunhan paniikki Brysselin käytävillä kohoaa. Jos eläisimme Neuvostoliitossa, Soini, Farage ja Wilder, sekä muut olisi aikaa sitten vähintäänkin karkoitetu EU:n aluellta, kuten Solzhenitsyn.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Itäisen Välimeren öljy&kaasu: Levantin allas on uusi "Persianlahti"

[Lisäys 17.7.2013: Yli vuosi alla olevan kirjoituksen julkaisusta, valtamediat alkavat pikkuhiljaa herätä:

Israel matkalla öljymahdiksi - "Lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabialla"
(Talouselämä 15.7.2013) 

"Vähintään 150 miljardia tynnyriä öljyä odottaa poraajaansa Jerusalemin ja Gazan ympäristössä. Maasta löytyy myös parisenkymmentä muuta esiintymää. World Energy Councilin, maailmanlaajuisen energiajärjestön, mukaan Israelista saattaa löytyä yli 250 miljardia tynnyriä öljyä.

Se on lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabiassa oletetaan olevan."]

-------------------------------------------------------------------------------------

Viimevuosien valtavat öljy- ja kaasulöydöt Itäisellä Välimerellä tulevat muuttamaan varsin dramaattisesti koko Lähi-Idän ja Välimeren alueen - sekä koko maailman - geopoliittista tilannetta. Eikä vähäisin merkitykseltään ole edellisessä blogikirjoituksessani kääntämäni artikkeli Israelin energiavaroista. Eikä kyse ole vain merkittävistä vaan aivan valtavista öljy- ja kaasuvarannoista niin sanontu Levantin altaan eli Itäisen Välimeren merenpohjan alueilla.

Kyse on suoraan sanottuna siitä, että Kreikan, Turkin, Kyproksen, Syyrian, Libanonin ja Israelin talousvesien muodostamasta alueesta voi öljy- ja kaasuvarantojensa vuoksi tulla "uusi Persianlahti". Aivan kuten Persian lahden alueellakin on tapahtunut, tulee valtavien energiavarantojen olemassaolo nostattamaan melkoisen mylläkän, mitä tulee geopoliittisiin asetelmiin, turvallisuus- ja talouspolitiikkaan sekä sotilaalliseen jännitteeseen. Saattaapi olla, että nykyinen Lähi-idän konflikti jää merkitykseltään jalkoihin uusien kiistojen ja jännitteiden myötä, kun alueen valtiot kiistelevät oikeuksista energiavarantoihin.

Koko tilanne alkoi kehittyä vuoden 2010 lopulla kun Israelin rannikon läheltä löytyi valtava Leviathaniksi ristitty kaasuesiintymä, vain rapiat 130 kilometriä Haifasta länteen, alueella joka kansainvälisen lain mukaan kuuluu Israelin talousvyöhykkeeseen (raja 200 kilometriä rannasta). Pelkästään tämä yksi esiintymä pystyisi kattamaan Israelin kaasuntarpeen sadaksi vuodeksi. Leviathanin arvellaan sisältävän vähintään 480 miljardia kuutiometriä kaasua. Israelissa mietitäänkin nyt, millä aikataululla maa muuttuu kaasuntuojasta suureksi kaasunviejäksi.

US Geological Survey on tehnyt arvion Itäisen Välimeren hiilivetyvarannoista. Siinä selviteltiin energiareservien suuruutta Aigeian meren altaassa Kreikan, Turkin ja Kyproksen alueilla, Levantin altaassa Libanonin, Israelin ja Syyrian alueilla ja Niilin altaassa Egyptin rannikolla. USGS:n arvio oli varsin shokeeraava. Kun käytettiin apuna kaikkea dataa mitä aikaisemmista porauksista ja geologisista tutkimuksista alueella oli tehty.

Tulokset:

- Levantin altaan löytämättömät öljy- ja kaasuvarannot ovat yhteen laskettuna 1,68 miljardia tynnyrillistä öljyä ja 3454 miljardia kuutiometriä kaasua.

- Niilin altaan löytämättömät öljy- ja kaasuvarannot ovat arviolta 1,6 miljardia tynnyrillistä öljyä ja 6315 miljardia kuutiometriä kaasua.

Kaiken kaikkiaan Itäisen Välimeren alueella USGS:n arvion mukaan yhteensä noin 3,4 miljardia tynnyrillistä öljyä ja noin 9769 miljardia kuutiota kaasua. Jos ylläolevat lukemat eivät muutaisi alueen geopoliittista ja turvallisuuspoliittista tilannetta tai tasapainoa, niin johan olisi kumma. Verrattuna muihin merkittäviin kaasualueiisiin, tilanne on seuraava: Venäjällä oleva Länsi-Siperian allas, joka on maailman suurin tunnettu kaasuesiintymä, sisältää 18 207 miljardia kuutiota kaasua. Muuhun Lähi-itään verrattuna tilanne on se, että lounaisen Saudi-Arabian ja Pohjois-Jemenin alueella oleva Rub Al Khalin kaasuesiintymä on noin 12 060 miljadia kuutiota, itäisen Saudi-Arabian Suur-Ghawarin ylänkö noin 6430 miljardia kuutiota ja Zagros-vuorten poimuttumisvyöhyke Persian lahdella, Irakissa sekä Iranissa noin 6000 miljardia kuutiota.

Itäisellä Välimerellä on siis kaasua puolet siitä määrästä mitä on Länsi-Siperiassa tai Saudi-Arabiassa, ja kolmannes enemmän mitä Persianlahden, Irakin ja Iranin vyöhykkeellä. Se tosiasia, että itäinen Välimeri tuntuu kelluvan valtavien energiavarantojen päällä, on joka tapauksessa laukaissut käyntiin todella suuren luokan geopoliittisen pelin, jolla on todella suuret talouspoliittiset seuraukset.
Ja saattaapa olla että myös sotilaalliset seuraukset.

Mutta meitä Eurooppalaisia kiinnostanee katsoa Kreikan kohtaloa uusin silmin. Vielä muutama vuosi sitten Kreikan hallitus ajatteli, että sen alueilta löydetyt öljy- ja kaasuvarat ratkaisisivat maan taloustilanteen sen omalta kannalta todella hyvin.

Vuonna 2010 Kreikka teetätti selvitykset merialueidensa energiavarannoista, ja tulos oli melkoinen yllätys. Nimittäin arvellaan, että Kreikan merenalaiset öljyvarannot pelkästään Joonian merellä ylittävät 22 miljardia barrelia, ja tämän lisäksi tulee vielä 4 miljardia barrelia Aigeian meren pohojoisosassa. Arvellaan, että Kreikka voisi saada seuraavien 25 vuoden aikana yli 300 miljardin dollarin tulot pelkästään öljystään.

Mutta eteläinen Aigeian meren alue on Kreikan osalta vielä tutkimatta tarkemmin. Jos otetaan huomioon alueeseen kuuluvan Kyproksen vesillä tehdyt löydöt, siellä voipi muhia todellinen jättipotti. Pelkästään kaasua arvellaan alustavasti löytyvän 9000 miljardin dollarin edestä(!).

Ikävä vain että Kreikka on vararikon partaalla ja joutuu luultavasti yksityistämään tämän kaiken, niin satamansa kuin öljy-yhtiönsä, eli luovuttamaan kaiken maansa velkojille suurpankeille, jos tottelevat Brysselin ja Berliinin käskyjä.

Olen sitä mieltä, että Kreikan pitäisi lähteä Eurosta, ja jäädyttää velkojensa maksaminen kunnes saavat energiavaransa käyttöön.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Espanja ja Italia muuttuvat Kreikoiksi - Lamakuntavaalit ja uusi hallitus 2013

MMS - Se on käyttämäni lyhenne sanoista "Mitäs mä sanoin".

Jälleen kerran joudun sanomaan MMS.

Olen useaan kertaan blogeissani kertonut mitä on tulossa. Nyt pitäisi olla sokealle Reetallekin selvää, että Espanja tekee Kreikat. Se on väistämätöntä. Ja Italia tulee perässä, ja se on vielä pahempi.

Euroalue tulee kokemaan kollektiivisesti, mitä on yli 30% inflaatio kuluttajahinnoissa hyvin lyhyessä ajassa, ja voi käyvän rahan arvosta hävitä jopa yli 40%. Ja minä en siis puhu vain tuontitavaran hinnasta, vaan siitä, mitä EKP:n tukiostot ja LOTRaukset ja muu tulevat saamaan aikaan. Euro on valuuttana hötön päällä ja kriisi maksatetaan kansalaisilla inflaatiolla.

On suunnatonta tahallista vihjeettömyyttä ja typeryyttä valtiojohdoltamme olla myöntämättä, mihin ollaan menossa. Toisaalta heillä on pelissä paljon: Uskottavuus meni jo, ja poliittinen tulevaisuus on pahasti uhattuna.

Puhun kuntavaaleista. Niistä on tuleva protestivaalit. Jo marraskuussa kirjoitin, että hallituksemme tulee kaatumaan ennen ensi eduskuntavaaleja. Helmikuun alussa esitin ennusteen, että viimeistään ensi vuoden 2013 ensimmäisenllä neljänneksellä meillä tulee uusi hallitus.

Näin siksi, että kuten olen kirjoittanut, Espanja tulee syliin viimeistään loppukesästä, ja Italia siitä 1-6 kk:n sisällä. Italia voi kaatua jo ennen kuntavaaleja, ja siinä vaiheessa koko Euroopan talous, myös Saksan, on lamassa. Kuntavaaleista tulee lamavaalit. Vasemmistoliiton ja SDP:n poliittinen kunto ei tule riittämään hallituksessa jatkamiseen kuntavaalien jälkeen, sillä kuntavaaleissa oppositio iskee niiltä kyljet auki.

Kokoomuksen kanssa sovitut salaiset, vielä julkaisemattomat, leikkauslistat, jotka hallituksen oli tarkoitus lyödä pöytään persujen pelossa vasta kuntavaalien jälkeen, jäävät ensin taskuun vaikka Kokoomus niitä pöydälle vaatii, ja viimeistään siinä vaiheessa kun asia tulee julki, loppuu hallituskunto perinteisiltä vasemmistopuolueilta. Poliittinen itsesuojeluvaisto se on demarillakin, vassarista puhumattakaan.

Suomen konkurssipesän hoitajiksi tulevat PS ja Keskusta, mutta se on varmaa, ettei oppositiopuolueet suostu pesänhoitajiksi, ellei Kokoomus suostu mukaan siivoamaan kaikkea sitä sontaa, jonka se on lattialle kriisieuroopasta lapannut. Mutta jatkaako Katainen enää ministerinä? Tuskin.

Mutta palatakseni Euroopan kuvaan, voin vain sanoa; Tervetuloa uudelle 30-luvulle. Eurooppa kokonaisuutena joutuu kokemaan pahimmillaan taloudellisesti sen, mitä Saksa 1920 ja -30 -luvuilla. Tällä kertaa vain (euro)natsit, nuo Brysselin mustasieluiset Bilderperkeleet, istuvat jo valmiiksi imperiumin vallan kahvassa.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Espanja sukeltaa - Portugali, Italia ja muu Eurooppa hukkuvat perässä

Toisin kuin IMF:n Christine LaGarde taannoin väitti, maailmantalous ei ole perääntynyt kuilun reunalta. Ehei, kriisi on vain vetänyt henkeä ja on talous on lähdössä entistä jyrkemään syöksyyn.

Eurokriisidominon eteneminen eli Portugalin, Espanjan ja Italian kaatuminen ja muun Euroopan syöksyminen perässä samalla, oli selvää jo viime keväänä, ja asia varmistui vuodenvaihteen jälkeen.

Viimeistään viime kuussa tilanne oli jo selvä taloutta seuraaville, mutta vain riippumattomat tahot uskalsivat sanoa, mitä on tulossa. Sen sijaan europolitrukkien ja talousliturgien suhteen tilanne oli ja on toinen: Sen sijaan että olisi otettu lusikka kauniiseen käteen ja myönnetty, että homma on pahasti kussut sekä menossa vielä pahemmin reisille kuin kertaakaan historiassa, aloitettiin jo helmikuulla OECD:n, FED:n, IMF:n ja EKP:n sekä euronilkkien toimesta talouspropaganda, että "hyvin menee, ja kohta paremmin!"

Kun edellisessä jutussani muistutin, että Espanja velkaantuu yli 15 mrd:n kuukausivauhtia, ollaan nyt isommissakin medioissa herätty.

Tässäpä lisää kylmää vettä eurokapteenien naamalle:

"Espanjan hallitus ilmoitti maanantaina uusista säästötoimista. Hallitus aikoo terveydenhoitoa ja koulutusta uudistamalla niistää yli kymmenen miljardia euroa lisää säästöjä, kertoo El Pais -lehti.
Summa on iso. Se tarkoittaa, että hallituksen on sekoitettava palvelupakkaa kunnolla. Jonkun etujakin on varmasti karsittava.
---
Selitys Espanjan keskuspankin tuoreista luvuista. Espanjan ulkoinen velkaantuminen nousi viime vuonna ennätystasolle 165,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Luku on korkeimpia maailmassa, kertoo El Pais -lehti toisessa artikkelissaan
Espanjan bruttokansantuote oli vuonna 2011 reippaat 1 070 miljardia euroa. Espanjan keskuspankin mukaan espanjalaisilla onkin ulkomaista velkaa kaikkiaan noin 1 780 miljardia euroa."

Eli kuten totesin aiemmin, syy tukihärveleiden yhdistämiseen ja summien nostoon on juurikin se tosiasia, että Espanja on kaatumassa Euroopan veronmaksajien syliin.
Mutta se mikä kylmää päättäjiä on tämä:

"..kun epäilykset yltyvät, on Euroopan uusi 740 miljardiin euroon vahvistettu kriisikassa enää pieni tuluskukkaro."

Kun viime syksynä varoitin Portugalin, Espanjan ja Italian sekä perässä Ranskan kaatuvan syliin jo tälle talvelle, vain antamani aikataulu oli väärä (perustui LEAP:n laskelmiin, jotka tuppaavat olemaan aikataulujen suhteen järjestään tuplasti nopeampia kuin mitä kriisi on edennyt). Todellinen kurimus odottaa vasta tulevasta kesästä ja syksystä alkaen.

Sitä silmällä pitäen edessä on Suomessa myrskyisät ajat myös poliittisesti. Eli laittaisinpa lisää fyffeä kasaan sen veikkaukseni puolesta, että Suomen nykyinen hallitus ei enää istu vallassa vuoden 2013 ensimmäisen neljänneksen jälkeen.

Katsotaanpan miten käy.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Espanja velkaantuu yli 15 miljardin euron kuukausivauhtia - Syy vakuusrahastosähellyksen takana

Tämä on oikeastaan vain alleviivausta Henri Myllyniemen aikaisempaan blogikirjoitukseen, mutta ajattelin purkaa nämä luvut tähän ihan selvennykseksi:

Espanjan valtion vahvistettu (brutto)velan kehitys

2009: 563 878 000 000 €
2010: 641 802 000 000 €
2011: 733 419 000 000 € (*arvio)

Espanjan valtion velan kehitys 2011-Tammi2012 (outstanding, ei brutto)

2011:                                  per kk
January 548.602
February 557.583               +8.981
March 566.897                   +9.314 (Ks. seur.)
April 558.445                     -8.452 (vanhoja maksuun)
May 566.003                      +7.558
June 576.314                       +10.311 (Ks. seur.)
July 565.982                       -10.332 (vanhoja maksuun)
August 567.320                  +1.338
September 576.026             +8.706 (Ks. seur.)
October 568.488                 -7.538 (vanhoja maksuun)
November 577.755             +9.627
December 592.090             +14.335

2012:
January 607.789                 +15.699

^ Eli lainanotto repesi marraskuusta eteenpäin. Joulukuussa maa otti 14,3 mrd ja tammikuussa Espanja otti velkaa 15,699 miljardia Euroa. Maan talous on lamassa ja kulutuskysyntä sekä verotulot ja ovat romahtaneet.

Viimeistään loppukesällä kun ERVV & EVM on yhdistetty ja/tai rahastojen kokoa on kasvatettu, ollaan laatimassa Espanjan I tukipakettia.

Siihen asti tätä koitetaan vitkutella, pelata aikaa ja laukoa EU:n talouskomissaarin tavoin "rehnismejä" eli käänteisesti mutta varmasti paikkansa pitäviä ennustuksia kuten; "Espanja ei tarvitse, eikä tule hakemaan tukea".

Diagnoosi, kuten J. Huopainenkin totesi: Game Over

torstai 19. tammikuuta 2012

Luottoluokitukset kaunistelevat ylöspäin - Suomi paras euromaa, mutta meilläkin vain AA+, Ranska kahden pykälän päässä roskalainatasosta

No, niin nyt tuli se, minkä kaikki jo tiesivät:

"Euroalueen velkakirja- ja luottoriskimarkkinoiden noteeraukset kertovat paljon ankeammasta arkitodellisuudesta kuin "viralliset" luottoluokitukset. Markkinoiden mukaan eurovaltioiden "viralliset" luottoluokitukset ovatkin järjestään liian lepsuja eivätkä suinkaan liian ankaria. [...]

Ehkä europäättäjien pitäisi seuraavaksi närkästyä CMA:lle, sillä yhtiön analyysin mukaan yksikään eurovaltio ei ole enää parhaan mahdollisen AAA-luokan luottamuksen väärti. [...]

Markkinoiden mielestä maailman kaikista valtioista enää yksi ainut ansaitsee parhaan mahdollisen AAA-arvosanan. Se ei ole Suomi eikä se ole Saksa – eikä sen puoleen mikään muukaan eurovaltio, vaikka onkin Euroopasta.

Luottoriskimarkkinoiden mukaan maailman luotettavin valtio on Norjan kuningaskunta. Vain Norjan "virallisten" luottoluokitusten kolmannelle A:lle on aihetta. [...]

Markkinoiden mukaan Suomi on vanhoista eurovaltioista luotettavin, jopa hiuksen hienosti luotettavampi kuin Saksa. Suomen riskiperustainen reittaus on CMA:n laskelmien mukaan AA+, ja Saksalle kuuluisi plussan verran heikompi AA.

Suomen valtion luottokelpoisuus on markkinahintojen perusteella vain yhtä askelmaa heikompi kuin luokitusyhtiöiden "viralliset" arvosanat esittävät.Kolmannen "virallisen" A:nsa juuri menettäneelle Ranskalle sitä vastoin kuuluisi enää BBB+."

Niin, Ranska on markkinaperustaisen analyysin mukaa todellisuudessa enää vain kahden pykälän päässä roskalainaluokituksesta. Italia, Espanja ja Belgia ovat markkinanoteerauksien perusteella jo täysin roskalainaluokassa, vaikka virallisesti niitä pidetään vielä "kohtuu luotettavina velanmaksajina".

Käytännössä Ranska on siis huonommassa jamassa kuin Italia, Espanja tai Belgia ovat virallisesti, ja nämä viimeksimainitut jo täysin roskalainaluokassa, itse asiassa Kreikan tavoin käytännössä maksykyvyttömiä.

Merkille pantavaa on, että CMA:n analyysin perusteella Irlanti tai portugali eivät eroa velkakirjojen laadun suhteen mitenkään Kreikasta. Irlanti ja Portugali ovat siis jo Kreikkoja, vaikka toisin teeskennellään.

Yksikään luokittaja ei ole vielä antanut Kreikalle heikointa luokitusta, vaikka jopa EU:n tilaama raportti totesi maan jo kesällä maksykyvyttömäksi(!). Luonnollisestikaan EU ei tätä raporttia mitenkään huomioinut päätöksenteossa kun tukipaketteja sorvailtiin, ehei..

Luottoluokittajien arvosteluun onkin, toisin kuin poliitikot sanovat, aihetta siksi, että ne kaunistelevat tilannetta, joka on käytännössä katastrofi.

Onko täällä vielä todellisuudessa ketään, joka vakavalla naamalla ja tosissaan kehtaa väittää, että edessä ei ole oikein kunnon lamaa? Kataisen ja jopa Olli Rehninkin naamasta jo nimittäin näkee, etteivät ole tosissaan.

torstai 12. tammikuuta 2012

Suomen hallitus kaatuu alkuvuodesta 2013

Ja jälleen kerran rohkenen ennustelemaan:

Suomen hallitus kaatuu alkuvuodesta 2013. Siis vuoden -13 ensimmäisellä neljänneksellä.
Kehtaan ennustaa tätä, koska ensinnäkin tiedän, millainen talousmyrsky on iskemässä täydellä voimallaan Suomeen tänä vuonna, ja toiseksi, koska tiedän, miten suuria leikkauksia valtiontalouteen tullaan tarvitsemaan tänä ja ensi vuonna.

Kuten tiedämme, sopivat hallituspuolueet budjetissa, että viime keväänä suunnitellut leikkaukset budjettiin tehdään etupainotteisesti, eli tänä keväänä. Nämä leikkauspäätökset tehtiin viime kesänä, kun hallituksella oli vielä harhaluuloja talouden tilasta. Silloin luultiin, että pääosin näillä leikkauksilla pärjätään ainakin hallitustaipaleen alkupuoli. Tosin kyllä se varaus tehtiin, että lisäleikkauksia "saatetaan tarvita" jos taloustilanne huononeen. Miten niin jos?

Keväällä tehtävät leikkaukset tulevat kirpaisemaan jo jonkin verran maamme heikompiosaisia, mutta muutaman kuukauden kuluessa tulee viimeistään selväksi, että taloustilanteemme edellyttäisi paljon, paljon suurempia leikkauksia. Mutta tarvittavan suuruisiin leikkauksiin ei ole hallituksella poliittisesti varaa, sillä edessä on marraskuussa kuntavaalit. Mitään dramaattisempaa ei uskalleta tehdä ennen niitä.

Siksi hallitus tekeekin kaikkein kovimmat leikkaukset vasta kuntavaalien jälkeen. Toki Kokoomus pyrkii kuitenkin jo keväällä ajamaan läpi mahdollisimman kovia leikkauksia, mutta kuitenkin kaikkein pahimmat lisäleikkaukset tullaan keväällä suunnittelemaan iskettäviksi pöytään vasta kuntavaalien jälkeen.

Mutta jo keväällä hallituksen budjettileikkaus-saunassa koetellaan valmiiksi kipurajoja. Isketään niin paljon löylyä kuin mahdollista, että miten isoja leikkauksia kestetään, kunhan vain hallitus pysyy vielä kasassa. Tästä sitten toteutetaan keväällä sen verran, mitä uskalletaan ennen vaaleja, ja loput siirretään vaalien yli. Tämä luonnollisesti repii kaikkein eniten vasemmistopuolueiden selkänahkaa.

Mutta mutta, entäpäs jos kuntavaaleissa tulee Jytky2 ?

Mikä onkaan hallituksen kohtalo, jos vasemmiston kylki vuotaa jo keväisten leikkausten takia verta kuntavaaleihin asti, ja kuntavaalit iskevän vielä ison ja syvän iskun lisää?

Jos tai kun tulee kakkosjytky, ja heti sen jälkeen tulee eteen isoja lisäleikkauksia, laskee se dramaattisesti vasemmistopuolueiden kipurajaa. SDP ja Vasemmistoliitto saavat kerrankin tuntea, mitä tarkoittaa Kataisen "vastuullisuus". Silloin keväällä sovitut kipurajat eivät enää pidäkään.

Silloin viimeistään alkaa löylyt olla niin kovia, että SDP ja Vasemmistoliito joutuvat huomaamaan, että tokihan sitä heilläkin on itsesäilytysvaisto, ja että jos tässä hallituksessa jatketaan, edessä on liian iso poliittinen kuolema.

Eikä kestä Kokoomuksenkaan rahkeet enää. Tästä hallituksesta tulee monin verroin vihatumpi kuin Ahon-Viinasen porukasta. Jyrki Katainen ei halua jäädä historiaan Suomen vihatuimpana lama-pääministerinä Otto Wille Kuusisen seuraan. Eikä varsinkaan hän halua olla presidenttinä silloin, jos rahaliitto hajoaa.

Siksi hallitus kaatuu.


----------------
-----

[Edit: Korjattu virhe, väärä vuosiluku. Siis vuosi 2013, ei -12]

maanantai 9. tammikuuta 2012

Kiristyvä Lähi-idän tilanne ja USA:n kauppasota Irania vastaan takaa laman syvenemisen

Ne, jotka odottavat talouden kääntyvän nousuun kuluvana tai vielä edes ensi vuonna, voivat nyt viimeistään luopua toivostaan. Yhtenä syynä tähän on USA:n koveneva kauppasota Irania vastaan ja sen aiheuttamat kovenevat taloudelliset ja geopoliittiset jännitteet tilanteessa, jossa länsimaiden taloudet ovat muutenkin suistumassa taantumaan.

Syynä on NDAA eli National Defence Authorization Amendment, laki jonka USA:n johto löy pöytään ja joka hyväksyttiin "kenenkään huomaamatta" USA:n lainsäätöelimissä sopivasti joululomien alla ja jonka presidentti Obama allekirjoitti vuoden 2011 viimeisenä päivänä. Paitsi että kyseinen laki - yhdessä ns. Patriot Act -lakien kanssa tekee USA:sta käytännössä viranomaisdiktatuurin, jossa turvallisuusnäkökohdat tekosyynä voidaan kansalaisoikeudet evätä keneltä tahansa, se myös automaattisesti sulkee USA:n markkinat kaikilta, jotka ostavat öljyä Iranista ja maksavat sen Iranin keskuspankin kautta. Lain takana on vahvasti Israelin etua USA:ssa ajava AIPAC (American Israeli Public Affairs Committee) lobbausryhmä.

Ei sillä, etteikö Iran olisi uhka Israelille, mutta laki käytännössä on viimeinen niitti lännen talouden ruumisarkkuun, ja käytännössä nyt on turha odottaa enää muuta kuin lamaa. Laki on, paitsi kauppasodanjulistus Irania vastaan, myös tae sille öljyn hinta tulee nousemaan rajusti ensi kesään mennessä ja että länsimaiden talous sukeltaa ja syvään. Öljyn hinta tulee pysymään korkealla taantuman aikaan saamasta hinnan alenemisesta huolimatta.

Itse asiassa Israel yritti alun perin suostutella lakia vieläkin tiukemmaksi, eli että olisi estetty ketään, ehkä Intiaa tai Kiinaa lukuunottamatta, maksamasta iranilaisesta öljystä. Ja tätä yritettiin ajaa läpi väitteillä, että öljyn hinta ei merkittävästi nousisi siitä huolimatta. Väärin väitetty.

Jälleen kerran myös EU, joka on osoittanut ennenkin vertaansa vailla olevaa kykyä ampua itseään talousjalkaan, miettii josko ei enää ostettaisi iranilaista öljyä. Kiistellään lähinnä siitä, lopetetaanko osto nyt vai vasta muutaman kuukauden päästä. Joka tapauksessa väistämätön seuraus on ollut öljyn hinnan ampautuminen nousuun ja suunta on väistämättä ylöspäin.

Iran on OPECin toiseksi suurin öljyntuottaja, syöttäen päivittäin 2,5 miljoonaa tynnyriä öljyä markkinoille. Tästä määrästä noin 450 000 tynnyriä menee Eurooppaan, joka on Iranin toiseksi suurin markkina-alue Kiinan jälkeen. Vaikka energiakomissaari Öttinger on koittanut hypähdellä sinne tänne vakuutellen että Saudi-Arabia voisi paikata tämän aukon, on silkkaa faktaa, että saudeilla ei ole tarvittavaa tuotannon lisäkapasiteettia. Ja vaikka olisikin, hinta nousisi silti, sillä saudit tarvitsevat kipeästi lisää rahaa voidakseen lahjoa alamaisiaan rauhallisiksi ja estää arabian kevään leviämisen omaan pikku valtakuntaansa.

Kun kuvaan otetaan vielä mukaan Teheranin uhkaus Hormuzin salmen sulkemisesta, mikä estäisi jopa kuudennesta maailman ja 70% koko OPECin öljystä virtaamasta markkinoille, ei ole mikään ihme että kysyntä vain kasvaa kun öljyn ostajat koittavat haalia itselleen mahdollisimman paljon raakaöljyä jemmaan puskuriksi.

On turha kuvitella että öljyn hinta olisi milloinkaan näköpiirissä olevina lähiaikoina lännen taloudelle optimaalisella 50$:n tai edes siedettävällä 70$:n tasolla. Hinnan ennakoidaan - taantumasta ja talouden hidastumisen aiheuttamasta normaalikysynnän laskusta huolimatta - paukkuvan 120$ tai jopa 150$ tynnyriltä ensi heinäkuulle tultaessa. Siis samalla tasolla kuin W-käyräisen kriisin ensivaiheessa kesällä 2008. Ja tämä siitä huolimatta, että OPEC puskee nyt öljyä enemmän markkinoille kuin kertaakaan kesän -08 jälkeen.

Kauppasota on siis johtamassa siihen, että mitään todellisia edes vähäisen talouskasvun tai nousun merkkejä ei tulla todellisuudessa näkemään ainakaan seuraavan vuoden aikana. Pelin nimi vuodelle 2012 on siis syvenevä, globaali lama. Tämä tuskin oli ainakaan Amerikkalaisten tarkoitus.

Eikä tämä seuraus varmasti ollut Obaman hallinnonkaan tarkoitus, ainakaan alunperin. Aiemmin Washington oli tiedottanut, että pakotteet Iranin keskuspankkia kohtaan "eivät ole pöydällä". Toki siellä tiedettiin ja tiedetään, että sellaiset pakotteet ovat yhdensuuntainen menolippu kohti maailmanlaajuista lamaa, samaan aikaan kun Iran ja sen johto tekevät taas todellisuudessa aivan hitosti fyffeä kohonneiden öljynhintojen takia.

Nyt käy kuitenkin juuri niin, että mites tässä näin kävi? Mikä käänsi Obaman hallinnon? No, ainakin se on nyt todistettu, että AIPACilla on hitosti vaikutusvaltaa USA:n politiikkaan. Sille ei tuottanut minkäänlaista vaikeutta ajaa NDAA:ta ja pakotteita läpi Senaatissa ja Edustajainhuoneessa, vaikka maan valtiovarainministeri Timothy Geithner vastusti niitä jyrkästi. Syynä lienee edessä olevat vaalit. Obama haluaa toiselle kaudelle ja vaihtokauppana oli varmaankin AIPAC:in tuki. No, Israel ainakin on tyytyväinen (Mutta voi vain arvailla miten tämä päätös tulee rasittamaan USA:n ja Israelin välisisiä suhteita tulevaisuudessa).

On täysin mahdotonta sulkea 2,5 miljoonan tynnyrin öljyntuotantoa ulos markkinoilta ilman että sillä olisi vaikutusta öljyn hintaan ja talouteen. Erityisesti Aasia tarvitsee enemmän öljyä ja tulee ostamaan sitä edelleen Iranilta. Ja öljyn hinnan suunta on vain ylöspäin. Taantumassa ja sen reunalla jo käytännössä olevat Euroopan ja Amerikan taloudet eivät kestä öljynhinnan nousua 120$ kipurajalle, jos halutaan edes minkäänlaista pientä elpymistä.

Lukuun ottamatta jo syvällä kriisissä rypevää Eurooppaa sekä Amerikkaa ja NATO-maita, joiden kansalaisten ja talouden kukkarolle kauppasota eniten käy, kaikki muut tulevat kiertämään pakotteet.

Venäjä on jo ilmoittanut, ettei se noudata pakotteita. Intia maksaa öljystään Iranille turkkilaispankin kautta. Iran käy neuvotteluja myydäkseen enemmän öljystään Kiinalle. Maa on Kiinan toiseksi suurin öljyntuottaja saudien jälkeen, ja Kiina maksaa öljystään euroilla (pian ehkä myös yuaneilla). Venezuelalla on Iranin kanssa pankkijärjestely, joka mahdollistaa latinalaisen Amerikan maiden kaupankäynnin Iranin kanssa. Jopa perinteiset USA:n NATO-liittolaiset haluavat pois pakoterintamasta; Turkki joka tuo kolmanneksen öljystään Iranista, hakee vapautusta amerikkalaisista sanktioista, samoin kuin Etelä-Korea, joka aikoo tuoda 10% öljystään Iranista vuonna 2012.

Kiinalla, Intialla ja Etelä-Korealla on omat bilateraaliset kauppasuhteet Iranin kanssa. Iranin kauppa Kiinaan on arvoltaan 30 mrd. $ vuodessa ja on kasvussa. Nämä maat eivät suostu tinkimään talouttaan hengiltä vain siksi että USA niin käskee. On luultavaa, että erilaiset maksujen kiertotavat, esimerkiksi nimenomaan Iranilaisen öljyn ostoon keskittyvien yksityisten pankkien välittämänä, yleistyvät. Ja Washingtonillahan ei ole halua tai varaa edes yrittää laittaa sanktioita kiinalaisille pankeille, vaikka ne tekevät kauppaa Iranin kanssa.

Tavalliset iranilaiset toki kärsivät pakotteista ja kauppasodasta, samoin kuin kriisissä rypevä Eurooppa ja taantumaan luisuva USA. Mutta Iranin valtio ja johto saa päinvastoin enemmän valuuttaa ja sitä myöten myös sisäpoliittista liikkumavaraa. Ja jos Irania aletaan tosissaan painostamaan, seuraus on vain vielä kireämpi tilanne ja vielä korkeampi öljyn hinta. Länsi ampuu uusilla pakotteillaan valitettavasti itseään jalkaan.

Jos jo ilman näitäkin ongelmia edessä oli Euroopassa (nopeimmin toipuvilla alueilla ja aloilla) odotettavissa lama vähintään vuoteen 2013 loppuun saakka, voidaan käsillä olevan kauppasodan katsoa pidentävän negatiivista ennustetta ainakin yhdellä tai kahdella lisävuodella. EU:n periferiassa eli Suomessa nousua olisi siis odotettavissa vasta aikaisintaan 2015.

----------------------------------------
P.S. Ja kuten olen aikaisemmin sanonut, kireä tilanne ja korkea öljyn hinta hyödyttävät suuresti myös Venäjää ja Kremliä. Ja heidän kannaltaan parhaassa tapauksessa Venäjän talous voi porskuttaa eteenpäin samaan aikaan kun Eurooppa ja Pohjois-Amerikka rämpivät lamassa. Tässäkin mielessä historia voi toistaa 30-luvun tilannetta.

(Lähde jutulle löytyy täältä. Vapaasti sisällöltään käännetty ja kommentoitu)

torstai 8. joulukuuta 2011

Maailmanlaajuinen järjestelmäkriisi - Talouden korttitalo sortuu

Vai pitäisikö puhua korttiladosta? On meinaan niin heppoista.

Siltä varalta, että meni joiltain ohi, linkki viime kuun LEAP raportin tiivistelmään (alla oleva käännös oma, samoin kappalejako):

"Lähestyttäessä vuoden 2011 toisen puoliskon loppua, on selvää että 15 000 miljardin edestä haamuvarantoja on hävinnyt savuna ilmaan viime heinäkuun jälkeen, aivan kuten ennakoimme raportissamme LEAP/E2020 (GEAB N°56 ). Ja, tiimimme mukaan, tämä prosessi näyttää jatkuvan samalla vauhdilla koko tulevan vuoden.

Me todellakin arvioimme että, johtuen Kreikan velkojen 50%:n alennuksista, maailmanlaajuinen järjestelmäkriisi on tullut uuteen vaiheeseen: Läntisten talouksien julkiseen velkaan kohdistuvaan yleiseen epäluottamukseen, ja sen mukana maailman rahoitusmarkkinoiden pirstoutumiseen.

Tiimimme uskoo että 2012 tuo mukanaan keskimäärin 30% alennuksen kaikkiin länsimaiden julkisiin velkoihin (1), ja lisäksi vastaavan määrän sijoitustappioita maailmanlaajuisten rahoituslaitosten tuloksiin. Erityisesti LEAP/E2020 ennakoi 30 000 miljardin edestä haamuvarantojen häviämistä alkuvuoteen 2013 mennessä (2), yhdessä vuonna 2012 kiihtyvän maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden jakautumisprosessin kanssa (3), mikä johtaa kolmeen yhä enemmän toisistaan irtaantuvaan valuutta-alueeseen: Dollariin, Euroon ja Yuaniin.

Nämä kaksi ilmiötä ruokkivat toisiaan. Ne tulevat myös olemaan syy USA:n valuutan jyrkkään 30%:n alamäkeen vuonna 2012 (4), kuten ilmoitimme viime toukokuussa (GEAB N°54 ), mikä tulee tapahtumaan samaan aikaan dollarin kysynnän jyrkän vähenemisen ja USA:n valtion velkakriisin pahenemisen kanssa. Vuoden 2011 lopulla tullaan siis näkemään, kuten ennakoimme, Euroopan velkakriisin laukaisema amerikkalainen pommi.

Tässä GEAB:n numerossa 59 me tulemme analysoimaan yksityiskohtaisesti tätä uutta kriisin vaihetta, kuten myös syvenevää USA:n velkakriisiä. Sen lisäksi alamme esittämään, kuten ilmoitimme aiemmissa GEABeissa, ennusteitamme Yhdysvaltojen tulevaisuudesta vuosien 2012 ja 2016 välillä (5), aloittaen perustavanlaatuisesta näkemyksestä Euroopan ja USA:n suhteista (ja yleisesti koko maailmanjärjestyksestä joka on ollut voimassa vuodesta 1945), varsinkin USA:n ja Euroopan strategisista ja sotilaallisista suhteista. Olemme arvioineet, että vuoteen 2017 mennessä viimeinen amerikkalainen sotilas jättää Euroopan kamaran."


Niin, mitä ovat haamuvarannot? Ne ovat mm. vivutuksen seurauksena syntynyttä ilmaa pankkien ja rahoituslaitosten taseissa, joiden takeena ei ole todellista varallisuutta.

Tähän liittyen linkki Homma-forumin talousosiossa nimimerkki TheJ:n bongaamaan asiaan:

"ZeroHedge: Why The UK Trail of MF Global Collapse May Have Apocalyptic Consequences

Lyhyesti: Koska korttitalo on jo alkanut luhistua eikä sitä todennäköisesti voi enää mitenkään estää.

Lyhyt yhteenveto ylläolevasta jutusta suomeksi;

Siinä missä AIG kaatui 2008 CDS-johdannaisten holtittoman kauppaamisen johdosta (käytännössä vedonlyöntiä ilman pääomaa), MF Global näyttää kupsahtaneen koska se pelasi itsensä konkurssiin loputtomalla vivuttamisella varjopankkijärjestelmän kautta. Kaikki suuret pankit ja pankkiiriyhtiöt kuten MF Global ovat kytketty toisiinsa monimutkaisten takausten kautta ja johtuen Englannin lain porsaanreiästä, näitä takauksia on voinut veivata ilman rajoituksia niin, että yhtiöt ovat voineet käytännössä käyttää samoja asiakkaiden rahoja ja arvopapereita useampaan kertaan takauksiksi eri velkainstrumenteille. Pitkälle vietynä tämä on käytännössä ollut laillinen tapa "luoda rahaa tyhjästä" kikkailemalla, muistuttaen hyvin paljon pankkien vähimmäisvarantojärjestelmää (fractional reserve lending), mutta ilman pankkien ympärille rakennettuja lakeja ja säädöksiä joiden tarkoituksena on estää ettei homma lähde lapasesta.

Nimellisesti kaikelle on ollut omaisuutta takauksena, mutta todellisuudessa takauksia on veivailtu niin että nimellisesti 100% takaukset koko järjestelmässä ovatkin jopa vain neljäsosa tuosta. Eli jos jossain joku firma kupsahtaa nurin ja diilejä aletaan purkaa, paljastuu ettei nimellisesti taattujen papereiden takana ollutkaan oikeasti yhteensä pihviä kuin murto-osa. Tämä kaataa seuraavan firman joka jälleen laukaisee kasan velkapapereita ja... "pum, pum, pum..." Eikä jäljellä ole pian yhtä ainoatakaan rahamarkkinoilla toimivaa firmaa."

Tässä ZeroHedgen analyysin pohjana oleva Reutersin juttu:

http://newsandinsight.thomsonreuters.com/Securities/Insight/2011/12_-_December/MF_Global_and_the_great_Wall_St_re-hypothecation_scandal/"

Noin pahaksi en usko menevän, mutta tuon takia hyvin suuri määrä rahoitusalan yrityksiä on kaatumassa, eikä sitä voida estää.

Voi vain arvailla, miten paljon Etelä-Euroopan kriisimaiden velkakirjoilla vivutettiin silloin, kun korot vielä olivat alhaalla...

tiistai 15. marraskuuta 2011

Ranska kaatuu - Eurooppa hajoaa

Kuten nopeimmat ehkä osasivat päätellä muutaman päivän takaisesta "ennakkoon lipsahtaneesta" S&P:n luottoluokitusjutusta, seuraava kriisimaa näyttäisi olevan Ranska. Nyt se on viimeistään selvää sokealle Reetallekin:

"Hyytävä uutinen - Euroopan jättiläisen talous sakkaa

Tuore selvitys Ranskan taloudellisesta tilanteesta on karmaisevaa luettavaa. Ranskan tulee toteuttaa kokonaisvaltaisia talousuudistuksia, mikäli maa haluaa säilyttää kolmen A:n luottoluokituksensa, todetaan tuoreessa Lisbon Council -tutkimuslaitoksen katsauksessa.

Euroalueen kuudesta kolmen A:n maasta Ranska sijoittui vertailussa viimeiseksi. Euroalueen 17:sta maasta Ranska sijoittui sijalle 13 taloutensa yleistilan suhteen ja sijalle 15 talouden sopeutumiskykyä mitattaessa.

Katsauksen päätutkijan analyysi on hämmentävää luettavaa.

–Useimmilla kriteereillä mitattaessa Ranska sijoittuu lähemmäs Espanjaa ja Italiaa kuin muita Euroopan AAA-luokan maita kuten Saksaa, Itävaltaa ja Hollantia, toteaa katsauksen päätutkija, ekonomisti Holger Schmieding." (Ks. myös
Talouselämä)

Kuvan sammakko ei esitä Ranskan presidenttiä


Ei ole enää syytä arvuutella, etteikö Ranska tippuisi kriisimaiden joukkoon. Tämä on selvää kun tiedetään, että Ranska on luotottanut melkein puolet Italian valtion velasta, ja Italia on jo liian suurena tuomittu uppoamaan. Se on kiviriippa joka upottaa perässään Ranskan.

Nyt onkin syytä kysyä, mitä seurauksia on sillä KUN Ranska tippuu roskasarjaan Kreikan, Italian, Portugalin ja Espanjan kanssa? Missä järjestyksessä dominonappulat kaatuvat?


Seurausvaihtoehto 1: Rahaliiton ja EU:n hajoaminen

Vastaus löytyy Suomen Kuvalehden tekemästä Euroopan maiden keskinäisten velkaverkostojen vertailusta, kun otetaan huomioon ERVV:n kapasitetti ja otetaa vaihtoehdoiksi, että kaatuuko ensin syliin Italia vaiko Espanja:

Espanjan valtionvelasta Saksa on luotottanut 26% ja 125 mrd:n edestä, kun taas Ranskan osuus on 21% ja n. 102 mrd. euroa. Yhteensä kahdella jätillä on 47%:n ja 227 mrd:n osuus Espanjan luottotaakasta.

Italian valtionvelasta Ranska on luotottanut 47% ja n. 289 mrd:n edestä, kun taas Saksan osuus on 19% ja 116 mrd. euroa. Yhteensä kahdella jätillä on 66%:n ja 405 mrd:n osuus Italian luottotaakasta.

Kuten huomaamme, ERVV:n kapasiteetti nykyisellään riittäisi pankkien Espanjaan tehtyjen sijoitusten riskien pesemiseen eurooppalaisten veronmaksajien niskaan, mutta ei Italian. ERVV:n pääomaa voidaan näillä näkymin korottaa korkeintaan biljoonaan euroon, jolloin se riittäisi pankkien pelastamiseen Espanjan, mutta vain osittain Italian riskeiltä. 

Mutta oletetaanpa, että Italia onnistutaan pitämään vielä hetken pinnalla, ehkä jopa vuodenvaihteen yli, mutta Espanja laukeaa syliin aiemmin. Tällainen kehityskulku kun avaa mielenkiintoisen näkymän:

- Kun Espanja - eli siis suurpankit jotka ovat sinne sijoittaneet - kaatuu "pelastettavaksi", ERVV:n paukut riittävät vielä velkakirjaostoihin ja siihen, että pankit voivat siirtää Espanja-riskinsä veronmaksajien piikkiin. Näin tehtäisiin, koska molemmat eurojätit, Ranska ja Saksa, hyötyvät tästä vielä yhtälailla. Tällöin Saksan suurpankit saavat siivottua suurimmat Etelä-Euroopan riskinsä pois, jolloin maan pankkisektorin kova ydin säästyy kaatumiselta kun pankkikriisi iskee päälle. Maalla kun on vähemmän kiinni Italiassa kuin Espanjassa. Sen sijaan Ranskan pankeille Espanja-riskien siivoaminen on vain lyhyt ja väliaikainen lohtu. Espanja-riskien siivouduttua pois taseista Saksan pankkisektorin ydin kestäisi luultavasti Italia-riskien laukeamisen, mutta ranskalaispankit eivät.

- Kun sitten Italia tulee vuoroon - viimeistään ensi huhtikuulle tultaessa - paukkuja ei ERVV:ssä enää ole. Tällöin Ranska alkaa vinkua ja vaatia kovalla äänellä, että EKP:n ja eurooppalaisten veronmaksajien on "pelastettava Italia" eli siis ranskalaiset pankit. Käytännössä ainoa lääke olisi EKP:n velkakirjaostojen jatkaminen ja pitemmässä juoksussa kriisin maksattaminen kaikilla inflaatiolla. Tähän loppuu kuitenkin Saksan, sen pankkien ja poliitikkojen solidaarisuus Ranskaa ja muuta Eurooppaa kohtaan. Saksalaiset muistavat liian hyvin 1920- ja -30 -lukujen inflaation ja laman. Seuraus on, että tähän astinen kriisin pohjois - etelä -rintamalinja, kiistely AAA-maiden ja kriisimaiden välillä, vaihtuu Rein - Alpit -rintamalinjaksi. Tuossa tilanteessa kun Saksalle on edullisempaa vetää töpseli seinästä eli erota EMU:sta, joko perustaen Suomen, Hollannin ja Slovenian kanssa "Pohjois-Euron" tai ja ottamalla oma valuutta käyttöön. Tämän seuraukset kun toisivat maalle, sen pankeille ja teollisuudelle pienemmät tappiot ja kustannukset kuin Ranskan ajama valkakirjaostot ja yhteinen jätti-inflaatio -linja. Ranska kaatuisi pankkeineen samaan suohon kuin Etelä-Euroopan maat.

Seuraus olisi, että EMU, ja EU, hajoavat Rein - Alpit -Tonava -linjalla. Ja nykyeurosta tulisi kriisimaiden (Ranska, belgia + Etelä-Eurooppa) "Uusi liira".


Seurausvaihtoehto 2: Eurostoliitto - Orjuuden pesä

Todennäköisimmältä, pelkän talouspoliittisen tilanteen huomioiden, mielestäni näyttää, että Espanja ja Italia kaatuvat syliin aika lailla yhtä lykkyä, jolloin ERVV:n avulla pelastetaan vain muutamat suurpankit, ja kaiken muun annetaan kaatua. Jos ERVV:n koko nostetaan pariin biljoonaan, silloin voidaan pelastaa myös osa Ranskan pankkisektorista kaatumasta, jonka jälkeen olisi mahdollista rakentaa Ranskan, Saksan ja Benelux-maiden ympärille EU:n kova liittovaltio-ydin. Tässä vaihtoehdossa häviää euroopan veronmaksajat ja demokratia, mutta ydinmaiden pankit ja EU:n byrokratia pelastaisivat röyhkeästi itsensä. Seurauksena Euroopassa on joka tapauksessa yleinen elintason lasku ja iso inflaatio.


Siispä:

Optimistinen toiveeni on, että EMU ja EU purkautuvat kuten ylempänä kuvasin.

Pessimistinen pelkoni on, että euroeliitti, pankit ja byrokraatit uhraavat demokratian, vapauden ja kansojen varallisuuden Eurostoliiton ytimen alttarille.


Ja vielä:

Edellä kuvatussa ei ole otettu huomioon erikseen Maailmanlaajuisen järjestelmäkriisin mukanaan tuoman geopoliittisen muutoksen aikaansaamaa uutta itä - länsi -jännitettä, joka tuo oman lisänsä. Länsi- ja Etelä-Euroopan kaatuessa Saksalle kriisistä aiheutuvat tappiot kun voivat pienentyä entisestään, jos se liittoutuu taloudellisesti Venäjän kanssa. Olen pohtinut asiaa mm. tässä ja tässä.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Ålandsbankenin Törnqvist: "Suomi - Pelasta itsesi!"

Totuudenpuhujia on alkanut tulla lisää esiin. Tällä linkki Talouselämä-lehden juttuun, jossa Ålandsbankenin Stefan Törnqvist varoittaa, että edessä on katastrofi, ja Suomelle voi käydä kuten Kreikalle:

-------------------------------------------
"SUOMI - PELASTA ITSESI

Törnqvistin mukaan edennyt jo niin pitkälle, ettei tukipaketeista enää ole apua.

Kaikki kertoo, että tilanne Euroopassa ei ole vakaa. Edessä on katastrofi.”
Siksi Suomen pitää keskittyä itsensä pelastamiseen. Uusiin tukijärjestelyihin ei kannata sitoutua, koska jokainen takauslupaus vetää Suomenkin entistä syvemmälle velkasuohon.

Kysymys on puhtaasta matematiikasta.

Suomi ottaa ensi vuonna uutta velkaa seitsemän miljardia euroa. Jos Suomi jatkaa samaa latua vielä pari vuotta ja antaa samalla uusia tukilupauksia ympäri Eurooppaa, edessä on umpikuja. Käy kuten Kreikassa – Suomi joutuu markkinoiden armoille.

Pian markkinat päättävät, mitä me Suomessa teemme”, Törnqvist varoittaa."
-------------------------------------------

Ja uusin LEAP on myös linkkaamisen arvoinen.

"The context singularly lends itself: social explosions, political paralysis and / or instability, return to the global recession, fear over banks, currency war, the disappearance of more than ten trillion USD in ghost-assets in three months, widespread lasting and rising unemployment... "

maanantai 31. lokakuuta 2011

Lama ja Geopoliittinen ilmastonmuutos - Suursota ja unionijärjestelmät

Minulla on oma geopoliittinen skenaario, jota aloin laatia 2005 tienoilla, ja jota olen päivitellyt siitä asti. Uskallan väittää, että edessämme on jotain paljon pahempaa kuin mitä talousasiantuntijat julkisesti povaavat. Kyse ei ole vain taloudesta, vaan muutosten valtavuuden puolesta samanlaisesta kriisiajasta, kuin mitä kehitys 1929-31 alkaneesta lamasta toisen maailmansodan loppuun eli vuoteen 1945 asti, sekä Neuvostoliiton romahdus 1991 ja sitä seuranneet tapahtumat kaikkine muutoksineen edustivat.


Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että USA:n talous ja sitä myötä sen supervalta-asema romahtaa kun eurokriisi iskee kunnolla ensi keväänä päälle. Pidän EMU:n hajoamista vuoteen 2013 loppuun mennessä lähes varmana. Ja kun Lähi-idässä alkaa isompi sota, seuraa näistä kolmesta päätapahtumasta väistämättä todella iso geopoliittinen ilmastonmuutos.
Isoja muutoksia on tulossa, näillä näkymin ainakin seuraavat asiat ovat näköpiirissä lähivuosina ja ensi vuosikymmenen alkuun mentäessä:
-EMU:n hajoaminen; Joko kriisimaat (ja Ranska) erovat, tai Saksa ja sen taloudesta riippuvaiset maat eroavat.
-NATO:n muuttuminen paperitiikeriksi USA:n sotilaallisen kyvyn romahtaessa. USA menettää kyvyn ja halun puuttua voimakkaasti sotilaallisesti tilanteeseen, jos Euroopassa tulee sota.
-Radikaalien islamistiliikkeiden valtaannousu useimmissa arabimaissa, varsinkin Pohjois-Afrikassa (Libyasta Marokkoon).
-Putinin unelmoiman Euraasian Unionin muodostuminen (”Uusi Neuvostoliitto markkinatalousversiona”), mukaan lukien sen sotilaallisen ulottuvuuden eli CSTO:n (Collective Security Treaty Organization) voimakas kehittyminen.
-Suursota Lähi-idässä ja sen leviäminen NATO-Venäjä konfliktiksi Pohjois- ja Itä-Euroopassa tilanteen Venäjälle tarjoaman mahdollisuuden sekä mm. Venäjän Lähi-idässä tekemien sotilasliittojen vuoksi. Suomi jää jalkoihin kun Venäjä tavoittelee kohteita Pohjois-Norjassa.
-Saksa on taloudellisista ja syistä ja Venäjän sotilaallisen vallan vuoksi pakotettu liittoutumaan Venäjän kanssa. Keski- ja Itä-Euroopan maat joutuvat mukaan joko hyvällä tai pahalla (Johtaa mahdollisesti laajentuneeseen Euraasian Unioniin?)
-Itä-Aasian Unionin muodostuminen kun Japanin mentyä USA:n perässä vararikkoon se on pakotettu liittoutumaan Kiinan kanssa. Taiwan, Korea, ja muita maita liittyy siihen.
-Pohjois-Amerikan Unionin muodostuminen. Romahtanut USA joutuu menemään talous- ja rahaliittoon Kanadan ja Meksikon kanssa. Dollari on mennyttä.
-Muut unionit: Afrikan, Etelä-Amerikan (Mercosur), Väli-Amerikan ja Karibian alueen (ALBA), Etelä-Aasian ja Kaakkois-Aasian sekä Oseanian unionit muodostuvat USA:n ja Euroopan ylivallan kaaduttua. Yhteensä 9, mahdollisesti 10 unionia, jos Lähi-idän maat saavat sellaisen aikaiseksi (Persianlahden mailla rahaliittohanke).
USA:lle käy todella huonosti. Se menettää supervalta-asemansa, ylivoimaisen sotilaallisen mahtinsa, ja taantuu alueelliseksi suurvallaksi, sekä joutuu osaksi Pohjois-Amerikan unionia. USA joutuu säästösyistä vetämään suuren osan laivastostaan telakoille ja satamiin. Dollari on mennyttä, ja uusi valuutta on paljon heikompi. Amerikan lama tulee olemaan pitkä ja syvä, kuin yhdistelmä 30-luvun lamaa ja Venäjän olosuhteita NL:n romahduksen jälkeen. Kuten Venäjällä meni koko 90-luku, saadaan uutta nousua Pohjois-Amerikassa odottaa mahdollisesti jopa vuosikymmenen loppupuolelle asti.
Lähi-Idän sota ja sen leviäminen
Jos ja kun NATO joutuu yhdeksi osapuoleksi Lähi-idässä näköpiirissä olevassa sodassa, niin se leviää Pohjois-Eurooppaan. Erityisesti näin tulee käymään, jos kyseinen sota alkaa USA:n talouden romahdettua. Tällä hetkellä sellaisen arvellaan tapahtuvan joko ensi vuoden (2012) alkupuolella, romahtavan eurotalouden perässä, tai viimeistään 2013.
Muodollinen syy sodan leviämiseen on Venäjän, Iranin ja Syyrian vuonna 2006 tekemä osittain salainen liittosopimus. Virallisesti se on vain Iranin ja Syyrian puolustusliitto, mutta Israelin tiedustelun vuotaman tiedon mukaan Venäjä antoi näille maille salaiset turvatakuut, että jos jokin vieras valtio tai NATO hyökkäisi jomman kumman kimppuun, Venäjä tulee apuun. Käytännössä tilanne eli Venäjälle avautunut toimintaikkuna – mahdollisuus ottaa takaisin NL:n romahduksen myötä menetetyt asemat – lienee varsinainen ja jo riittävä syy.
Suomen asema
Jos siis NATO on sodan osapuoli Lähi-idässä, sota leviää välittömästi Pohjois-Eurooppaan. Venäjä ei suinkaan lähetä joukkojaan etelään, vaan varmistaa ensin sivustansa. NATO:n ollessa lähinnä vitsi voidaan Baltia ottaa helposti haltuun. Venäjän päätähtäin on kuitenkin Pohjois-Norjassa ja Atlantin rannikolla. Suomi tulee jäämään jalkoihin, ellemme muuta ulkopolitiikan suuntaa ajoissa.
Suomi ei itsessään kiinnosta Venäjää paljoakaan ja strategisesti olemme lähinnä puskurialueen roolissa. Moderni sodankäynti ja sen tekniikka edellyttävät kuitenkin, varsinkin ison kriisin tullen, vähintään 400 km suojavyohykettä (ilmatilaa) Kuolan niemimaan ja Pietarin alueen strategisesti elintärkeiden kohteiden ympärille.
Ilma- ja ohjuspuolustus pitää teknologian asettamien haasteiden vuoksi työntää mahdollisimman eteen. Tämä tarkoittaa sitä, että Venäjälle on strateginen välttämättömyys isossa konfliktissa saada puskurivyöhykkeen raja vähintään suunilleen Lofootit-Luulaja-linjalle, sekä etelässä Ahvenanmaa-Kaliningrad –linjalle, ja tukikohtia Norjassa sekä Baltian länsirannikolla. Käytännössä parasta olisi saada haltuun koko Norjan länsirannikko, sekä Tanskan salmet. Kaasuputken turvaaminen edellyttää ainakin Gotlanin ja Bornholmin varmistamista. Kaikki tämä voi hyvinkin onnistua, NATOn heikkous huomioiden USA:n sotilaallisen kyvyn romahdettua, ja Saksan pysytellessä vähintäänkin sivussa omien taloudellisten intressiensä pakottamana (Ks. alempaa).
Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa siis Suomen osalta vähintäänkin turvattua läpikulkua ja huoltoa Pohjois-Suomen läpi. Lisäksi Suomi kokee vähintäänkin voimakkaan pula-ajan, kun tuonti lännestä on kriisin takia poikki.
Venäjä ei muuten tarvitsisi Suomea oikein mihinkään, mutta Suomi on ikävästi välissä, ja siksi se tarvitsee ilmatilaamme ja Pohjois-Suomen liikenneverkkoa. Yleinen virheargumentti näissä jutuissa kuuluu: "Mutta miksi ihmeessä Venäjä hyökkäisi Suomeen?!". Ei Venäjä hyökkää ison konfliktin tullen "Suomeen", vaan Venäjän katse on Atlantin rannikolla ja Tanskan salmissa. Sen intressit Suomessa olisivat vain välillisiä.
Edellä mainitusta syystä johtuen Suomella olisi teoriassa hyvätkin mahdollisuudet välttää joutumasta yliajetuksi, mutta poliittisen johtomme typeryydellä ei näytä olevan oikein rajaa. Auta armias jos vievät maamme NATOon, silloin Venäjällä on tarve iskeä tänne kovemminkin. Tätä eivät jotkut näytä tajuavan, vaan näyttävät innokkaasti kuolaavan NATOon eli jonottavan lippuja Titanicin matkalle.
Saksan ja Euroopan asema
Saksan tilanne on mielenkiintoinen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että EMU tulee hajoamaan, oman arvioni mukaan 2013 tienoilla, siihen kun Saksa saa tarpeekseen ja ottaa oman valuutan käyttöön. Samaan aikaan päällä on valtava lama ja USA:n talouden romahdus. Tässä tilanteessa ainoastaan ideologinen paine enää pitää Saksaa mukana EU:ssa, sillä ydinvoimasta luopumispäätöksen jälkeen, kun energiantuotantokapasiteettia korvataan kaasuvoimaloilla eli Venäjän kaasulla, Saksa on täysin energiariippuvainen Venäjästä. Sama tilanne alkaa olla raaka-aineiden suhteen. Tämä koskee koko Itä-Eurooppaa.
Jos Lähi-idän sota sulkee Persianlahden, öljyn tuonti sieltä pienenee kymmenesosaan nykyisestä, Eurooppa ei saa öljyä ja kaasua muualta kuin Pohjois-Atlantilta ja Venäjältä. Kun Pohjanmeri on ehtymässä, niin jos ja kun Venäjä ottaa sotilaallisesti haltuunsa Pohjois-Norjan kaasukentät, Venäjällä on Euroopasta ja Saksasta totaalinen ns. palliote. Se voi sanella hinnat. Jo nyt se myy kavereilleen öljyä ja kaasua alennuksilla. Vihollisilleen se ei sodan tullen tietenkään myy mitään.
Etelä-Euroopan maat ja Ranska saavat vähän öljyä ja kaasua Pohjois-Afrikasta, mutta niiden talous on totaalisen kuralla, ja Pohjois-Afrikassa riehuu sisällissodat sekä Al-Qaida. Ainoastaan britit pärjäävät jossain määrin yksin saarellaan, talous totaalisen kuralla, mutta huomattavan asevoiman ja omat, tosin niukoiksi käyvät, öljy- sekä kaasuvarannot pitävät sen niin sanotusti pinnalla (Liuskekaasuvarannot tosin suuret, lisää alempana).
Taloustilanne tulee menemään niin pahaksi, että Saksan katsoo käytännössä sijoituksensa Etelä-Euroopassa menetetyiksi. Samaan aikaan sillä ei tule olemaan muuta vaihtoehtoa kuin erota EU:sta ja liittoutua Venäjän kanssa, estääkseen oman teollisuutensa ja talouselämänsä totaalisen romahduksen.
Puolan valtavat liuskekaasuvarannot ja energiapoliittinen sodanjulistus
Pohjois-Pohjanmaan maakuntalehti Kalevan artikkeli Puolan liuskekaasuvarannoista (lauantaina 15. lokakuuta 2011) oli paitsi erittäin mielenkiintoinen, sisälsi myös eräitä erittäin oleellisia tietoja. ”Puolalla on Yhdysvaltain energiahallinnon EIA:n tuoreen raportin mukaan Euroopan suurimmat tunnetut liuskekaasuvarannot.. […] ..5,3 biljoonaa kuutiometriä, mikä on tuplasti enemmän kuin esimerkiksi Norjan todennetut maakaasuesiintymät”. Eikä Puola ole ainoa, myös Briteillä, Saksalla, Ranskalla Tanskalla ja Ruotsillakin on. Puolassa suunnitelmat esiintymien hyödyntämisestä ovat kuitenkin pisimmällä.
Se, mikä jäi soimaan takaraivoon kuin tulevan sodan tykkien jyske olivat kuitenkin Puolan ulkoministeriön talousosaston yksikönjohtaja Stanislaw Ciosin sanat: ”Euroopan koko geopoliittinen asetelma saattaa tämän seurauksena muuttua. Riippuvuus nykyisistä kaasuntuottajista tulee vähenemään dramaattisesti”. Ja: ”Uskomme, että kaupallinen tuotanto saadaan käyntiin vuonna 2014”.
Kuten varmaan on selvää, niin Venäjän on lähes pakko tehdä jotain viimeistään 2014 estääkseen oman strategisen asemansa ja merkityksensä romahtamisen Saksan sekä Keski-Euroopan suhteen, tai sen ”kultainen mahdollisuus” nousta uudestaan supervallaksi voi olla mennyttä. Kuinkahan moni tajusi, että byrokraatti Cios lausui sodanjulistuksen?
Puolalaisten suunnitelmien vuosi 2014 on merkittävä sattuma siksikin, että päivitin uudelleen syyskuussa oman ennusteeni, että nykykehityksen jatkuessa maailma näkee suursodan viimeistään 2015 tienoilla. Vielä joku vuosi sitten, ja aina viime kevääseen asti, arvioin suursodan uhan kasvavan vasta vuosien 2015-2020 välillä.