Venäjä on suomalainen?

Tuttavani linkitti minulle eilen mielenkiintoisen jutun, jonka otsikko vapaasti kääntäen on "Venäjän kansallisuuden kasvot eli populaarin rotuopin romahdus"

Venäjällä on tehty kattava poikkitieteellinen antropologinen tutkimus, jossa DNA-tutkimus, historiantutkimus ja nimistötutkimus yhdistettiin. Tuloksena mielenkiintoinen ja venäläisten omakuvaa ravisuttava tulos: Suurin osa ns. isovenäläisistä eli varsinaisista venäläisistä on DNA-tutkimuksen ja esivanhempiensa alkuperäisen kulttuurin puolesta suomalais-ugrilaisia(!).

http://islamtv.ru/news-2373.html (laita linkki Google kääntäjään jos et osaa venäjää)

Artikkelissa kerrotaan mm. että "Venäläiset eivät olekaan slaaveja, vaan venäjää puhuvia suomalaisia". Käännös artikkelilainauksiin on tehty Google-kääntäjän englanninnoksen pohjalta, joten pahoittelen etukäteen virheitä(!):

---------------------------------------
"'Venäläiset tiedemiehet ovat saaneet loppuun ja julkaisuvalmiiksi ensimmäisen laajamittaisen tutkimuksen Venäjän kansan geenipoolista. Tulosten julkaisulla voi olla vaikeasti ennustettavia seurauksia Venäjälle ja maailmanjärjestykselle' - näin alkaa sensatiomainen artikkeli aiheesta venäläisessä aikakauslehdessä nimeltä "Vlast' ". 'Sensaatio todellakin vaikuttaa uskomattomalta - osoittaen vääriksi monet myytit venäläisestä kansallisuudesta. Erityisesti saatiin selville, että venäläinen ei ole geneettisesti "itäslaavi" vaan suomalainen. Venäläiset eivät olekaan slaaveja, vaan ainoastaan venäjää puhuvia suomalaisia'."

"Molekyyligeneettiset tulokset Venäjän ensimmäisestä tutkimuksesta koskien nimellistä kansallisuutta tullaan julkaisemaan vuoden lopulla "Luts"-julkaisussa. Vlast'-aikauslehti julkaisi jo osan tutkimusdatasta. Tämän; Venäläiset ovat kaikkea muuta kuin itäslaaveja, siis suomalaisia. Näin ollen tutkimukset kumoavat perinpohjaisesti myytin "itäslaaveista" - eli sen että valkovenäläiset, ukrainalaiset ja venäläiset väitetysti muodostaisivat "itäslaavilaisten kansojen ryhmän". Ainoa [geneettisesti] slaavilainen kansa näistä kolmesta oli valkovenäläiset, mutta kävi ilmi, että valkovenäläiset eivät olekaan "itäslaaveja" vaan länsislaaveja, sillä he eivät eroa geneettisesti puolalaisista. Näin ollen myytti "valkovenäläisen ja venäläisen verisukulaisuudesta" tuhoitui täysin: Valkovenäläiset olivat lähes identtisiä puolalaisiin nähden, ollen geneettisesti etäällä venäläisistä, mutta hyvin lähellä tshekkejä ja slovakkeja. Sen sijaan Suomen suomalaiset olivat venäläisille läheisempiä kuin valkovenäläiset."

"Y-kromosomien geneettinen etäisyys venäläisen ja Suomen suomalaisen välillä on vain 30 konventionaalista yksikköä (läheinen suhde). Geneettinen etäisyys keskiverto venäläismiehen ja Venäjän alueella asuvien niin sanottujen suomalais-ugrilaisten kansojen (Marit, Vepsäläiset, Mordvalaiset, jne.) välillä on 2-3 yksikköä. Yksinkertaisesti todeten, ne ovat geneettisesti identtisiä."

"Nyt Venäjällä on suuri ongelma identifioida itsensä oletettavasti "slaavilaisena" koska geneettisesti venäläiset ja slaavit eivät ole yhteydessä. 'Venäjän slaavilaiset juuret' ovat vain myytti'".

-------------------------------

Jutussa kerrotaan myös, että Itä-Ukrainalaiset ovat myös "suomalaisia".

Tämän kaikenhan ei pitäisi olla meille suomalaisille mitään uutta, koska vain muutama vuosi sitten julkaistiin Helsingin sanomienkin uutisoima tutkimus, jossa suomalaisten geneettisesti lähimmiksi sukulaisiksi katsottiin toisaalta hollantilaiset ja toisaalta "Moskovan itäpuolisen alueen venäläiset". 

"Uusi Suomalainen geeniatlas kertoo, että kielisukulaisuus ei paina paljoa alkuperämme selvittämisessä. Geneettisesti suomalaiset ovat lähempänä hollantilaisia ja Moskovan itäpuoleisen Muromin alueen venäläisiä kuin unkarilaisia."

Syy kahtiajakoon eli yhteyteen toisaalta Hollantiin ja toisaalta Venäjälle tuloksissa johtuu siitä, että länsisuomalaiset ja itäsuomalaiset poikkeavat toisistaan DNA:n puolesta enemmän kuin esim. ruotsalaiset ja saksalaiset toisistaan. Suomi on geneettisesti kahdesta eri populaatiosta koostuva kansa, jolla on yhteinen kieli. Tämä johtuu siitä, että rautakaudella Tanskan ja Gotlannin suunnalta Länsi-Suomen rannikolle muuttaneet germaanit vaihtoivat kieltään (jo ennen ruotsinvallan ajan alkua).

Mutta mitä Venäjän väestön suomalais-ugrilaisuuteen tulee, niin allekirjoittanuthan tiesi tästä aihepiiriä seurattuaan jo aiemmin, eli että Valtaosa Valdain alueen, Moskovan alueen ja Moskovan itäpuolisen Keski-Venäjän venäläisistä on geneettisesti "alkuperäisväestöä". Ennen kielellistä slaavilaistumista aluetta hallitsivat muromilaiset ja varsinkin alueen vanha kauppamahti, merjalaiset, jotka olivat muuten mukana perustamassa myös Novgorodia (joka muuten tunnettiin vielä 800-luvun lopulla vatjalaisten ja vepsäläisten keskudessa suomensukuisella nimellään Uuslinn'[a]).

Mutta suomalais-ugrilaisten (ja osittain kieltään indoeurooppalaiseksi vaihtaneiden balttien) varhaisempien esi-isien juuret menevät vieläkin kauemmas itään; Suomen yleisin (ja Liettuan toiseksi yleisin) Y-kromosomi-haploryhmä on N1 (vanhassa luokittelussa N3), jota kantaa 60% suomalaismiehistä (Esim.Liettuan ja Latvian geenipoolista yli 40% on "suomalaista", käytännössä täysin samaa Y-kromosomia kuin Varsinais-Suomessa). Tämä tarkoittaa siis sitä, että kaikilla näillä on sama esi-isä. Saman esi-isän jälkeläisiä ja kyseisen Y-haplon kantajia on myös mm. 50% udmurttimiehistä. Mutta vielä idemmäs on syytä mennä, nimittäin keskisen Koillis-Siperian jakutien keskuudessa N1-haplon kantajia on melkein yhtä paljon kuin Pohjois-Savossa; yli 80% miehistä. Ja Kiinassa näillä "savolaisilla" on arviolta 150-170 miljoonaa "serkkua"! Näiden kaikkien yhteinen esi-isä eli arviolta 20 000 vuotta sitten nykyisen Kazakstanin aroilla, mistä jälkeläiset levisivät itään ja länteen.

--------------------
---------
----

P.S. Näillä asioilla on aina tehty politiikkaa ja juuri poliittisista syistä asia on Venäjällä vähän vaikea. Mutta osattiin sitä Suomessakin EU-jäsenyyttä lobattaessa; kuka muistaa miten 90-luvulla lopulla medioissa hehkutettiin miten "geneettisesti läheisiä profiililtaan" suomalaiset ovat belgialaisten kanssa? Tuolloinhan vertailtiin tarkoituksella vain tiettyjä geenejä ja populaatioiden DNA:n profiilia, ei sukulaisuutta.

Historian syklit ja globaali murros - Venäjästä Läntisen Euraasian johtava supervalta 2020-luvulle tultaessa?

IMF:n johtaja Christine Lagarde sanoi juuri samaa, mitä mm. allekirjoittanut on koittanut toitottaa jo pitkään, nimittäin sitä, että käsillä oleva kehitys toistaa syklisesti 30-luvun alun trendiä:

"Maailmaa uhkaa paluu 1930-luvulle, jos eurokriisiä ei saada ratkaistua".

Samaahan minä sanoin mm. kolme viikkoa sitten. Paitsi että maailmaa ei uhkaa paluu 30-luvulle - sillä me palasimme "uuteen 30-lukuun" johtavalle yleiselle kehityssyklille jo viime vuosikymmenellä - vaan kehityksen jatkuminen syklin mukaisesti omalla painollaan. Edessä on samantapainen yleinen kehitys jolla on samansuuruisia taloudellisia, geopoliittisia ja suurvaltapoliittisia seurauksia kuin 1930-luvulla.

Superlama johtaa suursotiin ja massiivisiin geopolitiittisiin muutoksiin ja uudelleenorganisointeihin. Näemme edessämme 1945 syntyneen maailmanjärjestyksen viimeisten palikoiden murtumisen. LEAP:n tutkijat puhuvat syystäkin maailmanlaajuisesta järjestelmäkriisistä.

Edessä on talouden ja globaalin vallan uusjako: Lännen - ja varsinkin Yhdysvaltojen - ylivallan romahtaminen, Kiinan ja Euraasian nousu, sekä Lähi-idän ja Keski-Aasian - sekä mahdollisesti myös Pohjois-Euroopan sekä kalotti-alueen - joutuminen sotilaalliseen polttopisteeseen vuosikymmenen loppua kohti mentäessä. Lisäksi alueellisten unionien nousu liittyy asiaan oleellisesti. 2030-luvulla ei enää puhuta yksittäisten maiden vaikutusvallasta, vaan unionien vallasta. Ja EU on näistä vain yksi, tosin se ei tule olemaan enää nykyisenkaltaisena ja muotoisena.

Syklinen tai spiraalinen historiakäsitys

Olen ollut syklisen - tai tarkemmin sanottuna "spiraalisen" - historiakäsityksen kannattaja jo 90-luvulta asti, kun ihan vain harrastelijapohjalta huomasin monien asioiden, ilmiöiden ja tapahtumaketjujen toistuvan historiassa sykleittäin, tosin hieman muuntuneina ja erilaisissa ympäristöissä, mutta siltikin syy-seuraus-vaikutuksiltaan samantyyppisinä sykleinä. Koska mikään ei toistu täsmälleen samanlaisena, ajattelen asiaa lineaarisen ja syklisen yhdistelmänä: spiraalina. Kulttuuriset ilmiöt, poliittinen historia ja kansojen sekä valtakuntien kehitys tuntuu ikään kuin noudattavan tietynlaista "rytmiä" tai "sykettä", joka ilmenee ikään kuin syklisyytenä.

Perinteisesti suuret mannervallat noudattavat kehityksessään tietynlaista aaltoliikettä:

kaaos -> uudelleenjärjestäytyminen -> nousu ja ekspansio -> jähmettyminen ja taantuminen -> kaaos, .

Tämä kaava toistuu historiassa monien sellaisten imperiumien kohdalla, joilla on ollut oma tietynlainen kulttuuripiirinsä ympärillään. Näitä valtoja ovat olleet ja ovat mm. muinainen Egypti, Persia-Parthia, Kiina, Intia ja uudemmalla ajalla myös Venäjä. Eri imperiumeilla ja kulttuurialueilla syklit ovat keskipituuksiltaan erilaisia. Esim. Kiinassa ja Egyptissä syklit ovat menneet hallitsijadynastioiden mukaan.

Sitten on kulttuurialueita, joilla samaan kulttuurijatkumoon mahtuu peräkkäin useita valtakuntia; kielet ja valtaa pitävät kansat vaihtuvat aina kaaosvaiheessa, mutta kaikki rakentavat samalle kulttuuriperustalle. Tällaisia olivat muinainen Mesopotamia, kreikkalais-roomalainen maailma, ja Intia. Eurooppa muistuttaa tällaista, mutta muinaisen Kreikan mallin mukaan: yhteinen kulttuuriperimä, mutta monia eri valtioita ja kukaan ei ole päässyt lopullisesti toisten niskan päälle.

Venäjä, Eurooppa ja johtajasykli

Joskus vuonna 1996 hahmottelin seuraavia epätarkkoja aaltoja:

Euroopassa on käsillä ainakin kolmen eri suursyklin tai aallon kliimaksin alkaminen samaan aikaan.

1. Talouden kehityksen makrosykli toistaa 30-luvun kaavaa, edessä on lama ja sitä seuraaava mullistus.

2. Venäjän historian kaaosajan (90-luku) jälkeen ollaan imperiumin nousun ja uudelleen kokoamisen aallossa.

3. "Johtava valta"-sykli, jossa Euroopan historia on uuden ajan alusta asti toistanut kaavaa, jossa yksi suurvalta vuorollaan on koittanut päästä maailmanvaltaan. Syklin lähtöpaikka on lännessä ja siirtynyt kartalla aina uudessa vaiheessa pykälän idemmäs; Ensin 1500-luvulta 1600-luvun alkuun Espanja ja Habsburgien imperiumi, sitten 1700-luvulta (varsinkin vallankumouksen jälkeen) Ranska, sitten 1900-luvun maailmansodat ja Saksa. Nyt näyttää tulevan Venäjän vuoro.

Voidaan myös maalata, tosin vähän hatarasti, eräänlainen "suuri johtaja"-sykli, sillä Ranskan vallankumouksesta lähtien kunkin suurvallan noususyklin kliimaksivaiheen huippuun on liittynyt myös keskitetty hallinto ja "keisarikultti"; 1800-luvun alussa Napoleon, 1930-40-luvuilla Hitler ja  nyt tämä eurooppalaisen suurjohtajan syklin "polttopiste" on Venäjän kohdalla.

Allegorisesti voisi kuvitella, että Euroopan poliittinen mannerlaatta ikään kuin liikkuu "kuuman pisteen" päällä, siten, että aina siihen kohti, missä tämä "hot spot" on, nousee merestä "tulivuori" (vähän kuten tyynellä merellä, mm. Hawaiin muodostumisen suhteen) eli ekspansionistinen suurvalta ja johtaja.

On huomattava, että Venäjällä on aina noussut muutenkin joka tapauksessa joku "tsaari" imperiumin nousuavaiheessa valtaan: Ensin oli Ivan IV Julma, sitten Pietari I Suuri, sitten Aleksanteri I, sitten Josif Stalin, ja kuka nyt?

Kerroin tästä hypoteesistani vuonna -97 kavereilleni, että Venäjällä täytyy tämän syklin mukaan nousta valtaan joku Iivanan, Stalinin tai Pietarin tapainen uudistajahallitsija. Kun 2000-luvun alussa Putin vakautti olot ja aloitti modernisoinnin, eräs kavereistani tuli sanomaan, että "taisit osua oikeaan".

Mitä seurauksia onkaan siitä, kun samaan aikaan Venäjällä yhdistyy sen imperiumin jälleenorganisoinnin aalto, johtavan eurooppalaisen imperiumin aalto, ja suuren eurooppalaisen johtajan aalto? Kun edellä kuvaamani vertauksen "tulivuori" purkautuu Euraasian "tyynellä merellä", seuraus on geopoliittinen tsunami.

Tuleeko Putinista Venäjän Napoleon? Ehkä pikemminkin suuri Pietari I, sillä "kädenjäljeltään" Iivana Julma ja Stalin olivat samanlaisia. Iivanan jälkeen Venäjä tarvitsi Pietarin Suuren kaltaista edistyksellistä uudistajatsaaria. Stalinin ja Neuvostoliiton jäljiltä Venäjä tarvitsee perinpohjaista modernisaatiota. Ja sehän on ollut yksi Putinin päämääristä. Mutta onnistuuko Putin, vai tuleeko hänen jälkeensä joku, jolla on vielä isommat saappaat?

Edellä mainituista(kin) syistä johtuen on suurta typeryyttä vähätellä Venäjän nousua ja nyt käynnistynyttä Euraasian Unionin muodostumista.

Kevyt heitto: Suurlama ja suursotia- Maailma menee 30-luvun malliin?

Vuonna 1929 pörssi romahti. Sen jälkeen alkoi pörssinousu. kaikki luulivat, että nyt se meni ohi. 1931 romahti vielä pahemmin, eikä sieltä noustukaan niin vain. Alas mentiin viel pari vuotta aina -33 asti. 80% amerikkalaisista pörssiyhtiöistä meni konkurssiin. Maailmansota alkoi 1939, ja romahduksesta selvinneiden pörssiyhtiöiden pörssiarvo oli loppuvuoden -28 tasolla vasta 1945 - sodan jälkeen ja sodan ansiosta. Sodan myötä koko maailman geopoliittinen asetelma muuttui totaalisesti; syntyi kaksi supervaltaa ja maailmanjärjestö YK.

2009 talous romahti. Sen jälkeen alkoi pörssinousu. Loppuvuodesta luultiin, että se oli siinä. 2011 alkoi rytistä uudestaan, vielä pahemmin, eikä siitä niin vain noustakaan. Alas mennään vielä pari vuotta, ainakin 2013 asti. X prosenttia maailman valtioista ja pankeista menee konkurssiin. Alueelliset suursodat alkavat vuosikymmenen lopulla, ja kriisistä selvinneiden taloustoimijoiden pörssiarvot pääsevät loppuvuoden -08 tasolle vasta 2024 - alueellisten suursotien jälkeen ja sotien ansiosta? Sotien jälkeen maailman geopoliittinen asetelma muuttuu totaalisesti; syntyy alueellisten unionien hallitsema maailma, ja niistä muodostuva uusi maailmanjärjestö, Maailman Unioni?

Who knows...

Islam: Tiestitkö tätä Koraanin ja Islamin alkuperästä

[Edit 26.4.2012 lisätty lähdetietoja]

Ajattelin vähän vaihteeksi kirjoittaa jäsenmäärältään maailman toiseksi suurimman uskontokunnan pyhän kirjan, Koraanin, alkuperästä. Pääosa alla olevasta tekstistä on lainattu Baron Bodisseyn Gates of Vienna -blogista.

-----------------------
Muslimit uskovat, että Koraani on sanasta sanaan sellaisenaan Allahilta suoraan tullut, ja että se on kirjoitettu muistiin Mohammedin sanelusta. He uskovat, että Koraani on jokaista kirjainmerkkiä myöten sellaisenaan erehtymätöntä Allahin sanaa. Islamin opin mukaan Koraani on sellaisenaan selkeä, vailla ristiriitoja ja lisäksi Koraanin pitäisi olla muuttumatonta, eli että se olisi säilynyt viimeiset 1400 vuotta ilman ainoatakaan virhettä ja muutosta. Islamin kannalta on kuitenkin ikävää, että mikään näistä ei luononllisestikaan pidä alkuunkaan paikkaansa.

1970-luvun alkupuolella löydettiin Jemenistä Sana'an suuren moskeijan kunnostustöiden yhteydessä joukko vanhoja käsikirjoituksia. Niiden joukossa oli katkelmia varhaisista Koraanin eri versioista ja siihen liittyvistä kirjoituksista. Saksalainen tutkija Gerd-R. Puin, joka on julkaissut pitkähköjä analyysejä islamilaisen uskonnon varhaisista ilmentymistä, pääsi käsiksi näihin dokumentteihin ja sai luvan tutkia niitä vuosien ajan. Tietäen miten arkaluontoinen löydös oli, hän julkaisi vain hyvin vähän tietoja kirjoituksista, kunnes ne oli viimein saatu kokonaan mikrofilmattua ja pysyvä kopio niistä saatu turvallisesti talteen ulkomaille.

Viestissään Christopher Hegerille maaliskuun 13. 1999 Tri. Puin kirjoitti:

"Olin hyvin onnekas — ja edelleen olen — saadessani tutkia yhtä vanhimmista Jemeniläisistä Koraanin käsikirjoituksista, joka on kirjoitettu kaikkein varhaiskantaisimmalla "Hijazi" tyylillä.

Löysin näistä versioita ja erikoisuuksia, joita ei ole tallennettu perinteisissä arabiankielisissä kirjoituksissa kuten qira'atissa (uskonnollinen lukemisto), tai rasm al-masahifissa (Klassinen Koraanin oikeinkirjoitusopas), enkä ti'dad al-ayatissa (Koraanin jakeiden laskujärjestelmä). […]

Jos en olisi saanut pääsyä Sana'assa sijaitsevassa Dar al-Makhtutat al-Yamaniyyassa säilytettyihin Jamanilaisiin Koraanin fragmentteihin, olisin luultavasti löytänyt vastaavat versiot ja erikoisuudet Hijazi-tyylisistä Koraanin kirjoituksista, joita säilytetään Jemenin ulkopuolella monissa kirjastoissa ja museoissa esim. Ranskassa, Iso-Britanniassa, Saksassa, Italiassa tai Kuwaitissa. Kaikkein merkittävintä ehjänä säilynyttä Hijazi-tyylillä kirjoitettua Koraania voi ihailla Kairon islamilaisessa museossa, vain muutaman metrin päässä pääovesta sen oikealla puolella sijaitsevassa erikois-vitriinissä. Se on ollut Egyptissä jo ainakin 1300 vuotta, mutta tietääkseni sen erikoisuuksia ei ole tutkittu ja julkaistu!

Muslimeilla ei näytä olleen minkäänlaista kiinnostusta Koraanin tekstuaaliseen tutkimiseen viimeisten 900 vuoden aikana! Lukuunottamatta länsimaisia seemiläiskielten tutkijoita, jotka aika ajoin löytävät satunnaisia koraanisen tekstin merkityksiä, suurin osa arabiankielen tutkijoista näyttää olevan vastentahtoisia tekemään päätelmiä Koraanin alkuperästä. Syy tämänkaltaiseen laiminlyömiseen on ilmiselvä: Sekä muslimit että suuri osa arabiankielen tutkijoista pitää mitä tahansa varhaista koraanisen tekstin muunnosta vain kirjoitusvirheenä."

Yhteenveto tohtori Puinin löydöksistä julkaistiin The Atlantic Monthly lehdessä vuonna 1999. Jopa silloin, ennen syyskuun 11. iskujen aikaansaamaa länsimaiden havahtumista muslimien herkkänahkaisuuteen, mahdollinen Sana'an käsikirjoitusten poliittinen räjärdysherkkyys tunnustettiin yleisesti.

Kristinusko ja juutalaisuus ovat jo pitkään olleet altistettuina akateemiselle historialliselle tutkimukselle. Nyt näyttäisi viimein tulleen Islamin vuoro:

Tohtori Puin ei ole yksin innostuksensa kanssa. “Jemenin käsikirjoitusten vaikutus tuntuu vieläkin” ,sanoo Andrew Rippin, Galgaryn yliopiston uskontotieteen professori. Hän työskentelee Koraanin tutkimuksen tämän päivän etulinjassa. “Niiden erilainen, vaihteleva sisältö ja jaejärjestys ovat erittäin merkittäviä. Kaikki ovat tästä yhtä mieltä. Käsikirjoitukset osoittavat, että Koraanin tekstin varhainen historia on paljon avoimempi kysymyksille kuin on oletettu: Sen tekstisisältö oli paljon epävakaampaa sen vuoksi sillä oli vähemmän auktoriteettia kuin on aina tähän asti väitetty.”

Tämän päivän Raamatun tutkimuksen standardeilla mitattuna suurin osa Puinin ja Rippinin kaltaisten tutkijoiden asettamista tutkimuskysymyksistä ovat aika vaatimattomia. Islamilaisen viitekehyksen ulkopuolella sellaiset oletukset, että Koraanilla on oma kehityshistoria ja että sitä voidaan näin ollen tulkita myös vertauskuvallisesti, eivät ole kovin radikaalin kuuloisia ajatuksia. Sen sijaan Islamilaisessa viitekehyksessä asia on toisin. “Koraanin historisoiminen veisi pohjan legitiimin pohjan koko muslimiyhteisön historialliselta kokemukselta”, sanoo R. Stephen Humphreys, Islamilaisten opintojen professori Californian Yliopistosta Santa Barbarassa.“Koraani on [muslimi]yhteisön peruskirja, dokumentti, joka sai aikaan sen syntymisen. Ja periaatteessa — joskaan ei ilmeisestikään aina todellisuudessa — Islamin historia on ollut pyrkimystä ja työskentelyä toteuttaa Koraanin käskyt ihmiselämässä. Jos Koraani on vain historiallinen dokumentti, niin koko Islamin uskonnon neljätoistavuosisatainen kilvoittelu on tehty tehokkaasti tarkoituksettomaksi.”

Muslimioppineet usein painottavat, että Koraania ei voi ymmärtää kunnolla muuten kuin sen alkuperäisellä kielellä klassisella arabialla. Mutta tohtori Puin jatkaa, että suuri osa kirjasta on epäselvää, jopa arabiankielen oppineille:

“Koraani julistaa itse olevansa ‘mubeen,’ eli ‘selkeä’“, Puin sanoo. “Mutta jos luet sitä, huomaat että noin joka viides lause on järjetön. Useat muslimit — ja orientalistit — väittävät tietenkin päinvastaista, mutta on faktaa, että viidesosa koraanisesta tekstistä on yksikertaisesti käsittämätöntä. Tämä on aiheuttanut perinteisen ristiriidan koskien käännöksiä. Jos Koraani ei ole [täysin] ymmärrettävissä — edes arabiaksi — niin se on myös käännöskelvoton. Tätä ihmiset pelkäävät. Ja koska Koraani väittää toistuvasti olevansa selkeä muttei ilmiselvästi näin ole — kuten jopa arabiankieltä puhuvat sanovat — kyseessä on selvä ristiriita. Jutun takana on siis jotain muuta.”

Koraanin taustan ja historian selvittäminen alkoi itse asiassa kunnolla vasta viime vuosisadalla. “Aina viime aikoihin asti uskottiin että kaikki mitä muslimit väittivät muistavansa Koraanin alkuperästä ja merkityksestä on totta”, sanoo Patricia Crone, Islamin varhaishistorian tutkija. “Jos tämä oletus jätetään pois, on aloitettava aivan alusta”. Tämä ei ole helppoa, sillä Koraani on välittynyt meille tiukasti vahditun historiallisen tradition kautta, ja tämä perinne on erittäin kritiikin ja anlyysin vastainen.

Edellä todettu on suorastaan vähättelyä, sillä 2000-luvun salafistisen fundamentalismin puitteissa Koraanin kritisointi tai analyysi voi maksaa tutkijalle hänen henkensä. Esimerkkinä Salman Rushdie, joka ei jäänyt huomaamatta, vaikka oli loppujen lopuksi vain islamilaisten kirjoitusten amatööri-kriitikko.

R. Stephen Humphreys, kirjoittaessaan teosta: Islamic History: A Framework for Inquiry (1988), sanoikin selvästi tosiasian, jonka historioitsijat kohtaavat tutkiessaan varhaista Islamia:

"If our goal is to comprehend the way in which Muslims of the late 2nd/8th and 3rd/9th centuries [Islamic calendar / Christian calendar] understood the origins of their society, then we are very well off indeed. But if our aim is to find out “what really happened,” in terms of reliably documented answers to modern questions about the earliest decades of Islamic society, then we are in trouble."

Se tosiasia, että Koraanin historiallis-kriittinen tutkiminen voi olla kuolettavaa, onkin tehokkaasti vähentänyt Koraanin tekstin kriittistä tutkimusta. Mutta kiitos tohtori Puinin ja muiden asiantuntijoiden hiljaisen työn, Koraanin syntyhistoriaan on avautunut kokonaan uusi kuva.

Vuonna 2002, Alexander Stille kirjoitti The New York Timesissa:

"Muslimeille Koraani on kirjaimellinen Jumalan sana, joka tuli enkeli Gabrielin välityksellä Mohammadille: “Tätä kirjaa ei saa epäillä”, Koraani julistaa yksiselitteisesti jo kirjan alussa. Ne tutkijat ja kirjoittajat jotka eivät ole huomoineet tätä varoitusta, ovat islamilaisissa maissa usein joutuneet kuolon uhkausten ja väkivallan kohteiksi, mikä on aiheuttanut kylmiä väreitä yliopistoissa ympäri maailman."

Pelosta huolimatta kourallinen asiantuntijoita on hiljalleen tutkinut Koraanin alkuperää, tarjoten radikaaleja uusia teorioita sen tekstin merkityksestä ja Islamin synnystä.

Christoph Luxenberg, saksalainen vanhojen seemiläisten kielten tutkija, väittää että Koraania on luettu ja käännetty väärin jo vuosisatojen ajan. Hänen työnsä, joka perustuu varhaisimpiin Koraanin kirjoituksiin, paljastaa että osa Islamin pyhästä kirjasta on johdettu varhaisemmista kristillisistä arameankielisistä teksteistä, joita myöhemmät islamilaiset uskonoppineet sitten tulkitsivat väärin valmistellessaan Koraanin uudempia laitoksia, joita luetaan nykyään.

"Christoph Luxenberg" on salanimi, sillä turvallisuussyistä kyseinen saksalainen tutkija haluaa varjella oikeaa identiteettiään. Hänen oli hyvin vaikeaa löytää kustantaja teokselleen “The Syro-Aramaic Reading of the Koran”, vaikka se on tunnustettu laajalti merkittäväksi uudeksi tutkimukseksi alan johtavien asiantuntijoiden piirissä. Beliiniläinen Verlag Das Arabische Buch suostui viimein julkaisemaan tutkimuksen kirjana.

Uhkailut ja painostus ovat vaikuttaneet länsimaiden ei-muslimeihin tutkijoihin. “Pelon ja poliittisen korrektiuden välissä on mahdotonta sanoa muuta kuin imeliä kohteliaisuuksia islamista,” sanoo erään amerikkalaisen yliopiston tutkija, joka turvallisuussyistä haluaa pysytellä nimettömänä, viitaten Yhdysvaltain yliopistojen campuksilla vallitsevaan väkivallan uhkaan sekä laajalle levinneeseen haluttomuuteen kritisoida vieraita kulttuureja.

Vaikka kirjoitusten tulkinta näyttää varsin etäiseltä ja merkityksettömältä toiminnalta, niin tarkalla kristillisten ja juutalaisten kirjoitusten tuktimisella on ollut suuri merkitys kirkon vaikutusvallan vähenemiselle Euroopan henkisessä ja kulttuurisessa elämässä, ja tien avaamisessa sekulaarille ajattelulle. “Muslimeilla on se etu, että he haluavat varoa Euroopan antamaa esimerkkiä, ja he tietävät erittäin hyvin, että kun pyhiä kirjoituksia kerran aletaan kyseenalaistamaan, sitä kehitystä ei voida enää pysäyttää,” tutkija selittää."


Kysymykset eivät ole onneksi vielä loppuneet, ja tohtori Puin on edelleen Koraanin tutkimuksen eturintamassa.

Mikäli tutkimus osoittaa todeksi, että arabien invaasio 600-luvulla tapahtui ensin, ja Koraani sai vakiintuneen muotonsa vasta myöhemmin, niin millainen oli se uskonto tai uskonnot, joka ryyditti arabivalloituksia? Kaikkein uusimpien viimeaikaisten analyysien perusteella näyttää siltä, että Islam on voinut kehittyä jostain niistä erilaisista Kristinuskon muodoista, joita esiintyi useita Arabian niemimaalla 600-luvulla.

Alla oleva lainaus on otettu kirjan; "The Hidden Origins of Islam: New Research into Its Early History" tiivistelmästä. Kirjan ovat toimittaneet Karl-Heinz Ohlig ja Gerd-R. Puin:

"Tavanomaiset historiankirjoitukset Muhammadista ja Islamin varhaisesta kehityksestä perustuvat islamilaiseen kirjallisuuteen, joka ajoittuu yhdeksännelle ja kymmenennelle vuosisadalle - ajalle jopa pari sataa vuotta Muhammadin kuoleman jälkeen vuonna 632. Islamilaisia kirjallisia lähteitä seitsemänneltä tai kahdeksannelta vuosisadalta, jolloin perimätiedon mukaan Muhammad ja hänen välittömät seuraajansa elivät, ei ole juurikaan olemassa. Kaikki mitä tuolta ajalta on säilynyt, on muutamat rakennusten muistokirjoitukset ja valikoima kolikoita.

Jos lähdetään siltä oletukselta, että luotettava historiankirjoitus voi perustua vain sellaisille lähteille, jotka ovat samalta aikakaudelta kuin kuvatut historialliset tapahtumat, johtavaa se nykyiseen syväluotaavan tutkimukseen, joka asettaa Islamin hämärän syntyperän kokonaan uuteen valoon. Kuten kirjoittajat huolellisesti osoittavat, nimi “Muhammad” esiintyy ensimmäisen kerrran syyrialaisissa kolikoissa, joissa on kristillinen ikonografia. Tässä viitekehyksessä nimeä käytettiin kunnianimenä tarkoittaen "kunnioitettu" tai "ylistetty", ja näin ollen se voi viitata vain Jeesukseen Kristukseen [sic!], koska Kristinusko oli tuohon aikaan alueella vallitseva. Samassa kunnianimi-merkityksessä nimi esiintyy Jerusalemin Kalliomoskeijassa, jonka rakensi kalifi Abd al-Malik.

Nämä tässä esitetyt sekä muut löydökset viittaavat siihen, että varhaiset arabihallitsijat kuuluivat johonkin kristilliseen lahkoon. Todellakin, ottaen huomioon todistusaineisto, joka löytyy Koraanista, joka sai lopullisen muotonsa vasta paljon myöhemmin, osoittaa sen keskeisten teologisten oppien olleen peräisin Nikean kirkolliskokousta edeltävän ajan syyrialaisesta Kristillisyydestä. Kielitieteellinen tutkimus viittaa myös siihen, että aramea, joka oli Syyrialaisen Kristinuskon kieli ja yleinen ympäri Lähi-Itää useiden vuosisatojen ajan, vaikutti merkittävästi Koraanissa käytettyyn arabiankielen kirjoitusasuun ja sanastoon. Loppujen lopuksi Islam muodostui lopullisesti erilliseksi uskonnoksi vasta kahdeksannen vuosisadan lopulla ja yhdeksännellä vuosisadalla, ja Koraani kävi läpi historiallista muotoutumisvaihetta vähintään 200 vuoden ajan."

-------------------------
Muslimien tapa rukoilla polvillaan kumartuneena matolla on peräisin 500- ja 600-lukujen Syyrian kirkolta. Samoin käsitys Jeesuksesta vain ihmisenä ja profeettana ovat perua syyrialaiskristityiltä, jotka olivat tuon käsityksen omaksuneet gnostilaisilta (Egyptin koptilainen kirkko taas oli mennyt toiseen gnostilaiseen äärilaitaan: se kielsi kokonaan Jeesuksen ihmisyyden ja julisti hänen olleen täysin henkiolento). On merkille pantavaa, että kristinuskon valtavirran käsitys Jeesuksesta sekä ihmisenä että Jumalana lyötiin kiveen Nikean kirkolliskokouksessa.

On esitetty jopa, että mahdollisesti Mohammed ei sellaisenaan olisi ollut edes historiallinen henkilö, vaan osittain jälkikäteen luotu poliittis-uskonnollinen keulakuva, jossa yhdistyisivät piirteet Syyrian kirkon gnostilaisvaikutteisesta käsityksestä Jeesus Nasaretilaisesta sekä 600-luvun Arabian varhaisesta sotilasjohtajasta. Itse tosin pidän Mohammediksi kutsuttua historiallista Arabian uskonnollista johtajaa olemassaolleena historiallisena henkilönä.
-------------------------

Mikäli länsimainen akateeminen maailma koskaan havahtuu poliittisen korrektiuden aikaansaamasta tylsyydestä, niin uusi Sanaan käsikirjoituksiin ja muihin löydöksiin perustuva Koraanin tutkimus voi tulla mahdolliseksi. Tällöin Islamin pyhä kirja liittyy hebrealaisten ja kristillisten kirjoitusten joukkoon historiallisena dokumenttina, joka on käynyt läpi uudistuksia, muokkauksia ja muutoksia, kuten mikä tahansa historiallinen dokumentti.

Toinen vaihtoehto on, että Islam nousee tällaista mahdollisuutta vastaan. Täydellinen ja tinkimätön Koraanin tutkimus muuttaisi väistämättä Islamin luonnetta, eikä kukaan oleta nykyisen muslimipapiston antautuvan helposti modernille maailmalle.

Islam voi tuntea olevansa pakotettu yrittämään uudelleen jotain vastaavaa kuin muinaisen Alexandrian kirjaston tuhopoltto. Tällä kertaa tosin kaikkien vääräuskoisten dokumenttien tuhoamistehtävä tulee olemaan paljon, paljon laajempi.

-------------------------------
Islam on uskontona vajaa 1500-vuotinen. Se elää siis ikäänkuin omaa 1500-lukuaan, aikaa jolloin Euroopassa keskiaika päättyi, ja renessanssi ja Uusi aika alkoivat nostaa päätään. Tuolloin kristinusko joutui käymään läpi suuria muutoksia uskonpuhdistuksen, valistuksen ja tieteen kehityksen takia. On siis selvää, että Islamin pitäisi käydä läpi oma uskonpuhdistuksensa ja valistusprosessinsa, ja päästä eteenpäin omalta Keskiajaltaan, jotta se voisi ottaa rehellisesti vastaan 21. vuosisadan ja tulevaisuuden.


Pahoin pelkään, että luultavasti tälläkään kertaa muutos ei tosin tule onnistumaan ilman todella verisiä uskonsotia. Myös oleellinen uhka leijuu maailman yllä: Jos Islam ei suostu muuttumaan, vaan Eurooppa ja Länsimaat antavat sille myöten poliittisen korrektiuden nimessä luopuen vapaudestaan, ihmisoikeuksistaan ja demokratiastaan, niin olemme matkalla kohti uutta Keskiaikaa.

---------------------------------------------------------------
----------------------------------------------------
----------
[Edit 26.4.2012] :
Taustatietoja kirjoittajista:

http://en.wikipedia.org/wiki/Gerd_R._Puin
"Gerd Rüdiger Puin (born 1940) is a German scholar and an authority on Qur'anic historical orthography, the study and scholarly interpretation of ancient manuscripts. He is also specialist in Arabic paleography. He was a lecturer of Arabic at Saarland University, in Saarbrücken Germany." [...]

"Gerd Puin was the head of a restoration project, commissioned by the Yemeni government, which spent a significant amount of time examining the ancient Qur'anic manuscripts discovered in Sana'a, Yemen, in 1972, in order to find criteria for systematically cataloging them. According to writer Toby Lester, his examination revealed "unconventional verse orderings, minor textual variations, and rare styles of orthography and artistic embellishment."^[1] The scriptures were written in the early Hijazi Arabic script, matching the pieces of the earliest Qur'ans known to exist. Some of the papyrus on which the text appears shows clear signs of earlier use, being that previous, washed-off writings are also visible on it. In 2008 and 2009 Dr Elisabeth Puin published detailed results of the analysis of Sanaa manuscript DAM (dar al-makhtutat) 01.27-1 proving that the text was still in flux in the time span between the scriptio inferior and the scriptio superior of the palimpsest.^[2][3]
More than 15,000 sheets of the Yemeni Qur'ans have painstakingly been cleaned, treated, sorted, cataloged and photographed and 35,000 microfilmed photos have been made of the manuscripts. Some of Puin's initial remarks on his findings are found in his essay titled the "Observations on Early Qur'an Manuscripts in San'a" which has been republished in the book What the Koran Really Says by Ibn Warraq."

"Ohlig, Karl-Heinz; Puin, Gerd-Rüdiger (2007) (in German). Die dunklen Anfänge. Neue Forschungen zur Entstehung und frühen Geschichte des Islam [The dark beginnings: new research on the origin and early history of Islam] (3rd ed.). Berlin: Verlag Hans Schiler. ISBN 978-389930-128-1. LCCN 2006374620. OCLC 173644215. 

Ohlig, Karl-Heinz; Puin, Gerd-Rüdiger (2009). The hidden origins of Islam : new research into its early history (1st ed.). Amherst, NY: Prometheus Books. ISBN 978-1-59102-634-1. LCCN 2008049316. OCLC 179808111. 

Hans-Caspar Graf von Bothmer, Karl-Heinz Ohlig, Gerd-Rüdiger Puin (1999). "Über die Bedeutung der ältesten Koranfragmente aus Sanaa (Jemen) für die Orthographiegeschichte des Korans. In: Neue Wege der Koranforschung [On the meaning of the oldest Quran fragments from Sana'a (Yemen) on the orthographic history of the Quran. In: New Ways in Quran Research]" (PDF, 0.4 MB). magazin forschung (Saarland University) 1999 (1): 37–40. ISSN 0937-7301"


http://en.wikipedia.org/wiki/Christoph_Luxenberg
"Luxenberg came into the public eye in the years after 2000, following the publication of his first book (or at least the first one under this pseudonym), The Syro-Aramaic Reading of the Koran, which asserted that the language of the early compositions of the Qur'an was not exclusively Arabic, as assumed by the classical commentators, but rather is rooted in the Syro-Aramaic dialect of the 7th century Meccan Quraysh tribe, which is associated in the early histories with the founding of the religion of Islam. Luxenberg's premise is that the Aramaic language, which was prevalent throughout the Middle East during the early period of Islam, and was the language of culture and Christian liturgy, had a profound influence on the scriptural composition and meaning of the contents of the Koran."

"Luxenberg, Christoph (2007) -- The Syro-Aramaic Reading of the Koran - A Contribution to the Decoding of the Koran. Berlin: Verlag Hans Schiler. 2007 ISBN 3-89930-088-2."


http://en.wikipedia.org/wiki/Karl-Heinz_Ohlig
"Karl-Heinz Ohlig ( Born 1938 in Koblenz) is a German professor of Religious Studies and the History of Christianity at the University of Saarland, Germany.
He is the co-editor with Gerd Rudiger Puin of the book Die dunklen Anfänge. Neue Forschungen zur Entstehung und frühen Geschichte des Islam ["The Hidden Origins of Islam: New Research Into Its Early History" (Hans Schiller Verlag, 2005/Prometheus Books 2008)], which argues that Islam was not originally conceived as a distinct religion.

Ohlig and Puin's thesis propounds that according to the evidence of Arab coinage, and the inscription in the Dome of the Rock in the late 7th century, with the letters MHMT and the term Muhammad meaning "the revered" or "the praiseworthy" and the Dome's bearing Christian symbols such as crosses, it suggests that the term Muhammad was a Christian honorific title referring to Jesus, as in the hymn of the mass ("praise be to he that comes...")"

"Fundamental Christianity: In the tension of Christianity and Culture Kosel, 1986 
Religion in the History of Mankind: The Development of Religious Consciousness, 2002 
One Or Three: From The Father Of Jesus To The Trinity, Matthias-Grünewald-Verlag, 1999 ISBN 378672167X (German); Peter Lang Pub Inc, 2003 ISBN 3631503377 (English) 
The Hidden Origins of Islam: New Research Into Its Early History, Hans Schiller Verlag, 2005 ISBN 3899301285 (German); Prometheus Books, 2008 ISBN 1591026342 (English)
(ed), Der frühe Islam: eine historisch-kritische Rekonstruktion anhand zeitgenössischer Quellen, Hans Schiller Verlag, 2008 ISBN 3899300904 (German)"


Tunnetun kirjoittajan Ibn Warraqin kirja-arvostelu Luxenbergin löydöistä Guardianissa, keskittyy ns. neitsyt-teemaan.:
http://www.guardian.co.uk/books/2002/jan/12/books.guardianreview5
"This naturally leads to the most fascinating book ever written on the language of the Koran, and if proved to be correct in its main thesis, probably the most important book ever written on the Koran. Christoph Luxenberg's book, Die Syro-Aramaische Lesart des Koran, available only in German, came out just over a year ago, but has already had an enthusiastic reception, particularly among those scholars with a knowledge of several Semitic languages at Princeton, Yale, Berlin, Potsdam, Erlangen, Aix-en-Provence, and the Oriental Institute in Beirut.

Luxenberg tries to show that many obscurities of the Koran disappear if we read certain words as being Syriac and not Arabic. We cannot go into the technical details of his methodology but it allows Luxenberg, to the probable horror of all Muslim males dreaming of sexual bliss in the Muslim hereafter, to conjure away the wide-eyed houris promised to the faithful in suras XLIV.54; LII.20, LV.72, and LVI.22. Luxenberg 's new analysis, leaning on the Hymns of Ephrem the Syrian, yields "white raisins" of "crystal clarity" rather than doe-eyed, and ever willing virgins - the houris. Luxenberg claims that the context makes it clear that it is food and drink that is being offerred, and not unsullied maidens or houris.

In Syriac, the word hur is a feminine plural adjective meaning white, with the word "raisin" understood implicitly. Similarly, the immortal, pearl-like ephebes or youths of suras such as LXXVI.19 are really a misreading of a Syriac expression meaning chilled raisins (or drinks) that the just will have the pleasure of tasting in contrast to the boiling drinks promised the unfaithful and damned."

"The pen name "Ibn Warraq" (Arabic: ابن وراق‎, most literally "son of a papermaker") is used due to his concerns for his personal safety; Warraq stated, "I had fear to become the second Salman Rushdie."^[10] It is a name that has been adopted by dissident authors throughout the history of Islam.^[11] The name refers to 9th century skeptical scholar Muhammad al Warraq.^[12] Warraq adopted the pseudonym in 1995 when he completed his first book, entitled "Why I Am Not a Muslim".^[13] He is the author of seven books, including Why I Am Not a Muslim (1995), The Origins of the Koran (1998), The Quest for the Historical Muhammad (2000), What the Koran Really Says: Language, Text and Commentary (2002) and Defending the West: A Critique of Edward Said's Orientalism (2007). He addressed the United Nations "Victims of Jihad" conference organized by the International Humanist and Ethical Union, alongside such speakers as Bat Ye'or, Ayaan Hirsi Ali, and Simon Deng."


Eli pitäkööt viileät rusinansa ;)

Edessä on vuosisadan pahin talouslama ja suurin globaali poliittinen mullistus sitten Toisen Maailmansodan

Nyt se on sitten pikku hiljaa selvää kaikille. Vaikka tämä onkin toistoa, sanon vielä uudestaan, että edessä on vuosisadan pahin, maailmanlaajuinen talouskatastrofi. Ensimmäisenä kaapista tuli ETLA:n entinen johtaja Siksten Korkman viime viikolla, ja tänä aamuna Jopa Jyrki "USA:n-taantuma-ei-vaikuta-Suomeen" Katainenkin joutui myöntämään, että tilanne on pahempi kuin 90-luvun laman alla [1]. Itse asiassa tilanne on niin pelottava, että Valtionvarain ministeriö mieluummin heittää pyyhkeen kehään, ja kieltäytyy antamasta tarkkaa ennustetta ensi vuoden taloudesta [2], vaikka kaikille on jo selvä, että viralliset talouden "kasvu"luvut kääntyvät roimasti pakkaselle. Ja todellisuudessahan, inflaatio huomioon ottaen, Suomenkin talous on ollut pakkkasella jo ainakin vuoden alusta asti [3]. Samoin on myös USA:ssa, jossa BKT on ollut inflaatio huomioiden laskussa jo viime vuoden marraskuusta asti, eli tuo maailman suurin kansantalous rypee siis lamassa, eikä se ole vasta kuin alullaan.

USA:n keskuspankin päätös laskea korko lähes nollaan on viimeinen paniikkiratkaisu ennen romahdusta. FED:illä ei enää ole tämän jälkeen mitään keinoa edes yrittää vaikuttaa korkotasoon, laskuvaraa kun ei käytännössä enää ole. LEAP:n ennuste, että USA:n talous sekä dollari romahtavat, ja vievät mukanaan koko maailmantalouden suohon ensi kesään mennessä [4], näyttää päivä päivältä todennäköisemmältä. Ainoa keino, millä FED pystyy vielä lykkäämään USA:n talouden romahdusta muutamia kuukausia, on alkaa painamaan dollareita liikenteeseen kuin viimeistä päivää. Paha kyllä tämä johtaa väistämättä jätti-inflaatioon ja dollarin vessapaperisoitumiseen, kuten olen kirjoittanut [5]. Toisaalta FED on antanut painokoneiden käydä yhä suuremmalla volyymillä jo pitemmän aikaa. Liikenteessä olevien dollarien määrä on nimittäin yli tuplaantunut viimeisen vähän yli vuoden aikana, ja varsinkin viime keväästä lähtien [6].

Kirjoitin talouden kehitysnäkymistä marraskuun lopulla koosteen [7], jossa käsittelin maailman kehitystä seuraavan vuosikymmen perspektiivillä, ja vähän pitemmälläkin aikavälillä. Vielä vuosi sitten syksyllä ja viime keväänä ja kesänä minulle naureskeltiin synkkien talousnäkymien maalailuni takia, ja pyydettiin "nätisti" pitämään turpani ummessa asioista, joista en tiedä. Näin siltikin, että analyysien pohjalla on minua viisaampien, taloustutkijoiden ja asiantuntijoiden, raportit. LEAP-instituutti ennusti jo 2006 tänä vuonna alkaneen maailmantalouden rytinän aikataulun ja syvyyden suhteellisen tarkasti. Heidän laskelmiaan ei vain haluttu silloin uskoa, eikä haluta vieläkään. Rohkein arvio, mitä julkisuudessa on nykyisen talouslaman kestosta annettu, arveli talouden kääntyvän nousuun joskus 2010 kieppeillä. LEAP on eri mieltä; USA:han ja Pohjois-Amerikkaan povataan 7-10 vuoden lamaa, ja Euroalueelle 4-7 vuotista lamaa (EU:n ydin nousee lamasta ehkä jo joskus 2011 - 2013 välillä, mutta periferiassa, kuten Suomessa, saamme nauttia lamasta vielä jonnekin 2013 - 2015 asti.

Kriisin suurin globaalit seuraus ensi vuosikymmenellä, USA:n supervalta-aseman romahduksen ja dollarin maailmankartalta häviämisen ohella, olemaan EU:n kaltaisten alueellisten unionien ja niiden alueellisten yhteisvaluuttojen nousu. USA:n ylivalta-aseman romuttuminen tekee tilaa tälle uudelle moninapaiselle maailmantalouden järjestykselle [8].

Georgian kriisi merkitsee paluuta supervaltapolitiikkaan

Kaksi viikkoa sitten alkanut Georgian sota on aloittanut uuden vaiheen koko Euroopan ja mahdollisesti koko maailman turvallisuuspoliittisessa historiassa.

On syytä myöntää konkreettiset tosiasiat, eli se, että Saakasvilin päivät Georgian presidenttinä ovat pian luetut, ja edessä on vallanvaihdos, haluttiin sitä eli ei. Saakasvili joutuu kantamaan vastuun sodasta ja väistymään. On varmaa, että uusi hallitus ei ole länsimielinen. Siitä pitää huolen Venäjä, joka vetäytymisestä huolimatta pitää hallussaan Abhasiaa ja Ossetiaa, sekä miehittää ja valvoo edelleen perustamiaan puskurivyöhykkeitä; Armeija vetäytyi mutta ”rauhanturvaajat” ovat tulleet tilalle. Georgian armeija on lyöty, maa on pilkottu. Saakasvili tullaan syrjäyttämään, ja tilalle tulee Moskovan luottomiehet. Näin koko Kaukasus on jälleen Venäjän hallinnassa.

Kriisin syistä ja taustoista on ollut mediassa jos jonkinlaista kirjoittelua, mutta kaikkein silmiinpistävin, ja samalla turvallisuuspoliittisesti merkittävin tosiasia on jäänyt varsin vähälle huomiolle: huolimatta ärtyneestä diplomatiasta ja kovenneesta kielenkäytöstä, USA jätti Georgian loppujen lopuksi yksin. Sympatioista ja henkisestä tuesta huolimatta USA ei ole tehnyt mitään konkreettista estääkseen Venäjää ottamasta Georgiaa takaisin etupiiriinsä.

Georgian kriisin ydin: suurvaltojen etupiirijako

Georgian kriisi tuo turhankin selvästi mieleen asetelman Unkarin kansannousun taustalla. Tuolloin USA piti kiinni toisen maailmansodan aikana Jaltalla Stalinin kanssa tehdystä etupiirijaosta; länsi ei puuttunut Unkarin kansannousuun ja vastaavasti Neuvostoliitto ei puuttunut Suezin kriisiin. Ulospäin molemmat maat tietenkin pitivät yllä aggressiivista sanailua ja diplomatiaa, mutta toisen varpaille ei käytännössä astuttu. Näin näyttäisi olevan nytkin tilanne. USA ei käytännössä ole puuttunut Georgian sotaan, ja on jättänyt kriisin EU:n ja ETYJ:n hoidettavaksi. Venäjän näennäinen välinpitämättömyys Yhdysvaltojen diplomaattisen painostuksen edessä viittaa tähän. Onko Washington siis tehnyt uuden etupiirisopimuksen Moskovan kanssa, ja mitä se saa tällä kerralla vastineeksi? Liittyisikö tähän Yhdysvaltojen into varmistaa asemansa Lähi-Idässä ja päästä käsiksi Iranin öljyvaroihin?

Syy USA:n suostumiseen uuteen etupiiri jakoon lienee USA:n asemaa uhkaava vaikea talouskriisi ja Kaukasuksen muuttunut strateginen tilanne. Yhdysvallat pyrki NL:n hajoamisesta asti pääsemään käsiksi Kaspian ja Keski-Aasian alueen öljy- ja kaasuvaroihin. Suunnitelma oli, että alueen energiavarat kulkisivat Georgian ja Turkin kautta Venäjän ohi länteen, mistä syystä USA otti Georgian liittolaisekseen. Venäjä sai kuitenkin viime kuun alussa estettyä nämä hankkeet solmimalla yhteistyösopimukset Azerbaidzhanin ja Turkmenistanin kanssa, jolloin Gazprom ja muut venäläisyhtiöt saivat käytännössä alueelta kaasun ja öljynvientimonopolin. Näin Venäjä onnistui lopullisesti pysäyttämään amerikkalaisten yritykset saada hallintaansa Kaspian alueen energiavarat. Venäjä sulki Kaukasuksen portin amerikkalaisten edessä ja näin Georgia menetti Yhdysvalloille tarjoamansa geopoliittisen edun. USA:lla ei ole enää strategista intressiä pitää kiinni Georgiasta.

Paluu supervaltaintressien politiikkaan

USA:lla on edessään vakava taloudellinen kriisi, joka pahimmillaan uhkaa sen asemaa supervaltana. Maan talousongelmat ovat pohjimmiltaan seurausta talouden ylisuuresta öljyriippuvuudesta ja rakenteellisista ongelmista. Avain tämänkin kriisin taustojen ymmärtämiseen on nimenomaan taistelu öljyn saatavuudesta. Pitääkseen yllä talouskasvuaan ja pysyäkseen maailman johtavana supervaltana USA:n on joko hyvällä tai pahalla päästävä käsiksi Iranin öljyyn. Yhdysvallat on pyrkinyt parantamaan suhteita Teheraniin ja harkinnut suoraa vuoropuhelua Iranin kanssa. Mielenkiintoista onkin, että amerikkalaisten öljy-yhtiöiden pääsy Iranin öljykentille on osa Iranille tarjottua ”kannustinpakettia”, jos Teheran suostuu lopettamaan uraanin rikastuksen. Samaan aikaan USA kuitenkin jatkaa edelleen voimiensa keskittämistä Persian lahdella.

Venäjä haluaa palauttaa oman supervalta-asemansa. Siihen se nimenomaan tarvitsee sekä Keski-Aasian ja Kaspian alueen enegiavaroja, että Ukrainaa. Jo 80-luvun alussa amerikkalaiset strategia-asiantuntijat laskivat, että Neuvostoliitto ei voisi olla supervalta, jos Ukraina eroaisi siitä, sillä se muodosti niin tärkeän osan maan alueesta, väestöstä, sekä raudan, hiilen ja ennen kaikkea viljan tuotannosta. On nimittäin laskettu, että ilman omia puutarhapalstojaan kolmasosa venäläisistä olisi kuollut 90-luvulla nälkään Ukrainan viljan virratessa Venäjän sijasta lännen markkinoille.

Ei ole mikään sattuma, että NATO viime kevään huippukokouksessaan lykkäsi ”toistaiseksi” Ukrainan ja Georgian jäsenyyttä puolustusliitossa. Huolimatta siitä, että muodollisesti jäsenyys kaatui Länsi-Euroopan NATO-maiden vastustukseen, taustalla oli todennäköisesti vaihtokaupat. Näin siksi, että kuun alussa pidetyssä Shanghain Yhteistyöjärjestön SCO:n kokouksessa Venäjä, Kiinan suostumuksella, puolestaan lykkäsi ”toistaiseksi” Iranin ja Pakistanin jäsenyyttä Euraasian talous- ja sotilasliitossa, mikä olisi antanut Iranille turvatakuut USA:ta vastaan.

Sattuma ei ole sekään, että USA:n viimeaikainen lisääntynyt voimien keskittäminen Persianlahdelle ja Venäjän joukkojen keskittämiset Kaukasukselle ovat myös tapahtuneet samaan aikaan. USA on tällä hetkellä keskittänyt alueelle 75% kaikesta laivastostaan ja yli puolet maavoimiensa taistelujoukoista. Lähestyvien presidentinvaalien johdosta iskua Iraniin on kuitenkin lykätty vaalien yli, ja republikaanihallinto on liennyttänyt maan suhteita Iraniin saadakseen öljyn hinnan alas, ja edistääkseen McCainin läpimenomahdollisuuksia. Israelilaisten tiedustelulähteiden mukaan heinäkuun huipusta alentunut öljyn hinta nimenomaan johtuisi Iranin ja USA:n salaisesta sopimuksesta, jossa maat sopivat, että Iran lisäisi öljynvientiään, ja USA taas liennyttäisi sotilaallista uhkaa ja vähentäisi diplomatialla jännitystä Lähi-Idässä. Syy sopimuksen paljastamiselle lienee Israelin ärtymys USA:n viivyttelyyn Iraniin tehtävän iskun suhteen.

Venäjän paluu supervallaksi – Hyvästit Suomen NATO-optiolle

Venäjä on Putinin johdolla vakaasti päättänyt palauttaa itselleen NL:n romahduksessa menettämänsä supervalta-aseman, ja sillä on myös siihen tarvittava voima ja kyky, sekä tarvittavat suurvaltapoliittiset olosuhteet. Ikävä kyllä tämä tulee koitumaan Ukrainan kohtaloksi, sillä Georgian sota oli Venäjälle vain sivustan varmistus operaatio, ja maan uuden sotilaallisen voiman julistus, jolla se varmisti Kaukasuksen hallinnan ennen varsinaista päämääräänsä. On selvää, että Ukraina tullaan palauttamaan Moskovan valtapiiriin, joko hyvällä tai pahalla.

Suomen kannalta on joka tapauksessa selvää, että ikkuna NATO-jäsenyyteen on sulkeutunut. Suomen NATO-optio tuli ja meni jo 90-luvulla. Venäjä joutui nielemään katkerana Baltian maiden jäsenyyden läntisessä puolustusliitossa, koska se oli 90-luvun lopulla sekä taloutensa että sotilaallisen voimansa puolesta NL:n romahduksen jälkeisessä aallonpohjassa, eikä sillä ollut todellista voimaa tai kykyä estää niiden NATO-jäsenyyttä. Tilanne on kuitenkin nyt aivan toinen. Nykyisessä tilanteessa voimansa tunnossa asemiaan palauttava Georgian sodan aiheuttamien suurvaltapoliittisten muutosten jälkeen Venäjä pitäisi Suomen NATO-jäsenyyttä lähinnä itseensä kohdistuvana provokaationa, ja on selvää, ettei Venäjä sitä nykyisten olosuhteiden vallitessa sitä suvaitsisi, kuten ei Georgiankaan kohdalla. NATO:lla ei ole Suomessa juurikaan geopoliittisia intressejä, toisin kuin Venäjällä, jolla olisi sodan tullen tarve turvata Pietarin alueen ja varsinkin Kuolan niemimaan tukikohtien turvallisuus. Nykyinen liittoutumaton Suomi muodostaa Venäjälle tärkeän puskurivyöhykkeen länteen päin, ja on selvää, että maamme NATO-jäsenyys muuttaisi oleellisesti tilannetta.

On huomattava, että vakaasti takaisin supervallaksi aikovalla Venäjällä on naapurissaan enää vain kaksi NATOon kuulumatonta maata, jotka eivät, ainakaan toistaiseksi, ole vielä sen etupiirissä; Ukraina ja Suomi. Toivottavasti jokainen tajuaa mitä tämä merkitsee, ja osaa tehdä tarvittavat johtopäätökset.

USA: 150 pankkia menossa konkurssiin

No huh huh!:

"Luottokriisin leviäminen voi kaataa Yhdysvalloissa lähikuukausien aikana jopa 150 pankkia, [...]

Yhdysvaltain viranomaiset varautuvat pankkien kaatumisiin asuntojen hintojen laskun jatkuessa edelleen. Yhä useammat lainanottajat eivät enää selviä lainamaksuistaan. [...]

Suurten asuntoluotottajien Fannie Maen ja Freddie Macin kohtalo on oleellisen tärkeä pankeille, jotka ovat ostaneet suuren määrän niiden liikkeeseen laskemia velkakirjoja."


Sillä lailla. Vieläköhän jostain löytyy hyväuskoisia ihmisiä, jotka uskovat kun pankki- ja pörssisedät vielä toistelevat kuuluisia mantrojaan: "Pahin on jo ohi", "Kriisin pohja on jo ohitettu" ja "Odotettavissa voimakasta talouskasvua"?

Tosiasia on, että USA ja dollari tulevat romahtamaan ja maailmantalouden keskipiste tulee siirtymään Eurooppaan seuraavan 10 vuoden aikana. Paluuta vuoden 1945 jälkeiseen aikaan ei enää ole, sillä maailma on siirtymässä uuteen aikakauteen taloushistoriassa.

"Bye bye beautiful!"


Vinkki: Jos jollakulla on ylimääräistä rahaa, niin talouskriisin ohessa riehuvan elintarvikekriisin vuoksi antaisin ilmaisena sijoitusvinkkinä, että kannattaa ostaa maatalousmaata tai kaivososakkeita, erityisesti fosfaattikaivokset tulevat olemaan in. Myös öljy-yhtiöiden osakkeita kannattaa ostaa, varsinkin vakaiden öljyntuottajamaiden yhtiöiden, mm. Statoilin ja BP:n, sekä tietty venäläisten alan yhtiöiden osakkeita.