Kataistrofi - Kun päivänpolitiikka menetti merkityksensä

Suomi on pahemmassa kusessa kuin koskaan viime sodan jälkeen, tai itse asiassa sitten sortovuosien.

Suomi, sen talous, yhteiskunta ja ihmiset ovat suistumassa erittäin pahaan taloudelliseen ja sitä myöten myös yhteiskunnalliseen kriisiin, eikä tätä kriisiä voida enää välttää. Ei, vaikka maahan saataisiin mikä hallitus hyvänsä, sillä tärkeimmät strategiset päätökset tuhon varmistamiseksi on jo tehty.

Kataisen hallituksen viimeisten kahden vuoden aikana tekemät ratkaisut ovat merkitsevät sitä, että olemme kaikki samassa veneessä - tai pikemminkin orjakaleerissa - jossa Suomi-neito on kahlittu JykäJutan toimesta eurotalouden uppoavan orjakaleerin soutupenkkiin, ja laiva on juuri seilannut vasta talouden trooppisen hurrikaanin laidalle, sillä kriisi tulee kestämään vielä vuosia.

Kyse ei ole vain pahimmasta talouskriisistä sitten 30-luvun laman, kyse on maailmanlaajuisesta järjestelmäkriisistä, joka tekee lopullisesti selvää vuonna 1945 syntyneestä maailmanjärjestyksestä - myös taloudellisesti. Se, mitä nyt ollaan näkemässä, vetää vertoja vähintäänkin NL:n romahtamiselle, mutta ei - valitettavasti - siten että EU romahtaisi, vaan siten että Euroopan kansojen vapaus, itsenäisyys ja hyvinvointi romahtavat. Ne, samoin kuin kaikki muukin mahdollinen, tullaan uhraamaan sen eteen, että Eurostoliitto saadaan pidettyä kasassa.

Kun talous viimeinkin, joskus aikaisintaan 3-4 vuoden - todennäköisesti vasta 5 vuoden - päästä alkaa näyttää pieniä elpymisen merkkejä, on Euroopan kansojen varallisuus, merkittävä osa kansalaisvapauksista, demokratia sekä kansallisvaltiot ja niiden itsenäisyys uhrattu talouden molokin alttarilla, ja kansat sekä niiden vauraus tyhjiin ammenettuina tippuvat kuin kuolleet lehdet, suoraan suurpankkiirien syliin - juuri sen saman banksteri- ja euroeliittiporukan joka alusta alkaen suunnitteli euroon ja talousjärjestelmään ne muka näennäiset "valuviat", joiden he lopulta tiesivät kaatavan kaiken heidän syliinsä.

Tervetuloa Uuteen Uljaaseen 2020 luvun Eurooppaan, joka on maailmantalouden keskus ja talouden Supervalta, mutta jossa "demokratia" on yhtä onttoa ja "uskottavaa" kuin kuin Neuvostoliitossa, työntekijöiden palkat ja työolot kehnot kuin Kiinassa, tuloerot kuin Brasiliassa, ja poliisi pamputtaa yhtä kovaa kuin Venäjällä.

Ja kun me olemme kaikki yhdessä saapuneet - tai siis raahustaneet peloteltuna - sisään tähän ihanuuden gulagiin, kiittäkäämme aivan erityisellä lämmöllä euroblondia ja Pöljän lapsineroa siitä, että he johdattivat meidät - vähän kuin Mooses (muttei sinne päinkään) - luvatusta maasta orjuuden pesään - Uuteen Eurooppaan.

Sen pituinen se.

Suomen hallitus kaatuu alkuvuodesta 2013

Ja jälleen kerran rohkenen ennustelemaan:

Suomen hallitus kaatuu alkuvuodesta 2013. Siis vuoden -13 ensimmäisellä neljänneksellä.
Kehtaan ennustaa tätä, koska ensinnäkin tiedän, millainen talousmyrsky on iskemässä täydellä voimallaan Suomeen tänä vuonna, ja toiseksi, koska tiedän, miten suuria leikkauksia valtiontalouteen tullaan tarvitsemaan tänä ja ensi vuonna.

Kuten tiedämme, sopivat hallituspuolueet budjetissa, että viime keväänä suunnitellut leikkaukset budjettiin tehdään etupainotteisesti, eli tänä keväänä. Nämä leikkauspäätökset tehtiin viime kesänä, kun hallituksella oli vielä harhaluuloja talouden tilasta. Silloin luultiin, että pääosin näillä leikkauksilla pärjätään ainakin hallitustaipaleen alkupuoli. Tosin kyllä se varaus tehtiin, että lisäleikkauksia "saatetaan tarvita" jos taloustilanne huononeen. Miten niin jos?

Keväällä tehtävät leikkaukset tulevat kirpaisemaan jo jonkin verran maamme heikompiosaisia, mutta muutaman kuukauden kuluessa tulee viimeistään selväksi, että taloustilanteemme edellyttäisi paljon, paljon suurempia leikkauksia. Mutta tarvittavan suuruisiin leikkauksiin ei ole hallituksella poliittisesti varaa, sillä edessä on marraskuussa kuntavaalit. Mitään dramaattisempaa ei uskalleta tehdä ennen niitä.

Siksi hallitus tekeekin kaikkein kovimmat leikkaukset vasta kuntavaalien jälkeen. Toki Kokoomus pyrkii kuitenkin jo keväällä ajamaan läpi mahdollisimman kovia leikkauksia, mutta kuitenkin kaikkein pahimmat lisäleikkaukset tullaan keväällä suunnittelemaan iskettäviksi pöytään vasta kuntavaalien jälkeen.

Mutta jo keväällä hallituksen budjettileikkaus-saunassa koetellaan valmiiksi kipurajoja. Isketään niin paljon löylyä kuin mahdollista, että miten isoja leikkauksia kestetään, kunhan vain hallitus pysyy vielä kasassa. Tästä sitten toteutetaan keväällä sen verran, mitä uskalletaan ennen vaaleja, ja loput siirretään vaalien yli. Tämä luonnollisesti repii kaikkein eniten vasemmistopuolueiden selkänahkaa.

Mutta mutta, entäpäs jos kuntavaaleissa tulee Jytky2 ?

Mikä onkaan hallituksen kohtalo, jos vasemmiston kylki vuotaa jo keväisten leikkausten takia verta kuntavaaleihin asti, ja kuntavaalit iskevän vielä ison ja syvän iskun lisää?

Jos tai kun tulee kakkosjytky, ja heti sen jälkeen tulee eteen isoja lisäleikkauksia, laskee se dramaattisesti vasemmistopuolueiden kipurajaa. SDP ja Vasemmistoliitto saavat kerrankin tuntea, mitä tarkoittaa Kataisen "vastuullisuus". Silloin keväällä sovitut kipurajat eivät enää pidäkään.

Silloin viimeistään alkaa löylyt olla niin kovia, että SDP ja Vasemmistoliito joutuvat huomaamaan, että tokihan sitä heilläkin on itsesäilytysvaisto, ja että jos tässä hallituksessa jatketaan, edessä on liian iso poliittinen kuolema.

Eikä kestä Kokoomuksenkaan rahkeet enää. Tästä hallituksesta tulee monin verroin vihatumpi kuin Ahon-Viinasen porukasta. Jyrki Katainen ei halua jäädä historiaan Suomen vihatuimpana lama-pääministerinä Otto Wille Kuusisen seuraan. Eikä varsinkaan hän halua olla presidenttinä silloin, jos rahaliitto hajoaa.

Siksi hallitus kaatuu.


----------------
-----

[Edit: Korjattu virhe, väärä vuosiluku. Siis vuosi 2013, ei -12]

Terrorismi, tekopyhyys ja aatteellinen sokeus

No niin, terrorismi on aktivoitunut Ruotsin maaperällä. Sanon terrorismi, sillä terroristit sinänsähän ovat olleet maassa aktiivisia jo pitempään. Tällainen väkivalta on luonnollisesti erittäin tuomittavaa, se on selvää.

Mutta se mikä tässä asiassa ottaa pattiin on se yli järjen käyvä tekopyhyys, jolla Ruotsin media, ja osin suomalaisetkin journalistit, ovat jälleen kerran reagoineet tapahtuneeseen. Väkivalta ja terrorismi on kyllä tuomittu, mutta lähes samaan hengenvetoon on kauhisteltu ja pelätty sitä, että ”Kamalaa kun nyt rasismi ja islamofobia saavat tuulta alleen”.

Yrittämällä kääntää huomion ja islamismin vastavoimiin ja ”suvaitsemattomiin” media ikään kuin pyytelee terroristeilta anteeksi sitä, että on uskallettu olla niinkin selkärankaisia, että on tehty oikein ja tuomittu terrorismi sekä väkivalta.

Toimittajat istuvat näppäimistöjensä äärellä, poliittisen korrektiuden jäätävä nyrkki perseessään ja kylmä hiki otsalla, miettien kuumeisesti keinoja, että miten tämäkin tapaus saataisiin käännettyä rasistien ja suvaitsemattomien, tai vähintäänkin valkoisen miehen ja länsimaisen imperialismin syyksi. Sitä kun ei haluta eikä uskalleta myöntää, että syyt löytyvät maahanmuuttopolitiikasta sekä terrorismin taustalla kummittelevasta, uskontoa esittävästä totalitaristisesta ideologiasta.

Tilanne muistuttaa tältä osin Ketosen ja Myllyrinteen sketsiä, jossa hiihtäjä syyttää dopingin käytöstä natseja, kun ei itse pysty myöntämään, että vika löytyy omalta tililtä: ”Natsit. Ne on paljon kaikenlaista pahaa saanu aikaan ja nyt myös tämän”.

Sama selkärangaton tekopyhyys ilmeni äsken Tampereen joukkomurhan yhteydessä; Niin kauan kuin syylliseksi epäiltiin (lue: toivottiin) rasistisin motiivein liikkeillä ollutta suomalaista, pidettiin yllä kovaa kohua. Kun syylliseksi hirvittävään terroritekoon, murhapolttoon, paljastui maahanmuuttaja, älämölö vaikeni, ja porukalta meni kieli solmuun, että ”perhana sentään kun kustiin omille nilkoille”. Tahtomattaan rasismikouhkaajat kusivat bensaa maahanmuuttokriittisyyden liekkeihin.

Kun Tampereen polttojoukkomurhaa ei saatukaan valkoisen rasistin syyksi, koitettiin tapaus nopeasti painaa alas, samoin kuin aikoinaan Sellon tapaus, ettei vaan rasismi tai maahanmuuttokriittisyys, tai suomeksi sanottuna yleensäkään mikään niin kutsuttujen mokuttajien aatteelliseen agendaan nähden vastakkainen näkemys, saisi lisänostetta.

Myös Uuden Suomen blogipalvelussa tapahtunut James Hirvisaaren blogin sensurointi edustaa osittain samaa tekopyhää linjaa, huolimatta hänen kärjistävästä tyylistään esittää asia. Kun syyttävä sormi osoittaa juuri sinne minne sen pitääkin, eli ns. mokuttajiin tai suvaitsvaistoon, jotka holtittomalla maahanmuuttopolitiikalla ja totalitaristisen ideologian myötäilyllä ovat vähintäänkin osasyyllisiä siihen, että islamilainen terrorismi on päässyt juurtumaan Euroopan maaperälle, niin seuraa jo tutuksi tullut kukkahattuinen selkäydinreaktio, joka vaivaa toimittajien ohella koko eliittiä: Kyvyttömyys ja haluttomuus nähdä omassa ruusuisessa maailmankuvassa mitään vikaa ja väärä johtaa siihen, että Väärä mielipide™ sensuroidaan.

On mielenkiintoista seurata, miten tämä vaikuttaa Suomen vaaleihin. Ruotsissa aletaan varmaan aika pian syyllistämään terrori-iskuista vähän maahanmuuttoa kohtaan kriittistymään päin ollutta ilmapiiriä ja Ruotsidemokraatteja, että he ovat silkalla olemassaolollaan saaneet terroristit provosoitumaan. Maan Afganistan politiikkahan, terroristien maahanmuutto tai ainakaan monikulturismi ei tietenkään voi olla syynä, vai mitä? Ja tästä on vain pieni loikka siihen, että joku Suomessakin yrittää pelata tätä korttia persuja vastaan, tyyliin: ”Teidän vika jos täälläkin joskus paukkuu, kun olette aikaan saaneet maahanmuuttovastaisen ilmapiirin”, tms.

Muuten, Islamin mukaan päivän sana eli tekopyhyys, arabiaksi munafaqah, on kuolemalla rangaistava synti. Jos siis yksittäinen tekopyhä mokuttaja on uussuomenkielisesti ilmaistuna munafakki, saavat selkärangattomat munafakit islamistisen terrorismin levitessä lopulta sen, mitä ovat omalla politiikallaan ja toimillaan kerjänneet.

-----------
-----
--
P.S. Munafaqah toimii myös englanniksi, myös street talkilla:

-Yo munafakaz!

Myös äänneasu munafag on lähellä..

Eurovaalit, Jussi Halla-aho ja Perussuomalaisten sisäinen skisma

Kuten viikko sitten jo lehdistä ja medioista luimme, Jussi Halla-aho ei ole ehdolla Perussuomalaisten listalla tulevissa eurovaaleissa. Näin on päättänyt yksimielisesti Perussuomalaisten puoluehallitus lauantain 28.3 kokouksessaan.

Syyt tähän olivat ja ovat monet, ja se oli odotettavissa. Puoluehallitukseen ja Timo Soiniin on kohdistunut asiaan liittyen todella kova poliittinen paine ja painostus. Asialla ovat olleet muut puolueet, media, oma kenttäväki, Halla-ahon tukijat, ja jopa syyttäjävirannomaiset.

Ei ole mikään sattuma, että apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske siirsi päätöstään Halla-ahoa koskevassa syyteharkinta-asiassa aina samoille päiville, kuin Perussuomalaisten puoluehallitus oli koolla päättämässä eurovaaliehdokkaista. Alunperin PS:n puoluehallituksen piti kokoontua Helmikuun 10. päivä päättämään eurovaaliehdokkaista. Kokous peruuntui jokakeväisen influenssan aiheuttamien sairastumisten vuoksi, ja kokous siirrettiin Maaliskuun alkuun. Yllättäen syyttäjä ilmoitti lykkäävänsä päätöstä Halla-ahon syyteharkinnassa samalle päivälle kuin puoluehallitus siirsi kokoustaan. Kun puoluehallitus sitten kokousessaan valitsikin muita ehdokkaita, valtakunnansyyttäjä siirsi päätöstään seuraavalle puoluehallituksen kokouspäivälle. Kun silloin valittiin taaskin kaksi muuta ehdokasta kuin Halla-aho, valtakunnansyyttäjä siirsi päätöstään perjantaille 27.3, viimeiselle arkipäivälle (ja virka-ajalle) ennen lauantain 28.3 persujen puoluehallituksen kokousta. Koko syytepäätösrumballa pidettiin siis yllä poliittista painetta, ettei Halla-ahoa otettaisi PS:n listalle, kuten ei otettukaan.

Oma lukunsa on myös PS:n kenttäväen kilpailu. Puoluehallitukselle tuli yli 60 hakemusta eurovaaliehdokkaaksi, ja ehdokkaiden sekä piirien kesken on ollut kova kisa siitä, keistä tulee ehdokkaita.

Kovaa painetta on tullut muilta puolueilta, varsinkin vasemmistolta. Ehkä julkinen kovin paine tuli RKP:ltä, joka painosti Soinia allekirjoittamaan puolueiden yhteisen rasismin ja syrjinnän vastaisen julkilausuman, jonka tarkoituksena oli sitoa Soinin kädet mahdollisessa Halla-ahon ehdokkuusasiassa jo ennen ehdokasvalintoja. Huhu kertoo myös, että vaaliliittokumppani KD olisi uhannut lähteä vaaliliitosta, jos Halla-aho otetaan listalle.

Iso epäluuloa Jussi Halla-ahoa ja hänen tukijoitaan kohtaan puoluehallituksen ja puolueen toimijoiden keskuudessa herättänyt seikka on kuitenkin Juha Mäki-Ketelän keräämä kannattajalista, jota Halliksen tukijat alkoivat keräämään takaportiksi Jussin saamiseksi ehdolle, mikäli häntä ei oteta PS:n listalle. Listan kerääminen koettiin puoluehallituksessa painostukseksi, varsinkin kun sitä alettiin kerätä jo viime kuun alussa. Tämä Jussi Halla-ahon tukiryhmää kohtaan tunnettu epäluottamus nousikin virallisesti ratkaisevaan rooliin päätöstä tehtäessä.

Tukiryhmä koitti innokkaasti lobata Jussia PS:n ehdokkaaksi, jopa liiankin innokkaasti. Tukijoukon odotukset olivat korkealla, ja osalla joukosta käämit ehtivät palaa jo ennen lopullisia valintoja, ja niiden takia puoluehallituksen lähetetyt viestit eivät olleet kovin rakentavia. Asiaan vaikutti myös se, että iso osa tukiryhmäläisistä ei ole puolueen jäseniä, vaan pelkästään Halla-ahon taakse ryhmittäytyneitä toimijoita, joten lobbaus koettiin ulkopuolisten painostuksena ja vaikutusyrityksenä Halla-ahon saamiseksi vängällä listalle. Tätä kokemusta heijastivat myös Vistbackan ja Soinin kommentit Halla-ahon ympärillä pyörivistä propellipäistä ja hämäräporukoista.

Sisäinen skisma uhkaa puolueen tulevaisuutta?

Halla-ahon rannalle jääminen PS:n listoilta oli monille kova pettymys, ja aiheutti närää puolueen ja varsinkin nuorten kannattajien keskudessa. Jo ennen ehdokasvalintoja monet ilmoittivat, etteivät enää koskaan äänestä PS:ää, jos Halla-aholle näytetään ovea. Viikko sitten näitä kannanottoja alkoi sitten tulla enemmänkin. Nimittäin monet puolueen Jussi Halla-ahoa kannattavat jäsenet loukkaantuivat kovin Timo Soinin viime perjantaina Pressiklubi-ohjelmassa antamista lausunnoista, joissa hän kuvasi Halla-ahon kannattat höyrypäinä propelli-hattuina. Nettiin tulvi raivoikkaita kommentteja monilta puolueen Halla-ahoa kannattavailta jäseniltä, että he eivät enää koskaan tule äänestämään Soinia tai Perussuomalaisia.

Halla-ahon jääminen rannalle PS:n eurovaalilistalta on kuitenkin tosiasia, ja sillä on hyvin kauaskantoiset seuraukset. Epäluulo ruokkii epäluuloa. Tilanne on edennyt pisteeseen, jossa Jussi Halla-aho kaiketi kokee, että puolue ei enää halua häntä tai luota häneen. Hän ilmeisesti pelkää, ettei hänellä ole tulevissa eduskuntavaaleissa enää sijaa PS:n listalla, jolloin on sama lähteä omalle listalle jo eurovaaleissa, ja alkaa puuhaamaan Suomeen uutta puoluetta. Lisäksi hän on sanonut tukijoilleen, että jos Perussuomalaiset saavat hänen kannattajiensa äänet tulevissa eurovaaleissa hänestä riippumata, se antaa puolueelle viestin, ettei se enää tarvitse häntä. Näin ollen Halla-aho on käytännössä kehottanut, että kaikki jotka tukevat häntä, eivät äänestäisi Perussuomalaisia tulevissa EU-vaaleissa. Halla-aho kuitenkin odottaa kuun loppuun asti, ennenkuin tekee virallisesti päätöksen eurovaaleihin lähdöstä omalla listalla, ja irtiotosta Perussuomalaisista.

Mikäli näin käy, tilanne on hyvin hankala. Olen laskeskellut, että Halla-ahon kannattajat muodostaisivat noin 2-3%:n massan PS:n kannatuksesta. Heistä oman arvioni mukaan noin puolet on sellaisia, jotka ovat enemmän Halla-ahon kuin PS:n kannalla. Lisäksi hyvin monet ovat Soinin ja puoluejohdon kommenttien takia suuttuneet puoluejohdolle, ja ilmassa on kova halu näpäyttää persuja. Jos Halla-ahon kannattajat jättävät äänestämättä PS:ää tulevissa EU-vaaleissa, se merkitsisi että PS-menettäisi noin 30 000 - 50 000 ääntä valtakunnallisesti. Jos Halla-aho lähtee ehdolle oman valitsijayhdistyksen kautta, hän saisi lisäksi paljon siirtymä-ääniä sellaisilta äänestäjiltä, jotka ovat maahanmuuttokriittisiä, mutta eivät kuitenkaan pidä persuista. Tällaisia ääniä virtaa ainakin Kokoomuksen suunnalta, ja jopa RKP:n leiristä. Näin ollen on mielestäni todennäköistä, että Jussin äänisaldo olisi lähempänä 50 000 kuin 30 000 ääntä. Jos hän taas ei lähde EU-vaaleihin, PS menettänee vain 20-30 000 ääntä, eli persuihin vittuuntuneimmat Halla-ahon kannattajat.

Jos Halla-ahon irtiotto kuitenkin tulee, kaikkein suurin haaste se on puolueen tulevaisuudelle. Arviolta neljännes PS:n äänestäjistä on nuoria. He muodostavat noin 2-3% PS:n tämänhetkisestä kannatuksesta. Näistä nuorista yli puolet, arvioni mukaan vähintään 3/5, on tullut mukaan pääasiassa maahanmuuttokriittisyyden vetämänä, ja ovat enempi ja vähempi Halla-ahon kannattajia. Jussi on henkilö, johon maahanmuuttokriittisyys on tietyllä tavalla henkilöitynyt enemmän kuin Perussuomalaisiin.

Mikäli PS ja Hallis ajautuvat eri teille, ja mm. Homma-foorumilla ilmaan heitetty ajatus uudesta persujen kanssa maahanmuuttokriittisistä äänistä kilpailevasta puolueesta toteutuu, niin ensi eduskunta-vaaleissa Suomeen syntyy todennäköisesti uusi pienpuolue, joka vie tämän hetkiseen kannatukseen nähden noin 2,5% PS:n kannatuksesta. Koska puolue olisi linjauksiltaan talous- ja sosiaalipoliittisesti oikeammalla, se saisi lisäkannatusta mm. Kokoomuksen suunnalta. Näin ollen sen kannatus voisi nousta jonnekin 3-3,5%:iin.

Maahanmuuttokriittisen liikkeen jakautuminen kirpaisisi siis kovasti Perussuomalaisen puolueen tulevaisuutta, sillä suhteessa eniten vaikutus tuntuisi PS:n nuorisojärjestössä, joka on vasta organisoitumis- ja rakennusvaiheessa. Jos puolet nuorista lähtee uuteen puolueeseen, kirpaisisi se kovasti nuorisojärjestöä. Koska nuoret ovat tulevaisuus, heikentäisi jakautuminen todella paljon puolueen tulevaisuuden näkymiä.

Perussuomalaisilla olisi tällä hetkellä mahdollisuus nousta ensi eduskuntavaaleissa jopa 13-15%:n kokoiseksi puolueeksi, mikäli puolue säilyy yhtenäisenä, ja onnistuisi edelleen kanavoimaan maahanmuuttokriittisen liikkeen kannatuksen itsensä taakse. Mikäli jakautuminen tulee, niin tämän hetken arvioni valossa molempien ryhmien yhteenlaskettu kannatus jää noin 10%:n pintaan. Halla-aho & Co saisi noin 3%, ja PS noin 7% (sikäli mikäli PS alkaisi markkinoimaan enemmän maahanmuuttokriittisiä ehdokkaitaan). Hajaannus kun aiheuttaa hämmennystä, muistammehan SMP:n kohtalon? Seuraus olisi, että PS saisi kyllä 8-12 kansanedustajaa, mutta kun yhtenäisenä olisi saatu jopa 24, niin se kirvelisi, eikä yksikään näistä olisi Helsingistä, josta läpi menisi Halla-aho. Muualla maassa Halla-ahon tukijat eivät saisi tarpeeksi massaa, jotta liike saisi muita kansanedustajia, mutta kyllä söisivät tehokkaasti PS:n kannatusta. Tällöin maahanmuuttokriittisen liikkeen kokonaisvaikutus Suomen politiikkaan jäisi liian heikoksi, jotta se saisi tarpeeksi ajoissa aikaan tarvittavat muutokset Suomen maahanmuuttopolitiikassa.

Eurovaalit ovat vielä oma lukunsa, mutta mikäli Jussi Halla-aho ei ole mukana persujen listoilla ensi EK-vaaleissa, Suomessa ei tule nousemaan tarpeeksi suurta yhtenäistä maahanmuuttokriittistä voimaa, joka voisi kääntää vallitsevan kehityssuunnan terveeksi, eli toisin sanoen jakautumisen myötä taistelu pakko-monikulturismia ja "rikastamista" vastaan tullaan luultavasti häviämään.

On selvää, että hajaannus on siis vain ja ainoastaan niiden etu, jotka vastustavat sekä maahanmuuttokriittistä liikkettä että Perussuomalaisia. Siksi esille noussut skisma olisi saatava paikattua mitä pikimmin ja mitä perusteellisemmin. Haastan sekä Halla-ahoa että puolueemme johtoa tulemaan saman pöydän ääleen ja puhumaan asiat selviksi. Puolueen johto on antanut viestin, että pallo asiassa on Halla-aholla. Hän tekee joko valinnan jäämisestä samaan leiriin tai lähtemisestä omille listoilleen. Halla-aho kuitenkin on sitä mieltä, että pallo on puolueella, ja että sen pitäisi tulla vastaan. Molemmat puolet vain odottavat, eivätkä kommunikoi asiassa, paitsi ehkä molemmille vihamielisen median välityksellä. Nyt tarvittaisiin välittämistä, ettei tilanne ratkea molemmille osapuolille huonolla tavalla.


P.S. Mahdollisen puolueen jakautumisen tullessa allekirjoittanut itse kristillis-sosialistina aikoo pysyä PS:ssä. Maahanmuuttokritiikin harjoittaminen ja maahamuuttopolitiikan remonttin tarve ovat vain yksi politiikan osa-alue, politiikassa on muitakin tärkeitä, jopa ajankohtaisempia asioita, kuten talous, päällä oleva lama, hyvinvointipalvelujenkohtalo ja kulttuuripolitiikka. Olen lupautunut tukemaan EU-vaaleissa Freddy Van Wonterghemia ja Kike Elomaata, oman maakunnan tyttöä Mattilan Pirkkoa unohtamatta.


P.P.S. 7.4.-09: Asiaan liittyen mielipidekirjoitus Verkkoapila-lehdestä:

"Eduskuntavaalit ovat reilun kahden vuoden kuluttua. Tulevan kehityksen osalta todennäköisin vaihtoehto on se, että puolueiden kannatukset kehittyvät vaaleihin saakka kuuden edeltävän vuoden kehityskäyrän mukaisesti. Loppu tulemaan vaikuttavia merkkejä muutoksesta ei ole juurikaan käytännön tasolla havaittavissa. Tältä pohjalta ”klubiaskin kanteen” piirretty ennuste vuoden 2011 eduskuntavaalien osalta ylittää SDP:n ja Keskustan kipukynnyksen:

Kokoomus 60 paikkaa (50 nykyisessä eduskunnassa), Keskusta 40 (51), SDP 40 (45), Vihreät 17 (15), Perussuomalaiset 17 (5), Vasemmistoliitto 13 (17), RKP 8 (9), KD 5 (7)."

Perussuomalaiset mopen osassa Oulun luottamushenkilöneuvotteluissa?

Viime maanantaina Oulun valtuuston viisi suurinta puoluetta kokoontui keskenään ja teki esityksen luottamushenkilöpaikkojen jakamisesta. Paikalle ei oltu kutsuttu pienten ryhmien, PS:n tai KD:n edustajia. Esityksen mukaan Perussuomalaiset olisi saanut 5 ja puoli paikkaa lautakuntiin. Näistä puolikas olisi tarkoittanut jaettua 2-vuotista valtuuston varapuheenjohtajan pestiä vuosina 2011 ja 2012, ja muut viisi paikkaa olisivat olleet pienissä lautakunnissa ja toimikunnissa. Neljään tärkeimpään lautakuntaan; Sosiaali- ja terveyslautakuntaan, tekniseen lautakuntaan, opetuslautakuntaan ja tarkastuslautakuntaan näistä ei olisi tullut yhtään.

Pienenä ryhmänä Oulun perussuomalaiset suhtautuivat maanantaiseen ehdotukseen alustavasti varovaisen positiivisesti, vaikka tavoittelimmekin suhteellisen äänimäärämme perusteella noin 11 luottamuspaikkaa. Odottimme kuitenkin saavamme tarkempaa tietoa viiden puolueen sopimuksen sisällöstä tämän viikon aikana, voidaksemme ottaa siihen tarkemmin kantaa. Vasta eilen illalla saimme tietää, että tarkempaa tietoa luottamuspaikkojen jaosta ei julkisteta, ja saisimme nähdä paperin vasta tänään perjantaina, kun se pitäisi jo allekirjoittaa.

Kuten arvata saattaa, eivät Perussuomalaiset tällaista toimintamenettelyä hyväksy, ja arvelen, että tällaisen kähminnän ja sisäpiirisalailun todellisena tarkoituksena onkin nimenomaan saada Perussuomalaiset hylkäämään tarjottu jämäpala, ja näin pelata meidät kokonaan ulos luottamuspaikkajaosta.

Perussuomalaisia on julkisuudessa syytetty kaksilla korteilla pelaamisesta ja tulevan vaa'ankieliaseman hyväksikäyttämisestä jo luottamuspaikkojen jakoa koskevissa neuvotteluissa. Kuten jo aiemmin totesin, tämä ei pidä paikkaansa.

Vuoden 2004 paikkajaon mukaan, joka noudatti pääosin D'hontin suhteellista vaalitapaa, PS:n pitäisi saada kaiken kaikkiaan (johtokunnat, käräjäoikeuden lautamiespaikat, yms. mukaan lukien) yhteensä 14 paikkaa, joista 7 lautakuntiin.

Saapa siis nähdä, jääkö PS kokonaan ilman luottamushenkilöpaikkoja, kuten näyttää olevan isojen puolueiden strategia. Kuten aiemmin olen sanonut, joutuminen tyytymään pelkästään kolmeen valtuustopaikkaa ei mielestäni ole välttämättä pelkästään huono asia. Nimittäin edessä on talouskatrastrofi, joka vaattii todella rankkaa säästö- ja leikkauspolitiikkaa. Jos meillä ei ole ihmisiä valmistelemassa päätöksiä lautakunnissa, voimme valtuustoryhmänä äänestyksten tullen huoleta pestä kätemme moraalisesta vastuusta seistä moisten päätösten takana, ja se ei ole tulevia eduskunta- ja kuntavaaleja ajatellen ollenkaan huono asia. Saapa kuitenkin nähdä, mihin ratkaisuun valtuustoryhmämme neuvottelutiimi tulee.


P.S.

Vielä viikko sitten lehdissä oli juttuja, että pienpuolueet saavat neuvotteluissa sellaisen osan kuin he "vaalituloksen perusteella ansaitsevat". Ilmeisesti tämä oli tulkittava isojen puolueiden, varsinkin vaalit hävinneiden, meitä kohtaan suuntaamaksi katkeraksi vittuiluksi? "Jedem des alles", eli jokaiselle ansionsa mukaan ja varsinkin persuille, kun kehtasivat tiputtaa Keskustan suurimman kuntapuolueen paikalta...

Analyysiä, osa 2. Perussuomalaisten äänisaalis Oulussa

Kuten ohessa olevasta kuvasta huomataan, Ylikiimingin ohella merkittävimmän äänikeitaat perussuomalaisille olivat alueet, joilla asuu paljon nuoria, ja toisaalta alueet, joilla asuu pajon vanhaa väestöä, sekä työttömiä ja vähän tienaavaa alempaa keskiluokkaa.

Suurin äänisaalis tuli kuntaliitoksen myötä Ouluun liittyvästä Ylikiimingistä, jossa ääniä tuli 10,6%. Kyseisessä kunnassa Perussuomalaisilla oli hyvä pohja ja entuudestaan kolmen valtuutetun ryhmä. Muita kovia äänikeitaita näissä vaaleissa olivat Herukka, Kaijonharju ja Kaakkurinkangas. Kaijonharjussa asuu paljon nuoria opiskelijoita, mutta Herukka ja Kaakkurinkangas ovat vanhoja pientalovaltaisia alueita, joilla asuu pääosin keski-ikäistä tai vanhempaa väestöä, ja jälkimmäisellä on myös vuokratalo-alueita. Herukka on vanhastaan tietääkseni ollut hyvin vasemmistopainotteista aluetta, siirtymää siis demareilta.

Yllättävän kovia äänisaalliita irtosi myös Rajakylästä, Haapalehdosta ja Madekoskelta. Rajakylä on vuokratalovaltainen alue, jolla asuu sekä paljon työttömiä ja alempaa keskiluokkaa että opiskelijoita. Haapalehto on myös perinteisesti työläivaltaisen keskiluokan aluetta. Madekoski taas on perinteisesti ollut umpikeskustalaista aluetta, jolla asuu vanhempaa väestöä, joten tulos selittynee vanhan SMP-läisen sukupolven heräämisellä, sekä ihmisten pettymisellä Keskustan politiikkaan.

Muut alueet, joilla tuli keskimääräistä enemmän ääniä, ovat lähinnä työväestötaustaisen keskiluokan asuttamia alueita. Niillä on myös myös vuokratalo-alueita, joilla asuu nuoria ja opiskelijoita.

Perussuomalaiset saivat siis ääniä nuorisolta, vähän tienaavalta alemmalta keskiluokalta, jonka äänissä oli siirtymää demareista meille, Keskustaan pettyneiltä, ja vanhalta SMP-sukupolvelta.

Meillä on voitto!

Jess!

(Kuva vaalivalvojaisista, Kaleva)

Niin siinä kävi, kuten näyttikin. Voitto tuli, niin valtakunnan-, maakunnan-, kuin paikallistasollakin. Perussuomalaiset saivat Oulun kaupunginvaltuuston kolme paikkaa. Uudet valtuutetut ovat Vaili Kaarina Jämsä-Uusitalo, Ville Vähämäki ja Olli Immonen. Allekirjoittanut on neljännellä sijalla 1. varavaltuutettuna. Yksi nainen ja kaksi nuorta! Perussuomalaiset näyttivät Oulussa närhen munat kaikille vinoilijoille, jotka haukkuivat meitä karvaperseäijien puolueeksi.

Voitto on historiallinen. Vain 20 ehdokkaan listalla, yhteensä vain noin 3000 euron vaalibudjetilla läpi menee kolme ehdokasta. Perussuomalaisten nostetta alleviivaa entisestään se, että meillä oli varaa vain kahteen yhteismainokseen paikallislehdessä, ja lisäksi viidellä nuorella ja kolmella vanhemmalla ehdokkaalla oli kummallakin porukalla varaa yhteen pieneen lehtimainokseen.

Perussuomalaiset muodostavat uudessa valtuustossa vaa'ankieliryhmän oikeisto- ja vasemmistoblokkien väliin. KOK, KEPU ja KD muodostavat 32 paikkaisen oikeisto-, ja SDP, VIHR ja VAS 32 paikkaisen vasemmistoblokin. PS pääsee kolmella paikallaan näin ollen paikkalukuaan paljon vaikutusvaltaisempaan asemaan kuin mitä moni ennen äänestystä luuli. Vastaava tilanne on viimeksi ollut 80-luvun alussa, jolloin SMP:llä oli kolme valtuutettua ja vaa'ankieliasema.

Muiden puolueiden osalta tilanne on mielenkiintoinen. Keskusta ja SDP menettivät vaaleissa kumpikin kaksi paikkaa. Kokoomus on nyt kaupungin suurin puolue, ja demarit tippuivat viidenneksi Vihreiden ja Vasemmistonkin taakse.

Perussuomalaiset lähtee neuvotteluihin muiden valtuustoryhmien kanssa siltä pohjalta, että haluamme paikan kaupungin hallituksessa ja edustajan joka lautakuntaan. Äänestyksissä valtuustoryhmämme ratkaisee kantansa asiapohjalta, eikä kolmannen tien puolueena ideologisista- tai imagosyistä automaattisesti asetu joko oikeisto- tai vasemmistoleiriin.

Olemme isänmaallinen ja kulttuurikonservatiivinen puolue, ja suhtaudumme kriittisesti moniin vasemmistolaisiin ideoihin sekä nykyiseen maahanmuttopolitiikkaan, mutta Sosiaali- ja terveyspolitiikassa olemme skandinaavisen hyvinvointimallin puolella, siis melko vasemmalla, ja kannatamme kattavia, julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Samoin julkisen liikenteen järjestämisen suhteen mielipiteemme ovat olleet enempi yhdensuuntaiset Oulun vasemmiston kanssa, joten yhteisymmärrys esimerkiksi näissä kysymyksissä luultavasti löytynee helpommin vasemmiston kuin oikeiston kanssa. Aika ja tilanne kuitenkin näyttävät, millaiseksi valtuustopolitiikkamme muotoutuu.


Menestystä koko seudulla

Perussuomalaiset menestyivät hyvin myös muualla oulun seudulla. Kempeleessä paikan sai ainoa ehdokkaamme, ääniharava Jussi Pellikka, ja häneltä ylimenevillä äänillä vaaliliittokumppani KD sai myös paikan valtuustossa. Oulunsalossa molemmat ehdokkaamme, Anne Snellman ja Pekka Rahikka pääsivät valtuustoon. Limingassa nuori ehdokkaamme Tuomas Okkonen pääsi myös kunnan ääniharavana suvereenisti valtuustoon. Kiimingissä listaltamme pääsivät läpi Tapio Jussila ja Elina Kokkoniemi. Haukiputaalla Jani Leskinen ja Seppo Leskinen pääsivät valtuustoon. Yli-Iissä ainoa ehdokkaamme Aatos Manninen meni ääniharavana valtuustoon. Oulun seudun perussuomalaisten kohdalla vain Iissä jäi paikka saamatta, vaikka ehdokkaamme Pentti Matila oli kunnan ääniharavien joukossa. Paikka olisi edellyttänyt isomman listan.


Ehdokkaidemme äänimäärät Oulussa:

Ville Vähämäki, 313, valittu
Vaili K. Jämsä-Uusitalo, 280, valittu
Olli Immonen, 250, valittu

Veli-Pekka Kortelainen, 184, varalla
Veijo Väänänen 174, varalla
Jari Pirinen, 171, varalla

Mia Hautaniemi, 168
Jorma Katajaroutio, 142
Raimo Pitkänen, 136
Mia Pelkonen, 124
Jenna Simula, 122
Henrik Haapalahti, 104
Paula Vahtola, 104
Jani Karjalainen, 103
Paula Pelkonen, 95
Heikki Kokkoniemi, 84
Kari Luoto, 72
Heikki Tuuliainen, 69
Timo Marttila, 51
Timo Kataja, 17


Nuoret ehdokkaat, joita oli 45% listasta, saivat yhteensä 1480 ääntä, mikä tekee n. 53,6% koko äänisaldosta. Lista oli yllättävän tasainen, ja monissa kohdin erot syntyivät vain muutamalla äänellä. Valtuustoryhmämme keski-ikä on luultavasti koko maan nuorin!

Kuntavaaliteesit 2008

Kertauksena Oulun perussuomalaisten kuntavaaliteesejä:

Oulussa tarvitaan lisää 300 tukiasuntoa ja hoivapaikkaa vanhuksille välittömän tarpeen tyydyttämiseksi, sekä vähintään 40 kotipalvelutyöntekijää lisää, jotta vanhusten, invalidien, vammaisten ja muiden erityisryhmien avun tarpeeseen voitaisiin vastata. Haluamme erityisesti painottaa vanhustenhoidon ja terveyspalvelujen turvaamista, koska tulevan laman myötä kaupungin verotulot pienenevät, joten tarvittavat lisäinvestoinnit vanhustenhoidon saattamiseksi edes inhimilliselle tasolle olisi tehtävä jo tulevana talvena. Ensi vuoden jälkeen rahaa ei enää ole ylimääräistä, joten asialla on tulenpalava kiire. Myös omaishoitotyöhön varattuja määrärahoja on korotettava. Tulevan laman myötä terveyden ja vanhustenhoidon resursseja EI SAA LEIKATA, kuten tehtiin viime laman aikaan. Tämä on Oulun perussuomalaisten ykkösprioriteetti. Sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä koulutoimen puolelta ei saa leikata, vaan peruspalvelut on turvattava tarvittaessa vaikka veroja korottamalla. Kun menoja on pakko supistaa, leikkaukset on kohdennettava muualle.

Oulussa jatkuu edelleen julkisen liikenteen "monopoli ja kartelli". Koskilinjoilla, joka on yksityinen yritys, on tällä hetkellä monopoli liikennöidä kaupungin alueella. Lippujen hinnat ovat suhteellisen korkeita, linjat ovat harvassa ja autoja ei kuljetarpeeksi. Asemansa turvin yritys on ostanut pois pienet kilpailijansa Alamäen ja Mörön. Vaadimme liikenteen avaamista kilpailulle, ja muillekin bussifirmoille oikeutta käyttää paikallisliikenteen pysäkkejä, tai kaupungin oman liikennelaitoksen perustamista, jotta liikennepalvelut saataisiin paremmalle tasolle. Lippujen hintaa pitää saada alas, ja kaupunki voi tukea enemmän myös eläkeläisten, opiskelijoiden ja veteraanien liikkumista. Tarvittavat rahat tähän saadaan luopumalla kallioparkista. Näemme kallioparkin ja julkisen liikenteen Oulun keskustan kehittämisen kannalta toisensa pois sulkevina vaihtoehtoina, ja vastustamme siksi kallioparkin rakentamista. Hanketta varten kerätty 33 miljoonan euron yksityinen rahoitus ei riitä alkuunkaan, ja olemme melko varmoja, että yksityisen rahan loputtua hankkeen ajajat tulevan kerjäämään kaupungin kukkarolle, eli kyseessä on perinteinen vedätys.

Oulussa ja Pohjois-Pohjanmaalla on maan suurin nuorisotyöttömyys. Tilanteen jatkuminen tällaisen on kestämätöntä ottaen huomioon suurten ikäluokkien eläköitymisen. Yhteiskunta tarvitsee eläkkeiden maksajia, ja nuoret töitä. Nuorten työllistymispalveluja on tehostettava. Samaan aikaan myös kaupunki tarvitsee lisää hoitohenkilökuntaa kotihoitoon ja vanhuspalveluihin. Tämä voitaisiin järjestää sillä, että kaupunki tekee esim. lähihoitajiksi opiskelevien kanssa sopimuksen varmasta työpaikasta kaupungin palveluksessa valmistumisen jälkeen. Järjestely voitaisiin koordinoida oppilaitosten kanssa. Työvoiman ja sen tarpeen kohtaamista on muutenkin edistettävä, ja samaa mallia voitaisiin soveltaa myös yksityisten yritysten ja oppilaitosten välillä.

Perussuomalaiset toiseksi vetovoimaisin puolue - 4,5% ja 1841 ehdokasta

Helsingin Sanomat uutisoi 18.9.08 mm. seuraavaa:

"TNS Gallupin viiden suurimman puolueen toimeksiannosta tekemän kyselyn mukaan vetovoimaisin on puolue kokoomus, mutta kakkoseksi ponkaisi perussuomalaiset, jonka houkutusvoima on selvästi vahvistunut.

Kokoomuksen äänestämistä kunnallisvaaleissa piti melko tai erittäin houkuttelevana 31 prosenttia vastaajista. Perussuomalaisten lukema oli 29, keskustan ja vihreiden 27 ja Sdp:n 24 prosenttia."

Uusin YLE:n gallup mittasi PS:n kannatukseksi 4,5%. Ehdokasmäärässä tehtiin uusi puolueen ennätys: 1841 ehdokasta.

Täytyy muistaa, että YLE:n kuntavaaligalluppia laskettaessa otetaan vielä huomioon edelliset kuntavaalit ja sen 0,7%:n kannatus. Yleinen gallup-kannatus PS:llähän on noin 6%.