Eurostoliitto pystyyn vaikka väkisin - Kreikan kaltainen sekasorto Suomeen?

Omassa Puheenvuoro-kirjoituksessaan Jukka S. Hankamäki lateli ehkä hieman lakonisesti mutta paikkansa pitävästi mitä tuleva vuosi tuo EU:n liittovaltiokehityksen ja talouden suhteen tullessaan.

Kuten olen itsekin todennut jo monta kertaa, on väistämätöntä, että Espanja ja Italia kaatuvat syliin ja sen jälkeen ollaan nollapisteessä, jossa on valittava joko täysimittainen liittovaltio tai EU:n disintegraatio (toivon ja rukoilen sitä hajoamista).

Vuonna 2009 Suomeen iskenyt reaalitalouden lama - jonka vaikutusta on toistaiseksi pidetty aisoissa velkakuplaa pumppaamalla - kestää vielä vähintään 3 vuotta ja todennäköisesti vielä 5 vuotta. Hallitus tietää tämän. Elinkeinoelämä tietää tämän. Kuntavaaleihin valmistautuvien puolueiden johto tietää tämän. Kaikki toki toivoskelevat, että ensi vuonna helpottaisi, mutta valitettavasti edes täysi liittovaltio ei poista sitä tosiasiaa, että talous sukeltaa vielä vuosia.

Mutta oletteko tosissanne miettineet, mitä kaikkea tämä tuo tullessaan? Talouslama tuo nimittäin suomalaistenkin osaksi - ei vain suhteellisen vaan myös absoluuttisen - köyhyyden, nälän ja kerjäläisyyden. Kyse on mittakaavaltaan suuremmasta rytinästä kuin 1930-luvun lama. Onko kukaan oikeasti miettinyt, mitkä ovat seuraukset?

Syvää nöyryytystä, halveksuntaa, riistetyksi tulemista, alistamista, katkeruutta ja vihaa. Niiden seuraukset eivät ole ihan pikku juttu. Oletteko siis ihan aikuisten oikeasti miettineet, mitä Kreikan kaltainen sekasorto, kaaos, suurmielenosoitukset ja mellakat tarkoittavat Suomen tapauksessa?

Suomalaisen pinna on pitkä, mutta kun se katkeaa, jälki on paljon pahempaa ja seuraukset paljon syvälle käyvempiä kuin monissa muissa kulttuureissa. Tässä mielessä suomalaiset muistuttavat kansanluonteeltaan venäläisiä.

Tsaarit aikanaan tiesivät, että venäläisen yhteiskunnan pystyssäpysyminen riippui viime kädessä siitä, että hallitsijoiden ja kansan välillä vallitsi eräänlainen slaavilaiseen heimovaistoon perustuva primitiivinen yhteiskuntasopimus tai kauhun tasapaino. Kansa nieli vuosisadat riistoa, nöyryytystä, alistamista ja julmuuksia, niin kauan kuin se koki, että sillä oli valtiovalta ja hallitsijat jotka viimekädessä kuitenkin ajoivat valtakunnan etua.

Slaavilainen perusluonne on kaikesta alistamisesta ja orjuutuksesta huolimatta ylpeä; venäläinen kestää melkein mitä tahansa, kunhan hänelle voidaan perustella, että se on valtakunnan ja sitä kautta myös - edes jotenkin - myös kansan etu.

Tsaarit miettivät, mitä tapahtuisi, jos tämä vaistonvarainen "yhteiskuntasopimus" rikkoutuisi. Kommunismin valtaannousun jälkeen kaikki tiesivät; jokin raja se on venäläisenkin sietokyvyllä.

Toistan kysymyksen; mitä tapahtuu kun suomalaisen mitta tulee täyteen? Entä jos Suomeen tulee "ugrikevät"?

Jos ugrikevät tulisi Suomessa, se tapahtuisi maassa, jossa olisi purkautumassa - ei vain muutaman vuoden - vaan kokonaisen parin vuosikymmenen katkeruus, kauna, viha ja pahoinvointi. Kyllä - Minä kehoitan muistamaan, ettei nuijakapina tai kansalaissota syntyneet tyhjästä.

Kreikan tai arabimaailman mittakaavassa tapahtuva "massojen pinnan katkeaminen" eli se kun kansa hylkää tavanomaiset poliittiset ja demokraattiset vaikutuskanavat tarkoittaisi Suomessa mahdollisesti jotain hyvin vakavaa.

On syytä muistaa, että Suomessa kansalla on laillisesti puolitoista miljoonaa asetta, joista yli 400 000 kiväärejä, plus laittomia aseita useita satoja tuhansia. Samaan aikaan kun sosiaalinen ja taloudellinen turvaverkko on rapautumassa kiihtyvällä tahdilla, poliisin ja oikeusviranomaisten resursseja leikataan.

On suorastaan niin yleistietoa, että luulisi olevan turha muistuttaa ketään siitä, miten köyhyys, pahoinvointi ja turvattomuus toimivat väkivallan, rikollisuuden ja ääriliikkeiden kasvualustana.

Ihmiset tuntevat monin paikoin jo nyt olonsa turvattomiksi. Joissain kunnissa suunnitellaan poliisin säästöjen takia omia "kuntakaarteja" järjestyksenvalvonnan ja ihmisten turvallisuuden takaamiseksi.

En halua pelotella ketään, mutta olisi viimeistään nyt aika ottaa ns. lusikka kauniiseen käteen, silla jos ei ihan konkreettisesti niin kuitenkin, banaanit ja lakritsat loppuvat pian.

Jos valtiovalta jatkaa selän kääntämistä sille kansalle, jota sen pitäisi edustaa, johtaa se pahimmillaan siihen, että kansan pinnan katkeamisen seuraamusta ei voi padota enää muulla kuin väkivallalla.

Tajuaakohan nykyhallintomme, millaista uhkapeliä he ovat pelaamassa?

Meillä on kuitenkin vielä vuosi-pari aikaa valmistautua ja estää pahin. Sen sijaan, että valtio ottaa velkaa kriisimaiden velkojen maksuun ja roikkuu mukana roskavaluuttajärjestelmässä, jossa valuutta eli euro on itse kriisin perimmäinen syy ja ongelma, lainanottomarginaali pitäisi nostaa ja käyttää oman maan ja kansan asioiden parantamiseen - ja myös kriisiturvallisuuden nostamiseen.

Muussa tapauksessa meillä on 5 vuoden päästä tilanne, jossa voidaan todeta, että hallituksella ja valtiovallalla on homma lähtenyt todella pahasti lapasesta.

Ja jos näin käy, niin kysymys kuuluu; kutsuuko hallitus tällöin apuun - jo nyt vallitsevien lakien ja sopimusten mukaan - Eurokorpsin ja eurosantarmit tukahduttamaan kovat piipussa suomalaista kansannousua? Vähän kuin Baltiassa vuonna 1991.

Toisaalta ehkäpä se olisi aivan oikea historian tuomio eurosto-eliitille ja federalisti-hallituksellemme tajuta yhtä selvästi ja totaalisesti kuin kommunistit Neuvostoliiton hajotessa, että he ovat väärällä puolella - Pahan Valtakunnan puolella - historiallista rintamalinjaa, Euroopan kansojen historiallisessa taistelussa vapauden, oikeuden ja kansanvallan puolesta.

---------------
------
---




Edit. 24.9. Lisäystä. Kirjoitin nämä alla olevat jutut alkujaan kommentteina yllä olevaan juttuuni Uuden Suomen blogissani, koska ne sivuavat aihetta, liitän ne tähän:

Tarkoitan, että sen sijaan että Suomi ottaa hirveän määrän lainaa auttaakseen kriisimaita (takausvastuut nimittäin tulevat kaatumaan syliin täysimääräisinä, ja se tarkoittaa, että ne maksetaan lainalla), Suomi ottaisikin itselleen kerralla isohkon potin "kehitys-, investointi-, ja kriisilainaa".

Ensin laitettaisiin ns. "piikki kiinni", täyskäännös europolitiikkaan. Sitten raha käytettäisiin kansallisesti itsekkäästi laman seurausten aallonpohjan madaltamiseen (teollisen tuotannon investointiapurahat, työllisyysprojektit [vain kotimaisille firmoille] vanhukset, lapsiperheet,elintarvikeapu nälkäisille, jne.).

Raha tulisi käyttää myös sosiaaliturvan tason pitämiseen edes kohtuullisena inflaation iskiessä kunnolla, ja poliisin sekä puolustusvoimien säästöjen _perumisesta_ aiheutuviin menoihin, sekä erityisesti kriisivarastojen (elintarvikkeet, polttoainet, lannoitteet, raaka-aine varastot, jne.) täyttämiseen täpötäyteen.

Suomen pitäisi suhtautua käsillä olevaan seuraavaan viitee vuoteen, kuin kyseessä olisi "sota-aika", koska taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti laman isku maallemme voi pahimmassa tapauksessa olla vastaavaa, kuin jos vihollinen hyökkäisi ja tuhoaisi meiltä elintason, teollisuuden&työpaikat, arjen turvallisuuden ja yleisen lain kunnoituksen sekä kansalaismoraalin.

Suuryrityksille jotka ovat menneen talven lumia kansantalouden kannalta, ei pidä enää maksaa jättitukia, ellei niitä käytetä suoraan Suomessa tehtäviin tuotantoinvestointeihin. Jos ei passaa, niin sopeutukoot, menkööt konkurssiin tai lähtekööt (tervemenoa).

Leikata pitää myös joka tapauksessa, ja rajustikin, kaikesta sellaisesta mikä on toisarvoista. Ylempää virkamiehistöä, byrokratiaa, kehitysapua, lähialuetukia, jne. Erityisesti Ulkoministeriötä. Meillä tuhlataan järjettömän paljon laajaan diplomaatti, lähetystö ja edustustoverkkoon. Valtiovarainministeriön sektorilta pitää leikata myös, oppivatpahan olemaan. Leikkaustarve on ainakin 3-5 miljardia, lainarahan nostamisesta huolimatta.

Jos kerran velkaannumme, velkaantukaamme satsaamalla taloutemme, yritystemme, teollisuutemme ja yhteiskuntamme tulevaisuuteen ja kansalaisyhteiskunnan koossapitämiseen, eikä syytämällä rahaa kankkulan kaivoon nimeltä EU.

Eurosta on erotta joka tapauksessa, kysymys kuuluu, teemmekö sen nyt, kun arvioidaan, että oman valuuttamme arvo nousisi suhteessa euroon +15% irtaantuessamme rahaliitosta, vai sitten KUN euro ensin iflatoituu niin, että sen käyvästä arvosta jää jäljelle _vain kolmannes nykyisestä_.

Jos lähdemme ennemmin, ja valuuttamme arvo ponkaisisi +15% ylöspäin, voisimme ensinnäkin aluksi laskea liikkeelle kansantalouteemme ja markkinoille nykyistä tuon määrän enemmän valuuttaa, jotta sen arvo ei nousisi nykyisestä, ja sen jälkeen laskea vielä +20% lisää devalvoidaksemme, jotta vientimme vetäisi niille alueille, joilla on vielä maailman markkinoilla ostovoimaa (Venäjä, Kiina, yms.).

Tiedän, että devalvaatiopuheet kuulostaan nousevien korkojen takia myrkylta asuntolainaa ottaneille, mutta euroon jäämällä tuleva 100-200%:n inflaatio ja sen nostamat korot tulevat olemaan vielä jotain kamalampaa. Pelastusveneessä on ankeaa istua myrskyävällä merellä, mutta Titaniciin jääminen on vielä kamalampaa, uskokaa pois.

Eurooppa ja P-Amerikka eivät viennin kannalta tule vetämään lähivuosina. Selvitäksemme vientiä on lisättävä entisestää EU-alueen ulkopuolelle, kuitenkin jalansija Saksassa ja Ruotsissa on syytä säilyttää.

-----------------

Sinänsä ei tule pelätä, jos tässä maassa järjestyksenpitoa joudutaan sälyttämään kuntien ja vapaaehtoisorganisaatioiden kontolle, kunhan se tehdään oikein.

Suomalaiset "fasistit" eivät, sen perusteella mitä olen heidän juttujaan seurannut, rupea omia ampumaan toisia suomalaisia tai ala "suurpääomien hyödyllisiksi idiooteiksi". Jos jonkinlaisia kansalaiskaarteja aletaan tässä maassa joskus perustaa, on pidettävä huoli, että suojeluskuntien alkuperäinen idea (puolueisiin ja poliittisiin suuntauksiin sitoutumaton laillisuusvalvonta) toteutuu, eikä tule uutta punaiset vs. valkkarit -juttua.

Siinä missä kansalaissodan aikaan Suomen työväestö oli harhautettu ja agitoitu pelaamaan kommunististen internatsien pussiin ja Suomen liittämiseksi Neuvostoliittoon, eli siis olivat "hyödyllisten idioottien" roolissa, ajautuivat tämän seurauksena suojeluskunnat saksalaisen pääoman aseelliseksi siiveksi (alunperin neutraalista tausta-ajatuksesta huolimatta).

"Fasistien" sijaan joudumme olemaan enemmän huolissamme järjestäytyneen rikollisuuden, jengien, rappio-anarkistien ja ns. kiljuskinien suhteen. Elinolojen huonontuessa ja laillisuusvalvonnan rapautuessa kiusaus tienata leipää pöytään epärehellisesti kasvaa eksponentiaalisesti. On olemassa vaara, että rikollisjoukkiot ja jengit hankkivat raskaampaa aseistusta. Poliisin leikkaukset ja rapistuva valvonta sekä Schengen liikkuvuus yhdistettynä siihen tosiasiaan, että Tallinnasta voi torilta ostaa AK-74 rynnäkkökiväärin ja 1000-patruunaa kolmella sadalla eurolla herättää varsin kylmiä väreitä selkäpiissä (myös sinkoja on kaupan).

On pidettävä huoli, että jos kunnat tai järjestöt alkavat ottaa yleisen järjestyksen valvontavastuutta poliisin joutuessa vetäytymään leikkausten takia "etulinjasta", niin "kuntavartiot" toimivat a) demokraattisella mandaatilla (kunnanvaltuustojen päätöksillä ja ohjauksessa perustettu ja oman kunnallisen lautakunnan/toimielimen valvonnassa toimivia), ja b) viranomaisten valvonnassa (yhteistyö poliisin ja tarvittaessa vaikkapa puolustusvoimien maakuntajoukkojen kanssa).

Eurooppa - Superlama, jättimäinen deflaatio ja imperiumi

Minulla on huonoja uutisia.

Tiedän, että olette kyllästyneen ennusteisiini ja huonoihin uutisiin, mutta haluan alleviivata asiaa, etteivät tule yllärinä kellekään. Toisaalta, onhan tuo jo aika selvää pidempään asioita seuranneille:

- Kreikka tulee kaatumaan vararikkoon, jäi maa euroon tai ei, mutta se ei vielä kaada eurotaloutta. Kreikan valtio tosin romahtaa konkurssiin, tai niin lähelle konkurssia kuin valtio voi mennä, ja maahan voi tulla vallankumous tai sotilasjuntta, mutta Kreikka ei vielä yksin kaada eurotaloutta lopullisesti jättilamaan.

- Espanjan tulee kaatumaan syliin viimeistään loppukesällä, ja se tulee polttamaan ERVV-roskapankin "palomuurin" tuhkaksi. Espanja tulee sen jälkeen menemään yhteiskunnallisen ja poliittisen sekasorron puolesta Kreikan tietä. Sama tilanne odottaa Portugalia (Portugali voi kaatua joko ennen Espanjaa tai sen jälkeen).

- Italia tulee kaatumaan Espanjan perässä. Arvioni on, että noin 1 - 6 kk Espanjan kaatumisen jälkeen Italia romahtaa (Viimeistään ensi kesään mennessä, todennäköisemmin marraskuun ja helmikuun välillä. Pidempään sitä ei voida viivyttää vippaskonstein). Mitkään palomuurit, vaikka sellaisia olisi, eivät sitä estä ja se kaataa kaikki Euroopan taloudet, erityisesti rahaliittoon kuuluvat maat, superlamaan. Italiassa on harjoitettu "luovaa kirjanpitoa", viilattu taseita, piilotettu ongelmaluottoja, väärennetty tilinpäätöksiä, jne. enemmän kuin Kreikassa, ja tämän paljastuminen tulee olemaan se viimeinen niitti luottamukselle. Maassa on luvassa vielä syvempi taloudellinen, poliittinen ja yhteiskunnallinen kaaos kuin nyt Kreikassa. Italiassa tulee olemaan vielä suurempi vallankumouksen uhka kuin Kreikassa, ja Italia saattaa hajota jopa useaan eri valtioon.

- Italian kaatumisen shokki syöksee Euroopan ohella kaikkien länsimaiden rahataloudet kaaokseen. Shokkiaalto leviää Lontoon ja New Yorkin kautta kaikkialle. Parista viikosta muutamaan kuukauteen talous romahtaa länsimaissa. Tämä tekee selvää myös USA:n taloudesta ja viiveellä dollarin asemasta maailman johtavana reservivaluuttana.

- Kansat maksavat laskun inflaation muodossa; euron käyvästä arvosta häviää lähivuosina vähintään -30%, ehkä jopa puolet (hinnat ja korot nousevat siis rajusti). Myös pieniä pankkeja kaatuu paljon; isommat fuusioituvat ja lopulta vain kourallinen ylikansallisia jättipankkeja hallitsee kaikkien maiden taloutta.

- Luvassa on vuonna 1945 syntyneen USA-johtoisen maailmanjärjestyksen viimeisten jäänteiden romahtaminen, muutamien vuosien viiveelllä, (kuten LEAP nimittää); Maailmanlaajuinen järjestelmäkriisi.

- Ellei tule vallankumouksia ja/tai kansannousuja; Vapaus, itsenäisyys ja demokratia murskataan EU-alueelta ja ne uhrataan vallan ja talouden alttarille. Unioni muuttuu imperiumiksi.

Näin ennustan. Pistäkää mieleen, ja tulkaa v***uilemaan jos mene ennusteet hanuristaniin.

Valitettavasti eurovaltioiden johtajat (EUnuket), Brysselin runkkari-politrukit ja niljakkaat iilimadot Lontoon Cityssä eivät anna rahaliiton hajota, jos se suinkin on heistä kiinni. Tämän vuoksi edessä on massiivinen lama ja massiivinen inflaatio eli jätti-deflaatio. EU:hun ja rahaliittoon on pistetty niin paljon panoksia peliin, taloudellista ja poliittista pääomaa sekä kunnianhimoa, että eliitti olisi valmis mieluummin tekemään vaikka parit kansanmurhat kuin päästämään unionin hajoamaan.

Suomeksi: Ellei tule vallankumouksia tai menestyksellisiä kansannousuja, euromaat ja kansat pidetään ruodussa, vaikka kiväärin piipun yli tähdäten. Tätä silmällä pitäen olen veikkaillut jopa ensimmäistä EU:n tukemaa sotilasjunttaa Kreikkaan. Ja vaikka Kreikan annettaisiin mennäkin, niin suurin osa euromaista pidetään mukana Titanicin kannella vaikka millä hinnalla.

Surillista on, että vaikka tulisi vallankumouksia ja menestyksellisiä kansannousuja, niin rahaliiton ja unionin hajoamisen jälkeen olisi joka tapauksessa edessä jättilama, ja todella kovat ajat vähintään seuraavaksi 10 -20 vuodeksi. Eli vaikka Euroopan kansat voittaisivat itsenäisyytensä, vapautensa ja demokratian, niin oltaisiin kuin heppoisissa pelastusveneissä kylmällä merellä Titanicin uppoamisen jälkeen. Silti se on parempi vaihtoehto kuin rahaliittoon jääminen.

Nimittäin kun rahaliitto siis pidetään kasassa vaikka väkivallalla, on edessä niin levottomat ajat, että valtavien mellakoiden, rähinöiden ja jättilaman koettelema unioni muuttuu harvainvaltaiseksi, keskusjohtoiseksi poliisivaltioksi. Vapaus, demokratia ja oikeudenmukaisuus uhrataan unionissa lopullisesti rahan, vallan ja etuoikeuksien nimessä. Sen jälkeen EU muistuttaa paljon enemmän Kiinaa: keskusjohtoinen eliittipuolueen hallitsema, voimakkaalla turvallisuuskoneistolla kurissa pidetty imperiumi.

Taloudellisesti EU:lla on edessään kaksi vaihtoehtoa: Joko muuttuminen maailmantalouden keskukseksi USA:n taantuessa 2020-luvun alkupuolelle tultaessa, tai taantuminen hyvinvoinnin, turvallisuuden ja tuloerojen suhteen kuin uudeksi Brasiliaksi, tosin kylmemmällä ilmastolla ja ilman luonnonvaroja.

Tällä hetkellä kaikki veikkaavan Kiinan nousua kukoksi tunkiolle, mutta nämä veikkaajat eivät ota huomioon Kiinan kolmea suurinta ongelmaa: ekologisen ympäristön romahdus (juomaveden loppuminen), raaka-aineiden vähyys ja Itä-Aasian talouksien romahduksen shokki Kiinan talouteen (mm. maan asuntokupla on monin verroin pahempi kuin Espanjassa). Japani, Korea ja Taiwan kun romahtavat USA:n perässä. Lisäksi maa joutuu nostamaan palkkoja pitääkseen väestönsä tyytyväisenä ja elvyttääkseen kotimaista kysyntää lännen talouden romahtaessa, mikä tulee merkittävästi heikentämään investointeja ja kysyntää. Nämä vaikutukset yhteensä tulevat iskemään Kiinalle niin paljon takapakkia, että molemmat imperiumit, Eurooppa ja Kiina(+sen völjyyn ajautuvat Itä-Aasian taloudet) tulevat sittenkin lähtemään vähintään "samalta viivalta" kisaan maailmantalouden herruudesta kuluvan vuosikymmenen lopulla.

Surullista on, että Euroopasta voi tulla Kiinan sijaan maailman keskipiste 2020-luvun lopulle tultaessa juuri siksi, että se murskaa alueeltaan demokratian, vapauden, tasa-arvon ja ihmisoikeudet eli muuttuu Kiinan kaltaiseksi imperiumiksi.

Historian syklit ja globaali murros - Venäjästä Läntisen Euraasian johtava supervalta 2020-luvulle tultaessa?

IMF:n johtaja Christine Lagarde sanoi juuri samaa, mitä mm. allekirjoittanut on koittanut toitottaa jo pitkään, nimittäin sitä, että käsillä oleva kehitys toistaa syklisesti 30-luvun alun trendiä:

"Maailmaa uhkaa paluu 1930-luvulle, jos eurokriisiä ei saada ratkaistua".

Samaahan minä sanoin mm. kolme viikkoa sitten. Paitsi että maailmaa ei uhkaa paluu 30-luvulle - sillä me palasimme "uuteen 30-lukuun" johtavalle yleiselle kehityssyklille jo viime vuosikymmenellä - vaan kehityksen jatkuminen syklin mukaisesti omalla painollaan. Edessä on samantapainen yleinen kehitys jolla on samansuuruisia taloudellisia, geopoliittisia ja suurvaltapoliittisia seurauksia kuin 1930-luvulla.

Superlama johtaa suursotiin ja massiivisiin geopolitiittisiin muutoksiin ja uudelleenorganisointeihin. Näemme edessämme 1945 syntyneen maailmanjärjestyksen viimeisten palikoiden murtumisen. LEAP:n tutkijat puhuvat syystäkin maailmanlaajuisesta järjestelmäkriisistä.

Edessä on talouden ja globaalin vallan uusjako: Lännen - ja varsinkin Yhdysvaltojen - ylivallan romahtaminen, Kiinan ja Euraasian nousu, sekä Lähi-idän ja Keski-Aasian - sekä mahdollisesti myös Pohjois-Euroopan sekä kalotti-alueen - joutuminen sotilaalliseen polttopisteeseen vuosikymmenen loppua kohti mentäessä. Lisäksi alueellisten unionien nousu liittyy asiaan oleellisesti. 2030-luvulla ei enää puhuta yksittäisten maiden vaikutusvallasta, vaan unionien vallasta. Ja EU on näistä vain yksi, tosin se ei tule olemaan enää nykyisenkaltaisena ja muotoisena.

Syklinen tai spiraalinen historiakäsitys

Olen ollut syklisen - tai tarkemmin sanottuna "spiraalisen" - historiakäsityksen kannattaja jo 90-luvulta asti, kun ihan vain harrastelijapohjalta huomasin monien asioiden, ilmiöiden ja tapahtumaketjujen toistuvan historiassa sykleittäin, tosin hieman muuntuneina ja erilaisissa ympäristöissä, mutta siltikin syy-seuraus-vaikutuksiltaan samantyyppisinä sykleinä. Koska mikään ei toistu täsmälleen samanlaisena, ajattelen asiaa lineaarisen ja syklisen yhdistelmänä: spiraalina. Kulttuuriset ilmiöt, poliittinen historia ja kansojen sekä valtakuntien kehitys tuntuu ikään kuin noudattavan tietynlaista "rytmiä" tai "sykettä", joka ilmenee ikään kuin syklisyytenä.

Perinteisesti suuret mannervallat noudattavat kehityksessään tietynlaista aaltoliikettä:

kaaos -> uudelleenjärjestäytyminen -> nousu ja ekspansio -> jähmettyminen ja taantuminen -> kaaos, .

Tämä kaava toistuu historiassa monien sellaisten imperiumien kohdalla, joilla on ollut oma tietynlainen kulttuuripiirinsä ympärillään. Näitä valtoja ovat olleet ja ovat mm. muinainen Egypti, Persia-Parthia, Kiina, Intia ja uudemmalla ajalla myös Venäjä. Eri imperiumeilla ja kulttuurialueilla syklit ovat keskipituuksiltaan erilaisia. Esim. Kiinassa ja Egyptissä syklit ovat menneet hallitsijadynastioiden mukaan.

Sitten on kulttuurialueita, joilla samaan kulttuurijatkumoon mahtuu peräkkäin useita valtakuntia; kielet ja valtaa pitävät kansat vaihtuvat aina kaaosvaiheessa, mutta kaikki rakentavat samalle kulttuuriperustalle. Tällaisia olivat muinainen Mesopotamia, kreikkalais-roomalainen maailma, ja Intia. Eurooppa muistuttaa tällaista, mutta muinaisen Kreikan mallin mukaan: yhteinen kulttuuriperimä, mutta monia eri valtioita ja kukaan ei ole päässyt lopullisesti toisten niskan päälle.

Venäjä, Eurooppa ja johtajasykli

Joskus vuonna 1996 hahmottelin seuraavia epätarkkoja aaltoja:

Euroopassa on käsillä ainakin kolmen eri suursyklin tai aallon kliimaksin alkaminen samaan aikaan.

1. Talouden kehityksen makrosykli toistaa 30-luvun kaavaa, edessä on lama ja sitä seuraaava mullistus.

2. Venäjän historian kaaosajan (90-luku) jälkeen ollaan imperiumin nousun ja uudelleen kokoamisen aallossa.

3. "Johtava valta"-sykli, jossa Euroopan historia on uuden ajan alusta asti toistanut kaavaa, jossa yksi suurvalta vuorollaan on koittanut päästä maailmanvaltaan. Syklin lähtöpaikka on lännessä ja siirtynyt kartalla aina uudessa vaiheessa pykälän idemmäs; Ensin 1500-luvulta 1600-luvun alkuun Espanja ja Habsburgien imperiumi, sitten 1700-luvulta (varsinkin vallankumouksen jälkeen) Ranska, sitten 1900-luvun maailmansodat ja Saksa. Nyt näyttää tulevan Venäjän vuoro.

Voidaan myös maalata, tosin vähän hatarasti, eräänlainen "suuri johtaja"-sykli, sillä Ranskan vallankumouksesta lähtien kunkin suurvallan noususyklin kliimaksivaiheen huippuun on liittynyt myös keskitetty hallinto ja "keisarikultti"; 1800-luvun alussa Napoleon, 1930-40-luvuilla Hitler ja  nyt tämä eurooppalaisen suurjohtajan syklin "polttopiste" on Venäjän kohdalla.

Allegorisesti voisi kuvitella, että Euroopan poliittinen mannerlaatta ikään kuin liikkuu "kuuman pisteen" päällä, siten, että aina siihen kohti, missä tämä "hot spot" on, nousee merestä "tulivuori" (vähän kuten tyynellä merellä, mm. Hawaiin muodostumisen suhteen) eli ekspansionistinen suurvalta ja johtaja.

On huomattava, että Venäjällä on aina noussut muutenkin joka tapauksessa joku "tsaari" imperiumin nousuavaiheessa valtaan: Ensin oli Ivan IV Julma, sitten Pietari I Suuri, sitten Aleksanteri I, sitten Josif Stalin, ja kuka nyt?

Kerroin tästä hypoteesistani vuonna -97 kavereilleni, että Venäjällä täytyy tämän syklin mukaan nousta valtaan joku Iivanan, Stalinin tai Pietarin tapainen uudistajahallitsija. Kun 2000-luvun alussa Putin vakautti olot ja aloitti modernisoinnin, eräs kavereistani tuli sanomaan, että "taisit osua oikeaan".

Mitä seurauksia onkaan siitä, kun samaan aikaan Venäjällä yhdistyy sen imperiumin jälleenorganisoinnin aalto, johtavan eurooppalaisen imperiumin aalto, ja suuren eurooppalaisen johtajan aalto? Kun edellä kuvaamani vertauksen "tulivuori" purkautuu Euraasian "tyynellä merellä", seuraus on geopoliittinen tsunami.

Tuleeko Putinista Venäjän Napoleon? Ehkä pikemminkin suuri Pietari I, sillä "kädenjäljeltään" Iivana Julma ja Stalin olivat samanlaisia. Iivanan jälkeen Venäjä tarvitsi Pietarin Suuren kaltaista edistyksellistä uudistajatsaaria. Stalinin ja Neuvostoliiton jäljiltä Venäjä tarvitsee perinpohjaista modernisaatiota. Ja sehän on ollut yksi Putinin päämääristä. Mutta onnistuuko Putin, vai tuleeko hänen jälkeensä joku, jolla on vielä isommat saappaat?

Edellä mainituista(kin) syistä johtuen on suurta typeryyttä vähätellä Venäjän nousua ja nyt käynnistynyttä Euraasian Unionin muodostumista.

Venäjästä ja sen sielusta

Venäjä ei ole kansallisvaltio.Venäjä on valtakunta, imperiumi.

Tämän asian sisäistäminen on nähtävästi monille vaikeaa, vaikka sen pitäisi olla itsestään selvää. Tai ehkä vain asian sisältä on monille epäselvä.

Venäjä ei ole ensisijassa kansakunta, vaan valtakunta. Venäjä on lähes aina ollut ja on edelleen valtiojärjestelmäkeskeinen, keskusjohtoinen ja imperialistinen konsepti. Venäjän luonne ja idea ei ole olla kansakunta tai kansallisvaltio.

Venäläinen valtio - vaikka onkin aina kriiseissä viime kädessä nojannut venäläisiksi itsensä mieltävän västönosansa isänmaallisuuteen, uskollisuuteen äiti-maata kohtaan sekä kansallisen ylpeyden tunteeseen ja tarpeeseen - ei ole kansallisvaltio. Se ei pyri ajamaan ensisijassa Venäjän kansan tai edes venäläisten etua, vaan valtiovallan ja valtakunnan etua, ja enemmistökansanryhmänsä etua vain silloin, kun se ei ole ristiriidassa valtakunnan tai valtiovallan edun kanssa.Venäjälle ei ole ollut niin väliksi, vaikka se on kohdellut historian saatossa omaa kansaansa kuin orjina, rikollisina ja epäihmisinä, saatika miten se on kohdellut muita. Joskus se on kohdellut muita jopa paremmin kuin omiaan. Valtakunta - 'Dershava' - on kaikki kaikessa.

Venäjän idea on alusta asti ollut olla valtakunta. Vaikka taustalla on historiallisesti vahvana myytti venäläisyydstä ja ortodoksisesta sivilisaatiosta, ytimessä on alusta asti ollut unelma valtakunnasta. Sille on ollut eri nimiä ja määritelmiä: Kolmas Rooma, Neuvostoliitto ja nyt unelma Euraasialaisesta supervallasta. Taustalla on myös Tshingis-Kaanin unelma maailmanvallasta.

Venäjän sielu on sairas. Tämä johtuu siitä, että Venäjää ei ole hallinnut Venäjän oman kulttuurin terveempi perintö eli sen oma henki, vaan vieras valta ja voima. Tämä ilmenee myös siinä, etttä Venäjää ovat aina hallinneet muut kuin venäläiset. Silloinkin kun hallitsijat ovat olleet nimellisesti venäläisiä, heidän taustansa on ollut ei-venäläinen. Sitä ovat hallinneet viikingit, mongolit, saksalaistaustaiset (ja jopa suomalaistaustaiset) tsaarit (Paavali III:n äiti oli suomalainen, ja hän puhui suomea toisena äidinkielenään) ja kommunistit, joista varsinkin alussa suurin osa oli juutalaisia. Tällä hetkellä sitä hallitse mies, jolla on Tverin karjalaiset juuret.

Tämä johtuu osaltaan siitä, että venäläisyys on osittain pakkokeinoin luotu synteesi. Moskova on aina alistanut valloittamansa kansat ja pyrkinyt pakkovenäläistämään ne. Muodollinen ortodoksinen usko ja slaavilainen kansallisidentiteetti sekä kieli ovat olleet tässä valtakunnalle työkaluja, eivät itse tarkoituksellisia päämääriä. Slaaviekspansio alkoi etelän suunnalta. DNA-tutkimusten perusteella arvioidaan, että jopa 40% isovenäläisistä (Venäjää äidinkielenään puhuvista, itseään venäläisinä pitävistä) on kieltään vaihtaneita Keski- ja Pohjois-Venäjän suomalais-ugrilaisia ja Volgan alueen sekä Kaakkois-Venäjän turkinsukuisia kansoja.

Venäjän sielu on ollut pahasti traumatisoinut viimeistään siitä asti, kun Tshingis Kaani ja hänen seuraajansa raiskasivat Venäjän. Tämä tapahtui, paitsi kuvaannollisesti, myös kirjaimellisesti. Jopa 7% ex-Neuvostoliiton asukkaista on suoraan alenevassa polvessa Tshingis Kaanin jälkeläisiä. Kaani poikineen raiskasi aina vihollistensa vaimot ja valloitettujen kylien naiset. Verotus oli hivuttavaa ja verot kerättiin ryöstelemällä ja raiskaamalla. Venäjä ei koskaan onnistunut taistelemaan menestyksellisesti Tshingis Kaania ja mongoleja vastaan, vaan raiskaaminen jatkui vuosisatoja. Tshingis Kaanin haamu hallitsee maata edelleen. Se riivaa Venäjän sielua, eikä sitä ole koskaan vielä onnistuttu manaamaan pois.

Kristittynä asiaa voisi ajatella Venäjän kannalta siten, että sama paha henki, joka riivasi Tshingis Kaania, riivasi myös Iivana Julmaa ja Josif Stalinia.

Moskova on Venäjän Sydän. Se on paikka, jossa Kaanin henki asuu. Moskova oli mongolien vasalli, joka maksoi näännyttävää veroa kaaneille, jottei nämä enää raiskaisi sitä. Siksi Moskova joutui itse raiskaamaan ja ryöstämään omia alamaisiaan mongolien nimessä ja heidän puolestaan. Selvitäkseen kaanien veroista, sen piti myös laajeta, ja alistaa sekä raiskata naapureitaan. Siitä tuli kaanien oppipoika. Ihminen, jolle tehdään pahaa, oppii tekemään pahaa ja myös tekee pahaa muille, ellei käsittele ongelmiaan ja pysty lopulta antamaan anteeksi, tapahtui se sitten hyvityksen saamisen kautta tai ilman.

Kaanit tuhosivat Kiovan ja alistivat Moskovan. Edes Novgorod, joka säilytti muodollisen vapautensa, tai kaanin ottopoika Aleksanteri Nevski, eivät uskaltaneet tai halunneet koskaan taistella heitä vastaan, vaan maksoivat vapaaehtoisesti veroa. Moskova ei uskaltanut pistää hanttiin senkään vertaa, vaikka myöhemmin 1500-luvulla Ivan IV koitti Nevskin pyhimyskronikan uudelleenkirjoituttamalla asian toisin selittää, mikä johtui tataarien vastaisen sodan propagandatarkoituksesta. Tataarien kaanikunnan Moskova alisti, ja senkin se uskalsi tehdä vasta vuosisadat sen jälkeen kun mongolit olivat menneet, eikä heidän paluustaan ollut enää pelkoa. Silloinkin ja siitä asti Moskova on toistanut Kaanin traumaa, ja hakenut hyvitystä, kostoa ja oikeutta tekemällä samoin muille.

Venäjä on valtakunta. Se on imperiumi. Se on keskusjohtoinen, keskitettyyn valtiovaltaan ja mahdolllisimman suuren maa-alueen hallintaan tähtäävä ja pyrkivä mahti. Se ajattelee aina kaikkea turvallisuustrauman kautta, turvallisuuspolitiikka etusijalla; Riskien varalta valmitautuminen ja vielä senkin varmistaminen, vallanhalu, kontrollinhalu, valtapolitiikka, opportunismi ja pahoinpidellyn sielun sekä itsetunnon peittämiseksi rakennettu ylpeä kuori.

Tätä tarkoitan sanoessani, ettei Venäjän idea ei ole olla kansakunta, vaan valtakunta. Jos sen kanssa haluaa tulla toimeen, on muistettava, että se on Valtakunta, jolla on sairas sielu. Venäjää ei voi kohdella normaalina kansallisvaltiona.

Venäjän kanssa tulee toimeen, kun tunnustaa, että se on valtakunta, ja kohtelee sitä valtakuntana. Silloin sen kanssa voi myös olla ystävä. Kunhan muistaa olla varuillaan. 'Dershava' - suurvaltakunta ei kunnioita viime kädessä muuta kuin voimaa. Venäjän kanssa voi olla ystävä, kun ei käännä sille selkäänsä. Tämä tarkoittaa sekä sitä, että loukatusta ystävästä voi tulla pahin vihamies, mutta myös sitä, että käännettyyn selkään voidaan iskeä veitsi.

Jonkun pitäisi olla Venäjän ystävä - Venäjästä riippumatta. Jonkun pitäisi voittaa Venäjän luottamus, mutta pysyä samalla niin vahvana, ettei Venäjä traumassaan niele ystäväänsä. Venäjä tarvitsee terapeutin, jolla on itsellään tarpeeksi vahva asema, ettei terapeutin tarvitse itse pelätä.


[Edit 12.12. Korjattu asiavirhe Vladimir -> Nevski]

Perustuslain muutos: Suomi valmistautuu EU-liittovaltioon vuodesta 2012 alkaen

Tässäpä meille suomalaisille ihan !#%&#!:n huonoja uutisia.

Eli sikäli jos joiltakuilta on mennyt ohi, niin tiedoksi, olkaapa hyvä:

"Oikeusministeriö
12.5.2010 14.00
Perustuslain muutosesitys eduskunnalle

Hallitus päätti tänään perustuslain muuttamista koskevan lakiesityksen sisällöstä. Esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle presidentin esittelyssä perjantaina 14. toukokuuta. Esitys vastaa perustuslain tarkistamistarpeita pohtineen ns. Taxellin komitean helmikuussa tekemää ehdotusta.

Jos eduskunta hyväksyy muutosesityksen, se jää lepäämään, minkä jälkeen se on hyväksyttävä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä ensi kevään vaaleissa valittavassa eduskunnassa. Jos perustuslain muuttamiseen päädytään, muutokset tulevat voimaan vuoden 2012 maaliskuun alusta.[...]

Keskeiset muutokset

Pääministerin tehtäviä koskevaan perustuslain kohtaan lisättäisiin säännös, jonka mukaan pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa ja valtion ylimmän johdon edustusta vaativassa Euroopan unionin muussa toiminnassa.

Perustuslakiin otettaisiin myös nimenomainen säännös Suomen jäsenyydestä EU:ssa. Perustuslakiin kirjattaisiin myös Suomen kansalaisten ja Suomessa asuvien muiden EU:n kansalaisten äänioikeus Euroopan parlamentin vaaleissa."



Suomen Eurosto-hallitus siis on antanut esityksen perustuslain muuttamiseksi siten, että Suomen jäsenyys ja asema EU-liittovaltion osavaltiona sinetöidään perustuslailla. Näin estetään tehokkaasti mahdollinen eroaminen unionista, sillä se edellyttäisi perustuslain muutosta, ja vaatisi siis kahden eri eduskunnan hyväksynnän.

Lisäksi Suomen kansan valitsemasta Suomen presidentistä tulee pelkkä keulakuva ilman mitään valtaa, koska meillä on jo uusi EU-presidentti, tuo Klonkun näköinen Herman Van Rompuy, jota mikään kansa ei virkaansa valinnut.

Yhdessä käsillä olevan talouskriisin myötä tapahtuvan EU:n taloudellisen toimivallan keskittämisen kanssa, uusi perustuslaki lyö viimeiset naulat menetetyn itsenäisyytemme ruumisarkkuun.

Tuomio maanpettureille! Ennen tehtiin näin:

Mitenkäs nyt? Elinkautinen ehdotonta turkkilaisessa vankilassa?



P.S. Jos lakiehdotus menee tosissaan läpi, niin itse kunkin suomalaisen lienee aika harkita yhteiskuntasopimuksen purkamista omalta osaltaan?


P.P.S. Riikka Söyring ehti ottaa asiaan kantaa vähän ennen minua: Linkki

Mitäs minä sanoin: Empire Strikes Back - Kriisin varjolla EU:sta tehdään täysi liittovaltio

Viime päivät ovat olleet allekirjoittaneelle tuskallisen ärsyttävää aikaa seurata talouspoliittista uutisointia. Kuten on jo moneen otteeseen julkisuudessa esitetty, voi Kreikan luottokriisistä alkanut kehitys johtaa Euroopan Unionin poliittiseen tiivistymiseen, eli nykyisen väljän liittovaltiomallin tiivistämiseen täydeksi liittovaltioksi.

Sari Essayah kirjoittaa jälkimmäisessä linkissä:  "Vaikuttaa vahvasti siltä, että Kreikan kriisiä ollaan käyttämässä liittovaltiokehityksen voimistamiseen EU:ssa. Historia on opettanut, että talouskriisien aikana voidaan ajaa läpi muutoksia, jotka olisivat muutoin poliittisesti mahdottomia toteuttaa. Kreikan kriisistä on tullut Troijan hevonen, jonka varjolla ollaan tuomassa kansalaisten vieroksuma liittovaltiokehitys talous- ja finanssipolitiikkaan."

Ja Erkki Toivonen edellisessä:  "Kreikan kriisissä olemme tulleet vasta alun loppuun. Edessä on selvä valinta: Joko EMU hajoaa tai EU – ainakin euroalue - liittovaltioistuu yhteisen talous- ja finanssipolitiikan toteuttajaksi. - Thygesen myönsi, että rahaliiton toteuttamisessa edettiin ’väärässä järjestyksessä’, kun EMU-vankkurit valjastettiin vielä syntymättömän juhdan, Euroopan Yhdysvaltojen, eteen."

EU on projektina kulkenut runkkareidensuunnittelijoiden osoittamaa tietä vapaakauppa-alueesta talous- ja valtioliitoksi, ja pian olemme liittovaltion - Euroopan imperiumin - alamaisia. Alamaisia siksi, että kansalaisuudella on EU:ssa yhtä vähän merkitystä kuin Neuvostoliitossa, ja demokratiaakin on yhtä vähän. Timo Soini totesikin osuvasti nimittäessään EU:ta "Läntiseksi Neuvostoliitoksi".

Minä varoittelin asiasta, monien muiden tavoin, jo 90-luvulla. Ja kun olin ehdolla kansanedustajaksi vuoden 2007 vaaleissa, koko motivaationi pyrkiä eduskuntaan pohjasi siihen, että oli viimeiset hetket koittaa pysäyttää liittovaltiohanke, eli perustuslain (jota ensin nimitettin perussopimukseksi, sittemmin Lissabonin sopimukseksi) läpiajaminen, ja näin pelastaa rippeet Suomen itsenäisyydestä.

Perustuslakihankkeesta varoittaminen  oli koko kampanjani johtoajatus. Eliitin suunnitelma on edelleen ajaa EU liittovaltioksi 2012 mennessä, ja näyttää siltä, että tämä viime vuosikymmenen puolivälissä Bilderberg-kokouksen yhteydessä julki lipsahtama aikataulu pitää. Aikaa on tosin vielä vajaa pari vuotta, ja muutos tapahtuu yhdessä Pohjois-Amerikan yhteisvaluutan muodostamisen kanssa. Koska siis poliittinen taistelu Imperimua vastaan on tässä mielessä hävitty, en senkään vuoksi katso mielekkääksi yrittää ehdolle Suomi-nimisen Euroopan imperiumin maakuntaparlamenttiin tulevissa eduskuntavaaleissa.


----------------
-------

P.S. Retroilumielessä trippi viime vaalien aikaiseen, huumorilla höystettyyn, mainosviedooni: Linkki. (Enää tämä linkki jäljellä. Yhteensä videota katsottiin viime vaalien alla Youtubessa ja sivujeni kautta yli 32 000 kertaa ja se oli v. 2007 vaalien katsotuin yksittäinen nettimainosvideo).

Suomen kohtalo sinetöity - Itämeren kaasuputki liittää Suomen Venäjän etupiiriin

Viime päivinä sekä Tuulikki Ukkola että Erkki Toivanen ovat rohjenneet avata suunsa siitä väistämättömästä kehityssuunnasta, johon Itämeren kaasuputki Suomea vie. Molemmat ovat allekirjoittaneen tavoin oivaltaneet kaasuputken geo- ja turvallisuuspoliittisen merkityksen, kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, mm. viime talvena.

Itämeren kaasuputki on hanke, jossa tiivistyy koko läntisen Euraasian geopoliittinen ilmastonmuutos. Se muuttaa vääjäämättömällä tavalla koko Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Putken valmistumisen jälkeen Suomi nimittäin kuuluu taas vähintään yhtä tiukasti Venäjän etupiiriin kuin Neuvostoliiton aikoina. Itämeren kaasuputki on Suomen kannalta mitä suurimmassa määrin turvallisuuspoliittinen hanke, vaikka valtiojohtomme ei sitä uskallakaan ääneen sanoa. Ukkola toteaakin osuvasti:

"Suomi on jälleen rähmällään suuren ja mahtavan naapurin edessä. Niin presidentti, pääministeri kuin koko hallituskin kumartavat itään kaasuputki kaulassa. Kukaan ei uskalla sanoa, että kaasuputki on turvallisuusuhka, onhan Venäjä ilmoittanut, että heidän pohjoisen laivastonsa tehtävänä on valvoa putken turvallisuutta. [...]

Aivan hiljattain niin presidentti kuin pääministerikin tapasivat Putinin, Venäjän todellisen johtajan. Mitä Putin vaati Suomelta? Mitä johtajamme lupasivat Putinille? Joka tapauksessa Suomi nöyrtyi ja hallitus kiirehtii antamaan kaasuputkiluvan ennen ympäristöviranomaisten selvityksen valmistumista. [...]

Mitä Venäjä tarkoittaa putken sotilaallisella valvonnalla?

Merkitseekö tämä sitä, että Venäjä aikoo vaatia Suomelta tukikohtaa kaasuputkea turvaamaan tuleville sotalaivoille?"

Ukkola on oikeilla jäljillä. Kaasuputkesta tulee Venäjälle ensiarvoisen tärkeä energianvientiväylä Saksaan ja Länsi-Eurooppaan, ja siksi sen "turvaaminen" tulee olemaan Venäjälle yksi maan tärkeimmistä turvallisuuspoliittisista prioriteeteista Itämerellä.

Toivanen vuorostaan valottaa Vladimin Prohanovin sanoin osuvasti itänaapurissamme vallitsevaa ajattelutapaa ja tavoitteita:

"”Venäjän kolmas imperiumi, Romanovien valtakausi, kesti 300 vuotta kunnes sortui 1917 liberaalien arvojen päästyä jälleen kerran voitolle”, kirjoittaa Prohanov 2008. ”Stalin nosti Venäjän kuilusta johon liberaalit olivat maan syösseet ja rakensi uuden imperiumin verellä ja teräksellä. Niin syntyi Venäjän neljäs imperiumi, kunnes liberalismin iskut murskasivat sen 1990-luvun alussa”. Prohanovin silmissä Gorbatshov ja Jeltsin olivat maanpettureita, jotka möivät imperiumin lännen liberaaleille. Hän jatkaa: ”Vuosisadan vaihtuessa päätettiin vihdoin hylätä kuolleena syntynyt ajatus kansallisvaltiosta. Tshetshenian toisen sodan jälkeen Venäjän imperiumi alkoi toipua Vladimir Putinin johdolla. Etelä-Ossetian vapautussodan (Georgian sodan 2008) jälkeen Venäjä osoitti olevansa valmis palauttamaan valtaansa ne alueet, joilta sen oli ollut väistyttävä heikkoutensa vuosina”.

Itse kukin voi antaa noille ajatuksille arvon jonka katsoo niiden ansaitsevan, mutta ne tuovat mieleen Vladimir Putinin sanat viisi vuotta sitten, kun hän kutsui Neuvostoliiton romahdusta ”1900-luvun suurimmaksi historialliseksi katastrofiksi” ja onnitteli maanmiehiään siitä, että heidän oli ”onnistunut säilyttää, kaikista vaikeuksista huolimatta, identiteettinsä ytimessä olennaisin siitä jättiläisestä, joka oli Neuvostoliitto”.

Niin ikään viisi vuotta sitten Nezavisimaja Gazetassa ilmaistiin jokseenkin suorin sanoin Venäjän energiapolitiikan tavoitteet: ”Länsimaiden riippuvuus Venäjän energiasta kasvaa kaiken aikaa, kunnes ne tulevat lopulta tilanteeseen, jossa niiden on hyväksyttävä Venäjän kasvava sotilaallinen, poliittinen ja taloudellinen vaikutusvalta entiseen Neuvostoliittoon kuuluneilla alueilla”. Viime vuonna samassa ”itsenäiseksi” itseään kutsuvassa lehdessä mentiin pitemmälle: ”Euroopan Unionin ja Venäjän liitto, johon liitettäisiin Kaspianmeren rantavaltiot, voisi lopulta taata, että Yhdysvallat menettää suurpoliittisen asemansa”. [...]

Toivanen tekee myös huomion, jonka pitäisi olla ilmiselvä kaikille:

Vaikka Venäjä luopuisikin imperiaalisista hankkeistaan, olemmeko tulleet kyllin selvästi ajatelleeksi Itämeren tulevaisuutta ”Rauhan Merenä”, jos putkihanke toteutuu? Kun Venäjän laivasto partioi Gotlannin vesillä, ruotsalaiset alkanevat vaatia hallitustaan liittämään puolustuskykynsä riisuneen maan Natoon Baltian ja Puolan rinnalle. Entä Suomi? Jättäydymmekö ainoana rantavaltiona Venäjän vaikutuspiiriin?"

Vastaus viimeiseen kysymyksen on: Kyllä jää. Suomella ei putken valmistumisen jälkeen ole enää varaa liittyä NATOon. Jos sitä yrittäisimme, edessämme olisi Georgian kohtalo. Näin siksi, että viimeistään silloin, saatika jo nyt, Venäjän on pakko muuttuneen geopoliittisen tilanteen vuoksi varmistaa, että NATO ei laajene enää Itämerellä. Putki siis lisää jännitystä ja konfliktin uhkaa, ja saa aikaan sen, että Venäjällä on oikeutettu tarve operoida sotilaallisesti NATOoon kuuluvien Baltian maiden selustassa Itämerellä.

Suomen kohtalo näyttää olevan sinetöity: Eurooppalaisista suurvalloista vain Saksalla olisi geopoliittinen intressi puolustaa Suomea mahdollista Venäjän agressiota vastaan, jos se olisi vahva ja jos se olisi Venäjän vastustaja. Saksa on kuitenkin sotilaallisesti heikko ja on valinnut strategisen liittolaisuuden Venäjän kanssa. Saksa haluaa kaasua yhtä kovasti kuin Venäjä haluaa myydä sitä. Näin ollen Suomella ei ole varaa vastustaa kaasuputkea ja joutua kahden jättiläisen puristukseen. Kohtalomme on joutua Venäjän-Saksan taloudellis-poliittisen liiton osaseksi, eli Venäjän etupiiriin, halusimme niin eli emme. Nato-juna meni jo ajat sitten.

Kun Imperiumi romahtaa, seiso etäällä ja ota opiksi

"Lama iskee ja talousjärjestelmä romahtaa

New York Universityn professori Nouriel Roubini varoittaa jo koko rahoitusjärjestelmän romahtamisesta ja maailmanlaajuisesta lamasta.

Roubini on saanut gurun maineen pelottavan oikeaan osuneilla finanssikriisiennustuksillaan. Nyt professori uskoo koko maailman vajoavan syvään lamaan, elleivät hallitukset ja keskuspankit ryhdy rajuihin yhteistoimenpiteisiin talouden pelastamiseksi."

Elämä on hyvin mielenkiintoista. Olen saanut olla näkemässä jo kahden supervallan romahtamista. Historian laki on, että imperiumit tulevat ja menevät. Kun olin varhaisteini, sain nähdä Neuvostoliiton kaatumisen, ja nyt on tärisemässä murtuvilla savijaloillaan kerran niin mahtava Amerikan Yhdysvallat. Eikä tässä vielä kaikki, olen kohtuullisen varma, että saan nähdä vielä nykymuotoisen Euroopan Unioninkin romahtamisen.

Mitenkö niinkö? Mites luulette nykyiselle EU:lle käyvän, kun Venäjä uudistaa vanhan etupiirinsä, ja palauttaa globaalin vaikutusvaltansa entisen Neuvostoliiton tasolle (tosin suppeammassa, nykykokoonsa suhteutetussa määrässä)? Mitenkä luulette Venäjästä energian saannin suhteen riippuvaisen, ja USA:n ja sitä myötä NATO:n sotilaallisen voiman romahtamisen jälkeen täysin omilleen jäävän Euroopan reagoivan Venäjän vallan kasvuun? Viimeksi eilen NATO:n pääsihteeri Jaap de Hoop Sheffer esitti syvän huolensa NATO:n voiman ja iskukyvyn heikkenemisestä talouskriisin seurauksena.

Laskelma on puhdasta geopolitiikkaa: Saksa, ja Saksan itäpuolinen Eurooppa ovat energiataloudellisesti Venäjän talutusnuorassa, ja toisin kuin heikkenvä USA ja NATO, Venäjä koko ajan vahvistuu sotilaallisesti. Elämme murrosvaihetta, joka voi kestää muutamasta vuodesta kymmeneen vuoteen, mutta lopputulos (halusimme me suomalaiset sitä tai emme) tulee suurella todennäköisyydellä olemaan se, että Eurooppa halkeaa keskeltä kahtia: Keski- ja Itä-Euroopasta tulee Venäjän etupihaa, ja Länsi- sekä Etelä-Eurooppa joutuu etsimään uusia liittolaisia etelästä ja idästä. Oleellista tässä muutoksessa tulee olemaan Saksan rooli. Jos Saksa päättää lähteä Venäjän kelkkaan, koko Keski- ja Itä-Euroopan kohtalo on sinetöity. Tulee siis olemaan "Länsi-EU ja Itä-EU".

Ottaen huomioon koko ajan voimistuvan maahanmuuton Välimeren itä- ja eteläpuolelta, sekä EU:n syventyvät taloudelliset suhteet Turkin ja Pohjois-Afrikan suuntaan, Välimerestä tulee uusi EU:n ydinalue. Pidän todennäköisenä, että tulevaisuudessa tulemme näkemään Länsi- ja Etelä-Euroopan maiden, Turkin ja Pohjois-Afrikan rantamaiden muodostaman Välimeren-Euroopan Unionin. Tällaista tulevaisuutta kohti minä näen Euroopan ja sen lähialueiden kehittyvän 2020-luvun loppua kohti.



Tässäpä vielä vähän päivän uutisotsikoita linkkeineen:

Kuluttajien luottamus USA:n keskuspankkiin katosi

Pörssikurssit romahtivat (taas) Euroopassa

Euroalueen johtajat pitävät hätäkokouksen


Niin, vielä viime keväänä minulle naurettiin, kun kerroin eri asiantuntijoiden arvioivan, että edessä on maailmantalouden kaatuminen ja Yhdysvaltain vaikutusvallan globaali romahtaminen. Haukuttiin moista visiota jopa vanhan kommunistin märäksi päiväuneksi, vaikka olen kaikkea muuta kuin vanha kommari ;-P