Sankaruuden 105 päivää vs. Sodoman 105 ääntä

Talvisodan syttymisestä tulee näinä aikoina kuluneeksi seitsemänkymmentä viisi vuotta. Talvisota kesti 105 päivää ja oli kansakuntamme kiivas olemassaolotaistelu idästä tullutta vihollista vastaan. Se oli tuhosta huolimatta siunauksellinen maallemme, sillä sen luoman yhteenkuuluvuuden ja yhteishengen avulla selvittiin pitkälle sotien jälkeiseen aikaan.

Nyt Eduskunta on päättänyt 105 äänellä antautua lännestä tulleelle viholliselle, kulttuurimarxilaiselle mädännäisyydelle ja rappiolle. Asia jakaa syvästi kansakuntaamme ja tuhoaa sitä arvopohjaa, jolle maamme on rakennettu. Ja pahinta on, että näin lainsäätäjämme vetävät Jumalan tuomion kansamme ylle.

Sankaruuden 105 päivää vs. Sodoman 105 ääntä.

Selvennys blogistin kannasta ja Suomen geopoliittinen asema

Koska liittyen edelliseen kirjoitukseeni on nyt usemmallakin taholla ollut jotain väärinkäsitystä liittyen minun kantaani Venäjään/Natoon/Ukrainaan ja Suomen asemaan, haluan tehdä selväksi, pari juttua:

1. Olen usein sanonut, että geopolitiikan kannalta ja puhtaasti/pelkästään talous- sekä sotilaspoliittisista intresseistä katsottuna Suomelle olisi edullisempaa liittoutua itään kuin länteen. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että kannattaisin k.o. suuntaan liittoumista sotilaallisesti, koska meillä on vahvat arvo- ja kulttuurisyyt olla osa läntistä yhteisöä, koska kulttuuri ja arvot ovat meidän sielumme, eikä niitä pidä myydä talous- tai turvallisuuspoliittisten syiden takia.

2. Koska kuitenkin olemme idän ja lännen rajalla ja puhtaasti geopoliittisesti meillä olisi - tietyin varauksin - enemmän yhteisiä turvallisuuteen ja vakauteen liittyviä intressejä idän kuin lännen kanssa, olen sitä mieltä, että pelkästään ideologisista syistä ei kannata tehdä naapuristaan vihollista. Siksi vastustan Suomen liittymistä NATOon. Itse asiassa vastustan NATO-jäsenyyttä periaatteessa yhtä paljon kuin olisin vielä kylmän sodan aikaan vastustanut Suomen liittymistä Varsovan liittoon.

3. Ollessamme liitossa lännen eli EU:n kanssa meille käy lopulta köpelösti, sillä geopolitiikan lainalaisuudet ja turvallisuusintressit sanelevat väistämättä sen, että kunhan EU on kupannut Suomen tyhjiin ja tuhkatkin pesästä, se kauppaa meidät seuraavassa etupiirien "molotov-ribbentropissa" itänaapurille, eikä apua ole siltä tulossa lämpimiä puheita enempää.

4. Samoin jos olisimme lisäksi NATO-jäsen, jotuisimme yhdessä Baltian maiden kanssa suursodassa itänaapurin ensi iskun kohteeksi, eli sota alkaisi meiltä ja Baltiasta sillä, että Venäjä varmistaisi lähivyöhykkeensä. NATO:lla ei nykyisellään eikä näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ole intressiä eikä resursseja sijoittaa Suomeen aktiivisia joukkoja, aluepuolustus olisi edelleen omalla vastuullamme. Saisimme vain ilmatukea, jos sitäkään riittäisi. Meille kävisi köpelösti, NATO taistelisi viimeiseen suomalaiseen ja lopulta myös NATO pommittaisi meidän teitämme, siltojamme ja satamiamme estääkseen itänaapurilta niiden käytön.

5. Jos taas lähtisimme Venäjän kelkkaan, päätyisimme Moskovasta täysin riippuvaiseksi, umpisuomettuneeksi, nukkevaltioksi kuten Valko-Venäjä. Sotilaallisen kriisin tullen NATO sitten pommittaisi meidän lentokenttämme, satamamme, ilmapuolustuksemme ja liikenneinframme a la Irak. (tässä skenaariossa kuitenkin tulisi vähemmän kuolonuhreja kuin vaihtoehdossa 4).

Johtopäätös: Nojasimme sitten itään tai länteen, paskasti käy. Ainoa realistinen tie Suomen itsenäisyyden ja suvereniteetin säilyttämiseksi lähivuosikymmeninä olisi erota ainakin eurosta (tai jopa EU:sta ETA-maaksi Norjan tavoin) ja triplata puolustumenot ja pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana.

Taloudellisesti mielestäni paras tavoite Suomelle olisi olla mahdollisimman paljon Sveitsin kaltainen maa, jolla on erilliset vapaakauppasopimukset eri maiden kanssa. ETA-jäsenenä meillä olisi ehkä mahdollisuus myös tehdä erillinen tullivapaus-sopimus muodostuvan, Venäjän johtaman Euraasian Unionin kanssa. Kriisin tullen meidän on pysyttävä irti sodasta, ja/mutta pidettävä niin hyvät välit naapureihin, että emme jää ilman energiaa ja viljaa. 

Tällä järjestelyllä meillä olisi edes jonkinlainen mahdollisuus säilyä irti tulevasta suursodasta, ehkä jopa kuin Ruotsi oli II MS:n aikana.

Alleviivaten: tämän blogin pitäjä ei ole. "ryssäläinen putinisti" sen enempää kuin "NATO-kiimainen venäjänvastainen sotahullu"-kaan. Toisin kuin jossain on heitetty, en myöskään hyväksy Venäjän agressiota Ukrainaa kohtaan, vaikka ymmärrän täysin sen logiikan, ja geopoliittiset syyt, jonka vuoksi Venäjä tekee kuten tekee. Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä.

Yst. terveisin rivipersu ja geopolitiikan harrastaja.


--------------------------
[Edit. lisäys] Viitaten edelliseen kirjoitukseeni: Kun yksi kuva puhuu paremmin kuin tuhat sanaa (Lähde: Business Insider):

Puhe pakotteista Venäjää vastaan on (Sori vaan Ukraina) tyhjää tuulenpieksäntää nykyolosuhteissa. Saksa tai EU eivät suostu pakotteisiin Venäjää vastaan, koska kaasun tulon loppumiseen hyytyisi Saksan talous, ja se suistaisi koko Euroopan lamaan (EU:n talous keikkuu nytkin nippa nappa kuilun partaan paremmalla puolen juuri Saksan takia). EU ei ala tästä syystä millekään Venäjää vastaan. Ja Moskovassa tämä tiedetään. Venäjän palliote Saksasta ja Euroopasta, kuten olen jo vuosia sitten sanonut.

Kataistrofi - Kun päivänpolitiikka menetti merkityksensä

Suomi on pahemmassa kusessa kuin koskaan viime sodan jälkeen, tai itse asiassa sitten sortovuosien.

Suomi, sen talous, yhteiskunta ja ihmiset ovat suistumassa erittäin pahaan taloudelliseen ja sitä myöten myös yhteiskunnalliseen kriisiin, eikä tätä kriisiä voida enää välttää. Ei, vaikka maahan saataisiin mikä hallitus hyvänsä, sillä tärkeimmät strategiset päätökset tuhon varmistamiseksi on jo tehty.

Kataisen hallituksen viimeisten kahden vuoden aikana tekemät ratkaisut ovat merkitsevät sitä, että olemme kaikki samassa veneessä - tai pikemminkin orjakaleerissa - jossa Suomi-neito on kahlittu JykäJutan toimesta eurotalouden uppoavan orjakaleerin soutupenkkiin, ja laiva on juuri seilannut vasta talouden trooppisen hurrikaanin laidalle, sillä kriisi tulee kestämään vielä vuosia.

Kyse ei ole vain pahimmasta talouskriisistä sitten 30-luvun laman, kyse on maailmanlaajuisesta järjestelmäkriisistä, joka tekee lopullisesti selvää vuonna 1945 syntyneestä maailmanjärjestyksestä - myös taloudellisesti. Se, mitä nyt ollaan näkemässä, vetää vertoja vähintäänkin NL:n romahtamiselle, mutta ei - valitettavasti - siten että EU romahtaisi, vaan siten että Euroopan kansojen vapaus, itsenäisyys ja hyvinvointi romahtavat. Ne, samoin kuin kaikki muukin mahdollinen, tullaan uhraamaan sen eteen, että Eurostoliitto saadaan pidettyä kasassa.

Kun talous viimeinkin, joskus aikaisintaan 3-4 vuoden - todennäköisesti vasta 5 vuoden - päästä alkaa näyttää pieniä elpymisen merkkejä, on Euroopan kansojen varallisuus, merkittävä osa kansalaisvapauksista, demokratia sekä kansallisvaltiot ja niiden itsenäisyys uhrattu talouden molokin alttarilla, ja kansat sekä niiden vauraus tyhjiin ammenettuina tippuvat kuin kuolleet lehdet, suoraan suurpankkiirien syliin - juuri sen saman banksteri- ja euroeliittiporukan joka alusta alkaen suunnitteli euroon ja talousjärjestelmään ne muka näennäiset "valuviat", joiden he lopulta tiesivät kaatavan kaiken heidän syliinsä.

Tervetuloa Uuteen Uljaaseen 2020 luvun Eurooppaan, joka on maailmantalouden keskus ja talouden Supervalta, mutta jossa "demokratia" on yhtä onttoa ja "uskottavaa" kuin kuin Neuvostoliitossa, työntekijöiden palkat ja työolot kehnot kuin Kiinassa, tuloerot kuin Brasiliassa, ja poliisi pamputtaa yhtä kovaa kuin Venäjällä.

Ja kun me olemme kaikki yhdessä saapuneet - tai siis raahustaneet peloteltuna - sisään tähän ihanuuden gulagiin, kiittäkäämme aivan erityisellä lämmöllä euroblondia ja Pöljän lapsineroa siitä, että he johdattivat meidät - vähän kuin Mooses (muttei sinne päinkään) - luvatusta maasta orjuuden pesään - Uuteen Eurooppaan.

Sen pituinen se.

Lyhyt pakina Lähi-idästä; "Suomi vai Pirkkala"

Jos Lähi-idän konflikti vedettäisiin Suomeen, tilanne olisi seuraava;

Muinais-Suomessa vallitsisi luterilainen uskonto. Ruotsi tulisi ja valtaisi Muinais-Suomen. Muinais-satakuntalaiset vietäisiin ruotsalaisten toimesta pakkosiirtolaisuuteen ympäri Eurooppaa, ja maahan olisi jäänyt pienehkö joukko muinais-hämäläisiä. Ruotsalaiset nimittäisivät maan satakuntalaisia kiusatakseen "Pirkkalaksi" (Birkaland).

Tämän jälkeen jälkeen Birkaland (Suomi) hämäläisineen olisi ollut vuosisadat milloin Venäjän, Ruotsin tai Saksan vallan alla. Tämän ajan kuluessa muinais-hämäläiset olisivat omaksuneet ortodoksisen uskonnon, ja kieli vaihtuisi savoksi.

Vastaavasti diasporassa elävän satakuntalaisvästön uskonto muuttuisi kotimaan menetyksen myötä äärikalvinistiseksi, ja kieli muuttuisi niin, että se alkaisi muistutta vanhojen Turun ja Rauman murteiden sekasotkulta.

Ajan saatossa luterilaisesta uskonnosta haarautuisi pieni, mormonihaara, joka hylkäisi satakuntalaisuuden ja leviäisi agressiivisen käännytystyön ansiosta ajan saatossa ja siitä kasvaisi valtauskonto Länsimaissa. Mormonikirkko vainoaisi satakuntalaisia "Joseph Smithin kiroamina" historian saatossa (inkvisitio, yms.). Mormonikirkko yrittäisi ristiretkeä "pyhän Suomen maan" takaisinvaltaamiseksi vääräuskoisilta ortodokseilta n. 1000 vuotta  myöhemmin, mutta tämä mormoniritarien yritys jäisi lyhytaikaiseksi.

Sitten noin 1000-vuotta (2000 vuotta satakuntalaisten karkotuksesta) myöhemmin englantilaiset tulisivat ja valtaisivat "Pirkkalan". Tämän jälkeen nyky-satakuntalaiset, jotka jollain konstilla olisivat hajaannuksessa onnistuneet säilyttämään satakuntalaisen identiteettinsä, palautettaisiin englantilaisten toimesta hyvityksenä takaisin esi-isiensä kotimaahan, koska heitä oli vainottu ympäri Eurooppaa, ja heille annettaisiin "Pirkkalan" alue omaa valtiota varten. Valtio saisi nimekseen maan vanhan nimen mukaan 'Suomi', ja tätä satakuntalaisten kansallisaatetta kutsuttaisiin "suominismiksi". Suoministit perustaisivat Länsi- ja Etelä-Suomeen eli "pirkkalaisalueille" sotilaallisesti vahvan pikkuvaltion.

Ongelmana on, että maassa asuisi ortodoksista uskoa kannattava ja savoa viäntävä nykyhämäläisväestö. Nyky-satakuntalaiset valtaisivat maata heidän näkökulmastaan vääräuskoisilta nyky-hämäläisiltä ja perustaisivat siirtokuntia heidän alueelleen koska "Tää om meä es'isäi ja meä maa". "Jumal lupas tän maan kaikil' Lutteri jälkeläisil', nii kerta".

Nykyhämäläiset suivaantuisivat tästä niin helvetisti, että aloittaisivat jatkuvan sissisodan nykysatakuntalaisia vääräuskoisia kalvinistisia vastaan. "Kuolo Suomelle ja kaekille suoministeille, eläkööv vappaa Häme! Satakuntalaeset pittee ajjaa merreen!". "Eläkööv vappaa Pirkkala!".

Suoministinen nykysatakuntalaisvaltio valloittaisi (tosin pääosin naapureiden ja nykyhämäläisten aloittamien sotien seurauksena) Itä- ja Pohjois-Pirkkalan(-Suomen), sekä loisi Karjalaan "puskurivyöhykkeen" agressiivista naapuria Venäjää vastaan. Lisäksi satakuntalaisvaltio tuhoaisi kuuden päivän sodassa koko Ruotsin ilmavoimat ja valloittaisi Länsipohjan alueen, joka tosin rauhansopimusta vastaan myöhemmin luovutettaisiin takaisin.

Nykyhämäläiset lobbaisivat menestyksellisesti YK:ta ja liittolaistensa kautta niin, että puoli maailmaa tuomitsisi "suominismin" rasismina ja apartheidina. Ympäri länsimaita hipit, kommarit ja vasemmisto tuomitsisi "Suoministisen Suomen roistovaltion". Nykyhämäläiset perustaisivat erilaisia sissi-, terroristi-, ja vapaustaistelijaryhmiä, jotka tekisivät pommi-, raketti-, ja itsemurhaiskuja satakuntalaisia vastaan. Myös poliittinen rintama, PHKVR(1) perustettaisiin.

Venäjä rakentaisi ohjusarsenaalin, jolla uhoaisi pientä satakuntalaista Suomea vastaan, "koska nuo pyhän oikeauskoisen kirkon kiroamat vääräuskoiset satakuntalais-kalvinistit, nuo sikojen ja kokkien jälkeläiset(2) sortavat meidän ortodoksiveljiämme ja sisariamme".

Amerikkassa, jossa mormoniuskonnosta erkaantunut "suominististen mormonien" haara olisi pääuskonto, satakuntalaisilla kalvinisti-emigranteilla olisi merkittävä asema taloudessa, bisneksessä ja politiikassa. Amerikka tukisi pientä Suomen valtiota ja sen olemassaoloa, koska se olisi Amerikan tärkein liittolainen Pohjois-Euroopassa, ja alueella on "merkittäviä öljy- ja kaasuvarantoja Jäämeren alla". Amerikkalaisilla olisi tukikohtia Nokialla ja Pohjanmaalla, sekä Jäämerellä sen liittolaismaassa, Huippuvuorten synodiemiraateissa. USA painostaisi Venäjää pitämään näppinsä irti Suomesta. USA uhkaisi Venäjää sodalla.

Jne.

Ketään ei enää tässä vaiheessa kiinnostaisi, että kinastelevilla kansanryhmillä on samat eniset ja uskonnolliset juuret ja samanlainen oikeus samaan maahan.


-----------------------------
1) "Hämäläesten Pirkkalan Kansallisev Vappaotuksen Rintama"

2) Eräällä uskonnonopettajalla oli tapana, aina kun Raamatunhistoriaa läpikäytäessä tultiin tarinaan Edomilaisista Lootin ja tämän tytärten insestisen suhteen seurauksena syntyneenä kansana, tapana kertoa vastaava esimerkki "propagandasta"; "1400-luvulla Satakunnan rannikolle haaksirikkoutui laiva, josta selvisi hengissä vain laivan kokki ja sika. Tästä ovat saaneet alkunsa porilaiset".

Putin allekirjoitti Makarovin varoituksen - Mites sanoo "asiantuntijat"?

Venäjän presidentti Vladimir Putin pölläytti sitten kunnolla turhat luulot ja lapselliset selittelyt pois median ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden suista, allekirjoittamalla Venäjän asevoimien komentajan, kenraali Makarovin taannoisen varoituksen, ja vielä alleviivaamalla (käännös);

"Sanoessaan että Suomi antaa pois oikeutensa toimia itsenäisesti samalla hetkellä kun se liittyy läntiseen sotilasliittoon, Putin lisäsi, että Moskova tulee vastaamaan yhteenkin tähän pohjoismaahan[Suomeen] sijoitetun NATO:n hyökkäysohjuksen käyttöön. [...]

Putin keskusteli myös uhasta, että Suomi militarisoi itsensä NATO:n valvonnan alla, varoittaen, että jos "hyökkäysohjusten käyttö hyväksytään, Venäjä tulee aloittamaan kostotoimet". [...]

"Jos NATO päättää laukaista ohjusjärjestelmät, Venäjä tulee aloittamaan kostotoimet", Putin sanoi [toisti] toimittajille Niinistön kanssa käymiensä keskustelujen jälkeen."


Mitenkähän nyt toimittajat ja asiantuntijat tämän selittävät? Oliko tämänkin vain "Makarovin omaa höperöintiä", "Vanhan kenraalin haikailua YYA-aikoihin", "Venäjän johdon koepallo Niinistölle", tai "Vain testi, mikä on Suomen linja"?

Olisikohan syytä jo tunnustaa, että Venäjän johdon silmissä uusi lehti on kääntynyt historiassa, ja Venäjä nimenomaan pelaa nyt kovaa suurvaltapoliittista peliä, ja on taas alkanut vahtia etupiirirajojaan Kylmän Sodan ajan tyyliin? Uusi varustelukilpa on nimittäin selittelyistä huolimatta käynnissä - ainakin Venäjän toimesta - ja Suomi kuuluu Moskovan näkökulmasta geopoliittisesti "Venäjän takapihaan". Nyt on väännetty niin rautalangasta, että "jokohan tsuhna viimein uskoo?"

Ehkäpä se ei olekaan Venäjän johto, joka haikailee takaisin YYA-aikaan, sillä kyse on nyt kokonaan uudesta kiristyvästä suurvaltapoliittisesta asetelmasta, vaan Suomen johto, joka haikailee takaisin "vanhalle kunnon 90-luvulle"?

Viittauksellaan ohjuksiin Putin tarkoittaa paitsi NATO:n ohjusjärjestelmiä myös Suomen JASSM-liitopommien hankintaa. Ohjuksiahan ne eivät ole, vaikka ehkä retorisesti, ja Venäjällä on vastaavaa arsenaalia itselläänkin enemmän kuin tarpeeksi.

Kyseiset aseet eivät tietenkään nykyisellään ole Venäjälle mikään uhka, mutta jos liitymme NATOon, niin tilanne olisi eri, sillä niiden käyttöpäätös ei enää olisi sen jälkeen Suomen käsissä, kuten ei isommatkaan päätökset laajemman sotilaallisen konfliktin tullen.

Joka tapauksessa odotan innolla, mitä selityksiä arvon asiantuntijat keksivät Putinin lausunnon virtuaaliseksi vesittämiseksi.

Hittolainen kun olisi puolueettomuus ja oma puolustusmäärärahat noin 3% BKT:stä, niin olisi puolustus riittävällä tasolla, eikä tarvitsisi ärsyttää turhaan naapuria höpöttämällä NATO:sta.



P.S. Ai niin, asiasta toiseen; Egypti on taas askeleen lähempänä sisällissotaa, kuten olen ennustellut.

Makarovin viesti - NATO, Suomen asema ja Venäjän kanssa tehty naapuruussopimus

Venäjän yleisesikuntapäällikön Suomen vierailulla meille tuoma viesti on herättänyt kummastusta, ihmettelyä, ärtymystä ja jopa pelkoa. Tämä on kummallista, koska mielestäni jopa esikouluikäisen pitäisi ymmärtää, mistä on kysymys.

Makarov puhui suoraan, selkeästi ja yksiselitteisesti. Suomessa, jossa on aikoinaan totuttu kaikenlaisiin verhoiltuihin sanankäänteisiin, ovat kremlologit ja Venäjän kanssa toimineet ymmällään. Kun on totuttu verhoiltuihin sanankäänteisiin ja kiertoilmauksiin, sekä tuttuun jargoniin, niin yhtäkkiä tuleekin selkeä viesti. Ei tarvita mitään kremlologista salakieliavainta tämän tajuamiseen.

Se oli kai jonkinlainen shokki. Makarovin tuomaa viestiä ei haluta tai haluttu ymmärtää sellaisenaan, vaan siitä on koitettu etsiä jotain rivien välistä viestiä. Sellaista ei ole. Venäjä puhui kerrankin suoraan ja selkeästi, tsuhnalle tsuhnan tyyliin.
Makarovin viesti oli selkeä:

a) Venäjä näkee NATOn ja lännen uhkana sekä konfliktin tullen vastustajana
b) Venäjä kokisi Suomen NATO-jäsenyyden Suomen sijainnin ja geopolitiikan takia itselleen erityiseksi uhaksi
c) Venäjä toivoisi, että Suomi tekisi NATOn sijaan enemmän turvallisuuspoliittista ja muuta yhteistyötä sen kanssa

-Ja se, mitä loogisesti seuraa kohdista a ja b seuraa, mutta jota ei sanota ääneen:
d) Mahdollisen konfliktin tullen NATO-Suomi joutuisi näin ollen Venäjän sotilaallisen ja massiivisen ensi-iskun kohteeksi. Suomi puhdistettaisiin ensimmäisenä "vaarallisena alueena" vihollisista.


Näistä samoista asioistahan minä olen kirjoitellut tässäkin blogissani useampaan kertaan. Geopolitiikka ja Suomen sijainti suhteessa Venäjään eivät ole muuttuneet yhtään miksikään sitten Kylmän Sodan ajan, eikä myöskään geostrategiasta juontuvat välttämättömyydet tai faktat.

Me emme voi sijainnillemme mitään, mutta Suomen johdolta, ainakin NATO-intoilijoilta, on näköjään hävinnyt geopolitiikan ja reaalipolitiikan taju.

Vaikka Venäjän paikalla olisi pasifismin ja neutraliteetin lipuikseen omaksuneet Ruotsi tai Sveitsi, ja Tukholma tai Zürich sijaitsisi Moskovan paikalla, on tosiasia, että Suomen NATO-jäsenyys olisi tällöin sijainnin, resurssien ja geopoliittisen valtapelin vuoksi tuolle uudelle Ruotsille tai Sveitsille uhka.

Miettikääpä, sallisiko Washington sen, jos vaikka New Englandin alue yllättäen liittoutuisi Kiinan kanssa ja kiinalaiset sijoittaisivat armeijaansa sinne? Tai jos Florida liittyisi Kuuban&Venezuelan kanssa sotilasliittoon? Niinpä.

Kannattaa vähän pelata vaikka strategiapelejä, ja istahtaa hetkeksi Moskovan pallille karttaa katsomaan. Kyse ei ole änkyröinnistä tai uhkailusta, vaan siitä, mitä kutsutaan reaalipolitiikaksi ja geopolitiikaksi. Jopa minä - suomalainen kansallismielinen ja isänmaallinen persu - jos olisin Putin ja vastuullani olisi Venäjän etu, lähettäisin jonkun makarovin tuomaan nykyisessä tilanteessa juuri tuon saman viestin Suomelle.

Turvallisuusyhteistyö Venäjän kanssa?

Pienimuotoinen kohunpoikanen näyttää olevan syntymässä myös PS-edustaja Juho Eerolan Facebookissa väläyttämästä, Makarovia myötäilevästä ajatuksesta, että liittoutumisessa Venäjän kanssa Suomella olisi enemmän etua ja vähemmän hävittävää kuin NATO-jäsenyydessä. Tosiasia nyt vaan on, että geopolitiikan, geostrategian, turvallisuuspolitiikan ja talouspolitiikan näkökulmasta tästä vaihtoehdosta olisi Suomelle vähemmän haittaa kuin NATO-jäsenyydestä.

Ei kuitenkaan pidä alkaa syleilemään mitään kammottavia YYA-ajan meininkejä á la Moskovan lonkeroiden ulottuminen suomalaisen yhteiskunnan joka portaalle, mutta jonkinlainen "hyökkäämättömyyssopimus", jossa Suomi sitoutuisi olemaan liittoutumatta Venäjän vihollisten kanssa, ja sitoutuisi olemaan antamatta aluettaan Venäjää vastaan suunnatun liittokunnan tai hyökkäyksen ponnahduslaudaksi, voisi olla ihan hyvä ja perusteltu juttu. (Itse asiassa sellainen on, ks. alempana).

Näin varsinkin jos saisimme sen edestä Venäjältä esim. investointisuojasopimuksen ja taloudellisen erityisaseman, vaikkapa suomalaisyrityksille ja pääomalle turvattu ja vapaa pääsy muodostuvan Euraasian Unionin eli Venäjän ja entisten IVY-maiden tulli- ja talousliiton aluelle, vaikka emme varsinaisesti olisikaan EAU:n jäsen. Saammehan nytkin suurimman osan öljystämme Venäjältä -10%:n kaverihintaan vanhojen aikojen muistoksi.

Parasta olisi kuitenkin nykytilanne ryyditettynä uskottavalla puolustuksella ja liittoutumattomuudella. Valitettavasti kumpaakaanhan meillä ei nykyisellään enää käytännössä ole, kiitos EU-jäsenyyden ja vallitsevan 4/5 NATO-jäsenyytemme.

Suomi on "NATO-maa ilman NATOn turvaa"

Suomi on käytännössä jo enimmäkseen NATO-maa. Olemme mukana neljässä viidestä NATOn yhteistoiminta-pilareista, jotka ovat; seurantajäsenyys (oikeus osallistua NATOn yleisiin kokouksiin seurantajäsenenä), rauhankumppanuus (Venäjäkin mukana), kriisinhallinta (yhteiset rauhanturva-operaatiot), NATO:n nopean toiminnan joukot ja yhteinen puolustus. Siksi kutsunkin Suomea 4/5 NATO-maaksi.

Tosiasia on, että olemme Venäjän silmissä käytännössä jo NATO-maa mutta ilman turvatakuita. Siis konfliktin tullen vihollinen, mutta ilman muiden vihollisten antamaa suojaa(!). Nykytilanne on siis kriisin tullen Suomen kannalta pahempi kuin jos olisimme NATOn täysjäsen saatika puolueeton.
Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, Suomen pitäisi mielestäni vetäytyä NATO-yhteistyöstä pari pykälää ja laittaa oma puolustus kuntoon. Jos laitamme vaihtoehtomme järjestykseen siitä, mikä olisi Suomen kannalta vähiten huono ja mikä huonoin, lista menisi suunillen näin:

1. Liittoutumattomuus ja oma, uskottava puolustuskyky - Yhteistyö ja luotto pelaisi niin itään kuin länteen

2. Jonkinlainen lievennetty YYA tms. turvallisuusyhteistyö Venäjän kanssa - Turvallisuuspoliittinen asema Venäjän kainalossa, mutta kauppa ja kulttuurisuhteet länteen pelaisi kuten ennenkin

3. Täysi NATO-jäsenyys - Vihollisuus Venäjän kanssa kriisin tullen ja sitä ennen kauppasuhteet itään heikkenisivät

4. Nykytilanne, jossa olemme kriisin tullen "NATO-maa ilman NATOn suojaa" ja ilman uskottavaa puolustusta - vaarallinen välitila, johon ei saa jäädä, mutta josta voi onneksi vielä palata vaihtoehtoon 1 tai edetä vaihtoehtoon 2. tai joutua toiseksi huonoimpaan vaihtoehtoon 3.


Suomen naapuruussopimus Venäjän kanssa - YYA-sopimuksen jatko - on edelleen voimassa

Tiesittekö, että Suomella on laillisesti voimassaoleva, NATO-jäsenyytemme estävä valtiosopimus Venäjän kanssa? Ettekö? No eipä ihme, sillä ei hallituksemme sellaista halua mainostaa, sen olemassaolo kun rikkoo Suomen EU-sopimuksia vastaan(!)


Asiasta voi lukea laajemmin Jorma Jaakkolan artikkeleissa.

Euroopan unioniin liityttäessä Suomi vakuutti EU:lle, että Suomi on liittymisehtojen mukaisesti irtisanonut kaikki kansainväliset sopimukset. Siis myös 20.1.1992 allekirjoitetun naapuruussopimuksen. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomi ei ole irtisanonut k.o. sopimusta, vaan on pettänyt näin sekä EU:ta että Venäjää.

Käytännössä seuraava artikla on sopimus "YYA-sopimuksen" jatkumisesta.. ..automaattisesti:

Valtiosopimus 63/1992, 12 artikla;

"Tämä sopimus on ratifioitava ja se tulee voimaan ratifioimiskirjojen vaihtamispäivänä. Sopimus on voimassa kymmenen vuotta, minkä jälkeen sen voimassaolo jatkuu viisivuotiskausittain, ellei jompikumpi sopimuspuolista irtisano sitä toiselle sopimuspuolelle kirjallisesti tehtävällä ilmoituksella vähintään viisi vuotta ennen voimassaolokauden päättymistä."


Tehty Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 1992 kahtena suomen- ja venäjänkielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

Sopimuksen 4. artikla;  

"Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.

Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.

Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle."

Sopimusta on ainakin kerran jatkettu, Jatkosopimus: 53/1998

Annettu: 29.6.1998

"Asetus 

Asetus Venäjän federaation kanssa yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella tehdyn sopimuksen muuttamista koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta

Ulkoasiainministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään:

1 §
Helsingissä 30 päivänä toukokuuta 1998 Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välillä yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella tehdyn sopimuksen (SopS 61-62/92) muuttamista koskeva sopimus, jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 18 päivänä kesäkuuta 1998, tulee voimaan 29 päivänä kesäkuuta 1998 niin kuin siitä on sovittu.

2 §
Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä kesäkuuta 1998.
Naantalissa 18 päivänä kesäkuuta 1998"

Sopimus oli automaattisesti voimassa vuoteen 2008, ja sen jälkeen  on ollut voimassa aina 5 vuotta kerrallaan ilman erillistä irtisanomista, jota ei ole kuulunut. Sopimus on siis voimassa.

Asiantuntijat ovat julkisesti varoitelleet, että sopimus hankaloittaa mahdollista yhteistyötä NATO:n kanssa. Valtiojohtomme ei kuuntele (tai välitä).


Suomi rikkoo sopimusta?

Käytännössä tilanne on siis se, että Suomi;

a) on ilmeisesti valehdellut EU:lle, ettei yllä oleva sopimus olisi voimassa, mitä se on sekä sopimusteknisesti että kansainvälisen lain mukaan (ellei joku tuo näyttöä, että se olisi irtisanottu joskus),

b) ei voi liittyä NATOon rikkomatta tätä tekemäänsä sopimusta, ellei

c) sitä ensin irtisanota, jolloin naapuruussopimus lakkaa olemasta voimassa ja NATOon voi liittyä vasta 5 vuoden viiveellä, ja

d) Venäjä voi periaatteessa vaatia Suomea tilille sopimuksen rikkomisesta, jos Suomi liittyy NATOon tai antaa aluettaan, logistista infrastruktuuriaan (satamat, tiet lentokentät, jne.) NATOn käyttöön mahdollisessa konfliktissa.

e) Koska Suomella on ollut voimassaoleva valtiosopimus - jota ei ole irtisanottu - Venäjän kanssa ennen EU:n kanssa solmimiaan sopimuksia, voi EU tämän perusteella pidättäytyä noudattamasta Suomen kanssa tekemiään sopimuksia laittomina, ja voi laillisesti pidättäytyä antamasta mitään apua mahdollisen konfliktin tullen.


"Tietäisitpä, poikani, miten vähällä järjellä Suomea hallitaan".

Suomen kohtalo tämän vuosikymmenen lopulla, jos eli kun nykymeno jatkuu:

"Ensimmäisessä vaiheessa ilmavoimat, sotilastiedustelu GRU:n erikoisjoukot ja tiedustelupalvelujen (FSB ja SVR) taistelujoukot suorittavat iskuja vihollisen tärkeimpien kohteiden valloittamiseksi tai tuhoamiseksi ja vihollisen sotilaallisen ja poliittisen johdon eliminoimiseksi. Tämän jälkeen maavoimien alayksiköitä ja sisäministeriön joukkoja - mieluummin taistelukokemusta omaavia joukkoja - tuodaan sotatoimialueelle. Niiden tehtävänä on ottaa tärkeimmät kohteet haltuunsa ja suorittaa "puhdistustoimia" alueella. Sen jälkeen ne, yhdessä paikallisen väestön venäjänmielisistä muodostetun miliisin avulla, ottavat haltuunsa koko vallatun alueen ja varmistavat kansallismielisten henkilöiden eliminoimisen ja joidenkin väestön osien karkottamisen joiltakin alueilta. On korostettava ettei paikallisia viranomaisia tarvita erikoisoperaatiossa muuten kuin siinä tapauksessa että ne ovat hyödyllisiä sotilaallisen alueellisen kontrollin tukena."


-Venäläisen strategisen iskun doktriinin kuvaus, Anton Surikov 1996-

Eli:

1. Ilmaiskut ja erikoisjoukoin, poliitikkojen, ministereiden ja hallinnon avainhenkilöiden pidättäminen tai tappaminen, strategisten kohteiden (lentokentät, hallintorakennukset, media- ja viestintäkeskukset, varuskunnat, varikot sekä sotilaalliset johtokeskukset) haltuunotto.

2. Nopean toiminnan- ja valmiusjoukkojen tulo,tärkeiden liikenteen solmukkohteiden haltuunotto, hajanaisen vastarinnan kukistaminen, viidennen kolonnan organisointi, palveluksessa olevien sotilaiden ja upseerien (erityisesti liikekannallepanosta vastaavien) ja poliisien pidättäminen tai tappaminen.

3. Kansallismielisten tai isänmaallisten siviilien pidättäminen tai tappaminen (vapaaehtoismiliisi pakotetaan teloittamaan maanmiehiään), sekä vieminen vankeina pois maasta, jotkut alueet (puskurivyöhykkeet kuten tornionjokilaakso, yms.) tyhjennetään kokonaan väestöstä ja ihmiset siirretään leireille Venäjälle (varoitukseksi muille).


Yllä Tässä tiivistettynä Suomen kohtalo, viimeistään kuluvan vuosikymmenen lopulla, jos nykymeno jatkuu (ja näinhän se näyttää jatkuvan).

Kiitos vaan ihan helvetisti nykyhallitukselle. Ensin meiltä ajetaan armeija alas, jotta meidät saataisiin uhkailtua mukaan NATOon. Sitten vasta tositilanteessa selviää, ettei NATOlla ole tahtoa eikä voimaa puolustaa Suomen aluetta, kun tositilanne on päällä.

Malli Cajanderista ollaan menossa malli Kataiseen.

Toivon erittäin kovasti, ettei KuusinenKatainen&Co pääse tilanteen eskaloituessa karkuun, vaan jäävät kiinni 1. vaiheessa vastaamaan teoistaan. Minulta ainakin Jykän tai Jutan on turha tulla ruinaamaan kyytiä esim. Haapantaan tai muualle sitten kun ollaan ns. jännän äärellä.

Esimerkki ruotsalaisesta apartheidista - Ruotsinkielistä kielirasismia ja kaksinaismoralismia

Tajusin tässä taas yksi päivä, mikä on myös sellainen asia, jossa ruotsinkielinen väestömme ja mediamme harjoittaa kaksinaismoralismia ja rasismia suomenkielistä kantaväestöä kohtaan orwellilaisesti kielellisillä sanavalinnoilla.

Ruotsinkieliset käyttävät itsestään puhuessaan käsitettä "finländare" ja genetiiviä "finländsk". Nämä yleensä käännetään suomeksi 'suomalainen', vaikka ne pitäisi kääntää 'suomenmaalainen'. Suomenkielisistä he sen sijaan käyttävät käsitettä "finne", tarkoittaen etnistä suomalaista. Jos sen sijaan suomenkielinen alkaa käyttää vastaavaa erottelua väestöstä kielen perusteella, nousee paheksunta ja äläkkä, että heitä syrjitään.

Suomenkielinen valtaväestö ja media on propagoitu käyttämään sekä ruotsinkielisistä että suomenkielisistä Suomessa asuvista sanaa 'suomalainen', Suomen kansalaisista puhuttaessa, jotta ei syntyisi erottelua kielen mukaan, eli että suomenkieliset tottuisivat ajattelemaan ruotsinkielisistä, että he ovat "suomalaisia" kuten valtaväestökin.

Tällä halutaan saada suomenkielistä valtaväestöä suhtautumana ruotsinkieliin "meikäläisinä" ja tuntemaan solidaarisuutta ruotsinkielisiä kohtaan, että valtaväestö mieltäisi heidät osaksi samaa kansanyhteisöä.

Sen sijaan RKP ja ruotsinkieliset on 'vapautettu' tästä. Heitä ei paheksuta, kun he puhuvat itsestään 'ruotsinkielisinä suomenmaalaisina' tai vain 'suomenmaalaisina', tehden näin erotuksen suomenkieliseen väestöön. He saavat vapaasti harjoittaa, tälläkin tavalla, kielellistä apartheidiaan suhteessa suomenkielisiin.

Itsessään toki käsite 'suomenmaalainen' on neutraali, mutta sitä ei juuri käytetä enää suomenkielisen väestön keskuudessa. Se on painettu pois käytöstä 1900-luvun alun jälkeen. Tokihan sekä ruotsinkieliset että suomenkieliset ovat 'suomenmaalaisia' merkityksessä Suomen kansalaisia ja asukkaita.

Mutta kun suomenkieliset alkoivat puhua itsestään käsitteellä 'suomalainen', halutiin kielipoliittisista syistä sisällyttää ruotsinkieliset tämän käsitteen sisään, vaikka alkujaan käsite tarkoitti nimenomaan etnisiä, suomea äidinkielenään puhuvia, suomalaisia, ettei vain valtaväestö erottelisi tai syrjisi ruotsinkielisiä. Toiseen suuntaan tämä ei toimi.

Sanomalla, että hän on "finländare", ruotsinkielinen julistaa nimenomaan olevansa 'suomenmaalainen', Suomen kansalainen ja asukas, mutta ei suomalainen eli 'finne'. Koska käsite on vakiintunut vain ruotsinkielisten käyttöön, sillä ei enää ole samaa alkujaan neutraalia sävyä, vaan se toimii erotteluna suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä. Jos esim. minä menen ruotsiksi esittelemään itseni, että olen "finländare", minun oletetaan olevan ruotsia äidinkielenäni puhuva henkilö.

Solidaarisuus toimii näköjään vain yhteen suuntaa: suomalaisten pitäisi olla solidaarisia 'ruotsalaisia' kohtaan, mutta heitä ei paheksuta, kun ovat ensisijassa tai vain omilleen.


P.S Edellä kuvatussa hengessä ollaan nyt tekemässä ruotsinkielisille omaa ghettoa helsinkiin. Aika jännä on, etten sanoisi. Eräs tuttavani ihmettelikin, että nykyään kun puhutaan niin paljon "yhteisöllisyydestä", erilaisten kulttuurien sekoittumisesta ja kohtaamisesta, "suvaitsevaisuudesta" ynna muusta kivasta, niin miksi tässä nyt halutaan (taas) eristää ruotsinkieliset "omaan kortteeliinsa" omine palveluineen? Ovatko nämä nyt sitten niitä paljon puhuttuja "eristyneitä, sisäänpäinkääntyenita ja sulkeutuneita impivaaralaisia"?

Ålandsbankenin Törnqvist: "Suomi - Pelasta itsesi!"

Totuudenpuhujia on alkanut tulla lisää esiin. Tällä linkki Talouselämä-lehden juttuun, jossa Ålandsbankenin Stefan Törnqvist varoittaa, että edessä on katastrofi, ja Suomelle voi käydä kuten Kreikalle:

-------------------------------------------
"SUOMI - PELASTA ITSESI

Törnqvistin mukaan edennyt jo niin pitkälle, ettei tukipaketeista enää ole apua.

”Kaikki kertoo, että tilanne Euroopassa ei ole vakaa. Edessä on katastrofi.”
Siksi Suomen pitää keskittyä itsensä pelastamiseen. Uusiin tukijärjestelyihin ei kannata sitoutua, koska jokainen takauslupaus vetää Suomenkin entistä syvemmälle velkasuohon.

Kysymys on puhtaasta matematiikasta.

Suomi ottaa ensi vuonna uutta velkaa seitsemän miljardia euroa. Jos Suomi jatkaa samaa latua vielä pari vuotta ja antaa samalla uusia tukilupauksia ympäri Eurooppaa, edessä on umpikuja. Käy kuten Kreikassa – Suomi joutuu markkinoiden armoille.

”Pian markkinat päättävät, mitä me Suomessa teemme”, Törnqvist varoittaa."
-------------------------------------------

Ja uusin LEAP on myös linkkaamisen arvoinen.

"The context singularly lends itself: social explosions, political paralysis and / or instability, return to the global recession, fear over banks, currency war, the disappearance of more than ten trillion USD in ghost-assets in three months, widespread lasting and rising unemployment... "

The Guardian: Vakausrahasto 2000 miljardiseksi - Seuraukset Suomelle?

Saksa ja Ranska ovat The Guardian-lehden tietojen mukaan sopineet vakausrahaston kasvattamisesta 2000 miljardiin. Vaikka pari korkeaa EU-virkamiestä ehti tämän jo kiistää, niin tämä olisi linjassa sen kanssa mitä markkina-arviot ovat jo pitempään povanneet. Jos hanke toteutuu, Suomen osuus vakausrahastosta nousee 1,8%:n osuudella 36 miljardiin, ja koska tämä summa otetaan lainana Suomen kontolle, menee korkojen kanssa noin 65 miljardia.

Ja kaikki tämä raha menee. Kyse ei ole enää vain takauksista, vaan siitä, että Euroopan pankit vaativat pelkästään ensi vuonna apua tuon 2000 miljardia. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi joutuu ottamaan ensi vuonna 36 miljardin lisävelan, joka nostaa Suomen valtionvelan 113,5 miljardiin euroon. Kun valtio ottaa muutakin velkaa 7 mrd, nousisi valtion velka vuonna 2012 siis 121,5 mrd:in ja velan osuus BKT:stä n. 67,4%:iin. Voitte arvailla mitä jo tämä tarkoittaa koroille ja velanhoitokustannuksille.

Eikä tässä ole vielä huomioitu tulevaisuutta ja laman takia lähivuosina edessä olevaa BKT:n tiputusta. Viralliset arviot tällä hetkellä ovat, että lama syö BKT:stämme n. -10% tai jopa -15%. Väitän, että menee enemmänkin, oma arvioni on, että BKT tippuu jonnekin vuoden 2000 tasolle eli nimellisesti yli neljänneksellä. Vuoden 2000 tasoon eli 132,1 mrd:iin tiputus olisi noin -26 % (Inflaatioon suhteutettuna vuoden 2000 rahan arvon mukaan tiputus olisi n. 17%).

Yksi syy omaan negatiivisempaan arviooni on oletus laman syvyydestä ja pituudesta, sekä kerrannaisvaikutuksista. Nykyinen kriisi noudattaa 30-luvulta tuttua sykliä, eli luvassa on synkkä taloudellinen kaamos ainakin vuoteen 2015 asti. Syklin rajuus tarkoittaisi ensin rajua tiputusta, ja sen jälkeen tasaisesti laskevaa kolmivuotista kurjuutta. Tämä tarkoittaa pakkoa tehdä rajuja leikkauksia, mitkä myös osaltaan vähentävät kulutusta ja BKT:tä.

Jos ennusteeni on oikea ja valtion velanotto jatkuu vuoteen 2015 vähintään nykyisellä tasolla (7 mrd per vuosi) ja BKT romahtaa v. 2000 pintaan, oltaisiin vuonna 2015 tilanteessa, jossa velan määrä olisi n. 142 mrd ja sen osuus BKT:stä yli 100%. Mitkä ovatkaan korot ja velanhoitokustannukset tuossa tilanteessa? Ja tässä laskussa ei otettu huomioon sitä, että vuotuinen velanottomäärä tulee taloustilanteen pakottamana luultavasti nousemaan, vaikka tullaan tekemään rajuja leikkauksia.

Kiitos joka tapauksessa Jykä-Jutalle, kun lastenlapsistamme tulee keppikerjäläisiä. Tämä muistetaan!

9.5 on Sauronin synttärit ja Mordorin kansallispäivä - Tervemenoa EU!

Tänään on vuoden toiseksi synkin "juhla". On 9.5. eli Eurooppa-päivä. Tämän Pimeyden Valtakunnan hallitsijan Sauronin synttymäpäivä ja Mordorin kansallispäivä. Hitto että riepoo taas!

No, onneksi se päivä paistaa risukasaankin ja toivon valo loistaa pohjoiselta taivaanrannalta; Suomella on nääs mahdollisuus kaataa vakausrahastot, suistaa Euro kriisiin, joka toivottavasti hajottaa sen, ja näin estää EU:n muodostuminen totaaliseksi liittovaltioksi.

Suomi seisoo temppelinharjalla. Portugal-paketti ja vakausrahastot pitää hylätä, paitsi Suomen, ennen kaikkea koko Euroopan kansojen vapauden, itsenäisyyden ja tulevaisuuden tähden!

Suomen hallitusneuvottelun on koko homman avainkysymys. Vaikka Katainen on hallitusneuvottelija, pallo on käytännössä demareilla. Jos Urpilainen tekee viisaan valinnan ja ottaa PS:n sekä pienpuolueet kavereiksi, ei pelkästään Suomi ja suomalainen hyvinvointi, vaan koko Eurooppa voi pelastua. Euroopan kansojen vapauden menetys voidaan estää ja kansojen varallisuus voidaan pelastaan joutumasta pankkien ja sitä kautta suurpääoman valtiaiden taskuihin. Koko pyramidihuijaus voidaan pysäyttää, kunhan vain sielunsa ja omatuntonsa myynyt Kokoomus jätetään ulos, ja Suomi lähtee kaatamaan Portugal-paketin.

Toivon ja rukoilen hartaasti, että näin käy!

P.S. Meitähän ollaan taas kusettamassa. Suomelta ollaan vailla yli kymmenkertaista sitoumusta riskeihin nähden, ja koko EMU on maailman suurin pyramidihuijaus:

[1.] http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/05/08/velkatilastot-vahvistavat-nyt-suomea-rahastetaan/20116374/12

[2.] http://www.talouselama.fi/uutiset/article622122.ece

"Euron kriisissä on kyse jättimäisestä veivauksesta, jossa velat siirtyvät yksityiseltä sektorilta veronmaksajille, kirjoittaa Argentiinan keskuspankin entinen johtaja Mario Blejer Financial Times -lehdessä."

Hallituksen ajama perustuslain muutos sinetöi Suomen osavaltio-aseman EU-liittovaltiossa

Kun Lissabonin sopimus astui voimaan 2. Marraskuuta 2009, tapahtui jotain Suomen kannalta hyvin merkittävää (ja ikävää). Tällöin nimittäin astui voimaan Euroopan Unioni-nimisen väljän liittovaltion perustuslaki, sillä Lissabonin sopimus on ”ensisijainen kaikkiin kansallisiin lainsäädäntöihin nähden” eli se on juridisesti Suomen perustuslain yläpuolella. Suomi on osa tätä liittovaltiota.

Sopimus on käytännössä sama kuin aiemmin neuvoteltu EU:n perussopimus, jonka alkuperäinen työnimi oli EU:n perustuslaki, ja siitä juuri on kyse. Juridisesti vanha EU, joka oli nimellisesti itsenäisten valtioiden välinen talousyhteisö, lakkasi paperilla olemasta, ja perustettiin uusi saman niminen liittovaltiorakennelma.

Euroopan Unioni on siis eräänalainen liittovaltio. Toistaiseksi se on vielä väljä sellainen verrattuna vaikka nykyiseen USA:han, mutta tilanne on käytännössä se, että jos ei voidakaan vielä puhua federaatiosta eli täydestä liittovaltiosta, niin ainakin kyse on konfederaatiosta.

Vastaava tilanne oli mm. USA:ssa ennen sisällissotaa. Sisällissodan todellinen syy ja ydin ei ollut orjuuskysymys, joka kyllä tarjosi pohjoisvaltioille hyvän propaganda-aseen etelää vastaan, vaan riita siitä, millaista liittovaltiota amerikkalaiset halusivat.

Etelävaltiot kannattivat perinteisempää, väljempää liittovaltiomallia, konfederaatiota. Pohjoisvaltiot taas tiiviimpää ja keskitetympää liittovaltiota eli federaatiota. Sodan myötä perustuslakia muutettiin niin, että tänä päivänä yhdellekään USA:n osavaltiolle ei ole mahdollista erota unionista.

Lissabonin sopimuksen mukaan EU:n jäsenmaalle on teoriassa mahdollista erota konfederaatio-EU:sta niin halutessaan. Näin siis teoriassa. Suomen osalta tätä mahdollisuutta alleviivaa se, että Lissabonin sopimus on ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa, jonka mukaan ”Suomi on suvereeni tasavalta”. Eli perustuslakimme ei tunnusta Lissabonin sopimuksen valtaa itsensä ylitse.

Suomen hallitus ja hallituspuolueet eivät pidä mahdollisuudesta irtautua EU:sta, eivätkä Suomen itsenäisyydestä. Tämän vuoksi hallitus haluaa muuttaa perustuslakimme. Hallituksen esitys uudeksi perustuslaiksi on herättänyt paljon kohua presidentin valtaoikeuksien kaventumisen vuoksi, vaikka paljon isompi ja merkittävämpi muutos on se, että se on tuomassa perustuslakiin mukaan maininnan Suomen jäsenyydestä EU:ssa.

Tällöin Suomen asema liittovaltio-EU:n osavaltiona sinetöitäisiin osavaltiomme perustuslailla, sillä sen jälkeen Suomen eroaminen täydeksi liittovaltioksi kehittyvästä unionista olisi mahdollista vain perustuslakia uudelleen muuttamalla perustuslain muutosjärjestyksessä. Tämä edellyttäisi kahden peräkkaisen eduskunnan hyväksyntää, tai vaihtoehtoisesti ensin erohankkeen kiireelliseksi äänestämistä, ja sitten hyväksyntää 5/6:n enemmistöllä. Käytännössä eroaminen tulee siis lähes mahdottomaksi.

Hallituksen perustuslain muutosehdotus on läpi mennessään se vihoviimeinen naula itsenäisen Suomen ruumisarkkuun.
 
Mitä voi kansalainen tehdä, kun valtiovalta rikkoo perustuslakia ja syyllistyy maanpetokseen?

OECD: Suomi matokuurille

OECD suosittelee Suomelle talouden matokuuria

"OECD:n maaraportti maalailee Suomelle suhteellisen synkkiä tulevaisuudenkuvia, ellei valtiontaloutta saada tasapainoon. Entisen tähtioppilaan muutos huonompaan suuntaan on ollut nopea ja jyrkkä.

Talousjärjestö OECD kehottaa Suomea kiristämään eläkkeellepääsyä ja lisäämään työttömien työllistämistoimia. Julkisen talouden kestävyysvajeeseen on järjestön mukaan puututtava pikaisesti.

OECD:n maaraportin kaikkien aikojen ensimmäisessä julkistamistilaisuudessa Säätytalolla tunnelmat olivat kuin rehtorin puhuttelussa. Entisen tähtioppilaan muutos huonompaan suuntaan on ollut nopea ja jyrkkä.

– Suomea ei koskettanut niinkään finanssikriisi, vaan ulkomaankaupan romahtaminen, joka oli Suomen kohdalla syvintä OECD:n piirissä, sanoi maatutkintalinjan päällikkö Piritta Sorsa tiedotustilaisuudessa.

Eläköitymisiän alarajan nosto 65 vuoteen on vain yksi OECD:n ehdottomista toimista. Valtiontalouden lisäksi myös kuntien talous pitäisi saada kestävälle uralle samaan aikaan kun työn verotusta ei ole varaa kiristää. Tuloja olisi kerättävä lähinnä omaisuuden ja kulutuksen verottamisella. Tehty ruuan arvonlisäveronalennus ei saa OECD:ltä kiitosta.

"Lisää palkkajoustoja"

Valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Jukka Pekkarinen korosti tiedotustilaisuudessa, etteivät kohdemaat vaikuta raportin sisältöön. Viesti on kuitenkin pääpiirteissään sama kuin valtiovarainministeriöllä eli taantuman pahentama julkisen talouden kestävyysvaje pitäisi saada kurottua umpeen. Väestörakenteen muutos kun iskee Suomeen nopeammin kuin muihin EU-maihin.

– Arvioimme kestävyysvajeen olevan nyt noin kahdeksan prosenttia bruttokansantuotteesta, sanoi OECD:n Suomen tutkinnasta vastaavan yksikön päällikkö Henrik Braconier.

Tämä on selvästi synkempi kuin valtiovarainministeriön arvio. Braconierin mukaan Suomen hallituksen pitäisikin esitellä suunnitelma elvytyksen paisuttaman vajeen korjaamiseksi mahdollisimman pian.

OECD esittää Suomelle myös lisää palkkajoustoja, koska saadut tulokset viimeaikaisesta paikallisesta sopimisesta eivät ole olleet tyydyttäviä. Työttömyys on toistaiseksi pysynyt hallinnassa, mutta työttömien aktivointiin järjestö kehottaa lisäämään panoksia, koska tässä suhteessa Suomi on tullut taantumamaiden jälkijunassa."


Niinpä niin.

Ja päättäjiemme olisi syytä tajuta se tosiasia, että todellista talouden kasvua, joka ei ole vain velkaelvytyksellä aikaansaatua väliaikaista käppyröiden fiksailua, on Suomessa luvassa vasta 2014 jälkeen, ja silloinkin vain jos täällä on vielä jäljellä vientiteollisuutta ottamassa siitä irti mitään hyötyä.

Suomen synkkä lista - Suurlama on vasta käynnistymässä

Kiitokset Anna-Leena Niemiselle tästä koosteesta:

Suurlama on vasta käynnistymässä


1. Valtionvelka
Voi nousta vielä jopa 150 -200 Mrd.

Tähänastinen velkaelvytys on mennyt täysin yksiselitteisesti 700 000 valtion ja kuntien virkamiehen elättämiseen, eli se on syömävelkaa, joka ei tuota mitään.

2. Maahanmuutto-kustannukset

Virallisesti vajaa 1 miljardi, todennäköisesti lähes 2 miljardia vuodessa. Tarkkaa summaa ei ole edes uskallettu kertoa.

3. Maataloustuet

7 - 10 miljardia euroa vuositasolla, EU:n kautta kierrätettyä veronmaksajien rahaa.

4. Pakolla ylläpidetty keinotekoinen kaksikielisyys

2 - 3 miljadia euroa joka vuosi

5. Työttömyys

Ilmoitettu työttömien määrä 250-300 000. Todellisuudessa jo yli 700 000. Ensivuonna lähemmäs miljoona?

6. Nuorisotyöttömyys

Ilmoitettu 26%.Todellisuudessa jo yli 40% ja nousussa.

7. Huoltosuhteen romahtaminen

Elätettävien määrä työttömyyden, eläköitymisen ja äärimmäisen kiivaan syrjäytymisen vuoksi räjähtää käsiin.
Köyhiä nyt yli 700 000, ja pian tuplaantuu. Yhteensä 700 000 alkoholistia.

8. Eläkepommi

Kattamattomat eläkevastuut ovat noin 400 miljardia euroa, pelkästään kunnissa  noin 250 miljardia. Eläkkeiden suurleikkaukset ovat pakosta edessä jo 2012 - 2013. Eläkeläisiä tulee olemaan yli 2 000 000 ( Nyt jo 1 500 000 )+ Työttömät n. 1 000 000 (Nyt jo n. 700 000) + Julkispalvelut ja virkamiehistö 700 000 + Vajaatyölliset 1 000 000 sekä toimeentulotuki asiakkaat ( Henkilöt jotka eivät elä palkallaan ja tarvitsevat toimeentulotukea ). Elätettävät yhteensä 4 700 000.

9. Teollisuuden totaalinen romahdus ja työpaikkojen sekä päoman joukkopako ulkomaille

Venäjän puutullit olisivat vieneet joka tapauksessa 50% pelkästään metsäsektorin työpaikoista, laman kanssa leikkaus on alalla 2/3 työpaikoista. Metalliteollisuudessa jo 150 000 työpaikkaa on pysyvästi siirtynyt ulkomaille vuoden 2000 jälkeen, ja vauhti kiihtyy. Tietotekniikan puolella korkeintaan 10% niistä työpaikoista, mitä Suomessa oli vuonna 2001, jää tänne.

Kokonaisuutena yli 2/3 vientiteollisuudesta lähtee Suomesta tai menee nurin (ja merkittävästi työllistävää kotimarkkinateollisuutta ei oikein ole). 100 000 yrittäjää eläköityy, jatkajaa ei löydy. Verotuksen kiristäminen tappaa kiihtyvää vauhtia heikkenevää pienyrityskantaa

Pääomien pako ulkomaille: Varakkaat alkavat laajamittaisen omaisuuden suojaamisen ja maastaviennin verotuksen ja yhteiskunnallisen romahduksen pelossa

10. Bruttokansantuotteen totaaliromahdus

Vuoteen 2014 mennessä BKT:n reaalitiputus vähintään vuoden 2000 teknokuplan jälkeiselle tasolle, ja näin jos hyvin käy.

11. Verotulojen romahdus

Kuntien verokertymä tippuu noin 40%, ja valtion noin puolella. Verotus kiristyy, koska kokonaisveroastetta pakko nostaa melkein tuplaten (Myös ALV, Energia-, asumis-, yms. verot). Vaihtoehtona julkisten palveluiden alasajo, mikä taas lisäisi työttömyyttä puolella miljoonalla lisää.

13. Terveydenhoitojärjestelmän romahtaminen

Ihmisen viimeisen kahden elinvuoden sairauskustannukset ovat peräti 80% kaikista elinaikakustannuksista. Hoitaja- ja lääkäripula yhdistyneenä henkilökunnan loppuunpalamiseen. Julkisen terveydenhoidon romahtaminen -> Lääkärien ja hoitajien pako ulkomaille 2 – 5 x parempien palkkojen plus helpompien työolojen perässä. -> Valtio ja kunnat menettävät jopa satatuhatta veronmaksajaa.

14. Käsiin räjähtävä rikollisuus ja ääriliikkeiden nousu

Työttömien ja syrjäytyvien nuorten ja vihaisten ihmisten laumat alkavat etsiä syyllisiä, sekä väylää purkaa vihaa ja katkeruutta yhteiskuntaa kohtaan. Jengiytyminen ja väkivaltarikokset, huumausainerikollisuus, murrot, sieppaukset, kiristykset, ja massiivinen talousrikkollisuus. Harmaasta taloudesta sekä pimeästä työstä tulee yleisesti harjoitettua ja hyväksyttyä. Äärivasemmistolaiset ja -oikeistolaiset väkivaltaiset liikkeet, mafian ja eliitin omat turvallisuuskaartit.

15. Rajusti kärjistyvä yhteiskunnallinen eriarvoisuus

Keskiluokan tuho ja massojen kurjistuminen. Vain vajaa 20% ihmisistä onnistuu pitämään nykyisen elin- ja tulotasonsa, alle 5%:n ylläluokka onnistuu moninkertaistamaan varallisuutensa. Vartioidut ja aidatut asuinalueet rikkaille. Syrjäytyneitä nuoria jo nyt yli 100 000. Yhden syrjäytyneen elinaikainen pelkkä veromenetyskustannus yhteiskunnalle on 1 000 000 €

16. Ostovoima ja kysyntä romahtaa

BKT:n supistuessa ihmisten kaikki varat menevät välttämättömyyksiin. Kiinteistöbisnes romahtaa, asuntojen hinnat tippuvat 30-60%. Valtavia liikekeskuksia tyhjillään liikkeistä. Jo nyt vapaan liiketilan osuus, varsinkin toimistotiloissa 20 - 30%

17 . Sosiaalihuollosta takaisin köyhäinhoitoon, keskiluokka ajetaan leipäjonoihin. 

Asumiskustannus- ja elintarvikekupongit sekä ruoanjakelu. Ostoskeskusten parkkipaikoilla kerran viikossa säkkitavarana halpoja hiilihydraatteja ja huonolaatuisia lihasäilykkeitä.

18. Kansallinen velka 500 miljardia

Valtio, kunnat, yritykset, yksityiset, ammattiliitot, yms. -korkomenot (vähintään) 5% korkokannalla 25 miljardia euroa joka vuosi, joka vaikuttaa dramaattisesti kulutuksen leikkautumiseen ja työttömyyden kasvuun. Seuraavat kolme - neljä sukupolvea maksavat takaisin meidän tuhlailuamme.

19. USA:n talousromahdus.

Velkarahalla-elvytykset on elvytetty. Jos kuplaan vielä pumpataan ilmaan, alkaa inflaatio. USA painii jättimäisen vajeen ja kiivaasti pahenevan velkaongelman kanssa, ja vetoapua ei tule mistään. Dollarin ja siihen nojaavan valuuttajärjestelmän kaatuminen sekä siirtyminen P-Amerikan yhteisvaluuttaan: USA:n loppu supervaltana.

20. Suomen poliittinen päätöksenteko halvaantuu - Demokratian loppu

Päätöksentekojärjestelmä brakaa. Korruptiojärjestelmän purkaminen ja oikeudenkäynnit estävät ylemmän poliittisen päätöksenteon. Velaksi elätetyn virkamiesarmeijan lopettaminen halvaannuttaa päätöksenteon valmistelun täysin

21. IMF - tulee ja pakottaa raakaan saneerausohjelmaan.

Velkaantumisen tultua tappiinsa tulee paikalle IMF hoitamaan halvaantuneen hallinnon tehtäviä ja Suomen äärimmäisen kovakätistä saneerausta.

22. Suomesta EU-imperiumin provinssi, joka on vain keskushallinnon lakeija 

2015 (?) EU:sta yövartijavaltio, jossa verotulojen romahdettua, ainoastaan väkivaltakoneistot pitävät systeemiä pystyssä: poliisi, armeija, oikeuslaitos ja vankilat. Yövartijavaltio ei tarjoa kuin väkivaltakoneistot, joilla suojellaan "oikeusjärjestystä", siis käytännössä valtiota.

23. EU:n konkurssivaltiot romahtavat - Unionista Imperiumi jossa ei itsehallinnollisia jäsenvaltioita. 

Kreikka, Espanja, Portugali, Italia, Irlanti, Baltian maat, Britannia, ja Suomi, jne.


Johtopäätös: Suomen Pankin Erkki Liikanen: ”Maailman huonoin tilanne”

Suomen kristillinen varhaishistoria ja kuningasaika, vol. 2.

Kirjoitin joulukuussa 2007 artikkelin "Suomen kristillinen varhaishistoria ja kuningasaika", ja se jopa julkaistiin mm. Oulun yliopiston historian opiskelijoiden killan lehdessä (Praavda-Tottuus, 1/2008 Keskiaika). täydensin sitä vastattain, ja ajattelin aiheen mielenkiintoisuuden takia, että on syytä pistää se uudestaan täydennettynä tähän:


Suomen kristillinen varhaishistoria ja kuningasaika


Sain käsiini Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori Unto Salon kirjan Risti ja Rauta vuodelta 2004, sekä hänen artikkelinsa Faravidin retket ja Satakunnan organisoituminen rautakaudella (Faravid, osa 27, Pohjois-Suomen historiallisen yhdistyksen vuosikirja 2003). Lainaan aiheeseen liittyen myös muutaman muun tutkijan (Linna, Pöllänen ja Lappalainen) tekemiä tutkimuksia ja koosteartikkeleita, ja omaa proseminaaritutkimustani "Suomalaiset muinaiskuninkaat lähteiden valossa" (Oulun YO, Hum. tdk. 2004). Nojaan arkeologisissa viittauksissa lähinnä Suomen historian pikkujättiläiseen, ja Salon artikkeleihin, sillä hän tällä hetkellä elävistä tutkijoista ja asiantuntijoista tuntee käsittääkseni parhaiten Suomen rautakauden ja pronssikauden arkeologian. DNA-tutkimusten osalta lähteinäni on myös Kalevi Wiikin "Suomalaisten juuret". [Disclaimer: Tämä ei ole vertaisarvioitu akateeminen artikkeli, ja esitän myös omia hypoteesejani].


Suomi - Kristillinen maa jo ennen ristiretkiä

Näyttää erittäin vahvasti siltä, että käsitys jonka mukaan kristinuskon ja kulttuurin olisivat maahamme tuoneet ruotsalaiset, ei pidä uudemman tutkimuksen mukaan lainkaan paikkaansa. Kristinuskon kannalta merkille pantavaa on, että jo 900-luvun alussa, noin pari sataa vuotta ennen väitettyä ensimmäistä ristiretkeä, noin 12% varsinais-suomalaisista oli arkeologian valossa kristittyjä, ja ilman miekkalähetystä (Suomen Historian Pikkujättiläinen 2004). On arveltu, että 1100-luvulla, siis väitetyn ensimmäisen ristiretken aikaan, Varsinais-Suomi ja Satakunta olisivat olleet jo pääosin kristittyä aluetta.

Emeritusprofessori Unto Salon mukaan kristinuskon historia Suomessa on vieläkin varhaisempaa perua. Arkeologian valossa kristinusko tuli Suomeen ennen Ruotsia. Ensimmäiset merkittävämmät arkeologiset merkit kristinuskosta Suomessa ovat 500-luvulta alkaen, ja ne ovat bysanttilaista alkuperää. Ensimmäiset merkit kristinuskosta Ruotsissa ovat vasta 600-luvulta, ja nekin bysanttilaista alkuperää. Kristinusko siis tuli idästä ja rantautui ensin Suomeen ja vasta myöhemmin Ruotsiin.

Salon mukaan kristinusko rantautui Kalantiin ja Satakunnan ydinalueille viimeistään 500-luvun lopulla, ja 600-luvun loppuun mennessä koko Satakunta, Kalanti, ja Etelä-Pohjanmaan rannikko sekä Lounais-Suomi olivat jo jossain määrin kristinuskon piirissä olevaa aluetta. Hämeeseen ja Karjalaan kristinusko levisi nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan 800-luvulla, ja sielläkin se oli itäistä perua. Merkittävintä maamme kristillisen historian kannalta kuitenkin on, että bysanttilaisperäinen kristinusko oli 800-luvun loppuun mennessä levinnyt ja tunnettu koko suomalaisalueella, ja vanhaslaavilaisten kirkollisten lainasanojen, kuten suntio, pappi, Raamattu ja risti, perusteella Suomessa on ollut myös seurakuntia.

Suntio tulee muinais-venäjän tuomaria merkitsevästä sanasta. Tuohon aikaan "sodija":n tehtävä ei suinkaan ollut "seurakuntapalvelija", vaan hän vastasi seurakunnan hallinnosta ja järjestyksestä, kun papit taas vastasivat hengellisestä toiminnasta. Unto Salon mukaan on arkeologisten esinelöytöjen perusteella on todennäköistä, että maassamme on ollut myös seurakuntia ja kirkkoja. Hän arvelee, että niiltä paikoilta Suomessa, jossa nimi kirkko-esiintyy paikannimessä, mutta joissa ei ruotsalaisvallan aikana eikä myöhemminkään ole tiettävästi kirkkoja ollut, voitaisiin ehkä löytää näiden varhaisten bysanttilaisten puukirkkojen jäänteitä (Yhdet mielenkiintoisimmista tällaisista paikoista ovat mielestäni Ruokolahden Kirkkomäki ja Luostarimäki, joissa ei ruotsalaisella eikä myöhemmällä ajalla tiedetä olleen moisia rakennuksia).

Tähän vielä ote Risti ja Rauta -teoksen esipuheesta, liittyen ensimmäiseen ruotsalaisten ristiretkeen Suomeen:

"Käännytys oli kuitenkin aseellisen hyökkäyksen kaunis kristillinen verho, sillä suomalaiset olivat puoliksi kristittyjä jo vanhastaan. Kalmistojen kristilliset korut ja muinaisvenäjästä omaksutut kristinuskon perustermit osoittavat, että kristinusko tunnettiin yleisesti koko suomalaisalueella, joskin vanhoihin uskomuksiin yhdistyneenä [Oma huomatus: Ortodoksia on sallivampaa kansanuskomuksia kohtaan kuin katolisuus tai luterilaisuus, uhrattiinhan Itä-Karjalassa härkiä praasniekan yhteydessä vielä 1800-luvullakin]. Se oli johtanut ilmeisesti kristillisiin sukuihin ja muihin yhteisöihin. Mutta Suomen varhainen kristillisyys oli ortodoksialkuista eikä Rooman kannalta juuri pakanuutta parempaa, poikkeuksena Kalannin seutu, joka lienee liittynyt Rooman kirkkoon jo 1000-luvun jälkipuolella."


Rautakautiset kuninkaat ja Suomen kuningasaika

Vanhojen kronikoiden ja saagojen mukaan Suomessa oli päällikkö-kuninkaita ja järjestäytyneitä heimovaltioita ennen ruotsalaisten tuloa. Suomen heimokuningasaika alkoi ilmeisesti merovingi-ajalla 500-luvun lopulla. Tuolloin Suomessa alkoi arkeologian kannalta hyvin vauras ja rauhallinen aika ja kauppayhteydet olivat vilkkaat niin itään, etelään kuin länteenkin. Merkittävää on, että 500-luvun hautalöytöjen perusteella ainakin rikkaamman kansanosan elämä Suomessa oli tuohon aikaan vauraampaa kuin samaan aikaan Ruotsissa.

Heimokuningasaika alkoi Lounais-Suomesta. Unto Salon mukaan nimi 'Satakunta' tulee sotilaallisesta organisoitumisesta. Salon arvion mukaan Satakunnan ja Kalannin alue oli 600-luvulta eteenpäin jaettu Keski-Euroopasta levinneen organisoitumismallin mukaisesti kahteentoista 'Satakuntaan' ("Huntari" tai "Hundrare"). Kalanti oli jaettu neljään, ja muu maa eli Vakka-Suomi, Pohjois-Häme sekä Etelä-Pohjanmaa kahdeksaan 'satakuntaan'.

Jokaisen satakunnan piti varustaa 100 tai 120 miestä sotaan kuninkaan (heimopäällikkö) niin vaatiessa tai vihollisen uhatessa. Salon mukaan tämä Kalannin ja vanhan Satakunnan alueen sotilaallinen ja hallinnollinen organisoituminen ja käytännössä siis keskitetymmän hallinnon eli heimo-kuningaskunnan perustaminen ajoittuu arkeologian valossa 600-luvun alkuun. Omata mielestäni on mahdollista, että ehkä jopa jo 500-luvun lopulle. Tämä heimokuningasaika jatkui arkeologian valossa ainakin 900-luvun lopulle.

Koko viikinkiaikana skandinaavit riehuivat ja valloittivat maita ja mantuja niin idässä kuin lännessä, mutta eivät koskaan perustaneet Suomeen siirtokuntia (ennen 1000-luvun loppua), eivätkä pystyneet valloittamaan maata. Suomen rannoille ei pystytty tekemään kuin satunnaisia sota- ja ryöstöretkiä, mutta ei kunnon ekspansiota. Näin siksi, että 500-luvulta aina 900-luvun lopulle asti koko Länsi-Suomen rannikko, ja jokivarret aina Hankoniemeltä Etelä-Pohjanmaalle, oli organisoitu alueen maakuntien yhteisen puolustusjärjestelmän alle vartiopaikkoineen, varoituskokkoineen ja linnaketjuineen. Satakunta-järjestelmän sekä laajan puolustusjärjestelmän olemassaolo edellyttää koordinoitua hallintoa, ja vanhastaan pohjoiseurooppalaisen perinteen mukaisesti vähintään väljää heimokuningasvaltaa.

Norjalaisten ja Islantilaisten Saagojen mukaan nykyisen Suomen alueella oli tuohon aikaan kuningaskunta nimetä Kainuu eli Kvenaland ( joka myöhemmissä saagoissa tunnettiin myös nimellä Suomi eli Finnland). Nimi 'kainu' on varhais-germaanista perua merkitsee alavaa, merestä noussutta maata, viitaten Pohjanlahden rannikko-alueeseen. Satakunta-organisaation piiriin kuului Unto Salon mukaan koko vanha Satakunta (Kokemäenkartanon lääni) sisältäen Kalannin, nykyisen Pohjois-Hämeen ja valtaosan nykyistä Etelä-Pohjanmaata. Tämän Kainuun alueen kulttuurinen ydin 500-luvun lopulta alkaen oli Kalanti, jonka vanha nimi, Kainland eli Kainuland, tunnettiin ja muistettiin vielä 1500-luvulla (Agricola). Ilmeisesti Kokemäki oli jonkinlainen alueen keskuspaikka. Nimi Kainuu siirtyi myöhemmin 800-luvulla Tornionjoen laaksoon ja Länsi-Pohjaan. Nykyinen Kainuu oli lähinnä vanhan kainulaisen eränautinta-alueen itärajaa.

Skandisaagoissa Suomea kutsutaan Jotunheimiksi, Jotunien maaksi. Nimi tulee siitä, että saagojen mukaan ensimmäinen ja Kainuun kuningas on nimeltään Fornjót eli "Vanha-Jotuni". Orkney-saarten jaarlien saagassa mainitaan 900-luvun paikkeilla elänyt historiallinen henkilö, jaarli Rongvald. Tästä taaksepäin laskien saagassa mainittuja sukupolvia tullaan Fornjótin, "Kainuun ja Suomen kuninkaan" nimen kohdalla juuri 500-luvulle.
 

Varhaisen kuninkuuden luonne ja päällikkö-kuninkaiden asema

Huomattavaa onkin kuninkuuden luonne. Sana kuningas tarkoitti alkuaan lähinnä samaa kuin nykykielen sana 'päällikkö' tai 'johtaja'. Sana 'Kuningas' on sellaisenaan varhaisgermaaninen lainasana. Se on samaa juurta kuin suomen sanat; 'kunnokas', 'kunnollinen' ja 'kunnia, sekä esim. englannin; cunning (pätevä, kyvykäs), can (osata, voida"). Muinoin kunniallinen mies oli se, joka oli kunnokkain, eli sotakuntoisin taistelussa. Taustalla on vanha tuttu indoeurooppalainen ajatus sotilaallisen kunnokkuuden ja kyvykkyyden sekä kunnian, miehuuden ja hyveellisyyden liittymisestä toisiinsa, ja olevan saman asian eri puolia.

Varhaisgermaaniset, ja yleisesti koko pohjoisen Euroopan kansojen sekä heimojen kuninkaat, ja sellaisiksi nimetyt henkilöt, olivat yleensä heimonsa (tai jopa sukunsa tai vain vain kyläkuntansa) taloudellisesti ja/tai poliittisesti voimakkaimpien miesten, eli yläluokan keskuudestaan vaalilla, joskus jopa huutoäänestyksellä (jota perua muuten tulee käsite äänestää), valitsemia henkilöitä, joiden tehtävä oli olla sodanjohtaja ja vastata puolustuksesta. Heidän valtansa ja auktoriteettinsa oli väliaikaista, korkeintaan elinikäistä, riippuen olosuhteista, ja perustui heidän henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa, pääasiassa johtamiskykyyn ja sotakuntoon Tosin usein päälliköiden pojat käytännössä perivät isänsä aseman, johtuen sosioekonomisesta tuesta, mikäli heissä vain yhtään riitti puhtia heiluttaa miekkaa.

Tämä kuninkuuden ja kuninkaan aseman "demokraattinen" luonne säilyi pohjoismaissakin aina Kustaa Vaasaan asti, joka vasta teki Ruotsista perinnöllisen monarkian. Ennen 900-lukua ja Tanskan Knut Suurta, Pohjolan kuninkaat eivät olleet suuria päälliköitä kummempia. Vasta kirkon vaikutus toi mukanaan varsinaisen monarkian, ja kuninkuuden statuksen muuttumisen Rooman keisarien esikuvan mukaisesti, eli siihen tuli enemmän hohtoa. Ennen Rooman kirkon leviämistä pohjoiseen, Skandinavian, samoin kuin Suomenkin, kuninkaat olivat vain tavallisia heimopäälliköitä.

Kun Skandinaviassa kuninkaiden valta kasvoi ja heidän asemansa statusarvo sai enemmän 'keisarillisia elementtejä' ja imagollista glamouria, säilyi kuninkuuden päällikköluonne Suomessa. Esim. vielä niinkin myöhään kuin 1500-luvulla saatettiin jonkun pitäjän johtomiehestä, tai jopa pienen miesjoukon päälliköstä käyttää sanaa kuningas (kuten esim. erään keskiaikaisen käräjäkirjan mukaan Rapolalaisesta verokapinaa johtaneesta talonpojasta, "..cuningas de Rapola").


Kainulaiskuninkaiden alkuperästä

Jotuneista ja Fornjot-nimen suhteen on mielenkiintoista, että eräs Saksilainen kronikka 600-luvulta mainitsee Suomen ja Karjalan olemassaolon tuohon aikaan kuningaskuntina, jotka olisivat olleet juuttien perustamia. Arvellaankin, että Jotunheim -nimi tulee juuri juutti-sanasta, ja Fornjótin nimi voidaan kääntää myös tarkoittavan "Muinais-Juuttia". Juutit lähtivät 500-luvulla nykyisen Tanskan alueelta yhdessä anglien ja saksien kanssa Britanniaan, ja perustivat Englannin. Ilmeisesti jotkut lähtivät myös itään?

Mutta tuliko "juutteja" myös etelämpää? Reininmaan piispankirja 600-luvulta kertoo, että sata vuotta aiemmin, siis 500-luvun alussa, alueelta oli muuttanut paljon ihmisiä "jonnekin hyvin kauas pohjoiseen". Yllättäen Euran kalmiston arkeologiset löydöt voivat vahvistaa tätä Reininmaan piispan kertomaa. Arkeologit ovat löytäneet 500-luvulta Suomessa esineistöltään erittäin rikkaita hautalöydöksiä, joiden esineistö; frankkilaiset miekat, keihäät, varusteet ja korut sekä muut esineet, haudattujen ohella ovat tulleet suoraan Keski-Euroopan sydämestä, Frankfurtin seudulta eli Reininmaalta. Salo tosin arvelee, että haudat kuuluivat Keski-Euroopassa palkkasotureina palvelleille ja kotiin palanneille suomalaisille, mitä vastaan tosin sotii haudattujen ihmisten pituus.

Nimi Fornjot voidaan nimittäin kääntää myös "Muinais-Jätiksi". Kotimainen ja skandinaavinen kansanperinne tunteekin paljon tarinoita jättiläisistä. Suomalainen kansanperinne puhuu Kaleva-jättiläisestä ja tämän pojista. Tutkija Martti Linna vetääkin yhtäläisyysmerkin Fornjotin ja Kalevan välille. "Jättiläisyys" voi selittyä sillä, että Euran hautalöytöjen luurankojen pituus on miehillä jopa yli 190cm, kun tuohon aikaan Suomessa ja Skandinaviassa ihmisten keskipituus oli n. 140 ja 160 cm (Tanskalaiset ja Saksalaisethan ovat edelleenkin tunnetusti pitempiä kuin me suomalaiset). Kaleva-nimeen liittyen onkin mielenkiintoista, että 600-luvulla kirjoitettu anglosaksinen Widsith -kertomus kertoo, että "Caelic hallitsi suomalaisia". Linna pitää Caelic-nimeä germaanisena väännöksenä Kalevasta.


Norjan synty; Kainulaiskuninkaat Norjassa ja Länsi-Euroopan vanhat päällikkösuvut

Mielenkiintoista on se, että virallisesti Englannin vanhat kuninkaat ja iso osa muutakin Länsi-Euroopan aatelistoa johtaa sukupuunsa tästä Fornjótista, "Suomen ja Kainuun kuninkaasta". Saagojen mukaan Norri, joka oli Fornjotin jälkeläinen viidennessä polvessa, tuli veljensä ja miestensä kanssa Skandien yli, valtasi Trondheimin vuonon alueen ja perusti Norjan, eli Norrin valtakunnan. Vielä nykyistenkin "virallisten" sukupuiden mukaan vanhat Norjan kuninkaat, Orkney-saarten jaarlit ja Normandian herttuat kuten Wilhelm Valloittaja polveutuvat hänestä. Wilhelmistä taas Englannin ylä-aateli ja vanhat kuninkaat. Näin ollen, jos sukupuu pitäisi paikkansa, vanha suomalainen Fornjotin/Kalevan dynastia istui Englannin valtaistuimilla vielä ennen kuin nykyinet saksalaisperäinen suku (alk. Sachsen-Coburg-Gotha) tuli Britannian valtaistuimelle pari sataa vuotta sitten.

Kysymys, että minkä takia kainulainen päällikönpoika Norri lähtisi veljensä kanssa valloittamaan Trondheimin vuonon aluetta, voi saada vastauksensa juuri Norjan nimestä. Nimittäin "Norge" eli "Norrwegen" tarkoittaa 'Norrin tietä'. Tälle löytyy hyvinkin mielenkiintoinen selitys.

Nimittäin kainulaispäälliköiden menestys Länsi-Suomessa perustui hyvin pitkälti ja jo vanhastaan turkiskauppaan. Kansainvaellusaikana Keski-Eurooppa ja Itämeren eteläosat olivat levotonta seutua, jossa kansat, sotajoukot ja ryöstöpartiot liikkuivat. Tämän takia jo roomalaisaikana toiminut permiläisten ja merjalaisten kauppiaiden välittämä turkiskauppa nykyisen Keski- ja Pohjois Venäjän alueelta Länsi-Eurooppaan, Brittein saarille ja Galliaan, joutui etsimään uusia väyliä. Syntyi kaksi tai kolme reittiä Suomenlahden pohjukasta eteenpäin: Merireitti kulki Lounais-Suomen ja Gotlannin kautta Tanskaan, ja eteenpäin. Tämän kauppareitin varaan perustui Gotlannin kauppiaiden menestys varhaiskeskiajalla. Toinen reitti kulki sisämaan vesistöjä pitkin Laatokalta Suomen järviseutujen ja Kokemäenjoen kautta Kalantiin, ja siitä Ruotsin järviseutujen kautta Atlantille.

600-luvun loppupuoli ja 700-luvun alku, johon aikaan Hvérsu Noregr Bygdistí-saagan perusteella Norrin retki voidaan ajoittaa, oli poikkeuksellisen levotonta sotien takia. Myös Etelä-Skandinaviassa oli levotonta. Siksi idän turkiskauppa tarvitsi uuden, turvallisen tien Atlantille. Siksi otaksun, että piti avata 'Norrin tie'; kolmas reitti turkiskaupan välittämiseen; Pohjanmaan kautta Ruotsin jokia ylös, Skandien yli Trondheimin vuodon rannoille, ja siitä meritse eteenpäin. Tämä selitys on mielestäni todennäköisin ja järjellisin syy selittämään Norrin ja hänen kumppaniensa operaatio, sikäli jos uskomme saaga-historiikkeja. Norrin veljen Gorrin kautta Fornjótin kuningassuku levisi Norjaan, Tanskaan, ja viikinkien mukana Normandiaan ja Englantiin.


Karjalan perustaminen ja suomalainen Rurik

Karjalan perustamisesta olen lukenut väitteen jonka mukaan Tatishtshevin Venäjän Historian kronikan ensi painos 1740-luvun alussa kertoisi, että kuningas Fornjótin poika, Kari (saagojen mukaan Norrin isoisoisoisä) tuli ja perusti Laatokan rannalle Karila-nimisen kauppapaikan, venäjäksi Korela, josta Karjala ja karjalaiset olisivat saaneet nimensä. Tämä Korela (äännetään 'Karela') tunnettiin ennen viime sotia Käkisalmen kaupunkina. Jos Kainuu perustettiin 500-600-lukujen taitteessa, ja saksilainen kronikka mainitsee Karjalan 600-luvulla, niin sen perustamisen on täytynyt tapahtua 600-luvun alkupuoliskolla. Skandisaagojen mukaan Kari oli Suomen ja Kainuun kuningas isänsä Fornjótin jälkeen (Aikavälille 500-luvun lopulta 600-luvun alkuun mahtuu nippa nappa viisi sukupolvea Fornjót-Kalevasta Kariin). Arkeologian kannalta asutus Laatokan pohjois- ja länsirannoilla tosin tihenee vasta 800-luvulla.

Novgorodiin (joka muuten oli suomensukuisten heimojen perustama, ja tunnettiin vielä ennen 900-lukua nimellä Uuslinna) liittyen on mielenkiintoista, että Rurik, joka oli oletettavasti Rodslagenin "ruotsalainen" viikinkikuningas, ja josta tuli Novgorodin ensimmäinen hallitsija 900-luvulla, oli suomalaista alkuperää. Tämän todistaa moderni DNA-tutkimus. Rurikin jälkeläisten geneettinen isälinja on nimittäin suomalaista/Pohjois-Euraasialaista N3 Y-DNA-haploryhmää (Nykyluokituksessa N1). Kaikki DNA-testatut Rurikin jälkeläiset, mukaan lukien vanhaan venäläiseen aateliin kuuluvat ruhtinaat, kuten ruhtinas Gagarin ja Pariisissa asuva ruhtinas Dmitri Shahavskoi, ovat Y-DNA -haploryhmältään Suomalais-ugrilaista eli Pohjois-Euraasialaista N3 isälinjaa, ei siis kumpaakaan läntistä, ei germaanista I-ryhmää, eikä Länsi-Eurooppalaista R1b:täkään, saatikka että slaavilais-indoiraanista R1a :ta. Lisäksi venäläiset kronikat kertovat, että Rurikin kruunajaisissa (kun hänestä tuli Novgorodin hallitsija) oli läsnä korkea-arvoisina todistajina silloiset Suomen ja Karjalan kuninkaat.

Rurikin "ruotsalaisuus" on tosin viime aikoina kyseenalaistettu, sillä toisten tutkijoiden mukaan hän oli Tanskalaista Skyldingien kuningassukua edustava prinssi Rügenin saarelta (nyk. Pohjois-Saksassa). Mikäli tämä pitää paikkansa, asia käy DNA:n osalta vielä mielenkiintoisemmaksi, sillä Skyldingit olivat, ainakin oman sukupuunsa perusteella, lähtöisin Norjan kuninkaista, ja siten kainulaisesta Fornjótista eli "Kalevasta".

Venäjän keisarinna Katariina Suuri ei pitänyt suomensukuisten heimojen, "metsäläisten tshuudien" liian suuresta osuudesta Tatishtshevin kirjoittamassa Venäjän Historian kronikassa, ja erityisesti Novgorodin perustamisessa, ja hän käski poistaa edellä mainitut kohdat Tatishtshevin kronikan myöhemmistä painoksista. Ilmeisesti asenne vaivaa vielä nykyäänkin. DNA-tutkimuksissa nimittäin löytyi geneettisesti kaikkein lähintä sukua Rurikille oleva henkilö Suomesta, mikä on järkyttänyt venäläisiä historiantutkijoita, jotka eivät viime aikoihin asti ole halunneet uskoa edes sitä, että Rurik olisi ollut viikinki, vaan halunneet pitää häntä slaavina, saatikka sitten sitä että hän paljastuikin suomalaissukuiseksi.


DNA-tutkimus ja lännestä tullut maahanmuutto

Liittyen 500-luvun migraatioihin Tanskan ja Saksan suunnalta on mielenkiintoista se, että DNA-tutkimus näyttäisi tukevan arkeologian, kieli- ja sanastotutkimusten sekä joidenkin muidenkin lähteiden kertomaa suhteellisen runsaasta rautakautisesta germaanien maahanmuutosta Suomeen kauan ennen Ruotsin vallan aikaa.

Nimittäin huomattavan suuri osa suomalaisten läntisistä Y-DNA -isälinjoista on paljon vanhempaa perua kuin ruotsinvallan ajalta. Skandinaavista eli pohjois-germaanista I1a Y-DNA (I1) haploryhmää esiintyy Suomessa suhteessa kaikkein eniten juuri Satakunnassa (52% miehistä) ja suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla (47%). (Lähde: Lappalainen, T. et al. Regional differences among the Finns: A Y-chromosomal perspective. Gene). Merkittävää tässä on se, että Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla tätä pohjois-germaanista esi-isälinjaa ei ole paljonkaan enempää kuin sisämaassa Hämeessä (Ruotsinkielinen Pohjanmaa 36%, Häme 35%), ja Varsinais-Suomessa, missä maamme historiallisella ajalla olisi pitänyt olla kaikkein suurin ruotsalaisen maahanmuuton vaikutus, I1a -haploryhmää on vain 28%:lla miehistä. Yllättäen itäsuomalainen N3 (Nyk. N1) haploryhmä on Varsinais-Suomessa yleisempi kuin missään muualla Länsi-Suomessa. Sitä edustaa 60% varsinais-suomalaisista miehistä (Lappalainen et al.)

Tämän valossa on mielestäni selvää, että ruotsinvallan ajalla maahamme lännestä tullut maahanmuutto on ollut väestön kokonaisuuden kannalta vähemmän merkityksellistä kuin aikaisempi rautakautinen ja sitä edeltänyt maahanmuutto, joka ei arkeologiaa ja varhaisaikoja käsittelevien lähteiden valossa ehkä tullutkaan maahamme Ruotsista vaan todennäköisesti etelämpää, Tanskasta ja Pohjois-Saksasta. Ja nämä tulijat olivat kielellisesti suomalaistuneen jo aikoja ennen Ruotsin vallan aikaa, tosin he jättivät kieleemme ison joukon varhaisgermaanisia lainasanoja, sekä henkilö- ja paikannimistöä. Erityisesti lähes kaikki valtasuhteisiin, vallankäyttöön ja sotaan liittyvä sanasto on varhaisgermaanista perua. Tämä tukee vahvasti oletusta, että varhaiset suomalaiset päällikkökuningaskunnat olivat germaanien perustamia.


Tuhosivatko suomalaiset Sveanmaan pääkaupungit, Birkan ja Sigtunan 1000-luvun alussa?

Mieltäni on myös askarruttanut sellainen hypoteesi, että on mahdollista, että tällä vaietulla aiheella Suomen rautakautisista päällikkökuninkaista on mahdollisesti jotain tekemistä Bírkan tuhon kanssa. Vielä 900-luvun lopulla alussa Mälarenin laaksossa nykyisen Västeråsin lähistöllä sijainnut Bírka oli Skandinavian suurin ja koko Pohjolan toiseksi suurin kaupunki, heti nykyisen Kielin lähellä sijainneen Hedebyn (Hauthabu) jälkeen, ja ennen Oslovuonon rannalla sijainnutta Kaupangia (Nimi tarkoittaa kauppapaikkaa, ja sanasta juontuu muuten Suomen kielen sana 'kaupunki').

Bírka hävisi historian lehdiltä joskun ensimmäisen vuosituhannen taitteen tietämillä, eikä pitkään aikaan tiedetty miksi. Otaksuttiin, että kaupunki tuhottiin jonkun ruotsalaisten keskenään käymän kahinan seurauksena. Viime vuosikymmenellä Bírka löydettiin, ja kaivettiin esiin. Kaupunki oli todellakin ryöstetty ja hävitetty polttamalla. Oleellinen kysymys kuuluu, ketkä sen tekivät ja miksi?

Tämä kysymys on oleellinen siksi, että tiedetään, että Bírkan tuhon jälkeen Sveanmaan pääkaupungiksi nousi väliaikaisesti naapurissa ollut Sigtúna, jonka pian kävivät Novgorodilaisen kronikan mukaan karjalaiset hävittämässä (minkä jälkeen Sveanmaan pääkaupunki siirrettiin puolustuksellisesti turvallisempaan paikkaan, Uppsalaan). Vastattain ruotsalaiset tutkijat mielestään kumosivat kronikan kertoman, sillä karjalaiset eivät ilmeisesti olleet koskaan käyneet ryöstelemässä Mälarenin aluetta, mutta ketkä sitten? Varmaa on kuitenkin, että sekä Bírka että Sigtuna ryöstettiin ja tuhottiin suhteellisen lyhyen ajan sisällä, ja ilmeisesti asialla olivat idästä tulleet sotajoukot. Näin siksi, että jos norjalaiset tai tanskalaiset olisivat olleet asialla, toki he olisivat varmasti pitäneet Pohjolan toiseksi suurimman kaupungin tuhoamisreissustaan isoa ääntä, ja laulaneet sen saagoihin ja historiikkeihin, sillä vastaavista Kaupangin ja Hedebyn valtauksista on jäänyt jälki historiaan.

Novgorodilaiset eivät siis itse tuhonneet Sigtunaa, vaan antoivat kunnian "karjalaisille". Miksi? Otaksun syyn olevan se, että novgorodilaiset olivat ilmeisesti kuulleet asiasta heidän kauttaan. Tämä selittyisi sillä, että asialla olivat todellisuudessa suomalaiset, eli kyse oli suomalaisten sotaretkestä Mälarenille. Oma hypoteesini on, että suomalaiset tuhosivat ruotsin pääkaupungin kahdesti, ensin Bírkan ja sitten Sigtúnan, ja että ruotsalaiset tietoisesti ovat vaienneet tapahtuneesta, myöhemmän historian poliittisista syistä johtuen.

Vinkkiä asiaan antaa myös se, että viime aikoina on esitetty koko tarinan ensimmäisestä ristiretkestä Suomeen olevan jälkikäteen sepitetty, sillä siitä mainitaan ensi kerran vasta 1300-luvulla kirjoitetussa Eerikin kronikassa, ja jopa Vatikaani on vahvistanut, ettei Suomessa missään vaiheessa ole ollut Henrik-nimistä, eikä minkään muunkaan nimistä englantilaista piispaa. On esitetty varsin perusteltuja väitteitä, että koko ensimmäistä ristiretkeä ei koskaan ollutkaan, vaan korkeintaan kyseessä olisi ollut ruotsista tullut avustusjoukko Länsi-Suomalaisten taistelussa Karjalaisia vastaan. Tätä selittäisi se, että 1100-luvun alussa Kalanti ja Ruotsin itäisin maakunta Rodslagen, näyttävät olleen jonkinlaisessa liitossa keskenään. Näin ollen vasta ns. "toinen" ristiretki olisi ollutkin se ensimmäinen, ja vasta silloin Suomi olisi alistettu Ruotsin kuninkaan vallan alle.

Kun historiaa tarkastelee on mielenkiintoista miten sinnikkäästi, tarmokkaasti ja motivoituneesti, etten sanoisi suorastaan kostonhimoisesti, Birger Jaarli, jonka suku ilmeisesti oli ollut mahtisukuna jo Bírkan suuruuden aikana, alisti suomalaiset ruotsalaisvallan alle, ja miten hän halusi nimetä Hämeen keskiosat Pirkanmaaksi (Bírkaland). Oliko kyseessä tosiaan kosto? Se on mielestäni mahdollista, ja joka tapauksessa kosto mahdollisena motiivina selittäisi osaltaan hänen toimintaansa. Vahvistusta asialle saisi, jos joku enempi Svean vanhan aatelin juuriin perehtynyt kaivaisi jostain tietoa, oliko Birger Bírkakonungarien suvusta.


Ristiretkimyytin taustat ja uskonnollis-poliittinen valtapolitiikka

Kuten Unto Salo kirjassaan toteaa, kristinusko ja suomalaisen kansanuskonto elivät pitkään rinnakkain, enempi vähempi sovussa. Meno oli muinoin raakaa, joten varmaan välillä tapeltiinkin, jo johtuen sukujen ja heimojen kahnauksista, ja minkäs sille voi jos keskenään kahinoivat suvut sattuvat olemaan osittain eri uskonnon kannattajia?

Suurelle osalle suomalaisia kristinusko merkitsi lähinnä tiettyjä rituaaleja; kastetta, uutta hautaustapaa, ja erilaista käsitystä kuolemanjälkeisestä elämästä ja jumaluudesta. Muuten elämänmeno, varsinkin sisämaassa, jatkui aika lailla entiseen malliin. Kristilliset vaikutteen sekoittuivat pakanuuteen samalla tavoin kuin kävi Karjalassa ja nykyisellä Pohjois-Venäjällä. Nykymittapuulla puhuttaisiin jonkilaisesta sekauskonnosta ja synkretismistä.

Tosiasia kuitenkin näyttää olevan, että kristillinen uskonto, ilmeisesti Kiovalaisten munkkien ja saarnaajien mukana eli bysanttilaisessa muodossaan, rantautui ja juurtui tänne jo 500 vuotta ennen Ruotsin kuninkaan ja Rooman kirkon organisoimia pakkotoimia, joihin kuuluivat pakanoiden vainot sekä pakanallisten uhripaikkojen ja temppelien hävittäminen.

Yksi oleellinen tekiijä koko ristiretkiksi puolusteltujen valloitusoperaatioiden ymmärtämisessä oli idän ja lännen kirkkojen jako ja ajautuminen toisiaan vastaan vuonna 1054. Se antoi ruotsalaisille hiton hyvä tekosyyn lähteä ryöstämään ja lahtaamaan länsi-suomalaisia, jotka nykymittapuulla olivat enimmäkseen, määrältään tässä järjestyksessä ryhmiteltynä: a) puoli-pakanoita, b) pakanoita, c) kristittyjä.

Lounais-Suomi, varsinkin Kalanti ja Turunmaa, olivat 1000-luvun alussa silloisilla kirkollisilla mittapuilla arvioituna enimmäkseen kristillistä aluetta, loput vanhan Satakunnan alueesta (eli Vakka-Suomi, Pohjois-Häme ja Etelä-Pohjanmaa) sekä Karjalan Kannaksesta sekauskonnollista, ja Sisä-Hämeessä sekä Raja-Karjalassa enempi vähempi pakanallinen kansanusko pienin kristillisin pintakoristein.

Ruotsin kuningasta ja ruotsalaisia himotti valloitusretkelleen maallinen motiivi, erityisesti halu saada hallintaansa nimenomaan turkiskauppa ja siitä saatavat tulot. Lisäksi kuten itse arvelen, kostomentaliteetti. Niin kauan kuin kirkkojen jakoa ei vielä ollut, Rooma ei olisi antanut uskonnollista hyväksyntää ruotsalaisten valloitusretkille, sillä Roomassa tiedettiin kyllä Suomen uskonnollinen tilanne. Nimittäin Kalannin alue, joka oli kristillistynein osa Suomea, oli liittynyt osaksi Roomasta käsin johdettua läntistä kirkko-organisaatiota ennen kirkkojen jakoa jo 1000-luvun alussa. Kirkon jakautumisen jälkeen suomalaiset joutuivat Rooman ja Uppsalan valtapolitiikan uhriksi.

On siis todennäköistä, että mitään piispa Henrikiä tai ns. "Ensimmäistä ristiretkeä" ei koskaan ollutkaan, mutta Ensimmäisen Ristiretken myytin takana voi mielestäni olla jonkun tai joidenkin lännen kirkon edusmiesten käyminen järjestämässä Kalannin alueen väljät bysanttilaisen lähetyksen perua olevat seurakunnat osaksi lännen kirkkoa 1000-luvun alussa, tai myöhemmät Rooman kirkon lähetyssaarnaajien toiminta, kun myös Ylä-Satakunta haluttiin liittää tiiviimmin kirkon vallan alle. Myöhemmin muistot näistä tapahtumista sitten muokattiin jälkikäteen sepitetyssä Eerikin Kronikassa ristiretkeksi.

Otaksun, että syy Suomen kristillisen varhaishistorian ja kuningasajan peittelyyn oli poliittinen, koska haluttiin häivyttää se tosiasia, että Suomi oli puoli-kristillinen maa, eli jälkikäteen propagandistisesti "täyspakanallistaa" Birger Jaarlin valloitusretkeä edeltäneen ajan Suomi, jotta saataisiin legitimoitua valloitus ja puettua se ristiretken kaapuun. Tosiasiassa vain Hämeen valloitus oli siis "ristiretkeä" siinä mielessä että se kohdistui enemmistöltään pakanalliselle alueelle.

Luomalla myytti Ensimmäisestä ristiretkestä, haluttiin samalla haudata myös muisto kainulaiskuninkaista. Tähän vaikuttivat myös muut vanhat kaunat, ei vain otaksumani Bírkan ja Eskilstúnan tuhoaminen, vaan mikäli ruotsin vanhaa kansalliseeposta, Ynglinga-saagaa uskomme, Kainuu ja Sveanmaa kävivät keskenään verisiä sotia ja kilpailua vallasta, arviolta jo 800-luvulta asti (hirtettiinpä sen mukaan kerran Ruotsin kuningas Agne tammenoksaan, kostoksi Kainuuseen eli Kalantiin tekemästään hävitysretkestä, sillä paikalla, missä sijaitsee nykyisin Tukholman vanha kaupunki. Paikka tunnettiinkin tämän takia pitkään nimellä Agnesnift eli Agnen niitty).

Kristillinen usko ja bysanttilaisen väljän mallin mukaan järjestäytynyt kirkko tulivat siis Suomeen rauhanomaisesti idästä. Sen sijaan Läntinen kirkko-organisaatio tuli ensin rauhanomaisesti Kalantiin 1000-luvun alussa, koska Kalanti oli tuolloin kristillistyneintä aluetta, ja myöhemmin ruotsalaisen miekan voimalla, viimeistään 1200-luvun loppupuolella, väkipakolla koko maahan. Tällöin sekä "puoli-ortodoksit", pakanat kuin ne kristitytkin jotka eivät Ruotsin kuningasta hyväksyneet, joutuivat Uppsalan ja Rooman valtapolitiikan uhriksi.


----------

Asiaan liittyen lisäys:

"Suomalaiset todella outuoa väkeä

Suomalaiset ovat osoittautuneet omalaatuiseksi joukoksi eurooppalaisella geneettisellä kartalla. Geneettisessä rakenteessamme on suuria eroja sekä keskieurooppalaisten että itäisten naapuriemme kanssa.

Uusi Suomalainen geeniatlas kertoo, että kielisukulaisuus ei paina paljoa alkuperämme selvittämisessä. Geneettisesti suomalaiset ovat lähempänä hollantilaisia ja Moskovan itäpuoleisen Muromin alueen venäläisiä kuin unkarilaisia.


Suomen sisällä suurimmat geneettiset erot löytyvät varsinais-suomalaisten ja kuusamolaisten välillä.
Suomen molekyylilääketieteen instituutin geeniatlakseen on kerätty yhteen geenimerkkitietoa reilulta 40000 suomalaiselta. Tämän eurooppalaisittain poikkeuksellisen laajan kokoelman ensimmäiset löydökset liittyvät suomalaisten alkuperän selvittämiseen.


Satojen tuhansien geenimerkkien avulla on ollut mahdollista tarkastella suomalaisten ja muiden Euroopan kansojen geneettisen arkkitehtuurin yhtäläisyyksiä."

Niin, Moskovan ja Keski-Venäjän alueen muromalaiset (ja merjalaiset) olivat suomen kielisukulaisia, jotka pakkoslaavilaistettiin, eli he vaihtoivat kielensä venäjäksi kuten itäkarjalaiset ja vepsäläiset. Venäläinen slaavilaisuus muodostui tällä alueella joskus 1000-luvulta alkaen suomensukuisista ja slaavilaisista aineksista: me suomalaiset emme siis ole slaaveja vaan isovenäläiset eli keski- ja pohjoisvenäläiset ovat slaavilaistuneita suomensukuisia, siksi tietty yhteydentunne.

Hollantilaisuus muodostuu kielellisesti "dutcheista" ja friiseistä. Jälkimmäiset lienevät yhteydessä niihin germaanikulttuureihin, jotka ovat vaikuttaneet sekä kieleemme että genetiikkaamme voimakkaasti jo paljon ennen ruotsalaisaikaa, kuten yllä olevasta kirjoituksestani käy ilmi.

----------

Vielä yksi lisäys koskien kansainvaelluksia:

Juutit asuivat Tanskan alueella (Jyllanti = Jutland = Juuttien maa + Juutinrauma). Anglit olivat Juutien veljeskansa, jotka myös asuivat Jyllannissa. Tanskan alue oli tuohon aikaan suhteessa tiheään asuttu, ja väestöpainetta oli ulospäin.

Saksit asuivat Reininmaalta Elbelle ulottuvalla alueella, samoin kuin Frankit. Idästä tuli Hunnien ajamana paljon kansoja, avaareja, slaaveja, yms. mikä ajoi Saksit ja Frankit liikkeelle länteen. 500-luvulla Juutit, Anglit ja Saksit lähtivät yhdessä Britanniaan, ja perustivat vanhan Englannin. Eli Tanskan-Pohjois-Saksan -alueen väestöpaine + idästä tuleva vyöry laukaisi väen liikkelle.

Nimet Eura ja Aura tulevat Saksasta, Oder-joen alueelta, ja ovat samast kantasanasta kuin nimi Oder, joten väkeä on tullut sieltäkin, tosin nimenomaan Turun seudulle. Oder joen alue, sekä suuri osa nykyistä Itä-Saksaa jäi slaavien vallan alle, kun kansainvaellusten paine ajoi kansat liikkeelle, joten Oderin germaaneja kai pakeni pohjoiseen? Tai sitten tulivat sieltä jo varhempana aikana. Välittäjänä muutossa oli todennäköisesti Gotlannin saari, joka oli tärkeä kauppakeskus.

Lännen suunnalta väkeä siis on tullut:

a) Varhaista Gootti-vaikutusta. Gootit muuttivat 1. vuosisadalla Etelä-Ruotsista nyk. Pohjois-Puolaan, Veikselin suiston alueelle, josta vaelsivat sittemmin itään, Ukrainan alueelle (josta sitten kansainvaellusten paineessa 400 luvulla Italiaan ja Espanjaan).

b) Joko varhaisempana aikana (goottilainen vaikutus), tai kansainvaellusten alkuvaiheessa Oder-joen suiston, eli Pommerin alueelta

c) Jyllannista, Tanskan ja Etelä-Skandinavian alueelta, todennäköisesti Gotlannin kautta. 500-luvulla.

d) Samaan aikaan (500-luku) myös Reininmaan alueelta.

Nämä tulijat olivat Y-kromosomi-DNA:ltaan pääosin (ei juurikana R-ryhmää Suomessa) Pohjois-Eurooppalaista eli ns. "viikinkitaustaista" I1 (ent. I1a) haploryhmää, jota siis on paljon Länsi- ja Lounais-Suomessa sekä Hämeessä, nimenomaan suomenkielisen väestön keskuudessa. Ruotsinkielisen väestön keskuudessa sen suhteellinen osuus on harvinaisempi, mikä yhdessä arkeologian ja historiikkien valossa tukee ajatusta väen esi-isien tulosta ennen ruotsinvaltaa.

-----------------------
Ynglinga saagasta ja muista lähteistä löytyy tietoa, että suomalaiset ovat surmanneet ainakin 4 tai 5 ruotsalaista kuningasta alkaen Vanlandesta (Vallander). Svean kuninkaista Vanlandella oli vaimo Suomesta, Snö Vanhan (joka oli Fundinn Noregrin mukaan Suomen ja Kainuun kuningas) tytär. Heidän pojallaan Visburilla, josta tuli isänsä Vanlanden jälkeen Sveanmaan kuningas, oli ilmeisesti myös suomalainen vaimo joka oli Aude Rikkaan (Linnan mukaan Ahti saarelainen, "Saaren kuuluisa kuningas", joka oli niin rikas, että kansanrunon mukaan "rahojansa raksutteli") tytär.

Ynglinga-saagan mukaan Agne Dagin poika, Svean kuningas, teki sotaretken Suomeen, voitti ja tappoi Frosten (Fundinn Noregrissa Suomen kuningas) ottaen tämän tyttären Skjalvin vaimoksee. Agne sai surmansa, kuten ylempänä mainittiin, Skjalvin ja suomalaisen hääseurueen toimesta. Suomalainen kansanruno kertoo Päivän poika valkeaisesta. Mahtaako olla kyse Agne Dagin pojasta?

Jos sota-rakkaussuhdetta oli jatkunut svealaisten ja suomalaisten välillä ainakin 800-luvulta, voi hyvin olla, että jaarli Birger päätti tehdä siitä lopun, varsinkin jos vahvistuu, että suomalaiset olivat hävittäneet 2 svealaisten pääkaupunkia Suomalainen kansanruno kertoo huomattavana asiana Koiviston palosta (Birkan alkuperäinen nimi on luultavasti ollut Bierkø tai Bjärkö eli Koivisto) Mikään suomalainen "Koivisto" tulee tuskin kyseeseen runon aiheena.


---------

Edit 2.3.2010 Täydennetty ja tehty lisäyksiä

Edit 4.3.2010 Tehty lisäyksiä

Edit 16.3 Lisätty uutinen geeniperimästä

Edit 25.5 Lisätty taustaa kainulaisten eli suomalaisten ja svealaisten välisistä kahinoista

Vihreä Lanka: "Venäjä, Venäjä, Venäjä." Ryssävihan voimalla monikultturismin puolesta ja islamkritiikkiä vastaan?

Vihreä Lanka ja kolumnisti Jukka Mallinen ovat keksineet mielestään aivan uuden tavan lytätä maahanmuutto- ja islamkritiikkiä:

"Islamkritiikki on kotoisin Venäjältä

Timo Vihavaisen ja Jussi Halla-ahon islamkritiikki toistaa nykyvenäläistä rasistista ajattelua, joka uhkaa eurooppalaisia perusarvoja.

Onpa erikoista, että hyökkäykset moniarvoisuutta ja yleismaailmallisia ihmisoikeuksia vastaan tuodaan meille Venäjältä.

Venäjän historian professori Timo Vihavainen on kirjassaan Länsimaiden tuho rähmällään nykyvenäläisen rasistisen mielipideilmaston edessä. Samoilla linjoilla on slaavilaisen lingvistiikan tohtori Jussi Halla-aho, jonka ajatuksia on luettavissa teoksesta Kirjoituksia uppoavasta lännestä.

Venäjällä rasistiset mielipiteet ovat valtavirtaa. Pietarilaiset kehuvat Helsinkiä siksi, että ”siellä ei ole neekereitä, kuten Euroopan muissa suurkaupungeissa”. Suuri yleisö kannattaa rasistista väkivaltaa, jopa murhia.

Muukalaisvihamielisyyttä perustellaan siellä länsimaisen kulttuurin uhanalaisuudella sekä vähättelemällä ja demonisoimalla muita sivilisaatioita, erityisesti islamia.

Venäläinen valtavirta edustaa Samuel Huntigtonin tyylisistä kulttuurista rasismia, joka ei luokittele ihonväriä, vaan arvomaailmaa. [...]

Venäläisten mielestä kaikkien Euroopassa asuvien pitää sisäistää konservatiiviset kristillis-eurooppalaiset arvot.

Oikea eurooppalaisuus merkitsee heille valkoihoisten valtaa, fundamentalismiin kallistuvaa ortodoksisuutta ja väkivahvaa autoritääristä valtiota. [...]

Vieraiden sivilisaatioiden tuhoisasta soluttautumisesta sekä maallistumisen ja populaarikulttuurin rappeuttavuudesta hälyttävät niin tunnettu räyhäkansallinen Vladimir Zhirinovski ja kommunistijohtaja kuin hyökkäävän nationalismin ideologi Gennadi ZjuganovAleksandr Dugin ja Kontupohjan kaukasialaispogromit junaillut maahanmuuton vastustaja Aleksandr Belov.

Sikäli Vihavaisen näkemys Euroopasta linnoituksena edustaa selvää suomettuneisuutta, eli venäläisen suurvaltaideologian sisäistämistä. [...]

tänään venäläiset kiivailevat Stalinin, kansallismielisyyden sekä aggressiivisen suurvalta- ja etupiiripolitiikan puolesta.

He hyväksyvät vähemmistöjen sorron, joka kohdistuu muun muassa suomalais-ugrilaisiin, ja ovat napit vastakkain lännen kanssa esimerkiksi Kosovon ja Tetenian [kirjoitusvirhe alkuperäisessä tekstissä] kysymyksissä.

Mitä yhteistä tällä on meidän moniarvoisuutemme, EU:n arvoyhteisön, kanssa? [...]

Länsi on aina saanut liikevoimansa hankautumisesta muihin sivilisaatioihin. Sen historian ydin on liike ja muutos, kehitys ja valistus, myyteistä vapautuminen ja relativismin vahvistuminen.

Dogmaattiset yhden totuuden valtakunnat ja totaaliset pelastuskertomukset – jotka eivät halua hyväksyä historian perimmäistä mielettömyyttä ja ironiaa – haastavat länsimaisen epäilyn.

Vihavaisen ja Halla-ahon ristiretki uhkaa siis eurooppalaisuuden perusarvoja."

Haa, sieltähän se "Ryssä-kortti" viimeinkin pelattiin. Olin ehtinyt odotella sitä jo viimeistään Vihavaisen kirjan julkaisun jälkeen, ja ihmettelin, että missähän se viipyy.

"Venäjä, Venäjä, Venäjä."

Perinteisesti Suomessa (ja Ruotsissa) on yleisesti rakennettu omaa sivistyksellistä identiteettiä ja omakuvaa peilaamalla omaa maata ja kulttuuria sen "ikiaikaiseen viholliseen", eli oletettuun antiteesiin: Venäjään. Omaa "länsimaisuutta" ja "sivistyksellistä paremmuutta" on aina peilattu barbaarisena pidettyyn Venäjään. Jos Suomea ei aina olekaan nähty länsimaisen sivistyksen kehtona, niin on aina voitu vedota Venäjään. Sellaiset mantrat ja kommentit kuin: "Suomi kuuluu Skandinaviaan uskontonsa ja kulttuurinsa puolesta", "Suomi on demokratia, toisin kuin Venäjä" tai: "Emme sentään ole niin juoppoja/tyhmiä/laiskoja/köyhiä kuin ryssät", edustavat tyypillisimmillään tällaista identiteetin peilausta. Tietyllä tavalla jopa suomalainen elintaso ja hyvinvointivaltiopolitiikka ovat olleet osa tätä peilausprojektin omakuva-rakennusta.

Venäjä on niin ruotsalaisessa (myös suomalaisessakin, 1800-l.lopulta) historiankirjoituksessa kuin yleisemminkin nähty aina 1500-luvulta asti eräänlaisena kulttuurisen paremmuusakselin negatiivisena päänä, jossa toisessa päässä ovat olleet perinteisesti aluksi Ruotsi, ja myöhemmin Englanti, Ranska ja/tai Saksa. Koko asetelman taustalla kummittelee siis yksinvaltiuden ja puhdasoppisuuden aikojen vanha, 1500- ja 1600-lukujen ruotsalaista imperialismia edustava "kulttuurirasismi".

Koko "ryssävihan" perinne Suomessa juontuu pääosin kahdesta asiasta: Ruotsin valtion suurvalta-ajan sotapropagandan viholliskuvasta kuin sotien aikaisesta terrorista (mm. Isoviha). Se on ollut yksi tärkeimmistä kollektiivisista emotionaalisista motivaattoreista rakennettaessa Suomea, joka on "osa länttä, ei Venäjää".

Samoin tähän Itä-Länsi -kulttuuri-identiteettimaaotteluun on perinteisesti kuulunut tässä akselissa vähintään useamman pykälän "länsimaisempana" pidetyn yhteiskunnan eli Ruotsin, sen yhteiskunnan, sen edustamien arvojen, suuntausten ja ilmiöiden nostaminen arvostuksissa oman yhteiskunnan yläpuolelle. Se on ollut osaltaan vaikuttamassa erilaisten vaikutteiden sekä toimintatapojen hakemiseen Pohjanlahden takaa. Aikoinaan sieltä saneltiin meille kieli, hallinto, uskonto ja koulutus. Sittemmin sieltä on kopioitu sosiaalidemokratia, hyvinvointivaltio ja peruskoulu. Nyt ollaan matkimassa monikulttuuristamisprojektissa ja maahanmuuttopolitiikassa.

Näyttää siltä, että tämä vuosisatainen, alkujaan ruotsalaista sotapropagandaa edustava "ryssävihan mekaniikka" pelittää nytkin, valjastettuna tällä kertaa keppihevoseksi vetämään monikultturismin agendaa, ja edistämään islamin uskontoon ja sen tulkintaan olennaisesti liittyvien fasististen piirteiden valkopesua.

Nyt vain perinteisten diktatuurin, imperialismin ja vanhaeurooppalaisen mielipideilmaston ohella myös Venäjän edustama konservatiivinen eurooppalainen arvomaailma, kuuluu niihin "barbarian, jälkeenjääneisyyden ja pimeyden ajan" piirteisiin, joilla helposti leimataan maahanmuuttokritiikki vain islamkritiikiksi ja samalla leimataan tehokkaasti molemmat rasismiksi, koska "Venäjäkin on rasistinen".

Mallisen kolumnissa siis paistaa läpi perinteinen ryssävihan propagandamekaniikka, ja pelikenttänä on perinteisen Itä-Länsi -kulttuuri-identiteettikisan maaotteluareena.

Muistutuksena haluan vielä laittaa tähän loppuun lainauksena ajatuksen, jonka eräs poliittisesti vasemmalla oleva, vihreä ja liberaali ystäväni, joka on myös (tai siitä huolimatta) maahanmuutto- ja islamkriittinen, kerran sanoi:

"On elintärkeää, että paljastamme ja tuomme kaikissa relevanteissa yhteyksissä esiin sen tosiasian, että vastustamamme monikultturismin mukana leviävä poliittinen islam on perin juurin natsistinen ja fasistinen aate.

Se ei vain ole syntyjään natsistinen, vaan sen tavoitteet ovat yhä lähes samat, sen päämääränä ovat etniset vainot ja fasistinen diktatuuri.

Islamistumisen kriitikot ovat ensisijaisesti fasismin vastustajia ja ihmisoikeuksien ja vapauden puolustajia."