Talous rysähtää pian entistä pahemmin - propagandasta huolimatta

Kun todellisuus lyö korville, turvaudutaan propagandaan. Näin on käynyt nytkin. Keskuspankit ovat syytäneet virtuaalirahaa pankeille massiiviset määrät, ja pakkohan sen öljyn on jossain vaiheessa näkyä laineillakin; pörssikurssit ovat olleet viimeaikoina lievässä nousussa.

Edellä mainittu on saanut epätoivoiset optimistit tarttumaan tähän oljenkorteen ja jo parin viikon ajan on nähtu jos jonkinlaista ulostuloa, ihan pääministeri- ja keskuspankkijohtotasoa myöten, siitä miten nyt pahin olisi takana.

Ei muuten ole. Ei vielä.

Tämä kriisi ei ole ohi, ennenkuin kaikki oleelliset miinat ovat lauenneet taloudesta. EU:n puolella kaksi pahinta - Espanja ja Italia - ovat vielä lasahtamatta. Positiivisuuden lietsonnalla onkin vain yksi tarkoitus - saada epätoivon vimmalla jostain vielä höynäytettäviä sijoittamaan rahansa uppoaviin bisneksiin ja pankkeihin.
Menee vielä vähintään useampi vuosi, ennenkuin voidaan oikeasti puhua jonkinlaisesta vakaammasta kasvusta.

Mutta katsotaanpas, mitä sitä ennen on tuleva.

Ensinnäkin pankkien, valtioiden ja muiden toimijoiden vastareaktiot vuoden 2008 äkilliseen romahdukseen ja sen jälkeisiin kuohuntoihin ovat onnistuneet peittämään useimpien silmiltä talouskriisin pahimmat seuraukset.
Totta kai monet ovat huomanneet yleisen elintason romahtamisen - erityisesti USA:n alemman keskiluokan sekä Etelä-Euroopan osalta - suurtyöttömyyden, yhteiskunnalliset levottomuudet ja kuohunnat sekä taloudellisen vallan keskittämisen ja lähes pakotteiden omaisesti läpiajetut uudistukset tai sellaisten yritykset. Nämä on kuitenkin ns. kuplassa elävien puolelta jätetty huomiotta, jotta on voitu ylläpitää perusteettomia toiveita pikaisesta elpymisestä ja näin voitu jatkaa vastuutonta politiikka - irvokkaana erimerkkinä Kataisen puheet "vastuusta" ja sen kantamisesta.

On siis työnnetty päät pensaisiin ja vastuuttomasti jatkettu politiikkaa, jolla on - pääosin vieläpä velaksi - pumpattu lisää löysää rahaa ja pankki- ja pörssijärjestelmiin. Sillä aikaan kun päättäjät ja ne muut joilla on erittäin paljon vain menetettävää ovat turruttaneet itsensä perusteettomalla diipadaapalla, maailmantalouden kriisi pahoine ongelmineen ei ole hävinnyt yhtään minnekään.

On menetetty viisi kallisarvoista vuotta tekemättä juurikaan mitään sellaista, joka aikuisten oikeasti olisi auttanut. EU-maiden ja itse asiassa laajemmin kaikkien länsimaiden johtajat ovat vain toimillaan pitkittäneet ja syventäneet päällämme ryskävää myrskyä. Tuloksena tästä on länsimaiden ja erityisesti Euroopan sekä USA:n yhteiskuntien hyvin pitkäaikainen taantuminen.

Maailmantalouden rakennelma on tänäpäivänä itse asiassa paljon heikompi ja huterampi kuin vuonna 2008 kriisin alkaessa. USA:n keskuspankin ja hallinnon toimet ovat olleet koko ajan lisäbensan syöttämistä palavaan taloon, samoin Euroopan tukipakettipolitiikka ja EKP:n velkakirjaostot. Olisi korkea aika hylätä tällaiset politiikat, purkaa toimimattomat järjestelmät kuten Euro ja lopettaa politiikka, jonka seurauksena voi olla vain jättimäinen stagflaatio tai suiperinflaatio.

Mutta näin ei valitettavasti olla tekemässä, ei vaikka nyt on tulossa päälle W-käyräisen jättikriisin toinen syvä syöksy. Vai ollaanko kilttejä JykäJutalle ja nimitetään tätä ihan uudeksi rytinäksi? Entinenhän ihan juuri äsken jo selätettiin, ainakin jos heitä uskomme? No, joka tapauksessa Kataiselle on tulossa nyt hätä käteen, nimitettiin tätä sitten kakkoseksi tai ei.

Maailmantalouden tilanne on karannut joka tapauksessa täysin päättäjien hallinnasta. Olemmme tilanteessa, jossa mitkään välittömät toimet - joihin euromaiden hallituksilla olisi edes etäisesti halua tai vähänkään ideologisesti varaa menettämättä täysin kasvojaan - eivät enää auta.

Illuusiot eli harhakuvat jotka vielä riivaavat joitakin patologisimpia pakko-optimisteja ovat aivan kohta karisemassa pois (tai ainahan ne voiva alkaa leikkimään samaa leikkiä kuin Saddam Husseinin ex-tiedotusministeri). Kiinan talous on sakkaamassa, samoin muut Aasian taloduet ja Australian sekä monien nousevien talouksien. Pian Kiinankaan kone ei enää vedä, jolloin viimeinen suuri ostaja kaikkoaa euroopan vientiä vetämästä. Korot ovat nousussa, palkat laskussa, sosiaaliset levottomuudet lisääntyvät ja USA:n todellinen työttömyyslukema - tilastokosmetiikasta siivottuna - sekin nousussa (todellisuudessa yli 11 %).

Markkinoiden hermot alkavat rakoilla, eikä enää kytätä silmä kovana sitä, milloin tehdään seuraava ennätysvoitto, vaan milloin myydä osakkeet tarpeeksi ajoissa ettei tule takkiin. Tokion pörssikin on tippunut yli 20% vain kolmessa viikossa. Ja tuli jatkaa leviämistään. Viimeiset "linakkeet" joita keskuspankit vielä jokin aika sitten pystyivät toimillaan hillitsemään - pörssit, korot ja valuutanvaihtokurssit - ovat karanneet ja karkaamassa keskuspankkiirien näpeistä. Elämme kontrollin menettämisen aikaa.

Keskuspankkien, erityisesti FED:n, elvytystoimet ovat aikaansaaneet sen, että virtuaalitalous on kasvanut entisestään ja jopa suuremmalla voimalla, eikä tätä ole saatu tasapainoon. Jälleen kerran pumpataan lisää ilmaa kuplaan, joka ei ollut vielä tyhjentynyt entisistäkään liikailmoista. Talouskuplan puhkeamista on koitettu estää pumppaamalla siihen ilmaa nopeammin kuin siitä pihisee ulos, vaikka kuplan pinta on heikompi kuin ennen ensimmäistä poksahtelua.

Tästä johtuu, että maailantalous on lähdössä uuteen jättisyöksyyn.

Kuluneen kevään keskuspankkielvytyskierroksen jälkeen IMF on koittanut saada EU:n lisäämään elvytystä, jotta Euroopan talous ei jymähtäisi kiinni. USA:n, Japanin ja brittien tilanne on jälleen kiristymässä; kannettu vesi ei pysynytkään kaivossa. Suitsutettua talouden nousua kun ei pitemmässä juoksussa tullutkaan - propagandasta huolimatta. Siksi onkin jännää, miksi nyt EU:ssa ollaan tartuttu samaan propaganda-aseeseen, mutta se lienee ymmärrettävää kun tajuaa, että muuta ei oikeastaan enää ole repertuaarissa jälkellä. Sodassakin aatteellinen ja fiktiivinen propaganda korvaa uutiset siinä vaiheessa kun alkaa tulla pahasti takkiin.

Käynnistymässä oleva toinen syöksykiere olisi ehkä saatettu välttää, jos jo ajoissa olisi tajuttu se, että suuret talousjärjestelmät ovat olleet rakenteellisesti kykenemättömiä uudistamaan itseään, eivätkä ole missään vaiheessa kyenneet käyttämään talouden korjaamiseksi kuin niitä samoja temppuja, jotka alunperinkin johtivat kriisiin.

Pankit jotka ovat "liian suuria kaatuakseen" olisi pitänyt pilkkoa jo 2008 rytinän jälkeen ja vastuutonta talouspolitiikkaa harjoittaneilta valtioilta laittaa rahahanat kiinni jo viimeistään 2009 tienoilla. Sen sijaan maailmantalouden suuret pelurit ja säätelijätahot ovat todistaneet meille täydellisen kyvyttömyytensä ja voimattomuutensa kriisin hoidossa.

Koska epävakaita järjestelmiä ei haluttu purkaa, tullaan nyt maksamaan kova hinta.

Kuten olen aiemmin sanonut, EU-johtajat ja Suomen johtavat puolueet haluavat hulluudessaan pitää kiinni Eurosta vaikka kuolemaan asti, koska koko eliitti on viimeiset 20 vuotta pistänyt arvovaltansa, uravalintansa, eläkesuunnitelmansa ja ylpeytensä kiinni liittovaltiohankkeeseen. Sen hintana on paitsi kansojen varallisuuden menettäminen, demokratian ja kansallisen itsenäisyyden menettäminen.

Kun kerran köyhdytään, olisi kiva edes olla vapaa, mutta JykäJutta&Co kahlitsee toki mielellään Suomi-Neidon EU-orjakaleerin ruumaan ja naulaa vaikka oman ruskean kielensä kiinni EU-eliitin PRC:seen mieluumin kuin lopettaa palvomasta suurta ja mahtavaa eurostoliittoa ja sen mahtavia pankkiireja.

Welcome to the United Corporate Socialist States of Europe

Hiljaiseksi vetää.

Eurojärjestelmä on kuilun partaalla, talous käytännössä syöksyssä, Kypros käytännössä jo irti systeemistä, Etelä-Euroopan taloudet romahtamassa, ja vain ajan kysymys milloin Ranskasta tulee seuraava Kreikka.

Paitsi kun Isoilla Pojilla on meille ikävä pelastus-uutinen:

Koko roska voidaan pelastaa, ja pelastetaankin, mutta sen hintana on demokratia ja kansallisvaltioiden itsenäisyyden lopullinen menettäminen; EU-liittovaltio, jossa valta on yhtä keskitettyä ja "demokratia" yhtä kulissia kuin Neuvostoliitossa oli.

Ikävää lisäksi on, että tällä kyllä pelastettaan EU ja Euro, mutta ei taloutta. Talous tulee sukeltamaan joka tapauksessa, rajusti, traagisesti ja syvään.

V-käyrä alkaa olla sietämättömän korkealla.

Siksi lähetänkin EU-herroille heidän ymmärtämällään unionin valtakielellä ja arvostamansa suuren säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozartin sanoilla syvältä ja perimmäisiltä pohjilta oikein erityisellä lämmöllä terveisiä;

Espanja velkaantuu yli 15 miljardin euron kuukausivauhtia - Syy vakuusrahastosähellyksen takana

Tämä on oikeastaan vain alleviivausta Henri Myllyniemen aikaisempaan blogikirjoitukseen, mutta ajattelin purkaa nämä luvut tähän ihan selvennykseksi:

Espanjan valtion vahvistettu (brutto)velan kehitys

2009: 563 878 000 000 €
2010: 641 802 000 000 €
2011: 733 419 000 000 € (*arvio)

Espanjan valtion velan kehitys 2011-Tammi2012 (outstanding, ei brutto)

2011:                                  per kk
January 548.602
February 557.583               +8.981
March 566.897                   +9.314 (Ks. seur.)
April 558.445                     -8.452 (vanhoja maksuun)
May 566.003                      +7.558
June 576.314                       +10.311 (Ks. seur.)
July 565.982                       -10.332 (vanhoja maksuun)
August 567.320                  +1.338
September 576.026             +8.706 (Ks. seur.)
October 568.488                 -7.538 (vanhoja maksuun)
November 577.755             +9.627
December 592.090             +14.335

2012:
January 607.789                 +15.699

^ Eli lainanotto repesi marraskuusta eteenpäin. Joulukuussa maa otti 14,3 mrd ja tammikuussa Espanja otti velkaa 15,699 miljardia Euroa. Maan talous on lamassa ja kulutuskysyntä sekä verotulot ja ovat romahtaneet.

Viimeistään loppukesällä kun ERVV & EVM on yhdistetty ja/tai rahastojen kokoa on kasvatettu, ollaan laatimassa Espanjan I tukipakettia.

Siihen asti tätä koitetaan vitkutella, pelata aikaa ja laukoa EU:n talouskomissaarin tavoin "rehnismejä" eli käänteisesti mutta varmasti paikkansa pitäviä ennustuksia kuten; "Espanja ei tarvitse, eikä tule hakemaan tukea".

Diagnoosi, kuten J. Huopainenkin totesi: Game Over