Israelista tulee Saudi-Arabian veroinen energiamahti, osa II

Vuosi sitten kirjoitin aiheesta otsikolla "Itäisen Välimeren kaasu ja öljy - Israelista voi tulla Saudien veroinen energiamahti".

Alkuviikosta Ruotsin radio julkaisi sitten uutisen, jota alaa seuraavat osasivat odottaa, ja josta mm. Talouselämä uutisoi myös:

Israel matkalla öljymahdiksi - "Lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabialla" (Talouselämä 15.7.2013) 

"Vähintään 150 miljardia tynnyriä öljyä odottaa poraajaansa Jerusalemin ja Gazan ympäristössä. Maasta löytyy myös parisenkymmentä muuta esiintymää. World Energy Councilin, maailmanlaajuisen energiajärjestön, mukaan Israelista saattaa löytyä yli 250 miljardia tynnyriä öljyä.

Se on lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabiassa oletetaan olevan."

Vuosi sitten ennusteltiin myös, että Välimeren pohjukasta tulee "uusi Persianlahti", ja näin näyttää tulevan.

Ja tässä on siis kyse vasta liuskeöljystä.

Jos jossain jo vuosi sitten pureskeltiin turbaanin kulmaa niin että hampaat halkeilivat, niin nyt saadaan ihan totaalisia itkupotkuraivareita.

Odotettavissa on, että Saudien merkitys USA:n liittolaisena alueellisena valtana tulee vähenemään, samoin kuin ns. arabiliigan yleensä.

Varsinkin kun ns. pikkulinnut vihjaavat, että Israelin rannikon ja meriaalueen alla Netanya-Haifa -akselilla on ihan perinteistä vapaata nestemäistä öljyä - ja erittäin paljon. Ehkäpä jopa niin paljon, että kuuluisa Saudi-Arabian Ghawarin öljykenttä jää koossa kauas taakse sen varjoon?

Pelkästään varovaisesti arvioiden koko Lähi-idän talous-, turvallisuus-, ja geopoliittinen tilanne menee tämän takia aika merkittävällä tavalla uusiksi.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Erittäin mielenkiintoisia aikoja.

[Edit 18.7. lisätty linkkiä ja karttakuvia hahmotuksen helpottamiseksi]

Time Magazine "Tapping the Promised Land: Can Israel Be an Energy Giant?"

Megedin liuske-esiintymä

Keskinen (Sfelan alue) ja Negevin liuskealueet

Sfelan+eteläiset esiintymät

Merenpohjan kaasualueet

Geologinen aluejako

Jepjep.

Kaaos leviää: Sisällissota Egyptiin ja muihin lähimaihin?

Olen kirjoittanut useaan otteeseen Lähi-idän tilanteesta, ennustaen melkoista ryminää. Alueen rakenteellinen epävakaus on toki ollut tiedossa maailman tapista, samoin kuin sen geopoliittinen painoarvo ja ruutitynnyri-ominaisuudet.

Nyt ollaan kuitenkin syöksymässä kohti sellaista epävakauden aikaa, ettei moista ole Lähi-idässäkään nähty satoihin vuosiin (toki vastaavia tilanteita löytyy kauempaa historiasta vaikka kuinka paljon).

Pelissä on itäisen Välimeren altaan valtavat energiavarat, jotka ovat perimmäinen syy mm. siihen, ettei EU mistään hinnasta halua päästää Kreikkaa tai Kyprosta irti unionista tai rahaliitosta, ja samalla se puuttuva pala, joka selittää koko Syyrian sisällissodan taustasyyt. Kyse on suurvaltalpoliittisesta taustapelistä; valta-asemista ja koko valtavan energiavarannon hallinnasta.

Ja Israel on koko tämän kiehumapisteen tai myrskyn silmässä, varsin pätevästä syystä eli strategisesta sijainnista keskellä tätä energia- Jack Potia, sillä jos arviot pitävät paikkansa, maasta voi tulla Saudi-Arabian veroinen energiamahti.

Se, että Egypti on sisällissodan partaalla, ja että armeija pisti siellä islamisti-presidentin viralta on melkoisen tärkeä virstanpylväs kehityksessä, jota maalailin jo vajaa kaksi vuotta sitten. Tuolloin veikkasin, että Syyrian sodan muuttuminen islamin kahden eri lahkon väliseksi uskonsodaksi johtaisi saman shiiat vs. sunnit -rähinä leviäisi Irakiin, Jordaniaan ja Saudi-Arabiaan. Jo yli vuosi sitten uumoilin lisäksi, että Egyptin sisäinen kahtiajako voi johtaa sisällissotaan sielläkin.

Nyt näyttää, että uumoiluni olivat oikeansuuntaisia, ainakin Egyptin suhteen, jos tilanne vielä nykyisestä pahenee. Sisäinen kahtiajako muistuttaa Libanonia 1970-luvun taitteessa ennen sisällissotaa; sekulaarit ja kopti-kristityt vastaan islamistit (Libanonissahan maan väestöstä puolet oli kristittyjä vielä 1950-luvun lopulla, nyt sodan ja pakolaisaaltojen jälkeen enää kolmannes).

Siinaihan on käytännössä jo irtautunut Kairon keskuhallinnon alta, eikä Egyptin armeija kykene tekemään alueella muuta kuin pitämään hallussa niemimaan läpi menevät tiet sekä Israelin rajaa vasten olevat raja-asemat.

Irak on käytännössä kolmeen osaan jakautunut ruutitynnyri, ja jos alueellisista sunnit vs shiiat -kovapanosammunnoista tulee totta, niin maa romahtaa sisäänpäin pahemmin kuin Syyria.

Sen sijaan Turkin mellakat olivat minulle pienoinen yllätys. Se, mikä nyt jännittää on, ottaako Turkin armeija mallia Egyptistä. Samanlaiset pelinappulat; huono talous, suuri työttömyys, tyytymättömyys islamistihallitukseen, jne. vallitsee myös Turkissa. Miltä kuulostaisi sisäinen rähinä sotilaallisesti maailman vahvimmassa islamilaisessa maassa?

Ja todella mielenkiintoinen tapaus on Saudi-Arabia. Maan takapajuinen sunna-salafistinen hallinto pysyy pystyssä vain lännen öljyriippuvuuden ja dollareiden turvin, ja ulkomaille uskotellaan, että sisäisiä erimielisyyksiä ei olisi. Ja sehän ei ole totta.

Länsi- ja Koillis- Saudi-Arabiassa väestö on todellisuudessa huomattavassa määrin, osin jopa enemmistöltään, shiialaisia muslimeja. Eikä yhteinen uskonsuuntaus ole sunneillekaan mikään tae sisäisestä yhtenäisyydestä, sillä maa on käytännössä heimoyheiskunta. Maan länsiosan vanha valtaheimo, jonka Ibn-Saud hääti valta-asemista Mekan ja Medinan alueelta 1940-luvulla nykyisen Saudi-Arabian syntyessä, muistaa vielä katkerana silloista verilöylyä ja siitä asti jatkunutta sisäistä alistamista sekä nöyryyttämistä, eikä muutkaan heimot todellisuudessa suhtaudu kovin lämpimästi Saudeihin ja heidän heimonsa ylivaltaan. Saudien dynastian pysyminen, varsinkin taloustilanteen notkahtaessa ei siis ole todellakaan mikään itsestäänselvyys.

Lisäksi tulee vielä Jordania, joka on käytännössä kahden eri valta-heimon alueisiin jakautunut maa, jossa on myös shiialaisvähemmistö. Jo vuosi sitten liikkui tietoja, että Levantin shiiat ovat yhdessä Iranin kanssa, Venäläisten taustatuella ja suostumuksella - kostoksi Syyrian suistamisesta kaaokseen - valmistelemassa Jordanian suistamista sisäiseen rähinään.

Lisäksi on luonnollista, että jos Syyrian kapinallisten asejoukot häviävät taistelun Assadia vastaan, tai heidän kätensä vapautuvat maan jakautuessa käytännössä kahdeksi valtioksi, salafisti- ja Al-Qaidalaisjoukot lähtevät riehumaan naapurimaihin, Israelin kanssa rauhan tehnyttä "sionisti-petturi"-kuningas Husseinia vastaan Jordaniaan ja Egyptiin, jossa heidän näkökulmastaan katsoen on selkeä "vääräuskoisia vastaan"-tilanne.

Pahimman skenaarion toteutuessa läntinen Lähi-itä - Israelia lukuun ottamatta (huom!) - on sortumassa islamilaisen maailman omaan sisäisten "uskonsotien" aikakauteen, kuten Eurooppa 1500- ja 1600-luvuilla.

Merkittävää tässä on, että tämän pahimman skenaarion toteutuessa Israelilla ei olisi lähinaapurustossaan - millään puolella - yhtään vakaata, vahvaa, järjestäytynyttä valtiota, jolla olisi vahva ja hyvin organisoitu armeija.

Kuten tiedämme, perinteisesti ainoa keino yhdistää keskenään tappelevat arabit ja lakaista sisäiset skismat väliaikaisesti maton alle on ollut yhteinen vihollinen; Israel. Entäpä jos ainoa keino, jolla shiia- ja sunni-arabijohtajat saavat järjestystä omaan laajamittaiseen kaaokseensa onkin tehdä "perinteiset"?

Tällöin Israelilla, alueen sotilaallisesti vahvimmalla valtiolla, olisi vastassa sisällissotien raiskaamat ja romahduttaneet naapurit; huonosti organisoituneita, heikosti johdettuja, huonolla tiedustelulla ja teknisesti heikosti varustettuja rynkky-sinko-kk-ja-jihadisti -massaa, joka äärimmäisen epätoivon vimmalla lähtee hakkaamaan päätä seinään.

Siinä tilanteessa ei ole kahta kysymystä siitä, mikä taho korjaa potin seuraavan alueellisen sodan jälkeen.

Jos arabikeväästä islamistien talveksi ja arabikadun verilöylyksi muuttunut rähinä vaihtuu epätoivoisten ja epäonnistuneiden sodaksi Israelia vastaan, veikkaan, että Israelin rajat kulkevat seuraavan sodan jälkeen jossain Siinailla, Akaban lahden itärannalla, nykyisessä Jordaniassa, Etelä-Syyriassa ja Libanonissa...

Kyproksen kriisi ja kilpailu Euraasian herruudesta

Tajuatteko mistä tässä Kypros-hommassa on isossa pelissä kyse?

Kyproksen talousvesien alla on suunilleen Saudi-Arabian vastaaviin verrannolliset kaasu- ja öljyvarat. Siksi sekä EU että Venäjä oikeasti kulissien takana kilpailivat siitä, kumpi "pelastaa" Kyproksen.

Jos Kypros tippuisi Venäjän takataskuun, olisi se heille oikea geopoliittinen ja taloudellinen tuplajackpot. Vastaavasti Kyproksen pysyminen EU:ssa ja eurossa voi pelastaa EU:n tulevaisuudessa (yhdessä mm. Keski-Euroopan liuskekaasuvarantojen kanssa) energiaomavaraiseksi ja riippumattomaksi Venäjästä tai arabeista.

Siksi EU "pelasti" Kyproksen vastoin Kyproslaisten tahtoa tavalla, joka vie voitot maassa olevilta venäläisiltä talletuksilta. Nyt Venäjä menettää asemiaan ja vaikutusvaltaansa saarella, eikä maa ole enää vaarassa tipahtaa Venäjän takataskuun.

Rahojen vieminen voimissaan olevan ydinasemahdin eliitiltä tilanteessa, jossa geopoliittiset mannerlaatat rutisevat koko Lähi-idässä on ihan helvetin tyhmää, ja kostautuu EU:lle sekä lännelle vielä tulevaisuudessa.Kyse ei olekaan normaalista talouspolitiikasta, tai edes kriisitalouspolitiikasta, vaan suurvaltojen välisestä taloudellisesta sodankäynnistä.

Syy, miksi esim. Magnitskin tapaus on noussut vastattain taas julkisuuteen ja miksi juuri Kyproksen "venäläistä mafiarahaa" on parjattu paljon mediassa, ja jätetty huomiotta että länsieliitti harjoittaa samanlaista rahanpesua, on se, että merkittävä osa fyffestä on Venäjän nykyjohdon ja heitä lähellä olevien tahojen omistuksessa. Vastaavaa suurten talletusten pakkoveroa tuskin nähtäisiin esim. Bahamalla, Cayman-saarilla, Englannin Kanaalin saarilla, Luxemburgissa, jne. Ei, vaikka nämä joutuisivat yhtä pahaan jamaan kuin Kypros.

Jos Venäjä savustetaan kokonaan ulos Kyprokselta, Venäjä panostaa entistäkin enemmän Assadiin ja lännelle vihamielisiin shiialais-hallintoihin Syyriassa eli tulevassa Länsi-Syyriassa (Syyrian rannikko+vuoristo, shiialainen Syyria vs. Itä-Syyria, sunnalainen), sekä Libanonissa, jolloin Venäjä saa tukevan jalansijan itäisen Välimeren altaan energiavarantoihin, Kyproksen menettämisestä huolimatta.

USA, EU, tai Israel eivät tietenkään takuulla tästä pidä. Aasian geopoliittinen shakkilauta ei anna vaihtoehtoja: Jos länsi onnistuu pesemään Venäjän irti myös Syyriasta, mennään pakosta kohti uutta asevarustelukierrettä ja "Kylmää sotaa". Venäjällä kun ei Syyrian asemien menettämisen jälkeen ole juuri muita vaihtoehtoja kuin tehdä avoin ja kattava - täysimittainen - sotilasliitto Iranin kanssa, estääkseen USA:ta pääsemästä Kaspian merelle ja Keski-Aasiaan.

------------------------------------
Edit. lisäys:

Itäisen Välimeren altaan energiareservit? No, pelkästään Israelilla arvellaan olevan potentiaalisesti saman verran kaasua talousvesillään kuin mitä Saudeilla nyt tiedetään olevan.

Kreikan kriisistä puhuttaessa kannattaa muistaa, että pelkästään heidän aluevesillään kaasua arvellaan nykyhinnoilla olevan jopa yli triljoonan taalan edestä.

Syyrian kriisissä on kyse samasta. Syyrian ja Libanonin talousvesillä saattaa olla saman verran kaasua kuin Israelilla arvioidaan olevan (ja lisäksi merkittävästi öljyä). Siksi länsi syöttää koko ajan aseita ja palkkasotureita kapinallisille (vain 12-14% Vapaan Syyrian armeijan taistelijoista on syyrialaisia).

Jos Kreikalla on yli triljoonan taalan edestä kaasua, Israelilla saman verran kuin Saudeilla, ja Syyrialla sekä Libanonilla mahdollisesti saman verran, voidaan päätellä, että Kypros - alueen sydän - on todellinen geopoliittinen energiatuplajättipotti...

Suuren yleisön olisi jo aika herätä siihen tosiasiaan, että Välimeren pohjukka tulee olemaan yhtä tärkeä tai todennäköisesti tärkeämpi maailmanpolitiikan polttopiste kuin Persian lahti ja Arabian niemimaa yhteensä.

Kreikan valtavat öljy-, kaasu-, ja kultavarat - Kreikka on kaikkea muuta kuin köyhä!

Tiesittekö, että Kreikka on oikeasti kaikkea muuta kuin köyhä?

Tiesittekö, että Kreikan ajautumisessa/ajamisessa vararikkoon ja riippuvaiseksi pankeista ja EU:sta on syynä maan luonnonvarojen ryöstöretki?

No nyt tiedätte.

Kuten aiemmin kesällä kerroin, Kreikan maa- ja merialueiden alla on valtavat hyödyntämättömät esiintymät öljyä, kaasua ja kultaa. Jos kreikkalaiset jo nyt hyödyntäisivät täysillä näitä resurssejaan, heillä ei olisi minkäänlaista velkaongelmaa.

Mitä pelkästään kultaesiintymiin tulee niin Kreikasta tulee 2016 mennessä Euroopan suurin kullantuottaja. Lisäksi Kreikka on juuri aloittanut valtavien öljy ja kaasuesiintymiensä hyödyntämisen. Kreikalla on aluevesiensä alla kirjaimellisesti satoja miljoonia barreleita öljyä ja lisäksi jättimäisiä maakaasuesiintymiä, joiden arvo on bijoonia dollareita.

Siksi onkin surullista nähdä, miten suurpääoma on talouskriisin avulla viemässä Kreikan kansalta tämän kaiken. Kreikka joutuu nimittäin talouskriisin takia yksityistämään sekä myymään öljy-yhtiönsä ja satamansa.

Juurikin Kreikan valtavat energiavarannot ovat se syy, miksi EU ei halua potkaista Kreikkaa ulos eurosta ja EU:sta. EU johtajat sekä Lontoon, Pariisin ja Franfurtin suurpankkiirit tietävät, että seuraus olisi "uuden Norjan" syntyminen Välimerelle, sellaisen joka pitäisi voitot itsellään, eikä antaisikaan niiden valua ruokkimaan Euroopan pankkeja ja Brysselin ahneita byrokraatteja.

Ja meillä Suomessahan tilanne on pienemmässä mittakaavassa sama omien luonnonvarojemme suhteen; Jos emme pääse eroon EU:sta, eurosta ja kansallista luonnovarojamme, meistä tulee EU:n "Siperia" - alue jolta kupataan kaikki pois ja mitään ei jätetä.


--------------
---------

P.S. Puhe "sadoista miljoonista" on vähättelyä. Vuonna 2010 Kreikka teetätti selvitykset merialueidensa energiavarannoista, ja tulos oli että Kreikan merenalaiset öljyvarannot pelkästään Joonian merellä ylittävät 22 miljardia barrelia. Lisäksi tulee vielä 4 miljardia barrelia Aigeian meren pohojoisosassa (Hankalasti lähellä Turkin alueita, Turkki on uhannut jopa sodalla, jos aletaan porata). Arvellaan, että Kreikka voisi saada seuraavien 25 vuoden aikana yli 300 miljardin dollarin tulot pelkästään öljystään.

Mutta eteläinen Aigeian meren alue on Kreikan osalta vielä tutkimatta tarkemmin. Jos otetaan huomioon alueeseen kuuluvan Kyproksen vesillä tehdyt löydöt, siellä voipi muhia todellinen jättipotti. Pelkästään kaasua arvellaan alustavasti löytyvän 9000 miljardin dollarin edestä(!).

Kaasun osalta laskelma perustuu U.S. Geological Surveyn arvioon Itäisen Välimeren alueen varannoista.

Itäisen Välimeren öljy&kaasu: Levantin allas on uusi "Persianlahti"

[Lisäys 17.7.2013: Yli vuosi alla olevan kirjoituksen julkaisusta, valtamediat alkavat pikkuhiljaa herätä:

Israel matkalla öljymahdiksi - "Lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabialla" (Talouselämä 15.7.2013) 

"Vähintään 150 miljardia tynnyriä öljyä odottaa poraajaansa Jerusalemin ja Gazan ympäristössä. Maasta löytyy myös parisenkymmentä muuta esiintymää. World Energy Councilin, maailmanlaajuisen energiajärjestön, mukaan Israelista saattaa löytyä yli 250 miljardia tynnyriä öljyä.

Se on lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabiassa oletetaan olevan."]

-------------------------------------------------------------------------------------

Viimevuosien valtavat öljy- ja kaasulöydöt Itäisellä Välimerellä tulevat muuttamaan varsin dramaattisesti koko Lähi-Idän ja Välimeren alueen - sekä koko maailman - geopoliittista tilannetta. Eikä vähäisin merkitykseltään ole edellisessä blogikirjoituksessani kääntämäni artikkeli Israelin energiavaroista. Eikä kyse ole vain merkittävistä vaan aivan valtavista öljy- ja kaasuvarannoista niin sanontu Levantin altaan eli Itäisen Välimeren merenpohjan alueilla.

Kyse on suoraan sanottuna siitä, että Kreikan, Turkin, Kyproksen, Syyrian, Libanonin ja Israelin talousvesien muodostamasta alueesta voi öljy- ja kaasuvarantojensa vuoksi tulla "uusi Persianlahti". Aivan kuten Persian lahden alueellakin on tapahtunut, tulee valtavien energiavarantojen olemassaolo nostattamaan melkoisen mylläkän, mitä tulee geopoliittisiin asetelmiin, turvallisuus- ja talouspolitiikkaan sekä sotilaalliseen jännitteeseen. Saattaapi olla, että nykyinen Lähi-idän konflikti jää merkitykseltään jalkoihin uusien kiistojen ja jännitteiden myötä, kun alueen valtiot kiistelevät oikeuksista energiavarantoihin.

Koko tilanne alkoi kehittyä vuoden 2010 lopulla kun Israelin rannikon läheltä löytyi valtava Leviathaniksi ristitty kaasuesiintymä, vain rapiat 130 kilometriä Haifasta länteen, alueella joka kansainvälisen lain mukaan kuuluu Israelin talousvyöhykkeeseen (raja 200 kilometriä rannasta). Pelkästään tämä yksi esiintymä pystyisi kattamaan Israelin kaasuntarpeen sadaksi vuodeksi. Leviathanin arvellaan sisältävän vähintään 480 miljardia kuutiometriä kaasua. Israelissa mietitäänkin nyt, millä aikataululla maa muuttuu kaasuntuojasta suureksi kaasunviejäksi.

US Geological Survey on tehnyt arvion Itäisen Välimeren hiilivetyvarannoista. Siinä selviteltiin energiareservien suuruutta Aigeian meren altaassa Kreikan, Turkin ja Kyproksen alueilla, Levantin altaassa Libanonin, Israelin ja Syyrian alueilla ja Niilin altaassa Egyptin rannikolla. USGS:n arvio oli varsin shokeeraava. Kun käytettiin apuna kaikkea dataa mitä aikaisemmista porauksista ja geologisista tutkimuksista alueella oli tehty.

Tulokset:

- Levantin altaan löytämättömät öljy- ja kaasuvarannot ovat yhteen laskettuna 1,68 miljardia tynnyrillistä öljyä ja 3454 miljardia kuutiometriä kaasua.

- Niilin altaan löytämättömät öljy- ja kaasuvarannot ovat arviolta 1,6 miljardia tynnyrillistä öljyä ja 6315 miljardia kuutiometriä kaasua.

Kaiken kaikkiaan Itäisen Välimeren alueella USGS:n arvion mukaan yhteensä noin 3,4 miljardia tynnyrillistä öljyä ja noin 9769 miljardia kuutiota kaasua. Jos ylläolevat lukemat eivät muutaisi alueen geopoliittista ja turvallisuuspoliittista tilannetta tai tasapainoa, niin johan olisi kumma. Verrattuna muihin merkittäviin kaasualueiisiin, tilanne on seuraava: Venäjällä oleva Länsi-Siperian allas, joka on maailman suurin tunnettu kaasuesiintymä, sisältää 18 207 miljardia kuutiota kaasua. Muuhun Lähi-itään verrattuna tilanne on se, että lounaisen Saudi-Arabian ja Pohjois-Jemenin alueella oleva Rub Al Khalin kaasuesiintymä on noin 12 060 miljadia kuutiota, itäisen Saudi-Arabian Suur-Ghawarin ylänkö noin 6430 miljardia kuutiota ja Zagros-vuorten poimuttumisvyöhyke Persian lahdella, Irakissa sekä Iranissa noin 6000 miljardia kuutiota.

Itäisellä Välimerellä on siis kaasua puolet siitä määrästä mitä on Länsi-Siperiassa tai Saudi-Arabiassa, ja kolmannes enemmän mitä Persianlahden, Irakin ja Iranin vyöhykkeellä. Se tosiasia, että itäinen Välimeri tuntuu kelluvan valtavien energiavarantojen päällä, on joka tapauksessa laukaissut käyntiin todella suuren luokan geopoliittisen pelin, jolla on todella suuret talouspoliittiset seuraukset.
Ja saattaapa olla että myös sotilaalliset seuraukset.

Mutta meitä Eurooppalaisia kiinnostanee katsoa Kreikan kohtaloa uusin silmin. Vielä muutama vuosi sitten Kreikan hallitus ajatteli, että sen alueilta löydetyt öljy- ja kaasuvarat ratkaisisivat maan taloustilanteen sen omalta kannalta todella hyvin.

Vuonna 2010 Kreikka teetätti selvitykset merialueidensa energiavarannoista, ja tulos oli melkoinen yllätys. Nimittäin arvellaan, että Kreikan merenalaiset öljyvarannot pelkästään Joonian merellä ylittävät 22 miljardia barrelia, ja tämän lisäksi tulee vielä 4 miljardia barrelia Aigeian meren pohojoisosassa. Arvellaan, että Kreikka voisi saada seuraavien 25 vuoden aikana yli 300 miljardin dollarin tulot pelkästään öljystään.

Mutta eteläinen Aigeian meren alue on Kreikan osalta vielä tutkimatta tarkemmin. Jos otetaan huomioon alueeseen kuuluvan Kyproksen vesillä tehdyt löydöt, siellä voipi muhia todellinen jättipotti. Pelkästään kaasua arvellaan alustavasti löytyvän 9000 miljardin dollarin edestä(!).

Ikävä vain että Kreikka on vararikon partaalla ja joutuu luultavasti yksityistämään tämän kaiken, niin satamansa kuin öljy-yhtiönsä, eli luovuttamaan kaiken maansa velkojille suurpankeille, jos tottelevat Brysselin ja Berliinin käskyjä.

Olen sitä mieltä, että Kreikan pitäisi lähteä Eurosta, ja jäädyttää velkojensa maksaminen kunnes saavat energiavaransa käyttöön.

Itäisen Välimeren kaasu ja öljy - Israelista voi tulla Saudien veroinen energiamahti

[Lisäys 17.7.2013: Yli vuosi alla olevan kirjoituksen julkaisusta, valtamediat alkavat pikkuhiljaa herätä:

Israel matkalla öljymahdiksi - "Lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabialla" (Talouselämä 15.7.2013) 

"Vähintään 150 miljardia tynnyriä öljyä odottaa poraajaansa Jerusalemin ja Gazan ympäristössä. Maasta löytyy myös parisenkymmentä muuta esiintymää. World Energy Councilin, maailmanlaajuisen energiajärjestön, mukaan Israelista saattaa löytyä yli 250 miljardia tynnyriä öljyä.

Se on lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabiassa oletetaan olevan."]
-----------------------------------------------------------------------

[Editoitu 5.7.2012 Käännetty koko artikkeli, korjattu luvut]

Eli tässäpä tiedoksi todella mielenkiintoinen linkki. (Jutun on kirjoittanut Walter Russel Mead blogissa Via Meadia. Kaikki virheet käännöksessä minun vastuullani. The below text is Finnish translation of W.R. Mead's blog [link abowe]. All possible mistranlations can be considered as my fault)

--------------------------------------------------
‎
Israelin nousu energian suurvallaksi aiheuttaa kuohuntaa

Israelin pääministeri Golda Meir tunnetusti valitti että Mooses johdatti Israelin lapsia neljäkymmentä vuotta aavikolla kunnes löysi ainoan paikan Lähi-idästä missä ei olut yhtään öljyä.

Mutta olisiko Mooses ollut fiksumpi kuin on uskottu? Ainakin kanadalaiset ja venäläiset ajattelevat niin, koska molemmat maat ovat liikkeellä edistääkseen energiasuhteitaan tämän pienen maan kanssa, jonka koko energiavarannot voivat nyt joidenkin asiantuntijoiden mukaan kilpailla tai jopa ylittää Saudi Arabian satumaiset öljyrikkaudet.

Varsinainen tuotanko on toistaiseksi pienimuotoista, mutta todistusaineisto, jonka mukaan Luvattu Maa voi luonnonrikkauksien puolesta olla todellinen El Dorado, kasvaa koko ajan; tuuma tuumalta kaikkein arvokkaimmaksi ja energiarikkaimmaksi maaksi missään maailmassa. Jos tämä paljastuu olevan totta, monet asiat tulevat muuttumaan, ja osa noista muutoksista on jo tapahtumassa.

Israel ja Kanada ovat juuri solmineet sopimuksen yhteistyöstä jossain, mikä näyttäisi olevan valtava liuskeöljyesiintymä juutalaisvaltion alla. Näkymät valtavista öljyvarannoista Israelissa tulevan viimeaikaisten uutisten päälle, jotka kertovat laajoista maakaasuesiintymistä rannikolla, ja jotka ovat enenevästi houkutelleet sijoittajien mielenkiintoa ja huomiota. Ilmeiset kaasurikkaudet ovat myös houkutelleet kansainvälisiä ongelmia. Libanon riitelee merenlalaisesta rajastaan Israelin kanssa (toimi joka on jokseenkin monimutkainen johtuen siitä tosiasiasta, että Libanon ei ole koskaan oikeasti tunnustanut Israelin olemassaoloa), ja päällekkäiset vaatimukset Turkin ja Kreikan plus molempien sekä Kyproksen turkkilaisen että kreikkalaisen hallituksen taholta entisestään mutkistavat asioita. Silti huolimatta näistä jännitteistä, seuraten Venäjän presidentti Vladimir Putinin yllättävää kohteliaisuusvierailua viime viikolla, Gazprom ja Israel ovat julkistaneet suunnitelmat tehdä yhteistyötä kaasun nostamisessa.

Tämä viittaa vähintäänkin siihen, että Turkin pyrkimykset pysäyttää kaasukenttien kehittämishankkeet alueella tulevat kohtaamaan vastustusta Venäjän sekä myös Israelin taholta. Gazprom ja muut venäläisyhtiöt ovat myös halukkaita ottamaan osaa missä tahansa kaasun etsintähankkeissa joita kehitellään erittäin moskovamyönteisen (ja erittäin kaasunälkäisen) kyproksenkreikkalaisen hallituksen kanssa.

Panokset eivät ole pienet: Levantin syvänteen (johon Syyrialla, Libanonilla, Turkilla, Kreikalla Kyproksella, Israelilla ja jopa Gazalla on vaatimukset) uskotaan kätkevän jopa 120 biljoonaa kuutiojalkaa maakaasua [noin 30 biljoonaa kuutiometriä eli n. 3400 kuutiokilometriä!] ja lisäksi "merkittävässä määrin" öljyä. Poraajat jotka työskentelevät Israelin vesillä ovat jo löytäneet jotain, mikä näyttäisi olevan 5 miljardia barrelia hyödynnettävissä olevaa öljyä, yli miljardin kuutiojalan [yli 28,3 miljoonan kuutiometrin] kaasuvarantojen lisäksi (Amerikkalaiset firmat olivat mukana näissä löydöksissä.) Israelin merenalaisten varantojen arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 16 biljoonaa kuutiojalkaa [noin 45,3 miljardia kuutiometriä eli noin 453 kuutiokilometriä] ja uusia kenttiä löytyy jatkuvasti nopealla tahdilla lisää.

Uusi israelilais-venäläinen sopimus on osa Israelin hallituksen tietoista strategiaa käyttää orastavaa energiavaurautta parantaakseen sen vaikeuksissa olevaa poliittista asemaa. Italian ollessa vaikeuksissa veikattuaan väärin Iranin suhteen, Rooma voi myös alkaa arvostamaan hyviä suhteita lähempänä olevan ja luotettavamman naapurin kanssa. Eräs järkevä kohde Israelin energiadiplomatialle voisi olla Intia: maat ovat jo valmiiksi toisiaan lähellä monin tavoin, kuten kaupan ja sotilastekniikan suhteen, ja Intia on innokas lisäämään energian toimittajiensa määrää.

Kaasu on oma lukunsa, mutta mahdollisuus valtaviin liuskeöljyvarantoihin Israelin itsensä alla on kuitenkin aivan uusi juttu. World Energy Councilin, joka on johtava globaali energiafoorumi ja jolla on järjestöjä sekä yhteistyökumppaneita jopa 93 maassa, mukaan Israelilla voi olla kolmanneksi suurimmat liuskeöljyvarannot maailmassa: jotakuinkin 250 miljardia barrelia (USA:lla ja Kiinalla uskotaan molemmilla olevan suuret liuskeöljyvarannot, kun USA:lla arvellaan olevan reippaasti yli biljoonaa barrelia vastaava määrä potentiaalisesti hyödynnettävissä olevaa liusketta ja Kiinalla ehkä kolmannes tästä määrästä. Kanadan Athabaskan öljyhiekkareservit voivat vastata kahta biljoonaa barrelia tavanomaista öljyä, eli enemmän kuin kaikki tavanomainen öljy mitä Saudi-Arabiassa, Irakissa ja Iranissa tiedetään yhteensä olevan olemassa). Jos arviot Israelin liuskeöljystä ovat oikeita, Israelin kaasu ja liuskevarannot yhteensä tekevät siitä energiavarannoiltaan Saudien veroisen, vaikka Israelin energian hyödyntäminen maksaa enemmän.

Monia esteitä on olemassa ja parhaassa tapauksessakin kuluu aikaa ennenkuin maailman uuden energiamaantieteen vaikutukset tekevät itsensä tunnettavaksi, mutta jos tuotanto uusista lähteistä Israelissa ja muualla kehittyy, maailmanpolitiikka tulee muuttumaan. Maat Persian lahden molemmilla rannoilla ryöpsähtivät maailmanlaajuiseen vaikutusvaltaan 1970-luvulal kun maailman energian puute sinkosi ne sellaiseen vaurauteen ja poliittiseen vaikutusvaltaan, josta ei oltu aiemmin edes uneksittu. Nämä maat tulevat edelleen olemaan rikkaita; suurimmalta osalta niiden energia on halvempaa tuottaa kuin epätavannomaisemmista lähteistä muualla maailmassa, mukaan lukien Israelissa.

Mutta se minkä ne säilyttävät rahana ne voivat menettää vaikutusvallassa. OPECin valta sanella maailmanlaajuiset hinnat luultavasti vähenee kun kanadalaiset, amerikkalaiset, israelilaiset ja kiinalaiset varannot tulevat tuotantoon. Tosiasiassa Persian Lahden kaikkein tehokkain öljyase tulevaisuudessa voikin olla noiden maiden kyky alihinnoitella vastustajansa; kallis liuskeöljy ei tule olemaan kannattavaa jos OPEC lisää halvan tavaransa tuotantoa. (Brutaalit, nopeat-syö-hitaat -hintasodat ajaa hinnat alas naurettavale tasolle: Via Meadiaa värisyttää ajatellakin.)

Siitä huolimatta arabihallitusten vaikutusvalta Euroopan ja muun maailman poliittiseen mielipiteeseen tulee luultavasti vähenemään kun lisää öljy- ja kaasuvarantoja tulee ilmi – ja kun Israel nousee merkittävänä tuottajana. Voimme olla matkalla kohti aikaa jolloin maailma ei vain enää välitä niin paljon siitä mitä Persian Lahden ympärillä tapahtuu – kunhan kukaan ei vain ala leikkisäksi ydinaseiden kanssa.

Eräs merkittävä häviäjä voi olla Turkki. Vuosien ajan Turkin kemalistiset, maallistuneet vallanpitäjät tekivät läheistä yhteistyötä Israelin kanssa, ja suhde hyödytti molempia osapuolia. Islamistisen AK-puolueen vallan alla tämä suhde asteittain huononi. Se oli molempien osapuolten vika: turkkilaiset poliitikot olivat liian halukkaita demagogisoimaan asian saadakseen poliittisia pisteitä sisäpolitiikassa ja israelilaiset eivät vastanneet ihan kaikella mahdollisella hienovaraisuudella.

Mutta jos Israelista todella tulee merkittävä energiavalta ja Venäjän-Kreikan-Kyproksen-Israelin energiayhteistyö todellakin nousee, Turkista tulee tuntumaan kuin jostakusta, joka lemppasi uskollisen ja pitkäaikaisen tyttöystävänsä viikkoa ennen kuin tämä voitti hurjan jättipotin lotossa. Enemmänkin; Turkin pyrkimys esittää suurempaa roolia itäisen Välimeren altaalla – vanhan ottomaanivallan ydinalueella – tulee kärsimään merkittävän takaiskun.

Jos Israelin valtavien energialöydösten mahdollisuus todella toteutuu ja jos niihin liittyvät tekniset- sekä resurssiongelmat voidaan oikeasti ratkaista, niin USA:n ja Israelin suhde tulee myös muuttumaan. Osa tästä voi jo olla tapahtumassa. Pääministeri Netanjahun ilmiselvä huolettomuus liittyen erimielisyyksiin presidentti Obaman kansa voi heijastella hänen uskoaan, että Israelilla on joitain aivan uusia kortteja pelattavana. Energiarikkaana Israelilla tulee olemaan paljon ystäviä ja kosijoita ja se tulee olemaan vähemmän riippuvainen USA:sta kuin on tähän asti ollut – mutta se tulee myös olemaan paljon arvokkaampi liittolainen.

Israelin uuden energiakuvan hahmottumisella on mahdollisuus tulla yhdeksi suurimmista uutisaiheista seuraavien kymmenen vuoden aikana. Potentiaalisesti energiavallankumouksella ja muutoksella Israelin julkikuvassa on enemmän geopoliittisisia vaikutuksia kuin Arabikeväällä. Via Meadia tulee seuraamaan tätä tarinaa ja yrittää saada selvää geopoliittisista ja taloudellisista muutoksista kun ne tulevat ilmi.
Jopa näin varhaisessa vaiheessa Israelin energiavaurauden vaikutus on dramaattinen. Vieraillessaan Jerusalemissa presidentti Putin sonnustautui kipaan ja meni rukoilemaan muinaisen temppelin itkumuurille. Kuten eräs lehdistöraportti kertoo, vierailunsa loppupuolella Putin kääntyi erään läsnäolevan venäjänjuutalaisen puoleen ja sanoi

“ Tulin tänne rukoilemaan että temppeli voitaisiin jälleenrakentaa, ja toivon että rukouksenne totetutuvat. ”

Putinilla oli vielä hunajaisempia sanoja israelilaisille isännilleen. Kiertäessään muuria hän sanoi “Täällä me näemme miten juutalaisten menneisyys on kaiverrettu Jerusalemin kiviin.” Tämä ei ihan ole muodollinen tunnustus Israelin valtausoikeuksille Vanhaan kaupunkiin, mutta paljon enemmän kuin mitä israelilaiset yleensä kuulevat. (Useimmat arabit ja palestiinalaiset kiistävät tiukasti yhteyden että juutalaisten ja itkumuurin – joka tunnetaan arabiaksi Al Buraqin nimellä mysteerisen taivaallisen ratsun mukaan, jonka väitetään tuoneen profeetta Muhammedin Jerusalemiin kuuluisalla yöllisellä matkalla – välillä.)

Arabien reaktio Putinin lausuntoon Jerusalemin kaupungin historiallisestta juutalaisesta luonteesta oli vastaavasti raivoisa. Al Aqsa Instituutti antoi seuraavan lausunnon:

“Kerromme Putinille ja hänen kaltaisilleen että Al-Buraqin muuri, joka on yksinomaan muslimien Waqfin omaisuutta, on erottamaton osa siunattua Al Aqsan moskeijaa ja ei-muslimeilla ei ole oikeutta tähän muuriin tai siunattuun Al Aqsan moskeijaan, ja kaikki historialliset dokumentit painottavat sitä tosiasiaa, että Al Buraqin muuri on islamilainen...
Painotamme että jokainen kivi mitä Al Aqsan moskeijassa ja sen rakennuksissa näkyy on todiste että se on islamilainen ja jokaine kivi Al Qudsissa [Jerusalem]on todistus Al Qudsin muslimi- ja arabiluonteesta.”

Mikäli öljy ja kaasu alkaa virrata lähellekään siinä määrin kuin asiantuntijat ajattelevat nyt olevan mahdollista, voidaan monien Jerusalemissa vierailijoiden sanovan samanlaisia asioita israelilaisille, ja Al Aqsa -instituutti joutunee julkaisemaan vielä paljon enemmän vihaisia vastalauseita. Valtavilla energialahjoilla varustettuna Israel otettaneen tietyissä piireissä vastaan paljon vähemmän viileästi kuin tänäpäivänä.

Sillä välin me pohdimme, että olikohan Siinailla annetuissa kivitauluissa tähän asti piilossa ollut 11 käsky: Sinun pitää poraaman, beibi, sinun pitää poraaman.
---------------------------------

Niin, enää ei tarvinne epäillä, miksi länsi haluaa Iranin liittolais-Syyrian ja Hizbollah-Libanonin pois kuvioita sotkemasta ja Assadin pois vallasta. Libanonin ja Syyrian talousvesillä kun on merkittävä osa Levantin merialueen kaasu&öljyvaroista.

Ja Venäjä ei suinkaan ole hirttänyt itseään Syyriaan. Kaikkia sen pelimerkkejä ei ole laitettu Assadin ruutuun.

Olen kuitenkin - yleiset geopoliittiset tilanteet huomioiden - pessimistinen sen suhteen, että USA antaisi korvata itsensä Israelin kohdalla Euroopalla tai Venäjällä, tai että Venäjä olisi halukas riskeeraamaan intressinsä Keski- ja Etelä-Aasiassa Israelin vuoksi.

Syyria uutena Libyana - Arabikevät ja al-Qaida osana lännen strategista peliä Lähi-idässä

Libyan kriisistä alkoi outo kehitys, jota ei ole kovin paljon länsimediassa ”sattuneesta syystä” ruodittu; nimittäin NATO:n ja al-Qaidan ”outo” kumppanuus ja yhteistyö. Kuten tiedämme, Libyan kapinalliset olivat ja ovat käytännössä Pohjois-Afrikan al-Qaidaa, jonka vuoksi USA ja länsi tukivat Gaddafia ja hänen taisteluaan niitä vastaan. Vielä alkuvuodesta 2011 Britit ja Ranska myivät aseita Gaddafin hallinnolle tästä syystä.

Ylläripylläri ääni muuttui kellossa kun Gaddafi uhkasi siirtyä öljykaupassa kultakantaan, mikä oli käytännössä taloudellinen sodanjulistus USA:lle. Kaikki muuttui aivan yhtäkkiä. Yllättäen terroristit muuttuivat ensin ”kapinallisiksi” ja sitten ”vapaustaistelijoiksi”. Länsimaat alkoivat soluttaa Libyaan omia ”pimeitä joukkojaan” eli tiedustelupalvelujen palkkasotilaita, ja alkoivat kouluttamaan ja aseistamaan samoja tahoja, joita vastaan ne olivat vain muutama kuukausi aiemmin tukeneet Gaddafia.

Samanlainen kehitys on nyt Syyriassa. Lännen intresseissä on saada Syyriasta uusi Libya, jotta Iranin ja Venäjän ote Israelin naapurista ja Välimereltä saadaan puskettua kauemmas. Arabien kevät on hyvin pitkälti lännen tukema domino-ilmiö, jonka tarkoituksena on pyrkiä varmistamaan USA:n ylivalta Lähi-idässä. Tähtäimessä eivät olleet pelkästään Libyan öljyvarat, vaan Itäisen Välimeren alueen "vasta löydetyt" suuret öljy- ja kaasuvarat Israelin, Syyrian, Kyproksen, Turkin sekä Kreikan merialueilla.

Erona Libyaan on tosin nyt että Kiina ja Venäjä eivät anna Libyasta opiksi ottaneena piiruakaan periksi millekään viralliselle sotilasoperaatiolle, joten länsivallat voivat vain soluttaa maahan epävirallisia asemiehiä, ja tukea vaivihkaa tai katsoa sormien välistä kun al-Qaida työntää sinne islamistitaistelijoitaan.

Kuvaavaa on, että aina viime aikoihin asti Kalashnikov rynnäkkökivääri maksoi Irakissa 100 dollaria. Kysyntä on nopeasti kasvanut, samoin hinta. Nyt siitä saa pulittaa ainakin tonnin ja useimmiten puolitoista tuhatta. Aikoinaan vuonna 2003 maassahan pystyi ostamaan Romaniassa valmistettuja Kalashnikov-kopioita parilla kymmenellä taalalla kappale.

”Tuhannen taalan rynkyt” päätyvät vuonna 2012 Syyriaan, jonne niitä hankkii Kaksoisvirtainmaan Al-Qaida eli AQI (Al-Qaida in Iraq), jonka taistelijat tunnetaan myös ”osallistujina” eli Syyriaan soluttautuneina jihadisteina, jotka taistelevat "Vapaan Syyrian Armeijan" eli läntisten tiedustelupalvelujen tukeman ja aseistaman FSA:n rinnalla. Irakin mallin mukaiset jihadistien järjestämät autopommi-iskut ovat myös levinneet maahan, kuten viimeaikaiset räjähdykset Damaskoksen lähiöissä ja viime viikon perjantainen Aleppossa sattunut tapaus.

Al-Qaidan ykkösmies Ayman al-Zawahiri julisti äskettäin videoviestissään, että muslimien Irakissa, Jordaniassa ja Turkissa pitää tukea Bashar al-Assadin hallinnon kaatamista. Näin tosin radikaaliainekset olivat tehneet jo ennen julistustakin, erityisesti maahan solutetut libyalaiset “vapaustaistelijat”, jotka aiemmin tunnettiin “kapinallisina”, eli Libyan uuden al-Qaida -johtoisen hallinnon asemiehet (Libyan uuden hallinnon johtaja Abdel Hakim Belhaj on muuten Pohjois-Afrikan al-Qaidan ”entinen” johtaja, samoin hänen esikuntansa).

”Kukapa olisi arvannut”, että islamistinen hallinto – jollaisen Saudien kuningashuone, joka salaa on koko ajan tukenut ja tukee al-Qaidaa - haluaa pystyttää Syyriaan, on juuri samaa mitä al-Qaida haluaa sinne myös? Ja ”kukapa olisi arvannut”, että se mitä NATOn Persian lahden yhteistyöelin haluaa Syyrialta, on juuri sama, mitä al-Qaida haluaa Syyrialta? Hallinnon kaatuminen, maan hajoaminen alueellisesti ja poliittisesti vastakkaisiin leireihin, hallinnon joutuminen kiihkoilijoiden käsiin sekä Syyrian armeijan ja Baath-puolueen vallan romahtaminen.

Kuulostaa jotenkin kummasti Israelin ja lännen edun mukaiselta kehitykseltä, sillä hajanaiset joukot rynkkyjen ja kranaatinheittimien kanssa heiluvia fanaatikkoja ovat paljon pienempi uhka sekä Israelille että lännen intresseille kuin raskaasti aseistettu, yhtenäinen, hyvin järjestäytynyt ja Venäjän sekä Iranin tukema Syyrian armeija. Jotenkin ei yllätä, Virallisesti suurimmat kaasuvarat Välimeren itärannikolla ovat Israelin ja Kyrproksen välisillä vesillä, mutta jotenkin arvaan, että Syyrian ja Libanonin ranniko kätkee vielä mielenkiintoisempia "yllätyksiä" tämän suhteen.

Siis kun Assadin hallinto - kaikista hämäräperäisistä sotilasoperaatioistaan ja niissä ristituleen kuolleista siviileistä huolimatta – sanoo taistelevansa ”terroristeja” vastaan, se ei itse asiassa juurikaan valehtele. Kaikki on suhteellista; eilisen terroristi on Washingtonin näkökulmasta tämän päivän vapaustaistelija, jos niin halutaan nähdä. Vastattain jopa eräs nimetön amerikkalainen virkamies syytti AQI:a viimeaikaisista pommi-iskuista Irakissa. Samoin Irakin varasisäministeri Adnan al-Assadi, joka kertoi että: ”Meidän tiedustelutietojen mukaan useita Irakin jihadisteja on mennyt Syyriaan.”

Vaikka Syyriasta ei tulisikaan uutta Libyaa siinä mielessä, että YK antaisi humanitaariset pommitukset sallivan päätöslauselman, jonka Venäjän ja Kiinan veto-oikeus estää, Syyria on jo uusi Libya siinä mielessä, että siellä on samanlaiset kytkökset ”kapinallisten” ja kovan linjan salafisti-jihadistien välillä kuin Libyassa.

Länsi luonnollisesti tykkää tällaisesta “molemmat voittaa” –asetelmasta huolimatta yhteistyöstä terroristien kanssa, sillä se antaa tulevaisuudessa täydellisen syyn Pentagonille sekaantua avoimesti tilanteeseen eli mennä ”vapauttamaan” Syyria tai ”al-Qaidasta”, jota maassa ei muuten alkujaan ollut, mutta joka ensin nostetaan valtaan lännen tuella (mutta siitä ei puhuta, hys hys!).

Viime vuonnahan niin sanottujen NATO-kapinallisten avulla “vapautettu” Libya romahti asejoukkojen anarkistiseen helvettiin, jossa ryöstely, kaaos ja julmuudet jatkuvat yhä. Pelkästään Misratassa on yli 250 eri militiaa Human Rights Watchin mukaan. Ne toimivat eräänlaisina yleisinä ”kyttä-tuomari-etninen puhdistaja” –porukoina. ”Vapaassa” Libyassa ei ole mitään oikeusministeriötä tai oikeuslaitosta, josta voisi edes puhua. Jos joutuu vankilaan – kuolee, ja jos sattuu olemaan mustaihoinen afrikalainen saa rasistisena bonuksena vielä kovaa kidutusta “vapautetussa" lomaleirissä (entisiä vankiloita ja siirtotyöläisten asuinparakkialueita), ennen kuin kokee saman kohtalon.

Kuten Libyassa on myös Syyriassa – strategisista syistä ja Saudi-Qatari-Sunni –liittouman toimesta – estetty kaikki todellinen vuoropuhelu Assadin hallinnon ja aseistettujen kapinallisten välillä. Näin siksi, että NATOn Persian lahden yhteistyöryhmän ja sunniliittouman päätavoitteena on hallinnon vaihtaminen. Tästä syystä arabimedia suoltaa tilanteesta jatkuvasti varsin vistoa propagandaa.

Esimerkiksi paljon lainattu, Britanniassa majaansa pitävä “syyrialainen ihmisoikeustarkkailijaryhmä” (Syrian Observatory of Human Rights) suoltaa jatkuvasti hihasta varsin epämääräisiä lukuja ja “tilastoja” kuolleiden määrästä ja hallituksen ”verilöylyistä”, puhuen jopa kansanmurhasta. Kyseinen tarkkailijaryhmä saa rahoituksensa Dubaissa sijaitsevalta järjestöltä, jota tukevat varsin ”puolueettomat” läntiset tahot (samat kuin Libyan kapinallisia) ja NATO:n Persianlahden yhteistyöryhmän lahjoittajat.

Syyrian ”oppositio” saa luonnollisesti täyden media-näkyvyyden lännessä. CNN viittasi viime perjantain Aleppon autopommiin lainausmerkeissä ”terroristien” tekona. Jostain syystä länsimedia, kuten BBC, nieli koukkuineen päivineen Syyrian muslimiveljeskunnan väitteen, että pommi olisi ollut maan hallinnon itse järjestämä. Kun tätä vertaa 2000-luvun puolivälin median hysteerisiin otsikoihin sunni-kapinallisten asettamien autopommien räjähtäessä USA:n hallinnoimalla ns. Bagdadin ”Vihreällä vyöhykkeellä”, ero on melkoinen. Näin siksi, että arabimaiden media, jota Saudit ja Qatar hyvin pitkälti ohjailevat, on täysin sulkenut silmänsä tapausten kytköksiltä Irakin al-Qaidaan.

Lisäksi on mielenkiintoista noin propagandasodan näkökulmasta, miten tämä brittiläis-qatarilais-CIA-lainen ”syyrialainen ihmisoikeustarkkailijaryhmä” on viimeaikaisissa raporteissaan voimakkaasti arvostellut Venäjää ja Kiinaa. No, näin se homma etenee suurvaltablokkien välisessä tiedotuskilvassa.

NATOn Persianlahden yhteistyöelin GCC – joka nyt Syyrian, Libyan ja Sudanin ollessa poissa kuvioista on hyvin pitkälti sama asia kuin jäljelle jäävä arabiliitto – ruttasi oman tarkkailijaryhmänsä Syyriaa koskevan raportin juuri siksi, ettei se sopinut ennalta käsikirjoitettuun asetelmaan ”pahasta” hallinnosta joka pommittaa laajassa mitassa omaa väestöään. Kostoksi ”epäsopivista” tiedoista jihadistit iskivät tarkkailijoita vastaan, ja tarkkailijaryhmän johtaja hyllytettiin. Nyt ollaan menossa nimellisesti humanitaariseen B-suunnitelmaan, jossa luonnostellaan arabimaiden ja YK:n yhteistä rauhanturvaoperaatiota, joka ”valvoisi ja toimeenpanisi aselevon”. Käytännössä agenda on edelleen sama, hallinnon vaihtaminen Syyriassa.

Prinssi Saud al-Faisal, Saudi-Arabian ulkoministeri, on yllättäen torjunut humanitaarisen intervention. Samaan aikaan aina-ah-niin-edistyksellinen Saudien kuningashuone valittaa, että ”Syyrian hallitukselta puuttuu omistautuminen” kriisin ratkaisuun, ja että ”Se mitä Syyriassa tapahtuu ei ole rasistinen, lahkojen välinen tai sissisota, vaan massatuho ilman mitään humanitaarista harkintaa”.

Kuvitelkaapa Saudien kuningashuoneen “humanitaarista harkintaa”, jos shiialainen enemmistö maan itäosassa nousisi vaatimaan demokratiaa (Ai niin, sehän nousi, ja se murskattiin säälittä). Ja vielä kuinka ”humanitaariselta” näyttikään Saudien invaasio Bahrainiin kun sen armeija murskasi diktaattoria vastaan nousseen kansan.

NATOn ja sen Persianlahden yhteistyöelimen agenda on siis selvä: hallinnon vaihtaminen Syyriassa. Päämäärä passaa niin lännelle kuin sekularistista yksipuoluevaltaa vastustaville uskonnollisille diktaattoreille. Odotettavissa siis on, että Kalashnikovien virta Syyrian rajojen yli jatkuu, samoin kuin autopommit, itsemurhaiskut, siviiliuhrien määrän kasvu, ja lopulta edessä on - hitaasti mutta vääjäämättä – Syyrian traaginen hajoaminen palasiin.

Se mitä länsi ei kuitenkaan ole ottanut huomioon (tai sitten on), eikä varmasti Israelkaan toivo, on kuitenkin se, mitä al-Qaidan voimakas vahvistuminen Lähi-idässä tarkoittaa. Seuraavana on edessä nimittäin islamistikapinallisten levittäytyminen Jordaniaan, Egyptiin ja Saudi-arabiaan. No, sittenhän se mättö vasta alkaakin.

Ja nyt tulee minun ennusteeni: Syyrian romahtaessa ja jihadistien vahvistautuessa sekä levittäytyessä kiusaamaan USA:n liittolaisia Lähi-idässä, Iran jatkaa ydinohjelmaansa. Muutaman vuoden päästä läntinen Lähi-itä on yhtä mellakka ja sisällissota-aluetta, mutta Irania vastaan länsi ei ehdi tai halua hyökätä ennen kuin se saa kehitettyä ydinaseita. Ja sen jälkeen sekä Israel että länsi eivät enää voi tai halua sinne iskeä. Ja sen jälkeen Persian lahdesta tulee uuden Kylmän Sodan rajavyöhyke; Toisella puolella Iran, Venäjä, Kiina ja Pakistan, toisella puolen länsi ja sen arabiliittolaiset.

Israelille ympäröivien arabinaapureiden romahtaminen islamistien temmellyskentäksi on sekä helpotus että kauhistus. Helpotus, koska kellään lähinaapurilla ei ole sen jälkeen suurta, hyvin organisoitua ja aseistettua valtiollista armeijaa á la Syyria tai Egypti, mutta kauhistus, sillä vastassa on pilvin pimein rynkky-fanaatikkoja, jotka toisaalta ovat helpommin lahdattavissa. Tämä viekin luultavasti kohti keskisuurta sotaa läntisessä Lähi-idässä kuluvan vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Tällä hetkellä tosin Israelia helpottaa se, että Hizbollah on hätää kärsimässä, kun rahallinen ja aseellinen tuki Damaskuksesta on aika lailla seis Syyrian sisäisen tilanteen takia.


(Juttu perustuu väljästi - vapaasti kääntäen, lisäten, kommentoiden ja laajentaen - tähän artikkeliin)

Kultakanta tulee öljykauppaan - USA:n kauppasota Irania vastaan tuhoamassa dollarin ylivallan

Vaalihumun keskellä ihmisiltä on jäämässä huomiotta eräs erittäin merkittävä asia, nimittäin jo aiemmin varoittamani juttu eli USA:n ja Iranin kiristyvien suhteiden ja lännen asettaman kauppasaarron katastrofaaliset seuraukset (varsinkin) lännen taloudelle.

Nimittäin Iran ja Intia ovat juuri siirtyneet ja siirtymässä maidensa välisessä öljykaupassa kultakantaan, ja Kiina saattaa olla tekemässä saman ratkaisun.

http://rt.com/news/iran-india-gold-oil-543/

"India has reportedly agreed to pay Tehran in gold for the oil it buys, in a move aimed at protecting Delhi from US-sanctions targeting countries who trade with Iran. China, another buyer of Iranian oil, may follow Delhi’s lead.

The report, by the Israeli-based news website DEBKAfile, states that Iran and India are negotiating backup alternatives with China and Russia, should the US and EU find a way to block the gold payment mechanism.

Delhi’s move is seen as surprising, as earlier India and Iran said they would switch to yen and rupees. China, another major importer of Iranian oil, may follow Delhi’s lead, the report adds."

Veikkaan, että Iran vastaisuudessa myy osan öljystään Kiinalle ja Intialle kullassa, osan näiden maiden omissa valuutoissa. Mitä enemmän öljyä hinnoitellaan rupioina ja juaneina, sitä enemmän ne alkavat osaltaan toimia reservivaluuttoina, ja sitä enemmän dollarin mahtiasema heikkenee, ja sitä vähemmän USA:lla on käytännössä valtaa vaikuttaa Iranin, Kiinan tai Intian asioihin.

Jo aiempi maiden päätös siirtyä dollarikaupasta kahdenväliseen kauppaan, eli että Iran hyväksyy vastedes maksuksi juanit ja rupiat, tarkoitti paljon harmaita hiuksia USA:lle, sillä se purki jo osittain dollarin asemaa öljykaupan reservivaluuttana, ja käytännössä haastoi Washingtonia.

Irakin ja Libyan vastaaviin suunnitelmiin ja päätöksiin USA vastasi sodalla, mutta Kiinan, Venäjän ja mahdollisesti Intian antaessa taustatukea Iranille, hyökkäys Iraniin näyttäisi epätodennäköiseltä. Toisaalta dollarin aseman horjuttaminen voi saada USA:n tekemään epätoivoisia tekoja.

Päätös kultakantaan siirtymisestä on vihoviimeinen niitti. Se nimittäin tarkoittaa yleistä dollarin inflaatiolukemien lähtemistä laukkaamaan sellaista tahtia, että edes nykyinen (1980-luvulla uudelleenkalibroitu) laskentatapa ei pysty peittämään todellisuutta (vanhalla laskentatavalla inflaatioluvut laukkaisivat jo nyt yli 10%:ssa virallisen pysyessä siedettävänä).

Käytännössä kultakanta öljykaupassa on viimeinen niitti dollarin ja sitä kautta USA:n mahtiasemalle maailmantaloudessa.

Ei ihme, että miljardöörit, kuten Soros ja kumppanit, varoittavat kaaoksesta. Viimeistään näillä päätöksillä länsimaiden suistuminen superlamaan on väistämätöntä.

Ja kuten sanoin, USA ei ole enää planeetan ainoa suvereeni supervalta tämän vuosikymmenen puolivälin jälkeen.

Kiristyvä Lähi-idän tilanne ja USA:n kauppasota Irania vastaan takaa laman syvenemisen

Ne, jotka odottavat talouden kääntyvän nousuun kuluvana tai vielä edes ensi vuonna, voivat nyt viimeistään luopua toivostaan. Yhtenä syynä tähän on USA:n koveneva kauppasota Irania vastaan ja sen aiheuttamat kovenevat taloudelliset ja geopoliittiset jännitteet tilanteessa, jossa länsimaiden taloudet ovat muutenkin suistumassa taantumaan.

Syynä on NDAA eli National Defence Authorization Amendment, laki jonka USA:n johto löy pöytään ja joka hyväksyttiin "kenenkään huomaamatta" USA:n lainsäätöelimissä sopivasti joululomien alla ja jonka presidentti Obama allekirjoitti vuoden 2011 viimeisenä päivänä. Paitsi että kyseinen laki - yhdessä ns. Patriot Act -lakien kanssa tekee USA:sta käytännössä viranomaisdiktatuurin, jossa turvallisuusnäkökohdat tekosyynä voidaan kansalaisoikeudet evätä keneltä tahansa, se myös automaattisesti sulkee USA:n markkinat kaikilta, jotka ostavat öljyä Iranista ja maksavat sen Iranin keskuspankin kautta. Lain takana on vahvasti Israelin etua USA:ssa ajava AIPAC (American Israeli Public Affairs Committee) lobbausryhmä.

Ei sillä, etteikö Iran olisi uhka Israelille, mutta laki käytännössä on viimeinen niitti lännen talouden ruumisarkkuun, ja käytännössä nyt on turha odottaa enää muuta kuin lamaa. Laki on, paitsi kauppasodanjulistus Irania vastaan, myös tae sille öljyn hinta tulee nousemaan rajusti ensi kesään mennessä ja että länsimaiden talous sukeltaa ja syvään. Öljyn hinta tulee pysymään korkealla taantuman aikaan saamasta hinnan alenemisesta huolimatta.

Itse asiassa Israel yritti alun perin suostutella lakia vieläkin tiukemmaksi, eli että olisi estetty ketään, ehkä Intiaa tai Kiinaa lukuunottamatta, maksamasta iranilaisesta öljystä. Ja tätä yritettiin ajaa läpi väitteillä, että öljyn hinta ei merkittävästi nousisi siitä huolimatta. Väärin väitetty.

Jälleen kerran myös EU, joka on osoittanut ennenkin vertaansa vailla olevaa kykyä ampua itseään talousjalkaan, miettii josko ei enää ostettaisi iranilaista öljyä. Kiistellään lähinnä siitä, lopetetaanko osto nyt vai vasta muutaman kuukauden päästä. Joka tapauksessa väistämätön seuraus on ollut öljyn hinnan ampautuminen nousuun ja suunta on väistämättä ylöspäin.

Iran on OPECin toiseksi suurin öljyntuottaja, syöttäen päivittäin 2,5 miljoonaa tynnyriä öljyä markkinoille. Tästä määrästä noin 450 000 tynnyriä menee Eurooppaan, joka on Iranin toiseksi suurin markkina-alue Kiinan jälkeen. Vaikka energiakomissaari Öttinger on koittanut hypähdellä sinne tänne vakuutellen että Saudi-Arabia voisi paikata tämän aukon, on silkkaa faktaa, että saudeilla ei ole tarvittavaa tuotannon lisäkapasiteettia. Ja vaikka olisikin, hinta nousisi silti, sillä saudit tarvitsevat kipeästi lisää rahaa voidakseen lahjoa alamaisiaan rauhallisiksi ja estää arabian kevään leviämisen omaan pikku valtakuntaansa.

Kun kuvaan otetaan vielä mukaan Teheranin uhkaus Hormuzin salmen sulkemisesta, mikä estäisi jopa kuudennesta maailman ja 70% koko OPECin öljystä virtaamasta markkinoille, ei ole mikään ihme että kysyntä vain kasvaa kun öljyn ostajat koittavat haalia itselleen mahdollisimman paljon raakaöljyä jemmaan puskuriksi.

On turha kuvitella että öljyn hinta olisi milloinkaan näköpiirissä olevina lähiaikoina lännen taloudelle optimaalisella 50$:n tai edes siedettävällä 70$:n tasolla. Hinnan ennakoidaan - taantumasta ja talouden hidastumisen aiheuttamasta normaalikysynnän laskusta huolimatta - paukkuvan 120$ tai jopa 150$ tynnyriltä ensi heinäkuulle tultaessa. Siis samalla tasolla kuin W-käyräisen kriisin ensivaiheessa kesällä 2008. Ja tämä siitä huolimatta, että OPEC puskee nyt öljyä enemmän markkinoille kuin kertaakaan kesän -08 jälkeen.

Kauppasota on siis johtamassa siihen, että mitään todellisia edes vähäisen talouskasvun tai nousun merkkejä ei tulla todellisuudessa näkemään ainakaan seuraavan vuoden aikana. Pelin nimi vuodelle 2012 on siis syvenevä, globaali lama. Tämä tuskin oli ainakaan Amerikkalaisten tarkoitus.

Eikä tämä seuraus varmasti ollut Obaman hallinnonkaan tarkoitus, ainakaan alunperin. Aiemmin Washington oli tiedottanut, että pakotteet Iranin keskuspankkia kohtaan "eivät ole pöydällä". Toki siellä tiedettiin ja tiedetään, että sellaiset pakotteet ovat yhdensuuntainen menolippu kohti maailmanlaajuista lamaa, samaan aikaan kun Iran ja sen johto tekevät taas todellisuudessa aivan hitosti fyffeä kohonneiden öljynhintojen takia.

Nyt käy kuitenkin juuri niin, että mites tässä näin kävi? Mikä käänsi Obaman hallinnon? No, ainakin se on nyt todistettu, että AIPACilla on hitosti vaikutusvaltaa USA:n politiikkaan. Sille ei tuottanut minkäänlaista vaikeutta ajaa NDAA:ta ja pakotteita läpi Senaatissa ja Edustajainhuoneessa, vaikka maan valtiovarainministeri Timothy Geithner vastusti niitä jyrkästi. Syynä lienee edessä olevat vaalit. Obama haluaa toiselle kaudelle ja vaihtokauppana oli varmaankin AIPAC:in tuki. No, Israel ainakin on tyytyväinen (Mutta voi vain arvailla miten tämä päätös tulee rasittamaan USA:n ja Israelin välisisiä suhteita tulevaisuudessa).

On täysin mahdotonta sulkea 2,5 miljoonan tynnyrin öljyntuotantoa ulos markkinoilta ilman että sillä olisi vaikutusta öljyn hintaan ja talouteen. Erityisesti Aasia tarvitsee enemmän öljyä ja tulee ostamaan sitä edelleen Iranilta. Ja öljyn hinnan suunta on vain ylöspäin. Taantumassa ja sen reunalla jo käytännössä olevat Euroopan ja Amerikan taloudet eivät kestä öljynhinnan nousua 120$ kipurajalle, jos halutaan edes minkäänlaista pientä elpymistä.

Lukuun ottamatta jo syvällä kriisissä rypevää Eurooppaa sekä Amerikkaa ja NATO-maita, joiden kansalaisten ja talouden kukkarolle kauppasota eniten käy, kaikki muut tulevat kiertämään pakotteet.

Venäjä on jo ilmoittanut, ettei se noudata pakotteita. Intia maksaa öljystään Iranille turkkilaispankin kautta. Iran käy neuvotteluja myydäkseen enemmän öljystään Kiinalle. Maa on Kiinan toiseksi suurin öljyntuottaja saudien jälkeen, ja Kiina maksaa öljystään euroilla (pian ehkä myös yuaneilla). Venezuelalla on Iranin kanssa pankkijärjestely, joka mahdollistaa latinalaisen Amerikan maiden kaupankäynnin Iranin kanssa. Jopa perinteiset USA:n NATO-liittolaiset haluavat pois pakoterintamasta; Turkki joka tuo kolmanneksen öljystään Iranista, hakee vapautusta amerikkalaisista sanktioista, samoin kuin Etelä-Korea, joka aikoo tuoda 10% öljystään Iranista vuonna 2012.

Kiinalla, Intialla ja Etelä-Korealla on omat bilateraaliset kauppasuhteet Iranin kanssa. Iranin kauppa Kiinaan on arvoltaan 30 mrd. $ vuodessa ja on kasvussa. Nämä maat eivät suostu tinkimään talouttaan hengiltä vain siksi että USA niin käskee. On luultavaa, että erilaiset maksujen kiertotavat, esimerkiksi nimenomaan Iranilaisen öljyn ostoon keskittyvien yksityisten pankkien välittämänä, yleistyvät. Ja Washingtonillahan ei ole halua tai varaa edes yrittää laittaa sanktioita kiinalaisille pankeille, vaikka ne tekevät kauppaa Iranin kanssa.

Tavalliset iranilaiset toki kärsivät pakotteista ja kauppasodasta, samoin kuin kriisissä rypevä Eurooppa ja taantumaan luisuva USA. Mutta Iranin valtio ja johto saa päinvastoin enemmän valuuttaa ja sitä myöten myös sisäpoliittista liikkumavaraa. Ja jos Irania aletaan tosissaan painostamaan, seuraus on vain vielä kireämpi tilanne ja vielä korkeampi öljyn hinta. Länsi ampuu uusilla pakotteillaan valitettavasti itseään jalkaan.

Jos jo ilman näitäkin ongelmia edessä oli Euroopassa (nopeimmin toipuvilla alueilla ja aloilla) odotettavissa lama vähintään vuoteen 2013 loppuun saakka, voidaan käsillä olevan kauppasodan katsoa pidentävän negatiivista ennustetta ainakin yhdellä tai kahdella lisävuodella. EU:n periferiassa eli Suomessa nousua olisi siis odotettavissa vasta aikaisintaan 2015.

----------------------------------------
P.S. Ja kuten olen aikaisemmin sanonut, kireä tilanne ja korkea öljyn hinta hyödyttävät suuresti myös Venäjää ja Kremliä. Ja heidän kannaltaan parhaassa tapauksessa Venäjän talous voi porskuttaa eteenpäin samaan aikaan kun Eurooppa ja Pohjois-Amerikka rämpivät lamassa. Tässäkin mielessä historia voi toistaa 30-luvun tilannetta.

(Lähde jutulle löytyy täältä. Vapaasti sisällöltään käännetty ja kommentoitu)

Japanin katastrofi pakotti USA:n ja lännen puuttumaan Libyan kriisiin

Vuonna 1995 Yhdysvallat laukaisi kiertoradalla salaisen geokartoitussateliitin, jonka huippulyhyitä aaltoja lähettävä tutka kykeni skannaamaan Maapallon kuoren noin 60 kilometrin syvyyteen asti. Tutkan avulla USA sai selville missä ja miten paljon maailmassa on öljyä, kaasuja, malmeja, ja muita luonnonvaroja. Aavikoiden, vuoristojen, napa-alueiden ja merenpohjan alta paljastui paljon sellaista, mistä ei vielä 90-luvulla paljon ääneen puhuttu. Kartoitus saatiin päätökseen parissa vuodessa . Sateliitti ja sen kantama tekniikka ovat edelleen salaisia. Netistä ei (enää) löydy aiheesta tietoa.

Tuohon hetkeen asti länttä ei ollut kiinnostanut paskan vertaa Etelä-Sudanin vuosikymmeniä jatkunut sisällissota. Ääni kellossa kuitenkin muuttui, kun selvisi, että Nigeriasta Sudaniin ulottuvalla itäisen Sahelin alueella on enemmän öljyä kuin Irakissa. "Yllättäen" länsi alkoi osoittaa kiinnostusta Sudanin kriisiin. Lännen huomion vetämänä myös Kiina ja Venäjä tulivat agressiivisesti Pohjois-Afrikkaan, ne nimittäin arvasivat (ja Venäjän osalta osin tiesivät), minkä perässä USA liittolaisineen alueella oli.

Sittemmin Sudanissa on, Kiinan valtavan taloudellisen kasvun voiman siivittämänä, tehty etupiirijako: Öljyrikkaampi Etelä-Sudan lännelle (kuten USA halusi), ja Khartumista johdettu Pohjois-Sudan on nyttemmin Kiinan takapihaa.

Kun Libyassa alkoi sisällissota, länsi nosti alkuun kädet pystyyn, vaikka toki mietittiin, että tätä voisi käyttää hyväksi alueen hallintaan saamiseksi. Kriisiin puuttuminen katsottiin kuitenkin liian kalliiksi operaatioksi, ja vaaralliseksi. Näin jatkui aina siihen asti, kunnes Japanissa iski järistys ja tsunami.

Japanin maanjäristyksen seuraukset - ottaen huomioon myös vuoden 2007 järistys - iskivät nimittäin suoraan USA:n talouden elinhermoon; öljyn hintaan. Japanin maanjäristys, tsunami ja ydinkatastrofit nimittäin ovat yhteensä supistaneet Japanin ydinvoimalla tuottaman sähkön tuotantokapasiteettia viidenneksellä. Kuten aiemmin kirjoitin, tusina ydinvoimalaa 58:sta on poissa linjoilta. Niistä kaksi pysyvästi ja muut vuosia. Japani tuotti kolmanneksen sähköstään ydinvoimalla. Nyt se pystyy tuottamaan enää neljänneksen. Japanin talous on erittäin energiavaltaista, ja vaatii paljon virtaa. Puuttuva viidennes joudutaan nyt tuottamaan öljyllä ja kaasulla.

Tämä kasvanut kysyntä nosti - ensimmäisten päivien pienen laskun jälkeen - rajusti öljyn kysyntää. Ennen kriisiä hinta oli jo 117 taalaa tynnyriltä. Nyt hinta meinasi pompata yli USA:n räpistelevän talouden lamakipurajan, päälle 120 dollariin. Tämä raja suisti USA:n velkakuplatalouden finanssikriisiin 2008 syksyllä, ja se on edelleen lamakipuraja.

USA:lle iski nyt kulissien takainen paniikki: Varmuusvarastoja on vain vajaaksi 3 kuukaudeksi, jolla voidaan väliaikaisesti subventoida hintaa. Sen jälkeen pitää saada lisää öljyä virtaamaan nopeasti markkinoille, tai tulee tuho.

Libya tuotti ennen sisällissotaa noin 2% maailman öljystä. Se tuotti kuitenkin alle kapasiteettinsa. Se pystyisi lisäämään tuotantoa helposti puolella, eli 50%:lla. Libya on siis arabimaista Saudien ohella harvoja, joilla oli/on kykyä ja kapasiteettia lisätä tuotantoa. USA:lle Libyan öljyn haltuun saaminen on siis elämän ja kuoleman kysymys. Sillä on vain päälle pari kuukautta aikaa estää oman taloutensa suistuminen W-käyräisen laman toiseen - syvään ja pitkään romahdukseen.

Siksi YK - vastoin tapojaan - löysi niin äkkiä yhteisen sävelen. Siksi länsi - vastoin tapojaan - puuttui Gaddafin aloittamaan siviilien teurastukseen. Venäjä ja Kiina tiesivät, että USA:n talous on selkä seinää vasten, eivätkä ne - ainakaan vielä - halunneet kaataan maailmantaloutta lamaan.

Libyan kansan onni siis on, samoin kuin Etelä-Sudanin, että heillä on öljyä. Muutoin edessä olisi Gaddafin verilöyly. Lännen puuttuminen Libyan kriisiin on siis sekä lännen että libyalaisten kohtalon kysymys.

Operaation nopeutta edisti tietenkin se, että sitä oli suunniteltu jo pitkään, erityisen uutterasti Tammikuun 2009 jälkeen, kun Gaddafi ilmoitti kansallistavansa Libyan öljyntuotannon lähivuosina. "Goddamit!", todettiin Washingtonissa ja Pentagonissa, eli eikun suunnitelmat valmiiksi.

Ottamalla Libyan haltuunsa USA pääsee samalla käsiksi Saharan alueen öljyyn ja kaasuun. Libyassa dominoi geopoliittisella sijainnillaan koko keskistä Saharaa. Sillö on jo olemassaoleva öljynjalostus- ja putkikapasiteetti sekä öljysatamat. Rakennetaan vain putket Tshadiin ja Sudaniin, niin on helppo - Nigerian ohella - saada Sahelin alueen öljy lännen markkinoille.

Valitettavasti kestää vähintään monia vuosia eli liian kauan, ennenkuin Sahelin öljy saadaan markkinoille, ja Libyan öljynkin saaminen virtaamaan koko volyymillään markkinoille vain lykkää USA:n velkakirjamarkkinoiden ja Dollarin romahdusta, pisimmillään muutamalla vuodella, todennäköisesti vain vuodella, kuten eurooppalainen taloustutkimus-aivoriihi LEAP ennustelee.

Öljymaat neuvottelevat uudesta reservivaluutasta - Hyvästi Dollari!

Tässäpä ehkä koko alkuvuoden merkittävin talousuutinen:


Öljymaat punovat salaa juonia dollarin pään menoksi

Brittiläisen Independent-lehden mukaan Persianlahden arabivaltiot neuvottelevat salaa Venäjän, Kiinan, Japanin ja Ranskan kanssa dollarin syrjäyttämisestä öljymarkkinoilla. Yhdysvaltain dollari vaihtuisi valuuttakoriin.

Lehti kertoo tietojensa olevan peräisin nimettömänä pysytteleviltä lähteiltä Persianlahden arabivaltioissa ja Hongkongissa.

Valuuttakoriin kuuluisivat ainakin Japanin jeni, Kiinan renmimbi, euro, kulta sekä uusi Saudi-Arabian, Arabiemiraattien, Kuwaitin ja Qatarin yhteisvaluutta. Siirtymävaihe kestäisi yhdeksän vuotta.

Yhdysvaltain dollari on heikentynyt uutisen jälkeen muun muassa euroa ja jeniä vastaan.

Iran ryhtyi jo vuosia sitten käsittelemään suurimman osan raakaöljyn viennistään muissa valuutoissa kuin dollarissa. Viime kuussa Iran ilmoitti siirtävänsä valuuttavarantonsa dollareista euroihin. [...]

Yhdysvaltain dollarin asema johtavana globaalina valuuttana on jo horjahdellut talouskriisissä. Sen arvo on heikentynyt, ja markkinoilla on pelkoja alamäen jatkumisesta. Öljyntuottajat pyrkivätkin turvaamaan selustansa, eivätkä haluaisi myydä öljyä valuuttaa vastaan, jonka tulevaisuus on epävarma.

Valtasuhteet muuttuvat


Dollari on ollut maailmankaupan kivijalka toisesta maailmansodasta lähtien. Yhdysvaltain kauppakumppanit ovat kautta aikojen altistuneet sen vallan vaikutuksille, ja viime vuosina erityisesti dollarin määräävälle asemalle globaalina varavaluuttana. Dollarin suosiminen kaupankäyntivaluuttana oli aikoinaan luonnollista, koska lähes kaikki maat kävivät kauppaa Yhdysvaltojen kanssa.

Yhdysvaltain talousmahti ei ole kuitenkaan enää ennallaan. Talouskriisin jäljiltä sekä valtion että kotitalouksien velat ovat merkittäviä, ja kasvunäkymiä on leikattu merkittävästi. Kehittyvät taloudet, kuten esimerkiksi juuri Kiina, taas ovat kestäneet talouskriisin tyrskyissä paremmin."


Että näin. Allekirjoittanut kuuli huhuja tällaisista neuvotteluista jo 2006, mutta nyt se on ilmeisesti julkista.

Venäjä - 2010-luvun eurooppalainen supervalta

Venäjästä tulee 2010-luvulla Euraasian mahtavin geopoliittinen mahti sotilaallisesti ja energiapoliittisesti. Tämä on looginen seuraus kuluvan vuosikymmenen kehityksestä. Tämän muutoksen seuraukset tulevat olemaan muun Euroopan ja maailman kannalta erittäin merkittäviä.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, useampaankin otteeseen.

Tämän aamun Uusi Suomi uutisoi dosentti Alpo Juntusen uuden tutkimuksen julkaisemista:

"Näin Venäjä syö Euroopan valtaa

Euroopan unionin vahvistuminen ei ole Venäjän edun mukaista, sanoo dosentti Alpo Juntunen tuoreessa tutkimuksessaan. Euroopassa Venäjällä ei ole suurvaltakilpailijaa, sillä Euroopan unioni ei ole imperiumi. Juntusen kirja ”Venäjän imperiumin paluu” julkaistiin tänään Helsingissä.

Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen erikoistutkijana työskentelevä Juntunen katsoo, että ilman Yhdysvaltojen tukea EU on sotilaallisesti liian heikko ja heterogeeninen voidakseen olla Venäjän vastustaja tai kilpailija."

Tutkimusta kommentoi Komentajakapteeni Juha-Antero Puistola:

"Venäjän imperiumin paluu

[...]Tiedän, että sieltä täältä poimitut lainaukset antavat vain kalpean aavistuksen tutkimuksen arvosta, mutta mielestäni muutamia dosentti Alpo Juntusen ajatuksia on syytä nostaa esille.[...]

”Tulevaisuudessa Länsi-Euroopan riippuvuus (Venäjän energiasta, JP) lisääntyy kulutuksen kasvaessa ja Pohjanmeren öljyn ja kaasun loppuessa.”, s. 98

”Venäjä ei kätke energia-asettaan. Muiden energian suurtuottajien tavoin se käyttää sitä hyväkseen. Lähivuosina käyttömahdollisuudet paranevat Venäjän saatua valmiiksi pohjoiset, eteläiset ja itäiset energiaväylät. Silloin Venäjällä on käytettävissään välineet, joiden avulla Venäjä voi toteuttaa energiaimperialistista politiikkaansa globaalisti.”, s. 99

”Etelä-Ossetian kriisi osoitti maailman politiikan totuuden. Kriisin kärjistyessä tai kriisiä kärjistettäessä vahva syö heikon.” ”Uuden Venäjän historiassa hyökkäys Georgiaan on ensimmäinen selvästi imperiaalinen operaatio, joka osoittaa, että politiikan näyttämölle on palannut imperiumi, jolle sota on clausewitzilaisittain politiikan jatke.”, s. 131

Lainaan vielä tutkimuksen takakantta:

”Venäjä on yksi globalisaation aikakauden johtavista valtioista ja haluaa parantaa kansainvälistä asemaansa. Tutkimuksessa osoitetaan Venäjän löytäneen itsensä. Kansan tukemana maan johtajat ovat toimineet rationaalisesti ja määrätietoisesti uuden imperiumin rakentamiseksi. Harjoitettu politiikka on ollut Venäjälle menestykseksi, mutta muulle maailmalle ja varsinkin naapureille seuraukset voivat olla yllätyksellisiä ja monitulkintaisia.” "

Niin. Ehkäpä viimeinkin aletaan tajuta, missä ollan menossa ja miksi. Vaikka talouskriisi iskee Venäjäänkin, niin toisin kuin muulle Euroopalle, Venäjän poliittiselle järjestelmälle se on vain palvelus: Kriisi pakottaa hallinnon uudistumaan, samaan aikaan kun keskusjohtoinen järjestelmä takaa sen, ettei valtiojärjestelmä romahda. Päin vastoin: Kriisi antaa Venäjän hallinnolle tilaisuuden uudistua, ja syyn pitää valta entistä tiukemmin yksissä käsissä, mikä entisestää kasvattaa Putinin ja hänen lähipiirinsä valtaa. Kansa saa tietenkin taas kärsiä, mutta niinhän Venäjällä on aina tehty, eli ei uutta maailmassa.

Alussa laittamistani linkeistä voitte lukea tarkemmat perusteluni seuraaville kehitysnäkymille:

- Samoin kuin 30-luvun lama, tämäkin lama, joka johtuu Yhdysvaltain supervalta-aseman ja dollariin nojaavan länsimaisen finanssijärjestelmän pian edessä olevasta romahduksesta, tekee tilaa uudelle levottomuuksien ja epävakauden aikakaudelle maailman historiassa. Lama tulee johtamaan suuriin taloudellisiin, poliittisiin ja geopoliittisiin mullistuksiin.

- Venäjän johto näkee kriisissä valtavan mahdollisuuden taloudelliseen ja sotilaalliseen laajentumiseen, koska Euroopassa vallitsee poliittis-taloudellinen sekasorto ja se on USA:n romahduksen takia sotilaallisen heikkouden tilassa Lisäksi Keski- ja Itä-Eurooppa, mukaan lukien Saksa, ovat energian suhteen täysin riippuvaisia Venäjästä, minkä takia energia-aseen merkitys vain kasvaa kriisin myötä. Näin varsinkin jos Lähi-Idässä sattuisi alkamaan sota, jonka takia öljyn hinta lamasta huolimatta pomppaisi korkealle.

- Kriisin seuraus on sota. Vaikka pelkät taloudelliset realiteetit pakottaisivat Itä-Euroopan maat uudestaan Venäjän valtapiiriin, Venäjän suhteellisen sotilaallisen voiman korostuminen tilanteessa, jossa USA:n mahti on murtunut, takaa Venäjälle "kerran vuosisadassa"-tyylisen tilaisuuden ottaa menettämänsä etupiiri takaisin, korkoineen.

- Baltian maiden NATO-jäsenyys ei suojaa niitä tilanteessa, jossa USA on taloudellisesti romahtanut ja sisäpoliittisesti kaaoksessa. Venäjän isku Baltiaan, sekä mahdollinen Norjan rannikon ja sen öljyvarojen haltuunotto seurauksineen (Euroopan totaalinen energiariippuvuus Venäjästä) tulee johtamaan nykyisenkaltaisen EU:n sekä NATO:n hajoamiseen.

- Euroopassa kriisi saa aikaan suuria muutoksia, mm. EU:n romahduksen ja muuttumisen keskusjohtoiseksi liittovaltioksi, jolla on oma, USA:sta riippumaton puolustus. Itä-Euroopan, ja mahdollisesti jopa Saksan, joutuessa Venäjän valtapiiriin, Länsi-Euroopan maiden on pakko liittoutua Turkin ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa (EU:n Välimeren Unioni-hanke). Uusi EU keskusjohtoisena "Imperiumina" ei siis tule olemaan alueeltaan sama kuin nykyinen EU, ja se elää Venäjän energia- ja sotilasmahdin varjossa.

- Venäjä ja sen valtapiiriin joutuneet maat ovat kuitenkin taloudellisesti riippuvaisia uudesta EU:sta, mikä tasapainottaa uutta Euroopan turvallisuustilannetta.

- Venäjän mahti on kuitenkin väliaikaista, sillä maan pahimmat ongelmat, demografinen kriisi eli väestön vanheneminen ja vähentyminen, sekä sosiaalisen pääoman puute eli kansalaisyhteiskunnan heikkous, tulevat aiheuttamaan sen, että Venäjä taantuu uudestaan, minkä merkit tulevat näkymään viimeistään 2030-luvun lopulla, ellei aikaisemmin; Linkki.


-------------
Ohessa karttakuva, johon olen luonnostellut 2010-luvun muutosten mukanaan tuomaa maantieteellistä valtapiirirajaa Euroopassa energiariippuvuus huomioiden:
Kuva perustuu arviointiin, jossa on otettu huomioon jo olemassaolevat öljyn ja kaasun vientireitit, sekä suunnitellut reitit. Tällä hetkellä Saksa on yli 70%:sti riippuvainen Venäjän kaasusta, Itämeren kaasuputken rakentamisen jälkeen 90%:sti. Lisäksi karttaskenaariossa on otettu huomioon todennäköinen sotilaallinen Baltian ja Norjan (eli käytännössä koko Skandinavian) haltuunnotto, joka sinetöisi Euroopan energiariippuvuuden Venäjästä.

Venäjän nousu johtaa nykyisenkaltaisen EU:n hajoamiseen

Venäjä on muutoksessa. Siitä on tulossa taas vakavasti otettava tekijä isojen poikien geopoliittisessa valtapelissä. Uusi Venäjä ei ole sama asia kuin entinen Neuvostoliitto, vaan maa on palaamassa juurilleen, jonka ytimen muodostaa venäläinen kulttuuri; ortodoksinen usko, kieli ja venäläinen nationalismi. Yhdessä markkinatalouden kanssa uusi Venäjä muistuttaa tässä mielessä enemmän modernia versiota vanhasta keisarikunnasta, kuin Neuvostoliittoa.

Venäjä on uudistumassa, vahvistumassa ja rikkaampi kuin koskaan. Se aikoo vakaasti palauttaa vanhan vaikutusvaltansa ja hegemoniansa. Maan koko, sijainti ja valtapyrkimykset ovat uhka kaikille sen ympärillä oleville maille, jotka eivät tunnusta sen ylivaltaa. Kyse on geopolitiikasta; joka hallitsee Euraasian mantereen sisäosia, hallitsee maailmaa. Kymmenet miljoonat Venäjän rajojen ulkopuolella asuvat venäläiset antavat Venäjälle sen omissa silmissä oikeutuksen puuttua naapureidensa asioihin, ja tarjoavat mahdollisuuden rajojen laajentamiseen. Venäjän naapurissa olevilla entisillä neuvostotasavalloilla ei pitemmällä tähtäimellä ole oikeastaan kuin kaksi vaihtoehtoa: Integroitua lännen intresseihin ja läntiseen puolustusliittoon, mikä johtaa konfliktiin Venäjän kanssa ja sotilaalliseen alistamiseen, kuten Georgian tapauksessa, tai tehdä yhteistyötä sen kanssa, pysytellen erossa lännen intresseistä, ja pitää diplomatialla yllä sopuisia välejä Moskovan kanssa. Jälkimmäinen johtaa suurella todennäköisyydellä lopulta Venäjän taloudellisen ja poliittisen vallan kasvaessa suomettumiseen. Näin on jo käynyt mm. Keski-Aasian maille, Valko-Venäjälle, Azerbaidzanille ja Armenialle.

Kolmas vaihtoehto olisi integroitua taloudellisesti länteen, mutta pysyä irti NATO:sta, sekä rakentaa vahva, itsenäinen puolustus mahdollista Venäjän uhkaa vastaan. Näin Venäjällä ei olisi taloudellista kuristusotetta pakottaa maata omaan leiriinsä, eikä sotilaallista syytä (NATO-vihollisuus) hyökätä. Lisäksi mahdollisen hyökkäyksen kustannukset tulisivat vahvan puolustuksen takia kalliimmiksi kuin mahdollinen hyöty. Tämä vaihtoehto olisi mielestäni paras Suomelle.

Suomen NATO-jäsenyys nostaisi puolustusmenomme nykyisestä 0,7-0,8% BKT:sta yli 2,7%:iin BKT:sta. Suurin osa kasvaneista puolustusmäärärahoista menisi kansainväliseen kriisinhallintaan ja rauhaanpakottamisen, sekä jäsenmaksuun. Rahat olisivat pois jo nyt rapautuvasta alueellisesta puolustuskyvystämme. Jos Suomi sen sijana jo nyt nostaisi puolustusbudjettinsa 2,7%:iin BKT:stä ja satsaisi rahat oman alueellisen puolustuksen ja ilmapuolustuksen kehittämiseen, meillä ei olisi mitään tarvetta NATO-jäsenyydelle, ja uskottava puolustus saisi itänaapurin jättämään meidät Venäjän ja NATON välisen sotilaallisen kriisin tullen rauhaan. On valitettavaa, etteivät poliitikkomme ja valtiojohtomme tunnu haluavan valita tätä kolmatta vaihtoehtoa; Selkä suorana omalla pohjalla seisomista.

Bushin aikakausi USA:n johdossa on päättymässä, ja samalla on päättymässä kaksi vuosikymmentä kestänyt ajanjakso, jolloin Amerikka on ollut Maapallon ainoa supervalta. Venäjä ja Kiina ovat nousemassa, ja sen seuraukset tuntuvat kaikkialla maailmassa, erityisesti Aasiassa ja Lähi-idässä. USA:n talous on syöksykierteessä, ja on selvää, että USA ei voi pysyä maailman johtavana supervaltana kun sen talous romahtaa. Amerikan vuosisata on päättymässä, ja tulevaisuus on Euroopassa, Kiinassa ja Venäjällä.

Elokuun 8. päivä tulee olemaan tulevaisuuden historiankirjoituksessa se käänteentekevä lähtölaukaus, joka muistetaan uuden aikakauden alkuna; Virstanpylväänä, josta alkoi Venäjän uusi nousu supervallaksi. Kestäisi vielä vuosikymmeniä, ennen kuin Kiina ohittaisi taloudellisesti USA:n, jos USA:n talous ei kaatuisi, mutta kestää vain vuosia kunnes Venäjä on palauttanut tsaarinvallan ajan laajuisen hegemonian.

Eurooppa on haluton ja kyvytön estämään Venäjän nousua, johtuen sen riippuvuudesta Venäjän energiavaroista. Venäjällä on palliote Euroopasta, ja näin tulee olemaan vielä hyvin pitkän aikaa. Länsi-Eurooppa saa suurimman osa öljystään ja kaasustaan Lähi-idästä, kun taas Keski- ja Itä-Eurooppa Venäjältä. Saksa oli tässä suhteessa vielä jokin aika sitten vedenjakajalla, mutta maa on yhä enenevässä määrin riippuvainen Venäjästä, mitä Itämeren kaasuputki vain lisää. Tämä nähtiin jo Georgian kriisissä; Venäjän välittömien naapureiden ohella kovimmin sen otteita uskalsivat arvostella Länsi-Euroopan maat, jotka ovat siitä vähiten riippuvaisia. Tämä energiariippuvuuden raja, joka kulkee Euroopan halki pohjois-etelä -suunnassa tulee olemaan se taloudellinen raja, johon asti Venäjän taloudellinen ja poliittinen valtapiiri tulee lännessä kasvamaan.

On selvääkin selvempää, että vahvistuva Venäjä tulee taloudellisella vaikutusvallallaan halkaisemaan Euroopan. Erityisesti näin tulee käymään, jos USA pelaa riskipeliä pelastaakseen taloutensa, ja hyökkää Iraniin. Öljyn saanti Lähi-idästä tyrehtyisi, ja tällöin Venäjä pystyisi käytännössä sanelemaan Euroopalle öljyn ja kaasun hinnan. Tällöin Saksalle ja Itä-Euroopan maille ei jäisi taloudellisesti muuta vaihtoehtoa kuin liittoutua Venäjän kanssa. Lisäksi mahdollinen sota tekisi selvää USA:n taloudesta ja sitä myötä sen sotilaallinen voima ja iskukyky heikkenisivät rajusti, mikä heikentäisi NATO:a niin, että Venäjä jäisi Euroopassa suhteellisesti NATO:a sotilaallisesti vahvemmaksi. Tuli Lähi-itään sitten sotaa tai ei, on mielestäni selvää, että ensi vuosikymmenellä Venäjä tulee, jo pelkästään kasvavan taloudellisen ja poliittisen vaikutusvaltansa turvin, peluuttamaan etupiirinsä Itä-Euroopassa, mikä käytännössä johtaa EU:n hajoamiseen.

Kysymys ei siis ole enää, että millainen maailma on viimeistään ensi vuosikymmenen lopulla, vaan se, että miten nopeasti olemme siihen matkalla

Linkki: Kirjoitukseeni syksyltä 2006: "Miten käy Euroopan kun Karhu nousee?"

Viimeinen sikari ennen romahdusta

No niin! Tätä sietää jo "juhlistaa"; Ensimmäistä kertaa joku pankki puhuu totuutta käsillä olevasta tilanteesta ja tulevasta kehityksestä. Näkyy islantilaisilla olevan selkärankaa myöntää, mikä on tilanne,

'-James! May we have some music please?':


"Sijoittajille soi tuomiopäivän pasuuna

Glitnir Pankki ennustaa, että pörssikurssit syöksyvät syksyn mittaan vielä todellisiin pohjalukemiin.

Glitnirin varainhoidon johtajan Vesa Engdahlin mielestä tunnelma markkinoilla on nyt niin hermostunut, että pörssikurssit voivat laskea tänä syksynä vielä useita kymmeniä prosentteja.

- Tunnelma markkinoilla voi kääntyä vielä nykyistäkin heikompaan suuntaan ja silloin kurssit valuvat pohjiin riippumatta siitä, missä markkinoiden arvostusmuuttujat liikkuvat, Engdahl muistuttaa.

Hän arvioi, että pysyvämpään nousuun osakemarkkinoilla päästään vasta, kun asuntomarkkinoiden alamäki päättyy."


USA:n neljänneksi suurin asuntoluottojaja Lehman Brothers on menossa konkurssiin, ja nyt tuhon partaalla huojuu myös maan suurin säästöpankki Washington Mutual:

"USA:n suurin säästöpankki kaatumassa

Investointipankki Lehman Brothers huojuu tuhon partaalla, mutta saman kohtalon on kokenut myös USA:n suurin säästöpankki Washington Mutual.

WaMun johto kertoo tiedotteessa, että pankin kolmannen neljänneksen luottotappiovaraukset ovat 4,5 miljardia dollaria. Toisella neljänneksellä niitä kertyi jo 5,9 miljardia dollaria.

Sijoittajat ovat menettäneet luottamuksensa säästöpankkiin. WaMun osake on vuosi sitten alkaneen finanssikriisin jälkeen laskenut yli 90 prosenttia.

Yhtiön johto kuitenkin vakuuttaa, että säästöpankki pysyy pystyssä. Pankilla on yhä noin 50 miljardin dollarin likviditeettipuskuri, mutta likviditeettikään ei aina riitä, jos luottamusta pankin selviytymiseen ei ole.

WaMun osake laski yksin keskiviikkona 30 prosenttia. Osake on halvimmillaan sitten vuoden 1991, ja silloin elettiinkin USA:n kalliin S&L-kriisin aikoja.

Luottoluokittajat Fitch ja Moody's ovat pudottaneet WaMun roskalainakategoriaan. Luokituksen alennus lisää säästöpankin paineita, sillä lisäpääomien kerääminen vaikeutuu. Pääomasijoittaja TPG kumppaneineen pumppasi pankkiin 7,0 miljardia dollaria viime huhtikuussa, mutta sekään ei näytä riittävän.

Seattlesta johdettu WaMu etsii ostajaa, New York Post -sanomalehti kertoi perjantaina. Pankin asuntolainasalkku on kuitenkin niin huonossa kunnossa, ettei kauppoja syntyne ilman valtiovarainministeriön ja keskuspankin väliintuloa. "


On syytä sanoa (toistaa) ääneen miten paha tilanne on USA:n kannalta; Valtion ja veronmaksajien väliintulo EI pelasta pankkeja, sillä rakenteellinen kriisi on niin syvä, että veronmaksajillakaan tule olemaan varaa pelastaa pankkeja. Rahaa ei yksinkertaisesti ole, ja kun sitä painetaan lisää, inflaatio tulee juoksemaan 20-luvun Saksan lukemissa. Siinä vaiheessa kun sijoittajat suostuvat myöntämään tämän, on jo liian myöhäistä.

Tosiasia on, että USA:ta odotta valtava globaali rakennemuutos; Laman myötä maailmankaupan keskus siirtyy Pohjois-Amerikasta Eurooppaan tai Itä-Aasiaan, ja Amerikan Yhdysvaltoja odottaa pitkä ja vaikea sopeutuminen uuteen tilanteeseen, aivan kuten Venäjältä kesti 10 vuotta Neuvostoliiton romahduksen jälkeen päästä jaloilleen. Samalla romahtaa myös USA:n taloudellinen supervalta-mahti ja sotilaallinen voima.

LEAP-instituutin arvion mukaan menee vähintään 7-10 vuotta, ennenkuin USA:n talous pääsee takaisin vakaamman kasvun uralle, ja silloin Maailman keskuksina ovat Eurooppa ja Itä-Aasia (Kiina). Ja kuninkaantekijänä on Venäjä; Se, kummalle Venäjä myy öljynsä ja kaasunsa, Euroopalle vaiko Kiinalle, ratkaisee sen, kummasta tulee Maailman kaupan keskus 2020-luvulle tultaessa.

Geopoliittinen peli kovenee - Venäjä paluu supervaltanäyttämölle

Geopoliittinen peli maailmassa kovenee. USA:n talous on kuilun partaalla, ja Venäjä on ottamassa tilaisuudesta vaarin. Lähi-Idän konflikti sitoo ja rasittaa heikkenevää USA:ta, joten Venäjällä on mahdollisuus pelata kovaa peliä.

Vastaukseksi USA:n läsnäoloon Mustalla Merellä Venäjä on lähettänyt laivasto-osaston ja pommikoneitaan Venezuelaan. Aiemmin Venäjä vahvisti myös läsnäoloaan Välimerellä. Syyrialta vuokratussa Tartusin laivastotukikohdassa. Venezuela ja USA ovat myös karkottaneet toistensa suurlähettiläät, mikä on Chavezin tuen osoitus Bolivialle, joka karkotti toissapäivänä USA:n lähettilään. Venäjän sotilaallinen läsnäolo Etelä-Amerikassa on tarkoitettu painostukseksi USA:lle, jonka sotilaallinen läsnäolo Mustalla Merellä ja Lähi-Idässä painostaa Venäjää ja sen liittolaisia Syyriaa ja Irania.

Kaikki tämä tapahtuu tilanteessa, jossa Yhdysvallat on keskittänyt 7 laivaston hyökkäysosastoa Persianlahdelle, ja lisäksi kolme muuta on Välimerellä ja Punaisella Merellä. Kaiken kaikkiaan yli kolme neljäsosaa USA:n laivastosta on keskitetty Lähi-Idän vesille, kun USA valmistautuu iskemään Iraniin ja näin varmistamaan Lähi-Idän öljy- ja kaasuvarojen hallinnan täysin omiin käsiin. USA:n sotavoimat on siis sidottu Lähi-Itään, maan kädet ovat kiinni "Irakin suossa ja Persian lahden mudassa".

Syy tähän keskittämiseen on USA:n talouden lähestyvä syöksykierre, jonka kuilun pohjalla odottaa talouden ja sitä myötä maan supervalta-aseman romahdus. Edessä oleva Amerikan romahdus on maailmanpoliittiselta ja taloudelliselta merkitykseltään paljon suurempi kuin Neuvostoliiton romahdus. Sen syynä on yli 30 vuotta jatkunut huono taloudenpito ja maan suuri öljyriippuvuus. USA tarvitsee kipeästi Iranin öljyn voidakseen estää taloutensa romahtamisen ja pitääkseen yllä supervalta-asemaansa. Iran on kuitenkin vaikea pala, sillä maa pitäisi voida miehittää ja öljy saada virtaamaan markkinoille alle kolmessa kuukaudessa, jottei USA:n talous romahtaisi, sillä USA:n omat varmuusvarastot kestävät vain kolme kuukautta.

Pelkkä aseellinen ylivoima ei kuitenkaan riitä. Iranin pommittaminen kivikaudelle ei sinällään hyödyttäisi USA:ta, jollei sen öljyvaroja saada samalla hallintaan. Voittaakseen Iranin USA:n pitäisi varmistaa, että se saa Iranin öljykentät ja öljyn kuljetusinfrastruktuurin ehjänä haltuunsa, mikä tarkoittaisi Iranin miehittämistä. Siihen USA tarvitsisi vielä puoli miljoonaa miestä lisää, mikä edellyttäisi USA:ssa sotatilalakia ja yleisiä kutsuntoja. Tähän ei kuitenkaan helposti olla valmiita, ellei ole viimeinen pakkorako. Maan poikkeustilalainsäädäntö antaa kuitenkin tarvittaessa hallinnolle diktatoriset valtuudet, jos tarve vaatii. USA:n presidentinvaalien takia hyökkäys voi kuitenkin tapahtua aikaisintaan Marraskuussa äänestysten jälkeen.

Venäjä tietää USA:n vaikean tilanteen puun ja kuoren välissä. Iran voisi öljyhanat kiinni laittamalla, ja yli kolme kuukautta vastarintaa tekemällä kaatamaan maailman talouden ja tekemään lopun USA:n mahdista, mutta kostoksi maa varmasti pommitettaisiin niin, ettei jää kiveä kiven päälle. Toisaalta Iran on jo aloittanut öljyjaloisteidensa hinnoittelun euroissa, eli maa on luopumassa dollarikannasta, mikä ajan mittaan tekee myös selvää USA:n talousmahdista. Mitä pidemmälle USA viivyttää hyökkäystä, sitä heikommalla sen talous on, ja toisaalta sodan aloittaminen olisi uhkapeliä, joka yli 75%:n todennäköisyydellä tekisi lopun maailmantaloudesta ja USA:n vallasta.

USA:n suhteellinen heikkeneminen ja sen voimien sitominen Lähi-Itään ja on luonut lännelle vaikean tilanteen, joka on jo käytännössä suhteellisesti nostanut Venäjän resursseineen takaisin supervaltapeliin, vaikka maa ei vielä ole palauttanut etupiiriinsä kaikkia Neuvostoliittoon kuuluneita alueita. Kuten aiemmin arvelin, kysymys siitä, missä määrin Venäjä on valmis tukemaan Irania voi olla auki, sillä suurvalloilla voi olla menossa etupiirijako. Sopuun luultavasti päästäisiin, jos USA on valmis jättämään Ukrainan ja Georgian Venäjän etupiiriin. Tällöin Venäjä voisi vastineeksi jättää Iranin USA:n käsiin. Toisaalta Venäjä ei suostu tinkimään eduistaan yhtään vähempää kuin USA:kaan, ja mitä pitemmälle aika kuluu, sitä vähemmän Venäjällä on edes tarvetta tinkiä omista eduistaan.

Georgian ja Venäjän sota - Mistä on oikein kyse?

Nyt se on sitten selvää; Venäjä ja Georgia ovat sodassa keskenään. Venäjä on hyökännyt USA:n liittolaista Georgiaa vastaan käyttäen verukkeena Etelä-Ossetian kysymystä. Kuten Georgian presidentti Mikhail Shakasvili sanoi, tilanne muistuttaa Suomen talvisotaa, paitsi että Terijoen hallituksen on korvannut Georgian kapinallinen maakunta.

Viime keväänä USA torjui "toistaiseksi" Georgian ja Ukrainan NATO-jäsenyyden. Syynä tähän pidettiin Washingtonin halua koittaa pehmittää Venäjää hyväksymään USA:n Eurooppaan sijoitettava ohjuskilpi. No, eipä paljoa auttanut, ja voidaankin kysyä, oliko tämä todellinen syy torpata Georgian NATO-jäsenyys? Mielestäni ei.

On varmaa ettei Venäjä olisi hyökännyt Georgiaan, jos siitä olisi tullut tänä kesänä NATO-maa, sillä se olisi merkinnyt suoraa konfliktia USA:n ja Länsi-Euroopan NATO-maiden kanssa, ja tuonut mahdollisen sodan välittömästi mm. Baltiaan ja Pohjolaan. USA:n todellinen syy torpata Georgian ja Ukrainan NATO-jäsenyys oli Washingtonin varsin oikeaan osunut arvio, että Venäjä ei tule missään tapauksessa hyväksymään asiaa, eikä se aio perääntyä asiassa tuumaakaan.

USA:n kannalta tämä olikin viisas veto, sillä vahvistuva ja vaikutusvaltaansa kasvattava Venäjä ei ole enää mikään NL:n romahduksen jäljiltä räpiköivä konkurssipesä, vaan alati voimistuva suurvalta, jolla on sekä tahto että keinot palauttaa itselleen, nykyiseen kokoonsa suhteutettuna, se asema minkä se menetti NL:n hajottua.

Jos Georgian NATO-jäsenyys olisi hyväksytty viime talvena puolustusliiton huippukokouksessa, maa olisi nyt todennäköisesti valmistautumassa syksyllä koittavaa jäsenyyttä varten, ja vaikka maa ei vielä olisi ehtinyt liittyä varsinaisesti NATO:n jäseneksi, olisi NATOon liittymässä olevaan maahan tehty hyökkäys ollut USA:lle niin kova haaste, että sen olisi ollut pakko tulla suoraan Georgian avuksi. Nykyinen tilanne passaakin USA:lle hyvin: maa voi vapaasti tukea liittolaistaan ja samalla testata uusimpia aseitaan Venäläisiä vastaan ilman että joutuisi suoraan sotaan Venäjän kanssa.

Miksi sitten USA oikeasti antoi periksi Venäjälle torpatessaan Ukrainan ja Georgian NATO-jäsenyydet? Syynä on taustalla kiihtyvä geopoliittinen peli ja Venäjän onnistuminen yrityksessään pitää amerikkalaisten näpit irti Kaspian meren ja Keski-Aasian öljy- ja kaasuvaroista, kuten aiemmin olen kirjoittanut (Linkki). Aikaisemmin USA kaavaili, että Kaspian meren ympäristön öljy ja kaasu virtaisi Turkmenistanista ja Tadzikistanista nimenomaan Georgian ja Turkin läpi länteen. Nyt kun Venäjä onnistui sopimuksin sulkemaan amerikkalaiset ulos Keski-Aasian energiavaroista, Georgia menetti tämän portti-asemansa takia USA:lle tarjoamansa geopoliittisen arvon. Toki Georgian asema ja konflikti Venäjän kanssa on edelleen Washingtonille tärkeä arvovaltakysymys, mutta Atlantin takana näytetään tajunneen, että peli on edennyt uusille kierroksille ja suunnitelmat Kaukasuksen läpi länteen rakennettavista putkilinjoista on syytä laittaa naftaliiniin.

USA on sen sijaan viime aikoina keskittynyt pitämään jalansijansa Irakissa, ja yllätys yllätys, alkanut yrittää saada otetta Teheranista. Washington on alkanut liennyttää, ainakin näennäisesti, suhteitaan Iraniin. Arvelen että uusi Turkin ja Iranin Eurooppaan suuntautuva kaasuputkihanke on USA:n yritys Turkkia välikätenä käyttäen saada Iran irti SCO:n eli Venäjän ja Kiinan talutusnuorasta. Tähän liittyy myös se, että USA veti tukensa Turkin kemalisteilta estäen kulissien takana islamilaisen AKP puolueen kieltämisen, sillä Turkin lämmenneet suhteet Iraniin liittyvät nimenomaan siihen, että AKP on Turkin johdossa. Mielenkiintoista onkin se, että USA:n öljy-yhtiöiden pääsy Iranin öljykentille on osa maalle tarjottua niin sanottua "kannustinpakettia", mikäli se hyväksyy uraanin rikastamisen lopettamisen ja ydinohjelmansa alistamisen kansainväliseen tarkkailuun.