Tiivistetysti taloustilanteesta ja sisäpiirihuhu vaaleista

Eurooppa Romahtaa

Eurooppa on mahdottoman edessä.

Kuten olen ennenkin sanonut, edessä on kolme vaihtoehtoa, ja päivä päivältä vain nämä kolme vaihtoehtoa näyttävät selvemmin ainoilta:

1. Rahaliitto hajoaa, kun kriisimaat suostutellaan/pakotetaan ulos EMU:sta, jolloin EU hajoaa.

2. Rahaliitto hajoaa, kun Saksa saa tarpeekseen ja lähtee EMU:sta, jolloin EU hajoaa.

3. Rahaliitto pysyy kasassa, mutta koko Euroopasta tulee ensi vuosikymmenellä taantuva kehitysalue, uusi Brasilia, tosin ilman luonnonvaroja ja kukoistavaa maataloutta.

Siinäpä tiivistetysti. Kävin niin tain näin, edessä on lama – väistämättä ja joka tapauksessa.

Vaihtoehto 1 olisi vähiten huono Suomen ja Pohjolan kannalta pitemmällä juoksulla.

Vaihtoehto 2 on toiseksi vähiten huono, mutta tuo mukanaan valtavan geopoliittisten voimasuhteiden muutoksen, joka vie maamme sekä taloudellisesti että poliittisesti takaisin Venäjän ja muodostuvan Euraasian Unionin kainaloon, joko hyvällä tai pahalla. Geopoliittisista ja taloudellisista syistä myös Saksan, Keski-Euroopan ja Itä-Euroopan taloudellisen kasvot kääntyvät enemmän itään.

Huonoin vaihtoehto 3 takaisi sen, että Suomen valtiollinen olemassaolo lakkaisi täysin ja lastenlastemme elintaso tulee olemaan sama kuin sademetsän intiaaneilla.

Että sellaista.

Presidentinvaalien taustapeli kulissien takana

Mutta sitten vaaleihin. Välitänpä näin julkisesti mielestäni luotettavan sisäpiirihuhun.

Keskustelin toissa viikolla pitkään puhelimessa erään luotettavan tuttavani kanssa. Hän on kuudettakymmentä juokseva ex-toimittaja, jolla on hyvät suhteet moniin entisiin kollegoihinsa useissa valtakunnallisissa medioissa, maakuntalehdissä, ja useissa poliittisissa puoluelehdissä.

Hän kertoi kyselleensä vaalitilanteesta ja suhtautumisesta ehdokkaisiin entisiltä kollegoiltaan, sillein vähän vaivihkaa.

Tulos oli aika mielenkiintoinen. Kaikkialta tuli lopulta sama viesti:

Toimittajia on ilmeisesti evästetty olemaan heittämättä vaalien ensimmäisellä kierroksella liiemmälti lokaa Paavo Väyrystä vastaan, vaikka aihetta ja ainesta riittäisi kunnon paskamyrskyyn, jotta varmistettaisiin, ettei Soini pääse 2. kierrokselle. Sen sijaan Soinia kohtaan varauksia ei ole annettu, ja kiusata saa.

Tämä ilmiselvä asia, jonka näkee selvästi kun median suhtautumista seuraa, sai ystäväni sitä tiedustellessa ex-kollegoiltaan, mielenkiintoisen mutta järkeenkäyvän selityksen:

Tarkoitus on kaikin mahdollisin keinoin estää Soinin pääsy 2. kierrokselle. Niinistöä vastaan 2. kierrokselle halutaan mieluiten Haavisto, tai edes Väyrynen, mutta ei missään nimessä Soinia. Lokasingot Väyrystä vastaan laukaistaan vasta 2. kierroksella, jos hän sinne pääsee. Väyrystä odottaa mm. hiillostus ”maanpetoksellisesta toiminnasta” 80-luvulla, ynnä muutama taloudellinen kupru ja ketkuilu, joista ollaan oltu tällä välin hys hys. Väyrynen on kuulemma vastaehdokkaista helpointa ampua alas 2. kierroksella, ja varmistaa Niinistön voitto.

Kokoomuksessa kuulemma pelätään, että jos Soini pääsisi 2. kierrokselle Niinistöä vastaan, tilanne voisi tulla tiukaksi, koska Niinistö Soinin palloihin vastatessaan joutuisi suoraan ottamaan kantaa asioihin, joita hän on väistellyt ja joihin hän ei halua ottaa selvästi kantaa tai ei halua kertoa rehellisesti mielipidettään, koska se laskisi hänen kannatustaan.

Eli todellisuudessa Kokoomuksessa on arvioitu, toisin kuin gallupit väittävät, että Haaviston sijaan toisella kierroksella Soini tekisi Niinistön voittomarginaalin pienimmäksi. Tilanne saattaisi olla jopa hieman tiukka. Kulissien takana ei haluta tällä kertaa riskeerata mitään, johtuen Euroopan pahasta tilanteesta.

Ex-toimittajatuttuni sanoi, että kun maakuntalehtien ja HS:n piirien lisäksi myös kahden eri toisilleen vastakkaisen puoluelehdenkin toimittajat antoivat ymmärtää tilanteen olevan se, että näin on tilanne, joten kyseessä on pakko olla jokin monet mediat kattava ”yhteisymmärrys” tai ”sopimus” kulissien takana.

Sama tuttavani kertoi myös, että loppujen lopuksi mediakonsernien huipulla on yllättävän pienet piirit, missä asioita voidaan ohjailla, jos tarvetta sellaiseen ilmenee.

Että sellaista. Ja näin siis sisäpiirihuhu. Tiedän, että tämä näyttää nyt sellaselta "katkeroituneen persun mielikuvitukselliselta salaliittoteorialta", mutta tarina ei ole minun ja luotan ystävääni.

Analyysia

Takavuosina 90-luvulla Väyrynen valitteli, että häntä vastaan käytiin ”mediapeliä”. Tällä kertaa mediapeli näyttää pelaavan Väykän pussiin, mutta vain 1. kierroksella.

No, ensimmäiseen vaalipäivään on aikaa viikko, Soinin kannatus heiluu 9%:n tuntumassa, eli median kampanja näyttää onnistuneen. Näin meitä taas viedään.

Haaviston kohdallahan tilanne on selkeä: Haavisto 2. kierroksella olisi varma niitti sille, että keskustalaiset ja perussuomalaiset, sekä monet demarit äänestäisivät Niinistöä, ja hän voittaisi, mutta kuulemma kulissien takana Väyrystä pidetään vielä varmempana niittinä Niinistön voitolle. Sen verta ilkeää, mutta totuudenmukaista lokaa, on kuulemma jemmassa.

Itsekin voisin äänestää Väyrystä 2. kierroksella, mutta jos vastassa on Haavisto, jään kotiin. Tai menen kiusallani ja protestina piirtämään numeron 3 lappuun myös toisella kierroksella.

Niinistön äänestäminen on minulle yhtä mahdotonta kuin Haaviston äänestäminen.

--------------------
--------
----

P.S. Saksalaisen kaasuyhtiö Linden toimitusjohtaja Wolfgang Reitzle on julkisesti kertonut mielipiteensä euron kriisistä. Spiegel-lehden haastattelussa Reitzle sanoo, että ”jos kriisimaiden kurinpito ei toimi, Saksan täytyy lähteä eurosta”. Vaihtoehtona Reitzle tarjoaa D-markkaa tai pohjoista euroa.

Saksalaisen teollisuusyhtymä BDI:n entinen johtaja Hans-Olaf Henkel arvelee muidenkin ylempien johtajien olevan salaa Reitzlen kanssa samaa mieltä. Henkel on kuullut vastaavia mielipiteitä Saksan tilanteesta ”jo pitkän aikaa”. Linden toimitusjohtaja ei tule olemaan ”viimeinen henkilö, joka julkisesti kertoo ajatuksiaan yhteisvaluutan vaihtoehdoista”, Henkel sanoi Handelsblattin haastattelussa.

Euraasian unionin nousu – Kun Saksa kääntyy itään?

Monilta jäi varmaan viime viikon perjantaina huomaamatta nämä uutiset, joissa kerrotaan siitä, miten Venäjä, Kazakstan ja Valko-Venäjä ovat solmineet sopimuksen Euraasian unionista – EU:n mallin mukaisesta taloudellisesta liitosta, joka tähtää tulevaisuudessa taloudelliseen ja poliittiseen integraatioon  entisten IVY-maiden alueella ja laajemminkin.

Tämä on mielestäni taloudellisesti ja geopoliittisesti erittäin merkittävä uutinen ja ansaitsee laajempaa huomiota, joten olkaapa hyvä (Russia Today:n artikkelit hieman lyhennettynä ja vapaasti käännettynä):
-----------------------------------------------------


http://rt.com/politics/eurasian-union-moscow-meeting-631/

”Sillä välin kun Eurooppa on murtumassa hallitsemattoman velkataakkansa alle, Venäjä on voimallisesti edistämässä uutta euraasialaista talousliittoa entisten neuvostokansojen kesken, voittaakseen näkyvissä olevan maailmanlaajuisen talouskriisin.

Perjantaina allekirjoitettiin perustamissopimus Euraasian Taloudellisesta Unionista – uudesta kokonaisuudesta jolla edistetään myöhempää yhteistyötä Aasian ja Tyynenmeren alueen kanssa ja myös turvataan sen jäseniä laajenevalta talouskriisiltä.

Euraasian taloudellisen unionin on tarkoitus luoda uusi markkina-alue yhtenäisellä lainsäädännöllä, pääoman ja inhimillisten resurssien sekä palvelujen vapaasti liikkuva virta.

Jälkineuvostolaisen alueen tulevaisuuden syvemmän yhteistyön koneisto käynnistetään tänään. Moskova odottaa, että muut maat seuraavat perässä, erityisesti kriisin repimää Ukrainaa odotetaan unioniin

“Me haluaisimme herättää tämän mitä tärkeimmän projektin henkiin.  Koska vuonna 2004 Ukrainan parlamentti vahvisti suunnitelman yhtenäisen taloudellisen vyöhykkeen perustamisesta [Venäjän kanssa], olen varma että maani olisi selvinnyt talouskriisistä helpommin ja taloutemme olisi eri tolalla nyt”, arvelee Valeri Konovaljuk, Ukrainalainen Alueiden puolueen kansanedustaja.”

http://rt.com/politics/eurasian-union-putin-economic-655/

“Euraasian Unioni: Vaihe 1


Kolme tulliliiton [Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin viime kesänä solmima] jäsenmaiden johtajaa ovat solmineet sopimuksen syvemmästä yhteistyöstä. Politiikantutkija Igor Panarin uskoo, että Marraskuun 18. päivä 2011 merkitsee Euraasian Unionin alkua.

“Olen iloinen, että Euraasian Unionin idea, jonka Vladimir Putin nosti esiin Lokakuun 3. 2011, on nopeasti muodostumassa todellisuudeksi.  Vain kaksi viikkoa myöhemmin, Lokakuun 18. 2011, IVY-maat perustivat vapaakauppa-alueen, ja vain kuukautta myöhemmin, Marraskuun 18., Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin presidentit allekirjoittivat julistuksen Euraasian taloudellisesta integraatiosta. Se on niin sanottu ”tiekartta”, yhdentymisprosessille, jonka lopullisena päämääränä on Euraasian Taloudellisen Unionin perustaminen.

Maat ovat tehneet ennennäkemättömän päätöksen luoda Euraasian Taloudellinen Komissio, ylikansallinen elin joka on vastuussa integraatioprosessista. Siitä on tulossa ensimmäinen ylikansallinen elin [IVY-alueella] sitten SNTL:n romahduksen, ja se tulee hiljalleen ottamaan valtuuksia jokaiselta [jäsen] maalta. Tämä tarkoittaa että pian meillä, aivan kuten eurooppalaisillakin, tulee olemaan virkamiehiä tekemässä vastaavia töitä kuin EU-komissaarit, mikä varmaan miellyttää Brysseliä. Vuosikymmenen mittainen kokemus Euroopan integraatiosta on tärkeää meille, aivan yhtä paljon kuin Neuvosto-aikakauden positiiviset saavutukset historiassa. ---

Itse asiassa olemme todistamassa Euraasian Unionin, WTO:n periaatteiden ja sääntöjen mukaista yhtenäisen taloudellisen alueen, perustamista. Tämä avaa merkittäviä mahdollisuuksia Ukrainan mukaantulolle tähän EU-2:een. Ukraina selitti kieltäytymistään tulliliittoon liittymisestä sanomalla, että se olisi vastoin WTO:n sääntöjä. Tämän vuoksi Ukrainan mukaantulomahdollisuus EU-2:een tulee kasvamaan Moskovan huippukokouksen jälkeen. Olisi hyvä nähdä Ukrainan liittyvän yhteiseen talousalueeseen jo niinkin pian kuin vuoden 2012 lopulla. ---

Tulliliitto, jonka muodostavat Valko-Venäjä, Kazakstan ja Venäjä, on jo voimassa. Työtä tehdään tällä hetkellä kauppamekanismien ja lainsäädännöllisten puitteiden parantamiseksi unionin sisällä. Tässä on edistytty: Kaupan kokonaisarvo maiden välillä kasvoi 40 prosenttia ensimmäisen kuuden kuukauden aikana vuonna 2011.”

http://rt.com/politics/eurasian-union-russia-political-635/

“Euraasian Unioni – Palasia vanhasta blokista

Euraasian Unionin luominen on julkilausuma Moskovan maailmanlaajuisista pyrkimyksistä, voimakas liike ylikansallisen liiton luomiseksi ja Neuvostoliiton lopun jälkeen rakennetun yksinapaisen maailman tasapainottamiseksi.

Pääministeri  Vladimir Putin haluaa oikeuttaa poliittisen päätöksensä pyrkiä kolmannelle kaudelle, tuomalla esiin toteutumassa olevan todella maailmanlaajuisen agendan, myöntää kansainvälisten suhteiden analyytikko Aleksandr Selivanov.

“Se lähettää selvän viestin muulle maailmalle ja lännelle, että Venäjä on kiinnostunut nostamaan taloudellisia intressejään kansalliselta tasolta ylikansalliselle tasolle, aloittamalla rakentamaan omaa, Euroopan Unionin kaltaista projektia, mutta ottaen oppia sen tekemistä toimista”, pohtii Selivanov. ---

Puhuttaessa uudesta taloudellisesta liitosta, josta mahdollisesti tulee vastapaino EU:n taloudelliselle painoarvolle, poliitinen analyytikko Aleksey Pushkov sanoo, että  “EU:n taloudellinen painoarvo on joltisenkin vahingoittunut kriisissä”, eikä todennäköisesti toivu näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.

“Minusta sillä ei ole mitään tekemistä Euroopan Unionin kanssa. Tämä on itsenäinen taloudellinen unioni jälkineuvostolaisella alueella, missä ihmiset tuntevat toisensa, ovat tottuneet toisiinsa ja tottuneet elämään yhteisellä talousalueella. Tavallaan tämä on niiden suhteiden uudelleenrakentamista, jotka vaurioituivat Neuvostoliiton kaatuessa”, Pushkov sanoo.

Putin on jo koskettanut aihetta, sanoen että jo nyt käydään keskusteluja ministeritasolla kolmen maan kesken koskien viisumihallinnon poistoa tai ainakin sen keventämistä, Selivanov muistuttaa.

“Venäjän näkemys on se, että maailma on tulossa talouskriisin toisen vaiheen läpi ja Venäjän vastaus kriisille on myös uuden taloudellisen liiton rakentaminen, ja että Venäjä todella haluaa tulla yhdeksi mailman taloudellisista navoista, moninapaisuuden periaatteen mukaisesti,” ilmaisee analyytikko.

“Uuden valuutan perustaminen tai uuden yhteisvaluutan tuominen Euraasialaiselle projektille tulee olemaan suuri askel Venäjälle,” hän sanoo.

Venäjän ensimmäinen varapääministeri Igor Shuvalov sanoi Torstaina, että on liian aikaista sanoa, tuleeko unionilla olemaan poliittista agendaa, mutta venäläisten virkamiesten ilmaisemat toiveet kertovat, että se tulee muuttumaan poliittiseksi liitoksi.

“Venäjä todella haluaa todistaa, että jälkineuvostolainen alue on todellakin sen etuoikeutettujen intressien vyöhyke,” väittää Aleksandr Selivanov.

Aloitetaan taloudellisella agendalla ja siirrytään kohti poliittista, kuten EU aikoinaan teki, on hyvä tapa mennä eteenpäin, ja “kunhan liittolaiset huomaavat, että tämä unioni on toimiva, niin myös sen poliitinen elämä tulee myös olemaan menestys,” Aleksandr Selivanov päättelee.

Integraatio palvelee aina vahvojen maiden etuja, joten Venäjä ja sen naapurit [Valko-Venäjä ja Kazakstan], jotka ovat suunilleen samalla kehitystasolla, tulevat varmasti hyötymään, uskoo Igor Khokhlov Maailman talouden ja kansainvälisten suhteiden instituutista.

“Venäjä tulee olemaan Unionin johtaja, ottaen huomioon sen alueen, väestömäärän ja raaka-aineet,” hän sanoo.

“Venäjä, Kazakstan ja Valko-Venäjä voivat tulla eräänlaiseksi sillaksi Aasian ja Euroopan nopeasti kehittyvien alueiden välille johtuen tämän integraation voimasta.”

http://rt.com/politics/russia-kazakhstan-belarus-eurasian-union-647/

”Pieni askel Venäjälle, mutta valtava harppaus Euraasian Unionille”

Kun muste on vielä kosteaa Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin perjantaina solmimissa uusissa taloudellista integraatiota koskevissa sopimuksissa, tarkkailijat analysoivat, millaista roolia Euraasian Unioni tulee esittämään globaalilla näyttämöllä.

Julistus tekee tietä integraatioprosessin seuraavalle vaiheelle – Yhteistalousalueelle (CES), joka perustuu Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöihin ja periaatteisiin. Unioni tulee olemaan avoin uusille jäsenille jokaisessa sen kehitysvaiheessa.

Allekirjoittamalla ‘Julistuksen Euraasian Taloudellisesta Integraatiosta’ ja 'Sopimuksen Euraasian Taloudellisesta Komiteasta’, Venäjä on valmistautunut siirtymään kohti suurempaa integraatiota Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa ennen vuotta 2015, kuten aiemmin on suunniteltu, mutta ei tule ”pakottamaan prosessia”, kertoi presidentti Dimitri Medvedev lehdistötilaisuudessa, joka järjestettiin hänen tavattuaan presidentit Aleksandr Lukashenkon ja Nursultan Nazarbajevin.

"Jos on mahdollista, tulemme etenemään nopeammin," hän sanoi. "Me emme juokse junan edelle…mutta pitää olla mahdollisuus, että nopeutamme prosessia”.

Samaan aikaan Medvedev sanoi, ettei hän pelkää että Euraasian Unioni kohtaisi samanlaisia ongelmia kuin Euroopan Unioni, joka on juuri nyt potentiaalisen romahduksen uhkaamana, johtuen hallitsevasta velkakriisistä.

"Minulla ei ole minkäänlaisia pelkoja," hän sanoi. "Meidän tulee toimia tarkasti ja ottaa opiksi Euroopan Unionin kokemuksista.”

Medvedev sanoi, käyttäen värikästä kieltä, että Euroopan Unionia muodostettaessa Bryssel osti “sian säkissä.” Venäjä on ottanut oppia noista virheistä, ja on asteittain järjestelemässä unionia sellaisten maiden kesken, joilla on paljon yhtäläisyyksiä.

"Me tunnemme ne, ketkä ovat liittymässä kanssamme integraatiossa,” hän sanoi. ”Nämä kolme maata jakavat yhteisen historian, yhteisen menneisyyden, ja tänään me olemme muotoilemassa yhteistä taloutta.”

“Emme ole aloittamassa yhdentymisprosessia eri tasoilta, vaan pikemminkin samanlaisista lähtökohdista,” hän selitti.

Venäjän johtaja mainitsi myös muiden potentiaalisten Euraasian Unionin jäsenmaiden yhdentymisprosessin.

"Olemme avoimia, mutta tämä ei tarkoita, että mikä tahansa maa voi liittyä meihin heti huomenna,” hän sanoi. ”Jokaisella maalla pitäisi olla selkeä visio liittymisestä, samalla kun ne täyttävät tietyt edellytykset, jotta estettäisiin negatiiviset vaikutukset sekä Unionille että jäsenehdokasmaan taloudelle.”

Puhuttaessa Euraasian Unionin mahdollisista hyödyistä, Kirill Koktysh, Moskovan valtionyliopiston kansainvälisen politiikan apulaisprofessori sanoi, että Euraasian Unioni tulee toimimaan siltana Euroopan Unionin ja Aasian välillä.

“Euraasian Unionin luominen tulee antamaan sykäyksen Euroopan Unionille, joka saa näin maasillan Kiinaan ja muille nouseville Aasian markkinoille”, Koktysh sanoi Russia Todaylle.

”Tällä on myös se vaikutus, että se tarjoaa halvempia tuotteita Kiinasta, joka on erityisen tärkeää tässä ratkaisevassa globalisaation historian tienhaarassa, kun EU kohtaa perustavanlaatuisia, sen olemassaoloa uhkaavia haasteita.”

Toisaalla Boris Makarenko, Poliittisten teknologioiden keskuksen puheenjohtaja sanoi, että puhuttaessa Euraasian Unionin tulevaisuuden haasteista, kyse on siitä kuin yritettäisiin ennustaa muutoksia, joita vastasyntynyt lapsi saattaisi saada vanhuutensa sairauksissa.

RT:n haastattelussa Makarenko sanoi, että kun Euroopan Unioni oli muodostumisensa ensimmäisissä vaiheissa, kukaan ei tiennyt nykyisten ongelmien mahdollisuudesta. Tämänpäiväisen sopimuksen solmiminen on siten tärkeä askel, mutta se on vain alku.

Makarenko osoitti muutamia eroja EU:n ja Euraasian Unionin välillä.

“[Euraasian Unionin] rakenne on hyvin erilainen kuin EU:n, koska Venäjä on absoluuttisessa johtoasemassa, kun taas EU:ssa, jossa Saksa on vahva, mutta ei täysin jätä varjoonsa muita jäsenmaita,” hän sanoi. ”Joten on helpompaa ylittää vastaantulevia ongelmia Venäjän johtavan roolin avulla.” ---

Kannattaa lukea myös:

http://rt.com/news/eurasian-union-eu-better-667/

“Euraasian Unioni: Suurempi kuin EU, mutta ei uusi SNTL

Kolme entistä neuvostotasavaltaa on aloittanut uuden alueellisen yhdentymisprojektin, ja ainakin kaksi muuta on aikeissa liittyä mukaan. Kriitikot syyttävät Moskovaa Neuvostoliiton uudelleenrakentamisesta, mutta projektin arkkitehdit sanovat, että päämääränä on luoda parempi versio EU:sta. ---

[EEU-maat] ripustautuvat toisiinsa ensisijassa taloudellisten syiden takia. Kyseessä on unioni niiden markkinoiden, liike-elämän ja työvoiman suojelemisesta ulkomaiselta kilpailulta. Mutta poliittisella tasolla osallistujilla ei ole intoa luopua suvereenisuudestaan. [Lisää ylläolevasta linkistä]”

----------------------

Eli tilanne on se, että nimitettiin sitä sitten Euraasian Unioniksi tai ”Uudeksi Neuvostoliitoksi”, entiset IVY-maat ovat muodostamassa taloudellista liittoa, jolla on tavoitteena edetä EU:n tavoin myös rahaliitoksi ja poliittiseksi liitoksi.

Tämä tapahtuu samaan aikaan kun USA:n vaikutusvalta ja asema on koko ajan enemmän ja enemmän rapautumassa, ja nykyisenkaltainen EU tärisee liitoksistaan.

EU:n kohtalo - Saksa  ja Itä-Eurooppa osaksi Euraasian Unionia?

Mitä tämä merkitsee geopoliittisesti? Olen useaan otteeseen maalaillut skenaarioissani vaihtoehtoa, jossa EU nykyisellään hajoaa ja Saksa sekä Itä-Euroopan maat ajautuvat liittoon Venäjän kanssa.

Nykyinen taloudellinen tilanne on kohtalokas uhka Saksalle, jonka teollisuuden viennistä yli 70% on EU-alueelle. Talouden ja kysynnän romahtaessa Saksalla on kaksi vaihtoehtoa: Joko alkaa kannattamaan eurobondeja ja EKP:n setelipainorahoitusta sekä seuraavaa inflaatiota, jottei sen asiakkat ajautuisi maksykyvyttömyyteen ja lamaan, tai alkaa etsiä kuumeisesti uusia, laajempia markkinoita.

Tällä hetkellä kaikkien Euroopan AAA-luokiteltujen maiden - myös Saksan - 10-vuotisten velkakirjojen korot ovat nousussa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että yhden mahdollisen tulkinnan mukaan sijoittajat alkavat jo hinnoitella Saksan viennin takkuamista Saksan lainoihin. Toinen vaihtoehto on, että hinnoiteltavan oli jo Euroalueen hajoaminen.

Ensimmäiset vakavat merkit Saksan vientikoneen yskimisestä ovat jo nähtävillä. Saksalla ei ole oikeasti muita vaihtoehtoja kuin suistua itse lamaan muun Euroopan mukana tai myydä tuotteitaan muualle maailmaan jotain korvausta vastaan. Tuo korvaus voi olla vaikka juaneissa - tai ruplissa.

Saksalla ei ole massiivisen vientisektorin kanssa muita vaihtoehtoja kuin jatkaa vientiä tai joutua tilanteeseen, jossa Saksan oma talous humpsahtaa todella syvälle viennin pysähtyessä. Vientikoneen tökkimisestä on jo vakavia merkkejä ja saksalaisen vientiteollisuuden tökkiminen on vaikutuksiltaan saksalaisille samanlainen kuin suomalaisen vientiteollisuuden tökkiminen suomalaisille.

Mikä siis lääkkeeksi? Kuvitellaanpa, että talouskriisi etenee – kuten olen ennustellut – geopoliittiseksi ja sotilaalliseksi kriisiksi. Miten käy Venäjän ja Euraasian talousunionin maiden taloudelle tilanteessa, jossa öljyn ja kaasun hinta nousee esim. Lähi-idän levottomuuksien takia lamasta huolimatta? No, ne porskuttavat. Mitä ne tekevät rahoillaan? -Voivat tarjota isot markkinat Saksan teollisuudelle.

Loppuskenaario voisi sitten mennä, kuten olen aiemmin vähän maalaillutkin. Eli EU:n hajotessa, jos niin käy ja jos hajoaminen tapahtuu todellakin Rein-Alpit-Balkan –akselilla, Keski- ja Itä-Euroopan maat joutunevat hakemaan taloudellista ja strategista yhteistyökumppania Euraasian Unionista…

Näyttääkö Eurooppa tältä 2020-luvulla?

Lama ja Geopoliittinen ilmastonmuutos - Suursota ja unionijärjestelmät

Minulla on oma geopoliittinen skenaario, jota aloin laatia 2005 tienoilla, ja jota olen päivitellyt siitä asti. Uskallan väittää, että edessämme on jotain paljon pahempaa kuin mitä talousasiantuntijat julkisesti povaavat. Kyse ei ole vain taloudesta, vaan muutosten valtavuuden puolesta samanlaisesta kriisiajasta, kuin mitä kehitys 1929-31 alkaneesta lamasta toisen maailmansodan loppuun eli vuoteen 1945 asti, sekä Neuvostoliiton romahdus 1991 ja sitä seuranneet tapahtumat kaikkine muutoksineen edustivat.

Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että USA:n talous ja sitä myötä sen supervalta-asema romahtaa kun eurokriisi iskee kunnolla ensi keväänä päälle. Pidän EMU:n hajoamista vuoteen 2013 loppuun mennessä lähes varmana. Ja kun Lähi-idässä alkaa isompi sota, seuraa näistä kolmesta päätapahtumasta väistämättä todella iso geopoliittinen ilmastonmuutos.

Isoja muutoksia on tulossa, näillä näkymin ainakin seuraavat asiat ovat näköpiirissä lähivuosina ja ensi vuosikymmenen alkuun mentäessä:

-EMU:n hajoaminen; Joko kriisimaat (ja Ranska) erovat, tai Saksa ja sen taloudesta riippuvaiset maat eroavat.

-NATO:n muuttuminen paperitiikeriksi USA:n sotilaallisen kyvyn romahtaessa. USA menettää kyvyn ja halun puuttua voimakkaasti sotilaallisesti tilanteeseen, jos Euroopassa tulee sota.

-Radikaalien islamistiliikkeiden valtaannousu useimmissa arabimaissa, varsinkin Pohjois-Afrikassa (Libyasta Marokkoon).

-Putinin unelmoiman Euraasian Unionin muodostuminen (”Uusi Neuvostoliitto markkinatalousversiona”), mukaan lukien sen sotilaallisen ulottuvuuden eli CSTO:n (Collective Security Treaty Organization) voimakas kehittyminen.

-Suursota Lähi-idässä ja sen leviäminen NATO-Venäjä konfliktiksi Pohjois- ja Itä-Euroopassa tilanteen Venäjälle tarjoaman mahdollisuuden sekä mm. Venäjän Lähi-idässä tekemien sotilasliittojen vuoksi. Suomi jää jalkoihin kun Venäjä tavoittelee kohteita Pohjois-Norjassa.

-Saksa on taloudellisista ja syistä ja Venäjän sotilaallisen vallan vuoksi pakotettu liittoutumaan Venäjän kanssa. Keski- ja Itä-Euroopan maat joutuvat mukaan joko hyvällä tai pahalla (Johtaa mahdollisesti laajentuneeseen Euraasian Unioniin?)

-Itä-Aasian Unionin muodostuminen kun Japanin mentyä USA:n perässä vararikkoon se on pakotettu liittoutumaan Kiinan kanssa. Taiwan, Korea, ja muita maita liittyy siihen.

-Pohjois-Amerikan Unionin muodostuminen. Romahtanut USA joutuu menemään talous- ja rahaliittoon Kanadan ja Meksikon kanssa. Dollari on mennyttä.

-Muut unionit: Afrikan, Etelä-Amerikan (Mercosur), Väli-Amerikan ja Karibian alueen (ALBA), Etelä-Aasian ja Kaakkois-Aasian sekä Oseanian unionit muodostuvat USA:n ja Euroopan ylivallan kaaduttua. Yhteensä 9, mahdollisesti 10 unionia, jos Lähi-idän maat saavat sellaisen aikaiseksi (Persianlahden mailla rahaliittohanke).

USA:lle käy todella huonosti. Se menettää supervalta-asemansa, ylivoimaisen sotilaallisen mahtinsa, ja taantuu alueelliseksi suurvallaksi, sekä joutuu osaksi Pohjois-Amerikan unionia. USA joutuu säästösyistä vetämään suuren osan laivastostaan telakoille ja satamiin. Dollari on mennyttä, ja uusi valuutta on paljon heikompi. Amerikan lama tulee olemaan pitkä ja syvä, kuin yhdistelmä 30-luvun lamaa ja Venäjän olosuhteita NL:n romahduksen jälkeen. Kuten Venäjällä meni koko 90-luku, saadaan uutta nousua Pohjois-Amerikassa odottaa mahdollisesti jopa vuosikymmenen loppupuolelle asti.

Lähi-Idän sota ja sen leviäminen

Jos ja kun NATO joutuu yhdeksi osapuoleksi Lähi-idässä näköpiirissä olevassa sodassa, niin se leviää Pohjois-Eurooppaan. Erityisesti näin tulee käymään, jos kyseinen sota alkaa USA:n talouden romahdettua. Tällä hetkellä sellaisen arvellaan tapahtuvan joko ensi vuoden (2012) alkupuolella, romahtavan eurotalouden perässä, tai viimeistään 2013.

Muodollinen syy sodan leviämiseen on Venäjän, Iranin ja Syyrian vuonna 2006 tekemä osittain salainen liittosopimus. Virallisesti se on vain Iranin ja Syyrian puolustusliitto, mutta Israelin tiedustelun vuotaman tiedon mukaan Venäjä antoi näille maille salaiset turvatakuut, että jos jokin vieras valtio tai NATO hyökkäisi jomman kumman kimppuun, Venäjä tulee apuun. Käytännössä tilanne eli Venäjälle avautunut toimintaikkuna – mahdollisuus ottaa takaisin NL:n romahduksen myötä menetetyt asemat – lienee varsinainen ja jo riittävä syy.

Suomen asema

Jos siis NATO on sodan osapuoli Lähi-idässä, sota leviää välittömästi Pohjois-Eurooppaan. Venäjä ei suinkaan lähetä joukkojaan etelään, vaan varmistaa ensin sivustansa. NATO:n ollessa lähinnä vitsi voidaan Baltia ottaa helposti haltuun. Venäjän päätähtäin on kuitenkin Pohjois-Norjassa ja Atlantin rannikolla. Suomi tulee jäämään jalkoihin, ellemme muuta ulkopolitiikan suuntaa ajoissa.

Suomi ei itsessään kiinnosta Venäjää paljoakaan ja strategisesti olemme lähinnä puskurialueen roolissa. Moderni sodankäynti ja sen tekniikka edellyttävät kuitenkin, varsinkin ison kriisin tullen, vähintään 400 km suojavyohykettä (ilmatilaa) Kuolan niemimaan ja Pietarin alueen strategisesti elintärkeiden kohteiden ympärille.

Ilma- ja ohjuspuolustus pitää teknologian asettamien haasteiden vuoksi työntää mahdollisimman eteen. Tämä tarkoittaa sitä, että Venäjälle on strateginen välttämättömyys isossa konfliktissa saada puskurivyöhykkeen raja vähintään suunilleen Lofootit-Luulaja-linjalle, sekä etelässä Ahvenanmaa-Kaliningrad –linjalle, ja tukikohtia Norjassa sekä Baltian länsirannikolla. Käytännössä parasta olisi saada haltuun koko Norjan länsirannikko, sekä Tanskan salmet. Kaasuputken turvaaminen edellyttää ainakin Gotlanin ja Bornholmin varmistamista. Kaikki tämä voi hyvinkin onnistua, NATOn heikkous huomioiden USA:n sotilaallisen kyvyn romahdettua, ja Saksan pysytellessä vähintäänkin sivussa omien taloudellisten intressiensä pakottamana (Ks. alempaa).

Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa siis Suomen osalta vähintäänkin turvattua läpikulkua ja huoltoa Pohjois-Suomen läpi. Lisäksi Suomi kokee vähintäänkin voimakkaan pula-ajan, kun tuonti lännestä on kriisin takia poikki.

Venäjä ei muuten tarvitsisi Suomea oikein mihinkään, mutta Suomi on ikävästi välissä, ja siksi se tarvitsee ilmatilaamme ja Pohjois-Suomen liikenneverkkoa. Yleinen virheargumentti näissä jutuissa kuuluu: "Mutta miksi ihmeessä Venäjä hyökkäisi Suomeen?!". Ei Venäjä hyökkää ison konfliktin tullen "Suomeen", vaan Venäjän katse on Atlantin rannikolla ja Tanskan salmissa. Sen intressit Suomessa olisivat vain välillisiä.

Edellä mainitusta syystä johtuen Suomella olisi teoriassa hyvätkin mahdollisuudet välttää joutumasta yliajetuksi, mutta poliittisen johtomme typeryydellä ei näytä olevan oikein rajaa. Auta armias jos vievät maamme NATOon, silloin Venäjällä on tarve iskeä tänne kovemminkin. Tätä eivät jotkut näytä tajuavan, vaan näyttävät innokkaasti kuolaavan NATOon eli jonottavan lippuja Titanicin matkalle.

Saksan ja Euroopan asema

Saksan tilanne on mielenkiintoinen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että EMU tulee hajoamaan, oman arvioni mukaan 2013 tienoilla, siihen kun Saksa saa tarpeekseen ja ottaa oman valuutan käyttöön. Samaan aikaan päällä on valtava lama ja USA:n talouden romahdus. Tässä tilanteessa ainoastaan ideologinen paine enää pitää Saksaa mukana EU:ssa, sillä ydinvoimasta luopumispäätöksen jälkeen, kun energiantuotantokapasiteettia korvataan kaasuvoimaloilla eli Venäjän kaasulla, Saksa on täysin energiariippuvainen Venäjästä. Sama tilanne alkaa olla raaka-aineiden suhteen. Tämä koskee koko Itä-Eurooppaa.

Jos Lähi-idän sota sulkee Persianlahden, öljyn tuonti sieltä pienenee kymmenesosaan nykyisestä, Eurooppa ei saa öljyä ja kaasua muualta kuin Pohjois-Atlantilta ja Venäjältä. Kun Pohjanmeri on ehtymässä, niin jos ja kun Venäjä ottaa sotilaallisesti haltuunsa Pohjois-Norjan kaasukentät, Venäjällä on Euroopasta ja Saksasta totaalinen ns. palliote. Se voi sanella hinnat. Jo nyt se myy kavereilleen öljyä ja kaasua alennuksilla. Vihollisilleen se ei sodan tullen tietenkään myy mitään.

Etelä-Euroopan maat ja Ranska saavat vähän öljyä ja kaasua Pohjois-Afrikasta, mutta niiden talous on totaalisen kuralla, ja Pohjois-Afrikassa riehuu sisällissodat sekä Al-Qaida. Ainoastaan britit pärjäävät jossain määrin yksin saarellaan, talous totaalisen kuralla, mutta huomattavan asevoiman ja omat, tosin niukoiksi käyvät, öljy- sekä kaasuvarannot pitävät sen niin sanotusti pinnalla (Liuskekaasuvarannot tosin suuret, lisää alempana).

Taloustilanne tulee menemään niin pahaksi, että Saksan katsoo käytännössä sijoituksensa Etelä-Euroopassa menetetyiksi. Samaan aikaan sillä ei tule olemaan muuta vaihtoehtoa kuin erota EU:sta ja liittoutua Venäjän kanssa, estääkseen oman teollisuutensa ja talouselämänsä totaalisen romahduksen.

Puolan valtavat liuskekaasuvarannot ja energiapoliittinen sodanjulistus

Pohjois-Pohjanmaan maakuntalehti Kalevan artikkeli Puolan liuskekaasuvarannoista (lauantaina 15. lokakuuta 2011) oli paitsi erittäin mielenkiintoinen, sisälsi myös eräitä erittäin oleellisia tietoja. ”Puolalla on Yhdysvaltain energiahallinnon EIA:n tuoreen raportin mukaan Euroopan suurimmat tunnetut liuskekaasuvarannot.. […] ..5,3 biljoonaa kuutiometriä, mikä on tuplasti enemmän kuin esimerkiksi Norjan todennetut maakaasuesiintymät”. Eikä Puola ole ainoa, myös Briteillä, Saksalla, Ranskalla Tanskalla ja Ruotsillakin on. Puolassa suunnitelmat esiintymien hyödyntämisestä ovat kuitenkin pisimmällä.

Se, mikä jäi soimaan takaraivoon kuin tulevan sodan tykkien jyske olivat kuitenkin Puolan ulkoministeriön talousosaston yksikönjohtaja Stanislaw Ciosin sanat: ”Euroopan koko geopoliittinen asetelma saattaa tämän seurauksena muuttua. Riippuvuus nykyisistä kaasuntuottajista tulee vähenemään dramaattisesti”. Ja: ”Uskomme, että kaupallinen tuotanto saadaan käyntiin vuonna 2014”.

Kuten varmaan on selvää, niin Venäjän on lähes pakko tehdä jotain viimeistään 2014 estääkseen oman strategisen asemansa ja merkityksensä romahtamisen Saksan sekä Keski-Euroopan suhteen, tai sen ”kultainen mahdollisuus” nousta uudestaan supervallaksi voi olla mennyttä. Kuinkahan moni tajusi, että byrokraatti Cios lausui sodanjulistuksen?

Puolalaisten suunnitelmien vuosi 2014 on merkittävä sattuma siksikin, että päivitin uudelleen syyskuussa oman ennusteeni, että nykykehityksen jatkuessa maailma näkee suursodan viimeistään 2015 tienoilla. Vielä joku vuosi sitten, ja aina viime kevääseen asti, arvioin suursodan uhan kasvavan vasta vuosien 2015-2020 välillä.

Kirkko hajoaa, ja se on tervettä se

On mielenkiintoista seurata käsiin räjähtävää Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon hajoamista.

Kyllä, puhun hajoamisesta. Tie, jossa tasapainoillaan liberalisaatiopaineiden ja konservatiivisen, Raamattu-uskovaisuuden välillä on, loppumassa.

Kirkolla on kaksi vaihtoehtoa:

A) Kirkko hyväksyy homoliitot, jolloin konservatiivit hylkäävät kirkon. Kirkon jäsenmäärä tipahtaa nopeasti noin 400 000 ihmisellä, ja jatkuu tippuen 2020 mennessä noin 60%:iin suomalaisista. Kirkko menettää -25% verotuloistaan, ja kaksi kolmasosaa henkilökunnastaan, sillä valtaosa papistosta on herätysliiketaustaisia Raamattu-konservatiiveja. Jäljelle jää ultra-liberaali, deismiin kallistuva valtiokirkko, eräänlainen maallistunut mutta hengellistä teeskentelevä uskonnollinen "KELA". Kirkko menttää noin 2/3 henkilökunnastaan, mm. papistosta, koska enemmistö heistä on Raamattu-konservatiivisia herätysliikeaktiiveja. Kirkon saama osuus yhteisöverosta pienenee, sillä siitä aletaan jakaa muillekin uskontokunnille.

TAI:

B) Kirkko ei hyväksy homoliittoja, jolloin liberaalit ja maallistuneet hylkäävät kirkon. Välitön jäsenmäärätipahdus on nykyisen buumin jälkeen noin 100 000 ihmistä, jatkuen voimakkaasti, jäsenmäärän ollessa vuoden 2020 tienoilla noin enää noin 30-40% suomalaisista. Jäseniksi jäävät vain ne, joita motivoi henkilökohtainen, konservatiivispainotteinen kristillinen usko. Tulee luultavasti kirkon ja valtion totaaliero, ja yhteisövero-osuuden menetys, jolloin kirkko joutuu alkaa perimään jäsenmaksuja tai palvelumaksuja. Kirkon yhteiskunnallinen aktiivisuus vähenee, palkallisen henkilöstön määrä tippuu rajusti ja toiminta jää enemmän vapaaehtoistyövoiman varaan.

Uskon vaihtoehtoon A. Nimittäin kirkko nykyisellään raskaana laitoksena ei enää toimi Pyhällä Hengellä, vaan rahalla, ja se on mieluummin valmis huoraamaan periaatteistaan eli myymään oman sielunsa osuudesta yhteisöverosta kuin pitäisi kiinni uskostaan.

Seuraus on, että viiden vuoden sisällä Suomeen syntyy joukko uusia luterilaisia kirkkoja, Luther-säätiön lisäksi ja Nokia-mission lisäksi, herätysliikkeiden perustaessa uusia omia kirkkojaan. Luther-säätiö ja Nokia-missio ovat kuitenkin määrällisesti pikkupuro, valtiokirkko menettänee heidän myötä vain parituhatta jäsentä.

Toiminnallisesti helpointa lähtö lienee Vanhoillis-lestadiolaisille, koska herätysliike on käytännössä oikeastaan jo pitenpään toiminut puoli-itsenäisenä. 100 000 rauhanyhdistysten jäsentä plus muu mukana kulkeva joukko tekee yhteensä 200 000 - 300 000 ihmisen loven valtiokirkon kylkeen.

Muihin lestadiolaisiin liikkeisiin, Esikoisiin, Rauhan Sanaan ja Uusheräykseen kuuluu yhteensä noin 50 000 jäsentä. Sekin noin tuplasti se määrä, joka tähän mennessä on eronnut homoilta-kohun myötä.

Herännäiset ovat olleet perinteisesti hyvin uskollisia kirkolle, mutta sieltäkin suunnalta on kuulunut äänenpainoja, joiden mukaan lähtö on edessä. Veikaan, että lähtijöitä on kuitenkin suhteellisen vähän, alle 10 000.

Uskollisimmin kirkossa pysynee SLEY. On vaikea kuvitella evankelisten lähtevän joukolla ulos. Luultavasti SLEY pysyy mukana liberalisoituvassa kirkossa, ehkä yksittäisjäseniä lukuun ottamatta.

Kansanlähetyksen osalta olen kuullut jo pari vuotta sitten huhun, että johto olisi päättänyt jo aikaisemmin, että koko herätyliike lähtee kirkosta, jos kirkko hyväksyy homoliitot. Samanlaista ääntä on kuulunut muualtakin ns. viidesläisyydestä ja Suomen Raamattuopiston piirin suunnalta. Tämä tarkoittaisi valtiokirkolle noin 20 000 - 30 000:a menetettyä jäsentä.

Karkeasti arvioiden Raamattu-konservatiiveja, jotka olisivat nostamassa kytkintä homokysymyksen ja/tai naispappeuden takia on noin 400 000 ihmistä. Se tekee noin 10% kirkon jäsenistä ja 8% koko väestöstä.

Valtiokirkko menettää lyhyellä tähtäimellä mieluummin 10% jäsenistä ja pitää maallistuneet idlaajat ja liberaalit sisällä, jos se tarkoittaa, että tulopohja eli jäsenmäärä ei parissa vuosikymmenessä tipu alle 60%:n.

On myös oletettavaa, että valtiokirkko liittyy takaisin Roomalais-katolisen kirkon helmaan.

Seuraus on joka tapauksessa isot skismat ja oppiriidat liberalistisen valtiokirkon ja siitä lähteneiden kristillisten kirkkojen välillä.

Toteutuva vaihtoehto A on hyväksi todelliselle kirkolle, jonka muodostavat (ja ovat tähänkin asti muodostaneet) vain ne ihmiset, joilla on henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen. Pelkkä nimi instituution jäsenluettelossa ei tee kenestäkään kristittyä. Kristuksen seurakunta on uskovien yhteisö. Kristittyjen uloslähtö kirkko-babylonista on tervehdyttävä vaihtoehto.

Venäjä - 2010-luvun eurooppalainen supervalta

Venäjästä tulee 2010-luvulla Euraasian mahtavin geopoliittinen mahti sotilaallisesti ja energiapoliittisesti. Tämä on looginen seuraus kuluvan vuosikymmenen kehityksestä. Tämän muutoksen seuraukset tulevat olemaan muun Euroopan ja maailman kannalta erittäin merkittäviä.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, useampaankin otteeseen.

Tämän aamun Uusi Suomi uutisoi dosentti Alpo Juntusen uuden tutkimuksen julkaisemista:

"Näin Venäjä syö Euroopan valtaa

Euroopan unionin vahvistuminen ei ole Venäjän edun mukaista, sanoo dosentti Alpo Juntunen tuoreessa tutkimuksessaan. Euroopassa Venäjällä ei ole suurvaltakilpailijaa, sillä Euroopan unioni ei ole imperiumi. Juntusen kirja ”Venäjän imperiumin paluu” julkaistiin tänään Helsingissä.

Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen erikoistutkijana työskentelevä Juntunen katsoo, että ilman Yhdysvaltojen tukea EU on sotilaallisesti liian heikko ja heterogeeninen voidakseen olla Venäjän vastustaja tai kilpailija."

Tutkimusta kommentoi Komentajakapteeni Juha-Antero Puistola:

"Venäjän imperiumin paluu

[...]Tiedän, että sieltä täältä poimitut lainaukset antavat vain kalpean aavistuksen tutkimuksen arvosta, mutta mielestäni muutamia dosentti Alpo Juntusen ajatuksia on syytä nostaa esille.[...]

”Tulevaisuudessa Länsi-Euroopan riippuvuus (Venäjän energiasta, JP) lisääntyy kulutuksen kasvaessa ja Pohjanmeren öljyn ja kaasun loppuessa.”, s. 98

”Venäjä ei kätke energia-asettaan. Muiden energian suurtuottajien tavoin se käyttää sitä hyväkseen. Lähivuosina käyttömahdollisuudet paranevat Venäjän saatua valmiiksi pohjoiset, eteläiset ja itäiset energiaväylät. Silloin Venäjällä on käytettävissään välineet, joiden avulla Venäjä voi toteuttaa energiaimperialistista politiikkaansa globaalisti.”, s. 99

”Etelä-Ossetian kriisi osoitti maailman politiikan totuuden. Kriisin kärjistyessä tai kriisiä kärjistettäessä vahva syö heikon.” ”Uuden Venäjän historiassa hyökkäys Georgiaan on ensimmäinen selvästi imperiaalinen operaatio, joka osoittaa, että politiikan näyttämölle on palannut imperiumi, jolle sota on clausewitzilaisittain politiikan jatke.”, s. 131

Lainaan vielä tutkimuksen takakantta:

”Venäjä on yksi globalisaation aikakauden johtavista valtioista ja haluaa parantaa kansainvälistä asemaansa. Tutkimuksessa osoitetaan Venäjän löytäneen itsensä. Kansan tukemana maan johtajat ovat toimineet rationaalisesti ja määrätietoisesti uuden imperiumin rakentamiseksi. Harjoitettu politiikka on ollut Venäjälle menestykseksi, mutta muulle maailmalle ja varsinkin naapureille seuraukset voivat olla yllätyksellisiä ja monitulkintaisia.” "

Niin. Ehkäpä viimeinkin aletaan tajuta, missä ollan menossa ja miksi. Vaikka talouskriisi iskee Venäjäänkin, niin toisin kuin muulle Euroopalle, Venäjän poliittiselle järjestelmälle se on vain palvelus: Kriisi pakottaa hallinnon uudistumaan, samaan aikaan kun keskusjohtoinen järjestelmä takaa sen, ettei valtiojärjestelmä romahda. Päin vastoin: Kriisi antaa Venäjän hallinnolle tilaisuuden uudistua, ja syyn pitää valta entistä tiukemmin yksissä käsissä, mikä entisestää kasvattaa Putinin ja hänen lähipiirinsä valtaa. Kansa saa tietenkin taas kärsiä, mutta niinhän Venäjällä on aina tehty, eli ei uutta maailmassa.

Alussa laittamistani linkeistä voitte lukea tarkemmat perusteluni seuraaville kehitysnäkymille:

- Samoin kuin 30-luvun lama, tämäkin lama, joka johtuu Yhdysvaltain supervalta-aseman ja dollariin nojaavan länsimaisen finanssijärjestelmän pian edessä olevasta romahduksesta, tekee tilaa uudelle levottomuuksien ja epävakauden aikakaudelle maailman historiassa. Lama tulee johtamaan suuriin taloudellisiin, poliittisiin ja geopoliittisiin mullistuksiin.

- Venäjän johto näkee kriisissä valtavan mahdollisuuden taloudelliseen ja sotilaalliseen laajentumiseen, koska Euroopassa vallitsee poliittis-taloudellinen sekasorto ja se on USA:n romahduksen takia sotilaallisen heikkouden tilassa Lisäksi Keski- ja Itä-Eurooppa, mukaan lukien Saksa, ovat energian suhteen täysin riippuvaisia Venäjästä, minkä takia energia-aseen merkitys vain kasvaa kriisin myötä. Näin varsinkin jos Lähi-Idässä sattuisi alkamaan sota, jonka takia öljyn hinta lamasta huolimatta pomppaisi korkealle.

- Kriisin seuraus on sota. Vaikka pelkät taloudelliset realiteetit pakottaisivat Itä-Euroopan maat uudestaan Venäjän valtapiiriin, Venäjän suhteellisen sotilaallisen voiman korostuminen tilanteessa, jossa USA:n mahti on murtunut, takaa Venäjälle "kerran vuosisadassa"-tyylisen tilaisuuden ottaa menettämänsä etupiiri takaisin, korkoineen.

- Baltian maiden NATO-jäsenyys ei suojaa niitä tilanteessa, jossa USA on taloudellisesti romahtanut ja sisäpoliittisesti kaaoksessa. Venäjän isku Baltiaan, sekä mahdollinen Norjan rannikon ja sen öljyvarojen haltuunotto seurauksineen (Euroopan totaalinen energiariippuvuus Venäjästä) tulee johtamaan nykyisenkaltaisen EU:n sekä NATO:n hajoamiseen.

- Euroopassa kriisi saa aikaan suuria muutoksia, mm. EU:n romahduksen ja muuttumisen keskusjohtoiseksi liittovaltioksi, jolla on oma, USA:sta riippumaton puolustus. Itä-Euroopan, ja mahdollisesti jopa Saksan, joutuessa Venäjän valtapiiriin, Länsi-Euroopan maiden on pakko liittoutua Turkin ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa (EU:n Välimeren Unioni-hanke). Uusi EU keskusjohtoisena "Imperiumina" ei siis tule olemaan alueeltaan sama kuin nykyinen EU, ja se elää Venäjän energia- ja sotilasmahdin varjossa.

- Venäjä ja sen valtapiiriin joutuneet maat ovat kuitenkin taloudellisesti riippuvaisia uudesta EU:sta, mikä tasapainottaa uutta Euroopan turvallisuustilannetta.

- Venäjän mahti on kuitenkin väliaikaista, sillä maan pahimmat ongelmat, demografinen kriisi eli väestön vanheneminen ja vähentyminen, sekä sosiaalisen pääoman puute eli kansalaisyhteiskunnan heikkous, tulevat aiheuttamaan sen, että Venäjä taantuu uudestaan, minkä merkit tulevat näkymään viimeistään 2030-luvun lopulla, ellei aikaisemmin; Linkki.


-------------
Ohessa karttakuva, johon olen luonnostellut 2010-luvun muutosten mukanaan tuomaa maantieteellistä valtapiirirajaa Euroopassa energiariippuvuus huomioiden:
Kuva perustuu arviointiin, jossa on otettu huomioon jo olemassaolevat öljyn ja kaasun vientireitit, sekä suunnitellut reitit. Tällä hetkellä Saksa on yli 70%:sti riippuvainen Venäjän kaasusta, Itämeren kaasuputken rakentamisen jälkeen 90%:sti. Lisäksi karttaskenaariossa on otettu huomioon todennäköinen sotilaallinen Baltian ja Norjan (eli käytännössä koko Skandinavian) haltuunnotto, joka sinetöisi Euroopan energiariippuvuuden Venäjästä.

Venäjän nousu johtaa nykyisenkaltaisen EU:n hajoamiseen

Venäjä on muutoksessa. Siitä on tulossa taas vakavasti otettava tekijä isojen poikien geopoliittisessa valtapelissä. Uusi Venäjä ei ole sama asia kuin entinen Neuvostoliitto, vaan maa on palaamassa juurilleen, jonka ytimen muodostaa venäläinen kulttuuri; ortodoksinen usko, kieli ja venäläinen nationalismi. Yhdessä markkinatalouden kanssa uusi Venäjä muistuttaa tässä mielessä enemmän modernia versiota vanhasta keisarikunnasta, kuin Neuvostoliittoa.

Venäjä on uudistumassa, vahvistumassa ja rikkaampi kuin koskaan. Se aikoo vakaasti palauttaa vanhan vaikutusvaltansa ja hegemoniansa. Maan koko, sijainti ja valtapyrkimykset ovat uhka kaikille sen ympärillä oleville maille, jotka eivät tunnusta sen ylivaltaa. Kyse on geopolitiikasta; joka hallitsee Euraasian mantereen sisäosia, hallitsee maailmaa. Kymmenet miljoonat Venäjän rajojen ulkopuolella asuvat venäläiset antavat Venäjälle sen omissa silmissä oikeutuksen puuttua naapureidensa asioihin, ja tarjoavat mahdollisuuden rajojen laajentamiseen. Venäjän naapurissa olevilla entisillä neuvostotasavalloilla ei pitemmällä tähtäimellä ole oikeastaan kuin kaksi vaihtoehtoa: Integroitua lännen intresseihin ja läntiseen puolustusliittoon, mikä johtaa konfliktiin Venäjän kanssa ja sotilaalliseen alistamiseen, kuten Georgian tapauksessa, tai tehdä yhteistyötä sen kanssa, pysytellen erossa lännen intresseistä, ja pitää diplomatialla yllä sopuisia välejä Moskovan kanssa. Jälkimmäinen johtaa suurella todennäköisyydellä lopulta Venäjän taloudellisen ja poliittisen vallan kasvaessa suomettumiseen. Näin on jo käynyt mm. Keski-Aasian maille, Valko-Venäjälle, Azerbaidzanille ja Armenialle.

Kolmas vaihtoehto olisi integroitua taloudellisesti länteen, mutta pysyä irti NATO:sta, sekä rakentaa vahva, itsenäinen puolustus mahdollista Venäjän uhkaa vastaan. Näin Venäjällä ei olisi taloudellista kuristusotetta pakottaa maata omaan leiriinsä, eikä sotilaallista syytä (NATO-vihollisuus) hyökätä. Lisäksi mahdollisen hyökkäyksen kustannukset tulisivat vahvan puolustuksen takia kalliimmiksi kuin mahdollinen hyöty. Tämä vaihtoehto olisi mielestäni paras Suomelle.

Suomen NATO-jäsenyys nostaisi puolustusmenomme nykyisestä 0,7-0,8% BKT:sta yli 2,7%:iin BKT:sta. Suurin osa kasvaneista puolustusmäärärahoista menisi kansainväliseen kriisinhallintaan ja rauhaanpakottamisen, sekä jäsenmaksuun. Rahat olisivat pois jo nyt rapautuvasta alueellisesta puolustuskyvystämme. Jos Suomi sen sijana jo nyt nostaisi puolustusbudjettinsa 2,7%:iin BKT:stä ja satsaisi rahat oman alueellisen puolustuksen ja ilmapuolustuksen kehittämiseen, meillä ei olisi mitään tarvetta NATO-jäsenyydelle, ja uskottava puolustus saisi itänaapurin jättämään meidät Venäjän ja NATON välisen sotilaallisen kriisin tullen rauhaan. On valitettavaa, etteivät poliitikkomme ja valtiojohtomme tunnu haluavan valita tätä kolmatta vaihtoehtoa; Selkä suorana omalla pohjalla seisomista.

Bushin aikakausi USA:n johdossa on päättymässä, ja samalla on päättymässä kaksi vuosikymmentä kestänyt ajanjakso, jolloin Amerikka on ollut Maapallon ainoa supervalta. Venäjä ja Kiina ovat nousemassa, ja sen seuraukset tuntuvat kaikkialla maailmassa, erityisesti Aasiassa ja Lähi-idässä. USA:n talous on syöksykierteessä, ja on selvää, että USA ei voi pysyä maailman johtavana supervaltana kun sen talous romahtaa. Amerikan vuosisata on päättymässä, ja tulevaisuus on Euroopassa, Kiinassa ja Venäjällä.

Elokuun 8. päivä tulee olemaan tulevaisuuden historiankirjoituksessa se käänteentekevä lähtölaukaus, joka muistetaan uuden aikakauden alkuna; Virstanpylväänä, josta alkoi Venäjän uusi nousu supervallaksi. Kestäisi vielä vuosikymmeniä, ennen kuin Kiina ohittaisi taloudellisesti USA:n, jos USA:n talous ei kaatuisi, mutta kestää vain vuosia kunnes Venäjä on palauttanut tsaarinvallan ajan laajuisen hegemonian.

Eurooppa on haluton ja kyvytön estämään Venäjän nousua, johtuen sen riippuvuudesta Venäjän energiavaroista. Venäjällä on palliote Euroopasta, ja näin tulee olemaan vielä hyvin pitkän aikaa. Länsi-Eurooppa saa suurimman osa öljystään ja kaasustaan Lähi-idästä, kun taas Keski- ja Itä-Eurooppa Venäjältä. Saksa oli tässä suhteessa vielä jokin aika sitten vedenjakajalla, mutta maa on yhä enenevässä määrin riippuvainen Venäjästä, mitä Itämeren kaasuputki vain lisää. Tämä nähtiin jo Georgian kriisissä; Venäjän välittömien naapureiden ohella kovimmin sen otteita uskalsivat arvostella Länsi-Euroopan maat, jotka ovat siitä vähiten riippuvaisia. Tämä energiariippuvuuden raja, joka kulkee Euroopan halki pohjois-etelä -suunnassa tulee olemaan se taloudellinen raja, johon asti Venäjän taloudellinen ja poliittinen valtapiiri tulee lännessä kasvamaan.

On selvääkin selvempää, että vahvistuva Venäjä tulee taloudellisella vaikutusvallallaan halkaisemaan Euroopan. Erityisesti näin tulee käymään, jos USA pelaa riskipeliä pelastaakseen taloutensa, ja hyökkää Iraniin. Öljyn saanti Lähi-idästä tyrehtyisi, ja tällöin Venäjä pystyisi käytännössä sanelemaan Euroopalle öljyn ja kaasun hinnan. Tällöin Saksalle ja Itä-Euroopan maille ei jäisi taloudellisesti muuta vaihtoehtoa kuin liittoutua Venäjän kanssa. Lisäksi mahdollinen sota tekisi selvää USA:n taloudesta ja sitä myötä sen sotilaallinen voima ja iskukyky heikkenisivät rajusti, mikä heikentäisi NATO:a niin, että Venäjä jäisi Euroopassa suhteellisesti NATO:a sotilaallisesti vahvemmaksi. Tuli Lähi-itään sitten sotaa tai ei, on mielestäni selvää, että ensi vuosikymmenellä Venäjä tulee, jo pelkästään kasvavan taloudellisen ja poliittisen vaikutusvaltansa turvin, peluuttamaan etupiirinsä Itä-Euroopassa, mikä käytännössä johtaa EU:n hajoamiseen.

Kysymys ei siis ole enää, että millainen maailma on viimeistään ensi vuosikymmenen lopulla, vaan se, että miten nopeasti olemme siihen matkalla

Linkki: Kirjoitukseeni syksyltä 2006: "Miten käy Euroopan kun Karhu nousee?"