Espanja sukeltaa - Portugali, Italia ja muu Eurooppa hukkuvat perässä

Toisin kuin IMF:n Christine LaGarde taannoin väitti, maailmantalous ei ole perääntynyt kuilun reunalta. Ehei, kriisi on vain vetänyt henkeä ja on talous on lähdössä entistä jyrkemään syöksyyn.

Eurokriisidominon eteneminen eli Portugalin, Espanjan ja Italian kaatuminen ja muun Euroopan syöksyminen perässä samalla, oli selvää jo viime keväänä, ja asia varmistui vuodenvaihteen jälkeen.

Viimeistään viime kuussa tilanne oli jo selvä taloutta seuraaville, mutta vain riippumattomat tahot uskalsivat sanoa, mitä on tulossa. Sen sijaan europolitrukkien ja talousliturgien suhteen tilanne oli ja on toinen: Sen sijaan että olisi otettu lusikka kauniiseen käteen ja myönnetty, että homma on pahasti kussut sekä menossa vielä pahemmin reisille kuin kertaakaan historiassa, aloitettiin jo helmikuulla OECD:n, FED:n, IMF:n ja EKP:n sekä euronilkkien toimesta talouspropaganda, että "hyvin menee, ja kohta paremmin!"

Kun edellisessä jutussani muistutin, että Espanja velkaantuu yli 15 mrd:n kuukausivauhtia, ollaan nyt isommissakin medioissa herätty.

Tässäpä lisää kylmää vettä eurokapteenien naamalle:

"Espanjan hallitus ilmoitti maanantaina uusista säästötoimista. Hallitus aikoo terveydenhoitoa ja koulutusta uudistamalla niistää yli kymmenen miljardia euroa lisää säästöjä, kertoo El Pais -lehti.
Summa on iso. Se tarkoittaa, että hallituksen on sekoitettava palvelupakkaa kunnolla. Jonkun etujakin on varmasti karsittava.
---
Selitys Espanjan keskuspankin tuoreista luvuista. Espanjan ulkoinen velkaantuminen nousi viime vuonna ennätystasolle 165,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Luku on korkeimpia maailmassa, kertoo El Pais -lehti toisessa artikkelissaan. 
Espanjan bruttokansantuote oli vuonna 2011 reippaat 1 070 miljardia euroa. Espanjan keskuspankin mukaan espanjalaisilla onkin ulkomaista velkaa kaikkiaan noin 1 780 miljardia euroa."

Eli kuten totesin aiemmin, syy tukihärveleiden yhdistämiseen ja summien nostoon on juurikin se tosiasia, että Espanja on kaatumassa Euroopan veronmaksajien syliin.
Mutta se mikä kylmää päättäjiä on tämä:

"..kun epäilykset yltyvät, on Euroopan uusi 740 miljardiin euroon vahvistettu kriisikassa enää pieni tuluskukkaro."

Kun viime syksynä varoitin Portugalin, Espanjan ja Italian sekä perässä Ranskan kaatuvan syliin jo tälle talvelle, vain antamani aikataulu oli väärä (perustui LEAP:n laskelmiin, jotka tuppaavat olemaan aikataulujen suhteen järjestään tuplasti nopeampia kuin mitä kriisi on edennyt). Todellinen kurimus odottaa vasta tulevasta kesästä ja syksystä alkaen.

Sitä silmällä pitäen edessä on Suomessa myrskyisät ajat myös poliittisesti. Eli laittaisinpa lisää fyffeä kasaan sen veikkaukseni puolesta, että Suomen nykyinen hallitus ei enää istu vallassa vuoden 2013 ensimmäisen neljänneksen jälkeen.

Katsotaanpan miten käy.

Isku ytimeen - Quo Vadis Europa?

Kuten uutisia seuranneet huomasivat, myös EU:n päättäjät joutuivat eilen viimein ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja myöntämään, että talouskriisi on levinnyt Euroopan ytimeen. Monelle kriisiä ei-ammatikseen-seuraaville, allekirjoittaneelle ja useille normivirtasille tämä tosiasia oli ollut selviö jo pitempään.

Olihan jo selviö kriisin alussa, että kyseessä on tulossa massiivinen talouslama, osana maailmanlaajuista järjestelmäkriisiä, joka koskettaa talouden ohella syvältä myös yhteiskunnallisia ja poliittisia rakenteita. Monille oli myös selvää, että kriisi tulisi pistämään uusiksi koko turvallisuus- ja geopoliittisen asetelman maailmassa.

Eurooppa ui syvällä rämeessä suohirviön kourissa, ja perässä tulee USA, joka on jo entuudestaan melkein kaulaansa myöten liejussa, ja hirviön lonkerot, jotka ovat jo kietoutuneet Itä-Aasian talouksien jalkoihin, ja valmistautuvat kiskovat ne suohon vastaanpanemattomalla voimalla.

Kriisi on käytännössä tulossa päälle myös Ranskassa ja Saksassa, jonka talous ei ole läheskään niin hyvässä kunnossa kuin on luultu. Painen on johtamassa kohtalokkaisiin päätöksiin Euroopan tulevaisuuden kannalta. "Luottolama indikaattori" hälyttää vahvasti punaista.

Sisäpiirihuhu arvioi, että Italia ja Espanja kaatuvat lopullisesti tammikuun lopussa tai helmikuun alkuviikkoina, ja että Euroalueella on vain kaksi vaihtoehtoa: joko se muuttuu pienemmäksi "ydin-EU:ksi", joka jatkaa keskitetyn budjettivallan, liittovaltion ja eurobondien suuntaan. Kriisimaat sitten seuraavat, jos seuraavat,  joskus perässä jos saavat taloutensa kuntoon.

Mielenkiintoiseksi tämän arvion tekee se, että se on EMU:n tulevaisuuden suhteen samansuuntainen kuin itse olen arvellut. Ja ennustelin myös jo syyskuussa, että Italia kaatuisi jossain joulun ja maaliskuun välillä.

Vaihtoehtojen ollessa joko EMU:n ja EU:n hajoaminen tai EU:n ydinmaiden muuttuminen täydeksi liittovaltioksi, tarkoittaa se käytännössä demokratian ja yksittäisten kansallisvaltioiden vaikutusvallan lopullista heivaamista ulos Euroopan ikkunasta. Päätöksentekovallan suhteenhan ydinmaat muodostaisivat tiiviin liittovaltion ympärysmaiden kustannuksella.

Tämän jälkeen EKP sitten voi alkaa paikkaaman tilannetta laajoilla velkakirjaostoilla, mikä käytännössä tarkoittaa joko deflaatiota tai hyperinflaatiota. Voisipa sanoa, että ydinmaat aikovat pelastaa itsensä, reunamaiden, myös Suomen, joutuessa syvälle suohon.

Tulevat EKP:n eurobondit ovat suurimmaksi osaksi juurikin kriisimaiden arvotonta vessapaperia, jota kaikki EMU-maat pakotetaan ostamaan. Tulevaisuudessa eurooppalaiset, myös suomalaiset, maksavat kaiken tämän haaskaamisen nousevina veroina ja inflaation muodossa.

Linkkisuositus: Euroopan viimeiset päivät

Vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja Suvi Anne Siimes toivoo kirjoituksessaan Talouselämä-lehdessä, mm. että Perussuomalaisten vaalivoiton aloittama keskustelu maahanmuutosta saisi syvempää jatkoa (lihavoinnit minun):

"...vietin menneellä viikolla aikaani vanhan, Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä jo vuosikymmeniä vaeltaneen historioitsijan Walter Laqueurin hieman erikoisen teoksen The Last Days of Europe parissa.

Se sai minut toivomaan perussuomalaisten kunnallisvaalivoiton hetkeksi esiin kirvoittaman poliittisen debatin jatkoa.

Laqueurin kirja oli lyhyt kertomus maanosamme demografisesta ja kulttuurisesta tilasta.

Sen mukaan Euroopan alhainen syntyvyys ja kauan jatkunut maahanmuutto ovat tehneet etnisesti eurooppalaisista lapsista ja nuorista vähemmistön monissa Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian lähiöissä.

Lisäksi merkittävä osa Euroopan muslimiväestöstä on Laqueurin mukaan haluton luopumaan omista arvoistaan eurooppalaisempien ihanteiden hyväksi. Siksi kirjoittajan aiemmin tunteman Euroopan päivät ovat hänen mukaansa vähissä.

Päivien määrää vähentää entisestään se, että työttömyys on Euroopan nuorten muslimimiesten parissa huikean yleistä.

Eurooppa on toden totta muuttumassa, sillä siirtolaisten integraatio ei ole sujunut juuri missään kivutta. Myös yhden yhtenäisen Euroopan ajatuksessa on ollut liian usein kyse vain koulutetun eliitin unelmasta. Lähiöiden todellisuudet on tehty kovin toisenlaisista aineksista. Siksi eurooppalaiset arvot eivät ole aina olleet muodissa edes kaikkien kantaväestöön kuuluvien parissa.

Niinpä kovin konsensushenkisessä Ruotsissakin on debatoitu viime aikoina siitä, onko miehen ja naisen välisestä kättelystä kieltäytymisessä kyse musliminaisen perusoikeudesta ja tällaiseen kättelyyn pakottamisessa puolestaan hänen ihmisoikeuksiensa loukkaamista.

Siihen verrattuna yhden perussuomalaisen valtuutetun blogikirjoituksista poikineet kiistat edustavat vasta myrskyä vesilasissa."

Todellakin asiallista puhetta Siimekseltä. Onneksi vasemmistossa on tervejärkisiäkin ihmisiä, jotka osaavat keskustella maahanmuutosta asiallisesti, ilman että stalinistisesti leimaavat kriittisten näkökantojen esittäjät hulluiksi rasisteiksi, kuten on yleistä mm. Vihreiden keskuudessa.

Tosiasia kun on, että maahanmuutto tuo mukanaan myös ongelmia, ja kulttuurisia sekä sosiaalisia konflikteja, vaikka monikulturistisen maailmankuvan dogman sisäistäneet tahot (ajoittain lähes uskonnollis-fanaattisella kiihkolla) toisin väittävätkin.

Tosiasia kun myös on, että jos yksikään jo olemassaolevista puolueista olisi ollut maahanmuuttokriittinen, tai edes maahanmuuttoneutraali, eli kyennyt järjelliseen keskusteluun maahanmuutosta, Perussuomalaisten vaalivoittoa ei luultavasti olisi Etelä-Suomen kaupungeissa koskaan tullut.

"Eurooppalaisia perusarvoja kannattaa mielestäni silti peräänkuuluttaa muuallakin kuin EU:n jäsenyyskriteereissä. Ihmisarvoa ja syrjintäkieltoa kunnioittaville perusasenteille pitää olla tilaa myös unionin sisällä. Siksi syrjintään pitää puuttua myös maahanmuuttajien omissa yhteisöissä. Eikä rasistisia mielipiteitä pidä suvaita silloinkaan, kun niitä esittää maahanmuuttaja.

Maahanmuuttajia on Suomessa edelleen huomattavasti vähemmän kuin muualla. Siksi meillä on vielä aikaa oppia muiden virheistä.

Laqueurin mukaan niistä suurin on ollut laistaminen siirtolaisten ja heidän jälkeläistensä kielenopetuksesta ja muusta koulutuksesta.

Jos perussuomalaisten vaalimenestys havahduttaa meidät esimerkiksi lähiöiden kouluolojen ja kaikenikäisten maahanmuuttajien kielenopetuksen parantamiseen, vaalituloksella on pysyvää yhteiskunnallista merkitystä."

Todellakin. Jokohan viimeinkin maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta, ja ennenkaikkea myös niiden mukanaan tuomista ongelmista aletaan keskustella oikeasti asiallisesti, eikä tyyliin 'Vihreät naiset ja J.P.Roos'? Toivottavasti.

Mitä USA:n lama aiheuttaa Euroopassa?

Yhdysvaltain lama ja sen taloudellinen romahdus vetävät mukanaan koko maailmantalouden vähintään taantumaan. Tämä tulee leviämään myös Eurooppaan.

Yksi syy euron inflaatioon on se, että EKP on joutunut kiihdyttämään tietoisesti euron inflaatiota laskemalla liikkeelle enemmän rahaa, jottei euro-dollari -vaihtosuhde karkaisi liian isoksi, ja aiheuttaisi liikaa ongelmia Euroopan taloudelle, erityisesti vientiteollisuudelle. Euroalueen inflaation suuruus ei siis pelkästään johdu kustannusten noususta EU-alueella, vaan euron on annetaan tietoisesti tippua dollarin mukana.

USA:n talousromahduksella on monia muitakin vaikutuksia Eurooppaan. Luvassa on mm. eurooppalaisten tuotteiden kysynnän väheneminen jothuen sekä taantuman tuomasta ostovoiman vähenemisestä, että suhteellisen korkeista kustannuksista, jotka näkyvät tuotteiden hinnoissa. Tästä seuraa edelleenkin tuotannon ulkoistamista kolmansiin maihin, joissa euro ei ole valuuttana. Kiinaan ulkoistaminen tosin vähenee, sillä Kiinan (samoin kuin Japanin ja muiden Itä-Aasian talousmahtien) talous romahtaa USA:n mukana johtuen niiden riippuvuudesta Amerikan markkinoista.

Tästä johtuen Euroopassa seuraa työttömyyden nousu, asuntojen hintojen tippuminen, korkojen nousu, maksuvaikeudet ja asuntojen joutuminen vasaran alle ostohintaa alemmalla summalla. Näin siksi, että suuressa osassa Eurooppaa asuntojen hinta on jo pitkään ollut niiden reaaliarvoa korkeammalla.

Pankeille ja rahoituslaitoksille on luvassa jättimäisiä luottotappioita, ja konkursseja. Pääomalla ei sinänsä ole kotimaata, mutta mihin se menisi, kun koko maailmantalous on taantumassa, ja kolmansissakaan maissa ei ole enää nousevia markkinoita, joilla pääoma voisi pitää arvonsa, saatika että sitä voisi kasvattaa. Kasvava työttömyys ja reaalipääoman arvon aleneminen muodostaa mahdottoman tilanteen; Ei ole sijoituskohteita, joissa pääoma säilyisi, mutta pankeissa tai korkopapereissa sen arvo alenee vauhdilla juoksevan inflaation mukana. Pitemmällä tähtäimellä nimenomaan Euroopan oletetaan nousevan ensin lamasta, joten oletettavaa on, että raha palaa pankkien holveihin. Toisaalta kriisin synnytämät sodat ruokkivat aseteollisuutta, joten pääomaa virrannee sinne. Se taas kiihdyttää laman synnyttämiä sotia ja luo lisää kärsimystä varsinkin kolmannen maailman maissa.

Eli Euroopan mittakaavassa tapahtuu suunilleen sama, mitä 90-luvun alun Suomessa.

Lähi-idän sota lopettaisi USA:n ylivallan ja nostaisi Euroopan ja Venäjän maailmantalouden keskuksiksi

(Julkaistu Kalevassa pääkirjoitussivulla torstaina 17.7.)


Tiistain 1.7. Kalevassa Markku Heikkilä maalaili varovaiseen sävyyn maailmantalouden ja turvallisuuspolitiikan viimeaikaisen kehityksen muodostamia uhkia. Tilanne on todellakin hyvin vaikea. Maailmaa koettelee samanaikaisesti elintarvikekriisi, talouskriisi ja akuutti sodan uhka Lähi-Idässä. Eurooppalainen LEAP -tutkimusinstituutti on sitä mieltä, että edessä oleva kriisi tuo todella suuria muutoksia maailman taloudessa ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.

Lähi-Idän sota on todennäköinen, sillä Israelilaisten sotilaslähteiden mukaan Iranin ydinohjelma on niin pitkällä, että Israelin on pakko iskeä Iranin ydinlaitoksiin viimeistään lokakuussa. Israelin ja USA:n hyökkäys Iraniin syöksisi koko Lähi-Idän suursotaan, sillä Iran ja Syyria ovat sotilasliitossa keskenään. Syyrian ohjusjoukot ja sotateollisuus on jo siirretty maiden yhteisen johdon alaisuuteen, ja liittokuntaan kuuluvat myös Hizbollah sekä Irakin shiiakapinalliset. Näin ollen Persian lahden alueen, Irakin ja Iranin ohella myös Israel ja Libanon muuttuisivat sodan tullen taistelutantereeksi.

Koska Iranilla ei ole valmiutta torjua USA:n ja Israelin ilmahyökkäystä, sen strategiana on siirtää sodan tullen konfliktin painopiste suoraan Irakin maaperälle. Iranilla on valmius vyöryttää Irakiin muutamassa päivässä yli 300 000 miestä. Vaikka USA on keskittänyt koko armeijansa ytimen Irakiin, sillä on maassa vain 320 000 sotilasta, joista vain 120 000 miestä on varsinaisia taistelujoukkoja. Lisäksi Iranilla on sopimus Irakin shiiojen kanssa, että jos USA hyökkää Iraniin, aloittavat shiiat maassa täyden sisällissodan. Tällöin kaksi miljoonaa Irakin shiiaa tarttuisi aseisiin Iranin rinnalla. Tätä edessä olevaa painajaista silmällä pitäen USA on viime aikoina varautunut hakemalla liittolaisia maan sunnivähemmistöstä, entisistä Saddamin kaartilaisista ja tukijoista, ja alkanut jakamaan heille aseita.

Turkki ei aio katsella näytelmää sivusta. Israelilaiset tiedustelulähteet väittävät, että Iran ja Turkki tekivät jo toissa vuonna salaisesti ns. ”Molotov-Ribbentropit”, eli jakoivat keskenään sopimuksella etupiireihin Irakin kurdialueet. Sodan tullen Iran miehittäisi kurdialueen itä- ja Turkki länsiosan, ja osapuolet pidättäytyisivät aggressiosta toisiaan vastaan. USA on vakavasti varoittanut Turkkia sopimuksen toimeenpanon seurauksista, mutta sodan tullen amerikkalaisilla olisi kädet niin täynnä töitä, ettei heillä olisi keinoja estää liittolaistaan varmistamasta etujaan kurdialueella.

OPEC:in laskelmien mukaan jo Iranin öljytoimitusten loppuminen nostaisi öljyn hinnan 400 dollariin tynnyriltä. Lähi-Idän suursota, jonka seurauksena öljyntoimitukset myös Irakista ja muista Persianlahden maista loppuisivat, johtaisi niin suureen öljyn hinnan nousuun, että se aiheuttaisi varmuudella USA:n talouden romahduksen ja maailmantalouden mullistuksen, joka olisi suurempi kuin 1930-luvun lama ja Neuvostoliiton romahdus olisivat olleet yhdessä.

Tuleva sota ja talousmullistus, joita sotilaslähteet ja LEAP:n tutkijat pitävät todennäköisinä, merkitsisivät loppua Amerikan vuosisadalle ja viimeiset 60-vuotta kestäneelle maailmanjärjestykselle. Tällöin Yhdysvallat tulisi taloudellisen valtansa romahtamisen myötä menettämään asemansa maailman johtavana valtiona. Pahiten USA:n romahduksesta ja maailmanlaajuisesta talouskatastrofista kärsivät Itä-Aasian USA:sta riippuvaiset taloudet, ja varsinkin Japani joutuisi käytännössä lähes konkurssiin.

Sen sijaan Eurooppa selviäisi vain lamalla, jonka jälkeen sille koittaisi hyvät ajat. LEAP:in mukaan maailmantalouden keskus tulisi ilman sotaakin ensi vuosikymmenellä joka tapauksessa siirtymään Eurooppaan, ja eurosta tulee maailmantalouden tärkein valuutta. Sota vain tekee kriisistä pahemman ja nopeuttaa tätä siirtymävaihetta. Kohtuullisen hyvin selviäisivät myös maat, jotka eivät ole täysin integroituneet maailmantalouteen, tai joilla on omia öljyvaroja. EU:n ohella kiisin voittajiin ja suuriin hyötyjiin kuuluisi Venäjä. Myös Kiina pärjäisi alun vaikeuksien jälkeen hyvin, sillä kriisin seurauksena luultavasti koko muu Itä- ja Etelä-Aasia tulisivat siitä taloudellisesti riippuvaisiksi.

Venäjä tulee saamaan takaisin supervalta-aseman, jonka se menetti NL:n romahtaessa. Eija-Riitta Korhola varoitti perjantain 4.7 Kalevassa, että Itämeren kaasuputki antaisi Venäjälle takaisin sen vallan, jonka se NL:n romahduksen myötä menetti. Näin todellakin on asian laita. Mutta LEAP:n ennusteen toteutuessa, ja varsinkin jos Lähi-Itään tulee sota, Venäjä saa asemansa takaisin ilman kaasuputkeakin, sillä Itä- ja Keski-Eurooppa on jo nyt riippuvainen sen öljystä ja kaasusta. USA:n talouden kaatuessa Venäjä saisi jo pelkästään taloudellisten resurssiensa vuoksi takaisin supervalta-asemansa.

Sodan tullen USA varmistaisi Lähi-Idästä vielä saatavan öljyn vain itselleen, ja Euroopan öljynsaanti alueelta tyrehtyisi käytännössä täysin. Koko Eurooppa tulisi tällöin öljyn suhteen Venäjästä riippuvaiseksi. Lähi-Idän sota siis vain nopeuttaisi Venäjän nousua. Venäjä tulee kuitenkin olemaan taloudellisesti sidoksissa Euroopan markkinoista, ja muodostuva keskinäinen Euraasialainen talousriippuvuus tasapainottaa maanosamme turvallisuuspolitiikkaa. Maailman turvallisuuspoliittinen asetelma tulee siis muuttumaan täysin, aivan kuten NL:n hajoamisenkin jälkeen.

Sodan tuoma lama tulisi leikkaamaan rajusti myös eurooppalaisten elintasoa, sillä inflaatio tulee juoksemaan reippaasti. Varsinkin köyhien ja keskiluokan elintaso EU-maissa tippuisi. Nimenomaan EU:n reuna-alueet, mukaan lukien Suomi, tulisivat kärsimään eniten. Tämän takia Suomen hallituksen olisi kiireesti ruvettava toimiin uhkaavan kriisin seurausten lieventämiseksi. Pahiten kärsisivät kuitenkin maailman köyhät, sillä talouskriisin ja ruoan hinnan rajun nousun myötä kehitysmaihin tulisi todella laajat nälänhädät, jollaisia ei ole vielä koskaan aikaisemmin nähty.

Tuli sota tai ei, niin ensi vuosikymmenellä Euroopalle koittaa kuitenkin taloudellisesti hyvät ajat ja voimakas nousukausi maailmantalouden keskuksessa. Valoa on siis näkyvissä tämänkin tunnelin päässä.

Daniel Pipes: Islam tulee aiheuttamaan vakavan sisäisen konfliktin Euroopassa

Yhdysvaltalainen Lähi-idän tutkija ja Middle East Forum -think tankin johtaja Daniel Pipes uskoo, että islam tulee aiheuttamaan Euroopassa vakavan kriisin:

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/28023-lahi-idan-tutkija-...

Pipesin mukaan on vain 5%:n mahdollisuus, että Euroopassa on rauhanomaisen ja harmonisen kehityksen mahdollisuus islamin ja eurooppalaisen kulttuurin välillä. Sen sijaan on 47,5%:n todennäköisyys, että nykyinen kehitys johtaa Euroopassa sisäiseen konfliktiin, jonka tuloksena joko Islamista tulee Eurooppaa hallitseva poliittinen voima, tai sitten eurooppalaiset ottavat alueensa takaisin. Hänen mukaansa Euroopassa vallitsee perusteeton epärealistinen optimismi, että islamin integraatio-ongelmat saataisiin nykyisellään ratkaistua:

"Yllättäen useampien eurooppalaisten lähtökohtainen oletus on, että jotenkin Euroopan ja muslimien välinen suhde saadaan toimimaan. Että nyt on joitakin ongelmia, mutta tulevaisuudessa ne ratkaistaan. En ymmärrä, mihin tämä optimismi perustuu. Kun katsotaan muslimeja, jotka asuvat Euroopassa, näemme pikemminkin vetäytymistä kuin sitoutumista. Maahanmuuttajien lapset ovat vihamielisempiä eurooppalaista sivilisaatioita kohtaan kuin maahanmuuttajat itse. Eurooppalaisten puolella näkyy kasvava huolestuneisuus ja pelko muslimien läsnäolon takia, joten toivo, että välit korjaantuvat itsestään, ei tunnu perustuvan todellisuuteen,"

Pipesin mukaan mukaan Euroopan suhde islamiin tulee todennököisesti johtamaan vakaviin kriiseihin:

"Edessä on ennennäkemättömiä kriisejä, joista riippuu, mihin suuntaan Eurooppa tulee kehittymään." [...] "En osaa ennustaa, mutta jotakin Ranskan 2005 mellakoiden kaltaista voi toistua paljon väkivaltaisempana – jolloin autojen polttamisen sijasta tapettaisiin ihmisiä. Tai sitten valtaan pääsee hallitus, joka päättää lähettää muslimimaahanmuuttajat takaisin heidän kotimaihinsa. Tarkkaa kriisin luonnetta on vaikea ennustaa, mutta edessä voi olla ongelmia, jotka osoittavat, mihin suuntaan Eurooppa on menossa".

Pipesin mielestä maahanmuuttajien integrointi Eurooppalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntiin olisi kuitenkin parempi ratkaisu, vaikkakin hyvin vaikea ja haastava. Yhtenä vakavana ongelmana hän pitää Eurooppalaisten alhaista syntyvyyttä:

"Eurooppalaisten tulisi myös saada enemmän lapsia, jotta heidän sivilisaationsa säilyisi. Teidän syntyvyytenne on nyt erittäin alhainen. Ellei se kasva olennaisesti, on vaikea nähdä, miten sadan vuoden päästä Eurooppa voisi olla vielä sellainen kuin se on nyt.

Maahanmuuttajilta taas tarvitaan enemmän halukkuutta osallistua, ja hyväksyä eurooppalaisen sivilisaation olemassaolo – halua elää sen osana, eikä muuttaa sitä."

Mielestäni Pipes puhuu asiaa. Kriisin aikataulua hän ei kuitenkaan lähde ennustelemaan. Sen sijaan samoilla linjoilla oleva Harvardin yliopiston islamiin erikoistunut historian professori Bernard Lewis laskeskelee, että nykyisellä syntyvyys- ja maahanmuuttokehityksellä Islamista tulee Euroopassa enemmistöuskonto 15-30 vuodessa. Varsinkin mikäli Turkista tulisi EU:n jäsen. Näin ollen kriisi luultavasti saa tulta alleen jo ensi vuosikymmenen lopulla. Aiheeseen liittyen suosittelen lukemaan kirjoitukseni "Islamilainen puolue ja Euroopan islamisoituminen"

USA:n velkataakka vetää koko maailmantalouden lamaan - Uusi maailmanjärjestys häämöttää?

Eilen illalla kello 11:40 tuli YLE1:ltä hyvä dokumentti USA:n velkabuumista ja sen taustalla olevasta taloudellisista ja poliittiisista vaikuttimista. Suosittelen katsomaan sen YLE:n verkkopalvelusta. Dokumentti on parin vuoden ikäinen, mutta kertoo nykyiseen talouskurimukseen johtaneesta tilanteesta, ja siitä miten nykyisen taantuman merkit olivat nähtävissä jo silloin.

Amerikkalaiset ovat käytännössä eläneet velaksi jo 80-luvun alkupuolelta lähtien. Tämä yhdessä teollisen rakennemuutoksen kanssa on johtanut siihen, että yli kaksi kolmasosaa USA:n bruttokansantuotteesta muodostuu kulutuksesta. Amerikka ei enää pitkään aikaan ole elänyt valmistamalla teollisuustuotteita ja myymällä niitä, vaan talouden kasvu ja ylläpito on muodostunut USA:n kotimaisen kulutuksen varaan. Tämän on mahdollistanut jatkuva luotonanto. USA on ollut näihin päiviin asti niin tärkeä maailmantaloudelle, että muut maat ovat antaneet amerikkalaisille jatkuvasti lisää luottoa ja lainaa pitääkseen USA:n talouden pystyssä, vaikka USA teollisuuden ja tuotannon oma panos maailman taloudelle on vuosi vuodelta vähentynyt.

Kulutusyhteiskunta on johtanut tilanteeseen, jossa USA:n talous on riippuvainen kulutuksesta. Jotta maan talous pysyisi pystyssä ja kasvaisi, amerikkalaisten on koko ajan kulutettava ja ostettava kuin viimeistä päivää. Inflaation juostessa ja palkkojen mataessa paikoillaan kulutustalouden pystyssä pysyminen on vaatinut yhä enemmän lainarahaa. Ihmisten on täytynyt paikata likviditeettivajettaan ottamalla yhä enemmän lainaa. Harva amerikkalainen omistaa oman kotinsa. Keskivertojenkki on pantannut koko talonsa kellarista savupiippuun saadakseen lainaa ja rahoittaakseen kulutuselämäntapansa. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa lähes jokaisella amerikkalaisella on yli kymmenen luottokorttia, ja keskimäärin 10 000 dollaria luottokorttivelkaa.

Niin kauan kuin inflaatio pysyi siedettävällä tasolla, ja dollari oli vahvempi, tilanne oli jotenkin kestettävissä. Muiden maiden kun oli pakko luotottaa amerikkalaisia, jotta maailmantalous ei kaatuisi, ja heidän oma taloutensa siinä sivussa. Esim. EU-maat ovat lainoittaneet yli 40% ja Japani 30% kaikesta USA:n ulkomaanvelasta. Euroopassa kuitenkin on yli 400 miljoonaa asukasta, kun japanilaisia on vain 126 miljoonaa. Päätä kohti japanilaiset ovat siis lainoittaneet paljon enemmän amerikkalaisten kulutusjuhlaa kuin eurooppalaiset.

USA:n velkavetoisen talouden pää on näkyvissä. Sylttytehdas näkyy jo. Kun jenkkien talous romahtaa, koko maailmantalous tulee syöksymään mukana lamaan. Luvassa on seurauksiltaan ja vaikutuksiltaan Neuvostoliiton hajoamisen veroinen kriisi. Kun dollari muuttuu vessapaperiksi, merkitsee se Euroopassakin hurjaa inflaatiota (30-40%) ja roimaa yleisen elintason laskua (ainakin keskiluokalla). Pahiten kriisi tulee kuitenkin koettelemaan Japania ja Itä-Aasiaa. Japania uhkaa totaalinen konkurssi, heillä on paljon enemmän menetettävänä USA:n romahtaessa kuin eurooppalaisilla.

Parhaiten romahduksesta selviävät puoliksi sulkeutuneet taloudet kuten Kiina ja Venäjä. Mitä vähemmän jokin maa on integroitunut maailmantalouteen sitä vähemmän USA:n ja maailmantalouden romahduksella on haittavaikutuksia sen omaan talouteen. Venäjä luultavasti nousee romahduksen myötä suhteessa entistä tärkeämpään rooliin sekä taloudellisesti energiaresurssiensa takia, että myöskin poliittisen voimansa kasvun myötä. Itä-Aasiassa taas on luvassa suuri muutos, kun Japani, Taiwan ja Korea joutuvat romahduksen pahimmat seuraukset estääkseen turvautumaan Kiinaan. Tämä voi johtaa jopa siihen, että Itä-Aasiaan muodostuu EU:ta vastaava Itä-Aasian Unioni.

Islamilainen puolue ja Euroopan islamisoituminen

Maamme poliittinen ilmasto rikastui viime keskiviikkona (5.9), kun Suomeen perustettiin poliittinen yhdistys, jonka tavoitteena on perustaa maahamme Islamilainen puolue. Mikäli tämä kulttuurimme rikastamispyrkimys toteutuu, maahamme syntyy puolue, joka ajaa mm. alkoholikieltolakia ja puolueen puheenjohtaja Abdullah Tammi toivoo maahamme myös islamilaista sharia -lakia.

Mikäli nämä uudet kulttuurimme rikastuttamispyrkimykset toteutuvat, ja sharia-laki tulisi voimaan, Suomi muuttuisi maaksi, jossa alkoholin käytöstä rangaistaisiin yhtä kovasti kuin kovien huumeiden käytöstä, naisilla ei olisi ihmisarvoa eikä sosiaalisia tai poliittisia vapauksia, muut kuin islaminuskoiset joutuisivat maksamaan erillistä vääräuskoisilta perittävää veroa (josta saadut varat käytetään islamin levittämiseen), avionrikoksesta rangaistaisiin julkisella teloituksella, ja sanan- ja mielipiteenvapaudesta jäisi vain muisto.

Mielestäni pitäisi olla sanomattakin selvää, ettei Suomi ei tarvitse puoluetta, joka ajaa totalitarismia uskonnon varjolla. Yksi hyvä puoli Islamilaisen puolueen, tai edes siihen pyrkivän yhdistyksen, perustamisesta kuitenkin on. Suomalaiset toivottavasti viimeinkin heräävät tajuamaan, missä mennään ja miten maailma makaa.

Nimittäin Eurooppa islamisoituu vauhdilla. Harwardin yliopiston professori, islamiin erikoistunut historiantutkija, Bernard Lewis varoitti viime talvena antamassaan haastattelussa, että jos eurooppalaisten syntyvyys pysyy nykyisellään samaan aikaan kun siirtolaisuus Välimeren etelä- ja itäpuolisilta alueilta nykyvauhdillaan jatkuu, Eurooppa tulee muuttumaan enemmistöuskonnoltaan islamilaiseksi maanosaksi 10-30 vuodessa.

Europpalaisten syntyvyys alenee koko ajan. Ranskassa ja Saksassa syntyvyys on nippa nappa vähän yli 1 lasta per synnyttäjä, ja Etelä-Euroopassa jopa tämän alle. Samaan aikaan maahanmuuttajien keskuudessa syntyvyys vaihtelee vähän noin 5:stä lähemmäs 8:aan lasta per synnyttäjä. Eikä tahti paljoa ole vähentynyt toisen polven maahanmuuttajien keskuudessa. Ruotsissakin tilanne on se, että nykyisellä maahanmuuttovauhdilla ja syntyvyyksillä maa islamisoituu vuoteen 2050 mennessä.

Ratkaisevaa Euroopan islamisoitumisen nopeuteen on Lewisin mukaan se, tuleeko Turkista EU:n jäsen. Jos Turkista tulisi nyt EU:n jäsen, Eurooppa islamilaistuisi noin kymmenessä vuodessa. Jos Turkki jää ulkopuolelle, Eurooppa joka tapauksessa islamisoituu noin 30 vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että etnisesti eurooppalaiset kantaväestöt EU-maissa jäävät lukumäärältään sekä etnisesti että uskonnollisesti vähemmistöiksi omissa maissaan, ja joutuvat antamaan myöten islamilaisen kulttuurin invaasiolle.

Esimerkiksi Ranskassa tilanne on se, että maan väestöstä noin kymmenesosa on ensimmäisen polven islamilaisia maahanmuuttajia. Toisen polven maahanmuuttajia ei tilastoissa näy, koska heillä on jo Ranskan kansalaisuus, mutta heitä arvioidaan olevan noin toinen kymmenesosa. Ranska on EU-maista kaikkein eniten vastustanut Turkin EU-jäsenyyttä, ja mielestäni Ranskalla on siihen hyvä syy; koko ranskalainen kulttuuri kamppailee henkiinjäämisestään islamin invaasion edessä. Sama hidas mutta koko ajan nopeutuva kuolinkamppailu on käynnissä myös Saksassa, Hollannissa ja Britanniassa.

Siksi on mielestäni korkea aika vakavasti kyseenalaistaa koko Euroopan Unioni -nimisen valtioprojektin mielekkyys, sillä nykyisellä kehityksellä, rajattoman maahanmuuton ja vauhtisokean yltiöliberalismin myötä, kuljemme mielestäni kohti eurooppalaisen kulttuurin ja sivilisaation loppua.

Miten käy Euroopan kun karhu nousee?

Uusi Venäjä – Uusi Neuvostoliitto

Viime vuosien kehitys ja tapahtumat itänaapurissa antavat aihetta huoleen. Venäjä on vahvassa taloudellisessa nousussa samaan aikaan, kun sen hallinto ja yhteiskunta alkaa yhä enemmän muistuttaa entistä Neuvostoliittoa keskusjohtoisuutensa ja komentojärjestelmänsä puolesta.

Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla mikään yllätys, sillä ilmoittihan Putin jo ensimmäisen presidenttikautensa alkaessa olevansa hyvin surullinen Neuvostoliiton hajoamisesta, ja että Neuvostoliiton palauttaminen on hänen henkilökohtainen ykköstavoitteensa. Tätä ilmoitusta pidettiin meillä kai jonkinlaisena vaalipropagandana, mutta viimeistään nyt, kun Venäjästä on tullut Putinin ja hänen lähipiirinsä hallitsema keskusjohtoinen diktatuuri, eräänlainen NL:n markkinatalousversio, luulisi lännessäkin tajuttavan jo, että Putinin sanat on syytä ottaa vakavasti.

Venäjä on laskelmien mukaan taloudellisesti ja poliittisesti entisen NL:n veroinen tekijä 2020-luvulle tultaessa, mikäli nykyinen kasvuvauhti pysyy ennallaan. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että Moskova, joka on pitkin hampain joutunut luopumaan etupiiristään Baltiassa ja Itä-Euroopassa, tulee avaamaan pelin niiden kohdalla uudelleen. Moskova on jo saanut Valko-Venäjän etupiiriinsä, ja seuraavat askeleet ovat Ukraina ja Kazakstan. Ukrainan suhteen kriisi on koko ajan aivan pinnan alla, minkä osoittaa äskettäinen kaasukiista, laivastokahakat Mustallamerellä ja Jutshenkon murhayritys Ukrainan viime presidentinvaalien aikaan.

On mielestäni vain ajan kysymys, milloin Moskova tulee kokoamaan entiset neuvostotasavallat, tai ainakin Ukrainan ja Valko-Venäjän sekä Kazakstanin takaisin Äiti Venäjän helmoihin. Vaikka tätä ei millään tunnuta haluavan myöntää lännessä, niin seuraavan kymmenen vuoden aikana on nousemassa kriisi, joka uhkaa koko NL:n romahtamisen jälkeen syntynyttä järjestystä Itä-, Pohjois- ja Keski-Euroopassa. Miten EU:lle käy tilanteessa, jossa Venäjä aikoo ottaa takaisin voimaansa ja historiallista merkitystään vastaavan aseman Euroopan geopolitiikassa?

Nimittäin EU on laajenemassa itään ja etelään. Tässä laajenemisessa ja varsinkin Turkin mukaantulokysymyksessä täytyy ottaa huomioon, mikä idea on taustalla EU:n taustalla. Nimittäin kyseessä on unelma uudelleen syntyneestä Rooman valtakunnasta. Euroopassa on vuosisatoja unelmoitu Rooman valtakunnan uudesta noususta, joka on Euroopan yhdentymisen idean aatehistorian merkittävin ydinajatus. Tämä idea on kummitellut Euroopan yhtenäisyyttä hakevien ajattelijoiden päässä jo vuosisatoja aina Kaarle Suuren ajoilta asti.

Suomi ja Uusi Rooma

Vielä nykyäänkin voi monista olla yllättävää se, että Suomi ei perinteisten EU-maiden mielikuvissa edes kuulu Eurooppaan. Maamme pääsi mukaan EU:hun vain, koska täytimme pilkulleen kaikki lähestymiskriteerit. Silti esim. Ranska etsi suurennuslasin kanssa lähentymisehdoista pienintäkin syytä olla hyväksymättä Suomea mukaan. Kun Pariisissa pidettiin 90-luvun puolivälissä seminaari, jonka nimi oli "Suomi Euroopassa", piti puhujaksi tulla Ranskan ulkoministeri. Hän teki oharit, mutta paikalle tuli ulkoministeriön joku kansliapäällikkö tms., joka aloitti puheensa sanoen: "Monia täällä olevia voi ihmetyttää seminaarin otsikko 'Suomi Euroopassa', koska kaikkihan tietävät, että Suomi ei ole osa Eurooppaa".

Syy tällaiseen edellä kuvattuun ajatteluun on, paitsi Ranskan intressit, ennen kaikkea se, että alkuperäisten EU:n perustajien mielikuvissa sinersi juuri muinainen Rooma, joka oli välimeren ympäristöön sijoittuva valtakunta. Saksakin otettiin mukaan alkuperäisiin suunnitelmiin vastentahtoisesti, koska on vaikea kuvitella EU:ta ilman maanosan vahvinta valtiota. Keski- ja Itä-Eurooppahan ei aikoinaankaan kuulunut Rooman valtakuntaan, lukuun ottamatta Itävaltaa, Romaniaa ja Balkanin maita. Britanniaakaan ei pidetty alkuun millään tavalla unionin potentiaalisena jäsenenä. Ranska esim. torpedoi brittien jäsenyysyritykset 50-luvun lopulla, kun asiasta keskusteltiin. Jos Saksa ja Britanniakin otettiin mukaan vain lähinnä historiallisten ja reaalisten tosiasioiden takia, niin Itämeren alueita ja Pohjoismaita ei alussa kuviteltu senkään vertaa osaksi EU:ta. Koko EU:n "pohjoinen ulottuvuus" tuli mukaan lähinnä Saksan ajamana. Ranska vastusti sitä alusta asti.

Viimeisen 50-vuoden aikana asia on muuttunut, kun EU on nyt muutenkin painottumassa seuraavaksi laajenemisen suhteen etelään ja kaakkoon. Espanja, Ranska ja Italia pitävät ihan ymmärrettävästi Välimeren piiriä EU:lle tärkeämpänä, kuin Itä- ja Pohjois-Euroopan maat. Niillä on vahvat intressit Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.

Itä-Eurooppa ja Välimeren piiri EU:n ja Rooman kirkon näkemyksissä

EU:n arkkitehtien suunnitelmiin ajatukset välimeren ympäristöön keskittyvästä EU:sta syntyivät jo 1920-luvulla. Näissä suunnitelmissa Saksa ja Itä-Eurooppa olivat pois kuvioista. Tosin samoihin aikoihin eräs kreivi Kalergi laati suunnitelman yleiseurooppalaisesta valtiosta, johon ei kuulunut Britannia (joka tuolloin oli vielä selvemmin historiallisesti ja taloudellisesti irti Manner-Euroopasta) eikä Venäjä, mutta sen sijaan koko Afrikka (lukuun ottamatta brittien siirtomaita) kuului suunnitelmiin. Nämä suunnitelman Afrikan integroimisesta EU:n taloudelliseen etupiiriin ovat toteutuneet jo kolonialismin perintönä. Sen sijaan muuta laajentumista kylmä sota ja vastaan hankaava Britannia rajoittivat varsin pitkään.

Itä-Euroopan suhteen tilanne on mielenkiintoinen lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkin EU:n sisällä vaikuttaa kulisseissa vahvana voima nimeltä Katolinen kirkko, joka painosti voimakkaasti katolisten maiden, Puolan, Tshekin, Unkarin, Liettuan ja Slovakian, sekä nyttemmin myös Kroatian ja Slovenian, mukaan ottamista. Toinen tärkeä tekijä on Ranskan perinteisesti hyvät suhteet monien Itä-Euroopan maiden, ja erityisesti Puolan kanssa (joihin Irakin sota aiheutti tosin pahan särön), johon sillä on ollut henkinen sukulaisuussuhde ja lukkarinrakkautta jo 1800-luvun alusta asti.

Nyt kuvaan astuvat Balkanin maat ja Välimeren piiri sekä Lähi-idän länsiosat. Nämä alueet kuuluivat muinoin oleellisena osana Rooman valtakuntaan. Ilman kulttuurista ja uskonnollista eroahan esim. Turkin EU-jäsenyys olisi toteutunut ajat sitten. Tästä syystä katolinen kirkko, joka pitää EU:ta pitkälti kirkon (taloudellista) etua ajavana järjestelmänä, on jo vuosia luonut suhteita islamilaisiin ja heidän uskonnolliseen johtoonsa, tarkoituksenaan pohjustaa mahdollista tulevaa EU:n laajenemista kirkon vanhoille ydinalueille; Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan.

Turkki ja Lähi-itä – EU:n orientaalinen ulottuvuus?

Turkin kuulumista Eurooppaan ei aikaisempina vuosisatoina tietenkään edes ajateltu, kun sitä pidettiin enemmän osana islamilaista Aasiaa kuin Eurooppaa ja huolimatta antiikin ja Bysantin kulttuurin vahvasta perinnöstä turkkilaisessa ja arabikulttuurissa, niin harvat ovat kuvitelleetkaan, että Turkki tai mikään muu Lähi-idän tai Pohjois-Afrikan maa (paitsi alistettuna siirtomaana) olisi osa Uutta Roomaa, EU:ta.

1920-luvulla Kemal Atatürk alkoi modernisoida Turkkia raskaalla kädellä, mikä johti se siihen että myös EU:n suuntaviivoja piirtelevien mielissä alkoi pyöriä ajatus, että jos Turkki sekularisoituu ja modernisoituu, niin, mikä estäisi sitä tulemasta mukaan kuvioihin? Nyt Turkin kohdalla on nimittäin jo toteutunutta tämä sekularisaatio ja modernisaatio.

Tämän lisäksi Turkin mukaantuloon valmistautuu myös Vatikaani. Se on käynyt jo vuosikymmeniä kulissien takana yhteysneuvotteluja islamin edustajien kanssa. Eräiden tahojen mukaan yksi syy tähän olisi tavoite poliittisesta liitosta islamin kanssa.

Itä nousee – Pohjoinen repeää?

Koska pohjimmiltaan henkinen juopa Pohjoisen Euroopan ja Lähi-idän välillä on niin suuri, niin minä uskon jossain vaiheessa käyvän siten, että Pohjola ja ehkä jopa Itäinen Keski-Eurooppa sekä Saksa repeävät irti unionista, ja EU:sta tulee lähinnä latinalais-orienttilainen liitto, jonka napamaat ovat Turkki, Italia, Ranska, Espanja ja Britannia. Uskon myös, että Venäjä ja sen sotilaallinen uhka toimii tämän EU:n rajun muodonmuutoksen moottorina.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Venäjä tekee massiivisen strategisen iskun ottaen haltuunsa Baltian, Skandinavian sekä Keski- ja Itä-Euroopan tärkeimmät keskukset. Tämä onnistuu, jos Venäjä on kylliksi vahvistunut ja mikäli EU-puolustus jää rammaksi suunnitelmaksi paperilla, mitä se tulee olemaan niin kauan, kuin USA johtaa NATO:a. Tällainen isku voi onnistua, mikäli USA:n supistetun teknoarmeijan ohuet kädet on sidottu toisaalle, vaikkapa selkkaukseen Iranin tai jonkin muun vastaavan tekijän kanssa.

Tästä seuraa se, että Itä- ja Pohjois-Euroopan maat, ehkäpä Saksakin, tippuvat Venäjän käsiin ja sen etupiiriin. Tähän vaikuttaa myös se, että Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat energiataloutensa puolesta kovin riippuvaisia Venäjästä, minkä strateginen merkitys vain kasvaa öljyn hinnan kohotessa. Näin ollen niiden piirissä voi tulevaisuudessa syntyä ajattelua, että Venäjän kelkkaan hyppääminen ei olekaan pelkästään pakko, vaan jopa taloudellisesti hyödyllistä. Miettikääpä, jos öljyn maailmanmarkkinahinta nousee USA:n toimien takia vaikka 160 dollariin tynnyriltä, mutta Venäjä tarjoaa sitä ”ystävilleen” vain puolella hinnalla tästä? On selvää, että jos Saksa sekä Itä- ja/tai Pohjois-Eurooppa lasketaan irti EU:sta ja osaksi Venäjän etupiiriä, niin se tarkoittaa sitä, että EU on alueellisesti rajoittunut tulevaisuudessa enemmän vanhan Rooman valtakunnan alueille eli Välimeren ympäristöön, kuin Keski- ja Itä-Eurooppaan. Tällöin on luonnollista, että ainakin Pohjois-Afrikan maat ovat osa sitä.

Toinen yhtä looginen seuraus tästä on se, että Venäjän on tällöin koonnut ympärilleen entisen NL:n valtapiiriä muistuttavan leirin, ja on sanomattakin selvää, että Suomi kuuluu tällöin tähän piiriin ainakin yhtä tiukasti, kuin Kekkosen aikana. Jos tai kun tämän aika koittaa, vaihtaako Suomi silloin leiriä rauhallisesti vaiko sotilaallisesti. Jo se seikka, että Suomi on osa EU:ta, tarkoittaa Venäjän ja EU:n välillä syntyvän konfliktin tullessa väistämättömästi jonkinlaista konfliktia myös Venäjän ja Suomen välillä. Tämä tarkoittaa siis Suomeen kohdistuvan sotilaallisen invaasion uhkaa. Jos Suomi vielä liittyy NATOon, on sotilaallisen konfliktin uhka tällöin todella suuri, omasta mielestäni vain ajan kysymys.

Joka tapauksessa ennustan, että Venäjä nousee, ja että tulevaisuudessa EU tulee keskittymään enemmän Välimeren ympäristöön, kuin Pohjois-Eurooppaan. Suomessa olisi tämä silmällä pitäen hyvä miettiä, eikö heikosta unionista kannattaisi irtautua jo hyvissä ajoin?