Euraasian unionin nousu – Kun Saksa kääntyy itään?

Monilta jäi varmaan viime viikon perjantaina huomaamatta nämä uutiset, joissa kerrotaan siitä, miten Venäjä, Kazakstan ja Valko-Venäjä ovat solmineet sopimuksen Euraasian unionista – EU:n mallin mukaisesta taloudellisesta liitosta, joka tähtää tulevaisuudessa taloudelliseen ja poliittiseen integraatioon  entisten IVY-maiden alueella ja laajemminkin.

Tämä on mielestäni taloudellisesti ja geopoliittisesti erittäin merkittävä uutinen ja ansaitsee laajempaa huomiota, joten olkaapa hyvä (Russia Today:n artikkelit hieman lyhennettynä ja vapaasti käännettynä):
-----------------------------------------------------


http://rt.com/politics/eurasian-union-moscow-meeting-631/

”Sillä välin kun Eurooppa on murtumassa hallitsemattoman velkataakkansa alle, Venäjä on voimallisesti edistämässä uutta euraasialaista talousliittoa entisten neuvostokansojen kesken, voittaakseen näkyvissä olevan maailmanlaajuisen talouskriisin.

Perjantaina allekirjoitettiin perustamissopimus Euraasian Taloudellisesta Unionista – uudesta kokonaisuudesta jolla edistetään myöhempää yhteistyötä Aasian ja Tyynenmeren alueen kanssa ja myös turvataan sen jäseniä laajenevalta talouskriisiltä.

Euraasian taloudellisen unionin on tarkoitus luoda uusi markkina-alue yhtenäisellä lainsäädännöllä, pääoman ja inhimillisten resurssien sekä palvelujen vapaasti liikkuva virta.

Jälkineuvostolaisen alueen tulevaisuuden syvemmän yhteistyön koneisto käynnistetään tänään. Moskova odottaa, että muut maat seuraavat perässä, erityisesti kriisin repimää Ukrainaa odotetaan unioniin

“Me haluaisimme herättää tämän mitä tärkeimmän projektin henkiin.  Koska vuonna 2004 Ukrainan parlamentti vahvisti suunnitelman yhtenäisen taloudellisen vyöhykkeen perustamisesta [Venäjän kanssa], olen varma että maani olisi selvinnyt talouskriisistä helpommin ja taloutemme olisi eri tolalla nyt”, arvelee Valeri Konovaljuk, Ukrainalainen Alueiden puolueen kansanedustaja.”

http://rt.com/politics/eurasian-union-putin-economic-655/

“Euraasian Unioni: Vaihe 1


Kolme tulliliiton [Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin viime kesänä solmima] jäsenmaiden johtajaa ovat solmineet sopimuksen syvemmästä yhteistyöstä. Politiikantutkija Igor Panarin uskoo, että Marraskuun 18. päivä 2011 merkitsee Euraasian Unionin alkua.

“Olen iloinen, että Euraasian Unionin idea, jonka Vladimir Putin nosti esiin Lokakuun 3. 2011, on nopeasti muodostumassa todellisuudeksi.  Vain kaksi viikkoa myöhemmin, Lokakuun 18. 2011, IVY-maat perustivat vapaakauppa-alueen, ja vain kuukautta myöhemmin, Marraskuun 18., Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin presidentit allekirjoittivat julistuksen Euraasian taloudellisesta integraatiosta. Se on niin sanottu ”tiekartta”, yhdentymisprosessille, jonka lopullisena päämääränä on Euraasian Taloudellisen Unionin perustaminen.

Maat ovat tehneet ennennäkemättömän päätöksen luoda Euraasian Taloudellinen Komissio, ylikansallinen elin joka on vastuussa integraatioprosessista. Siitä on tulossa ensimmäinen ylikansallinen elin [IVY-alueella] sitten SNTL:n romahduksen, ja se tulee hiljalleen ottamaan valtuuksia jokaiselta [jäsen] maalta. Tämä tarkoittaa että pian meillä, aivan kuten eurooppalaisillakin, tulee olemaan virkamiehiä tekemässä vastaavia töitä kuin EU-komissaarit, mikä varmaan miellyttää Brysseliä. Vuosikymmenen mittainen kokemus Euroopan integraatiosta on tärkeää meille, aivan yhtä paljon kuin Neuvosto-aikakauden positiiviset saavutukset historiassa. ---

Itse asiassa olemme todistamassa Euraasian Unionin, WTO:n periaatteiden ja sääntöjen mukaista yhtenäisen taloudellisen alueen, perustamista. Tämä avaa merkittäviä mahdollisuuksia Ukrainan mukaantulolle tähän EU-2:een. Ukraina selitti kieltäytymistään tulliliittoon liittymisestä sanomalla, että se olisi vastoin WTO:n sääntöjä. Tämän vuoksi Ukrainan mukaantulomahdollisuus EU-2:een tulee kasvamaan Moskovan huippukokouksen jälkeen. Olisi hyvä nähdä Ukrainan liittyvän yhteiseen talousalueeseen jo niinkin pian kuin vuoden 2012 lopulla. ---

Tulliliitto, jonka muodostavat Valko-Venäjä, Kazakstan ja Venäjä, on jo voimassa. Työtä tehdään tällä hetkellä kauppamekanismien ja lainsäädännöllisten puitteiden parantamiseksi unionin sisällä. Tässä on edistytty: Kaupan kokonaisarvo maiden välillä kasvoi 40 prosenttia ensimmäisen kuuden kuukauden aikana vuonna 2011.”

http://rt.com/politics/eurasian-union-russia-political-635/

“Euraasian Unioni – Palasia vanhasta blokista

Euraasian Unionin luominen on julkilausuma Moskovan maailmanlaajuisista pyrkimyksistä, voimakas liike ylikansallisen liiton luomiseksi ja Neuvostoliiton lopun jälkeen rakennetun yksinapaisen maailman tasapainottamiseksi.

Pääministeri  Vladimir Putin haluaa oikeuttaa poliittisen päätöksensä pyrkiä kolmannelle kaudelle, tuomalla esiin toteutumassa olevan todella maailmanlaajuisen agendan, myöntää kansainvälisten suhteiden analyytikko Aleksandr Selivanov.

“Se lähettää selvän viestin muulle maailmalle ja lännelle, että Venäjä on kiinnostunut nostamaan taloudellisia intressejään kansalliselta tasolta ylikansalliselle tasolle, aloittamalla rakentamaan omaa, Euroopan Unionin kaltaista projektia, mutta ottaen oppia sen tekemistä toimista”, pohtii Selivanov. ---

Puhuttaessa uudesta taloudellisesta liitosta, josta mahdollisesti tulee vastapaino EU:n taloudelliselle painoarvolle, poliitinen analyytikko Aleksey Pushkov sanoo, että  “EU:n taloudellinen painoarvo on joltisenkin vahingoittunut kriisissä”, eikä todennäköisesti toivu näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.

“Minusta sillä ei ole mitään tekemistä Euroopan Unionin kanssa. Tämä on itsenäinen taloudellinen unioni jälkineuvostolaisella alueella, missä ihmiset tuntevat toisensa, ovat tottuneet toisiinsa ja tottuneet elämään yhteisellä talousalueella. Tavallaan tämä on niiden suhteiden uudelleenrakentamista, jotka vaurioituivat Neuvostoliiton kaatuessa”, Pushkov sanoo.

Putin on jo koskettanut aihetta, sanoen että jo nyt käydään keskusteluja ministeritasolla kolmen maan kesken koskien viisumihallinnon poistoa tai ainakin sen keventämistä, Selivanov muistuttaa.

“Venäjän näkemys on se, että maailma on tulossa talouskriisin toisen vaiheen läpi ja Venäjän vastaus kriisille on myös uuden taloudellisen liiton rakentaminen, ja että Venäjä todella haluaa tulla yhdeksi mailman taloudellisista navoista, moninapaisuuden periaatteen mukaisesti,” ilmaisee analyytikko.

“Uuden valuutan perustaminen tai uuden yhteisvaluutan tuominen Euraasialaiselle projektille tulee olemaan suuri askel Venäjälle,” hän sanoo.

Venäjän ensimmäinen varapääministeri Igor Shuvalov sanoi Torstaina, että on liian aikaista sanoa, tuleeko unionilla olemaan poliittista agendaa, mutta venäläisten virkamiesten ilmaisemat toiveet kertovat, että se tulee muuttumaan poliittiseksi liitoksi.

“Venäjä todella haluaa todistaa, että jälkineuvostolainen alue on todellakin sen etuoikeutettujen intressien vyöhyke,” väittää Aleksandr Selivanov.

Aloitetaan taloudellisella agendalla ja siirrytään kohti poliittista, kuten EU aikoinaan teki, on hyvä tapa mennä eteenpäin, ja “kunhan liittolaiset huomaavat, että tämä unioni on toimiva, niin myös sen poliitinen elämä tulee myös olemaan menestys,” Aleksandr Selivanov päättelee.

Integraatio palvelee aina vahvojen maiden etuja, joten Venäjä ja sen naapurit [Valko-Venäjä ja Kazakstan], jotka ovat suunilleen samalla kehitystasolla, tulevat varmasti hyötymään, uskoo Igor Khokhlov Maailman talouden ja kansainvälisten suhteiden instituutista.

“Venäjä tulee olemaan Unionin johtaja, ottaen huomioon sen alueen, väestömäärän ja raaka-aineet,” hän sanoo.

“Venäjä, Kazakstan ja Valko-Venäjä voivat tulla eräänlaiseksi sillaksi Aasian ja Euroopan nopeasti kehittyvien alueiden välille johtuen tämän integraation voimasta.”

http://rt.com/politics/russia-kazakhstan-belarus-eurasian-union-647/

”Pieni askel Venäjälle, mutta valtava harppaus Euraasian Unionille”

Kun muste on vielä kosteaa Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin perjantaina solmimissa uusissa taloudellista integraatiota koskevissa sopimuksissa, tarkkailijat analysoivat, millaista roolia Euraasian Unioni tulee esittämään globaalilla näyttämöllä.

Julistus tekee tietä integraatioprosessin seuraavalle vaiheelle – Yhteistalousalueelle (CES), joka perustuu Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöihin ja periaatteisiin. Unioni tulee olemaan avoin uusille jäsenille jokaisessa sen kehitysvaiheessa.

Allekirjoittamalla ‘Julistuksen Euraasian Taloudellisesta Integraatiosta’ ja 'Sopimuksen Euraasian Taloudellisesta Komiteasta’, Venäjä on valmistautunut siirtymään kohti suurempaa integraatiota Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa ennen vuotta 2015, kuten aiemmin on suunniteltu, mutta ei tule ”pakottamaan prosessia”, kertoi presidentti Dimitri Medvedev lehdistötilaisuudessa, joka järjestettiin hänen tavattuaan presidentit Aleksandr Lukashenkon ja Nursultan Nazarbajevin.

"Jos on mahdollista, tulemme etenemään nopeammin," hän sanoi. "Me emme juokse junan edelle…mutta pitää olla mahdollisuus, että nopeutamme prosessia”.

Samaan aikaan Medvedev sanoi, ettei hän pelkää että Euraasian Unioni kohtaisi samanlaisia ongelmia kuin Euroopan Unioni, joka on juuri nyt potentiaalisen romahduksen uhkaamana, johtuen hallitsevasta velkakriisistä.

"Minulla ei ole minkäänlaisia pelkoja," hän sanoi. "Meidän tulee toimia tarkasti ja ottaa opiksi Euroopan Unionin kokemuksista.”

Medvedev sanoi, käyttäen värikästä kieltä, että Euroopan Unionia muodostettaessa Bryssel osti “sian säkissä.” Venäjä on ottanut oppia noista virheistä, ja on asteittain järjestelemässä unionia sellaisten maiden kesken, joilla on paljon yhtäläisyyksiä.

"Me tunnemme ne, ketkä ovat liittymässä kanssamme integraatiossa,” hän sanoi. ”Nämä kolme maata jakavat yhteisen historian, yhteisen menneisyyden, ja tänään me olemme muotoilemassa yhteistä taloutta.”

“Emme ole aloittamassa yhdentymisprosessia eri tasoilta, vaan pikemminkin samanlaisista lähtökohdista,” hän selitti.

Venäjän johtaja mainitsi myös muiden potentiaalisten Euraasian Unionin jäsenmaiden yhdentymisprosessin.

"Olemme avoimia, mutta tämä ei tarkoita, että mikä tahansa maa voi liittyä meihin heti huomenna,” hän sanoi. ”Jokaisella maalla pitäisi olla selkeä visio liittymisestä, samalla kun ne täyttävät tietyt edellytykset, jotta estettäisiin negatiiviset vaikutukset sekä Unionille että jäsenehdokasmaan taloudelle.”

Puhuttaessa Euraasian Unionin mahdollisista hyödyistä, Kirill Koktysh, Moskovan valtionyliopiston kansainvälisen politiikan apulaisprofessori sanoi, että Euraasian Unioni tulee toimimaan siltana Euroopan Unionin ja Aasian välillä.

“Euraasian Unionin luominen tulee antamaan sykäyksen Euroopan Unionille, joka saa näin maasillan Kiinaan ja muille nouseville Aasian markkinoille”, Koktysh sanoi Russia Todaylle.

”Tällä on myös se vaikutus, että se tarjoaa halvempia tuotteita Kiinasta, joka on erityisen tärkeää tässä ratkaisevassa globalisaation historian tienhaarassa, kun EU kohtaa perustavanlaatuisia, sen olemassaoloa uhkaavia haasteita.”

Toisaalla Boris Makarenko, Poliittisten teknologioiden keskuksen puheenjohtaja sanoi, että puhuttaessa Euraasian Unionin tulevaisuuden haasteista, kyse on siitä kuin yritettäisiin ennustaa muutoksia, joita vastasyntynyt lapsi saattaisi saada vanhuutensa sairauksissa.

RT:n haastattelussa Makarenko sanoi, että kun Euroopan Unioni oli muodostumisensa ensimmäisissä vaiheissa, kukaan ei tiennyt nykyisten ongelmien mahdollisuudesta. Tämänpäiväisen sopimuksen solmiminen on siten tärkeä askel, mutta se on vain alku.

Makarenko osoitti muutamia eroja EU:n ja Euraasian Unionin välillä.

“[Euraasian Unionin] rakenne on hyvin erilainen kuin EU:n, koska Venäjä on absoluuttisessa johtoasemassa, kun taas EU:ssa, jossa Saksa on vahva, mutta ei täysin jätä varjoonsa muita jäsenmaita,” hän sanoi. ”Joten on helpompaa ylittää vastaantulevia ongelmia Venäjän johtavan roolin avulla.” ---

Kannattaa lukea myös:

http://rt.com/news/eurasian-union-eu-better-667/

“Euraasian Unioni: Suurempi kuin EU, mutta ei uusi SNTL

Kolme entistä neuvostotasavaltaa on aloittanut uuden alueellisen yhdentymisprojektin, ja ainakin kaksi muuta on aikeissa liittyä mukaan. Kriitikot syyttävät Moskovaa Neuvostoliiton uudelleenrakentamisesta, mutta projektin arkkitehdit sanovat, että päämääränä on luoda parempi versio EU:sta. ---

[EEU-maat] ripustautuvat toisiinsa ensisijassa taloudellisten syiden takia. Kyseessä on unioni niiden markkinoiden, liike-elämän ja työvoiman suojelemisesta ulkomaiselta kilpailulta. Mutta poliittisella tasolla osallistujilla ei ole intoa luopua suvereenisuudestaan. [Lisää ylläolevasta linkistä]”

----------------------

Eli tilanne on se, että nimitettiin sitä sitten Euraasian Unioniksi tai ”Uudeksi Neuvostoliitoksi”, entiset IVY-maat ovat muodostamassa taloudellista liittoa, jolla on tavoitteena edetä EU:n tavoin myös rahaliitoksi ja poliittiseksi liitoksi.

Tämä tapahtuu samaan aikaan kun USA:n vaikutusvalta ja asema on koko ajan enemmän ja enemmän rapautumassa, ja nykyisenkaltainen EU tärisee liitoksistaan.

EU:n kohtalo - Saksa  ja Itä-Eurooppa osaksi Euraasian Unionia?

Mitä tämä merkitsee geopoliittisesti? Olen useaan otteeseen maalaillut skenaarioissani vaihtoehtoa, jossa EU nykyisellään hajoaa ja Saksa sekä Itä-Euroopan maat ajautuvat liittoon Venäjän kanssa.

Nykyinen taloudellinen tilanne on kohtalokas uhka Saksalle, jonka teollisuuden viennistä yli 70% on EU-alueelle. Talouden ja kysynnän romahtaessa Saksalla on kaksi vaihtoehtoa: Joko alkaa kannattamaan eurobondeja ja EKP:n setelipainorahoitusta sekä seuraavaa inflaatiota, jottei sen asiakkat ajautuisi maksykyvyttömyyteen ja lamaan, tai alkaa etsiä kuumeisesti uusia, laajempia markkinoita.

Tällä hetkellä kaikkien Euroopan AAA-luokiteltujen maiden - myös Saksan - 10-vuotisten velkakirjojen korot ovat nousussa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että yhden mahdollisen tulkinnan mukaan sijoittajat alkavat jo hinnoitella Saksan viennin takkuamista Saksan lainoihin. Toinen vaihtoehto on, että hinnoiteltavan oli jo Euroalueen hajoaminen.

Ensimmäiset vakavat merkit Saksan vientikoneen yskimisestä ovat jo nähtävillä. Saksalla ei ole oikeasti muita vaihtoehtoja kuin suistua itse lamaan muun Euroopan mukana tai myydä tuotteitaan muualle maailmaan jotain korvausta vastaan. Tuo korvaus voi olla vaikka juaneissa - tai ruplissa.

Saksalla ei ole massiivisen vientisektorin kanssa muita vaihtoehtoja kuin jatkaa vientiä tai joutua tilanteeseen, jossa Saksan oma talous humpsahtaa todella syvälle viennin pysähtyessä. Vientikoneen tökkimisestä on jo vakavia merkkejä ja saksalaisen vientiteollisuuden tökkiminen on vaikutuksiltaan saksalaisille samanlainen kuin suomalaisen vientiteollisuuden tökkiminen suomalaisille.

Mikä siis lääkkeeksi? Kuvitellaanpa, että talouskriisi etenee – kuten olen ennustellut – geopoliittiseksi ja sotilaalliseksi kriisiksi. Miten käy Venäjän ja Euraasian talousunionin maiden taloudelle tilanteessa, jossa öljyn ja kaasun hinta nousee esim. Lähi-idän levottomuuksien takia lamasta huolimatta? No, ne porskuttavat. Mitä ne tekevät rahoillaan? -Voivat tarjota isot markkinat Saksan teollisuudelle.

Loppuskenaario voisi sitten mennä, kuten olen aiemmin vähän maalaillutkin. Eli EU:n hajotessa, jos niin käy ja jos hajoaminen tapahtuu todellakin Rein-Alpit-Balkan –akselilla, Keski- ja Itä-Euroopan maat joutunevat hakemaan taloudellista ja strategista yhteistyökumppania Euraasian Unionista…

Näyttääkö Eurooppa tältä 2020-luvulla?

EU syytää satoja miljoonia euroja propagandaan

Euroopan Unioni käyttää vuosittain satoja miljoonia euroja veronmaksajien rahoja propagandaan:

"Ruotsalainen ajatushautomo Timbro arvostelee selvityksessään kovin sanoin sitä, että EU käyttää vuosittain satoja miljoonia euroja verovaroja luodakseen myönteistä kuvaa unionista.

Euroopan unioni pyrkii kirkastamaan mainettaan sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain. Näin väittää ruotsalainen ajatushautomo Timbro tuoreessa selvityksessään.

Timbron mukaan rahasummaa on vaikea arvioida, mutta vuosittain se ”ylittää selvästi 213 miljoonaa euroa”. Jaettavan rahamäärän arviointia hankaloittaa se, että iso osa rahasta jaetaan muualta kuin varsinaisesta viestintäbudjetista.

Selvityksen mukaan viestinnän tavoitteena on, että EU:n jäsenmaiden yhä tiiviimmälle poliittiselle ja taloudelliselle yhteistyölle syntyisi myönteinen ilmapiiri. EU on luonut muun muassa omia tv-kanaviaan ja toimittajille suunnattuja koulutusohjelmiaan.

Unioni jakaa Timbron mukaan rahaa ajatushautomoille ja organisaatioille, jotka ovat tiiviimmän eurooppalaisen yhteistyön kannalla. EU-kritiikki ei rahaa saa.

Selvityksessä sanotaan, että materiaalia ei aina voi sanoa faktatiedoksi, vaan pikemminkin markkinoinniksi – ellei peräti propangadaksi. Selvityksen tekijät eivät pidä demokratialle hyväksyttävänä, että veronmaksajien rahoja käytetään mielipiteenmuokkaukseen."

Tämänhän ei luonnollisestikaan pitäisi olla mikään yllätys, ei ainakaan kaltaiselleni EU:n vastustajalle.

Tiesitkö tämän EU:sta ja Lissabonin sopimuksesta?

Lissabonin sopimus on EU:n perustuslaki, joka saa aikaan seuraavaa:

1. Juridisesti nykyinen Euroopan Unioni-niminen valtioliitto lakkaa olemasta, ja perustetaan uusi samanniminen liittovaltio. Nykyisen EU:n elimet, Euroopan Neuvosto (ministerineuvosto), Komissio ja Parlamentti muuttuvat uuden liittovaltion elimiksi.

1.1. Uudessa Liittovaltiossa ylin toimeenpanovalta on Euroopan Komissiolla. Komissio toimii käytännössä EU:n hallituksena, ja sen puheenjohtajasta tulee EU:n presidentti. Komission valitsee Euroopan Ministerineuvosto (Jäsenmaiden pääministerien kokous) enemmistöpäätöksellä, mikä merkitsee sitä, että kolme suurinta jäsenmaata voivat sanella komission kokoonpanon.

1.1.1. Jos esim. Britannia, Saksa ja Ranska plus yksi muu maa hyväksyvät komission kokoonpanon, niin muut eivät voi estää sen valintaa.

1.1.2. Euroopan Parlamentti voi vain nimellisesti hyväksyä tai hylätä Komission, pystymättä suuremmin vaikuttamaan sen kokoonpanoon. Näin ollen Parlamentti on vain kumileimasin.

1.1.3. Komission puheenjohtajan eli Euroopan Presidentin valitsee Euroopan Neuvosto, ei Parlamentti. Korkeinta valtaa pitävä henkilö valitaan siis ei-demokraattisesti, eikä EU-kansalaisilla ole asiaan juuri sananvaltaa.


1.2. Komissiolla ja/tai Euroopan Neuvostolla on oikeus säätää direktiivejä ilman Parlamentin hyväksyntää. Näillä on myös lakialoiteoikeus ja veto-oikeus Parlamentin päätöksiin, kun taas Parlamentilla ei ole veto-oikeutta Komission tai EN:n päätöksiin.

1.3. Euroopan Neuvoston ja Komission lakialoitteet laatii ja muotoilee komission ja EN:n nimeämät valiokunnat, jotka ovat salaisia, joiden työ on salaista, joiden jäsenten henkilöllisyys on salainen, eikä Parlamentilla ole mitään pääsyä näiden työryhmien työn seurantaan, ennenkuin esitykset ovat valmiit.

1.3.1. Parlamentille tuodaan nämä direktiivit vain hyväksyttäväksi tai hylättäväksi. Jos parlamentti hylkää esityksen, Komissiolla ja/tai Euroopan Neuvostolla on valta hyväksyä ja saattaa ne lainvoimaiseksi ilman Parlamentin tukea.

1.4. Euroopan hallintorakenne on siis harvainvaltainen, autoritäärinen ja byrokraattinen, muistuttaen siten hyvin paljon entisen Neuvostoliiton hallintorakennetta. Komissio ja Euroopan Neuvosto ovat vain korvanneet Politbyroon ja Keskuskomitean.

1.5. Politbyroo.. öö..siis Euroopan Neuvosto (ministerien neuvosto) koostuu jäsenmaiden johtavista ministereistä. Näin ollen jäsenmaiden hallitusten jäsenistä tulee eräänlaisia senaattoreista, ja koska heillä on oikeus nimittää Komissio, myös todellinen ”parlamentti”, jossa suurten maiden ministereillä on enemmän valtaa, ja kolmen suurimman maan +yhden muun koalitiolla absoluuttinen enemmistövalta.

1.5.1. Kansallisvaltioissa kansa saa päättää, ketkä säätävät lait ja hallitsevat. EU:ssa kansa saa vain päättää, ketkä valitsevat ne, joilla todellisuudessa on valta säätää lait ja hallita. Demokratiasta ei siis voi puhua.


2. Lissabonin sopimus eli uusi perustuslaki on juridisesti ensisijainen kaikkiin kansallisiin lakeihin nähden (myös perustuslakeihin).

2.1. Tämä muuttaa Euroopan Unionin liittovaltioksi, jossa Euroopan Neuvostolla ja Komissiolla on ylin päätäntävalta kaikkiin Unionin asioihin, ohi ja yli kaikkien kansallisten lakien ja säädösten (Myös puolustus-, sosiaali-, kulttuuri-, ja koulutuspolitiikassa).

2.2. Tämä tarkoittaa sitä, että Matti Vanhanen tiivisti asian oikein viime lokakuussa toimittajan kysyessä häneltä, tuleeko uusi perustuslaki Suomen perustuslain rinnalle, vai sen yläpuolelle; "Ei, vaan sen tilalle".

2.3. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen yksittäisillä EU:n jäsenillä on päätäntävaltaa vain niihin omiin sisäisiin asioihinsa joissa a) EU: on tämän vallan sille mandaatilla myöntänyt, tai b) EU ei vielä käytä valtaansa.

2.3.1. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jossei Lissabonin sopimuksessa (tai muussa aiemmassa sopimuksissa, joiden validius Lissabonin sopimuksessa erikseen mainitaan) lue, että jollain jäsenmaalla on valtaa omiin sisäisiin asioihinsa, niin tätä valtaa ei ole.

2.3.2. Lissabonin sopimuksessa pääsääntöisesti vain poliisiasiat ovat jäsenmaiden omassa kontrollissa.

2.3.3. Jos jossain jäsenmaassa kansa haluaisi väkisellä erota liittovaltiosta, se ei onnistu, sillä Lissabonin sopimuksen mukaan EU:sta ei voi erota ilman EU:n suostumusta. Väkivaltainen eroaminen tulkittaisiin kansannousuksi ja/tai sisällissodaksi, jolloin Lissabonin sopimuksen vahvistama Euroopan Yhtenäisyysasiakirjan alaviite oikeuttaa Unionin virannomaiset käyttämään kovaa voimaa kansannousun tukahduttamiseksi. Tällöin myös kuolemantuomiot ovat laillisia.

2.4. Kansallisilla hallituksilla ja parlamenteilla on liittovaltion perustamisen jälkeen vähemmän valtaa omien maidensa sisäisiin asioihin kuin USA:n osavaltioilla. Käytännössä jäsenmaat muuttuvat pikemminkin lähes EU:n maakunniksi, joiden hallintojen tehtäväksi jää vain Komission ja Parlamentin asettamien säädösten ja lakien noudattaminen.

3. Liittovaltion myötä tulee yhteinen Euro-armeija, ja yhteinen ulko- ja puolustuspolitiikka. EU-armeija on nykyisten kriisinhallintajoukkojen pohjalle rakennettu palkka-armeija, ja kriisitilanteessa se edustaa Euroopan Unionin suvereenia väkivaltamonopolia koko EU:n alueella.

3.1. Kansalliset armeijat lakkautetaan ja/tai sulautetaan osaksi Euroarmeijaa. EU:sta tulee sotilaallinen suurvalta, ja käytännössä myös supervalta, sillä Ranskan ja Ison-Britannian ydinaseet siirtyvät sen hallintaan ja käskyvaltaan.


4. Perussuomalaiset ovat ainoa vakavasti otettava suomalainen puolue, joka vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä, eikä hyväksy Lissabonin sopimusta. Ääni Perussuomalaisille tulevissa EU-vaaleissa on ääni demokratian puolesta ja EU-imperialismia vastaan.


P.S. Suosittelen lukemaan Jiri Kerosen kirjoituksen, "EU aikoo muuttaa internetin televisioksi":

"Vähän aikaa sitten Alexander Stubb vaahtosi, että on törkeää kutsua EU:ta Neuvostoliitoksi. Olen samaa mieltä. Orwellin dystopia on paljon lähempänä."

Kohti Maailman Unionia?

Maailma muuttuu ja yhdentyy päätä huimaavalla vauhdilla. Nykyinen maailma, jossa Neuvostoliittoa ja kylmää sotaa ei enää ole, olisi vielä parikymmentä vuotta sitten tuntunut monesta ihmisestä lähinnä tieteisfiktiolta. Meille tässä globalisaation ajassa eläville maailma näyttäytyy nopeiden muutoksien prosessina, ja muutosten tahti on huimaava. Vielä suurempia muutoksia on kuitenkin luvassa ensi vuosikymmenellä, jolloin muutosvauhti tulee vielä nykyisestäänkin kasvamaan. Olemme nimittäin matkalla kohti alueellisten unionien maailmanjärjestystä, jossa Euroopan integraatiokehitys ja EU ovat vain yksi osa.


YK on vanhentunut instituutio, joka edustaa kylmän sodan maailmaa ja kansallisvaltioiden varaan rakentunutta maailmanjärjestystä. Elämme kuitenkin aikaa, jolloin kansallisvaltiot heikkenevät ja taantuvat. YK joka rakentuu kylmän sodan aikana vallinneisiin järjestelmiin, on auttamattomasti jäänyt ajastaan jälkeen. Globalisaatio ajaa kattavampaa ja tasapainoisempaa maailmanjärjestöä ja uusia ratkaisuja.

YK:n rakenteellisen remontin tarve on jo pitkään ollut selvä, mutta maailmanjärjestön nykyiset valtasuhteet ja kylmän sodan jäljiltä vallitseva USA:n johtoasema ovat lukinneet YK:n eräänlaiseen umpikujaan, josta aukeaa tie ulos vasta kun maailmantilanne muuttuu. Pelkkä turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden määrän kasvattaminen ei riitä, vaan koko systeemi on laitettava uusiksi. Ratkaisuna ongelmaan on esitetty kokonaan uutta, alueellisista unioneista muodostuvaa moninapaista maailmanjärjestöä, jossa yksittäisillä kansallisvaltioilla ei ole enää suoraa edustusta, vaan valtaa käyttävät unionit ja niiden edustajat. Euroopan Unioni olisi yksi näistä unioneista.


Alueellisten unionien nousu on ollut nähtävissä jo jonkin aikaa. Euroopan unioni on ollut näistä ensimmäinen. EU alueellisena liittoumana on ollut tiennäyttäjänä, ja sen innoittamana on perustettu vastaavia alueellisten unionien muodostumiseen tähtääviä kauppaliittoja järjestöjä mm. Pohjois-Amerikkaan, Aasiaan ja Afrikkaan. Näillä alueilla unionijärjestelmät ovat kuitenkin vielä varsin heikkoja, mutta EU:n mallin mukainen kehitys kohti syvenevää integraatiota on kuitenkin käynnissä.

Kehitys kohti alueellisia unioneja ei kuitenkaan ole ongelmatonta, kuten EU:n kohdallakin on havaittu. Integraatio-ongelmien myötä keskusteluissa onkin tämän tästä nostettu esiin ajatus unionista, jossa eri jäsenmaat olisivat mukana eri tasoilla. Eli ne jäsenmaat, jotka haluavat tiiviimpää integraatiota tai liittovaltiota voisivat halutessaan yhdistyä pidemmälle kuin ne, jotka haluavat säilyttää nykyisenkaltaisen unionin.

Koska muualla maailmassa eri maiden väliset ristiriidat ovat vielä Eurooppaakin suuremmat, on mielestäni todennäköistä, että tämänkaltainen ns. kahden tai useamman kerroksen unionimalli tulee olemaan pohjana muodostuville unioneille, joiden varaan ensi vuosikymmenellä muotoutuva uusi alueellisten unionien maailmanjärjestys muotoutuu.


Euroopan Unioni on tiennäyttäjä ja pilottihanke matkalla kohti unionien maailmanjärjestystä. Onkin todennäköistä, että globalisaation ja yhdentyvä maailman haasteiden edellyttämänä EU:n integraatio syvenee. Pyrkimys Euroopan perustuslaiksi, nimitettiin sitä sitten perustuslailliseksi sopimukseksi, perussopimukseksi tai Lissabonin sopimukseksi, on siksi oleellinen osa tätä kehitystä, jonka päämääränä on luoda maailmaan kokonaan uudentyyppinen liittovaltiomalli.

Irlannin kansanäänestyksen myötä EU on tienhaarassa. Lissabonin sopimuksen läpivienti nykyisellään johtaisi siihen, että sopimuksen nykyisin hyväksyneet maat muodostaisivat uuden ytimen unionin sisälle. Rivien hajoaminen voisi johtaa myös uuden sopimuksen neuvotteluun, ja siihen, että EU:n ydinmaat - Saksa, Ranska, Iso-Britannia ja muutamat muut, muodostaisivat vielä Lissabonin sopimustakin pidemmälle menevän kovan ytimen, ja muut jäsenmaat jäävät integraation nykyiselle tasolle muodostuvalle kehälle.


Maailman unionijärjestelmän muodostumisen esteenä on USA ja sen nykyinen supervalta-asema. Useat visionäärit ja tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että USA on taantuva supervalta, ja ensi vuosikymmenen loppuun mennessä se menettää supervalta-asemansa. Amerikan suhteellinen taloudellinen, poliittinen, ja sotilaallinen voima tulee vähenemään rajusti. Tämä tulee tekemään tilaa uudelle moninapaiselle maailmanjärjestykselle.

Osa tätä Yhdysvaltain supervalta-aseman heikkenemisen prosessia on nykyinen taloustaantuma ja ensi syksynä tuleva USA:n lama, jotka johtuvat maan talouden rakenteellisesta heikkoudesta. Amerikka on Neuvostoliiton tavoin polttamassa itsensä loppuun yrittäessään kynsin hampain pitää kiinni taloudellisesta ja poliittisesta ylivalta-asemastaan maailmassa.

USA:n talouskriisi ja sen ylivallan romahtaminen tulevat johtamaan radikaaleihin muutoksiin maailmassa. Vaikutukset ulottuvat yhtä laajalle ja tulevat olemaan yhtä merkittäviä kuin NL:n romahduksen seuraukset. USA:n ylivallan romahtamisen myötä maailmaan tulee muodostumaan tilaa aidosti moninapaiselle maailmanjärjestykselle.

Pohjois-Amerikassa seurauksena on se, että heikentyvä USA joutuu nöyrtymään Kanadan ja Meksikon rinnalle osaksi nykyisen NAFTA:n, Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen, pohjalle muodostuvaa Pohjois-Amerikan Unionia, NAU:ta. Huolimatta maailman mittakaavassa suhteellisesti heikentyvästä asemastaan, USA tulee kuitenkin olemaan alueen vahvin yksittäinen tekijä, ja siksi uuden unionin kova ydin.

Itä-Aasiassa USA:n taantumisen ja talouskriisin seuraus on Japanin, Korean ja muiden Aasian perinteisesti USA:sta riippuvaisten maiden joutuminen vakavaan kriisiin, jonka seurauksena niiden valta tulee rajusti heikkenemään. Tämän takia ne joutuvat yhä enemmän nojaamaan taloudellisesti Kiinaan. Tämä tulee johtamaan Itä-Aasian Unionin muodostumiseen ensi vuosikymmenellä. Tämän unionin kovaksi ytimeksi muodostuu Kiinan ja Japanin akseli. Idea IAU:sta lanseerattiin jo vuoden 2005 Bilderberg -kokouksessa, jolloin keskusteltiin tarpeesta luoda Aasiaan oma voimakas unioni EU:n vastapainoksi vuoteen 2012 mennessä. Yksi suuri ongelma unionin luomisessa tällä hetkellä on kuitenkin Kiinan ja Taiwanin konflikti, jonka sopimisesta on kuitenkin jo merkkejä ilmassa.

Moskovassa kaavaillaan EU:n mallin mukaan Venäjän ja IVY -maiden muodostamaa talousliittoa, joka muodostuisi käytännössä Venäjän ympärille. Tällöin naapuriimme muodostuisi eräänlainen markkinatalousversio Neuvostoliitosta. Pohjois-Euraasia Unioni tulee kuitenkin olemaan maailmantaloudelliselta merkitykseltään vanhaa Neuvostoliittoa paljon voimakkaampi ja vaikutusvaltaisempi tekijä. Tulevan unionin esiaste on Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliitto. Unionia ei kuitenkaan käytännössä voi muodostua, ennen kuin Ukraina ja Kazakstan löytävät yhteisen sävelen Moskovan kanssa.

Muiden alueellisten unionien alkiot ovat jo olemassa. Afrikan unioni perustettiin jo 70-luvulla, ja Etelä-Amerikan maat ovat edenneet unionin rakentamisessaan jo pidemmälle kuin Pohjois-Amerikassa on päästy. Alueellisia unioneja on muodostumassa lisäksi Etelä-Aasiaan, Kaakkois-Aasiaan, sekä Väli-Amerikan ja Karibian alueelle. Mikäli Lähi-Idän kriisi saataisiin ratkaistua, voitaisiin alueelle muodostaa oma unioni. Pitkällä tähtäimellä juuri idea Lähi-Idän Unionista tuleekin olemaan luultavasti vaikein vaikeimmin toteutettavissa.

Olemme matkalla kohti Maailman Unionia – uutta YK:n korvaavaa maailmanjärjestöä, joka tulee koostumaan alueellisista unioneista. Sen tulevista jäsenistä EU on jo olemassa, ja nykyisellä kehityksellä ja muutosvauhdilla neljä vaikutusvaltaisinta unionia; Pohjois-Amerikan, Euroopan, Itä-Aasian ja Pohjois-Euraasian unionit ovat muotoutuneet viimeistään 2020-luvulle tultaessa.

Maailman unionin muodostuminen avaa mahdollisuuden myös yhden yhteisen maailman valuuttajärjestelmän muodostumiselle ja maailman valuutan käyttöön otolle. Tämä edellyttää kuitenkin, että taloudellisia kehityseroja eri maanosien välillä saataisiin tasattua, tai keksittäisiin joku järjestelmä, jonka puitteissa alikehittyneiden alueiden taloudet voitaisiin niiden romahtamatta liittää samaan valuuttajärjestelmään Maapallon pohjoisen ja itäisen puoliskon kehittyneiden talouksien kanssa.

Mikäli alueellinen integraatio muissa maanosissa etenee lähimaillekaan samaa tahtia kuin Euroopassa on edennyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, niin 2030-luvun lopulle tultaessa myös muut kaavaillut unionit ovat luultavasti jo muodostuneet. Maailman Unionin murheenkryyni ja koetinkivi tulee olemaan Lähi-Idän kriisi. Mikäli se saataisiin ratkaistua, ja Lähi-Idän Unioni pystyyn, niin 2030-luvun Uusi Maailmanjärjestys tulisi muodostumaan kymmenestä alueellisesta unionista, ja niiden muodostamasta Maailman Unionista.


P.S. En itse kannata unionijärjestelmää, enkä haluaisi kehityksen menevän kohti alueellisia unioneja ja Maailman Unionia, puhumattakaan globaalista yhteisvaluutasta, vaikka yllä olevasta kirjoituksesta saattaisi sellaisen kuvan saada. Pidän vain Maailman Unionia nykyisen meneillään olevan kehityksen väistämättömänä ja valitettavan lopputuloksena.

Mitä USA:n lama aiheuttaa Euroopassa?

Yhdysvaltain lama ja sen taloudellinen romahdus vetävät mukanaan koko maailmantalouden vähintään taantumaan. Tämä tulee leviämään myös Eurooppaan.

Yksi syy euron inflaatioon on se, että EKP on joutunut kiihdyttämään tietoisesti euron inflaatiota laskemalla liikkeelle enemmän rahaa, jottei euro-dollari -vaihtosuhde karkaisi liian isoksi, ja aiheuttaisi liikaa ongelmia Euroopan taloudelle, erityisesti vientiteollisuudelle. Euroalueen inflaation suuruus ei siis pelkästään johdu kustannusten noususta EU-alueella, vaan euron on annetaan tietoisesti tippua dollarin mukana.

USA:n talousromahduksella on monia muitakin vaikutuksia Eurooppaan. Luvassa on mm. eurooppalaisten tuotteiden kysynnän väheneminen jothuen sekä taantuman tuomasta ostovoiman vähenemisestä, että suhteellisen korkeista kustannuksista, jotka näkyvät tuotteiden hinnoissa. Tästä seuraa edelleenkin tuotannon ulkoistamista kolmansiin maihin, joissa euro ei ole valuuttana. Kiinaan ulkoistaminen tosin vähenee, sillä Kiinan (samoin kuin Japanin ja muiden Itä-Aasian talousmahtien) talous romahtaa USA:n mukana johtuen niiden riippuvuudesta Amerikan markkinoista.

Tästä johtuen Euroopassa seuraa työttömyyden nousu, asuntojen hintojen tippuminen, korkojen nousu, maksuvaikeudet ja asuntojen joutuminen vasaran alle ostohintaa alemmalla summalla. Näin siksi, että suuressa osassa Eurooppaa asuntojen hinta on jo pitkään ollut niiden reaaliarvoa korkeammalla.

Pankeille ja rahoituslaitoksille on luvassa jättimäisiä luottotappioita, ja konkursseja. Pääomalla ei sinänsä ole kotimaata, mutta mihin se menisi, kun koko maailmantalous on taantumassa, ja kolmansissakaan maissa ei ole enää nousevia markkinoita, joilla pääoma voisi pitää arvonsa, saatika että sitä voisi kasvattaa. Kasvava työttömyys ja reaalipääoman arvon aleneminen muodostaa mahdottoman tilanteen; Ei ole sijoituskohteita, joissa pääoma säilyisi, mutta pankeissa tai korkopapereissa sen arvo alenee vauhdilla juoksevan inflaation mukana. Pitemmällä tähtäimellä nimenomaan Euroopan oletetaan nousevan ensin lamasta, joten oletettavaa on, että raha palaa pankkien holveihin. Toisaalta kriisin synnytämät sodat ruokkivat aseteollisuutta, joten pääomaa virrannee sinne. Se taas kiihdyttää laman synnyttämiä sotia ja luo lisää kärsimystä varsinkin kolmannen maailman maissa.

Eli Euroopan mittakaavassa tapahtuu suunilleen sama, mitä 90-luvun alun Suomessa.

Venäjän geopolitiikka ja Uusi Maailmanjärjestys

Sanomalehti Kaleva analysoi tämän sunnuntain pääkirjoituksessa mielenkiintoisella ja valaisevalla tavalla Venäjän presidentti Dmitri Medvedjevin maan diplomaattikunnalle pitämää puhetta. Puheessaa Medvedjev toi varsin hyvin esille Venäjän näkökulman ja pyrkimykset liittyen meneillään olevan geopoliittisen pelin muutoksessa.

Talouden näkymien synkistyessä ja öljyn hinnan heitellessä epävarmuudessa ja pitemmän tähäimen nousukierteessä Venäjän talous vain vahvistuu entisestään. Tästä pitää huolen maan strateginen mahti ja suunnattoman suuret energiavarat. Vahvistuva Venäjä on palannut perinteiselle suurvallan geopoliittiselle linjalle, jossa kaikessa etusijalla on kansallisten etujen puolustaminen. Venäjän strategia heijastaa maan vahvistumista ja paluuta aktiiviseksi ja vahvaksi pelaajaksi globaaliin geopoliittiseen peliin. Ei ole mielestäni epäilystäkään siitä, etteikö itäinen suurvalta nykyisen kehityksen vallitessa saisi takaisin sitä arvovaltaa ja asemaa, jonka se menetti Neuvostoliiton romahtaessa.

Venäjän uusi strategia ei kuitenkaan tähtää enää kaksinapaiseen kylmän sodan asetelmaan, jossa maa pyrkisi USA:n rinnalle kilpailemaan maailman johtavan supervallan asemasta. Sen sijaan Venäjä tähtää moninapaiseen maailmanjärjestykseen, mikä heijastelee kehitystä kohti alueellisten unionien muodostamaa Uutta Maailmanjärjestystä; pyrkimystä kohti monen ison pelaajan tasapainoisempaa globaalia systeemiä.

USA:n taloudellisen vallan vähetessä ja sen supervalta-aseman heikentyessä Venäjä on haistanut tilaisuutensa. Tätä silmällä pitäen Medvedjev ehdottaa Ety-sopimuksen tilalle uutta Euroopan turvallisuussopimuksta; suurisuuntaista suunnitelmaa, jossa kulmakivenä olisi EU:n ja Venäjän strateginen kumppanuus. Toisin kuin Kaleva pääkirjoituksessaan arveli, tämä on mielestäni se tulevaisuuden suunta, jota kohti kehitys on todellakin menossa, kuten olen parissa aikaisemmassa kirjoituksessani hahmotellut (Viitt. [1.] [2.]).

Mielestäni mielenkiintoisin kohta lähiajan turvallisuuspoliitttisen kehityksen kannalta Medvedjevin puheessa oli Kalevankin huomioima lausunto, jonka mukaan "Kosovo on miltei sitä miksi Irak on osoittautunut Yhdysvalloille". Tällainen lausunto nimittäin viittaa vakavasti sisällissodan mahdollisuuteen Kosovossa. Alue on kuitenkin kiistakapula, jossa Venäjä ei halua antaa eduistaan ja arvovallastaan periksi lännelle, ei ainakaan kovin halvalla.

Kun kansa äänestää väärin...

EU-eliitti näyttää varsin yksimieliseltä siitä, että Euroopan Unionin valtioliitosta totalitaariseksi liittovaltioksi muuttava perustuslaki, jota myös Lissabonin sotkuksi nimitetään, on runnottava läpi ja voimaan vuoden alkuun mennessä vaikka pakolla.

Irlannin kansan äänestyspäätöstä halveksimalla eurooppalaiset poliitikot joutuvat nyt paljastamaan todellisen karvansa; he ovat joukko sielunsa myyneitä, demokratiaa ja vapautta halveksivia oligarkkeja.

EU on ennenkin ollut "luova" kun sen on täytynyt ajaa läpi sopimuksia, joita Euroopan kansat ovat vastustaneet. Siellä, missä se vain on ollut mahdollista, on haluttu kynsin hampain välttää EU-perustuslain tuominen kansanäänestykseen. Irlannissakin tätä yritettiin, mutta onneksi irlantilaiset halusivat pitää kiinni perustuslaista, joka vaatii tällaisten sopimusten kohdalla kansanäänestystä. Suomenkin vanha perustuslaki vaati, mutta eduskuntamme marssi lain yli suurten puolueiden johdolla; poliitikot eivät halua noudattaa lakia silloin kun se koskisi heitä itseään.

Saapa nähdä millaista "luovuutta" EU tällä kertaa keksii. EU:n valtahan perustuu valheisiin, pelkoon ja petokseen. Perinteiset kansojen suostuttelukeinothan ovat kiristys, lahjonta ja uhkailu. Näitä kolmea käytettiin Suomessa vuoden -95 EU-kansanäänestyksen alla täydellä voimalla hyödyksi. Tuolloin uhkailtiin Suomen taantuvan Pohjois-Korean kaltaiseksi maaksi ilman EU-täysjäsenyyttä, kiristettiin talouspoliittisilla uhkilla, ja uhkailtiin turvallisuuspoliittisilla uhkilla. Vielä lupailtiin lahjana, että Suomi saa takaisin peräti 80% omista rahoistaan, joita se EU:lle jäsenmaksuna maksaa. Saapa nähdä miten Irlannin kohdalla, ei muuta kun uutta äänestystä peliin sekä leipää ja sirkusta kansalle. Niinhän tehtiin Tanskassakin.

Perjantai 13. - Voiton ja Ilon päivä demokratialle ja vapaudelle! Kiitos Irlantilaiset!

Meikäläinen on ollut juhlatuulella eilisestä asti. Irlantilaiset pelastivat urhoollisesti koko Euroopan ja demokratian äänestämällä EI Lissabonin sopimuksen nimellä kulkevalle EU:n perustuslaille. Kiitos siitä irlantilaisille! Näin siksi, että sopimus olisi tehnyt EU:sta keskusjohtoisen liittovaltion; oligarkkisen imperiumin, jossa demokratian sijasta olisi vallinnut eliitin ja byrokratian diktatuuri.

Lissabonin sopimus oli ja on äärettömän ala-arvoinen hyökkäys Euroopan kansojen vapautta ja demokratiaa vastaan. Sopimus on täynnä tahallaan vaikeaselkoisia kohtia, porsaanreikiä ja sotkuista pykäläviidakkoa, jonka tulkinta mahdollistaa mm. kuolemanrangaistuksen, ihmisoikeuksien tallomisen, kansalaisvapauksien ja sananvapauden rajoittamisen ja valtuuttavat EU:n pitämään mahdollisesti unionista eroamaan pyrkivät jäsenvaltiot mukana liittovaltiossa vaikka asevoimin.

Lisäksi sopimus velvoittaa jäsenmaat lisäämään yhteisiä puolustusmenojaan ja tarvittaessa tukemaan toisiaan terrorismin vastaisissa sodissa ja EU:n ulkopuolella tapahtuvissa sotilaallisissa rauhaanpakottamis-operaatioissa. Pahinta kuitenkin olisi ollut itse liittovaltion muodostuminen, eli se että Suomesta tulisi vain yksi Euroopan osavaltio. Ja tämä kaikki on vain jäävuoren huippua.

Mielenkiintoista tosin oli jälleen kerran huomata median puolueellisuus. Heti kun eurosto-eliitille epämieluisa äänestystulos alkoi olla varma, media lähti torjuntahyökkäykseen ja ristiretkelle Irlannin kansaa vastaan, koittaen vesittää kansanäänestyksen tuloksen ja merkityksen.

Nimittäin aina kun jossain EU-jäsenmaassa kansa äänestää EU-sopimuksia vastaan, media ryntää paikalle yrittäen vesittää äänestyksen tuloksen merkitystä tyyliin: "Kansa ei tiennyt mistä äänesti", "Tässä oli prostestiäänestyksen makua", "Hallitus oli epäsuosittu", jne. Eli koitetaan antaa kuva, että EI-äänten voitto oli ei ollutkaan suuntautunut "kaikkivoipaa ja hyvää" EU:ta vastaan. Näin oli myös Ranskan ja Hollannin äänestysten kohdalla. Aika neuvostoliittolaista mediapeliä, etten sanoisi. Ihan hävettää suomalaistenkin toimittajien puolesta. Onneksi se ei kuitenkan heikennä juhlatunnelmaani

Skool!

EDIT: Linkki, joka kannattaa katsoa. Tietoa niille, jotka haluavat taustatietoa Lissabonin sotkusta:

http://video.google.com/videoplay?docid=-4291770489472554...
http://www.wiseupjournal.com/?p=173

Lainaus: http://isovimma.blogspot.com/2008/03/valtioden-loppu-eun-...

----------------------------------

Videon suomenkielinen yhteenveto:

Videolla tutkijat ja itse Euroopan Parlamentin jäsenet kertovat Lissabonin sopimuksen laatijoiden poistaneen sopimuksesta sanan perustuslaki, säilyttäneen 98% kaikesta siitä mitä Ranska ja Hollanti vastustivat ja tehneen sopimuksesta lukukelvottoman ja harhaanjohtavan.

Uudessa, niin kutsutussa mini-sopimuksessa, joka saatiin aikaan fonttikokoa ja riviväliä pienentämällä, on 8500 sanaa enemmän ja 62 sivua vähemmän kuin aikaisemmassa sopimuksessa.

Euroopan Unioni teki sopimuksen pääministerien kanssa siitä ettei tekstiä aseteta kansanäänestykseen missään jäsenmaista. Kansanäänestyksen kieltämistä yritettiin myös Irlannissa, mutta yritys epäonnistui, kiitos maan - vielä - riippumattoman oikeuslaitoksen.
26 Euroopan Unionin maata ovat pettäneet kansansa epäämällä heiltä äänestysmahdollisuuden koskien Lissabonin sopimusta, eli sopimusta Euroopan perustuslaista. Enää yksin Irlanti voi pelastaa 500 miljoonan ihmisen oikeuden demokratiaan äänestämällä ei.
Sopimus on tyrannimainen ja tulee päättämään demokratian.

Se mitä tähän mennessä on painettu ja pääministerien toimesta Lissabonin sopimuksena allekirjoitettu, on teksti, jota he eivät ole koskaan lukeneet, sillä kyseinen teksti ei ole sopimus, vaan 300 sivua lisäyksiä ja korjauksia erilliseen 3000-sivuiseen olemassa olevaan sopimukseen.
Kokonaisuus on luettavissa ainoastaan niin, että ottaa esille yhden lisäyksen kerrallaan ja etsii erillisestä sopimuksesta kohdan, johon se liittyy.
Euroopan neuvosto on päättänyt, ettei mikään instituutio Euroopan Unionissa saa painaa luettavassa muodossa olevaa yhdistettyä versiota ennen kuin sopimus on hyväksytty kaikissa 27 seitsemässä maassa. Tämä on päätös.
Euroopan parlamentin jäsenet peruslaillisten asioiden komiteassa päättivät yksimielisesti haluavansa sopimuksesta luettavan yhdistetyn version, mutta eivät saaneet sellaista, vaikutusvaltaisempien tahojen päättäessä toisin.

Sopimuksen ulkoasua on muutettu poistamalla etusivulta sana perustuslaki. Kuitenkin, kun katsotaan Lissabonin sopimuksen julistusta nro 27, sieltä edelleen löytyy sana perustuslaki Lissabonin sopimukseen hyväksytyistä esimerkkitapauksista koskien oikeusprosesseja, joissa Luxemburgin tuomioistuin on tehnyt päätöksiä viitaten Euroopan oikeuteen perustuslaillisena systeeminä.
Tarkoituksena on mitätöidä Ranskan vallankumouksen demokraattinen perintö ja ottaa kansoilta ja valtioilta pois itsemääräämisoikeus. Kansat eivät enää saa päättää omista toimintatavoistaan.

Ulkomaiset työntekijät ja siirtolaiset:

Ulkomaalaisten työntekijöiden ylitarjonta tuhoaa ekonomian ja keskiluokan, eli valtaväestön toimeentulon.
2004 Euroopan Unioni teki päätöksen lisätä jäsenmääräänsä kymmenellä uudella valtiolla, joiden asukasluku on yhteensä 75 miljoonaa. Suurin osa näistä valtioista on entisen Neuvostoliiton vaikutusalueella, joista on sittemmin virrannut valtavia joukkoja työntekijöitä etenkin Irlantiin, Britanniaan ja Ruotsiin, vakavasti vaikuttaen maiden herkkään työmarkkinatilanteeseen. Kaikki tämä on jo tapahtumisprosessissa, mutta valtioilla on vielä tällä hetkellä oikeus säännöstellä tulijoita ja päättää työntekijöiden palkkapolitiikasta, sen sijaan jos Lissabonin sopimus hyväksytään tulee Luxemburgin tuomioistuimen päätöksistä laillisia osia Lissabonin sopimusta ja Euroopan Unionin perustuslakia, mikä tarkoittaa sitä, että esim. ns. Laval sopimus on osa Euroopan perustuslakia: Laval sopimus koskee latvialaisen yhtiön ja Ruotsin välistä tapauskohtaista kiistaa siitä tuleeko latvialaisen, koulua rakentaneen yhtiön maksaa Ruotsissa Latvian vaiko Ruotsin palkkatason mukaista palkkaa, minkä kiistan Luxemburgin tuomioistuin päätti latvialaisen yhtiön hyväksi, mikä tarkoittaa sitä, että Lissabonin sopimuksen tullessa voimaan on laillista, että esim. puolalaiset tulevat esim. Tanskaan ja maksavat työntekijöilleen 40c tuntipalkkaa, mikäli niin haluavat. Seuraa vaihtoehtoisesti kaksi asiaa; halpa työvoima tulee ja joko ottaa työpaikat, tai tulee ja polkee alas palkat. Tämä kaikki on jo tapahtumassa, mutta mikäli Lissabonin sopimus menee läpi, on Luxemburgin tuomioistuimella oikeus polkea alas kaikki haluamansa yksittäisen maan yritykset suojella omia kansalaisiaan.

Euroopan Unioinin jäsenmaita oli aluksi noin kymmenen, vuonna 2004 Unioiniin liitettiin kymmenen maata lisää, joille kaikille Irlanti avasi ovensa kasvattaen Irlannin väestön ”uusirlantilaisten” määrän 1,5%:sta 10%:iin kymmenessä vuodessa. Unionin jäsenmaiden määrää tullaan edelleen lisäämään.

Suunnitelmissa on, että seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana tuodaan Afrikasta 20 miljoonaa työtekijää. Jokaisessa perheessä tulee olemaan poika, tytär, setä tai täti, tilanteessa, jossa tämän on valittava joko työn tai palkan menetys.

Ihmisoikeudet:

Lissabonin sopimuksessa rikosoikeudelliset oikeudet siirtyvät Euroopan Unioinille.
Se missä meitä ennen suojeli omat perustuslakimme ja oikeusjärjestelmämme, meidät nyt tulee tuomitsemaan kasvottomat tuomarit Euroopan oikeudessa. Sopimuksessa luotellaan yleviä ihmisoikeuksia, mutta ongelma onkin se, että viimeinen sana, yli kaikkien oikeuksien siirtyy Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan oikeudelle.

Uuden terrorismia koskevan lain perusteella (jo voimassa oleva laki ja näin ollen osa tulevaa Lissabonin sopimusta) kukin valtio on velvollinen luovuttamaan kansalaisensa pelkän nimen perusteella maahan, joka esittää kyseisestä henkilöstä terrorismikytkösepäilyn. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esim. Espanjan syyttäessä tanskalaista henkilöä terrorismikytköksistä, tanskalainen, joka olisi kotimaassaan saanut olla vangittuna korkeintaan 24 tuntia ennen oikeuskäsittelyä, lähetetään viranomaisten toimesta Espanjaan, missä hän saa laillisesi lojua vankilassa ilman oikeutta seuraavat neljä vuotta ennen minkäänlaista oikeuskäsittelyä.

Jopa uskonto on asia Lissabonin sopimuksessa. On olemassa sääntö oikeudesta salata uskonto, tämä on laitonta Lissabonin sopimuksessa.

EU valtastruktuuri:

EUROOPAN NEUVOSTO:
27 pääministeriä EU maista.
Neuvoston presidentti valitaan yksityisissä/salaisissa neuvotteluissa, sen sijaan, että käytössä olisivat demokraattiset valintatavat. Presidentin virka on 5-vuotinen. Ranskan presidentti Sarkozy on epävirallisesti ehdottanut virkaan Tony Blairia.
Lissabonin sopimuksen artikla 48 antaa 27:lle pääministerillä oikeuden muuttaa/korjata kaikki lakeja itsenäisesti.

KOMISSIO:
Koostuu ei-valituista virkamiehistä.
Ehdottaa lakeja.
Euroopan neuvoston 27 ministeriä valitsevat komission johtajan.
Komission johtaja voi valita komissioon jäsenmaiden hallitusten ehdottamista virkamiehistä kenet hän haluaa.
Euroopan parlamentti ei voi valita komissioon itse omaa edustajaansa.

MINISTEREIDEN NEUVOSTO:
Koostuu tavallisista ministereistä, kuten maatalousministeri jne.
Eu:ssa kaikista laeista ei äänestetä, mutta, jos jokin laki vaaditaan äänestettäväksi äänestys on ehdollinen enemmistö äänestys, missä neljä suurinta jäsenmaata dominoivat. Äänestykset käydään suljettujen ovien takana eivätkä pöytäkirjat näistä kokouksista ole EU parlamentin saatavilla.

EU PARLAMENTTI:
Euroopan parlamentissa istuvat valitsemamme edustajat. Europarlamentin jäsenillä on vähiten valtaa koko EU:n valtastruktuurissa. Nämä edustajat voivat tehdä korjaus/lisäysehdotuksia lakeihin, mutta eivät lakiehdotuksia. Ylemmät ei-valitut elimet voivat mielivaltaisesti joko hylätä tai hyväksyä parlamentin jäsenten korjausehdotukset.
Mitä enemmän EU:ssa on jäsenmaita sitä vähemmän yksittäinen pieni maa saa paikkoja parlamentissa.

YLI 3000 TYÖRYHMÄÄ:
Nämä Euroopan neuvoston, Komission ja Ministereiden Neuvoston yli 3000 salaista työryhmää koostuu tuntemattomista jäsenistä.
Näissä työryhmissä on valtava määrä valtaa, näissä ryhmissä päätetään 85 prosenttisesti kaikkien lakien käytännön toteutuksesta.
Europarlamentaarikoilla tai yleisöllä ei ole pääsyä näihin työryhmiin tai tietoa heidän työstään. Koska työryhmät ovat salaisia ja jäsenet tuntemattomia on aiheellista pelätä, että nämä salaiset lakeja luovat jäsenet hyötyvät taloudellisesti luomistaan laeista.

Lissabonin sopimus tulee ojentamaan entistäkin enemmän valtaa Euroopan Unionille: Mikäli koskaan ilmenee minkäänlaista konfliktia EU lain tai kansallisen lain kesken, EU laki tulee voittamaan, tehden kansallisesta perustuslaista turhan.
Lissabonin sopimuksen tarkoitus on siirtää valtaa pieniltä jäsenmailta suurille jäsenmaille, ja äänestäjiltä virkamiehille.

Lähes puolitoistatuntia kestävässä videossa lisäksi:

• Ei-valittu elin päättää laeista koskien: maahanmuuttoa, poliisia, terveydenhuoltoa, budjettia, veroja ja oikeutta.
• Ei-valitun elimen päättämät lait, joilla korvataan maiden lait ovat peruuttamattomia.
• Ei erillisiä valtioita, yksi jättivaltio, pusketaan läpi rauha-propagandalla.
• Polttoainepulan aikana jättivaltio toimii kuten paleltuva ihmiskeho säilyttäen sydämen ja aivot ja antaen ääriraajojen tuhoutua.
• Kysymys halusta kehittää Euroopasta voimakas sotilaallinen mahti. Euroopan Unionin johtomaat entisiä imperialistisia valtioita.
• Uusi Eurooppa on kuin prinsessa ilman hallitsijaa; kokoonpano on kasvoton, hallitsijoita on mahdoton osoittaa tai nimetä.
• Eliitin johto = uusi maailman järjestys
• Pohjois-Amerikan Unioni
• Kansaan voi luottaa – eliittiin ei, eliitti haluaa valtaa, kansa haluaa ruokkia jälkeläisensä.
• Demokratian menetyksen jälkeen demokratiaa on yhtä vaikea saada takaisin kuin terveyttä sen menetettyään.

EU-perustuslaki: EU:sta diktatuuri kriisitilanteessa

EU:n lainsäädäntö, tuo sotkuinen, monimutkainen ja tavallisen kaduntallaajan korvaan käsittämätön vyyhti, sisältää myös sellaisen epäilyttävän piirteen, että kriisitilanteen tullen EU muuttuisi diktatuuriksi.

Jo nykyisin voimassaolevat EU-sopimukset sisältävät pykälän, jonka mukaan ulkoisen sotilaallisen EU:ta uhkaavan hyökkäyksen tullen ylin toimeenpanovalta unionissa keskitettäisiin "Korkealle ulkopoliittiselle edustajalle". Kriisin tullen ylin päätäntävalta niin poliittisissa, sotilaallisissa kuin taloudellisissa asioissa keskittyisi siis yhdelle miehelle. Tällä hetkellä tätä EU:n korkean ulkopoliittisen edustajan virkaa pitää hallussaan Javier Solana.

Jos siis EU:ta uhkaisi ulkoinen vihollinen, yksi mies Unionin johdossa saisi käsiinsä vallan, joka on laajuudeltaan verrannollinen lähinnä USA:n presidentin valtaan. EU muistuttaa tässä suhteessa muinaista tasavallan ajan Roomaa, jossa oli voimassa samantyyppinen käytäntö. Kriisin tullen senaatti luovutti kaiken vallan, puoleksi vuodeksi kerrallaan, diktaattorille. EU-lainsäädännössä vain tätä aikarajoitetta ei ole, vaan ilmeisesti vallan keskittäminen pysyy voimassa niin kauan kuin kriisin katsotaan jatkuvan.

Merkille pantavaa on, että vaikka "korkean ulkopoliittisen edustajan" nimitys hyväksytetäänkin EU-parlamentilla, niin kyseessä ei todellakaan ole demokraattisesti valittu virkamies. Samalla tavoin kuin Komission puheenjohtajan ja jäsenet valitsee käytännössä vahvimmat EU-jäsenmaat, myös korkean ulkopoliittisen edustajan ei tarvitse hakea mandaattia kansalta kuin vain muodollisesti. Näin ollen potentiaalinen kriisiajan diktaattori ei tarvitse kansaa tuekseen, vaan EU-lainsäädäntö päin vastoin tarkoittaa sitä, että valta siirtyy tälle virkamiesten ja poliitikkojen keskuudestaan valitsemalle ulkopoliittiselle edustajalle ilman että kansalta kysyttäisiin mitään.

Ave Caesar, Imperator Europaeum!

EU-perustuslaki: Kuolemanrangaistus mellakoinnista ja kapinasta

EU:n perussopimus mahdollistaa kuolemanrangaistuksen mellakoinnista ja kapinoinnista

Vasta hyväksytty EU:n perustuslaki, jota ei saisi perustuslaiksi kutsua, vaan puhutaan ”perussopimuksesta”, sisältää juridisen porsaanreiän, joka sallii kuolemanrangaistusten langettamisen mellakoinnin ja kapinan/kansannousun seurauksena tai sodan aikana. Näin sanoo sopimustekstiä analysoinut Karl Schachtschneider, saksalainen oikeustieteen professori Erlangen-Nürnbergin yliopistosta.

Perussopimuksen kiinni lyömä porsaanreikä löytyy EU:n solmimasta Lissabonin sopimuksesta, jossa ensin lukee, että kuolemanrangaistusta ei ole, mutta heti alaviitteessä, sanotaan ”paitsi jos kyseessä on sota, mellakat tai kansannousu” (..in case of war, riot or upheaval). Kuolemanrangaistuspykälä oli vieläpä piilotettu sopimuksen alaviitteen alaviitteeseen, ettei se herättäisi huomiota ja aiheuttaisi hälyä.

Ongelmana on sopimuksen tulkinta, että miten määritellään ”mellakointi ja kapina”. Rauhallisissa oloissa ja niissä jäsenmaissa, joissa demokratia ja viranomaisten julkinen valvonta toimivat, pykälä ei liene sellaisenaan aiheuta ongelmia. Mutta entäs jos näin ei olekaan? Jo toissavuotinen Kiasman edessä järjestetty mielenosoitus leimattiin viranomaisten toimesta mellakaksi, ja johti suureen määrään tarpeettomia pidätyksiä.

Liittovaltio Eurooppa – Hyvästi kansalaisdemokratia, tervetuloa harvainvalta

Toisen erittäin huolestuttavan ja demokratialle haitallisen tekijän muodostaa sopimuksen Yleislauseke, joka muuttaa EU:n luonnetta, vaikka valtiojohtomme toisin väittää. Yleislausekkeen nojalla EU nimittäin muuttuu juridisesti valtioiden liitosta federalistiseksi liittovaltioksi, jossa vallitsee oligarkia. Sen seurauksena Euroopan Neuvostolla ja Komissiolla on valta yli kaiken harjoitettavan politiikan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa lukuun ottamatta. EU-parlamenttia kuultaisiin, mutta sillä ei ole veto-oikeutta päätöksissä, ja kansallisilla parlamenteilla ei ole enää mitään sanottavaa politiikkaan EU-tasolla.

Aiemmin eduskunnan lainsäädäntövallasta 80% oli luovutettu pois, niin uuden sopimuksen myötä 100% päätäntävallasta karkaa Brysseliin. Suomella ei ole tämän jälkeen enää oikeutta eikä mahdollisuutta erota EU-nimisestä liittovaltiosta, ja sopimuksen myötä EU:lla on oikeus, tarvittaessa asein, pakottaa eroamista havittelevat osavaltiot pysymään federaatiossa.

Lähde: http://www.larouchepub.com/hzl/2008/3510referendum_lisbon.html

(..with the European Union reform treaty, we accept also the European Union Charter, which says that there is no death penalty, and then it has a footnote, which says, "except in the case of war, riots, upheaval"—then the death penalty is possible. Schachtschneider points to the fact that this is an outrage, because they put it in a footnote of a footnote, and you have to read it, like really like a super-expert to find out! )

Islamismin jälkilöylyt

Sen jälkeen kun kirjoitin julkisuudessa kannanottoni Euroopan islamisoitumisesta, olen jatkuvasti saanut palautetta ja yhteydenottoja aiheeseen liittyen. Se on lähes järjestään ollut myönteistä. Internetissä monikin kirjoittaja on huolissaan asiasta ja pitää aihetta esillä, mutta muualla valtajulkisuudessa asiasta vaietaan edelleen.

Sanomalehti Kaleva julkaisi kirjoitukseni, jonka jälkeen sain sähköpostiini ja kännykkääni palautetta asiasta. Odotin, että aiheesta syntyisi enemmänkin keskustelua, sillä olen aivan 100%:n varma, että Kalevan toimitukseen on tullut monia yhteydenottoja ja ainakin pari vastinetta. Kaleva ei kuitenkaan halua asiasta ilmeisesti enempää keskustelua, joten mitään kommentteja yhtä julkaistua tekstiviestiä lukuun ottamatta ei lehdessä ole asiasta ollut.

Viime eduskuntavaalien aikaan otin myös kantaa islamin uskonnon arvoihin liittyen Oulua kuohuttaneisiin raiskaustapauksiin. Tällöin sain asiasta jopa vihaistakin palautetta, lähinnä islamilaistaustaisilta henkilöiltä, mutta paljon positiivista palautetta oululaisilta naisilta.

Euroopassa yleisesti ollaan heräämässä islamin vyöryyn. Viime vuonna Hollannin väestökäyrä kääntyi ensimmäistä kertaa laskuun sitten vuosisatoihin. Maasta muutti ulkomaille yli 400 000 ihmistä, ja maahan muutti ulkomailta yli 160 000 ihmistä. Maahanmuuttajista enemmistö oli islamilaisista maista tulleita, ja maasta ulkomaille muuttajista enemmistö taas valkoihoisia, etnisesti hollantilaisia, ihmisiä, jotka ilmoittivat poislähdön syyksi, ahtauden ohella, yleisesti kasvaneen turvattomuuden ja levottomuuden. Ja mistähän tämä turvattomuus johtuu?

Sama juttu Britanniassa. Britanniasta muutti viime vuonna ulkomaille myös satoja tuhansia ihmisiä, ja enemmistö maasta muuttaneista oli valkoihoisia etnisiä englantilaisia. Hekin ilmoittivat muuton syyksi lisääntyneen turvattomuuden ja väkivallan. He eivät halua kasvattaa lapsiaan maassa, jonka he kokevat turvattomaksi ja huonoksi kasvatusympäristöksi. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hekään eivät ole uskaltaneet kertoa muuton johtuvan siirtolaisuudesta. Kukaanhan ei halua leimautua rasistiksi. Sen sijaa syyksi ilmoitetaan se, että "vanhemmat haluavat lastensa saavan kasvaa englantilaisessa kulttuurissa". Kertonee aika paljon siitä, ettei moni britti koe maataan enään omakseen.

Saa nähdä miten tilanne kehittyy. Veikkaanpa että ensi vuonna vauhti kiihtyy. Ja kun lukuun ottaa vielä sen, että siirtolaisuuden kasvu jatkuu ja maahanmuuttajien syntyvyys pysyy korkealla, niin entisistä kotimaistaan pois muuttavat eurooppalaiset nopeuttava vanhojen kotimaidensa islamisoitumista.

Henkilökohtaisesti koen jotenkin vaikeana ja epämiellyttävänä sen, että minun täytyy ottaa kantaa islamiin ja maahanmuuttoon. Näin siksi, että asiaa kritisoiva helposti leimautuu rasistiksi ja ties miksi, vaikka kuinka selittäisi, että kyse on eräästä uskonnosta, sen kehittymättömyydestä ja länsimaiselle demokratialle sekä oikeus- ja ihmiskäsitykselle vihamielisistä arvoista, jotka oleellisesti liittyvät kyseisen uskonnon siihen suuntaukseen, joka on Eurooppaan rantautumassa.

Ja minä sentään tunnen henkilökohtaisesti islaminuskoisia ihmisiä, jotka ovat fiksuja, sopeutuneita eivätkä fundamentalisteja, enkä haluaisi uskontoa kritisoidessani loukata heidän vakaumustaan. Mutta he itsekin myöntävät, että se islamin muoto, radikalisoitunut fundamentalismi, joka nopeimmin maailmassa leviää, ja jonka agitaattorit valtaavat vanhan Euroopan aikaisemmin maltillisten muslimien hallussa olleita moskeijoita ja koraanikoulujen johtopaikkoja, on jäänne keskiajalta eikä toimi yksiin ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja sananvapauden kanssa.

Englannissa turvallisuuspalvelu MI5 teki vastattain selvityksen, että Englannin 17 koraanikoulusta, joista aikaisemmin luultiin että ne ovat maltillisten muslimien käsissä, peräti 13 oli fundamentalistien miehittämiä, niin opetus- kuin johtopaikkojensa puolesta. Koulut ovat tähän asti saaneet valtion tukea. Brittihallitus aikoo ilmeisesti jäädyttää tuen toistaiseksi.

Ja miten käy Euroopan Unionille? No, eihän se ole tähänkään asti ollut mikään demokratian riemuvoitto, joten ehkäpä islamisoituminen ja byrokratia sopivat toisilleen. Jos nimittäin emme eroa EU:sta, niin se on tervemenoa kohti Islamilaista Euroopan Unionia.

Islamilainen puolue ja Euroopan islamisoituminen

Maamme poliittinen ilmasto rikastui viime keskiviikkona (5.9), kun Suomeen perustettiin poliittinen yhdistys, jonka tavoitteena on perustaa maahamme Islamilainen puolue. Mikäli tämä kulttuurimme rikastamispyrkimys toteutuu, maahamme syntyy puolue, joka ajaa mm. alkoholikieltolakia ja puolueen puheenjohtaja Abdullah Tammi toivoo maahamme myös islamilaista sharia -lakia.

Mikäli nämä uudet kulttuurimme rikastuttamispyrkimykset toteutuvat, ja sharia-laki tulisi voimaan, Suomi muuttuisi maaksi, jossa alkoholin käytöstä rangaistaisiin yhtä kovasti kuin kovien huumeiden käytöstä, naisilla ei olisi ihmisarvoa eikä sosiaalisia tai poliittisia vapauksia, muut kuin islaminuskoiset joutuisivat maksamaan erillistä vääräuskoisilta perittävää veroa (josta saadut varat käytetään islamin levittämiseen), avionrikoksesta rangaistaisiin julkisella teloituksella, ja sanan- ja mielipiteenvapaudesta jäisi vain muisto.

Mielestäni pitäisi olla sanomattakin selvää, ettei Suomi ei tarvitse puoluetta, joka ajaa totalitarismia uskonnon varjolla. Yksi hyvä puoli Islamilaisen puolueen, tai edes siihen pyrkivän yhdistyksen, perustamisesta kuitenkin on. Suomalaiset toivottavasti viimeinkin heräävät tajuamaan, missä mennään ja miten maailma makaa.

Nimittäin Eurooppa islamisoituu vauhdilla. Harwardin yliopiston professori, islamiin erikoistunut historiantutkija, Bernard Lewis varoitti viime talvena antamassaan haastattelussa, että jos eurooppalaisten syntyvyys pysyy nykyisellään samaan aikaan kun siirtolaisuus Välimeren etelä- ja itäpuolisilta alueilta nykyvauhdillaan jatkuu, Eurooppa tulee muuttumaan enemmistöuskonnoltaan islamilaiseksi maanosaksi 10-30 vuodessa.

Europpalaisten syntyvyys alenee koko ajan. Ranskassa ja Saksassa syntyvyys on nippa nappa vähän yli 1 lasta per synnyttäjä, ja Etelä-Euroopassa jopa tämän alle. Samaan aikaan maahanmuuttajien keskuudessa syntyvyys vaihtelee vähän noin 5:stä lähemmäs 8:aan lasta per synnyttäjä. Eikä tahti paljoa ole vähentynyt toisen polven maahanmuuttajien keskuudessa. Ruotsissakin tilanne on se, että nykyisellä maahanmuuttovauhdilla ja syntyvyyksillä maa islamisoituu vuoteen 2050 mennessä.

Ratkaisevaa Euroopan islamisoitumisen nopeuteen on Lewisin mukaan se, tuleeko Turkista EU:n jäsen. Jos Turkista tulisi nyt EU:n jäsen, Eurooppa islamilaistuisi noin kymmenessä vuodessa. Jos Turkki jää ulkopuolelle, Eurooppa joka tapauksessa islamisoituu noin 30 vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että etnisesti eurooppalaiset kantaväestöt EU-maissa jäävät lukumäärältään sekä etnisesti että uskonnollisesti vähemmistöiksi omissa maissaan, ja joutuvat antamaan myöten islamilaisen kulttuurin invaasiolle.

Esimerkiksi Ranskassa tilanne on se, että maan väestöstä noin kymmenesosa on ensimmäisen polven islamilaisia maahanmuuttajia. Toisen polven maahanmuuttajia ei tilastoissa näy, koska heillä on jo Ranskan kansalaisuus, mutta heitä arvioidaan olevan noin toinen kymmenesosa. Ranska on EU-maista kaikkein eniten vastustanut Turkin EU-jäsenyyttä, ja mielestäni Ranskalla on siihen hyvä syy; koko ranskalainen kulttuuri kamppailee henkiinjäämisestään islamin invaasion edessä. Sama hidas mutta koko ajan nopeutuva kuolinkamppailu on käynnissä myös Saksassa, Hollannissa ja Britanniassa.

Siksi on mielestäni korkea aika vakavasti kyseenalaistaa koko Euroopan Unioni -nimisen valtioprojektin mielekkyys, sillä nykyisellä kehityksellä, rajattoman maahanmuuton ja vauhtisokean yltiöliberalismin myötä, kuljemme mielestäni kohti eurooppalaisen kulttuurin ja sivilisaation loppua.

ETA-jäsenyys EU-jäsenyyden tilalle

Tiesittekö, että ennen kuin Eduskunta vuonna 1995 päätti liittää maamme EU:n jäseneksi, Suomi oli jo vuonna 1993 liittynyt Euroopan Talousalueeseen? Ja tiesitkö, että kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi, maamme ei saanut tästä liitoksesta enää yhtään enempää kaupallisia tai taloudellisia etuja, mitä jo aiemmin saatu ETA-jäsenyys maallemme antoi? Jos et tätä tietänyt, niin se ei ole ihme, sillä edellä kerrottua tosiasiaa eivät maamme poliitikot eivätkä media kovin innokkaasti ole olleet ihmisille kertomassa, ja sille on olemassa hyvä syy.

Nimittäin EU-jäsenyyden myötä Suomen asema oleellisesti huononi. ETA-jäsenyys antoi meille vapaan kaupan, tullittoman pääsyn Euroopan sisämarkkinoille ja osaksi Eurooppalaista yhteisöä. Kun liityimme EU:hun, emme saaneet enää sen enempää mitään taloudellista etua. Sen sijaan menetimme jotain oleellista.

Ensinnäkin menetimme suuren osan kansallista itsenäisyyttä, juuri sitä vapautta, jonka puolesta niin kiivaasti taistelimme yli 60 -vuotta sitten. EU-jäsenyyden myötä noin 70% Suomen kansallisesta päätäntävallasta karkasi Brysseliin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettemme enää ole itsenäinen valtio.

Toiseksi jouduimme Euroopan maksumiehiksi, lypsylehmäksi, jolta viedään tuhkatkin pesästä. Suomi maksaa joka vuosi jäsenmaksua EU:lle yli 450 miljoonaa euroa. Tästä summasta vain 80% palaa takaisin tukiaisina. Nämä tukiaiset ovat siis meidän omaa rahaamme, jota emme enää itse hallitse, vaan tuet hallinnoi ja jakelee EU. 80% voi kuulostaa suurelta, osuudelta, ja 20% vastaavasti pieneltä maksulta, mutta tuon lisäksi joudumme joka vuosi tilittämään EU:lle mm. kaikki tullimaksut, jotka peritään EU:n ulkopuolelta tulevasta tuonnista, ja suuren osan arvonlisäveroista.

Viime vuonna Suomi tillitti EU:lle yli 150 miljoonaa euroa tullimaksuja. Ja aina kun menet kauppaan ja ostat maitoa, tai mitä tahansa, maksat suoraan veroa EU:lle tavaran ALV:n muodossa. Suomen nettomaksut EU:lle olivat viime vuonna ainakin 650 miljoonaa euroa. Tällä rahalla saisi helposti korotukset opintotukiin, eläkkeisiin ja lapsilisiin, ja jäljelle jäävällä rahalla vielä vanhusten hoitopalvelut kuntoon. Sitä, kuinka paljon rahaa EU Suomelta todellisuudessa vuosittain lypsää, halutaan peitellä. Toki se on virallista tietoa, mutta asiaa ei haluta mainostaa, koska se voisi avata ihmisten silmiä sen suhteen, mitä EU todellisuudessa on, ja aina kun siitä julkisuudessa jotain puhutaan, haalitaan jostain joku onneton helppoheikki ”asiantuntijana” kehumaan, että miten paljon olematonta hyötyä maamme saa siitä vastineeksi.

EU-jäsenyyden myötä maamme alistettiin osaksi järjestelmää, joka on ylikansallinen, epädemokraattinen, byrokraattinen, keskitetty ja hierarkkisesti ylhäältä alaspäin johdettu. Tässä järjestelmässä valta ei ole kansalla, eikä edes jäsenmaiden parlamenteilla, vaan niillä, jotka omistavat ja hallitsevat Isoa Rahaa. EU ei ole vapauden, veljeyden ja tasa-arvon valtakunta, vaan Pääoman Imperiumi.

EU muistuttaa rakenteeltaan hyvin paljon entistä Neuvosto-diktatuuria. Sillä on oma politbyroonsa, komissio, joka itse valitsee itsensä ja jäsenensä. EU-parlamentilla on teoreettinen valta olla hyväksymättä uutta komissiota aina kun sellainen valitaan, mutta se on käytännössä komission kumileimasin. EU muistuttaa edesmennyttä Neukkulaa myös siinä suhteessa, että se asettaa ideologian etusijalle toiminnassaan. Aivan kuten muinoin NL:ssä, myös EU yrittää markkinoida kaikille materialistista, juuretonta ja talouskeskeistä maailmankuvaa ja keinotekoista eurooppalaista identiteettiä, jota ei todellisuudessa ole olemassakaan.

Lisäksi on yksi erittäin kiusallinen asia, jota yritetään selitellä ja peitellä. Nimittäin se tosiasia, että EU on se tekijä, joka pakottaa maamme ajamaan alas hyvinvointimme, julkiset palvelumme ja yhteiskunnallisen tasa-arvomme. Nimittäin vuonna 2000 laadittu ns. Lissabonin strategia, EU:n tavoiteohjelma, joka määrittää EU:n kehityksen suunnan aina ensi vuosikymmenelle, velvoittaa kaikki EU-maat, myös Suomen, alentamaan verotustaan, muuttamaan verotusta koko ajan tuloeroja kasvattavaan suuntaan (kohti tasaveroa), supistamaan julkista kulutustaan eli vähentämään julkisia palveluja, ja yksityistämään terveydenhoitopalveluitaan .

Lisäksi Euroopan Keskuspankin direktiivit, joita hallituksemme tottelee kuin kuuliainen koira, velvoittavat Suomea myös vähentämään julkista kulutusta, asettaa raja-arvot sille, kuinka suuren osan bruttokansantuotteesta julkisen sektorin osuus saa korkeintaan olla ja edelleen ajavat verotuksen alentamista ja tuloerojen kasvun lisäämistä. Toisin sanoen EU on se tekijä, joka estää ja kieltää Suomea laittamasta enemmän rahaa julkiseen terveydenhuoltoon, koulutukseen ja muihin hyvinvointipalveluihin. Se tosiasia, että nimenomaan EU on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pahin vihollinen, on niin kallis totuus, että eliittimme ja Suomen media tarkoin varjelevat, ettei se pääsisi ainakaan liian avoimesti julkisuuteen.

EU:sta eroamista haluavia pelotellaan, että Suomi joutuisi eristyksiin kuin joku Pohjois-Korea. Moinen väite jos mikä, on halpaa populismia, ja sitä harjoittavat kaikki maamme suuret puolueet, media ja hallitus. Sveitsi, Norja ja Islanti ovat ETA-jäseniä, mutta EU:n ulkopuolella (Sveitsi erillissopimuksella). Niiden talous on paremmassa kunnossa, korot alempia ja ihmiset hyvinvoivempia, kuin EU-maissa. Tätä yritetään selitellä sillä, että Sveitsillä on edullinen sijainti ja Norjalla öljyä, mutta näiden selitysten onttous paljastuu, kun jopa pieni Islanti on onnistunut vaurastumaan niin paljon, että siltä on riittänyt hirveästi rahaa sijoitettavaksi ulkomaille. Pelkästään Suomeen islantilaiset ovat jo sijoittaneen viime vuosina yli miljardi euroa, puhumattakaan muista maista, vaikka sillä on väestöä vain rapiat 350 000, eikä luonnonvaroja ollenkaan. Lisäksi maa on vielä kauempana Euroopan laidalla kuin Suomi.

Edellä mainituilla ETA-mailla on samat taloudelliset edut ja pääsy Euroopan sisämarkkinoille kuin EU-jäsenillä, ja Sveitsi on jopa mukana Schengen-sopimuksessa, joka takaa vielä täysin vapaan liikkuvuudenkin. Kuulostaako Pohjois-Korealta? Kuulostaako eristäytyneeltä ja köyhältä? Ei minustakaan. Mutta Pohjois-Korea –leima ja mielikuva EU:n ulkopuolella olevasta Suomesta eristyneenä ja köyhänä maana, on tietoisesti propagandalla iskostettu ihmisten mieliin. Näin häntä heiluttaa koiraa, kuten sanonta kuuluu.

Todellisuudessa ainoa vähäinen hyöty, mitä Suomi saa EU-jäsenyydestä on imagoetu. Hallituksemme mielestä on ilmeisesti coolia olla EU-maa. Eli EU on luultavasti maailman kallein ja tehottomin mainostoimisto. Herrojen mielestä on ”ältsin siistii” maksaa itsensä kipeäksi siitä hyvästä, että saa päänsilitystä ja pääsee syömään palvelijana murusia EU:n isojen poikien pöydän alta. Vain idiootti maksaisi tuollaisen summan EU:n kaltaiseen kerhoon kuulumisesta, ja luopuisi kansallisesta itsenäisyydestä, vapaudesta ja hyvinvoinnista silkan imagoedun takia. Ja idiootit, eli hallitusherramme ja päättäjämme, myös maksavat. Tai eiväthän he juurikaan maksa, vaan maksattavat kaiken meillä kansalla.

Kaiken tämän valossa Suomen eroaminen EU:sta ja jääminen Euroopan Talousalueen eli ETA:n jäseneksi yhdessä Norjan, Islannin ja Sveitsin kanssa, olisi mitä järkevin, ja itse asiassa ainoa järjellinen, ratkaisu, mitä maamme voisi ja pitäisi EU:n suhteen tehdä.

Miten käy Euroopan kun karhu nousee?

Uusi Venäjä – Uusi Neuvostoliitto

Viime vuosien kehitys ja tapahtumat itänaapurissa antavat aihetta huoleen. Venäjä on vahvassa taloudellisessa nousussa samaan aikaan, kun sen hallinto ja yhteiskunta alkaa yhä enemmän muistuttaa entistä Neuvostoliittoa keskusjohtoisuutensa ja komentojärjestelmänsä puolesta.

Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla mikään yllätys, sillä ilmoittihan Putin jo ensimmäisen presidenttikautensa alkaessa olevansa hyvin surullinen Neuvostoliiton hajoamisesta, ja että Neuvostoliiton palauttaminen on hänen henkilökohtainen ykköstavoitteensa. Tätä ilmoitusta pidettiin meillä kai jonkinlaisena vaalipropagandana, mutta viimeistään nyt, kun Venäjästä on tullut Putinin ja hänen lähipiirinsä hallitsema keskusjohtoinen diktatuuri, eräänlainen NL:n markkinatalousversio, luulisi lännessäkin tajuttavan jo, että Putinin sanat on syytä ottaa vakavasti.

Venäjä on laskelmien mukaan taloudellisesti ja poliittisesti entisen NL:n veroinen tekijä 2020-luvulle tultaessa, mikäli nykyinen kasvuvauhti pysyy ennallaan. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että Moskova, joka on pitkin hampain joutunut luopumaan etupiiristään Baltiassa ja Itä-Euroopassa, tulee avaamaan pelin niiden kohdalla uudelleen. Moskova on jo saanut Valko-Venäjän etupiiriinsä, ja seuraavat askeleet ovat Ukraina ja Kazakstan. Ukrainan suhteen kriisi on koko ajan aivan pinnan alla, minkä osoittaa äskettäinen kaasukiista, laivastokahakat Mustallamerellä ja Jutshenkon murhayritys Ukrainan viime presidentinvaalien aikaan.

On mielestäni vain ajan kysymys, milloin Moskova tulee kokoamaan entiset neuvostotasavallat, tai ainakin Ukrainan ja Valko-Venäjän sekä Kazakstanin takaisin Äiti Venäjän helmoihin. Vaikka tätä ei millään tunnuta haluavan myöntää lännessä, niin seuraavan kymmenen vuoden aikana on nousemassa kriisi, joka uhkaa koko NL:n romahtamisen jälkeen syntynyttä järjestystä Itä-, Pohjois- ja Keski-Euroopassa. Miten EU:lle käy tilanteessa, jossa Venäjä aikoo ottaa takaisin voimaansa ja historiallista merkitystään vastaavan aseman Euroopan geopolitiikassa?

Nimittäin EU on laajenemassa itään ja etelään. Tässä laajenemisessa ja varsinkin Turkin mukaantulokysymyksessä täytyy ottaa huomioon, mikä idea on taustalla EU:n taustalla. Nimittäin kyseessä on unelma uudelleen syntyneestä Rooman valtakunnasta. Euroopassa on vuosisatoja unelmoitu Rooman valtakunnan uudesta noususta, joka on Euroopan yhdentymisen idean aatehistorian merkittävin ydinajatus. Tämä idea on kummitellut Euroopan yhtenäisyyttä hakevien ajattelijoiden päässä jo vuosisatoja aina Kaarle Suuren ajoilta asti.

Suomi ja Uusi Rooma

Vielä nykyäänkin voi monista olla yllättävää se, että Suomi ei perinteisten EU-maiden mielikuvissa edes kuulu Eurooppaan. Maamme pääsi mukaan EU:hun vain, koska täytimme pilkulleen kaikki lähestymiskriteerit. Silti esim. Ranska etsi suurennuslasin kanssa lähentymisehdoista pienintäkin syytä olla hyväksymättä Suomea mukaan. Kun Pariisissa pidettiin 90-luvun puolivälissä seminaari, jonka nimi oli "Suomi Euroopassa", piti puhujaksi tulla Ranskan ulkoministeri. Hän teki oharit, mutta paikalle tuli ulkoministeriön joku kansliapäällikkö tms., joka aloitti puheensa sanoen: "Monia täällä olevia voi ihmetyttää seminaarin otsikko 'Suomi Euroopassa', koska kaikkihan tietävät, että Suomi ei ole osa Eurooppaa".

Syy tällaiseen edellä kuvattuun ajatteluun on, paitsi Ranskan intressit, ennen kaikkea se, että alkuperäisten EU:n perustajien mielikuvissa sinersi juuri muinainen Rooma, joka oli välimeren ympäristöön sijoittuva valtakunta. Saksakin otettiin mukaan alkuperäisiin suunnitelmiin vastentahtoisesti, koska on vaikea kuvitella EU:ta ilman maanosan vahvinta valtiota. Keski- ja Itä-Eurooppahan ei aikoinaankaan kuulunut Rooman valtakuntaan, lukuun ottamatta Itävaltaa, Romaniaa ja Balkanin maita. Britanniaakaan ei pidetty alkuun millään tavalla unionin potentiaalisena jäsenenä. Ranska esim. torpedoi brittien jäsenyysyritykset 50-luvun lopulla, kun asiasta keskusteltiin. Jos Saksa ja Britanniakin otettiin mukaan vain lähinnä historiallisten ja reaalisten tosiasioiden takia, niin Itämeren alueita ja Pohjoismaita ei alussa kuviteltu senkään vertaa osaksi EU:ta. Koko EU:n "pohjoinen ulottuvuus" tuli mukaan lähinnä Saksan ajamana. Ranska vastusti sitä alusta asti.

Viimeisen 50-vuoden aikana asia on muuttunut, kun EU on nyt muutenkin painottumassa seuraavaksi laajenemisen suhteen etelään ja kaakkoon. Espanja, Ranska ja Italia pitävät ihan ymmärrettävästi Välimeren piiriä EU:lle tärkeämpänä, kuin Itä- ja Pohjois-Euroopan maat. Niillä on vahvat intressit Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.

Itä-Eurooppa ja Välimeren piiri EU:n ja Rooman kirkon näkemyksissä

EU:n arkkitehtien suunnitelmiin ajatukset välimeren ympäristöön keskittyvästä EU:sta syntyivät jo 1920-luvulla. Näissä suunnitelmissa Saksa ja Itä-Eurooppa olivat pois kuvioista. Tosin samoihin aikoihin eräs kreivi Kalergi laati suunnitelman yleiseurooppalaisesta valtiosta, johon ei kuulunut Britannia (joka tuolloin oli vielä selvemmin historiallisesti ja taloudellisesti irti Manner-Euroopasta) eikä Venäjä, mutta sen sijaan koko Afrikka (lukuun ottamatta brittien siirtomaita) kuului suunnitelmiin. Nämä suunnitelman Afrikan integroimisesta EU:n taloudelliseen etupiiriin ovat toteutuneet jo kolonialismin perintönä. Sen sijaan muuta laajentumista kylmä sota ja vastaan hankaava Britannia rajoittivat varsin pitkään.

Itä-Euroopan suhteen tilanne on mielenkiintoinen lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkin EU:n sisällä vaikuttaa kulisseissa vahvana voima nimeltä Katolinen kirkko, joka painosti voimakkaasti katolisten maiden, Puolan, Tshekin, Unkarin, Liettuan ja Slovakian, sekä nyttemmin myös Kroatian ja Slovenian, mukaan ottamista. Toinen tärkeä tekijä on Ranskan perinteisesti hyvät suhteet monien Itä-Euroopan maiden, ja erityisesti Puolan kanssa (joihin Irakin sota aiheutti tosin pahan särön), johon sillä on ollut henkinen sukulaisuussuhde ja lukkarinrakkautta jo 1800-luvun alusta asti.

Nyt kuvaan astuvat Balkanin maat ja Välimeren piiri sekä Lähi-idän länsiosat. Nämä alueet kuuluivat muinoin oleellisena osana Rooman valtakuntaan. Ilman kulttuurista ja uskonnollista eroahan esim. Turkin EU-jäsenyys olisi toteutunut ajat sitten. Tästä syystä katolinen kirkko, joka pitää EU:ta pitkälti kirkon (taloudellista) etua ajavana järjestelmänä, on jo vuosia luonut suhteita islamilaisiin ja heidän uskonnolliseen johtoonsa, tarkoituksenaan pohjustaa mahdollista tulevaa EU:n laajenemista kirkon vanhoille ydinalueille; Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan.

Turkki ja Lähi-itä – EU:n orientaalinen ulottuvuus?

Turkin kuulumista Eurooppaan ei aikaisempina vuosisatoina tietenkään edes ajateltu, kun sitä pidettiin enemmän osana islamilaista Aasiaa kuin Eurooppaa ja huolimatta antiikin ja Bysantin kulttuurin vahvasta perinnöstä turkkilaisessa ja arabikulttuurissa, niin harvat ovat kuvitelleetkaan, että Turkki tai mikään muu Lähi-idän tai Pohjois-Afrikan maa (paitsi alistettuna siirtomaana) olisi osa Uutta Roomaa, EU:ta.

1920-luvulla Kemal Atatürk alkoi modernisoida Turkkia raskaalla kädellä, mikä johti se siihen että myös EU:n suuntaviivoja piirtelevien mielissä alkoi pyöriä ajatus, että jos Turkki sekularisoituu ja modernisoituu, niin, mikä estäisi sitä tulemasta mukaan kuvioihin? Nyt Turkin kohdalla on nimittäin jo toteutunutta tämä sekularisaatio ja modernisaatio.

Tämän lisäksi Turkin mukaantuloon valmistautuu myös Vatikaani. Se on käynyt jo vuosikymmeniä kulissien takana yhteysneuvotteluja islamin edustajien kanssa. Eräiden tahojen mukaan yksi syy tähän olisi tavoite poliittisesta liitosta islamin kanssa.

Itä nousee – Pohjoinen repeää?

Koska pohjimmiltaan henkinen juopa Pohjoisen Euroopan ja Lähi-idän välillä on niin suuri, niin minä uskon jossain vaiheessa käyvän siten, että Pohjola ja ehkä jopa Itäinen Keski-Eurooppa sekä Saksa repeävät irti unionista, ja EU:sta tulee lähinnä latinalais-orienttilainen liitto, jonka napamaat ovat Turkki, Italia, Ranska, Espanja ja Britannia. Uskon myös, että Venäjä ja sen sotilaallinen uhka toimii tämän EU:n rajun muodonmuutoksen moottorina.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Venäjä tekee massiivisen strategisen iskun ottaen haltuunsa Baltian, Skandinavian sekä Keski- ja Itä-Euroopan tärkeimmät keskukset. Tämä onnistuu, jos Venäjä on kylliksi vahvistunut ja mikäli EU-puolustus jää rammaksi suunnitelmaksi paperilla, mitä se tulee olemaan niin kauan, kuin USA johtaa NATO:a. Tällainen isku voi onnistua, mikäli USA:n supistetun teknoarmeijan ohuet kädet on sidottu toisaalle, vaikkapa selkkaukseen Iranin tai jonkin muun vastaavan tekijän kanssa.

Tästä seuraa se, että Itä- ja Pohjois-Euroopan maat, ehkäpä Saksakin, tippuvat Venäjän käsiin ja sen etupiiriin. Tähän vaikuttaa myös se, että Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat energiataloutensa puolesta kovin riippuvaisia Venäjästä, minkä strateginen merkitys vain kasvaa öljyn hinnan kohotessa. Näin ollen niiden piirissä voi tulevaisuudessa syntyä ajattelua, että Venäjän kelkkaan hyppääminen ei olekaan pelkästään pakko, vaan jopa taloudellisesti hyödyllistä. Miettikääpä, jos öljyn maailmanmarkkinahinta nousee USA:n toimien takia vaikka 160 dollariin tynnyriltä, mutta Venäjä tarjoaa sitä ”ystävilleen” vain puolella hinnalla tästä? On selvää, että jos Saksa sekä Itä- ja/tai Pohjois-Eurooppa lasketaan irti EU:sta ja osaksi Venäjän etupiiriä, niin se tarkoittaa sitä, että EU on alueellisesti rajoittunut tulevaisuudessa enemmän vanhan Rooman valtakunnan alueille eli Välimeren ympäristöön, kuin Keski- ja Itä-Eurooppaan. Tällöin on luonnollista, että ainakin Pohjois-Afrikan maat ovat osa sitä.

Toinen yhtä looginen seuraus tästä on se, että Venäjän on tällöin koonnut ympärilleen entisen NL:n valtapiiriä muistuttavan leirin, ja on sanomattakin selvää, että Suomi kuuluu tällöin tähän piiriin ainakin yhtä tiukasti, kuin Kekkosen aikana. Jos tai kun tämän aika koittaa, vaihtaako Suomi silloin leiriä rauhallisesti vaiko sotilaallisesti. Jo se seikka, että Suomi on osa EU:ta, tarkoittaa Venäjän ja EU:n välillä syntyvän konfliktin tullessa väistämättömästi jonkinlaista konfliktia myös Venäjän ja Suomen välillä. Tämä tarkoittaa siis Suomeen kohdistuvan sotilaallisen invaasion uhkaa. Jos Suomi vielä liittyy NATOon, on sotilaallisen konfliktin uhka tällöin todella suuri, omasta mielestäni vain ajan kysymys.

Joka tapauksessa ennustan, että Venäjä nousee, ja että tulevaisuudessa EU tulee keskittymään enemmän Välimeren ympäristöön, kuin Pohjois-Eurooppaan. Suomessa olisi tämä silmällä pitäen hyvä miettiä, eikö heikosta unionista kannattaisi irtautua jo hyvissä ajoin?