"Hyytävä uutinen - Euroopan jättiläisen talous sakkaa
Tuore selvitys Ranskan taloudellisesta tilanteesta on karmaisevaa luettavaa. Ranskan tulee toteuttaa kokonaisvaltaisia talousuudistuksia, mikäli maa haluaa säilyttää kolmen A:n luottoluokituksensa, todetaan tuoreessa Lisbon Council -tutkimuslaitoksen katsauksessa.
Euroalueen kuudesta kolmen A:n maasta Ranska sijoittui vertailussa viimeiseksi. Euroalueen 17:sta maasta Ranska sijoittui sijalle 13 taloutensa yleistilan suhteen ja sijalle 15 talouden sopeutumiskykyä mitattaessa.
Katsauksen päätutkijan analyysi on hämmentävää luettavaa.
–Useimmilla kriteereillä mitattaessa Ranska sijoittuu lähemmäs Espanjaa ja Italiaa kuin muita Euroopan AAA-luokan maita kuten Saksaa, Itävaltaa ja Hollantia, toteaa katsauksen päätutkija, ekonomisti Holger Schmieding." (Ks. myös Talouselämä)
 |
| Kuvan sammakko ei esitä Ranskan presidenttiä |
Ei ole enää syytä arvuutella, etteikö Ranska tippuisi kriisimaiden joukkoon. Tämä on selvää kun tiedetään, että Ranska on luotottanut melkein puolet Italian valtion velasta, ja Italia on jo liian suurena tuomittu uppoamaan. Se on kiviriippa joka upottaa perässään Ranskan.
Nyt onkin syytä kysyä, mitä seurauksia on sillä KUN Ranska tippuu roskasarjaan Kreikan, Italian, Portugalin ja Espanjan kanssa? Missä järjestyksessä dominonappulat kaatuvat?
Seurausvaihtoehto 1: Rahaliiton ja EU:n hajoaminen
Vastaus löytyy Suomen Kuvalehden tekemästä Euroopan maiden keskinäisten velkaverkostojen vertailusta, kun otetaan huomioon ERVV:n kapasitetti ja otetaa vaihtoehdoiksi, että kaatuuko ensin syliin Italia vaiko Espanja:
Espanjan valtionvelasta Saksa on luotottanut 26% ja 125 mrd:n edestä, kun taas Ranskan osuus on 21% ja n. 102 mrd. euroa. Yhteensä kahdella jätillä on 47%:n ja 227 mrd:n osuus Espanjan luottotaakasta.
Italian valtionvelasta Ranska on luotottanut 47% ja n. 289 mrd:n edestä, kun taas Saksan osuus on 19% ja 116 mrd. euroa. Yhteensä kahdella jätillä on 66%:n ja 405 mrd:n osuus Italian luottotaakasta.
Kuten huomaamme, ERVV:n kapasiteetti nykyisellään riittäisi pankkien Espanjaan tehtyjen sijoitusten riskien pesemiseen eurooppalaisten veronmaksajien niskaan, mutta ei Italian. ERVV:n pääomaa voidaan näillä näkymin korottaa korkeintaan biljoonaan euroon, jolloin se riittäisi pankkien pelastamiseen Espanjan, mutta vain osittain Italian riskeiltä.
Mutta oletetaanpa, että Italia onnistutaan pitämään vielä hetken pinnalla, ehkä jopa vuodenvaihteen yli, mutta Espanja laukeaa syliin aiemmin. Tällainen kehityskulku kun avaa mielenkiintoisen näkymän:
- Kun Espanja - eli siis suurpankit jotka ovat sinne sijoittaneet - kaatuu "pelastettavaksi", ERVV:n paukut riittävät vielä velkakirjaostoihin ja siihen, että pankit voivat siirtää Espanja-riskinsä veronmaksajien piikkiin. Näin tehtäisiin, koska molemmat eurojätit, Ranska ja Saksa, hyötyvät tästä vielä yhtälailla. Tällöin Saksan suurpankit saavat siivottua suurimmat Etelä-Euroopan riskinsä pois, jolloin maan pankkisektorin kova ydin säästyy kaatumiselta kun pankkikriisi iskee päälle. Maalla kun on vähemmän kiinni Italiassa kuin Espanjassa. Sen sijaan Ranskan pankeille Espanja-riskien siivoaminen on vain lyhyt ja väliaikainen lohtu. Espanja-riskien siivouduttua pois taseista Saksan pankkisektorin ydin kestäisi luultavasti Italia-riskien laukeamisen, mutta ranskalaispankit eivät.
- Kun sitten Italia tulee vuoroon - viimeistään ensi huhtikuulle tultaessa - paukkuja ei ERVV:ssä enää ole. Tällöin Ranska alkaa vinkua ja vaatia kovalla äänellä, että EKP:n ja eurooppalaisten veronmaksajien on "pelastettava Italia" eli siis ranskalaiset pankit. Käytännössä ainoa lääke olisi EKP:n velkakirjaostojen jatkaminen ja pitemmässä juoksussa kriisin maksattaminen kaikilla inflaatiolla. Tähän loppuu kuitenkin Saksan, sen pankkien ja poliitikkojen solidaarisuus Ranskaa ja muuta Eurooppaa kohtaan. Saksalaiset muistavat liian hyvin 1920- ja -30 -lukujen inflaation ja laman. Seuraus on, että tähän astinen kriisin pohjois - etelä -rintamalinja, kiistely AAA-maiden ja kriisimaiden välillä, vaihtuu Rein - Alpit -rintamalinjaksi. Tuossa tilanteessa kun Saksalle on edullisempaa vetää töpseli seinästä eli erota EMU:sta, joko perustaen Suomen, Hollannin ja Slovenian kanssa "Pohjois-Euron" tai ja ottamalla oma valuutta käyttöön. Tämän seuraukset kun toisivat maalle, sen pankeille ja teollisuudelle pienemmät tappiot ja kustannukset kuin Ranskan ajama valkakirjaostot ja yhteinen jätti-inflaatio -linja. Ranska kaatuisi pankkeineen samaan suohon kuin Etelä-Euroopan maat.
Seuraus olisi, että EMU, ja EU, hajoavat Rein - Alpit -Tonava -linjalla. Ja nykyeurosta tulisi kriisimaiden (Ranska, belgia + Etelä-Eurooppa) "Uusi liira".
Seurausvaihtoehto 2: Eurostoliitto - Orjuuden pesä
Todennäköisimmältä, pelkän talouspoliittisen tilanteen huomioiden, mielestäni näyttää, että Espanja ja Italia kaatuvat syliin aika lailla yhtä lykkyä, jolloin ERVV:n avulla pelastetaan vain muutamat suurpankit, ja kaiken muun annetaan kaatua. Jos ERVV:n koko nostetaan pariin biljoonaan, silloin voidaan pelastaa myös osa Ranskan pankkisektorista kaatumasta, jonka jälkeen olisi mahdollista rakentaa Ranskan, Saksan ja Benelux-maiden ympärille EU:n kova liittovaltio-ydin. Tässä vaihtoehdossa häviää euroopan veronmaksajat ja demokratia, mutta ydinmaiden pankit ja EU:n byrokratia pelastaisivat röyhkeästi itsensä. Seurauksena Euroopassa on joka tapauksessa yleinen elintason lasku ja iso inflaatio.
Siispä:
Optimistinen toiveeni on, että EMU ja EU purkautuvat kuten ylempänä kuvasin.
Pessimistinen pelkoni on, että euroeliitti, pankit ja byrokraatit uhraavat demokratian, vapauden ja kansojen varallisuuden Eurostoliiton ytimen alttarille.
Ja vielä:
Edellä kuvatussa ei ole otettu huomioon erikseen Maailmanlaajuisen järjestelmäkriisin mukanaan tuoman geopoliittisen muutoksen aikaansaamaa uutta itä - länsi -jännitettä, joka tuo oman lisänsä. Länsi- ja Etelä-Euroopan kaatuessa Saksalle kriisistä aiheutuvat tappiot kun voivat pienentyä entisestään, jos se liittoutuu taloudellisesti Venäjän kanssa. Olen pohtinut asiaa mm. tässä ja tässä.
