Syyrian sota taitekohdassa: Islamistit kaappasivat kapinaliikkeen - Sekulaarit hattu kourassa assadin tykö

Syyrian "sisällis"-sota on saanut viimeisen parin viikon aikana varsin merkittävän käänteen.

Syyrian kapinalliset ovat jakautuneet yhä jyrkemmin kahtia. Kapinallisten aiempi valtavirta, sekulaari ja maltillisena pidetty FSA on ollut viime viikkoina pahasti hätää kärsimässä, kun valtaosa sen yksiköistä ja taistelijoista on siirtynyt islamistien lippujen alle.

Käytännössä valtaosa aiemmasta Vapaan Syyrian Armeijasta on vaihtanut "puolta" kapinallisryhmien sisällä ja siirtynyt taistelemaan islamistien riveissä. Tämä on ajanut jäljelle jääneet sekulaarit ja maltilliset puun ja kuoren väliin.

Nyt on tullut ilmi, että FSA:n sekulaarisiipi haki islamistien paineessa jo kuusi viikkoa sitten neuvottelukosketusta Assadiin sopiakseen tulitauosta ja neuvottelujen aloittamisesta. Asiasta kertoi The Independent:

Six weeks ago, a two-man delegation arrived in secret in Damascus: civilians from Aleppo who represented elements of the Free Syrian Army, the rebel group largely composed of fighters who deserted the regime’s army in the first year of the war. They came under a guarantee of safety, and met, so I am told, a senior official on the staff of President Bashar al-Assad. And they carried with them an extraordinary initiative – that there might be talks between the government and FSA officers who “believed in a Syrian solution” to the war.

The delegation made four points: that there must be an “internal Syrian dialogue”; that private and public properties must be maintained; that there must be an end to – and condemnation of – civil, sectarian, ethnic strife; and that all must work for a democratic Syria where the supremacy of law would be dominant. There was no demand – at least at this stage – for Assad’s departure.

The reply apparently came promptly. There should indeed be “a dialogue within the Syrian homeland”; no preconditions for the dialogue; and a presidential guarantee of safety for any FSA men participating. And now, it seems, another remarkable development is under way: in seven rebel-held areas of Aleppo, most of them under the control of the FSA, civil employees can return to work in their offices, and government institutions and schools can reopen. Students who have become militiamen over the past two years will be disarmed and return to their classrooms.

Assadin hallinto ei muuttuneessa tilanteessa asettanut siis mitään ehtoja dialogin aloittamiselle, ja lisäksi lupasi, että ihmiset saisivat palata töihin (palkka rullaisi). Mutta tehdäänpä katsaus siihen, miksi näin on käynyt. Samaan aikaan nimittäin islamistit ovat kaapanneet hallintaansa suurimman osan Syyrian kapinaliikettä.

Se, mikä tiedettiin riippumattomia lähteitä seuraavien keskuudessa jo ennen USA:n ja Venäjän diplomaattista sopua, eli että huomattava osa  kapinallisista on (Saudien ja Qatarin palkkalistoilla taistelevia) islamisteja, tuli "julkisesti tunnustettua" vasta pari viikkoa sitten. Tämä tieto tuli kuitenkin ns. viime tinkaan, sillä samaan aikaan kapinallisskene oli jo mullistumassa sisältäpäin.

Ensin asiasta kertoi Al-Jazeera 19. syyskuuta, että yksi suurimmista FSA:n osastoista, sen 11. divisioona (käytännössä pikemminkin iso prikaati), oli vaihtanut leiriä ja siirtynty USA:n terroristijärjestöksi luokitteleman islamistisen Jahbhat al-Nusran riveihin. Tuolloin tietoa vielä epäiltiin, mutta myönnettiin, että "piru on merrassa", jos on totta:

 ..the switches of allegiance would be a serious blow to the FSA's strength, and could have significant implications outside of Syria.

The US State Department designated Al Nusrah Front a terrorist organisation on 11 December 2012. There are financial sanctions in place.

"This means that the FSA has suddenly lost serious amounts of loyal fighters ... it's basically being swallowed up by Nusra," she said, adding that it would be very difficult for the West to support a rebel army dominated and commanded by al-Qaeda linked groups.

Sitten homma levisi Vapaan Syyrian Armeijan, sitä niin sanotusti "ohjaavan" Syyrian sotilasneuvoston ja lännen tukeman Syyrian kansalliskongressin kannalta ihan totaalisesti käsiin:

Merkittävä enemmistö Pohjois-Syyrian kapinallisista sanoutui irti lännen tukemasta FSA:sta ja Syyrian kansalliskongressista. Aleppon seuduilla kaiken kaikkiaan 13 erinäistä ryhmää, mukana edellä mainittu FSA:n 11. "divisioona", suuri osa aiemmin merkittävimmistä alueen FSA-muodostelmista, paikallinen al-Nusra sekä muut islamistit yhdistivät voimansa ja sanouivat irti lännen tukemasta Syyrian kansalliskongressista ja sotilasneuvostosta.

..if the statement proves to accurately represent the groups mentioned and they do not immediately fall apart again, it is a very big deal. It represents the rebellion of a large part of the “mainstream FSA” against its purported political leadership, and openly aligns these factions with more hardline Islamist forces.

Syyrian keskiosissa taas syntynyi vasta uusi islamistinen "Army of Islam"-niminen yhteenliittymä, joka kokosi alleen 43 eri ryhmittymää, mukaan lukien osia paikallisesta Vapaan Syyrian armeijasta sekä paikalliset islamistit. Kuitenkaan al-Nusra ja Al-Qaida eivät lähteneet tähän mukaan.

Edellä mainittu Aleppon seudun FSA oli viimeinen lännen mittareilla ns. salonkikelpoinen pala kapinallisia, siis siitä huolimatta että sekin oli syyllistynyt osaltaan alawiittien ja kristittyjen joukkosurmiin sekä jotkin sen osat saattoivat olla osallisena viime kevättalvena tapahtuneissa kaasuhyökkäyksissä Syyrian armeijan joukkoja vastaan. Nyt se ei ole enää edes nimellisesti "sekulaari".

FSA:sta eronneet ja islamistisen lipun alle ryhmittäytyneet joukot muodostavat yhteensä suurimaan osan koko Pohjois-Syyrian kapinallisista. Kyseeessä oli FSA:n lähes kaikki merkittävimmät ja voimakkaimmat joukko-osastot. Mukana siirtyi myös entisen "11. divisioonan" Damaskoksessa ja Aleppossa toimivat osastot, juuri ne joita USA (ja ilmeisesti Ranska?) on aseistanut ja tukenut. Nyt näille joukoille toimitetut aseet ovat päätymässä - vastoin USA:n ja Ranskan ulko- ja pääministerien vakuutteluja - myös islamisteille.

Yhteensä ryhmät muodostavat useiden kymmenien tuhansien taistelijoiden suuruisen armeijan. Ja kun tiedämme, että kapinallisten joukoissa sotii yhteensäkin arviolta noin 100.000 taistelijaa, joista muutaman viikon takaisen brittitutkimuksen mukaan vain puolet eli noin 50.000 miestä kuului silloin vielä "sekulaareihin tai kansallimielisiin" ryhmiin, niin tämä uudelleenryhmittyminen islamismin lipun alle on erittäin merkittävä suunnanmuutos siinä, mihin kapinaliike on menossa.

Käytännössä "sekulaari ja maltillinen" FSA on suurilta osiltaan lakannut ja suurimman osan siitä siirryttyä taistelemaan islamistien lippujen alle. Ulkomailla istuva lännen masinoima Syyrian kansalliskongressi, jonka suuri osa länsimaita - myös Suomi - on tunnustanut virallisesti Syyrian kansan edustajaksi, sekä sen alainen Syyrian sotilasneuvosto - jonka kautta länsi on koordinoinut apuaan ja tukeaan kapinallisille - on juuri menettänyt viimeisetkin otteensa Syyrian tapahtumiin. Sillä ei ole enää takanaan mitään merkittävässä asemassa kapinaliikkeessä olevaa ryhmää, saatika että mikään Syyrian kapinallisjoukoista olisi edes nimellisesti sen komennossa(!).

Pitemmältä ajalta kehitystä on hyvin koostettu tähän linkkiin.

Johtopäätös 1: Se, mikä tunnettiin vielä vasta lännen tukeman Vapaan Syyrian Armeijana, sekulaarina toimijana jolle länsi on toimittanut runsaasti aseita ja muuta tukea, on juuri käytännössä lakannut edustamasta Syyrian kapinallisten valtalinjaa, ja liittynyt USA:n virallisesti terroristijärjestöksi luokitteleman al-Nusran riveihin.

Johtopäätös 2: Lännen - myös Suomen -tukema ja Syyrian kansan viralliseksi edustajaksi tunnustama Syyrian kansalliskongressi elimineen on muuttunut "Terijoen hallitukseksi"(!).

Kun tämä tarjottimellinen ekskrementti-täytteisiä tryffeleitä on Syyrian tarjottimella, niin olisi nyt syytä kysyä länsimaiden johdolta että kuis nyt suut pannaan?

Putin tosiaan pelasti Obaman kasvot kriisissä - ainakin väliaikaisesti - kun esti tätä auttamasta terroristeja, ja varsinkin kun Syyrian hallinto näyttää olevan sitoutumassa Venäjän (ja näennäisesti USA:n) johdolla saneltuun YK:n ratkaisuun kemiallisten aseiden suhteen. mutta nyt on lentämässä lisää ekskrementtiä tuulettimeen, kun lännen toimittama aseapu on - taas - valumassa islamisteille ja terroristeille.

Jännää on, mutta jännemäksi menee

Sillä nyt kun Syyrian sodan toinen pääosapuoli on virallisesti terroristeja eikä enää lännen tunnustama nukkehallitus muka-joukkoineen, seuraa muutama USA:n ja länsivaltojen kannalta hiton kiusallinen kehityskulku:

Ensinnäkin länsi joutuu arvovalta ja kasvojenmenetyspaine-syistä lopettamaan kaiken avoimen tuen virallisesti terroristeiksi tunnustetulle kapinallisosapuolelle. Toki USA voi muka salaa jatkaa terroristien tukemista Saudien välityksellä, mutta kuta kauemmin tämä jatkuu, sitä suurempi kasvojen menetys siitä varsinkin USA:lle tulee, kun yhä suurempi osa ihmisistä näkee homman läpi.

Toiseksi YK ei neuvottele terroristien kanssa, joten ratkaisu jossa YK toimisi välittäjänä osapuolten kesken on sekä YK:n että turvaneuvoston jäsenmaiden lakien mukaan poissuljettu vaihtoehto. Siis YK ei enää voi omien sääntöjen mukaisesti välittää kriisiin poliittista ratkaisua, paitsi lähinnä kapinallisia eli terroristeja vastaan suuntautuvan yhteisen sotilasoperaation muodossa (mitä emme tule näkemään).

Kolmanneksi, koska Lännen tukema nukkehallitus menetti juuri sekä viimeiset (nimelliset) joukkonsa että arvovaltansa rippeet, on vain ajan kysymys milloin länsi joutuu vetämään (vaivihkaa pikku hiljaa, ettei kasvot niin pahasti ryvettyisi) tukensa pois "Terijoen hallitukseksi" muuttuneelta SNC:ltä.

Länsi voi käytännössä jatkaa SNC:n tukemista kasvojaan menettämättä vain jos SFA:n viimeiset rippeet mahdollisesti neuvottelevat tulitauon Assadin kanssa, jolloin länsi voi edelleen teeskennellä, että nyt on laillinen, neuvotteleva osapuoli, jota tukea. Tällöin länsi voisi toisaalta pelastaa kasvonsa, koska sehän tukisi nyt poliittista dialogia "kapinallisten" ja Syyrian hallituksen välillä.

Mutta silloin länsi ajautuukin väistämättä sodassa rintamalinjassa samalle puolelle Assadin kanssa. Koska FSA:n aselepo Assadin kanssa tarkoittaisi käytännössä lopullista välirikkoa islamistien kanssa, jolloin FSA - ja samalla sitä tukeva länsi - joutuisi vastakkaiseen leiriin islamisteja vastaan. Tällöin länsi alkaisi käytännössä samalla tukea myös Assadia taistelussa vielä tähän asti aseistamiaan ja tukemiaan islamisti-terroristeja vastaan(!). Länsi joutuisi käytännössä kriisissä samalle puolelle Venäjän kanssa.

Ja viimeistään tässä vaiheessa Saudi-Arabian ja sen kavereiden (mm. Turkki) olo muuttuisi hyvin, hyvin tukalaksi.

Ja koska länsimedia joutuu melko pian kertomaan massoille kapinallisten olevan nyt niitä "pahiksia", johtaa se kovaan poliittiseen pyykinpesuun lännessä, koska tähän asti on syytetty aseita, tarvikkeita ja rahaa kapinallisilleterroristeille.

Homma on nyt vaan niin, että tässä on Jenkit ja länsi kusseet pahasti omiin muroihinsa, ja tämä tulee kerta toisensa jälkeen, kerta kerralta kiusallisemmin, lännen omille reisille. Mitään ei näemmä olla opittu aiemmista sekoiluista.

Egypti vs Egypti; Marssi veitsen terällä ja USA:n heikko asema

Viitaten aiempaan kirjoitukseeni, tilanne Egyptissä näyttää entistä huonommalta viime viikkojen kehityksen valossa. Ei sillä, etteikö se olisi näyttänyt huonolta jo aiemminkin.

Lähi-itä on jo pitkään ollut matkalla kohti omaa uskonsotien aikaansa - omaa 1500-1600-lukuaan kuten jotkut kirjoittajat ovat luonnehtineet - mutta tilanne ei ole ollenkaan samanlainen kuin Euroopassa vastaavana kriisiaikana, sillä toisin kuin 1500-1600-luvun Euroopassa, Lähi-idässä on läsnä vahvasti maaosan ulkopuoliset suurvallat ja talousintressit.

Asetelma ei ole yksioikoinen myöskään sikäli että toisin kuin Syyria ja Irak (sekä Arabian niemimaa), alueen perinteinen kulttuurinen  johtotähti Egypti ei niinkään ole jakaunut kahteen leiriin islamin kahden eri valtavirran eli shiiat vs sunnit -akselin mukaan, vaan enemmänkin konservatiiviset muslimit ja islamistit vs. sekulaarit muslimit, kristityt ja länsimaistunut eliitti-akselilla. Tässä mielessä (kuten aiemmin totesin) maan sosio-poliittisesti leireihin muistuttaa enemmän Libanonia 70-luvun alussa ennen sisällissotaa kuin muita alueen maita.

Mielenkiintoista kuviossa on taloustilanteen kehittyminen; se nimittäin ratkaisee, suistuuko maa sisällissotaan ja miten pian. Egyptin väliaikaishallinto on hakenut rahallista tukea mm. Saudeilta. Asiahan on nimittäin niin, että Saudi-Arabia suhtautui lievästi sanoen varsin kriittisesti Mursiin ja muslimiveljeskuntaan, koska se katsoi muslimiveljeskunnan politiikan johtavan epävakauden pahenemiseen koko aluella. Onkin spekuloitu, missä määrin Mursin syrjäyttäminen on tapahtunut Saudien tuella, tai ainakin missä määrin Mursin kaatumisen mahdollisti Saudien tuen puute.

Alueen maista vain Saudeilla on keinot saada Egyptin tilanne pysymään edes väliaikaisesti lapasessa, sillä Egypti on korruptoitunut kaivo, joka tarvitsee pystyssä pysyäkseen noi noin 20 miljardia dollaria apuja tai tukea vuodessa, ja maan ruokavarastoissa on vehnää vain pariksi kuukaudeksi. Tilanne voi pysyä hallinnassa siis joten kuten hallinnassa joko Saudien tai vaihtoehtoisesti lännen tuella, edellyttäen että islamistit eivät aloita rähinää. Jos rahaa tulee, niin tilanne voi joksikin aikaa rauhoittua. Toistaiseksi mediossa on liikkunut tietoa noin 8 mrd:n Saudi-lainan myöntämisestä.

Saudeilla on toinenkin syy puuttua Egyptin tilanteeseen, nimittäin se, että he ovat kyynärpäitään myöten sekaantuneet Syyrian sisällissotaan. Ongelmana on se, että toisaalta Riad ei halua Iranin ja Assadin shiiojen korjaavan pottia Syyriassa, mutta toisaalta he pelkäävät tukea kapinallisten sunnalaisia ääriaineksia, jotka saattavat kääntyä Saudien omaa kuningaskuntaa vastaan.

Tätä taustaa vasten onkin esitetty, että Saudit olisivat olleet se Primus Motor, joka sai Egyptin armeijan johdon tekemään vallankeikauksen: Armeija antoi Mursille 48 h aikaa vain muutama päivä sen jälkeen kun Mursi ensin katkaissut diplomaattisuhteen Assadin hallintoon ja oli ilmoittanut, että Egypti lähtee aktiivisesti tukemaan Syyrian kapinallisia mm. toimittamalla aseita.

Saudit ilmeisesti pelkäsivät Egyptin muslimiveljeskunnan vaikutusvallan kasvavan Syyrian salafisti-kapinallisten keskuudessa, mikä olisi suhteessa vähentänyt Saudien vaikutusvaltaa kapinallisten keskuudessa tarjoamalla salafisteille toisen tuki- ja "suuntautumisvaihtoehdon" sekä Saudien kannalta entisestään lisänyt ylempänä kuvatun "omat koirat purevat"-vaihtoehdon toteutumisriskiä. Joka tapauksessa Mursin ja hänen hallintonsa kaatuminen vähentää ainakin lyhyellä tähtäimellä Riadin huolta ääriainesten karkaamisesta heidän vaikutusvaltansa ulottumattomiin sekä lisää Saudi-Arabian vaikutusvaltaa alueella.

Täytyy muistaa, että Egyptissä ei ole ollut - eikä luultavasti tule olemaankaan - demokratiaa, ei sotilasjuntan hallitessa, eikä myöskään muslimiveljeskunnan vallassa ollessa. Nyt vallasta syösty muslimiveljeskuntahan on lähinnä teokraattista fasistista yksipuoluejärjestelmää ajava uskonnollis-ideloginen puolue. Koko Mursin ja islamistiveljeskunnan vuoden kestäneen valtajakson aikana sekularismia oli kitketty yhteiskunnasta koko ajan tiukentuvilla määräyksillä ja vähemmistöt - varsinkin kristityt - olivat koko ajan ahtaammalla.

Mutta tilanne ei tästä näkökulmasta parane välttämättä sotilasjuntankaan myötä: Maan nykyinen johtaja, Egyptin armeijan komentaja Abdel-Fatah al-Sisi kun ei ole mikään demokraatti: hänkin on islamisti, tosin vähän eri tavalla kuin muslimiveljeskunta, sillä hänellä arvellaan olevan suhteet kunnossa Saudeihin. Merkille pantavaa onkin, että Saudien rahallisesti avokätisesti tukema salafistinen radikaali-islamistinen Nour-puolue tuki sotilasvallankaappausta siinä missä muut salafistit lähtivät kadulle mellakoimaan Muslimiveljeskunnan kanssa. Johtopäätös: Ilman Saudeja koko sotilasvallankaappausta ei olisi tullut, ja ilman Saudien uskonnollis-poliittista vaikutusvaltaa sisäpolitiikassa vallankaappausyritys, jos sellainen olisi tehty, olisi epäonnistunut

USA:n rooli ja asema Egyptissä on varsin mielenkiintoinen: Obaman hallinto on varovaisesti tukenut Mursin hallintoa, ja USA on perinteisesti ollut Egyptin ykkösliittolainen maan ollessa riippuvainen sekä avustusviljasta että avustusdollareista. Tämän hetkisessä käymistilassa sen vaikutusvalta maan asioihin on kuitenkin heikompi kuin vuosikymmeniin. Oire tästä on esimerkiksi se, miten USA:n suosikin Mohammed El-Baradein ei annettu nousta väliaikaishallintoon, vaan nimitys vedettiin pois Saudien vastustuksesta.

Obaman hallinto, joka tuki varovaisesti Mursia, on kärsinyt vallankaappauksessa lievän kasvojenmenetyksen. Lisäksi USA:lla ei ole - toisin kuin Mobarakin aikana -joko varaa tai arvovaltaa tukea Egyptin sotilasjunttaa yksin, koska he olivat mukana kaatamassa Mobarakia (ja samalla suututtivat monet entiset liittolaisensa maan hallinnossa) ja he tarvitsevat Riadin tukea. Ilman Saudien tukea USA:n intressit maassa olisivat todella heikossa hapessa.

Joka tapauksessa, koska Egypti on sekä ruoan että energian suhteen täysin riippuvainen ulkovalloista ja näiden tuesta, sen hallinto ei kykene ratkaisemaan itsenäisesti omia ongelmiaan. Samaan aikaan aloite siitä, lähteekö sisäinen väkivalta lapasesta vaiko ei, riippuu sekä Riadista että Muslimiveljeskunnasta: Jos väliaikaishallinto ei saa ulkomaista tukea tai ei näiden tuellakaan onnistu helpottamaan taloudellisia oloja, islamistit voivat silti suistaa maan sisällissotaan.

Näin pahaksi tilanne tulee vielä menemään

Tähän asti kriisi näyttää menneen juuri kuten on kriittisessä leirissä ennusteltu, joten ajattelin vielä vähän tiivistäen listata, ihan vain hahmottamisen helpottamiseksi, miten pahaksi käsillä oleva kriisi menee noin käytännön tasolla.

- Euro pysyy valitettavasti kasassa, mutta sen hinta on itsenäisyyden ja demokratian lopullinen menettäminen ja keskusjohtoinen liittovaltio, kansalaisvapauksien rajoittaminen ja kovat otteet erilaisten kansannousujen ja levottomuuksien kukistamisessa.

- Eurooppalaisten yleinen elintaso romahtaa rajusti samalla kun tuloerot kasvavat entisestään. Keskiluokka supistuu rajusti, superrikkaat rikastuvat entistä enemän.

- 80% maanosan väestöstä tipahtaa elin- ja tulotasoltaan (kriisiä edeltävällä mittarilla) pienituloisiksi tai köyhiksi. Alueelliset erot korostuvat entisestään siten, että unioin periferiassa köyhyys on suurempaa ja tuloerot jyrkempiä kuin ydinalueilla.

- Työttömyys nousee kaikkien aikojen ennätyslukemiin - myös Suomessa. Tilastokosmetiikasta siivottu työttömyyslukema tulee tässäkin maassa paukkumaan Kreikan lukemissa.

- Se, mitä nyt kutsutaan hyvinvointivaltioksi, tulee tiensä päähän; terveyspalveluja vain rikkaille/maksukykyisille, samalla kun "köyhäinhoito" jää lähinnä palvelemaan turvallisuus- ja kontrollitarkoituksia (tyyliin ruoka-apua ei saa jos mellakoit, jne.)

- Melkoinen osa kansasta - ei pelkästään työttömät, eläkeläiset tai opiskelijat - on pakotettu hakemaan leivänjatketta omilta puutarha- ja mökkipalstoilta.

- Sosiaalinen katastrofi ja kansalaisyhteiskunnan romahtaminen tarkoittavat paitsi vastaavia levottomuuksia ja mellakoita kuin Etelä-Euroopassa, myös yleisen turvallisuuden ja yhteiskunnallisen vakauden romahtamista. Suomessa tämä pahimillaan tarkoittaa rikollisuuden, huumeiden, pimeän talouden, prostituution, jne. osalta samanlaista tilannetta kuin Venäjällä on totuttu näkemään.

- Koska kyse ei ole pelkästään Euroalueen kriisistä, vaan maailmanlaajuisesta järjestelmäkriisistä, jossa koko 1945 syntynyt USA-johtoinen maailmanjärjestys on suistumassa uuteen levottomuuksien aikakauteen, tulemme näkemään melkoista teurastusta ja tuhoa erilaisten alueellisten sotien -  todennäköisesti jopa suursodan - muodossa vuosikymmenen taitetta kohti mentäessä.


Tervetuloa uuteen, uljaaseen Eurooppaan ja maailmaan.

EU on muuttumassa kansojen keskitysleiriksi, jonka portilla seisoo saksalainen vartioimassa.

Kaikki nääntyvät, heikoimmat tapetaan, ja jokaisen jäsenmaan hallitukset toimivat lähinnä sonderkommandoina, jotka ylimääräisiä ruokakuponkeja vastaan kyttäävät ja pitävät oman vankiparakkinsa uhreja kurissa.

Jos tosissasi haluat muuttaa kehityksen suuntaa omalta tai Suomen osalta, pelkkä paskanjauhanta tai äänestäminen ei enää riitä (minkä jokainen ajatteleva yksilö tajunnee itseksin).

Tulee vielä aika, jolloin paitsi moraali ja oikeus, myös hengissä selviäminen edellyttää sitä, että lakeja rikotaan - enkä nyt viittaa mihinkään päiviräsäsiin.

Siinä missä eteläeurooppalainen henkinen mentaliteetti johtaa massojen paineiden purkautumiseen mielenosoituksiin ja mellakoihin, suomalainen tekee toisin. Hän kiristää hampaitaa - viimeiseen asti - kunnen kuppi läikkyy yli. Silloin ei enää ole kyse vain mielenosoituksista ja kansankokouksista; muistakaa sisällissota.

Uskokaa tai olkaa uskomatta.

Kun rähinät alkavat täälläkin, minä ilmoitan täten peseväni omalta osaltani käteni; En ole vaiennut enkä seisonut tumput suorina. Olen osaltani varoittanut, puhunut ja koittanut valistaa, sekä osallistunut politiikkaan koittaakseni estää vallitsevaa katastrofaalista kehityssuuntaa, eli tehnyt inhimillisesti ja lain sallimissa rajoissa sen mitä kansalaisena olen pystynyt.


Veli-Pekka Kortelainen

P. S. Aika mennä mökille kuokkimaan maata itsekin.

Kaaos leviää: Sisällissota Egyptiin ja muihin lähimaihin?

Olen kirjoittanut useaan otteeseen Lähi-idän tilanteesta, ennustaen melkoista ryminää. Alueen rakenteellinen epävakaus on toki ollut tiedossa maailman tapista, samoin kuin sen geopoliittinen painoarvo ja ruutitynnyri-ominaisuudet.

Nyt ollaan kuitenkin syöksymässä kohti sellaista epävakauden aikaa, ettei moista ole Lähi-idässäkään nähty satoihin vuosiin (toki vastaavia tilanteita löytyy kauempaa historiasta vaikka kuinka paljon).

Pelissä on itäisen Välimeren altaan valtavat energiavarat, jotka ovat perimmäinen syy mm. siihen, ettei EU mistään hinnasta halua päästää Kreikkaa tai Kyprosta irti unionista tai rahaliitosta, ja samalla se puuttuva pala, joka selittää koko Syyrian sisällissodan taustasyyt. Kyse on suurvaltalpoliittisesta taustapelistä; valta-asemista ja koko valtavan energiavarannon hallinnasta.

Ja Israel on koko tämän kiehumapisteen tai myrskyn silmässä, varsin pätevästä syystä eli strategisesta sijainnista keskellä tätä energia- Jack Potia, sillä jos arviot pitävät paikkansa, maasta voi tulla Saudi-Arabian veroinen energiamahti.

Se, että Egypti on sisällissodan partaalla, ja että armeija pisti siellä islamisti-presidentin viralta on melkoisen tärkeä virstanpylväs kehityksessä, jota maalailin jo vajaa kaksi vuotta sitten. Tuolloin veikkasin, että Syyrian sodan muuttuminen islamin kahden eri lahkon väliseksi uskonsodaksi johtaisi saman shiiat vs. sunnit -rähinä leviäisi Irakiin, Jordaniaan ja Saudi-Arabiaan. Jo yli vuosi sitten uumoilin lisäksi, että Egyptin sisäinen kahtiajako voi johtaa sisällissotaan sielläkin.

Nyt näyttää, että uumoiluni olivat oikeansuuntaisia, ainakin Egyptin suhteen, jos tilanne vielä nykyisestä pahenee. Sisäinen kahtiajako muistuttaa Libanonia 1970-luvun taitteessa ennen sisällissotaa; sekulaarit ja kopti-kristityt vastaan islamistit (Libanonissahan maan väestöstä puolet oli kristittyjä vielä 1950-luvun lopulla, nyt sodan ja pakolaisaaltojen jälkeen enää kolmannes).

Siinaihan on käytännössä jo irtautunut Kairon keskuhallinnon alta, eikä Egyptin armeija kykene tekemään alueella muuta kuin pitämään hallussa niemimaan läpi menevät tiet sekä Israelin rajaa vasten olevat raja-asemat.

Irak on käytännössä kolmeen osaan jakautunut ruutitynnyri, ja jos alueellisista sunnit vs shiiat -kovapanosammunnoista tulee totta, niin maa romahtaa sisäänpäin pahemmin kuin Syyria.

Sen sijaan Turkin mellakat olivat minulle pienoinen yllätys. Se, mikä nyt jännittää on, ottaako Turkin armeija mallia Egyptistä. Samanlaiset pelinappulat; huono talous, suuri työttömyys, tyytymättömyys islamistihallitukseen, jne. vallitsee myös Turkissa. Miltä kuulostaisi sisäinen rähinä sotilaallisesti maailman vahvimmassa islamilaisessa maassa?

Ja todella mielenkiintoinen tapaus on Saudi-Arabia. Maan takapajuinen sunna-salafistinen hallinto pysyy pystyssä vain lännen öljyriippuvuuden ja dollareiden turvin, ja ulkomaille uskotellaan, että sisäisiä erimielisyyksiä ei olisi. Ja sehän ei ole totta.

Länsi- ja Koillis- Saudi-Arabiassa väestö on todellisuudessa huomattavassa määrin, osin jopa enemmistöltään, shiialaisia muslimeja. Eikä yhteinen uskonsuuntaus ole sunneillekaan mikään tae sisäisestä yhtenäisyydestä, sillä maa on käytännössä heimoyheiskunta. Maan länsiosan vanha valtaheimo, jonka Ibn-Saud hääti valta-asemista Mekan ja Medinan alueelta 1940-luvulla nykyisen Saudi-Arabian syntyessä, muistaa vielä katkerana silloista verilöylyä ja siitä asti jatkunutta sisäistä alistamista sekä nöyryyttämistä, eikä muutkaan heimot todellisuudessa suhtaudu kovin lämpimästi Saudeihin ja heidän heimonsa ylivaltaan. Saudien dynastian pysyminen, varsinkin taloustilanteen notkahtaessa ei siis ole todellakaan mikään itsestäänselvyys.

Lisäksi tulee vielä Jordania, joka on käytännössä kahden eri valta-heimon alueisiin jakautunut maa, jossa on myös shiialaisvähemmistö. Jo vuosi sitten liikkui tietoja, että Levantin shiiat ovat yhdessä Iranin kanssa, Venäläisten taustatuella ja suostumuksella - kostoksi Syyrian suistamisesta kaaokseen - valmistelemassa Jordanian suistamista sisäiseen rähinään.

Lisäksi on luonnollista, että jos Syyrian kapinallisten asejoukot häviävät taistelun Assadia vastaan, tai heidän kätensä vapautuvat maan jakautuessa käytännössä kahdeksi valtioksi, salafisti- ja Al-Qaidalaisjoukot lähtevät riehumaan naapurimaihin, Israelin kanssa rauhan tehnyttä "sionisti-petturi"-kuningas Husseinia vastaan Jordaniaan ja Egyptiin, jossa heidän näkökulmastaan katsoen on selkeä "vääräuskoisia vastaan"-tilanne.

Pahimman skenaarion toteutuessa läntinen Lähi-itä - Israelia lukuun ottamatta (huom!) - on sortumassa islamilaisen maailman omaan sisäisten "uskonsotien" aikakauteen, kuten Eurooppa 1500- ja 1600-luvuilla.

Merkittävää tässä on, että tämän pahimman skenaarion toteutuessa Israelilla ei olisi lähinaapurustossaan - millään puolella - yhtään vakaata, vahvaa, järjestäytynyttä valtiota, jolla olisi vahva ja hyvin organisoitu armeija.

Kuten tiedämme, perinteisesti ainoa keino yhdistää keskenään tappelevat arabit ja lakaista sisäiset skismat väliaikaisesti maton alle on ollut yhteinen vihollinen; Israel. Entäpä jos ainoa keino, jolla shiia- ja sunni-arabijohtajat saavat järjestystä omaan laajamittaiseen kaaokseensa onkin tehdä "perinteiset"?

Tällöin Israelilla, alueen sotilaallisesti vahvimmalla valtiolla, olisi vastassa sisällissotien raiskaamat ja romahduttaneet naapurit; huonosti organisoituneita, heikosti johdettuja, huonolla tiedustelulla ja teknisesti heikosti varustettuja rynkky-sinko-kk-ja-jihadisti -massaa, joka äärimmäisen epätoivon vimmalla lähtee hakkaamaan päätä seinään.

Siinä tilanteessa ei ole kahta kysymystä siitä, mikä taho korjaa potin seuraavan alueellisen sodan jälkeen.

Jos arabikeväästä islamistien talveksi ja arabikadun verilöylyksi muuttunut rähinä vaihtuu epätoivoisten ja epäonnistuneiden sodaksi Israelia vastaan, veikkaan, että Israelin rajat kulkevat seuraavan sodan jälkeen jossain Siinailla, Akaban lahden itärannalla, nykyisessä Jordaniassa, Etelä-Syyriassa ja Libanonissa...

Suomi voisi ottaa vastaan kymmeniä tuhansia pakolaisia Egyptistä ja Syyriasta!

Tämä nyt voi ärsyttää joitakuita, mutta minun mielestäni Suomi voisi ottaa väliaikaisesti vastaan turvaan kymmeniä tuhansia pakolaisia Lähi-idästä, varsinkin Syyriasta ja Egyptistä.

Miksikö? Siksi että tulijat ovat pääasiassa maallistuneita maltillisia, kristittyjä ja muita vähemmistöjä, jotka pakenevat kovenevaa islamismia ja terroria. Siis porukkaa, jonka sopeutumisennuste länsimaiseen kulttuuri- ja asenneilmapiiriin on - silloinkin jos jäisivät pitemmäksi aikaa maahan - aika hyvä.

Syyriassa oli yli kaksi miljoonaa kristittyä, joista arviolta yli 400.000 on lähtenyt jo pakoon sunnalaisen islamistiterrorin jaloista. Samoin maallistuneita on lähtenyt paljon naapurimaihin pakoon islamisti-kapinallisten uskonnollises-poliittista vainoa. Myös maltilliset ja pääosin melko sekulaarit suufit, druusit ja osa shiialaisista on poistunut tai poistumassa maasta. Sanalla sanoen juuri se joukko, jota Assadin sekulaari diktatuuri suojeli, ja jotka osaavat arvostaa sekulaaria ja uskonnollis-militaristisesta kiihkoilusta vapaata yhteiskuntaa.

Egyptissä on arviolta 8-10 miljoonaa kristittyä joille on tulossa tukalat olot islamistien tiukentaessa otettaan. Sharia-lakia ollaan ajamassa maassa läpi. Asenteet noin 40% väestöstä muodostavien sekulaarien ja kristityjen sekä heitä nurkkaan ajamassa olevien islamistien välillä ovat pahasti jyrkkenemässä, ja maata saattaa uhata sisällissota. Mutta vaikka se vältettäisiinkin, maasta on varovaisesti arvioiden silti miljoonien anti-islamististen ihmisten lähtöpaine.

Jos esim. Perussuomalaiset alkaisivat edes varovasti liputtamaan tämän pakenevan ja kulttuurisesti suhteellisen sopeutumiskykyisen pakolaismassan turvaanoton puolesta, olisi se varmaan kamalaa rasismia, ainakin demarien ja vasemmiston silmissä, sillä eihän se nyt käy päinsä, että suurin joukoin maallistuneita, kristityjä ja muita vähemmistöjä pääsee tänne turvaan kun nuo islamistirassukat joutuvat jäämään yksin Lähi-itään, eikä heille jää enää muuta sorrettavaa kuin toisensa ja oma naisväki(!).

En ihmettelisi vaikka ns. kukkahattuväki kaksinaismoralistisuudessaan haluaisi nimenomaan rajoittaa pakolaistulvaa tällä kertaa, kun heidän paapomansa "islamisti-fasistit" jäisivät pääasiassa nuolemaan näppejään; tulijoillahan olisi monikulttuurisessa mielessä pienempi ns. "uhriarvo" ja heidän suvaitsemisestaan ei saisi tulijoiden pääasiassa edustamien ei-tarpeeksi-eksoottisten piirteiden eli maltillisuuden, sekulaariuden ja uskonnon takia vähemmän moraalisäteilyä ja Hyvä Ihminen(TM)-kiksejä.

Olisi varmasti mielenkiintoista nähdä mm. Vasemmisto pieksämässä "kulttuuri-rasismin" olkiukkoa ja vääntämässä vaikeasti naama punoittaen ja ähisten keskustelupöydälle tympeän rasistista, poliittista argumentti-torttua pakolaisten tänne pääsyä vastaan tilanteessa, jossa "rasistit" eli mm. PS liputtaisi heidän turvaan ottamisensa puolesta.

Lisäksi tässä on vielä mieltä kivasti lämmittävä ns. vitutus- ja kettuilubonus islamisteja vastaan, sillä he eivät missään nimessä haluaisi suhteellisen hyvin länsimaiseen kulttuuri- ja ihmisoikeusilmastoon sopeutuvia, maallistuneita, vääräuskoisia ja vähemmistöläisiä tänne pilaamaan heidän mamu-nuorison islamisointikampanjoitaan.

Kerrankin pakolaisten vastaanottoon syydettävästä rahasta olisi kunnolla hyötyä, kun islamistitpellet joutuisivat huomaamaan, että heidän "ravintokenttänsä" eli paikallinen ghetto on täynnä heihin - lievästi ilmaistuna - erittäin nuivasti suhtautuvia maahanmuuttajia, jotka vieläpä puhuisivat äidinkielenään samaa kieltä kuin he.

Ja jos islamistit alkaisivat änkyröidä tulijoita vastaan, saisi rasismi kerrankin oikeat - "islamistis-fasistiset" - kasvot. ;)


Omalla nimellä ja nuunalla: V-P. Kortelainen


P.S. Huumorista huolimatta olen vakavissani yllä ilmaistun aloitteen kannalla. Olenhan mm. vasemmiston mielstä "kulttuuri-rasisti", jonka mielestä länsimainen yhteiskunta, sekulaari valtio, demokratia sekä kristillinen taustakulttuuri ovat parempi kombo kuin islamilainen yhteiskunta, teokraattinen valtio, diktatuuri ja uskonnollinen terrori.

Lähi-idän kriisi - Israelin ja Israelin välinen geneettis-etninen veljessota?

Alustus&Disclaimer: Jotkut saattavat tietääkin, että olen viimeisten 5 vuoden aikana ollut jonkin verran kiinnostunut mm. DNA-genealogiasta, DNA-tutkimuksesta ja populaatiogenetiikasta. Tämän takia olen lueskellut joltisenkin verran aiheeseen liittyviä artikkeleita, lehtijuttuja, tutkimusreferaatteja, jne. Tässä kirjoituksessa esittämäni tiedot perustuvat matkan varrella silmään sattuneisiin juttuihin. Valitettavasti minulla ei ole tallessa linkkejä, joten lähdeviiteapparaattia minulla ei ole ainakaan tähän hätään tarjota.

---------------------- 

Kasaarialkuperä - Myytti ilman geneettista evidenssiä

Viime aikoina on taas pompannut esiin aikanaan natsien tunnetuksi tekemä teoria nykyjuutalaisten ns. kasaari-alkuperästä. Erityisesti moni salaliittoteorioista kiinnostunut on kirjoitellut aiheesta. Teorian mukaan suuri osa nykyisistä juutalaisista olisi alkujaan Pohjois-Kaukasuksen ja Etelä-Venäjän alueella asuneiden turkinsukuisten kasaarien jälkeläisiä. Myytti on saanut alkunsa siitä, kun 700-luvulla aluetta hallinneen, useista heimoista ja kansoista koostuneen, turkinsukuisen Kasaari-heimon johtaman valtion ylimystö päätti kaaninsa johdolla kääntyä juutalaisuuteen. Toisen maailmansodan aikana Saksalaiset lämmittelivät varsin ahkerasti aihetta, ja tehtiin tutkimuksia, joissa todisteltiin, että suuri osa Euroopan juutalaisista olisi alkujaan ei-juutalaisia. Tarkoitus oli tällä hyökätä juutalaisten identiteettiä vastaan.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana tehdyt. DNA-testit ovat pyykäisseet viimeisenkin uskottavuuden ns. "kasaariargumentin" pohjalta. DNA-tutkimukset ovat vahvistaneet askenasi-juutalaisten (alk. Pohjois- Keski- ja Itä-Euroopan juutalaiset) olevan esi-isälijoiltaan pääasiassa lähi-itäläistä alkuperää. Kaksi kolmasosaa juutalaisten esi-isistä on ei-eurooppalaista perua. Lisäksi otannassa, joka tehtiin niille askenasi-suvuille, joilla oman perimätiedon mukaan oli "kasaari esi-isä", vain noin 15%:lla oli tyypillinen turkinsukuisten kansojen tai tyypillinen keskiaasialainen Y-DNA-haploryhmä. Kokonaisuutena katsoen korkeintaan kolme prosenttia askenaaseista olisi tätä ns. "kasaarialkuperää".

Sekoittumista, geenivaihtoa ja assimilaatiota Euroopan juutalaisilla on tapahtunut paljon enemmän keski- ja länsieurooppalaisiin kuin kasaareihin. Kokonaisuutena noin 30% askenaasien Y-DNA-linjoista eli esi-isistä on eurooppalaisperäisiä. Silti 70% on edelleen lähi-itäläistä perua. Äiti-linjoissa assimilaatiota askenaseilla on vain viidennes, eli vain noin 20% eurooppalaisperäisistä juutalaisista omaa eurooppalaisen esiäidin.

Sefardeilla (alkujaan Espanjan ja Välimeren rantojen juutalaisilla), joilla sekoittumista on tapahtunut testien mukaan vain viidenneksellä, on 80%:sti lähi-itäläiset Y-DNA-linjat. Sefardit ja askenasit eroavat toisistaan geneettisesti siis paljon vähemmän kuin esim. itä- ja länsisuomalaiset. Ryhmien välinen ero esim. Y-DNA-linjojen diversiteetissä on vähemmän tai samaa luokkaa kuin ruotsalaisten ja norjalaisten välinen eron.

Lähi-idän juutalaisilla eli mizraheilla, jotka ovat "alkuperäisimpiä", sekoittumista on tapahtunut vielä sefardejakin vähemmän, sikäli kuin sitä voidaan arvioida, sillä se on tapahtunut alueella, jossa muutkin kansat ovat olleet heille geneettisesti sukua. Jemenin juutalaisia pidetään kaikkein "alkujuutalaismpina" (jos verrataan tilanteesseen noin 2000 vuotta sitten), heidän arvellaan sekoittuneen vain 10% verran muihin kansoihin viimeisten 2000 vuoden aikana. 

Diaspora on totta - Mutta totta myös assimilaatio

Asian ymmärtämiseksi on syytä katsoa historiaan. Mitä roomalaiset tekivät alueen väestölle Juutalaissotien aikaan?

Juutalaissotien aikana ja sen jälkeen (v. 67-72) Roomalaiset tappoivat noin miljoonan, ja karkottivat sekä myivät orjiksi kotimaansa ulkopuolelle (ja ulkopuolella) noin kaksi miljoonaa juutalaista vuosien 68-72 aikana ja jälkeen. Lähi-itään jäi yhteensä vain vajaa satatuhatta juutalaista, joista arviolta vain alle 5000 roomalaisten uudelleen Filisteaksi eli ”Palestiinaksi" nimeämään maahan.

Kristinuskoon kääntyneet juutalaiset, jotka siis olivat kulttuuris-geneettisesti samaa populaatiota kuin normijuutalaiset, arviolta vähän yli 100 000 ihmistä, pakenivat roomalaisten jaloista nykyiseen Jordaniaan ja Syyriaan (Keski-Jordanian Petra ja Syyrian Antiokia pakopaikkoina). Juutalaissotien aikaan kulttuurinen ero kristittyjen eli "messiaanisten judaistien" ja ns. "talmudististen judaistien" välillä oli vähän hankalasti määriteltävä; Ei ollut vielä roomalaistunutta ja hellenististynyttä kirkkoa. Ja roomalaisten silmissä eroa ei ollut, sillä valtiovalta piti kristittyjä vain juutalaisena lahkona. Roomalaiset nimesivät Juudean ja Samarian alueen uudelleen juutalaisia nöyryyttääksen Filisteaksi, eli latinannoksen takia "Palestiinaksi".

Kristityt selvisivät vain siksi, että he pakenivat eivätkä taistelleet "roomalaisia miehittäjiä" vastaan. He eivät taistelleet, koska rabbit olivat julistaneen roomalasia vastaan nostetun kapinan johtajan, Simon Bar Kochban, messiaaksi eli kuninkaaksi. Kristityille tämä tarkoitti tietenkin sitä, että kyseessä oli väärä messias eli antikristus, joten he lähtivät.  Myöhemmin osa kristinuskoon kääntyneistä palasi koteihinsa "Palestiinaan" eli Israeliin. Geneettis-etnisesti he olivat "juutalaisia olematta juutalaisia".

Alueella oli asunut myös arviolta alta kaksi miljoonaa samarialaista, joista roomalaiset myös tekivät pääasiassa selvää. Osa heistäkin oli paennut, osa selvisi. Paenneista osa palasi, osa jäi nyk. Jordaniaan. Samarialaiset olivat/ovat alkujaan israelilais-assyrialaista sekakansaa, joka oli syntynyt Assyrian valtakunnan aikaisen pakotetun väestöpolitiikan takia. Nykyään samarialaisia on vain muutama sata, mutta heistä tehdyn DNA-otannan perusteella yli puolella on samat esi-isät kuin niillä juutalaisilla, joiden Y-DNA-haploryhmä on lähi-itäläinen.

Juudean eteläosissa ja nykyisen Siinain alueen sekä Etelä-Jordanian alueilla asuivat idumealaiset eli edomilaiset. Edomilaiset olivat muinais-israelilaisten sukulaiskansaa, geneettisesti hyvin lähellä muinais-israelilaisia ja juutalaisia. Roomalaiset tekivät juutalaissodissa selvää jälkeä myös suuresta osasta näitä edomiitteja. Heitäkin kuitenki selvisi.

Juutalaissotien jälkeen "Palestiinaan" siirrettiin väestöä nykyisen Syyrian alueelta sekä jonkin verran myös muualta; kreikkaa puhuvia hellenistyneitä ihmisiä. Heidän lukumääränsä jäi, alueen väestön nykyisen populaatiogenetiikan perusteella, kokonaisuutena suhteellisen vähäiseksi.

Tilanne Juutalaissotien jälkeen oli siis se, että valtaosa alueella asuvista, hengissä selvinneestä ja palanneesta väestä oli joko juutalaisuudesta pois kääntyneitä, israelilaisperäistä sekakansaa, tai joka tapauksessa geneettisesti hyvin lähellä juutalaisia olevaa väkeä. Tilanne jatkui näin huolimatta myöhemmän Bysantin vallan romahduksen jälkeisestä arabivalloituksesta, joka geenienvaihdon näkökulmasta vain vahvisti alueen väestön seemiläistä tai "aabrahamilaista" luonnetta.

Arabivallan myötä alkoi alueen hidas islamilaistuminen ja arbisoituminen. Vuosisatojen kuluessa alueen vanha pääkieli aramea vaihtui lähisukulaisekseen arabiaksi, ja aikanaan juutalaisuudesta ja samarialaisuudesta "messiaaniseen judaismiin" kääntyneet ja sitteemmin kirkon vaikutuksesta hellenistisoituneet alueen kristittyjen jälkeläiset alkoivat hiljalleen kääntyä - tai pakkokäännytettiin - islamiin. Näin syntyi "Palestiinan" arabiväestö.

Ja juurikin edellä mainitusta historiasta johtuen reippaasti yli 60% "Länsirannan" "palestiinalaisista" on DNA-testien mukaan juutalaisten käännynnäisten tai muinais-israelilaisten jälkeläisiä (samarialaisten kautta). Otannoista riippuen, noin 70% länsirantalaisista on samojen esi-isien ja esi-äitien jälkeläisiä kuin juutalaiset keskimäärin. Näin ollen, jos katsotaan verraten tilannetta parintuhannen vuoden taakse, länsirantalaiset ovat sekoittuneet n. 30 -40 %:in verran ei-israelilaisiin – samassa suhteessa kuin askenaasit tai juutalaiset keskimäärin. Niin provolta kuin se tuntuukin, niin valtaosa ns. "palestiinalaisista" onkin siis genetiikan valossa - Israelilaisia(!)

Myös huomattava osa nykyisistä keski-jordanialaisista, joita nykyiset ”palestiinalaiset” eli ”länsijordanialaiset” itse asiassa olivat vuoteen vuodesta -48 alkaen ja pääasiassa vuoteen -67 asti, ja joita he ovat edelleen kulttuuris-kielellis-historiallisesti, ovat samaa juutalais-samarialais -israelilaista porukkaa.

Mutta kun kerran länsirantalaiset ja juutalaiset ovat näin molemmat keskimäärin samassa suhteessa ei-israelilaisiin sekoittuneita muinais-israelilaisten jälkeläisiä (oli sitten kyse eurooppalaisesta, kreikkalaisesta, assyrialaisesta, tms. verenperimästä), niin rasismi ja "puhdasrotuisuus-kiihkoilu" kumpi-on-parempi -meiningillä olisi siis jo jääviyssyistäkin typerää ;) 

Näin ollen juutalaisten ja "palestiinalaisten" välinen konflikti onkin siis genetiikan valossa enimmäkseen israelilaisten sisäinen veljessota(!)

Tiivistäen voisi sanoa, että juutalaisvaltion perustamisessa entisen naapurin aikanaan karkoittama isoveli palasi perheineen - eurooppalaisen vävynsä kanssa - takaisin kotiin konepistooli kourassa, ovenkamanat kaulassa ja amerikkalainen univormu päällä.

Kotiin jäänyt pikkuveli perheineen ja arabialaisine isäpuolineen sekä vävyineen on sillä välin vaihtanut uskontoaan ja oppinut lapsuudessaan uuden kielen; Kumpikaan ei muista eikä tunnista toista veljekseen, sillä molemmat olivat niin pieniä eron sattuessa. Kumpikaan ei näe eikä tunnusta toisen osapuolen oikeutta omaan maahansa, johon periaatteessa, jos nyt uskontoa sotketaan mukaan, molemmilla on oikeus.

Kyseessä on siis käänteinen, negatiivinen, "tuhlaajapoika"-tilanne.

Koska molemmat osapuolet ovat populaatiogeneettisesti "israelilaisia", olisi mielestäni syytä puhua "Palestiinan konfliktin" sijasta Israelin konfliktista ja "palestiinalaispakolaisten" sijaan israelilaisista pakolaisista.

Tämä näkökulma ja "palestiinalaisten" toteaminen "israelilaisiksi" tosin luultavasti v****aa ja suututtaa tasapuolisesti yhtä paljon sekä juutalaisia että "palestiinalaisia". Ensin mainitut kun pitävät vihollisiaan "likaisina arabeina", saatika että antaisivat maita takaisin, ja viimeksimainitut eivät halua olla tai tunnustautua "vihatuiksi israelilaisiksi", saatika että suostuisivat luopumaan maa-vaateista. 

--------------------------
---------
 
P. S. Gaza on vähän eri juttu. Toisin kuin länsirantalaiset, gazalaiset ovat pääasiassa etnisgeneettisesti ihan eri porukkaa, mikä näkyy myös ulkonäössä. Tämä johtuu siitä, että siinä missä länsirantalaiset ovat geneettisesti lähempänä juutalaisia, gazalaiset taas ovat egyptiläis-turkkilais-kreikkalais-arabilainen sekakansa. Juuri tämä etninen ero Gazan alueen ja Länsirannan välillä onkin taustalla Hamasin ja Fatahin keskinäisessä kinassa, sillä monet länsirantalaiset pitävät avoimesti gazalaisia ”toisen luokan palestiinalaisina” ja ”heikompana rotuna”. Tämän ”Palestiinan sisäisen rasismin” olemassaolosta ei kuitenkaan yleensä puhuta senkään vertaa kuin perinteisestä askenaasien ja sefardien sosiaalisesta nokkapokasta nyky-Israelissa.

Syyrian hajoaminen - Alawiittien shiialainen öljyvaltio Välimeren rannalle?

Syyrian kapinallisten taisteleva ydin koostuu saudien ja Persian lahden valtioiden tukemista sunnalaisista wahhabiittisista salafistiryhmistä, sekä ns. al-qaidasta (läntisten tiedustelupalvelujen Persian lahden maiden kanssa yhteistyössä organisoimista ja aseistamista islamistisista palkkasoturi- ja militanttiryhmistä). Tämä täytyy ottaa huomioon Syyrian tilanntetta mietittäessä. Kyse on fanaattisista uskonsotureista, joiden määrä koko kapinallisten sotavoimasta on epävirallisten arvioiden mukaan jotain 50.000 ja 70.000 väliltä, eli huomattava osa kapinallisten elävästä voimasta.

Toisin kuin monet muut en – ainakaan toistaiseksi - usko siihen, että Assadin hallinto kaatuu. On myös muistettava, että Syyrialla ja Iranilla (sekä myös Venäjällä) on sotilasliitto, ja kyse on geopoliittisesta pelistä. Syyria on Iranille äärettömän tärkeä (ja Venäjällekin melko tärkeä) liittolainen, sillä geopoliitisessa pelissä on kyse eräänalaisesta shakkilaudasta; Jos Assadin hallinto kaatuu, länsi ja/tai Israel voi hyökätä Iraniin vailla huolta siitä, että sota leviäisi koko Lähi-itään. Siksi Iran tukee kaikin voimin Assadia. Syyria on Iranin kilpi.

Jos Syyriassa olisi vaihtoehtoina vain Assadin hallinnon jatkuminen, tai noiden fundamentalisti-karvanaamojen voitto, niin kumpikaan ei ole lännen tai ihmisoikeuksien kannalta toivottavaa. Jos Assadin hallinto kaatuu, tilanne Syyriassa ei suinkaan rauhoitu, eikä maa lähde demokratian tielle, eikä edes maltillisen islamismin tielle, vaan seuraa pahempaa kuin Libyassa. Tarve nähdä jonkinlaisia demokratian nousun vihjeitä Syyrian sisällissodassa on länsimaista toiveajattelua, sillä kapinallisten voittaessa vallan ottaisivat fundamentalistiset sunnalaiset salafistit, jotka muodostavat assadinvastaisen aseellisen kapinan sotilaallisesti voimakkaimman elementin.

Seuraus olisi etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen vaino ja kansanmurha. Syyrian väestöstä 12% on shiialaisia alawiitteja, 10% kristittyjä ja 3% on druuseja. Luvassa olisi vainoa ja kansanmurhaa, jonka kohteena olisi 25% maan väestöstä. Se koskisi yhteensä 5,5 miljoonaa ihmistä maan yli 22 miljoonasta asukkaasta.

Se, mistä länsimedia ei kerro, on että kaikkialla siellä missä kapinalliset ovat vallassa tai niskan päällä, kirkot on poltettu ja tuhansia kristittyjä on tapettu tai ajettu pakosalle. Sunnalaisen fundamentalismin voittaessa sekä Syyrian kristityt että alawiitit joko tapettaisiin tai he ajettaisiin pois maasta. Täytyy muistaa, että Irakissa oli 3 miljoonaa kristittyä vuonna 1990. Tällä hetkellä länteen on paennut yli kaksi ja puoli miljoonaa. Syyrian romahtamisen seurauksena kristittyjä pakolaisia olisi länteen tulossa yli kaksi miljoonaa lisää.

Syyrian uskonnollinen kartta

Alawiitit eivät luultavasti lähde, eivätkä alistu sunniterrorin alle. He ovat vahvasti aseistautuneita, Iranin tukemia ja ovat linnoittaneet asuma-alueelleen rannikolle. Näin ollen väitän, että Assadin hallinnon kaatuminen Damaskuksessa ja sunnialueilla johtaisi Syyrian hajoamiśeen vähintään kahteen alueellisesti ja uskonnollisesti eri kansanryhmien hallitsemiin valtioon. Todennäköisesti myös Syyrian kurdit ottaisivat tilaisuudesta vaarin, mikä olisi myrkkyä Turkille (ja saattaisi jopa johtaa Turkin aseelliseen puuttumisen sodan kulkuun). Luultavasti sota myös jatkuisi - näiden "valtioiden" välisenä.

Kaikkein kiusallisinta Israelin ja lännen kannalta olisi Syyrian rannikolle muodostuva shiialainen awiittivaltio, jolla olisi naapurina toinen shiialaisten hallitsema maa; Syyrian nykyisen hallinnon liittolainen, Hizbollahin hallitsema Libanon.

Ja sen mitä tästä väistämättä seuraa, ei luulisi olevan lännen kannalta toivottavaa. Nimittäin se, että Länsi-Syyrian alawiittivaltio sekä Libanon (tai osat siitä) muodostaisivat Välimeren rannikolle tiukan, Iranin tukeman, shiialaisen ja lännelle sekä ympäröivälle sunnalaiselle arabimaailmalle vihamielisen klikin, jota myös Venäjä ja Kiina luultavasti tukisivat. Libanonin kristityt joutuisivat joko liittoutuaan/alistumaan Hizbollahin vanaveteen tai heille kävisi samoin kuin Syyriassakin.

Syyrian kristityt ovat maltillisesti tukeneet Assadin hallintoa juuri sen sekulaarihkon luonteen vuoksi. Pääosa maan kristityistä asuu länsirannikon vuoristoalueilla yhdessä alawiittien kanssa, ja on luultavaa, että kristityt joutuisivat oman turvallisuutensa vuoksi jatkossa avoimesti liittoutumaan näiden kanssa, jo oman turvallisuutensa vuoksi. Luultavasti Venäjä toimisi tässä taustalla jonkinlaisena kummisetänä, sillä alueen kristittyjen suojelu antaa sille oikeutusta ja lisäpontta tukea muodostuvaa alawiittivaltiota.

Erityisesti länsi (saatika Turkki) ei haluaisi Iranin tukemaa shiialaista alawiittivaltiota Välimeren rannalle, koska juuri Syyrian ja Libanonin rannikon ja niiden aluevesien alla sijaitsee merkittävä osa viime vuosina löydetyistä Itäisen Välimeren ("uuden Persian lahden") valtavista kaasu- ja öljyvaroista - mahdollisesti yhtä paljon kuin Kyproksen tai Israelin vesillä.

Jos kuvatun kaltainen shiialaisten hallitsema ja Iranin sekä Venäjän tukema valtiovyöhyke Välimeren itärannalle syntyisi, olisi se iso hiertävä kivenjärkäle lännen, Israelin ja Turkin kengissä. Välimeren itälaidasta tulisi todellakin uusi "Persian lahti" myös sotilaallisen jännitteen ja vastakkain asettelun suhteen.

Lännen ja Turkin intressien kannalta parasta olisi, jos jokin sekulaari ja maltillinen kolmas osapuoli onnistuisi rauhoittamaan Syyrian, ja maan hajoaminen voitaisiin estää. Näin ei kuitenkaan ole nähdäkseni tapahtumassa. Sen sijaan tukemalla Syyrian vastarintaa länsi on luomassa uutta Irakia - Syyriaan. Ja lisämausteena Syyrian hajoamisesta olisi, kuten olen kirjoittanut  sisällissotien (uskonsotien) leviäminen ympäri Lähi-itää ja koko läntisen lähi-idän suistuminen syvempään epävakauteen.

En puolustele Bashar al-Assadin fasistista diktatuuria, mutta niin kauan kuin maailma ei kykene yksissä tuumin pommittamaan paskaksi sekä Assadin että salafistien tukikohtia ilman että siviilit enempää suuremmin kärsisivät ja tuomaan maahan rauhaa (jos lehmät lentäisivät, u know), olisin pitänyt Assadin hallinnon sekulaaria fasismia sekä Syyrian siviilien että lännen intressien kannalta pienempänä pahana kuin näköpiirissä olevia kehitysvaihtoehtoja.

Paluuta sisällissotaa edeltävään tilaan ei kuitenkaan enää ole.

Ennustan siis joko Assadin hallinnon voittoa sitä seuraavine salafisteihin ja sunniradikaaleihin kohdistuvine kostotoimenpiteineen ja vainoineen, tai Syyrian hajoamista vähintään kahteen tai jopa kolmeen, keskenään sotivaan tai kylmää rauhaa potevaan vihollisvaltioon sekä uskonnollis-etnisiin puhdistuksiin á la Jugoslavia.


----------------------
----------
--------

P.S. Jos Syyria hajoaa, ja länsi haluaa työntää Venäjän, Iranin ja Kiinan ulos Välimeren apajilta, lännen pitää myös estää alawiittivaltion muodostuminen. Se olisi taas hankalaa; Pitäisi ostaa jotenkin Venäjä ja Kiina ulos, estää Iranin tuki alawiiteille, sekä miehittää Länsi-Syyria, sekä sallia se, että Itä- ja Keski-Syyrian alawiitit, kristityt ja druusit joko annetaan salafistien teurastettavaksi tai ajetaan pois kodeistaan.

Ja arvatkaapa a) keidän hallussa Syyrian joukkotuhoaseet ovat, ja b) minne ne viedään jemmaanjos hallinto joutuu vetäytymään damaskuksesta?

Jos rannikolle uhkaisi muodostua alawiittivaltio, jolla on alueillaan öljyvarat ja joukkotuhoaseita, niin sehän antaakin varsin hyvän syyn lännelle/Turkille/ hyökätä rannikolle ja estää moisen valtion muodostuminen, tai Venäjälle syyn mennä "avuksi" ja "estää joukkotuhoaseiden päätyminen vääriin käsiin".

Iran antoi ultimatumin Turkille - Sota jos Turkin armeija tunkeutuu Syyriaan

Uutispalvelu DEBKAn mukaan Iran on antanut ultimatumin Turkille nootin muodossa, varoittaen että jos Turkin armeija tunkeutuu Syyriaan, niin Iran ja Hizbollah iskevät sotilaskohteisiin Turkissa. Käytännössä kyse on ehdollisesta sodanjulistuksesta.

Vaikka ultimatum annettiin pian taannoisen kesäkuun 22. päivänä tapahtuneen turkkilaisen F-14 koneen alasampumisen jälkeen, mutta Teheran ilmoitti tällä viikolla, että ultimatum on edelleen voimassa.

Diplomatian kannalta ultimatumissa on perinteisesti kyse ehdollisesta sodanjulistuksesta, eli että jos varoitusta ei kuunnella, lisävaroituksia ei tule, vaan seuraukset. Siksi Turkki ei tule lähettämään armeijaansa Syyriaan, vaikka haluaisi.

Syyrian kohdalla ei ole kyse ensisijassa sisällissodasta, jos pilkkua viilataan, vaan Länsi- samoin kuin Venäjä - ovat jo korviaan myöten sotkeutuneet konfliktiin. Sen lisäksi, että Turkki ja Persian lahden maat ovat syöttäneet maahan yli 70.000 "vapaustaistelijaa" (eli "entisiä Al-Qaidalaisia"), Syyriassa toimii myös salaa useita länsivaltojen erikoisjoukko-osastoja tekemässä tihutöitään ja auttamassa "kapinallisia".

Ja edelleenkään länsimediassa, Ranskaa lukuunottamatta (johtuen taannoisten vaalien taustaväännöstä) ei ole tunnustettu sitä noloa faktaa, että Syyrialaiset pidättivät maaperältään toistakymmentä ranskalaisupseeria, jotka oli lähetetty auttamaan kapinallisia.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, en usko lännen ja sen liittolaisten tosissaan haluavan hyökätä Iraniin ja näin riskeeraavan suursotaa Lähi-idässä, vielä, vaan siihen että ensin läntinen Lähi-itä hajoaa sisällissotien melskeisiin ja uusi geopoliittinen rintamalinja vedetään Kaukasukselta Persianlahdelle.

Sen jälkeen nääs Venäjä on geopoliittisista syistä pakotettu tekemään täyden sotilasliiton Iranin kanssa, jonka jälkeen sota Iranin kanssa merkitsee sotaa Venäjän kanssa. Vasta kun lännen ja idän sotilasblokkien raja kulkee Mustalta mereltä Persian lahdelle, maailmaa oikesti jännite, jonka katkeamisesta voi seurata suursota.

Huolimatta päälle vyöryvästä lamasta, ja siitä että Syyria (ja Libanon) tulee romahtamaan sisäänpäin vähintään kahteen leiriin sekä Jordania ja Egyptikin todenäköisesti joutuvat sisällissotaan, ja että , suursotaa ei tarvitse pelätä vielä. Omassa skenaariossani, joka on tähän astisen kehityksen valossa ollut varsin oikeaan osuva, alueellisen sodan uhka Lähi-idässä tulee päälle vasta muutaman vuoden päästä, eli noin 2014-2017 ja suursodan uhka vasta ajanjaksolla 2017-2022.


P.S. Ai niin, Myös Jemen on käytännössä täydessä sisällissodassa, mutta sitähän media ei juuri kerro, koska siellä kansannousu on päällä lännen liittolaishallitusta vastaan. Laajoja alueita maasta on kapinallisten hallussa. Jos päivittäin kuolee jopa yli sata sotilasta, taisteluja käydään jatkuvasti ja USA:n ilmavoimat pommittaa alueella F-14 pommikonelaivueella sekä liudalla miehittämättömiä predatoreita päivittäin, voidaan hyvällä syyllä puhua sisällissodasta, vaikka media NATO-maissa ei tätä tietenkään halua myöntää.

Venäjä, Kiina ja Iran pysäyttivät toistaiseksi lännen etenemisen Syyriassa

YK:n turvallisuusneuvoston julkilausuma ja Syyrian myöntyminen siihen ovat Syyrian kriisin suhteen eräänlainen vedenjakaja, sillä yhtenäisen linjan syntyminen YK:ssa merkitsee Venäjän (ja Kiinan) onnistuneen patoamaan lännen tukeman arabikevään etenemisen Syyriassa ainakin toistaiseksi. Mitä siis on tapahtunut?

Venäjä onnistui estämään lännen pyrkimykset päästä Damaskokseen sen ohi ja näin toistaiseksi pysäyttämään myös yritykset napata Syyria pois Venäjän leiristä. Venäjä on nyt ehdoton avainpelaaja Syyrian tulevaisuudesta neuvoteltaessa. Tähän tilanteeseen länsivallat eivät olisi halunneet joutua. Asiaan liittyy Vladimir Putinin nousu uudestaan (myös virallisesti) Venäjän johtajaksi ja maan etupiiripolitiikan vahvistuminen entisestään.

Se, mitä länsi ei ehkä osaa odottaa tai mitä se pelkää, on kuitenkin arabikevään suunnan muuttuminen, mitä olen veikkaillut parissa aiemmassa kirjoituksessani. Kuten olen kertonut (lähteitä lainaten), läntisessä Lähi-idässä sekä Libyassa on nyt paljon NATO-maiden ja Persian lahden maiden tukemia (ja jopa aseistamia) alqaidalaisia ja muita uskonsotureita, jotka Syyrian tilanteen kehityksestä riippuen, voivat joko jatkaa Syyrian epävakauttamispyrkimyksiä, tai valita toisen tien; siirtyä ahdistelemaan Jordanian, Egyptin, Saudi-Arabian ja Pohjois-Afrikan maiden hallituksia (kuten Malin tapaus osoittaa). Jos niin käy, niin Washingtonissa ihmetellään kai, että ”Eihän tässä näin pitänyt käydä!”. Entäpä jos arabikevät (tai siis islamistien talvi) alkaakin kaataa länsimielisiä hallituksia alueella, jolla lännen intressit on muutenkin haastettu Venäjä ja Kiinan vaikutusvallan kasvun myötä.

Tätä silmällä pitäen, sekä USA:n intressejä vasten peilaten, ymmärrämme Hillary Clintonin varsin happaman asenteen Syyriaa kohtaan Assadin hallinnon ilmoitettua, että se hyväksyy YK:n rauhan suunnitelman. Assadin hallinnon piti (pitää) kaatua. Se oli (on) Washingtonin tavoite. Nimittäin se, että  YK:n julkilausuman alussa vahvistetaan turvallisuusneuvoston “vahva sitoutuminen” Syyrian suvereeniuteen, itsenäisyyteen, yhtenäisyyteen ja alueelliseen koossapysymiseen, on Venäjän ja Kiinan selkävoitto lännen tavoitteista. Tämä tarkoittaa, että toisin kuin Libyan kohdalla, länsivallat eivät lähde soitellen sotimaan Syyriaan (varsinkaan kun jäivät jo kiinni sen sisäisiin asioihin sekaantumisesta), eivätkä enää pyri aseellisesti kaadattamaan Assadia. Sen sijaan koitetaan rauhanomaista tietä, eli vaaditaan oppositiolle poliittisia vapauksia ja oikeuksia, jne.

Saatuaan lännen yhteistyöhön ja annettuaan sille joitain diplomaattisia myönnytyksiä, Venäjä on siis rauhoittamassa tilannetta, sillä välin kun Putin odottelee virallista valtaan astumistaan (7. huhtikuuta). Kulissien takana Venäjä kuitenkin pyrkii ohjaamaan Syyriaa siten, että maassa saataisiin aikaan rauhanomainen vallanvaihdos, ilman että Venäjän intressit vaarantuvat. Eli kuten olen aiemmin kirjoittanut, Venäjä on tarvittaessa -kovalla hinnalla- valmis luopumaan Assadista, mutta ei halua Syyrian tippuvan - ainakaan täysin - lännen syliin.

Lupaavaa Venäjän intressien kannalta onkin, että Syyrian oppositio on hajonnut, eikä se ole pystynyt luomaan yhteistä neuvotteluelintä. Syynä on se, että osa oppositiosta on vain lännen ja naapurivaltioiden tukemia ryhmittymiä, mikä ärsyttää Syyrian kotoperäistä oppositiota (vastattain myös osa ”vapaan Syyrian armeijan” upseereista jätti asemansa samasta syystä). Kuvaavaa onkin, että juuri lännen tukema oppositio julisti uutislähetyksessä edustavansa ”koko Syyrian kansaa”. Jos lännen leivissä ei ole kuin osa oppositiosta, Venäjä voi alkaakin neuvotella sen toisen puolen kanssa…

Eli kun edellisessä kirjoituksessani maalailin Syyrian tulevaisuudelle kolme eri vaihtoehtoa, on siis neljäskin, Venäjä suostuu vallanvaihtoon Syyriassa (shiialaisen ja avoimesti Iranin kanssa liittoutuneen hallinnon syrjäyttäminen), mutta pitää kiinni siitä, että uusi(kin) hallinto nojaa turvallisuuspoliittisesti Moskovaan ja Venäjän tukikohdat sekä kaupalliset edut alueella turvataan. Ottaen huomioon, että Iran on Venäjälle strategisesti ja geopoliittisesti paljon Syyriaa merkityksellisempi, on kuitenkin selvää, ettei Venäjä ala ainakaan suoraan dissaamaan Irania asiassa.

Syyrian tilanne on kuitenkin kaikkea muuta kuin vakaa, mutta ainakaan vain lännen tuella valta ei maassa vaihdu. Veikkaan, että ellei länsi saa aikaan sisältä kumpuavaa rauhanomaista poliittista muutosta Syyriassa (sen jälkeen kun rauhasuunnitelman on pantu täytäntöön), se joutuu vain nielemään tappionsa.

Joka tapauksessa mielenkiintoisin kysymys minun vinkkelistäni on: mihin menevät ne yli 50 000 NATO:n, Saudien ja Qatarin aseistamaa ja kouluttamaa alqaidalaista ja muuta höyrypäätä, jos Syyria ei hajoakaan? Tällä hetkellä he ovat Jordaniassa…

Gepopoliittinen peli Syyriassa kovenee - Venäjä lähetti spetsnatsit Assadin avuksi?

Venäjä on viimein vastannut lännen puuttumiseen Syyrian kriisiin. Taannoiset tapahtumat, kuten alkukuusta sattunut 13 ranskalaisupseerin kiinni jääminen, jonka Ranskan armeijan evp. upseeri, eversti Alan Corvez on vahvistanut, sekä muut vastaavat tapaukset, ovat antaneet Venäjälle ns. "moraalisen oikeuden" puuttua kriisiin samalla mitalla.

Venäjä on viime viikolla lähettänyt Assadin avuksi laivaston terrorismin vastaisia erikoisjoukkoja (eli suomeksi luultavasti Spetsnats-joukkoja), kertoovat useat eri uutislähteet. Venäjä vieläpä vinoilee tapauksella lännelle samalla tavoin kuin länsi aiemmin sille, eli virallisesti ei ole tietävinään asiasta. Tosin puolustusministeri Anatoli Serdjukovkin vahvisti, että maassa on "sotilashenkilöstöä ja teknisiä neuvonantajia".

Ranskalaisupseerien pidättämisen puoli-virallisesti vahvistaneen Corvezin mukaan "On tullut enemmän ja enemmän selväksi että sotilaamme on lähetetty puolustamaan, ei meidän omiamme, vaan toisten kuten USA:n intressejä", ja; "Diplomatiamme on tullut irralliseksi ja tuhoisaksi kansainväliselle maineellemme osallistuessamme USA:n ja Qatarin sekaantumiseen [Syyriassa]". luutnantti Corves palveli aikanaan Ranskan vastavakoilun varajohtajana, pääministerin turvallisuusasiantuntijana ja Libanonissa toimivien kansainvälisten rauhanturvajoukkojen komentajan neuvonantajana.

Corvezin ulostulo asiassa liittyy Ranskan sisäpolitiikkaan ja presidentinvaaleihin. Ranskaa lukuunottamatta länsimainen media on vaiennut pidätettyjen upseerien tapauksesta.

Kuten aiemmin on kerrottu, Syyriassa toimii sekä NATO-maiden omia erikoisjoukkojen sotilaita, sekä niiden palkkaamia epävirallisia agentteja. Sama juttu Venäjän suhteen. Nyt kun NATO:n virallinen sotilaallinen läsnäolo sai virallisen vahvistuksen, Venäjä lähetti omia joukkojaan avustamaan "yhtä epävirallisesti".

Päivä päivältä näyttää yhä enemmän, että veikkaukseni/ennusteeni läntisen Lähi-idän tilanteen kiristymisestä ja Iranin kriisin lykkääntymisestä on hyvin todennköistä. Syyrian "arabikevät menee reisille, jollain kolmesta seuraavasta tavasta:

1. Assad kukistaa vastarinnan Venäjän tuella
2. Assad kaatuu osittain: Maa hajoaa kahteen leiriin, josta toisessa islamistit saavat vallan lännen tuella, kuten kävi Libyassa.
3. Assad kaatuu kokonaan: Syyria muuttuu, Libyan tavoin, täysin Al-Qaidan ja salafistien hallitsemaksi islamistivaltioksi.

Kaikissa kolmessa tapauksessa länsi häviää pitemmässä juoksussa asemia, mutta lyhyemmällä tähtäimellä vaihtoehdot 2 ja 3 vahvistavat Israelin suhteellista asemaa alueella, ja saattavat jopa antaa sille "hyväksyttävän syyn" laajentaa rajojaan eli puskurivyöhykettä pohjoisessa. Joka tapauksessa Syyrian hajoaminen epävakauttaisi vuorostaan entisestään Irakia, Egyptiä ja myös Jordaniaa.

Mielenkiintoisia linkkejä Syyriasta ja yksi näkemys geopoliittiseeen peliin

Tässäpä teille pari mielenkiintoista linkkiä Syyrian tilanteesta. Ne ovat ranskalaistoimittaja Thierry Meyssanilta.

1. End of game in the Middle East
http://www.voltairenet.org/End-of-game-in-the-Middle-East
"Vaikka aseelliset yhteydenotot Homsin alueella eivät ole täysin ohi ja Syyrian sekä Libanonin viranomaiset eivät ole vielä kertoneet julkisesti viimeaikaisista toimistaan, Thierry Meyssan esiintyi maanantai-iltana Venäjän päätelevisiokanavalla tehden alustavasti selkoa operaatioista ja tarjoten ensikäden tietoa."

2. For the release of our compatriots and colleagues held captive in Baba Amr
http://www.voltairenet.org/For-the-release-of-our-compatriots
"Useita journalisteja pidetään suljetulla Baba Amrin alueella. [Länsimedian] mukaan heitä estää poistumasta Syyrian armeijan kapinallisten tukikohtaan kohdistama jatkuva tulitus. Paikan päällä olleena ja etuoikeutettuna neuvottelujen todistajana Thierry Meyssan kertoo: Toimittajia pitää vankeina Vapaan Syyrian Armeija, joka käyttää heitä ihmiskilpinä. Kapinalliset ovat toistuvasti estäneet Syyrian punaista puolikuuta evakuoimasta heitä."

Kukaanhan ei väitä, etteikö Syyriassa olisi diktatuuri ja etteikö se kohtelisi kapianalisia sekä toisinajattelijoita varsin kovalla kädellä, mutta tässä kriisissä länsimaat ovat kainaloitaan myöten sotkeutuneet mukaan peliin.

Ja lopuksi vielä mielenkiintoinen, mutta pitkä video Lyndon Larouchelta, joka valottaa muutamaan mielenkiintoista näkökulmaa yleiseen geopoliittiseen tilanteeseen liittyen (vaikka en allekirjoitakaan esitettyjä näkemyksiä muuten kuin astelman kannalta). 

Russia's resistance
http://larouchepac.com/node/21737

NATO:n likainen sota Syyriaa vastaan - Näin läntinen Lähi-itä suistuu sotiin

NATO:n suunnitelma Syyrian myllertämiseksi etenee, kuten aiemmin kirjoitin. Sotasuunnitelmat puolivirallisten joukkojen aseistamiseksi ja yhdistetyn Syyria-vastaisen sodan ja Assadin hallinnon vastaisen kansannousun aikaansaamiseksi ovat jo pitkällä.

On vain yksi iso ongelma: Miten pitää Venäjä ja Iran ulkona puuttumasta asioihin, ja miten pitää myöhemmin Venäjä ulkona, kun Syyrian jälkeen seuravana olisi vuorossa Iran? Kuten aiemmin olen kirjoittanut, avoin lännen hyökkäys Syyriaan olisi sodanjulistus Venäjälle, sillä mailla on, tosin epävirallisten tietojen mukaan, yhteinen salainen liittosopimus (jossa Irankin on tietenkin mukana) vuodelta 2006.

Lähi-idän tilanteen suhteen Venäjä on sellaisessa strategisessa pakkoraossa, että sen on pakko pitää kynsin hampain kiinni omasta vaikutusvallastaan Lähi-idässä. Strateginen peli on kuin shakkilauta: Syyria olisi astinlauta Iraniin, ja sen jälkeen olisi lännen eteneminen Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa. Nyt kun USA ja NATO ovat käytännössä vetäytymässä Afganistanista, Venäjä ei todellakaan aio antaa lännelle uudestaan pääsyä takapihalleen Iranin kautta. NATO:n eteneminen Kaukasukselle tai Keski-Aasiaan kun ajaisi Venäjän geopoliittisesti nurkkaan, eikä sillä ole vaihtoehtoja. Siksi, ja sen estämiseksi pidetään kiinni Syyriasta.

Syyria ei ole kuitenkaan ehdoton takaraja, kuten olen kirjoittanut. Käytännössä Venäjä on vain asetanut sille kovan hinna, ja se hinta on sota. Hintaan kuuluu myös se, että sen jälkeen Venäjä tekisi luultavasti avoimen ja mittavan sotilasliiton Iranin kanssa, jolloin uuden "kylmän sodan" rintamalinja jähmettyy Persianlahdelle. Länsihän ei lähde pommitelemaan Irania, jos Iran on Venäjän sateenvarjon suojassa.

Sen jälkeen kun länsi väärinkäytti YK:n turvaneuvoston Libya-päätöslauselmaa oikeuttamaan laajamittaisen invaasion maahan, Venäjä ei todellakaan anna perää Syyrian kohdalla, siis mitenkään helpolla. Siksi se onkin tehnyt kantansa selväksi, ja toimittaa Syyrian armeijalle aseita. Lisäksi Venäjä yrittää tosissaan saada aikaan vuoropuhelua Syyrian hallinnon ja kapinallisten välille, jotta sisällissota ei repisi Syyriaa hajalle.

Kuitenkin on selvää, että ei länsi, Israel eivätkä USA:n arabiliittolaiset - al-Qaidasta puhumattakaan - halua Syyriaan sellaista rauhanomaista ratkaisua, joka sallisi Assadin Iran-liittoutuneen hallinnon pysyä pystyssä. Kysymys ei ole enää, josko Assadin iranmielinen hallinto halutaan pois päiväjärjestyksestä, vaan miten se tehdään.

Viitaten aiempaan kirjoitukseeni, nyt on tiedossa että noin 40 000 NATO:n tukemaa ja aseistamaa "kapinallista" on sijoitettuna Jordaniaan Syyrian vastaiselle rajalle, mukana iso joukko libyalaisia. Ainakin 18 000 näistä taistelijoista on libyalaisen al-Qaida -komentajan ja pitkäaikaisen NATO-liittolaisen Abdelhakim Belhajin komennossa.

Turkki taas on perustanut NATO:n tuella "Syyrian kansallisen neuvoston", NCS:n, joka vaatii, että se pitää tunnustaa "Syyrian kansan ainoaksi lailliseksi edustajaksi". Aseistettuja muslimiveljeskunnan militantteja on koulutettu, majoitettu ja varustettu järjestämään aseellisia hyökkäyksiä Syyriaa vastaan Turkin NATO-tukikohdista käsin. Lisäksi Turkki on perustanut tiedustelu- ja värväyskeskuksen Jordanian Ammaniin.

Al-Qaida ja muut irakilaiset jihadistit, kuten aiemmin kerroin, kerääntyvät puolestaan Irakin Syyrianpuoleiselle rajalle, ja koittavat soluttautua sieltä läpi.

Mielenkiintoinen on myös tieto, että Saudi-Arabia on pyytänyt Jordaniaa sallimaan saudi-ilmavoimien käyttää maan ilmatilaa Syyrian vastaisessa hyökkäyksessä, johon tosin virallisesti ei olla suostuttu. Käytännössä tilanne voi olla vähän eri, kun Jordanialla on hyvässä muistissa ns. "Musta Syyskuu"-tapaus, jossa Syyria tuki PLO:n vallankaappausyritystä Jordaniassa.

Koskapa sotilaallinen hyökkäys Syyriaan tarkoittaisi, että maahan lähetettäisiin suhtellisen paljon qatarilaisia ja saudi-arabialaisia joukkoja, sekä NATO:n erikoisjoukkoja, on tärkeää että median huomio saadaan operaation valmistelun tärkeimmissä vaiheissa, sekä sen alkamisen alla mahdollisimman paljon suunnattua Syyriasta muualle.

Iranista kohuaminen on tähän tarkoitukseen mitä sopivinta. Kun maailman huomio kiinnittyy Persian lahdelle, voidaan Syyrian rajalla tehdä yhtä ja toista yllättäen.

Ylihuomenna, helmikuun 26 päivänä, Syyriassa pidetään kansanäänestys uudesta perustuslaista, joka on itsessään ns. läimäisy lännen kasvoille, sillä suuri äänestysprosentti tai laaja tuki lakiuudistukselle olisi diplomaattinen takaisku USA:lle, NATO:lle ja näiden arabiliittolaisille, sillä se olisi selvä merkki, että Syyrian kansa ei halua asioihinsa ulkopuolista puuttumista.

Tähän liittyen onkin mielenkiintoista, että Palestiinalaisia edustava tiedustelutaho Turkissa on väittänyt, että kansanäänestyspäivänä Syyriassa on odotettavissa suuria, kapinallisten, al-Qaidan ja läntisten tiedustelupalvelujen tuella järjestettyjä terrori-iskuja. Tätä seuraisi massiivinen hyökkäys rajojen ulkopuolelta, mikä tarkoittaisi nyt Jordaniaan sijoitettujen noin 40 000 tai 50 000 taistelijan vyöryttämistä Syyriaan. Tämä kuulemma tehtäisiin viimeistään 7. maaliskuuta mennessä. Kuulostaa sinänsä uskottavalta, mutta katsotaan sanoi lääkäri.

Tokihan tuollainen joukko ei ole mikään uhka Syyrian armeijalle, mutta se on varsin riittävä luomaan sekasortoa ja kaaosta, jotta tilanne näytää ulospäin ja valtamediolle "massiiviselta Syyrian kansannousulta". Tällöin todistustaakka väitteille, että Syyria on NATO-johtoisen hyökkäyksen alla, lepäisi täysin Syyrian ja Venäjän harteilla, jolloin Venäjälle olisi poliittisesti erittäin vaikeaa sekaantua tilanteeseen. Tokihan se voi tehdä niin välilliseti tukemalla Irania tekemään niin. Tällöin ei syntyisi vielä suoraa Venäjä-NATO -konfliktia.

Voi olla tosiaankin, että jatkuva mediakähinä mahdollisesta Iraniin tehtävästä hyökkäyksestä johtuukin juuri harhautustarkoituksesta, todellinen lähiajan maali - kuten olen arvellutkin - olisi Syyria. Minä en ainakaan usko mihinkään sotaan Persianlahdella vielä muutamaan vuoteen. Jos tämä väite pitää paikkansa, kuten näyttää olevan, niin siinä tapauksessa Iran-sotarumpujen pärinä tulee median välityksellä lähiaikoina entistä massiivisemmin olohuoneisiin ja lehtien sivuille.

Eli päämäärä olisi lähettää Iranille vahva viesti: pysykää poissa Syyriasta, ja heikentää Venäjän poliittista uskottavuutta korostamalla sen "kummisetä"-roolia Syyrian ja Iranin hallintojen takana. Ja ennen kaikkea massiivisen, Irania vastaan suunnatun mediarummutuksen ja USA:n joukkojen "Lahdelle" keskittämisen tarkoitus on pienentää sitä mahdollisuutta, että Iran tai Venäjä puuttuisivat suoraan Syyrian tilanteeseen silloin, kun NATO ja sen arabiliittolaiset aloitavat "epävirallisen" pää-hyökkäyksensä Syyriaan Turkista ja Jordaniasta käsin.

Kuten aiemmin kirjoitin, Venäjä luultavasti haluaa vain myydä Syyrian kovasta hinnasta, ja Irankin luultavasti pidättäytyy sekaantumasta suoraan maan tilanteeseen, joka saattaisi vähintäänkin kehittyä alueelliseksi keskisuureksi sodaksi. Niille lienee houkuttelevaa välttää suoraa konfliktia niin kauan kuin NATO pystyy edes jokseenkin uskottavasti näyttämään siltä, ettei se muka ole sekaantunut Syyrian sisällissotaan.Tällainen ratkaisu Venäjän ja Iranin taholta olisi tietenkin tuhoisaa Syyrian hallinnolle ja sitä tukeville sisällissodan osapuolille.

Mutta se olisi myöskin tuhoissa Venäjälle ja Iranille. Loppupeleissä niiden tuen vetäminen pois Syyrialta kun heikentäisi molempien asemaa ja loisi valtavasti epävakautta koko Lähi-itään, ja luultavasti lisäisi alueellisen sodan ja/tai sisällissotien riskiä (Ja juuri sellaistahan minäkin olen veikkaillut). Näin ollen näillä mailla on mielenkiintoinen joko-tai -valinta. Itse uskon, että Venäjä ja Iran sekaantuvat Syyriaan "yhtä puhtain kasvoin" kuin NATO.

Ja toistan vielä aiemman väitteeni: Syyrian jälkeen Jordania ja Egypti, eikä sauditkaan vähällä pääse. Mihinkäs luulette al-Qaidalaisten menevän seuraavaksi Syyriasta?

---------------------------------
---------------

(Noin 60% tästä jutusta perustuu epätarkasti kääntäen, ja lyhennellen Tohtori Christof Lehmanin artikkeliin: NATO set for War on Syria threatens Iran. The Russian Dilemma and a Possible "Joker" [Christof Lehmann (2012), nsnbc.]   http://nsnbc.wordpress.com/2012/02/23/nato-set-for-war-on-syria-threatens-iran-the-russian-dilemma-and-the-possible-joker/ Loput ovat omaa lisäystäni).

Suursotaa Lähi-idässä ei tule vielä - Iran tulee saamaan ydinaseensa

Iran ja länsi pelaavat Lähi-idässä pokeria, jossa kylmähermoisempi voittaa.

Kirjoitin joku aika sitten näkemykseni, jonka mukaan suursota Lähi-idässä ei ala vielä nyt, korkeintaan vasta muutaman vuoden päästä, ja todennäköisemmin sellainen uhkaa vasta vuosikymmenen loppupuoliskolla.

Mitä pidemmälle tilanne kehittyy, ja mitä kireämmälle, sitä enemmän olen tätä mieltä. Vaikka tilanne kiristyy ja vaikka sapelinkalistelu alkaa olla sellaisissa mitoissa, että näyttäisi siltä kuin rytinä voisi alkaa hetkellä millä tahansa.

Minä sen sijaan väitän edelleen, että ensin rytisee läntinen Lähi-itä sisällissotiin, Syyrian jälkeen Irak sekä Egypti, ja sitten levottomuudet repeävät myös Jordaniassa, Saudi-Arabiassa ja Persian lahden pikkumaissa.

Väitän, että Iran tulee saamaan ydinsaseensa. Kyllä vain. Mutta juuri sen vuoksi se tulee pitäytymään hyökkäämästä mihinkään. Ja kun näin käy, sinne ei enää olla hyökkäämässä niin vain.


Kylmää sotaa ja etupiirijakoa

USA-Israel ja Iran pelaavat "upporikasta ja rutiköyhää", jossa kylmähermoisin voittaa. Se osapuoli, jolla hermo pettää, häviää asetelman.

Jos Iranilla menee hermo ja se provosoituu, se pistetään paskaksi. Ja jos USA tai Israel iskevät ensin, ne saavat niskoilleen sodan aloittajan moraalisen syyllisyyden, ja Israelin mukanaolo takaa sen, että USA:n arabiliittolaisilla tulisi kuumat paikat: niiden kansalaiset kun kokisivat olevansa väärällä puolella rintamalinjaa.

Lännen ongelma on tämä: Jos sota ei ala, ja Iranin aloittamana, tulee pitkä ja syvä lama. Jos sota alkaa, aiheuttaa se joka tapauksessa taloudellisen superlaman, joka olisi vielä rajumpi, mutta mahdollisesti lyhyempi, sillä edellytyksellä että Iran häviäisi nopeasti ja sen johto saataisiin vaihdettua. Mutta lännen talous leikkaisi joka tapauksessa kiinni.

Sota lietsoisi koko Lähi-idän liekkeihin. Irakin, Dubain, Bahrainin ja Saudi-Arabian itäosien shiiaväestö alkaisi kansannousun, mikä tarkoittaisi että sota leviäisi välittömästi sisällissodaksi maailman tärkeimmällä öljyntuotantoalueella, ja vaikka länsi liittolaisineen saisikin pidettyä Hormuzin salmen auki, öljyntuotanto lakkaisi näissä maissa.

Nykytilanne merkitsee vain kauppasotaa, joka nostaa öljyn hinnan vuosiksi yli 150$ tynnyriltä, ja romuttaisi kaikkein kovimmin juuri länsimaiden taloutta (Kiusallaan Iran tietenkin möisi Kiinalle ja Intialle halvemmalla). Sen sijaan hyökkäys Iraniin merkitsisi koko maailman laajuista syvää talousromahdusta, jossa myös Kiina ja Venäjä kärsisivät enemmän (toisaalta juuri tämä "kaikki tai ei mitään"-tilanne voi ajaa lännen hyökkäämään).
Iranilla on toisin sanoen ns. "palliote" länsimaiden ja USA:n taloudesta.

Kaikki lännen hyökkäysskenaariot perustuvat mahdollisimman paljon sen varaan, että saataisiin aikaan nopea sota, ja samalla Iranin kansa nousemaan hallitsijoitaan vastaan, jotta Iranin öljy virtaisi taas mahdollisimman esteettä (ja nykyistä halvemmalla) maailmanmarkkinoille. Ja kaikki Iranin puolustuskenaariot perustuvat sen varaan, että lännen hyökkäyksestä seuraisi mahdollisimman laajalle leviävä ja mahdollisimman pitkäkestoinen sota. Ja tässä Iran on onnistunut. Hyökkäyksellä on erittäin korkea kynnys.

Miksi Iran haluaa pitää hermonsa kurissa - vaikka väkisellä

Tässä pelissä kylmähermoisin voittaa. Pallo on lännellä, mutta jos Iran pitää hermonsa, sillä on vain voitettavaa. Nimittäin jos Iran ei ala rähistä ja aloita sotaa, se saa seuraavat asiat:

a) Se saa ydinaseen, jonka jälkeen se on turvassa laajamittaiselta konventionaaliselta hyökkäykseltä.

b) Sen suhteellinen valta koko Lähi-idän alueella kasvaa ja varsinkin Persian lahden maiden on pakko alkaa, sisäpoliittisistakin syistä, liennyttämään suhteitaan siihen, mikä heikentää USA:n otetta alueella.

c) Se saa moraalipisteitä myös sunni-kansojen silmissä (mikä aiheuttaa paljon harmia sunni-vallanpitäjille) ja kohoaa Islamilaisen maailman moraaliseksi johtajaksi ja tiennäyttäjäksi.

d) USA:n suhteellinen valta-asema Keski-Aasiassa heikkenee. Iranin strateginen yhteistyö Venäjän, Kiinan ja Pakistanin kanssa syvenee. SCO:n asema vahvistuu, mikä heikentää USA:n asemaa koko Euraasiassa (USA joutuu joka tapauksessa muutenkin vetäytymään Keski-Aasiasta ja Afganistanista).

e) Iranin vaikutusvalta myös läntisessä Lähi-idässä (Syyrian ja Libanonin shiiaväestöt) vahvistuu uudestaan jonkin verran Syyrian, jne. tilanteista huolimatta.

f) Se saa uusia kortteja, joilla hankkia uusia liittolaisia; Uuden "kylmän sodan" rintamalinja muotoutuu Kaukasus-Syyria-Persianlahti -linjalle, mikä sitoo lännen voimia entisestään Lähi-itään. Tästä hyötyvät sekä Venäjä että varsinkin Itä-Aasiassa nouseva pian seuraava supervalta; Kiina (Ks. kohta d.). Nämä tulevat tällöin tukemaan Iranian entistä voimakkaammin.

g) Venäjän ja Kiinan tuki takaisi, että konventionaalisen hyökkäyksen lisäksi Irania turvaa lännen strategiselta iskulta (omien ydinpaukkujen ohella) myös Venäjän ja Kiinan ydinsateenvarjot.

Hermonsa pitämällä Iran voi menettää vain:

1. Nykyisenkaltaisen sotilaalliseti vahvahkon Syyrian liittolaisena,

2. Sotilaallisen asemansa (muttei moraalista) Libanonssa ja Syyriassa ja näiden maiden shiiojen keskuudessa.

3. Lukuisan joukon tiedemiehiään, teknikoitaan, sotilasjohtajiaan ja poliitikoitaan Mossadin ja CIA:n välillisesti organisoimissa iskuissa.

4. Maineensa lännessä (Who cares?)

Pieni hinta verrattuna ylempään voittopottiin.

Johtopäätös: Iran pitää päänsä kylmänä. Jenkit tässä enempikin "epätoivoisia" ovat, ja Israel tietenkin joutuu sopeutumaan uuden ydinasevallan olemassaoloon, ja pelkokertoimet kasvaa, mutta osattiin sitä edellisenkin kylmän sodan aikana olla painamatta punaista nappia puolin ja toisin. Uhoamisesta huolimatta Iran ydinasevaltana joutuu "vakiintumaan" eli järkevöitymään myös Israelin suhteen. Toki propagandasota on kovaa ja sananvaihto Israelin ja Iranin välillä jatkossakin yhtä kovaa kuin NL:n ja USA:n välillä 70-luvun kylmimpinä vuosina, mutta silti.

Ja varsin kiusallisena - ja ehkä karvaan kuuloisena - sokerina pohjalla Israelille tässä on se, että lyhyemmällä tähtäimellä Israelkin voittaa: Syyrian romahduksen (ja mahdollisesti Egyptin sekä Jordanian muuttuessa epävakaiksi), sillä ei ole naapureinaan hyökkäämään kykeneviä, hyvin organisoituneita ja raskaasti aseistettuja armeijoita (rynkky&sinko-fanaatikot ovat toki rasittavia, mutta eivät niin vaarallisia kuin isot armeijat). Jos lähimaat muuttuvat "Al-Qaidalaksi" joka hyökkää sen kimppuun, Israel saa luultavasti suhte helposti laajennettua itselleen puskurivyöhykettä pohjoiseen päin, ja ehkä jopa itään, jos "islamistien talvi" leviää sinne, kuten olen veikkaillut.

Suomeksi: Jos Iranin hermot eivät petä ja USA ei suostu tekemään sen puolesta "likaista työtä" Iranin suhteen, Israel sopeutuu pitkin hampain Ydin-Iranin olemassaoloon ja yllä kuvattuun epäviralliseen vaihtokauppaan; "Työ voetta pittää ne perhanan yjinasseenne, mutta me kyllä loajennettaan vähän etupiirijä hajota-ja-hallihe -perioatteella".

Oikeasti suursota on uhkaamassa vasta jossain siirtymävaiheen 2015-2017 tietämillä/lopulla tai vasta jaksolla 2018-22; Eli vasta kun kylmä sota on syventyneen Moskovan-Teheranin -akselin takia levinnyt uudestaan myös Venäjä-NATO -välille (puhumattakaan niistä mullistavista muutoksista ja geopolittisista asetelmista, mitä USA:n suhteellinen heikkeneminen ja suurlama tuovat Euroopan maaperälle).


Lännen B-suunnitelma?

Mielenkiintoinen kysymys kuitenkin on, mikä on USA:n ja Länsi-Euroopan ns. "plan B", jolla se estäisi SCO:n roolin kasvamisen ja syvenevän Kiina-Venäjä-Iran-Pakistan -yhteistyön eli euraasialaisen mahtiblokin syntymisen? Venäjää länsi ei voi ostaa millään ulos Keski-Aasiasta, mutta yksi mielestäni varsin uskottava (vaikkei nyt siltä tietenkään kuulosta) vaihtoehto on "ostaa" Kiina ulos paketista.

Se tosin onnistuu vain pettämällä USA:n omat liittolaiset Itä-Aasiassa. Hintaan nimittäin kuuluisi Taiwan, Etelä-Kiinan meren noin 2000 mrd tynnyrin arvioidut öljyvarat, sekä Etelä-Korean, Japanin, Brunein ja Filippiinien jättäminen Kiinan takapihaksi. Se tarkoittaisi Kiina-johtoisen Itä-Aasian Unionin muodostamista (aivan kuten vuoden 2005 Bilderberg kokouksessa muuten kuulemma puheltiin)...

Syyria uutena Libyana - Arabikevät ja al-Qaida osana lännen strategista peliä Lähi-idässä

Libyan kriisistä alkoi outo kehitys, jota ei ole kovin paljon länsimediassa ”sattuneesta syystä” ruodittu; nimittäin NATO:n ja al-Qaidan ”outo” kumppanuus ja yhteistyö. Kuten tiedämme, Libyan kapinalliset olivat ja ovat käytännössä Pohjois-Afrikan al-Qaidaa, jonka vuoksi USA ja länsi tukivat Gaddafia ja hänen taisteluaan niitä vastaan. Vielä alkuvuodesta 2011 Britit ja Ranska myivät aseita Gaddafin hallinnolle tästä syystä.

Ylläripylläri ääni muuttui kellossa kun Gaddafi uhkasi siirtyä öljykaupassa kultakantaan, mikä oli käytännössä taloudellinen sodanjulistus USA:lle. Kaikki muuttui aivan yhtäkkiä. Yllättäen terroristit muuttuivat ensin ”kapinallisiksi” ja sitten ”vapaustaistelijoiksi”. Länsimaat alkoivat soluttaa Libyaan omia ”pimeitä joukkojaan” eli tiedustelupalvelujen palkkasotilaita, ja alkoivat kouluttamaan ja aseistamaan samoja tahoja, joita vastaan ne olivat vain muutama kuukausi aiemmin tukeneet Gaddafia.

Samanlainen kehitys on nyt Syyriassa. Lännen intresseissä on saada Syyriasta uusi Libya, jotta Iranin ja Venäjän ote Israelin naapurista ja Välimereltä saadaan puskettua kauemmas. Arabien kevät on hyvin pitkälti lännen tukema domino-ilmiö, jonka tarkoituksena on pyrkiä varmistamaan USA:n ylivalta Lähi-idässä. Tähtäimessä eivät olleet pelkästään Libyan öljyvarat, vaan Itäisen Välimeren alueen "vasta löydetyt" suuret öljy- ja kaasuvarat Israelin, Syyrian, Kyproksen, Turkin sekä Kreikan merialueilla.

Erona Libyaan on tosin nyt että Kiina ja Venäjä eivät anna Libyasta opiksi ottaneena piiruakaan periksi millekään viralliselle sotilasoperaatiolle, joten länsivallat voivat vain soluttaa maahan epävirallisia asemiehiä, ja tukea vaivihkaa tai katsoa sormien välistä kun al-Qaida työntää sinne islamistitaistelijoitaan.

Kuvaavaa on, että aina viime aikoihin asti Kalashnikov rynnäkkökivääri maksoi Irakissa 100 dollaria. Kysyntä on nopeasti kasvanut, samoin hinta. Nyt siitä saa pulittaa ainakin tonnin ja useimmiten puolitoista tuhatta. Aikoinaan vuonna 2003 maassahan pystyi ostamaan Romaniassa valmistettuja Kalashnikov-kopioita parilla kymmenellä taalalla kappale.

”Tuhannen taalan rynkyt” päätyvät vuonna 2012 Syyriaan, jonne niitä hankkii Kaksoisvirtainmaan Al-Qaida eli AQI (Al-Qaida in Iraq), jonka taistelijat tunnetaan myös ”osallistujina” eli Syyriaan soluttautuneina jihadisteina, jotka taistelevat "Vapaan Syyrian Armeijan" eli läntisten tiedustelupalvelujen tukeman ja aseistaman FSA:n rinnalla. Irakin mallin mukaiset jihadistien järjestämät autopommi-iskut ovat myös levinneet maahan, kuten viimeaikaiset räjähdykset Damaskoksen lähiöissä ja viime viikon perjantainen Aleppossa sattunut tapaus.

Al-Qaidan ykkösmies Ayman al-Zawahiri julisti äskettäin videoviestissään, että muslimien Irakissa, Jordaniassa ja Turkissa pitää tukea Bashar al-Assadin hallinnon kaatamista. Näin tosin radikaaliainekset olivat tehneet jo ennen julistustakin, erityisesti maahan solutetut libyalaiset “vapaustaistelijat”, jotka aiemmin tunnettiin “kapinallisina”, eli Libyan uuden al-Qaida -johtoisen hallinnon asemiehet (Libyan uuden hallinnon johtaja Abdel Hakim Belhaj on muuten Pohjois-Afrikan al-Qaidan ”entinen” johtaja, samoin hänen esikuntansa).

”Kukapa olisi arvannut”, että islamistinen hallinto – jollaisen Saudien kuningashuone, joka salaa on koko ajan tukenut ja tukee al-Qaidaa - haluaa pystyttää Syyriaan, on juuri samaa mitä al-Qaida haluaa sinne myös? Ja ”kukapa olisi arvannut”, että se mitä NATOn Persian lahden yhteistyöelin haluaa Syyrialta, on juuri sama, mitä al-Qaida haluaa Syyrialta? Hallinnon kaatuminen, maan hajoaminen alueellisesti ja poliittisesti vastakkaisiin leireihin, hallinnon joutuminen kiihkoilijoiden käsiin sekä Syyrian armeijan ja Baath-puolueen vallan romahtaminen.

Kuulostaa jotenkin kummasti Israelin ja lännen edun mukaiselta kehitykseltä, sillä hajanaiset joukot rynkkyjen ja kranaatinheittimien kanssa heiluvia fanaatikkoja ovat paljon pienempi uhka sekä Israelille että lännen intresseille kuin raskaasti aseistettu, yhtenäinen, hyvin järjestäytynyt ja Venäjän sekä Iranin tukema Syyrian armeija. Jotenkin ei yllätä, Virallisesti suurimmat kaasuvarat Välimeren itärannikolla ovat Israelin ja Kyrproksen välisillä vesillä, mutta jotenkin arvaan, että Syyrian ja Libanonin ranniko kätkee vielä mielenkiintoisempia "yllätyksiä" tämän suhteen.

Siis kun Assadin hallinto - kaikista hämäräperäisistä sotilasoperaatioistaan ja niissä ristituleen kuolleista siviileistä huolimatta – sanoo taistelevansa ”terroristeja” vastaan, se ei itse asiassa juurikaan valehtele. Kaikki on suhteellista; eilisen terroristi on Washingtonin näkökulmasta tämän päivän vapaustaistelija, jos niin halutaan nähdä. Vastattain jopa eräs nimetön amerikkalainen virkamies syytti AQI:a viimeaikaisista pommi-iskuista Irakissa. Samoin Irakin varasisäministeri Adnan al-Assadi, joka kertoi että: ”Meidän tiedustelutietojen mukaan useita Irakin jihadisteja on mennyt Syyriaan.”

Vaikka Syyriasta ei tulisikaan uutta Libyaa siinä mielessä, että YK antaisi humanitaariset pommitukset sallivan päätöslauselman, jonka Venäjän ja Kiinan veto-oikeus estää, Syyria on jo uusi Libya siinä mielessä, että siellä on samanlaiset kytkökset ”kapinallisten” ja kovan linjan salafisti-jihadistien välillä kuin Libyassa.

Länsi luonnollisesti tykkää tällaisesta “molemmat voittaa” –asetelmasta huolimatta yhteistyöstä terroristien kanssa, sillä se antaa tulevaisuudessa täydellisen syyn Pentagonille sekaantua avoimesti tilanteeseen eli mennä ”vapauttamaan” Syyria tai ”al-Qaidasta”, jota maassa ei muuten alkujaan ollut, mutta joka ensin nostetaan valtaan lännen tuella (mutta siitä ei puhuta, hys hys!).

Viime vuonnahan niin sanottujen NATO-kapinallisten avulla “vapautettu” Libya romahti asejoukkojen anarkistiseen helvettiin, jossa ryöstely, kaaos ja julmuudet jatkuvat yhä. Pelkästään Misratassa on yli 250 eri militiaa Human Rights Watchin mukaan. Ne toimivat eräänlaisina yleisinä ”kyttä-tuomari-etninen puhdistaja” –porukoina. ”Vapaassa” Libyassa ei ole mitään oikeusministeriötä tai oikeuslaitosta, josta voisi edes puhua. Jos joutuu vankilaan – kuolee, ja jos sattuu olemaan mustaihoinen afrikalainen saa rasistisena bonuksena vielä kovaa kidutusta “vapautetussa" lomaleirissä (entisiä vankiloita ja siirtotyöläisten asuinparakkialueita), ennen kuin kokee saman kohtalon.

Kuten Libyassa on myös Syyriassa – strategisista syistä ja Saudi-Qatari-Sunni –liittouman toimesta – estetty kaikki todellinen vuoropuhelu Assadin hallinnon ja aseistettujen kapinallisten välillä. Näin siksi, että NATOn Persian lahden yhteistyöryhmän ja sunniliittouman päätavoitteena on hallinnon vaihtaminen. Tästä syystä arabimedia suoltaa tilanteesta jatkuvasti varsin vistoa propagandaa.

Esimerkiksi paljon lainattu, Britanniassa majaansa pitävä “syyrialainen ihmisoikeustarkkailijaryhmä” (Syrian Observatory of Human Rights) suoltaa jatkuvasti hihasta varsin epämääräisiä lukuja ja “tilastoja” kuolleiden määrästä ja hallituksen ”verilöylyistä”, puhuen jopa kansanmurhasta. Kyseinen tarkkailijaryhmä saa rahoituksensa Dubaissa sijaitsevalta järjestöltä, jota tukevat varsin ”puolueettomat” läntiset tahot (samat kuin Libyan kapinallisia) ja NATO:n Persianlahden yhteistyöryhmän lahjoittajat.

Syyrian ”oppositio” saa luonnollisesti täyden media-näkyvyyden lännessä. CNN viittasi viime perjantain Aleppon autopommiin lainausmerkeissä ”terroristien” tekona. Jostain syystä länsimedia, kuten BBC, nieli koukkuineen päivineen Syyrian muslimiveljeskunnan väitteen, että pommi olisi ollut maan hallinnon itse järjestämä. Kun tätä vertaa 2000-luvun puolivälin median hysteerisiin otsikoihin sunni-kapinallisten asettamien autopommien räjähtäessä USA:n hallinnoimalla ns. Bagdadin ”Vihreällä vyöhykkeellä”, ero on melkoinen. Näin siksi, että arabimaiden media, jota Saudit ja Qatar hyvin pitkälti ohjailevat, on täysin sulkenut silmänsä tapausten kytköksiltä Irakin al-Qaidaan.

Lisäksi on mielenkiintoista noin propagandasodan näkökulmasta, miten tämä brittiläis-qatarilais-CIA-lainen ”syyrialainen ihmisoikeustarkkailijaryhmä” on viimeaikaisissa raporteissaan voimakkaasti arvostellut Venäjää ja Kiinaa. No, näin se homma etenee suurvaltablokkien välisessä tiedotuskilvassa.

NATOn Persianlahden yhteistyöelin GCC – joka nyt Syyrian, Libyan ja Sudanin ollessa poissa kuvioista on hyvin pitkälti sama asia kuin jäljelle jäävä arabiliitto – ruttasi oman tarkkailijaryhmänsä Syyriaa koskevan raportin juuri siksi, ettei se sopinut ennalta käsikirjoitettuun asetelmaan ”pahasta” hallinnosta joka pommittaa laajassa mitassa omaa väestöään. Kostoksi ”epäsopivista” tiedoista jihadistit iskivät tarkkailijoita vastaan, ja tarkkailijaryhmän johtaja hyllytettiin. Nyt ollaan menossa nimellisesti humanitaariseen B-suunnitelmaan, jossa luonnostellaan arabimaiden ja YK:n yhteistä rauhanturvaoperaatiota, joka ”valvoisi ja toimeenpanisi aselevon”. Käytännössä agenda on edelleen sama, hallinnon vaihtaminen Syyriassa.

Prinssi Saud al-Faisal, Saudi-Arabian ulkoministeri, on yllättäen torjunut humanitaarisen intervention. Samaan aikaan aina-ah-niin-edistyksellinen Saudien kuningashuone valittaa, että ”Syyrian hallitukselta puuttuu omistautuminen” kriisin ratkaisuun, ja että ”Se mitä Syyriassa tapahtuu ei ole rasistinen, lahkojen välinen tai sissisota, vaan massatuho ilman mitään humanitaarista harkintaa”.

Kuvitelkaapa Saudien kuningashuoneen “humanitaarista harkintaa”, jos shiialainen enemmistö maan itäosassa nousisi vaatimaan demokratiaa (Ai niin, sehän nousi, ja se murskattiin säälittä). Ja vielä kuinka ”humanitaariselta” näyttikään Saudien invaasio Bahrainiin kun sen armeija murskasi diktaattoria vastaan nousseen kansan.

NATOn ja sen Persianlahden yhteistyöelimen agenda on siis selvä: hallinnon vaihtaminen Syyriassa. Päämäärä passaa niin lännelle kuin sekularistista yksipuoluevaltaa vastustaville uskonnollisille diktaattoreille. Odotettavissa siis on, että Kalashnikovien virta Syyrian rajojen yli jatkuu, samoin kuin autopommit, itsemurhaiskut, siviiliuhrien määrän kasvu, ja lopulta edessä on - hitaasti mutta vääjäämättä – Syyrian traaginen hajoaminen palasiin.

Se mitä länsi ei kuitenkaan ole ottanut huomioon (tai sitten on), eikä varmasti Israelkaan toivo, on kuitenkin se, mitä al-Qaidan voimakas vahvistuminen Lähi-idässä tarkoittaa. Seuraavana on edessä nimittäin islamistikapinallisten levittäytyminen Jordaniaan, Egyptiin ja Saudi-arabiaan. No, sittenhän se mättö vasta alkaakin.

Ja nyt tulee minun ennusteeni: Syyrian romahtaessa ja jihadistien vahvistautuessa sekä levittäytyessä kiusaamaan USA:n liittolaisia Lähi-idässä, Iran jatkaa ydinohjelmaansa. Muutaman vuoden päästä läntinen Lähi-itä on yhtä mellakka ja sisällissota-aluetta, mutta Irania vastaan länsi ei ehdi tai halua hyökätä ennen kuin se saa kehitettyä ydinaseita. Ja sen jälkeen sekä Israel että länsi eivät enää voi tai halua sinne iskeä. Ja sen jälkeen Persian lahdesta tulee uuden Kylmän Sodan rajavyöhyke; Toisella puolella Iran, Venäjä, Kiina ja Pakistan, toisella puolen länsi ja sen arabiliittolaiset.

Israelille ympäröivien arabinaapureiden romahtaminen islamistien temmellyskentäksi on sekä helpotus että kauhistus. Helpotus, koska kellään lähinaapurilla ei ole sen jälkeen suurta, hyvin organisoitua ja aseistettua valtiollista armeijaa á la Syyria tai Egypti, mutta kauhistus, sillä vastassa on pilvin pimein rynkky-fanaatikkoja, jotka toisaalta ovat helpommin lahdattavissa. Tämä viekin luultavasti kohti keskisuurta sotaa läntisessä Lähi-idässä kuluvan vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Tällä hetkellä tosin Israelia helpottaa se, että Hizbollah on hätää kärsimässä, kun rahallinen ja aseellinen tuki Damaskuksesta on aika lailla seis Syyrian sisäisen tilanteen takia.


(Juttu perustuu väljästi - vapaasti kääntäen, lisäten, kommentoiden ja laajentaen - tähän artikkeliin)