Venäjä - 2010-luvun eurooppalainen supervalta

Venäjästä tulee 2010-luvulla Euraasian mahtavin geopoliittinen mahti sotilaallisesti ja energiapoliittisesti. Tämä on looginen seuraus kuluvan vuosikymmenen kehityksestä. Tämän muutoksen seuraukset tulevat olemaan muun Euroopan ja maailman kannalta erittäin merkittäviä.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, useampaankin otteeseen.

Tämän aamun Uusi Suomi uutisoi dosentti Alpo Juntusen uuden tutkimuksen julkaisemista:

"Näin Venäjä syö Euroopan valtaa

Euroopan unionin vahvistuminen ei ole Venäjän edun mukaista, sanoo dosentti Alpo Juntunen tuoreessa tutkimuksessaan. Euroopassa Venäjällä ei ole suurvaltakilpailijaa, sillä Euroopan unioni ei ole imperiumi. Juntusen kirja ”Venäjän imperiumin paluu” julkaistiin tänään Helsingissä.

Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen erikoistutkijana työskentelevä Juntunen katsoo, että ilman Yhdysvaltojen tukea EU on sotilaallisesti liian heikko ja heterogeeninen voidakseen olla Venäjän vastustaja tai kilpailija."

Tutkimusta kommentoi Komentajakapteeni Juha-Antero Puistola:

"Venäjän imperiumin paluu

[...]Tiedän, että sieltä täältä poimitut lainaukset antavat vain kalpean aavistuksen tutkimuksen arvosta, mutta mielestäni muutamia dosentti Alpo Juntusen ajatuksia on syytä nostaa esille.[...]

”Tulevaisuudessa Länsi-Euroopan riippuvuus (Venäjän energiasta, JP) lisääntyy kulutuksen kasvaessa ja Pohjanmeren öljyn ja kaasun loppuessa.”, s. 98

”Venäjä ei kätke energia-asettaan. Muiden energian suurtuottajien tavoin se käyttää sitä hyväkseen. Lähivuosina käyttömahdollisuudet paranevat Venäjän saatua valmiiksi pohjoiset, eteläiset ja itäiset energiaväylät. Silloin Venäjällä on käytettävissään välineet, joiden avulla Venäjä voi toteuttaa energiaimperialistista politiikkaansa globaalisti.”, s. 99

”Etelä-Ossetian kriisi osoitti maailman politiikan totuuden. Kriisin kärjistyessä tai kriisiä kärjistettäessä vahva syö heikon.” ”Uuden Venäjän historiassa hyökkäys Georgiaan on ensimmäinen selvästi imperiaalinen operaatio, joka osoittaa, että politiikan näyttämölle on palannut imperiumi, jolle sota on clausewitzilaisittain politiikan jatke.”, s. 131

Lainaan vielä tutkimuksen takakantta:

”Venäjä on yksi globalisaation aikakauden johtavista valtioista ja haluaa parantaa kansainvälistä asemaansa. Tutkimuksessa osoitetaan Venäjän löytäneen itsensä. Kansan tukemana maan johtajat ovat toimineet rationaalisesti ja määrätietoisesti uuden imperiumin rakentamiseksi. Harjoitettu politiikka on ollut Venäjälle menestykseksi, mutta muulle maailmalle ja varsinkin naapureille seuraukset voivat olla yllätyksellisiä ja monitulkintaisia.” "

Niin. Ehkäpä viimeinkin aletaan tajuta, missä ollan menossa ja miksi. Vaikka talouskriisi iskee Venäjäänkin, niin toisin kuin muulle Euroopalle, Venäjän poliittiselle järjestelmälle se on vain palvelus: Kriisi pakottaa hallinnon uudistumaan, samaan aikaan kun keskusjohtoinen järjestelmä takaa sen, ettei valtiojärjestelmä romahda. Päin vastoin: Kriisi antaa Venäjän hallinnolle tilaisuuden uudistua, ja syyn pitää valta entistä tiukemmin yksissä käsissä, mikä entisestää kasvattaa Putinin ja hänen lähipiirinsä valtaa. Kansa saa tietenkin taas kärsiä, mutta niinhän Venäjällä on aina tehty, eli ei uutta maailmassa.

Alussa laittamistani linkeistä voitte lukea tarkemmat perusteluni seuraaville kehitysnäkymille:

- Samoin kuin 30-luvun lama, tämäkin lama, joka johtuu Yhdysvaltain supervalta-aseman ja dollariin nojaavan länsimaisen finanssijärjestelmän pian edessä olevasta romahduksesta, tekee tilaa uudelle levottomuuksien ja epävakauden aikakaudelle maailman historiassa. Lama tulee johtamaan suuriin taloudellisiin, poliittisiin ja geopoliittisiin mullistuksiin.

- Venäjän johto näkee kriisissä valtavan mahdollisuuden taloudelliseen ja sotilaalliseen laajentumiseen, koska Euroopassa vallitsee poliittis-taloudellinen sekasorto ja se on USA:n romahduksen takia sotilaallisen heikkouden tilassa Lisäksi Keski- ja Itä-Eurooppa, mukaan lukien Saksa, ovat energian suhteen täysin riippuvaisia Venäjästä, minkä takia energia-aseen merkitys vain kasvaa kriisin myötä. Näin varsinkin jos Lähi-Idässä sattuisi alkamaan sota, jonka takia öljyn hinta lamasta huolimatta pomppaisi korkealle.

- Kriisin seuraus on sota. Vaikka pelkät taloudelliset realiteetit pakottaisivat Itä-Euroopan maat uudestaan Venäjän valtapiiriin, Venäjän suhteellisen sotilaallisen voiman korostuminen tilanteessa, jossa USA:n mahti on murtunut, takaa Venäjälle "kerran vuosisadassa"-tyylisen tilaisuuden ottaa menettämänsä etupiiri takaisin, korkoineen.

- Baltian maiden NATO-jäsenyys ei suojaa niitä tilanteessa, jossa USA on taloudellisesti romahtanut ja sisäpoliittisesti kaaoksessa. Venäjän isku Baltiaan, sekä mahdollinen Norjan rannikon ja sen öljyvarojen haltuunotto seurauksineen (Euroopan totaalinen energiariippuvuus Venäjästä) tulee johtamaan nykyisenkaltaisen EU:n sekä NATO:n hajoamiseen.

- Euroopassa kriisi saa aikaan suuria muutoksia, mm. EU:n romahduksen ja muuttumisen keskusjohtoiseksi liittovaltioksi, jolla on oma, USA:sta riippumaton puolustus. Itä-Euroopan, ja mahdollisesti jopa Saksan, joutuessa Venäjän valtapiiriin, Länsi-Euroopan maiden on pakko liittoutua Turkin ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa (EU:n Välimeren Unioni-hanke). Uusi EU keskusjohtoisena "Imperiumina" ei siis tule olemaan alueeltaan sama kuin nykyinen EU, ja se elää Venäjän energia- ja sotilasmahdin varjossa.

- Venäjä ja sen valtapiiriin joutuneet maat ovat kuitenkin taloudellisesti riippuvaisia uudesta EU:sta, mikä tasapainottaa uutta Euroopan turvallisuustilannetta.

- Venäjän mahti on kuitenkin väliaikaista, sillä maan pahimmat ongelmat, demografinen kriisi eli väestön vanheneminen ja vähentyminen, sekä sosiaalisen pääoman puute eli kansalaisyhteiskunnan heikkous, tulevat aiheuttamaan sen, että Venäjä taantuu uudestaan, minkä merkit tulevat näkymään viimeistään 2030-luvun lopulla, ellei aikaisemmin; Linkki.


-------------
Ohessa karttakuva, johon olen luonnostellut 2010-luvun muutosten mukanaan tuomaa maantieteellistä valtapiirirajaa Euroopassa energiariippuvuus huomioiden:
Kuva perustuu arviointiin, jossa on otettu huomioon jo olemassaolevat öljyn ja kaasun vientireitit, sekä suunnitellut reitit. Tällä hetkellä Saksa on yli 70%:sti riippuvainen Venäjän kaasusta, Itämeren kaasuputken rakentamisen jälkeen 90%:sti. Lisäksi karttaskenaariossa on otettu huomioon todennäköinen sotilaallinen Baltian ja Norjan (eli käytännössä koko Skandinavian) haltuunnotto, joka sinetöisi Euroopan energiariippuvuuden Venäjästä.