Berliini - Pariisi -maaottelu; Hajoaako EU vai tuleeko täysi liittovaltio?

Olen pariin otteeseen kirjoitellut siitä kiihtyvästä rytinästä, mikä alkaa Italian kaatuessa syvälle kriisiin, ja jatkuu Ranskan pankkien kaatuessa tämän jälkeen.

Ranska on koko unionin historian ajan ollut jonkinlainen EU-projektin primus motor: Se on vahvasti ajanut voimakasta integraatiota, EU-presidenttiä, eurobondeja ja liittovaltiota. Tämä ei suinkaan ole sattuma, sillä kyseessä on koko nykyisenkaltaisen Ranskan olemassaolo jonkinlaisena suurvaltana.

Ranska on käytännössä I Maailmansodasta asti ollut suuren egon ja pienten muskeleiden aiheuttaman trauman kourissa. Suurvaltana se on ja on ollut surkimus, vaikka tahtoa on ollut maailmanherruuteen asti. Ranska hävisi surkeasti sodan Saksaa vastaan 1871 ja olisi hävinnyt myös I Maailmansodan ilman USA:n ja Brittien apua, sekä käytännössä hävisi II Maailmansodan, koska ainoastaan amerikkalaisten väliintulo pelasti sen. Puhuminen Ranskasta II Maailmansodan "voittajavaltiona" on mielestäni ollut aina melkoinen vitsi.

Joka tapauksesa maan maine globaalina mahtitekijänä on historian valossa riekaleina, mikä tietenkin sapettaa ranskiksia kovasti. Voi olla, että tämä on yksi syy, miksi maa ajaa EU:n integraatiota niin voimakaasti, koska viimekädessä se voi jatkaa suurvallan leikkimistä vain osana EU:ta, jonka sisällä se on toiseksi suurin mahtimaa silkan kokonsa vuoksi.

Ranskalaiset pankit ovat luotottaneet 47% Italian valtionvelasta. Se tekee noin. 290 mrd:n edestä, kun taas Saksan osuus on 19%.

Kun Italia kaatuu kriisimaaksi, seuraus on välittömästi Ranskan suurimpien pankkien kaatuminen ja koko ranskalaisen yhteiskunnan taloudellinen, sosiaalinen ja byrokraattinen romahdus. Siksi Ranska ajaa vahvasti eurobondeja, sillä toisin kuin Saksan suurimmat pankit, jotka kyllä enimmäkseen selviäisivät kriisistä hengissä, Ranskan suhteen tilanne on toinen.

Pariisissa tiedetään, että Italia tulee syliin ensi talvena. Sen jälkeen Ranska tipahtaa kriisimaaksi. Sitä ennen pitää saada pystyyn maksuautomaatti, jolla Saksan, Hollannin ja Suomen varallisuus voidaan imeä sen pelastamiseksi. Siksi Ranska ajaa eurobondeja.

Pariisissa ei olla huolissaan vain pankeista. Nimittäin Ranskan julkinen sektori on 56% BKT:sta, eniten kaikista länsimaista. Ranskalla on siis todella massiivinen valtionbyrokratia. Maan julkinen velka on nousemassa 90%:iin BKT:sta ja budjettivaje on lähes 5%. Velkaantuminen on nopeaa ja massiivisen julkisen sektorin koon takia, mikä tahansa leikkaus siinä aiheuttaisi hurjan massatyöttömyyden. Valtiosektori nimittäin työllistää kolmanneksen ranskalaisista(!). Työttömyys on jo nyt 10% eli paljon.

Kun talouskriisi iskee kunnolla päälle ja pankit kaatuvat, niin jo kolmanneksen supistus julkisen sektorin työvoimasta lisäisi työttömyyttä yli 10% lisää, siis yksityisen sektorin pois potkittujen lisäksi.Miltä siis kuulostaa tilanne, jossa suurimmat pankit kaatuvat rymisten, lama on päällä ja näin jätkän karkealla matikalla työttämyysastetta haarukassa 30 - 40%?

Teoriassa Ranskalla olisi mahdollisuus tehdä leikkauksia ja supistuksia, mutta poliittisesti ei. sosialistipresidentti Hollande tuskin lähtee haastamaan ruokkivia käsiään, ammattiliittoja ja tukijoitaan. Sen sijaan Ranska tulee ajamaan eurobondeja kuin viimeistä päivää ja vaikka väkisellä. Ja juuri se ajaa sen napit vastakkain Saksan kanssa.

Merkel nimittäin sanoi juuri Eurobondeista, että "..ne eivät tule niin kauan kuin minä olen elossa".

Tämä tarkoitta sitä, että jos Saksa ei taivu eurobondeihin, vaihtoehtona on vain joko massiivinen inflaatio (jota Saksa myöskään ei halua) tai sitten EU ja Euro hajoavat Saksan siitä lähtiessä ja ottaessa oman valuutan käyttöön, ja eurosta tulee kriisimaiden "uusi liira", jonka arvo on noin kolmannes euron nykyarvosta.

Pessimistinä sanon, että nähtäväksi jää, tekikö Merkel iiroviinaset ("Satasesta vetoa, ettei devalvaatiota tule") vai onko syytä alkaa tekemään veikkauksia rouva liittokanslerin jäljellä olevasta eliniästä.
EU on niin iso projekti ja siihen sijoittaneilla on liian paljon hävittävää, joten joko rouva sumuttaa tai hänet pistetään syrjään, tai joku sujauttaa vaikka poloniumia hänen kahviinsa.

Jos olisin optimisti, toivoisin, että Saksa hajottaisi rahaliiton, ja näyttäisi närhen munat Ranskalle ja muille.

Espanja sukeltaa - Portugali, Italia ja muu Eurooppa hukkuvat perässä

Toisin kuin IMF:n Christine LaGarde taannoin väitti, maailmantalous ei ole perääntynyt kuilun reunalta. Ehei, kriisi on vain vetänyt henkeä ja on talous on lähdössä entistä jyrkemään syöksyyn.

Eurokriisidominon eteneminen eli Portugalin, Espanjan ja Italian kaatuminen ja muun Euroopan syöksyminen perässä samalla, oli selvää jo viime keväänä, ja asia varmistui vuodenvaihteen jälkeen.

Viimeistään viime kuussa tilanne oli jo selvä taloutta seuraaville, mutta vain riippumattomat tahot uskalsivat sanoa, mitä on tulossa. Sen sijaan europolitrukkien ja talousliturgien suhteen tilanne oli ja on toinen: Sen sijaan että olisi otettu lusikka kauniiseen käteen ja myönnetty, että homma on pahasti kussut sekä menossa vielä pahemmin reisille kuin kertaakaan historiassa, aloitettiin jo helmikuulla OECD:n, FED:n, IMF:n ja EKP:n sekä euronilkkien toimesta talouspropaganda, että "hyvin menee, ja kohta paremmin!"

Kun edellisessä jutussani muistutin, että Espanja velkaantuu yli 15 mrd:n kuukausivauhtia, ollaan nyt isommissakin medioissa herätty.

Tässäpä lisää kylmää vettä eurokapteenien naamalle:

"Espanjan hallitus ilmoitti maanantaina uusista säästötoimista. Hallitus aikoo terveydenhoitoa ja koulutusta uudistamalla niistää yli kymmenen miljardia euroa lisää säästöjä, kertoo El Pais -lehti.
Summa on iso. Se tarkoittaa, että hallituksen on sekoitettava palvelupakkaa kunnolla. Jonkun etujakin on varmasti karsittava.
---
Selitys Espanjan keskuspankin tuoreista luvuista. Espanjan ulkoinen velkaantuminen nousi viime vuonna ennätystasolle 165,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Luku on korkeimpia maailmassa, kertoo El Pais -lehti toisessa artikkelissaan. 
Espanjan bruttokansantuote oli vuonna 2011 reippaat 1 070 miljardia euroa. Espanjan keskuspankin mukaan espanjalaisilla onkin ulkomaista velkaa kaikkiaan noin 1 780 miljardia euroa."

Eli kuten totesin aiemmin, syy tukihärveleiden yhdistämiseen ja summien nostoon on juurikin se tosiasia, että Espanja on kaatumassa Euroopan veronmaksajien syliin.
Mutta se mikä kylmää päättäjiä on tämä:

"..kun epäilykset yltyvät, on Euroopan uusi 740 miljardiin euroon vahvistettu kriisikassa enää pieni tuluskukkaro."

Kun viime syksynä varoitin Portugalin, Espanjan ja Italian sekä perässä Ranskan kaatuvan syliin jo tälle talvelle, vain antamani aikataulu oli väärä (perustui LEAP:n laskelmiin, jotka tuppaavat olemaan aikataulujen suhteen järjestään tuplasti nopeampia kuin mitä kriisi on edennyt). Todellinen kurimus odottaa vasta tulevasta kesästä ja syksystä alkaen.

Sitä silmällä pitäen edessä on Suomessa myrskyisät ajat myös poliittisesti. Eli laittaisinpa lisää fyffeä kasaan sen veikkaukseni puolesta, että Suomen nykyinen hallitus ei enää istu vallassa vuoden 2013 ensimmäisen neljänneksen jälkeen.

Katsotaanpan miten käy.

Ranskan joukkomurhaaja on algerialaistaustainen islamisti-antisemitisti-terroristi

Naurattaisi ellei itkettäisi.

Niin on taas hirvittävän traagista ja toisaalta surkuhupaisaa katseltavaa tämä Ranskan verinen terrori- ja mediasirkus.

Kirjoitin viime vuonna kirjoituksen, jossa ruodin median suhtautumista toisaalta Belgian Liegessä ja toisaalta Italiassa tapahtuneisiin ampumatapauksiin. Jälleen kerran media on paljastanut - ja jälleen samalla tavalla - suhtautumisensa eli todellisen karvansa liittyen ääri-islamismin muodostamaan uhkaan.

Jälleen kerran media aloitti, ilman mitään tietoja ja vastoin varsin näkyviä vihjeitä, kirjoittelemaan, että tekijä on "äärioikeistolainen", ja perinteinen uusnatsirummutus oli jo hyvässä vauhdissa. Jopa "Pravda" ehti ampua itseään jalkaan.

Sitten tuli kylmä suihku poliittisen korrektiuden ja positiivisen syrjinnän nimeen vannovalle medialle, ja jopa samainen Pravda joutui ottamaan lusikan kauniiseen käteen.

Ja kyseessähän oli rasistinen terrori de jure, koska kun syy hyökkäykseen on ilmeisesti uskonnollinen ja/tai kansanryhmän vastainen ja/tai poliittinen, ja nykyään yksikin näistä syistä riittää siihen, että teko luokitellaan rasistiseksi. Lisämaustetta asiaan tuo, että tekijän viime viikolla tappamat sotilaatkin olivat ulkomaalaistaustaisia.

Algerialaistaustaisen epäilty, Mohammed Mera, joka on ilmoittanut kuuluvansa Al-Qaidaan, on aiemmin viettänyt aikaa mm. Pakistanin ja Afganistanin välisellä raja-alueella. Hänet on yhdistetty kiellettyyn antisemitistiseen Forsane Alizza (Knights of Pride) -ryhmään, joka on ilmoittanut taistelevansa "islamofobiaa vastaan". No, tuo ryökäle nyt varmaan vähensikin islamofobiaa oikein urakalla, I pressume?

On surkuhupaisan kornia, että kun tekijä itse julistaa kuuluvansa al-Qaidaan, niin media on aloittanut rummutuksen, että kyseessä on yksinäinen ritari, ja jopa Belgian tapauksesta(kin) tuttu "hän vaikutti niin mukavalta naapurilta"-korttikin on jo Ranskan mediassa pelattu. Toimittajat varmaan menee inttämään Meralle, että "Usko jo, sinä ET kuulu al-Qaidaan. Me tiedämme paremmin!".

Itse kirjoittelin pari päivää sitten Facebookin puolella, että tuntien Ranskan väestöpoliittisen ja yhteiskunnallisen tilanteen ja ottaen huomioon Lähi-idän tyylisen (mm. Irakista ja Afganistanista tutun) Hit&Run-tekotavan, tekijä ja/tai hänen motiivinsa linkittyvät luultavasti Lähi-idän tilanteeseen ja ääri-islamismiin. Äärioikeistoepäilyjä pidin Ranskan tapauksessa epäuskottavina, sillä ainakin Ranskan tunnetuin "äärioikeisto" eli Front National nykyään tukee juutalaisia (joita on kuulemma järjestössä jäseninäkin). Arvaukseni osui aika hyvin.

Ranskan presidentti Sarkozy on jo todennut hyökkäysten motiivien olevan rasistisia. Tästäkin johtuen Ranskan tragediasta on luultavasti tulossa isompi poliittinen myllerrys kuin mitä luulisi.

Sarkozy on nimittäin jo ottanut vaaliaseekseen maahanmuuttopolitiikan arvostelun, joten hänellä ei ole enää poliittisesti varaa perääntyä tuosta rasismi-lausumastaan - ei faktojen eikä edes poliittisen korrektiuden nimessä. Ja nyt kun rasistinen teko olikin islamismiin linkittyvä juutalaisvastainen ja palestiinalaisia tukeva hyökkäys, niin saadaan aika mielenkiintoinen kalabaliikki.


----------
----
--

[Edit 22.3.] Lisäys

Aiheeseen liittyen suosittelen tätä blogikirjoitusta:

Lainaus:

"Haussa äärioikeistolainen rasistisarjamurhaaja natsisympatioilla

..viime päivien uutisointi Ranskan rasistisesta sarjamurhaajasta kypsytti minut julkiseen kannanottoon. 

Olen nimittäin lähes pari päivää kuullut tasatunnein radiouutisista litanian, jonka mukaan Ranskan ampuja on äärioikeistolainen rasisti, jolla on natsisympatioita. Sitä mihin tämä "tieto" on perustunut, ei ole vaivauduttu kertomaan. Hmm - minulla itseasiassa on jonkinlainen kutina siitä, mistä tuo hyvin innokkaasti toisteltu "fakta" on peräisin. 

Vasemmistolla kun ei ole yleensä koskaan eikä missään ollut mitään estoja järjestää poliittisia tanssiaisia  tuoreilla haudoilla. Se on jo monesti nähty ihan kotimaisissakin ympyröissä. Ja Ranskassa on parasta aikaa meneillään presidentinvaalitaistelu. Joten Ranskan vasemmisto alkoi välittömästi hyväksikäyttää Touloisen uhreja oman vaalikamppanjansa ajamiseen. Leimatakseen "aärioikeistolaista" Marine LePeniä ja hänen retoriikkaansa satunnaisesti myötäilevää Sarkozya. Ja Suomen tiedotusvälineet seurasivat kärppänä perässä, koska se sopi erinomaisesti myös heidän nykyiseen agendaansa. Loogisesti vääjäämätöntä todisteluketjua rakenneltiin jo kiihkeästi toimituksissa ja "aktivisti"piireissä: 

Touloise = Breivik = Halla-Aho = kaikki monikultturismia ja maahanmuuttoteollista kompleksia kohtaan kritiikkiä esittävät -> helevetinmoinen  jeesustelu + paskamyrsky.

Kun sitten selvisikin, että Touloisen sarjamurhaaja oli poliisin vanha tuttu, Afganistanissa islamilaista jihadia niin teoriassa kuin käytännössäkin opiskellut ranskan-algerialainen Mohammed Merah, nuotit pitänee kirjoittaa kokonaan uusiksi. Rasismista tai viharikoksesta ei puhuta enää halaistua sanaa. Kyse on yksittäisen hourupään yksittäisestä teosta. Joka tärähtäneistön sisäisissä mielipiteissä on jopa lähestulkoon oikeutettu. (Kuten näköjään myös EU:n "ulkoministerin" Catherine Astonin mielestä) Teon aiheuttajanahan on ilmiselvästi vain ja ainoastaan Palestiinanalaisten sorto sekä äärioikeistolaisen rasismin ja vihapuheen räjähdysmäinen kasvu Euroopassa. Hävetkäämme kollektiivisesti.

Tämä(kin) ikävä uutinen tullaan nyt hautaamaan mahdollisimman pikaisesti pois julkisesta keskustelusta. Koska tekijä sattuikin olemaan monikultturistien rauhanuskonnoksi kohottaman aatteen tyylipuhdas arkikäytäntöjen edustaja. Ei niin yllättävää, että Hesari on jo aloitanut hyvin tutun tuntuisen "valkopesun". Ja nostanut uutisiksi mm seuraavat "asiantuntevat" kommentit:

-"Mohammed Merah oli oikeudessa kaksi viikkoa sitten syytettynä ajokortitta ajamisesta. Asianajaja Christian Etelinin mukaan Merah käyttäytyi tuolloin "kohteliaasti, sävyisästi ja sivistyneesti".

-"Merahin naapuri kuvailee epäiltyä kohteliaaksi mieheksi, joka pitää jalkapallosta ja moottoripyöristä eikä vaikuta erityisen uskonnolliselta."

[...]

Sinänsähän tuo "äärioikeistolainen natsimielinen rasistinen sarjamurhaaja"-uutisointi osui Keskiäksyn mielestä lähestulkoon oikeaan. Vaikka toimittajien tarkoitus oli toki päinvastainen. Mohammed Merahia voi nimittäin varsin hyvin luonnehtia hyvin rasistiseksi viharikolliseksi. Natsien ja islamistien välinen ero on taas kuin veteen piirretty viiva.

 

Keskiäksy ennustaa, että monikultturismin ja suvaitsevaiston agendojen kannalta katsottuna sangen epäsopivan ampujan takia Touloisen ampumatapaus poistuu julkisesta mediakeskustelusta hyvin nopeasti. Eikä siihen enää ole korrektia tai soveliasta myöhemmin palata. (Itseasiassa jatkossa siihen viittaminen varmaankin lähentelee vihapuhetta ja kiihottamista kansanryhmää kohtaan) Aivan samoin kuin julkisuudesta on kadonneet esimerkiksi Liegen toriampuja, Belgian moskeijan polttopullottaminen,  Charlie Hebdo-lehden tuhopoltto tai vaikkapa kotoiset Sellon ampumatapaus ja Tampereen pitserian tuhopoltto. Ne eivät ole esimerkkejä eivätkä todisteita yhtään mistään, vaan ikäviä yksittäistapauksia. Joiden syynä ja aiheuttajana oli yksinomaan yhteiskunnissamme vellova rasismi ja vihapuhe sekä kasvava ulkomaalaisvastainen ilmapiiri."

--------------------------

Suosittelen myös tätä Ruukinmatruunan avausta samasta aiheesta:

"Viharikokset, poliittinen korrektius ja median vasemmistolainen painotus

[...]Ja valtamediat ovat uutisoineet asiasta hyvin kulttuurimarxilaisella tavalla.

Keskiäkäinen mies kirjoittaa aiheesta hyvin: haussa oli aluksi äärioikeistolainen rasistisarjamurhaaja natsisympatioilla. Puhuttiin rasistisista motiiveista ja viharikoksista. Kun sitten paljastuikin, että kyseessä olikin se kaikkein todennäköisin vaihtoehto, puheet viharikosista katkesivat kuin khandzarilla leikaten. Nyt puhuttiinkin "kouluampujasta" aivan kuin Merah olisi ollut koulun oppilas ja että hänellä olisi keittänyt vaikkapa kiusaamisen takia yli, ja rasistiset motiivit haudattiin aivan täysin. Vanha totuus on syytä pitää mielessä: vasemmistolaisille juutalaiset kelpaavat kuolleina mutta eivät elävinä.

Poliittinen korrektius on bolševismia frakki päällä, ja tapa, jolla uutisointi on hoidettu epäillyn henkilöllisyyden paljastuttua kertoo ehkä kaikkein parhaimmin siitä miten syvälle tämä marxilainen mätä on yhteiskunnassamme levinnyt. Koko juttu halutaan vaieta mahdollisimman nopeasti ja lakaista maton alle. Syyllinen olikin se kaikkein ilmeisin - islamistiterroristi. On todennäköistä, että koko juttu haudataan niin nopeasti kuin mahdollista eikä siihen enää palata. Tämä vasemmiston suvaitsevaisuus-, monikulttuuri- ja subversioagendan vuoksi. Eihän Tampereenkaan murhapoltosta ole tapauksen jälkeen hiiskuttu sanaakaan."

---------------------

Ranska kaatuu - Eurooppa hajoaa

Kuten nopeimmat ehkä osasivat päätellä muutaman päivän takaisesta "ennakkoon lipsahtaneesta" S&P:n luottoluokitusjutusta, seuraava kriisimaa näyttäisi olevan Ranska. Nyt se on viimeistään selvää sokealle Reetallekin:

"Hyytävä uutinen - Euroopan jättiläisen talous sakkaa

Tuore selvitys Ranskan taloudellisesta tilanteesta on karmaisevaa luettavaa. Ranskan tulee toteuttaa kokonaisvaltaisia talousuudistuksia, mikäli maa haluaa säilyttää kolmen A:n luottoluokituksensa, todetaan tuoreessa Lisbon Council -tutkimuslaitoksen katsauksessa.

Euroalueen kuudesta kolmen A:n maasta Ranska sijoittui vertailussa viimeiseksi. Euroalueen 17:sta maasta Ranska sijoittui sijalle 13 taloutensa yleistilan suhteen ja sijalle 15 talouden sopeutumiskykyä mitattaessa.

Katsauksen päätutkijan analyysi on hämmentävää luettavaa.

–Useimmilla kriteereillä mitattaessa Ranska sijoittuu lähemmäs Espanjaa ja Italiaa kuin muita Euroopan AAA-luokan maita kuten Saksaa, Itävaltaa ja Hollantia, toteaa katsauksen päätutkija, ekonomisti Holger Schmieding." (Ks. myös Talouselämä)

Kuvan sammakko ei esitä Ranskan presidenttiä

Ei ole enää syytä arvuutella, etteikö Ranska tippuisi kriisimaiden joukkoon. Tämä on selvää kun tiedetään, että Ranska on luotottanut melkein puolet Italian valtion velasta, ja Italia on jo liian suurena tuomittu uppoamaan. Se on kiviriippa joka upottaa perässään Ranskan.

Nyt onkin syytä kysyä, mitä seurauksia on sillä KUN Ranska tippuu roskasarjaan Kreikan, Italian, Portugalin ja Espanjan kanssa? Missä järjestyksessä dominonappulat kaatuvat?


Seurausvaihtoehto 1: Rahaliiton ja EU:n hajoaminen

Vastaus löytyy Suomen Kuvalehden tekemästä Euroopan maiden keskinäisten velkaverkostojen vertailusta, kun otetaan huomioon ERVV:n kapasitetti ja otetaa vaihtoehdoiksi, että kaatuuko ensin syliin Italia vaiko Espanja:

Espanjan valtionvelasta Saksa on luotottanut 26% ja 125 mrd:n edestä, kun taas Ranskan osuus on 21% ja n. 102 mrd. euroa. Yhteensä kahdella jätillä on 47%:n ja 227 mrd:n osuus Espanjan luottotaakasta.

Italian valtionvelasta Ranska on luotottanut 47% ja n. 289 mrd:n edestä, kun taas Saksan osuus on 19% ja 116 mrd. euroa. Yhteensä kahdella jätillä on 66%:n ja 405 mrd:n osuus Italian luottotaakasta.

Kuten huomaamme, ERVV:n kapasiteetti nykyisellään riittäisi pankkien Espanjaan tehtyjen sijoitusten riskien pesemiseen eurooppalaisten veronmaksajien niskaan, mutta ei Italian. ERVV:n pääomaa voidaan näillä näkymin korottaa korkeintaan biljoonaan euroon, jolloin se riittäisi pankkien pelastamiseen Espanjan, mutta vain osittain Italian riskeiltä. 

Mutta oletetaanpa, että Italia onnistutaan pitämään vielä hetken pinnalla, ehkä jopa vuodenvaihteen yli, mutta Espanja laukeaa syliin aiemmin. Tällainen kehityskulku kun avaa mielenkiintoisen näkymän:

- Kun Espanja - eli siis suurpankit jotka ovat sinne sijoittaneet - kaatuu "pelastettavaksi", ERVV:n paukut riittävät vielä velkakirjaostoihin ja siihen, että pankit voivat siirtää Espanja-riskinsä veronmaksajien piikkiin. Näin tehtäisiin, koska molemmat eurojätit, Ranska ja Saksa, hyötyvät tästä vielä yhtälailla. Tällöin Saksan suurpankit saavat siivottua suurimmat Etelä-Euroopan riskinsä pois, jolloin maan pankkisektorin kova ydin säästyy kaatumiselta kun pankkikriisi iskee päälle. Maalla kun on vähemmän kiinni Italiassa kuin Espanjassa. Sen sijaan Ranskan pankeille Espanja-riskien siivoaminen on vain lyhyt ja väliaikainen lohtu. Espanja-riskien siivouduttua pois taseista Saksan pankkisektorin ydin kestäisi luultavasti Italia-riskien laukeamisen, mutta ranskalaispankit eivät.

- Kun sitten Italia tulee vuoroon - viimeistään ensi huhtikuulle tultaessa - paukkuja ei ERVV:ssä enää ole. Tällöin Ranska alkaa vinkua ja vaatia kovalla äänellä, että EKP:n ja eurooppalaisten veronmaksajien on "pelastettava Italia" eli siis ranskalaiset pankit. Käytännössä ainoa lääke olisi EKP:n velkakirjaostojen jatkaminen ja pitemmässä juoksussa kriisin maksattaminen kaikilla inflaatiolla. Tähän loppuu kuitenkin Saksan, sen pankkien ja poliitikkojen solidaarisuus Ranskaa ja muuta Eurooppaa kohtaan. Saksalaiset muistavat liian hyvin 1920- ja -30 -lukujen inflaation ja laman. Seuraus on, että tähän astinen kriisin pohjois - etelä -rintamalinja, kiistely AAA-maiden ja kriisimaiden välillä, vaihtuu Rein - Alpit -rintamalinjaksi. Tuossa tilanteessa kun Saksalle on edullisempaa vetää töpseli seinästä eli erota EMU:sta, joko perustaen Suomen, Hollannin ja Slovenian kanssa "Pohjois-Euron" tai ja ottamalla oma valuutta käyttöön. Tämän seuraukset kun toisivat maalle, sen pankeille ja teollisuudelle pienemmät tappiot ja kustannukset kuin Ranskan ajama valkakirjaostot ja yhteinen jätti-inflaatio -linja. Ranska kaatuisi pankkeineen samaan suohon kuin Etelä-Euroopan maat.

Seuraus olisi, että EMU, ja EU, hajoavat Rein - Alpit -Tonava -linjalla. Ja nykyeurosta tulisi kriisimaiden (Ranska, belgia + Etelä-Eurooppa) "Uusi liira".


Seurausvaihtoehto 2: Eurostoliitto - Orjuuden pesä

Todennäköisimmältä, pelkän talouspoliittisen tilanteen huomioiden, mielestäni näyttää, että Espanja ja Italia kaatuvat syliin aika lailla yhtä lykkyä, jolloin ERVV:n avulla pelastetaan vain muutamat suurpankit, ja kaiken muun annetaan kaatua. Jos ERVV:n koko nostetaan pariin biljoonaan, silloin voidaan pelastaa myös osa Ranskan pankkisektorista kaatumasta, jonka jälkeen olisi mahdollista rakentaa Ranskan, Saksan ja Benelux-maiden ympärille EU:n kova liittovaltio-ydin. Tässä vaihtoehdossa häviää euroopan veronmaksajat ja demokratia, mutta ydinmaiden pankit ja EU:n byrokratia pelastaisivat röyhkeästi itsensä. Seurauksena Euroopassa on joka tapauksessa yleinen elintason lasku ja iso inflaatio.


Siispä:

Optimistinen toiveeni on, että EMU ja EU purkautuvat kuten ylempänä kuvasin.

Pessimistinen pelkoni on, että euroeliitti, pankit ja byrokraatit uhraavat demokratian, vapauden ja kansojen varallisuuden Eurostoliiton ytimen alttarille.


Ja vielä:

Edellä kuvatussa ei ole otettu huomioon erikseen Maailmanlaajuisen järjestelmäkriisin mukanaan tuoman geopoliittisen muutoksen aikaansaamaa uutta itä - länsi -jännitettä, joka tuo oman lisänsä. Länsi- ja Etelä-Euroopan kaatuessa Saksalle kriisistä aiheutuvat tappiot kun voivat pienentyä entisestään, jos se liittoutuu taloudellisesti Venäjän kanssa. Olen pohtinut asiaa mm. tässä ja tässä.

Tiesitkö tämän EU:sta ja Lissabonin sopimuksesta?

Lissabonin sopimus on EU:n perustuslaki, joka saa aikaan seuraavaa:

1. Juridisesti nykyinen Euroopan Unioni-niminen valtioliitto lakkaa olemasta, ja perustetaan uusi samanniminen liittovaltio. Nykyisen EU:n elimet, Euroopan Neuvosto (ministerineuvosto), Komissio ja Parlamentti muuttuvat uuden liittovaltion elimiksi.

1.1. Uudessa Liittovaltiossa ylin toimeenpanovalta on Euroopan Komissiolla. Komissio toimii käytännössä EU:n hallituksena, ja sen puheenjohtajasta tulee EU:n presidentti. Komission valitsee Euroopan Ministerineuvosto (Jäsenmaiden pääministerien kokous) enemmistöpäätöksellä, mikä merkitsee sitä, että kolme suurinta jäsenmaata voivat sanella komission kokoonpanon.

1.1.1. Jos esim. Britannia, Saksa ja Ranska plus yksi muu maa hyväksyvät komission kokoonpanon, niin muut eivät voi estää sen valintaa.

1.1.2. Euroopan Parlamentti voi vain nimellisesti hyväksyä tai hylätä Komission, pystymättä suuremmin vaikuttamaan sen kokoonpanoon. Näin ollen Parlamentti on vain kumileimasin.

1.1.3. Komission puheenjohtajan eli Euroopan Presidentin valitsee Euroopan Neuvosto, ei Parlamentti. Korkeinta valtaa pitävä henkilö valitaan siis ei-demokraattisesti, eikä EU-kansalaisilla ole asiaan juuri sananvaltaa.


1.2. Komissiolla ja/tai Euroopan Neuvostolla on oikeus säätää direktiivejä ilman Parlamentin hyväksyntää. Näillä on myös lakialoiteoikeus ja veto-oikeus Parlamentin päätöksiin, kun taas Parlamentilla ei ole veto-oikeutta Komission tai EN:n päätöksiin.

1.3. Euroopan Neuvoston ja Komission lakialoitteet laatii ja muotoilee komission ja EN:n nimeämät valiokunnat, jotka ovat salaisia, joiden työ on salaista, joiden jäsenten henkilöllisyys on salainen, eikä Parlamentilla ole mitään pääsyä näiden työryhmien työn seurantaan, ennenkuin esitykset ovat valmiit.

1.3.1. Parlamentille tuodaan nämä direktiivit vain hyväksyttäväksi tai hylättäväksi. Jos parlamentti hylkää esityksen, Komissiolla ja/tai Euroopan Neuvostolla on valta hyväksyä ja saattaa ne lainvoimaiseksi ilman Parlamentin tukea.

1.4. Euroopan hallintorakenne on siis harvainvaltainen, autoritäärinen ja byrokraattinen, muistuttaen siten hyvin paljon entisen Neuvostoliiton hallintorakennetta. Komissio ja Euroopan Neuvosto ovat vain korvanneet Politbyroon ja Keskuskomitean.

1.5. Politbyroo.. öö..siis Euroopan Neuvosto (ministerien neuvosto) koostuu jäsenmaiden johtavista ministereistä. Näin ollen jäsenmaiden hallitusten jäsenistä tulee eräänlaisia senaattoreista, ja koska heillä on oikeus nimittää Komissio, myös todellinen ”parlamentti”, jossa suurten maiden ministereillä on enemmän valtaa, ja kolmen suurimman maan +yhden muun koalitiolla absoluuttinen enemmistövalta.

1.5.1. Kansallisvaltioissa kansa saa päättää, ketkä säätävät lait ja hallitsevat. EU:ssa kansa saa vain päättää, ketkä valitsevat ne, joilla todellisuudessa on valta säätää lait ja hallita. Demokratiasta ei siis voi puhua.


2. Lissabonin sopimus eli uusi perustuslaki on juridisesti ensisijainen kaikkiin kansallisiin lakeihin nähden (myös perustuslakeihin).

2.1. Tämä muuttaa Euroopan Unionin liittovaltioksi, jossa Euroopan Neuvostolla ja Komissiolla on ylin päätäntävalta kaikkiin Unionin asioihin, ohi ja yli kaikkien kansallisten lakien ja säädösten (Myös puolustus-, sosiaali-, kulttuuri-, ja koulutuspolitiikassa).

2.2. Tämä tarkoittaa sitä, että Matti Vanhanen tiivisti asian oikein viime lokakuussa toimittajan kysyessä häneltä, tuleeko uusi perustuslaki Suomen perustuslain rinnalle, vai sen yläpuolelle; "Ei, vaan sen tilalle".

2.3. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen yksittäisillä EU:n jäsenillä on päätäntävaltaa vain niihin omiin sisäisiin asioihinsa joissa a) EU: on tämän vallan sille mandaatilla myöntänyt, tai b) EU ei vielä käytä valtaansa.

2.3.1. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jossei Lissabonin sopimuksessa (tai muussa aiemmassa sopimuksissa, joiden validius Lissabonin sopimuksessa erikseen mainitaan) lue, että jollain jäsenmaalla on valtaa omiin sisäisiin asioihinsa, niin tätä valtaa ei ole.

2.3.2. Lissabonin sopimuksessa pääsääntöisesti vain poliisiasiat ovat jäsenmaiden omassa kontrollissa.

2.3.3. Jos jossain jäsenmaassa kansa haluaisi väkisellä erota liittovaltiosta, se ei onnistu, sillä Lissabonin sopimuksen mukaan EU:sta ei voi erota ilman EU:n suostumusta. Väkivaltainen eroaminen tulkittaisiin kansannousuksi ja/tai sisällissodaksi, jolloin Lissabonin sopimuksen vahvistama Euroopan Yhtenäisyysasiakirjan alaviite oikeuttaa Unionin virannomaiset käyttämään kovaa voimaa kansannousun tukahduttamiseksi. Tällöin myös kuolemantuomiot ovat laillisia.

2.4. Kansallisilla hallituksilla ja parlamenteilla on liittovaltion perustamisen jälkeen vähemmän valtaa omien maidensa sisäisiin asioihin kuin USA:n osavaltioilla. Käytännössä jäsenmaat muuttuvat pikemminkin lähes EU:n maakunniksi, joiden hallintojen tehtäväksi jää vain Komission ja Parlamentin asettamien säädösten ja lakien noudattaminen.

3. Liittovaltion myötä tulee yhteinen Euro-armeija, ja yhteinen ulko- ja puolustuspolitiikka. EU-armeija on nykyisten kriisinhallintajoukkojen pohjalle rakennettu palkka-armeija, ja kriisitilanteessa se edustaa Euroopan Unionin suvereenia väkivaltamonopolia koko EU:n alueella.

3.1. Kansalliset armeijat lakkautetaan ja/tai sulautetaan osaksi Euroarmeijaa. EU:sta tulee sotilaallinen suurvalta, ja käytännössä myös supervalta, sillä Ranskan ja Ison-Britannian ydinaseet siirtyvät sen hallintaan ja käskyvaltaan.


4. Perussuomalaiset ovat ainoa vakavasti otettava suomalainen puolue, joka vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä, eikä hyväksy Lissabonin sopimusta. Ääni Perussuomalaisille tulevissa EU-vaaleissa on ääni demokratian puolesta ja EU-imperialismia vastaan.


P.S. Suosittelen lukemaan Jiri Kerosen kirjoituksen, "EU aikoo muuttaa internetin televisioksi":

"Vähän aikaa sitten Alexander Stubb vaahtosi, että on törkeää kutsua EU:ta Neuvostoliitoksi. Olen samaa mieltä. Orwellin dystopia on paljon lähempänä."

Islamilainen puolue ja Euroopan islamisoituminen

Maamme poliittinen ilmasto rikastui viime keskiviikkona (5.9), kun Suomeen perustettiin poliittinen yhdistys, jonka tavoitteena on perustaa maahamme Islamilainen puolue. Mikäli tämä kulttuurimme rikastamispyrkimys toteutuu, maahamme syntyy puolue, joka ajaa mm. alkoholikieltolakia ja puolueen puheenjohtaja Abdullah Tammi toivoo maahamme myös islamilaista sharia -lakia.

Mikäli nämä uudet kulttuurimme rikastuttamispyrkimykset toteutuvat, ja sharia-laki tulisi voimaan, Suomi muuttuisi maaksi, jossa alkoholin käytöstä rangaistaisiin yhtä kovasti kuin kovien huumeiden käytöstä, naisilla ei olisi ihmisarvoa eikä sosiaalisia tai poliittisia vapauksia, muut kuin islaminuskoiset joutuisivat maksamaan erillistä vääräuskoisilta perittävää veroa (josta saadut varat käytetään islamin levittämiseen), avionrikoksesta rangaistaisiin julkisella teloituksella, ja sanan- ja mielipiteenvapaudesta jäisi vain muisto.

Mielestäni pitäisi olla sanomattakin selvää, ettei Suomi ei tarvitse puoluetta, joka ajaa totalitarismia uskonnon varjolla. Yksi hyvä puoli Islamilaisen puolueen, tai edes siihen pyrkivän yhdistyksen, perustamisesta kuitenkin on. Suomalaiset toivottavasti viimeinkin heräävät tajuamaan, missä mennään ja miten maailma makaa.

Nimittäin Eurooppa islamisoituu vauhdilla. Harwardin yliopiston professori, islamiin erikoistunut historiantutkija, Bernard Lewis varoitti viime talvena antamassaan haastattelussa, että jos eurooppalaisten syntyvyys pysyy nykyisellään samaan aikaan kun siirtolaisuus Välimeren etelä- ja itäpuolisilta alueilta nykyvauhdillaan jatkuu, Eurooppa tulee muuttumaan enemmistöuskonnoltaan islamilaiseksi maanosaksi 10-30 vuodessa.

Europpalaisten syntyvyys alenee koko ajan. Ranskassa ja Saksassa syntyvyys on nippa nappa vähän yli 1 lasta per synnyttäjä, ja Etelä-Euroopassa jopa tämän alle. Samaan aikaan maahanmuuttajien keskuudessa syntyvyys vaihtelee vähän noin 5:stä lähemmäs 8:aan lasta per synnyttäjä. Eikä tahti paljoa ole vähentynyt toisen polven maahanmuuttajien keskuudessa. Ruotsissakin tilanne on se, että nykyisellä maahanmuuttovauhdilla ja syntyvyyksillä maa islamisoituu vuoteen 2050 mennessä.

Ratkaisevaa Euroopan islamisoitumisen nopeuteen on Lewisin mukaan se, tuleeko Turkista EU:n jäsen. Jos Turkista tulisi nyt EU:n jäsen, Eurooppa islamilaistuisi noin kymmenessä vuodessa. Jos Turkki jää ulkopuolelle, Eurooppa joka tapauksessa islamisoituu noin 30 vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että etnisesti eurooppalaiset kantaväestöt EU-maissa jäävät lukumäärältään sekä etnisesti että uskonnollisesti vähemmistöiksi omissa maissaan, ja joutuvat antamaan myöten islamilaisen kulttuurin invaasiolle.

Esimerkiksi Ranskassa tilanne on se, että maan väestöstä noin kymmenesosa on ensimmäisen polven islamilaisia maahanmuuttajia. Toisen polven maahanmuuttajia ei tilastoissa näy, koska heillä on jo Ranskan kansalaisuus, mutta heitä arvioidaan olevan noin toinen kymmenesosa. Ranska on EU-maista kaikkein eniten vastustanut Turkin EU-jäsenyyttä, ja mielestäni Ranskalla on siihen hyvä syy; koko ranskalainen kulttuuri kamppailee henkiinjäämisestään islamin invaasion edessä. Sama hidas mutta koko ajan nopeutuva kuolinkamppailu on käynnissä myös Saksassa, Hollannissa ja Britanniassa.

Siksi on mielestäni korkea aika vakavasti kyseenalaistaa koko Euroopan Unioni -nimisen valtioprojektin mielekkyys, sillä nykyisellä kehityksellä, rajattoman maahanmuuton ja vauhtisokean yltiöliberalismin myötä, kuljemme mielestäni kohti eurooppalaisen kulttuurin ja sivilisaation loppua.