Esimerkki ruotsalaisesta apartheidista - Ruotsinkielistä kielirasismia ja kaksinaismoralismia

Tajusin tässä taas yksi päivä, mikä on myös sellainen asia, jossa ruotsinkielinen väestömme ja mediamme harjoittaa kaksinaismoralismia ja rasismia suomenkielistä kantaväestöä kohtaan orwellilaisesti kielellisillä sanavalinnoilla.

Ruotsinkieliset käyttävät itsestään puhuessaan käsitettä "finländare" ja genetiiviä "finländsk". Nämä yleensä käännetään suomeksi 'suomalainen', vaikka ne pitäisi kääntää 'suomenmaalainen'. Suomenkielisistä he sen sijaan käyttävät käsitettä "finne", tarkoittaen etnistä suomalaista. Jos sen sijaan suomenkielinen alkaa käyttää vastaavaa erottelua väestöstä kielen perusteella, nousee paheksunta ja äläkkä, että heitä syrjitään.

Suomenkielinen valtaväestö ja media on propagoitu käyttämään sekä ruotsinkielisistä että suomenkielisistä Suomessa asuvista sanaa 'suomalainen', Suomen kansalaisista puhuttaessa, jotta ei syntyisi erottelua kielen mukaan, eli että suomenkieliset tottuisivat ajattelemaan ruotsinkielisistä, että he ovat "suomalaisia" kuten valtaväestökin.

Tällä halutaan saada suomenkielistä valtaväestöä suhtautumana ruotsinkieliin "meikäläisinä" ja tuntemaan solidaarisuutta ruotsinkielisiä kohtaan, että valtaväestö mieltäisi heidät osaksi samaa kansanyhteisöä.

Sen sijaan RKP ja ruotsinkieliset on 'vapautettu' tästä. Heitä ei paheksuta, kun he puhuvat itsestään 'ruotsinkielisinä suomenmaalaisina' tai vain 'suomenmaalaisina', tehden näin erotuksen suomenkieliseen väestöön. He saavat vapaasti harjoittaa, tälläkin tavalla, kielellistä apartheidiaan suhteessa suomenkielisiin.

Itsessään toki käsite 'suomenmaalainen' on neutraali, mutta sitä ei juuri käytetä enää suomenkielisen väestön keskuudessa. Se on painettu pois käytöstä 1900-luvun alun jälkeen. Tokihan sekä ruotsinkieliset että suomenkieliset ovat 'suomenmaalaisia' merkityksessä Suomen kansalaisia ja asukkaita.

Mutta kun suomenkieliset alkoivat puhua itsestään käsitteellä 'suomalainen', halutiin kielipoliittisista syistä sisällyttää ruotsinkieliset tämän käsitteen sisään, vaikka alkujaan käsite tarkoitti nimenomaan etnisiä, suomea äidinkielenään puhuvia, suomalaisia, ettei vain valtaväestö erottelisi tai syrjisi ruotsinkielisiä. Toiseen suuntaan tämä ei toimi.

Sanomalla, että hän on "finländare", ruotsinkielinen julistaa nimenomaan olevansa 'suomenmaalainen', Suomen kansalainen ja asukas, mutta ei suomalainen eli 'finne'. Koska käsite on vakiintunut vain ruotsinkielisten käyttöön, sillä ei enää ole samaa alkujaan neutraalia sävyä, vaan se toimii erotteluna suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä. Jos esim. minä menen ruotsiksi esittelemään itseni, että olen "finländare", minun oletetaan olevan ruotsia äidinkielenäni puhuva henkilö.

Solidaarisuus toimii näköjään vain yhteen suuntaa: suomalaisten pitäisi olla solidaarisia 'ruotsalaisia' kohtaan, mutta heitä ei paheksuta, kun ovat ensisijassa tai vain omilleen.


P.S Edellä kuvatussa hengessä ollaan nyt tekemässä ruotsinkielisille omaa ghettoa helsinkiin. Aika jännä on, etten sanoisi. Eräs tuttavani ihmettelikin, että nykyään kun puhutaan niin paljon "yhteisöllisyydestä", erilaisten kulttuurien sekoittumisesta ja kohtaamisesta, "suvaitsevaisuudesta" ynna muusta kivasta, niin miksi tässä nyt halutaan (taas) eristää ruotsinkieliset "omaan kortteeliinsa" omine palveluineen? Ovatko nämä nyt sitten niitä paljon puhuttuja "eristyneitä, sisäänpäinkääntyenita ja sulkeutuneita impivaaralaisia"?

Haistamme pelon

Tänä päivänä ei näköjään ole helppoa olla kepulainen tai RKP:läisen siirtomaaimperialismin perinnön vaalija. Se pelottaa. Pelottaa näemmä niin paljon, että tappion uhatessa pitää hakea tukea jo ulkomaita myötäen.

Pohjoismainen yhteistyö on saanut uusia ulottuvuuksia. Keskusta on hakemassa Ruotsista oppia siitä, miten saada rappiokonsensusta haastavat nousijat torpattua. Ruotsissahan sikäläisiä "populisteja" vastaan oli kaikki keinot sallittuja, aina väkivaltaa myöten.

Oppi otettiin heti käyttöön, tosin lievät keinot ensin. Vistbackan boikotointi keskiryhmien kokouksesta sillä tekosyyllä, että joku joskus jossain on kuulemma sanonut Terhi Tikkalalle, saattoipa olla enon kummin kaima tai ehkä jopa "Etelän metia", että persut on vaarallinen ryhmä, jolla on outoja, salaisia yhteyksiä ja verkostoja kaiken maailman ääriryhmiin, niinkuin nyt vaikka noihin Ruotsidemokraatteihin (oli SD sitten oikeasti ääriryhmä tai ei).

Onkohan kyseessä sama FST:ntoimittaja joka jo 2007 Pohjoismaiden Nuorten Neuvoston kokouksen yhteydessä väitti julkisuudessa, että PS-nuorilla olisi virallisia yhteistyöverkostoja SD-ungdomin suuntaan, ja näin edes käymättä kokouspaikalla. Tällä perusteella oli sitten hyvä mennä tivaamaan Soinilta, että "Miks te niiku teette niiku yhteistyötä niiku tollasten niiku natsien kaa?"

Tuolloinhan oli kyse siitä, että PS-nuoret, SD-ungdom ja Danske Folkparti Ungdom koittivat pistää, vain PNN:n kokouksen ajaksi, pystyyn kokousryhmän. Näin siksi, ettei PS-nuoret jäisi ryhmien ulkopuolelle. Sieltä kun ei voi oikein vaikuttaa mihinkään. Mitään yhteistyötä ei muutoin ollut vireillä, eikä ole myöhemminkään ollut. Hyvä silti oli tehdä kärpäsestä uutinen ja koittaa hiillostaa Soinia.

Tuossa kokouksessa allekirjoittanut oli PS-nuorten edustajana, ja sai kokea, mitä ennakkoluulot merkitsevät. Harvoin saa kokea niin epäsivistynyttä käytöstä kuin eräältä Tanskan sosdemien nuorisoedustajalta, joka, paitsi että tunkeutui keskellä yöllä hotellihuoneeseen ja kävi haukkumassa puoliunista persunuorta fasistiksi, kävi myös kokouksen väliajalla kiinni raiveliin läiskien kun muut eivät olleet näkemässä. Ja tekipä tämän vielä selvin päin. Siitäpä iso melu olisi syntynyt, jos oikeasti olisin vetäissyt siviilikanteen miestä vastaan, kuten vakavissani harkitsin.

No eipä mitään, mutta mahdollisesti tuo mainitsemani FST:n toimittajan aloittama huhu "populistien" pohjoismaisesta liittoutumasta kummittelee tässäkin Vistbackan ja PS:n nöyryyttämisessä takana. Nyt sitä vielä siivitti RKP:n ja Keskustan pelko asemien menettämisestä.

Pelko on vaarallinen tunne. Sen voi haistaa, ja se yleensä vain tekee saalistajasta entistä innokkaamman.

Kenties PS:n pitäisikin tarttua tähän Norrbäckin ja FST:n reportterin alitajuisista peloista alkunsa saaneeseen ideaan, ja pistää yhdessä DFP:n, SD:n ja Fremskrittpartin kanssa pystyyn jonkinlainen Pohjoismaiden Populistien Unioni, ihan vain RKP:n kiusaksi.

Konservatiivit ratkaisevat tulevat vaalit

Ennen kuin minulla on jotain tärkeää huomautettavaa, haluan ensin kiittää Paavo Arhinmäkeä syötöstä lapaan: Arhinmäkihän julisti, että "Vasemmistoliitto on työväenpuolue ilman rasismia".

Kuten tiedämme, on vasemmisto uudelleenmääritellyt termin rasismi käsittämään lähes kaiken, mikä on vasemmiston maailmojasyleilevän maailmankuvan vastaista. Tämän valossa kannattaa katsoa sanakirjasta sen alkuperäinen perusmerkitys: etnisperustainen syrjintä, ja todeta, että koska vasemmisto tuntuu yleisesti pitävän kaikkia muita ihmisiä suomalaisia parempina ja kaikkia muita kulttuureja suomalaista kulttuuria parempina, ovat he siten implisiittisesti rasistisia.

Arhinmäki olisi voinut myös sanoa: “Vasemmistoliitto on työväenpuolue ilman työtä ja työväkeä”. Ilkeämieliset voisivat muistuttaa, että Vasemmistoliiton nykyjohto ei tunnetusti ole paljoa käsiään liannut ns. rehellisessä työssä, ja että sen ajamalla talouspolitiikalla ei ainakaan hidasteta teollisuustyöpaikkojen joukkopakoa Suomesta.

Mutta sitten asiaan: Seuraavissa eduskuntavaaleissa konservatiivien äänet ratkaisevat paljon.

Ne ratkaisevat:

a) säilyttääkö Kokoomus suurimman puolueen asemansa, ja tuleeko Kataisesta pääministeri,

b) kuinka suuren vaalivoiton Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit saavat, ja

c) Jos Kokoomus onnistuukin pitämään asemansa suurimpana puolueena, joutuuko se vaihtamaan Keskustan, Vihreät ja RKP:n kumppaneina SDP:hen, Perussuomalaisiin ja Kristillisdemokraatteihin.

Räsäsen isku konservatiiviseen kultasuoneen, loistavat poliittiset vedot, TV2:n homoillasta alkaen, ovat aikaansaaneet KD:lle voimakkaan kannatusaallon. Yli tuhat uutta jäsentä ja arvattavasti vähintään prosentin tai ehkä kaksikin, eli noin neljänneksellä kasvanut kannatus, on todellinen poliittinen ongelma Kokoomukselle, RKP:lle, ja jossain määrin myös Keskustalle tulevissa Vaaleissa.

Kokoomus, KD ja Keskusta kilpailevat samoilla konservatiivisten äänestäjien apajilla. Keskusta ei menetä ääniä tulevissa vaaleissa sen vuoksi, että se ei olisi tarpeeksi konservatiivinen, mutta se voi yrittää paikata tappiotaan yrittämällä houkutella Kokoomuksesta pakenevia konservatiiveja. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävä Seppo Kääriäisen taannoinen lausunto, että Kokoomus olisi muuttunut liberaalipuolueeksi (ikään kuin puolueen konservatiivit eivät huomaisi, että Keskustassa valta on lipsunut liberaaliklikille).

Nimittäin jos KD:n kannatus nousee 6%:n pintaan (tai ylikin) tulevissa vaaleissa, on se pois ensi sijassa Kokoomukselta ja RKP:ltä. Alkuun Kokoomus oli hipihiljaa, eikä ottanut asiaan kantaa, sillä sen asema johtavana puolueena pitää takanaan sen, että sillä on paljon kannattajia sekä liberaaleissa että arvokonservatiiveissa. Suunnanmuutos homoasiassa puolesta tai vastaan tarkoittaa sille menetettyä kannatusta. Jo parin prosentin kannatuksen menetys nykyisellään merkitsee todennäköisesti pääministeripostin menetystä.

KD ainoana aidosti kaksikielisenä puolueena tappelee joka vaaleissa RKP:n kanssa Pohjanmaan konservatiivisten ruotsinkielisten äänistä. Vaaleista riippuen siirtymä KD:n ja RKP:n välillä on ollut noin 0,5 – 0,7 %:n luokkaa. Tämä tarkoitta sitä, että tulevissa vaaleissa RKP joutuu sekä nostamaan kielikysymyksen hyvin kovasti esille ja reivaamaan kurssiaan konservatiivisempaan suuntaan estääkseen saamasta takkiinsa.

Kokoomus tosin teki ratkaisevan virheen jo viime kesän puoluekokouksessa, päättäessään periaatteellisesti hyväksyä homoavioliitot ja -adoption. Tämän valossa onkin perin outoa, että pj Katainen meni ilmoittamaan kannattavansa homoavioliittoja. Katainen kuitenkin ilmoitti, ettei puolueena Kokoomus lähde asiaa ajamaan. Kokoomuksen kanta on ”jämäkkä ehkä”, koska se ei enää voi seistä perinteisten arvojen takana, mutta silti koittaa uskotella tekevänsä niin, jottei konservatiivisiipi vaihtaisi leiriä.

Vuoto Kokoomuksesta on jo tosin alkanut. Tiedän henkilökohtaisesti useita ex-kokoomuslaisia, jotka jättivät puolueen jo viime kesän puoluekokouksen samaa sukupuolta olevien avioliittoasian hyväksymisen takia. Varsinkin täällä Pohjois-Suomessa heitä on paljon. Ja jo viimeksi Kokoomuksen kolmas kansanedustajapaikka Oulun läänistä oli hilkulla.

Persut ovat jo ns. ”konservatiiviänkyröitä”. Meidän ei ole tarvinnut paljoa toitotella kielteisiä kantojamme samaa sukupuolta olevien parien avioliittoihin ja niiden kirkollisiin vihkimisiin. Eihän ”sikaniskajunttirasisteilta” liberaalipoppoo ”parempaa” odotakaan. Persujen ei tarvitse konservatiiveja erikseen houkutella, kannatus kasvaa muutenkin.

Tämän valossa on hieman outoa, miksi jos mahdollista vielä arvokonservatiivisempi KD on saanut asiasta niin paljon painetta. Räsänen ilmoitti kantansa olevan kirkon perinteisen linjan mukainen, ja tästä hermostuneena liberaalit alkoivat vinkua, että voi miten kamalaa, yhyy ja ”mitenjokuvoivieläkakstuhattaluvullaollanoinsuvaitsematon!”.

Vielä surkuhupaisempaa oli seurata pro-sodomiittien paskahalvausta sen takia että kirkon sisällä on konservatiiveja, jotka eivät homoutta hyväksy: ”Hyi kauhia! Iiiik! Kamalaa! Yhyy! Ynnynnynnynnyy!”.

Liberaalileiri muistuttaa asiassa herkkähipiäistä kylpytakissa hilluvaa komentajaesimiestä Kummeli-Stories elokuvasta: ”Tuolla se joku vittuillee, meille ja haukkuu homoksi, sitä me ei helvetti hyvällä katota, vaan hyökätään sinne, ja jumalauta vaikka minä homo olisinkin niin ei sitä minulle tarvitse sanoa!”. Seuraushan oli kolmen sissin lähettäminen iskemään Luxemburgiin, ja hauskaa viihdettä koko illaksi. Tässä tapauksessa tragikoomista viihdettä tosin riittää vähintään ensi kevääseen asti.

Vihreät - Nykyajan SMP

Otsikko voi tuntua monista oudolta, mutta antakaas kun selitän:

Nimittäin Vihreille on käynyt ja käymässä kuten SMP:lle 80-luvulla. Mitä työttömyys SMP:lle ja sen työvoimaministeri Urpo Leppäselle, sitä ydinvoima Vihreille.

Urpo Leppänen ja SMP lupasivat poistaa Suomesta työttömyyyden kuudessa kuukaudessa. Näin ei käynyt. SMP teki kyllä varsin tehokkaita ehdotuksia työttömyyden vähentämiseksi, mutta muut hallituspuolueet torppasivat ne. Siitä huolimatta SMP sinnitteli hallituksessa, mikä johti SMP:n kannatuksen romahdukseen.

Kun SMP:ssä viimein tajuttiin, että heitä vedätetään ja heidän hallitusohjelmaan ajamiaan asioita ei tulla Kokoomuksen ja SDP:n toimesta päästämään läpi, SMP viimein otti ja lähti, pelastaakseen edes osan uskottavuudesta, mutta se oli jo myöhäistä. Puolue romahti.

Vihreät eivät ole lähteneet hallituksesta, vaikka turpaan tuli ehdottomasti tärkeimmässä asiassa, eli ydinvoimakysymyksessä. Tämä tulee rajulla tavalla kostautumaan ensi vaaleissa. Tämän lisäksi tuli vielä ns. "vihreä" verouudistus, joka syö kannatusta vielä lisää.

Vihreät olisivat voineet lunastaa ensi vaaleissa itselleen vaalivoiton lähtemällä hallituksesta ydinvoiman takia, mutta sitä he eivät tehneet, koska olivat luvanneet etteivät lähde.

Vihreät eivät uskalla lähteä hallituksesta, koska heillä on kova hallituskiima. He ottivat opiksi Lipposen hallituksesta lähdöstä. Oppositiossa ei ollut kivaa. Siksi Vihreät mieluummin huoraavat periaatteistaan ja haluavat olla mukana myös ensi hallituksessa päättämässä rakentaa vielä lisää ydinvoimaa!

Vihreät on Kokoomukselle vaaraton ja mieluinen pikku lammas hallituskumppaniksi. Se määkii ärsyttävästi, mutta ei pistä tosissaan vastaan, vaan antaa helposti perään. Ja hallituskiimassaan Vihreät haluavat tilanteen jatkuvan.

Vihreiden hallitustietä varjostaa tosin yksi uhka: Perussuomalaiset. Perussuomalaisten nousu nimittäin uhkaa Vihreiden asemaa hallitusneuvotteluissa. SMP:nkin tilalle löytyi 80-luvulla kyllä heti hallituskumppani punamultahallitukseen, ja yhtä helposti on Vihreätkin korvattavissa.

Siksi rintamalinjat on tehty selväksi: Persut ovat Vihreiden antiteesi; tulitus suunnataan persuksille ja RKP antaa vihreille tautatukea, koska jos kävisi niin huonosti, että Persujen kannatus nousisi Vihreiden ja RKP:n yhteiskannatuksen yli, niin se saattaisi merkitä näille molemmille puolueille todennäköisesti lähtöä hallituksesta.

RKP:lle hallituksesta ulos jäänti olisi järkytys. Ja voi sitä porua! Mikään ei ole rasittavampaa kuin aikuinen mammanpoika, jolta ei ole koskaan ennemmin kielletty mitään, itkemässä ulisten kaupan karkkihyllyn ääressä kun äiti sanookin ensimmäisen kerran EI.

Sekä RKP:n että Vihreiden korvaaminen hallituksessa passaisi Soinille muuten hyvin, vaikka tokikin oikeistohallituksen sijaan Perussuomalaiset lähtisi, aatteellisista syistä johtuen, mieluummin täydentämään punamulta- tai sinipunahallitusta.

Hyvästi Ruotsi!

Otsikko toimii kahdella tasolla; kyse on sekä Ruotsista kansallisvaltiona, että ruotsin kielestä.

Demografinen ja kulttuurinen muutoskehitys Ruotsissa johtaa näillä näkymin siihen, että vuonna 2100 Ruotsin väestöstä vähemmistö puhuu äidinkielenään Ruotsia. Ruotsin syrjäyttävät kurdi, arabia, turkki ja englanti.

Sama demografinen prosessi ryydittää myös kulttuurin ja yhteiskunnan totaalista muutosta, jossa myös Ruotsi kansallisvaltiona tulee häviämään maailman kartalta. Tilalle näyttää näillä näkymin tulevan outo DDR-tyylinen "maa ilman kansaa" -tilanne, jossa maan yhteiskunnan suurin yksittäinen koossa pitävä voima on Islam.

Mikäli Ruotsissa tuolloin enää vallitsee mitään valtiollista järjestystä - mitä epäilen vahvasti - sen olemassaolo tulee perustumaan Islamille ja pakkovallalle, aivan kuten DDR:n olemassaolo perustui vain sosialistiseen ideologiaan ja diktatuuriin.

Etnisistä ruotsalaisista, ruotsia äidinkielenään puhuvista, tulee vähemmistö omassa maassaan. Mikäli he eivät omaksu Islamia, heidän tilanteestaan tulee yhtä surkuteltava kuin koptivähemmistöllä Egyptissä.

Ruotsin kieli häviää myös Suomesta. Suomen kieli luultavasti ei. Näillä näkymin demografinen kehitys näyttää siltä, että 2100 Suomen väestöstä vielä yli puolet puhuu äidinkielenään suomea, mutta ruotsi on hävinnyt venäjän, englannin ja Lähi-idän kielten tieltä. Pakkoruotsilla ja ruotsin kielen opiskelulla ei siis ole mitään tulevaisuutta Suomessa.

Kaksikielisyyden ylläpito on siis tulevaisuuden kannalta hukkasijoitus. Sen sijaan suomalaisten olisi hyvä varmistaa edes se, että Suomi on vuosisadan lopussa vielä enemmistön kieli, ja keskittää ulkomaisten kielten opiskelu sellaisiin kieliin, joilla on tulevaisuutta. Näitä kieliä ovat Ranskan ja Saksan ohella näillä näkymin ainakin englanti, kiina, espanja, venäjä ja arabia, jotka ovat tai joista tulee 2100-luvulla globaaleja valtakieliä.

RKP tietää kehityksen vaarat. Siksi se on kainaloitaan myöten sekaantunut turvapaikka- ja maahanmuuttobisneksiin. Ei ole mikään ihme, miksi ruotsinkieliset kunnat mielellään perustavat vastaanottokeskuksia. RKP:n tavoitteena kun on, että neljännes eli 25% Suomeen tulevista maahanmuuttajista omaksuisi "kotimaisena" kielenä ruotsin, ja näin ruotsinkieli säilyisi Suomessa.

Tavoite on turha, sillä tosiasia on, että maahanmuuttajat tietävät, millä kielillä on tulevaisuutta. Trendi on nimittäin se, että jopa Suomen oppiminen on työlästä, joten monet puhuvat mieluummin omaa kieltään ja englantia.

Tänne tulevista maahanmuuttajista enemmistö tällä hetkellä tulee lähialueilta, lähinnä Venäjältä ja Baltiasta. Tämä väestö opettelee ruotsin sijaan mieluummin suomea ja englantia. Siksi RKP onkin laittanut toivonsa humanitaariseen maahanmuuttoon, koska nämä tulijat tulevat pääosin kolmannen maailman maista, ja laitetaan ensin vastaanottokeskuksiin. Ruotsinkielisellä alueella VOK:eissa heille opetetaan ruotsia, ei suomea.

Pohjanmaalla meininki on se, että kun valtio kolmen vuoden jälkeen lopettaa pakolaisten kustannuksista vastaamisen, kunnat lykkäävät nämä "ruotsinkieliset" ulos suomenkielisiin kuntiin ja Vaasaan. Tällaisella väestöpolitiikalla RKP ylläpitää muutoin vähenemässä olevaa ruotsinkielen puhujien määrää, apartheidia ja kaksikielisyyttä. Siksi RKP:n maahanmuuttopolitiikka nivoutuu sen kielipolitiikkaan, mikä selittää muutoin sen täysin järjettömiä maahanmuuttolinjauksia. Päämääränä kun on heikentää ensisijassa suomenkielisen enemmistön asemaa oman kulttuuris-poliittisen valta-aseman ja oman kielen häviämisen hidastamiseksi.

RKP - Kuolevan kielen esitaistelija, rinnastuu siis - jopa ilman rasistista perustajaansa ja oppi-isäänstä Axel Olof Freudenthaliakin - enemmän kuin hyvin valkoisen vallan epätoivoisiin puolustajiin Etelä-Afrikassa.

Leikkimielinen vaaliveikkaus

Ajattelin taas vaihteeksi vähän pohtia, miltä näillä näkymin näyttäisi puolueiden asema ensi vaalien jälkeen nykyisen kannatuskehityksen valossa. Tämä on siis kevyt, leikkimielinen ja lonkalta heitetty veikkaus.

Näyttää siltä, että Kokoomus onnistuu enempi vähempi pitämään nykyisen asemansa maan suurimpana puolueena. Tosin on hyvin mahdollista, että hallitusvastuun paine alkaa realisoitua vaalikamppailun myötä. Veikkaan Kokoomuksen kannatuksen ensi vaaleissa olevan noin 22 %:a.

Keskusta näyttää rämpivän alenevissa kannatuslukemissa, ja vaalirahakorruptiot, oikeudenkäynnit, ja muut sotkut painavat sen kannatusta alas. On jopa mahdollista, että Väyrysen puheenjohtajakauden 17 %:n tasoinen vaalitulos voi olla mahdollinen.

Demarit rämpivät tällä hetkellä kannatusmittauksissa lähes paikallaan, mutta laidat ovat alkaneet vuotaa rankasti. Veikkaan SDP:n kannatuksen ensi vaaleissa tippuvan pikkuisen nykyisestä, noin 18 %:iin.

Vihreillä on ollut aika kylmää kyytiä, ilmastoveropaketti, ydinvoimakysymys, jne. lupaavat heille tällä hetkellä alle kymmene prosentin kannatusta. Itse veikkaan alamäen vielä vähän jatkuvan, ja saavuttavan noin 9 %:n tason.

Vasemmistoliiton uskon pitävän nykyisen kannatuksensa, ja saavan vuotoa Vihreistä, tulos noin 8 %.

KD:n kannatus on aika vakaata, noin 4,5 %

RKP:n kannatus on aika vakaata, mutta kielikysymys vaaliteemana voi nostaa sitä, noin 5 %:iin.

Pikkupuolueille uskon suhteellisen merkittävää nousua kannatuksessa, yhteisäänimäärä voi protestivaalit huomioiden nousta jopa 3 %:iin. Pienpuolueiden vaaliliitolla toteutuessaan on mahdollisuus jopa paikkoihin, samoin ehkä Muutos 2011:lla.

Perussuomalaisten uskon vähintään säilyttävän nykyisen yli kymmenen provikan tasonsa, ja vielä nousevan. Veikkaan optimistisesti Persuille jopa 13,5 %:n vaalitulosta, riippuen miten pahasti SDP ja KePu ottavat ns. turpiinsa.

Tilanne näyttäisi siis tältä:

Kokoomus n. 22 % (arviohaarukassa 21-23)
Keskusta n. 17 % (arviohaarukassa 16-18)
SDP n. 18 % (arviohaarukassa 17-19)
Vihreät n. 9 % (voi tippua jopa alle 8:n)
Vasemmistoliitto n. 8 %
KD n. 4,5 % (voi ehkä nousta lähelle 5:ttä)
RKP n. 5 %
Pikkupuolueet n. 3 % (arviohaarukka 2-4, yläkanttiin)
Perussuomalaiset jopa noin 13,5 % (arviohaarukka 12-15)

Virhemarginaalivaraa on tässä reippasti, suuremmilla puolueilla suhteellisesti noin 5 % kunkin puolueen kokonaiskannatusta kohti (esim Kokoomuksella 1,1% suuntaan tai toiseen). Persujen kohdalla suurin epävarmuushaarukka.

Gallupit eivät sitten äänestä, ja veikkaukset vielä vähemmän, mutta silti.


Edit 27.9. Jaahas, vaaliveikkaus vanheni jo samalle päivälle, kuin se kirjoitettiin, eli gallupit lupailevat PS:lle jo 12,5%:n kannatusta.

Neuvosto-Suomi: Eva Biaudet vähemmistövaltuutetuksi ohi pätevämpien hakijoiden

Malliesimerkki suomalaisen politiikan rakenteellisesta korruptiosta:

"RKP:n entinen ministeri ja kansanedustaja Eva Biaudet on valittu vähemmistövaltuutetuksi.

Valtioneuvosto nimitti Biaudet'n torstaina tehtävään viiden vuoden määräajaksi. Biaudet'n nimitys herätti jonkin verran julkista keskustelua, koska hänelle myönnettiin erivapaus tehtävään vaadittavasta ylemmästä korkeakoulututkinnosta. Biaudet'n oikeustieteen opinnot jäivät aikanaan kesken."

Tähän on perin vaikea sanoa mitään rakentavaa. Epäpätevä, mutta "poliittisesti pätevä" hakija, jolle hallitus myönsi kansliapäällikkö Ritva Viljasen pyynnöstä ja RKP:n vaatimuksesta erivapauden hakea virkaa, valittiin ohi yli 30 pätevän hakijan, koska DEMLA ja koska razzizzmi! Niinpä niin, "In Vinlant vii hääv tis ting koolt 'muan tapa'".

Pätevien hakijoiden joukossa oli myös ainakin yksi maahanmuuttaja, ja useita eri vähemmistöjen edustajia. Löytyihän sitä rasismia ja syrjintää sittenkin Suomesta, kun oikein etsittiin: vähemmistövaltuutetun valinnasta! DEMLA-RKP -akselin periaatteena varmaan oli, että "Jävlare! Nu ska vi lyödä maahanmuuttajahomoille luu kurkkuun!"

Kertauksen vuoksi tiedoksi: Edellisetkin viranhaltijat; Suurpää, Puumalainen, jne., ovat olleet (ja ovat edelleen) aikoinaan stalinistien oikeuslaitoksemme syöväksi perustaman DEMLA:n eli (Kansan)Demokraattiset Lakimiehet -yhdistyksen jäseniä. Samoin on Halosen kansliapäällikkö Ritva Viljanen. Demla syntyi Kylmän Sodan aikana yhdessä muiden Neuvostoliitosta käsin rahoitettujen ja organisoitujen sekä NL:n totalitäärisiin päämääriin rauhan ja oikeudenmukaisuuden varjolla pyrkivien järjestöjen kanssa.

Alun perinkin epäiltiin, että DEMLA-akseli haki Biaudet:lle erivapauden hakea virkaa juuri paniikkireaktiona, koska pätevien hakijoiden joukkossa oli paljon ei-demlalaisia hakijoita. Lisäksi näiden joukossa, ilmeisesti pätevimmästä päästä, olivat myös Jukka Sakari Hankamäki ja Husein Mohammed, jotka ovat ansioituneet ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien puolustajina, jälkimmäinen heistä on vieläpä puoluekannaltaan Vihreä ja toiminut vähemmistövaltuutetun toimistossa ylitarkastajana, eli teoriassa myös "poliittisesti pätevä". Yksi kauhu lienee ollut demlalaisilla ja RKP:llä aherissa, molemmat ovat maahanmuuttorealisteja.

Tämän "uhkan" selvittyä kuului RKP:n (Rasistinen Kansan Puolue) leiristä huuto: "Hjälp oss Tavja och Ritva!", ja Biaudet:lle haettiin ensin erivapaus hakea virkaa ilman muodollista pätevyyttä, ja sitten hallitus valitsi hänet, pressankanslian neuvosta, ohi pätevämpien.


P.S. Viljanen nimettiin virkaansa aikoinaan epäpätevänä, koska DEMLA.



--------
Lisäys 18.5.:

Prosessioikeuden professori Jyrki Virolainenkin on sitä mieltä, että Biaudet'n valinta oli röyhkeä poliittinen virkanimitys:

"Ministeri Astrid Thorsin perustelut olivat kummalliset: "Aivan kuka tahansa olisi voinut vapaasti hakea virkaa." MIksi siis virkan asetuksen mukaan vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, jos kuka tahansa olisi kelvannut - jos vain olisi ollut oikeasta puolueesta? Tässä juuri ilmenee ylimielisyys ja röyhkeys, jota RKP:llä, tällä ikuisella hallituspuolueella, on otsaa esittää ja vaatia itselleen virkapaikkoja siinä missä isommatkin puolueet."

RKP:n mätäpaise ja Suomen valtion häpeä: Karjalaiskysymys

Kuten tiedämme, iskivät Perussuomalaiset nuoret taannoin reiän poliittiseen mätäpaiseeseen vaatiessaan Suomesta virallisesti yksikielistä valtiota, jossa ruotsilla vähemmistökielenä olisi turvattu asema, mutta ei nykyisenkaltaista siirtomaa-ajalta periytyvää ylisuurta merkitystä maamme hallinnossa, koulutusjärjestelmässä ja kulttuurissa. RKP luonnollisesti vinkui kauhuissaan, että heitä vastaan on nousemassa kamala, nurkkakuntainen juntti-finjeevelien rasismi, vaikkei juuri nimenomaan RKP:llä todellakaan ole minkäänlaista moraalista varaa syyttää mitään muita tahoja rasismista.

Syyt ovat ilmeisiä, kuten olen aikaisemmissa kirjoituksissani todennut. Lisäksi RKP ei ole vieläkään sanoutunut irti rotuteoreetikko, suomalaisvihaaja ja svekomaani Axel Olof Freudenthalista, vaan jatkaa jokavuotista hänen nimeään kantavan muistomitalin jakamista niille henkilöille, jotka ovat kunnostautuneet yhteiskunnallisessa toiminnassaan ruotsin kielen aseman puolustamisessa. Vaikka RKP on muka irtisanoutunut miehen avoimesta rasismista ja kunnioittaa häntä vain "kulttuuristen ja poliittisten ansioiden takia", on tilanne verrannollinen siihen jos Saksassa olisi edelleenkin kansallissosialistinen puolue, joka jakaisi vuosittain Adolf Hitler -muistomitaleita, mutta selittelisi olevansa irtisanoutunut Hitlerin rotuopeista.

Mutta itse varsinainen suuri ja vaiettu yhteiskunnallisten suhteiden tulehtunut mätäpaiseen ydin on karjalaiskysymys: Suomen valtion ja ruotsinkielisen väestön suhtautuminen karjalaisiin evakoihin ja siirtokarjalaiseen väestöön viime sotien aikana ja niiden jälkeen, sekä karjalankielen asemaan Suomessa.

Vaikka viime sodista ja karjalaisevakkojen sekä siirtokarjalaisen väestön asuttamisesta on kulunut kohta jo 70 vuotta, maassamme edelleen vaietaan, että erityisesti ruotsinkielinen väestö ei hyväksynyt evakkoja, eikä karjalaisia. Ei varsinkaan omille asuinalueilleen. Vieläkin kuulee vanhojen ihmisten suusta ja eri mielipidepalstojen kirjotuksissa eläviä muistoja siitä, miten tylysti evakkoja kohdeltiin erityisesti Pohjanmaalla, melkein kuin vihollisia, ja ryssittely oli yleistä. Sotien jälkeen siirtokarjalaisia kohdeltiin avoimesti toisen luokan kansalaisina, eikä ruotsinkielinen väestö hyväksynyt heidän asuttamistaan kuntiin, joissa ruotsi oli enemmistökieli, ja jopa kaksikielisiin kuntiinkin heitä otettiin hyvin nihkeästi ja vasta tapauskohtaisen harkinnan jälkeen. Karjalaiset koettiin uhkaksi ruotsin kielen asemalle ja ruotsalaiselle kulttuurille Suomessa. Erityisellä lailla ruotsinkieliset alueet rajattiin täysin karjalaisten asuttamisen ulkopuolelle.

Ja silti, kaiken tämän jälkeen ministeri Astrid Throrsilla on otsaa vaatia röyhkeästi, että maamme kunnat (luonnollisesti ilmeisesti lähinnä suomenkieliset) pitäisi pakottaa vastaanottamaan pakolaisia, vastoin kuntien omia päätöksiä ja kuntien omalla kustannuksella ilman valtion tukea! Mistä rahat? Ilmeisesti terveydenhuollosta ja sivistystoimesta? Ainahan voi säästää vaikka sikainfluenssa-rokotteista ettei vain "maamme asema YK:ssa" ja Hazardi-Asteroidin mielenrauha järkkyisi! Toimittaja Jaajo Linnonmaa sanoikin osuvasti taannoin radiossa, että "Thors on kumartaen rähmällään YK:hon päin ja on kääntänyt suomenruotsalaisen ahterinsa sille kansalle, joka muun muassa maksaa hänen palkkansa". Tanten Astrid voisikin ensin edes ottaa pois ne A. Freudenthalin luut, jotka ovat syvällä ja poikittain hänen rektumissaan, ennenkuin uudestaan näyttää persettään Suomen kansalle ja alkaa laukomaan mitään vastaavia järjettömyyksiä.

Karjalan kielen asema Suomessa

Suomen valtiovallallakin on häpeätahroja suhtautumisessaan karjalaisiin. Yksi suurimmista on karjalan kielen (Itä-Karjala asema maassamme. Karjalan kielen asema on kehittynyt seuraavasti: Vielä 1950-luvulla maailmassa oli noin 300 000 äidinkielenään karjalaa puhuvaa ihmistä, joista vähän yli 40 000 Suomessa ja loput Neuvostoliitossa. Tänään kielen puhujia on enää noin 100 000, joista Suomessa vain viitisen tuhatta. Mitä tapahtui?

Syitä on monia. Sotien aikana, jolloin suuri osa Itä-Karjalaa oli Suomen miehittämä. Tuolloin vallinneeseen Suur-Suomi -ajatteluun karjalan kieli ei oikein sopinut; kieli haluttiin nähdä lähinnä kansallisromanttisena jäänteenä, eikä sitä nähty tarpeelliseksi kehittää. Sotien jälkeen kieli oli Suomessa tabu, jonka olemassaoloa ei haluttu tunnustaa tai korostaa. Kieltä ei opetettu, ja kouluissa pyrittiin suomalaistamaan karjalankieliset lapset. Kielen puhuminen kouluissa oli kiellettyä ja jopa rangaistavaa. Asiaan vaikutti myös suomettuminen ja Neuvostoliiton suhde, joka painoi koko Karjala-teeman pois julkisesta keskustelusta. Karjalaiset oppivat itsesensuuriin, ja kieltä ei opetettu lapsille, sitä puhuttiin vain vanhemman väen kanssa. Kielen puhujien määrä tippui nopeasti, alle viiteen tuhanteen vain kahdessa sukupolvessa.

Vaikka Euroopan Neuvoston vähemmistökansojen kieliä ja kulttuureja koskeva suojelusopimus, jonka Suomikin on allekirjoittanut, velvoittaisi maatamme huolehtimaan kaikkien sellaisten vähemmistökansojen kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumisesta, joiden kieltä on puhuttu maassa vähintään 100 vuotta, niin kieli, jota on maassamme puhuttu yli 1200 vuotta, aina 800-luvulta alkaen, ja joka sai ensimmäisen kirjallisen ilmiasunsa jo 900-1200-luvuilla, on uhanalainen ja vailla vähemmistöasemaa. Samaan aikaan vähemmistöasema on kyllä annettu vasta tulleille kielille, kuten somalille.

Minä olen siinä joukossa, joka vaatii Suomen valtiovaltaa tunnustamaan karjalan kielen viralliseksi vähemmistökieleksi. Kielen opetusta on lisättävä kouluissa, ja tarjottava karjalankielistä alkeisopetusta päiväkodeissa sitä haluavien perheiden lapsille.

---------------
Edit 27.11. Hyviä uutisia! Karjalan kieli on saanut kansallisen virallisen vähemmistökielen aseman Suomessa, vihdoin ja viimein!

RKP eli Rasistinen KansanPuolue vaatii Suomeen Apartheidia - SFP det Svenno-Fasistiskt Parti krävar Apartheid i Finland

Suomen oma siirtomaa-eliitti on taas väläyttänyt todellista väriään:

"RKP shokissa: Suomen- ja ruotsinkieliset samaan kouluun? RKP shokissa: Suomen- ja ruotsinkieliset samaan kouluun?

RKP:n kaupunginvaltuutetut ovat järkyttyneet Espoossa suunnitelmista siirtää suomen- ja ruotsinkieliset koululaiset samoihin tiloihin.

Ehdotuksen mukaan opetus luokkatiloissa järjestettäisiin omalla äidinkielellä, mutta oppilaat olisivat yhdessä lounastauoilla ja välitunneilla. Tilasiirroksella syntyisi säästöjä.

- Ehdotus järkytti meitä, kertoo kaupunginvaltuutettu Mia Grundström (r.) Hufvudstadsbladetissa.

Grundströmin mukaan samoissa tiloissa toimiminen johtaisi siihen, että ruotsin kieli katoaisi ja kaikista tulisi suomenkielisiä. Grundströmin mukaan kaikki RKP:läiset olivat ehdotuksesta totaalisen järkyttyneitä."

'Oj hur hemskt! Onhan se tosi hirveää, jos kunnon ihmiset, varsinkin lapset, joutuisivat normaaliin kosketukseen ja kanssakäymiseen barbaarista mongerrusta puhuvien finjeeveleiden kanssa! Ja vielä samassa koulussa! Saattavatpa siinä jopa oppia puhumaan suomea, fy fan! Tällöinhän lapset saattavat vaikka alkaa pitää suomalaisia ihan vertaisinaan tavallisina ihmisinä, ja johtaa tulevaisuudessa jopa seka-avioliittoihin, jolloin meidän, germaanis-arjalaisen valloittajakansan, pyhä ja puhdas veri sekoittuisi likaisten ali-ihmis-mongoloidi-finskien kanssa, ja se uhkaisi meidän jo 800 vuotta jatkunutta poliittis-kulttuurista yliherruutta. Kyllä nyt kunnioitettu rasist.. eh, siis oppi-isämme Axel Olof Freudenthal kääntyisi haudassaan, sillä onhan tällainen Aparthei... öö, eikun siis laillisesti ja oikeudenmukaisesti meille kuuluvien ikiaikaisten etuoikeuksien vastustaminen väärin!'

Mutta siis vakavasti puhuen, mitä hittoa noiden rantahurrien päissä oikein liikkuu? Tuollaiset vaatimukset ovat Apartheidia ja siis rasismia puhtaimmillaan! Kirjoitin aiheesta aikaisemmin viime syksynä, ja totesin tuolloin, että "Suomi oli yli 600 vuotta Ruotsin siirtomaa, ja edelleenkin RKP-mafian ja ruotsinkielisen eliitin etuoikeutettu asema heijastelee tätä kolonialistista kulttuuri-imperialismia." Näin on näppylät. RKP vastustaa niin mielellään suuriäänisesti "rasismia" silloin kun kyse on maahanmuutopolitiikan kritiikistä, mutta kun heidän itsensä pitäisi tinkiä privilegiopolitiikastaan ja nöyrtyä normaaliin kanssakäymiseen muita kieliryhmiä edustavien kanssa, niin on eri ääni kellossa.

PS-Nuoret: Suomi virallisesti yksikieliseksi!

Linkki:

"Perussuomalaiset Nuoret katsovat Suomen nykyisen kielipolitiikan epäonnistuneeksi, koska kielilainsäädäntö ei vastaa todellista tahtotilaa maassamme.

Ruotsin kieleen käytetään suhteettomasti veronmaksajien varoja, kun otetaan huomioon miten pienellä alueella ruotsia maassamme puhutaan. Muun muassa tulevan pakollisen YLE-maksun määrä on suoraan verrannollinen ruotsinkieliseen palvelutarjontaan. Virallinen kaksikielisyys tarkoittaa sitä, että koko maassa pitää olla valmiudet toimia ruotsiksi huolimatta siitä, että suurimmassa osassa Suomea todellista tarvetta ruotsin kielen osaamiselle ei ole.

Suomesta olisikin tehtävä virallisesti yksikielinen maa, jossa ruotsilla on vähemmistökielen asema saamen, romanin ja viittomakielen tapaan.

Maahanmuuttajien integraationkin kannalta olisi järkevämpää, jos Suomessa olisi vain yksi virallinen kieli, suomi.

Ruotsin kielen asemalla on myös ulkopoliittinen ulottuvuus: Tehdäänkö venäjästäkin tulevaisuudessa Suomen virallinen kieli, kun venäjänkielisten määrä saavuttaa ruotsinkielisten määrän Suomessa?

Perussuomalaiset Nuoret julistautuvat suomen kielen edunvalvojiksi. Aatteemme on poliittisella kentällä ainoa suomen kielen ja suomalaisuuden puolustaja. Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa suomen kieli voi menestyä. Ruotsin kieltä voi puhua myös muualla kuin Suomessa.

Katsomme, että suurin osa suomalaisista on kanssamme samaa mieltä Suomen kielipolitiikan muutostarpeista. Perussuomalaiset Nuoret käsittelivät kielipoliittisia kysymyksiä syyskokouksen yhteydessä pidetyssä seminaarissa Vaasassa 10.-11.10. Pääpuhujana tilaisuudessa oli Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Heikki Tala."

Jess! Taas asiaa, jonka takana seison täysillä. Olisi jo aikakin purkaa kaksikielisyys, joka on lähinnä siirtomaa-ajalta periytynyt ja aikansa elänyt kolonialistinen reliikki.

Omasta mielestäni ruotsin kielestä voisi tehdä alueellisen vähemmistökielen, jolla olisi vähemmistöasema vanhojen Vaasan, Turun ja Porin, sekä Uudenmaan läänien alueilla. Vain näillä alueilla valtion ja kuntien viranomaisilla olisi tarvittaessa velvollisuus tarvittaessa palvelut saataville myös ruotsin kielellä.
Ja ruotsin kielen opiskelu vapaaehtoiseksi muiden eurooppalaisten kielien, kuten Englannin, Ranskan, Saksan ja Venäjän rinnalle.

On pöyristyttävää, että 5% kielivähemmistö kuluttaa 20% YLE:n määrärahoista tuottaakseen ohjelmia, joita melkein puolet tuosta 5%:n vähemmistöstä ei edes katso, vaan katsoo mieluummin Ruotsin TV:tä!

EU:kin edellyttää vähemmistökielen asemaa vain jos vähemmistökieltä puhuu vähintään viidesosa maan väestöstä, joten edes EU ei edellytä kaksikielisyyttä.

Sitten tulee vielä kielikiintiöt korkeakouluihin. Esim yliopistoisa on 5% ns. hurri-kiintiö; Jos on bättre folkin kieli, pääsee opiskelemaan ohi suomenkielisen hakijan, vaikka menisi pääsykoe penkin alle!

Maamme ruotsinkielisen väestön valta-asema kuvastaa tässä(kin) mielessä lähinnä Apartheidia ajavaa siirtomaaeliittiä ja RKP on lähinnä Rasistinen Kansan Puolue (Rasistiskt Kacka Parti / Svedu-Fasistiskt Parti.


-------------------
Edit 12.10: Oiva linkki Simon Elon blogiin

"Svensk Ungdomin puheenjohtajan Oscar Ohlisin mielestä kannanottomme on rasistinen ja populistinen. Hänelle rasismi on ilmeisesti täysin vieras termi ja kansan tahto asia, jota ei tarvitse ottaa huomioon. Hänessä on siis ainesta RKP:n puheenjohtajaksi.

PS Nuorten pitäisi hänen mielestään myös olla nöyrempiä. Näin sanoo mies, jonka puolue on ollut vuosikymmeniä hallituksessa, vaikka kannatus on gallupien mukaan noin puolet perussuomalaisten kannatuksesta.

Ohlisin mukaan PS Nuoret elää mielikuvitusmaailmassa, jossa ei ole sanaa realismi. Näin sanoo mies, jonka puolue vaatii ruotsin kielen palauttamista pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa.

Ohlis myös sanoo, että modernin, innovatiivisen ja tulevaisuuteen suuntautuneen maan on oltava kansainvälinen. Valitettavasti hän ei ymmärrä sitä, että ruotsin kielen pakollista opiskelua ja virallista asemaa ei voi perustella kansainvälisyydellä, joka on ennemminkin peruste antaa opiskelijoille vapaus valita joku muu kieli. Hän myös toteaa, että suomi ei ole mikään maailmankieli. Äly hoi, älä jätä. Ruotsiko sitten on?

On surullista että RKP:n nuorilla ei ole mitään todellisia perusteita viralliselle kaksikielisyydelle, joten kommenteissa sorrutaan vain loanheittoon ja suomen kielen väheksymiseen. Uskon että se kertoo jotain.

Suomella on Ruotsissa vähemmistökielen asema ja sen suomat oikeudet. Onko Ruotsi siis pelottavan populistinen rasistimaa, joka sortaa suomenkielisiä?

Ja jos ruotsin kieli on pohjoismaisen yhteistyön tae, miksi Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa piti puheensa viime Suomen vierailullaan englanniksi?"

Niinpä

Fy fan Tante Astrid!

Sulattelin koko viikonlopun viime viikkoista ministeri Astrid Thorsin pelle-showta Eduskunnan maahamuuttolain käsittelyistunnossa, ja hänen vuodattamiaan krokotiilin kyyneliä. Ei auttanut, silti ketuttaa ankarasti.

Ja syytä onkin. Nimittäin kansanedustaja Oinosen puheessaan lainaama Huvudstadsbladetin juttu vuosikymmenien takaa ei ollut poikkeus, vaan edusti tuolloista ruotsinkielisen väestön ja ruotsinkielisten vallanpitäjien valtavirran asennoitumista karjalaissiirtolaisia kohtaan, fakta jonka julkisuuteentuloa pelkäävä svekomaanimedia hirveällä kiireellä valehteli "yksityisen ihmisen mielipiteeksi" ja "poikkeukseksi, jolla ei ole historiallista merkitystä". Väärin.

On tosiasia, että ruotsinkieliset kunnat järjestelmällisesti kieltäytyivät, paria poikkeusta lukuun ottamatta, antamasta asuinpaikkaa karjalaissiirtolaisille sotien jälkeen. Mieluummiin maksoivat muutaman miljoonan, kuin ottivat oman maan kansalaisia naapureikseen. Tämä on yksi kansallisen lähihistoriamme faktoja, josta RKP ja ruotsinkielisten etuoikeuksiin myötämielisesti suhtautuvat tahot haluavat vaieta.

Ohessa karttakuva siirtolaisten sijoittamisesta: Linkki

Kuten huomaatte, ruotsinkielisille alueille ei sijoitettu karjalaissiirtolaisia. Myös osa Keski-Pohjanmaan enemmistöltään Suomenkielisistä kunnista, joissa ruotsinkielisillä oli vahva asema, kieltäytyi ottamasta vastaan evakkoja, koska kuntien kielisuhteet olisivat muuttuneet suomenkielisten eduksi. Kaikki tämä epäsolidaarisuus oman maan kansalaisia kohtaan samaan aikaan kun juuri päättyneessä sodassa kaikista rintamakarkureista 65% oli ruotsinkielisiä.

Tässä kielitilanne nyt: Linkki

Näin ollen ministeri Astrid Thorsin kyyneleet eivät herätä minussa sääliä, vaan vihaa. Kehtaakin fasisti-puolueen eukko valuttaa krokotiilinkyyneleitä. Jos hänen kyynelensä olivat aitoja, ja merkitsisivät katumusta ja häpeää oman puolueen tekemisten johdosta, saattaisin hyväksyä ne, mutta ei. Silläkin oletuksella, että kyse oli aidoista kyynelistä, Thors ei itkenyt sitä, että edusti puoluetta, ja etuoikeutettua siirtomaa-eliittiä, joka on syyllistynyt ja syyllistyy jatkuvaan rasismiin ja apartheidiin, vaan sitä, että asia nostettiin esiin ja hän joutui ansaittuun häpeään.

Yksi kaikkein ehkä kammottavimmista ja iljettävimmistä yksityiskohdista tässä kaikessa mielestäni on, että RKP jakaa vuosittain Freudenthal-mitaleja ruotsinkielen asemaa edistäneille tahoille. Mitali on nimetty Axel Olof Freudenthalin mukaan. Mies oli svekomaani ja suomalaisvastainen rasisti, joka uskoi ruotsinkielisten olevan ylempää rotua kuin suomenkielisten. Osa tietosanakirjoista sekä yksittäiset esitelmöijät yhä jättävät pääsääntöisesti mainitsematta Freudenthalin rasistisen taustan. Tosin 2001 oululaisen Pekka Isakssonin väitöskirjan esittelyssä todettiin jo avoimesti eräissä tiedotusvälineissä Ruotsissa harjoitetun rasismin olleen suomalaisvastaista. Jotkut tiedotusvälineet sallivat keskustelijoiden mainitsevan tämän, toiset elävät vieläkin 1700-luvun ilmapiirissä ja sensuroivat asian. RPK puolustelee Freudenthal-mitalin jakoa sillä, että se on puolueena sanoutunut irti Freudenthalin rasistisista opeista. Tilanne RKP:n ja Freudenthal-mitalien kanssa on sama kuin jos Saksassa olisi yhä olemassa Kansallissosialistinen puolue, joka jakaisi vuosittain Adof Hitler-muistomitaleita, ja puolustautuisi sillä, että olisi sanoutunut irti rasismista ja kansallissosialismista. Kaksinaismoralismin uudeksi määritelmäksi voisi hyvin passata se, kun RKP moittii muita suvaitsemattomuudesta.

Tässäpä vielä vähän esimerkkiä vielä nykyisinkin jatkuvasta suomenkielisten syrjinnästä maamme korkeakoulujärjestelmässä:

"Syksyllä 1989 Helsingissä ruotsinkieliseen lukioon pääsi 5,28 keskiarvolla ja kaikki pyrkijät otettiin sisään. Mutta suomenkieliseen lukioon vaadittiin 7,40 keskiarvo ja yli 400 pyrkijää jäi ilman paikkaa. Samana syksynä Vaasassa keskiarvot olivat 5,8 ja 7,6. Seitsemän ruotsinkielistä paikkaa jäi siellä täyttämättä, kun samanaikaisesti suomenkielisistä jäi ilman lukiopaikkaa 40 pyrkijää. Syksyllä 1995 pääkaupunkiseudun ruotsinkielisiin lukioihin pääsi keskimäärin 1,5 numeroa huonommalla keskiarvolla kuin suomenkielisiin lukioihin.

Jatko-opinnoissa sama vielä korostuu: "Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet vaadittuun pisterajaan." (HS 23.6.89) Mitä tällainen ajattelu käytännössä merkitsee, selviää muun muassa Helsingin yliopiston asiakirjoista. Siellä vuonna 1995 pääsykokeeseen osallistuneita vastauksen jättäneitä pyrkijöitä pääsi opiskelemaan seuraavasti:

Historia	suomenkielisistä 11 %	ruotsinkielisistä 52 %
Filosofia	suomenkielisistä 9 %	ruotsinkielisistä 52 %
Biologia	suomenkielisistä 13 %	ruotsinkielisistä 23 %

Kielellistä syrjintää, joka selittää noita lukuja, osoittaa alimmat pistemäärät, joilla kyseisenä vuonna pääsi opiskelemaan esimerkiksi historiaa. Pääsykoe (maks. 10 p.), suomenkieliset 6,13 p, ruotsinkieliset 4,31 p. Pääsykoe + ylioppilastodistus (maks. 19 p.), suomenkieliset 14,50 p, ruotsinkieliset 11,91 p.

Lääketieteessä, oikeustieteessä, maa- ja metsätaloudessa sekä kaupallisessa opiskelussa, joissa sisäänpääsy perustuu kiintiöihin, syrjintä näkyy noitakin lukuja selvemmin. Muun muassa oikeustieteessä ruotsinkielinen pyrkijä syrjäyttää suomenkielisen, joka on saanut 6 pistettä paremman tuloksen. Vuonna 1990 kasvatustieteellisissä koulutusohjelmissa ruotsinkielisten kiintiö oli 32 %. Ruotsinkielisistä pyrkijöistä 62 % pääsi opiskelemaan, suomenkielisistä 18 %. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että vain 5,6 % ylioppilaista on ruotsinkielisiä. Alla asiantuntijan sekä kielellisen syrjinnän kohteeksi joutuneen opiskelijan mielipiteet tästä asiasta.

Kun Helsingin yliopistossa tehtiin silloisen opetusministeri Ole Norrbackin vaatimuksesta 14.2.1991 päätös, joka suosii oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrkiviä ruotsinkielisiä, yliopiston prosessioikeuden professori Erkki Havansi ilmoitti eroavansa valintakoelautakunnan puheenjohtajan tehtävästä. Perustelussaan hän toteaa: "Päätös rikkoo suomenkielisten opiskelijoiden perustuslaillista oikeutta tasa-arvoiseen kansalaiskohteluun. Laki ei salli kansalaisen äidinkieleen perustuvaa syrjintää, eli valintakokeessa kiistattomasti ansaitun opiskelupaikan riistämistä huonommin menestyneen - ehkä jopa kuusi pistettä huonommin menestyneen - ruotsinkielisen hyväksi." [...]

"Maassamme ei ole yhtään suomenkielistä korkeakoulua; ne ovat joko kaksikielisiä tai ruotsinkielisiä, kuten Svenska Handelshögskolan tai Åbo Akademi. Reviiriajattelua pahimmillaan ovat ylitiukat kielikokeet ja enimmäiskiintiöt suomenkielisille, jotka olisivat halukkaita opiskelemaan ruotsiksi näissä paikoissa... Räikein esimerkki kielikiintiöiden kohtuuttomuudesta on opetusministeri Ole Norrbackin kotivaalipiiriinsä Vaasaan viime eduskuntavaalien alla 1991 junailema 50 prosentin kiintiö sikäläisessä juristikoulutuksessa." [...]

Kielikiintiö loukkaa yhdenvertaisuutta.(Oikeuskanslerin lausunto HS 20.5.92):

Helsingin yliopiston kanslerin päätöksellä ruotsinkielisten opiskelijoiden kiintiötä nostettiin 50 % eli 20:stä 30:een. Oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Pykälä ry kanteli kiintiön kasvattamisesta oikeuskanslerille. Yhdistyksen mielestä ei ole oikein, että ruotsinkielinen pyrkijä voi päästä oikeustieteelliseen tiedekuntaan jopa kuusi pistettä heikommalla pistemäärällä kuin suomenkielinen. Lukuisilta suomenkielisiltä evätään siten heille kuuluva opiskelupaikka, Pykälä ry totesi. Pykälä ry korosti, että jo ennen kiintiön kasvattamista noin kymmenen suomenkielistä pyrkijää menetti joka vuosi opiskelupaikkansa ruotsinkielisille. Lisäksi lähes 200 karsiutunutta suomenkielistä pyrkijää sai enemmän pisteitä kuin heikoin opiskelupaikan saanut ruotsinkielinen.

Oikeuskansleri Jorma S Aallon mielestä päätöstä voidaan arvostella: "Hallitusmuodon yhdenvertaisuusperiaatteen valossa voidaan arvioida, että pääsykokeen erillinen kiintiö, joka perustuu vain kielitaitoon sellaisenaan, loukkaa kiintiöön kuulumattoman oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun", Aalto toteaa. [...]

Vuosina 1985-1995 on maamme korkeakoulujen aloituspaikoista ollut 8-10 % ruotsinkielisiä, kaupallisella alalla 20-25 %. Näin siitä huolimatta, että ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä kokonaisuudesta on vain 5 %. [...]

Koulutuspaikkojen jakaantuminen Uudellamaalla v. 1997:

	Koulutuspaikat	Ensisijaisesti hakeneet	Paikkoja hakijamäärästä
Suomalaiset	20410	41691	49,1 %
Ruotsinkieliset	3107	3151	98,6%

Keväällä 1998 Helsingin seudulla lukioon pyrkijöistä pääsi Suomalaisia 76,5 %, ruotsinkielisiä 82,5 %

Ruotsinkielisten osuus väestöstämme on n. 5 %, mutta heidän kiintiöillä turvattu yliedustuksensa kaikista korkeakouluopiskelijoista on 26 % ja uusista opiskelemaan hyväksytyistä peräti 28 %. Esimerkiksi keväällä 1996 jäi 17 suomenkielistä ilman opiskelupaikka Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa siksi, että tilalle otettiin sama määrä ruotsinkielisiä, joilla oli huonompi pääsyvaatimuksen tulos (yhteispisteet todistuksesta ja pääsykokeesta)."


P.S. Kuinka moni on kuullut, että kansalaissodan aikaan ruotsinkielisillä alueilla teloitettiin punaisten ohella myös valkoisia suomalaisia, mikäli nämä olivat olleet kielikiistassa liian äänekkäästi ruotsinkielen etuoikeutettua asemaa vastaan? Mm. Pietarsaaressa otettiin "kätevästi" tilaisuudesta vaarin ja teloitettiin punaisten ohessa valkoisia suomenkielisiä suojeluskuntalaisia. Ja joissain paikoin "punaisena" teloittamiseksi riitti se, että oli suomenkielinen torppari.

Perussuomalaiset uhkaavat suurten puolueiden asemaa

Eilisiltainen MTV3:n vaaliväittely todisti jälleen kerran oikeaksi toissapäiväisen väitteeni RKP:n tappiosta. Näyttää siltä, että myös Kokoomuksen Stubb lähti eilen samalle linjalle kuin Thors, pitäähän sitä tukea toista "bättre folk kamrat":ia taistelussa suomalaisuutta vastaan. Gallupin ennustelevat myös, että SDP ja Keskusta ovat menettämässä ääniä Perussuomalaisille. PS on siis uhka kaikille näille puolueille.

Tästä johtuen Soini joutui kovan hiillostuksen kohteeksi eilisiltaisessa vaalitentissä. Säälittävästi vääristellen keppihevosena käytettiin turkulaisen ehdokkaan, oikeustieteen opiskelija Jiri Kerosen asiayhteydestä irrotettua, sananvapauden ehdottomuutta Suomen perustuslain valossa alleeviivaavaa, lausetta. Keronen itse kommentoikin tapausta varsin osuvaan sävyyn blogissaan:

"Puolueiden puheenjohtajien vaalitentissä 22. lokakuuta MTV3 "lainasi", eli sopivasti editoi omia tarkoitusperiään varten, kirjoitustani "Natsisymbolit eivät ole Suomessa laittomia, mutta typeryys on moraalisesti laitonta". Kuten kaikki, jotka ovat tekstin lukeneet (varmasti mukaanlukien nämä ammattitaidottomat toimittajanraakileet) tietävät, tekstissä kerrotaan siitä, mikä on laitonta ja mikä ei ole laitonta Suomen lain mukaan. Teksti, kuten melko pitkälti kaikki kirjoittamani, on suorapuheista ja mukana on melko roima annos sysimustaa ja ronskia huumoria, jota MTV3:n toimittajat eivät ymmärrä, sillä he ovat kotoisin tuhkamunien Kryptonilta."

Suosittelen kaikkia lukemaan Kerosen kirjoituksen kokonaisuudessaan. Erityisesti mietitytti, että mitä kemikaaleja paneelin vetäjäkaksikko oli vetänyt ennen lähetystä, kun pystyi oikeasti naama pokalla esiintymään kuin kaksi typerää kusipäistä politrukkia kansankomisariaatin istunnossa. MTV3 on ainakin jälleen kerran heidän avullaan todistanut häikäilemättömyytensä, ja agendan johon se on sitoutunut, jopa oman oman journalistisen typeryytensä alleeviivaamisen uhallakin. Media suosii niin läpinäkyvästi suuria puolueita, että luulisi heitä suorastaan hävettävän moinen.

Joka tapauksessa itseäni suututtaa Soinin puolesta eilinen matalamielinen hyökkäys. Soini oli itsekin vähällä menettää malttinsa. Tietäen, miten sanavalmis ja luova mies Timo on, olisi ollut enemmän kuin mielenkiintoista nähdä ja kuulla hänen ampuvan totaalisen täysilaidallisen toimittajien ja vastustajiensa kasvoille.

Kaikki tämä kuitenkin alleviivaa sitä menestystä ja nostetta, jossa puolueemme tällä hetkellä on. Vennamoakin alettiin lyödä vasta kun hänen havaittiin olevan vaara silloisen eliitin turvakseen luomalle poliittiselle konsensukselle.

Kuka sanoikaan, että "kun vihollisesi ovat raivoissaan, olet tehnyt työsi hyvin"? ;)




P.S. Tähän loppuun vielä osuva lainaus nimettömältä kirjoittajalta Kerosen blogin kommenttiosiosta:

RKP:n "perustat ovat rasistiset suomalaisia kohtaan. Puoluetta oli perustamassa Freudenthal, joka tunnetusti piti suomalaisia ali-ihmisinä. Hänet RKP lukee oppi-isäkseen vaikka julkisesti onkin irtisanoutunut rasismista. Samoin jaetaan Freudenthal-mitaleita. Minun pienillä aivoilla tämä olisi vastaava, jos Saksassa olisi kansallissosialistinen puolue, joka pitäisi Hitleriä oppi-isänään ja jakaisi Hitler-mitaleita. He olisivat vain irtisanoutuneet Hitlerin toimista. Joten miksi RKP saa olla rauhassa, mutta Perussuomalaisia vainotaan rasismista naurettavilla perusteettomilla väitteillä? Ja jos joku tuhkamuna alkaa vinkua natsikortista, niin tukehdu pullaan."

RKP tunnusti tappionsa Perussuomalaisille pelaamalla natsi-kortin

(Kuva: Obama-Kortti)

Yleisesti tunnustettu tosiasia on, että ns. Hitler- tai natsikortin pelaaminen keskustelussa tai väittelyssä on yhtä kuin pyyhkeen heittäminen kehään; vihoviimeinen tunnustus siitä, että peli on hävitty, panokset käytetty, ja että huivi on tyhjä. Samoin alkaa nykyään olla usein rasismi-kortin kanssa.

Astrid Thors joutui eilen myöntämään RKP:n tappion Perussuomalaisille kilpailussa ihmisten äänistä ja kannatuksesta. Thorsin epätoivoinen teko kuvastaa katkeruutta siitä, että noustessaan ohi RKP:n Perussuomalaiset tipputtavat puolueen kuntien etujärjestön Kuntaliiton hallituksesta, ja nousevat itse tilalle. RKP kun ei ole tottunut siihen, että heidän poliittinen kruununjalokivi-asemansa, johon on "automaattisesti" kuulunut edustus kaikissa tärkeimmissä päättävissä elimissä, ei olekaan aina ja ikuisesti kiveen kirjoitettu.

On hyvin ymmärrettävää, että RKP on huolissaan siirtomaa-ajalta periytyvän etuoikeutetun ruotsinkielisen apartheid-eliitin ylivalta-aseman heikkenemisestä Perussuomalaisten kannatuksen noustessa. Perussuomalaiset kun tuntuvat olevan ainoa vakavasti otettava puolue, joka kyseenalaistaa ruotsinkielisen siirtomaa-eliitin kulttuurisen ja poliittisen valta-aseman.

Jokaisen tulisi muistaa, että vielä 1860-luvulla suomalaisnuoret joutuivat vaihtamaan kielensä ruotsiksi ja nimensä ruotsinkielisiksi mikäli halusivat päästä virkoihin tai saada kunnon töitä. Suomessa ei edelleenkään ole ainuttakaan suomenkielistä korkeakoulua, sillä kaikki korkeakoulut kahta lukuun ottamatta ovat kaksikielisiä, vaikka sijaitsisivat pohjoisessa tai idässä. Äidinkielenään ruotsia puhuvalla on matala kynnys korkeakouluopintoihin, sillä heillä on 5%:n kiintiö jokaiseen näistä kaksikielisistä korkeakouluista. Kiintiöpaikoille ei finjäveleillä ole asiaa, ja sisään siis pääsee, jos puhuu ruotsia, eikä siinä suomalaisen opiskelijan auta muu kuin jäädä rannalle ruikuttamaan, vaikka hänen pääsykoepisteensä olisivat korkeammat. Ne kaksi ei-kaksikielistä korkeakoulua; Åbo Akademi ja Svenska Handelshögskolan ovat sitten pelkästään ruotsinkielisiä.

Suomi oli yli 600 vuotta Ruotsin siirtomaa, ja edelleenkin RKP-mafian ja ruotsinkielisen eliitin etuoikeutettu asema heijastelee tätä kolonialistista kulttuuri-imperialismia. Vielä nykyäänkin ruotsinkielinen vähemmistödiktatuuri hallitsee välillisesti Suomen talouselämää, arviot heidän pääomien hallintavallastaan vaihtelevat neljäsosasta yli 40%:iin, vaikka heitä on alle 5% maan väestöstä.

Thorsin avautuminen Perussuomalaisia vastaan on siis verrattavissa 80-luvun Etelä-Afrikan valkoisen hallinnon ulostuloihin peloista "kommunistien valtaannoususta, mikäli ANC pääsee niskan päälle", tai Belgian siirtomaa-hallinnon katkerista kommenteista Kongon itsenäistymisen aikoihin. On hyvinkin luultavaa, että ilman Venäjän vallan aikaa kansalaissota olisi käyty maamme suomenkielisten rahvaan ja ruotsinkielisen siirtomaaeliitin välisenä etnisenä vapaussotana. Thorsin ulostulossa on siis kyse lähinnä suomalaisvastaisesta siirtomaa-rasismista. Siksi minä pelaan Obama-kortin RKP:läistä rasismia vastaan.