Näytetään tekstit, joissa on tunniste geostrategia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste geostrategia. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Itämeren alue ja Baltia - NATO:n heikko kylki


Olipa kerran Ruotsin armeija, mutta eipä ole käytännössä enää.

Itämeren alueen geostrateginen tilanne on se, että täällä on Ruotsin kokoinen sotilaallinen tyhjiö. Kiristyvän geopoliittisen tilanteen myötä Venäjä pystyisi tekemään strategisen iskun Ruotsin ja/tai Baltian alueella varsin vapaasti, ilman että NATO käytännössä voi sitä estää. Jos syttyy sota, Natolla ei käytännössä ole Euroopassa sijoitettuna riittävästi voimia, joilla se kykenisi estämään Venäjää ottamasta haltuun Baltiaa ja Itämeren saaria.

Tätä taustaa vasten Presidentti Obaman puhe Viron vierailulla saattaa jäädä tositilanteessa yhtä tyhjäksi kuin Englannin ja Ranskan turvatakuut Puolalle -39. Ne eivät estäneet Saksaa miehittämästä Puolaa.

Baltic Guiden Hüttünen kirjoittaa lokakuun lehdessä seuraavasti: 

"Venäjän aggressiivinen käyttäytyminen Ukrainassa on aiheuttanut Virossa paljon huolta.

Jotkut virolaiset ovat epäilleet Nato-sopimuksen viidennen pykälä täytäntöön panemista Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa.

Puolustusliittosopimuksen viides pykälähän velvoittaa kaikkia jäsenmaita puolustamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota. Venäjän presidentin Vladimir Putinin väitetyt puheet Tallinnan, Riian ja Varsovan miehittämisestä eivät ainakaan vähentäneet virolaisten pelkoja.

Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman Viroon tekemä vierailu lujitti virolaisten uskoa Nato-jäsenyyden antamaan suojaan. Obaman puhe Tallinnassa ja erityisesti sen lause, ”Tallinnan, Riian ja Vilnan puolustaminen on aivan yhtä tärkeää, kuin Pariisin, Berliinin ja Lontoon puolustaminen”, oli ratkaiseva.

Sanomallaan Obama pani uskottavuutensa ja koko Yhdysvaltain ulkopolitiikan tulevaisuuden peliin. Virolaiset huokaisivat helpotuksesta.

He ovat ylpeitä maailman mahtavimman valtion johtajan vierailusta, tuesta ja turvatakuista.”

Ehkä ei kannattaisi vannoa, sillä Itämeren geostrateginen tilanne on huono Naton kannalta. 


Parin viikon takaisesa Iltasanomien jutussa, otsikolla "Sotilaallinen tyhjiö?", lainataan Svenska Dagbladetia ja idäntutkimuksen professori Stefan Hedlundia, jonka mukaan;
 
"Ruotsin on myöhäistä enää yrittää nostaa nopeasti puolustuskykyään, sillä länsinaapurin puolustusvoimien alasajon on ollut nopeaa ja tehokasta. ”Kattavan varusteluohjelman aloittaminen tänään vaikuttaisi reaalisesti vasta kymmenen vuoden kuluttua. – Siinä ajassa kriisi on jo kulminoitunut, joko sotaan tai Venäjän romahdukseen”, professori povaa.

Hedlund pitää lähinaapurien kannalta häpeällisenä sitä, että Ruotsin puolustus on päästetty niin heikoksi. ”Kyky on lähes nollassa”, Hedlund sanoo. Sotilaallisesti vahva Ruotsi auttaisi Natoa puolustamaan Baltian maita Venäjän mahdolliselta hyökkäykseltä. 
”Tilanne on tällä hetkellä se, että Suomen ja Puolan välissä on suuri tyhjä tila, jossa Naton pitäisi toimia tukeakseen esimerkiksi Viroa. Sellainen operaatio olisi hyvin haavoittuva, ja Moskovan sotilasjohto voisi hyvinkin tulla siihen johtopäätökseen, ettei länsi ole valmis ottamaan riskiä. Viroon kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen hinta voisi silloin, Ukrainan tavoin, olla vain pakotteet ja tuomitsevat lausunnot”, Hedlund kirjoittaa.

Luoja meitä varjelkoon tällaisilta skenaarioilta, mutta ei niitä voi poiskaan sulkea.”

Iltis kirjoitti myös, että ruotsalaistutkijan mukaan itänaapuri operoi jo käytännössä esteettä Tukholman saaristossa. Jutun perusteella saa sen käsityksen, että Ruotsin alueella harjoittelu kuuluu suorastaan Venäjän merikommandojen koulutusohjelmaan:

"Spetsnaz-erikoisjoukot ovat jo kartoittaneet ja harjoitelleet piilossa pysymistä Tukholman saaristossa, jossa on viikonlopusta lähtien etsitty mystistä vedenalaista.

- Aiemmin venäläiset kunnioittivat suuresti Ruotsin puolustusvoimia, mutta nyt he vain nauravat Ruotsille ja sanovat, että Tukholman saaristoon meno on kuin kulkisi ei-kenenkään-maalla, kertoo Spetsnaz-joukkoja haastatellut Efron Expressenille.

- Viimeksi kun keskustelin sukellusvenejoukoissa palvelleen Spetznas-tuttuni kanssa, hän sanoi, että "emme enää arvosta Ruotsia, Ruotsilla ei ole enää oikeaa armeijaa, eikä puolustusta". Nyt he nauravat, ettei Ruotsilla ole mitään puolustusta, kertoo Efron. "

http://www.expressen.se/nyheter/spetznas-skrattar-at-sveriges-forsvar/
(Lainaukset Iltikseltä: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288753023994.html?utm_campaign=tf-IS&utm_medium=tf-desktop&utm_term=1&utm_source=elisa.net&utm_content=site )

Muistutuksena Forbesin kolumni, jossa Baltiaa pidetään, varsin aiheellisesti, Naton heikkona lenkkinä ja suojattomana vatsana:

http://www.forbes.com/sites/paulroderickgregory/2014/09/23/ukraine-is-more-of-an-existential-threat-than-isis-because-it-could-destroy-nato/

” Andrei Piontovsky, argues that if “Putin succeeds and completely subordinates to himself the policy of Ukraine and blocks its European choice, then he will continue this campaign. And the next target will be the Baltics.” (See Paul Goble’s summary). If he loses in Ukraine, he cannot move to his next target and his regime may be threatened. We are not talking small ball here.”

” As far as Putin is concerned, the game is almost over. Let’s get ready for the next game.

Piontovsky argues that NATO membership of the Baltic States will not hold Putin back. Rather, it will spur him on. Ukraine-like hybrid wars against Estonia, Latvia, or Lithuania, “would call the (NATO) alliance as a whole into question and give Putin an enormous victory.” Putin sees the grand prize in reach: the de facto destruction of his greatest enemy, NATO – the very organization that destroyed the USSR and encircled Russia. The risks of such an adventure would be high, but the rewards would be astronomical.

But wait, skeptics argue: Surely Putin understands that an attack on any Baltic state would trigger the Article 5 mutual defense clause of NATO. Did not the President of the United States pledge in Tallinn on September 3 that “Article Five is crystal clear? An attack on one is an attack on all… So if, in such a moment, you ever ask again, who will come to help, you’ll know the answer: the NATO alliance, including the armed forces of the United States of America, right here, present, now.”

Putin would not dare, such skeptics say. Obama has laid down a red line, and this time he means it.

Not so fast! We thought Putin would not dare to invade and annex Crimea and over turn the postwar order, but he did. We thought he would not use regular troops in Southeastern Ukraine but he did. And in all cases, he got away with it largely unscathed. Putin would respond with: I have been there and done that in Ukraine. I can get away with it in the Baltics. I know how to do it. There is truth to what he says. Russia has six years of experience with fighting hybrid wars, none of which have failed.”





Itse kirjoitin vuonna 2011 arvionani - Huomioiden nopean vasteen NATO-joukojen puute ja Ruotsin puolustuksen alasajo - että jahka Venäjä voimistuu tarpeeksi ja sota tulee, Itämeren alueen sotilaallinen haltuunotto ei tule olemaan Venäjälle mikään kovin vaikea temppu.

Arvioni tällä hetkellä on - Venäjän asevoimien modernisointi- ja varusteluohjelman eteneminen huomioiden - että Venäjä saa ensi kevääseen mennessä rakennettua iskukyvyn, jolla se kykeneen siivoamaan NATOn sotilaallisen läsnäolon pois Itämereltä Bornholmia myöten.

Jos Itämeren alueen pitämien on vain NATO:n eurooppalaisten kumppanien vastuulla, NATO ei sitä pysty pitämään. Jos NATO haluaa oikeasti olla valmis puolustamaan Baltiaa, USA:n pitäisi sijoittaa Puola-Baltia -alueelle pysyvästi kymmeniä tuhansia miehiä ja laivasto-osaston Itämerelle. Se tarkoittaisi painopisteen siirtämistä Tyyneltä mereltä takaisin Eurooppaan. Onko USA:lla halua tai varaa tehdä niin, on kysymys, joka ratkaisee Itä-Euroopan tulevaisuuden lähestyvää suursotaa kohti mentäessä.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Makarovin viesti - NATO, Suomen asema ja Venäjän kanssa tehty naapuruussopimus

Venäjän yleisesikuntapäällikön Suomen vierailulla meille tuoma viesti on herättänyt kummastusta, ihmettelyä, ärtymystä ja jopa pelkoa. Tämä on kummallista, koska mielestäni jopa esikouluikäisen pitäisi ymmärtää, mistä on kysymys.

Makarov puhui suoraan, selkeästi ja yksiselitteisesti. Suomessa, jossa on aikoinaan totuttu kaikenlaisiin verhoiltuihin sanankäänteisiin, ovat kremlologit ja Venäjän kanssa toimineet ymmällään. Kun on totuttu verhoiltuihin sanankäänteisiin ja kiertoilmauksiin, sekä tuttuun jargoniin, niin yhtäkkiä tuleekin selkeä viesti. Ei tarvita mitään kremlologista salakieliavainta tämän tajuamiseen.

Se oli kai jonkinlainen shokki. Makarovin tuomaa viestiä ei haluta tai haluttu ymmärtää sellaisenaan, vaan siitä on koitettu etsiä jotain rivien välistä viestiä. Sellaista ei ole. Venäjä puhui kerrankin suoraan ja selkeästi, tsuhnalle tsuhnan tyyliin.
Makarovin viesti oli selkeä:

a) Venäjä näkee NATOn ja lännen uhkana sekä konfliktin tullen vastustajana
b) Venäjä kokisi Suomen NATO-jäsenyyden Suomen sijainnin ja geopolitiikan takia itselleen erityiseksi uhaksi
c) Venäjä toivoisi, että Suomi tekisi NATOn sijaan enemmän turvallisuuspoliittista ja muuta yhteistyötä sen kanssa

-Ja se, mitä loogisesti seuraa kohdista a ja b seuraa, mutta jota ei sanota ääneen:
d) Mahdollisen konfliktin tullen NATO-Suomi joutuisi näin ollen Venäjän sotilaallisen ja massiivisen ensi-iskun kohteeksi. Suomi puhdistettaisiin ensimmäisenä "vaarallisena alueena" vihollisista.


Näistä samoista asioistahan minä olen kirjoitellut tässäkin blogissani useampaan kertaan. Geopolitiikka ja Suomen sijainti suhteessa Venäjään eivät ole muuttuneet yhtään miksikään sitten Kylmän Sodan ajan, eikä myöskään geostrategiasta juontuvat välttämättömyydet tai faktat.

Me emme voi sijainnillemme mitään, mutta Suomen johdolta, ainakin NATO-intoilijoilta, on näköjään hävinnyt geopolitiikan ja reaalipolitiikan taju.

Vaikka Venäjän paikalla olisi pasifismin ja neutraliteetin lipuikseen omaksuneet Ruotsi tai Sveitsi, ja Tukholma tai Zürich sijaitsisi Moskovan paikalla, on tosiasia, että Suomen NATO-jäsenyys olisi tällöin sijainnin, resurssien ja geopoliittisen valtapelin vuoksi tuolle uudelle Ruotsille tai Sveitsille uhka.

Miettikääpä, sallisiko Washington sen, jos vaikka New Englandin alue yllättäen liittoutuisi Kiinan kanssa ja kiinalaiset sijoittaisivat armeijaansa sinne? Tai jos Florida liittyisi Kuuban&Venezuelan kanssa sotilasliittoon? Niinpä.

Kannattaa vähän pelata vaikka strategiapelejä, ja istahtaa hetkeksi Moskovan pallille karttaa katsomaan. Kyse ei ole änkyröinnistä tai uhkailusta, vaan siitä, mitä kutsutaan reaalipolitiikaksi ja geopolitiikaksi. Jopa minä - suomalainen kansallismielinen ja isänmaallinen persu - jos olisin Putin ja vastuullani olisi Venäjän etu, lähettäisin jonkun makarovin tuomaan nykyisessä tilanteessa juuri tuon saman viestin Suomelle.

Turvallisuusyhteistyö Venäjän kanssa?

Pienimuotoinen kohunpoikanen näyttää olevan syntymässä myös PS-edustaja Juho Eerolan Facebookissa väläyttämästä, Makarovia myötäilevästä ajatuksesta, että liittoutumisessa Venäjän kanssa Suomella olisi enemmän etua ja vähemmän hävittävää kuin NATO-jäsenyydessä. Tosiasia nyt vaan on, että geopolitiikan, geostrategian, turvallisuuspolitiikan ja talouspolitiikan näkökulmasta tästä vaihtoehdosta olisi Suomelle vähemmän haittaa kuin NATO-jäsenyydestä.

Ei kuitenkaan pidä alkaa syleilemään mitään kammottavia YYA-ajan meininkejä á la Moskovan lonkeroiden ulottuminen suomalaisen yhteiskunnan joka portaalle, mutta jonkinlainen "hyökkäämättömyyssopimus", jossa Suomi sitoutuisi olemaan liittoutumatta Venäjän vihollisten kanssa, ja sitoutuisi olemaan antamatta aluettaan Venäjää vastaan suunnatun liittokunnan tai hyökkäyksen ponnahduslaudaksi, voisi olla ihan hyvä ja perusteltu juttu. (Itse asiassa sellainen on, ks. alempana).

Näin varsinkin jos saisimme sen edestä Venäjältä esim. investointisuojasopimuksen ja taloudellisen erityisaseman, vaikkapa suomalaisyrityksille ja pääomalle turvattu ja vapaa pääsy muodostuvan Euraasian Unionin eli Venäjän ja entisten IVY-maiden tulli- ja talousliiton aluelle, vaikka emme varsinaisesti olisikaan EAU:n jäsen. Saammehan nytkin suurimman osan öljystämme Venäjältä -10%:n kaverihintaan vanhojen aikojen muistoksi.

Parasta olisi kuitenkin nykytilanne ryyditettynä uskottavalla puolustuksella ja liittoutumattomuudella. Valitettavasti kumpaakaanhan meillä ei nykyisellään enää käytännössä ole, kiitos EU-jäsenyyden ja vallitsevan 4/5 NATO-jäsenyytemme.

Suomi on "NATO-maa ilman NATOn turvaa"

Suomi on käytännössä jo enimmäkseen NATO-maa. Olemme mukana neljässä viidestä NATOn yhteistoiminta-pilareista, jotka ovat; seurantajäsenyys (oikeus osallistua NATOn yleisiin kokouksiin seurantajäsenenä), rauhankumppanuus (Venäjäkin mukana), kriisinhallinta (yhteiset rauhanturva-operaatiot), NATO:n nopean toiminnan joukot ja yhteinen puolustus. Siksi kutsunkin Suomea 4/5 NATO-maaksi.

Tosiasia on, että olemme Venäjän silmissä käytännössä jo NATO-maa mutta ilman turvatakuita. Siis konfliktin tullen vihollinen, mutta ilman muiden vihollisten antamaa suojaa(!). Nykytilanne on siis kriisin tullen Suomen kannalta pahempi kuin jos olisimme NATOn täysjäsen saatika puolueeton.
Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, Suomen pitäisi mielestäni vetäytyä NATO-yhteistyöstä pari pykälää ja laittaa oma puolustus kuntoon. Jos laitamme vaihtoehtomme järjestykseen siitä, mikä olisi Suomen kannalta vähiten huono ja mikä huonoin, lista menisi suunillen näin:

1. Liittoutumattomuus ja oma, uskottava puolustuskyky - Yhteistyö ja luotto pelaisi niin itään kuin länteen

2. Jonkinlainen lievennetty YYA tms. turvallisuusyhteistyö Venäjän kanssa - Turvallisuuspoliittinen asema Venäjän kainalossa, mutta kauppa ja kulttuurisuhteet länteen pelaisi kuten ennenkin

3. Täysi NATO-jäsenyys - Vihollisuus Venäjän kanssa kriisin tullen ja sitä ennen kauppasuhteet itään heikkenisivät

4. Nykytilanne, jossa olemme kriisin tullen "NATO-maa ilman NATOn suojaa" ja ilman uskottavaa puolustusta - vaarallinen välitila, johon ei saa jäädä, mutta josta voi onneksi vielä palata vaihtoehtoon 1 tai edetä vaihtoehtoon 2. tai joutua toiseksi huonoimpaan vaihtoehtoon 3.


Suomen naapuruussopimus Venäjän kanssa - YYA-sopimuksen jatko - on edelleen voimassa

Tiesittekö, että Suomella on laillisesti voimassaoleva, NATO-jäsenyytemme estävä valtiosopimus Venäjän kanssa? Ettekö? No eipä ihme, sillä ei hallituksemme sellaista halua mainostaa, sen olemassaolo kun rikkoo Suomen EU-sopimuksia vastaan(!)


Asiasta voi lukea laajemmin Jorma Jaakkolan artikkeleissa.

Euroopan unioniin liityttäessä Suomi vakuutti EU:lle, että Suomi on liittymisehtojen mukaisesti irtisanonut kaikki kansainväliset sopimukset. Siis myös 20.1.1992 allekirjoitetun naapuruussopimuksen. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomi ei ole irtisanonut k.o. sopimusta, vaan on pettänyt näin sekä EU:ta että Venäjää.

Käytännössä seuraava artikla on sopimus "YYA-sopimuksen" jatkumisesta.. ..automaattisesti:

Valtiosopimus 63/1992, 12 artikla;

"Tämä sopimus on ratifioitava ja se tulee voimaan ratifioimiskirjojen vaihtamispäivänä. Sopimus on voimassa kymmenen vuotta, minkä jälkeen sen voimassaolo jatkuu viisivuotiskausittain, ellei jompikumpi sopimuspuolista irtisano sitä toiselle sopimuspuolelle kirjallisesti tehtävällä ilmoituksella vähintään viisi vuotta ennen voimassaolokauden päättymistä."


Tehty Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 1992 kahtena suomen- ja venäjänkielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

Sopimuksen 4. artikla;  

"Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.

Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.

Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle."

Sopimusta on ainakin kerran jatkettu, Jatkosopimus: 53/1998

Annettu: 29.6.1998

"Asetus 

Asetus Venäjän federaation kanssa yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella tehdyn sopimuksen muuttamista koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta

Ulkoasiainministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään:

1 §
Helsingissä 30 päivänä toukokuuta 1998 Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välillä yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella tehdyn sopimuksen (SopS 61-62/92) muuttamista koskeva sopimus, jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 18 päivänä kesäkuuta 1998, tulee voimaan 29 päivänä kesäkuuta 1998 niin kuin siitä on sovittu.

2 §
Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä kesäkuuta 1998.
Naantalissa 18 päivänä kesäkuuta 1998"

Sopimus oli automaattisesti voimassa vuoteen 2008, ja sen jälkeen  on ollut voimassa aina 5 vuotta kerrallaan ilman erillistä irtisanomista, jota ei ole kuulunut. Sopimus on siis voimassa.

Asiantuntijat ovat julkisesti varoitelleet, että sopimus hankaloittaa mahdollista yhteistyötä NATO:n kanssa. Valtiojohtomme ei kuuntele (tai välitä).


Suomi rikkoo sopimusta?

Käytännössä tilanne on siis se, että Suomi;

a) on ilmeisesti valehdellut EU:lle, ettei yllä oleva sopimus olisi voimassa, mitä se on sekä sopimusteknisesti että kansainvälisen lain mukaan (ellei joku tuo näyttöä, että se olisi irtisanottu joskus),

b) ei voi liittyä NATOon rikkomatta tätä tekemäänsä sopimusta, ellei

c) sitä ensin irtisanota, jolloin naapuruussopimus lakkaa olemasta voimassa ja NATOon voi liittyä vasta 5 vuoden viiveellä, ja

d) Venäjä voi periaatteessa vaatia Suomea tilille sopimuksen rikkomisesta, jos Suomi liittyy NATOon tai antaa aluettaan, logistista infrastruktuuriaan (satamat, tiet lentokentät, jne.) NATOn käyttöön mahdollisessa konfliktissa.

e) Koska Suomella on ollut voimassaoleva valtiosopimus - jota ei ole irtisanottu - Venäjän kanssa ennen EU:n kanssa solmimiaan sopimuksia, voi EU tämän perusteella pidättäytyä noudattamasta Suomen kanssa tekemiään sopimuksia laittomina, ja voi laillisesti pidättäytyä antamasta mitään apua mahdollisen konfliktin tullen.


"Tietäisitpä, poikani, miten vähällä järjellä Suomea hallitaan".

maanantai 27. helmikuuta 2012

Mielenkiintoisia linkkejä Syyriasta ja yksi näkemys geopoliittiseeen peliin

Tässäpä teille pari mielenkiintoista linkkiä Syyrian tilanteesta. Ne ovat ranskalaistoimittaja Thierry Meyssanilta.

1. End of game in the Middle East
http://www.voltairenet.org/End-of-game-in-the-Middle-East
"Vaikka aseelliset yhteydenotot Homsin alueella eivät ole täysin ohi ja Syyrian sekä Libanonin viranomaiset eivät ole vielä kertoneet julkisesti viimeaikaisista toimistaan, Thierry Meyssan esiintyi maanantai-iltana Venäjän päätelevisiokanavalla tehden alustavasti selkoa operaatioista ja tarjoten ensikäden tietoa."

2. For the release of our compatriots and colleagues held captive in Baba Amr
http://www.voltairenet.org/For-the-release-of-our-compatriots
"Useita journalisteja pidetään suljetulla Baba Amrin alueella. [Länsimedian] mukaan heitä estää poistumasta Syyrian armeijan kapinallisten tukikohtaan kohdistama jatkuva tulitus. Paikan päällä olleena ja etuoikeutettuna neuvottelujen todistajana Thierry Meyssan kertoo: Toimittajia pitää vankeina Vapaan Syyrian Armeija, joka käyttää heitä ihmiskilpinä. Kapinalliset ovat toistuvasti estäneet Syyrian punaista puolikuuta evakuoimasta heitä."

Kukaanhan ei väitä, etteikö Syyriassa olisi diktatuuri ja etteikö se kohtelisi kapianalisia sekä toisinajattelijoita varsin kovalla kädellä, mutta tässä kriisissä länsimaat ovat kainaloitaan myöten sotkeutuneet mukaan peliin.

Ja lopuksi vielä mielenkiintoinen, mutta pitkä video Lyndon Larouchelta, joka valottaa muutamaan mielenkiintoista näkökulmaa yleiseen geopoliittiseen tilanteeseen liittyen (vaikka en allekirjoitakaan esitettyjä näkemyksiä muuten kuin astelman kannalta). 

Russia's resistance
http://larouchepac.com/node/21737