Veikkauksen tulos

Lyhyesti: Viime blogissani veikkailin seuraavaa:

"Kerry tulee ja ehdottaa Venäjälle juuri edellämainittua "kompromissia" (mitä Venäjä alunperinkin halusi), eli että jos Venäläiset vetäytyvät, niin Ukrainasta tehdään neutraali väljä liittovaltio, alueet saavat niin laajan talousautonomian, että voivat orientoitua kumpaan ilmansuuntaan haluavat, ja uudet vaalit hetikohta piakkoin.

-Venäjä saa juuri sen mitä haluaakin ja mitä alunperin vaati, eli reaalisesti voittaa tämän erän vaikka perääntyykin ja Obama pelastaa kasvonsa sekä kerää valtavasti pisteitä republikaani-haukkojen silmissä (Näin kävi myös Syyrian kriisissä)."

No, jos Genevessä sovittu pitää paikkansa, niin voin sanoa, että veikkasin melko oikein.

Selvennys blogistin kannasta ja Suomen geopoliittinen asema

Koska liittyen edelliseen kirjoitukseeni on nyt usemmallakin taholla ollut jotain väärinkäsitystä liittyen minun kantaani Venäjään/Natoon/Ukrainaan ja Suomen asemaan, haluan tehdä selväksi, pari juttua:

1. Olen usein sanonut, että geopolitiikan kannalta ja puhtaasti/pelkästään talous- sekä sotilaspoliittisista intresseistä katsottuna Suomelle olisi edullisempaa liittoutua itään kuin länteen. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että kannattaisin k.o. suuntaan liittoumista sotilaallisesti, koska meillä on vahvat arvo- ja kulttuurisyyt olla osa läntistä yhteisöä, koska kulttuuri ja arvot ovat meidän sielumme, eikä niitä pidä myydä talous- tai turvallisuuspoliittisten syiden takia.

2. Koska kuitenkin olemme idän ja lännen rajalla ja puhtaasti geopoliittisesti meillä olisi - tietyin varauksin - enemmän yhteisiä turvallisuuteen ja vakauteen liittyviä intressejä idän kuin lännen kanssa, olen sitä mieltä, että pelkästään ideologisista syistä ei kannata tehdä naapuristaan vihollista. Siksi vastustan Suomen liittymistä NATOon. Itse asiassa vastustan NATO-jäsenyyttä periaatteessa yhtä paljon kuin olisin vielä kylmän sodan aikaan vastustanut Suomen liittymistä Varsovan liittoon.

3. Ollessamme liitossa lännen eli EU:n kanssa meille käy lopulta köpelösti, sillä geopolitiikan lainalaisuudet ja turvallisuusintressit sanelevat väistämättä sen, että kunhan EU on kupannut Suomen tyhjiin ja tuhkatkin pesästä, se kauppaa meidät seuraavassa etupiirien "molotov-ribbentropissa" itänaapurille, eikä apua ole siltä tulossa lämpimiä puheita enempää.

4. Samoin jos olisimme lisäksi NATO-jäsen, jotuisimme yhdessä Baltian maiden kanssa suursodassa itänaapurin ensi iskun kohteeksi, eli sota alkaisi meiltä ja Baltiasta sillä, että Venäjä varmistaisi lähivyöhykkeensä. NATO:lla ei nykyisellään eikä näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ole intressiä eikä resursseja sijoittaa Suomeen aktiivisia joukkoja, aluepuolustus olisi edelleen omalla vastuullamme. Saisimme vain ilmatukea, jos sitäkään riittäisi. Meille kävisi köpelösti, NATO taistelisi viimeiseen suomalaiseen ja lopulta myös NATO pommittaisi meidän teitämme, siltojamme ja satamiamme estääkseen itänaapurilta niiden käytön.

5. Jos taas lähtisimme Venäjän kelkkaan, päätyisimme Moskovasta täysin riippuvaiseksi, umpisuomettuneeksi, nukkevaltioksi kuten Valko-Venäjä. Sotilaallisen kriisin tullen NATO sitten pommittaisi meidän lentokenttämme, satamamme, ilmapuolustuksemme ja liikenneinframme a la Irak. (tässä skenaariossa kuitenkin tulisi vähemmän kuolonuhreja kuin vaihtoehdossa 4).

Johtopäätös: Nojasimme sitten itään tai länteen, paskasti käy. Ainoa realistinen tie Suomen itsenäisyyden ja suvereniteetin säilyttämiseksi lähivuosikymmeninä olisi erota ainakin eurosta (tai jopa EU:sta ETA-maaksi Norjan tavoin) ja triplata puolustumenot ja pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana.

Taloudellisesti mielestäni paras tavoite Suomelle olisi olla mahdollisimman paljon Sveitsin kaltainen maa, jolla on erilliset vapaakauppasopimukset eri maiden kanssa. ETA-jäsenenä meillä olisi ehkä mahdollisuus myös tehdä erillinen tullivapaus-sopimus muodostuvan, Venäjän johtaman Euraasian Unionin kanssa. Kriisin tullen meidän on pysyttävä irti sodasta, ja/mutta pidettävä niin hyvät välit naapureihin, että emme jää ilman energiaa ja viljaa. 

Tällä järjestelyllä meillä olisi edes jonkinlainen mahdollisuus säilyä irti tulevasta suursodasta, ehkä jopa kuin Ruotsi oli II MS:n aikana.

Alleviivaten: tämän blogin pitäjä ei ole. "ryssäläinen putinisti" sen enempää kuin "NATO-kiimainen venäjänvastainen sotahullu"-kaan. Toisin kuin jossain on heitetty, en myöskään hyväksy Venäjän agressiota Ukrainaa kohtaan, vaikka ymmärrän täysin sen logiikan, ja geopoliittiset syyt, jonka vuoksi Venäjä tekee kuten tekee. Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä.

Yst. terveisin rivipersu ja geopolitiikan harrastaja.


--------------------------
[Edit. lisäys] Viitaten edelliseen kirjoitukseeni: Kun yksi kuva puhuu paremmin kuin tuhat sanaa (Lähde: Business Insider):

Puhe pakotteista Venäjää vastaan on (Sori vaan Ukraina) tyhjää tuulenpieksäntää nykyolosuhteissa. Saksa tai EU eivät suostu pakotteisiin Venäjää vastaan, koska kaasun tulon loppumiseen hyytyisi Saksan talous, ja se suistaisi koko Euroopan lamaan (EU:n talous keikkuu nytkin nippa nappa kuilun partaan paremmalla puolen juuri Saksan takia). EU ei ala tästä syystä millekään Venäjää vastaan. Ja Moskovassa tämä tiedetään. Venäjän palliote Saksasta ja Euroopasta, kuten olen jo vuosia sitten sanonut.

Ukrainan vallankumous lännen tappiona

Yllä oleva otsikko voi hämmentää joitakin lukijoita, koska yleisen tulkinnan mukaan Ukrainan vallankumous ja Janukovitshin syökseminen vallasta Kiovassa on vakava isku Venäjän kasvoille. Kehotan kuitenkin miettimään tilannetta vähän pidemmälle, ennenkuin aletaan kilistellä voitonmaljoja lännen kunniaksi.

Aluksi kehotan miettimään, mistä rähinä alkoi: Siitä kun Ukrainan johto jätti ratifioimatta EU:n kanssa tehdyn lähentymissopimuksen. Miksi?

Siksi, että sopimuksen ehdot, jotka EU ja IMF olivat sanelleet, olisivat olleet myrkkyä Ukrainan taloudelle ja koko yhteiskunnalle. Ehtona oli ns. IMF:n matokuuri: Yleinen eläkkeiden ja palkkojen leikkaus (-20-30%), energian hinnan nosto yleiselle markkinahintatasolle (kaasun ja polttonesteiden hinnan tuplaaminen), maan maatalouden ja teollisuuden pakottaminen EU:n ympäristö- ja tuotantonormeihin (käytännössä teräs- ja metalliteollisuuden täydellinen alasajo) ja luonnovarojen sekä kansallisvarallisuuden yksityistäminen (eli myynti ulkomaisille pankeille ja pääomasijoittajille).

Ja kaikki tämä olisi pitänyt tehdä. Vastineeksi olisi saatu siis 12 miljardia kovakorkoista lainaa.

Venäjä esti sopimuksen ratifioinnin yksinkertaisesti tarjoamalla syksyllä Ukrainan todellisen tarpeen verran eli 19 miljardia, ilman matokuurivaatimusta tai kovia ehtoja, normaalilla korolla. Lisäksi tässä diilissä öljyn ja kaasun hinta pysyisi suunilleen nykytasolla.

Joko alkaa valaistua, miksi Janukovitsh ja hallinto teki mitä teki? Tällä en tietenkään puolusta kyseistä korruptoitunutta oligarkkiporukkaa, mutta jos he olisivat tehneet toisin, he olisivat olleet typeriä.

Ja pahempaa olisi/on luvassa. EU-sopimusten läpivienti tarkoittaa nimittäin myös sitä, että maan teräs- ja metalliteollisuus, joka työllistää yli kolmanneksen työssäkäyvistä, joutuisi saneeraukseen ja työttömyys räjähtäisi käsiin. Tämä erityisesti venäläisenemmistöisessä ja -mielisessä Itä- ja Etelä-Ukrainassa. 

Ukrainan vauraampi itäpuoli on muutenkin elättänyt köyhää maatalous-länttä, eikä siellä siksi edes ukrainalaisväestökään hurraa EU-sopimusehdoille. Ja siksi juuri etelässä sekä idässä puuhataan irtautumista Kiovan hallinnosta.

Ukrainan länsi- ja eteläosissa, Harkovassa ja Krimillä, paikalliset viranomaiset ovat julistautuneet, että ottavat "vastuun perustuslaillisesta järjestyksestä" alueillaan. Tällä viitataan tietenkin tähän uudempaan, toissa vuonna voimaan tulleeseen perustuslakiin. Lauantaina Janukovitsh julisti (Harkovassa?), että hän on edelleen laillinen presidentti, kuten opposition kanssa tehty sopimus sanoo, aina ensi vaaleihin asti. Myös Venäjän delegaatio vieraili viikonloppuna Harkovassa.

Lisäksi Krimillä ilmoitettiin, etteivät enää ota komentoja Kiovasta(!) ja aikovat lopettaa verojen maksun Kiovaan.

Jos Ukraina hajoaa, EU saa kaverikseen Länsi-Ukrainan, josta tulee Romaniaakin köyhempi maatalousmaa. Venäjä sen sijaan saa vauraamman ja teollistuneen Itä- ja Etelä-Ukrainan, jossa teollisuus elää jo nyt viennistä Venäjän ja Keski-Aasian markkinoille.

Eli vaikka Janukovitshin kaatuminen on ollut imagollinen isku Venäjän kasvoille, lännellä on nyt käsissään ns. tynnyrillinen paskaa selvitettävänä. Venäjän tarvitsee vain odottaa vuosi-pari, jolloin kurjistunut kansa tekee uuden vallankumouksen ja Ukraina palaa taas Venäjän kaveriksi.

Tai jos maa hajoaa, ensin maan taloudellisesti parempi puolisko liittyy sen völjyyn, ja myöhemmin perässä köyhä Länsi-Ukraina tekee uuden vallankumouksen, tällä kertaa EU:ta vastaan, ja tulee katuen säkissä ja tuhkassa Moskovan kaveruutta hakemaan. Eikä Venäjän edes tarvitse puuttua tilanteeseen mitenkään esim. sotilaallisesti. Pelkkä lipun heilutus ja moraalinen tuki maan venäläismieliselle osalle riittää, kun EU:n ja IMF:n matokuuri alkaa purra.

Tässä pari karttaa, jotka kuvaavat paitsi poliittisia- ja kielijakoja, myös talousjakoa:  vauraampi ja teollistuneempi itä ja etelä vs. köyhempi maatalous-länsi/pohjoinen.

Etnisiä venäläisiä (tilastoissa, joilla kansallisuus vaan ei kansalaisuus virallisesti venäläinen) on viidesosa väestöstä, mutta myös kansallisesti itsensä ukrainalaisiksi tuntevista/tilastoidusta väestä 12% puhuu äidinkielenään venäjää. Noin 30% väestöstä siis venäjänkielistä.

Ukrainan 2010 presidentinvaalien tulos alueittain

Etnisesti venäläisten osuus väestöstä alueittain. Luvuissa ei ole mukana se noin 12% maan ukrainalaisväestöstä, joka puhuu venäjää äidinkielenään.

Moskovassa tämä kaikki tiedetään, joten siellä naureskellaan, näennäisestä tappiosta huolimatta.

Mutta mitä tekee Kiovan uusi hallinto? Kerjää verta nenästään. 

Kiovan parlamentti poisti viikonloppuna virallisen vähemmistöstatuksen venäjän kieleltä, koska se eli venäjän kieli on lausunon mukaan "vihamielistä ukrainan kieltä kohtaan". Lisäksi Länsi-Ukrainassa on kaadeltu  neuvosto-aikaisia patsaita (Viron patsaskiista, anyone?). 

Karhu(nen) eli pääministeri Medvedev ärähtikin jo.

Ukrainan välitön valuutan tarve on noin 20 miljardia dollaria. EU:lta sekä USA:lta apua olisi tulossa, tiukoin ehdoin lainana, ehkä juuri ja juuri tämän verran (alunperin rahaa oli tarjolla vain 12 mrd). Samaan aikaan Venäjä tarjosi about samaa summaa normaaliehdoilla ilman matokuurivaatimuksia. Mitä länsi tekee, jos Venäjä nostaa tarjousta?

Ehkäpä Kremlin näkökulmasta voisi olla suorastaan houkuttelevaa antaa ensin lännen hassata miljardeittain fyffeä Ukrainan korruptoituneeseen kankkulan kaivoon, ja vasta sitten päästää Ukraina hajoamaan?

Vai onnistuuko Kiovan uusi hallinto hajottamaan maan jo edes ilman Moskovan lipunheilutusta? Tai provosoimaan Venäjän tekemään jotain radikaalimpaa?

Sääliksi käy ukrainalaisia, sillä heidän kansannousunsa oli sinänsä aito, legitiimi ja laajapohjainen, varsinkin Janukovitshin hallinnon kovien otteiden ja tarkka-ampujat-katolla -politiikan jälkeen, vaikkakaan ilman lännen tukea se ei olisi välttämättä onnistunut niin laajassa mitassa.Sääliksi käy ukrainan nationalisteja, sillä kävi tässä miten tahansa,  heitä vedetään lopulta turpiin ja kunnolla, myös EU:n puolelta.


P. S. Ukrainan väliaikainen sisäministeri on tätä kirjoittaessa antanut luvan "Oikea sektori"-liikkeen huppupäisille rynkkymiehille toimia järjestyksenvalvojina Kiovassa. Kas kun eivät vetäneet natsilippua salkoon. Nyt onkin kiva lähteä suoralta kädeltä (pun intended) hakemaan sitä lainaa EU:lta. Missä hitossa Ukrainan armeija ja laillinen poliisi luuraa?

"Oikea Sektori"-liikkeen joukkoja, historiaa tunteville mielenkiintoinen hihamerkki

P.P.S. Ukrainan vallankumous uhkaa lipsahtaa moraalisesti lapasesta, jollei uskottavaa laillisuusvalvontaa saada pien pystyyn ja opposition kansanedustajien pahoinpitelyitä ja uhkailua "puolilaillistettujen" paramilitaarien toimesta lopeteta nopeasti.