Eurostoliitto pystyyn vaikka väkisin - Kreikan kaltainen sekasorto Suomeen?

Omassa Puheenvuoro-kirjoituksessaan Jukka S. Hankamäki lateli ehkä hieman lakonisesti mutta paikkansa pitävästi mitä tuleva vuosi tuo EU:n liittovaltiokehityksen ja talouden suhteen tullessaan.

Kuten olen itsekin todennut jo monta kertaa, on väistämätöntä, että Espanja ja Italia kaatuvat syliin ja sen jälkeen ollaan nollapisteessä, jossa on valittava joko täysimittainen liittovaltio tai EU:n disintegraatio (toivon ja rukoilen sitä hajoamista).

Vuonna 2009 Suomeen iskenyt reaalitalouden lama - jonka vaikutusta on toistaiseksi pidetty aisoissa velkakuplaa pumppaamalla - kestää vielä vähintään 3 vuotta ja todennäköisesti vielä 5 vuotta. Hallitus tietää tämän. Elinkeinoelämä tietää tämän. Kuntavaaleihin valmistautuvien puolueiden johto tietää tämän. Kaikki toki toivoskelevat, että ensi vuonna helpottaisi, mutta valitettavasti edes täysi liittovaltio ei poista sitä tosiasiaa, että talous sukeltaa vielä vuosia.

Mutta oletteko tosissanne miettineet, mitä kaikkea tämä tuo tullessaan? Talouslama tuo nimittäin suomalaistenkin osaksi - ei vain suhteellisen vaan myös absoluuttisen - köyhyyden, nälän ja kerjäläisyyden. Kyse on mittakaavaltaan suuremmasta rytinästä kuin 1930-luvun lama. Onko kukaan oikeasti miettinyt, mitkä ovat seuraukset?

Syvää nöyryytystä, halveksuntaa, riistetyksi tulemista, alistamista, katkeruutta ja vihaa. Niiden seuraukset eivät ole ihan pikku juttu. Oletteko siis ihan aikuisten oikeasti miettineet, mitä Kreikan kaltainen sekasorto, kaaos, suurmielenosoitukset ja mellakat tarkoittavat Suomen tapauksessa?

Suomalaisen pinna on pitkä, mutta kun se katkeaa, jälki on paljon pahempaa ja seuraukset paljon syvälle käyvempiä kuin monissa muissa kulttuureissa. Tässä mielessä suomalaiset muistuttavat kansanluonteeltaan venäläisiä.

Tsaarit aikanaan tiesivät, että venäläisen yhteiskunnan pystyssäpysyminen riippui viime kädessä siitä, että hallitsijoiden ja kansan välillä vallitsi eräänlainen slaavilaiseen heimovaistoon perustuva primitiivinen yhteiskuntasopimus tai kauhun tasapaino. Kansa nieli vuosisadat riistoa, nöyryytystä, alistamista ja julmuuksia, niin kauan kuin se koki, että sillä oli valtiovalta ja hallitsijat jotka viimekädessä kuitenkin ajoivat valtakunnan etua.

Slaavilainen perusluonne on kaikesta alistamisesta ja orjuutuksesta huolimatta ylpeä; venäläinen kestää melkein mitä tahansa, kunhan hänelle voidaan perustella, että se on valtakunnan ja sitä kautta myös - edes jotenkin - myös kansan etu.

Tsaarit miettivät, mitä tapahtuisi, jos tämä vaistonvarainen "yhteiskuntasopimus" rikkoutuisi. Kommunismin valtaannousun jälkeen kaikki tiesivät; jokin raja se on venäläisenkin sietokyvyllä.

Toistan kysymyksen; mitä tapahtuu kun suomalaisen mitta tulee täyteen? Entä jos Suomeen tulee "ugrikevät"?

Jos ugrikevät tulisi Suomessa, se tapahtuisi maassa, jossa olisi purkautumassa - ei vain muutaman vuoden - vaan kokonaisen parin vuosikymmenen katkeruus, kauna, viha ja pahoinvointi. Kyllä - Minä kehoitan muistamaan, ettei nuijakapina tai kansalaissota syntyneet tyhjästä.

Kreikan tai arabimaailman mittakaavassa tapahtuva "massojen pinnan katkeaminen" eli se kun kansa hylkää tavanomaiset poliittiset ja demokraattiset vaikutuskanavat tarkoittaisi Suomessa mahdollisesti jotain hyvin vakavaa.

On syytä muistaa, että Suomessa kansalla on laillisesti puolitoista miljoonaa asetta, joista yli 400 000 kiväärejä, plus laittomia aseita useita satoja tuhansia. Samaan aikaan kun sosiaalinen ja taloudellinen turvaverkko on rapautumassa kiihtyvällä tahdilla, poliisin ja oikeusviranomaisten resursseja leikataan.

On suorastaan niin yleistietoa, että luulisi olevan turha muistuttaa ketään siitä, miten köyhyys, pahoinvointi ja turvattomuus toimivat väkivallan, rikollisuuden ja ääriliikkeiden kasvualustana.

Ihmiset tuntevat monin paikoin jo nyt olonsa turvattomiksi. Joissain kunnissa suunnitellaan poliisin säästöjen takia omia "kuntakaarteja" järjestyksenvalvonnan ja ihmisten turvallisuuden takaamiseksi.

En halua pelotella ketään, mutta olisi viimeistään nyt aika ottaa ns. lusikka kauniiseen käteen, silla jos ei ihan konkreettisesti niin kuitenkin, banaanit ja lakritsat loppuvat pian.

Jos valtiovalta jatkaa selän kääntämistä sille kansalle, jota sen pitäisi edustaa, johtaa se pahimmillaan siihen, että kansan pinnan katkeamisen seuraamusta ei voi padota enää muulla kuin väkivallalla.

Tajuaakohan nykyhallintomme, millaista uhkapeliä he ovat pelaamassa?

Meillä on kuitenkin vielä vuosi-pari aikaa valmistautua ja estää pahin. Sen sijaan, että valtio ottaa velkaa kriisimaiden velkojen maksuun ja roikkuu mukana roskavaluuttajärjestelmässä, jossa valuutta eli euro on itse kriisin perimmäinen syy ja ongelma, lainanottomarginaali pitäisi nostaa ja käyttää oman maan ja kansan asioiden parantamiseen - ja myös kriisiturvallisuuden nostamiseen.

Muussa tapauksessa meillä on 5 vuoden päästä tilanne, jossa voidaan todeta, että hallituksella ja valtiovallalla on homma lähtenyt todella pahasti lapasesta.

Ja jos näin käy, niin kysymys kuuluu; kutsuuko hallitus tällöin apuun - jo nyt vallitsevien lakien ja sopimusten mukaan - Eurokorpsin ja eurosantarmit tukahduttamaan kovat piipussa suomalaista kansannousua? Vähän kuin Baltiassa vuonna 1991.

Toisaalta ehkäpä se olisi aivan oikea historian tuomio eurosto-eliitille ja federalisti-hallituksellemme tajuta yhtä selvästi ja totaalisesti kuin kommunistit Neuvostoliiton hajotessa, että he ovat väärällä puolella - Pahan Valtakunnan puolella - historiallista rintamalinjaa, Euroopan kansojen historiallisessa taistelussa vapauden, oikeuden ja kansanvallan puolesta.

---------------
------
---




Edit. 24.9. Lisäystä. Kirjoitin nämä alla olevat jutut alkujaan kommentteina yllä olevaan juttuuni Uuden Suomen blogissani, koska ne sivuavat aihetta, liitän ne tähän:

Tarkoitan, että sen sijaan että Suomi ottaa hirveän määrän lainaa auttaakseen kriisimaita (takausvastuut nimittäin tulevat kaatumaan syliin täysimääräisinä, ja se tarkoittaa, että ne maksetaan lainalla), Suomi ottaisikin itselleen kerralla isohkon potin "kehitys-, investointi-, ja kriisilainaa".

Ensin laitettaisiin ns. "piikki kiinni", täyskäännös europolitiikkaan. Sitten raha käytettäisiin kansallisesti itsekkäästi laman seurausten aallonpohjan madaltamiseen (teollisen tuotannon investointiapurahat, työllisyysprojektit [vain kotimaisille firmoille] vanhukset, lapsiperheet,elintarvikeapu nälkäisille, jne.).

Raha tulisi käyttää myös sosiaaliturvan tason pitämiseen edes kohtuullisena inflaation iskiessä kunnolla, ja poliisin sekä puolustusvoimien säästöjen _perumisesta_ aiheutuviin menoihin, sekä erityisesti kriisivarastojen (elintarvikkeet, polttoainet, lannoitteet, raaka-aine varastot, jne.) täyttämiseen täpötäyteen.

Suomen pitäisi suhtautua käsillä olevaan seuraavaan viitee vuoteen, kuin kyseessä olisi "sota-aika", koska taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti laman isku maallemme voi pahimmassa tapauksessa olla vastaavaa, kuin jos vihollinen hyökkäisi ja tuhoaisi meiltä elintason, teollisuuden&työpaikat, arjen turvallisuuden ja yleisen lain kunnoituksen sekä kansalaismoraalin.

Suuryrityksille jotka ovat menneen talven lumia kansantalouden kannalta, ei pidä enää maksaa jättitukia, ellei niitä käytetä suoraan Suomessa tehtäviin tuotantoinvestointeihin. Jos ei passaa, niin sopeutukoot, menkööt konkurssiin tai lähtekööt (tervemenoa).

Leikata pitää myös joka tapauksessa, ja rajustikin, kaikesta sellaisesta mikä on toisarvoista. Ylempää virkamiehistöä, byrokratiaa, kehitysapua, lähialuetukia, jne. Erityisesti Ulkoministeriötä. Meillä tuhlataan järjettömän paljon laajaan diplomaatti, lähetystö ja edustustoverkkoon. Valtiovarainministeriön sektorilta pitää leikata myös, oppivatpahan olemaan. Leikkaustarve on ainakin 3-5 miljardia, lainarahan nostamisesta huolimatta.

Jos kerran velkaannumme, velkaantukaamme satsaamalla taloutemme, yritystemme, teollisuutemme ja yhteiskuntamme tulevaisuuteen ja kansalaisyhteiskunnan koossapitämiseen, eikä syytämällä rahaa kankkulan kaivoon nimeltä EU.

Eurosta on erotta joka tapauksessa, kysymys kuuluu, teemmekö sen nyt, kun arvioidaan, että oman valuuttamme arvo nousisi suhteessa euroon +15% irtaantuessamme rahaliitosta, vai sitten KUN euro ensin iflatoituu niin, että sen käyvästä arvosta jää jäljelle _vain kolmannes nykyisestä_.

Jos lähdemme ennemmin, ja valuuttamme arvo ponkaisisi +15% ylöspäin, voisimme ensinnäkin aluksi laskea liikkeelle kansantalouteemme ja markkinoille nykyistä tuon määrän enemmän valuuttaa, jotta sen arvo ei nousisi nykyisestä, ja sen jälkeen laskea vielä +20% lisää devalvoidaksemme, jotta vientimme vetäisi niille alueille, joilla on vielä maailman markkinoilla ostovoimaa (Venäjä, Kiina, yms.).

Tiedän, että devalvaatiopuheet kuulostaan nousevien korkojen takia myrkylta asuntolainaa ottaneille, mutta euroon jäämällä tuleva 100-200%:n inflaatio ja sen nostamat korot tulevat olemaan vielä jotain kamalampaa. Pelastusveneessä on ankeaa istua myrskyävällä merellä, mutta Titaniciin jääminen on vielä kamalampaa, uskokaa pois.

Eurooppa ja P-Amerikka eivät viennin kannalta tule vetämään lähivuosina. Selvitäksemme vientiä on lisättävä entisestää EU-alueen ulkopuolelle, kuitenkin jalansija Saksassa ja Ruotsissa on syytä säilyttää.

-----------------

Sinänsä ei tule pelätä, jos tässä maassa järjestyksenpitoa joudutaan sälyttämään kuntien ja vapaaehtoisorganisaatioiden kontolle, kunhan se tehdään oikein.

Suomalaiset "fasistit" eivät, sen perusteella mitä olen heidän juttujaan seurannut, rupea omia ampumaan toisia suomalaisia tai ala "suurpääomien hyödyllisiksi idiooteiksi". Jos jonkinlaisia kansalaiskaarteja aletaan tässä maassa joskus perustaa, on pidettävä huoli, että suojeluskuntien alkuperäinen idea (puolueisiin ja poliittisiin suuntauksiin sitoutumaton laillisuusvalvonta) toteutuu, eikä tule uutta punaiset vs. valkkarit -juttua.

Siinä missä kansalaissodan aikaan Suomen työväestö oli harhautettu ja agitoitu pelaamaan kommunististen internatsien pussiin ja Suomen liittämiseksi Neuvostoliittoon, eli siis olivat "hyödyllisten idioottien" roolissa, ajautuivat tämän seurauksena suojeluskunnat saksalaisen pääoman aseelliseksi siiveksi (alunperin neutraalista tausta-ajatuksesta huolimatta).

"Fasistien" sijaan joudumme olemaan enemmän huolissamme järjestäytyneen rikollisuuden, jengien, rappio-anarkistien ja ns. kiljuskinien suhteen. Elinolojen huonontuessa ja laillisuusvalvonnan rapautuessa kiusaus tienata leipää pöytään epärehellisesti kasvaa eksponentiaalisesti. On olemassa vaara, että rikollisjoukkiot ja jengit hankkivat raskaampaa aseistusta. Poliisin leikkaukset ja rapistuva valvonta sekä Schengen liikkuvuus yhdistettynä siihen tosiasiaan, että Tallinnasta voi torilta ostaa AK-74 rynnäkkökiväärin ja 1000-patruunaa kolmella sadalla eurolla herättää varsin kylmiä väreitä selkäpiissä (myös sinkoja on kaupan).

On pidettävä huoli, että jos kunnat tai järjestöt alkavat ottaa yleisen järjestyksen valvontavastuutta poliisin joutuessa vetäytymään leikkausten takia "etulinjasta", niin "kuntavartiot" toimivat a) demokraattisella mandaatilla (kunnanvaltuustojen päätöksillä ja ohjauksessa perustettu ja oman kunnallisen lautakunnan/toimielimen valvonnassa toimivia), ja b) viranomaisten valvonnassa (yhteistyö poliisin ja tarvittaessa vaikkapa puolustusvoimien maakuntajoukkojen kanssa).

LEAP: USA:n globaali asema romahtamassa - Amerikalla edessä maksukyvyttömyys ja sekasorto

Eurooppalainen taloustutkimus-aivoriihi LEAP ennustaa Amerikan Yhdysvalloille synkkiä aikoja. Seuraavat neljä vuotta 2012 - 2016 merkitsevät USA:lle sen globaalin ylivallan murtumista ja dollarin reservivaluutta-aseman loppua, voimakasta dollarin inflaatiota, USA:n talouden romahdusta ja sen poliittisen järjestelmän halvaantumista. Vuosikymmen puolivälin jälkeen USA ei ole enää planeettamme ainoa suvereeni supervalta, eikä taloudellisesti vahvin tekijä. Jo aikaisemmassa raportissaan aivoriihi ennakoi, että viimeinen amerikkalaissotilas jättää Euroopan kamaran vuoteen 2017 mennessä.

"Vuodesta 2006 ja ensimmäisistä GEAB-raporteista lähtien LEAP/E2020 on kuvannut maailmanlaajuista järjestelmäkriisiä ilmiönä, joka luonnehtii loppua sille maailmalle jonka olemme tunteneet vuodesta 1945 lähtien, ja joka merkitsee loppua ns. amerikkalaiselle pilarille, jolle maailmanjärjestys on perustunut lähes seitsemän vuosikymmenen ajan. Vuodesta 2006 olemme ennakoineet vuosien 2011-2013 jakson siksi, jonka aikana ns. "dollarin muuri", jolle USA:n valta on perustunut, murtuisi. Kesä 2011, jolloin USA:n luottoluokitusta laskettiin S&P:n toimesta, merkitsi historiallista käännekohtaa ja vahvisti että "mahdoton" oli todellakin tapahtumassa todeksi”, kirjoittaa LEAP raportissaan.

LEAP:n ennustaa, että ”vaalivuosi 2012 merkitsee Amerikalle myös taloudellista ja yhteiskunnallista lamaa, liittovaltion hallinnollisen järjestelmän täydellistä halvaantumista, voimakasta perinteisen kaksipuoluejärjestelmän hylkäämistä, sekä kasvavaa perustuslain merkityksen kyseenalaistamista. Tämä tarkoittaa ratkaisevaa vaihetta koko USA:n historiassa. Seuraavan neljän vuoden aikana maa on joutumassa sellaiseen poliittiseen, taloudelliseen, rahoitukselliseen ja yhteiskunnalliseen myllerrykseen, jollaista se ei ole kokenut sitten sisällissodan”. Se ennustaa, että seuraavan nelivuotisjakson aikana USA tulee olemaan samaan aikaan maksukyvytön ja hallitsematon, muuttaen valtion, joka on ollut vuosikymmeniä maailmantalouden lippulaiva, ”juoppopaatiksi”.

Selvyyden vuoksi LEAP on järjestänyt käsillä olevaa prosessia koskevat ennusteensa kolmen avainalueen ympärille:

- USA:n institutionaalinen halvaus ja perinteisen kaksipuoluejärjestelmän murtuminen
- Taantuman, laman ja inflation pysäyttämätön syöksykierre
- Maan yhteiskunnallisen ja poliittisen kudoksen repeäminen

”Todellisuudessa Yhdysvallat on vuoden 2011 lopulta sellaisessa heikkouden tilassa, jollaiselle ei löydy vertaa sitten sisällissodan ajan. He eivät toteuta merkittävää johtajuutta kansainvälisellä tasolla. Geopoliittisten valtaryhmien välinen vastakkainasettelu kärjistyy ja he huomaavat olevansa vastakkain lähes kaikkien muiden maailman suurten pelaajien kanssa; Kiina, Venäjä, Brasilia (ja yleensäkin koko Etelä-Amerikka) ja nyt myös euroalue. Samaan aikaan he eivät hallitse työttömyyttä, jonka todelliset luvut ovat jämähtäneet 20%:n tuntumaan verrattuna talttumattomaan ja ennakoimattomaan työvoiman vähenemiseen (joka on nyt tippunut vuoden 2001 tasolle).”   

Kiinteistö- ja osakemarkkinat, jotka ovat USA:n kotitalouksien vaurauden selkäranka, jatkavat tippumistaan vuosi vuoden jälkeen huolimatta maan keskuspankin epätoivoisista yrityksistä luoda lainavirtaa talouteen nollakorkopolitiikalla. Osakemarkkinat ovat jatkaneet alaspainuvaa kulkuaan, lukuun ottamatta kahta keinotekoista nousua vuosina 2009 ja 2010, jotka johtuivat keskuspankin elvytysruiskeista. USA:n pankit, joiden taseita rahoitusjohdannaiset painavat paljon raskaammin kuin Eurooppalaisia pankkeja, ovat vaarallisesti lähestymässä uutta konkurssien aaltoa, josta MF Global oli vain ennakkotapaus. Se oli vain merkki siitä, että markkinoilta puuttuvat vielä kolme vuotta vuoden 2008 Wall Streetin pörssiromahduksen jälkeenkin sekä rahoitusprosessien hallinta että hälytysjärjestelmät.

“Köyhyys maassa on asteittain lisääntymässä joka päivä,” kirjoittaa LEAP. ”Siinä missä yksi kuudesta amerikkalaisesta on nyt riippuvainen ruokakupongeista, joka viides lapsi on joutunut elämään ajoittain kadulla. Julkiset palvelut (koulutus-, sosiaali-, poliisi-, liikenne,..) ovat merkittävästi supistuneet kautta maan, jotta vältettäisiin kaupunkien, kuntien ja osavaltioiden vararikot. Menestys, jota keskiluokan ja nuorten vallankumoukset (Tea Party ja Occupy Wall Street) ovat saavuttaneet, selittyy juuri tällä kehityksellä. Ja tulevina vuosina nämä trendit sen kun pahenevat.”

USA:n talouden ja yhteiskunnan heikkous on paradoksaalisesti seurausta juuri vuosien 2009-10 talouden pelastusyrityksistä, ja vuotta 2008 edeltäneen ”normaalitaso” heikkenemisestä. Vuosi 2012 on jenkeille ensimmäinen vuosi, jolloin tilanne huononee jo valmiiksi heikosta tilanteesta. Viranomaisilla, kotitalouksilla ja julkisilla palveluilla ei ole enää keinoja jäljellä, jolla pehmentää taantumaa, johon maa on jälleen tipahtanut. LEAP on ennustanut, että vuoden 2012 aikana tultaisiin näkemään noin 30% romahdus dollarin arvossa suhteessa muihin suuriin valuuttoihin. Taloudessa, jonka kulutustavaroista suurin osa tulee tuonnista, tämä tarkoittaa vastaavansuuruista vähennystä kotitalouksien ostovoimassa, samaan aikana kun inflaatio muutenkin juoksee kaksinumeroisessa luvussa.

”Tea Partylla ja Occupy Wall Streetillä on näin ollen valoisa tulevaisuus edessään, sillä vuoden 2011 viha on muuttumassa raivoksi vuosina 2012 ja 2013”, kirjoittaa LEAP.

Että sellaista. Onkin mielenkiintoista seurata, miten hyvin nämä ennusteet toteutuvat

The Guardian: Vakausrahasto 2000 miljardiseksi - Seuraukset Suomelle?

Saksa ja Ranska ovat The Guardian-lehden tietojen mukaan sopineet vakausrahaston kasvattamisesta 2000 miljardiin. Vaikka pari korkeaa EU-virkamiestä ehti tämän jo kiistää, niin tämä olisi linjassa sen kanssa mitä markkina-arviot ovat jo pitempään povanneet. Jos hanke toteutuu, Suomen osuus vakausrahastosta nousee 1,8%:n osuudella 36 miljardiin, ja koska tämä summa otetaan lainana Suomen kontolle, menee korkojen kanssa noin 65 miljardia.

Ja kaikki tämä raha menee. Kyse ei ole enää vain takauksista, vaan siitä, että Euroopan pankit vaativat pelkästään ensi vuonna apua tuon 2000 miljardia. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi joutuu ottamaan ensi vuonna 36 miljardin lisävelan, joka nostaa Suomen valtionvelan 113,5 miljardiin euroon. Kun valtio ottaa muutakin velkaa 7 mrd, nousisi valtion velka vuonna 2012 siis 121,5 mrd:in ja velan osuus BKT:stä n. 67,4%:iin. Voitte arvailla mitä jo tämä tarkoittaa koroille ja velanhoitokustannuksille.

Eikä tässä ole vielä huomioitu tulevaisuutta ja laman takia lähivuosina edessä olevaa BKT:n tiputusta. Viralliset arviot tällä hetkellä ovat, että lama syö BKT:stämme n. -10% tai jopa -15%. Väitän, että menee enemmänkin, oma arvioni on, että BKT tippuu jonnekin vuoden 2000 tasolle eli nimellisesti yli neljänneksellä. Vuoden 2000 tasoon eli 132,1 mrd:iin tiputus olisi noin -26 % (Inflaatioon suhteutettuna vuoden 2000 rahan arvon mukaan tiputus olisi n. 17%).

Yksi syy omaan negatiivisempaan arviooni on oletus laman syvyydestä ja pituudesta, sekä kerrannaisvaikutuksista. Nykyinen kriisi noudattaa 30-luvulta tuttua sykliä, eli luvassa on synkkä taloudellinen kaamos ainakin vuoteen 2015 asti. Syklin rajuus tarkoittaisi ensin rajua tiputusta, ja sen jälkeen tasaisesti laskevaa kolmivuotista kurjuutta. Tämä tarkoittaa pakkoa tehdä rajuja leikkauksia, mitkä myös osaltaan vähentävät kulutusta ja BKT:tä.

Jos ennusteeni on oikea ja valtion velanotto jatkuu vuoteen 2015 vähintään nykyisellä tasolla (7 mrd per vuosi) ja BKT romahtaa v. 2000 pintaan, oltaisiin vuonna 2015 tilanteessa, jossa velan määrä olisi n. 142 mrd ja sen osuus BKT:stä yli 100%. Mitkä ovatkaan korot ja velanhoitokustannukset tuossa tilanteessa? Ja tässä laskussa ei otettu huomioon sitä, että vuotuinen velanottomäärä tulee taloustilanteen pakottamana luultavasti nousemaan, vaikka tullaan tekemään rajuja leikkauksia.

Kiitos joka tapauksessa Jykä-Jutalle, kun lastenlapsistamme tulee keppikerjäläisiä. Tämä muistetaan!

Valkoisia pakolaisia Zimbabwesta?

Zimbabwen (ent. Etelä-Rhodesia) diktaattori Mugabe, jonka ikimuistettaviin saavutuksiin kuuluu mm. Afrikan kehittyneimmän ja tuottoisimman maan ajaminen vararikkoon, nälänhätään ja anarkiaan, hääti tämän vuosituhannen alussa maasta myös valkoiset viljelijät ja takavarikoi heidän tilansa. Maat jaettiin "köyhille itsenäisyyssodan veteraaneille", jotka käytännössä olivat diktaattori Mugaben ministereitä, lakeijoita, sukulaisia ja tukijoita, varsinaisten köyhien jäädessä edelleen maattomiksi.

Pahaksi onneksi Mugaben sotilaat, ministerit ja sukulaiset eivät tienneet hölkäsen pöläystä maanviljelystä, joten tilat käytännössä ränsistyvät tuottamattomina ministereiden maaseutuasuntoina. Lisäksi uudet omistajat karkottivat tilojen mailta ja omista kodeistaan aiemmin pelloilla työskennelleet valkoisten omistajien palveluksessa olleet maatyöläiset (joista on tullut pakolaisia ja nälkäänäkeviä omassa maassaan). Uudet mustat herrat kun eivät suvainneet maillaan köyhää roskasakkia, vaikka tarvitsisivat heidän työvoimaansa ja ammattitaitoaan tilojen viljelemiseksi. Näin köyhien ja maattomien määrä itse asiassa lisääntyi entisestään.

Tämän "kansallistamisen" seurauksena (jossa yhteydessä maassa syntynyt, maan kansalaisista koostuva valkoinen väestö karkotettiin ulos) Zimbabwe, joka oli ollut Afrikan vilja-aitta, jonka maatalous aiemmin ruokki muuta maanosaa, muuttui nälänhädän pesäksi, jossa vallitsee kurjuus ja tähtitieteellinen inflaatio. Niin valkoiset kuin mustat koulutetut ihmiset ovat paenneet maasta pääomineen.

Miksikähän Suomen hallitus ei houkuttele näitä ihmisiä paikkaamaan "massiivista työvoimapulaa"?