Demarit ovat alamäessä koko Euroopassa, olleet jo pitempään. Työväestön poliittinen suuntautuminen on muuttumassa. Ennen oli tulipunaruusuja ja vaaleanpunaruusuja, nyt vaaleanpunaruusu joko kuihtuu tai alkaa sinivihertää, kun taas tulipunaruusu pysyy aika lailla ennallaan. Keskiluokan ja alemman keskiluokan keskuudesta kannatuksensa hakevat kansalliskonservatiiviset ja populistiset puolueet ovat nousussa.
Euroopassa työväestö ja proletariaatti diggaili ennen lähinnä sosiaalidemokraatteja ja laitavasemmistoa, kun nyt työväki tuntuu alkaneen valua kannattamaan kansalliskonservatiivisia arvoja, proleille jää joko pienet vasemmistolaiset sirpaleryhmät tai varsinaiset vasemmistopuolueet, joihin demareita on enää vaikea laskea.
Globalisoituvassa maailmassa työväen edut kun on ristiriidassa kolmannen maailman työväen etujen kanssa. Suomessakin suomalaisen työläisen saavutetut edut ovat murenemassa Intian ja Kiinan työväen etujen takia. Internatsismi (internationalismi) kun tosiasiassa kusee työväkeä silmään ja palvelee globaalin pääoman etua, näennäisestä prole-solidaarisuuden kaavusta huolimatta.
Mutta mikä on lopputulos? USA:ssakin on proletariaatti, mutta se on varsinainen vasemmiston kauhukuva; Raamattu&Rynkky-työväestö, joka ei äänestä sikäläistä vasemmistoa yrittävää esittävää demokraattipuoluetta, vaan ideologisista syistä lähinnä kovan linjan republikaaneja. Demokraattien kannatus taas löytyy kaupunkiväestä, koulutetusta ja "sisäsiististä" ylemmästä keskiluokasta ja marginaalissa olevista liberaaleista. Juuri tämän takia USA:ssa ei ole oikein kunnon vasemmistoa.
Miten käy Suomessa? Suomessa ei ole juuri ollenkaan Raamattu&Rynkky-konservatiiveja. Erikseen on kyllä Raamattu-konservatiiveja ja toisaalta isänmaallisia kansalliskonservatiiveja. Nämä ryhmät ovat vain hyvin vähän päällekkäisiä. Ensin mainittu on kallellaan perinteiseen eurooppalaiseen kristillisdemokratiaan, ja jälkimmäinen talvisodan henkeen sekä alkiolaisuuteen, joten kehityskulku ei kyllä mene samanlaiseen tilanteeseen kuin USA:ssa.
Sen sijaan sosiaalidemokraatteja nakertavat, poliittisessa keskustassa tai jopa keskustavasemmistossa olevat, kansalliset ja populistiset puolueet saavat Euroopassa yhä enenevässä määrin kannatusta, myös Suomessa. Voisikin sanoa, että työväestön arvot ja työväestön intressi käy paljon enemmän yksiin eurooppalaisen kansallisvaltion ja hyvinvointivaltion etua sekä kansallismielisyyttä arvossa pitävien ihmisten intressien kanssa, kuin mitä USA:n Raamattu&Rynkky-konsujen intressit käyvät yksiin heitä mennen tullen silmään kusevien globalisti-republikaanien intressien kanssa.
Mutta tulevaisuus näyttää, hajoaako työväenliike, vai syntyykö sen valtavirta uudestaan kansallis-konservatiivisempana versiona. Tai hajoaako koko puoluejärjestelmä, ja siirrytään suoraan demokratiaan? Tai ehkäpä meitä odottaakin keskusjohtoinen poliisivaltio DDR:n tyyliin, mutta ultra-kapitalistisella talousjärjestelmällä, Cyber Punk dystopia?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansallismielisyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansallismielisyys. Näytä kaikki tekstit
lauantai 11. joulukuuta 2010
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Vasemmiston alamäen syy on globalisaatio ja ideologinen sokeus
Yleisesti niin Suomessa kuin Euroopassa olisi sekä työväenliikkeen että yleisesti vasemmiston syytä tunnustaa, mistä todellisuudessa johtuu vasemmiston yleinen alamäki.
Kansallisvaltioiden heikkeneminen, kansallisten rajojen merkityksen väheneminen, kansantalouksien keskinäisen riippuvuuden lisääntyminen ja kansallisen päätäntävallan kaventuminen - eli suomeksi globalisaatiolle antautuminen - on se syy, jonka takia teollisuusmaiden työtätekevät joutuvat tinkimään työpaikoistaan ja kaikista saavutetuista eduistaan kehitysmaiden köyhien hyväksi, ta itseasiassa eliitin hyväksi, sillä ei kiinalaisten palkat koskaan nouse samalle tasolle kuin mitä ne lännessä nyt ovat.
Syy vasemmiston alamäkeen ei siis ole oikeistopopulismi tai "fasismin nousu", vaan osaltaan juuri sen kehityksen toteutuminen, josta Marx unelmoi: Kansainvälisyys - Interantionalismi - Ihmiskunnan veljeys!
Hyvinvointivaltio ja vahva työväenliike ovat viimeisten sadan vuoden ajan tarvinneet turvakseen juuri kansallisvaltion, keskitetyn vahvan valtiovallan sekä kansalliset tulli- ja talousrajat. Näiden suojissa on voitu rakentaa teollisia yhteiskuntia, joiden sisällä työväki on voinut saavuttaa itselleen ns. luokkaetuja.
Globalisaation myötä nämä edellytykset katoavat, ja työväenliike, ammattiliitot, sekä poliitisesti vasemmalla olevat puolueet menettävät valtaansa. Suurpääomien jylläämässä globaalissa taloudessa ei ole ylikansallista työväen internationaalia, eikä sellaiselle ole pääomaa tai voimaa toimiakaan. Globaalin talouden pelikenttää pyörittää pääoman valta, ja sitä ei duunareilla ole.
Sen sijaan että vasemmisto olisi alkanut puolustamaan omien etujensa turvaajia ja edellytyksiä - kansallisvaltiota ja kansallisia rajoja - ollaan yleisesti hurahdettu ns. punavihreyteen, johon kansainvälisyys, kansallisvaltiovastaisuus ja antikansallisuus kuuluvat vahvana elementtinä.
Sen sijaan että oltaisiin mietitty, miten rajoittaa tai ainakin hidastaa globalisaatiota - maailman yhdentymistä ja sitä seuraavaa suurpääoman ylivaltaa - ollaankin kamppailtu sen eteen, että miten tehokkaimmin kustaisiin omaan nilkkaan. Vasemmistossa on pikemminkin pyritty heikentämään kansallisvaltioiden valtaa ja kansallisia kultturieroja, joiden varaan kuitenkin eri maissa on voitu rakentaa sen ryhmähenki ja kollektiivinen me-tietoisuus, ja koko sen kansanyhteisöllisyys eli kansansolidaarisuus, jonka muodostamassa suojakuplassa viime kädessä koko hyvinvointivaltio sekä työväenliikkeen poliittinen valta on pyörinyt.
Olen jo pidempään miettinyt sitä, kuinka kauan kestää, ennenkuin poliittinen vasemmisto, joksi määrittelen perinteisen työväenliikkeen ja sitä lähellä olevat tahot, suostuvat niin sanotusti ottamaan pään tarvittavassa määrin pois ideologisesta pensaasta ja myöntämään, että marxilaisuuteen kuuluva internationalismi ja kansallisvaltiovastaisuus - unelma rajattomasta maailmasta - vain vauhdittaa globalisaatiota ja pääomien vallan kasvua, ja on siten yksi perussyy kehitykselle, jossa työväenliikke sekä vasemmiston poliittinen vaikutusvalta hiljalleen rapautuu.
Jos halutaan pelastaa edes osa työväenliikkeen saavutetuista eduista ja hyvinvointivaltiosta, olisi työväenliikkeen sekä poliittisen vasemmiston yleisesti aika hylätä globalisaation ja kansainvälisen suurpääoman etujen ajaminen eli internationalismi sekä kansallisten, taloudellisten ja kulttuuristensuojarajojen hajottaminen. Sen sijaan olisi aika alkaa paikkailemaan oman talon seiniä eli puolustamaan kansallisvaltioiden ja kansallisten työväestöjen etua.
Myös EU nykyisellään liittovaltiona - eli Lissabonin sopimuksen hyväksyminen ja siihen liittyvät asiat - olisi syytä varsinkin demarileirissä tunnustaa isoksi virheeksi, oikein kardinaalimunaukseksi, sillä EU on direktiiveillään tuonut laillisen alipalkkauksen ja markkinamekanismien ylivallan kaikkialle; myös hyvinvointi- ja kuntasektoreille, ja vienyt valtiolta sekä kansalliselta tasolta pois vallan, jolla epäkohtiin voitaisiin puuttua.
Siirtämällä valtaa Suomen eduskunnalta EU:lle on siirretty myös valta Suomen kansalta ja osaltaan myös suomalaiselta duunarilta ylikansallisille pättäjille ja globaalille suurpääomalle. Samalla työpaikat ovat karanneet vierastyövoimalle, ja harmaa talous on tulossa talouden valtavirraksi.
Niin kauan kuin nykyinen meno jatkuu, on esim. demarien ja vasemmiston yleisesti turha itkeä ja ihmetellä kannattajien pakoa Euroopassa oikeistopopulistien tai Suomessa Perussuomalaisten leiriin. Suomessa PS Suomalaisena työväenpuolueena kun ajaa juuri työväestön hyvinvointijärjestelmän perustan - suomalaisen työn, suomalaisen perusteollisuuden, kansallisvaltion, kansallisten rajojen ja kansallisen yhtenäiskulttuurin - etujen turvaamista.
Ja toisin kuin vasemmistossa kuvitellaan, käsillä oleva finanssikriisi ei ole kansainvälisen kapitalismin tien pää, vaan ainoastaan taitekohta, jolla kansainvälinen suurpääoma saa vieläkin suuremman vallan maailmasta. Ratkaisuksi kriisiin nimittäin tarjotaan yhä suurempaa pääomaa palvelevan ylikansallista päätöksenteon ja vallan keskittämistä eli suomeksi globalisaation kiihdyttämistä. Edessä on uusia EU:n kaltaisia talous- ja valuuttaunioneja, joiden myötä rahavalta on saamassa totaalisen yliotteen. Tämä on eliitin päämäärä.
P.S. Eliitin vallan tuntien on mielenkiintoista, että aina kun joku puhuu työväen etujen ja kansallisvaltion etujen yhteydestä, jostain lehahtaa esiin se kuuluisa fasismi-kortti...
Kansallisvaltioiden heikkeneminen, kansallisten rajojen merkityksen väheneminen, kansantalouksien keskinäisen riippuvuuden lisääntyminen ja kansallisen päätäntävallan kaventuminen - eli suomeksi globalisaatiolle antautuminen - on se syy, jonka takia teollisuusmaiden työtätekevät joutuvat tinkimään työpaikoistaan ja kaikista saavutetuista eduistaan kehitysmaiden köyhien hyväksi, ta itseasiassa eliitin hyväksi, sillä ei kiinalaisten palkat koskaan nouse samalle tasolle kuin mitä ne lännessä nyt ovat.
Syy vasemmiston alamäkeen ei siis ole oikeistopopulismi tai "fasismin nousu", vaan osaltaan juuri sen kehityksen toteutuminen, josta Marx unelmoi: Kansainvälisyys - Interantionalismi - Ihmiskunnan veljeys!
Hyvinvointivaltio ja vahva työväenliike ovat viimeisten sadan vuoden ajan tarvinneet turvakseen juuri kansallisvaltion, keskitetyn vahvan valtiovallan sekä kansalliset tulli- ja talousrajat. Näiden suojissa on voitu rakentaa teollisia yhteiskuntia, joiden sisällä työväki on voinut saavuttaa itselleen ns. luokkaetuja.
Globalisaation myötä nämä edellytykset katoavat, ja työväenliike, ammattiliitot, sekä poliitisesti vasemmalla olevat puolueet menettävät valtaansa. Suurpääomien jylläämässä globaalissa taloudessa ei ole ylikansallista työväen internationaalia, eikä sellaiselle ole pääomaa tai voimaa toimiakaan. Globaalin talouden pelikenttää pyörittää pääoman valta, ja sitä ei duunareilla ole.
Sen sijaan että vasemmisto olisi alkanut puolustamaan omien etujensa turvaajia ja edellytyksiä - kansallisvaltiota ja kansallisia rajoja - ollaan yleisesti hurahdettu ns. punavihreyteen, johon kansainvälisyys, kansallisvaltiovastaisuus ja antikansallisuus kuuluvat vahvana elementtinä.
Sen sijaan että oltaisiin mietitty, miten rajoittaa tai ainakin hidastaa globalisaatiota - maailman yhdentymistä ja sitä seuraavaa suurpääoman ylivaltaa - ollaankin kamppailtu sen eteen, että miten tehokkaimmin kustaisiin omaan nilkkaan. Vasemmistossa on pikemminkin pyritty heikentämään kansallisvaltioiden valtaa ja kansallisia kultturieroja, joiden varaan kuitenkin eri maissa on voitu rakentaa sen ryhmähenki ja kollektiivinen me-tietoisuus, ja koko sen kansanyhteisöllisyys eli kansansolidaarisuus, jonka muodostamassa suojakuplassa viime kädessä koko hyvinvointivaltio sekä työväenliikkeen poliittinen valta on pyörinyt.
Olen jo pidempään miettinyt sitä, kuinka kauan kestää, ennenkuin poliittinen vasemmisto, joksi määrittelen perinteisen työväenliikkeen ja sitä lähellä olevat tahot, suostuvat niin sanotusti ottamaan pään tarvittavassa määrin pois ideologisesta pensaasta ja myöntämään, että marxilaisuuteen kuuluva internationalismi ja kansallisvaltiovastaisuus - unelma rajattomasta maailmasta - vain vauhdittaa globalisaatiota ja pääomien vallan kasvua, ja on siten yksi perussyy kehitykselle, jossa työväenliikke sekä vasemmiston poliittinen vaikutusvalta hiljalleen rapautuu.
Jos halutaan pelastaa edes osa työväenliikkeen saavutetuista eduista ja hyvinvointivaltiosta, olisi työväenliikkeen sekä poliittisen vasemmiston yleisesti aika hylätä globalisaation ja kansainvälisen suurpääoman etujen ajaminen eli internationalismi sekä kansallisten, taloudellisten ja kulttuuristensuojarajojen hajottaminen. Sen sijaan olisi aika alkaa paikkailemaan oman talon seiniä eli puolustamaan kansallisvaltioiden ja kansallisten työväestöjen etua.
Myös EU nykyisellään liittovaltiona - eli Lissabonin sopimuksen hyväksyminen ja siihen liittyvät asiat - olisi syytä varsinkin demarileirissä tunnustaa isoksi virheeksi, oikein kardinaalimunaukseksi, sillä EU on direktiiveillään tuonut laillisen alipalkkauksen ja markkinamekanismien ylivallan kaikkialle; myös hyvinvointi- ja kuntasektoreille, ja vienyt valtiolta sekä kansalliselta tasolta pois vallan, jolla epäkohtiin voitaisiin puuttua.
Siirtämällä valtaa Suomen eduskunnalta EU:lle on siirretty myös valta Suomen kansalta ja osaltaan myös suomalaiselta duunarilta ylikansallisille pättäjille ja globaalille suurpääomalle. Samalla työpaikat ovat karanneet vierastyövoimalle, ja harmaa talous on tulossa talouden valtavirraksi.
Niin kauan kuin nykyinen meno jatkuu, on esim. demarien ja vasemmiston yleisesti turha itkeä ja ihmetellä kannattajien pakoa Euroopassa oikeistopopulistien tai Suomessa Perussuomalaisten leiriin. Suomessa PS Suomalaisena työväenpuolueena kun ajaa juuri työväestön hyvinvointijärjestelmän perustan - suomalaisen työn, suomalaisen perusteollisuuden, kansallisvaltion, kansallisten rajojen ja kansallisen yhtenäiskulttuurin - etujen turvaamista.
Ja toisin kuin vasemmistossa kuvitellaan, käsillä oleva finanssikriisi ei ole kansainvälisen kapitalismin tien pää, vaan ainoastaan taitekohta, jolla kansainvälinen suurpääoma saa vieläkin suuremman vallan maailmasta. Ratkaisuksi kriisiin nimittäin tarjotaan yhä suurempaa pääomaa palvelevan ylikansallista päätöksenteon ja vallan keskittämistä eli suomeksi globalisaation kiihdyttämistä. Edessä on uusia EU:n kaltaisia talous- ja valuuttaunioneja, joiden myötä rahavalta on saamassa totaalisen yliotteen. Tämä on eliitin päämäärä.
 |
| PS - Työväenpuolue ilman sosialismia |
P.S. Eliitin vallan tuntien on mielenkiintoista, että aina kun joku puhuu työväen etujen ja kansallisvaltion etujen yhteydestä, jostain lehahtaa esiin se kuuluisa fasismi-kortti...
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
60% suomalaisnuorista haluaa rajoittaa maahanmuuttoa
Keväällä julkaistun Taloudellisen Tiedotustoimiston tekemän "Nuorten arvot ja elämä 2009" tutkimuksen mukaan jopa 60% maamme nuorista haluaa rajoittaa maahanmuuttoa. (Linkki tutkimukseen)
Tutkimuksessa (sivu 17.) jopa 60% nuorista oli sitä mieltä, että vierasmaalaisten muuttoa maahamme tulisi rajoittaa:
""Vierasmaalaisten muuttoa Suomeen tulisi rajoittaa."
Täysin samaa mieltä: 26%
Osittain samaa mieltä 34%
Osittain eri mieltä 19%
Täysin eri mieltä 21%"
Ilahduttavaa on myös se, että jopa 90% nuorista ilmaisi tutkimuksen mukaan olevansa ylpeitä suomalaisuudestaan.
Olisikohan syynä nuorten asenteeseen se, että ihmiset osaavat ajatella omilla aivoillaan. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka kun käytännössä painottuu ns. humanitaariseen maahanmuuttoon? Humanitaarinen maahanmuuttohan tuo maahamme elätettäväksi enimmäkseen kouluttamatonta väkeä, joka tuo yhteiskunnalle lisäkustannuksia. Työperäistä, yhteiskuntaa hyödyttävää maahanmuuttoahan ei juuri kukaan järkevä ihminen vastusta.
Vanhastaan on tiedetty galluppien ja tutkimusten valossa, että kansan enemmistö haluaisi rajoittaa maahanmuuttoa. Nyt on lisäksi selvää, että myöskään nuorten enemmistö ei tue nykyistä monikulturistista ja liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.
Yleinen stereotyyppinen olettama, jota media ja nuorisokulttuurimme ns. "tiedostavat" edustajat propagoivat on, että suuri enemmistö nuorista olisi "fiksuja ja suvaitsevaisia ihmisiä", jotka kannattavat rajatonta maailmaa.
Tutkimustulos osoittaa juitenkin, että enemmistö nuorista onkin fiksuja ja reaalisuvaitsevaisia ihmisiä, jotka eivät kannata rajatonta maailmaa. Nuoriso kokonaisuutena siis ei niele ns. "suvaitsevaiston" ruusunpunaista mokuidealismia,
Siinäpä hapan uutinen nieltäväksi maatamme johtavalle punaviherliberaalille eliitille. Oma ilmeeni sen sijaan on jotakuinkin tällainen:
Tutkimuksessa (sivu 17.) jopa 60% nuorista oli sitä mieltä, että vierasmaalaisten muuttoa maahamme tulisi rajoittaa:
""Vierasmaalaisten muuttoa Suomeen tulisi rajoittaa."
Täysin samaa mieltä: 26%
Osittain samaa mieltä 34%
Osittain eri mieltä 19%
Täysin eri mieltä 21%"
Ilahduttavaa on myös se, että jopa 90% nuorista ilmaisi tutkimuksen mukaan olevansa ylpeitä suomalaisuudestaan.
Olisikohan syynä nuorten asenteeseen se, että ihmiset osaavat ajatella omilla aivoillaan. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka kun käytännössä painottuu ns. humanitaariseen maahanmuuttoon? Humanitaarinen maahanmuuttohan tuo maahamme elätettäväksi enimmäkseen kouluttamatonta väkeä, joka tuo yhteiskunnalle lisäkustannuksia. Työperäistä, yhteiskuntaa hyödyttävää maahanmuuttoahan ei juuri kukaan järkevä ihminen vastusta.
Vanhastaan on tiedetty galluppien ja tutkimusten valossa, että kansan enemmistö haluaisi rajoittaa maahanmuuttoa. Nyt on lisäksi selvää, että myöskään nuorten enemmistö ei tue nykyistä monikulturistista ja liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.
Yleinen stereotyyppinen olettama, jota media ja nuorisokulttuurimme ns. "tiedostavat" edustajat propagoivat on, että suuri enemmistö nuorista olisi "fiksuja ja suvaitsevaisia ihmisiä", jotka kannattavat rajatonta maailmaa.
Tutkimustulos osoittaa juitenkin, että enemmistö nuorista onkin fiksuja ja reaalisuvaitsevaisia ihmisiä, jotka eivät kannata rajatonta maailmaa. Nuoriso kokonaisuutena siis ei niele ns. "suvaitsevaiston" ruusunpunaista mokuidealismia,
Siinäpä hapan uutinen nieltäväksi maatamme johtavalle punaviherliberaalille eliitille. Oma ilmeeni sen sijaan on jotakuinkin tällainen:
torstai 30. lokakuuta 2008
Perussuomalainen aate ja maahanmuuttopolitiikka
Viime aikoina Perussuomalaiset ovat olleet paljon esillä mediassa vaalivoiton takia. Pääosin näkyvyys on ollut positiivista, mutta paljon on ollut myös esillä syytöksiä rasismista ja muukalaisvihasta. Siksi lienee paikallaan hieman valaista puolueen aateperustaa, ja varsinkin sitä suuntaa, mihin puolue on kehittymässä. Olen itse mukana nuorisojärjestömme periaatetyöryhmässä, ja sorvaamassa niitä linjoja, jotka osaltaan viitoittavat puolueemme tietä ensi vuosikymmenellä ja siitä eteenpäin, joten katson voivani puhua asiasta. Koska näkemyksemme maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta kohtaan ovat nousseet huomion keskelle, on myös syytä perustella suhtautumistamme asioihin (Olennaiset, ja mielestäni tärkeä aatemaailmaamme ja poliittisia linjauksia valaisevat käsitteet ja kohdat on kursivoitu).
Perussuomalaiset on kristillis-sosiaalisille arvoille rakentava kansallismielinen puolue, joka puolustaa demokratiaa, yhteiskunnallista tasa-arvoa ja sosiaalista hyvinvointia. Kristillis-sosiaalisilla arvoilla tarkoitamme kristinuskon vaikutuksesta länsimaisessa kulttuurissamme kehittynyttä etiikkaa, lähimmäisenrakkautta, heikompien etujen ajamista, ihmisarvon puolustamista, ja pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon [Linkki]. Toisin kuin KD, emme kuitenkaan pidä kristillistä etiikkaa etualalla, vaan politiikan taustalla. Kristinuskon perintö kulttuurissamme on meille puolueena enemmän kulttuurinen kuin uskonnollinen kysymys, ja meillä on huomattavan paljon uskonnottomia ja ateisteja jäsenistössämme.
Kansallismielisyys ilmenee siten, että pyrimme puolustamaan suomalaista kulttuuria, yhteiskuntaa ja taloutta globalisaation ja monikulttuurisuuden paineessa. Rakastamme isänmaatamme, sen kieltä ja kulttuuria, mutta se ei tarkoita, että ajattelisimme Suomen ja suomalaisten olevan muiden maiden ja kansojen yläpuolella, vaan rinnalla. Tähän liittyy "Maassa maan tavalla"-periaate, josta syystä vastustamme etnisesti ja kulttuurisesti erilaisten ihmisryhmien asettamista eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden positiivisen diskriminoinnin nimissä. Kaikille pitää olla samat säännöt ja yhdenvertaisuus sekä lain että viranomaisten edessä. Valitettavasti monikulturismin nimeen vannovassa yhteiskunnassa ei näin aina enää ole. Emme suvaitse etnisten enemmistöjen asettamista huonompaan asemaan etnisiin vähemmistöihin nähden, sillä se on mielestämme apartheid-rasismia.
Emme vastusta maahanmuuttajia, vaan maahanmuuttopolitiikan nykyistä hoitoa. Tämän takia olemme profiloituneet maahanmuuttokriittisenä puolueena. Maahanmuuttajat eivät ole syyllisiä nykyisiin maahanmuuttopolitiikasta aiheutuviin ongelmiin, vaan monikulturismin ruusunpunaisten silmälasien läpi maahanmuuttopolitiikkaa hoitava hallituksemme, sekä osa poliitikoistamme ja virkamiehistöstämme. Maahanmuuttajat ovat samanarvoisia ihmisiä kuin mekin. He ovat tervetulleita Suomeen asumaan, kunhan noudattavat Suomen lakia, tekevät työtä ja maksavat veronsa kuten me muutkin. Samojen sääntöjen pitää päteä kaikille. Pakolaiset on myös autettava turvaan sodan jaloista, ja tavoitteena pitää olla heidän auttamisensa jo heidän kotimaassaan, tai kulttuurisesti mahdollisimman lähellä heidän kotimaataan olevassa maassa, jotta heidän sopeutumisensa olisi mahdollisimman helppoa. Pääasia kuitenkin on, että he ovat turvassa. Sen sijaan sosiaalituristeja vieroksumme, samoin kuin kerjäämistä, sekä demokratian, sanavapauden ja pohjoismaisen tasa-arvokulttuurin vastaisia tapoja ja käytöstä, jotka johtuvat erilaisesta kulttuuritaustasta ja maailmankuvasta. Näistä johtuu iso osa maahanmuuton mukanaan tuomista ongelmista.
Maahanmuutto- ja kulttuuripoliittinen päämäärä pitää olla, maahanmuuttajien sopeutuminen suomalaiseen kulttuuriin, että heidän jälkeläisistään kasvaa kieleltään ja sydämeltään suomalaisia. Kannatamme siis yhtenäiskulttuuria ja sen vaalimista. Suomalaisuus on kielessä, mielessä, sydämessä ja kulttuurissa, eikä ihonvärissä. Koska Suomi on pieni kansa, emme voi vastaanottaa kerralla massiivisia määriä maahanmuuttajia. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että maahanmuutosta aiheutuvat sosiaaliset ongelmat alkavat nousta pintaan siinä vaiheessa, kun maahanmuuttajia on yli 4% väestöstä, ja kärjistyä voimakkaasti siinä vaiheessa kun heitä on yli 8% väestöstä, kuten on käynyt Länsi-Euroopassa; Ranskassa, Saksassa, Hollanissa, Britanniassa ja Ruotsissa. Liiallisen maahanmuuton seurauksena yhteiskunnan resurssit eivät enää riitä ihmisten, niin valtaväestön kuin maahanmuuttajienkin, oikeudenmukaisesta kohtelusta, koulutuksesta ja hyvinvoinnista huolehtimiseen, mikä johtaa syrjäytymiseen, vastakkainasetteluun ja etnisiin konflikteihin, mitkä rampauttaa hyvinvointiyhteiskunnan ja tekee selvää yhteiskuntarauhasta.
Tästä syystä maahanmuuttopolitiikkaa olisi muutettava siihen suuntaan, että maahanmuuton määrää ja laatua voidaan kontrolloida. Tämä on sekä maahanmuuttajien että suomalaisten yhteinen etu.
Skandinaavinen hyvinvointiyhteiskuntamme edellyttää korkeaa verotusta. Sen taas edellyttää kansanyhteisöllisyyttä, eli sitä "me-henkeä", luontaisen solidaarisuuden tunnetta kansan keskuudessa, että ollaan valmiita työskentelemään ja maksamaan veroja "kaikkien meidän" yhteiseksi hyväksi. Kansanyhteisöllisyys eli kansansolidaarisuus on ilmiö, jossa on kyse ihmisen yhteisöllisestä vaistosta, joka nouse ihmisen selkärangasta. Ihminen luokittelee luonnostaan ihmisiä "meihin ja muihin". Kaikkia niitä kohtaan, jotka ihminen kokee osaksi samaa laumaa kuin hän itse on, hän on solidaarinen, ja ulkopuolisiksi kokemiaan kohtaan varautunut. Olennaisia tekijöitä yhteenkuuluvuuden tunteen syntymisessä ovat kieli, perusarvot ja kulttuuri, eikä ihonväri tai perimä. Ihmisen yhteisöllisyys, ja viime kädessä myös kansallisvaltioaate eli nationalismi, ovat tämän ihmisen luontaisen vaistokäyttäytymisen sosiaalisia ja poliittisia ulottuvuuksia.
Kansanyhteisöllisyyden muretessa, johtui se sitten tuloerojen liiallisesta kasvusta joka johtaa yhteiskuntaluokkien asettumiseen toisiaan vastaan, tai eri etnisten kansanryhmien vastakkainasettelusta, murenee myös hyvinvointijärjestelmää ylläpitävä yhteiskuntamoraali; Rikkaat eivät enää halua maksaa veroja köyhien palveluihin, ja köyhät eivät enää halua kannattaa universaaleja palveluja, joista myös rikkaat hyötyisivät. Vastaavasti etnisen enemmistön halu kustantaa veroillaan etnisten vähemmistöjen palveluja vähenee. Nykyinen monikulturistinen politiikka siis kiihdyttää nykyistä hyvinvointijärjestelmän alasajoa ja vie kohti monietnistä luokkayhteiskuntaa, jolloin voimme hyvinvoinnin ohella sanoa hyvästit myös toimivalle demokratialle ja tasa-arvolle [Linkki].
Yleisesti II Maailmansodan jälkeen nationalismi on ollut huonossa huudossa, koska natsien toimet löivät sen henkiseksi painolastiksi raskaan sodan, kansanmurhien ja hirvittävän kärsimyksen leiman, mikä on tarjonnut liberaalille vasemmistolle hyvän lyömäaseen kaikkea kansallismielisyyttä vastaan. Tällöin on tietoisestikin haluttu unohtaa, että saksalainen etnorasistinen nationalismi oli ja on kuitenkin vain nationalismin synkkä sivujuonne. Kansallismielisyyden ja nationalismin päävirtaan kuuluu olennaisena osana demokratia ja Ranskan vallankumouksen ydinarvot; vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Suurin osan Euroopan valtioista on edelleen kansallisvaltioita, joissa nationalismi on edelleen terveellä pohjalla. Näin on myös Suomessa, ja Perussuomalaisessa puolueessa.
P.S. Asiaan liittyen kannattaa lukea myös aikaisempi kirjoitukseni otsikolla, "Kansanyhteisöllisyys, hyvinvointiyhteiskunta ja nationalismi".
Perussuomalaiset on kristillis-sosiaalisille arvoille rakentava kansallismielinen puolue, joka puolustaa demokratiaa, yhteiskunnallista tasa-arvoa ja sosiaalista hyvinvointia. Kristillis-sosiaalisilla arvoilla tarkoitamme kristinuskon vaikutuksesta länsimaisessa kulttuurissamme kehittynyttä etiikkaa, lähimmäisenrakkautta, heikompien etujen ajamista, ihmisarvon puolustamista, ja pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon [Linkki]. Toisin kuin KD, emme kuitenkaan pidä kristillistä etiikkaa etualalla, vaan politiikan taustalla. Kristinuskon perintö kulttuurissamme on meille puolueena enemmän kulttuurinen kuin uskonnollinen kysymys, ja meillä on huomattavan paljon uskonnottomia ja ateisteja jäsenistössämme.
Kansallismielisyys ilmenee siten, että pyrimme puolustamaan suomalaista kulttuuria, yhteiskuntaa ja taloutta globalisaation ja monikulttuurisuuden paineessa. Rakastamme isänmaatamme, sen kieltä ja kulttuuria, mutta se ei tarkoita, että ajattelisimme Suomen ja suomalaisten olevan muiden maiden ja kansojen yläpuolella, vaan rinnalla. Tähän liittyy "Maassa maan tavalla"-periaate, josta syystä vastustamme etnisesti ja kulttuurisesti erilaisten ihmisryhmien asettamista eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden positiivisen diskriminoinnin nimissä. Kaikille pitää olla samat säännöt ja yhdenvertaisuus sekä lain että viranomaisten edessä. Valitettavasti monikulturismin nimeen vannovassa yhteiskunnassa ei näin aina enää ole. Emme suvaitse etnisten enemmistöjen asettamista huonompaan asemaan etnisiin vähemmistöihin nähden, sillä se on mielestämme apartheid-rasismia.
Emme vastusta maahanmuuttajia, vaan maahanmuuttopolitiikan nykyistä hoitoa. Tämän takia olemme profiloituneet maahanmuuttokriittisenä puolueena. Maahanmuuttajat eivät ole syyllisiä nykyisiin maahanmuuttopolitiikasta aiheutuviin ongelmiin, vaan monikulturismin ruusunpunaisten silmälasien läpi maahanmuuttopolitiikkaa hoitava hallituksemme, sekä osa poliitikoistamme ja virkamiehistöstämme. Maahanmuuttajat ovat samanarvoisia ihmisiä kuin mekin. He ovat tervetulleita Suomeen asumaan, kunhan noudattavat Suomen lakia, tekevät työtä ja maksavat veronsa kuten me muutkin. Samojen sääntöjen pitää päteä kaikille. Pakolaiset on myös autettava turvaan sodan jaloista, ja tavoitteena pitää olla heidän auttamisensa jo heidän kotimaassaan, tai kulttuurisesti mahdollisimman lähellä heidän kotimaataan olevassa maassa, jotta heidän sopeutumisensa olisi mahdollisimman helppoa. Pääasia kuitenkin on, että he ovat turvassa. Sen sijaan sosiaalituristeja vieroksumme, samoin kuin kerjäämistä, sekä demokratian, sanavapauden ja pohjoismaisen tasa-arvokulttuurin vastaisia tapoja ja käytöstä, jotka johtuvat erilaisesta kulttuuritaustasta ja maailmankuvasta. Näistä johtuu iso osa maahanmuuton mukanaan tuomista ongelmista.
Maahanmuutto- ja kulttuuripoliittinen päämäärä pitää olla, maahanmuuttajien sopeutuminen suomalaiseen kulttuuriin, että heidän jälkeläisistään kasvaa kieleltään ja sydämeltään suomalaisia. Kannatamme siis yhtenäiskulttuuria ja sen vaalimista. Suomalaisuus on kielessä, mielessä, sydämessä ja kulttuurissa, eikä ihonvärissä. Koska Suomi on pieni kansa, emme voi vastaanottaa kerralla massiivisia määriä maahanmuuttajia. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että maahanmuutosta aiheutuvat sosiaaliset ongelmat alkavat nousta pintaan siinä vaiheessa, kun maahanmuuttajia on yli 4% väestöstä, ja kärjistyä voimakkaasti siinä vaiheessa kun heitä on yli 8% väestöstä, kuten on käynyt Länsi-Euroopassa; Ranskassa, Saksassa, Hollanissa, Britanniassa ja Ruotsissa. Liiallisen maahanmuuton seurauksena yhteiskunnan resurssit eivät enää riitä ihmisten, niin valtaväestön kuin maahanmuuttajienkin, oikeudenmukaisesta kohtelusta, koulutuksesta ja hyvinvoinnista huolehtimiseen, mikä johtaa syrjäytymiseen, vastakkainasetteluun ja etnisiin konflikteihin, mitkä rampauttaa hyvinvointiyhteiskunnan ja tekee selvää yhteiskuntarauhasta.
Tästä syystä maahanmuuttopolitiikkaa olisi muutettava siihen suuntaan, että maahanmuuton määrää ja laatua voidaan kontrolloida. Tämä on sekä maahanmuuttajien että suomalaisten yhteinen etu.
Skandinaavinen hyvinvointiyhteiskuntamme edellyttää korkeaa verotusta. Sen taas edellyttää kansanyhteisöllisyyttä, eli sitä "me-henkeä", luontaisen solidaarisuuden tunnetta kansan keskuudessa, että ollaan valmiita työskentelemään ja maksamaan veroja "kaikkien meidän" yhteiseksi hyväksi. Kansanyhteisöllisyys eli kansansolidaarisuus on ilmiö, jossa on kyse ihmisen yhteisöllisestä vaistosta, joka nouse ihmisen selkärangasta. Ihminen luokittelee luonnostaan ihmisiä "meihin ja muihin". Kaikkia niitä kohtaan, jotka ihminen kokee osaksi samaa laumaa kuin hän itse on, hän on solidaarinen, ja ulkopuolisiksi kokemiaan kohtaan varautunut. Olennaisia tekijöitä yhteenkuuluvuuden tunteen syntymisessä ovat kieli, perusarvot ja kulttuuri, eikä ihonväri tai perimä. Ihmisen yhteisöllisyys, ja viime kädessä myös kansallisvaltioaate eli nationalismi, ovat tämän ihmisen luontaisen vaistokäyttäytymisen sosiaalisia ja poliittisia ulottuvuuksia.
Kansanyhteisöllisyyden muretessa, johtui se sitten tuloerojen liiallisesta kasvusta joka johtaa yhteiskuntaluokkien asettumiseen toisiaan vastaan, tai eri etnisten kansanryhmien vastakkainasettelusta, murenee myös hyvinvointijärjestelmää ylläpitävä yhteiskuntamoraali; Rikkaat eivät enää halua maksaa veroja köyhien palveluihin, ja köyhät eivät enää halua kannattaa universaaleja palveluja, joista myös rikkaat hyötyisivät. Vastaavasti etnisen enemmistön halu kustantaa veroillaan etnisten vähemmistöjen palveluja vähenee. Nykyinen monikulturistinen politiikka siis kiihdyttää nykyistä hyvinvointijärjestelmän alasajoa ja vie kohti monietnistä luokkayhteiskuntaa, jolloin voimme hyvinvoinnin ohella sanoa hyvästit myös toimivalle demokratialle ja tasa-arvolle [Linkki].
Yleisesti II Maailmansodan jälkeen nationalismi on ollut huonossa huudossa, koska natsien toimet löivät sen henkiseksi painolastiksi raskaan sodan, kansanmurhien ja hirvittävän kärsimyksen leiman, mikä on tarjonnut liberaalille vasemmistolle hyvän lyömäaseen kaikkea kansallismielisyyttä vastaan. Tällöin on tietoisestikin haluttu unohtaa, että saksalainen etnorasistinen nationalismi oli ja on kuitenkin vain nationalismin synkkä sivujuonne. Kansallismielisyyden ja nationalismin päävirtaan kuuluu olennaisena osana demokratia ja Ranskan vallankumouksen ydinarvot; vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Suurin osan Euroopan valtioista on edelleen kansallisvaltioita, joissa nationalismi on edelleen terveellä pohjalla. Näin on myös Suomessa, ja Perussuomalaisessa puolueessa.
P.S. Asiaan liittyen kannattaa lukea myös aikaisempi kirjoitukseni otsikolla, "Kansanyhteisöllisyys, hyvinvointiyhteiskunta ja nationalismi".
keskiviikko 16. heinäkuuta 2008
Linkkisuositus: Monikulttuurin ongelmia
Suosittelen lukemaan kaverini, nimimerkki "Rutja":n kirjoittamia analyysejä maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vaikutuksista yhteiskuntaan ja perusvapauksiin:
"Monikulttuurin ongelmia, osa 1: Luokkayhteiskunta"
Linkki:
Pari mielenkiintoista otetta:
"Ainoat alat, joilla on oikeasti työvoimapulaa ovat alipalkattuja töitä, joihin halutaan ulkomaalaisia, sillä suomalaiset eivät tätä työtä tee siihen hintaan. [...]
"Monikulttuursuuden ajaminen vaati sananvapauden rajoittamista, sillä monikulttuurisuusideologia ei perustu empiirisesti todettaville tosiasioille tai järkiperäisille argumenteille, vaan lähes uskonnolliselle tunteilulle.. [...], ..tätä onnen hegemoniaa ovat tuhoamassa ainoastaan kaltaiseni "pahat rasistit", jotka ottavat puheiksi vääriä asioita. Näitä vääriä asioita ovat tietyiltä alueilta tulevien henkilöiden yliedustus seksuaali- ja väkivaltarikoksissa, sekä työttömyystilastoissa.
Tämän asian sanominen on kuitenkin käytännössä kiellettyä monikultturistien hallitsemassa valtiossa. Aivan samoin kuin on kiellettyä koota samalle sivustolle viranomaistahoilta saatavaa informaatiota ja lähdeviitteineen tehdä väite, että yhteiskunta koostuu ihmisistä ja jos yhteiskuntaa asuttavat ihmiset ovat väkivaltaisia, nepotistisia ja autoritäärisiä niin myös heidän yhteiskuntasakin on silloin väkivaltainen, nepotistinen ja autoritäärinen.
Monikulttuurin kannattajat selittävät arabien ja somalien epäonnistumisen jokaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa kantaväestön rasismilla (tämähän ei tosin mitenkään selitä sitä, miksi aasialaiset maahanmuuttajat työllistyvät varsin hyvin), joka ilmenee.. [...] ..muun muassa makeisten käärepapereissa. Ilmeisesti Neekerinsuukko kioskissa on kulttuuririkastajalle niin suuri järkytys ja pahanolon aiheuttaja, että on suoranainen pakko pahoinpidellä ja ryöstää joku tuntematon suomalainen.
[...] Monikulttuurin kannattajilla on hyvin vähän kylmiin tosiasioihin perustuvia argumentteja, siksi 'rasistit' ovat hänelle uhka, jotka tulisi vaientaa. Aivan kuten uuden ajan alussa tieteen läpimurrot olivat uhka kirkon hegemonialle, ovat nyt tilastot, tutkimukset ja ihmisten arkielämän kokemukset uhka monikulttuuri-ideologialle."
"Monikulttuurin ongelmia, osa 1: Luokkayhteiskunta"
Linkki:Pari mielenkiintoista otetta:
"Ainoat alat, joilla on oikeasti työvoimapulaa ovat alipalkattuja töitä, joihin halutaan ulkomaalaisia, sillä suomalaiset eivät tätä työtä tee siihen hintaan. [...]
..'paskaduunien' palkkaus ei koskaan parane, koska aina löytyy joku kolmannen maailman "huippuosaaja" tekemään kyisen työn suomalaista halvemmalla. Pitemmän päälle tämä johtaa uuteen luokkayhteiskuntaan ja tähän vielä luokkien jo sinänsä synnyttämän jännitteen etninen ulottuvuus. [...]
Yhdysvalloissa etnisyys ja luokka ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa.. [...]
Koska luokkaerot ovat tutkitusti periytyviä (huolimatta siitä, että kaikilla olisikin mahdollisuus korkeampaan koulutukseen), syntyy uudenlainen luokayhteiskunta, jossa etnisyys on osittain merkkinä omasta luokasta. Tämä aiheuttaa sekä normaalia luokkajännitettä, että etnistä jännitettä eri ryhmien välille. [...]
Yhtenäiskulttuuri on elinehto kansallisvaltiolle ja monikulttuurisuus suistaa maan ensin lähes feodalistiseen luokkayhteiskuntaan [ja] ennen pitkää joko Jugoslavian kaltaiseen sisällissotaan tai islamisoitumiseen."
Todellakin. Yhteiskunnan hajoaminen etnis-sosiaalisiin luokkiin tekee väistämättä selvää kansallisvaltiosta ja hyvinvointiyhteiskunnasta, sillä kansanyhteisöllisyyden myötä hajoaa koko se yhteiskuntamoraalin pohja, jolle hyvinvointiyhteiskunta, sekä pitemmän päälle myös yhteiskuntarauha ja sosiaalinen tasa-arvo rakentuvat.
"Monikulttuurin ongelmia, osa 2: Sanan- ja ilmaisunvapaus"
Pari otetta:
"Monikulttuursuuden ajaminen vaati sananvapauden rajoittamista, sillä monikulttuurisuusideologia ei perustu empiirisesti todettaville tosiasioille tai järkiperäisille argumenteille, vaan lähes uskonnolliselle tunteilulle.. [...], ..tätä onnen hegemoniaa ovat tuhoamassa ainoastaan kaltaiseni "pahat rasistit", jotka ottavat puheiksi vääriä asioita. Näitä vääriä asioita ovat tietyiltä alueilta tulevien henkilöiden yliedustus seksuaali- ja väkivaltarikoksissa, sekä työttömyystilastoissa.
Tämän asian sanominen on kuitenkin käytännössä kiellettyä monikultturistien hallitsemassa valtiossa. Aivan samoin kuin on kiellettyä koota samalle sivustolle viranomaistahoilta saatavaa informaatiota ja lähdeviitteineen tehdä väite, että yhteiskunta koostuu ihmisistä ja jos yhteiskuntaa asuttavat ihmiset ovat väkivaltaisia, nepotistisia ja autoritäärisiä niin myös heidän yhteiskuntasakin on silloin väkivaltainen, nepotistinen ja autoritäärinen.
Monikulttuurin kannattajat selittävät arabien ja somalien epäonnistumisen jokaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa kantaväestön rasismilla (tämähän ei tosin mitenkään selitä sitä, miksi aasialaiset maahanmuuttajat työllistyvät varsin hyvin), joka ilmenee.. [...] ..muun muassa makeisten käärepapereissa. Ilmeisesti Neekerinsuukko kioskissa on kulttuuririkastajalle niin suuri järkytys ja pahanolon aiheuttaja, että on suoranainen pakko pahoinpidellä ja ryöstää joku tuntematon suomalainen.
[...] Monikulttuurin kannattajilla on hyvin vähän kylmiin tosiasioihin perustuvia argumentteja, siksi 'rasistit' ovat hänelle uhka, jotka tulisi vaientaa. Aivan kuten uuden ajan alussa tieteen läpimurrot olivat uhka kirkon hegemonialle, ovat nyt tilastot, tutkimukset ja ihmisten arkielämän kokemukset uhka monikulttuuri-ideologialle."
Kaveri puhuu asiaa.
Monikulturismi on todellakin eräänlainen poliittinen uususkonto, kummallinen sillisalaatti keskenään ristiriitaisia arvoja ja kehitysnäkymiä, jotka ovat irrallaan todellisuudesta.
sunnuntai 4. helmikuuta 2007
Perussuomalaiset – Tulevaisuuden puolue!
Perussuomalaiset puolueena on uusi ja eri puolue, joka ei linjauksiltaan ole yksi yhteen vanhan SMP:n kansa, vaikka sen perillinen onkin.
Yksi ero on se, että PS ei ole vain pienviljelijöiden puolue, vaan on koko maan puolue. Sen äänestäjistä yhä useammat asuvat kaupungeissa, eivät maaseudulla. Huomattava osa PS:n äänestäjistä on nuoria, kaupunkilaisia miehiä.
PS on maltillisen kansallismielinen puolue. Tony Halme oli enemmänkin kuin maltillinen, mutta hänen vanavedessään puolueeseen on tullut laumoittain nuoria, kansallisesti orientoituneita ja isänmaallisia ihmisiä, jotka kyseenalaistavat mm. monikulttuurisuuden ja rajattoman maahanmuuton siunauksellisuuden itsestäänselvyyden.
Kaikki eivät ole kokonaan torppaamassa maahanmuuttoa, mutta noiden aatteiden lähes ideologisen dogmin kaltaisen itsestäänselvän hyvyyden, kyseenalaistaa melkoinen osa Perussuomalaisista. Tämä ei tarkoita, että PS puolueena olisi ulkomaalaisvastainen, vaan se on maahanmuuttokriittinen. Maahanmuuttokriittinen on eri asia kuin maahanmuuttajavastainen. On eri asia kritisoida ilmiötä, siihen suhtautumista ja siihen liittyvää politiikkaa, ja puhua varoittavaan sävyyn sen seurauksista kuin vastustaa ulkomaalaisia ihmisinä.
Tutkimukset vahvistavat osaltaan tätä monikulttuurisuudesta tarpeeksensa saaneiden kaupunkilaisnuorten tuloa Perussuomalaisiin.
11,6% 15-30 vuotiaista olisi valmis äänestämään Persuja (Lähde: Nuorten osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet paikallistasolla 2004. Tampereen yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto 2005). 23% 18-29 -vuotiaista, jotka eivät äänestäneet viime eduskuntavaaleissa, voisi äänestää Perussuomalaisia (Helsingin Sanomat 28.1.2004)
Viime keväänä julkistetun nuorisobarometrin mukaan viidennes 15-18 -vuotiaista pojista (ja noin 11% kaikista tytöt mukaan lukien) suhtautuu negatiivisesti monikulttuurisuuteen ja rajoittamattomaan maahanmuuttoon.
Vastattain julkaistun nuorten poliittisia mielipiteitä ja äänestyskäyttäytymistä kartoittavan tutkimuksen mukaan nuorten äänet menevät kolmelle taholle: Talousliberaaliselle uusoikeistolle (Kokoomus), Vihreälle uusvasemmistolle (De Gröna) ja "kovien arvojen" oikeistopopulisteille (PS). Kun nykyiset 15-30 vuotiaat ovat keski-ikäisiä ja sukupolvena vallan kahvassa, nämä kolme ryhmää tulevat olemaan "Kolme Suurta". Tämä tarkoittaa että nykyisistä suurista puolueista vain Kokoomus olisi olemassa nykyisenkaltaisena.
Vihreät vetää uusvasemmistoalaisen liberalisminsa ja pehmeän imagonsa takia puoleensa nuoria, koulutettuja kaupunkilaisnaisia. PS taas vetää puoleensa konservatiivisiin arvoihin uskovia ja kansallisen identiteettinsä arvon havainneita nuoria miehiä niin maalta kuin kaupungeista. Kokoomus houkuttelee puolestaan markkinaliberalismiin ja yksilönvapauteen uskovia talous-orientoituneita kaupunkilaisnuoria.
Tämä on selvästi nähtävissä myös puolueiden jäsenmäärissä. Toissa vuonna ainoat puolueet, jotka kasvattivat absoluuttista jäsenmääräänsä, olivat Vihreät ja Perussuomalaiset. Viime vuonna myös Kokoomus nousi kasvavien listalle. Muiden puolueiden jäsenmäärä laskee jatkuvasti.
Pelkästään viime presidentinvaalien jälkeisen vajaan vuoden aikana Perussuomalaisten jäsenmäärä on kasvanut yli 30%. Edellisenä vuotena kasvu oli samansuuruista.
Meissä nuorissa on tulevaisuus, varautukaa siihen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)