Adolf Hitler sai Nobelin rauhanpalkinnon

ILTA-JORMA|OSLO
Saksan Valtakunnanjohtaja Adolf Hitler on saanut postuumisti Nobelin rauhanpalkinnon. Norjan parlamentti julkisti tänään keskipäivällä rauhanpalkinnon Oslossa. Palkinnon perusteina on natsien Hitlerin johdolla suunnitteleman EU:n aikaansaama rauhan aika Eurooppaan toisen maailmansodan jälkeen.

- Halusimme talouskriisin keskellä korostaa tätä natsien tärkeintä saavutusta: Euroopan Unionia, Nobel-komitea perustelee  päätöstään.

Palkinnon taustalla on Saksan ja Ranskan sotaisa historia, joka on vaikuttanut koko maanosan kehittymiseen. 1800- ja 1900-luvuilla maat kävivät useita verisiä ja tuhoisia sotia. Molemmat maailmansodat ovat liittyneet keskeisesti näiden kahden maan välisiin kiistoihin.

Vaikka Euroopan rauhan ovat oikeasti taanneet kahden ei-eurooppalaisen supervallan ydinaseet  ja pelko molemminpuolisesta täystuhosta eikä suinkaan maanosan yhdentyminen, niin Nobel komitea halusi palkita natsit onnistuneesti läpiviedystä projektista.

- EU on tehnyt välttämättömyydestä hyveen ja osoittanut ihailtavaa markkinointitaitoa ottaessaan kunnia rauhan säilymisestä supervalloilta ja näiden ydinasearsenaalilta, Nobel-komitea toteaa.

Vaikka EU oli jo suunnitelmissa ennen sotaa, niin suunnitelmia alettiin viimeistellä vasta sota aikana. 1942 Natsit liittolaisineen laativat suunnitelman, jonka nimi oli "Europäischer Wirtschaftsgemeinsaft". Tuolloin laadittiin yhteinen pöytäkirja ja sopimus yhteiseurooppalaisesta markkina-alueesta ja taloudellisesta yhteistyöstä Saksan, Ranskan Belgian, Hollannin, Espanjan, Tanskan, Norjan ja Italian kesken.

Toisen maailmansodan jälkeen tämä natsien suunnitelma kaivettiin salkun pohjilta ja 1954 perustettiin Euroopan Hiili- ja teräsyhteisö. Tähän vaikutti osaltaan se, että Eurooppa oli ulkoeurooppalaisten supervaltojen ylivallan alla puristuksissa ja eurooppalainen eliitti halusi integraatiota, ettei heidän intressinsä jäisi USA:n ja Neuvostoliiton jalkoihin.

Tästä syystä Euroopan Unioni ja sen edeltäjät ovat pyrkineet sitomaan Saksan ja Ranskan toisiinsa poliittisesti ja taloudellisesti. Eliittinatsien tavoite on alusta asti ollut rakentaa yleiseuroopalainen eliitin johtama imperiumi. Projekti on markkinoitu kuitenkin rauhan takaajana. Tässä EU on Nobel-komitean mukaan onnistunut.

- EU on onnistunut tekemään todeksi natsien hienot suunnitelmat Eurooppalaisesta talous- ja vapaakauppa-alueesta sekä poliittisesta unionista. EU on juuri sitä, mitä suunniteltiin vuonna -42 ja paljon enemmänkin, komitea kiittelee.

- Berliinin muurin murtuminen mahdollisti myös Itä-Euroopan maiden EU-jäsenyyden, mikä aloitti kokonaan uuden kauden eurooppalaisessa historiassa, komitea perustelee.

- Jako itään ja länteen on lähes kokonaan päättynyt; eliitin ylivalta on vahvistunut; monet eri kansat on onnistuneesti saatu osaksi samaa imperiumia.

Ensi vuonna jatkuva EU:n laajentuminen Balkanin niemimaalle on edesauttanut komitean mukaan suunnitelman etenemistä alueella 1990-luvun Jugoslavian hajoamissotien jälkeen.

- Balkanin kansojen alistaminen ja integrointi Imperiumiin jäikin sota-aikana pahasti kesken. Nyt siinä ollaan onnistumassa EU:n kautta, komitea kiittelee.

Myös jäsenneuvottelut Turkin kanssa ovat edistyneet.

- Euroopan unioni on auttanut saattamaan natsien suunnitelmat täytäntön koko maanosassa, komitea perustelee.

Rauhanpalkinto jaetaan Alfred Nobelin testamentin pohjalta. Nobel-säätiö perustettiin 1895.

Hitler kommentoi uutista järkyttyneen epäuskoisena haudan ja ylipitkiksi ryöpsähtäneiden nenäkarvojensa takaa

-----------------------
-------------
-----

P.S. Kylmän sodan aikainen väite, että "Neuvostoliiton ydinohjukset rauhan ohjuksia" on uskottavampi ja todempi kuin väite EU:sta rauhan takaajana.

P.P.S. "Sakarias Lehtomäen" lisäksi myös antifasistinen Kunnollisvaalit-sivusto tukee vaalimainontaani. Kiitän kaikkia tukijoita.

Nashi-nuoret tuhosivat kirkon ja pahoinpitelivät kristittyjä Moskovassa - Poliisi katseli sivusta

Korjaus alla olevaan uutiseen 24.9. : tietojen mukaan kyseessä ei ollut Nashi, vaan vapaaehtoisjärjestö, joka "auttaa viranomaisia virantoimitustehtävissä". Forum18:n mukaan heitä oli paikalla noin 50-70 ensitiedoissa mainittujen viidensadan sijaan (sen sijaan muita katsojia tuli paikalle lukuisasti). Kyseisen vapaaehtoisjärjestön jäseninä on kyllä monia ex-nasheja, joista ikä on ajanut jo ohi ollakseen "nuorisoliittolaisia". Yhtä kaikki, edelleenkään ei ole löytynyt tietoa, mikä tuomioistuin oli muka antanut käskyn kirkon purkamisesta.
--------------------------------
------------

Nashi-nuoret tuhosivat Venäläisen helluntaiseurakunnan kirkkorakennuksen viime yönä Moskovassa.

Silminnäkijät kertoivat, että operaatioon osallistui noin viisisataa Nashi-nuorisorjärjestön jäsentä, jotka  tuhosivat kirkon kaivinkoneella. Riehuvat nashit piirittivät rakennuksen estäen pääsyn alueelle, huutelivat hävyttömyyksiä ja pahoinpitelivät paikalle saapuneita seurakuntalaisia. Operaatiota toteuttavista nuorista ainakin osa oli juovuksissa.

Pastori Vasili Romanjuk kutsui tilanteeseen miliisin, joka saapui paikalle, muttei ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin riehuvia nasheja vastaan.

Yön aikana seurakunnan omistama rakennus ja sen irtaimisto rikottiin täysin. Seurakunnalle aiheutuneet vahingot ovat arviolta 700 000 €.

"Natshien" tuhoama kirkkorakennus

Lähde. IRR-TV


"-'Natsi-nuoret' tuhosivat 'synagoogan' Moskovassa ja pahoinpitelivät 'juutalaisia'", anyone? Kristittyihin vähemmistöihin kohdistuvaa "kristalliyötä" odotellessa...


----------------------------
Edit. Lisäys 11.9.

IRR-TV:ltä

"Moskova, syyskuu 6, 2012.
 
Isku kirkkoa vastaan alkoi kello 00.00. Kirkon puhelinlinjat ja sähköt katkaistiin. Poliisi saapui taskulampuin pidättämään yövartijan. Kauhakuormaajat aloittivat tuhotyön. Me saimme Suomeen hälytyksen Pastori Vasililta muutaman tunnin sisällä kello 03.30.

Moskova, syyskuu 8, 2012.
Viranomaiset määräsivät lopullisen rakennuksen hajottamisen. Näin ei käynyt. Sadat seurakuntalaiset saapuivat paikalle kello 23.00. Noin 40 seurakuntalaisten autoa esti raskaan luokan kaivinkoneen etenemisen tontille.

Moskova, syyskuu 9, 2012.
Sunnuntaiaamu kirkkorakennuksen raunioilla. Hannu Haukka oli seurakunnan aamujumalanpalveluksessa, joka pidettiin viranomaisten uhkauksista huolimatta. Sadat uskovat seisoivat kaatosateessa 2,5 tunnin ajan. He lauloivat ja rukoilivat. Poliisit eivät keskeyttäneet tilaisuutta. Pastori Vasili kuitenkin joutui poliisilaitokselle tilaisuuden päätyttyä selittämään, miksi kokous pidettiin kiellosta huolimatta.

Jännitys jatkuu. Kukaan ei tiedä, mikä viranomaisten seuraava siirto tulee olemaan."

Vastavallakumous Venäjällä - Toistaako kehitys 30-luvun alun Saksan mallia?

Venäjällä kuohuu taas, eikä mikään ihme, sillä maassa on paljon sisäisiä uudistuspaineita samaan aikaan kun hallinnon liikkumavara on kaventunut ja ulkomainen painostus lisääntynyt. Tutkija Arto luukkanen vertaa tilannetta Euroopan tilaan 90-luvun alussa, värivallankumousten lähtötilanteeseen ja hetkeen ennen Ceaucescun vallan murtumista Romaniassa 1989.

Länsi odottaa kieli pitkällä toiveikkaana, että Venäjän nykyhallinto antaa periksi ja kaatuu, sillä se vastaisi hyvin pitkälti länsivaltojen toiveita Venäjän suhteen. Toivotaan sekurokratian ja lännen intressejä vastustavien vanhojen valtaklikkien romahtamista ja läntisen pääoman ylivallan palaamista Venäjälle. Länsi haluaa Venäjän palaavan toisaalta takaisin 90-luvulle, takaisin demokratisoitumiskehitykseen, mutta tässä on ristiriita, sillä osin kuitenkin sen talouden toivotaan kasvavan ja yhteiskunnallisten olojen pian vakautuvan.

Tai näin ainakin virallisesti, sillä olennaista on, että länsivallat toivovat Venäjän imperimin uudelleenelpymisen loppumista, maan luopuvan supervalta-asemansa palauttamispyrkimyksistä, lopettavan sotilaallisen varustautumisen ja maan vahvan aseman lännelle muodostaman haasteen eli uhan loppumista.

Lisäksi, vaikkei sitä ääneen sanota, Atlantin takana toivotaan vieläkin - Vaikka Bushin hallinto on jo väistynyt - mielellään Venäjän hajoamista pienempiin, helpommin käsiteltäviin osiin, joita on helpompi hallita ulkoapäin. Tähän pyrittiin 90-luvulla, ja siinä melkein onnistuttiin. Jos turvallisuuspalvelu Putinin johdolla ei olisi tehnyt Jeltsinille "tarjousta josta ei voi kieltäytyä" ja ottanut maata komentoonsa, Venäjä olisi luhistunut. Se oli lännen tavoite, ja sitä länsi suoraan sanottuna haluaisi vieläkin, jos vain voisi. Vähintäänkin länsi haluaa tehdä Venäjälle, kuten seteki Kiinalle 1800-luvulla; taloudellinen kolonisaatio ja vaarattomaksi tekeminen vaikkei maata onnistuttaisikaan varsinaisesti pilkkomaan.

On melko selvää, että niin värivallankumoukset kuin arabikadun kevätkin olivat osittain läntisten tahojen vahvasti tukemia, rahoittamia ja osittain alkuun panemiakin. Niin Romaniassa ja Ukrainassa kuin myös Arabikadulla pelissä olivat vahvasti myös tiedustelupalvelujen sormet. Eihän ole mikään uutuus historiassa ottaa vastustajan sisäpoliittisista tilanteista vaarin eli pyrkiä hajota-ja-hallitse -metodilla kaatamaan vastustajia. "Jo muinaiset roomalaiset", kuten sanotaan.

Venäjä 2010-luvun alussa kuin Saksa 1930-luvun alussa

Se mitä Luukkanen tai monet muut eivät ole tulleet ajatelleeksi - eivät ehkä läntiset tiedustelupalvelutkaan - on se toinen vaihtoehto, mitä länsi toivoo vielä vähemmän kuin sitä, että Putinin hallinto onnistuisi pitämään otteensä. Nimittäin jos Venäjällä toistuu Euroopan 90-luvun alun tai Arabian kevään sijaan samanlainen kehityskulku kuin Saksassa 1930-luvun alussa.

Kuohunta voi saada äkkiä varsin mielenkiintoisia kehityssuuntia Venäjällä jossa on vahvoja kansallismielisiä liikkeitä, joita FSB vielä 90-luvulla tuki ja rahoitti. Turvallisuuspalvelusta käsin järjestettiin jopa sotilaallista koulutusta puolisotilaallisille vapaaehtoisjoukoille. Osittain tämä tuki, rahoitus ja ideologian levittämisen tukeminen johtuivat siitä, että ne haluttiin saada sisältäpäin hallintaan, mutta myös siitä, että äärikansallismielinen ideologia oli saanut oikeasti tuulta alleen turvallisuuskoneiston piirissä. Puhuttiin jopa, että kansallis-sosialistis-henkisestä aatteesta olisi kaavailtu uutta pelastavaa aatetta Venäjälle sen tasapainoillessa kommunismin raunioilla.

Saksassa 30-luvulla armeija vaikutti kulisseissa liittoutuen sekä oikeiston että kansallissosialistien kanssa, torjuen näin Neuvostoliiton kovalla voimalla tukeman kommunismin muodostaman uhan. Samalla Saksassa nousi eli nostettiin valtaan Hitler puolueineen. Sama voi toteutua Venäjällä.

Saksassa oli koettu sotilaallinen tappio ja häpeä, syvä lama ja poliittinen kuohunta sekä uhkaava ulkoapäin tuetun ja ohjatun sisäisen vallankumouksen paine. Saksassa valtaklikit, joiden ytimessä olivat teollisuusmagnaatit, armeija ja hallinto, pelastivat itsensä - ainakin yli kymmeneksi vuodeksi - tukemalla vastavallankumousta eli kääntämällä kuohunnan bolshevisteja vastaan.

Venäjällä on samoin taustalla samoin NL:n romahdus ja "häpeä", siitä seurannut geopoliittinen vallan menetys, takana yksi lama ja käsillä toinen sekä poliittinen kuohunta, jota osittain tuetaan ulkoapäin. Valtaklikit, jotka muodostavat sekurokratian, etsivät keinoa pelastaa paitsi itsensä, myös koko Venäjän valtio.

Tilanne Venäjällä on siis samantyyppinen kuin Saksassa 30-luvulla, Venäjällä on olemassa vahvasti samankaltainen sekurokratia ia yhteiskunnalliset elementit. Siinä missä Saksan "sekurokratia" oli 30-luvun alun jälkeen armeijan, teollisuuspiirien, massat organisoineen natsipuolueen ja turvallisuuspalvelujen muodostama piiri, puuttuu Venäjän turvallisuuspalvelu-armeija-bisnespiirit -sekurokratiasta enää se massapuolue-elementti. Ja sellainen voidaan helposti luoda: yhdistetään vain palaset.

Venäjällä sekä äärioikeisto että kommunistit haluvat "vastavallankumousta". Kummatkaan eivät pahemmin tykkää paluusta 90-luvulle. Niin äärioikeisto kuin kommunistit haluvat palauttaa neuvostoliiton kaltaisen valtiollisen mahdin; kurin, järjestyksen ja yhtenäisen kansan sekä valtakunnan. Venäjällähän on jo olemassa jopa aatteita ja puolueita, joissa nämä aatteet yhdistyvät, mm. kansallis-bolshevikit. Ja jos soppaan vielä lyödään eurasianistit, niin a vot, sano Iivana. Kansallis-bolshevikkeja oli aikanaan mukana luomassa mm. Aleksandr Dugin, joka on muuten yksi Putinin neuvonantajista ja Kremlin omaksuman Euraasia-aatteen pääarkkitehdeista, ja jolla on tiiviit suhteet Venäjän hallintoon sekä armeijaan.

Kansallisbolsevikkityttöjä kuvattuna mielenosoituksen yhteydessä

Toki on muistettava, ettei Putinin hallinto kovin mielellään halua avoimesti flirttailla natsien kanssa, kommunisteista puhumattakaan. Koko ajatus voi äkkiseltään tuntua vaikealta vanhoille vasemmistolaisille, saatika melkoiselle osalle Venäjän vanhoja kommunisteja, jotka toivoisivat uutta kommunistista vallankumousta, mutta on melko selvää, että hekin tajuavat, ettei suoraan vanhaan ole paluuta, vaan tarvitaan uusi paketti.

Kommunistit ovat tähänkin asti olleet Kremlille uskollisia Putinin ja Yhtenäisen Venäjän ajaman politiikan tukijoita. Se on selkärangassa, sillä ei neuvostohallinto ollut niin tyhmä, ettei se olisi koluttanut ja kasvattanut omiaan mahdollisimman lojaaleiksi keskuvaltaa ja Kremliä kohtaan. Jos uuden vallan tavoitteet ja aatteen sisältö vastaa vanhojen järjestelmäuskollisten kommunistien tärkeimpiä päämääriä, niin muusta voidaan tinkiä. Ja täytyy muistaa, että Venäjällä on iät ja ajat vallinnut pyrkimys "fasismiin"; vahvaan valtioon, totalitaristiseen hallintoon ja militaristinen ote. Näin oli jo tsaarien aikaan, ja Neuvostoliitto - varsinkin Stalinin aikana - oli pohjimmiltaan vain Natsi-Saksan peilikuva; mustan sijaan punaista fasismia.

Venäjä historiansa pakkoraossa - Ei varaa antaa periksi

Venäjällä ei ole varaa antaa järjestelmän taas kaatua. Venäjä haluaa päästä jaloilleen, torjua lännen sen sisäisiin asioihin ulkoapäin tulevat vaikutuspyrkimykset ja nousta takaisin suvereeniksi imperiumiksi. Venäjällä on tähän tilaisuus nyt. Jos se missaa tämän tilanteen, toista mahdollisuutta ei enää tule, sillä muussa tapauksessa demografinen kehitys, taloudellinen taantuminen ja jälkeenjääminen muista nousevista mahdeista ajavat sen tilanteeseen, jossa se ei enää pysty estämään uutta "värivallankumousta" - samankaltaista semikolonisointia kuin mikä tuli Kiinan kohtaloksi 1800-luvulla - tai jopa maan hajoamista.

Lisäksi tulee - ainakin joidenkin arvioiden mukaan - nykyisellä kehityksellä edessä oleva demografinen taantuminen. Venäjän väkiluvun on arviotu 2040-luvulla putoavan alle 80-miljoonaan, josta yli 60% olisi eläkeläisiä. Sellaisella väestöpohjalla ei voida leikkiä suurvaltaa.

Venäjä voi nousta pitemmäksi aikaa takaisin supervallaksi vain jos se poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen vallan lisäksi saa merkittävää nuorta västölisäystä naapurimaistaan ja saa syntyvyyden nousuun. Onnistuakseen Venäjä tarvitsee naapurimaidensa slaavilaista väestöä, varsinkin nuoria ja lisääntymisiässä olevia.

Tästä on kyse Venäjän kannalta Euraasia-projektissa. Jotta Euraasia-projekti onnistuisi, on sekurokratian romahtaminen ja imperiumin restoraation pysäyttäminen estettävä hinnalla millä hyvänsä. Jos näissä epäonnistutaan, edessä on vain tuho. Euraasia-projektissa ja sen onnistumisessa on pelissä kaikki mikä Moskovalle on aina merkinnyt yhtään mitään.

Venäjä on tässä mielessä puun ja kuoren välissä - viimeisellä rajalla. Tässä on liikaa pelissä; uhattuna ei ole Kremlin näkökulmasta vain koko Venäjän suurvallan tulevaisuus tai Venäjän idean ja hengen ydin, vaan koko valtiollinen ja ehkä jopa kansallinen olemassaolo. Venäjän johdolla ei ole varaa antaa värivallankumouksen onnistua. Kansan kuohunta on käännettävä Imperiumin pelastukseksi, ja se onnistuu helpoiten samoilla keinoilla kuin 30-luvun Saksassa.

Tämän vuoksi veikkaan vahvasti, että Venäjä torjuu "värivallankumouksensa" tavalla tai toisella. Jos muu ei auta, sekurokratia selviää uudelleenliittoutumalla, ja tämä uudistuminen ei vastaa yhtään niitä toiveita, mitä lännellä on, vaan aivan päin vastoin, niitä pelkoja, mitä länsivalloilla on.

Jos historia - taas - toistaa itseään, Venäjällä on edessä lyhyt, korkeintaan ehkä muutaman vuoden mittainen yhteiskunnallinen kuohunta, jonka jälkeen on vain yksi kysymys:

Nouseeko Kremlin torniin ns. punainen svastika?


-------------------
------------
-----

P.S. Aleksandr Dugin kirjassaan "Geopolitiikan perusteet" maalailee mm. Suomen liittämistä Venäjään siten, että maa jaettaisiin pohjois- ja eteläosaan: Etelä-Suomi liittettäisiin osaksi Karjalan tasavaltaa ja Pohjois-Suomi liitettäisiin Murmanskin hallintopiiriin.

----------

----------------------------
[Edit, lisäys 30.12] Vielä sellaista, että myös Kremlin kovan ytimen sisäpiiriläinen kommentaattori ja ideologi Sergei Markov puhuu aiheeseen liittyen, vieläpä ihan laajalevikkiselle länsimedialle:

"It’s an explosive mixture, one that has some of the Kremlin’s staunchest supporters frankly alarmed. “The situation is similar to that during the Weimar [Republic]: there is zero state ideology, deep social imbalance, and the general weakness of state institutions,” says Sergei Markov, a Duma deputy for the Kremlin-backed United Russia party. “Our regime is scared.” Markov has been one of the Kremlin’s leading ideologists for much of the last decade, so when an insider like him starts talking about Weimar—the shaky German democracy that preceded Hitler’s rise in 1933—it’s a worrisome sign. In fact, however, the growth of violent racism in Russia has been encouraged by the Kremlin’s dabbling with nationalist ideology and politicized youth groups. And it’s equally clear that the Kremlin, rather than seeking to eliminate the wave of ultranationalism, is doing its best to co-opt the movement."

Markov ei ole kuka tahansa. Hän on saman tason kommentaattori, kuin jos Suomessa pääministeri Kataisen erityisavustaja tai joku valtioneuvoston virkamieskunnan pääkihoista avaisi suunsa. Viesti lännelle on: "Älkää puskeko meitä liian reunalle, sillä voi olla ikäviä seurauksia" tai, jos niin halutaan tulkita: "Pitäkää näppinne irti meidän sisäisistä asioistamme, tai päästämme koirat irti"

Jutussa myös ohjaaja-dokumentaristi Pavel Bardin kommentoi:

"The ethnic Russian population has woken up and are searching for their identity,” says Bardin. The trouble is that for all Putin’s bluster, the Russian state is desperately weak. The institutions of democracy—elections, the Duma, the press—have lost all credibility, having been systematically hollowed out by the Kremlin. No political system remains that is capable of channeling the anger and aggression of the alienated youngsters depicted in Russia 88. “If a moderate nationalist party called ‘Russia for Russians’ had seats in Parliament, there would at least be fewer of them in the streets,” says blogger Kashin. Instead, the Kremlin will keep on with its longstanding tactic of trying to co-opt the nationalists’ ideology—seemingly oblivious to the way power keeps moving toward the right. Unless Putin finds a better way, Russia’s future could belong to Belov, and not to the liberals who celebrated their freedom so naively that August night 20 years ago."

Palestiinalaishallinto eli PLO on natsiterroristijärjestö, jonka juuret ovat SS-joukoissa ja natsismissa

Yllä oleva otsikko on totta.

Näyttääkö oheinen kuva teistä oudolta? Ei pitäisi, sillä kuva on perin puhuva.

Suomalainen ja länsimainen media on vain perin laiminlyönyt PLO:n eli Palestiinan vapautusrintaman sekä Lähi-idän islamistijärjestöjen historialliset natsitaustat.

Esimerkiksi Hisbollahin (kuvassa) eri taisteluosastojen valatilaisuuksiin kuuluu oheinen natsitervehdys. Se on suoraan peräisin 30-luvulta ja natseilta. Välittäjinä toimivat SS-sotilaat ja varhaiset palestiinalaisten militanttijärjestöt, joista PLO:n ytimen sittemmin muodostanut al-Fatah on yksi.

Natsitervehdys on vain pieni, pinnallinen osa, islamistien ja palestiinalaisjärjestöjen laajoja historiallisia yhteyksiä natsismiin. Merkittävimpien nykyaikaisten islamistijärjestöjen ja -puolueiden alkuperä ja toiminta-ajatus on peräisin muslimien, Natsi-Saksan ja Lähi-itään paenneiden natsien 30-luvun lopulta aina 40-luvun lopulle jatkuneesta yhteistyöstä.

Yhteistyö alkoi jo 30-luvun lopulla, kun Jerusalemin mufti, joka oli Palestiinan alueen korkea-arvoisin uskonollinen johtaja, Muhammad Amin Al Husseini matkusti tapaamaan Adolf Hitleriä. Tästä alkoi pitkä yhteistyö palestiinalaisten ja natsien kanssa. Al Hussein, joka oli Jasser Arafatin isän serkku, oli ensimmäinen ja vaikutusvaltaisin poliittisen Islamin ja natsien yhteistyön välinen linkki. Hän toimi omien sanojensa mukaan "Islamilaisen maailman lähettiläänä" Berliinissä.

Al Husseini teki sopimuksen Hitlerin Saksan ja Mussolinin Italian kanssa. Hän kokosi muslimeista SS-joukko-osastoja Natsi-Saksan avuksi. Vastavuoroisesti hänen järjestöään luvattiin tukea fasistisen muslimivaltion luomiseksi Lähi-itään. Al-Husseini järjesti juutalaisten vainoja ja murhia Lähi-Idässä ja Balkanilla 30-luvun lopulta alkaen. Hän järjesti niitä jo ennen natsiyhteistyön alkuakin 20-luvulla, sillä hän uskoi niiden kuuluvan Islamiin. Islamin sisäsyntyinen juutalaisvastaisuus löi kättä natsismiin kuuluvan ideologisen antisemitismin kanssa.

PLO:n juuret ovat näissä Arafatin suvun perustamissa kahdessa SS-Divisioonassa: SS-Hanjarissa ja SS-Skandebergissa.

1930-luvulla hillittön natsikuume valtasi Palestiinan. Al-Husseinin järjestön jäsenet pukeutuivat jo 1936-1939 Palestiinassa natsityyliin, lapsetkin tervehtivät toisiaan natsitervehdyksin. Jos kulki autolla palestiinalaisalueen läpi, piti se merkitä hakaristillä. Muuten saattoi joutua tarkka-ampujien kohteeksi. Hitlerin kuvia ja Saksan lippuja pidettiin esillä rinnakkain jopa Muhammedin syntymäpäivää juhlistavissa juhlallisuuksissa (monien muslimien uskomuksen mukaan myös Muhammed syntyi 20.4). Hitler siis rinnastettiin Muhammediin, joka on aivan uskomaton kunnia Islamin piirissä. Syynä tähän on Koraanin tulkinta, koska sen mukaan muslimien messias, Mahdi on henkilö joka aloittaa lopullisen tuhoamissodan juutalaisia vastaan.

Myös Syyriassa kuohui. Syyriaa nykyisin johtava (ja Irakia Saddamin hallinnon loppumiseen asti hallinnut) Baath-puolue perustettiin ja organisoitiin 30-luvulla nimenomaan NSDAP:n mallin mukaan. 40-luvun jälkeen tosin Syyrian ja Irakin puolueet riitautuivat keskenään, mikä johti viileisiin suhteisiin maiden välillä. Natsijuuret omaava Baath toimii Syyriaa hallitsevan Al-Assadin suvun hallintokoneistona.

Akselivaltojen hävittyä sodan jäi palestiinalainen natsivaltio kuitenkin perustamatta. Mufti Al-Husseini pakeni Egyptiin, eläen siellä arvostettuna palestiinalaisten johtajana vuoteen 1967 asti, jolloin hänen perustamansa natsijärjestön johtoon häntä seurasi hänen suosikkinsa sukulaispoika Jasser Arafat. Al-Husseini koulutti egyptissä muslimijoukkoja sotaan Israelia, länsimaita ja juutalaisia vastaan. Kouluttajina toimivat entiset SS-miehet, sekä joukko Saksasta paenneita natseja.

Kun Mufti viimein kuoli niin hänen ruumiinsa äärellä seisoivat Arafat, Anwar el-Sadat (tuleva Egyptin presidentti, Rommelin joukkojen luutnantti ja Egyptin natsipuolueen perustaja) ja joukko entisiä SS-miehiä.

Etelä-Amerikka oli tunnetusti karanneille natseille turvapaikka, mutta niin oli myös juutalaisvastainen ja Israelia vastaan sotiva Lähi-Itä. Mm. Presidentti Nasserin lähin neuvonantaja ja yksi 6 päivän sodan taustapiruista oli "Omar Amin" eli Johann von Leers.

Myös osa Hitlerin pyöveleistä, kuten SS-kenraali Fritz Katzmann sekä Alois Brünner, olivat myöhemmin arabidiktaattorien pyöveleitä. Katzmann, jonka luultiin paenneen Argentiinan ja kuolleen 50-luvun lopulla, johti ilmeisesti Nasserin kaasusotaa Jemenissä 1950-60 luvuilla. 1940-luvulla Saudikuningaskunnan salaisen poliisin järjesti ja koulutti maahan paenneet gestapo-agentit, joille kuningas Ibn Saud tarjosi turvapaikan, Islamiin kääntyminen toki oli edellytyksenä.

Jasser Arafat ihaili lähisukulaistaan, Suurmuftia ja Adolf Hitleriä suuresti. Arafat rakensi järjestölle uuden julkisivun, perustamalla suhteellisen maallisen mutta poliittisesti fanaattisen Al-Fatah-järjestön, PLO:n ytimen, joka vainosi ja murhasi juutalaisia ja kristittyjä Egyptissä, Libanonissa ja Palestiinassa. Entiset SS-miehet toimivat sotilaskouluttajina myös Fatahissa.

Fatah oli suhteellisen sekulaarina järjestönä lähempänä varsinaista natsismia kuin myöhemmin syntyneet Hamas ja Hisbollah, jotka ovat nekin natsismista vaikutteita ottaneita mutta perustaltaan islamilaisia järjestöjä. Usein islamistijärjestöt ovat riidoissa ja vihollisuuksissakin keskenään, mutta niitä sekä Fatahia yhdistää leppymätön juutalaisvastaisuus ja viha länttä kohtaan.

Muuten, kun Arafat viimein pääsi palaamaan takaisin Länsirannalle -93 Oslon "rauhansopimuksen" jälkeen, niin palestinalaispoliisit tervehtivät häntä Hitlertervehdyksellä.

Islamistien näkemykset ja tavoitteet etnisissä kysymyksissä ovat yhdistelmä Islamin ja natsismin oppeja. Juutalaiset ovat demonisia ikivihollisia, maailman tapahtumia salaa ohjailevia juonittelijoita, jotka pitää hävittää jonkinlaisena lopullisena ratkaisuna vuosisataisiin ongelmiin.

Islamistien natsiyhteyksien hahmottaminen auttaa käsittämään esimerkiksi sen, miksi monet muslimit vihaavat niin pohjattomasti juutalaisia. Toki Islamissa on jo muutenkin alkujaan juutalaisvastaisia piirteitä, mutta islamistijärjestöjen nykyinen antisemitismi on lähes identtistä natsien juutalaisvastaisuuden kanssa. Niiden suoranainen halu hävittää juutalaiset kansana, mikä heijastuu myös Iranin presidentin Mahmoud Ahmadinejadin puheissa, on saanut nykyaikaisen, poliittisina iskulauseina kuultavan muotonsa juuri historiallisesta natsien ja islamistien yhteistyöstä.

Natsismi toimii edelleen suorana innoituksen lähteenä miljoonille nykyajan islamisteille, jopa siinä määrin, että voidaan perustellusti sanoa nykyajan ääri-Islamin, varsinkin poliittis-militanttiselta osaltaan, olevan Islamin ja natsismin yhdistelmä.

Meidän on tehtävä osamme nykyajan taistelussa ihmisoikeuksien, vapauden ja demokratian puolesta natsismia ja rasismia vastaan. On elintärkeää, että paljastamme ja tuomme esiin sen tosiasian, että poliittinen Islam kätkee natsistiset juuret. Se ei vain ole syntyjään natsistinen, vaan sen tavoitteet ovat yhä lähes samat, sen päämääränä ovat etniset vainot ja fasistinen diktatuuri. Islamismin kriitikot ovat ensisijaisesti fasismin vastustajia ja ihmisoikeuksien ja vapauden puolustajia.

----------------------
------------
------

P.S. Israelin politiikan vastustamiseen ei tarvitsisi liittää natsismia, eivätkä kaikki islamistit ole natseja, saatika että Islamia pidettäisiin natsistisena. Kuitenkin tarpeeksi monet islamistit ovat mitä kiihkeimpiä natseja, joten tämä kirjoitus on paikallaan.

Homo homini homo est

"Kärsitkö sinäkin homofobiasta!?

-En, minä nautin siitä."


Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee enemmistön poliittinen homomania. Avioliitto halutaan määritellä uusiksi. Parisuhdelaki ei riitä. SeTa ja enemmistö kansasta kannattaa galluppien mukaan homojen oikeutta avioliittoon. Jopa kirkon pitäisi alkaa vihkimään homoja, ja tinkiä parituhatvuotisesta opistaan, perinteenstään ja uskostaan. Muuten kirkkoa uhkaa vihkimisoikeuden menettäminen.

Tilanne on se, että suuri konsensus poliittisten toimijoiden joukossa on sitä mieltä, että homous on siinä mielessä erityistä ja erikoista, että se pitää nostaa ikään kuin jalustalle esimerkkinä vähemmistöstä, jonka oikeudet eivät toteudu, ja tälle vähemmistölle halutaa ajaa erivapauksia jopa uskonnonvapauden yli.

Uskonnollisella yhteisöllä kun on oikeus pitää kiinni omista säännöistään ja opeistaan, ja niiden käytännöt saavat olla ristiriidassa yleisten käsitysten kanssa. Näin siksi että kenelläkään ei ole pakko kuulua sellaiseen uskontoon, jonka opit ja käsitykset ovat omien näkemysten tai oikeuksien vastaisia. Uskonnonvapaus on ensisijassa oikeutta uskoa ja harjoittaa uskontoa. Jos jotakuta loukkaa se, että uskonto X ei hyväksy hänen mielipiteitään tai identiteettiään, se on voi voi, mutta asialle ei voi mitään.

Ja jotta tilanne olisi vielä kaksinaismoralistisempi, nämä vaatimuspaineet homoavioliiton hyväksynnästä kohdistuvat vain protestantteihin. Eipä ole isompaa hiostamista ja painetta vielä SeTa:n tai Vihreiden taholta alkanut ortodokseja tai katolisia vastaan, muslimeista puhumattakaan. Ai niin, melkein unohdin, että viimeksi mainittua uskontoa kohtaan ei voidakaan, sillä se olisi rasismia, vai miten se oli?

Politiikan puolella on myös voimakas konsensuksen ryhmäpaine asian suhteen. Tällä tarkoitan sitä, että kaikki puolueet Kristillisdemokraatteja ja Perussuomalaisia lukuun ottamatta kannattavat homoavioliittoja ja homojen adoptio-oikeutta, vaikkakin suurten puolueiden sisällä suhtautumisessa vallitsee ristiriitoja.

Homomaaninen ryhmäpaine ja paheksunta on voimakasta. Se fakta, että kaksi puoluetta ei laula yhdessä samassa fag-hag-kuorossa muiden kanssa, saa aikaan tekopyhää kauhistelua ja älämölöä muiden poliittisten toimijoiden keskuudessa. Konservatiivit, nuo patavanhoilliset fasisti-siat ja fossiloituneet homofoobiset dinosaurukset on pantava ruotuun.

Miksi?

Miksi kaikkien pitäisi alistua mielipide konsensukseen? Siksi, että muutkin tekevät niin? Siksi, että muuten joillain tulee paha mieli, yhyy?

Keskustelua hallitsee negatiivisen leiman saanut iskusana ja käsite; Homofobia. Ne jotka eivät hyväksy homoliittoja ja homojen adoptiota, ovat homofoobikkoja. Homofoobikko on ihminen, joka ei pidä homostelusta tai vieroksuu homoutta. Tällä logiikalla kai allekirjoittanut on myös hernekeittofoobikko, sortofoobikko ja väkivaltafoobikko, koska vieroksun myös näitä asioita, enkä pidä niistä.

SeTa:n mielestä homofoobikot ovat sairaita, ehkä jopa tärähtäneitä, ellei peräti hulluja. Heidät pitää parantaa, joidenkin mielestä vaikka pakolla. Homofobia katsotaan parantuneeksi vasta kun ihminen muuttaa mielipiteensä homomyönteiseksi. Homofoobikko on näemmä vähintään suvaitsematon ja kuulemma takapajuinen, vanhoillinen, ajastaan jälkeen jäänyt, ellei peräti iljettävä natsi tai fasisti. Miksi?

Homofobia iskusanana on siis syytös ajatus- tai mielipiderikoksesta. Onko niin, että homoyhteisö haluaa orwellilaisella meiningillä kostaa normivirtasille sen, että heitä 70-luvulla lain voimalla diagnosoitiin sairaiksi, ja ennen sitä myös rikollisiksi? Siksikö nyt niitä, jotka eivät homoutta hyväksy on syytä oikein leimata vähintään sairaiksi ellei jopa rikollisiksi?

Jotta logiikka oikein heittäisi häränpyllyä, niin samaan aikaan kun homofobia on suvaitsematonta ja sairasta, se on kuitenkin homoa! Homofobia on kuulemma piilo-homouden merkki [sic!]. Jos olet homofoobikko, olet siis varmasti homo, ja äitiski oli varmaan homo kun sua teki, niin kerta11!!

Nykyisin vallitsevan yhteikunnassa leviävän paradigman mukaan ihminen on homofoobi, ellei hän ole homofiili. Jos hän on homoboofi, hän on huono ihminen ja piilohomo. Jos hän on homofiili, hän on myös mahdollisesti homo. Että olemme ihan kaikki sitten homoja?

Onko ihminen siis ihmiselle homo?

Kaiken edellä kuvatun valossa voin vain todeta, että olen iloinen, että on olemassa vielä konservatiivinen, terve, vastavoima tälle vouhotukselle, ja taivaan kiitos Persuista ja Kristillisdemokraateista. Sillä niin kauan kuin terve konservatiivinen vastavoima on olemassa, ei tarvitse pelätä ääriliikkeiden ottavan ns. genreä haltuunsa.

Ääriliikkeistä puheen ollen, tiedättekö, mikä oli koko 1900-luvun poliittisesti kaikkein merkittävin, vaikutusvaltaisin, ja aikaansaavin homojen emansipaatioliikehdintä?

Ehei, on kyse ei ole mistään San Fransiscon hipeistä, vaan porukasta nimeltä Sturmabteilung eli natsipuolueen SA-joukot. Tämä militaristinen homoliike raivasi väkivallalla vastustajat, erityisesti vasemmiston, tieltään, ja nosti natsit valtaan, ja siten johdatti maailman toistaiseksi verisimpään sotaan.

Luonnollisestikaan nykyinen, hippiromantiikkaan ja pinkkeihin kalsareihin pukeutunut, homoseksuaalien emansipaatioliike ei halua muistella edeltäjäänsä. En kuitenkaan usko, että mikäli tämä vähemmistö pääsisi yhteiskunnassa dominoivaan asemaan, jälki olisi yhtään SA:n riehuntaan kauniimpaa tai rakentavampaa. Senverta fanaattista sakkia osa SeTa:nkin piireissä vaikuttavista tahoista on.



------------------
---------
-----

P.S. Sturmabteilung joutui kuitenkin homovihan uhriksi. SA-hajotettiin ja sen johtajat tapettiin Hitlerin ja natsijohtajien toimesta juuri joukkojen homoutta syynä käyttäen. Todellinen poliittinen syy tosin oli SA-johtaja Röhmerin hanke Hitlerin syrjäyttämiseksi. Hajotettuja SA-miehiä ei moneen vuoteen hyväksytty mihinkään, ja heistä uhkasi tulla yhteiskunnan hylkiötä. Natsien oli sen vuoksi pakko päästää heidät armeijaan, vaikka Wehrmacht ei millään olisi homoseksuaaleja riveihinsä sallinut. Hitlerin käskystä kuitenin noin 40 000 miestä, joista suuri osa homoja, siirrettiin eräänlaisena hyvityksenä armeijan riveihin, ettei heistä olisi tullut uhkaa Hitlerin vallalle.