Hyvästi Ruotsi!

Otsikko toimii kahdella tasolla; kyse on sekä Ruotsista kansallisvaltiona, että ruotsin kielestä.

Demografinen ja kulttuurinen muutoskehitys Ruotsissa johtaa näillä näkymin siihen, että vuonna 2100 Ruotsin väestöstä vähemmistö puhuu äidinkielenään Ruotsia. Ruotsin syrjäyttävät kurdi, arabia, turkki ja englanti.

Sama demografinen prosessi ryydittää myös kulttuurin ja yhteiskunnan totaalista muutosta, jossa myös Ruotsi kansallisvaltiona tulee häviämään maailman kartalta. Tilalle näyttää näillä näkymin tulevan outo DDR-tyylinen "maa ilman kansaa" -tilanne, jossa maan yhteiskunnan suurin yksittäinen koossa pitävä voima on Islam.

Mikäli Ruotsissa tuolloin enää vallitsee mitään valtiollista järjestystä - mitä epäilen vahvasti - sen olemassaolo tulee perustumaan Islamille ja pakkovallalle, aivan kuten DDR:n olemassaolo perustui vain sosialistiseen ideologiaan ja diktatuuriin.

Etnisistä ruotsalaisista, ruotsia äidinkielenään puhuvista, tulee vähemmistö omassa maassaan. Mikäli he eivät omaksu Islamia, heidän tilanteestaan tulee yhtä surkuteltava kuin koptivähemmistöllä Egyptissä.

Ruotsin kieli häviää myös Suomesta. Suomen kieli luultavasti ei. Näillä näkymin demografinen kehitys näyttää siltä, että 2100 Suomen väestöstä vielä yli puolet puhuu äidinkielenään suomea, mutta ruotsi on hävinnyt venäjän, englannin ja Lähi-idän kielten tieltä. Pakkoruotsilla ja ruotsin kielen opiskelulla ei siis ole mitään tulevaisuutta Suomessa.

Kaksikielisyyden ylläpito on siis tulevaisuuden kannalta hukkasijoitus. Sen sijaan suomalaisten olisi hyvä varmistaa edes se, että Suomi on vuosisadan lopussa vielä enemmistön kieli, ja keskittää ulkomaisten kielten opiskelu sellaisiin kieliin, joilla on tulevaisuutta. Näitä kieliä ovat Ranskan ja Saksan ohella näillä näkymin ainakin englanti, kiina, espanja, venäjä ja arabia, jotka ovat tai joista tulee 2100-luvulla globaaleja valtakieliä.

RKP tietää kehityksen vaarat. Siksi se on kainaloitaan myöten sekaantunut turvapaikka- ja maahanmuuttobisneksiin. Ei ole mikään ihme, miksi ruotsinkieliset kunnat mielellään perustavat vastaanottokeskuksia. RKP:n tavoitteena kun on, että neljännes eli 25% Suomeen tulevista maahanmuuttajista omaksuisi "kotimaisena" kielenä ruotsin, ja näin ruotsinkieli säilyisi Suomessa.

Tavoite on turha, sillä tosiasia on, että maahanmuuttajat tietävät, millä kielillä on tulevaisuutta. Trendi on nimittäin se, että jopa Suomen oppiminen on työlästä, joten monet puhuvat mieluummin omaa kieltään ja englantia.

Tänne tulevista maahanmuuttajista enemmistö tällä hetkellä tulee lähialueilta, lähinnä Venäjältä ja Baltiasta. Tämä väestö opettelee ruotsin sijaan mieluummin suomea ja englantia. Siksi RKP onkin laittanut toivonsa humanitaariseen maahanmuuttoon, koska nämä tulijat tulevat pääosin kolmannen maailman maista, ja laitetaan ensin vastaanottokeskuksiin. Ruotsinkielisellä alueella VOK:eissa heille opetetaan ruotsia, ei suomea.

Pohjanmaalla meininki on se, että kun valtio kolmen vuoden jälkeen lopettaa pakolaisten kustannuksista vastaamisen, kunnat lykkäävät nämä "ruotsinkieliset" ulos suomenkielisiin kuntiin ja Vaasaan. Tällaisella väestöpolitiikalla RKP ylläpitää muutoin vähenemässä olevaa ruotsinkielen puhujien määrää, apartheidia ja kaksikielisyyttä. Siksi RKP:n maahanmuuttopolitiikka nivoutuu sen kielipolitiikkaan, mikä selittää muutoin sen täysin järjettömiä maahanmuuttolinjauksia. Päämääränä kun on heikentää ensisijassa suomenkielisen enemmistön asemaa oman kulttuuris-poliittisen valta-aseman ja oman kielen häviämisen hidastamiseksi.

RKP - Kuolevan kielen esitaistelija, rinnastuu siis - jopa ilman rasistista perustajaansa ja oppi-isäänstä Axel Olof Freudenthaliakin - enemmän kuin hyvin valkoisen vallan epätoivoisiin puolustajiin Etelä-Afrikassa.

PS-Nuoret: Suomi virallisesti yksikieliseksi!

Linkki:

"Perussuomalaiset Nuoret katsovat Suomen nykyisen kielipolitiikan epäonnistuneeksi, koska kielilainsäädäntö ei vastaa todellista tahtotilaa maassamme.

Ruotsin kieleen käytetään suhteettomasti veronmaksajien varoja, kun otetaan huomioon miten pienellä alueella ruotsia maassamme puhutaan. Muun muassa tulevan pakollisen YLE-maksun määrä on suoraan verrannollinen ruotsinkieliseen palvelutarjontaan. Virallinen kaksikielisyys tarkoittaa sitä, että koko maassa pitää olla valmiudet toimia ruotsiksi huolimatta siitä, että suurimmassa osassa Suomea todellista tarvetta ruotsin kielen osaamiselle ei ole.

Suomesta olisikin tehtävä virallisesti yksikielinen maa, jossa ruotsilla on vähemmistökielen asema saamen, romanin ja viittomakielen tapaan.

Maahanmuuttajien integraationkin kannalta olisi järkevämpää, jos Suomessa olisi vain yksi virallinen kieli, suomi.

Ruotsin kielen asemalla on myös ulkopoliittinen ulottuvuus: Tehdäänkö venäjästäkin tulevaisuudessa Suomen virallinen kieli, kun venäjänkielisten määrä saavuttaa ruotsinkielisten määrän Suomessa?

Perussuomalaiset Nuoret julistautuvat suomen kielen edunvalvojiksi. Aatteemme on poliittisella kentällä ainoa suomen kielen ja suomalaisuuden puolustaja. Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa suomen kieli voi menestyä. Ruotsin kieltä voi puhua myös muualla kuin Suomessa.

Katsomme, että suurin osa suomalaisista on kanssamme samaa mieltä Suomen kielipolitiikan muutostarpeista. Perussuomalaiset Nuoret käsittelivät kielipoliittisia kysymyksiä syyskokouksen yhteydessä pidetyssä seminaarissa Vaasassa 10.-11.10. Pääpuhujana tilaisuudessa oli Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Heikki Tala."

Jess! Taas asiaa, jonka takana seison täysillä. Olisi jo aikakin purkaa kaksikielisyys, joka on lähinnä siirtomaa-ajalta periytynyt ja aikansa elänyt kolonialistinen reliikki.

Omasta mielestäni ruotsin kielestä voisi tehdä alueellisen vähemmistökielen, jolla olisi vähemmistöasema vanhojen Vaasan, Turun ja Porin, sekä Uudenmaan läänien alueilla. Vain näillä alueilla valtion ja kuntien viranomaisilla olisi tarvittaessa velvollisuus tarvittaessa palvelut saataville myös ruotsin kielellä.
Ja ruotsin kielen opiskelu vapaaehtoiseksi muiden eurooppalaisten kielien, kuten Englannin, Ranskan, Saksan ja Venäjän rinnalle.

On pöyristyttävää, että 5% kielivähemmistö kuluttaa 20% YLE:n määrärahoista tuottaakseen ohjelmia, joita melkein puolet tuosta 5%:n vähemmistöstä ei edes katso, vaan katsoo mieluummin Ruotsin TV:tä!

EU:kin edellyttää vähemmistökielen asemaa vain jos vähemmistökieltä puhuu vähintään viidesosa maan väestöstä, joten edes EU ei edellytä kaksikielisyyttä.

Sitten tulee vielä kielikiintiöt korkeakouluihin. Esim yliopistoisa on 5% ns. hurri-kiintiö; Jos on bättre folkin kieli, pääsee opiskelemaan ohi suomenkielisen hakijan, vaikka menisi pääsykoe penkin alle!

Maamme ruotsinkielisen väestön valta-asema kuvastaa tässä(kin) mielessä lähinnä Apartheidia ajavaa siirtomaaeliittiä ja RKP on lähinnä Rasistinen Kansan Puolue (Rasistiskt Kacka Parti / Svedu-Fasistiskt Parti.


-------------------
Edit 12.10: Oiva linkki Simon Elon blogiin

"Svensk Ungdomin puheenjohtajan Oscar Ohlisin mielestä kannanottomme on rasistinen ja populistinen. Hänelle rasismi on ilmeisesti täysin vieras termi ja kansan tahto asia, jota ei tarvitse ottaa huomioon. Hänessä on siis ainesta RKP:n puheenjohtajaksi.

PS Nuorten pitäisi hänen mielestään myös olla nöyrempiä. Näin sanoo mies, jonka puolue on ollut vuosikymmeniä hallituksessa, vaikka kannatus on gallupien mukaan noin puolet perussuomalaisten kannatuksesta.

Ohlisin mukaan PS Nuoret elää mielikuvitusmaailmassa, jossa ei ole sanaa realismi. Näin sanoo mies, jonka puolue vaatii ruotsin kielen palauttamista pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa.

Ohlis myös sanoo, että modernin, innovatiivisen ja tulevaisuuteen suuntautuneen maan on oltava kansainvälinen. Valitettavasti hän ei ymmärrä sitä, että ruotsin kielen pakollista opiskelua ja virallista asemaa ei voi perustella kansainvälisyydellä, joka on ennemminkin peruste antaa opiskelijoille vapaus valita joku muu kieli. Hän myös toteaa, että suomi ei ole mikään maailmankieli. Äly hoi, älä jätä. Ruotsiko sitten on?

On surullista että RKP:n nuorilla ei ole mitään todellisia perusteita viralliselle kaksikielisyydelle, joten kommenteissa sorrutaan vain loanheittoon ja suomen kielen väheksymiseen. Uskon että se kertoo jotain.

Suomella on Ruotsissa vähemmistökielen asema ja sen suomat oikeudet. Onko Ruotsi siis pelottavan populistinen rasistimaa, joka sortaa suomenkielisiä?

Ja jos ruotsin kieli on pohjoismaisen yhteistyön tae, miksi Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa piti puheensa viime Suomen vierailullaan englanniksi?"

Niinpä

Fy fan Tante Astrid!

Sulattelin koko viikonlopun viime viikkoista ministeri Astrid Thorsin pelle-showta Eduskunnan maahamuuttolain käsittelyistunnossa, ja hänen vuodattamiaan krokotiilin kyyneliä. Ei auttanut, silti ketuttaa ankarasti.

Ja syytä onkin. Nimittäin kansanedustaja Oinosen puheessaan lainaama Huvudstadsbladetin juttu vuosikymmenien takaa ei ollut poikkeus, vaan edusti tuolloista ruotsinkielisen väestön ja ruotsinkielisten vallanpitäjien valtavirran asennoitumista karjalaissiirtolaisia kohtaan, fakta jonka julkisuuteentuloa pelkäävä svekomaanimedia hirveällä kiireellä valehteli "yksityisen ihmisen mielipiteeksi" ja "poikkeukseksi, jolla ei ole historiallista merkitystä". Väärin.

On tosiasia, että ruotsinkieliset kunnat järjestelmällisesti kieltäytyivät, paria poikkeusta lukuun ottamatta, antamasta asuinpaikkaa karjalaissiirtolaisille sotien jälkeen. Mieluummiin maksoivat muutaman miljoonan, kuin ottivat oman maan kansalaisia naapureikseen. Tämä on yksi kansallisen lähihistoriamme faktoja, josta RKP ja ruotsinkielisten etuoikeuksiin myötämielisesti suhtautuvat tahot haluavat vaieta.

Ohessa karttakuva siirtolaisten sijoittamisesta: Linkki

Kuten huomaatte, ruotsinkielisille alueille ei sijoitettu karjalaissiirtolaisia. Myös osa Keski-Pohjanmaan enemmistöltään Suomenkielisistä kunnista, joissa ruotsinkielisillä oli vahva asema, kieltäytyi ottamasta vastaan evakkoja, koska kuntien kielisuhteet olisivat muuttuneet suomenkielisten eduksi. Kaikki tämä epäsolidaarisuus oman maan kansalaisia kohtaan samaan aikaan kun juuri päättyneessä sodassa kaikista rintamakarkureista 65% oli ruotsinkielisiä.

Tässä kielitilanne nyt: Linkki

Näin ollen ministeri Astrid Thorsin kyyneleet eivät herätä minussa sääliä, vaan vihaa. Kehtaakin fasisti-puolueen eukko valuttaa krokotiilinkyyneleitä. Jos hänen kyynelensä olivat aitoja, ja merkitsisivät katumusta ja häpeää oman puolueen tekemisten johdosta, saattaisin hyväksyä ne, mutta ei. Silläkin oletuksella, että kyse oli aidoista kyynelistä, Thors ei itkenyt sitä, että edusti puoluetta, ja etuoikeutettua siirtomaa-eliittiä, joka on syyllistynyt ja syyllistyy jatkuvaan rasismiin ja apartheidiin, vaan sitä, että asia nostettiin esiin ja hän joutui ansaittuun häpeään.

Yksi kaikkein ehkä kammottavimmista ja iljettävimmistä yksityiskohdista tässä kaikessa mielestäni on, että RKP jakaa vuosittain Freudenthal-mitaleja ruotsinkielen asemaa edistäneille tahoille. Mitali on nimetty Axel Olof Freudenthalin mukaan. Mies oli svekomaani ja suomalaisvastainen rasisti, joka uskoi ruotsinkielisten olevan ylempää rotua kuin suomenkielisten. Osa tietosanakirjoista sekä yksittäiset esitelmöijät yhä jättävät pääsääntöisesti mainitsematta Freudenthalin rasistisen taustan. Tosin 2001 oululaisen Pekka Isakssonin väitöskirjan esittelyssä todettiin jo avoimesti eräissä tiedotusvälineissä Ruotsissa harjoitetun rasismin olleen suomalaisvastaista. Jotkut tiedotusvälineet sallivat keskustelijoiden mainitsevan tämän, toiset elävät vieläkin 1700-luvun ilmapiirissä ja sensuroivat asian. RPK puolustelee Freudenthal-mitalin jakoa sillä, että se on puolueena sanoutunut irti Freudenthalin rasistisista opeista. Tilanne RKP:n ja Freudenthal-mitalien kanssa on sama kuin jos Saksassa olisi yhä olemassa Kansallissosialistinen puolue, joka jakaisi vuosittain Adof Hitler-muistomitaleita, ja puolustautuisi sillä, että olisi sanoutunut irti rasismista ja kansallissosialismista. Kaksinaismoralismin uudeksi määritelmäksi voisi hyvin passata se, kun RKP moittii muita suvaitsemattomuudesta.

Tässäpä vielä vähän esimerkkiä vielä nykyisinkin jatkuvasta suomenkielisten syrjinnästä maamme korkeakoulujärjestelmässä:

"Syksyllä 1989 Helsingissä ruotsinkieliseen lukioon pääsi 5,28 keskiarvolla ja kaikki pyrkijät otettiin sisään. Mutta suomenkieliseen lukioon vaadittiin 7,40 keskiarvo ja yli 400 pyrkijää jäi ilman paikkaa. Samana syksynä Vaasassa keskiarvot olivat 5,8 ja 7,6. Seitsemän ruotsinkielistä paikkaa jäi siellä täyttämättä, kun samanaikaisesti suomenkielisistä jäi ilman lukiopaikkaa 40 pyrkijää. Syksyllä 1995 pääkaupunkiseudun ruotsinkielisiin lukioihin pääsi keskimäärin 1,5 numeroa huonommalla keskiarvolla kuin suomenkielisiin lukioihin.

Jatko-opinnoissa sama vielä korostuu: "Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet vaadittuun pisterajaan." (HS 23.6.89) Mitä tällainen ajattelu käytännössä merkitsee, selviää muun muassa Helsingin yliopiston asiakirjoista. Siellä vuonna 1995 pääsykokeeseen osallistuneita vastauksen jättäneitä pyrkijöitä pääsi opiskelemaan seuraavasti:

Historia	suomenkielisistä 11 %	ruotsinkielisistä 52 %
Filosofia	suomenkielisistä 9 %	ruotsinkielisistä 52 %
Biologia	suomenkielisistä 13 %	ruotsinkielisistä 23 %

Kielellistä syrjintää, joka selittää noita lukuja, osoittaa alimmat pistemäärät, joilla kyseisenä vuonna pääsi opiskelemaan esimerkiksi historiaa. Pääsykoe (maks. 10 p.), suomenkieliset 6,13 p, ruotsinkieliset 4,31 p. Pääsykoe + ylioppilastodistus (maks. 19 p.), suomenkieliset 14,50 p, ruotsinkieliset 11,91 p.

Lääketieteessä, oikeustieteessä, maa- ja metsätaloudessa sekä kaupallisessa opiskelussa, joissa sisäänpääsy perustuu kiintiöihin, syrjintä näkyy noitakin lukuja selvemmin. Muun muassa oikeustieteessä ruotsinkielinen pyrkijä syrjäyttää suomenkielisen, joka on saanut 6 pistettä paremman tuloksen. Vuonna 1990 kasvatustieteellisissä koulutusohjelmissa ruotsinkielisten kiintiö oli 32 %. Ruotsinkielisistä pyrkijöistä 62 % pääsi opiskelemaan, suomenkielisistä 18 %. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että vain 5,6 % ylioppilaista on ruotsinkielisiä. Alla asiantuntijan sekä kielellisen syrjinnän kohteeksi joutuneen opiskelijan mielipiteet tästä asiasta.

Kun Helsingin yliopistossa tehtiin silloisen opetusministeri Ole Norrbackin vaatimuksesta 14.2.1991 päätös, joka suosii oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrkiviä ruotsinkielisiä, yliopiston prosessioikeuden professori Erkki Havansi ilmoitti eroavansa valintakoelautakunnan puheenjohtajan tehtävästä. Perustelussaan hän toteaa: "Päätös rikkoo suomenkielisten opiskelijoiden perustuslaillista oikeutta tasa-arvoiseen kansalaiskohteluun. Laki ei salli kansalaisen äidinkieleen perustuvaa syrjintää, eli valintakokeessa kiistattomasti ansaitun opiskelupaikan riistämistä huonommin menestyneen - ehkä jopa kuusi pistettä huonommin menestyneen - ruotsinkielisen hyväksi." [...]

"Maassamme ei ole yhtään suomenkielistä korkeakoulua; ne ovat joko kaksikielisiä tai ruotsinkielisiä, kuten Svenska Handelshögskolan tai Åbo Akademi. Reviiriajattelua pahimmillaan ovat ylitiukat kielikokeet ja enimmäiskiintiöt suomenkielisille, jotka olisivat halukkaita opiskelemaan ruotsiksi näissä paikoissa... Räikein esimerkki kielikiintiöiden kohtuuttomuudesta on opetusministeri Ole Norrbackin kotivaalipiiriinsä Vaasaan viime eduskuntavaalien alla 1991 junailema 50 prosentin kiintiö sikäläisessä juristikoulutuksessa." [...]

Kielikiintiö loukkaa yhdenvertaisuutta.(Oikeuskanslerin lausunto HS 20.5.92):

Helsingin yliopiston kanslerin päätöksellä ruotsinkielisten opiskelijoiden kiintiötä nostettiin 50 % eli 20:stä 30:een. Oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Pykälä ry kanteli kiintiön kasvattamisesta oikeuskanslerille. Yhdistyksen mielestä ei ole oikein, että ruotsinkielinen pyrkijä voi päästä oikeustieteelliseen tiedekuntaan jopa kuusi pistettä heikommalla pistemäärällä kuin suomenkielinen. Lukuisilta suomenkielisiltä evätään siten heille kuuluva opiskelupaikka, Pykälä ry totesi. Pykälä ry korosti, että jo ennen kiintiön kasvattamista noin kymmenen suomenkielistä pyrkijää menetti joka vuosi opiskelupaikkansa ruotsinkielisille. Lisäksi lähes 200 karsiutunutta suomenkielistä pyrkijää sai enemmän pisteitä kuin heikoin opiskelupaikan saanut ruotsinkielinen.

Oikeuskansleri Jorma S Aallon mielestä päätöstä voidaan arvostella: "Hallitusmuodon yhdenvertaisuusperiaatteen valossa voidaan arvioida, että pääsykokeen erillinen kiintiö, joka perustuu vain kielitaitoon sellaisenaan, loukkaa kiintiöön kuulumattoman oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun", Aalto toteaa. [...]

Vuosina 1985-1995 on maamme korkeakoulujen aloituspaikoista ollut 8-10 % ruotsinkielisiä, kaupallisella alalla 20-25 %. Näin siitä huolimatta, että ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä kokonaisuudesta on vain 5 %. [...]

Koulutuspaikkojen jakaantuminen Uudellamaalla v. 1997:

	Koulutuspaikat	Ensisijaisesti hakeneet	Paikkoja hakijamäärästä
Suomalaiset	20410	41691	49,1 %
Ruotsinkieliset	3107	3151	98,6%

Keväällä 1998 Helsingin seudulla lukioon pyrkijöistä pääsi Suomalaisia 76,5 %, ruotsinkielisiä 82,5 %

Ruotsinkielisten osuus väestöstämme on n. 5 %, mutta heidän kiintiöillä turvattu yliedustuksensa kaikista korkeakouluopiskelijoista on 26 % ja uusista opiskelemaan hyväksytyistä peräti 28 %. Esimerkiksi keväällä 1996 jäi 17 suomenkielistä ilman opiskelupaikka Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa siksi, että tilalle otettiin sama määrä ruotsinkielisiä, joilla oli huonompi pääsyvaatimuksen tulos (yhteispisteet todistuksesta ja pääsykokeesta)."


P.S. Kuinka moni on kuullut, että kansalaissodan aikaan ruotsinkielisillä alueilla teloitettiin punaisten ohella myös valkoisia suomalaisia, mikäli nämä olivat olleet kielikiistassa liian äänekkäästi ruotsinkielen etuoikeutettua asemaa vastaan? Mm. Pietarsaaressa otettiin "kätevästi" tilaisuudesta vaarin ja teloitettiin punaisten ohessa valkoisia suomenkielisiä suojeluskuntalaisia. Ja joissain paikoin "punaisena" teloittamiseksi riitti se, että oli suomenkielinen torppari.