Hyvästi Ruotsi!

Otsikko toimii kahdella tasolla; kyse on sekä Ruotsista kansallisvaltiona, että ruotsin kielestä.

Demografinen ja kulttuurinen muutoskehitys Ruotsissa johtaa näillä näkymin siihen, että vuonna 2100 Ruotsin väestöstä vähemmistö puhuu äidinkielenään Ruotsia. Ruotsin syrjäyttävät kurdi, arabia, turkki ja englanti.

Sama demografinen prosessi ryydittää myös kulttuurin ja yhteiskunnan totaalista muutosta, jossa myös Ruotsi kansallisvaltiona tulee häviämään maailman kartalta. Tilalle näyttää näillä näkymin tulevan outo DDR-tyylinen "maa ilman kansaa" -tilanne, jossa maan yhteiskunnan suurin yksittäinen koossa pitävä voima on Islam.

Mikäli Ruotsissa tuolloin enää vallitsee mitään valtiollista järjestystä - mitä epäilen vahvasti - sen olemassaolo tulee perustumaan Islamille ja pakkovallalle, aivan kuten DDR:n olemassaolo perustui vain sosialistiseen ideologiaan ja diktatuuriin.

Etnisistä ruotsalaisista, ruotsia äidinkielenään puhuvista, tulee vähemmistö omassa maassaan. Mikäli he eivät omaksu Islamia, heidän tilanteestaan tulee yhtä surkuteltava kuin koptivähemmistöllä Egyptissä.

Ruotsin kieli häviää myös Suomesta. Suomen kieli luultavasti ei. Näillä näkymin demografinen kehitys näyttää siltä, että 2100 Suomen väestöstä vielä yli puolet puhuu äidinkielenään suomea, mutta ruotsi on hävinnyt venäjän, englannin ja Lähi-idän kielten tieltä. Pakkoruotsilla ja ruotsin kielen opiskelulla ei siis ole mitään tulevaisuutta Suomessa.

Kaksikielisyyden ylläpito on siis tulevaisuuden kannalta hukkasijoitus. Sen sijaan suomalaisten olisi hyvä varmistaa edes se, että Suomi on vuosisadan lopussa vielä enemmistön kieli, ja keskittää ulkomaisten kielten opiskelu sellaisiin kieliin, joilla on tulevaisuutta. Näitä kieliä ovat Ranskan ja Saksan ohella näillä näkymin ainakin englanti, kiina, espanja, venäjä ja arabia, jotka ovat tai joista tulee 2100-luvulla globaaleja valtakieliä.

RKP tietää kehityksen vaarat. Siksi se on kainaloitaan myöten sekaantunut turvapaikka- ja maahanmuuttobisneksiin. Ei ole mikään ihme, miksi ruotsinkieliset kunnat mielellään perustavat vastaanottokeskuksia. RKP:n tavoitteena kun on, että neljännes eli 25% Suomeen tulevista maahanmuuttajista omaksuisi "kotimaisena" kielenä ruotsin, ja näin ruotsinkieli säilyisi Suomessa.

Tavoite on turha, sillä tosiasia on, että maahanmuuttajat tietävät, millä kielillä on tulevaisuutta. Trendi on nimittäin se, että jopa Suomen oppiminen on työlästä, joten monet puhuvat mieluummin omaa kieltään ja englantia.

Tänne tulevista maahanmuuttajista enemmistö tällä hetkellä tulee lähialueilta, lähinnä Venäjältä ja Baltiasta. Tämä väestö opettelee ruotsin sijaan mieluummin suomea ja englantia. Siksi RKP onkin laittanut toivonsa humanitaariseen maahanmuuttoon, koska nämä tulijat tulevat pääosin kolmannen maailman maista, ja laitetaan ensin vastaanottokeskuksiin. Ruotsinkielisellä alueella VOK:eissa heille opetetaan ruotsia, ei suomea.

Pohjanmaalla meininki on se, että kun valtio kolmen vuoden jälkeen lopettaa pakolaisten kustannuksista vastaamisen, kunnat lykkäävät nämä "ruotsinkieliset" ulos suomenkielisiin kuntiin ja Vaasaan. Tällaisella väestöpolitiikalla RKP ylläpitää muutoin vähenemässä olevaa ruotsinkielen puhujien määrää, apartheidia ja kaksikielisyyttä. Siksi RKP:n maahanmuuttopolitiikka nivoutuu sen kielipolitiikkaan, mikä selittää muutoin sen täysin järjettömiä maahanmuuttolinjauksia. Päämääränä kun on heikentää ensisijassa suomenkielisen enemmistön asemaa oman kulttuuris-poliittisen valta-aseman ja oman kielen häviämisen hidastamiseksi.

RKP - Kuolevan kielen esitaistelija, rinnastuu siis - jopa ilman rasistista perustajaansa ja oppi-isäänstä Axel Olof Freudenthaliakin - enemmän kuin hyvin valkoisen vallan epätoivoisiin puolustajiin Etelä-Afrikassa.

Intian monikulttuurisuus on sortoa, kärsimystä ja eriarvoisuutta

Viime tiistain (27.1.) Forum24:ssä toimittaja Olli Muhonen kirjoitti otsikolla ”Ihmeellinen Intia - Monen kulttuurin maa” Intiasta ja sen kulttuurisesta monimuotoisuudesta. Hän kirjoitti, että ”Intian malli on osoittanut, että aidosti monikulttuurinen yhteiskunta on mahdollinen”. Monikulttuurista yhteiskuntaa ihaillessaan Muhonen kuitenkin mielestäni sortui yksipuoliseen näkemykseen aiheesta.

Intia ei ole monikulttuurinen yhteiskunta, vaan monikulttuurinen valtakunta, jossa eri alakulttuurit muodostavat omia yhteiskuntiaan. Unelma monikulttuurisesta mutta samalla yhtenäisestä yhteiskunnasta, jossa eri kulttuurit olisivat tasa-arvoisia toisiinsa nähden, on nimittäin mahdoton utopia. Intiassa tämä näkyy niin uskonnollisella kuin poliittisellakin tasolla. Kuten Muhonen kirjoitti, Intian liittovaltion koossa pysyminen on melkoinen ihme. Tämän "ihmeen", jossa kieli- ja kansallisuusrajojen erottavuus on saatu lakaistua maton alle, on mahdollistanut vain hindulaisen uskonnon dominoiva yhteiskunnallinen asema, ja erityisesti sen koossapitävä voima; rasistinen ja sortava kastijärjestelmä.

Hindin kielen sana ’cast’ tarkoittaa kirjaimellisesti ihonväriä. Intiassa tummanruskeat ihmiset kuuluvat alimpiin kasteihin, ruskeaihoiset ihmiset keskikasteihin, ja vaaleimmat ihmiset ylempiin kasteihin. Mitä ylempään kastiin ihminen Intiassa kuuluu, sitä vaaleampi on hänen ihonvärinsä, ja sitä korkeampi yhteiskunnallinen arvostus ja taloudellinen asema. Intiassa ihminen saa mennä naimisiin vain omaan kastiinsa kuuluvan henkilön kanssa. Alempikastiset ovat käytännössä edelleen vailla täysiä ihmis- ja kansalaisoikeuksia, ja kastittomat mustat täysin ali-ihmisten asemassa vailla mitään ihmisoikeuksia. Intialainen kulttuuri kastijärjestelmineen edustaa siis uskonnon varjolla tapahtuvaa apartheidia ja äärimmäistä rotusortoa.

Hindulaisuus uskontona perustuu ajatukselle, että kaikki tiet vievät samaan päämäärään. Tämä näennäinen uskonnollinen suvaitsevaisuus on mahdollistanut niemimaan uskonnollisen sillisalaatin. Hindulaisuus on kuitenkin hindulle ”oikein uskonto”, ja siksi se sietää muita uskontoja vain niin kauan kun ne eivät kyseenalaista sen asemaa valtauskontona, eikä varsinkaan kastijärjestelmää. Hindulaisuus on monismissaan ja kastijärjestelmän puolustamisessaan ehdottoman fanaattinen. Tästä syystä, vaikka kastijärjestelmä on lailla lakkautettu, on tämä laki käytännössä kuollut kirjain. Siksi intialainen yhteiskunta on käytännössä vihamielinen kaikkia niitä uskontoja ja ihmisryhmiä kohtaan, jotka eivät tunnusta hindulaisuuden ehdotonta uskonnollista monismia ja kulttuurista ylivaltaa. Räikeimmin tämä näkyy suhtautumisena monoteismia saarnaavia islamia ja kristinuskoa vastaan.

Tämä näkyy selvästi Intian historiassa, ja heijastuu tänäkin päivänä suoraan Intian liittovaltion federalistiseen politiikkaan. Brittiläinen Intia hajosi aikanaan muslimienemmistöisten Pakistanin ja Bangladeshin (entisen Itä-Pakistanin) sotiessa itsensä irti hinduvaltiosta 1947. Tänä päivänä tilanne on se, että ne osavaltiot, joissa on hinduenemmistö, ovat kaikkein tiiviimmin mukana liittovaltiossa, kun taas ne osavaltiot, joissa on enemmän kastittomia tai uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia, tulevat huonommin toimeen hinduenemmistöisen liittovaltion kanssa, ja ovat siksi autonomisempia sekä löyhemmin mukana liittovaltiossa. Eikä ole mikään yllätys, että Intian kaksi ainoaa ei-hinduenemmistöistä osavaltiota eli Kashmir ja Nagaland, joista ensin mainitussa enemmistö on muslimeja ja jälkimmäisessä kristittyjä, ovat käytännössä koko ajan sisällissodassa liittovaltiota vastaan muslimien ja kristittyjen pyrkiessä eroon hinduvallasta.

Intia kaikkineen on siis hyvä esimerkki monikulttuurisuuden mukanaan tuomasta yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta eriarvoisuudesta sekä sorrosta, ja hierarkkisesta luokkayhteiskunnasta.


(Kommentoimani Olli Muhosen artikkeli luettavissa Forum24:n nettilehdessä, s. 12.)

Linkkisuositus: Euroopan viimeiset päivät

Vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja Suvi Anne Siimes toivoo kirjoituksessaan Talouselämä-lehdessä, mm. että Perussuomalaisten vaalivoiton aloittama keskustelu maahanmuutosta saisi syvempää jatkoa (lihavoinnit minun):

"...vietin menneellä viikolla aikaani vanhan, Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä jo vuosikymmeniä vaeltaneen historioitsijan Walter Laqueurin hieman erikoisen teoksen The Last Days of Europe parissa.

Se sai minut toivomaan perussuomalaisten kunnallisvaalivoiton hetkeksi esiin kirvoittaman poliittisen debatin jatkoa.

Laqueurin kirja oli lyhyt kertomus maanosamme demografisesta ja kulttuurisesta tilasta.

Sen mukaan Euroopan alhainen syntyvyys ja kauan jatkunut maahanmuutto ovat tehneet etnisesti eurooppalaisista lapsista ja nuorista vähemmistön monissa Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian lähiöissä.

Lisäksi merkittävä osa Euroopan muslimiväestöstä on Laqueurin mukaan haluton luopumaan omista arvoistaan eurooppalaisempien ihanteiden hyväksi. Siksi kirjoittajan aiemmin tunteman Euroopan päivät ovat hänen mukaansa vähissä.

Päivien määrää vähentää entisestään se, että työttömyys on Euroopan nuorten muslimimiesten parissa huikean yleistä.

Eurooppa on toden totta muuttumassa, sillä siirtolaisten integraatio ei ole sujunut juuri missään kivutta. Myös yhden yhtenäisen Euroopan ajatuksessa on ollut liian usein kyse vain koulutetun eliitin unelmasta. Lähiöiden todellisuudet on tehty kovin toisenlaisista aineksista. Siksi eurooppalaiset arvot eivät ole aina olleet muodissa edes kaikkien kantaväestöön kuuluvien parissa.

Niinpä kovin konsensushenkisessä Ruotsissakin on debatoitu viime aikoina siitä, onko miehen ja naisen välisestä kättelystä kieltäytymisessä kyse musliminaisen perusoikeudesta ja tällaiseen kättelyyn pakottamisessa puolestaan hänen ihmisoikeuksiensa loukkaamista.

Siihen verrattuna yhden perussuomalaisen valtuutetun blogikirjoituksista poikineet kiistat edustavat vasta myrskyä vesilasissa."

Todellakin asiallista puhetta Siimekseltä. Onneksi vasemmistossa on tervejärkisiäkin ihmisiä, jotka osaavat keskustella maahanmuutosta asiallisesti, ilman että stalinistisesti leimaavat kriittisten näkökantojen esittäjät hulluiksi rasisteiksi, kuten on yleistä mm. Vihreiden keskuudessa.

Tosiasia kun on, että maahanmuutto tuo mukanaan myös ongelmia, ja kulttuurisia sekä sosiaalisia konflikteja, vaikka monikulturistisen maailmankuvan dogman sisäistäneet tahot (ajoittain lähes uskonnollis-fanaattisella kiihkolla) toisin väittävätkin.

Tosiasia kun myös on, että jos yksikään jo olemassaolevista puolueista olisi ollut maahanmuuttokriittinen, tai edes maahanmuuttoneutraali, eli kyennyt järjelliseen keskusteluun maahanmuutosta, Perussuomalaisten vaalivoittoa ei luultavasti olisi Etelä-Suomen kaupungeissa koskaan tullut.

"Eurooppalaisia perusarvoja kannattaa mielestäni silti peräänkuuluttaa muuallakin kuin EU:n jäsenyyskriteereissä. Ihmisarvoa ja syrjintäkieltoa kunnioittaville perusasenteille pitää olla tilaa myös unionin sisällä. Siksi syrjintään pitää puuttua myös maahanmuuttajien omissa yhteisöissä. Eikä rasistisia mielipiteitä pidä suvaita silloinkaan, kun niitä esittää maahanmuuttaja.

Maahanmuuttajia on Suomessa edelleen huomattavasti vähemmän kuin muualla. Siksi meillä on vielä aikaa oppia muiden virheistä.

Laqueurin mukaan niistä suurin on ollut laistaminen siirtolaisten ja heidän jälkeläistensä kielenopetuksesta ja muusta koulutuksesta.

Jos perussuomalaisten vaalimenestys havahduttaa meidät esimerkiksi lähiöiden kouluolojen ja kaikenikäisten maahanmuuttajien kielenopetuksen parantamiseen, vaalituloksella on pysyvää yhteiskunnallista merkitystä."

Todellakin. Jokohan viimeinkin maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta, ja ennenkaikkea myös niiden mukanaan tuomista ongelmista aletaan keskustella oikeasti asiallisesti, eikä tyyliin 'Vihreät naiset ja J.P.Roos'? Toivottavasti.

Hyvinvointikansallisvaltioaate

Otsikon sanahirvio kuvastaa omalla tavallaan kannattamaani yhteiskunnallis-valtiollista ajattelua. Kuten olen kirjoituksessani "Kansanyhteisöllisyys, hyvinvointiyhteiskunta ja nationalismi" hahmotellut, edellyttävät mielestäni yhteiskunnallinen hyvinvointi ja tasa-arvo sekä kansallisaate toisiaan.

Ajatuksen pohjalla on ihanteeni kulttuurisesti ja sosiaalisesti yhtenäisestä kansallisvaltiosta, jossa ihmisillä on hyvä ja turvallista asua ja elää, ja jossa vallitsee tasapaino yksilön vapauden ja yhteiskunnan edun välillä.

Hyvinvointiyhteiskunta edellyttää suhteellisen kovaa verotusta, jotta voidaan rahoittaa kaikille julkinen koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva. Korkea verotus taas edellyttää kansanyhteisöllisyytta eli kansansolidaarisuutta, eli tuota kollektiivista "me-henkeä". Se taas perustuu peruspsykologiaan, että ihmisest kokevat olevansa samaa kansaa/yhteisöä, jolloin he suostuvat korkeaan verotukseen yhteiseksi hyväksi. Nationalismi merkityksessä kansallisvaltioaate on tällaisen kansanyhteisöllisyyden poliittinen ulottuvuus. Vaikka hyvinvointikansallisvaltio perustuukin tällaiseen käsitetutkimuksen valossa objektiivisesti katsottuna kuvitteelliseen virtuaaliyhteisöön, nojaa sen olemassololle kuitenkin koko se yhteiskuntasopimus ja yhteiskuntamoraali, jonka varassa myös suomalainen hyvinvointi on voitu rakentaa.

Eli minulla ei ole mitään "rodullisia" eli rasistisia kriteerejä taustalla vieroksuessani monikulttuurisuutta tai suomalaiselle ja länsimaiselle kulttuurille vihamielisiä kulttuurivaikutteita ja arvoja, vaan vieroksun ja vastustan nykyisin vallitsevaa monikulttuuri-ideaa ja sen varassa harjoitettua politiikkaa siksi, että se hajottaa kansanyhteisöllisyyttä ja pirstoo kansalaisyhteiskunnan ja sitä kautta jakaa ihmisiä etnisiin luokkiin. Vastustan liian suuria luokkaeroja, olivat ne sitten taloudellisia tai kulttuuris-etnisiä, sillä ne johtavan mielestäni pitemmän päälle tasa-arvon, demokratian ja hyvinvoinnin tuhoutumiseen.

Voisi sanoa, että ajatteluni on kansallisvaltioaatteen (nationalismi) ja sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltio-idean yhdistelmää, jossa on mahdollisimman suuri keskiluokka, ja mahdollisimman pienet ala- ja yläluokat. Siinä missä feodalismi edusti yläluokan diktatuuria, liberaalikapitalismi ylemmän keskiluokan diktatuuria, ja kommunismi taas ajatusta proletariaatin (eli alaluokan tai työväen) diktatuurista, niin oma ajatteluni edustaa, ei diktatuuria, vaan alemman keskiluokan ja keskisen keskiluokan yhteiskunnallista dominanssia, jossa suuri keskiluokka on yhteikunnan selkäranka ja tasavaltaisen demokratian kantava voima. Historia tukee mielenkiintoisella tavalla tällaista mallia, sillä lähes aina ne yhteiskunnat, joissa on ollut vahva keskiluokka ovat olleet vapaampia ja "demokraattisempia", kuin pienen yläluokan tai suuren alaluokan dominoimat yhteiskunnat.

Tuloeroihin ja sosiaaliseen asemaan perustuvia luokkaeroja ei voida, eikä pidäkään, täysin häivyttää, mutta niitä voidaan järjestelmän avulla tasata. Yksi tällainen tapa on omistuksen hajauttaminen mahdollisimman monelle ihmiselle, sen sijaan että omistus ja valta kasaantuisivat joko kapitalismin tavoin rikkaalle eliitille tai kommunismin tavoin valtiolle. Tämä ajatusmallia kutsutaan distributismiksi, ja se sisältyy ns. Kolmannen Tien ideologisiin suuntauksiin.

Etnisiä eroja taas voidaan häivyttää yhtenäisellä opetus- ja kulttuuripolitiikalla, ja pitämällä huoli, että maahanmuuttajia ei tule kerralla liikaa, ja että maahanmuuttajat sopeutuvat niin, että heidän jälkikasvunsa kasvaa suomalaisessa kulttuurissa perusarvoiltaan "suomalaisiksi" (Suomen tapauksessa). Tämän tavoitteen saavuttamiseksi maahanmuuttajia ei saa syrjiä esim. työhönotossa, eikä muutenkaan, mutta heitä on omalta osaltaan velvoitettava sopetumaan noudattamaan lakeja ja elämään suomalaisen kulttuurin elämänmenon kanssa sopusoinnussa, eikä sitä vastaan. Yhtenäiskulttuurin edistäminen ja sen suojeleminen on siis erittäin tärkeää demokratian, yhteiskunnallisen tasa-arvon ja hyvinvoinnin kannalta. Siksi "maassa maan tavalla" on hyvä periaate.

Linkkisuositus: Monikulttuurin ongelmia

Suosittelen lukemaan kaverini, nimimerkki "Rutja":n kirjoittamia analyysejä maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vaikutuksista yhteiskuntaan ja perusvapauksiin:

"Monikulttuurin ongelmia, osa 1: Luokkayhteiskunta"

Linkki:

Pari mielenkiintoista otetta:

"Ainoat alat, joilla on oikeasti työvoimapulaa ovat alipalkattuja töitä, joihin halutaan ulkomaalaisia, sillä suomalaiset eivät tätä työtä tee siihen hintaan. [...]

..'paskaduunien' palkkaus ei koskaan parane, koska aina löytyy joku kolmannen maailman "huippuosaaja" tekemään kyisen työn suomalaista halvemmalla. Pitemmän päälle tämä johtaa uuteen luokkayhteiskuntaan ja tähän vielä luokkien jo sinänsä synnyttämän jännitteen etninen ulottuvuus. [...]

Yhdysvalloissa etnisyys ja luokka ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa.. [...]

Koska luokkaerot ovat tutkitusti periytyviä (huolimatta siitä, että kaikilla olisikin mahdollisuus korkeampaan koulutukseen), syntyy uudenlainen luokayhteiskunta, jossa etnisyys on osittain merkkinä omasta luokasta. Tämä aiheuttaa sekä normaalia luokkajännitettä, että etnistä jännitettä eri ryhmien välille. [...]

Yhtenäiskulttuuri on elinehto kansallisvaltiolle ja monikulttuurisuus suistaa maan ensin lähes feodalistiseen luokkayhteiskuntaan [ja] ennen pitkää joko Jugoslavian kaltaiseen sisällissotaan tai islamisoitumiseen."

Todellakin. Yhteiskunnan hajoaminen etnis-sosiaalisiin luokkiin tekee väistämättä selvää kansallisvaltiosta ja hyvinvointiyhteiskunnasta, sillä kansanyhteisöllisyyden myötä hajoaa koko se yhteiskuntamoraalin pohja, jolle hyvinvointiyhteiskunta, sekä pitemmän päälle myös yhteiskuntarauha ja sosiaalinen tasa-arvo rakentuvat.

"Monikulttuurin ongelmia, osa 2: Sanan- ja ilmaisunvapaus"

Linkki 2:

Pari otetta:

"Monikulttuursuuden ajaminen vaati sananvapauden rajoittamista, sillä monikulttuurisuusideologia ei perustu empiirisesti todettaville tosiasioille tai järkiperäisille argumenteille, vaan lähes uskonnolliselle tunteilulle.. [...], ..tätä onnen hegemoniaa ovat tuhoamassa ainoastaan kaltaiseni "pahat rasistit", jotka ottavat puheiksi vääriä asioita. Näitä vääriä asioita ovat tietyiltä alueilta tulevien henkilöiden yliedustus seksuaali- ja väkivaltarikoksissa, sekä työttömyystilastoissa.

Tämän asian sanominen on kuitenkin käytännössä kiellettyä monikultturistien hallitsemassa valtiossa. Aivan samoin kuin on kiellettyä koota samalle sivustolle viranomaistahoilta saatavaa informaatiota ja lähdeviitteineen tehdä väite, että yhteiskunta koostuu ihmisistä ja jos yhteiskuntaa asuttavat ihmiset ovat väkivaltaisia, nepotistisia ja autoritäärisiä niin myös heidän yhteiskuntasakin on silloin väkivaltainen, nepotistinen ja autoritäärinen.

Monikulttuurin kannattajat selittävät arabien ja somalien epäonnistumisen jokaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa kantaväestön rasismilla (tämähän ei tosin mitenkään selitä sitä, miksi aasialaiset maahanmuuttajat työllistyvät varsin hyvin), joka ilmenee.. [...] ..muun muassa makeisten käärepapereissa. Ilmeisesti Neekerinsuukko kioskissa on kulttuuririkastajalle niin suuri järkytys ja pahanolon aiheuttaja, että on suoranainen pakko pahoinpidellä ja ryöstää joku tuntematon suomalainen.

[...] Monikulttuurin kannattajilla on hyvin vähän kylmiin tosiasioihin perustuvia argumentteja, siksi 'rasistit' ovat hänelle uhka, jotka tulisi vaientaa. Aivan kuten uuden ajan alussa tieteen läpimurrot olivat uhka kirkon hegemonialle, ovat nyt tilastot, tutkimukset ja ihmisten arkielämän kokemukset uhka monikulttuuri-ideologialle."

Kaveri puhuu asiaa.

Monikulturismi on todellakin eräänlainen poliittinen uususkonto, kummallinen sillisalaatti keskenään ristiriitaisia arvoja ja kehitysnäkymiä, jotka ovat irrallaan todellisuudesta.

Brittituomari: Sharia-lakia voitaisiin soveltaa Britanniassa

Voi helvata!

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Brittituomari+Sharia-...

"Muslimien sharia-lakia voitaisiin soveltaa myös Britanniassa, sanoo ylioikeuden presidentti, Englannin ja Walesin korkea-arvoisin tuomari lordi Phillips.

Lordi Phillipsin mukaan sharia kärsii länsimaissa laajasta väärinymmärryksestä. Sharia sisältää sääntöjä, joita muslimit pyrkivät noudattamaan elämässään.

Tuomarin mukaan shariaa voitaisiin käyttää muun muassa muslimien välisessä sovittelussa, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

" 'Ei ole mitään syytä, miksi sharian periaatteet, tai jokin muu uskonnollinen säännöstö, ei voisi toimia perustana sovittelulle tai muulle vaihtoehtoiselle erimielisyyksien ratkaisulle.' "

Eli tervetuloa vaan kunniamurhat, naisten ympärileikkaukset, vääräuskoisten kivittäminen, ja sananvapauden kieltäminen, sanoo brittilordi. Missähän pullossa mies on oikein kasvanut? Kuten 24.6 jo uutisoitiin, on Britannia jo nyt pahoissa ongelmissa sen takia, että sen suurkaupungeissa on jo alueita, joille kristityillä on pääsy kielletty, joilla vallitsee käytännössä sharia, ja joilla järjestystä valvoo vapaaehtoisista koottu, virallistettu islamilainen militia. Phillipsin ehdotus käytännössä vain vahvistaisi näillä alueilla jo vallitsevan käytännön lailla.

Haluavatko brittiviranomaiset tosiaan ongelman ratkaisemisen sijasta laittaa mieluummin päänsä pensaaseen ja nostaa kätensä antautumisen merkiksi?

Lisäksi brittikouluissa saa jo näköjään jälki-istuntoa, jos kieltäytyy rukoilemasta Allahia:

http://www.ilta-sanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen...

"Kaksi englantilaista koulupoikaa joutui jälki-istuntoon, koska he kieltäytyivät rukoilemasta Allahia koulun uskonnontunnilla. Tunnilla tutustuttiin toisiin uskontoihin, Daily Mail kertoo.

Opettaja oli pistänyt 11-12-vuotiaat oppilaat pukeutumaan muslimipäähineisiin oppitunnilla, jolla käsiteltiin islaminuskoa. Kun hän yritti opettaa oppilaille, miten muslimit rukoilevat, kaksi poikaa kieltäytyi. He olivat kristinuskoisia.

Pojat joutuivat niskuroinnistaan jälki-istuntoon, ja koko luokalta kiellettiin tauko tuntien välissä.

Oppilaiden vanhemmat järkyttyivät siitä, että opettaja pakotti rukoilemaan vierasta jumalaa.

- Jos muslimioppilaat pakotettaisiin kirkkoon rukoilemaan kristittyjen jumalaa, syttyisi sota, erään oppilaan isoisä sanoi Daily Mailille.

Koulun rehtori puolestaan moitti vanhempia siitä, että he ottivat yhteyttä tiedotusvälineisiin ennen kuin tulivat keskustelemaan hänen kanssaan."

Sillä lailla, nyt poljetaan "no-go" -alueiden lisäksi myös jo koulussakin uskonnonvapautta. Sanavapaudestahan briteissä on luovuttu aikaa sitten.

Toivon ettei Suomi milloinkaan seuraa brittien antamaa esimerkkiä. Ja jos seuraa, niin siinä vaiheessa toivon, että maassamme syttyisi tarvittaessa vaikka aseellinen vastavallankumous demokratian puolesta islamismia vastaan.

Perussuomalaiset: Kristillis-sosiaaliset arvot, muttei uskonnollinen vaan poliittinen puolue

Perussuomalainen puolue rakentaa virallisesti kristillis-sosiaalisille arvoille. Mikä on siis uskonnon merkitys puolueelle? Tämä kirjoitus on oma kantani kysymykseen, millä tavalla koen puolueeni suhtautuvan uskontokysymykseen, ja miten minä itse asiaan poliittisessa mielessä suhtaudun. Kysymys on senkin vuoksi oleellinen, että minulla on itselläni vahva kristillinen vakaumus. Katson ettei politiikkaa pidä tehdä uskonnosta käsin, vaikkakin jokaisella ihmisellä usko tai maailmankuva vaikuttaa arvoihin, ja arvot taas vaikuttavat poliittisiin näkemyksiin. Nämä taas vaikuttavat suhtautumiseen muihin uskontoihin ja kulttuureihin.

Uskonto on kulttuurinen arvokysymys

Perussuomalaisen puolueen arvopohjaan kuuluvat kristillis-sosiaaliset arvot, eli puolue tunnustaa kulttuurissamme vaikuttavan kristillisen arvopohjan merkityksen. Tähän arvopohjaan liittyy mm. lähimmäisenrakkauden ja toisten ihmisten kunnioittamisen periaatteet. Asiaan vaikuttaa myös kansallismielisyys; eli suomalaisina vaalimme historiaamme ja sen suomaa kansallista perintöä, johon kuuluu myös kristillinen kulttuuri.

Tältä pohjalta kumpuaa osaltaan myös kritiikkimme monikulttuurisuutta ja rajoittamatonta maahanmuuttoa kohtaan. Maassa maan tavalla -periaate sisältää siis myös sen, että maahanmuuttajien on täällä ollessaan kunnioitettava kansallista kulttuuriamme ja arvojamme, joihin kuuluu myös kristinusko ja sen vaikutuksesta syntyneet perinteet (esim. suvivirsi kouluissa, jne.). Siksi me perussuomalaisina haluamme kunnioittaa ja vaalia tasavaltaisia perusarvoja sekä omaa kulttuuriperintöämme, johon myös kristillinen perintö kuuluu.

Poliittinen puolue

Puolue ei kuitenkaan ole uskonnollinen puolue, eikä pidä uskontoa tai uskonnottomuutta millään tavalla erikoisemmin esillä, saatikka minkäänlaisena kynnyskysymyksenä. Ateistit, agnostikot ja muiden uskontojen kannattajat ovat tervetulleita jäseniksi ja vaikuttamaan puolueessamme. Tosin mikäli jonkun henkilön oman uskonnon mukanaan tuoma arvopohja on ristiriidassa esim. sellaisten perusasioiden kuin sananvapauden, demokratian tai sukupuolten tasa-arvon kanssa, tai mikäli hän avoimesti halveksii suomalaista kulttuuriperintöämme, niin on melko todennäköistä ettei hän edes halua puolueeseemme liittyä.

Kaikille ei voi olla mieliksi. Jos kumartaa joka suuntaan, myös pyllistää joka suuntaan. Tämä erottaa meidät perussuomalaiset mm. maailmoja syleilevästä liberaalivasemmistosta, vaikka puolueena kannatamme vasemmiston tavoin sosiaalista tasa-arvoa ja hyvinvointia. Katsomme että yltiösuvaitsevainen ja globalistinen idea monikulttuurisesta ja ulossulkemattomasta maailmanyhteiskunnasta on utopistinen ja absurdi, koska toimiakseen ja koossa pysyäkseen yhteiskunta edellyttää sitä, että sen jäsenillä on edes jonkinlaiset yhteiset perusarvot, ja että edes yhteiskunnan enemmistö on jokseenkin sosiaalisesti yhtenäinen, eli itsensä kulttuurisesti yhteiseksi kansaksi ja kansakunnaksi kokeva ihmisjoukko.

Suhtautuminen islamiin ja muslimimaista tulevaan maahanmuttoon

Mitä sitten islamiin tulee, niin käsittääkseni niin Islamin valtavirta kuin islamistinen fundamentalismikaan eivät tunnusta sukupuolten tasa-arvoa, tai sananvapauden ehdottomuutta. Koraani kyllä periaatteessa tunnustaa tasa-arvon, myös sukupuolten välisen, mutta sen käsitys asiasta ei vain vastaa meidän käsitystämme, eikä varsinkaan tue sitä pohjoismaista tasa-arvon perintöä mitä me vaalimme. Hadithin määrittelemässä sunnassa, ja sitä kautta islamin valtavirrassa, tämä ero islamilaisen ja pohjoismaisen tasa-arvokäsityksen välillä vielä entisestään korostuu. Periaatteessa myös sananvapaus on ainakin joidenkin tulkintojen mukaan olemassa, mutta sitäkään islam ei näe samalla tavalla kuin se nähdään lännessä. Islamissa uskonto nousee kaiken yläpuolelle, jonka seurauksena meille tärkeät arvot muuttavat merkitystään. Tästä syystä islamilaisella kulttuurilla on vakavia ongelmia tulla toimeen kristinuskon piirissä syntyneiden läntisten tasavaltalaisten yhteiskunnallisten arvojen kanssa.

Myöskään politiikan ja uskonnon eroa islam ei tunnusta, vaan periaatteessa islamilainen yhteiskunta, ”umma”, on sekä poliittinen että uskonnollinen yhteisö. Turkissa ja monissa maallistuneissa muslimimaissa politiikka ja uskonto on täytynyt erottaa toisistaan valtion pakkokeinoilla, ja ilman valtion pakkovaltaa tämä ero ei luultavasti pysyisi voimassa. Nämä islamilaisuuden aisoissa pitämiseen vaaditut otteet taas ovat käytännössä johtaneet demokratian ja kansalaisvapauksien rajoittamiseen.

Näistä syistä koen, että Eurooppaan islamilaisista maista suuressa määrin tuleva maahanmuutto ja maanosaamme islamisoituminen muodostavat vakavan poliittisen ja yhteiskunnallisen ongelman, ellei islam muutu. Mikäli islam ei muutu vaan Eurooppa muuttuu, voimme sanoa hyvästit vapaudelle ja demokratialle.

Britannian islamisoituminen - Kristityiltä kiellettyjä alueita Birminghamissa

http://www.telegraph.co.uk/news/uknews/2058935/Police-adv...

Lainaus (Vapaa käännös):
"Evankelistat kertoivat, että heitä uhattiin pidätyksellä "viharikoksen" vuoksi ja kerrottiin että heidät saatettaisiin pahoinpidellä jos he palaisivat takaisin. Tapaus herättää pelkoja, että brittiläisissä kaupungeissa syntyy alueita, joille kristityillä on pääsy kielletty, kuten Rochesterin piispa Michael Nazir-Ali väitti Sunday Telegraph-lehdessä aiemmin tänä vuonna.

Arthur Cunningham, 48, ja Joseph Abraham, 65, jotka molemmat ovat täysiaikaisia evankelisia pastoreita, ovat käynnistäneet oikeustoimet West Midlandsin poliisia vastaan, väittäen että poliisi loukkasi heidän oikeuttaan uskonnon harjoittamiseen.. ..Poliisi kieltäytyi pyytämästä anteeksi.

Mr Abraham sanoi: "En voinut uskoa, että tällaista voisi tapahtua Britanniassa." Rochesterin piispaa kritisoitiin Englannin kirkon toimesta jokin aika sitten kun hän väitti, että maassa on kristityiltä kiellettyjä ns. "no-go" -alueita, mutta hän oli oikeassa; Britanniassa on selvästikin alueita, joille on pääsy kielletty kristityiltä, jotka haluavat jakaa evankelimia".

Tämäkään uutinen ei ollut yllätys niille, jotka ovat seuranneet kehitystä Euroopassa. Viittaan viittaan viime syksyiseen kirjoitukseeni, "Islamilainen puolue ja Euroopan islamisoituminen". Euroopan kaupunkeihin on jo todellakin muodostunut muslimi-maahanmuuttajien asuttamia alueita, joilla vallitsee käytännössä eri laki ja järjestys kuin muualla maassa. Yleensä alueita valvoo joko virallinen tai epävirallinen uskonnollinen poliisi, ja niillä liikkuminen on vaarallista ei-muslimeille ja varsinkin yksinäisille naisille.

Britanniassa nämä ns. "no-go"-alueet ovat olleet arkea jo jonkin aikaa, vaikka viranomaiset ja media ovatkin koittaneet kieltää niiden olemassaolon. Tällä hallitus on yrittänyt lähinnä peitellä omaa kyvyttömyyttään ongelman ratkaisemisessa. Asian peittelyyn vaikuttaa myös vallitseva monikulturistinen mielipide-hegemonia, joka ei halua myöntää ongelman olemassaoloa.

Toivon todellakin, ettei kuvatunkaltaiset ghettot tule olemaan tulevaisuutta myös Suomessa. Pahoin kuitenkin pelkään, että olemme nykyisen kehityssuunnan vallitessa matkalla kohti samaa tilannetta.

Perussuomalaiset juntit vs. poliittinen pissismi

Törmäsin vastattain (taas kerran) yleiseen stereotypiaan Perussuomalaisista. Olemme kuulemma ahdasmielisten punaniskojen junttipuolue, joka meuhkaa ja kouhkaa mm. maahanmuutosta ja sananvapaudesta, mutta jolla ei ole mitään varsinaista konkreettista poliittista asiaa.

Mielestäni sananvapaus ja maahanmuuttokysymys sekä niihin oleellisesti liittyvät kysymykset hyvinvointiyhteiskunnan ja pohjoismaisen demokratian tulevaisuudesta ovat mitä konkreettisinta asiaa (Ks. aiempi kirjoitukseni otsikolla: Kansanyhteisöllisyys, hyvinvointiyhteiskunta ja nationalismi).

Tietenkin, jos ajattelee "vitun väliä" vaikka nykykehityksellä joudumme sanomaan hyvästit demokratialle, sananvapaudelle ja hyvinvoinnille. Ilmeisesti monikulttuurisuus on niin suuri ja pyhä uskonto, että näillä edellä mainituilla, tai yleensäkään millään muullakaan Ranskan vallankumouksesta lähtien länsimaiseen poliittiseen tasavaltaiseen ajatteluun kuuluneella arvolla, ei ole sen rinnalla mitään väliä.

Kun perussuomalaisia vaivaa "punaniskajunttius", jonka piirteitä ovat mm. työnteon, rehellisyyden ja oman maamme kulttuurin arvostaminen, niin liberaalivasemmistoa taas vaivaa yleinen lyhytnäköinen "blondius" ja ruusunpunainen poliittinen pissismi, jossa ei nähdä omaa nenää pidemmälle, ja jota leimaa usein suorastaan historialliset mitat täyttävä typeryys. Rauhan, tasa-arvon ja solidaarisuuden nimessä ollaan naivisti valmiit uhraamaan omat vapaudet ja ihmisarvo sekä terve järki monikulttuurin alttarilla pyrittäessä kohti kulttuurista itsemurhaa ja yhteiskunnallista sekasortoa. Siinä ei osata eikä haluta nähdä omalle tulevaisuudelle ja yhteiskunnalle haitallista kehityskulkua, tai omassa arvo- ja mielipidemaailmassa vallitsevaa perustavaa laatua olevaa kaksinaismoralismia, vaan vaalitaan sinisilmäisesti keskenään ristiriidassa olevia arvoja, vian ollessa aina jossain muualla kuin omissa perusteissa.

Monikulttuurisuuden agenda kun pohjimiltaan syö ja tuhoaa juuri niitä arvoja ja rakenteita, joita se väittää ajavansa (ja rakentavansa); vapautta, tasa-arvoa ja yhteiskuntarauhaa. Monikulttuurisuuden evankeliumi lupaa sateenkaari-tulevaisuutta, mutta sen todellisuus tulee näkymään yhteiskunnan pirstaloitumisena, eri uskonto- ja -väestöryhmien eristäytymisenä toisistaan sekä keskinäisinä konflikteina, jotka johtavat kansalaisvapauksien kaventumiseen ja pahimmillaan demokratian tuhoon. Kaikki valtiot, jotka ovat muuttuneet historiansa aikana monietnisiksi ja -kansallisiksi, ovat lopulta muuttuneet totalitaarisiksi diktatuureiksi.

Mielestäni yksi tällä hetkellä kaikkein surullisin, näkyvin ja absurdiudessaan turhauttavin ristiriita, jota monikulttuuriuskovaiset saarnaavat, on unelma pohjoismaisen sukupuolten tasa-arvokäsityksen yhteensovittamisesta totaalisen sovinistisista ja patriarkaalisista kulttuureista tulevien ihmisten edustaman ja sisäistämän arvomaailman kanssa. Vettä ja tulta sekoittamalla ei tule kuin tuhkaa.

Työttömyys, työvoimapula ja maahanmuutto

Kun lasketaan kaikki Suomen 18-65-vuotiaat, ei-ansiotyössä olevat aikuiset (poislukien päätoimiset opiskelijat ja eläkeläiset), paljastuu todelliseksi Suomen työttömien määräksi edelleen lähes puoli miljoonaa (n. 490 000). Kaiken tilastokosmetiikan jälkeen meillä on edelleen n. puoli miljoonaa työtöntä. Samaan aikaan puhutaan massiivisesta, noin n. 400 000 työntekijän työvoimapulasta tulevaisuudessa. Varsinkin työnantajapuoli EK:n ja EVA:n johdolla on pitänyt asiaa esillä. Puhe neljänsadantuhannen työntekijän puutteesta samaan aikaan kun meillä jo on lähes puoli miljoonaa työtöntä, kuulostaa vähintäänkin omituiselta. Tutkimusten mukaan työvoiman tarve on tällä hetkellä koulutetusta, ja nimenomaan korkeasti koulutetusta, työvoimasta. Samaan aikaan akateeminen työttömyys on huipussaan. Työttömyyskortisto on pullollaan korkeakoulutettuja maistereita ja tradenomeja, joille ei tunnu töitä löytyvän. Tämäkin yhtälö kuulostaa perin omituiselta, eikö vain?

Tämän valossa on mielestäni syytä kyseenalaistaa koko väite massiivisesta työvoimapulasta. Väitän, että laskelmissa ei ole tarpeeksi otettu huomioon sellaista tosiasiaa, että sitä mukaa kuin suuret ikäluokat ovat jäämässä ja jäävät eläkkeelle, työpaikat siirtyvät Aasiaan. Pelkästään viiden viime vuoden aikana yli 20 000 työpaikkaa on siirtynyt pois suomesta, ja tahti on kiihtymään päin. Väitän siis, että työvoimapula ei ole lähellekään niin suuri, kuin rummutetaan. Jotkut vähemmän julkisuudessa mainostetut arviot puhuvat jopa vain vähän yli sadan tuhannen työntekijän työvoimapulasta. Joten onko meillä todellisuudessa uhkaavaa työvoimapulaa? Ei määrällisesti, vaan kyse on oikeanlaisen työvoiman pulasta. Näin ollen puhe neljänsadantuhannen työntekijän työvoimapulasta on liioittelua ja sumutusta.

Ratkaisuksi väitettyyn työvoimapulaan tuodaan julkisuudessa jatkuvasti esiin laajamittainen vierastyövoiman tuonti eli ulkomainen työvoima. Tällä hetkellä ollaan perustamassa ulkomaille rekrytointitoimistoja, joiden tarkoituksena on saada maahan ulkomaista, koulutettua työvoimaa. Mutta kun meillä siis ei todellisuudessa olekaan neljääsataatuhatta työpaikkaa tarjolla, ja maassa on edelleen lähes puoli miljoonaa työtöntä, niin mistä elinkeinoelämä aikoo taikoa työpaikkoja sadoille tuhansille ulkomaisille vierastyöläisille?

Olen henkilökohtaisesti jokseenkin varma, että puhe väitetyn suuruisesta työvoimapulasta on hallituksemme ja työnantajapuolen propagandaa, EK:n ja EVA:n kyhäämä olkiukko, jolla pelottelemalla koitetaan saada Suomeen ulkomaista vierastyövoimaa, jonka avulla voitaisiin polkea palkat alas. Teollisten työpaikkojen ohella myös tutkimus ja kehityspuolen työpaikat ovat karkaamassa Suomesta muualle. Näin ollen väitän, että massiivisen työvoimapulan kupla on erityisen ohut juuri puhuttaessa korkeasti koulutetun työvoiman tarpeesta. Sen sijaa töitä olisi palvelualoilla ja teknisillä aloilla. Ilmeisesti suunnitelmissa onkin teettää muutaman euron tuntipalkalla niitä töitä, mitä suomalaiset työntekijät nyt tekevät 6-8 euron tuntipalkoilla. Puhe satojentuhansien vierastyöläisten tarpeesta on siis mielestäni paitsi valheellista, myös moraalisesti väärin suomalaista työntekijää ja varsinkin suomalaista työtöntä kohtaan.

Mutta miten vierastyöläisten kuvitellaan työllistyvän näihin töihin suomalaista työtöntä paremmin, kun heillä on vastassaan kieli- ja kulttuurimuuri? Jos palkat ja työttömyysturva viimein saadaan ulkomaisen työvoiman avulla poljettua alas, niin kulttuurinen kilpailuetu näihin töihin on suomalaisilla työttömillä, ei maahanmuuttajilla. Ja jos näitäkään töitä ei ole tarjolla, niin pahimmassa tapauksessa meillä olisi tulevaisuudessa nykyisten työttömiemme lisäksi satoja tuhansia ulkomaalaisia työttömiä.

Tällainen määrä työttömiä romuttaisi totaalisesti yhteiskunnan taloudellisen huoltosuhteen. Eläkejärjestelmä ja julkiset palvelut romahtaisivat. Yhteiskuntamme sosiaaliturvajärjestelmän hajoaminen aikaansaisi laajamittaista yleistä kurjistumista, puhumattakaan käsiin räjähtävästä rikollisuudesta sekä huume- ja prostituutiovyörystä, kun pahimmillaan jopa puolet väestöstä voi tipahtaa köyhyysrajan alapuolelle. Pahinta tilanteessa on kuitenkin mielestäni kulttuurimme ja kielemme nopeutettu häviö.

Nimittäin mitä kieleemme ja kulttuuriimme tulee, niin ilman laajamittaista maahanmuuttoakin ja pelkästään globaaliin anglo-amerikkalaisen kulttuuri-imperialismiin nojaten arvellaan, että sadan vuoden päästä tässä maassa suomea puhuisi enää vanhimmat ikäluokat. Olen varma, että vierastyöläisvyöry nopeuttaisi tätä entisestään. Laajamittainen maahanmuutto nopeuttaisi entisestään suomen kielen pyyhkiytymistä pois maailmankartalta, mikä nykyisellä globalisaatiovauhdilla on edessä joka tapauksessa, ellei globalisaatiota saada pysähtymään.

Laajamittainen vierastyövoiman tuonti hajottaisi suomalaista yhteiskuntaa merkittävästi. Se kulttuurinen arvoyhteisö ja yhtenäisyys, jolle yhteiskunta, ja varsinkin hyvinvointiyhteiskunta, on rakennettu, häviäisi. Tuollaisessa tilanteessa samanlaiset mellakat, joita Ranskassa on nähty, tulisivat myös meidän kaupunkiemme kaduille. Solidaarisuus häviäisi. Ihmiset alkaisivat luokitella toisiaan ”meihin” ja ”noihin”. Tämä yhdistettynä yhteiskunnan sosiaalisen verkoston romahdukseen on niin hirvittävä ajatus, etten sen seurauksia uskalla tässä edes arvailla.

En kuitenkaan halua estää ulkomaisen työvoiman maahantuontia kokonaan. En asian itsensä vuoksi, enkä edes kieli- ja kulttuuriseikkojenkaan takia. Suomi nimittäin tarvitsee lähivuosikymmeninä tietyn määrän ulkomaisia työntekijöitä, mutta tarvittava määrä ei todellakaan liiku sadoissa tuhansissa. Maahantulijat nimittäin voidaan ja pitää sulauttaa osaksi yhteiskuntaamme, mutta se edellyttää, että tulijoita ei ole liikaa ja että he omaksuvat meidän kielemme ja arvomme. Massiivinen työvoiman tuonti ja tulijan oman kulttuurin vaalimiseen pyrkivä maahanmuuttopolitiikka yhdessä eivät todellakaan edistä tulijoiden sopeutumista, vaan heidän eristäytymistään omiin kulttuurisiin saarekkeisiinsa yhteiskunnan laitamille. Jos tulijoita on satoja tuhansia, on seurauksena sosiaalinen ja kulttuurinen kaaos. On siis luovuttava tällaisesta vääränlaisesta monikulttuurisuusideologiasta.

Miksikö? Siksi, että hyvinvointivaltio edellyttää kansallisesti yhtenäistä ja tiivistä arvoyhteisöä. Yhteiskunnan kulttuurinen pirstoutuminen eli vääränlainen monikulttuurisuus, on tämän hyvinvointiyhteiskunnan pohjan, yhtenäiskulttuurin ja yhtenäisen arvoyhteisön tuho. Laajamittainen vierastyövoiman tuonti olisi jo rapautuvan hyvinvointivaltiomme lopullinen tuho. Hyvinvointiyhteiskunnan taloudellinen pohja on jo murenemassa. Laajamittainen maahanmuutto murentaisi myös sen yhteiskunnallisen arvopohjan. Massiivinen vierastyövoiman maahantuonti olisi mielestäni moraalisesti väärin. Se olisi väärin sodan kokeneita ja hyvinvointimme kovalla työllään rakentaneita sukupolvia kohtaan. Ennen kaikkea se olisi kuitenkin väärin sekä suomalaista työtöntä, että todennäköisesti työttömiksi joutuvia maahanmuuttajia kohtaan.

Suomi tarvitsee jonkin verran koulutettua ulkomaista työvoimaa. Sen sijaan laajamittainen vierastyövoiman tuonti on mielestäni moraalisesti väärin ja valheelliselle massiivisen työvoimapulan propagandalle perustuvaa vaarallista ja itsetuhoista toimintaa. Ja näin täysin riippumatta tulijoiden ihonväristä, kotimaasta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai syntyperästä. Rasismilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Sen sijaan kyse on ennen kaikkea arvoyhteisön edellyttämästä kulttuurin ja arvojen yhtenäisyydestä, mikä on hyvinvointivaltion olemassaolon edellytys. Suomi tarvitsee työntekijöitä, myös vierastyövoimaa, muttei todellakaan satojen tuhansien vierastyöläisten massiivista maahantuontia. Se ei olisi yhteiskunnallisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti, eikä varsinkaan moraalisesti, kestävä ratkaisu.