Perussuomalaiset olivat, vielä ennen kuin Vistbacka nousi Reykjavikin koneeseen, PN:n keskiryhmien jäsen, kuten ovat olleet jo useamman vaalikauden ajan.
Vielä 24.10 Vistbackan nimi oli keskiryhmien edustajien joukossa, sitten kävi kepu-sensuuri. Nettipä muistaa, tässä kuvakaappaus:
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjywkd2kXIomDsPYwkkuijA0_bZ1-SGR_ys-kzSsyuQfztKjmva6E_wMg0wRdsQZbO0WCLtleIgxyIE1v5JevS2iOvHnnT9n4PMfTVtIalsNlTMJxbOUkBSYuAzIoz57RFOjpNuUyReHg0/s1600/Näyttökuva+2010-11-0
Näin toimintaan Neuvostoliit.. öö, siis Pohjoismaiden Neuovstoliit.., eikun neuvostossa.
Sihteeristö oli, perikepulaisten oppien mukaan, "pyytämättä ja yllättäen" poistanut Vistbackan nimen listalta, ilmoittamatta siitä mitään.
Kun Terhi Tikkala totesi, että syy siihen, että "PS ei ole keskiryhmien jäsen" on puolueemme gallup-nousu, tuli totuus hevosen suusta. Kepu siis junaili tyypillisen Neukkulasta opitun "maan tavan" mukaan, mutta kusi lensikin omalle naamalle.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raimo Vistbacka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raimo Vistbacka. Näytä kaikki tekstit
torstai 4. marraskuuta 2010
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Haistamme pelon
Tänä päivänä ei näköjään ole helppoa olla kepulainen tai RKP:läisen siirtomaaimperialismin perinnön vaalija. Se pelottaa. Pelottaa näemmä niin paljon, että tappion uhatessa pitää hakea tukea jo ulkomaita myötäen.
Pohjoismainen yhteistyö on saanut uusia ulottuvuuksia. Keskusta on hakemassa Ruotsista oppia siitä, miten saada rappiokonsensusta haastavat nousijat torpattua. Ruotsissahan sikäläisiä "populisteja" vastaan oli kaikki keinot sallittuja, aina väkivaltaa myöten.
Oppi otettiin heti käyttöön, tosin lievät keinot ensin. Vistbackan boikotointi keskiryhmien kokouksesta sillä tekosyyllä, että joku joskus jossain on kuulemma sanonut Terhi Tikkalalle, saattoipa olla enon kummin kaima tai ehkä jopa "Etelän metia", että persut on vaarallinen ryhmä, jolla on outoja, salaisia yhteyksiä ja verkostoja kaiken maailman ääriryhmiin, niinkuin nyt vaikka noihin Ruotsidemokraatteihin (oli SD sitten oikeasti ääriryhmä tai ei).
Onkohan kyseessä sama FST:ntoimittaja joka jo 2007 Pohjoismaiden Nuorten Neuvoston kokouksen yhteydessä väitti julkisuudessa, että PS-nuorilla olisi virallisia yhteistyöverkostoja SD-ungdomin suuntaan, ja näin edes käymättä kokouspaikalla. Tällä perusteella oli sitten hyvä mennä tivaamaan Soinilta, että "Miks te niiku teette niiku yhteistyötä niiku tollasten niiku natsien kaa?"
Tuolloinhan oli kyse siitä, että PS-nuoret, SD-ungdom ja Danske Folkparti Ungdom koittivat pistää, vain PNN:n kokouksen ajaksi, pystyyn kokousryhmän. Näin siksi, ettei PS-nuoret jäisi ryhmien ulkopuolelle. Sieltä kun ei voi oikein vaikuttaa mihinkään. Mitään yhteistyötä ei muutoin ollut vireillä, eikä ole myöhemminkään ollut. Hyvä silti oli tehdä kärpäsestä uutinen ja koittaa hiillostaa Soinia.
Tuossa kokouksessa allekirjoittanut oli PS-nuorten edustajana, ja sai kokea, mitä ennakkoluulot merkitsevät. Harvoin saa kokea niin epäsivistynyttä käytöstä kuin eräältä Tanskan sosdemien nuorisoedustajalta, joka, paitsi että tunkeutui keskellä yöllä hotellihuoneeseen ja kävi haukkumassa puoliunista persunuorta fasistiksi, kävi myös kokouksen väliajalla kiinni raiveliin läiskien kun muut eivät olleet näkemässä. Ja tekipä tämän vielä selvin päin. Siitäpä iso melu olisi syntynyt, jos oikeasti olisin vetäissyt siviilikanteen miestä vastaan, kuten vakavissani harkitsin.
No eipä mitään, mutta mahdollisesti tuo mainitsemani FST:n toimittajan aloittama huhu "populistien" pohjoismaisesta liittoutumasta kummittelee tässäkin Vistbackan ja PS:n nöyryyttämisessä takana. Nyt sitä vielä siivitti RKP:n ja Keskustan pelko asemien menettämisestä.
Pelko on vaarallinen tunne. Sen voi haistaa, ja se yleensä vain tekee saalistajasta entistä innokkaamman.
Kenties PS:n pitäisikin tarttua tähän Norrbäckin ja FST:n reportterin alitajuisista peloista alkunsa saaneeseen ideaan, ja pistää yhdessä DFP:n, SD:n ja Fremskrittpartin kanssa pystyyn jonkinlainen Pohjoismaiden Populistien Unioni, ihan vain RKP:n kiusaksi.
Pohjoismainen yhteistyö on saanut uusia ulottuvuuksia. Keskusta on hakemassa Ruotsista oppia siitä, miten saada rappiokonsensusta haastavat nousijat torpattua. Ruotsissahan sikäläisiä "populisteja" vastaan oli kaikki keinot sallittuja, aina väkivaltaa myöten.
Oppi otettiin heti käyttöön, tosin lievät keinot ensin. Vistbackan boikotointi keskiryhmien kokouksesta sillä tekosyyllä, että joku joskus jossain on kuulemma sanonut Terhi Tikkalalle, saattoipa olla enon kummin kaima tai ehkä jopa "Etelän metia", että persut on vaarallinen ryhmä, jolla on outoja, salaisia yhteyksiä ja verkostoja kaiken maailman ääriryhmiin, niinkuin nyt vaikka noihin Ruotsidemokraatteihin (oli SD sitten oikeasti ääriryhmä tai ei).
Onkohan kyseessä sama FST:ntoimittaja joka jo 2007 Pohjoismaiden Nuorten Neuvoston kokouksen yhteydessä väitti julkisuudessa, että PS-nuorilla olisi virallisia yhteistyöverkostoja SD-ungdomin suuntaan, ja näin edes käymättä kokouspaikalla. Tällä perusteella oli sitten hyvä mennä tivaamaan Soinilta, että "Miks te niiku teette niiku yhteistyötä niiku tollasten niiku natsien kaa?"
Tuolloinhan oli kyse siitä, että PS-nuoret, SD-ungdom ja Danske Folkparti Ungdom koittivat pistää, vain PNN:n kokouksen ajaksi, pystyyn kokousryhmän. Näin siksi, ettei PS-nuoret jäisi ryhmien ulkopuolelle. Sieltä kun ei voi oikein vaikuttaa mihinkään. Mitään yhteistyötä ei muutoin ollut vireillä, eikä ole myöhemminkään ollut. Hyvä silti oli tehdä kärpäsestä uutinen ja koittaa hiillostaa Soinia.
Tuossa kokouksessa allekirjoittanut oli PS-nuorten edustajana, ja sai kokea, mitä ennakkoluulot merkitsevät. Harvoin saa kokea niin epäsivistynyttä käytöstä kuin eräältä Tanskan sosdemien nuorisoedustajalta, joka, paitsi että tunkeutui keskellä yöllä hotellihuoneeseen ja kävi haukkumassa puoliunista persunuorta fasistiksi, kävi myös kokouksen väliajalla kiinni raiveliin läiskien kun muut eivät olleet näkemässä. Ja tekipä tämän vielä selvin päin. Siitäpä iso melu olisi syntynyt, jos oikeasti olisin vetäissyt siviilikanteen miestä vastaan, kuten vakavissani harkitsin.
No eipä mitään, mutta mahdollisesti tuo mainitsemani FST:n toimittajan aloittama huhu "populistien" pohjoismaisesta liittoutumasta kummittelee tässäkin Vistbackan ja PS:n nöyryyttämisessä takana. Nyt sitä vielä siivitti RKP:n ja Keskustan pelko asemien menettämisestä.
Pelko on vaarallinen tunne. Sen voi haistaa, ja se yleensä vain tekee saalistajasta entistä innokkaamman.
Kenties PS:n pitäisikin tarttua tähän Norrbäckin ja FST:n reportterin alitajuisista peloista alkunsa saaneeseen ideaan, ja pistää yhdessä DFP:n, SD:n ja Fremskrittpartin kanssa pystyyn jonkinlainen Pohjoismaiden Populistien Unioni, ihan vain RKP:n kiusaksi.
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Eurovaalit, Jussi Halla-aho ja Perussuomalaisten sisäinen skisma
Kuten viikko sitten jo lehdistä ja medioista luimme, Jussi Halla-aho ei ole ehdolla Perussuomalaisten listalla tulevissa eurovaaleissa. Näin on päättänyt yksimielisesti Perussuomalaisten puoluehallitus lauantain 28.3 kokouksessaan.
Syyt tähän olivat ja ovat monet, ja se oli odotettavissa. Puoluehallitukseen ja Timo Soiniin on kohdistunut asiaan liittyen todella kova poliittinen paine ja painostus. Asialla ovat olleet muut puolueet, media, oma kenttäväki, Halla-ahon tukijat, ja jopa syyttäjävirannomaiset.
Ei ole mikään sattuma, että apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske siirsi päätöstään Halla-ahoa koskevassa syyteharkinta-asiassa aina samoille päiville, kuin Perussuomalaisten puoluehallitus oli koolla päättämässä eurovaaliehdokkaista. Alunperin PS:n puoluehallituksen piti kokoontua Helmikuun 10. päivä päättämään eurovaaliehdokkaista. Kokous peruuntui jokakeväisen influenssan aiheuttamien sairastumisten vuoksi, ja kokous siirrettiin Maaliskuun alkuun. Yllättäen syyttäjä ilmoitti lykkäävänsä päätöstä Halla-ahon syyteharkinnassa samalle päivälle kuin puoluehallitus siirsi kokoustaan. Kun puoluehallitus sitten kokousessaan valitsikin muita ehdokkaita, valtakunnansyyttäjä siirsi päätöstään seuraavalle puoluehallituksen kokouspäivälle. Kun silloin valittiin taaskin kaksi muuta ehdokasta kuin Halla-aho, valtakunnansyyttäjä siirsi päätöstään perjantaille 27.3, viimeiselle arkipäivälle (ja virka-ajalle) ennen lauantain 28.3 persujen puoluehallituksen kokousta. Koko syytepäätösrumballa pidettiin siis yllä poliittista painetta, ettei Halla-ahoa otettaisi PS:n listalle, kuten ei otettukaan.
Oma lukunsa on myös PS:n kenttäväen kilpailu. Puoluehallitukselle tuli yli 60 hakemusta eurovaaliehdokkaaksi, ja ehdokkaiden sekä piirien kesken on ollut kova kisa siitä, keistä tulee ehdokkaita.
Kovaa painetta on tullut muilta puolueilta, varsinkin vasemmistolta. Ehkä julkinen kovin paine tuli RKP:ltä, joka painosti Soinia allekirjoittamaan puolueiden yhteisen rasismin ja syrjinnän vastaisen julkilausuman, jonka tarkoituksena oli sitoa Soinin kädet mahdollisessa Halla-ahon ehdokkuusasiassa jo ennen ehdokasvalintoja. Huhu kertoo myös, että vaaliliittokumppani KD olisi uhannut lähteä vaaliliitosta, jos Halla-aho otetaan listalle.
Iso epäluuloa Jussi Halla-ahoa ja hänen tukijoitaan kohtaan puoluehallituksen ja puolueen toimijoiden keskuudessa herättänyt seikka on kuitenkin Juha Mäki-Ketelän keräämä kannattajalista, jota Halliksen tukijat alkoivat keräämään takaportiksi Jussin saamiseksi ehdolle, mikäli häntä ei oteta PS:n listalle. Listan kerääminen koettiin puoluehallituksessa painostukseksi, varsinkin kun sitä alettiin kerätä jo viime kuun alussa. Tämä Jussi Halla-ahon tukiryhmää kohtaan tunnettu epäluottamus nousikin virallisesti ratkaisevaan rooliin päätöstä tehtäessä.
Tukiryhmä koitti innokkaasti lobata Jussia PS:n ehdokkaaksi, jopa liiankin innokkaasti. Tukijoukon odotukset olivat korkealla, ja osalla joukosta käämit ehtivät palaa jo ennen lopullisia valintoja, ja niiden takia puoluehallituksen lähetetyt viestit eivät olleet kovin rakentavia. Asiaan vaikutti myös se, että iso osa tukiryhmäläisistä ei ole puolueen jäseniä, vaan pelkästään Halla-ahon taakse ryhmittäytyneitä toimijoita, joten lobbaus koettiin ulkopuolisten painostuksena ja vaikutusyrityksenä Halla-ahon saamiseksi vängällä listalle. Tätä kokemusta heijastivat myös Vistbackan ja Soinin kommentit Halla-ahon ympärillä pyörivistä propellipäistä ja hämäräporukoista.
Sisäinen skisma uhkaa puolueen tulevaisuutta?
Halla-ahon rannalle jääminen PS:n listoilta oli monille kova pettymys, ja aiheutti närää puolueen ja varsinkin nuorten kannattajien keskudessa. Jo ennen ehdokasvalintoja monet ilmoittivat, etteivät enää koskaan äänestä PS:ää, jos Halla-aholle näytetään ovea. Viikko sitten näitä kannanottoja alkoi sitten tulla enemmänkin. Nimittäin monet puolueen Jussi Halla-ahoa kannattavat jäsenet loukkaantuivat kovin Timo Soinin viime perjantaina Pressiklubi-ohjelmassa antamista lausunnoista, joissa hän kuvasi Halla-ahon kannattat höyrypäinä propelli-hattuina. Nettiin tulvi raivoikkaita kommentteja monilta puolueen Halla-ahoa kannattavailta jäseniltä, että he eivät enää koskaan tule äänestämään Soinia tai Perussuomalaisia.
Halla-ahon jääminen rannalle PS:n eurovaalilistalta on kuitenkin tosiasia, ja sillä on hyvin kauaskantoiset seuraukset. Epäluulo ruokkii epäluuloa. Tilanne on edennyt pisteeseen, jossa Jussi Halla-aho kaiketi kokee, että puolue ei enää halua häntä tai luota häneen. Hän ilmeisesti pelkää, ettei hänellä ole tulevissa eduskuntavaaleissa enää sijaa PS:n listalla, jolloin on sama lähteä omalle listalle jo eurovaaleissa, ja alkaa puuhaamaan Suomeen uutta puoluetta. Lisäksi hän on sanonut tukijoilleen, että jos Perussuomalaiset saavat hänen kannattajiensa äänet tulevissa eurovaaleissa hänestä riippumata, se antaa puolueelle viestin, ettei se enää tarvitse häntä. Näin ollen Halla-aho on käytännössä kehottanut, että kaikki jotka tukevat häntä, eivät äänestäisi Perussuomalaisia tulevissa EU-vaaleissa. Halla-aho kuitenkin odottaa kuun loppuun asti, ennenkuin tekee virallisesti päätöksen eurovaaleihin lähdöstä omalla listalla, ja irtiotosta Perussuomalaisista.
Mikäli näin käy, tilanne on hyvin hankala. Olen laskeskellut, että Halla-ahon kannattajat muodostaisivat noin 2-3%:n massan PS:n kannatuksesta. Heistä oman arvioni mukaan noin puolet on sellaisia, jotka ovat enemmän Halla-ahon kuin PS:n kannalla. Lisäksi hyvin monet ovat Soinin ja puoluejohdon kommenttien takia suuttuneet puoluejohdolle, ja ilmassa on kova halu näpäyttää persuja. Jos Halla-ahon kannattajat jättävät äänestämättä PS:ää tulevissa EU-vaaleissa, se merkitsisi että PS-menettäisi noin 30 000 - 50 000 ääntä valtakunnallisesti. Jos Halla-aho lähtee ehdolle oman valitsijayhdistyksen kautta, hän saisi lisäksi paljon siirtymä-ääniä sellaisilta äänestäjiltä, jotka ovat maahanmuuttokriittisiä, mutta eivät kuitenkaan pidä persuista. Tällaisia ääniä virtaa ainakin Kokoomuksen suunnalta, ja jopa RKP:n leiristä. Näin ollen on mielestäni todennäköistä, että Jussin äänisaldo olisi lähempänä 50 000 kuin 30 000 ääntä. Jos hän taas ei lähde EU-vaaleihin, PS menettänee vain 20-30 000 ääntä, eli persuihin vittuuntuneimmat Halla-ahon kannattajat.
Jos Halla-ahon irtiotto kuitenkin tulee, kaikkein suurin haaste se on puolueen tulevaisuudelle. Arviolta neljännes PS:n äänestäjistä on nuoria. He muodostavat noin 2-3% PS:n tämänhetkisestä kannatuksesta. Näistä nuorista yli puolet, arvioni mukaan vähintään 3/5, on tullut mukaan pääasiassa maahanmuuttokriittisyyden vetämänä, ja ovat enempi ja vähempi Halla-ahon kannattajia. Jussi on henkilö, johon maahanmuuttokriittisyys on tietyllä tavalla henkilöitynyt enemmän kuin Perussuomalaisiin.
Mikäli PS ja Hallis ajautuvat eri teille, ja mm. Homma-foorumilla ilmaan heitetty ajatus uudesta persujen kanssa maahanmuuttokriittisistä äänistä kilpailevasta puolueesta toteutuu, niin ensi eduskunta-vaaleissa Suomeen syntyy todennäköisesti uusi pienpuolue, joka vie tämän hetkiseen kannatukseen nähden noin 2,5% PS:n kannatuksesta. Koska puolue olisi linjauksiltaan talous- ja sosiaalipoliittisesti oikeammalla, se saisi lisäkannatusta mm. Kokoomuksen suunnalta. Näin ollen sen kannatus voisi nousta jonnekin 3-3,5%:iin.
Maahanmuuttokriittisen liikkeen jakautuminen kirpaisisi siis kovasti Perussuomalaisen puolueen tulevaisuutta, sillä suhteessa eniten vaikutus tuntuisi PS:n nuorisojärjestössä, joka on vasta organisoitumis- ja rakennusvaiheessa. Jos puolet nuorista lähtee uuteen puolueeseen, kirpaisisi se kovasti nuorisojärjestöä. Koska nuoret ovat tulevaisuus, heikentäisi jakautuminen todella paljon puolueen tulevaisuuden näkymiä.
Perussuomalaisilla olisi tällä hetkellä mahdollisuus nousta ensi eduskuntavaaleissa jopa 13-15%:n kokoiseksi puolueeksi, mikäli puolue säilyy yhtenäisenä, ja onnistuisi edelleen kanavoimaan maahanmuuttokriittisen liikkeen kannatuksen itsensä taakse. Mikäli jakautuminen tulee, niin tämän hetken arvioni valossa molempien ryhmien yhteenlaskettu kannatus jää noin 10%:n pintaan. Halla-aho & Co saisi noin 3%, ja PS noin 7% (sikäli mikäli PS alkaisi markkinoimaan enemmän maahanmuuttokriittisiä ehdokkaitaan). Hajaannus kun aiheuttaa hämmennystä, muistammehan SMP:n kohtalon? Seuraus olisi, että PS saisi kyllä 8-12 kansanedustajaa, mutta kun yhtenäisenä olisi saatu jopa 24, niin se kirvelisi, eikä yksikään näistä olisi Helsingistä, josta läpi menisi Halla-aho. Muualla maassa Halla-ahon tukijat eivät saisi tarpeeksi massaa, jotta liike saisi muita kansanedustajia, mutta kyllä söisivät tehokkaasti PS:n kannatusta. Tällöin maahanmuuttokriittisen liikkeen kokonaisvaikutus Suomen politiikkaan jäisi liian heikoksi, jotta se saisi tarpeeksi ajoissa aikaan tarvittavat muutokset Suomen maahanmuuttopolitiikassa.
Eurovaalit ovat vielä oma lukunsa, mutta mikäli Jussi Halla-aho ei ole mukana persujen listoilla ensi EK-vaaleissa, Suomessa ei tule nousemaan tarpeeksi suurta yhtenäistä maahanmuuttokriittistä voimaa, joka voisi kääntää vallitsevan kehityssuunnan terveeksi, eli toisin sanoen jakautumisen myötä taistelu pakko-monikulturismia ja "rikastamista" vastaan tullaan luultavasti häviämään.
On selvää, että hajaannus on siis vain ja ainoastaan niiden etu, jotka vastustavat sekä maahanmuuttokriittistä liikkettä että Perussuomalaisia. Siksi esille noussut skisma olisi saatava paikattua mitä pikimmin ja mitä perusteellisemmin. Haastan sekä Halla-ahoa että puolueemme johtoa tulemaan saman pöydän ääleen ja puhumaan asiat selviksi. Puolueen johto on antanut viestin, että pallo asiassa on Halla-aholla. Hän tekee joko valinnan jäämisestä samaan leiriin tai lähtemisestä omille listoilleen. Halla-aho kuitenkin on sitä mieltä, että pallo on puolueella, ja että sen pitäisi tulla vastaan. Molemmat puolet vain odottavat, eivätkä kommunikoi asiassa, paitsi ehkä molemmille vihamielisen median välityksellä. Nyt tarvittaisiin välittämistä, ettei tilanne ratkea molemmille osapuolille huonolla tavalla.
P.S. Mahdollisen puolueen jakautumisen tullessa allekirjoittanut itse kristillis-sosialistina aikoo pysyä PS:ssä. Maahanmuuttokritiikin harjoittaminen ja maahamuuttopolitiikan remonttin tarve ovat vain yksi politiikan osa-alue, politiikassa on muitakin tärkeitä, jopa ajankohtaisempia asioita, kuten talous, päällä oleva lama, hyvinvointipalvelujenkohtalo ja kulttuuripolitiikka. Olen lupautunut tukemaan EU-vaaleissa Freddy Van Wonterghemia ja Kike Elomaata, oman maakunnan tyttöä Mattilan Pirkkoa unohtamatta.
P.P.S. 7.4.-09: Asiaan liittyen mielipidekirjoitus Verkkoapila-lehdestä:
"Eduskuntavaalit ovat reilun kahden vuoden kuluttua. Tulevan kehityksen osalta todennäköisin vaihtoehto on se, että puolueiden kannatukset kehittyvät vaaleihin saakka kuuden edeltävän vuoden kehityskäyrän mukaisesti. Loppu tulemaan vaikuttavia merkkejä muutoksesta ei ole juurikaan käytännön tasolla havaittavissa. Tältä pohjalta ”klubiaskin kanteen” piirretty ennuste vuoden 2011 eduskuntavaalien osalta ylittää SDP:n ja Keskustan kipukynnyksen:
Syyt tähän olivat ja ovat monet, ja se oli odotettavissa. Puoluehallitukseen ja Timo Soiniin on kohdistunut asiaan liittyen todella kova poliittinen paine ja painostus. Asialla ovat olleet muut puolueet, media, oma kenttäväki, Halla-ahon tukijat, ja jopa syyttäjävirannomaiset.
Ei ole mikään sattuma, että apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske siirsi päätöstään Halla-ahoa koskevassa syyteharkinta-asiassa aina samoille päiville, kuin Perussuomalaisten puoluehallitus oli koolla päättämässä eurovaaliehdokkaista. Alunperin PS:n puoluehallituksen piti kokoontua Helmikuun 10. päivä päättämään eurovaaliehdokkaista. Kokous peruuntui jokakeväisen influenssan aiheuttamien sairastumisten vuoksi, ja kokous siirrettiin Maaliskuun alkuun. Yllättäen syyttäjä ilmoitti lykkäävänsä päätöstä Halla-ahon syyteharkinnassa samalle päivälle kuin puoluehallitus siirsi kokoustaan. Kun puoluehallitus sitten kokousessaan valitsikin muita ehdokkaita, valtakunnansyyttäjä siirsi päätöstään seuraavalle puoluehallituksen kokouspäivälle. Kun silloin valittiin taaskin kaksi muuta ehdokasta kuin Halla-aho, valtakunnansyyttäjä siirsi päätöstään perjantaille 27.3, viimeiselle arkipäivälle (ja virka-ajalle) ennen lauantain 28.3 persujen puoluehallituksen kokousta. Koko syytepäätösrumballa pidettiin siis yllä poliittista painetta, ettei Halla-ahoa otettaisi PS:n listalle, kuten ei otettukaan.
Oma lukunsa on myös PS:n kenttäväen kilpailu. Puoluehallitukselle tuli yli 60 hakemusta eurovaaliehdokkaaksi, ja ehdokkaiden sekä piirien kesken on ollut kova kisa siitä, keistä tulee ehdokkaita.
Kovaa painetta on tullut muilta puolueilta, varsinkin vasemmistolta. Ehkä julkinen kovin paine tuli RKP:ltä, joka painosti Soinia allekirjoittamaan puolueiden yhteisen rasismin ja syrjinnän vastaisen julkilausuman, jonka tarkoituksena oli sitoa Soinin kädet mahdollisessa Halla-ahon ehdokkuusasiassa jo ennen ehdokasvalintoja. Huhu kertoo myös, että vaaliliittokumppani KD olisi uhannut lähteä vaaliliitosta, jos Halla-aho otetaan listalle.
Iso epäluuloa Jussi Halla-ahoa ja hänen tukijoitaan kohtaan puoluehallituksen ja puolueen toimijoiden keskuudessa herättänyt seikka on kuitenkin Juha Mäki-Ketelän keräämä kannattajalista, jota Halliksen tukijat alkoivat keräämään takaportiksi Jussin saamiseksi ehdolle, mikäli häntä ei oteta PS:n listalle. Listan kerääminen koettiin puoluehallituksessa painostukseksi, varsinkin kun sitä alettiin kerätä jo viime kuun alussa. Tämä Jussi Halla-ahon tukiryhmää kohtaan tunnettu epäluottamus nousikin virallisesti ratkaisevaan rooliin päätöstä tehtäessä.
Tukiryhmä koitti innokkaasti lobata Jussia PS:n ehdokkaaksi, jopa liiankin innokkaasti. Tukijoukon odotukset olivat korkealla, ja osalla joukosta käämit ehtivät palaa jo ennen lopullisia valintoja, ja niiden takia puoluehallituksen lähetetyt viestit eivät olleet kovin rakentavia. Asiaan vaikutti myös se, että iso osa tukiryhmäläisistä ei ole puolueen jäseniä, vaan pelkästään Halla-ahon taakse ryhmittäytyneitä toimijoita, joten lobbaus koettiin ulkopuolisten painostuksena ja vaikutusyrityksenä Halla-ahon saamiseksi vängällä listalle. Tätä kokemusta heijastivat myös Vistbackan ja Soinin kommentit Halla-ahon ympärillä pyörivistä propellipäistä ja hämäräporukoista.
Sisäinen skisma uhkaa puolueen tulevaisuutta?
Halla-ahon rannalle jääminen PS:n listoilta oli monille kova pettymys, ja aiheutti närää puolueen ja varsinkin nuorten kannattajien keskudessa. Jo ennen ehdokasvalintoja monet ilmoittivat, etteivät enää koskaan äänestä PS:ää, jos Halla-aholle näytetään ovea. Viikko sitten näitä kannanottoja alkoi sitten tulla enemmänkin. Nimittäin monet puolueen Jussi Halla-ahoa kannattavat jäsenet loukkaantuivat kovin Timo Soinin viime perjantaina Pressiklubi-ohjelmassa antamista lausunnoista, joissa hän kuvasi Halla-ahon kannattat höyrypäinä propelli-hattuina. Nettiin tulvi raivoikkaita kommentteja monilta puolueen Halla-ahoa kannattavailta jäseniltä, että he eivät enää koskaan tule äänestämään Soinia tai Perussuomalaisia.
Halla-ahon jääminen rannalle PS:n eurovaalilistalta on kuitenkin tosiasia, ja sillä on hyvin kauaskantoiset seuraukset. Epäluulo ruokkii epäluuloa. Tilanne on edennyt pisteeseen, jossa Jussi Halla-aho kaiketi kokee, että puolue ei enää halua häntä tai luota häneen. Hän ilmeisesti pelkää, ettei hänellä ole tulevissa eduskuntavaaleissa enää sijaa PS:n listalla, jolloin on sama lähteä omalle listalle jo eurovaaleissa, ja alkaa puuhaamaan Suomeen uutta puoluetta. Lisäksi hän on sanonut tukijoilleen, että jos Perussuomalaiset saavat hänen kannattajiensa äänet tulevissa eurovaaleissa hänestä riippumata, se antaa puolueelle viestin, ettei se enää tarvitse häntä. Näin ollen Halla-aho on käytännössä kehottanut, että kaikki jotka tukevat häntä, eivät äänestäisi Perussuomalaisia tulevissa EU-vaaleissa. Halla-aho kuitenkin odottaa kuun loppuun asti, ennenkuin tekee virallisesti päätöksen eurovaaleihin lähdöstä omalla listalla, ja irtiotosta Perussuomalaisista.
Mikäli näin käy, tilanne on hyvin hankala. Olen laskeskellut, että Halla-ahon kannattajat muodostaisivat noin 2-3%:n massan PS:n kannatuksesta. Heistä oman arvioni mukaan noin puolet on sellaisia, jotka ovat enemmän Halla-ahon kuin PS:n kannalla. Lisäksi hyvin monet ovat Soinin ja puoluejohdon kommenttien takia suuttuneet puoluejohdolle, ja ilmassa on kova halu näpäyttää persuja. Jos Halla-ahon kannattajat jättävät äänestämättä PS:ää tulevissa EU-vaaleissa, se merkitsisi että PS-menettäisi noin 30 000 - 50 000 ääntä valtakunnallisesti. Jos Halla-aho lähtee ehdolle oman valitsijayhdistyksen kautta, hän saisi lisäksi paljon siirtymä-ääniä sellaisilta äänestäjiltä, jotka ovat maahanmuuttokriittisiä, mutta eivät kuitenkaan pidä persuista. Tällaisia ääniä virtaa ainakin Kokoomuksen suunnalta, ja jopa RKP:n leiristä. Näin ollen on mielestäni todennäköistä, että Jussin äänisaldo olisi lähempänä 50 000 kuin 30 000 ääntä. Jos hän taas ei lähde EU-vaaleihin, PS menettänee vain 20-30 000 ääntä, eli persuihin vittuuntuneimmat Halla-ahon kannattajat.
Jos Halla-ahon irtiotto kuitenkin tulee, kaikkein suurin haaste se on puolueen tulevaisuudelle. Arviolta neljännes PS:n äänestäjistä on nuoria. He muodostavat noin 2-3% PS:n tämänhetkisestä kannatuksesta. Näistä nuorista yli puolet, arvioni mukaan vähintään 3/5, on tullut mukaan pääasiassa maahanmuuttokriittisyyden vetämänä, ja ovat enempi ja vähempi Halla-ahon kannattajia. Jussi on henkilö, johon maahanmuuttokriittisyys on tietyllä tavalla henkilöitynyt enemmän kuin Perussuomalaisiin.
Mikäli PS ja Hallis ajautuvat eri teille, ja mm. Homma-foorumilla ilmaan heitetty ajatus uudesta persujen kanssa maahanmuuttokriittisistä äänistä kilpailevasta puolueesta toteutuu, niin ensi eduskunta-vaaleissa Suomeen syntyy todennäköisesti uusi pienpuolue, joka vie tämän hetkiseen kannatukseen nähden noin 2,5% PS:n kannatuksesta. Koska puolue olisi linjauksiltaan talous- ja sosiaalipoliittisesti oikeammalla, se saisi lisäkannatusta mm. Kokoomuksen suunnalta. Näin ollen sen kannatus voisi nousta jonnekin 3-3,5%:iin.
Maahanmuuttokriittisen liikkeen jakautuminen kirpaisisi siis kovasti Perussuomalaisen puolueen tulevaisuutta, sillä suhteessa eniten vaikutus tuntuisi PS:n nuorisojärjestössä, joka on vasta organisoitumis- ja rakennusvaiheessa. Jos puolet nuorista lähtee uuteen puolueeseen, kirpaisisi se kovasti nuorisojärjestöä. Koska nuoret ovat tulevaisuus, heikentäisi jakautuminen todella paljon puolueen tulevaisuuden näkymiä.
Perussuomalaisilla olisi tällä hetkellä mahdollisuus nousta ensi eduskuntavaaleissa jopa 13-15%:n kokoiseksi puolueeksi, mikäli puolue säilyy yhtenäisenä, ja onnistuisi edelleen kanavoimaan maahanmuuttokriittisen liikkeen kannatuksen itsensä taakse. Mikäli jakautuminen tulee, niin tämän hetken arvioni valossa molempien ryhmien yhteenlaskettu kannatus jää noin 10%:n pintaan. Halla-aho & Co saisi noin 3%, ja PS noin 7% (sikäli mikäli PS alkaisi markkinoimaan enemmän maahanmuuttokriittisiä ehdokkaitaan). Hajaannus kun aiheuttaa hämmennystä, muistammehan SMP:n kohtalon? Seuraus olisi, että PS saisi kyllä 8-12 kansanedustajaa, mutta kun yhtenäisenä olisi saatu jopa 24, niin se kirvelisi, eikä yksikään näistä olisi Helsingistä, josta läpi menisi Halla-aho. Muualla maassa Halla-ahon tukijat eivät saisi tarpeeksi massaa, jotta liike saisi muita kansanedustajia, mutta kyllä söisivät tehokkaasti PS:n kannatusta. Tällöin maahanmuuttokriittisen liikkeen kokonaisvaikutus Suomen politiikkaan jäisi liian heikoksi, jotta se saisi tarpeeksi ajoissa aikaan tarvittavat muutokset Suomen maahanmuuttopolitiikassa.
Eurovaalit ovat vielä oma lukunsa, mutta mikäli Jussi Halla-aho ei ole mukana persujen listoilla ensi EK-vaaleissa, Suomessa ei tule nousemaan tarpeeksi suurta yhtenäistä maahanmuuttokriittistä voimaa, joka voisi kääntää vallitsevan kehityssuunnan terveeksi, eli toisin sanoen jakautumisen myötä taistelu pakko-monikulturismia ja "rikastamista" vastaan tullaan luultavasti häviämään.
On selvää, että hajaannus on siis vain ja ainoastaan niiden etu, jotka vastustavat sekä maahanmuuttokriittistä liikkettä että Perussuomalaisia. Siksi esille noussut skisma olisi saatava paikattua mitä pikimmin ja mitä perusteellisemmin. Haastan sekä Halla-ahoa että puolueemme johtoa tulemaan saman pöydän ääleen ja puhumaan asiat selviksi. Puolueen johto on antanut viestin, että pallo asiassa on Halla-aholla. Hän tekee joko valinnan jäämisestä samaan leiriin tai lähtemisestä omille listoilleen. Halla-aho kuitenkin on sitä mieltä, että pallo on puolueella, ja että sen pitäisi tulla vastaan. Molemmat puolet vain odottavat, eivätkä kommunikoi asiassa, paitsi ehkä molemmille vihamielisen median välityksellä. Nyt tarvittaisiin välittämistä, ettei tilanne ratkea molemmille osapuolille huonolla tavalla.
P.S. Mahdollisen puolueen jakautumisen tullessa allekirjoittanut itse kristillis-sosialistina aikoo pysyä PS:ssä. Maahanmuuttokritiikin harjoittaminen ja maahamuuttopolitiikan remonttin tarve ovat vain yksi politiikan osa-alue, politiikassa on muitakin tärkeitä, jopa ajankohtaisempia asioita, kuten talous, päällä oleva lama, hyvinvointipalvelujenkohtalo ja kulttuuripolitiikka. Olen lupautunut tukemaan EU-vaaleissa Freddy Van Wonterghemia ja Kike Elomaata, oman maakunnan tyttöä Mattilan Pirkkoa unohtamatta.
P.P.S. 7.4.-09: Asiaan liittyen mielipidekirjoitus Verkkoapila-lehdestä:
"Eduskuntavaalit ovat reilun kahden vuoden kuluttua. Tulevan kehityksen osalta todennäköisin vaihtoehto on se, että puolueiden kannatukset kehittyvät vaaleihin saakka kuuden edeltävän vuoden kehityskäyrän mukaisesti. Loppu tulemaan vaikuttavia merkkejä muutoksesta ei ole juurikaan käytännön tasolla havaittavissa. Tältä pohjalta ”klubiaskin kanteen” piirretty ennuste vuoden 2011 eduskuntavaalien osalta ylittää SDP:n ja Keskustan kipukynnyksen:
Kokoomus 60 paikkaa (50 nykyisessä eduskunnassa), Keskusta 40 (51), SDP 40 (45), Vihreät 17 (15), Perussuomalaiset 17 (5), Vasemmistoliitto 13 (17), RKP 8 (9), KD 5 (7)."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)