Miksi persuja haukutaan natseiksi?

Siksi koska me olemme puoluekartalla oikeasti keskustassa, Kepun ja Demareitten välissä, samoin kuin SMP oli, mutta olemme enempi kansallismielinen arvopuolue, ja uhmaamme olemassaolollamme eliitin etuja.

Olemme jossain määrin kolmiulotteisen hegeliläisiä, synteesi kolmesta teesistä: kokkareiden perinteistä isänmaallisuutta, demarien skandinaavista hyvinvointimallia ja Kepun aluepolitiikkaa. Näin olemme eliitin agendalle eräänlainen antiteesi.

Kun ihmiset äänestävät perinteistä oikeistoa, eliitti hykertelee, sillä vastineeksi siitä, että se saa ajaa talouspoliittisia ja ulkopoliittisia päämääriään, ihmiset saavat leikkiä arvokonservatiiveja. Kun ihmiset äänestävät perinteistä vasemmistoa, eliitti hykertelee, sillä se saa ajaa sosiaaliliberaaleja ja arvopoliittisia päämääriään, ja vastineeksi ihmiset saa vähän yrittää leikkiä sosialisteja.

Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Merkille pantava seikka, eräänlainen trendi politiikassa, taloudessa ja yhteiskunnassa, on eliitin pyrkimys päästä eroon perinteisestä, vapaakauppaa ja suurkapitalismia vastustavasta vasemmistosta, suosimalla Vihreiden tyyppisiä, enemmän vasemmistolaista sosiaaliliberalismia ja pääoman etujen suhteen vähemmän uhkaavia painotuksia edustavia vasemmistopuolueita. Tällainen perinteisistä vasemmistolaisista talousteeseistä etääntynyt hampaaton "uusvasemmisto" on suurpääomalle lähinnä harmiton puudeli. Mitä nyt välillä kahlitsevat itsensä johonkin puuhun tai nylkyttävät kiusallisesti markkinavoimien jalkaa julkisella paikalla.

Vastaava trendi on myös oikeiston puolella: Kansalliskonservatiivinen, perinteinen oikeisto, on eliitin vapaakauppa ja rajaton kapitalismi -unelmalle haitallinen, koska se korostaa kansallisia ja kulttuurisia rajoja, sekä kansallisten etujen nostamista suurpääoman taloudellisten intressien, eli pääoman totalitarismin ja rajattoman riiston, esteeksi. Siksi ns. stubbilainen munaton oikeistoliberalismi on suurpääoman herroille mieluinen kotikissa. Mitä nyt välillä saattaa liian kovaäänisesti naukua häiritsevästi jostain kansalaisoikeuksista tai kansallisista eduista keskellä yötä tai vaalien alla, mikä häiritsee isäntien suloista unta rajattomasta riistosta ja pääoman totalitarismista.

Kun nyt sitten tulee puolue, joka on eliitin päämäärien vastainen, eikä suostu hajota-ja-hallitse -ruotuun, eliitti nousee varpailleen ja alkaa kiljua "Senkin natsit! Hyi! Iik!". Ja mikä vielä pahempaa, tämän puolueen nousu uhkaa torpata meneillään olevan projektin oikeiston ja vasemmiston lopullisesta kastroimisesta suurpääoman vasalleiksi, reaktio on vieläkin voimakkaampi.

Toisen Maailmansodan juoksuhautoihin henkisesti jämähtänyt laitavasemmisto on helppo saada näkemään työväen ääniä vetävä kilpailija ”fasistisena”, ja vastaavasti liberaalioikeisto on helppo saada näkemään konservatiivien ja isänmaallisten ääniä vetävä häirikkö ”äärioikeistona”. Kun siis eliitti sanoo: "Puskii!" niin molemmat käyvät raapien ja räksyttäen kimppuun, stubbilaiset ja arhinmäkeläiset barrikadeille yksissä tuumin persuilua vastaan.

Onneksi on Perussuomalaiset!

P.S. Sama pätee useimpiin Euroopan ns. populistipuolueisiin.

P.S.S. On kätevämpi käyttää termiä eliitti, kuin puhua poliittisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti päättävässä asemassa olevasta suurituloisesta ja hyvin syöneestä kansanryhmästä, tuosta yhteiskunnallisen pyramidihuijauksen huipulla loisivasta käenpoikapopulaatiosta, joka tuntee enemmän yhteenkuuluvuutta ja solidaarisuutta omaa säätyään kuin halveksimaansa ja riistämäänsä rahvasta kohtaan.

Vuoden synkin juhla: Suomen itsenäisyyden 92-vuotisjuhlan muistopäivä

Tänään tulee kuluneeksi 92 vuotta siitä kun Suomi julistautui Eduskunnan päätöksellä itsenäiseksi 6.12.1917. Suomi oli itsenäinen valtio aina 90-luvun puoliväliin. Valitettavasti Suomi ei ole enää itsenäinen valtio. Suomi lakkasi olemasta itsenäinen valtio 1. tammikuuta 1995, jolloin maanpetturi-eliittimme sai tahtonsa läpi, ja rakas Isänmaamme myytiin orjaksi eurostoliittoon. Päätöksen liittymisestä teki Eduskunta jo 18. marraskuuta 1994. Tuolloin Suomi-neito sai kahleet, kultaiset ja pehmustetut sellaiset, mutta kahleet silti, ja nyt sekä oma että EU-eliitti voi raiskata Suomi-neitoa mielensä mukaan.

Tätä vihattua petosta edelsi toinen petos, lokakuussa 1994, jolloin Suomi-neidon silmät ensin sidottiin, ja kansa saatiin äänestämään massiivisella KYLLÄ-propagandalla EU:n puolesta. Jälkikäteen on todistettu, että lokakuun 1994 EU-kansanäänestyksen yhteydessä harjoitettu massiivinen propagandakampanjan eli ns. "puolueeton Eurooppa-tiedotus" oli suoraan Neuvostoliitossa vuonna 1973 painetun KGB:n propagandaoppaan kaavan mukaan laadittu. Kyseisessä oppaassa kerrottiin, miten järjestää propaganda-kampanja niin, että ihmiset saadaan äänestämään kuten hallitus haluaa. Tämä todettiin todettiin Jyväskylän yliopiston informaatiotutkimuksen laitoksella 90-luvun lopulla tehdyssä tutkimuksessa.

18. marraskuuta 1994 Suomen Eduskunta käveli julkeasti perustuslain ylitse päättämällä yhdessä istuntokäsittelyssä, yhdellä äänestyksellä ja yksinkertaisella enemmistöllä EU:hun liittymisen puolesta, vaikka perustuslaki olisi vaatinut kaksi kaksi istuntokertaa, kaksi äänestystä ja molemmissa yli neljän viidesosan enemmistön.

Tämän lisäksi Eduskunan päätösäänestys itsessään oli mitä irvokkain esimerkki neuvosto-tyylisestä "leikitään demokratiaa" -teatterista. Äänestysvaihtoehdot olivat nimittäin seuraavat:

-Ne jotka äänestivät JAA, kannattivat SDP:n esitystä antautua EU:lle ilman mitään ehtoja.

-Ne jotka äänestivät EI, kannattivat Keskustan vastaesitystä antautua EU:lle tietyin ehdoin.

-Jäsenyyden vastustajille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin äänestää TYHJÄÄ tai kävellä ulos salista, minkä monet heistä tekivätkin.

Tyhjää äänestäneet ja/tai poistuneet henkilöt olivat ainoat edustajat, joilla oli edes vähän selkärankaa jäljellä silloisessa Eduskunnassa. Kaikki muut olivat/ovat joko niljakkaita matelijoita ja maanpettureita, tai harhaan johdettuja idioottiparkoja.

Edes kansanedustajille ei siis annettu mahdollisuutta äänestää Suomen EU-jäsenyyttä vastaan! Koko päätösprosessi ja äänestys ovat mielestäni verrannollinen siihen, kun Baltian maiden parlamentit 1940 laitettiin hyväksymään Neuvostoliiton jäsenyys.

Eliittimme on pyrkinyt varmistamaan selustansa hyvin. Jo vuonna 1973 laista poistettiin kuolemantuomio maanpetturuudesta, ja vuonna 2000 voimaan tullut perustuslakiuudistus muutti lakia jälkikäteen niin, ettei poliitikkoja voida enää saattaa edesvastuuseen vuonna 1994 vastoin perustuslakia tapahtuneesta kollektiivisesta maanpetoksesta.

Viimeisen naulan itsenäisyytemme ruumisarkkuun eliittimme löi vuosi sitten syksyllä, kun Eduskunta hyväksyi Irlannin kansan jo kertaalleen kaataman EU:n perustuslain, ja tämä naula iskettiin pohjaan asti kuluvan viikon keskiviikkona, kun perustuslaki, jota myös Lissabonin sopimukseksi kutsutaan, tuli virallisesti voimaan. Suomi-neito on edelleen silmät sidottuna, kahleissa ja sitä käytetään surutta hyväksi. Kansalle edelleen uskotellaan, että mikään ei ole muka muuttunut, ja että se on vapaa ja itsenäinen.

Näinhän ei ole. EU:n perustuslaki eli Lissabonin sopimus on juridisesti ensisijainen kansallisiin lakeihin, myös Suomen perustuslakiin nähden. Suomen perustuslaki on näin ollen kumottu, paitsi niiltä osin kuin se on samansisältöinen Lissabonin sopimuksen artiklojen kanssa. Euroopan Unioni on näin ollen todellisuudessa liittovaltio, joka teeskentelee olevansa ei-liittovaltio. Suomi on vain osavaltio.

Tänään on siis Suomen itsenäisyyden 92-vuotispäivän muistojuhla. Synkkä ja surullinen päivä, vihan päivä, vihan, joka kiehuu sisimmässä vaatien vastuuseen niitä, jotka talloivat jalkoihinsa viime sodissa meidän vapautemme puolesta henkensä uhranneiden veren, oikeutetun vihan, joka vaatii tuomiota niille, jotka olivat valmiit myymään isänmaansa ja vapautensa rahan ja aseman vuoksi.

Tätä päivää on soveliasta viettää muistelemalla sitä kallista hintaa, joka maksettiin vapautemme puolesta, ja pyhittää tämä päivä viemällä kynttilöitä ja seppele veteraanien haudoille, kuten tehdäänkin. Sen sijaan mitä raivostuttavinta ja vihattavinta pilkkaa on se, kun eliittimme juhlii irvokkaasti rellestäen veteraaniemme verestä ja kansamme vapaudesta saamaansa voittoa presidentinlinnassa tanssien veteraaniemme luiden päällä!

Jos talvisota olisi nyt, niin nykyinen eliittimme, sen sijaan että vastustaisi jyrkästi vihollisen pyrkimyksiä, levittäisi punaisen maton ja haukkuisi vastaan panevaa kansaa "suvaitsemattomiksi juntti-rasisteiksi" kun nämä vastustaisivat maahantulijoita, ja julistaisi että "Puna-armeijan loistelias marssi maahamme on ihanaa, luonnolista ja väistämätöntä".

Ainoa toivo tätä kaikkea raivostuttavaa petosta, riistoa ja hyväksikäyttöä vastaan on se, että yhä useampi suomalainen ihminen ymmärtää, että Suomen kansaa on petetty, ja uskon vakaasti, että eräänä päivänä pettureille tulee maksun paikka, viimeistään viimeisellä tuomiolla.

Tähän loppuun runo viiden vuoden takaa, joka kuvannee tuntemuksiani. Kyseessä on muunnelma runosta, jonka kirjoitin itsenäisyystemme muistopäivää edeltävänä sunnuntaina 5.12.2004:

"Minun sydämeni itkee,
Se itkee surusta ja vihasta,
sen tähden, että se on revitty juuriltaan,
väkivalloin maasta irti kiskaistu,
yhdessä yössä he sen tekivät,
nuo kirotut, jotka myivät maansa haureuden viinistä,
ja vaihtoivat perintöosansa orjuuteen.

Minun sieluni on murtunut,
Se on murtunut, petoksen tähden,
olen repinyt vaatteeni,
sillä kansani myyty orjuuteen,
ja sen häpeä on paljastettu,
Sen kahleet on taottu Egyptissä,
kultaiset kahleet, sametilla vuoratut,
mutta kahleet silti.

Voi minun kaupunkiani,
Sen muurit on hajotettu maahan,
ja sen vielä pystyssä olevissa torneissa,
turhaan vartijat seisovat,
sillä he ovat nukahtaneet,
Vaikka joku varoittaisi,
kuka kuulisi varoituksen?
Sillä kaikki ovat juovuksissa,
ei ole yhtään selväpäistä.

Vihollinen asuu porteissa,
ja erämaarosvot riehuvat kaduilla,
eikä heitä kukaan estä,
sillä meidän itse valitsemamme kuningas
on meidät myynyt, pettänyt, ja unohtanut.
Kelvoton on jokainen, joka myy vapautensa viinistä
ja perintöosansa helyistä.

Miksi emme turvanneet Herraan,
kun vielä päivä paistoi?
Nyt on meille varattuna vain kurjuus,
jonka olemme päällemme kutsuneet.

Jos isämme eläisivät,
antaisivat he meille sellaisen selkäsaunan,
että takamuksemme olisivat kipeinä vielä
vuosienkin kuluttua.
Kuritta olemme kasvaneet,
kunniatta myöskin unhoon painumme?,
Sillä olemme hyljänneet Herran,
ja Hän on antanut kelvottomien orjuuttaa meidät.

Herra, armahda meidän kansaamme!"



------------
Edit 8.12. Kirjoitusvirheitä poistettu, ja vähän muokattu.

P.S. Suhtaudun itsenäisyyden menetykseen tunteella. Jos se loukkaa jotakuta, se on hänen asiansa. Minulla on joka tapauksessa oikeus tunteisiini.

PS-Nuoret: Suomi virallisesti yksikieliseksi!

Linkki:

"Perussuomalaiset Nuoret katsovat Suomen nykyisen kielipolitiikan epäonnistuneeksi, koska kielilainsäädäntö ei vastaa todellista tahtotilaa maassamme.

Ruotsin kieleen käytetään suhteettomasti veronmaksajien varoja, kun otetaan huomioon miten pienellä alueella ruotsia maassamme puhutaan. Muun muassa tulevan pakollisen YLE-maksun määrä on suoraan verrannollinen ruotsinkieliseen palvelutarjontaan. Virallinen kaksikielisyys tarkoittaa sitä, että koko maassa pitää olla valmiudet toimia ruotsiksi huolimatta siitä, että suurimmassa osassa Suomea todellista tarvetta ruotsin kielen osaamiselle ei ole.

Suomesta olisikin tehtävä virallisesti yksikielinen maa, jossa ruotsilla on vähemmistökielen asema saamen, romanin ja viittomakielen tapaan.

Maahanmuuttajien integraationkin kannalta olisi järkevämpää, jos Suomessa olisi vain yksi virallinen kieli, suomi.

Ruotsin kielen asemalla on myös ulkopoliittinen ulottuvuus: Tehdäänkö venäjästäkin tulevaisuudessa Suomen virallinen kieli, kun venäjänkielisten määrä saavuttaa ruotsinkielisten määrän Suomessa?

Perussuomalaiset Nuoret julistautuvat suomen kielen edunvalvojiksi. Aatteemme on poliittisella kentällä ainoa suomen kielen ja suomalaisuuden puolustaja. Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa suomen kieli voi menestyä. Ruotsin kieltä voi puhua myös muualla kuin Suomessa.

Katsomme, että suurin osa suomalaisista on kanssamme samaa mieltä Suomen kielipolitiikan muutostarpeista. Perussuomalaiset Nuoret käsittelivät kielipoliittisia kysymyksiä syyskokouksen yhteydessä pidetyssä seminaarissa Vaasassa 10.-11.10. Pääpuhujana tilaisuudessa oli Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Heikki Tala."

Jess! Taas asiaa, jonka takana seison täysillä. Olisi jo aikakin purkaa kaksikielisyys, joka on lähinnä siirtomaa-ajalta periytynyt ja aikansa elänyt kolonialistinen reliikki.

Omasta mielestäni ruotsin kielestä voisi tehdä alueellisen vähemmistökielen, jolla olisi vähemmistöasema vanhojen Vaasan, Turun ja Porin, sekä Uudenmaan läänien alueilla. Vain näillä alueilla valtion ja kuntien viranomaisilla olisi tarvittaessa velvollisuus tarvittaessa palvelut saataville myös ruotsin kielellä.
Ja ruotsin kielen opiskelu vapaaehtoiseksi muiden eurooppalaisten kielien, kuten Englannin, Ranskan, Saksan ja Venäjän rinnalle.

On pöyristyttävää, että 5% kielivähemmistö kuluttaa 20% YLE:n määrärahoista tuottaakseen ohjelmia, joita melkein puolet tuosta 5%:n vähemmistöstä ei edes katso, vaan katsoo mieluummin Ruotsin TV:tä!

EU:kin edellyttää vähemmistökielen asemaa vain jos vähemmistökieltä puhuu vähintään viidesosa maan väestöstä, joten edes EU ei edellytä kaksikielisyyttä.

Sitten tulee vielä kielikiintiöt korkeakouluihin. Esim yliopistoisa on 5% ns. hurri-kiintiö; Jos on bättre folkin kieli, pääsee opiskelemaan ohi suomenkielisen hakijan, vaikka menisi pääsykoe penkin alle!

Maamme ruotsinkielisen väestön valta-asema kuvastaa tässä(kin) mielessä lähinnä Apartheidia ajavaa siirtomaaeliittiä ja RKP on lähinnä Rasistinen Kansan Puolue (Rasistiskt Kacka Parti / Svedu-Fasistiskt Parti.


-------------------
Edit 12.10: Oiva linkki Simon Elon blogiin

"Svensk Ungdomin puheenjohtajan Oscar Ohlisin mielestä kannanottomme on rasistinen ja populistinen. Hänelle rasismi on ilmeisesti täysin vieras termi ja kansan tahto asia, jota ei tarvitse ottaa huomioon. Hänessä on siis ainesta RKP:n puheenjohtajaksi.

PS Nuorten pitäisi hänen mielestään myös olla nöyrempiä. Näin sanoo mies, jonka puolue on ollut vuosikymmeniä hallituksessa, vaikka kannatus on gallupien mukaan noin puolet perussuomalaisten kannatuksesta.

Ohlisin mukaan PS Nuoret elää mielikuvitusmaailmassa, jossa ei ole sanaa realismi. Näin sanoo mies, jonka puolue vaatii ruotsin kielen palauttamista pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa.

Ohlis myös sanoo, että modernin, innovatiivisen ja tulevaisuuteen suuntautuneen maan on oltava kansainvälinen. Valitettavasti hän ei ymmärrä sitä, että ruotsin kielen pakollista opiskelua ja virallista asemaa ei voi perustella kansainvälisyydellä, joka on ennemminkin peruste antaa opiskelijoille vapaus valita joku muu kieli. Hän myös toteaa, että suomi ei ole mikään maailmankieli. Äly hoi, älä jätä. Ruotsiko sitten on?

On surullista että RKP:n nuorilla ei ole mitään todellisia perusteita viralliselle kaksikielisyydelle, joten kommenteissa sorrutaan vain loanheittoon ja suomen kielen väheksymiseen. Uskon että se kertoo jotain.

Suomella on Ruotsissa vähemmistökielen asema ja sen suomat oikeudet. Onko Ruotsi siis pelottavan populistinen rasistimaa, joka sortaa suomenkielisiä?

Ja jos ruotsin kieli on pohjoismaisen yhteistyön tae, miksi Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa piti puheensa viime Suomen vierailullaan englanniksi?"

Niinpä

Synkistelevää uutiskimaraa

Tässäpä taas synkistelevää uutiskimaraa (jonka piilovittuluviritteisväritteinen viesti rivien välissä on sanoa, että "mitäs minä jo vuosi sitten sanoin!"):

Jenkeissä on lähtenyt, kuten LEAP jo syksyllä ennusti, maaliskuinen paniikkipudotusvyöry:

Linkki

"Citigroupista alkoi uusi paniikkiaalto

Yhdysvallat [yrittää epätoivoisesti, huom!]pitää finanssijättinsä pystyssä uusilla pääomaruiskeilla. Sijoittajat ovat kuitenkin kauhuissaan ja pelkäävät rahoitusalan kansallistamista. Sama pelko käynnisti viime syksynä paniikkimyynnit, uhkasi kaataa rahoitusjärjestelmän ja suisti talouden pikavauhtia taantumaan.

Maailman osake- ja korkosijoittajat pelkäävät kauhuissaan viimesyksyisen Lehman-paniikin toistumista. Etenkin rahoitusalan suuryhtiöiden romahdusmainen kurssikehitys enteilee silkkaa pakokauhua.

Pelkokerroin nousi viime viikon lopussa osake- ja korkomarkkinoilla äkkijyrkästi sen jälkeen, kun Yhdysvaltain viranomaiset kertoivat aikeistaan vahvistaa Citigroupin pääomaa.

Kauhua ei herättänyt maailman suurimpiin kuuluvan kriisipankin tukeminen sinänsä, vaan tukemisen tapa. Sijoittajat pelkäävät kansallistamista ja omien sijoitustensa täydellistä mitätöintiä.

Tämä pelko uhkaa käynnistää paniikkimyynnit, joissa yksityinen pääoma pakenee pankeista – ja kaataa valtioiden syliin yhä enemmän pankkeja.

Viime syksynä koko rahoitusjärjestelmä oli romahtaa, kun pääoma kaikkosi pankeista ja pankkien välisiltä rahamarkkinoilta. Samalla alkoi vuosikymmeniin pahin ja nopein taloustaantuma.

Jos viime syksyn paniikki toistuu, kyse ei ole tälläkään kerralla pelkästään varojensa perään murehtivien sijoittajien ongelmasta."

Aivan. LEAP:han ennusti viime marraskuussa, että tämä maaliskuu on alkaneen superlaman yksi taittokohdista, jolloin suuri yleisö ja sijoittajatkin tajuavat, että talous on vapaassa pudotuksessa, eikä minkään keskuspankin tai valtiollisen instanssin hallinnassa.


Jotain lohduttanee se, että ainakin osa syyllisistäkin saa kärsiä: Linkki

"Pankkien omistajat menettivät jo lähes kaiken

Pankkien tukeminen verovaroin raivostuttaa yleisöä nyt kautta maailman niin kuin Suomessa 1990-luvun alussa. Kansa on katkeraa, kun yksityisten pankkien tappioita siirretään yhteiseen piikkiin. Pankkien omistajia ei kuitenkaan kannata kadehtia. He ovat jo menettäneet lähes kaiken. [...]

Omistajien rahat ovat jo mennyttä

Ensimmäinen suuri väärinkäsitys on, että pankkien osakkeenomistajat pääsisivät tukien avulla nyt pinteestä vailla pienintäkään omaa kärsimystä.

Päin vastoin kuin moni nyt manaa, pankkien osakkeenomistajat eivät suinkaan pääse pälkähästä eivätkä tukimiljardit suinkaan suojele pankkien osakkeenomistajia tappioilta.

Arkitodellisuus on uskomusten lähes täydellinen vastakohta, eikä pankkien osakkeenomistajia kannata pahemmin kadehtia, ei edes pankkitukien takia.

Pankkien osakkeenomistajat ovat jo menettäneet lähes kaiken.

Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että pankkiosakkeiden arvosta on kriisin mittaan sulanut suurin osa. Pankkien osakkeenomistajat ovat toisin sanoen menettäneet suurimman osan sijoitustensa arvosta.

1 260 miljardia taivaan tuuliin

Länsi-Euroopan pankkiosakkeiden markkina-arvosta on vuoden 2007 kurssihuipun jälkeen kadonnut keskimäärin noin 80 prosenttia. Pelkästään alueen suurimpien pankkien markkina-arvo on supistunut 1 260 miljardia eli lähemmäs 1,3 biljoonaa euroa.

Pankkien osakkeenomistajille 1,26 biljoonan euron arvonlasku tarkoittaa suomeksi sanottuna, että tuon verran he ovat kriisin kuluessa köyhtyneet. Juuri ennen kriisin ja kurssilaskun alkamista pankkiosakkeisiin sijoitettu sata euroa on nyt keskimäärin 20 ja kehnoimmissa suurpankeissa enää pari euroa."

So long suckers!: Linkki

"Wall Streetillä täysi paniikki

Maaliskuu alkoi Yhdysvaltojen osakemarkkinoilla erittäin synkissä tunnelmissa. Dow Jones -indeksi rysähti alle 7000 pisteeseen eli alhaisimmilleen sitten vuoden 1997.

Dow Jones päätyi maanantain kurssisyöksyssä lopulta runsaan neljän prosentin laskussa 6763,29 pisteeseen.

Myös laajempi S&P 500 -indeksi paunui pahasti, kun loppulukemiksi kirjattiin 4,7 prosentin lasku pistelukuun 700,82. Teknologiapörssi Nasdaq tuli puolestaan alas vajaat neljä prosenttia 1322,85 pisteeseen.

Jo ennestään erittäin huonossa kunnossa ollut vakuutusjätti AIG kertoi maanantaina tehneensä viime vuoden viimeisellä neljänneksellä järkyttävän, lähes 62 miljardin dollarin tappion. Markkinoiden tunnelmia varjosti myös sijoittajalegenda Warren Buffettin synkkä arvioi tulevaisuudesta. Buffett kirjoitti vuosittaisessa kirjeessään sijoitusyhtiö Berkshire Hathawayn osakkaille, että Yhdysvaltojen talous tulee olemaan täydellisessä kaaoksessa koko tämän vuoden ajan ja ehkä pitempääkin."

Ja mitähän tästä kaikesta opittiin? Että ahneella on paskainen loppu? Ehei, homma tulee jatkumaan yhtä pahana seuraavana nousukautena. Ja lisäksi isoimmat pörssihuijarikalat ja suursijoittajat ovat kyllä varmistaneet, etteivät liiaksi köyhdy tässäkään lamassa.

30-luvun lama, samoin kuin tämäkin, on, lamojen tapaan, käytännössä massiivista tulonsiirtoa massoilta harvoille. Tavallisten ihmisten annettiin kärsiä, yritysten kaatua ja ihmisten nähdä nälkää, eikä heitä autettu. Sen sijaan 30-luvun lamassa harvojen sikarikkaiden haltuun imetyt pääomat olivat sitten lietsomassa ja rahoittamassa II Maailmansotaa. Rockefellerit, Rotschildit ja muut Lännen Valtiaat rahoittivat sodan kaikkia osapuolia, ja kiskoivat sodan aikana ja sen jälkeen tästä toiminnasta valtavat hyödyt. Monikaan ei esim. tiedä, että Rotschildit kusettivat myös omiaan rahoittamalla Saksan varustautumista aina vuoteen -32 asti, ja natsien sotaponnistuksia salaa Manhattanilaisten ja Sveitsiläisten bulvaaniensa kautta aina vuoteen -42 asti.

Globaali superlama luo poliittista, sosiaalista ja sotilaallista epävakautta maailmassa sellaisessa mittakaavassa, ettei vastaavaa ole nähty sitten 30-luvun. Kysymys kuuluukin, miten laajoja sotia ja missä päin maailmaa, tässä lamassa maailman kansoilta imetyt ja imettävät pääomarikkaudet ovat ensi vuosikymmenellä rahoittamassa?

Fy fan Tante Astrid!

Sulattelin koko viikonlopun viime viikkoista ministeri Astrid Thorsin pelle-showta Eduskunnan maahamuuttolain käsittelyistunnossa, ja hänen vuodattamiaan krokotiilin kyyneliä. Ei auttanut, silti ketuttaa ankarasti.

Ja syytä onkin. Nimittäin kansanedustaja Oinosen puheessaan lainaama Huvudstadsbladetin juttu vuosikymmenien takaa ei ollut poikkeus, vaan edusti tuolloista ruotsinkielisen väestön ja ruotsinkielisten vallanpitäjien valtavirran asennoitumista karjalaissiirtolaisia kohtaan, fakta jonka julkisuuteentuloa pelkäävä svekomaanimedia hirveällä kiireellä valehteli "yksityisen ihmisen mielipiteeksi" ja "poikkeukseksi, jolla ei ole historiallista merkitystä". Väärin.

On tosiasia, että ruotsinkieliset kunnat järjestelmällisesti kieltäytyivät, paria poikkeusta lukuun ottamatta, antamasta asuinpaikkaa karjalaissiirtolaisille sotien jälkeen. Mieluummiin maksoivat muutaman miljoonan, kuin ottivat oman maan kansalaisia naapureikseen. Tämä on yksi kansallisen lähihistoriamme faktoja, josta RKP ja ruotsinkielisten etuoikeuksiin myötämielisesti suhtautuvat tahot haluavat vaieta.

Ohessa karttakuva siirtolaisten sijoittamisesta: Linkki

Kuten huomaatte, ruotsinkielisille alueille ei sijoitettu karjalaissiirtolaisia. Myös osa Keski-Pohjanmaan enemmistöltään Suomenkielisistä kunnista, joissa ruotsinkielisillä oli vahva asema, kieltäytyi ottamasta vastaan evakkoja, koska kuntien kielisuhteet olisivat muuttuneet suomenkielisten eduksi. Kaikki tämä epäsolidaarisuus oman maan kansalaisia kohtaan samaan aikaan kun juuri päättyneessä sodassa kaikista rintamakarkureista 65% oli ruotsinkielisiä.

Tässä kielitilanne nyt: Linkki

Näin ollen ministeri Astrid Thorsin kyyneleet eivät herätä minussa sääliä, vaan vihaa. Kehtaakin fasisti-puolueen eukko valuttaa krokotiilinkyyneleitä. Jos hänen kyynelensä olivat aitoja, ja merkitsisivät katumusta ja häpeää oman puolueen tekemisten johdosta, saattaisin hyväksyä ne, mutta ei. Silläkin oletuksella, että kyse oli aidoista kyynelistä, Thors ei itkenyt sitä, että edusti puoluetta, ja etuoikeutettua siirtomaa-eliittiä, joka on syyllistynyt ja syyllistyy jatkuvaan rasismiin ja apartheidiin, vaan sitä, että asia nostettiin esiin ja hän joutui ansaittuun häpeään.

Yksi kaikkein ehkä kammottavimmista ja iljettävimmistä yksityiskohdista tässä kaikessa mielestäni on, että RKP jakaa vuosittain Freudenthal-mitaleja ruotsinkielen asemaa edistäneille tahoille. Mitali on nimetty Axel Olof Freudenthalin mukaan. Mies oli svekomaani ja suomalaisvastainen rasisti, joka uskoi ruotsinkielisten olevan ylempää rotua kuin suomenkielisten. Osa tietosanakirjoista sekä yksittäiset esitelmöijät yhä jättävät pääsääntöisesti mainitsematta Freudenthalin rasistisen taustan. Tosin 2001 oululaisen Pekka Isakssonin väitöskirjan esittelyssä todettiin jo avoimesti eräissä tiedotusvälineissä Ruotsissa harjoitetun rasismin olleen suomalaisvastaista. Jotkut tiedotusvälineet sallivat keskustelijoiden mainitsevan tämän, toiset elävät vieläkin 1700-luvun ilmapiirissä ja sensuroivat asian. RPK puolustelee Freudenthal-mitalin jakoa sillä, että se on puolueena sanoutunut irti Freudenthalin rasistisista opeista. Tilanne RKP:n ja Freudenthal-mitalien kanssa on sama kuin jos Saksassa olisi yhä olemassa Kansallissosialistinen puolue, joka jakaisi vuosittain Adof Hitler-muistomitaleita, ja puolustautuisi sillä, että olisi sanoutunut irti rasismista ja kansallissosialismista. Kaksinaismoralismin uudeksi määritelmäksi voisi hyvin passata se, kun RKP moittii muita suvaitsemattomuudesta.

Tässäpä vielä vähän esimerkkiä vielä nykyisinkin jatkuvasta suomenkielisten syrjinnästä maamme korkeakoulujärjestelmässä:

"Syksyllä 1989 Helsingissä ruotsinkieliseen lukioon pääsi 5,28 keskiarvolla ja kaikki pyrkijät otettiin sisään. Mutta suomenkieliseen lukioon vaadittiin 7,40 keskiarvo ja yli 400 pyrkijää jäi ilman paikkaa. Samana syksynä Vaasassa keskiarvot olivat 5,8 ja 7,6. Seitsemän ruotsinkielistä paikkaa jäi siellä täyttämättä, kun samanaikaisesti suomenkielisistä jäi ilman lukiopaikkaa 40 pyrkijää. Syksyllä 1995 pääkaupunkiseudun ruotsinkielisiin lukioihin pääsi keskimäärin 1,5 numeroa huonommalla keskiarvolla kuin suomenkielisiin lukioihin.

Jatko-opinnoissa sama vielä korostuu: "Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet vaadittuun pisterajaan." (HS 23.6.89) Mitä tällainen ajattelu käytännössä merkitsee, selviää muun muassa Helsingin yliopiston asiakirjoista. Siellä vuonna 1995 pääsykokeeseen osallistuneita vastauksen jättäneitä pyrkijöitä pääsi opiskelemaan seuraavasti:

Historia	suomenkielisistä 11 %	ruotsinkielisistä 52 %
Filosofia	suomenkielisistä 9 %	ruotsinkielisistä 52 %
Biologia	suomenkielisistä 13 %	ruotsinkielisistä 23 %

Kielellistä syrjintää, joka selittää noita lukuja, osoittaa alimmat pistemäärät, joilla kyseisenä vuonna pääsi opiskelemaan esimerkiksi historiaa. Pääsykoe (maks. 10 p.), suomenkieliset 6,13 p, ruotsinkieliset 4,31 p. Pääsykoe + ylioppilastodistus (maks. 19 p.), suomenkieliset 14,50 p, ruotsinkieliset 11,91 p.

Lääketieteessä, oikeustieteessä, maa- ja metsätaloudessa sekä kaupallisessa opiskelussa, joissa sisäänpääsy perustuu kiintiöihin, syrjintä näkyy noitakin lukuja selvemmin. Muun muassa oikeustieteessä ruotsinkielinen pyrkijä syrjäyttää suomenkielisen, joka on saanut 6 pistettä paremman tuloksen. Vuonna 1990 kasvatustieteellisissä koulutusohjelmissa ruotsinkielisten kiintiö oli 32 %. Ruotsinkielisistä pyrkijöistä 62 % pääsi opiskelemaan, suomenkielisistä 18 %. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että vain 5,6 % ylioppilaista on ruotsinkielisiä. Alla asiantuntijan sekä kielellisen syrjinnän kohteeksi joutuneen opiskelijan mielipiteet tästä asiasta.

Kun Helsingin yliopistossa tehtiin silloisen opetusministeri Ole Norrbackin vaatimuksesta 14.2.1991 päätös, joka suosii oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrkiviä ruotsinkielisiä, yliopiston prosessioikeuden professori Erkki Havansi ilmoitti eroavansa valintakoelautakunnan puheenjohtajan tehtävästä. Perustelussaan hän toteaa: "Päätös rikkoo suomenkielisten opiskelijoiden perustuslaillista oikeutta tasa-arvoiseen kansalaiskohteluun. Laki ei salli kansalaisen äidinkieleen perustuvaa syrjintää, eli valintakokeessa kiistattomasti ansaitun opiskelupaikan riistämistä huonommin menestyneen - ehkä jopa kuusi pistettä huonommin menestyneen - ruotsinkielisen hyväksi." [...]

"Maassamme ei ole yhtään suomenkielistä korkeakoulua; ne ovat joko kaksikielisiä tai ruotsinkielisiä, kuten Svenska Handelshögskolan tai Åbo Akademi. Reviiriajattelua pahimmillaan ovat ylitiukat kielikokeet ja enimmäiskiintiöt suomenkielisille, jotka olisivat halukkaita opiskelemaan ruotsiksi näissä paikoissa... Räikein esimerkki kielikiintiöiden kohtuuttomuudesta on opetusministeri Ole Norrbackin kotivaalipiiriinsä Vaasaan viime eduskuntavaalien alla 1991 junailema 50 prosentin kiintiö sikäläisessä juristikoulutuksessa." [...]

Kielikiintiö loukkaa yhdenvertaisuutta.(Oikeuskanslerin lausunto HS 20.5.92):

Helsingin yliopiston kanslerin päätöksellä ruotsinkielisten opiskelijoiden kiintiötä nostettiin 50 % eli 20:stä 30:een. Oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Pykälä ry kanteli kiintiön kasvattamisesta oikeuskanslerille. Yhdistyksen mielestä ei ole oikein, että ruotsinkielinen pyrkijä voi päästä oikeustieteelliseen tiedekuntaan jopa kuusi pistettä heikommalla pistemäärällä kuin suomenkielinen. Lukuisilta suomenkielisiltä evätään siten heille kuuluva opiskelupaikka, Pykälä ry totesi. Pykälä ry korosti, että jo ennen kiintiön kasvattamista noin kymmenen suomenkielistä pyrkijää menetti joka vuosi opiskelupaikkansa ruotsinkielisille. Lisäksi lähes 200 karsiutunutta suomenkielistä pyrkijää sai enemmän pisteitä kuin heikoin opiskelupaikan saanut ruotsinkielinen.

Oikeuskansleri Jorma S Aallon mielestä päätöstä voidaan arvostella: "Hallitusmuodon yhdenvertaisuusperiaatteen valossa voidaan arvioida, että pääsykokeen erillinen kiintiö, joka perustuu vain kielitaitoon sellaisenaan, loukkaa kiintiöön kuulumattoman oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun", Aalto toteaa. [...]

Vuosina 1985-1995 on maamme korkeakoulujen aloituspaikoista ollut 8-10 % ruotsinkielisiä, kaupallisella alalla 20-25 %. Näin siitä huolimatta, että ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä kokonaisuudesta on vain 5 %. [...]

Koulutuspaikkojen jakaantuminen Uudellamaalla v. 1997:

	Koulutuspaikat	Ensisijaisesti hakeneet	Paikkoja hakijamäärästä
Suomalaiset	20410	41691	49,1 %
Ruotsinkieliset	3107	3151	98,6%

Keväällä 1998 Helsingin seudulla lukioon pyrkijöistä pääsi Suomalaisia 76,5 %, ruotsinkielisiä 82,5 %

Ruotsinkielisten osuus väestöstämme on n. 5 %, mutta heidän kiintiöillä turvattu yliedustuksensa kaikista korkeakouluopiskelijoista on 26 % ja uusista opiskelemaan hyväksytyistä peräti 28 %. Esimerkiksi keväällä 1996 jäi 17 suomenkielistä ilman opiskelupaikka Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa siksi, että tilalle otettiin sama määrä ruotsinkielisiä, joilla oli huonompi pääsyvaatimuksen tulos (yhteispisteet todistuksesta ja pääsykokeesta)."


P.S. Kuinka moni on kuullut, että kansalaissodan aikaan ruotsinkielisillä alueilla teloitettiin punaisten ohella myös valkoisia suomalaisia, mikäli nämä olivat olleet kielikiistassa liian äänekkäästi ruotsinkielen etuoikeutettua asemaa vastaan? Mm. Pietarsaaressa otettiin "kätevästi" tilaisuudesta vaarin ja teloitettiin punaisten ohessa valkoisia suomenkielisiä suojeluskuntalaisia. Ja joissain paikoin "punaisena" teloittamiseksi riitti se, että oli suomenkielinen torppari.

RKP tunnusti tappionsa Perussuomalaisille pelaamalla natsi-kortin

(Kuva: Obama-Kortti)

Yleisesti tunnustettu tosiasia on, että ns. Hitler- tai natsikortin pelaaminen keskustelussa tai väittelyssä on yhtä kuin pyyhkeen heittäminen kehään; vihoviimeinen tunnustus siitä, että peli on hävitty, panokset käytetty, ja että huivi on tyhjä. Samoin alkaa nykyään olla usein rasismi-kortin kanssa.

Astrid Thors joutui eilen myöntämään RKP:n tappion Perussuomalaisille kilpailussa ihmisten äänistä ja kannatuksesta. Thorsin epätoivoinen teko kuvastaa katkeruutta siitä, että noustessaan ohi RKP:n Perussuomalaiset tipputtavat puolueen kuntien etujärjestön Kuntaliiton hallituksesta, ja nousevat itse tilalle. RKP kun ei ole tottunut siihen, että heidän poliittinen kruununjalokivi-asemansa, johon on "automaattisesti" kuulunut edustus kaikissa tärkeimmissä päättävissä elimissä, ei olekaan aina ja ikuisesti kiveen kirjoitettu.

On hyvin ymmärrettävää, että RKP on huolissaan siirtomaa-ajalta periytyvän etuoikeutetun ruotsinkielisen apartheid-eliitin ylivalta-aseman heikkenemisestä Perussuomalaisten kannatuksen noustessa. Perussuomalaiset kun tuntuvat olevan ainoa vakavasti otettava puolue, joka kyseenalaistaa ruotsinkielisen siirtomaa-eliitin kulttuurisen ja poliittisen valta-aseman.

Jokaisen tulisi muistaa, että vielä 1860-luvulla suomalaisnuoret joutuivat vaihtamaan kielensä ruotsiksi ja nimensä ruotsinkielisiksi mikäli halusivat päästä virkoihin tai saada kunnon töitä. Suomessa ei edelleenkään ole ainuttakaan suomenkielistä korkeakoulua, sillä kaikki korkeakoulut kahta lukuun ottamatta ovat kaksikielisiä, vaikka sijaitsisivat pohjoisessa tai idässä. Äidinkielenään ruotsia puhuvalla on matala kynnys korkeakouluopintoihin, sillä heillä on 5%:n kiintiö jokaiseen näistä kaksikielisistä korkeakouluista. Kiintiöpaikoille ei finjäveleillä ole asiaa, ja sisään siis pääsee, jos puhuu ruotsia, eikä siinä suomalaisen opiskelijan auta muu kuin jäädä rannalle ruikuttamaan, vaikka hänen pääsykoepisteensä olisivat korkeammat. Ne kaksi ei-kaksikielistä korkeakoulua; Åbo Akademi ja Svenska Handelshögskolan ovat sitten pelkästään ruotsinkielisiä.

Suomi oli yli 600 vuotta Ruotsin siirtomaa, ja edelleenkin RKP-mafian ja ruotsinkielisen eliitin etuoikeutettu asema heijastelee tätä kolonialistista kulttuuri-imperialismia. Vielä nykyäänkin ruotsinkielinen vähemmistödiktatuuri hallitsee välillisesti Suomen talouselämää, arviot heidän pääomien hallintavallastaan vaihtelevat neljäsosasta yli 40%:iin, vaikka heitä on alle 5% maan väestöstä.

Thorsin avautuminen Perussuomalaisia vastaan on siis verrattavissa 80-luvun Etelä-Afrikan valkoisen hallinnon ulostuloihin peloista "kommunistien valtaannoususta, mikäli ANC pääsee niskan päälle", tai Belgian siirtomaa-hallinnon katkerista kommenteista Kongon itsenäistymisen aikoihin. On hyvinkin luultavaa, että ilman Venäjän vallan aikaa kansalaissota olisi käyty maamme suomenkielisten rahvaan ja ruotsinkielisen siirtomaaeliitin välisenä etnisenä vapaussotana. Thorsin ulostulossa on siis kyse lähinnä suomalaisvastaisesta siirtomaa-rasismista. Siksi minä pelaan Obama-kortin RKP:läistä rasismia vastaan.