Syyrian hajoaminen - Alawiittien shiialainen öljyvaltio Välimeren rannalle?

Syyrian kapinallisten taisteleva ydin koostuu saudien ja Persian lahden valtioiden tukemista sunnalaisista wahhabiittisista salafistiryhmistä, sekä ns. al-qaidasta (läntisten tiedustelupalvelujen Persian lahden maiden kanssa yhteistyössä organisoimista ja aseistamista islamistisista palkkasoturi- ja militanttiryhmistä). Tämä täytyy ottaa huomioon Syyrian tilanntetta mietittäessä. Kyse on fanaattisista uskonsotureista, joiden määrä koko kapinallisten sotavoimasta on epävirallisten arvioiden mukaan jotain 50.000 ja 70.000 väliltä, eli huomattava osa kapinallisten elävästä voimasta.

Toisin kuin monet muut en – ainakaan toistaiseksi - usko siihen, että Assadin hallinto kaatuu. On myös muistettava, että Syyrialla ja Iranilla (sekä myös Venäjällä) on sotilasliitto, ja kyse on geopoliittisesta pelistä. Syyria on Iranille äärettömän tärkeä (ja Venäjällekin melko tärkeä) liittolainen, sillä geopoliitisessa pelissä on kyse eräänalaisesta shakkilaudasta; Jos Assadin hallinto kaatuu, länsi ja/tai Israel voi hyökätä Iraniin vailla huolta siitä, että sota leviäisi koko Lähi-itään. Siksi Iran tukee kaikin voimin Assadia. Syyria on Iranin kilpi.

Jos Syyriassa olisi vaihtoehtoina vain Assadin hallinnon jatkuminen, tai noiden fundamentalisti-karvanaamojen voitto, niin kumpikaan ei ole lännen tai ihmisoikeuksien kannalta toivottavaa. Jos Assadin hallinto kaatuu, tilanne Syyriassa ei suinkaan rauhoitu, eikä maa lähde demokratian tielle, eikä edes maltillisen islamismin tielle, vaan seuraa pahempaa kuin Libyassa. Tarve nähdä jonkinlaisia demokratian nousun vihjeitä Syyrian sisällissodassa on länsimaista toiveajattelua, sillä kapinallisten voittaessa vallan ottaisivat fundamentalistiset sunnalaiset salafistit, jotka muodostavat assadinvastaisen aseellisen kapinan sotilaallisesti voimakkaimman elementin.

Seuraus olisi etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen vaino ja kansanmurha. Syyrian väestöstä 12% on shiialaisia alawiitteja, 10% kristittyjä ja 3% on druuseja. Luvassa olisi vainoa ja kansanmurhaa, jonka kohteena olisi 25% maan väestöstä. Se koskisi yhteensä 5,5 miljoonaa ihmistä maan yli 22 miljoonasta asukkaasta.

Se, mistä länsimedia ei kerro, on että kaikkialla siellä missä kapinalliset ovat vallassa tai niskan päällä, kirkot on poltettu ja tuhansia kristittyjä on tapettu tai ajettu pakosalle. Sunnalaisen fundamentalismin voittaessa sekä Syyrian kristityt että alawiitit joko tapettaisiin tai he ajettaisiin pois maasta. Täytyy muistaa, että Irakissa oli 3 miljoonaa kristittyä vuonna 1990. Tällä hetkellä länteen on paennut yli kaksi ja puoli miljoonaa. Syyrian romahtamisen seurauksena kristittyjä pakolaisia olisi länteen tulossa yli kaksi miljoonaa lisää.

Syyrian uskonnollinen kartta

Alawiitit eivät luultavasti lähde, eivätkä alistu sunniterrorin alle. He ovat vahvasti aseistautuneita, Iranin tukemia ja ovat linnoittaneet asuma-alueelleen rannikolle. Näin ollen väitän, että Assadin hallinnon kaatuminen Damaskuksessa ja sunnialueilla johtaisi Syyrian hajoamiśeen vähintään kahteen alueellisesti ja uskonnollisesti eri kansanryhmien hallitsemiin valtioon. Todennäköisesti myös Syyrian kurdit ottaisivat tilaisuudesta vaarin, mikä olisi myrkkyä Turkille (ja saattaisi jopa johtaa Turkin aseelliseen puuttumisen sodan kulkuun). Luultavasti sota myös jatkuisi - näiden "valtioiden" välisenä.

Kaikkein kiusallisinta Israelin ja lännen kannalta olisi Syyrian rannikolle muodostuva shiialainen awiittivaltio, jolla olisi naapurina toinen shiialaisten hallitsema maa; Syyrian nykyisen hallinnon liittolainen, Hizbollahin hallitsema Libanon.

Ja sen mitä tästä väistämättä seuraa, ei luulisi olevan lännen kannalta toivottavaa. Nimittäin se, että Länsi-Syyrian alawiittivaltio sekä Libanon (tai osat siitä) muodostaisivat Välimeren rannikolle tiukan, Iranin tukeman, shiialaisen ja lännelle sekä ympäröivälle sunnalaiselle arabimaailmalle vihamielisen klikin, jota myös Venäjä ja Kiina luultavasti tukisivat. Libanonin kristityt joutuisivat joko liittoutuaan/alistumaan Hizbollahin vanaveteen tai heille kävisi samoin kuin Syyriassakin.

Syyrian kristityt ovat maltillisesti tukeneet Assadin hallintoa juuri sen sekulaarihkon luonteen vuoksi. Pääosa maan kristityistä asuu länsirannikon vuoristoalueilla yhdessä alawiittien kanssa, ja on luultavaa, että kristityt joutuisivat oman turvallisuutensa vuoksi jatkossa avoimesti liittoutumaan näiden kanssa, jo oman turvallisuutensa vuoksi. Luultavasti Venäjä toimisi tässä taustalla jonkinlaisena kummisetänä, sillä alueen kristittyjen suojelu antaa sille oikeutusta ja lisäpontta tukea muodostuvaa alawiittivaltiota.

Erityisesti länsi (saatika Turkki) ei haluaisi Iranin tukemaa shiialaista alawiittivaltiota Välimeren rannalle, koska juuri Syyrian ja Libanonin rannikon ja niiden aluevesien alla sijaitsee merkittävä osa viime vuosina löydetyistä Itäisen Välimeren ("uuden Persian lahden") valtavista kaasu- ja öljyvaroista - mahdollisesti yhtä paljon kuin Kyproksen tai Israelin vesillä.

Jos kuvatun kaltainen shiialaisten hallitsema ja Iranin sekä Venäjän tukema valtiovyöhyke Välimeren itärannalle syntyisi, olisi se iso hiertävä kivenjärkäle lännen, Israelin ja Turkin kengissä. Välimeren itälaidasta tulisi todellakin uusi "Persian lahti" myös sotilaallisen jännitteen ja vastakkain asettelun suhteen.

Lännen ja Turkin intressien kannalta parasta olisi, jos jokin sekulaari ja maltillinen kolmas osapuoli onnistuisi rauhoittamaan Syyrian, ja maan hajoaminen voitaisiin estää. Näin ei kuitenkaan ole nähdäkseni tapahtumassa. Sen sijaan tukemalla Syyrian vastarintaa länsi on luomassa uutta Irakia - Syyriaan. Ja lisämausteena Syyrian hajoamisesta olisi, kuten olen kirjoittanut  sisällissotien (uskonsotien) leviäminen ympäri Lähi-itää ja koko läntisen lähi-idän suistuminen syvempään epävakauteen.

En puolustele Bashar al-Assadin fasistista diktatuuria, mutta niin kauan kuin maailma ei kykene yksissä tuumin pommittamaan paskaksi sekä Assadin että salafistien tukikohtia ilman että siviilit enempää suuremmin kärsisivät ja tuomaan maahan rauhaa (jos lehmät lentäisivät, u know), olisin pitänyt Assadin hallinnon sekulaaria fasismia sekä Syyrian siviilien että lännen intressien kannalta pienempänä pahana kuin näköpiirissä olevia kehitysvaihtoehtoja.

Paluuta sisällissotaa edeltävään tilaan ei kuitenkaan enää ole.

Ennustan siis joko Assadin hallinnon voittoa sitä seuraavine salafisteihin ja sunniradikaaleihin kohdistuvine kostotoimenpiteineen ja vainoineen, tai Syyrian hajoamista vähintään kahteen tai jopa kolmeen, keskenään sotivaan tai kylmää rauhaa potevaan vihollisvaltioon sekä uskonnollis-etnisiin puhdistuksiin á la Jugoslavia.


----------------------
----------
--------

P.S. Jos Syyria hajoaa, ja länsi haluaa työntää Venäjän, Iranin ja Kiinan ulos Välimeren apajilta, lännen pitää myös estää alawiittivaltion muodostuminen. Se olisi taas hankalaa; Pitäisi ostaa jotenkin Venäjä ja Kiina ulos, estää Iranin tuki alawiiteille, sekä miehittää Länsi-Syyria, sekä sallia se, että Itä- ja Keski-Syyrian alawiitit, kristityt ja druusit joko annetaan salafistien teurastettavaksi tai ajetaan pois kodeistaan.

Ja arvatkaapa a) keidän hallussa Syyrian joukkotuhoaseet ovat, ja b) minne ne viedään jemmaanjos hallinto joutuu vetäytymään damaskuksesta?

Jos rannikolle uhkaisi muodostua alawiittivaltio, jolla on alueillaan öljyvarat ja joukkotuhoaseita, niin sehän antaakin varsin hyvän syyn lännelle/Turkille/ hyökätä rannikolle ja estää moisen valtion muodostuminen, tai Venäjälle syyn mennä "avuksi" ja "estää joukkotuhoaseiden päätyminen vääriin käsiin".

Itäisen Välimeren kaasu ja öljy - Israelista voi tulla Saudien veroinen energiamahti

[Lisäys 17.7.2013: Yli vuosi alla olevan kirjoituksen julkaisusta, valtamediat alkavat pikkuhiljaa herätä:

Israel matkalla öljymahdiksi - "Lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabialla" (Talouselämä 15.7.2013) 

"Vähintään 150 miljardia tynnyriä öljyä odottaa poraajaansa Jerusalemin ja Gazan ympäristössä. Maasta löytyy myös parisenkymmentä muuta esiintymää. World Energy Councilin, maailmanlaajuisen energiajärjestön, mukaan Israelista saattaa löytyä yli 250 miljardia tynnyriä öljyä.

Se on lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabiassa oletetaan olevan."]
-----------------------------------------------------------------------

[Editoitu 5.7.2012 Käännetty koko artikkeli, korjattu luvut]

Eli tässäpä tiedoksi todella mielenkiintoinen linkki. (Jutun on kirjoittanut Walter Russel Mead blogissa Via Meadia. Kaikki virheet käännöksessä minun vastuullani. The below text is Finnish translation of W.R. Mead's blog [link abowe]. All possible mistranlations can be considered as my fault)

--------------------------------------------------
‎
Israelin nousu energian suurvallaksi aiheuttaa kuohuntaa

Israelin pääministeri Golda Meir tunnetusti valitti että Mooses johdatti Israelin lapsia neljäkymmentä vuotta aavikolla kunnes löysi ainoan paikan Lähi-idästä missä ei olut yhtään öljyä.

Mutta olisiko Mooses ollut fiksumpi kuin on uskottu? Ainakin kanadalaiset ja venäläiset ajattelevat niin, koska molemmat maat ovat liikkeellä edistääkseen energiasuhteitaan tämän pienen maan kanssa, jonka koko energiavarannot voivat nyt joidenkin asiantuntijoiden mukaan kilpailla tai jopa ylittää Saudi Arabian satumaiset öljyrikkaudet.

Varsinainen tuotanko on toistaiseksi pienimuotoista, mutta todistusaineisto, jonka mukaan Luvattu Maa voi luonnonrikkauksien puolesta olla todellinen El Dorado, kasvaa koko ajan; tuuma tuumalta kaikkein arvokkaimmaksi ja energiarikkaimmaksi maaksi missään maailmassa. Jos tämä paljastuu olevan totta, monet asiat tulevat muuttumaan, ja osa noista muutoksista on jo tapahtumassa.

Israel ja Kanada ovat juuri solmineet sopimuksen yhteistyöstä jossain, mikä näyttäisi olevan valtava liuskeöljyesiintymä juutalaisvaltion alla. Näkymät valtavista öljyvarannoista Israelissa tulevan viimeaikaisten uutisten päälle, jotka kertovat laajoista maakaasuesiintymistä rannikolla, ja jotka ovat enenevästi houkutelleet sijoittajien mielenkiintoa ja huomiota. Ilmeiset kaasurikkaudet ovat myös houkutelleet kansainvälisiä ongelmia. Libanon riitelee merenlalaisesta rajastaan Israelin kanssa (toimi joka on jokseenkin monimutkainen johtuen siitä tosiasiasta, että Libanon ei ole koskaan oikeasti tunnustanut Israelin olemassaoloa), ja päällekkäiset vaatimukset Turkin ja Kreikan plus molempien sekä Kyproksen turkkilaisen että kreikkalaisen hallituksen taholta entisestään mutkistavat asioita. Silti huolimatta näistä jännitteistä, seuraten Venäjän presidentti Vladimir Putinin yllättävää kohteliaisuusvierailua viime viikolla, Gazprom ja Israel ovat julkistaneet suunnitelmat tehdä yhteistyötä kaasun nostamisessa.

Tämä viittaa vähintäänkin siihen, että Turkin pyrkimykset pysäyttää kaasukenttien kehittämishankkeet alueella tulevat kohtaamaan vastustusta Venäjän sekä myös Israelin taholta. Gazprom ja muut venäläisyhtiöt ovat myös halukkaita ottamaan osaa missä tahansa kaasun etsintähankkeissa joita kehitellään erittäin moskovamyönteisen (ja erittäin kaasunälkäisen) kyproksenkreikkalaisen hallituksen kanssa.

Panokset eivät ole pienet: Levantin syvänteen (johon Syyrialla, Libanonilla, Turkilla, Kreikalla Kyproksella, Israelilla ja jopa Gazalla on vaatimukset) uskotaan kätkevän jopa 120 biljoonaa kuutiojalkaa maakaasua [noin 30 biljoonaa kuutiometriä eli n. 3400 kuutiokilometriä!] ja lisäksi "merkittävässä määrin" öljyä. Poraajat jotka työskentelevät Israelin vesillä ovat jo löytäneet jotain, mikä näyttäisi olevan 5 miljardia barrelia hyödynnettävissä olevaa öljyä, yli miljardin kuutiojalan [yli 28,3 miljoonan kuutiometrin] kaasuvarantojen lisäksi (Amerikkalaiset firmat olivat mukana näissä löydöksissä.) Israelin merenalaisten varantojen arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 16 biljoonaa kuutiojalkaa [noin 45,3 miljardia kuutiometriä eli noin 453 kuutiokilometriä] ja uusia kenttiä löytyy jatkuvasti nopealla tahdilla lisää.

Uusi israelilais-venäläinen sopimus on osa Israelin hallituksen tietoista strategiaa käyttää orastavaa energiavaurautta parantaakseen sen vaikeuksissa olevaa poliittista asemaa. Italian ollessa vaikeuksissa veikattuaan väärin Iranin suhteen, Rooma voi myös alkaa arvostamaan hyviä suhteita lähempänä olevan ja luotettavamman naapurin kanssa. Eräs järkevä kohde Israelin energiadiplomatialle voisi olla Intia: maat ovat jo valmiiksi toisiaan lähellä monin tavoin, kuten kaupan ja sotilastekniikan suhteen, ja Intia on innokas lisäämään energian toimittajiensa määrää.

Kaasu on oma lukunsa, mutta mahdollisuus valtaviin liuskeöljyvarantoihin Israelin itsensä alla on kuitenkin aivan uusi juttu. World Energy Councilin, joka on johtava globaali energiafoorumi ja jolla on järjestöjä sekä yhteistyökumppaneita jopa 93 maassa, mukaan Israelilla voi olla kolmanneksi suurimmat liuskeöljyvarannot maailmassa: jotakuinkin 250 miljardia barrelia (USA:lla ja Kiinalla uskotaan molemmilla olevan suuret liuskeöljyvarannot, kun USA:lla arvellaan olevan reippaasti yli biljoonaa barrelia vastaava määrä potentiaalisesti hyödynnettävissä olevaa liusketta ja Kiinalla ehkä kolmannes tästä määrästä. Kanadan Athabaskan öljyhiekkareservit voivat vastata kahta biljoonaa barrelia tavanomaista öljyä, eli enemmän kuin kaikki tavanomainen öljy mitä Saudi-Arabiassa, Irakissa ja Iranissa tiedetään yhteensä olevan olemassa). Jos arviot Israelin liuskeöljystä ovat oikeita, Israelin kaasu ja liuskevarannot yhteensä tekevät siitä energiavarannoiltaan Saudien veroisen, vaikka Israelin energian hyödyntäminen maksaa enemmän.

Monia esteitä on olemassa ja parhaassa tapauksessakin kuluu aikaa ennenkuin maailman uuden energiamaantieteen vaikutukset tekevät itsensä tunnettavaksi, mutta jos tuotanto uusista lähteistä Israelissa ja muualla kehittyy, maailmanpolitiikka tulee muuttumaan. Maat Persian lahden molemmilla rannoilla ryöpsähtivät maailmanlaajuiseen vaikutusvaltaan 1970-luvulal kun maailman energian puute sinkosi ne sellaiseen vaurauteen ja poliittiseen vaikutusvaltaan, josta ei oltu aiemmin edes uneksittu. Nämä maat tulevat edelleen olemaan rikkaita; suurimmalta osalta niiden energia on halvempaa tuottaa kuin epätavannomaisemmista lähteistä muualla maailmassa, mukaan lukien Israelissa.

Mutta se minkä ne säilyttävät rahana ne voivat menettää vaikutusvallassa. OPECin valta sanella maailmanlaajuiset hinnat luultavasti vähenee kun kanadalaiset, amerikkalaiset, israelilaiset ja kiinalaiset varannot tulevat tuotantoon. Tosiasiassa Persian Lahden kaikkein tehokkain öljyase tulevaisuudessa voikin olla noiden maiden kyky alihinnoitella vastustajansa; kallis liuskeöljy ei tule olemaan kannattavaa jos OPEC lisää halvan tavaransa tuotantoa. (Brutaalit, nopeat-syö-hitaat -hintasodat ajaa hinnat alas naurettavale tasolle: Via Meadiaa värisyttää ajatellakin.)

Siitä huolimatta arabihallitusten vaikutusvalta Euroopan ja muun maailman poliittiseen mielipiteeseen tulee luultavasti vähenemään kun lisää öljy- ja kaasuvarantoja tulee ilmi – ja kun Israel nousee merkittävänä tuottajana. Voimme olla matkalla kohti aikaa jolloin maailma ei vain enää välitä niin paljon siitä mitä Persian Lahden ympärillä tapahtuu – kunhan kukaan ei vain ala leikkisäksi ydinaseiden kanssa.

Eräs merkittävä häviäjä voi olla Turkki. Vuosien ajan Turkin kemalistiset, maallistuneet vallanpitäjät tekivät läheistä yhteistyötä Israelin kanssa, ja suhde hyödytti molempia osapuolia. Islamistisen AK-puolueen vallan alla tämä suhde asteittain huononi. Se oli molempien osapuolten vika: turkkilaiset poliitikot olivat liian halukkaita demagogisoimaan asian saadakseen poliittisia pisteitä sisäpolitiikassa ja israelilaiset eivät vastanneet ihan kaikella mahdollisella hienovaraisuudella.

Mutta jos Israelista todella tulee merkittävä energiavalta ja Venäjän-Kreikan-Kyproksen-Israelin energiayhteistyö todellakin nousee, Turkista tulee tuntumaan kuin jostakusta, joka lemppasi uskollisen ja pitkäaikaisen tyttöystävänsä viikkoa ennen kuin tämä voitti hurjan jättipotin lotossa. Enemmänkin; Turkin pyrkimys esittää suurempaa roolia itäisen Välimeren altaalla – vanhan ottomaanivallan ydinalueella – tulee kärsimään merkittävän takaiskun.

Jos Israelin valtavien energialöydösten mahdollisuus todella toteutuu ja jos niihin liittyvät tekniset- sekä resurssiongelmat voidaan oikeasti ratkaista, niin USA:n ja Israelin suhde tulee myös muuttumaan. Osa tästä voi jo olla tapahtumassa. Pääministeri Netanjahun ilmiselvä huolettomuus liittyen erimielisyyksiin presidentti Obaman kansa voi heijastella hänen uskoaan, että Israelilla on joitain aivan uusia kortteja pelattavana. Energiarikkaana Israelilla tulee olemaan paljon ystäviä ja kosijoita ja se tulee olemaan vähemmän riippuvainen USA:sta kuin on tähän asti ollut – mutta se tulee myös olemaan paljon arvokkaampi liittolainen.

Israelin uuden energiakuvan hahmottumisella on mahdollisuus tulla yhdeksi suurimmista uutisaiheista seuraavien kymmenen vuoden aikana. Potentiaalisesti energiavallankumouksella ja muutoksella Israelin julkikuvassa on enemmän geopoliittisisia vaikutuksia kuin Arabikeväällä. Via Meadia tulee seuraamaan tätä tarinaa ja yrittää saada selvää geopoliittisista ja taloudellisista muutoksista kun ne tulevat ilmi.
Jopa näin varhaisessa vaiheessa Israelin energiavaurauden vaikutus on dramaattinen. Vieraillessaan Jerusalemissa presidentti Putin sonnustautui kipaan ja meni rukoilemaan muinaisen temppelin itkumuurille. Kuten eräs lehdistöraportti kertoo, vierailunsa loppupuolella Putin kääntyi erään läsnäolevan venäjänjuutalaisen puoleen ja sanoi

“ Tulin tänne rukoilemaan että temppeli voitaisiin jälleenrakentaa, ja toivon että rukouksenne totetutuvat. ”

Putinilla oli vielä hunajaisempia sanoja israelilaisille isännilleen. Kiertäessään muuria hän sanoi “Täällä me näemme miten juutalaisten menneisyys on kaiverrettu Jerusalemin kiviin.” Tämä ei ihan ole muodollinen tunnustus Israelin valtausoikeuksille Vanhaan kaupunkiin, mutta paljon enemmän kuin mitä israelilaiset yleensä kuulevat. (Useimmat arabit ja palestiinalaiset kiistävät tiukasti yhteyden että juutalaisten ja itkumuurin – joka tunnetaan arabiaksi Al Buraqin nimellä mysteerisen taivaallisen ratsun mukaan, jonka väitetään tuoneen profeetta Muhammedin Jerusalemiin kuuluisalla yöllisellä matkalla – välillä.)

Arabien reaktio Putinin lausuntoon Jerusalemin kaupungin historiallisestta juutalaisesta luonteesta oli vastaavasti raivoisa. Al Aqsa Instituutti antoi seuraavan lausunnon:

“Kerromme Putinille ja hänen kaltaisilleen että Al-Buraqin muuri, joka on yksinomaan muslimien Waqfin omaisuutta, on erottamaton osa siunattua Al Aqsan moskeijaa ja ei-muslimeilla ei ole oikeutta tähän muuriin tai siunattuun Al Aqsan moskeijaan, ja kaikki historialliset dokumentit painottavat sitä tosiasiaa, että Al Buraqin muuri on islamilainen...
Painotamme että jokainen kivi mitä Al Aqsan moskeijassa ja sen rakennuksissa näkyy on todiste että se on islamilainen ja jokaine kivi Al Qudsissa [Jerusalem]on todistus Al Qudsin muslimi- ja arabiluonteesta.”

Mikäli öljy ja kaasu alkaa virrata lähellekään siinä määrin kuin asiantuntijat ajattelevat nyt olevan mahdollista, voidaan monien Jerusalemissa vierailijoiden sanovan samanlaisia asioita israelilaisille, ja Al Aqsa -instituutti joutunee julkaisemaan vielä paljon enemmän vihaisia vastalauseita. Valtavilla energialahjoilla varustettuna Israel otettaneen tietyissä piireissä vastaan paljon vähemmän viileästi kuin tänäpäivänä.

Sillä välin me pohdimme, että olikohan Siinailla annetuissa kivitauluissa tähän asti piilossa ollut 11 käsky: Sinun pitää poraaman, beibi, sinun pitää poraaman.
---------------------------------

Niin, enää ei tarvinne epäillä, miksi länsi haluaa Iranin liittolais-Syyrian ja Hizbollah-Libanonin pois kuvioita sotkemasta ja Assadin pois vallasta. Libanonin ja Syyrian talousvesillä kun on merkittävä osa Levantin merialueen kaasu&öljyvaroista.

Ja Venäjä ei suinkaan ole hirttänyt itseään Syyriaan. Kaikkia sen pelimerkkejä ei ole laitettu Assadin ruutuun.

Olen kuitenkin - yleiset geopoliittiset tilanteet huomioiden - pessimistinen sen suhteen, että USA antaisi korvata itsensä Israelin kohdalla Euroopalla tai Venäjällä, tai että Venäjä olisi halukas riskeeraamaan intressinsä Keski- ja Etelä-Aasiassa Israelin vuoksi.