Linkkisuositus: Kuinka USA ampuu itseään jalkaan - Dollarin ylivalta murenee

Suosittelen oheista William Engdahlin artikkelia siitä, missä nyt ollaan menossa:

"Dollar dying; multi-polar world in offing

...
The most dramatic point in the IMF report is the fact that the relative role of the US dollar in central bank reserves is rapidly declining. Yes, the dollar is still the largest reserve currency. But whereas in 2000 some 55% of all reserves worldwide were in US dollars, today it has declined to 33%. ...

On April 2, the two countries agreed a barter deal that would reportedly be worth up to $20 billion, enabling Tehran to boost vital energy exports in defiance of Western sanctions. Reportedly Moscow would buy up to 500,000 barrels a day of Iranian oil in exchange for Russian equipment and goods. Russian technical assistance in building two new nuclear plants in Iran are reported part of the deal, as well as purchases of various metals and perhaps Russian missiles.  The dollar, of course, would play no role. Washington was furious, but why should Russia or Teheran obey US-dictated measures of economic warfare when both now are being attacked by them?

And in May, Russian President Putin is scheduled to fly to Beijing where he is expected to sign a mammoth 30-year deal to supply China’s energy-hungry economy with Russian gas. State-owned Gazprom plans to pump 38 billion cubic meters (bcm) of natural gas per year to China from 2018 via the first pipeline between the world's largest producer of conventional gas to the largest consumer. Signing this deal after almost a decade of tough negotiations would mark another major step away from the dollar in international trade as both countries seek to free themselves from dollar wars or threats of same.

When Rosneft’s Igor Sechin was in Tokyo in late March discussing energy deals there, he told the press that US sanctions on Russia over Crimea could have negative consequences for the West. He declared that more sanctions over Moscow's seizure of the Black Sea peninsula from Ukraine would be counter-productive.

The underlying message from the head of Russia's biggest oil company, Rosneft, was clear: If the USA and EU try to isolate Russia, Moscow will look East for new business. That will include major new energy deals, military contracts and political alliances. China surpassed Germany as Russia's biggest buyer of crude oil this year when Sechin’s Rosneft secured deals to boost eastward oil supplies via the East Siberia-Pacific Ocean pipeline and another crossing Kazakhstan.

What is emerging is a tectonic shift in monetary relations with the largest nations of Eurasia to conduct bilateral trade denominated in either Rubles or Renminbi, or gold. ..."


Toinen linkisuositus on oheinen Zerohedgen juttu:

"While Europe is furiously scrambling to find alternative sources of energy should Gazprom pull the plug on natgas exports to Germany and Europe (the imminent surge in Ukraine gas prices by 40% is probably the best indication of what the outcome would be), Russia is preparing the announcement of the "Holy Grail" energy deal with none other than China, a move which would send geopolitical shockwaves around the world and bind the two nations in a commodity-backed axis. One which, as some especially on these pages, have suggested would lay the groundwork for a new joint, commodity-backed reserve currency that bypasses the dollar, something which Russia implied moments ago when its finance minister Siluanov said that Russia may regain from foreign borrowing this year. Translated: bypass western purchases of Russian debt, funded by Chinese purchases of US Treasurys, and go straight to the source."


Presidentti Vladimir Putin matkustaa Beijingiin ensikuun 20 päivä valtiovierailulle. Tuolloin on tarkoitus allekirjoittaa historiallinen multimegajätti-energiasopimus Kiinan ja Venäjän välillä. Venäjä aikoo vuoteen 2020 mennessä myydä 40% energiastaan itään. Tämä triljoonan taalan "Pyhä Graal"-sopimus tekee lähivuosina käytännössä Venäjän ja Kiinan immuuneiksi lännen taloudellisille painostustoimille. 

Jos EU laittaa sanktiot Moskovalle, menettää halvan itäkaasun, joutuu ostamaan kalliimpaa liuskekaasua ja -öljyä P-Amerikasta. Samaan aikaan Venäjä saa edelleen fyffensä ja sen tuotannon turvin Kiina nousee Venäjän raaka-aineiden ruokkimana maailman johtavaksi Supervallaksi 2020-luvulla. Samaan aikaan EU:n talous taantuu kalliin energian takia ja jää kasvuvauhdissa nousukautenakin jälkeen idästä.

Venäjä voi vastatoimena pakotteille poistaa osaltaan pakotteet Iranilta ja Syyrialta, sekä kieltää USA:ta huoltamasta Afganistanin joukkoja Keski-Aasian tukikohtien ja ilmasillan kautta (kolmannes huollosta), jolloin USA;lla tulee entistää kiireempi supistaa joukkoja ja vetäytyä Afganistanista nopeammin.

Iranin pakotteet ovat jo nyt repaleinen verkko, koska Kiina, Intia ja E-Korea ja Turkki eivät ole mukana, vaikka kaksi viimemainittua ovat Jenkkien liittolaisia. Pakotteet ovat olleet elintärkeitä dollarin suojaamiseksi, koska Iran myy öljyään muissakin valuutoissa kuin taaloina. Jos Iran ja Venäjä lisäksi alkavat hinnoitella öljyn ja kaasun omissa valuutoissaan, se on kuolinisku taalan ylivallalle, ja vastaavasti vakauttaa niiden omien vaaluuttojen arvot öljyn arvolla. 

Lisäksi Venäjän ja Kiinan liitto on länsigeopoliitikkojen vanha painajainen. Tämä game breaking combo kun tekee Euraasian mannermahdeista ylivoimaisen länttä vastaan, sekä taloudessa että sotilaallisesti.

Venäjän ja Kiinan massiivinen energiadiili on yksi merkittävimmistä nauloista dollarin mahtiaseman ruumisarkkuun, sillä sen jälkeen jälkeen Venäjän on turvallista siirtyä hinnoittelemaan energiansa ruplissa.

OPEC:in on pakko tulla perässä, sillä sinä päivänä kun tuo tapahtuu, taalan arvosta häviää toistakymmentä prosenttia suhteessa kaikkiin muihin valuuttoihin. Rupla sen sijaan pomppaa ylös. Taalan arvon tippuessa häviää myös USA:n Lähi-idän öljyvasallien vaikutusvalta ja varsinkin Saudi-Arabia valtavine dollarivarantoineen haukkaa paskaa oikein Porvoon mitalla.

Matikkahan ei mene niin, että nyt kun barreli öljyä maksaa nyt ruplina noin 3500 (100 dollaria), niin hinnoittelun jälkeen ruplan arvon heitellessä Venäjä joutuisi myymään öljyä pilkkahinnalla. Sen sijaan ruplan arvo vakiintuu sille tasolle, suhteessa muihin valuuttoihin, mitä yksi tynnyrillinen maksaa muissa valuutoissa. Jos Moskova päättää revalvoida, se voi tehdä niin huoletta.

Luultavasti Venäjä joutuu laskemaan ruplaa reippaasti enemmän markkinoille, ettei sen arvo nouse liiaksi (ja tee venäläisistä tuotteista liian kalliita ja kustannustasosta liian korkeaa), mikä tulee olemaan valtava boosti maan taloudelle.

Siksi USA tuki Ukrainan kansannousua, ja siksi jenkit on vittuuntuneita kun sen päätavoite meni reisille Venäjän varmistettua Krimin (ja sitä kautta sotilaallisen vaikutusvaltansa säilymisen Kaukasuksella ja Lähi-idässä).

Washington pyrkii nyt epätoivoisesti kaikin keinoin Venäjän taloudelliseen eristämiseen, sillä kyllä siellä tiedetään, että nyt on pullon henki karannut, ja pian joudutaan tunnustamaan, että USA ei enää ole johtava supervalta.

Kiina ja Venäjä ovat jo nyt yhdessä vahvempia kuin USA, ja kun tuo soppari on kirjoitettu ja putket rakennettu (2017 mennessä), jenkeillä koittaa kovat ajat.

Tulossa on uusi Moninapainen maailmanjärjestys, jossa BRICS-maat jyräävät G7:n.

Venäjä - 2010-luvun eurooppalainen supervalta

Venäjästä tulee 2010-luvulla Euraasian mahtavin geopoliittinen mahti sotilaallisesti ja energiapoliittisesti. Tämä on looginen seuraus kuluvan vuosikymmenen kehityksestä. Tämän muutoksen seuraukset tulevat olemaan muun Euroopan ja maailman kannalta erittäin merkittäviä.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, useampaankin otteeseen.

Tämän aamun Uusi Suomi uutisoi dosentti Alpo Juntusen uuden tutkimuksen julkaisemista:

"Näin Venäjä syö Euroopan valtaa

Euroopan unionin vahvistuminen ei ole Venäjän edun mukaista, sanoo dosentti Alpo Juntunen tuoreessa tutkimuksessaan. Euroopassa Venäjällä ei ole suurvaltakilpailijaa, sillä Euroopan unioni ei ole imperiumi. Juntusen kirja ”Venäjän imperiumin paluu” julkaistiin tänään Helsingissä.

Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen erikoistutkijana työskentelevä Juntunen katsoo, että ilman Yhdysvaltojen tukea EU on sotilaallisesti liian heikko ja heterogeeninen voidakseen olla Venäjän vastustaja tai kilpailija."

Tutkimusta kommentoi Komentajakapteeni Juha-Antero Puistola:

"Venäjän imperiumin paluu

[...]Tiedän, että sieltä täältä poimitut lainaukset antavat vain kalpean aavistuksen tutkimuksen arvosta, mutta mielestäni muutamia dosentti Alpo Juntusen ajatuksia on syytä nostaa esille.[...]

”Tulevaisuudessa Länsi-Euroopan riippuvuus (Venäjän energiasta, JP) lisääntyy kulutuksen kasvaessa ja Pohjanmeren öljyn ja kaasun loppuessa.”, s. 98

”Venäjä ei kätke energia-asettaan. Muiden energian suurtuottajien tavoin se käyttää sitä hyväkseen. Lähivuosina käyttömahdollisuudet paranevat Venäjän saatua valmiiksi pohjoiset, eteläiset ja itäiset energiaväylät. Silloin Venäjällä on käytettävissään välineet, joiden avulla Venäjä voi toteuttaa energiaimperialistista politiikkaansa globaalisti.”, s. 99

”Etelä-Ossetian kriisi osoitti maailman politiikan totuuden. Kriisin kärjistyessä tai kriisiä kärjistettäessä vahva syö heikon.” ”Uuden Venäjän historiassa hyökkäys Georgiaan on ensimmäinen selvästi imperiaalinen operaatio, joka osoittaa, että politiikan näyttämölle on palannut imperiumi, jolle sota on clausewitzilaisittain politiikan jatke.”, s. 131

Lainaan vielä tutkimuksen takakantta:

”Venäjä on yksi globalisaation aikakauden johtavista valtioista ja haluaa parantaa kansainvälistä asemaansa. Tutkimuksessa osoitetaan Venäjän löytäneen itsensä. Kansan tukemana maan johtajat ovat toimineet rationaalisesti ja määrätietoisesti uuden imperiumin rakentamiseksi. Harjoitettu politiikka on ollut Venäjälle menestykseksi, mutta muulle maailmalle ja varsinkin naapureille seuraukset voivat olla yllätyksellisiä ja monitulkintaisia.” "

Niin. Ehkäpä viimeinkin aletaan tajuta, missä ollan menossa ja miksi. Vaikka talouskriisi iskee Venäjäänkin, niin toisin kuin muulle Euroopalle, Venäjän poliittiselle järjestelmälle se on vain palvelus: Kriisi pakottaa hallinnon uudistumaan, samaan aikaan kun keskusjohtoinen järjestelmä takaa sen, ettei valtiojärjestelmä romahda. Päin vastoin: Kriisi antaa Venäjän hallinnolle tilaisuuden uudistua, ja syyn pitää valta entistä tiukemmin yksissä käsissä, mikä entisestää kasvattaa Putinin ja hänen lähipiirinsä valtaa. Kansa saa tietenkin taas kärsiä, mutta niinhän Venäjällä on aina tehty, eli ei uutta maailmassa.

Alussa laittamistani linkeistä voitte lukea tarkemmat perusteluni seuraaville kehitysnäkymille:

- Samoin kuin 30-luvun lama, tämäkin lama, joka johtuu Yhdysvaltain supervalta-aseman ja dollariin nojaavan länsimaisen finanssijärjestelmän pian edessä olevasta romahduksesta, tekee tilaa uudelle levottomuuksien ja epävakauden aikakaudelle maailman historiassa. Lama tulee johtamaan suuriin taloudellisiin, poliittisiin ja geopoliittisiin mullistuksiin.

- Venäjän johto näkee kriisissä valtavan mahdollisuuden taloudelliseen ja sotilaalliseen laajentumiseen, koska Euroopassa vallitsee poliittis-taloudellinen sekasorto ja se on USA:n romahduksen takia sotilaallisen heikkouden tilassa Lisäksi Keski- ja Itä-Eurooppa, mukaan lukien Saksa, ovat energian suhteen täysin riippuvaisia Venäjästä, minkä takia energia-aseen merkitys vain kasvaa kriisin myötä. Näin varsinkin jos Lähi-Idässä sattuisi alkamaan sota, jonka takia öljyn hinta lamasta huolimatta pomppaisi korkealle.

- Kriisin seuraus on sota. Vaikka pelkät taloudelliset realiteetit pakottaisivat Itä-Euroopan maat uudestaan Venäjän valtapiiriin, Venäjän suhteellisen sotilaallisen voiman korostuminen tilanteessa, jossa USA:n mahti on murtunut, takaa Venäjälle "kerran vuosisadassa"-tyylisen tilaisuuden ottaa menettämänsä etupiiri takaisin, korkoineen.

- Baltian maiden NATO-jäsenyys ei suojaa niitä tilanteessa, jossa USA on taloudellisesti romahtanut ja sisäpoliittisesti kaaoksessa. Venäjän isku Baltiaan, sekä mahdollinen Norjan rannikon ja sen öljyvarojen haltuunotto seurauksineen (Euroopan totaalinen energiariippuvuus Venäjästä) tulee johtamaan nykyisenkaltaisen EU:n sekä NATO:n hajoamiseen.

- Euroopassa kriisi saa aikaan suuria muutoksia, mm. EU:n romahduksen ja muuttumisen keskusjohtoiseksi liittovaltioksi, jolla on oma, USA:sta riippumaton puolustus. Itä-Euroopan, ja mahdollisesti jopa Saksan, joutuessa Venäjän valtapiiriin, Länsi-Euroopan maiden on pakko liittoutua Turkin ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa (EU:n Välimeren Unioni-hanke). Uusi EU keskusjohtoisena "Imperiumina" ei siis tule olemaan alueeltaan sama kuin nykyinen EU, ja se elää Venäjän energia- ja sotilasmahdin varjossa.

- Venäjä ja sen valtapiiriin joutuneet maat ovat kuitenkin taloudellisesti riippuvaisia uudesta EU:sta, mikä tasapainottaa uutta Euroopan turvallisuustilannetta.

- Venäjän mahti on kuitenkin väliaikaista, sillä maan pahimmat ongelmat, demografinen kriisi eli väestön vanheneminen ja vähentyminen, sekä sosiaalisen pääoman puute eli kansalaisyhteiskunnan heikkous, tulevat aiheuttamaan sen, että Venäjä taantuu uudestaan, minkä merkit tulevat näkymään viimeistään 2030-luvun lopulla, ellei aikaisemmin; Linkki.


-------------
Ohessa karttakuva, johon olen luonnostellut 2010-luvun muutosten mukanaan tuomaa maantieteellistä valtapiirirajaa Euroopassa energiariippuvuus huomioiden:
Kuva perustuu arviointiin, jossa on otettu huomioon jo olemassaolevat öljyn ja kaasun vientireitit, sekä suunnitellut reitit. Tällä hetkellä Saksa on yli 70%:sti riippuvainen Venäjän kaasusta, Itämeren kaasuputken rakentamisen jälkeen 90%:sti. Lisäksi karttaskenaariossa on otettu huomioon todennäköinen sotilaallinen Baltian ja Norjan (eli käytännössä koko Skandinavian) haltuunnotto, joka sinetöisi Euroopan energiariippuvuuden Venäjästä.

Venäjän energiamahti ja Gazpromin maailmanvalloitus - Peli maailman energiavarojen hallinnasta kovenee

Geopoliittinen peli maailman energiavarojen hallinnasta kovenee. Toissa viikolla USA teki sopimuksen Tsekin hallituksen kanssa torjuntaohjusten tutka-aseman rakentamisesta Tsekkeihin, vaikka Venäjä oli vedonnut USA:han G8 kokouksessa Japanissa, että USA pidättäytyisi hankeesta. Venäjä varoitti, että mikäli hanke etenee, maa on pakotettu vastaamaan tähän sotilaalliseen uhkaan. Osin tästä syystä Venäjä ilmoitti, että maan laivasto aloittaa ensi kerran sitten NL:n hajoamisen jälkeen partioinnin arktisilla vesialueilla. Syy tällaiseen voimapolitiikan osoittamiseen on kilpailu arktisen alueen energiavaroista. Venäjä suunnittelee myös pitkän matkan pommikoneiden sijoittamista Kuubaan vastavetona USA:n ohjuspuolustushankkeelle.


Peli enegiavarojen hallinnasta on kiihtynyt pitkin viime talvea. Huhtikuussa Medvedev heti ensi töikseen presidenttinä käski saattaa päätökseen ensimmäisen vaiheen Itä-Siperian - Tyynenemeren öljyputkesta (Eastern Siberia Pacific Oil Pipeline - ESPO) vuoden 2009 loppuun mennessä. Suunnitelmana on, että vuonna 2020 Aasian-Tyynenmeren alueelle menisi kolmasosa Venäjän öljyviennistä. Tällä hetkellä Venäjä vie itään vain 3% öljystään. Kaiken kaikkiaan vireillä on ainakin kolme kaasu- ja öljyputkihanketta (Kazakstanin, Mongolian ja Mantshurian läpi), joiden tarkoituksena on kääntää huomattava osa Venäjän energiavaroista virtaamaan Kiinan ja Itä-Aasian markkinoille. Hankkeiden tarkoituksena on tasapainottaa Venäjän riippuvuutta läntisistä energiamarkkinoista ja lisätä geopoliittista ja energiapoliittista pelivaraa.

Venäjä vahvistaa otettaan Keski-Aasiassa ja Afrikassa

Heinäkuun alussa Medvedev teki diplomaattisen kierroksen Kaspianmeren alueelle; Azerbaidzaniin, Turkmenistaniin ja Kazakhstaniin. Bakussa hän teki hämmästyttävän tarjoukset, että Venäjä on valmis ostamaan koko Azerbaijanin tuottaman kaasun markkinahintaan. Ashgabatissa hän taas varmisti Turkmenistanin sitoutumisen Keski-Aasian öljyputken modernisointiin ja uuden rannikolla kulkevan Kaspian öljyputken rakentamiseen. Medvedev onnistui näin peittoamaan europpalaiset ja amerikkalaiset kilpailijat kamppailussa Turkmenistanin kaasuvaroista. Lisäksi hän varmisti ettei Turkmenistanin ja Kazakstanin kaasu kulje Venäjän ohi. Mutta se mikä on todella saanut Bushin hallinnon kuohuksiin on Gazpromin dramaattinen vyöry Afrikkaan.

Gazprom julkisti äskettäin suunnitelman rakentaa kaasuputki Välimeren poikki Libyan maakaasun kuljettamiseksi Eurooppaan. Yhtiö onnistui keväällä saamaan Putinin valtiovierailun myötä sopimuksella hallintaansa koko Libyan kaasun, öljyn ja nesteytetyn maakaasun viennin Eurooppaan ja USA:han. Huolimatta siitä, että länsi poisti Libyalle asettamiaan talouspakotteita suostutellakseen maan lännen leiriin, Putin vei vierailullaan ja sopimuksellaan potin USA:n ja Euroopan nenän edestä.

Gazprom aikoo myös ostaa pumppausoikeuksia Nigeriasta ja suunnittelee kaasuputken rakentamista Saharan poikki Algeriaan, jonka kanssa yhtiö aikoo neuvotella sopimuksen kaasun yhteismarkkinoinnista Eurooppaan. Uusimpien afrikkalaisten aluevaltaustensa myötä Gazprom aikoo saada pääsyn USA:n markkinoille nestemäisen maakaasun markkinoiden kautta. Läntiset yhtiöt, jotka ovat tähän asti pitäneet Afrikkaa omana leikkikenttänään, joutuvat nyt kilpailemaan alueella Gazpromin kanssa.

Euroopan vastaus tähän oli äskettäinen Sarkozyn käynnistämä hanke EU:n ja välimeren maiden yhteistyön lisäämiseksi ja ehdotus Välimeren Unionista. Hanke on yksi Ranskan EU-puheenjohtajuuskauden pääkohdista, ja on osa Ranskan ja Euroopan pyrkimystä lisätä vaikutusvaltaansa Pohjois-Afrikassa ja Välimeren itäosissa. Osana tätä projektia on pyrkimys löytää ratkaisu myös Lähi-Idän konfliktiin.

Amerikkalaiset sen sijaan suivaantuivat ja varmistivat kostoksi, etteivät venäläiset yhtiöt pääse käsiksi Irakin öljyyn. Vaikka helmikuussa Venäjä oli antanut Irakille anteeksi 12 miljardin edestä Saddamin hallinnon aikaisia velkoja varmistaakseen Lukoilin pääsyn Irakin Länsi-Qurna 2 -öljykentälle, USA painosti kuitenkin Irakin hallitusta, joka joutui antamaan porausoikeudet amerikkalaiselle Chevronille.

Venäjän valta Lähi-Idässä kasvaa

Kreml reagoi Irakin tappioonsa ulkoisesti tyynesti, mutta ikään kuin "sattumalta" Gazpromin pääjohtaja Alexei Miller saapui yllättäen vierailulle Teheraniin ja keskusteli Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejadin kanssa kaasuntuottajamaiden yhteisen järjestön muodostamisesta. Ei ole epäilystäkään, ottaen huomioon Venäjän vahvan jalansijan Libyassa (jonka arvioidut kaasuvarannot ovat 1.47 triljoonaa kuutiometriä) ja maan yhteistyön Algerian (joka toimittaa yli 10% Euroopan kaasusta), Qatarin (ainakin 25.8 triljoonaa kuutiometriä kaasua), ja Iranin (maailman toiseksi suurimmat kaasuvarat Venäjän jälkeen) kanssa, että pian koittaa kaasuntuottajamaiden oman "OPEC":in aika.

Ahmadinejad ehdotti Millerille markkinoiden jakojärjestely, jossa Iran ja Venäjä voisivat yhdessä tyydyttää Euroopan, Intian ja Kiinan kaasuntarpeet. Vierailun aikana solmittiin myös sopimus, jonka puitteissa venäläiset yhtiöt alkavat kehittää Iranin öljy- ja kaasukenttiä ja Venäjä osallistuu Iranin Kaspian meren öljyn kuljettamiseen Intian Valtamerelle. Lisäksi sovittiin yhteistyöstä Iranin valtavan Pohjois-Azadeganin öljykentän hyödyntämisessä ja mahdollisesta Gazpromin osallistumisesta suunniteltuun Iranin-Pakistanin-Intian kaasuputkiprojektiin. Moskova teki näin selkeän päätöksen painaa täysillä avoimesti ja julkisesti eteenpäin Iranin kanssa energiayhteistyöasiassa välittämättä USA:n vastustuksesta, ja siitäkös Iran tykkäsi.

Myös Turkki on vastoin USA:n pyrkimyksiä valmis yhteistyöhän Iranin kanssa. Se on tarjonnut kymmenen miljardin dollarin sopimusta Iranin Etelä-Parsin kaasukentän kehittämisestä, ja olisi halukas osallistumaan Iranista Turkin läpi Eurooppaan menevän kaasuputken rakentamiseen. Iranista saatava kaasu olisi Turkille elintärkeää sen taloudellisen kasvun turvaamisen kannalta, ja se on itse asiassa kovin vastahakoinen liittolainen USA:lle.Laskelmien mukaan USA:n Irakia ja Irania vastaan asettamien pakotteiden ja sen käymien sotien tukemien on maksanut Turkille kohonneiden energiakustannusten takia jo yli 80 miljardia dollaria. Venäjä suhtautuu ymmärrettävän kriittisesti NATO-maa Turkin pyrkimyksiin päästä käsiksi Iranin kaasuun. Toisaalta Turkki on energian saannin suhteen riippuvainen Venäjästä, sillä maa tuo yli 63% kaasustaan Venäjältä.

Venäjän toimet Iranissa näyttävät selvästi osoittavan, ettei Moskova tule oikeasti tekemään yhteistyötä lännen kanssa koskien lisäsanktioiden langettamista Iranille. Samaan aikaan kun läntiset öljy-yhtiöt ovat jättämässä Iranin johtuen USA:n asettamien pakotteiden pelosta, Gazprom taas syventää ja laajentaa yhteistyötään Iranin kanssa ja vahvistaa asemaansa maassa.

USA:n diplomatian täyskäännös - Peli kiihtyy ja panokset kovenee

Näyttääkin siltä että amerikkalaisten pelko tappiosta venäläisille (ja kiinalaisille) tällä viimeillä Keski-Aasian rintamalla - kilpailussa Iranin energiavaroista - on syy siihen miksi Washington ryhtyi diplomaattisiin keskusteluihin Iranin kanssa. Washinton kutsuu Ricen sanoin tätä täyttä U-käännöstä "vahvaksi signaaliksi Iranin hallitukselle, että Yhdysvallat on sitoutunut diplomatiaan". Mutta kuten New York Times kirjoittaa, Rice on päättänyt "testata Iranin halukkuutta harkita kansainvälistä kannustinpakettia Iranin suostuttelemiseksi tekemään myönnytyksiä ydinohjelmansa suhteen". Olisi mielenkiintoista tietää, miten lähellä Bushin hallinto on päästä Iranin energiasektorille. Nimittäin Halliburtonin (jonka ex-johtaja varapresidentti Dick Cheney on) ja muiden amerikkalaisyhtiöiden investoinnit ja mukaantulo Iranin öljybisnekseen kuuluu ilmeisesti osana Iranille tarjottuun kansainväliseen kannustinpakettiin.

On selvää ettei Venäjän presidentti Medvedjev ole hukannut yhtää aikaa tehdessään selvää koko USA:n strategiasta, jonka tarkoituksena oli pyrkiä heikentämään Gazpromin otetta Euroopan kaasunsaannista. USA onnistui siis täysin aliarvioimaan Medvedjevin taidot Venäjän voiman Euraasian geopoliittisen pelin tällä kierroksella. Voi siis vain kuvitella sitä harmin ja suuttumuksen määrää, mitä Washingtonissa tällä hetkellä podetaan, mutta amerikkalaiset voivat syyttää epäonnistumisestaan vain itseään.

Viime aikojen tapahtumien myötä geopoliittinen kilpailu maailman energiavarojen hallinnasta on kiihtynyt siihen pisteeseen, että se uhkaa ajaa USA:n ja Venäjän välit hyvin kireälle. Energiapoliittinen turvallisuus on Bushin hallinnon ykköshuolenaihe johtuen sen syvistä kytköksistä öljyteollisuuteen. Tämän takia Moskovan voitto USA:sta Keski-Aasian energiarintamalla onkin perin juurin vakava epäonnistuminen ja isku kasvoihin koko Bushin hallinnolle.

Tästä johtuen näyttääkin siltä, että Bushin hallinto hallinto haluaa lisätä panoksia ja painetta Euraasian geopoliittisen rintaman kaikilla lohkoilla luodakseen vaikean ja haastavan tilanteen USA:n ja Venäjän keskinäisiin suhteisiin siltä varalta, että Obama voittaa presidentinvaalit. Tästä kielii Ricen kiire Euroopan ohjuskilpihankkeen kohdalla Prahassa. Ja melko varmasti USA pyrkii myös ensi Joulukuun NATO-kokouksessa saamaan aikaan päätöksen Ukrainan ja Georgian hyväksymisestä NATO:n jäseniksi.

Tietäen, että lähes kaikki muut IVY-maat ovat jo mukana Venäjän johtamassa sotilasliitto CSTO:ssa (Collective Security Treaty Organization), jossa SCO:n (Shanghai Cooperative Organization) myötä ovat mukana myös Kiina, sekä tarkkailijajäseninä Iran ja Pakistan, Euraasian kartalle on muodostumassa selkeä geopoliittinen rintamalinja, jossa toisella puolella on heikkenevä USA, ja toisella puolella Venäjä, Iran ja Kiina liittolaisineen.


(Taustaa: Asian Times ja Iran Daily )

Venäjän geopolitiikka ja Uusi Maailmanjärjestys

Sanomalehti Kaleva analysoi tämän sunnuntain pääkirjoituksessa mielenkiintoisella ja valaisevalla tavalla Venäjän presidentti Dmitri Medvedjevin maan diplomaattikunnalle pitämää puhetta. Puheessaa Medvedjev toi varsin hyvin esille Venäjän näkökulman ja pyrkimykset liittyen meneillään olevan geopoliittisen pelin muutoksessa.

Talouden näkymien synkistyessä ja öljyn hinnan heitellessä epävarmuudessa ja pitemmän tähäimen nousukierteessä Venäjän talous vain vahvistuu entisestään. Tästä pitää huolen maan strateginen mahti ja suunnattoman suuret energiavarat. Vahvistuva Venäjä on palannut perinteiselle suurvallan geopoliittiselle linjalle, jossa kaikessa etusijalla on kansallisten etujen puolustaminen. Venäjän strategia heijastaa maan vahvistumista ja paluuta aktiiviseksi ja vahvaksi pelaajaksi globaaliin geopoliittiseen peliin. Ei ole mielestäni epäilystäkään siitä, etteikö itäinen suurvalta nykyisen kehityksen vallitessa saisi takaisin sitä arvovaltaa ja asemaa, jonka se menetti Neuvostoliiton romahtaessa.

Venäjän uusi strategia ei kuitenkaan tähtää enää kaksinapaiseen kylmän sodan asetelmaan, jossa maa pyrkisi USA:n rinnalle kilpailemaan maailman johtavan supervallan asemasta. Sen sijaan Venäjä tähtää moninapaiseen maailmanjärjestykseen, mikä heijastelee kehitystä kohti alueellisten unionien muodostamaa Uutta Maailmanjärjestystä; pyrkimystä kohti monen ison pelaajan tasapainoisempaa globaalia systeemiä.

USA:n taloudellisen vallan vähetessä ja sen supervalta-aseman heikentyessä Venäjä on haistanut tilaisuutensa. Tätä silmällä pitäen Medvedjev ehdottaa Ety-sopimuksen tilalle uutta Euroopan turvallisuussopimuksta; suurisuuntaista suunnitelmaa, jossa kulmakivenä olisi EU:n ja Venäjän strateginen kumppanuus. Toisin kuin Kaleva pääkirjoituksessaan arveli, tämä on mielestäni se tulevaisuuden suunta, jota kohti kehitys on todellakin menossa, kuten olen parissa aikaisemmassa kirjoituksessani hahmotellut (Viitt. [1.] [2.]).

Mielestäni mielenkiintoisin kohta lähiajan turvallisuuspoliitttisen kehityksen kannalta Medvedjevin puheessa oli Kalevankin huomioima lausunto, jonka mukaan "Kosovo on miltei sitä miksi Irak on osoittautunut Yhdysvalloille". Tällainen lausunto nimittäin viittaa vakavasti sisällissodan mahdollisuuteen Kosovossa. Alue on kuitenkin kiistakapula, jossa Venäjä ei halua antaa eduistaan ja arvovallastaan periksi lännelle, ei ainakaan kovin halvalla.

Amerikan vuosisata on ohi – Kilpailu uudesta supervalta-asemasta on alkanut

Amerikka on taantumassa ja menettämässä supervalta-asemansa seuraavien 10-15-vuoden kuluessa. Tätä mieltä alkavat olla nykyään monet eurooppalaiset talous- ja strategia-asiantuntijat. Elämme historian murrosvaihetta, joka merkitsee vuonna 1945 alkaneen historiallisen ajanjakson päättymistä, Amerikan vuosisadan loppua.

Kilpailu uudesta supervalta-asemasta on alkanut. Vahvimmat ehdokkaat 2030-luvun maailman taloudellisiksi ja poliittisiksi keskuksiksi ovat EU ja Kiina. Se kummasta unionista, EU:sta vaiko kehitteillä olevasta Itä-Aasian Unionista IAU:sta, jota kaavaillaan Kiinan, Taiwanin, Korean, Japanin, Filipiinien, Vietnamin, Laosin ja Kambodzan talousliitoksi sekä EU:n vastapeluriksi, tulee uusi maailmantalouden keskus taantuvan USA:n tilalle, riippuu Venäjästä.

Nimittäin se kummalle valtakeskukselle Venäjä myy öljynsä ja kaasunsa, ratkaisee kehityksen suunnan pitemmällä tähtäimellä. Siksi Saksa on tehnyt kaikkensa sitoakseen Venäjän EU:hun (mm. Itämeren kaasuputkihanke), kun Venäjä on samaan aikaan tehnyt aiesopimukset Kiinan kanssa öljyputkien rakentamisesta Kazakstanista Singkiangin läpi Sisä-Kiinaan, ja toisen Siperiasta Mongolian läpi. Ilmeisesti myös Sahalinin öljylle ja kaasulle löytyvät markkinat Kiinan Mantshuriasta.

Amerikkalaisten murheenkryyni on se, että he eivät millään voi enää estää jommankumman euraasialaisen blokin muodostumista. Nimittäin kumpi tahansa malli EU+Venäjä tai Itä-Aasia+Venäjä muodostaisi jo nykyistäkin USA:ta voimakkaamman strategisen leirin. Tällaisen Euraasialaisen valtablokin muodostumista ovat läntiset maat pyrkineet estämään 1800-luvulta asti, ja siinä ovat auttaneet mannermaisten suurvaltojen eturistiriidat. Tätä strategista kilpailua meri- ja mannervaltojen maailmanherruudesta kutsutaan nimellä "The Great Game".

Kiina ja Venäjä – NATO:n Euraasialainen vastapeluri

Tähän asti läntiset merivaltiot, Englanti, Ranska ja USA, ovat hallinneet peliä. Nyt on kuitenkin eri ääni kellossa. SCO, Shanghai Cooperative Organization, on liitto, jonka Kiina, Venäjä ja Keski-Aasian entiset IVY-maat perustivat 2006. Sen puitteissa maat ovat järjestäneet suuria, näyttäviä ja hyvin organisoituja, kymmenien tuhansien sotilaiden yhteisiä sotaharjoituksia Keski-Aasiassa, Tyynen meren rannikolla ja Uralilla. Sillä on olemassa tarvittaessa käyttöön otettavat yhteiset komento- ja viestintäjärjestelmät. Liiton tarkkailijajäseninä ovat mm. Iran, Pakistan ja Intia. Liiton tarkoitus on vähentää USA:n valtaa Aasiassa ja pysäyttää sen taloudellinen ja poliittinen vaikutusvalta Keski-aasiassa. Siinä SCO on jenkkien harmiksi onnistunut.

Venäjä on vuokrannut Kiinalla laajat maatalousmaa- ja metsäalueet Uralilta ja Keski-Siperiasta sekä lukuisia malmi- ja hiilialueita hyödynnettäväksi. Näillä työskentelee jo kymmeniä tuhansia kiinalaisia työmiehiä. Molemmat osapuolet hyötyvät; Kiina maksaa Venäjälle mojovan summan rahaa ja laittaa samalla kaivokset, hoitamattomat metsät ja pellot kuntoon, Kiina taas saa halpaa viljaa, puuraaka-aineita ja malmeja talouskasvuansa tukemaan.

Kiina ja Venäjä ovat sopimassa myös vanhoja rajakiistojaan. Vastattain sovittiin uusin sopimuksin raja Ussuri-joella, ja haudattiin 60-luvulta asti kytenyt konflikti, joka aikoinaan johti NL:n ja Kiina välirikkoon -65.

On se kumma kun lännessä ei ole vielä media halunnut tunnustaa, että NATO:lla on jo Euraasialainen vastapeluri. Elämme mielenkiintoisia aikoja.