Kirjoitin lokakuun alussa Syyriassa syykuun lopulla tapahtuneesta länsimaille nolosta käänteestä. Tapahtumia seuranneet tietävät, että syyskuun 25. päivänä maan kapinalikkeen "maltillinen" tai "länsimielinen" osa - FSA eli Vapaan syyrian armeija - hajosi palasiksi kun valtaosa - yli kaksi kolmasosaa - sen asevoimista komentajineen loikkasi samojen lippujen alle islamisti-terroristien al-Nusran ja Syyrian al-Qaidan kanssa.
Lisäksi ne sanoutuivat irti lännen tukemista Syyrian kansalliskongressista (Syrian National Congress) ja sen sotilasneuvostosta (Syrian Military Council), joka oli nimellisesti "johtanut" ja ohjannut kapinallisten toimintaa.
Ja tämä vain vähän sen jälkeen kun USA ja Ranska olivat toimittaneet näille joukoille junalasteittain aseita ja raskasta kalustoa. Seuraus oli että lännen toimittavat raskaat aseet päätyivät myös terroristeille, ja USAn sekä Ranskan ulkoministerit olivat kilvan vakuutelleet medioille, etteivät aseet päätyisi terroristeille.
Mutta lännen kannalta nolomaa oli luvassa: Ensi kävi nimittäin ilmi, että FSA:n oikeasti sekulaarimpi siipi oli hakenut neuvottelukosketusta Assadin hallinnon kanssa jo kuusi viikkoa ennen sen hajoamista, ja neuvottelut johtivat aselepoon ja FSA:n sekulaarisiiven antautumiseen sekä armahtamiseen. Lisäksi he ilmoittivat 27.9. vaihtavansa puolta. FSA:n sekulaarisiipi loikkasi siis Assadin armeijan puolelle. Tämä johti käytännössä koko sekulaarin FSA:n lakkaamiseen. Asiasta kertoi RT:
-----------------------------------------------------
"Syrian rebels defect to government forces
A group of Syrian rebels from the Free Syrian Army (FSA) defected and joined pro-government forces on Wednesday. The troops’ commander announced that “the road is open,” and called on to other rebels to abandon their uprising.
Eleven rebel troops – three officers, two warrant officers and six civilians – defected from the FSA and now support President Bashar al-Assad, AFP reported.
"We have decided to return to the army and cooperate with the Ministry of National Reconciliation," Lieutenant-Colonel Khaled Abdel Rahman al-Zamel said during a conference of non-combatant Syrian opposition groups."
------------------------------------------------------
Lännen tukemaa FSA:ta ei siis enää ole käytännössä olemassa.
Tämä teki käytännössä USA:n, EU:n ja yleisesti lännen tukemasta ja tunnustamasta SNC:stä käytännössä "Terijoen hallituksen" - sillä ei ole ollut enää tuon jälkeen mitään käytännön osaa Syyrian sisällissodassa - ei mitään aseellista joukkoa tai osapuolta joka olisi edes nimellisesti sen komennossa.
Onhan tämä toki hiton noloa USA:lle, joka on joutunut käytännössä kiittämään Venäjää kasvojensa pelastamisesta julkisuudessa, kun Venäjä onnistui painostamaan USA:n ja lännen näennäisesti "tasapuolisina" osapuolina mukaan Syyrian kemiallisten aseiden riisuntaprosessiin. Ilman kyseistä prossessia. USA ja länsi olisi joutunut housut kintuissa kiinni ensin aseiden toimittamisesta ja tuesta terroristeille ja sitten vielä joutunut avoimesti naurunalaiseksi menetettyään sisällissodassa tukemansa osapuolen sen hajottua ja loikattua terrorristien tai Syyrian hallituksen riveihin.
Näistä asioista ei isoissa länsimedioissa paljoa puhuta, onhan toki ymmärrettävää, että kiusallisista asioista vaietaan. Sen sijaan puhutaan vain kemiallisten aseiden riisuntaprosessin etenemisestä ja YK:n tutkijoiden työstä.
Mutta tapahtumien taustojen ymmärtämiseksi täytyy mennä vähän taaksepäin.
Kapinalliset olivat jo entuudestaan jakaantuneet - Nykäs-Mattia lainatakseni - fifti-siksti islamisteihin ja Vapaan Syyrian Armeijaan (FSA). Jälkimmäisenkin kyllä tiedettiin olevan sisäisesti hajanainen klikki - ja todellisuudessa enemmistön heistäkin tiedettiin olevan islamisteja - mutta Assadin ja hallituksen vastustaminen yhdisti.
Ensimmäinen vakava särö tähän tuli viime heinäkuussa, kun kapinallisten terroristiosapuolen edustaja murhasi FSA:n sekulaarisiiven merkittävän aluekomentajan Kamal Hamamin tiesululla.
Asia merkittävyys johtuu siitä, että Hamami oli Latakian alueen sekulaari FSA-komentaja. Tämä johti paitsi välirikkoon, myös terroristi-osapuolen radikalisoitumiseen. Samalla Latakian alueella tapahtui heti elokuun alussa (viimein) HRW:nkin myötämä alawiittien joukkomurha, jossa islamisti-terroristit surmasivat satoja alawiitteja perheittäin joukkohautoihin.
------------------------------------------------
"Syrian rebels killed at least 190 civilians and took more than 200 hostage during an offensive in Latakia province in August, Human Rights Watch said on Friday, in what it calls the first evidence of crimes against humanity by opposition forces.
HRW said many of the dead had been executed by militant groups, some linked to al-Qaida, who overran army positions at dawn on 4 August and then moved into 10 villages nearby where members of President Bashar al-Assad's Alawite sect lived."
-----------------------------------------------
Samalla islamistit sieppasivat myös näiden ihmisten lapset. Ja mitä heille tapahtui? Heidät kuljetettiin Damaskokseen, jossa heidän ruumiitaan esiteltiin kansainväliselle medialle - Assadin hallinnon tekemäksi väitetyn elokuun 21. päivän kaasuiskun uhreina(!). Kaikkihan muistamme kansainvälisten uutistoimistojen levittämät kammottavat kuvat (joita en linkitä tähän). Moniko ajattelikaan, että lapset olivat murhanneet samat miehet, jotka videolla uhosivat "kostoa Assadille" lasten murhaamisesta?
Eli siis islamisti-terroristien brutaali barbaria, heidän aloittamansa taistelu sekulaareja vastaan, maan pohjoisosan merkittävimmän aluekomentajan murha ja viattomien lasten käyttäminen törkeästi propadandassa toisaalta, sekä FSA:n islamistipuolen loikkaaminen terroristijärjestöjen lippujen alle toisaalta, olivat ne syyt, mitkä jättivät FSA:n sekulaarisiiven eli jämä-FSA:n tyhjän päälle, sekä joukkojen määrässä että moraalisesti.
Ei siis ole mikään ihme, että FSA hajosi ja sen sekulaari osapuoli meni hattu kourassa hallituksen tykö. Siis sen lisäksi, että islamistien lähdettyä maltillinen FSA oli kutistunut vain noin 10.000 miehen joukoksi, heille tuli myös moraalisesti mahdotonta seistä enää "väärällä puolella". Vähänkään maltillinen tai järkevä ihminen ei voi katsella terroristien touhua ilman merkittäviä johtopäätöksiä.
Olisikohan viimein aika tehdä johtopäätöksiä länsimaissakin?
En väitä, etteikö Assad olisi diktaattori, olen jopa kutsunut häntä joskus usemmallakin ei-mairittelevalla liikanimellä, enkä kiellä etteikö hänen johtamansa Syyria olisi/olisi ollut vähän apartheid-ajan E-Afrikan kaltainen, jossa tietty porukka on etuoikeutetussa asemassa ja hallitsi/hallitsee muita. Hänen hallintonsa on kuitenkin sekulaari diktatuuri, mikä on Lähi-idän mittakaavassa ja Syyrian kulttuurisen tilanteen (monista etnisistä ja uskonnollisista komponenteista koostuva monikulttuurinen, muslimi-enemistöinen valtio) huomioiden ns. vähiten huono mahdollinen tapa pitää yllä edes välttävästi oikeusvaltiota muistuttavaa yhteiskuntajärjestystä.
-------------------------------------------------
----------------------------------------------
[Edit. Lisäys]: Tässäpä mielenkiintoinen juttu, toissapäivältä (22.10.) ja merkittävä jos pitää paikkansa (lihavoinnit blogistin).:
--------------------------------
"US HALTS AID TO SYRIAN REBELS
The United States has cut off northern Syrian moderate rebel groups from non-lethal aid, with an al-Qaeda advance in northern Syria physically blocking the aid’s dispersal, as the Obama administration continues to ‘disengage’ itself from Syria.
Daily Hürriyet’s Washington representative, Tolga Tanış, reported that the Obama administration commenced its ‘disengagement’ from Syria on Oct. 2, laying out three conditions to the moderate rebels, should they wish for the resumption of aid.
A joint U.S.-Russia plan on the chemical disarmament of Syria and clashes between the Western-Arab-backed Free Syrian Army (FSA) and al-Qaeda-linked rebels known as the Islamic State of Iraq and Syria (ISIS) factored into the halting of aid to the rebels. Turkey closed its Öncüpınar border gate on Sept. 18 amid an al-Qaeda advance and the U.S. stopped a batch of non-lethal aid to moderate rebels.
At the same time a group of Syria’s most powerful rebel brigades have rejected the Western-Arab-backed opposition group, Syrian National Coalition (SNC), which announced the creation of an interim government in exile. The 13 rebel groups, led by the al-Qaeda-linked al-Nusra Front, called on supporters of the Syrian opposition to embrace Sharia law.
On Oct. 2, U.S. State Department officials conferred and decided on sending three messages to the moderate rebels. Citing an unnamed source who attended meetings, Tanış said the first one was that the U.S. would not repeat the same mistake in Afghanistan where supported groups were radicalized; instead, Washington would wait for moderate groups to distance themselves from radicals. The second one was that the U.S. would not resume its provision of aid until Turkey reopens its border gate and the moderate rebels took control of the northern Syrian town of Azaz. The third and final one was that the U.S. would not allow for any further developments until positive indications were observed from the rebels.
High-ranking CIA official resigns
The opposition tried to solve the deadlock and even pushed al-Nusra Front out of the Saudi Arabian-backed Islamic Army, but could not convince Washington to ‘disengage’ from Syria at the time.
A U.S. official advised yesterday that the aid to rebels had officially ceased. “ISIS has blocked the dispersal of part of the aid. The border gate is closed and we cannot distribute necessary supplies,” he said. Another source familiar with the matter commented on the new U.S. policy, saying it has caused quite the stir within the CIA, including the resignation of a high-ranking official in September."
---------------------------------------------------------
Eli kulissien takana siivotaan rinnuksia, ja tehdään vaivihkaa kurssinkääntöä.
Kuka olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että USA, planeetan (toistaiseksi) johtava supervalta voisi saada näpeilleen?
---------------------------------------------------------
------------------------------
[Lisäys:] Tässä vielä mielenkiintoinen Wall Street Journalin artikkeli siitä, miten USA ja Saudit ovat ajautumassa pahasti sukset ristiin:
----------------------------
"In Washington in recent days, Saudi officials have privately complained to U.S. lawmakers that they increasingly feel cut out of U.S. decision-making on Syria and Iran. A senior American official described the king as "angry."
Another senior U.S. official added: "Our interests increasingly don't align." "
-----------------------------
[Lisäys:] Mielenkiintoisia linkkejä, osin uusintana:
‘Staged and Scripted’: Mother Agnes Finalizes Chronology of Damascus Chemical Attackhttp://mediachecker.wordpress.com/2013/09/30/staged-and-scripted-mother-agnes-finalizes-chronology-of-damascus-chemical-attack/
How the Western services fabricated the ’’chemical attack’’ of Ghouta
http://www.voltairenet.org/article180221.html
The Ghouta chemical attack: Where are the missing children?
http://www.voltairenet.org/article180331.html
---------------------------------
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saudi-Arabia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saudi-Arabia. Näytä kaikki tekstit
torstai 24. lokakuuta 2013
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Israelista tulee Saudi-Arabian veroinen energiamahti, osa II
Vuosi sitten kirjoitin aiheesta otsikolla "Itäisen Välimeren kaasu ja öljy - Israelista voi tulla Saudien veroinen energiamahti".
Alkuviikosta Ruotsin radio julkaisi sitten uutisen, jota alaa seuraavat osasivat odottaa, ja josta mm. Talouselämä uutisoi myös:
Israel matkalla öljymahdiksi - "Lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabialla" (Talouselämä 15.7.2013)
"Vähintään 150 miljardia tynnyriä öljyä odottaa poraajaansa Jerusalemin ja Gazan ympäristössä. Maasta löytyy myös parisenkymmentä muuta esiintymää. World Energy Councilin, maailmanlaajuisen energiajärjestön, mukaan Israelista saattaa löytyä yli 250 miljardia tynnyriä öljyä.
Se on lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabiassa oletetaan olevan."
Vuosi sitten ennusteltiin myös, että Välimeren pohjukasta tulee "uusi Persianlahti", ja näin näyttää tulevan.
Ja tässä on siis kyse vasta liuskeöljystä.
Jos jossain jo vuosi sitten pureskeltiin turbaanin kulmaa niin että hampaat halkeilivat, niin nyt saadaan ihan totaalisia itkupotkuraivareita.
Odotettavissa on, että Saudien merkitys USA:n liittolaisena alueellisena valtana tulee vähenemään, samoin kuin ns. arabiliigan yleensä.
Varsinkin kun ns. pikkulinnut vihjaavat, että Israelin rannikon ja meriaalueen alla Netanya-Haifa -akselilla on ihan perinteistä vapaata nestemäistä öljyä - ja erittäin paljon. Ehkäpä jopa niin paljon, että kuuluisa Saudi-Arabian Ghawarin öljykenttä jää koossa kauas taakse sen varjoon?
Pelkästään varovaisesti arvioiden koko Lähi-idän talous-, turvallisuus-, ja geopoliittinen tilanne menee tämän takia aika merkittävällä tavalla uusiksi.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Erittäin mielenkiintoisia aikoja.
[Edit 18.7. lisätty linkkiä ja karttakuvia hahmotuksen helpottamiseksi]
Time Magazine "Tapping the Promised Land: Can Israel Be an Energy Giant?"
Jepjep.
Alkuviikosta Ruotsin radio julkaisi sitten uutisen, jota alaa seuraavat osasivat odottaa, ja josta mm. Talouselämä uutisoi myös:
Israel matkalla öljymahdiksi - "Lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabialla" (Talouselämä 15.7.2013)
"Vähintään 150 miljardia tynnyriä öljyä odottaa poraajaansa Jerusalemin ja Gazan ympäristössä. Maasta löytyy myös parisenkymmentä muuta esiintymää. World Energy Councilin, maailmanlaajuisen energiajärjestön, mukaan Israelista saattaa löytyä yli 250 miljardia tynnyriä öljyä.
Se on lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabiassa oletetaan olevan."
Vuosi sitten ennusteltiin myös, että Välimeren pohjukasta tulee "uusi Persianlahti", ja näin näyttää tulevan.
Ja tässä on siis kyse vasta liuskeöljystä.
Jos jossain jo vuosi sitten pureskeltiin turbaanin kulmaa niin että hampaat halkeilivat, niin nyt saadaan ihan totaalisia itkupotkuraivareita.
Odotettavissa on, että Saudien merkitys USA:n liittolaisena alueellisena valtana tulee vähenemään, samoin kuin ns. arabiliigan yleensä.
Varsinkin kun ns. pikkulinnut vihjaavat, että Israelin rannikon ja meriaalueen alla Netanya-Haifa -akselilla on ihan perinteistä vapaata nestemäistä öljyä - ja erittäin paljon. Ehkäpä jopa niin paljon, että kuuluisa Saudi-Arabian Ghawarin öljykenttä jää koossa kauas taakse sen varjoon?
Pelkästään varovaisesti arvioiden koko Lähi-idän talous-, turvallisuus-, ja geopoliittinen tilanne menee tämän takia aika merkittävällä tavalla uusiksi.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Erittäin mielenkiintoisia aikoja.
[Edit 18.7. lisätty linkkiä ja karttakuvia hahmotuksen helpottamiseksi]
Time Magazine "Tapping the Promised Land: Can Israel Be an Energy Giant?"
 |
| Megedin liuske-esiintymä |
 |
| Keskinen (Sfelan alue) ja Negevin liuskealueet |
 |
| Sfelan+eteläiset esiintymät |
 |
| Merenpohjan kaasualueet |
 |
| Geologinen aluejako |
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Egypti vs Egypti; Marssi veitsen terällä ja USA:n heikko asema
Viitaten aiempaan kirjoitukseeni,
tilanne Egyptissä näyttää entistä huonommalta viime viikkojen
kehityksen valossa. Ei sillä, etteikö se olisi näyttänyt huonolta jo
aiemminkin.
Lähi-itä on jo pitkään ollut matkalla kohti omaa uskonsotien aikaansa - omaa 1500-1600-lukuaan kuten jotkut kirjoittajat ovat luonnehtineet - mutta tilanne ei ole ollenkaan samanlainen kuin Euroopassa vastaavana kriisiaikana, sillä toisin kuin 1500-1600-luvun Euroopassa, Lähi-idässä on läsnä vahvasti maaosan ulkopuoliset suurvallat ja talousintressit.
Asetelma ei ole yksioikoinen myöskään sikäli että toisin kuin Syyria ja Irak (sekä Arabian niemimaa), alueen perinteinen kulttuurinen johtotähti Egypti ei niinkään ole jakaunut kahteen leiriin islamin kahden eri valtavirran eli shiiat vs sunnit -akselin mukaan, vaan enemmänkin konservatiiviset muslimit ja islamistit vs. sekulaarit muslimit, kristityt ja länsimaistunut eliitti-akselilla. Tässä mielessä (kuten aiemmin totesin) maan sosio-poliittisesti leireihin muistuttaa enemmän Libanonia 70-luvun alussa ennen sisällissotaa kuin muita alueen maita.
Mielenkiintoista kuviossa on taloustilanteen kehittyminen; se nimittäin ratkaisee, suistuuko maa sisällissotaan ja miten pian. Egyptin väliaikaishallinto on hakenut rahallista tukea mm. Saudeilta. Asiahan on nimittäin niin, että Saudi-Arabia suhtautui lievästi sanoen varsin kriittisesti Mursiin ja muslimiveljeskuntaan, koska se katsoi muslimiveljeskunnan politiikan johtavan epävakauden pahenemiseen koko aluella. Onkin spekuloitu, missä määrin Mursin syrjäyttäminen on tapahtunut Saudien tuella, tai ainakin missä määrin Mursin kaatumisen mahdollisti Saudien tuen puute.
Alueen maista vain Saudeilla on keinot saada Egyptin tilanne pysymään edes väliaikaisesti lapasessa, sillä Egypti on korruptoitunut kaivo, joka tarvitsee pystyssä pysyäkseen noi noin 20 miljardia dollaria apuja tai tukea vuodessa, ja maan ruokavarastoissa on vehnää vain pariksi kuukaudeksi. Tilanne voi pysyä hallinnassa siis joten kuten hallinnassa joko Saudien tai vaihtoehtoisesti lännen tuella, edellyttäen että islamistit eivät aloita rähinää. Jos rahaa tulee, niin tilanne voi joksikin aikaa rauhoittua. Toistaiseksi mediossa on liikkunut tietoa noin 8 mrd:n Saudi-lainan myöntämisestä.
Saudeilla on toinenkin syy puuttua Egyptin tilanteeseen, nimittäin se, että he ovat kyynärpäitään myöten sekaantuneet Syyrian sisällissotaan. Ongelmana on se, että toisaalta Riad ei halua Iranin ja Assadin shiiojen korjaavan pottia Syyriassa, mutta toisaalta he pelkäävät tukea kapinallisten sunnalaisia ääriaineksia, jotka saattavat kääntyä Saudien omaa kuningaskuntaa vastaan.
Tätä taustaa vasten onkin esitetty, että Saudit olisivat olleet se Primus Motor, joka sai Egyptin armeijan johdon tekemään vallankeikauksen: Armeija antoi Mursille 48 h aikaa vain muutama päivä sen jälkeen kun Mursi ensin katkaissut diplomaattisuhteen Assadin hallintoon ja oli ilmoittanut, että Egypti lähtee aktiivisesti tukemaan Syyrian kapinallisia mm. toimittamalla aseita.
Saudit ilmeisesti pelkäsivät Egyptin muslimiveljeskunnan vaikutusvallan kasvavan Syyrian salafisti-kapinallisten keskuudessa, mikä olisi suhteessa vähentänyt Saudien vaikutusvaltaa kapinallisten keskuudessa tarjoamalla salafisteille toisen tuki- ja "suuntautumisvaihtoehdon" sekä Saudien kannalta entisestään lisänyt ylempänä kuvatun "omat koirat purevat"-vaihtoehdon toteutumisriskiä. Joka tapauksessa Mursin ja hänen hallintonsa kaatuminen vähentää ainakin lyhyellä tähtäimellä Riadin huolta ääriainesten karkaamisesta heidän vaikutusvaltansa ulottumattomiin sekä lisää Saudi-Arabian vaikutusvaltaa alueella.
Täytyy muistaa, että Egyptissä ei ole ollut - eikä luultavasti tule olemaankaan - demokratiaa, ei sotilasjuntan hallitessa, eikä myöskään muslimiveljeskunnan vallassa ollessa. Nyt vallasta syösty muslimiveljeskuntahan on lähinnä teokraattista fasistista yksipuoluejärjestelmää ajava uskonnollis-ideloginen puolue. Koko Mursin ja islamistiveljeskunnan vuoden kestäneen valtajakson aikana sekularismia oli kitketty yhteiskunnasta koko ajan tiukentuvilla määräyksillä ja vähemmistöt - varsinkin kristityt - olivat koko ajan ahtaammalla.
Mutta tilanne ei tästä näkökulmasta parane välttämättä sotilasjuntankaan myötä: Maan nykyinen johtaja, Egyptin armeijan komentaja Abdel-Fatah al-Sisi kun ei ole mikään demokraatti: hänkin on islamisti, tosin vähän eri tavalla kuin muslimiveljeskunta, sillä hänellä arvellaan olevan suhteet kunnossa Saudeihin. Merkille pantavaa onkin, että Saudien rahallisesti avokätisesti tukema salafistinen radikaali-islamistinen Nour-puolue tuki sotilasvallankaappausta siinä missä muut salafistit lähtivät kadulle mellakoimaan Muslimiveljeskunnan kanssa. Johtopäätös: Ilman Saudeja koko sotilasvallankaappausta ei olisi tullut, ja ilman Saudien uskonnollis-poliittista vaikutusvaltaa sisäpolitiikassa vallankaappausyritys, jos sellainen olisi tehty, olisi epäonnistunut
USA:n rooli ja asema Egyptissä on varsin mielenkiintoinen: Obaman hallinto on varovaisesti tukenut Mursin hallintoa, ja USA on perinteisesti ollut Egyptin ykkösliittolainen maan ollessa riippuvainen sekä avustusviljasta että avustusdollareista. Tämän hetkisessä käymistilassa sen vaikutusvalta maan asioihin on kuitenkin heikompi kuin vuosikymmeniin. Oire tästä on esimerkiksi se, miten USA:n suosikin Mohammed El-Baradein ei annettu nousta väliaikaishallintoon, vaan nimitys vedettiin pois Saudien vastustuksesta.
Obaman hallinto, joka tuki varovaisesti Mursia, on kärsinyt vallankaappauksessa lievän kasvojenmenetyksen. Lisäksi USA:lla ei ole - toisin kuin Mobarakin aikana -joko varaa tai arvovaltaa tukea Egyptin sotilasjunttaa yksin, koska he olivat mukana kaatamassa Mobarakia (ja samalla suututtivat monet entiset liittolaisensa maan hallinnossa) ja he tarvitsevat Riadin tukea. Ilman Saudien tukea USA:n intressit maassa olisivat todella heikossa hapessa.
Joka tapauksessa, koska Egypti on sekä ruoan että energian suhteen täysin riippuvainen ulkovalloista ja näiden tuesta, sen hallinto ei kykene ratkaisemaan itsenäisesti omia ongelmiaan. Samaan aikaan aloite siitä, lähteekö sisäinen väkivalta lapasesta vaiko ei, riippuu sekä Riadista että Muslimiveljeskunnasta: Jos väliaikaishallinto ei saa ulkomaista tukea tai ei näiden tuellakaan onnistu helpottamaan taloudellisia oloja, islamistit voivat silti suistaa maan sisällissotaan.
Lähi-itä on jo pitkään ollut matkalla kohti omaa uskonsotien aikaansa - omaa 1500-1600-lukuaan kuten jotkut kirjoittajat ovat luonnehtineet - mutta tilanne ei ole ollenkaan samanlainen kuin Euroopassa vastaavana kriisiaikana, sillä toisin kuin 1500-1600-luvun Euroopassa, Lähi-idässä on läsnä vahvasti maaosan ulkopuoliset suurvallat ja talousintressit.
Asetelma ei ole yksioikoinen myöskään sikäli että toisin kuin Syyria ja Irak (sekä Arabian niemimaa), alueen perinteinen kulttuurinen johtotähti Egypti ei niinkään ole jakaunut kahteen leiriin islamin kahden eri valtavirran eli shiiat vs sunnit -akselin mukaan, vaan enemmänkin konservatiiviset muslimit ja islamistit vs. sekulaarit muslimit, kristityt ja länsimaistunut eliitti-akselilla. Tässä mielessä (kuten aiemmin totesin) maan sosio-poliittisesti leireihin muistuttaa enemmän Libanonia 70-luvun alussa ennen sisällissotaa kuin muita alueen maita.
Mielenkiintoista kuviossa on taloustilanteen kehittyminen; se nimittäin ratkaisee, suistuuko maa sisällissotaan ja miten pian. Egyptin väliaikaishallinto on hakenut rahallista tukea mm. Saudeilta. Asiahan on nimittäin niin, että Saudi-Arabia suhtautui lievästi sanoen varsin kriittisesti Mursiin ja muslimiveljeskuntaan, koska se katsoi muslimiveljeskunnan politiikan johtavan epävakauden pahenemiseen koko aluella. Onkin spekuloitu, missä määrin Mursin syrjäyttäminen on tapahtunut Saudien tuella, tai ainakin missä määrin Mursin kaatumisen mahdollisti Saudien tuen puute.
Alueen maista vain Saudeilla on keinot saada Egyptin tilanne pysymään edes väliaikaisesti lapasessa, sillä Egypti on korruptoitunut kaivo, joka tarvitsee pystyssä pysyäkseen noi noin 20 miljardia dollaria apuja tai tukea vuodessa, ja maan ruokavarastoissa on vehnää vain pariksi kuukaudeksi. Tilanne voi pysyä hallinnassa siis joten kuten hallinnassa joko Saudien tai vaihtoehtoisesti lännen tuella, edellyttäen että islamistit eivät aloita rähinää. Jos rahaa tulee, niin tilanne voi joksikin aikaa rauhoittua. Toistaiseksi mediossa on liikkunut tietoa noin 8 mrd:n Saudi-lainan myöntämisestä.
Saudeilla on toinenkin syy puuttua Egyptin tilanteeseen, nimittäin se, että he ovat kyynärpäitään myöten sekaantuneet Syyrian sisällissotaan. Ongelmana on se, että toisaalta Riad ei halua Iranin ja Assadin shiiojen korjaavan pottia Syyriassa, mutta toisaalta he pelkäävät tukea kapinallisten sunnalaisia ääriaineksia, jotka saattavat kääntyä Saudien omaa kuningaskuntaa vastaan.
Tätä taustaa vasten onkin esitetty, että Saudit olisivat olleet se Primus Motor, joka sai Egyptin armeijan johdon tekemään vallankeikauksen: Armeija antoi Mursille 48 h aikaa vain muutama päivä sen jälkeen kun Mursi ensin katkaissut diplomaattisuhteen Assadin hallintoon ja oli ilmoittanut, että Egypti lähtee aktiivisesti tukemaan Syyrian kapinallisia mm. toimittamalla aseita.
Saudit ilmeisesti pelkäsivät Egyptin muslimiveljeskunnan vaikutusvallan kasvavan Syyrian salafisti-kapinallisten keskuudessa, mikä olisi suhteessa vähentänyt Saudien vaikutusvaltaa kapinallisten keskuudessa tarjoamalla salafisteille toisen tuki- ja "suuntautumisvaihtoehdon" sekä Saudien kannalta entisestään lisänyt ylempänä kuvatun "omat koirat purevat"-vaihtoehdon toteutumisriskiä. Joka tapauksessa Mursin ja hänen hallintonsa kaatuminen vähentää ainakin lyhyellä tähtäimellä Riadin huolta ääriainesten karkaamisesta heidän vaikutusvaltansa ulottumattomiin sekä lisää Saudi-Arabian vaikutusvaltaa alueella.
Täytyy muistaa, että Egyptissä ei ole ollut - eikä luultavasti tule olemaankaan - demokratiaa, ei sotilasjuntan hallitessa, eikä myöskään muslimiveljeskunnan vallassa ollessa. Nyt vallasta syösty muslimiveljeskuntahan on lähinnä teokraattista fasistista yksipuoluejärjestelmää ajava uskonnollis-ideloginen puolue. Koko Mursin ja islamistiveljeskunnan vuoden kestäneen valtajakson aikana sekularismia oli kitketty yhteiskunnasta koko ajan tiukentuvilla määräyksillä ja vähemmistöt - varsinkin kristityt - olivat koko ajan ahtaammalla.
Mutta tilanne ei tästä näkökulmasta parane välttämättä sotilasjuntankaan myötä: Maan nykyinen johtaja, Egyptin armeijan komentaja Abdel-Fatah al-Sisi kun ei ole mikään demokraatti: hänkin on islamisti, tosin vähän eri tavalla kuin muslimiveljeskunta, sillä hänellä arvellaan olevan suhteet kunnossa Saudeihin. Merkille pantavaa onkin, että Saudien rahallisesti avokätisesti tukema salafistinen radikaali-islamistinen Nour-puolue tuki sotilasvallankaappausta siinä missä muut salafistit lähtivät kadulle mellakoimaan Muslimiveljeskunnan kanssa. Johtopäätös: Ilman Saudeja koko sotilasvallankaappausta ei olisi tullut, ja ilman Saudien uskonnollis-poliittista vaikutusvaltaa sisäpolitiikassa vallankaappausyritys, jos sellainen olisi tehty, olisi epäonnistunut
USA:n rooli ja asema Egyptissä on varsin mielenkiintoinen: Obaman hallinto on varovaisesti tukenut Mursin hallintoa, ja USA on perinteisesti ollut Egyptin ykkösliittolainen maan ollessa riippuvainen sekä avustusviljasta että avustusdollareista. Tämän hetkisessä käymistilassa sen vaikutusvalta maan asioihin on kuitenkin heikompi kuin vuosikymmeniin. Oire tästä on esimerkiksi se, miten USA:n suosikin Mohammed El-Baradein ei annettu nousta väliaikaishallintoon, vaan nimitys vedettiin pois Saudien vastustuksesta.
Obaman hallinto, joka tuki varovaisesti Mursia, on kärsinyt vallankaappauksessa lievän kasvojenmenetyksen. Lisäksi USA:lla ei ole - toisin kuin Mobarakin aikana -joko varaa tai arvovaltaa tukea Egyptin sotilasjunttaa yksin, koska he olivat mukana kaatamassa Mobarakia (ja samalla suututtivat monet entiset liittolaisensa maan hallinnossa) ja he tarvitsevat Riadin tukea. Ilman Saudien tukea USA:n intressit maassa olisivat todella heikossa hapessa.
Joka tapauksessa, koska Egypti on sekä ruoan että energian suhteen täysin riippuvainen ulkovalloista ja näiden tuesta, sen hallinto ei kykene ratkaisemaan itsenäisesti omia ongelmiaan. Samaan aikaan aloite siitä, lähteekö sisäinen väkivalta lapasesta vaiko ei, riippuu sekä Riadista että Muslimiveljeskunnasta: Jos väliaikaishallinto ei saa ulkomaista tukea tai ei näiden tuellakaan onnistu helpottamaan taloudellisia oloja, islamistit voivat silti suistaa maan sisällissotaan.
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Kaaos leviää: Sisällissota Egyptiin ja muihin lähimaihin?
Olen kirjoittanut useaan otteeseen Lähi-idän tilanteesta, ennustaen melkoista ryminää. Alueen rakenteellinen epävakaus on toki ollut tiedossa maailman tapista, samoin kuin sen geopoliittinen painoarvo ja ruutitynnyri-ominaisuudet.
Nyt ollaan kuitenkin syöksymässä kohti sellaista epävakauden aikaa, ettei moista ole Lähi-idässäkään nähty satoihin vuosiin (toki vastaavia tilanteita löytyy kauempaa historiasta vaikka kuinka paljon).
Pelissä on itäisen Välimeren altaan valtavat energiavarat, jotka ovat perimmäinen syy mm. siihen, ettei EU mistään hinnasta halua päästää Kreikkaa tai Kyprosta irti unionista tai rahaliitosta, ja samalla se puuttuva pala, joka selittää koko Syyrian sisällissodan taustasyyt. Kyse on suurvaltalpoliittisesta taustapelistä; valta-asemista ja koko valtavan energiavarannon hallinnasta.
Ja Israel on koko tämän kiehumapisteen tai myrskyn silmässä, varsin pätevästä syystä eli strategisesta sijainnista keskellä tätä energia- Jack Potia, sillä jos arviot pitävät paikkansa, maasta voi tulla Saudi-Arabian veroinen energiamahti.
Se, että Egypti on sisällissodan partaalla, ja että armeija pisti siellä islamisti-presidentin viralta on melkoisen tärkeä virstanpylväs kehityksessä, jota maalailin jo vajaa kaksi vuotta sitten. Tuolloin veikkasin, että Syyrian sodan muuttuminen islamin kahden eri lahkon väliseksi uskonsodaksi johtaisi saman shiiat vs. sunnit -rähinä leviäisi Irakiin, Jordaniaan ja Saudi-Arabiaan. Jo yli vuosi sitten uumoilin lisäksi, että Egyptin sisäinen kahtiajako voi johtaa sisällissotaan sielläkin.
Nyt näyttää, että uumoiluni olivat oikeansuuntaisia, ainakin Egyptin suhteen, jos tilanne vielä nykyisestä pahenee. Sisäinen kahtiajako muistuttaa Libanonia 1970-luvun taitteessa ennen sisällissotaa; sekulaarit ja kopti-kristityt vastaan islamistit (Libanonissahan maan väestöstä puolet oli kristittyjä vielä 1950-luvun lopulla, nyt sodan ja pakolaisaaltojen jälkeen enää kolmannes).
Siinaihan on käytännössä jo irtautunut Kairon keskuhallinnon alta, eikä Egyptin armeija kykene tekemään alueella muuta kuin pitämään hallussa niemimaan läpi menevät tiet sekä Israelin rajaa vasten olevat raja-asemat.
Irak on käytännössä kolmeen osaan jakautunut ruutitynnyri, ja jos alueellisista sunnit vs shiiat -kovapanosammunnoista tulee totta, niin maa romahtaa sisäänpäin pahemmin kuin Syyria.
Sen sijaan Turkin mellakat olivat minulle pienoinen yllätys. Se, mikä nyt jännittää on, ottaako Turkin armeija mallia Egyptistä. Samanlaiset pelinappulat; huono talous, suuri työttömyys, tyytymättömyys islamistihallitukseen, jne. vallitsee myös Turkissa. Miltä kuulostaisi sisäinen rähinä sotilaallisesti maailman vahvimmassa islamilaisessa maassa?
Ja todella mielenkiintoinen tapaus on Saudi-Arabia. Maan takapajuinen sunna-salafistinen hallinto pysyy pystyssä vain lännen öljyriippuvuuden ja dollareiden turvin, ja ulkomaille uskotellaan, että sisäisiä erimielisyyksiä ei olisi. Ja sehän ei ole totta.
Länsi- ja Koillis- Saudi-Arabiassa väestö on todellisuudessa huomattavassa määrin, osin jopa enemmistöltään, shiialaisia muslimeja. Eikä yhteinen uskonsuuntaus ole sunneillekaan mikään tae sisäisestä yhtenäisyydestä, sillä maa on käytännössä heimoyheiskunta. Maan länsiosan vanha valtaheimo, jonka Ibn-Saud hääti valta-asemista Mekan ja Medinan alueelta 1940-luvulla nykyisen Saudi-Arabian syntyessä, muistaa vielä katkerana silloista verilöylyä ja siitä asti jatkunutta sisäistä alistamista sekä nöyryyttämistä, eikä muutkaan heimot todellisuudessa suhtaudu kovin lämpimästi Saudeihin ja heidän heimonsa ylivaltaan. Saudien dynastian pysyminen, varsinkin taloustilanteen notkahtaessa ei siis ole todellakaan mikään itsestäänselvyys.
Lisäksi tulee vielä Jordania, joka on käytännössä kahden eri valta-heimon alueisiin jakautunut maa, jossa on myös shiialaisvähemmistö. Jo vuosi sitten liikkui tietoja, että Levantin shiiat ovat yhdessä Iranin kanssa, Venäläisten taustatuella ja suostumuksella - kostoksi Syyrian suistamisesta kaaokseen - valmistelemassa Jordanian suistamista sisäiseen rähinään.
Lisäksi on luonnollista, että jos Syyrian kapinallisten asejoukot häviävät taistelun Assadia vastaan, tai heidän kätensä vapautuvat maan jakautuessa käytännössä kahdeksi valtioksi, salafisti- ja Al-Qaidalaisjoukot lähtevät riehumaan naapurimaihin, Israelin kanssa rauhan tehnyttä "sionisti-petturi"-kuningas Husseinia vastaan Jordaniaan ja Egyptiin, jossa heidän näkökulmastaan katsoen on selkeä "vääräuskoisia vastaan"-tilanne.
Pahimman skenaarion toteutuessa läntinen Lähi-itä - Israelia lukuun ottamatta (huom!) - on sortumassa islamilaisen maailman omaan sisäisten "uskonsotien" aikakauteen, kuten Eurooppa 1500- ja 1600-luvuilla.
Merkittävää tässä on, että tämän pahimman skenaarion toteutuessa Israelilla ei olisi lähinaapurustossaan - millään puolella - yhtään vakaata, vahvaa, järjestäytynyttä valtiota, jolla olisi vahva ja hyvin organisoitu armeija.
Kuten tiedämme, perinteisesti ainoa keino yhdistää keskenään tappelevat arabit ja lakaista sisäiset skismat väliaikaisesti maton alle on ollut yhteinen vihollinen; Israel. Entäpä jos ainoa keino, jolla shiia- ja sunni-arabijohtajat saavat järjestystä omaan laajamittaiseen kaaokseensa onkin tehdä "perinteiset"?
Tällöin Israelilla, alueen sotilaallisesti vahvimmalla valtiolla, olisi vastassa sisällissotien raiskaamat ja romahduttaneet naapurit; huonosti organisoituneita, heikosti johdettuja, huonolla tiedustelulla ja teknisesti heikosti varustettuja rynkky-sinko-kk-ja-jihadisti -massaa, joka äärimmäisen epätoivon vimmalla lähtee hakkaamaan päätä seinään.
Siinä tilanteessa ei ole kahta kysymystä siitä, mikä taho korjaa potin seuraavan alueellisen sodan jälkeen.
Jos arabikeväästä islamistien talveksi ja arabikadun verilöylyksi muuttunut rähinä vaihtuu epätoivoisten ja epäonnistuneiden sodaksi Israelia vastaan, veikkaan, että Israelin rajat kulkevat seuraavan sodan jälkeen jossain Siinailla, Akaban lahden itärannalla, nykyisessä Jordaniassa, Etelä-Syyriassa ja Libanonissa...
Nyt ollaan kuitenkin syöksymässä kohti sellaista epävakauden aikaa, ettei moista ole Lähi-idässäkään nähty satoihin vuosiin (toki vastaavia tilanteita löytyy kauempaa historiasta vaikka kuinka paljon).
Pelissä on itäisen Välimeren altaan valtavat energiavarat, jotka ovat perimmäinen syy mm. siihen, ettei EU mistään hinnasta halua päästää Kreikkaa tai Kyprosta irti unionista tai rahaliitosta, ja samalla se puuttuva pala, joka selittää koko Syyrian sisällissodan taustasyyt. Kyse on suurvaltalpoliittisesta taustapelistä; valta-asemista ja koko valtavan energiavarannon hallinnasta.
Ja Israel on koko tämän kiehumapisteen tai myrskyn silmässä, varsin pätevästä syystä eli strategisesta sijainnista keskellä tätä energia- Jack Potia, sillä jos arviot pitävät paikkansa, maasta voi tulla Saudi-Arabian veroinen energiamahti.
Se, että Egypti on sisällissodan partaalla, ja että armeija pisti siellä islamisti-presidentin viralta on melkoisen tärkeä virstanpylväs kehityksessä, jota maalailin jo vajaa kaksi vuotta sitten. Tuolloin veikkasin, että Syyrian sodan muuttuminen islamin kahden eri lahkon väliseksi uskonsodaksi johtaisi saman shiiat vs. sunnit -rähinä leviäisi Irakiin, Jordaniaan ja Saudi-Arabiaan. Jo yli vuosi sitten uumoilin lisäksi, että Egyptin sisäinen kahtiajako voi johtaa sisällissotaan sielläkin.
Nyt näyttää, että uumoiluni olivat oikeansuuntaisia, ainakin Egyptin suhteen, jos tilanne vielä nykyisestä pahenee. Sisäinen kahtiajako muistuttaa Libanonia 1970-luvun taitteessa ennen sisällissotaa; sekulaarit ja kopti-kristityt vastaan islamistit (Libanonissahan maan väestöstä puolet oli kristittyjä vielä 1950-luvun lopulla, nyt sodan ja pakolaisaaltojen jälkeen enää kolmannes).
Siinaihan on käytännössä jo irtautunut Kairon keskuhallinnon alta, eikä Egyptin armeija kykene tekemään alueella muuta kuin pitämään hallussa niemimaan läpi menevät tiet sekä Israelin rajaa vasten olevat raja-asemat.
Irak on käytännössä kolmeen osaan jakautunut ruutitynnyri, ja jos alueellisista sunnit vs shiiat -kovapanosammunnoista tulee totta, niin maa romahtaa sisäänpäin pahemmin kuin Syyria.
Sen sijaan Turkin mellakat olivat minulle pienoinen yllätys. Se, mikä nyt jännittää on, ottaako Turkin armeija mallia Egyptistä. Samanlaiset pelinappulat; huono talous, suuri työttömyys, tyytymättömyys islamistihallitukseen, jne. vallitsee myös Turkissa. Miltä kuulostaisi sisäinen rähinä sotilaallisesti maailman vahvimmassa islamilaisessa maassa?
Ja todella mielenkiintoinen tapaus on Saudi-Arabia. Maan takapajuinen sunna-salafistinen hallinto pysyy pystyssä vain lännen öljyriippuvuuden ja dollareiden turvin, ja ulkomaille uskotellaan, että sisäisiä erimielisyyksiä ei olisi. Ja sehän ei ole totta.
Länsi- ja Koillis- Saudi-Arabiassa väestö on todellisuudessa huomattavassa määrin, osin jopa enemmistöltään, shiialaisia muslimeja. Eikä yhteinen uskonsuuntaus ole sunneillekaan mikään tae sisäisestä yhtenäisyydestä, sillä maa on käytännössä heimoyheiskunta. Maan länsiosan vanha valtaheimo, jonka Ibn-Saud hääti valta-asemista Mekan ja Medinan alueelta 1940-luvulla nykyisen Saudi-Arabian syntyessä, muistaa vielä katkerana silloista verilöylyä ja siitä asti jatkunutta sisäistä alistamista sekä nöyryyttämistä, eikä muutkaan heimot todellisuudessa suhtaudu kovin lämpimästi Saudeihin ja heidän heimonsa ylivaltaan. Saudien dynastian pysyminen, varsinkin taloustilanteen notkahtaessa ei siis ole todellakaan mikään itsestäänselvyys.
Lisäksi tulee vielä Jordania, joka on käytännössä kahden eri valta-heimon alueisiin jakautunut maa, jossa on myös shiialaisvähemmistö. Jo vuosi sitten liikkui tietoja, että Levantin shiiat ovat yhdessä Iranin kanssa, Venäläisten taustatuella ja suostumuksella - kostoksi Syyrian suistamisesta kaaokseen - valmistelemassa Jordanian suistamista sisäiseen rähinään.
Lisäksi on luonnollista, että jos Syyrian kapinallisten asejoukot häviävät taistelun Assadia vastaan, tai heidän kätensä vapautuvat maan jakautuessa käytännössä kahdeksi valtioksi, salafisti- ja Al-Qaidalaisjoukot lähtevät riehumaan naapurimaihin, Israelin kanssa rauhan tehnyttä "sionisti-petturi"-kuningas Husseinia vastaan Jordaniaan ja Egyptiin, jossa heidän näkökulmastaan katsoen on selkeä "vääräuskoisia vastaan"-tilanne.
Pahimman skenaarion toteutuessa läntinen Lähi-itä - Israelia lukuun ottamatta (huom!) - on sortumassa islamilaisen maailman omaan sisäisten "uskonsotien" aikakauteen, kuten Eurooppa 1500- ja 1600-luvuilla.
Merkittävää tässä on, että tämän pahimman skenaarion toteutuessa Israelilla ei olisi lähinaapurustossaan - millään puolella - yhtään vakaata, vahvaa, järjestäytynyttä valtiota, jolla olisi vahva ja hyvin organisoitu armeija.
Kuten tiedämme, perinteisesti ainoa keino yhdistää keskenään tappelevat arabit ja lakaista sisäiset skismat väliaikaisesti maton alle on ollut yhteinen vihollinen; Israel. Entäpä jos ainoa keino, jolla shiia- ja sunni-arabijohtajat saavat järjestystä omaan laajamittaiseen kaaokseensa onkin tehdä "perinteiset"?
Tällöin Israelilla, alueen sotilaallisesti vahvimmalla valtiolla, olisi vastassa sisällissotien raiskaamat ja romahduttaneet naapurit; huonosti organisoituneita, heikosti johdettuja, huonolla tiedustelulla ja teknisesti heikosti varustettuja rynkky-sinko-kk-ja-jihadisti -massaa, joka äärimmäisen epätoivon vimmalla lähtee hakkaamaan päätä seinään.
Siinä tilanteessa ei ole kahta kysymystä siitä, mikä taho korjaa potin seuraavan alueellisen sodan jälkeen.
Jos arabikeväästä islamistien talveksi ja arabikadun verilöylyksi muuttunut rähinä vaihtuu epätoivoisten ja epäonnistuneiden sodaksi Israelia vastaan, veikkaan, että Israelin rajat kulkevat seuraavan sodan jälkeen jossain Siinailla, Akaban lahden itärannalla, nykyisessä Jordaniassa, Etelä-Syyriassa ja Libanonissa...
keskiviikko 4. heinäkuuta 2012
Itäisen Välimeren kaasu ja öljy - Israelista voi tulla Saudien veroinen energiamahti
[Lisäys 17.7.2013: Yli vuosi alla olevan kirjoituksen julkaisusta, valtamediat alkavat pikkuhiljaa herätä:
Israel matkalla öljymahdiksi - "Lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabialla" (Talouselämä 15.7.2013)
"Vähintään 150 miljardia tynnyriä öljyä odottaa poraajaansa Jerusalemin ja Gazan ympäristössä. Maasta löytyy myös parisenkymmentä muuta esiintymää. World Energy Councilin, maailmanlaajuisen energiajärjestön, mukaan Israelista saattaa löytyä yli 250 miljardia tynnyriä öljyä.
Se on lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabiassa oletetaan olevan."]
-----------------------------------------------------------------------
[Editoitu 5.7.2012 Käännetty koko artikkeli, korjattu luvut]
Eli tässäpä tiedoksi todella mielenkiintoinen linkki. (Jutun on kirjoittanut Walter Russel Mead blogissa Via Meadia. Kaikki virheet käännöksessä minun vastuullani. The below text is Finnish translation of W.R. Mead's blog [link abowe]. All possible mistranlations can be considered as my fault)
--------------------------------------------------
Israelin nousu energian suurvallaksi aiheuttaa kuohuntaa
Israelin pääministeri Golda Meir tunnetusti valitti että Mooses johdatti Israelin lapsia neljäkymmentä vuotta aavikolla kunnes löysi ainoan paikan Lähi-idästä missä ei olut yhtään öljyä.
Mutta olisiko Mooses ollut fiksumpi kuin on uskottu? Ainakin kanadalaiset ja venäläiset ajattelevat niin, koska molemmat maat ovat liikkeellä edistääkseen energiasuhteitaan tämän pienen maan kanssa, jonka koko energiavarannot voivat nyt joidenkin asiantuntijoiden mukaan kilpailla tai jopa ylittää Saudi Arabian satumaiset öljyrikkaudet.
Varsinainen tuotanko on toistaiseksi pienimuotoista, mutta todistusaineisto, jonka mukaan Luvattu Maa voi luonnonrikkauksien puolesta olla todellinen El Dorado, kasvaa koko ajan; tuuma tuumalta kaikkein arvokkaimmaksi ja energiarikkaimmaksi maaksi missään maailmassa. Jos tämä paljastuu olevan totta, monet asiat tulevat muuttumaan, ja osa noista muutoksista on jo tapahtumassa.
Israel ja Kanada ovat juuri solmineet sopimuksen yhteistyöstä jossain, mikä näyttäisi olevan valtava liuskeöljyesiintymä juutalaisvaltion alla. Näkymät valtavista öljyvarannoista Israelissa tulevan viimeaikaisten uutisten päälle, jotka kertovat laajoista maakaasuesiintymistä rannikolla, ja jotka ovat enenevästi houkutelleet sijoittajien mielenkiintoa ja huomiota. Ilmeiset kaasurikkaudet ovat myös houkutelleet kansainvälisiä ongelmia. Libanon riitelee merenlalaisesta rajastaan Israelin kanssa (toimi joka on jokseenkin monimutkainen johtuen siitä tosiasiasta, että Libanon ei ole koskaan oikeasti tunnustanut Israelin olemassaoloa), ja päällekkäiset vaatimukset Turkin ja Kreikan plus molempien sekä Kyproksen turkkilaisen että kreikkalaisen hallituksen taholta entisestään mutkistavat asioita. Silti huolimatta näistä jännitteistä, seuraten Venäjän presidentti Vladimir Putinin yllättävää kohteliaisuusvierailua viime viikolla, Gazprom ja Israel ovat julkistaneet suunnitelmat tehdä yhteistyötä kaasun nostamisessa.
Tämä viittaa vähintäänkin siihen, että Turkin pyrkimykset pysäyttää kaasukenttien kehittämishankkeet alueella tulevat kohtaamaan vastustusta Venäjän sekä myös Israelin taholta. Gazprom ja muut venäläisyhtiöt ovat myös halukkaita ottamaan osaa missä tahansa kaasun etsintähankkeissa joita kehitellään erittäin moskovamyönteisen (ja erittäin kaasunälkäisen) kyproksenkreikkalaisen hallituksen kanssa.
Panokset eivät ole pienet: Levantin syvänteen (johon Syyrialla, Libanonilla, Turkilla, Kreikalla Kyproksella, Israelilla ja jopa Gazalla on vaatimukset) uskotaan kätkevän jopa 120 biljoonaa kuutiojalkaa maakaasua [noin 30 biljoonaa kuutiometriä eli n. 3400 kuutiokilometriä!] ja lisäksi "merkittävässä määrin" öljyä. Poraajat jotka työskentelevät Israelin vesillä ovat jo löytäneet jotain, mikä näyttäisi olevan 5 miljardia barrelia hyödynnettävissä olevaa öljyä, yli miljardin kuutiojalan [yli 28,3 miljoonan kuutiometrin] kaasuvarantojen lisäksi (Amerikkalaiset firmat olivat mukana näissä löydöksissä.) Israelin merenalaisten varantojen arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 16 biljoonaa kuutiojalkaa [noin 45,3 miljardia kuutiometriä eli noin 453 kuutiokilometriä] ja uusia kenttiä löytyy jatkuvasti nopealla tahdilla lisää.
Uusi israelilais-venäläinen sopimus on osa Israelin hallituksen tietoista strategiaa käyttää orastavaa energiavaurautta parantaakseen sen vaikeuksissa olevaa poliittista asemaa. Italian ollessa vaikeuksissa veikattuaan väärin Iranin suhteen, Rooma voi myös alkaa arvostamaan hyviä suhteita lähempänä olevan ja luotettavamman naapurin kanssa. Eräs järkevä kohde Israelin energiadiplomatialle voisi olla Intia: maat ovat jo valmiiksi toisiaan lähellä monin tavoin, kuten kaupan ja sotilastekniikan suhteen, ja Intia on innokas lisäämään energian toimittajiensa määrää.
Kaasu on oma lukunsa, mutta mahdollisuus valtaviin liuskeöljyvarantoihin Israelin itsensä alla on kuitenkin aivan uusi juttu. World Energy Councilin, joka on johtava globaali energiafoorumi ja jolla on järjestöjä sekä yhteistyökumppaneita jopa 93 maassa, mukaan Israelilla voi olla kolmanneksi suurimmat liuskeöljyvarannot maailmassa: jotakuinkin 250 miljardia barrelia (USA:lla ja Kiinalla uskotaan molemmilla olevan suuret liuskeöljyvarannot, kun USA:lla arvellaan olevan reippaasti yli biljoonaa barrelia vastaava määrä potentiaalisesti hyödynnettävissä olevaa liusketta ja Kiinalla ehkä kolmannes tästä määrästä. Kanadan Athabaskan öljyhiekkareservit voivat vastata kahta biljoonaa barrelia tavanomaista öljyä, eli enemmän kuin kaikki tavanomainen öljy mitä Saudi-Arabiassa, Irakissa ja Iranissa tiedetään yhteensä olevan olemassa). Jos arviot Israelin liuskeöljystä ovat oikeita, Israelin kaasu ja liuskevarannot yhteensä tekevät siitä energiavarannoiltaan Saudien veroisen, vaikka Israelin energian hyödyntäminen maksaa enemmän.
Monia esteitä on olemassa ja parhaassa tapauksessakin kuluu aikaa ennenkuin maailman uuden energiamaantieteen vaikutukset tekevät itsensä tunnettavaksi, mutta jos tuotanto uusista lähteistä Israelissa ja muualla kehittyy, maailmanpolitiikka tulee muuttumaan. Maat Persian lahden molemmilla rannoilla ryöpsähtivät maailmanlaajuiseen vaikutusvaltaan 1970-luvulal kun maailman energian puute sinkosi ne sellaiseen vaurauteen ja poliittiseen vaikutusvaltaan, josta ei oltu aiemmin edes uneksittu. Nämä maat tulevat edelleen olemaan rikkaita; suurimmalta osalta niiden energia on halvempaa tuottaa kuin epätavannomaisemmista lähteistä muualla maailmassa, mukaan lukien Israelissa.
Mutta se minkä ne säilyttävät rahana ne voivat menettää vaikutusvallassa. OPECin valta sanella maailmanlaajuiset hinnat luultavasti vähenee kun kanadalaiset, amerikkalaiset, israelilaiset ja kiinalaiset varannot tulevat tuotantoon. Tosiasiassa Persian Lahden kaikkein tehokkain öljyase tulevaisuudessa voikin olla noiden maiden kyky alihinnoitella vastustajansa; kallis liuskeöljy ei tule olemaan kannattavaa jos OPEC lisää halvan tavaransa tuotantoa. (Brutaalit, nopeat-syö-hitaat -hintasodat ajaa hinnat alas naurettavale tasolle: Via Meadiaa värisyttää ajatellakin.)
Siitä huolimatta arabihallitusten vaikutusvalta Euroopan ja muun maailman poliittiseen mielipiteeseen tulee luultavasti vähenemään kun lisää öljy- ja kaasuvarantoja tulee ilmi – ja kun Israel nousee merkittävänä tuottajana. Voimme olla matkalla kohti aikaa jolloin maailma ei vain enää välitä niin paljon siitä mitä Persian Lahden ympärillä tapahtuu – kunhan kukaan ei vain ala leikkisäksi ydinaseiden kanssa.
Eräs merkittävä häviäjä voi olla Turkki. Vuosien ajan Turkin kemalistiset, maallistuneet vallanpitäjät tekivät läheistä yhteistyötä Israelin kanssa, ja suhde hyödytti molempia osapuolia. Islamistisen AK-puolueen vallan alla tämä suhde asteittain huononi. Se oli molempien osapuolten vika: turkkilaiset poliitikot olivat liian halukkaita demagogisoimaan asian saadakseen poliittisia pisteitä sisäpolitiikassa ja israelilaiset eivät vastanneet ihan kaikella mahdollisella hienovaraisuudella.
Mutta jos Israelista todella tulee merkittävä energiavalta ja Venäjän-Kreikan-Kyproksen-Israelin energiayhteistyö todellakin nousee, Turkista tulee tuntumaan kuin jostakusta, joka lemppasi uskollisen ja pitkäaikaisen tyttöystävänsä viikkoa ennen kuin tämä voitti hurjan jättipotin lotossa. Enemmänkin; Turkin pyrkimys esittää suurempaa roolia itäisen Välimeren altaalla – vanhan ottomaanivallan ydinalueella – tulee kärsimään merkittävän takaiskun.
Jos Israelin valtavien energialöydösten mahdollisuus todella toteutuu ja jos niihin liittyvät tekniset- sekä resurssiongelmat voidaan oikeasti ratkaista, niin USA:n ja Israelin suhde tulee myös muuttumaan. Osa tästä voi jo olla tapahtumassa. Pääministeri Netanjahun ilmiselvä huolettomuus liittyen erimielisyyksiin presidentti Obaman kansa voi heijastella hänen uskoaan, että Israelilla on joitain aivan uusia kortteja pelattavana. Energiarikkaana Israelilla tulee olemaan paljon ystäviä ja kosijoita ja se tulee olemaan vähemmän riippuvainen USA:sta kuin on tähän asti ollut – mutta se tulee myös olemaan paljon arvokkaampi liittolainen.
Israelin uuden energiakuvan hahmottumisella on mahdollisuus tulla yhdeksi suurimmista uutisaiheista seuraavien kymmenen vuoden aikana. Potentiaalisesti energiavallankumouksella ja muutoksella Israelin julkikuvassa on enemmän geopoliittisisia vaikutuksia kuin Arabikeväällä. Via Meadia tulee seuraamaan tätä tarinaa ja yrittää saada selvää geopoliittisista ja taloudellisista muutoksista kun ne tulevat ilmi.
Jopa näin varhaisessa vaiheessa Israelin energiavaurauden vaikutus on dramaattinen. Vieraillessaan Jerusalemissa presidentti Putin sonnustautui kipaan ja meni rukoilemaan muinaisen temppelin itkumuurille. Kuten eräs lehdistöraportti kertoo, vierailunsa loppupuolella Putin kääntyi erään läsnäolevan venäjänjuutalaisen puoleen ja sanoi
“ Tulin tänne rukoilemaan että temppeli voitaisiin jälleenrakentaa, ja toivon että rukouksenne totetutuvat. ”
Putinilla oli vielä hunajaisempia sanoja israelilaisille isännilleen. Kiertäessään muuria hän sanoi “Täällä me näemme miten juutalaisten menneisyys on kaiverrettu Jerusalemin kiviin.” Tämä ei ihan ole muodollinen tunnustus Israelin valtausoikeuksille Vanhaan kaupunkiin, mutta paljon enemmän kuin mitä israelilaiset yleensä kuulevat. (Useimmat arabit ja palestiinalaiset kiistävät tiukasti yhteyden että juutalaisten ja itkumuurin – joka tunnetaan arabiaksi Al Buraqin nimellä mysteerisen taivaallisen ratsun mukaan, jonka väitetään tuoneen profeetta Muhammedin Jerusalemiin kuuluisalla yöllisellä matkalla – välillä.)
Arabien reaktio Putinin lausuntoon Jerusalemin kaupungin historiallisestta juutalaisesta luonteesta oli vastaavasti raivoisa. Al Aqsa Instituutti antoi seuraavan lausunnon:
“Kerromme Putinille ja hänen kaltaisilleen että Al-Buraqin muuri, joka on yksinomaan muslimien Waqfin omaisuutta, on erottamaton osa siunattua Al Aqsan moskeijaa ja ei-muslimeilla ei ole oikeutta tähän muuriin tai siunattuun Al Aqsan moskeijaan, ja kaikki historialliset dokumentit painottavat sitä tosiasiaa, että Al Buraqin muuri on islamilainen...
Painotamme että jokainen kivi mitä Al Aqsan moskeijassa ja sen rakennuksissa näkyy on todiste että se on islamilainen ja jokaine kivi Al Qudsissa [Jerusalem]on todistus Al Qudsin muslimi- ja arabiluonteesta.”
Mikäli öljy ja kaasu alkaa virrata lähellekään siinä määrin kuin asiantuntijat ajattelevat nyt olevan mahdollista, voidaan monien Jerusalemissa vierailijoiden sanovan samanlaisia asioita israelilaisille, ja Al Aqsa -instituutti joutunee julkaisemaan vielä paljon enemmän vihaisia vastalauseita. Valtavilla energialahjoilla varustettuna Israel otettaneen tietyissä piireissä vastaan paljon vähemmän viileästi kuin tänäpäivänä.
Sillä välin me pohdimme, että olikohan Siinailla annetuissa kivitauluissa tähän asti piilossa ollut 11 käsky: Sinun pitää poraaman, beibi, sinun pitää poraaman.
---------------------------------
Niin, enää ei tarvinne epäillä, miksi länsi haluaa Iranin liittolais-Syyrian ja Hizbollah-Libanonin pois kuvioita sotkemasta ja Assadin pois vallasta. Libanonin ja Syyrian talousvesillä kun on merkittävä osa Levantin merialueen kaasu&öljyvaroista.
Ja Venäjä ei suinkaan ole hirttänyt itseään Syyriaan. Kaikkia sen pelimerkkejä ei ole laitettu Assadin ruutuun.
Olen kuitenkin - yleiset geopoliittiset tilanteet huomioiden - pessimistinen sen suhteen, että USA antaisi korvata itsensä Israelin kohdalla Euroopalla tai Venäjällä, tai että Venäjä olisi halukas riskeeraamaan intressinsä Keski- ja Etelä-Aasiassa Israelin vuoksi.
Israel matkalla öljymahdiksi - "Lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabialla" (Talouselämä 15.7.2013)
"Vähintään 150 miljardia tynnyriä öljyä odottaa poraajaansa Jerusalemin ja Gazan ympäristössä. Maasta löytyy myös parisenkymmentä muuta esiintymää. World Energy Councilin, maailmanlaajuisen energiajärjestön, mukaan Israelista saattaa löytyä yli 250 miljardia tynnyriä öljyä.
Se on lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabiassa oletetaan olevan."]
-----------------------------------------------------------------------
[Editoitu 5.7.2012 Käännetty koko artikkeli, korjattu luvut]
Eli tässäpä tiedoksi todella mielenkiintoinen linkki. (Jutun on kirjoittanut Walter Russel Mead blogissa Via Meadia. Kaikki virheet käännöksessä minun vastuullani. The below text is Finnish translation of W.R. Mead's blog [link abowe]. All possible mistranlations can be considered as my fault)
--------------------------------------------------
Israelin nousu energian suurvallaksi aiheuttaa kuohuntaa
Israelin pääministeri Golda Meir tunnetusti valitti että Mooses johdatti Israelin lapsia neljäkymmentä vuotta aavikolla kunnes löysi ainoan paikan Lähi-idästä missä ei olut yhtään öljyä.
Mutta olisiko Mooses ollut fiksumpi kuin on uskottu? Ainakin kanadalaiset ja venäläiset ajattelevat niin, koska molemmat maat ovat liikkeellä edistääkseen energiasuhteitaan tämän pienen maan kanssa, jonka koko energiavarannot voivat nyt joidenkin asiantuntijoiden mukaan kilpailla tai jopa ylittää Saudi Arabian satumaiset öljyrikkaudet.
Varsinainen tuotanko on toistaiseksi pienimuotoista, mutta todistusaineisto, jonka mukaan Luvattu Maa voi luonnonrikkauksien puolesta olla todellinen El Dorado, kasvaa koko ajan; tuuma tuumalta kaikkein arvokkaimmaksi ja energiarikkaimmaksi maaksi missään maailmassa. Jos tämä paljastuu olevan totta, monet asiat tulevat muuttumaan, ja osa noista muutoksista on jo tapahtumassa.
Israel ja Kanada ovat juuri solmineet sopimuksen yhteistyöstä jossain, mikä näyttäisi olevan valtava liuskeöljyesiintymä juutalaisvaltion alla. Näkymät valtavista öljyvarannoista Israelissa tulevan viimeaikaisten uutisten päälle, jotka kertovat laajoista maakaasuesiintymistä rannikolla, ja jotka ovat enenevästi houkutelleet sijoittajien mielenkiintoa ja huomiota. Ilmeiset kaasurikkaudet ovat myös houkutelleet kansainvälisiä ongelmia. Libanon riitelee merenlalaisesta rajastaan Israelin kanssa (toimi joka on jokseenkin monimutkainen johtuen siitä tosiasiasta, että Libanon ei ole koskaan oikeasti tunnustanut Israelin olemassaoloa), ja päällekkäiset vaatimukset Turkin ja Kreikan plus molempien sekä Kyproksen turkkilaisen että kreikkalaisen hallituksen taholta entisestään mutkistavat asioita. Silti huolimatta näistä jännitteistä, seuraten Venäjän presidentti Vladimir Putinin yllättävää kohteliaisuusvierailua viime viikolla, Gazprom ja Israel ovat julkistaneet suunnitelmat tehdä yhteistyötä kaasun nostamisessa.
Tämä viittaa vähintäänkin siihen, että Turkin pyrkimykset pysäyttää kaasukenttien kehittämishankkeet alueella tulevat kohtaamaan vastustusta Venäjän sekä myös Israelin taholta. Gazprom ja muut venäläisyhtiöt ovat myös halukkaita ottamaan osaa missä tahansa kaasun etsintähankkeissa joita kehitellään erittäin moskovamyönteisen (ja erittäin kaasunälkäisen) kyproksenkreikkalaisen hallituksen kanssa.
Panokset eivät ole pienet: Levantin syvänteen (johon Syyrialla, Libanonilla, Turkilla, Kreikalla Kyproksella, Israelilla ja jopa Gazalla on vaatimukset) uskotaan kätkevän jopa 120 biljoonaa kuutiojalkaa maakaasua [noin 30 biljoonaa kuutiometriä eli n. 3400 kuutiokilometriä!] ja lisäksi "merkittävässä määrin" öljyä. Poraajat jotka työskentelevät Israelin vesillä ovat jo löytäneet jotain, mikä näyttäisi olevan 5 miljardia barrelia hyödynnettävissä olevaa öljyä, yli miljardin kuutiojalan [yli 28,3 miljoonan kuutiometrin] kaasuvarantojen lisäksi (Amerikkalaiset firmat olivat mukana näissä löydöksissä.) Israelin merenalaisten varantojen arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 16 biljoonaa kuutiojalkaa [noin 45,3 miljardia kuutiometriä eli noin 453 kuutiokilometriä] ja uusia kenttiä löytyy jatkuvasti nopealla tahdilla lisää.
Uusi israelilais-venäläinen sopimus on osa Israelin hallituksen tietoista strategiaa käyttää orastavaa energiavaurautta parantaakseen sen vaikeuksissa olevaa poliittista asemaa. Italian ollessa vaikeuksissa veikattuaan väärin Iranin suhteen, Rooma voi myös alkaa arvostamaan hyviä suhteita lähempänä olevan ja luotettavamman naapurin kanssa. Eräs järkevä kohde Israelin energiadiplomatialle voisi olla Intia: maat ovat jo valmiiksi toisiaan lähellä monin tavoin, kuten kaupan ja sotilastekniikan suhteen, ja Intia on innokas lisäämään energian toimittajiensa määrää.
Kaasu on oma lukunsa, mutta mahdollisuus valtaviin liuskeöljyvarantoihin Israelin itsensä alla on kuitenkin aivan uusi juttu. World Energy Councilin, joka on johtava globaali energiafoorumi ja jolla on järjestöjä sekä yhteistyökumppaneita jopa 93 maassa, mukaan Israelilla voi olla kolmanneksi suurimmat liuskeöljyvarannot maailmassa: jotakuinkin 250 miljardia barrelia (USA:lla ja Kiinalla uskotaan molemmilla olevan suuret liuskeöljyvarannot, kun USA:lla arvellaan olevan reippaasti yli biljoonaa barrelia vastaava määrä potentiaalisesti hyödynnettävissä olevaa liusketta ja Kiinalla ehkä kolmannes tästä määrästä. Kanadan Athabaskan öljyhiekkareservit voivat vastata kahta biljoonaa barrelia tavanomaista öljyä, eli enemmän kuin kaikki tavanomainen öljy mitä Saudi-Arabiassa, Irakissa ja Iranissa tiedetään yhteensä olevan olemassa). Jos arviot Israelin liuskeöljystä ovat oikeita, Israelin kaasu ja liuskevarannot yhteensä tekevät siitä energiavarannoiltaan Saudien veroisen, vaikka Israelin energian hyödyntäminen maksaa enemmän.
Monia esteitä on olemassa ja parhaassa tapauksessakin kuluu aikaa ennenkuin maailman uuden energiamaantieteen vaikutukset tekevät itsensä tunnettavaksi, mutta jos tuotanto uusista lähteistä Israelissa ja muualla kehittyy, maailmanpolitiikka tulee muuttumaan. Maat Persian lahden molemmilla rannoilla ryöpsähtivät maailmanlaajuiseen vaikutusvaltaan 1970-luvulal kun maailman energian puute sinkosi ne sellaiseen vaurauteen ja poliittiseen vaikutusvaltaan, josta ei oltu aiemmin edes uneksittu. Nämä maat tulevat edelleen olemaan rikkaita; suurimmalta osalta niiden energia on halvempaa tuottaa kuin epätavannomaisemmista lähteistä muualla maailmassa, mukaan lukien Israelissa.
Mutta se minkä ne säilyttävät rahana ne voivat menettää vaikutusvallassa. OPECin valta sanella maailmanlaajuiset hinnat luultavasti vähenee kun kanadalaiset, amerikkalaiset, israelilaiset ja kiinalaiset varannot tulevat tuotantoon. Tosiasiassa Persian Lahden kaikkein tehokkain öljyase tulevaisuudessa voikin olla noiden maiden kyky alihinnoitella vastustajansa; kallis liuskeöljy ei tule olemaan kannattavaa jos OPEC lisää halvan tavaransa tuotantoa. (Brutaalit, nopeat-syö-hitaat -hintasodat ajaa hinnat alas naurettavale tasolle: Via Meadiaa värisyttää ajatellakin.)
Siitä huolimatta arabihallitusten vaikutusvalta Euroopan ja muun maailman poliittiseen mielipiteeseen tulee luultavasti vähenemään kun lisää öljy- ja kaasuvarantoja tulee ilmi – ja kun Israel nousee merkittävänä tuottajana. Voimme olla matkalla kohti aikaa jolloin maailma ei vain enää välitä niin paljon siitä mitä Persian Lahden ympärillä tapahtuu – kunhan kukaan ei vain ala leikkisäksi ydinaseiden kanssa.
Eräs merkittävä häviäjä voi olla Turkki. Vuosien ajan Turkin kemalistiset, maallistuneet vallanpitäjät tekivät läheistä yhteistyötä Israelin kanssa, ja suhde hyödytti molempia osapuolia. Islamistisen AK-puolueen vallan alla tämä suhde asteittain huononi. Se oli molempien osapuolten vika: turkkilaiset poliitikot olivat liian halukkaita demagogisoimaan asian saadakseen poliittisia pisteitä sisäpolitiikassa ja israelilaiset eivät vastanneet ihan kaikella mahdollisella hienovaraisuudella.
Mutta jos Israelista todella tulee merkittävä energiavalta ja Venäjän-Kreikan-Kyproksen-Israelin energiayhteistyö todellakin nousee, Turkista tulee tuntumaan kuin jostakusta, joka lemppasi uskollisen ja pitkäaikaisen tyttöystävänsä viikkoa ennen kuin tämä voitti hurjan jättipotin lotossa. Enemmänkin; Turkin pyrkimys esittää suurempaa roolia itäisen Välimeren altaalla – vanhan ottomaanivallan ydinalueella – tulee kärsimään merkittävän takaiskun.
Jos Israelin valtavien energialöydösten mahdollisuus todella toteutuu ja jos niihin liittyvät tekniset- sekä resurssiongelmat voidaan oikeasti ratkaista, niin USA:n ja Israelin suhde tulee myös muuttumaan. Osa tästä voi jo olla tapahtumassa. Pääministeri Netanjahun ilmiselvä huolettomuus liittyen erimielisyyksiin presidentti Obaman kansa voi heijastella hänen uskoaan, että Israelilla on joitain aivan uusia kortteja pelattavana. Energiarikkaana Israelilla tulee olemaan paljon ystäviä ja kosijoita ja se tulee olemaan vähemmän riippuvainen USA:sta kuin on tähän asti ollut – mutta se tulee myös olemaan paljon arvokkaampi liittolainen.
Israelin uuden energiakuvan hahmottumisella on mahdollisuus tulla yhdeksi suurimmista uutisaiheista seuraavien kymmenen vuoden aikana. Potentiaalisesti energiavallankumouksella ja muutoksella Israelin julkikuvassa on enemmän geopoliittisisia vaikutuksia kuin Arabikeväällä. Via Meadia tulee seuraamaan tätä tarinaa ja yrittää saada selvää geopoliittisista ja taloudellisista muutoksista kun ne tulevat ilmi.
Jopa näin varhaisessa vaiheessa Israelin energiavaurauden vaikutus on dramaattinen. Vieraillessaan Jerusalemissa presidentti Putin sonnustautui kipaan ja meni rukoilemaan muinaisen temppelin itkumuurille. Kuten eräs lehdistöraportti kertoo, vierailunsa loppupuolella Putin kääntyi erään läsnäolevan venäjänjuutalaisen puoleen ja sanoi
“ Tulin tänne rukoilemaan että temppeli voitaisiin jälleenrakentaa, ja toivon että rukouksenne totetutuvat. ”
Putinilla oli vielä hunajaisempia sanoja israelilaisille isännilleen. Kiertäessään muuria hän sanoi “Täällä me näemme miten juutalaisten menneisyys on kaiverrettu Jerusalemin kiviin.” Tämä ei ihan ole muodollinen tunnustus Israelin valtausoikeuksille Vanhaan kaupunkiin, mutta paljon enemmän kuin mitä israelilaiset yleensä kuulevat. (Useimmat arabit ja palestiinalaiset kiistävät tiukasti yhteyden että juutalaisten ja itkumuurin – joka tunnetaan arabiaksi Al Buraqin nimellä mysteerisen taivaallisen ratsun mukaan, jonka väitetään tuoneen profeetta Muhammedin Jerusalemiin kuuluisalla yöllisellä matkalla – välillä.)
Arabien reaktio Putinin lausuntoon Jerusalemin kaupungin historiallisestta juutalaisesta luonteesta oli vastaavasti raivoisa. Al Aqsa Instituutti antoi seuraavan lausunnon:
“Kerromme Putinille ja hänen kaltaisilleen että Al-Buraqin muuri, joka on yksinomaan muslimien Waqfin omaisuutta, on erottamaton osa siunattua Al Aqsan moskeijaa ja ei-muslimeilla ei ole oikeutta tähän muuriin tai siunattuun Al Aqsan moskeijaan, ja kaikki historialliset dokumentit painottavat sitä tosiasiaa, että Al Buraqin muuri on islamilainen...
Painotamme että jokainen kivi mitä Al Aqsan moskeijassa ja sen rakennuksissa näkyy on todiste että se on islamilainen ja jokaine kivi Al Qudsissa [Jerusalem]on todistus Al Qudsin muslimi- ja arabiluonteesta.”
Mikäli öljy ja kaasu alkaa virrata lähellekään siinä määrin kuin asiantuntijat ajattelevat nyt olevan mahdollista, voidaan monien Jerusalemissa vierailijoiden sanovan samanlaisia asioita israelilaisille, ja Al Aqsa -instituutti joutunee julkaisemaan vielä paljon enemmän vihaisia vastalauseita. Valtavilla energialahjoilla varustettuna Israel otettaneen tietyissä piireissä vastaan paljon vähemmän viileästi kuin tänäpäivänä.
Sillä välin me pohdimme, että olikohan Siinailla annetuissa kivitauluissa tähän asti piilossa ollut 11 käsky: Sinun pitää poraaman, beibi, sinun pitää poraaman.
---------------------------------
Niin, enää ei tarvinne epäillä, miksi länsi haluaa Iranin liittolais-Syyrian ja Hizbollah-Libanonin pois kuvioita sotkemasta ja Assadin pois vallasta. Libanonin ja Syyrian talousvesillä kun on merkittävä osa Levantin merialueen kaasu&öljyvaroista.
Ja Venäjä ei suinkaan ole hirttänyt itseään Syyriaan. Kaikkia sen pelimerkkejä ei ole laitettu Assadin ruutuun.
Olen kuitenkin - yleiset geopoliittiset tilanteet huomioiden - pessimistinen sen suhteen, että USA antaisi korvata itsensä Israelin kohdalla Euroopalla tai Venäjällä, tai että Venäjä olisi halukas riskeeraamaan intressinsä Keski- ja Etelä-Aasiassa Israelin vuoksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)