Näytetään tekstit, joissa on tunniste Baltia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Baltia. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Itämeren alue ja Baltia - NATO:n heikko kylki


Olipa kerran Ruotsin armeija, mutta eipä ole käytännössä enää.

Itämeren alueen geostrateginen tilanne on se, että täällä on Ruotsin kokoinen sotilaallinen tyhjiö. Kiristyvän geopoliittisen tilanteen myötä Venäjä pystyisi tekemään strategisen iskun Ruotsin ja/tai Baltian alueella varsin vapaasti, ilman että NATO käytännössä voi sitä estää. Jos syttyy sota, Natolla ei käytännössä ole Euroopassa sijoitettuna riittävästi voimia, joilla se kykenisi estämään Venäjää ottamasta haltuun Baltiaa ja Itämeren saaria.

Tätä taustaa vasten Presidentti Obaman puhe Viron vierailulla saattaa jäädä tositilanteessa yhtä tyhjäksi kuin Englannin ja Ranskan turvatakuut Puolalle -39. Ne eivät estäneet Saksaa miehittämästä Puolaa.

Baltic Guiden Hüttünen kirjoittaa lokakuun lehdessä seuraavasti: 

"Venäjän aggressiivinen käyttäytyminen Ukrainassa on aiheuttanut Virossa paljon huolta.

Jotkut virolaiset ovat epäilleet Nato-sopimuksen viidennen pykälä täytäntöön panemista Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa.

Puolustusliittosopimuksen viides pykälähän velvoittaa kaikkia jäsenmaita puolustamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota. Venäjän presidentin Vladimir Putinin väitetyt puheet Tallinnan, Riian ja Varsovan miehittämisestä eivät ainakaan vähentäneet virolaisten pelkoja.

Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman Viroon tekemä vierailu lujitti virolaisten uskoa Nato-jäsenyyden antamaan suojaan. Obaman puhe Tallinnassa ja erityisesti sen lause, ”Tallinnan, Riian ja Vilnan puolustaminen on aivan yhtä tärkeää, kuin Pariisin, Berliinin ja Lontoon puolustaminen”, oli ratkaiseva.

Sanomallaan Obama pani uskottavuutensa ja koko Yhdysvaltain ulkopolitiikan tulevaisuuden peliin. Virolaiset huokaisivat helpotuksesta.

He ovat ylpeitä maailman mahtavimman valtion johtajan vierailusta, tuesta ja turvatakuista.”

Ehkä ei kannattaisi vannoa, sillä Itämeren geostrateginen tilanne on huono Naton kannalta. 


Parin viikon takaisesa Iltasanomien jutussa, otsikolla "Sotilaallinen tyhjiö?", lainataan Svenska Dagbladetia ja idäntutkimuksen professori Stefan Hedlundia, jonka mukaan;
 
"Ruotsin on myöhäistä enää yrittää nostaa nopeasti puolustuskykyään, sillä länsinaapurin puolustusvoimien alasajon on ollut nopeaa ja tehokasta. ”Kattavan varusteluohjelman aloittaminen tänään vaikuttaisi reaalisesti vasta kymmenen vuoden kuluttua. – Siinä ajassa kriisi on jo kulminoitunut, joko sotaan tai Venäjän romahdukseen”, professori povaa.

Hedlund pitää lähinaapurien kannalta häpeällisenä sitä, että Ruotsin puolustus on päästetty niin heikoksi. ”Kyky on lähes nollassa”, Hedlund sanoo. Sotilaallisesti vahva Ruotsi auttaisi Natoa puolustamaan Baltian maita Venäjän mahdolliselta hyökkäykseltä. 
”Tilanne on tällä hetkellä se, että Suomen ja Puolan välissä on suuri tyhjä tila, jossa Naton pitäisi toimia tukeakseen esimerkiksi Viroa. Sellainen operaatio olisi hyvin haavoittuva, ja Moskovan sotilasjohto voisi hyvinkin tulla siihen johtopäätökseen, ettei länsi ole valmis ottamaan riskiä. Viroon kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen hinta voisi silloin, Ukrainan tavoin, olla vain pakotteet ja tuomitsevat lausunnot”, Hedlund kirjoittaa.

Luoja meitä varjelkoon tällaisilta skenaarioilta, mutta ei niitä voi poiskaan sulkea.”

Iltis kirjoitti myös, että ruotsalaistutkijan mukaan itänaapuri operoi jo käytännössä esteettä Tukholman saaristossa. Jutun perusteella saa sen käsityksen, että Ruotsin alueella harjoittelu kuuluu suorastaan Venäjän merikommandojen koulutusohjelmaan:

"Spetsnaz-erikoisjoukot ovat jo kartoittaneet ja harjoitelleet piilossa pysymistä Tukholman saaristossa, jossa on viikonlopusta lähtien etsitty mystistä vedenalaista.

- Aiemmin venäläiset kunnioittivat suuresti Ruotsin puolustusvoimia, mutta nyt he vain nauravat Ruotsille ja sanovat, että Tukholman saaristoon meno on kuin kulkisi ei-kenenkään-maalla, kertoo Spetsnaz-joukkoja haastatellut Efron Expressenille.

- Viimeksi kun keskustelin sukellusvenejoukoissa palvelleen Spetznas-tuttuni kanssa, hän sanoi, että "emme enää arvosta Ruotsia, Ruotsilla ei ole enää oikeaa armeijaa, eikä puolustusta". Nyt he nauravat, ettei Ruotsilla ole mitään puolustusta, kertoo Efron. "

http://www.expressen.se/nyheter/spetznas-skrattar-at-sveriges-forsvar/
(Lainaukset Iltikseltä: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288753023994.html?utm_campaign=tf-IS&utm_medium=tf-desktop&utm_term=1&utm_source=elisa.net&utm_content=site )

Muistutuksena Forbesin kolumni, jossa Baltiaa pidetään, varsin aiheellisesti, Naton heikkona lenkkinä ja suojattomana vatsana:

http://www.forbes.com/sites/paulroderickgregory/2014/09/23/ukraine-is-more-of-an-existential-threat-than-isis-because-it-could-destroy-nato/

” Andrei Piontovsky, argues that if “Putin succeeds and completely subordinates to himself the policy of Ukraine and blocks its European choice, then he will continue this campaign. And the next target will be the Baltics.” (See Paul Goble’s summary). If he loses in Ukraine, he cannot move to his next target and his regime may be threatened. We are not talking small ball here.”

” As far as Putin is concerned, the game is almost over. Let’s get ready for the next game.

Piontovsky argues that NATO membership of the Baltic States will not hold Putin back. Rather, it will spur him on. Ukraine-like hybrid wars against Estonia, Latvia, or Lithuania, “would call the (NATO) alliance as a whole into question and give Putin an enormous victory.” Putin sees the grand prize in reach: the de facto destruction of his greatest enemy, NATO – the very organization that destroyed the USSR and encircled Russia. The risks of such an adventure would be high, but the rewards would be astronomical.

But wait, skeptics argue: Surely Putin understands that an attack on any Baltic state would trigger the Article 5 mutual defense clause of NATO. Did not the President of the United States pledge in Tallinn on September 3 that “Article Five is crystal clear? An attack on one is an attack on all… So if, in such a moment, you ever ask again, who will come to help, you’ll know the answer: the NATO alliance, including the armed forces of the United States of America, right here, present, now.”

Putin would not dare, such skeptics say. Obama has laid down a red line, and this time he means it.

Not so fast! We thought Putin would not dare to invade and annex Crimea and over turn the postwar order, but he did. We thought he would not use regular troops in Southeastern Ukraine but he did. And in all cases, he got away with it largely unscathed. Putin would respond with: I have been there and done that in Ukraine. I can get away with it in the Baltics. I know how to do it. There is truth to what he says. Russia has six years of experience with fighting hybrid wars, none of which have failed.”





Itse kirjoitin vuonna 2011 arvionani - Huomioiden nopean vasteen NATO-joukojen puute ja Ruotsin puolustuksen alasajo - että jahka Venäjä voimistuu tarpeeksi ja sota tulee, Itämeren alueen sotilaallinen haltuunotto ei tule olemaan Venäjälle mikään kovin vaikea temppu.

Arvioni tällä hetkellä on - Venäjän asevoimien modernisointi- ja varusteluohjelman eteneminen huomioiden - että Venäjä saa ensi kevääseen mennessä rakennettua iskukyvyn, jolla se kykeneen siivoamaan NATOn sotilaallisen läsnäolon pois Itämereltä Bornholmia myöten.

Jos Itämeren alueen pitämien on vain NATO:n eurooppalaisten kumppanien vastuulla, NATO ei sitä pysty pitämään. Jos NATO haluaa oikeasti olla valmis puolustamaan Baltiaa, USA:n pitäisi sijoittaa Puola-Baltia -alueelle pysyvästi kymmeniä tuhansia miehiä ja laivasto-osaston Itämerelle. Se tarkoittaisi painopisteen siirtämistä Tyyneltä mereltä takaisin Eurooppaan. Onko USA:lla halua tai varaa tehdä niin, on kysymys, joka ratkaisee Itä-Euroopan tulevaisuuden lähestyvää suursotaa kohti mentäessä.

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Venäjä - 2010-luvun eurooppalainen supervalta

Venäjästä tulee 2010-luvulla Euraasian mahtavin geopoliittinen mahti sotilaallisesti ja energiapoliittisesti. Tämä on looginen seuraus kuluvan vuosikymmenen kehityksestä. Tämän muutoksen seuraukset tulevat olemaan muun Euroopan ja maailman kannalta erittäin merkittäviä.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, useampaankin otteeseen.

Tämän aamun Uusi Suomi uutisoi dosentti Alpo Juntusen uuden tutkimuksen julkaisemista:

"Näin Venäjä syö Euroopan valtaa

Euroopan unionin vahvistuminen ei ole Venäjän edun mukaista, sanoo dosentti Alpo Juntunen tuoreessa tutkimuksessaan. Euroopassa Venäjällä ei ole suurvaltakilpailijaa, sillä Euroopan unioni ei ole imperiumi. Juntusen kirja ”Venäjän imperiumin paluu” julkaistiin tänään Helsingissä.

Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen erikoistutkijana työskentelevä Juntunen katsoo, että ilman Yhdysvaltojen tukea EU on sotilaallisesti liian heikko ja heterogeeninen voidakseen olla Venäjän vastustaja tai kilpailija."

Tutkimusta kommentoi Komentajakapteeni Juha-Antero Puistola:

"Venäjän imperiumin paluu

[...]Tiedän, että sieltä täältä poimitut lainaukset antavat vain kalpean aavistuksen tutkimuksen arvosta, mutta mielestäni muutamia dosentti Alpo Juntusen ajatuksia on syytä nostaa esille.[...]

”Tulevaisuudessa Länsi-Euroopan riippuvuus (Venäjän energiasta, JP) lisääntyy kulutuksen kasvaessa ja Pohjanmeren öljyn ja kaasun loppuessa.”, s. 98

”Venäjä ei kätke energia-asettaan. Muiden energian suurtuottajien tavoin se käyttää sitä hyväkseen. Lähivuosina käyttömahdollisuudet paranevat Venäjän saatua valmiiksi pohjoiset, eteläiset ja itäiset energiaväylät. Silloin Venäjällä on käytettävissään välineet, joiden avulla Venäjä voi toteuttaa energiaimperialistista politiikkaansa globaalisti.”, s. 99

”Etelä-Ossetian kriisi osoitti maailman politiikan totuuden. Kriisin kärjistyessä tai kriisiä kärjistettäessä vahva syö heikon.” ”Uuden Venäjän historiassa hyökkäys Georgiaan on ensimmäinen selvästi imperiaalinen operaatio, joka osoittaa, että politiikan näyttämölle on palannut imperiumi, jolle sota on clausewitzilaisittain politiikan jatke.”, s. 131

Lainaan vielä tutkimuksen takakantta:

”Venäjä on yksi globalisaation aikakauden johtavista valtioista ja haluaa parantaa kansainvälistä asemaansa. Tutkimuksessa osoitetaan Venäjän löytäneen itsensä. Kansan tukemana maan johtajat ovat toimineet rationaalisesti ja määrätietoisesti uuden imperiumin rakentamiseksi. Harjoitettu politiikka on ollut Venäjälle menestykseksi, mutta muulle maailmalle ja varsinkin naapureille seuraukset voivat olla yllätyksellisiä ja monitulkintaisia.” "

Niin. Ehkäpä viimeinkin aletaan tajuta, missä ollan menossa ja miksi. Vaikka talouskriisi iskee Venäjäänkin, niin toisin kuin muulle Euroopalle, Venäjän poliittiselle järjestelmälle se on vain palvelus: Kriisi pakottaa hallinnon uudistumaan, samaan aikaan kun keskusjohtoinen järjestelmä takaa sen, ettei valtiojärjestelmä romahda. Päin vastoin: Kriisi antaa Venäjän hallinnolle tilaisuuden uudistua, ja syyn pitää valta entistä tiukemmin yksissä käsissä, mikä entisestää kasvattaa Putinin ja hänen lähipiirinsä valtaa. Kansa saa tietenkin taas kärsiä, mutta niinhän Venäjällä on aina tehty, eli ei uutta maailmassa.

Alussa laittamistani linkeistä voitte lukea tarkemmat perusteluni seuraaville kehitysnäkymille:

- Samoin kuin 30-luvun lama, tämäkin lama, joka johtuu Yhdysvaltain supervalta-aseman ja dollariin nojaavan länsimaisen finanssijärjestelmän pian edessä olevasta romahduksesta, tekee tilaa uudelle levottomuuksien ja epävakauden aikakaudelle maailman historiassa. Lama tulee johtamaan suuriin taloudellisiin, poliittisiin ja geopoliittisiin mullistuksiin.

- Venäjän johto näkee kriisissä valtavan mahdollisuuden taloudelliseen ja sotilaalliseen laajentumiseen, koska Euroopassa vallitsee poliittis-taloudellinen sekasorto ja se on USA:n romahduksen takia sotilaallisen heikkouden tilassa Lisäksi Keski- ja Itä-Eurooppa, mukaan lukien Saksa, ovat energian suhteen täysin riippuvaisia Venäjästä, minkä takia energia-aseen merkitys vain kasvaa kriisin myötä. Näin varsinkin jos Lähi-Idässä sattuisi alkamaan sota, jonka takia öljyn hinta lamasta huolimatta pomppaisi korkealle.

- Kriisin seuraus on sota. Vaikka pelkät taloudelliset realiteetit pakottaisivat Itä-Euroopan maat uudestaan Venäjän valtapiiriin, Venäjän suhteellisen sotilaallisen voiman korostuminen tilanteessa, jossa USA:n mahti on murtunut, takaa Venäjälle "kerran vuosisadassa"-tyylisen tilaisuuden ottaa menettämänsä etupiiri takaisin, korkoineen.

- Baltian maiden NATO-jäsenyys ei suojaa niitä tilanteessa, jossa USA on taloudellisesti romahtanut ja sisäpoliittisesti kaaoksessa. Venäjän isku Baltiaan, sekä mahdollinen Norjan rannikon ja sen öljyvarojen haltuunotto seurauksineen (Euroopan totaalinen energiariippuvuus Venäjästä) tulee johtamaan nykyisenkaltaisen EU:n sekä NATO:n hajoamiseen.

- Euroopassa kriisi saa aikaan suuria muutoksia, mm. EU:n romahduksen ja muuttumisen keskusjohtoiseksi liittovaltioksi, jolla on oma, USA:sta riippumaton puolustus. Itä-Euroopan, ja mahdollisesti jopa Saksan, joutuessa Venäjän valtapiiriin, Länsi-Euroopan maiden on pakko liittoutua Turkin ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa (EU:n Välimeren Unioni-hanke). Uusi EU keskusjohtoisena "Imperiumina" ei siis tule olemaan alueeltaan sama kuin nykyinen EU, ja se elää Venäjän energia- ja sotilasmahdin varjossa.

- Venäjä ja sen valtapiiriin joutuneet maat ovat kuitenkin taloudellisesti riippuvaisia uudesta EU:sta, mikä tasapainottaa uutta Euroopan turvallisuustilannetta.

- Venäjän mahti on kuitenkin väliaikaista, sillä maan pahimmat ongelmat, demografinen kriisi eli väestön vanheneminen ja vähentyminen, sekä sosiaalisen pääoman puute eli kansalaisyhteiskunnan heikkous, tulevat aiheuttamaan sen, että Venäjä taantuu uudestaan, minkä merkit tulevat näkymään viimeistään 2030-luvun lopulla, ellei aikaisemmin; Linkki.


-------------
Ohessa karttakuva, johon olen luonnostellut 2010-luvun muutosten mukanaan tuomaa maantieteellistä valtapiirirajaa Euroopassa energiariippuvuus huomioiden:
Kuva perustuu arviointiin, jossa on otettu huomioon jo olemassaolevat öljyn ja kaasun vientireitit, sekä suunnitellut reitit. Tällä hetkellä Saksa on yli 70%:sti riippuvainen Venäjän kaasusta, Itämeren kaasuputken rakentamisen jälkeen 90%:sti. Lisäksi karttaskenaariossa on otettu huomioon todennäköinen sotilaallinen Baltian ja Norjan (eli käytännössä koko Skandinavian) haltuunnotto, joka sinetöisi Euroopan energiariippuvuuden Venäjästä.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Taantuma iski jo Baltiaan

Maailmantalouden taantuma on levinnyt jo Baltiaan. Näyttääkin selvältä, että seuraavana on vuorossa Pohjoismaat, varsinkin kun Britannia meni jo.

Kauppalehti:

"Baltia lipesi jo laskuun

Nordean luottotappiot ovat kasvussa, vaikka ovatkin edelleen vähäisiä. Tilanne on haasteellinen etenkin Baltiassa. [...]

- Talouden laskusuhdanne näkyy Baltian maissa'"

Nyt kun taantuma on jo iskenyt Britanniaan ja Baltiaan, ja on selvästi iskemässä Tanskaan, on luultavasti vain viikkojen, korkeintaan parin kuukauden kysymys, milloin se iskee Ruotsiin ja Suomeen.

torstai 20. maaliskuuta 2008

Venäjä: Suomi on jo NATOn jäsen

Kaikille tiedoksi: Suomi on jo NATO:n jäsen.

Nimittäin venäläisten mielestä. Venäläisten silmissä Suomi on jo käytännössä ollut NATO-maa vuodesta -95. Sen takia rajoillemme on keskitetty enemmän rautaa jo yli kymmenen vuotta. Olemme mukana jo neljässä viidestä NATO:n yhteistoiminta-artiklasta, ja puolustusvoimamme ovat käytännössä täysin NATO-yhteensopivat.

Venäläisten silmissä on enää ihan yksi hailee olemmeko virallisesti NATO-jäsen, vai jatkammeko nykymenolla, jossa käytännössä olemme NATO-jäsen mutta ilman sotilaallista puolustuartiklaa, koska joka tapauksessa kuulumme Baltian maiden kanssa ensi-isku-vyöhykkeeseen.

Jos Venäjän ja NATO:n välille syntyy avoin sotilaallinen konflikti, Suomi ja Baltia ovat strategisista syistä Venäjän ensi-iskun kohteina, eli niskaamme tulisi ns. strateginen isku, jossa itänaapuri miehittäisi maahanlasku- ja erikoisjoukoin tärkeimmät liikenteelliset ja hallinnolliset keskukset ennenkuin härmäläinen valtiojohtomme ehtisi sanoa "Aijaa?". Näin siksi, että alueellista puolustuskykyämme ja valmiuttamme on ajettu alas jo yli kymmenen vuotta.

Näin ollen on mielestäni nykyään ihan sama, liitymmekö NATOn täysjäsenyyteen (viidennen artiklan yhteistyö), vaiko emme. Ainakaan NATOn täysjäsenyys ei juurikaan enää pahentaisi asemaamme sodan tullen.

Puolueettomia emme siis käytännössä enää ole, eikä meillä ole kaiken alueellisen puolustuksen alasajon jälkeen enää edes osittain uskottavaa omaa puolustuskykyä, joten olemme pisteessä johon ns. natottajat ovat tietoisesti maatamme ajaneet jo 90-luvun alkupuolelta lähtien eli Suomi on pakkoraossa: on mentävä NATO:n täysjäseniksi, jotta saataisiin tarvittaessa apua lännestä, kun omaa puolustuskykyä ei tahallisen alasajon jälkeen käytännössä enää ole. Tämän uskon olleen natottajien tarkoituskin.

Näin ollen meidän olisi jo kai, ikävä kyllä, ihan sama mennä virallisestikin NATOn täysjäseniksi. Kun on kaulaansa myöten turvallisuuspoliittisessa NATO-kusessa, on ihan sama vaikka vielä päälle alkaisi sataa taivaalta lisää kusta, lopputulos on kuitenkin sama. Eli kusessa ollaan, varsinkin jos sota tulee.

Ja vielä suuremmassa kusessa tulee olemaan nykyinen länteen suuntautunut valtaeliittimme tilanteessa, jossa hallitus maassamme vaihdetaan miehittäjän toimesta...