Islamilaisen kulttuurin alueelta tulevien miesten raiskausylivalta tilastoissa

Kuten blogiani lukevat tietävät, en muutamiin vuosiin juurikaan ole kirjoituksissani puhunut lisääntyneistä raiskauksista ja niiden liittymisestä islamilaiseen kulttuurin paitsi viittaamalla yleiseen keskusteluun asiasta.
Varsinkaan en ole paria poikkeusta lukuun ottamatta juurikaan viitsinyt puuttua keskustelupalstojen ja netin blogistanin ehkä (rikoslain valossa) kiihottavimpaan aiheeseen eli maahanmuuttajien yliedustukseen rikos-, ja varsinkin seksuaalirikostilastoissa aihetta kohtaan tuntemani vastenmielisyyden takia. Yksi syy on myös se, että keskustelussa helposti menee ns. kuppi nurin ja leimataan helposti kaikki ulkomaalaiset, vaikka ongelma koskee lähinnä islamilaisen kulttuurin piiristä tulevia maahanmuuttajamiehiä.

Nyt kun Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ja Aamulehti ovat asian nostaneet esiin, on ehkä aika kantaa taas kortta kekoon. Eli tässäpä Aamulehden juttu aiheesta:

"Raiskaustilastot kertovat tylyä kieltä kotoutumispolitiikan epäonnistumisesta, sillä joka kolmas raiskauksesta tuomittu on ulkomaalainen.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoissuunnittelijan Hannu Niemen mielestä poliitikkojen vaikeneminen hyödyttää perussuomalaisia, jotka muistuttavat taajaan raiskaustilastoista.

– Tätä (tilastoa) ei ole mitään syytä peitellä. Nyt koko asia jää yhden ryhmän kauraksi, Niemi sanoo."

Eli kun ei muu näytä pysäyttävän persuja, on lopulta otettava krouvit keinot käyttöön; myönnettävä totuus ja nostettava kissa pöydälle? No, hyvä että asiasta viimein puhutaan enemmän (toivottavasti).

"2006–2009 raiskauksesta tuomituista 34 prosenttia oli ulkomaalaisia. Luvut ovat pysytelleet samalla tasolla vuosia, vaikka ulkomaalaisia on Suomessa vain noin kolme prosenttia.
Raiskausrikokset keskittyvät tiettyihin ulkomaalaisryhmiin. Tilastokeskuksen mukaan etenkin Lähi-idästä kotoisin olevat nuoret miehet syyllistyvät rikoksiin. Erityisesti irakilaisten kohdalla tilastot ovat synkkiä. Viime vuonna irakilaisia epäiltiin 31 raiskauksesta, mikä on 5 prosenttia kaikista raiskauksista. Irakilaisia on noin 0,1 prosenttia Suomen väestöstä. Vuonna 2009 raiskausepäilyjä oli 23 ja 2010 yhteensä 29."

Niemi puhuu tässä vain tuomituista eli kiinni saaduista. Ulkomaalaisiin kohdistuvat ilmoitukset tai selvittämättömät jutut ovatkin sitten määrässä ihan omaa luokkaansa. Hän onnistuu kuitenkin hipaisemaan villakoiran ydintä:

"– On ryhmiä, joiden suhtautuminen naisiin ja raiskauksiin on toisenlainen. Heidän kotimaassaan naista, joka kulkee lyhyessä mekossa vähän humalassa, pidetään toisenlaisena naisena kuin Suomessa".

Aamulehti on uutisoinut aiheesta aiemminkin. Jutussa sisäministeriön sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankinen osuu myös villakoiraan:

"..ulkomaalaisten epäiltyjen osuudeksi tulee 25,8 prosenttia [vuonna 2010]. Ulkomaalaisia on kolme prosenttia Suomen väkiluvusta.

Sukupuolisen käyttäytymisen säännöt tulisi Mankkisen mukaan tehdä selviksi. Miehet ja pojat jäävät sivuun kotouttamisessa.

– Suomalaisten tyttöjen käytös voi olla heidän kulttuuristaan katsottuna erilaista, mutta täällä se voi olla normaalia eikä tarkoita sen enempää."

Aiheesta kirjoitti USarin blogissa viime viikolla ansiokkaasti myös Olli Pusa, joka sivalsi villakoiran ytimeen:

"Maahanmuuttajaraiskausten yleisyyden selittäväksi teoriaksi on selkeimmin tarjolla kulttuuriristiriita: Suomeen ja laajemmin länsimaihin muuttaneilla miehillä asenteet naisia kohtaan edustavat lähtömaassaan opittuja asenteita, mutta naisten asema ja käyttäytyminen on Suomessa kokonaan erilaista. Suomessa syyllinen on aina raiskaaja, toisin kuin ehkä lähtömaassa Naiset liikkuvat vapaammin, heidän pukeutumisensa ja seksuaalinen käyttäytymisensä on vapaampaa.

Tällaisessa asetelmassa vapaasti ulkona liikkuva nainen voidaan lähtömaan kulttuurin näkökulmasta luokitella huoraksi, jonka saa vapaasti raiskata. Penkomatta enempää Malminkartanon raiskausepisodin synnyttämää vastenmielistä keskustelua facebookissa, kyseisessä keskustelussa on ilmeisestikin tullut pintaan juuri tällaisia asenteita. Uhri oli huora, raiskaajat lähes sankareita."

Varsin kuvaavaa aiheen tiimoilta on, että kun tästä samasta asiasta koitti puhua puoli vuosikymmentä sitten, sai hirveän ryöpyn rasistisyytöksiä. Koitin tarjota paikallislehteen jo 2007 kirjoitusta jossa esitin tämän käytöksen syyksi juuri tuota kulttuuriristiriitaa eli naisten tasa-arvottomuutta islamilaisessa kulttuurissa ja joillain alueilla pahimmillaan lähes eläimiin rinnastettavaa asemaa ja arvoa. Erityisesti islamilaisen kulttuuripiirin kehittymättömimmillä seuduilla kuten Afganistanissa, Arabian niemimaalla, Sudanissa ja Afrikan sarven alueella. No, kirjoitustani ei tietenkään julkaistu.

Kun Jussi Halla-aho on useaan otteeseen tuonut julki tämän saman asian, mihin sisäministeriön ja oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkijat ovat viitanneet, häntä koitettiin kilvan vaientaa ja haukkua rasistiksi.

Itse asiassa avoimesti laitavasemmistolaiset tutkijat, kuten Vesa "Päivystävä desantti"Puuronen, ovat jopa uusmarxilaisessa hengessä laajentaneet rasismin käsitettä niin, että "rasismin" piiriin saataisiin luokiteltua myös kulttuurieroihin perustuva jaottelu, ja propagoineet tätä "kulttuurirasismia" tai "uusrasismia" julkiseen keskusteluun, vaikka luulisi juuri marxilaisen yhteiskuntafilosofian kannattajien hyväksyvän sosiaaliset ja kulttuuriset syyt ihmisten erilaisten arvojen ja tapojen - myös raiskausten - takana.

Mutta ehkäpä syynä klassisen marxilaisuuden ja varsinaisen sosiaalidarwinistisen rasismin yhteinen ajattelun pohjavirta eli ajatus, että tasa-arvo edellyttäisi ihmisten samanlaisuutta? Biologisista syistä eli varsinaisesti rasistimiin perustuvilla argumenteilla tällaista käytöstä ei ole edes koittanut selittää kuin muutamat harvat, ja heitä ei ole julkiseen keskusteluun edes päästetty. Edes "kaikkien rasistien äidiksi" leimattu Halla-aho ei ole moiseen edes viitannut muuten kuin vittuillakseen Mika Illmanille (mistä tulikin sitten Suomen merkittävin sannavapaus- ja laintulkinnan venyttämis-oikeusjupakka, johtuen valtionsyyttäjän halusta sisällyttää "uusrasismi" rikoslain 5. luvun pykälän "kiihottaminen kansaryhmää vastaan" tulkintaan).

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että törkeiden seksuaali- ja väkivaltarikosten rangaistuksia ja rangaistuasteikkoa pitää roimasti koventaa ja poliisille pitää antaa lisämäärärahoja tämän tyyppisten rikosten selvittämisen parantamiseksi. Lisäksi olen sitä mieltä, että raiskauksiin syyllistyneet ulkomaiden kansalaiset pitää joko suoraan karkottaa lähtömaahansa kärsimään tuomionsa, tai mikäli lähtömaassa ei ole toimivaa oikeusjärjestelmää, karkottaa vasta tuomionsa kärsittyään, ja näin riippumatta lähtömaan mahdollisesta turvallisuustilanteesta. Ja mikäli näin ei voida nykyisen lainsäädännön takia vielä tehdä, olisi lakia muutettava mitä pikimmin.

Joskus symboliikka voi paljastaa uskonnosta yhtä ja toista. Mitähän Freud sanoisi tähän?

24 teesiä rajoittamatonta humanitääristä maahanmuuttoa vastaan:

(Huom! Termi "maahanmuutto" seuraavassa tekstissä tarkoitaa nimenomaan rajoittamatonta humanitääristä massamaahanmuuttoa. Ei siis työperäistä maahanmuuttoa tai YK:n pakolaiskriteerit täyttävien henkilöiden tuloa. Lista ei ole minun tekemäni, vaan lainausta, linkki jutun lopussa).

"
1. MAAHANMUUTTO AIHEUTTAA RASISMIA.

On tunnettu tosiasia ja ihmisluontoon olennaisesti kuuluva seikka, että kovin erilaiset kulttuurit eivät sulata toisiaan, koska ihmisyhteisöt haluavat elää omien arvojensa ja tapojensa mukaan. Seurauksena on ristiriitatilanne, mistä muiden ongelmien ohella aiheutuu rasismia, niin kantaväestöön kuin maahanmuuttajiin kohdistuvaa.

2. MAAHANMUUTTO TUHOAA SANANVAPAUDEN.

Länsimaissa sananvapaus on perinteisesti ollut korkeimpien arvojen joukossa ja osittain sen ansiosta kyseiset yhteiskunnat ovat kyenneet kehittämään ihmisoikeuksia ja hyvinvointia. Nyt maahanmuutto on rapauttanut tuota vapautta esimerkiksi siten, ettei maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista saisi puhua. Maahanmuuttajien tekemien rikosten tiedottamisestakin on langetettu oikeudessa tuomioita. Lehdistökin pyytelee ulkomaita myöden anteeksi vapauttaan.

3. MAAHANMUUTTO ROMAHDUTTAA HYVINVOINTIVALTION.

Maahanmuuttajat maksavat Suomessa yhteiskunnalle satoja miljoonia euroja vuodessa ja summa vain kasvaa. Samaan aikaan maahanmuuttajat tuottavat verorahoja äärimmäisen vähän. Kun maahanmuuttajien määrä kasvaa tarpeeksi, emme enää kykene rahoittamaan palveluja. Jo nyt on karsittu välttämättömiä toimintoja. Meidän on valittava joko hyvinvointivaltio tai maahanmuuttovaltio. Samaan maahan ne eivät mahdu.

4. MAAHANMUUTTO HEIKENTÄÄ NAISTEN OIKEUKSIA.

Maahanmuuttajat tulevat usein kulttuureista, joissa naisen asema on vaivoin kotieläimen tasolla; tietyissä tilanteissa aviomiehellä katsotaan jopa olevan oikeus tappaa vaimonsa. Mukanaan maahanmuuttajat tuovat nämä arvonsa ja se heijastuu yhteiskuntaamme varsinkin kun maahanmuuttajat luovat omalakisia yhteisöjään.

5. MAAHANMUUTTO LISÄÄ TYÖTTÖMYYTTÄ.

Maahanmuuttajista tuottavassa työssä käy vain vähäinen osa. Valtaosa päätyy paisuttamaan työttömyyslukuja. Tämä kaikki maksaa Suomelle valtavasti ja heikentää palveluja. (Lisäksi humpuukihumanitäärinen maahanmuutto ei näy työttömyystilastoissa, koska monikulttuuripersoonat ovat melkoisen pitkälle työvoiman ulkopuolella. Työttömyystilastossa näkyvät vain työttömät työnhakijat, mutta jos ei hae töitä, ei näy.)

6. MAAHANMUUTTO TUO FASISMIN EUROOPPAAN.

Suuri osa humanitäärisestä maahanmuutosta tulee maista, joissa kannatetaan uskonnon varjolla fasismia: joukkoteloituksia, toisuskoisten tappamista, sananvapauden tukahduttamista sekä lietsotaan oman ryhmän ylemmyyttä pitäen muita ihmisiä saastaisina ja eläimen kaltaisina.

7. MAAHANMUUTTO TUHOAA DEMOKRATIAN.

Massiivisella maahanmuutolla ei ole kansan tukea, eikä poliittinen eliitti edes uskalla sitä kysyä. Tässä kävellään kansan tahdon yli. Ihmiset eivät saa demokraattisesti sanoa mielipidettään, heiltä ei kysytä lupaa maahanmuuton vaatimiin kalliisiin miljoonaprojekteihin, kantaväestöltä saatetaan esimerkiksi evätä pääsy uimahalliin jonakin päivänä, vaikka halli on avoinna joka päivä maahanmuuttajille.

8. MAAHANMUUTTO HEIKENTÄÄ HUOLTOSUHDETTA.

Huoltosuhde, eli veronmaksajien määrä suhteessa etuuksien nauttijoihin muuttuu maahanmuuton myötä siten, että yhä harvempien on kustannettava eläminen yhä useammalle. Maahanmuuttajat eivätä muuta huoltosuhdetta edullisemmaksi, koska heidän keskuudessaan ylivoimainen enemmistö on tukien nauttijoita. Maahanmuuttajat eivät myöskään poista työvoimapulaa, koska heillä ei ole ammattitaitoa eikä kielitaitoa ja koska valtava joukko heistä on työttöminä. Maahanmuutto tietää veronkorotuksia.

9. MAAHANMUUTTO HEIKENTÄÄ LASTEN OIKEUKSIA.

Monissa maahanmuuttajakulttuureissa lapsia pahoinpidellään ja sorretaan törkeästi. Heidät saatetaan pakkonaittaa vaikkapa 10-vuotiaina, heidän sukuelimensä usein silvotaan vauvaiässä ja saattaapa isä tappaa tottelemattoman lapsensa - kunniansa vuoksi. Kun maahanmuuttajia on kylliksi, tällaiset tavat saavat aseman Suomessakin ja se heijastuu myös suomalaisten lasten arkeen.

10. MAAHANMUUTTO LISÄÄ VÄKIVALTAA JA TURVATTOMUUTTA KADUILLA.

Monet maahanmuuttajaryhmät eivät sopeudu Eurooppaan ja sen kulttuuriin. He alkavat muodostaa slummeja, jossa alkavat noudattaa omia lakejaan. Muuan muassa Ruotsissa maahanmuuttajanuoret ovat systemaattisesti ottaneet ruotsalaiset ryöstöjen, raiskausten ja pahoinpitelyiden kohteeksi. Joissakin maahanmuuttajalähiöissä Ruotsissa vallitsee viidakon laki eikä palokunta uskalla mennä enää kyseisiin paikkoihin sammuttamaan tahallaan sytytettyjä tulipaloja, eikä poliisikaan uskalla mennä paikalle kuin saattueessa tai tarkoitukseen hankituilla hyökkäysvaunuilla. Monet valkoiset eivät enää uskalla liikkua kaupungilla illalla.

11. MAAHANMUUTTO VARASTAA KEHITYSMAIDEN TULEVAISUUDEN.

Turvapaikkaa hakevat monesti juuri varakkaimmat ja koulutetuimmat kehitysmaiden ihmiset, sillä ihmiskauppias saattaa veloittaa matkasta Europpaan monen vuoden palkkaa vastaavan summan. Ottamalla näitä ihmisiä vastaan varastamme kehitysmailta heidän parhaimman väestönsä, joka voisi rakentaa näitä maita. Silti nämä ihmiset jäävät usein Euroopassa sosiaalituella eläjiksi, koska heillä ei ole kielitaitoa tai eurooppalaista koulutusta.

12. MAAHANMUUTTO KIIHDYTTÄÄ ILMASTONMUUTOSTA.

Kun kehitysmaassa ihmisen hiilijalanjälki on vain muutama prosentti hänen jalanjäljestään Euroopassa, voimme todeta, että massamaahanmuutto länsimaihin tuo ilmakehään saasteita lisää miljoonia ja miljoonia tonneja vuosittain. Maahanmuutto tuhoaa luonnon ja ilmaston.

13. MAAHANMUUTTO RAHOITTAA IHMISKAUPPIAITA.

Maahanmuutto on hyvä bisnes paitsi suomalaisille sosiaali-ihmisille ja erilaisille suvaitsevaisuusprofeetoille, myös kansainvälisille ihmiskauppiaille, jotka vuosittain ottavat kehitysmaalaisilta miljoonia ja miljoonia euroja palkkioita siitä, että nämä saavat laittoman matkan Eurooppaan. Usein esimerkiksi afrikkalainen suku on vuosia kerännyt työllään sen verran, että yksi heistä pääsee yrittämään Eurooppaan. Jos hän onnistuu saamaan turvapaikan, hän pyrkii saamaan mahdollisimman monta sukulaistaan niinikään Eurooppaan sosiaaliturvan piiriin. Ja afrikkalaiset suvut köyhtyvät, samoin Eurooppa. Mutta ihmiskauppias rikastuu, eikä hänen tarvitse välittää matkalla kuolleista.

14. MAAHANMUUTTO LISÄÄ RIKOLLISUUTTA.

On kiistaton fakta monesta maasta, että maahanmuutto lisää rikollisuutta. Jotkut maahanmuuttajaryhmät tehtailevat rikoksia jopa monikymmenkertaisesti kantaväestöön nähden. Lisäksi tulevat käytännössä uudet rikostyypit kuten joukkoraiskaukset ja kunniamurhat. Rikollisuus tulee meille kalliiksi ja se luo turvattomuutta. Poliisilla on jo nyt resurssipula.

15. MAAHANMUUTTO TUHOAA KULTTUUREITA.

Kulttuurit kukoistavat parhaiten omissa lokeroissaan ilman, että niitä uhataan, painostetaan tai syrjitään vierailla vaikutteilla. Eurooppalainen kulttuuri joutuu yhä ahtaammalle. Esimerkiksi kaikista pankeista ei saa enää säästöpossuja, koska ne loukkaavat muslimeja, Suvivirtta ei saa laulaa kouluissa, koska sekin on loukkaavaa ja niin edelleen. Myös tulijan kulttuuri joutuu paineeseen. Prosessissa niin maahanmuuttajan kuin tulomaankin kulttuuri vahingoittuu ja joutuu konfliktiin. Aidosti rikastuttavat kulttuurivaikutteet voidaan omaksua vaikkapa internetin kautta tai ostamalla etnistä musiikkia. Väestöä ei tarvitse siirtää tänne.

16. MAAHANMUUTTO YLLÄPITÄÄ KURJUUTTA KEHITYSMAISSA.

Paitsi että aivovuoto vie kehitysmaista parhaimman aineksen, väestön pakeneminen kurjistaa köyhiä maita myös sikäli, että paikalliset eivät viitsi enää yritää kun aina voi paeta Länteen. Myös demokratiaprosessi jää alkamatta, koska ihmisoikeuksista kiinnostuneet eivät jää paikan päälle vaatimaan muutosta, vaan häipyvät Eurooppaan etsimään aineellista hyvää. Kehitysmaiden diktaattorit ovat tyytyväisiä kun heidän vastavoimansa muuttaa Eurooppaan häiritsemästä.

17. MAAHANMUUTTO UHKAA ETNISIÄ VÄHEMMISTÖJÄ.

Valkoiset ihmiset ovat pieni vähemmistö Maapallolla. He ovat vaarassa tallautua kehitysmaalaisten paljouteen aivan pian. Jo nykyisen maahanmuuttajapopulaation on laskettu pääsevän enemmistöön Suomessa vuosisadan vaihteessa. Tänään syntyvät lapsemme voivat nähdä Suomen, jossa suomalaiset ovat vähemmistönä. Kuka puolustaa suomalaisia ja suomalaista kulttuuria, jos annamme maamme pois? Vain suomalaiset voivat säilyttää suomalaisuutta - edellyttäen, että heillä on siihen oma maa. Maahanmuutto uhkaa tehdä kaikista Euroopan maista monietnisiä sulatusuuneja niin, ettei pian tiedä, onko Ranskassa vaiko Suomessa. Maahanmuutto on siis kulttuurin moninaisuuden vihollinen numero yksi.

18. MAAHANMUUTTO AIHEUTTAA KONFLIKTEJA JA MELLAKOITA.

Käytäntö on osoittanut, että monikulttuurisuus on toimimaton, naiivi utopia. Saksan liittokansleri sanoi, että monikulttuurisuuskokeilu on epäonnistunut. Monietnisyys aiheuttaa usein katuväkivaltaa, mellakoita, joukkotappeluita, kivityksiä, autojen polttamista ja liikkeiden ryöstämistä jokapäiväisten puukotusten ja raiskausten lisäksi. Syistä voidaan kiistellä, mutta ongelmat eivät poistu; ne ovat osa monikulttuuria.

19. MAAHANMUUTTO LUO SOSIAALISTA KURJUUTTA.

Maahanmuutto luo köyhyyttä, väkivaltaa ja turvattomuutta. Se luo ghettoja, katujengejä ja kaikenlaista sosiaalista kurjuutta. Se on monin paikoin Eurooppaa jo luonut arjesta helvetin: muistakaamme vaikkapa Ranskan ja Ruotsin lähiöt, jotka ovat kuin kolmannesta maailmasta.

20. MAAHANMUUTTO ESTÄÄ KEHITYSMAIDEN AUTTAMISTA.

Yksi turvapaikanhakija Euroopassa saattaa maksaa veronmaksajille useita kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Näitä turvapaikanhakijoita on Euroopassa kymmenin tuhansin ja lisää tulee. Samoilla rahoilla kustannettaisiin kehitysmaissa miljoonille koulutus tai tehtäisiin tuhansia kaivoja, hankittaisiin tonneittain lääkkeitä ja niin edelleen. Lisäksi jo olemassaolevat maahanmuuttajat aiheuttavat miljardien kulut. Kaikella tällä muutettaisiin monta köyhää maata paratiiseiksi sen sijaan, että nyt ylläpidämme samoilla rahoilla liekehtiviä ghettoja Euroopassa.

21. MAAHANMUUTTO LIETSOO ETNISIÄ KONFLIKTEJA EUROOPASSA JA RIKKOO OIKEUSJÄRJESTYSTÄ.

Ruotsalainen maahanmuuttajanuoriso on jo sanonut käyvänsä sotaa ruotsalaisia vastaan. Sovittamattomat etniset ja kulttuuriset ristiriidat johtavat konflikteihin ja maahanmuuttajajoukkojen kasvaessa ne lopulta uskaltavat haastaa länsimaiset arvot paitsi puhein, myös väkivallalla. Osassa Britanniaa on jo käytössä islamilainen sharia-laki, joka on kaikin tavoin länsimaisen ihmisarvokäsityksen vastainen. Useat maahanmuuttajaryhmät eivät halua sopeutua tai neuvotella. Heidän uskonnolliset johtajansa lietsovat maailmavalloitusta suuren syntyvyyden ja miekan turvin. He vain odottavat, että kantaväestö joutuu vähemmistöön.

22. MAAHANMUUTTO LUO SENSUURIYHTEISKUNNAN.

Jo nyt tiedonvälitys on vääristynyt ja sensuroitunut maahanmuuton vuoksi. Kantasuomalaisten isänmaallisia näkemyksiä ei päästetä julkisuuteen, paitsi silloin, kun tarkoituksena on paheksua heitä rasisteina. Jos suomalainen mies tönäisee somalityttöä, siitä kirjoitellaan valtalehdissä sivukaupalla monta päivää. Kun maahanmuuttaja raiskaa tai ryöstää kantaväestöön kuuluvan, se tuskin mainitaan ja ainakin tekijän etninen tausta sensuroidaan, vaikka se helpottaisi syyllisen etsintää. Rikostilastoja sensuroidaan. Lehtiuutisia sensuroidaan. Mielipiteitä sensuroidaan. Kaikki siksi, että maahanmuuton todellisuudesta pystyttäisiin antamaan valheellinen, positiivinen mielikuva. Neuvostoliitto on saanut jatkajan, se on monikulttuurinen Eurooppa.

23. MAAHANMUUTTO LUO TERRORISMIA.

Terroristijärjestöt käyttävät maahanmuuttoa väylänä kehittyneisiin maihin. Poliisi on paljastanut Euroopassa useita terroristisoluja ja näiden suunnitelmia. Kuitenkaan ei kaikkia terroristien suunnitelmia olla kyetty paljastamaan. Esimerkiksi Britanniassa ja Espanjassa lukuisat ihmiset ovat menettäneet henkensä terrori-iskuissa. Lisäksi yksittäiset, uskonnolliseen fanatismiin sitoutuneet maahanmuuttajat ovat suorittaneet ideologisia murhia maanosassamme.

24. MAAHANMUUTTO POLKEE PALKKOJA.

Maahanmuutto kurjistaa tavallisen työläisen asemaa. Vaikka verrattain pieni osa maahanmuuttajista työskenteleekin - ainakaan laillisesti - osa heistä polkee palkkoja ja vie näin toimeentulon kantaeurooppalaisilta. Lisäksi työnantajat voivat tarjota surkeita palkkoja kun työvoiman tarjonta kasvaa koko ajan. Lisäksi monia maahanmuuttajia työskentelee myös pimeästi ja usein maanmiehensä hyväksikäyttämänä. Tämä vähentää suomalaisten yritysten kilpailumahdollisuuksia ja työtilaisuuksia varsinkin ravintola-alalla.


Edellä sanotun valossa on selvää, ettei humanitäärisellä maahanmuutolla ole hyötyjä. Vaikka joku tuntisikin mukavan ja työssäkäyvän maahanmuuttajan, yksittäistapaus ei muuta mitään. Suuressa mittakaavassa, eurooppalaisessa todellisuudessa maahanmuutto on maanosallemme valtava uhka taloudellisella, sosiaalisella, demokraattisella, humanistisella ja kulttuurillisella tasolla. Maahanmuuton uhka Euroopalle on moninverroin suurempi, todellisempi ja nopeampi kuin pelätty ilmastonmuutos."

Muokattu. Alkuperäinen teksti osoitteessa:

http://hommaforum.org/index.php/topic,7513.0.html

Intian monikulttuurisuus on sortoa, kärsimystä ja eriarvoisuutta

Viime tiistain (27.1.) Forum24:ssä toimittaja Olli Muhonen kirjoitti otsikolla ”Ihmeellinen Intia - Monen kulttuurin maa” Intiasta ja sen kulttuurisesta monimuotoisuudesta. Hän kirjoitti, että ”Intian malli on osoittanut, että aidosti monikulttuurinen yhteiskunta on mahdollinen”. Monikulttuurista yhteiskuntaa ihaillessaan Muhonen kuitenkin mielestäni sortui yksipuoliseen näkemykseen aiheesta.

Intia ei ole monikulttuurinen yhteiskunta, vaan monikulttuurinen valtakunta, jossa eri alakulttuurit muodostavat omia yhteiskuntiaan. Unelma monikulttuurisesta mutta samalla yhtenäisestä yhteiskunnasta, jossa eri kulttuurit olisivat tasa-arvoisia toisiinsa nähden, on nimittäin mahdoton utopia. Intiassa tämä näkyy niin uskonnollisella kuin poliittisellakin tasolla. Kuten Muhonen kirjoitti, Intian liittovaltion koossa pysyminen on melkoinen ihme. Tämän "ihmeen", jossa kieli- ja kansallisuusrajojen erottavuus on saatu lakaistua maton alle, on mahdollistanut vain hindulaisen uskonnon dominoiva yhteiskunnallinen asema, ja erityisesti sen koossapitävä voima; rasistinen ja sortava kastijärjestelmä.

Hindin kielen sana ’cast’ tarkoittaa kirjaimellisesti ihonväriä. Intiassa tummanruskeat ihmiset kuuluvat alimpiin kasteihin, ruskeaihoiset ihmiset keskikasteihin, ja vaaleimmat ihmiset ylempiin kasteihin. Mitä ylempään kastiin ihminen Intiassa kuuluu, sitä vaaleampi on hänen ihonvärinsä, ja sitä korkeampi yhteiskunnallinen arvostus ja taloudellinen asema. Intiassa ihminen saa mennä naimisiin vain omaan kastiinsa kuuluvan henkilön kanssa. Alempikastiset ovat käytännössä edelleen vailla täysiä ihmis- ja kansalaisoikeuksia, ja kastittomat mustat täysin ali-ihmisten asemassa vailla mitään ihmisoikeuksia. Intialainen kulttuuri kastijärjestelmineen edustaa siis uskonnon varjolla tapahtuvaa apartheidia ja äärimmäistä rotusortoa.

Hindulaisuus uskontona perustuu ajatukselle, että kaikki tiet vievät samaan päämäärään. Tämä näennäinen uskonnollinen suvaitsevaisuus on mahdollistanut niemimaan uskonnollisen sillisalaatin. Hindulaisuus on kuitenkin hindulle ”oikein uskonto”, ja siksi se sietää muita uskontoja vain niin kauan kun ne eivät kyseenalaista sen asemaa valtauskontona, eikä varsinkaan kastijärjestelmää. Hindulaisuus on monismissaan ja kastijärjestelmän puolustamisessaan ehdottoman fanaattinen. Tästä syystä, vaikka kastijärjestelmä on lailla lakkautettu, on tämä laki käytännössä kuollut kirjain. Siksi intialainen yhteiskunta on käytännössä vihamielinen kaikkia niitä uskontoja ja ihmisryhmiä kohtaan, jotka eivät tunnusta hindulaisuuden ehdotonta uskonnollista monismia ja kulttuurista ylivaltaa. Räikeimmin tämä näkyy suhtautumisena monoteismia saarnaavia islamia ja kristinuskoa vastaan.

Tämä näkyy selvästi Intian historiassa, ja heijastuu tänäkin päivänä suoraan Intian liittovaltion federalistiseen politiikkaan. Brittiläinen Intia hajosi aikanaan muslimienemmistöisten Pakistanin ja Bangladeshin (entisen Itä-Pakistanin) sotiessa itsensä irti hinduvaltiosta 1947. Tänä päivänä tilanne on se, että ne osavaltiot, joissa on hinduenemmistö, ovat kaikkein tiiviimmin mukana liittovaltiossa, kun taas ne osavaltiot, joissa on enemmän kastittomia tai uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia, tulevat huonommin toimeen hinduenemmistöisen liittovaltion kanssa, ja ovat siksi autonomisempia sekä löyhemmin mukana liittovaltiossa. Eikä ole mikään yllätys, että Intian kaksi ainoaa ei-hinduenemmistöistä osavaltiota eli Kashmir ja Nagaland, joista ensin mainitussa enemmistö on muslimeja ja jälkimmäisessä kristittyjä, ovat käytännössä koko ajan sisällissodassa liittovaltiota vastaan muslimien ja kristittyjen pyrkiessä eroon hinduvallasta.

Intia kaikkineen on siis hyvä esimerkki monikulttuurisuuden mukanaan tuomasta yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta eriarvoisuudesta sekä sorrosta, ja hierarkkisesta luokkayhteiskunnasta.


(Kommentoimani Olli Muhosen artikkeli luettavissa Forum24:n nettilehdessä, s. 12.)

Islam on takapajuinen uskonto ja kulttuuri

Käytetäänpäs nyt taas vähän sananvapautta (vaikka Vihreät naiset, Astrid Thors tai Tuija Brax eivät siitä pidäkään), ja puhutaan islamilaisen kulttuurin arvoista ja niiden vaikutuksesta maahanmuuton kautta eurooppalaisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Korostettakoon kaiken varalta, että otsikko on tahallaan yleistävä ja kuvastaa vain mielipidettäni islamista (joka kylläkin on mielestäni perusteltu).

Joensuulainen perinteentutkimuksen ja yhteiskuntapolitiikan opiskelija Jarkko Pesonen esitti mielenkiintoisen vertauksen:

"Kuvitellaan tilanne, että Eurooppalaiset tiedemiehet kykenisivät keksimään aikakoneen, joka avaisi portin vuoden 1408 ja vuoden 2008 Euroopan välille.

Vuoden 1408 ihmiset alkujärkytyksestä toivuttuaan päätysivät seuraavanlaisiin reaktioihin:

a) Suuria määriä vuoden 1408 kurjuudessa elävistä ihmisistä lähtisi virtaamaan portin kautta nykyaikaan paremman elintason perässä. Heillä ei olisi kuitenkaan ammattitaitoa moneenkaan tehtävään ja heidän työttömyytensä olisi yli 50%.

b) Keskijan kirkko julistaisi pyhän sodan nykyajan maallistunutta yhteiskuntaa vastaan ja ilmoittaisi pyrkivänsä tekemään Euroopasta jälleen teokraattisen valtion.

c) Keskiajalta nykyaikaan tulleet ihmeset syjäytyisivät kaikkialla, minne he menisivät nykyajan yhteiskunnassa. Heitä olisi vain muutama prosentti väestöstä, mutta he tekisivät valtaosan väkivalta- ja seksuaalirikoksista.

d) Keskiajalta virtaisi koko ajan uutta porukkaa nykyaikaan, heillä olisi huomattavasti korkeampi syntyvyys, mutta heidän jälkikasvunsa syrjäytyisi vastaavalla tavalla.

e) Keskiajalta tulleista puolet kannattaisi keskiajan kristillisten lakisäädösten käyttöönottoa. Noin viidennes hyväksyisi viattomien ihmisten mielivaltaisen surmaamisen Euroopan kristillistämiseksi.

Nyt mieti sitä, mikä olisi järkevä toimenpide tällaisessa tilanteessa.

Sen jälkeen mieti sitä, miten tällainen skenaario käytännöllisesti eroaa islamilaisesta maailmasta tapahtuvasta kansainvaelluksesta ja sen vaikutuksista."

Niin. Vaikka se kuinka ärsyttää eräitä fundamentalisti anti-kristillisiä, niin tosiasia on, että Euroopan kristillinen kulttuuri alkoi kehittyä keskiajan jälkeen synnyttäen sekä reformaation että valistusliikkeen, jotka taas muuttivat sekä kristinuskoa että kristillisiä kirkkoja merkittävästi nykymittareilla humaanimpaan ja sivistyneempään suuntaan. Tämä on yleisesti johtanut sekularisaatioon ja uskonnon ja poliitiikan eriytymiseen nykyajan Euroopassa.

Sen sijaan islamilainen maailma ei ole vielä tähän päivään mennessä alistunut mihinkään sellaiseen kuin reformaatio tai valistus. Sekularismia, johon liittyy aika oleennaisesti uskonnon ja politiikan erottaminen toisisaan, sekä demokratiaa ei ole oikein kunnolla missään päin islamilaista maailmaa, ellei niitä ole sinne asein tuotu, eikä islamia ole saatu ulos politiikasta ellei paikallinen, poliittis-taloudellisesti länsimaistunut eliitti sitä asein ole pakottanut politiikasta ulos. Myöskään ihmisoikeuksia on vaikea löytää, ellei samaiset valtaapitävät koita niitä edes jossain määrin ylläpitää, tarvittaessa asevoimin ja vaikka demokratiaa kaventamalla. Esimerkkeinä tällaisista mm. Turkki, Algeria, Tunisia ja Marokko.

Islam on uskonto, ei etnisyys tai rotu. Islamilaisen uskonnon ja sen oppien, maailmankuvan, kulttuurin sekä tapojen kritisointi ei ole näin ollen minkään sortin rasismia, vaikka liberalisteina itseään pitävät ja monikulttuurisuutta puolustavat tahot näin koittaisivat naama punaisena inttää.

Islamilainen maailmankuva ja islamin oppi ei tunne eikä tunnusta eroa politiikan ja uskonnon välillä, vaan muslimien yhteisö "umma" on sekä uskonnollinen että poliittinen kokonaisuus. Tässä mielessä islam on pikemminkin uskonnon kaapuun kääriytynyt poliittis-fasistinen ideologia kuin uskonto.

Syy siihen, miksi islamilaisista maista tulleet maahanmuuttajamiehet ovat todella vahvasti yliedustettuna (suhteessa muuhun väestöön) raiskaus- ja väkivaltatilastoissa on naissukupuolen arvottomuus islamilaisessa kulttuurissa. Islamin mukaan naisella ei ole sielua, ja hän ei itse asiassa ole edes kunnolla ihminen, toisin kuin mies, vaan eläimiin verrattava. Nainen ei ole arvosubjekti vaan arvo-objekti, joka on aina isänsä tai miehensä omistuksessa ja vastuulla, ja jolla ei ole islamin opin mukaan pohjimmiltaan ole juuri mitään isänsä tai miehensä tahdosta riippumattomia oikeuksia. Esim. yksin kaupungilla liikkuva nainen on arabikulttuurissa "vapaata riistaa", kuin irti päässyt lammas. Ja jos hänelle sattuu jotain ikävää illan pimeydessä, se on hänen isänsä tai miehensä suvun häpeä, kun eivät pitäneet häntä turvassa lukkojen takana. Islamilaisessa kulttuurissa nainen on kunniallinen vain jos hän on sukupuolisesti siveä ja uskollinen ja edottoman tottelevainen isälleen tai miehelleen. Näin ollen yksi liikkuva nainen on automaattisesti kunniaton. Esimerkiksi somalikulttuurissa nainen, joka menee yksin (tai yleensä ottaen ollenkaan) ravintolaan, käsitetään automaattisesti prostituioiduksi, ja prostituiduilla ei somali- tai islamilaisessa kulttuurissa ole edes niitä vähiä oikeuksia tai kunnioitusta, joita kotioloissa pysyttelevillä naisilla on.

Kun sitten yllä kuvatun kaltaisen "tasa-arvoisen ja naista kunnioittavan islamilaisen arvomaailman" omaksuneet maahanmuuttajat vyöryvät Eurooppaan, seuraukset ovat mitä ne ovat, kuten tilastot kertovat. Esim. Oslossa iltaisin yksin kaupungilla liikkuvalla naisella on yli 50%:n todennäköisyys tulla raiskatuksi, ja Oslon poliisin mukaan 3/4 kaikista raiskauksista on islamilaisista maista tulevien maahanmuuttajien tekemiä. [1.]

Mielenkiintoista onkin mm. Vihreiden naisten asennoituminen islamiin ja islamilaisen kulttuurin vyöryyn Eurooppaan. Kun Perussuomalaisten listoilla sitoutumattomana ollut ehdokas Jussi Halla-Aho pääsi ääniharavana Helsingin valtuustoon, veti edellä mainittu ryhmä, joka väittää puolustavansa tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia, oikein kunnolla herneet nenään yli vuoden takaisesta tri. Halla-Ahon kirjoituksesta, jossa Halla-Aho sarkastisesti heitti (poliisin ja sisäministeriön raiskaustilastoihin vedoten), että olisi asiallista että Vihreiden naispoliitikkojen ajaman rajattoman maahanmuuton negatiivisista seurauksista, myös raiskauksista, kärsisivät mieluummin he itse päätöksentekijöinä, kuin viattomat ihmiset. Tästäkös Vihreät naiset keksivät, katkerana maahanmuuttajakriittisen tohtorin pääsystä valtuustoon, tehdä oikein rikosilmoituksen, että Halla-Aho muka yllyttäisi maahanmuuttajia raiskaamaan vihreitä naispoliitikkoja. Ja näin "sopivasti" vasta kuntavaalien jälkeen.

Islamilaisen kulttuurin arvot ovat erittäin voimakkaasti ristiriidassa eurooppalaisten ja pohjoismaisten arvojen kanssa, vaikka asiaa miten yrittäisi selitellä. Mikäli Eurooppa sopeutuu islamiin, eikä islamilaiset maahanmuuttajat Euroopan kulttuuriin, arvoihin ja sääntöihin, edessä on kulttuurinen paluu keskiajan barbarismiin ja länsimaisen demokratian, sananvapauden ja tasa-arvon loppu eli lyhyesti sanottuna koko valistuksen ja eurooppalaisen sivistyksen perinnön tuhoutuminen.




[1.] Lähde on Oslo Tidning-lehdessä julkaistu Oslon poliisin tilastoihin perustuva juttu vuodelta 2005 (Ilmeisesti Oslossa on kaupunginosia, joissa yksin iltaisin liikkuvien naisten todennäköisyys tulla raiskatuksi on lähempänä 90%:ia. Kyseisissä kaupunginosissa ei öisin pääsääntöisesti uskalla liikkua kuin maahanmuuttajataustaisten nuorten jengit, joiden epäillään myös olevan vastuussa turvattomuudesta. Luonnollisesti Oslossa lienee myös kaupunginosia, joissa on turvallista).

Perussuomalainen aate ja maahanmuuttopolitiikka

Viime aikoina Perussuomalaiset ovat olleet paljon esillä mediassa vaalivoiton takia. Pääosin näkyvyys on ollut positiivista, mutta paljon on ollut myös esillä syytöksiä rasismista ja muukalaisvihasta. Siksi lienee paikallaan hieman valaista puolueen aateperustaa, ja varsinkin sitä suuntaa, mihin puolue on kehittymässä. Olen itse mukana nuorisojärjestömme periaatetyöryhmässä, ja sorvaamassa niitä linjoja, jotka osaltaan viitoittavat puolueemme tietä ensi vuosikymmenellä ja siitä eteenpäin, joten katson voivani puhua asiasta. Koska näkemyksemme maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta kohtaan ovat nousseet huomion keskelle, on myös syytä perustella suhtautumistamme asioihin (Olennaiset, ja mielestäni tärkeä aatemaailmaamme ja poliittisia linjauksia valaisevat käsitteet ja kohdat on kursivoitu).

Perussuomalaiset on kristillis-sosiaalisille arvoille rakentava kansallismielinen puolue, joka puolustaa demokratiaa, yhteiskunnallista tasa-arvoa ja sosiaalista hyvinvointia. Kristillis-sosiaalisilla arvoilla tarkoitamme kristinuskon vaikutuksesta länsimaisessa kulttuurissamme kehittynyttä etiikkaa, lähimmäisenrakkautta, heikompien etujen ajamista, ihmisarvon puolustamista, ja pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon [Linkki]. Toisin kuin KD, emme kuitenkaan pidä kristillistä etiikkaa etualalla, vaan politiikan taustalla. Kristinuskon perintö kulttuurissamme on meille puolueena enemmän kulttuurinen kuin uskonnollinen kysymys, ja meillä on huomattavan paljon uskonnottomia ja ateisteja jäsenistössämme.

Kansallismielisyys ilmenee siten, että pyrimme puolustamaan suomalaista kulttuuria, yhteiskuntaa ja taloutta globalisaation ja monikulttuurisuuden paineessa. Rakastamme isänmaatamme, sen kieltä ja kulttuuria, mutta se ei tarkoita, että ajattelisimme Suomen ja suomalaisten olevan muiden maiden ja kansojen yläpuolella, vaan rinnalla. Tähän liittyy "Maassa maan tavalla"-periaate, josta syystä vastustamme etnisesti ja kulttuurisesti erilaisten ihmisryhmien asettamista eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden positiivisen diskriminoinnin nimissä. Kaikille pitää olla samat säännöt ja yhdenvertaisuus sekä lain että viranomaisten edessä. Valitettavasti monikulturismin nimeen vannovassa yhteiskunnassa ei näin aina enää ole. Emme suvaitse etnisten enemmistöjen asettamista huonompaan asemaan etnisiin vähemmistöihin nähden, sillä se on mielestämme apartheid-rasismia.

Emme vastusta maahanmuuttajia, vaan maahanmuuttopolitiikan nykyistä hoitoa. Tämän takia olemme profiloituneet maahanmuuttokriittisenä puolueena. Maahanmuuttajat eivät ole syyllisiä nykyisiin maahanmuuttopolitiikasta aiheutuviin ongelmiin, vaan monikulturismin ruusunpunaisten silmälasien läpi maahanmuuttopolitiikkaa hoitava hallituksemme, sekä osa poliitikoistamme ja virkamiehistöstämme. Maahanmuuttajat ovat samanarvoisia ihmisiä kuin mekin. He ovat tervetulleita Suomeen asumaan, kunhan noudattavat Suomen lakia, tekevät työtä ja maksavat veronsa kuten me muutkin. Samojen sääntöjen pitää päteä kaikille. Pakolaiset on myös autettava turvaan sodan jaloista, ja tavoitteena pitää olla heidän auttamisensa jo heidän kotimaassaan, tai kulttuurisesti mahdollisimman lähellä heidän kotimaataan olevassa maassa, jotta heidän sopeutumisensa olisi mahdollisimman helppoa. Pääasia kuitenkin on, että he ovat turvassa. Sen sijaan sosiaalituristeja vieroksumme, samoin kuin kerjäämistä, sekä demokratian, sanavapauden ja pohjoismaisen tasa-arvokulttuurin vastaisia tapoja ja käytöstä, jotka johtuvat erilaisesta kulttuuritaustasta ja maailmankuvasta. Näistä johtuu iso osa maahanmuuton mukanaan tuomista ongelmista.

Maahanmuutto- ja kulttuuripoliittinen päämäärä pitää olla, maahanmuuttajien sopeutuminen suomalaiseen kulttuuriin, että heidän jälkeläisistään kasvaa kieleltään ja sydämeltään suomalaisia. Kannatamme siis yhtenäiskulttuuria ja sen vaalimista. Suomalaisuus on kielessä, mielessä, sydämessä ja kulttuurissa, eikä ihonvärissä. Koska Suomi on pieni kansa, emme voi vastaanottaa kerralla massiivisia määriä maahanmuuttajia. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että maahanmuutosta aiheutuvat sosiaaliset ongelmat alkavat nousta pintaan siinä vaiheessa, kun maahanmuuttajia on yli 4% väestöstä, ja kärjistyä voimakkaasti siinä vaiheessa kun heitä on yli 8% väestöstä, kuten on käynyt Länsi-Euroopassa; Ranskassa, Saksassa, Hollanissa, Britanniassa ja Ruotsissa. Liiallisen maahanmuuton seurauksena yhteiskunnan resurssit eivät enää riitä ihmisten, niin valtaväestön kuin maahanmuuttajienkin, oikeudenmukaisesta kohtelusta, koulutuksesta ja hyvinvoinnista huolehtimiseen, mikä johtaa syrjäytymiseen, vastakkainasetteluun ja etnisiin konflikteihin, mitkä rampauttaa hyvinvointiyhteiskunnan ja tekee selvää yhteiskuntarauhasta.

Tästä syystä maahanmuuttopolitiikkaa olisi muutettava siihen suuntaan, että maahanmuuton määrää ja laatua voidaan kontrolloida. Tämä on sekä maahanmuuttajien että suomalaisten yhteinen etu.

Skandinaavinen hyvinvointiyhteiskuntamme edellyttää korkeaa verotusta. Sen taas edellyttää kansanyhteisöllisyyttä, eli sitä "me-henkeä", luontaisen solidaarisuuden tunnetta kansan keskuudessa, että ollaan valmiita työskentelemään ja maksamaan veroja "kaikkien meidän" yhteiseksi hyväksi. Kansanyhteisöllisyys eli kansansolidaarisuus on ilmiö, jossa on kyse ihmisen yhteisöllisestä vaistosta, joka nouse ihmisen selkärangasta. Ihminen luokittelee luonnostaan ihmisiä "meihin ja muihin". Kaikkia niitä kohtaan, jotka ihminen kokee osaksi samaa laumaa kuin hän itse on, hän on solidaarinen, ja ulkopuolisiksi kokemiaan kohtaan varautunut. Olennaisia tekijöitä yhteenkuuluvuuden tunteen syntymisessä ovat kieli, perusarvot ja kulttuuri, eikä ihonväri tai perimä. Ihmisen yhteisöllisyys, ja viime kädessä myös kansallisvaltioaate eli nationalismi, ovat tämän ihmisen luontaisen vaistokäyttäytymisen sosiaalisia ja poliittisia ulottuvuuksia.

Kansanyhteisöllisyyden muretessa, johtui se sitten tuloerojen liiallisesta kasvusta joka johtaa yhteiskuntaluokkien asettumiseen toisiaan vastaan, tai eri etnisten kansanryhmien vastakkainasettelusta, murenee myös hyvinvointijärjestelmää ylläpitävä yhteiskuntamoraali; Rikkaat eivät enää halua maksaa veroja köyhien palveluihin, ja köyhät eivät enää halua kannattaa universaaleja palveluja, joista myös rikkaat hyötyisivät. Vastaavasti etnisen enemmistön halu kustantaa veroillaan etnisten vähemmistöjen palveluja vähenee. Nykyinen monikulturistinen politiikka siis kiihdyttää nykyistä hyvinvointijärjestelmän alasajoa ja vie kohti monietnistä luokkayhteiskuntaa, jolloin voimme hyvinvoinnin ohella sanoa hyvästit myös toimivalle demokratialle ja tasa-arvolle [Linkki].

Yleisesti II Maailmansodan jälkeen nationalismi on ollut huonossa huudossa, koska natsien toimet löivät sen henkiseksi painolastiksi raskaan sodan, kansanmurhien ja hirvittävän kärsimyksen leiman, mikä on tarjonnut liberaalille vasemmistolle hyvän lyömäaseen kaikkea kansallismielisyyttä vastaan. Tällöin on tietoisestikin haluttu unohtaa, että saksalainen etnorasistinen nationalismi oli ja on kuitenkin vain nationalismin synkkä sivujuonne. Kansallismielisyyden ja nationalismin päävirtaan kuuluu olennaisena osana demokratia ja Ranskan vallankumouksen ydinarvot; vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Suurin osan Euroopan valtioista on edelleen kansallisvaltioita, joissa nationalismi on edelleen terveellä pohjalla. Näin on myös Suomessa, ja Perussuomalaisessa puolueessa.




P.S. Asiaan liittyen kannattaa lukea myös aikaisempi kirjoitukseni otsikolla, "Kansanyhteisöllisyys, hyvinvointiyhteiskunta ja nationalismi".

Hyvinvointikansallisvaltioaate

Otsikon sanahirvio kuvastaa omalla tavallaan kannattamaani yhteiskunnallis-valtiollista ajattelua. Kuten olen kirjoituksessani "Kansanyhteisöllisyys, hyvinvointiyhteiskunta ja nationalismi" hahmotellut, edellyttävät mielestäni yhteiskunnallinen hyvinvointi ja tasa-arvo sekä kansallisaate toisiaan.

Ajatuksen pohjalla on ihanteeni kulttuurisesti ja sosiaalisesti yhtenäisestä kansallisvaltiosta, jossa ihmisillä on hyvä ja turvallista asua ja elää, ja jossa vallitsee tasapaino yksilön vapauden ja yhteiskunnan edun välillä.

Hyvinvointiyhteiskunta edellyttää suhteellisen kovaa verotusta, jotta voidaan rahoittaa kaikille julkinen koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva. Korkea verotus taas edellyttää kansanyhteisöllisyytta eli kansansolidaarisuutta, eli tuota kollektiivista "me-henkeä". Se taas perustuu peruspsykologiaan, että ihmisest kokevat olevansa samaa kansaa/yhteisöä, jolloin he suostuvat korkeaan verotukseen yhteiseksi hyväksi. Nationalismi merkityksessä kansallisvaltioaate on tällaisen kansanyhteisöllisyyden poliittinen ulottuvuus. Vaikka hyvinvointikansallisvaltio perustuukin tällaiseen käsitetutkimuksen valossa objektiivisesti katsottuna kuvitteelliseen virtuaaliyhteisöön, nojaa sen olemassololle kuitenkin koko se yhteiskuntasopimus ja yhteiskuntamoraali, jonka varassa myös suomalainen hyvinvointi on voitu rakentaa.

Eli minulla ei ole mitään "rodullisia" eli rasistisia kriteerejä taustalla vieroksuessani monikulttuurisuutta tai suomalaiselle ja länsimaiselle kulttuurille vihamielisiä kulttuurivaikutteita ja arvoja, vaan vieroksun ja vastustan nykyisin vallitsevaa monikulttuuri-ideaa ja sen varassa harjoitettua politiikkaa siksi, että se hajottaa kansanyhteisöllisyyttä ja pirstoo kansalaisyhteiskunnan ja sitä kautta jakaa ihmisiä etnisiin luokkiin. Vastustan liian suuria luokkaeroja, olivat ne sitten taloudellisia tai kulttuuris-etnisiä, sillä ne johtavan mielestäni pitemmän päälle tasa-arvon, demokratian ja hyvinvoinnin tuhoutumiseen.

Voisi sanoa, että ajatteluni on kansallisvaltioaatteen (nationalismi) ja sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltio-idean yhdistelmää, jossa on mahdollisimman suuri keskiluokka, ja mahdollisimman pienet ala- ja yläluokat. Siinä missä feodalismi edusti yläluokan diktatuuria, liberaalikapitalismi ylemmän keskiluokan diktatuuria, ja kommunismi taas ajatusta proletariaatin (eli alaluokan tai työväen) diktatuurista, niin oma ajatteluni edustaa, ei diktatuuria, vaan alemman keskiluokan ja keskisen keskiluokan yhteiskunnallista dominanssia, jossa suuri keskiluokka on yhteikunnan selkäranka ja tasavaltaisen demokratian kantava voima. Historia tukee mielenkiintoisella tavalla tällaista mallia, sillä lähes aina ne yhteiskunnat, joissa on ollut vahva keskiluokka ovat olleet vapaampia ja "demokraattisempia", kuin pienen yläluokan tai suuren alaluokan dominoimat yhteiskunnat.

Tuloeroihin ja sosiaaliseen asemaan perustuvia luokkaeroja ei voida, eikä pidäkään, täysin häivyttää, mutta niitä voidaan järjestelmän avulla tasata. Yksi tällainen tapa on omistuksen hajauttaminen mahdollisimman monelle ihmiselle, sen sijaan että omistus ja valta kasaantuisivat joko kapitalismin tavoin rikkaalle eliitille tai kommunismin tavoin valtiolle. Tämä ajatusmallia kutsutaan distributismiksi, ja se sisältyy ns. Kolmannen Tien ideologisiin suuntauksiin.

Etnisiä eroja taas voidaan häivyttää yhtenäisellä opetus- ja kulttuuripolitiikalla, ja pitämällä huoli, että maahanmuuttajia ei tule kerralla liikaa, ja että maahanmuuttajat sopeutuvat niin, että heidän jälkikasvunsa kasvaa suomalaisessa kulttuurissa perusarvoiltaan "suomalaisiksi" (Suomen tapauksessa). Tämän tavoitteen saavuttamiseksi maahanmuuttajia ei saa syrjiä esim. työhönotossa, eikä muutenkaan, mutta heitä on omalta osaltaan velvoitettava sopetumaan noudattamaan lakeja ja elämään suomalaisen kulttuurin elämänmenon kanssa sopusoinnussa, eikä sitä vastaan. Yhtenäiskulttuurin edistäminen ja sen suojeleminen on siis erittäin tärkeää demokratian, yhteiskunnallisen tasa-arvon ja hyvinvoinnin kannalta. Siksi "maassa maan tavalla" on hyvä periaate.

Linkkisuositus: "Islam aiheuttaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa"

Suosittelen jälleen kerran ihmisiä lukemaan puoluetoverini Jiri Kerosen kannanottoja, ja erityisesti hänen kritiikkiään Islam-nimistä uskonnon varjolla kulkevaa totalitaarista järjestelmää vastaan. Varsinkin hänen viimeisin kirjoituksensa: "Islam aiheuttaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa", on terveellistä luettavaa jokaiselle, joka luulee, että Islam, sellaisena uskontona kuin se nykyisin on, voisi kulkea käsi-kädessä sivistyksen ja ihmisoikeuksien kanssa.

Muutama lainaus:

"Islam on naisten kannalta yksi vaarallisimmista asioista, joita on olemassa. Koska islam on maailman toiseksi suurin uskonto, on se myös yksi suurimmista tai jopa suurin tekijä, joka aiheuttaa erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tämä johtuu siitä, että islamin uskoon ja siitä seuraavaan islamistiseen lakiin, shariaan, on kirjattu järjestelmä, joka esineellistää naisen, loukkaa naisen ihmisarvoa ja pakottaa naisen alistumaan miehensä edessä."

"Islamilaisissa maissa naisia kohdellaan äärettömän huonosti. Iranin presidentti on julistanut naiset vihollisiksi ja esimerkiksi Karachissa raiskataan arviolta vähintään 100 naista päivässä. Naisten huono kohtelu ei myöskään jää islamilaisiin maihin, vaan muslimit tuovat sen mukanaan. Britanniassa toimiva sharia-tuomioistuin on alkanut käsitellä rikoksia ja antaa tuomioita, jotka menevät Brittilän oman lain ohi. Tuomiot naisiin kohdistuvista väkivallanteoista ovat, kuten arvata saattaa, lieviä, merkityksettömiä ja vastoin länsimaista oikeudentajua. Suomessa maahanmuuttajat roikkuvat seksuaalirikosten kärkipaikalla ja tekevät merkittävästi enemmän seksuaalirikoksia kuin suomalaiset. Vuonna 2005 ulkomaalaiset tekivät noin 27% raiskauksista. Ulkomaalaisten suorittamien raiskausten määrä on kasvanut vuosittain sekä absoluuttisesti että suhteessa." [linkki]

"Mikäli ihmiset selittävät, että islam on rauhan uskonto, islam kunnioittaa tasa-arvoa ja niin edelleen, he joko eivät tiedä asiasta tai sitten he valehtelevat. Mikäli ongelmaa ei tunnusteta, ei ongelmalle voida tehdä yhtään mitään. Mitä enemmän suomalaiset hyväksyvät ja "suvaitsevat" islamista, sitä enemmän naiset tulevat kärsimään Suomessa johtuen islamista."

Perussuomalaiset: Kristillis-sosiaaliset arvot, muttei uskonnollinen vaan poliittinen puolue

Perussuomalainen puolue rakentaa virallisesti kristillis-sosiaalisille arvoille. Mikä on siis uskonnon merkitys puolueelle? Tämä kirjoitus on oma kantani kysymykseen, millä tavalla koen puolueeni suhtautuvan uskontokysymykseen, ja miten minä itse asiaan poliittisessa mielessä suhtaudun. Kysymys on senkin vuoksi oleellinen, että minulla on itselläni vahva kristillinen vakaumus. Katson ettei politiikkaa pidä tehdä uskonnosta käsin, vaikkakin jokaisella ihmisellä usko tai maailmankuva vaikuttaa arvoihin, ja arvot taas vaikuttavat poliittisiin näkemyksiin. Nämä taas vaikuttavat suhtautumiseen muihin uskontoihin ja kulttuureihin.

Uskonto on kulttuurinen arvokysymys

Perussuomalaisen puolueen arvopohjaan kuuluvat kristillis-sosiaaliset arvot, eli puolue tunnustaa kulttuurissamme vaikuttavan kristillisen arvopohjan merkityksen. Tähän arvopohjaan liittyy mm. lähimmäisenrakkauden ja toisten ihmisten kunnioittamisen periaatteet. Asiaan vaikuttaa myös kansallismielisyys; eli suomalaisina vaalimme historiaamme ja sen suomaa kansallista perintöä, johon kuuluu myös kristillinen kulttuuri.

Tältä pohjalta kumpuaa osaltaan myös kritiikkimme monikulttuurisuutta ja rajoittamatonta maahanmuuttoa kohtaan. Maassa maan tavalla -periaate sisältää siis myös sen, että maahanmuuttajien on täällä ollessaan kunnioitettava kansallista kulttuuriamme ja arvojamme, joihin kuuluu myös kristinusko ja sen vaikutuksesta syntyneet perinteet (esim. suvivirsi kouluissa, jne.). Siksi me perussuomalaisina haluamme kunnioittaa ja vaalia tasavaltaisia perusarvoja sekä omaa kulttuuriperintöämme, johon myös kristillinen perintö kuuluu.

Poliittinen puolue

Puolue ei kuitenkaan ole uskonnollinen puolue, eikä pidä uskontoa tai uskonnottomuutta millään tavalla erikoisemmin esillä, saatikka minkäänlaisena kynnyskysymyksenä. Ateistit, agnostikot ja muiden uskontojen kannattajat ovat tervetulleita jäseniksi ja vaikuttamaan puolueessamme. Tosin mikäli jonkun henkilön oman uskonnon mukanaan tuoma arvopohja on ristiriidassa esim. sellaisten perusasioiden kuin sananvapauden, demokratian tai sukupuolten tasa-arvon kanssa, tai mikäli hän avoimesti halveksii suomalaista kulttuuriperintöämme, niin on melko todennäköistä ettei hän edes halua puolueeseemme liittyä.

Kaikille ei voi olla mieliksi. Jos kumartaa joka suuntaan, myös pyllistää joka suuntaan. Tämä erottaa meidät perussuomalaiset mm. maailmoja syleilevästä liberaalivasemmistosta, vaikka puolueena kannatamme vasemmiston tavoin sosiaalista tasa-arvoa ja hyvinvointia. Katsomme että yltiösuvaitsevainen ja globalistinen idea monikulttuurisesta ja ulossulkemattomasta maailmanyhteiskunnasta on utopistinen ja absurdi, koska toimiakseen ja koossa pysyäkseen yhteiskunta edellyttää sitä, että sen jäsenillä on edes jonkinlaiset yhteiset perusarvot, ja että edes yhteiskunnan enemmistö on jokseenkin sosiaalisesti yhtenäinen, eli itsensä kulttuurisesti yhteiseksi kansaksi ja kansakunnaksi kokeva ihmisjoukko.

Suhtautuminen islamiin ja muslimimaista tulevaan maahanmuttoon

Mitä sitten islamiin tulee, niin käsittääkseni niin Islamin valtavirta kuin islamistinen fundamentalismikaan eivät tunnusta sukupuolten tasa-arvoa, tai sananvapauden ehdottomuutta. Koraani kyllä periaatteessa tunnustaa tasa-arvon, myös sukupuolten välisen, mutta sen käsitys asiasta ei vain vastaa meidän käsitystämme, eikä varsinkaan tue sitä pohjoismaista tasa-arvon perintöä mitä me vaalimme. Hadithin määrittelemässä sunnassa, ja sitä kautta islamin valtavirrassa, tämä ero islamilaisen ja pohjoismaisen tasa-arvokäsityksen välillä vielä entisestään korostuu. Periaatteessa myös sananvapaus on ainakin joidenkin tulkintojen mukaan olemassa, mutta sitäkään islam ei näe samalla tavalla kuin se nähdään lännessä. Islamissa uskonto nousee kaiken yläpuolelle, jonka seurauksena meille tärkeät arvot muuttavat merkitystään. Tästä syystä islamilaisella kulttuurilla on vakavia ongelmia tulla toimeen kristinuskon piirissä syntyneiden läntisten tasavaltalaisten yhteiskunnallisten arvojen kanssa.

Myöskään politiikan ja uskonnon eroa islam ei tunnusta, vaan periaatteessa islamilainen yhteiskunta, ”umma”, on sekä poliittinen että uskonnollinen yhteisö. Turkissa ja monissa maallistuneissa muslimimaissa politiikka ja uskonto on täytynyt erottaa toisistaan valtion pakkokeinoilla, ja ilman valtion pakkovaltaa tämä ero ei luultavasti pysyisi voimassa. Nämä islamilaisuuden aisoissa pitämiseen vaaditut otteet taas ovat käytännössä johtaneet demokratian ja kansalaisvapauksien rajoittamiseen.

Näistä syistä koen, että Eurooppaan islamilaisista maista suuressa määrin tuleva maahanmuutto ja maanosaamme islamisoituminen muodostavat vakavan poliittisen ja yhteiskunnallisen ongelman, ellei islam muutu. Mikäli islam ei muutu vaan Eurooppa muuttuu, voimme sanoa hyvästit vapaudelle ja demokratialle.

Rasismi, tasa-arvo ja ihmisarvo

Minua alkoi ärsyttää suunnattomasti eräs idiottimainen kiista ja typeryys; nimittäin eräiden rasistien vauhkoaminen rotukysymyksellä yrityksenään kumota tasa-arvon ja ihmisarvon käsitteet, ja liberaali-humanistien yritys kieltää tieteellinen tutkimus ja sen tulokset rasismin pelosta.

On mielestäni kiistaton tieteellinen fakta, että homo sapiens on jakautunut alalajeihin, jotka poikkeavat toisistaan geneettisesti, mistä seuraa mm. eroja ihonvärissä, hiuslaadussa, lihaksistossa ja ruumiinrakenteessa. Antropologit ovat omissa piireissään jokseenkin yksimielisiä (yli 9/10 tutkijasta), että ihmiskunta on jakautunut alalajeihin, joita ennen kutsuttiin roduiksi. Poliittisista ja kulttuurisista syistä (korrektius) asiasta ei kuitenkaan pidetä suurta melua.

Ainoa merkittävä kiistakysymys antropologien enemmistön keskuudessa alalajien olemassaolon suhteen liittyy niiden lukumäärään. DNA-tutkimuksen ja genetiikan valossa maailmassa on 14-15 homo sapiensin alalajia, joista 3-4 esiintyi alkujaan luonnollisesti Afrikan ulkopuolella ja muut Afrikassa (Negridit eivät ole siis yksi rotu, vaan Afrikassa esiintyy 11 eri alalajia, joista esim. Kalaharin Bushmannit ja Khoisanit ovat perusnegridistä geneettisesti kauempana, kuin europidit. Onhan toki luonnollista, että lajin synnyinseudulla on enemmän diversiteettiä). Afrikan ulkopuolella esiintyvät europidit, itä-aasialaiset, ja Australian aboriginaalit. Ainoa merkittävä kiista on se, lasketaan Amerikkojen alkuperäisväestö omaksi alalajikseen, vai luokitellaanko heidät osaksi itä-aasialaisia.

Eroja on myös korvien välissä, mutta älykkyyserojen tutkiminen on vaikeaa, kun ei ole tehty tarpeeksi kulttuurisitoutumattomia ÄO-testejä, jotka ottaisivat myös huomioon esimerkiksi eri kielten rakenteesta johtuvat ajattelutapa- ja hahmotuserot. Tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että keskimäärin Afrikasta pois muuttaneista homo sapiensista kehittyneet alalajit, aboriginaaleja lukuun ottamatta, omaavat keskimäärin paremman kyvyn kolmiulotteiseen havainnointiin ja pärjäävät keskimäärin paremmin matemaattista älyä mittaavissa testeissä.

Afrikassa on eri alalajierojen ohella merkittävästi suurempi diversiteetti myös ÄO:n suhteen. Esimerkiksi pelkästään Etiopiassa on yli 50 eri heimoa ja kieltä. Näiden eri heimojen välillä (jotka osin edustavat myös eri alalajeja) mitatut keskimääräiset älykkyyserot vaihtelevat rajusti. älykkäin porukka oli Etiopian ylängön itäosassa asuvat hararilaiset, joiden keskimääräinen ÄO on 115. Vastaavasti maan alhaisin keskimääräinen älykkyysosamäärä mitattiin maan länsiosassa asuvalta nilootti-heimolta, jolla se oli jopa vähän alle 60.

Mittauksissa ÄO-lukemat vaihtelevat, mutta Afrikan keskiarvo on noin 85, Euroopan keskiarvo noin 95 ja Itä-Aasialaisten keskiarvo noin 105. Mutta alueiden ja väestöjen sisäinen vaihtelu kapenee rajusti Afrikan ulkopuolella, mikä johtuu luultavasti siitä, että myös alalajivaihtelu vähenee 11:sta 3-4:ään. Euroopassa on vähemmän "huipputyhmiä" kuin Afrikassa, mutta potentiaalisia neroja on myös vähemmän, vaikka keskiarvo ÄO on korkeampi. Vastaavasti Itä-Aasiassa keskimääräinen vaihteluväli on vielä pienempi, eli Japanissa on paljon vähemmän imbesillejä kuin Euroopassa, mutta myös paljon vähemmän huippuälykkäitä, korkeammasta keskimääräisestä ÄO:sta huolimatta. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että suomalaisten keskimääräinen ÄO on jossain 95-98 välillä.

ÄO-diversiteetti siis vähenee pohjoiseen ja itään mentäessä rajusti. Suhteessa väestömäärään nähden Afrikasta löytyisi siis teoriassa, jos heillä olisi kunnolliset koulutusjärjestelmät, paljon enemmän neroja kuin Euroopasta tai Aasiasta.

Kaikki alalajien erot, myös älykkyyserot, ovat luontaista seurausta evoluutiosta, sopeutumisesta erilaisiin elinympäristöihin ja kulttuurin kehityksen mukanaan tuomiin paineisiin. Näillä eroilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä ihmisarvon tai tasa-arvon käsitteiden kanssa, jotka ovat yhteiskunnallisia, kulttuuri-historiallisia konsepteja, eivätkä liity biologiaan, vaan ne ovat yhteiskunnan ja kulttuurin määrittämiä sosiaalisia ja juridisia arvotuksia.

Kysymys alalajeista eli roduista ei siis millään tavalla liity kysymyksiin ihmisarvosta tai tasa-arvosta, paitsi sekä rasistien että marxilaisen humanismin pohjalle ihmiskäsityksensä rakentavien mielissä. Seurauksena on se, että toisaalta alalaji- eli rotukysymystä koitetaan käyttää keppihevosena laittomalle syrjinnälle ja toisaalta taas sen pelossa koitetaan kieltää alalajien olemassaolo ja haitataan aiheen tieteellistä tutkimusta. Koko ongelman ydin on virheellinen käsitys siitä, että tasa-arvo ja ihmisarvo liittyisivät millään tavoin ihmisten perustavaa laatua olevaan samanlaisuuteen tai erilaisuuteen.

Tässä kuvattu tyyppi-rasisti haluaa kynsin hampain korostaa mitattuja älykkyys- ja alalajieroja pyrkimyksenään kumota universaalin ihmisarvon ja tasa-arvon käsitteet poliittisista ja ideologisista syistä johtuen. Tyypillinen marxilaisen ihmiskuvan omaksunut liberaali-humanisti taas haluaa kynsin hampain kieltää alalaji- ja älykkyyserot poliittisista ja ideologisista syistä johtuen.

Käsitys, että tasa-arvo ja ihmisarvo riippuisivat kaikkien ihmisten ja ihmisryhmien perustavaa laatua olevasta samanlaisuudesta on väärä. Vastaavasti käsitys, että kaikkien ihmisten ja ihmisen alalajien erilaisuus johtaisi automaattisesti epätasa-arvoon ja joidenkin ihmisten ja ihmisryhmien ihmisarvon kumoutumiseen yhteiskunnassa, on yhtä lailla väärä.

Tasa-arvo ja ihmisarvon käsitteet ovat yhteiskunnallisia arvoja, jotka ovat pitkän kulttuurihistoriallisen kehityksen tuloksena levinneet vallitseviksi yhteiskunnallisiksi arvoiksi (ainakin länsimaissa), ja hyvä niin! Ne eivät riipu biologiasta, alalajieroista, älykkyyseroista tai mistään sellaisesta, vaikka sekä jotkut rasistit niin haluaisivat tai vaikka marxilaisen humanismin materialistis-marxilaisen ihmiskäsityksen omaksuneet niin pelkäävät.

Kyseessä on lakeihin ja kirjattu säädös, joka perustuu yhteiskunnalliseen arvokonsensukseen. Tasa-arvo ja ihmisarvo kulttuuris-yhteiskunnallisina arvoina, ja niiden varaan rakennettu lainsäädäntö eivät riipu älykkyystutkimuksesta, saatikka todetuista tai kiistetyistä alalajieroista. Käsitys niiden asemasta universaalisina periaatteina ja lakeihin kirjattuina arvoina riippuvat politiikasta, kulttuurista ja yhteiskunnan arvokonsensuksesta, joilla ei ole mitään tekemistä ÄO:n tai rotukysymyksen kanssa.

Pyrkiessään ideologisista syistä kumoamaan yhteiskunnassamme ja länsimaisessa kulttuurissa vallitsevan konsensuksen tasa-arvosta ja ihmisarvosta, rasistit pyrkivät tuomaan esiin tieteellisiä tosiasioita alalajien eroista. Tilanne on sama kuin jos minä tai joku muu yrittäisi todistaa, että SaiPa on Suomen paras jääkiekkojoukkue perustuen siihen, että Maapallo on pyöreä. Samaan aikaan toinen osapuoli pelkää, että SaiPaa alettaisiin pitämään Suomen parhaana kiekkojoukkueena, ja koittaa siksi kiistää Maapallon pyöreyden. Maapallon pyöreys ei mitenkään liity SaiPan tasoon jääkiekkojoukkueena, eikä alalajikysymys tai älykkyyserot mitenkään liity tasa- tai ihmisarvoon.

Rasistin mielestä ihmisarvo riippuu ihmisten samanlaisuudesta tai erilaisuudesta. Rasistille äly- ja alalajierot ovat hänen omasta mielestään hyvä tekosyy edistää epätasa-arvoa ja yrittää saada kumottua ihmisarvon käsite universaalina arvona. Tällainen rasisti on idiootti, joka heiluttelee olkiukkoa.

Marxilaiselle humanismille ihmiskäsityksensä rakentanut liberaali anti-rasisti myös ajattelee rasistin tavoin, että ihmisarvo ja tasa-arvo yhteiskunnassa perustuvat ihmisten perustavaa laatua olevaan samanlaisuuteen ja yhtäläisiin luonnollisiin lähtökohtiin (Ja tässä mielessä hän on piilorasisti). Tällainen anti-rasisti on idiootti, joka käy rasistin heiluttaman olkiukon kimppuun. Olkiukon ovat molemmat yhdessä rakentaneet, ja keskinäinen taistelu hiekkalaatikon herruudesta jatkuu..

Pohjimmiltaan käsitys universaalista tasa-arvosta ja universaalista ihmisarvosta perustuu ihmisen sisäiseen myötäsyntyiseen oikeustajuun ja omatuntoon, sekä niiden myötä uskontoihin, länsimaissa siis kristinuskoon, vaikka tätä ei enää maallistuneessa yhteiskunnassamme kovin helposti huomaakaan. Kun ihminen uskoo että kaikki ihmiset on luonut arvoltaan samanarvoisiksi sama Jumala, ja kun kokonaiset kansat jakavat tällaisen uskonnon muovaamassa kulttuurissa saman arvopohjan (vaikka eivät yksilöihmisinä uskonnollisia olisikaan), niin on aivan sama mitä ulkoisia tai pään sisäisiä mitattavia eroja ihmisillä on (Teoriassa myös monet muutkin uskonnot, esim. budhalainen etiikka ajaa samalla tavoin tasa-arvoa ja ihmisarvoa. Valitettavasti buddhismi on poliittisesti neutraalia, joten ihmisoikeustilanne budhalaisissa maissa on mitä on). Vallitseva kulttuuri ja yhteiskunta pitää nämä arvot voimassa, ei tieteellinen tutkimus tai olkiukkojen kanssa tappeleminen.

------------------------------------------------
EDIT: (Lisäys 27.5.08) Tarkennusta siihen, mitä tarkoitan marxilaisella ihmiskäsityksellä. Tarkoitan lähinnä darwinismin ja materialistisen humanismin pohjalle rakentuvaa näkemystä ihmisestä. Tämän ihmiskäsityksen jakavat usein sekä äärioikeistolaiset että äärivasemmistolaiset. Sen mukaan ihminen on vain kasa biomassaa, joka kylläkin osaa ajatella. Tämä käsitys ihmisestä kohtelee ihmisiä ikään kuin massana tai luokkana, ja siinä ihmisarvon käsite katsotaan pohjimmiltaan juontuvan ja määrittyvän suhteessa muuhun massaan. Tällöin ihminen on tasa-arvoinen vain jos hän on perusolemukseltaan ja kykypotentiaaliltaan samanlainen kuin muut. Tämä johtaa tasa-arvon käsitteen samaistamiseen samanlaisuuden kanssa.

Jos ihmisarvo määritellään puhtaasti suhteellisena käsitteenä johdettuna biologiasta, eikä oteta huomioon sitä moraalista viisautta ja eettistä perintöä, mikä kätkeytyy aate- ja kulttuurihistoriaamme sekä niiden taustalla vaikuttaviin filosofioihin ja uskontoihin, niin ollaan pian taas matkalla kohti uutta kansanmurhaa tai vankileirien saaristoa.

-------------------------------------------------
EDIT: (Lisäys 8.5.08) Sanan "rotu" sijasta käytän mielelläni termiä "alalaji", koska se on nykyisin käytössä oleva tieteellinen ilmaisu puhuttaessa homo sapiensin kohdalla niistä eroista, joita ennen nimitettiin rotueroiksi. Rodun sijasta voidaan käyttää myös termiä geeniklusteri (tai Cavalli-Sforzan geeniklusteri). Käytännössä sanan sisältö ja merkitys on tieteellisen tutkimuksen kannalta pohjimmiltaan sama, mutta toisin kuin rotu-käsitteen kohdalla, geeniklusterit ja niiden olemassaoloa on tieteellisesti hyväksytty ja kiistattomana faktana pidetty asia. Näin tiedeyhteisö käytännössä tunnustaa rotujen olemassaolon, vaikka välttää sanaa rotu johtuen historiallisista ja ideologisista syistä.

Rasismi on monopolisoitu

Poliittinen vasemmisto ja liberaalit ovat monopolisoineet rasismin Suomessa ja Euroopassa.

Tämä tarkoittaa sitä, että nykyistä yhteiskuntamme ideologista hegemoniaa ylläpitävät poliittiset ja valtiolliset tahot, erityisesti liberaalit ja vasemmisto, eivät suinkaan vastusta kaikkea rasismia kuten väittävät, vaan tuomitsevat sen vain silloin kun se edistää heidän poliittisia päämääriään.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että jos johonkin eurooppalaiseen etnisesti kantaväestöön kuuluva henkilön tai henkilöryhmän lakisääteiset oikeudet joutuvat vastakkain etniseen vähemmistöön kuuluvan henkilön tai ryhmän kanssa, kantaväestön oikeuksista tingitään vähemmistöön kuuluvan eduksi. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyisen vasemmistolaisen ja liberaalisen aateilmaston periaatteet sisäistänyt yhteiskunnallinen taho tai viranomainen suosii maahanmuuttajaa tai vähemmistöön kuuluvaa henkilö kantaväestöön kuuluvan kustannuksella.

Eli suomeksi sanottuna ihonvärillä on väliä ja laki ei ole kaikille sama. Moni työtön tai vähäosainen suomalainen on joutunut huomaamaan sosiaalitoimiston tai Kansaneläkelaitoksen luukulla, että vähemmistön edustaja on saanut huonommilla perusteilla samat tai paremmat etuudet kuin hän, tai että kaupungin vuokra-asuntoa jonotettaessa maahanmuuttajalle on myönnetty etuajo-oikeus asuntojonossa.

Kun etnisesti kantaväestöön kuuluva joutuu yhteiskunnassa etnisen syrjinnän eli rasismin kohteeksi, sitä ei tuomita rasismiksi. Jos taas joku maahanmuuttaja- tai muuhun kuin etniseen valtaenemmistöön kuuluva henkilö tai taho joutuu etnisen syrjinnän kohteeksi, niin se tuomitaan kyllä suureen ääneen rasismiksi. Syyttävä sormi osoittaa implisiittisesti enemmistöä ja etnisen kantaväestön edustajia vastaan, muttei juuri koskaan tai vain ani harvoin vähemmistöä kohtaan.

Politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa ne tahot, jotka kaikkein suurimmalla äänellä rasismin tuomitsevat ja ovat sitä kovimmalla mediahypetyksellä vastustamassa, eivät pelkästään vaikene etnisiä kantaväestöjä kohtaan suunnatusta rasismista, vaan vieläpä itse syyllistyvät tällaiseen rasismiin. Tämä rasistinen kaksinaismoralismi on mennyt niin pitkälle, että kaikenlainen maahanmuuttoon tai maahanmuuttajaryhmiin kohdistuva kritiikki tuomitaan rasismiksi jo etukäteen, kuuntelematta sitä mihin kritiikki perustuu.

Eli poliittisen vasemmiston ja liberaalien piirissä syyllistytään todella usein ennakkoluuloiseen tuomitsemiseen, eli rasismiin, joka ei perustu tosiasioihin, vaan omista poliittisista ennakkoluuloista johtuvaan ideologiseen sokeuteen, mikä on naurettavan kaksinaismoralistista, sillä juuri siitä vasemmisto ja liberaalit suureen ääneen tykkäävät syyttää poliittista oikeistoa ja konservatiiveja.

Rasismi ja ennakkoluulot kukkivat pahasti niissä tahoissa, jotka sitä väittävät kovimmin vastustavansa.

(EDIT 7.7.2008)

Lisäys:

Samat sanat ja ilmaisut, jotka eivät itsessään ilmaise mitenkään rasismia, voidaan tulkita rasistisiksi jos niin halutaan, ja jos ne sanoo henkilö, joka on jo leimattu rasistiksi (jolloin hänen sanomisiaan aletaan tulkita "rasisti"-lasien läpi).

Esim. jos ”Maila-Kaarina” sanoo, että "Suomen maahanmuuttopolitiikka on kieroa ja epäonnistunutta", niin kaikki nyökyttelee. Jos saman sanoo keskustalainen ministeri, suhtaudutaan jo varauksellisemmin ja kysellään jo alta kulmain että "Mitä tarkoitatte?". Jos saman sanoo J. Halla-Aho tai Olavi Mäenpää, niin johan aletaan heiluttamaan rasisti-korttia ja puhaltamaan pilliin. Näin kävi myös Tatu Vanhasen kohdalla.

Tyyppiesimerkki myös tapaus ravintolasta, joka mainosti, että: "Maksamme veromme, kaikki työntekijät ovat valkoihoisia suomalaisia, ja ruoka on varmasti puhdasta", niin mainos kiellettiin ja nousi kohu rasismista. Jos Intialainen ravintola olisi mainostanut että: "Maksamme veromme, kaikki työntekijät ovat intialaisia ja ruoka on puhdasta", kukaan ei olisi puuttunut asiaan, vaan olisi ajateltu, että hyvä hyvä..

Eli valkoisen ihmisen etnisyyden ja tähän etnisyyteen liittettyjen positiivisten ennakkoluulojen mainostaminen (edellä mainitussa esimerkissä 'ahkeruus', 'huolellisuus') on kielletty, koska "rasisti-laseja" käyttävän mielestä mainostaja tällöin vihjaa, että muiden etnisyyksien edustajien kohdalla olisi muka automaattisesti toisin. Jos taas vähemmistön kohdalla mainostetaan kyseiseen vähemmistöön liitettyjä positiivisia ennakkoluuloja, niin sitä ei koeta ongelmaksi, vaikka senkin voisi tasapuolisuuden (jos halua olisi) nimessä tulkita siten, että enemmistön edustajat eivät näitä ominaisuuksia jaa.

Kyse on ideologisesta pelistä ja sellaisten merkitysten luomisesta sanoihin ja niiden väliin, joita siellä ei itsessään ole. Tällainen ”kielipoliittinen” orwellilaiselle newspeakille perustuva kielipeli on liberaalivasemmistolaista vallankäyttöä veemäisimmillään.

Vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotettava Suomesta

Viime viikonloppuna oululaiset saivat taas havaita, että kaupunki on muuttunut yöaikaan varsin vaaralliseksi paikaksi kulkea. Erityisesti naisille tuntuu olevan vaarallista liikkua ilta- ja yöaikaan. Viimeisten kuukausien aikana on tapahtunut jo kolme raiskausta Oulussa julkisilla paikoilla. Vaikka asian sitä puolta, että tekijöinä on ollut todennäköisesti ulkomaalaiset miehet, on haluttu vähätellä, niin viimeistään nyt pitäisi tunnustaa se tosiasia, että kaupungissamme on liikkeellä ulkomaalaisista miespuolisista henkilöistä koostuva jengi, joka ei kunnioita maamme lakeja eikä tapoja, eikä varsinkaan naisten oikeutta liikkua ilta- ja yöaikaan turvallisesti omassa kotikaupungissaan.

En todellakaan suo ymmärtämystä sellaisille kommenteille ja vaatimuksille, että naiset itse olisivat syyllisiä tapahtuneisiin rikoksiin. Suomen laki takaa sen, että jokaisella on oikeus liikkua turvallisesti julkisilla paikoilla mihin aikaan hyvänsä. Kellonaika tai pukeutuminen eivät ole mikään syy sälyttää vastuuta tapahtuneista raiskauksista niiden uhreille. Raiskauksen tekijä on aina syyllinen, ja vastuussa teosta, piste.

aina kun viime vuosina ulkomaalaisten henkilöiden Suomessa tekemistä raiskauksista on noussut kohu, on lauma ruusuisten silmälasien läpi maailmaa katsovia hyväuskoisia ihmisiä vaatimassa, että häly pitää tukahduttaa. Asiasta ei kuulemma saisi puhua ”koska se niinku lisää rasismii”. Tällaisten vaatimusten esittäjät haluavat sulkea silmänsä siltä tilastolliselta tosiasialta, että vuonna 2004 16,1 % ja vuonna 2005 27 % raiskauksista epäillyistä oli ulkomaalaisia, vaikka ulkomaalaisten osuus maamme väestöstä on vain pari prosenttia. Varsinkin Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta maahantulleiden (turkkilaisten, kurdien, irakilaisten ja somalien) keskuudessa, poliisin tietoon tulleista rikoksista syyllisiksi epäiltyjen määrä vaihteli 321:stä 398:aan aina tuhatta (kunkin kansanryhmän) maassamme oleskelevaa ulkomaalaista kohti (Lähde: Ulkomaalaisten rikollisuus 2005, Oikeusministeriön raportti).

Syy tällaiseen käytökseen ei piile minkään tietyn maahanmuuttajaryhmän ihonvärissä tai syntyperässä, sillä se ei johdu perintötekijöistä, eikä siten mikään rasismi liity käytökseen mitenkään, vaan ongelma on heidän korviensa välissä eli heidän kulttuurissaan, ja sen tavoissa ja arvoissa. Islamilaisessa kulttuurissa yksin ulkosalla liikkuva nainen, varsinkin jos sattuu vielä olemaan "vääräuskoinen", on "vapaata riistaa". Esim. Lähi-Idässä perinteisesti, jos jonkun perheen tai suvun naispuolinen jäsen raiskataan, syyllisenä ei pidetä raiskaajaa, vaan naisen perhettä ja sukua, joka ei kyennyt suojelemaan naista. Tämä liittyy kyseisen kulttuurin käsitykseen naisen arvosta; naista ei pidetä subjektina, vaan objektina, joka on isänsä tai miehensä omaisuutta.

Kun tällaisen arvo- ja kulttuurikäsityksen ympäristöstään omaksuneet ihmiset tulevat maahamme, he käyttäytyvät sen mukaisesti. Luonnollisestihan ihminen pyrkii käyttäytymään oman kulttuurinsa ja sen arvojen mukaan. Suomi ei kuitenkaan onneksi ole islamilainen maa, ja meidän kulttuurimme ja lakimme tunnustavat sukupuolten yhtäläisen tasa-arvon ja ihmisoikeudet. Käsitys naisesta objektina ja hänen arvostaan ikään kuin karjana tai omaisuutena ei mielestäni todellakaan sovi pohjoismaiseen tasa-arvokulttuuriin. Jotkin kulttuuriarvot eivät kerta kaikkiaan vain sovi yhteen, eivätkä voi vallita sovinnollisesti rinnakkain samassa yhteisössä. Mikäli haluamme säilyttää suomalaisen tasa-arvon ja tunnustamamme ihmisoikeudet, on Suomen ja suomalaisten kerta kaikkiaan vaadittava maahantulijoita tunnustamaan nämä arvomme ja oikeutemme ja kunnioittamaan lakejamme.

Perussuomalaiset on ainoa puolue, joka vaatii ohjelmassaan, että vakaviin rikoksiin maassamme syyllistyneet ulkomaalaiset on karkotettava Suomesta. Mielestäni tämä on täysin soveliasta ja oikeudenmukaista. Näin varsinkin, mikäli kyseessä on jo rikoksen uusinta. Ja karkotus on pantava täytäntöön, vaikka tekijän kotimaan turvallisuustilanne ei sellaista periaatteessa sallisi. Jos joku on tullut maahamme pakoon sen takia, että hänen henkeään ja turvallisuuttaan on uhattu, se ei todellakaan oikeuta häntä uhkaamaan täällä suomalaisten turvallisuutta tai henkeä, ei vaikka hänen omien kulttuuriarvojensa mukaan se olisi sallittua tai sitä katsottaisiin läpi sormien.

Kansanyhteisöllisyys, hyvinvointiyhteiskunta ja nationalismi

Aito kansanyhteisöllisyys ja terve, luonnollinen kansallistunne, se "me” -henki, jonka voimalla tähänkin maahan on rakennettu kattava hyvinvointi ja vauraus, edellyttää sitä että kansa on sosiaalisesti yhtenäinen. Aito nationalismi edellyttää siis sosiaalista tasa-arvoa, ja ainakin tuloerojen suurimmat huiput ja syvimmät kuopat tasoittavaa taloudellista uudelleenjakoa.

Tämä tarkoittaa sitä, että kun väestön selvä enemmistö kokee olevansa samaa sosiaaliluokkaa , keskiluokkaa, ja samassa veneessä taloudellisesti. Kun liian suuria tuloeroja ei laajemmin esiinny, ihmiset eivät ala jaotella oman kansan jäseniä eri luokkiin, "meihin" ja "noihin". Tämä muodostaa koko hyvinvointivaltion edellyttämän yhteiskuntamoraalin pohjan.

Tähän liittyy myös kulttuuri- ja arvoyhtenäisyys. Kun kaikilla samaan kansaan kuuluvilla on, ainakin suurin piirtein, sama kulttuuri ja maailmankuva, kaikki kokevat olevansa samaa laumaa "meitä". Kun kaikki kokevat yhteenkuuluvuudentunnetta, olevansa samaa kansaa, ja että heidän maksamansa verot menevät kaikkien "meidän" hyväksi, he hyväksyvät korkean verotuksen. Jokainenhan auttaa omiaan.

Kun tuloerot kasvavat liian suuriksi, rikkaat eivät enää halua kustantaa verorahoillaan "noiden" köyhien terveys- ja koulutuspalveluja, vaan vaativat veronalennuksia. Kun veronalennukset alkavat, köyhät eivät enää koe olevansa rikkaiden kanssa samassa veneessä, ja alkavat vaatia, ettei "noille" rikkaille saa antaa "meille" proletaareille kuuluvia etuuksia, kuten lapsilisiä, yms.

Samalla tavoin, jos kansallinen yhtenäiskulttuuri hajoaa ja pirstaloituu, alkavat ihmiset jakaa toisiaan "meihin" ja "noihin". Tämä tarkoittaa merkittäviä, arjessa selvästi esiin tulevia ja näkyviä eroja tavoissa, arvoissa, uskomuksissa ja maailmankuvissa. Tällöin ihmiset alkavat vastustaa, että heidän veroillaan kustannetaan ja ylläpidetään "noiden", siis arvoiltaan, uskomuksiltaan ja maailmankuvaltaan erilaista kulttuuria edustavien, koulutus- ja kulttuuri- ja sosiaalipalveluja. Tämäkin hajottaa kansanyhteisöllisyyden ja syö pohjan hyvinvointiyhteiskunnalta.

Näillä tavoilla, sekä taloudellisesti että kulttuurisesti, sekä kansanyhteisöllisyys, joka on terveen nationalismin (ei siis sairaan, militaristisen ja vääristyneen) että hyvinvointivaltion moraalinen pohja joko pysyy tai hajoaa. Sen hajoamisen seurauksena on luokkien ja/tai eri kulttuuristen ihmisten kamppailu toisiaan vastaan.

Juuri tuollainen jako, ja kansanyhteisöllisyyden hajottaminen oli ja on marxilaisten kommunistien päämäärä, vaikka ylevänä tarkoituksena onkin luoda yksiluokkainen yhteiskunta. Kansanyhteisöllisyyden hajoaminen on myös taloudelliselle liberalismille nojaavan talouspolitiikan seuraus. Samoin se on myös laajamittaisen ja vääränlaista monikulttuurisuutta ylläpitävän, integraation ja assimilaation estävän, maahanmuuttopolitiikan seuraus.

Sen takia väitän, että aito, nationalisti ja isänmaanystävä, joka rakastaa maatansa ja kansaansa, sekä kannattaa oikeasti tervettä kansanyhteisöllisyyttä, on välttämättä ainakin jossain määrin vasemmistolainen, tai hän ei ole oikeasti ihan aito nationalisti. Mikäli hän ei kannata laajapohjaista hyvinvointivaltiota, hän ei ehkä tajua että hänen talouspoliittisesti kovat arvonsa juuri hajottavat ja tuhoavat sen yhtenäisen kansakunnan ja kansanyhteisöllisyyden, mitä hän teoriassa kannattaa.

Samoin perinteisesti vasemmistoa äänestävän duunarin, joka kannattaa laajoja ja kattavia, verovaroin rahoitettuja sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja, on välttämättä kannatettava kulttuurisesti yhtenäistä kansallisvaltiota, ja oltava maltillinen nationalisti, tai hän ei ole aito vasemmistolainen. Tai vaihtoehtoisesti hän ei tajua, että vastustamalla tervettä nationalismia tai kannattamalla vääränlaista monikulttuurisuutta hän on hajottamassa juuri yhteiskuntamoraalista kivijalkaa, kansanyhteisöllisyyttä, jonka muodostama legitimiteetti ylläpitää hänelle niin tärkeitä julkisia palveluja ja hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämä on tervettä nationalismia.

Se, että olen sosiaalisissa, ja jossain määrin myös taloudellisissa, kysymyksissä vahvasti vasemmalle kallellaan, ei kuitenkaan sisällä nykyiseen uusvasemmistolaisuuteen liitettyjä ylisuvaitsevaisuutta, perhearvojen vastaisuutta tai yksityisomaisuuden sosialisoimista. En myöskään kovin avoimesti syleile työväenliikkeen perintöön kuuluvaa internationalismia, sillä se on nykymaailmassa johtanut siihen, että kansainvälisyydestä itsessään on tullut lähes itseisarvo ja ideologisen palvonnan kohde. Tämän seurauksena on nimittäin noussut terveen kansallisen identiteetin ja kansanyhteisöllisyyden kiivas vastustaminen, mikä uhkaa johtaa hyvinvointiyhteiskunnan tuhoon.

Tällaista yhteiskunnallista mallia, jossa vasemmistolainen sosiaalipolitiikka yhdistyy arvokonservatiivisuuteen ja yksityisomistukselle perustuvaan mutta kansallisissa rajoissa toimivaan ja yhteiskunnan säätelemään markkinatalouteen, kutsutaan nimellä Kolmas tie. Siinä yksityisomistus tunnustetaan talouspolitiikan perustaksi ja markkinatalouden perusmekanismeja ei tapeta, kuten sosialismissa. Tällaisessa mallissa pääomalle on asetettu rajat ja se on valjastettu palvelemaan ihmistä ja kansakuntaa, eikä päinvastoin. Pääoma on hyvä renki mutta huono isäntä.

Siksi minun edustamaani nationalismiin kuuluu olennaisena hyvinvointiyhteiskunnan kannattaminen ja sosiaalipoliittisesti pehmeät arvot, ja minun kannattamaani vasemmistolaiseen sosiaalipolitiikkaan taas olennaisena maltillinen nationalismi.

Terve nationalisti, joka arvostaa omaa kansaansa, maataan, yhteiskuntaansa ja kulttuuriaan, haluten rakentaa ja ylläpitää niitä, ei todellakaan ole hyökkäyshaluinen tai sotahullu militaristi, joka haluaisi sotia muita kansoja vastaan ryöstäen niiltä tai tuhoten niitä. Koska hänellä on tukevasti juuret oman maan mullassa, näin vertauskuvallisesti sanoen, ja tuntee oman kulttuurinsa arvostaen ja suojellen sitä omassa maassaan, niin hän osaa myös antaa paikan ja arvon muille kansoille ja heidän kulttuureilleen heidän omissa maissaan. Kun oma kansallinen ja kulttuurinen identiteetti on vahvalla pohjalla, ihminen ei pelkää muita kansoja ja heidän kulttuureitaan, vaan osaa arvostaa niitä. Tämä muodostaa terveen ja pelosta vapaan pohjan kansainväliselle kanssakäymiselle sekä talous- ja kulttuurisuhteille.

Näin ollen väitänkin, että toisin kuin yleisesti käsitetään niin aito, terve nationalismi, eli rakkaus omaa maata, kansaa ja kulttuuria kohtaan, ei tuo sotaa, sillä yhdistyneenä hyvinvointiyhteiskunnan muodossa toteutuvaan sosiaaliseen tasa-arvoon, se luo ympärilleen rauhaa ja hyvinvointia. Siksi minä olen nationalisti.

Rauhaa ja nationalismia!