Vaaliennuste: Ensi vaalien jälkeinen hallitus Kok+Kepu+KD+PS

Vaaliveikkaus: Ensi vaalien jälkeinen hallituksen oikeistosuora ei onnistu ilman Persuja, ja PS ei tule messiin RKP:n tai Vihreiden kanssa, joten luvassa on rehellinen oikeisto koalitio:
Kokoomus, Keskusta, Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset.

Tämä toteutuu suunilleen näin:  Kokoomus saa noin 22% äänistä. Keskusta noin 19%. Kristillisdemarit n. 5% ja Perussuomalaiset n. 8%. Yhteensä tämä tekee 54% ja parlamentaarisen enemmistön. Ja jos PS saa edes 5% äänisaaliin, niin toteutuu silti, sillä sekin tekisi 51%:n enemmistön.

Keskusta on tässä kuninkaantekijäpuolue (valitettavasti), sillä jos Keskusta lyökin hynttyyt yhteen demarien kanssa siitä huolimatta, että Kokoomus on todennäköisesti edelleen suurin puolue ensi vaalien jälkeen, niin vaalivoittajapuolue Kokoomus olisi vaarassa jäädä rannalle.

Joten siitä, tuleeko tällainen koalitio, päättää Keskusta, jos se lähteen Kokoomuksen kelkkaan. Mutta Kepulla ei ole enää vaalien jälkeen mahkuja jättää PS:ia ulos, sillä Kokoomus ei lähde toista kertaa hallitukseen Vihreiden kanssa, jos saa sille paremmin sopivat keskustaoikeistolaiset puolueet (PS+KD) tilalle. ja RKP on lopulta uhrattavissa.

Persut halutaan mukaan siksikin, että "populistit on jo aika panna kuriin" hallitusvastuulla. Lähtiessään mukaan PS joutuu harjoittamaan politiikkaa, joka on sen tuho, sillä tuleva hallitus ajaa McKinsey Consultingin laatimaa hallitusohjelmaa.

Sen myötä katoaa viimeinen toivo demokraattisesta muutoksesta parempaan tässä maassa, sillä yhäti syvenevä federaatiokehitys EU:ssa nitistää suomalaisen kansanvallan rippeet viimeistään sitä seuraaviin vaaleihin mennessä (eikä tässä skenenaariossa ole edes vielä otettu huomioon geopoliittista muutosta).

Tässä siis vastaus siihen itsevarmuuteen, jolla hallitus ja Vanhanen puhuvat porvarihallituksen jatkosta.

Kommenttia Oulusta ja reaktioista Obaman vaalivoittoon

Paljon on taas vettä virrannut viikon aikana Merikosken voimalaitoksen turbiinien läpi, mutta politiikka tuntuu junnaavan samaa entistä rataansa. Jotain sentään tapahtuu.


Oulussa Perussuomalaisten menestys vaaleissa ilmeisesti hiertää joitain vanhojen puolueiden edustajia, sillä uusimmassa Forum24:ssä kirjoitettiin perättömästi, että Perussuomalaiset olisivat tulevia luottamushenkilöpaikkoja jaettaessa jo neuvotteluvaiheessa lähteneet aktiivisesti paaluttamaan tulevia asemia.

Lehti väitti, että vaa'ankieliasemassa olevat perussuomalaiset olisivat neuvottelujen alla olleet aktiivisesti yhteydessä sekä oikeisto- että vasemmistoblokkiin, mitä ei "tietenkään katsota hyvällä kummassakaan ryhmässä". Lehti on ilmeisesti saanut nämä ns. "tietonsa" paikallisilta Kokoomuksen ja Keskustan nokkamiehiltä, joiden sanomisia jutussa lainataan. Tosiasiassa neuvotteluryhmämme ei ennen neuvotteluja ole ottanut yhteyttä mihinkään muuhun ryhmään, vaan odotti kiltisti neuvottelukutsua, eikä ole pyrkinyt millään tavoin pyrkinyt keikuttamaan venettä.

Koska en kuulu luottamushenkilöpaikkojen neuvotteluryhmään, uskallan vähän kommentoida ja analysoida tilannetta näin ulkopuolelta: Oulussa luottamushenkilöpaikat tullaan jakamaan suhteellisen vaalitavan mukaan, siten että suurin ryhmä valitsee ensin, sitten seuraavaksi suurin, jne. D'hontin menetelmän mukaan. Perussuomalaisten saama vaa'ankieliasema ilmeisesti hermostuttaa oikeistoblokkia, sillä neuvotteluista on kantautunut sellaista tietoa, että oikealta laidalta koitetaan eristää Perussuomalaiset mahdollisesta vasemmistoyhteistyöstä pelottelemalla vasemmistoa, että he jäävät paitsi lautakuntien puheenjohtajuuksista, jos tekevät yhteistyötä PS:n kanssa. Näin ilmeisesti yritetään painostaa PS yhteistyöhön oikeistoryhmien kanssa. Taustalla lienee vaalivoittaja Kokoomuksen pelko, että vasemmistoryhmien ja/tai PS:n liittoutumisen veisi siltä kärkipaikat.

Syy moiseen pelkoon on Vihreiden Erkki Pulliaisen vaalien jälkeisellä viikolla julkisuudessa väläyttämä mahdollisuus, että Vihreät, Vasemmistoliitto ja PS muodostaisivat neuvotteluihin koalition. Näin Vihreät ja Vasemmistoliitto saisivat kaupunginhallitukseen kumpikin kaksi, ja PS yhden paikan, ja toinen kaupungin puheenjohtajapaikoista, joko valtuuston tai hallituksen, tulisi tälle koalitiolle, ja ilmeisesti se tulisi Vihreille, tai sitten Vihr. ja Vas. jakaisivat sen keskenään.

Tällöin Keskusta, joka toiseksi suurimpana valtuustoryhmänä on tavoitellut toista johtopaikoista, huomaisi jäävänsä kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi Vihr+Vas+PS:n ja Kokoomuksen taakse, ja saattaisi siksi muodostaa vaalien toisen häviäjän SDP:n kanssa yhdessä toiseksi suurimman ryhmän, jolloin tämä ryhmä veisi kaupungin toisen puheenjohtajapaikan. Se jättäisi Kokoomuksen ulos molemmista kärkipaikoista, mikä olisi vaalivoittajalle isku kasvoille. Tätä Kokoomus pelkää, samoin kuin sitä, että oikeistoblokki hajoaisi, mistä syystä johtuu PS:ää kohtaan tuleva painostus Kokoomus-Keskusta-akselilta. On pariinkin otteeseen, jopa ihan lehtikirjoituksissa vihjaillen, peloteltu pienryhmiä "sorvin ääreen", että PS voitaisiin jättää kokonaan ulos luottamushenkilövalinnoista.

Todettakoon siis vielä kertaalleen, että PS on lähtenyt mukaan neuvotteluun luottamushenkilöpaikoista rakentavalla ja vastuullisella tavalla, päinvastaisista syytöksistä huolimatta. Mutta mikäli Perussuomalaiset jätetään kokonaan ulkopuolelle luottamushenkilövalinnoista, meidän valtuustoryhmämme suhteellinen merkitys kasvaa, sillä jos meillä ei ole yhtään jäsentä lautakunnissa päätöksiä valmistelemassa, meillä ei silloin ole myöskään vastuuta päätösesitysten sisällöstä, eikä siten moraalista vastuuta seistä niiden takana valtuuston äänestyksissä.


USA:n presidentinvaaleihin liittyen mainittakoon USA:n presidentinvaalien jälkipyykin yhteydessä Euroopassa noussut rasistinen innostus. Kyllä, nimittäin Obaman voitto presidentinvaaleissa on nostattanut täällä meilläkinpäin valtavan innostuksen, jonka suurin syy ei ole Obaman edustamat arvot, hänen älykkyytensä ja kyvykkyytensä, vaan hänen ihonvärinsä. Obama oli ja on omastakin mielestäni ehdottomasti pätevin ehdokas USA:n presidentiksi (ellei jo alkumetreillä rannalle jäänyttä Ron Paulia lasketa). Olisin itsekin äänestänyt häntä, jos olisin amerikkalainen. Obaman paremmuus johtuu miehen kyvykkyydestä, ei siitä että hänen tumma ihonvärinsä tekisi hänet itseisarvoisesti muita pätevämmäksi, mitä eurooppalaiset liberaalipiirit ovat hehkuttaneet. Jiri Keronen tiivistikin asian hyvin blogissaan kommentoidessaan HS:n innostusta Obaman ihonvärin takia:

"Ihmisten kunnioittaminen ihonvärin perusteella on sama asia kuin ihmisten halveksiminen ihonvärin vuoksi. Jos Barack Obamaa pidetään etupäässä mustana miehenä ja muuallekin maailmaan haaveillaan etupäässä mustia etulinjan poliitikkoja, ollaan menossa vaaralliselle tielle, jossa Obama ei ole enää järkevä poliitikko, vaan maskotti, joka sattuu omistamaan oikean ihonvärin. Obama pääsi presidentiksi omien avujensa vuoksi, ei ihonvärinsä vuoksi."

Miettikääpä millainen haloo olisi syntynyt, jos jossain Afrikan maassa, jossa on musta enemmistö (luonnollisesti, kun on Afrikasta kyse), valkoinen mies olisi päässyt valtaan, ja eurooppalainen lehdistö ja liberaalipiirit hehkuttaisivat, miten hyvä asia on, että valkoinen pääsi johtamaan kyseistä Afrikan maata, ja että maan tilanne on tämän takia paljon parempi kuin aikaisemman mustan presidentin aikana, ja että sen takia maan tilanne kehittyy paljon paremmaksi. Aivan hiton varmasti moinen kirjoittelu tuomittaisiin rasistisena. Niinpä niin. Moni "suvaitsevainen" onkin piilorasisti, ja käänteinen rasismikin on rasismia, vaikka sitä miten kaunistellen sanottaisiin "positiiviseksi diskriminoinniksi".


Miettikääpä Afrikan tilannetta vaihteeksi tästä näkökulmasta: Valkoinen mies ei muka-liberaalien rasistien mielestä (ja mielessä) voi olla afrikkalainen, vaan on k.o. maanosassa vieras, ellei peräti sortaja ja siirtomaa-eliitin jäsen. Sen sijaan musta mies Euroopassa tai Amerikassa voi kyllä olla eurooppalainen tai amerikkalainen ihonväristään riippumatta.

Näin huolimatta siitä, että esim. Etelä-Afrikan eteläisin osa, Kapmaa, oli lähes asuttamaton valkoisen miehen asettuessa asumaan Etelä-Afrikkaan 1600- ja 1700-luvuilla. Alueella asui vain hajanaisia khoisan-heimoja. Zulut vaelsivat pohjoisesta vasta 1800-luvulla, mutta silti alue on kuulemma zulujen ja ANC:n mukaan "heidän maansa", eikä edes khoisanien.

Toisin kuin Zulut, jotka ovat negridejä, Khoisanit, jotka ovat Eteläisen Afrikan alkuperäiskansaa, eivät ole negridejä, vaan geneettisesti oma alalajinsa/geeniklusterinsa. Keskiverto negridin, kuten Zulun, geneettinen etäisyys keskiverto Khoisaniin on suurempi kuin keskivertonegridin ja keskivertoeurooppalaisen välillä. Näin ollen Kapmaan tilanteesta voisi melkein käyttää sanaa "negroimperialismi", jossa molemmat alkuperäisemmät väestöt, sekä khoisanit että E-Afrikan valkoiset ovat altavastaajina ja sorrettuja, ANC:n militanttien painostaessa valkoisia ja khoisaneita pois huutaen "Settlers out!"

By the way, käänsin Kalevankin julkaiseman kirjoitukseni Perussuomalaisten aatteesta ja maahanmuuttopolitiikasta englanniksi, ja laajensin sitä hieman jos kiinnostaa: Linkki

Kansanyhteisöllisyys, hyvinvointiyhteiskunta ja nationalismi

Aito kansanyhteisöllisyys ja terve, luonnollinen kansallistunne, se "me” -henki, jonka voimalla tähänkin maahan on rakennettu kattava hyvinvointi ja vauraus, edellyttää sitä että kansa on sosiaalisesti yhtenäinen. Aito nationalismi edellyttää siis sosiaalista tasa-arvoa, ja ainakin tuloerojen suurimmat huiput ja syvimmät kuopat tasoittavaa taloudellista uudelleenjakoa.

Tämä tarkoittaa sitä, että kun väestön selvä enemmistö kokee olevansa samaa sosiaaliluokkaa , keskiluokkaa, ja samassa veneessä taloudellisesti. Kun liian suuria tuloeroja ei laajemmin esiinny, ihmiset eivät ala jaotella oman kansan jäseniä eri luokkiin, "meihin" ja "noihin". Tämä muodostaa koko hyvinvointivaltion edellyttämän yhteiskuntamoraalin pohjan.

Tähän liittyy myös kulttuuri- ja arvoyhtenäisyys. Kun kaikilla samaan kansaan kuuluvilla on, ainakin suurin piirtein, sama kulttuuri ja maailmankuva, kaikki kokevat olevansa samaa laumaa "meitä". Kun kaikki kokevat yhteenkuuluvuudentunnetta, olevansa samaa kansaa, ja että heidän maksamansa verot menevät kaikkien "meidän" hyväksi, he hyväksyvät korkean verotuksen. Jokainenhan auttaa omiaan.

Kun tuloerot kasvavat liian suuriksi, rikkaat eivät enää halua kustantaa verorahoillaan "noiden" köyhien terveys- ja koulutuspalveluja, vaan vaativat veronalennuksia. Kun veronalennukset alkavat, köyhät eivät enää koe olevansa rikkaiden kanssa samassa veneessä, ja alkavat vaatia, ettei "noille" rikkaille saa antaa "meille" proletaareille kuuluvia etuuksia, kuten lapsilisiä, yms.

Samalla tavoin, jos kansallinen yhtenäiskulttuuri hajoaa ja pirstaloituu, alkavat ihmiset jakaa toisiaan "meihin" ja "noihin". Tämä tarkoittaa merkittäviä, arjessa selvästi esiin tulevia ja näkyviä eroja tavoissa, arvoissa, uskomuksissa ja maailmankuvissa. Tällöin ihmiset alkavat vastustaa, että heidän veroillaan kustannetaan ja ylläpidetään "noiden", siis arvoiltaan, uskomuksiltaan ja maailmankuvaltaan erilaista kulttuuria edustavien, koulutus- ja kulttuuri- ja sosiaalipalveluja. Tämäkin hajottaa kansanyhteisöllisyyden ja syö pohjan hyvinvointiyhteiskunnalta.

Näillä tavoilla, sekä taloudellisesti että kulttuurisesti, sekä kansanyhteisöllisyys, joka on terveen nationalismin (ei siis sairaan, militaristisen ja vääristyneen) että hyvinvointivaltion moraalinen pohja joko pysyy tai hajoaa. Sen hajoamisen seurauksena on luokkien ja/tai eri kulttuuristen ihmisten kamppailu toisiaan vastaan.

Juuri tuollainen jako, ja kansanyhteisöllisyyden hajottaminen oli ja on marxilaisten kommunistien päämäärä, vaikka ylevänä tarkoituksena onkin luoda yksiluokkainen yhteiskunta. Kansanyhteisöllisyyden hajoaminen on myös taloudelliselle liberalismille nojaavan talouspolitiikan seuraus. Samoin se on myös laajamittaisen ja vääränlaista monikulttuurisuutta ylläpitävän, integraation ja assimilaation estävän, maahanmuuttopolitiikan seuraus.

Sen takia väitän, että aito, nationalisti ja isänmaanystävä, joka rakastaa maatansa ja kansaansa, sekä kannattaa oikeasti tervettä kansanyhteisöllisyyttä, on välttämättä ainakin jossain määrin vasemmistolainen, tai hän ei ole oikeasti ihan aito nationalisti. Mikäli hän ei kannata laajapohjaista hyvinvointivaltiota, hän ei ehkä tajua että hänen talouspoliittisesti kovat arvonsa juuri hajottavat ja tuhoavat sen yhtenäisen kansakunnan ja kansanyhteisöllisyyden, mitä hän teoriassa kannattaa.

Samoin perinteisesti vasemmistoa äänestävän duunarin, joka kannattaa laajoja ja kattavia, verovaroin rahoitettuja sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja, on välttämättä kannatettava kulttuurisesti yhtenäistä kansallisvaltiota, ja oltava maltillinen nationalisti, tai hän ei ole aito vasemmistolainen. Tai vaihtoehtoisesti hän ei tajua, että vastustamalla tervettä nationalismia tai kannattamalla vääränlaista monikulttuurisuutta hän on hajottamassa juuri yhteiskuntamoraalista kivijalkaa, kansanyhteisöllisyyttä, jonka muodostama legitimiteetti ylläpitää hänelle niin tärkeitä julkisia palveluja ja hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämä on tervettä nationalismia.

Se, että olen sosiaalisissa, ja jossain määrin myös taloudellisissa, kysymyksissä vahvasti vasemmalle kallellaan, ei kuitenkaan sisällä nykyiseen uusvasemmistolaisuuteen liitettyjä ylisuvaitsevaisuutta, perhearvojen vastaisuutta tai yksityisomaisuuden sosialisoimista. En myöskään kovin avoimesti syleile työväenliikkeen perintöön kuuluvaa internationalismia, sillä se on nykymaailmassa johtanut siihen, että kansainvälisyydestä itsessään on tullut lähes itseisarvo ja ideologisen palvonnan kohde. Tämän seurauksena on nimittäin noussut terveen kansallisen identiteetin ja kansanyhteisöllisyyden kiivas vastustaminen, mikä uhkaa johtaa hyvinvointiyhteiskunnan tuhoon.

Tällaista yhteiskunnallista mallia, jossa vasemmistolainen sosiaalipolitiikka yhdistyy arvokonservatiivisuuteen ja yksityisomistukselle perustuvaan mutta kansallisissa rajoissa toimivaan ja yhteiskunnan säätelemään markkinatalouteen, kutsutaan nimellä Kolmas tie. Siinä yksityisomistus tunnustetaan talouspolitiikan perustaksi ja markkinatalouden perusmekanismeja ei tapeta, kuten sosialismissa. Tällaisessa mallissa pääomalle on asetettu rajat ja se on valjastettu palvelemaan ihmistä ja kansakuntaa, eikä päinvastoin. Pääoma on hyvä renki mutta huono isäntä.

Siksi minun edustamaani nationalismiin kuuluu olennaisena hyvinvointiyhteiskunnan kannattaminen ja sosiaalipoliittisesti pehmeät arvot, ja minun kannattamaani vasemmistolaiseen sosiaalipolitiikkaan taas olennaisena maltillinen nationalismi.

Terve nationalisti, joka arvostaa omaa kansaansa, maataan, yhteiskuntaansa ja kulttuuriaan, haluten rakentaa ja ylläpitää niitä, ei todellakaan ole hyökkäyshaluinen tai sotahullu militaristi, joka haluaisi sotia muita kansoja vastaan ryöstäen niiltä tai tuhoten niitä. Koska hänellä on tukevasti juuret oman maan mullassa, näin vertauskuvallisesti sanoen, ja tuntee oman kulttuurinsa arvostaen ja suojellen sitä omassa maassaan, niin hän osaa myös antaa paikan ja arvon muille kansoille ja heidän kulttuureilleen heidän omissa maissaan. Kun oma kansallinen ja kulttuurinen identiteetti on vahvalla pohjalla, ihminen ei pelkää muita kansoja ja heidän kulttuureitaan, vaan osaa arvostaa niitä. Tämä muodostaa terveen ja pelosta vapaan pohjan kansainväliselle kanssakäymiselle sekä talous- ja kulttuurisuhteille.

Näin ollen väitänkin, että toisin kuin yleisesti käsitetään niin aito, terve nationalismi, eli rakkaus omaa maata, kansaa ja kulttuuria kohtaan, ei tuo sotaa, sillä yhdistyneenä hyvinvointiyhteiskunnan muodossa toteutuvaan sosiaaliseen tasa-arvoon, se luo ympärilleen rauhaa ja hyvinvointia. Siksi minä olen nationalisti.

Rauhaa ja nationalismia!