Islamilaisen kulttuurin alueelta tulevien miesten raiskausylivalta tilastoissa

Kuten blogiani lukevat tietävät, en muutamiin vuosiin juurikaan ole kirjoituksissani puhunut lisääntyneistä raiskauksista ja niiden liittymisestä islamilaiseen kulttuurin paitsi viittaamalla yleiseen keskusteluun asiasta.
Varsinkaan en ole paria poikkeusta lukuun ottamatta juurikaan viitsinyt puuttua keskustelupalstojen ja netin blogistanin ehkä (rikoslain valossa) kiihottavimpaan aiheeseen eli maahanmuuttajien yliedustukseen rikos-, ja varsinkin seksuaalirikostilastoissa aihetta kohtaan tuntemani vastenmielisyyden takia. Yksi syy on myös se, että keskustelussa helposti menee ns. kuppi nurin ja leimataan helposti kaikki ulkomaalaiset, vaikka ongelma koskee lähinnä islamilaisen kulttuurin piiristä tulevia maahanmuuttajamiehiä.

Nyt kun Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ja Aamulehti ovat asian nostaneet esiin, on ehkä aika kantaa taas kortta kekoon. Eli tässäpä Aamulehden juttu aiheesta:

"Raiskaustilastot kertovat tylyä kieltä kotoutumispolitiikan epäonnistumisesta, sillä joka kolmas raiskauksesta tuomittu on ulkomaalainen.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoissuunnittelijan Hannu Niemen mielestä poliitikkojen vaikeneminen hyödyttää perussuomalaisia, jotka muistuttavat taajaan raiskaustilastoista.

– Tätä (tilastoa) ei ole mitään syytä peitellä. Nyt koko asia jää yhden ryhmän kauraksi, Niemi sanoo."

Eli kun ei muu näytä pysäyttävän persuja, on lopulta otettava krouvit keinot käyttöön; myönnettävä totuus ja nostettava kissa pöydälle? No, hyvä että asiasta viimein puhutaan enemmän (toivottavasti).

"2006–2009 raiskauksesta tuomituista 34 prosenttia oli ulkomaalaisia. Luvut ovat pysytelleet samalla tasolla vuosia, vaikka ulkomaalaisia on Suomessa vain noin kolme prosenttia.
Raiskausrikokset keskittyvät tiettyihin ulkomaalaisryhmiin. Tilastokeskuksen mukaan etenkin Lähi-idästä kotoisin olevat nuoret miehet syyllistyvät rikoksiin. Erityisesti irakilaisten kohdalla tilastot ovat synkkiä. Viime vuonna irakilaisia epäiltiin 31 raiskauksesta, mikä on 5 prosenttia kaikista raiskauksista. Irakilaisia on noin 0,1 prosenttia Suomen väestöstä. Vuonna 2009 raiskausepäilyjä oli 23 ja 2010 yhteensä 29."

Niemi puhuu tässä vain tuomituista eli kiinni saaduista. Ulkomaalaisiin kohdistuvat ilmoitukset tai selvittämättömät jutut ovatkin sitten määrässä ihan omaa luokkaansa. Hän onnistuu kuitenkin hipaisemaan villakoiran ydintä:

"– On ryhmiä, joiden suhtautuminen naisiin ja raiskauksiin on toisenlainen. Heidän kotimaassaan naista, joka kulkee lyhyessä mekossa vähän humalassa, pidetään toisenlaisena naisena kuin Suomessa".

Aamulehti on uutisoinut aiheesta aiemminkin. Jutussa sisäministeriön sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankinen osuu myös villakoiraan:

"..ulkomaalaisten epäiltyjen osuudeksi tulee 25,8 prosenttia [vuonna 2010]. Ulkomaalaisia on kolme prosenttia Suomen väkiluvusta.

Sukupuolisen käyttäytymisen säännöt tulisi Mankkisen mukaan tehdä selviksi. Miehet ja pojat jäävät sivuun kotouttamisessa.

– Suomalaisten tyttöjen käytös voi olla heidän kulttuuristaan katsottuna erilaista, mutta täällä se voi olla normaalia eikä tarkoita sen enempää."

Aiheesta kirjoitti USarin blogissa viime viikolla ansiokkaasti myös Olli Pusa, joka sivalsi villakoiran ytimeen:

"Maahanmuuttajaraiskausten yleisyyden selittäväksi teoriaksi on selkeimmin tarjolla kulttuuriristiriita: Suomeen ja laajemmin länsimaihin muuttaneilla miehillä asenteet naisia kohtaan edustavat lähtömaassaan opittuja asenteita, mutta naisten asema ja käyttäytyminen on Suomessa kokonaan erilaista. Suomessa syyllinen on aina raiskaaja, toisin kuin ehkä lähtömaassa Naiset liikkuvat vapaammin, heidän pukeutumisensa ja seksuaalinen käyttäytymisensä on vapaampaa.

Tällaisessa asetelmassa vapaasti ulkona liikkuva nainen voidaan lähtömaan kulttuurin näkökulmasta luokitella huoraksi, jonka saa vapaasti raiskata. Penkomatta enempää Malminkartanon raiskausepisodin synnyttämää vastenmielistä keskustelua facebookissa, kyseisessä keskustelussa on ilmeisestikin tullut pintaan juuri tällaisia asenteita. Uhri oli huora, raiskaajat lähes sankareita."

Varsin kuvaavaa aiheen tiimoilta on, että kun tästä samasta asiasta koitti puhua puoli vuosikymmentä sitten, sai hirveän ryöpyn rasistisyytöksiä. Koitin tarjota paikallislehteen jo 2007 kirjoitusta jossa esitin tämän käytöksen syyksi juuri tuota kulttuuriristiriitaa eli naisten tasa-arvottomuutta islamilaisessa kulttuurissa ja joillain alueilla pahimmillaan lähes eläimiin rinnastettavaa asemaa ja arvoa. Erityisesti islamilaisen kulttuuripiirin kehittymättömimmillä seuduilla kuten Afganistanissa, Arabian niemimaalla, Sudanissa ja Afrikan sarven alueella. No, kirjoitustani ei tietenkään julkaistu.

Kun Jussi Halla-aho on useaan otteeseen tuonut julki tämän saman asian, mihin sisäministeriön ja oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkijat ovat viitanneet, häntä koitettiin kilvan vaientaa ja haukkua rasistiksi.

Itse asiassa avoimesti laitavasemmistolaiset tutkijat, kuten Vesa "Päivystävä desantti"Puuronen, ovat jopa uusmarxilaisessa hengessä laajentaneet rasismin käsitettä niin, että "rasismin" piiriin saataisiin luokiteltua myös kulttuurieroihin perustuva jaottelu, ja propagoineet tätä "kulttuurirasismia" tai "uusrasismia" julkiseen keskusteluun, vaikka luulisi juuri marxilaisen yhteiskuntafilosofian kannattajien hyväksyvän sosiaaliset ja kulttuuriset syyt ihmisten erilaisten arvojen ja tapojen - myös raiskausten - takana.

Mutta ehkäpä syynä klassisen marxilaisuuden ja varsinaisen sosiaalidarwinistisen rasismin yhteinen ajattelun pohjavirta eli ajatus, että tasa-arvo edellyttäisi ihmisten samanlaisuutta? Biologisista syistä eli varsinaisesti rasistimiin perustuvilla argumenteilla tällaista käytöstä ei ole edes koittanut selittää kuin muutamat harvat, ja heitä ei ole julkiseen keskusteluun edes päästetty. Edes "kaikkien rasistien äidiksi" leimattu Halla-aho ei ole moiseen edes viitannut muuten kuin vittuillakseen Mika Illmanille (mistä tulikin sitten Suomen merkittävin sannavapaus- ja laintulkinnan venyttämis-oikeusjupakka, johtuen valtionsyyttäjän halusta sisällyttää "uusrasismi" rikoslain 5. luvun pykälän "kiihottaminen kansaryhmää vastaan" tulkintaan).

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että törkeiden seksuaali- ja väkivaltarikosten rangaistuksia ja rangaistuasteikkoa pitää roimasti koventaa ja poliisille pitää antaa lisämäärärahoja tämän tyyppisten rikosten selvittämisen parantamiseksi. Lisäksi olen sitä mieltä, että raiskauksiin syyllistyneet ulkomaiden kansalaiset pitää joko suoraan karkottaa lähtömaahansa kärsimään tuomionsa, tai mikäli lähtömaassa ei ole toimivaa oikeusjärjestelmää, karkottaa vasta tuomionsa kärsittyään, ja näin riippumatta lähtömaan mahdollisesta turvallisuustilanteesta. Ja mikäli näin ei voida nykyisen lainsäädännön takia vielä tehdä, olisi lakia muutettava mitä pikimmin.

Joskus symboliikka voi paljastaa uskonnosta yhtä ja toista. Mitähän Freud sanoisi tähän?

Perussuomalainen aate ja maahanmuuttopolitiikka

Viime aikoina Perussuomalaiset ovat olleet paljon esillä mediassa vaalivoiton takia. Pääosin näkyvyys on ollut positiivista, mutta paljon on ollut myös esillä syytöksiä rasismista ja muukalaisvihasta. Siksi lienee paikallaan hieman valaista puolueen aateperustaa, ja varsinkin sitä suuntaa, mihin puolue on kehittymässä. Olen itse mukana nuorisojärjestömme periaatetyöryhmässä, ja sorvaamassa niitä linjoja, jotka osaltaan viitoittavat puolueemme tietä ensi vuosikymmenellä ja siitä eteenpäin, joten katson voivani puhua asiasta. Koska näkemyksemme maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta kohtaan ovat nousseet huomion keskelle, on myös syytä perustella suhtautumistamme asioihin (Olennaiset, ja mielestäni tärkeä aatemaailmaamme ja poliittisia linjauksia valaisevat käsitteet ja kohdat on kursivoitu).

Perussuomalaiset on kristillis-sosiaalisille arvoille rakentava kansallismielinen puolue, joka puolustaa demokratiaa, yhteiskunnallista tasa-arvoa ja sosiaalista hyvinvointia. Kristillis-sosiaalisilla arvoilla tarkoitamme kristinuskon vaikutuksesta länsimaisessa kulttuurissamme kehittynyttä etiikkaa, lähimmäisenrakkautta, heikompien etujen ajamista, ihmisarvon puolustamista, ja pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon [Linkki]. Toisin kuin KD, emme kuitenkaan pidä kristillistä etiikkaa etualalla, vaan politiikan taustalla. Kristinuskon perintö kulttuurissamme on meille puolueena enemmän kulttuurinen kuin uskonnollinen kysymys, ja meillä on huomattavan paljon uskonnottomia ja ateisteja jäsenistössämme.

Kansallismielisyys ilmenee siten, että pyrimme puolustamaan suomalaista kulttuuria, yhteiskuntaa ja taloutta globalisaation ja monikulttuurisuuden paineessa. Rakastamme isänmaatamme, sen kieltä ja kulttuuria, mutta se ei tarkoita, että ajattelisimme Suomen ja suomalaisten olevan muiden maiden ja kansojen yläpuolella, vaan rinnalla. Tähän liittyy "Maassa maan tavalla"-periaate, josta syystä vastustamme etnisesti ja kulttuurisesti erilaisten ihmisryhmien asettamista eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden positiivisen diskriminoinnin nimissä. Kaikille pitää olla samat säännöt ja yhdenvertaisuus sekä lain että viranomaisten edessä. Valitettavasti monikulturismin nimeen vannovassa yhteiskunnassa ei näin aina enää ole. Emme suvaitse etnisten enemmistöjen asettamista huonompaan asemaan etnisiin vähemmistöihin nähden, sillä se on mielestämme apartheid-rasismia.

Emme vastusta maahanmuuttajia, vaan maahanmuuttopolitiikan nykyistä hoitoa. Tämän takia olemme profiloituneet maahanmuuttokriittisenä puolueena. Maahanmuuttajat eivät ole syyllisiä nykyisiin maahanmuuttopolitiikasta aiheutuviin ongelmiin, vaan monikulturismin ruusunpunaisten silmälasien läpi maahanmuuttopolitiikkaa hoitava hallituksemme, sekä osa poliitikoistamme ja virkamiehistöstämme. Maahanmuuttajat ovat samanarvoisia ihmisiä kuin mekin. He ovat tervetulleita Suomeen asumaan, kunhan noudattavat Suomen lakia, tekevät työtä ja maksavat veronsa kuten me muutkin. Samojen sääntöjen pitää päteä kaikille. Pakolaiset on myös autettava turvaan sodan jaloista, ja tavoitteena pitää olla heidän auttamisensa jo heidän kotimaassaan, tai kulttuurisesti mahdollisimman lähellä heidän kotimaataan olevassa maassa, jotta heidän sopeutumisensa olisi mahdollisimman helppoa. Pääasia kuitenkin on, että he ovat turvassa. Sen sijaan sosiaalituristeja vieroksumme, samoin kuin kerjäämistä, sekä demokratian, sanavapauden ja pohjoismaisen tasa-arvokulttuurin vastaisia tapoja ja käytöstä, jotka johtuvat erilaisesta kulttuuritaustasta ja maailmankuvasta. Näistä johtuu iso osa maahanmuuton mukanaan tuomista ongelmista.

Maahanmuutto- ja kulttuuripoliittinen päämäärä pitää olla, maahanmuuttajien sopeutuminen suomalaiseen kulttuuriin, että heidän jälkeläisistään kasvaa kieleltään ja sydämeltään suomalaisia. Kannatamme siis yhtenäiskulttuuria ja sen vaalimista. Suomalaisuus on kielessä, mielessä, sydämessä ja kulttuurissa, eikä ihonvärissä. Koska Suomi on pieni kansa, emme voi vastaanottaa kerralla massiivisia määriä maahanmuuttajia. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että maahanmuutosta aiheutuvat sosiaaliset ongelmat alkavat nousta pintaan siinä vaiheessa, kun maahanmuuttajia on yli 4% väestöstä, ja kärjistyä voimakkaasti siinä vaiheessa kun heitä on yli 8% väestöstä, kuten on käynyt Länsi-Euroopassa; Ranskassa, Saksassa, Hollanissa, Britanniassa ja Ruotsissa. Liiallisen maahanmuuton seurauksena yhteiskunnan resurssit eivät enää riitä ihmisten, niin valtaväestön kuin maahanmuuttajienkin, oikeudenmukaisesta kohtelusta, koulutuksesta ja hyvinvoinnista huolehtimiseen, mikä johtaa syrjäytymiseen, vastakkainasetteluun ja etnisiin konflikteihin, mitkä rampauttaa hyvinvointiyhteiskunnan ja tekee selvää yhteiskuntarauhasta.

Tästä syystä maahanmuuttopolitiikkaa olisi muutettava siihen suuntaan, että maahanmuuton määrää ja laatua voidaan kontrolloida. Tämä on sekä maahanmuuttajien että suomalaisten yhteinen etu.

Skandinaavinen hyvinvointiyhteiskuntamme edellyttää korkeaa verotusta. Sen taas edellyttää kansanyhteisöllisyyttä, eli sitä "me-henkeä", luontaisen solidaarisuuden tunnetta kansan keskuudessa, että ollaan valmiita työskentelemään ja maksamaan veroja "kaikkien meidän" yhteiseksi hyväksi. Kansanyhteisöllisyys eli kansansolidaarisuus on ilmiö, jossa on kyse ihmisen yhteisöllisestä vaistosta, joka nouse ihmisen selkärangasta. Ihminen luokittelee luonnostaan ihmisiä "meihin ja muihin". Kaikkia niitä kohtaan, jotka ihminen kokee osaksi samaa laumaa kuin hän itse on, hän on solidaarinen, ja ulkopuolisiksi kokemiaan kohtaan varautunut. Olennaisia tekijöitä yhteenkuuluvuuden tunteen syntymisessä ovat kieli, perusarvot ja kulttuuri, eikä ihonväri tai perimä. Ihmisen yhteisöllisyys, ja viime kädessä myös kansallisvaltioaate eli nationalismi, ovat tämän ihmisen luontaisen vaistokäyttäytymisen sosiaalisia ja poliittisia ulottuvuuksia.

Kansanyhteisöllisyyden muretessa, johtui se sitten tuloerojen liiallisesta kasvusta joka johtaa yhteiskuntaluokkien asettumiseen toisiaan vastaan, tai eri etnisten kansanryhmien vastakkainasettelusta, murenee myös hyvinvointijärjestelmää ylläpitävä yhteiskuntamoraali; Rikkaat eivät enää halua maksaa veroja köyhien palveluihin, ja köyhät eivät enää halua kannattaa universaaleja palveluja, joista myös rikkaat hyötyisivät. Vastaavasti etnisen enemmistön halu kustantaa veroillaan etnisten vähemmistöjen palveluja vähenee. Nykyinen monikulturistinen politiikka siis kiihdyttää nykyistä hyvinvointijärjestelmän alasajoa ja vie kohti monietnistä luokkayhteiskuntaa, jolloin voimme hyvinvoinnin ohella sanoa hyvästit myös toimivalle demokratialle ja tasa-arvolle [Linkki].

Yleisesti II Maailmansodan jälkeen nationalismi on ollut huonossa huudossa, koska natsien toimet löivät sen henkiseksi painolastiksi raskaan sodan, kansanmurhien ja hirvittävän kärsimyksen leiman, mikä on tarjonnut liberaalille vasemmistolle hyvän lyömäaseen kaikkea kansallismielisyyttä vastaan. Tällöin on tietoisestikin haluttu unohtaa, että saksalainen etnorasistinen nationalismi oli ja on kuitenkin vain nationalismin synkkä sivujuonne. Kansallismielisyyden ja nationalismin päävirtaan kuuluu olennaisena osana demokratia ja Ranskan vallankumouksen ydinarvot; vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Suurin osan Euroopan valtioista on edelleen kansallisvaltioita, joissa nationalismi on edelleen terveellä pohjalla. Näin on myös Suomessa, ja Perussuomalaisessa puolueessa.




P.S. Asiaan liittyen kannattaa lukea myös aikaisempi kirjoitukseni otsikolla, "Kansanyhteisöllisyys, hyvinvointiyhteiskunta ja nationalismi".

Joka viides poliisin tietoon tuleva raiskaus on ulkomaalaisen tekemä

Katoppas vaan, kumma että tästä edes mikään lehti uskaltaa puhua "rasisti!"-leiman pelossa: (Linkki)


"Viime vuonna poliisin tietoon tuli 739 raiskaustapausta, joista epäiltynä oli 475 miestä. Epäillyistä joka viides oli syntyperältään ulkomaalainen. Se on hurja luku, sillä ulkomaalaistaustaisten osuus Suomen väestöstä on alle neljä prosenttiyksikköä.

Eniten ulkomaalaisten raiskausepäilyjä oli pääkaupunkiseudulla, missä on myös suhteellisesti paljon nuoria ulkomaalaismiehiä. Helsingissä ulkomaalaisten tekemien raiskausten osuus oli noin 50 prosenttia.

Espoossa luku on vielä synkempi, lähes 70 prosenttiyksikköä.

Espoon poliisin väkivaltarikosyksikön johtaja rikoskomisario Jukka Kaskelle tieto tulee täytenä yllätyksenä.

”En yhtään osaa sanoa, mistä noin suuri luku johtuu. Me emme katso epäiltyjen kansalaisuuksia. Poliisin näkökulmasta rikos ei ole kulttuurikysymys. Vaikka omassa kulttuurissa ajateltaisiin mitä, se ei oikeuta ketään toisen ihmisen vahingoittamiseen”, Kaski sanoo.

Suomessa on yksi laki, jonka edessä kaikki ovat yhdenvertaisia. Mutta silti lainvalvojan lausunto kuulostaa erikoiselta. Eri kulttuureissa vallitsee hyvin erilaiset rangaistukset raiskauksesta. Jossain siitä saa kuolemantuomion. Pakistanissa naisia on ruoskittu julkisesti, jos he ovat myöntäneet joutuneensa raiskatuksi. Muslimivaltioissa avioliiton sisällä tapahtuvaa raiskausta ei ole ylipäätään kriminalisoitu lainkaan. Olisi suoranainen ihme, elleivät kulttuurien väliset erot heijastuisi maahanmuuttajien ajattelutapoihin.

Maahanmuuttajat eivät saa erityiskohtelua myöskään Raiskauskriisikeskus Tukinaisen suunnalta. Tukinainen auttaa naisia, jotka ovat joutuneet raiskauksen uhriksi.

”Raiskaajan kansalaisuus ei ole meidän työmme kannalta tärkeää. Problematiikka on samanlaista, olipa tekijä kotimainen tai ulkomainen”, kriisityöstä vastaava Heli Heinjoki sanoo.

Aiemmin Tukinainen keräsi tietoa raiskaajien kansalaisuudesta, mutta ei enää. Heinjoki ei suostu kertomaan, mistä tilastointitavan muutos johtuu. [johtuu juuri siitä, että pelätään rasistin leimaa] Kriisityöntekijän mielestä suomalaisten naisten ei tarvitse olla sen tietoisempia vieraista kulttuureista kuin tähänkään asti. [...]

Poliisin raiskaustilastoista pomppaa esiin muutama kansallisuus: Irak, Iran, Turkki, Somalia, Afganistan, Uzbekistan, Pakistan, Nigeria. Kaikki maita, joissa muslimikulttuuri on osa valtakulttuuria. Kun ulkomaalaisten raiskaustapaukset laskee yhteen, yli puolet epäillyistä on kotoisin muslimikulttuurista.

Muslimikulttuuri on valtava käsite, joka kattaa suuren joukon maita. Niiden väliltä on vaikea löytää yhtä yhteistä nimittäjää. Mutta jos kulttuurilla ylipäätään on merkitystä, on syytä miettiä, miten islam suhtautuu miehen ja naisen rooleihin. Yksi on ainakin varma: muslimimaissa seksuaalikulttuuri on erilainen kuin siideriin ja napapaitoihin tottuneessa Suomessa."
-----------------------------------

Niinpä, islam ei tunnusta tasa-arvoa, eikä naisten ihmisoikeuksia. Ongelman ydin EI siis ole ihonväri ja siten rotu, eikä rasismilla ole mitään tekemistä ilmiön tai sen vastustamisen kanssa. Ongelman ydin on totalitaristis-fasistinen uskontoa teeskentelevä poliittinen sortoideologia nimeltä islam, ja sen muokkaama sairas kulttuuri, jonka kourissa kärvistelee kolmasosa ihmiskuntaa.

Linkkisuositus: "Islam aiheuttaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa"

Suosittelen jälleen kerran ihmisiä lukemaan puoluetoverini Jiri Kerosen kannanottoja, ja erityisesti hänen kritiikkiään Islam-nimistä uskonnon varjolla kulkevaa totalitaarista järjestelmää vastaan. Varsinkin hänen viimeisin kirjoituksensa: "Islam aiheuttaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa", on terveellistä luettavaa jokaiselle, joka luulee, että Islam, sellaisena uskontona kuin se nykyisin on, voisi kulkea käsi-kädessä sivistyksen ja ihmisoikeuksien kanssa.

Muutama lainaus:

"Islam on naisten kannalta yksi vaarallisimmista asioista, joita on olemassa. Koska islam on maailman toiseksi suurin uskonto, on se myös yksi suurimmista tai jopa suurin tekijä, joka aiheuttaa erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tämä johtuu siitä, että islamin uskoon ja siitä seuraavaan islamistiseen lakiin, shariaan, on kirjattu järjestelmä, joka esineellistää naisen, loukkaa naisen ihmisarvoa ja pakottaa naisen alistumaan miehensä edessä."

"Islamilaisissa maissa naisia kohdellaan äärettömän huonosti. Iranin presidentti on julistanut naiset vihollisiksi ja esimerkiksi Karachissa raiskataan arviolta vähintään 100 naista päivässä. Naisten huono kohtelu ei myöskään jää islamilaisiin maihin, vaan muslimit tuovat sen mukanaan. Britanniassa toimiva sharia-tuomioistuin on alkanut käsitellä rikoksia ja antaa tuomioita, jotka menevät Brittilän oman lain ohi. Tuomiot naisiin kohdistuvista väkivallanteoista ovat, kuten arvata saattaa, lieviä, merkityksettömiä ja vastoin länsimaista oikeudentajua. Suomessa maahanmuuttajat roikkuvat seksuaalirikosten kärkipaikalla ja tekevät merkittävästi enemmän seksuaalirikoksia kuin suomalaiset. Vuonna 2005 ulkomaalaiset tekivät noin 27% raiskauksista. Ulkomaalaisten suorittamien raiskausten määrä on kasvanut vuosittain sekä absoluuttisesti että suhteessa." [linkki]

"Mikäli ihmiset selittävät, että islam on rauhan uskonto, islam kunnioittaa tasa-arvoa ja niin edelleen, he joko eivät tiedä asiasta tai sitten he valehtelevat. Mikäli ongelmaa ei tunnusteta, ei ongelmalle voida tehdä yhtään mitään. Mitä enemmän suomalaiset hyväksyvät ja "suvaitsevat" islamista, sitä enemmän naiset tulevat kärsimään Suomessa johtuen islamista."

Rasismi, tasa-arvo ja ihmisarvo

Minua alkoi ärsyttää suunnattomasti eräs idiottimainen kiista ja typeryys; nimittäin eräiden rasistien vauhkoaminen rotukysymyksellä yrityksenään kumota tasa-arvon ja ihmisarvon käsitteet, ja liberaali-humanistien yritys kieltää tieteellinen tutkimus ja sen tulokset rasismin pelosta.

On mielestäni kiistaton tieteellinen fakta, että homo sapiens on jakautunut alalajeihin, jotka poikkeavat toisistaan geneettisesti, mistä seuraa mm. eroja ihonvärissä, hiuslaadussa, lihaksistossa ja ruumiinrakenteessa. Antropologit ovat omissa piireissään jokseenkin yksimielisiä (yli 9/10 tutkijasta), että ihmiskunta on jakautunut alalajeihin, joita ennen kutsuttiin roduiksi. Poliittisista ja kulttuurisista syistä (korrektius) asiasta ei kuitenkaan pidetä suurta melua.

Ainoa merkittävä kiistakysymys antropologien enemmistön keskuudessa alalajien olemassaolon suhteen liittyy niiden lukumäärään. DNA-tutkimuksen ja genetiikan valossa maailmassa on 14-15 homo sapiensin alalajia, joista 3-4 esiintyi alkujaan luonnollisesti Afrikan ulkopuolella ja muut Afrikassa (Negridit eivät ole siis yksi rotu, vaan Afrikassa esiintyy 11 eri alalajia, joista esim. Kalaharin Bushmannit ja Khoisanit ovat perusnegridistä geneettisesti kauempana, kuin europidit. Onhan toki luonnollista, että lajin synnyinseudulla on enemmän diversiteettiä). Afrikan ulkopuolella esiintyvät europidit, itä-aasialaiset, ja Australian aboriginaalit. Ainoa merkittävä kiista on se, lasketaan Amerikkojen alkuperäisväestö omaksi alalajikseen, vai luokitellaanko heidät osaksi itä-aasialaisia.

Eroja on myös korvien välissä, mutta älykkyyserojen tutkiminen on vaikeaa, kun ei ole tehty tarpeeksi kulttuurisitoutumattomia ÄO-testejä, jotka ottaisivat myös huomioon esimerkiksi eri kielten rakenteesta johtuvat ajattelutapa- ja hahmotuserot. Tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että keskimäärin Afrikasta pois muuttaneista homo sapiensista kehittyneet alalajit, aboriginaaleja lukuun ottamatta, omaavat keskimäärin paremman kyvyn kolmiulotteiseen havainnointiin ja pärjäävät keskimäärin paremmin matemaattista älyä mittaavissa testeissä.

Afrikassa on eri alalajierojen ohella merkittävästi suurempi diversiteetti myös ÄO:n suhteen. Esimerkiksi pelkästään Etiopiassa on yli 50 eri heimoa ja kieltä. Näiden eri heimojen välillä (jotka osin edustavat myös eri alalajeja) mitatut keskimääräiset älykkyyserot vaihtelevat rajusti. älykkäin porukka oli Etiopian ylängön itäosassa asuvat hararilaiset, joiden keskimääräinen ÄO on 115. Vastaavasti maan alhaisin keskimääräinen älykkyysosamäärä mitattiin maan länsiosassa asuvalta nilootti-heimolta, jolla se oli jopa vähän alle 60.

Mittauksissa ÄO-lukemat vaihtelevat, mutta Afrikan keskiarvo on noin 85, Euroopan keskiarvo noin 95 ja Itä-Aasialaisten keskiarvo noin 105. Mutta alueiden ja väestöjen sisäinen vaihtelu kapenee rajusti Afrikan ulkopuolella, mikä johtuu luultavasti siitä, että myös alalajivaihtelu vähenee 11:sta 3-4:ään. Euroopassa on vähemmän "huipputyhmiä" kuin Afrikassa, mutta potentiaalisia neroja on myös vähemmän, vaikka keskiarvo ÄO on korkeampi. Vastaavasti Itä-Aasiassa keskimääräinen vaihteluväli on vielä pienempi, eli Japanissa on paljon vähemmän imbesillejä kuin Euroopassa, mutta myös paljon vähemmän huippuälykkäitä, korkeammasta keskimääräisestä ÄO:sta huolimatta. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että suomalaisten keskimääräinen ÄO on jossain 95-98 välillä.

ÄO-diversiteetti siis vähenee pohjoiseen ja itään mentäessä rajusti. Suhteessa väestömäärään nähden Afrikasta löytyisi siis teoriassa, jos heillä olisi kunnolliset koulutusjärjestelmät, paljon enemmän neroja kuin Euroopasta tai Aasiasta.

Kaikki alalajien erot, myös älykkyyserot, ovat luontaista seurausta evoluutiosta, sopeutumisesta erilaisiin elinympäristöihin ja kulttuurin kehityksen mukanaan tuomiin paineisiin. Näillä eroilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä ihmisarvon tai tasa-arvon käsitteiden kanssa, jotka ovat yhteiskunnallisia, kulttuuri-historiallisia konsepteja, eivätkä liity biologiaan, vaan ne ovat yhteiskunnan ja kulttuurin määrittämiä sosiaalisia ja juridisia arvotuksia.

Kysymys alalajeista eli roduista ei siis millään tavalla liity kysymyksiin ihmisarvosta tai tasa-arvosta, paitsi sekä rasistien että marxilaisen humanismin pohjalle ihmiskäsityksensä rakentavien mielissä. Seurauksena on se, että toisaalta alalaji- eli rotukysymystä koitetaan käyttää keppihevosena laittomalle syrjinnälle ja toisaalta taas sen pelossa koitetaan kieltää alalajien olemassaolo ja haitataan aiheen tieteellistä tutkimusta. Koko ongelman ydin on virheellinen käsitys siitä, että tasa-arvo ja ihmisarvo liittyisivät millään tavoin ihmisten perustavaa laatua olevaan samanlaisuuteen tai erilaisuuteen.

Tässä kuvattu tyyppi-rasisti haluaa kynsin hampain korostaa mitattuja älykkyys- ja alalajieroja pyrkimyksenään kumota universaalin ihmisarvon ja tasa-arvon käsitteet poliittisista ja ideologisista syistä johtuen. Tyypillinen marxilaisen ihmiskuvan omaksunut liberaali-humanisti taas haluaa kynsin hampain kieltää alalaji- ja älykkyyserot poliittisista ja ideologisista syistä johtuen.

Käsitys, että tasa-arvo ja ihmisarvo riippuisivat kaikkien ihmisten ja ihmisryhmien perustavaa laatua olevasta samanlaisuudesta on väärä. Vastaavasti käsitys, että kaikkien ihmisten ja ihmisen alalajien erilaisuus johtaisi automaattisesti epätasa-arvoon ja joidenkin ihmisten ja ihmisryhmien ihmisarvon kumoutumiseen yhteiskunnassa, on yhtä lailla väärä.

Tasa-arvo ja ihmisarvon käsitteet ovat yhteiskunnallisia arvoja, jotka ovat pitkän kulttuurihistoriallisen kehityksen tuloksena levinneet vallitseviksi yhteiskunnallisiksi arvoiksi (ainakin länsimaissa), ja hyvä niin! Ne eivät riipu biologiasta, alalajieroista, älykkyyseroista tai mistään sellaisesta, vaikka sekä jotkut rasistit niin haluaisivat tai vaikka marxilaisen humanismin materialistis-marxilaisen ihmiskäsityksen omaksuneet niin pelkäävät.

Kyseessä on lakeihin ja kirjattu säädös, joka perustuu yhteiskunnalliseen arvokonsensukseen. Tasa-arvo ja ihmisarvo kulttuuris-yhteiskunnallisina arvoina, ja niiden varaan rakennettu lainsäädäntö eivät riipu älykkyystutkimuksesta, saatikka todetuista tai kiistetyistä alalajieroista. Käsitys niiden asemasta universaalisina periaatteina ja lakeihin kirjattuina arvoina riippuvat politiikasta, kulttuurista ja yhteiskunnan arvokonsensuksesta, joilla ei ole mitään tekemistä ÄO:n tai rotukysymyksen kanssa.

Pyrkiessään ideologisista syistä kumoamaan yhteiskunnassamme ja länsimaisessa kulttuurissa vallitsevan konsensuksen tasa-arvosta ja ihmisarvosta, rasistit pyrkivät tuomaan esiin tieteellisiä tosiasioita alalajien eroista. Tilanne on sama kuin jos minä tai joku muu yrittäisi todistaa, että SaiPa on Suomen paras jääkiekkojoukkue perustuen siihen, että Maapallo on pyöreä. Samaan aikaan toinen osapuoli pelkää, että SaiPaa alettaisiin pitämään Suomen parhaana kiekkojoukkueena, ja koittaa siksi kiistää Maapallon pyöreyden. Maapallon pyöreys ei mitenkään liity SaiPan tasoon jääkiekkojoukkueena, eikä alalajikysymys tai älykkyyserot mitenkään liity tasa- tai ihmisarvoon.

Rasistin mielestä ihmisarvo riippuu ihmisten samanlaisuudesta tai erilaisuudesta. Rasistille äly- ja alalajierot ovat hänen omasta mielestään hyvä tekosyy edistää epätasa-arvoa ja yrittää saada kumottua ihmisarvon käsite universaalina arvona. Tällainen rasisti on idiootti, joka heiluttelee olkiukkoa.

Marxilaiselle humanismille ihmiskäsityksensä rakentanut liberaali anti-rasisti myös ajattelee rasistin tavoin, että ihmisarvo ja tasa-arvo yhteiskunnassa perustuvat ihmisten perustavaa laatua olevaan samanlaisuuteen ja yhtäläisiin luonnollisiin lähtökohtiin (Ja tässä mielessä hän on piilorasisti). Tällainen anti-rasisti on idiootti, joka käy rasistin heiluttaman olkiukon kimppuun. Olkiukon ovat molemmat yhdessä rakentaneet, ja keskinäinen taistelu hiekkalaatikon herruudesta jatkuu..

Pohjimmiltaan käsitys universaalista tasa-arvosta ja universaalista ihmisarvosta perustuu ihmisen sisäiseen myötäsyntyiseen oikeustajuun ja omatuntoon, sekä niiden myötä uskontoihin, länsimaissa siis kristinuskoon, vaikka tätä ei enää maallistuneessa yhteiskunnassamme kovin helposti huomaakaan. Kun ihminen uskoo että kaikki ihmiset on luonut arvoltaan samanarvoisiksi sama Jumala, ja kun kokonaiset kansat jakavat tällaisen uskonnon muovaamassa kulttuurissa saman arvopohjan (vaikka eivät yksilöihmisinä uskonnollisia olisikaan), niin on aivan sama mitä ulkoisia tai pään sisäisiä mitattavia eroja ihmisillä on (Teoriassa myös monet muutkin uskonnot, esim. budhalainen etiikka ajaa samalla tavoin tasa-arvoa ja ihmisarvoa. Valitettavasti buddhismi on poliittisesti neutraalia, joten ihmisoikeustilanne budhalaisissa maissa on mitä on). Vallitseva kulttuuri ja yhteiskunta pitää nämä arvot voimassa, ei tieteellinen tutkimus tai olkiukkojen kanssa tappeleminen.

------------------------------------------------
EDIT: (Lisäys 27.5.08) Tarkennusta siihen, mitä tarkoitan marxilaisella ihmiskäsityksellä. Tarkoitan lähinnä darwinismin ja materialistisen humanismin pohjalle rakentuvaa näkemystä ihmisestä. Tämän ihmiskäsityksen jakavat usein sekä äärioikeistolaiset että äärivasemmistolaiset. Sen mukaan ihminen on vain kasa biomassaa, joka kylläkin osaa ajatella. Tämä käsitys ihmisestä kohtelee ihmisiä ikään kuin massana tai luokkana, ja siinä ihmisarvon käsite katsotaan pohjimmiltaan juontuvan ja määrittyvän suhteessa muuhun massaan. Tällöin ihminen on tasa-arvoinen vain jos hän on perusolemukseltaan ja kykypotentiaaliltaan samanlainen kuin muut. Tämä johtaa tasa-arvon käsitteen samaistamiseen samanlaisuuden kanssa.

Jos ihmisarvo määritellään puhtaasti suhteellisena käsitteenä johdettuna biologiasta, eikä oteta huomioon sitä moraalista viisautta ja eettistä perintöä, mikä kätkeytyy aate- ja kulttuurihistoriaamme sekä niiden taustalla vaikuttaviin filosofioihin ja uskontoihin, niin ollaan pian taas matkalla kohti uutta kansanmurhaa tai vankileirien saaristoa.

-------------------------------------------------
EDIT: (Lisäys 8.5.08) Sanan "rotu" sijasta käytän mielelläni termiä "alalaji", koska se on nykyisin käytössä oleva tieteellinen ilmaisu puhuttaessa homo sapiensin kohdalla niistä eroista, joita ennen nimitettiin rotueroiksi. Rodun sijasta voidaan käyttää myös termiä geeniklusteri (tai Cavalli-Sforzan geeniklusteri). Käytännössä sanan sisältö ja merkitys on tieteellisen tutkimuksen kannalta pohjimmiltaan sama, mutta toisin kuin rotu-käsitteen kohdalla, geeniklusterit ja niiden olemassaoloa on tieteellisesti hyväksytty ja kiistattomana faktana pidetty asia. Näin tiedeyhteisö käytännössä tunnustaa rotujen olemassaolon, vaikka välttää sanaa rotu johtuen historiallisista ja ideologisista syistä.

Vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotettava Suomesta

Viime viikonloppuna oululaiset saivat taas havaita, että kaupunki on muuttunut yöaikaan varsin vaaralliseksi paikaksi kulkea. Erityisesti naisille tuntuu olevan vaarallista liikkua ilta- ja yöaikaan. Viimeisten kuukausien aikana on tapahtunut jo kolme raiskausta Oulussa julkisilla paikoilla. Vaikka asian sitä puolta, että tekijöinä on ollut todennäköisesti ulkomaalaiset miehet, on haluttu vähätellä, niin viimeistään nyt pitäisi tunnustaa se tosiasia, että kaupungissamme on liikkeellä ulkomaalaisista miespuolisista henkilöistä koostuva jengi, joka ei kunnioita maamme lakeja eikä tapoja, eikä varsinkaan naisten oikeutta liikkua ilta- ja yöaikaan turvallisesti omassa kotikaupungissaan.

En todellakaan suo ymmärtämystä sellaisille kommenteille ja vaatimuksille, että naiset itse olisivat syyllisiä tapahtuneisiin rikoksiin. Suomen laki takaa sen, että jokaisella on oikeus liikkua turvallisesti julkisilla paikoilla mihin aikaan hyvänsä. Kellonaika tai pukeutuminen eivät ole mikään syy sälyttää vastuuta tapahtuneista raiskauksista niiden uhreille. Raiskauksen tekijä on aina syyllinen, ja vastuussa teosta, piste.

aina kun viime vuosina ulkomaalaisten henkilöiden Suomessa tekemistä raiskauksista on noussut kohu, on lauma ruusuisten silmälasien läpi maailmaa katsovia hyväuskoisia ihmisiä vaatimassa, että häly pitää tukahduttaa. Asiasta ei kuulemma saisi puhua ”koska se niinku lisää rasismii”. Tällaisten vaatimusten esittäjät haluavat sulkea silmänsä siltä tilastolliselta tosiasialta, että vuonna 2004 16,1 % ja vuonna 2005 27 % raiskauksista epäillyistä oli ulkomaalaisia, vaikka ulkomaalaisten osuus maamme väestöstä on vain pari prosenttia. Varsinkin Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta maahantulleiden (turkkilaisten, kurdien, irakilaisten ja somalien) keskuudessa, poliisin tietoon tulleista rikoksista syyllisiksi epäiltyjen määrä vaihteli 321:stä 398:aan aina tuhatta (kunkin kansanryhmän) maassamme oleskelevaa ulkomaalaista kohti (Lähde: Ulkomaalaisten rikollisuus 2005, Oikeusministeriön raportti).

Syy tällaiseen käytökseen ei piile minkään tietyn maahanmuuttajaryhmän ihonvärissä tai syntyperässä, sillä se ei johdu perintötekijöistä, eikä siten mikään rasismi liity käytökseen mitenkään, vaan ongelma on heidän korviensa välissä eli heidän kulttuurissaan, ja sen tavoissa ja arvoissa. Islamilaisessa kulttuurissa yksin ulkosalla liikkuva nainen, varsinkin jos sattuu vielä olemaan "vääräuskoinen", on "vapaata riistaa". Esim. Lähi-Idässä perinteisesti, jos jonkun perheen tai suvun naispuolinen jäsen raiskataan, syyllisenä ei pidetä raiskaajaa, vaan naisen perhettä ja sukua, joka ei kyennyt suojelemaan naista. Tämä liittyy kyseisen kulttuurin käsitykseen naisen arvosta; naista ei pidetä subjektina, vaan objektina, joka on isänsä tai miehensä omaisuutta.

Kun tällaisen arvo- ja kulttuurikäsityksen ympäristöstään omaksuneet ihmiset tulevat maahamme, he käyttäytyvät sen mukaisesti. Luonnollisestihan ihminen pyrkii käyttäytymään oman kulttuurinsa ja sen arvojen mukaan. Suomi ei kuitenkaan onneksi ole islamilainen maa, ja meidän kulttuurimme ja lakimme tunnustavat sukupuolten yhtäläisen tasa-arvon ja ihmisoikeudet. Käsitys naisesta objektina ja hänen arvostaan ikään kuin karjana tai omaisuutena ei mielestäni todellakaan sovi pohjoismaiseen tasa-arvokulttuuriin. Jotkin kulttuuriarvot eivät kerta kaikkiaan vain sovi yhteen, eivätkä voi vallita sovinnollisesti rinnakkain samassa yhteisössä. Mikäli haluamme säilyttää suomalaisen tasa-arvon ja tunnustamamme ihmisoikeudet, on Suomen ja suomalaisten kerta kaikkiaan vaadittava maahantulijoita tunnustamaan nämä arvomme ja oikeutemme ja kunnioittamaan lakejamme.

Perussuomalaiset on ainoa puolue, joka vaatii ohjelmassaan, että vakaviin rikoksiin maassamme syyllistyneet ulkomaalaiset on karkotettava Suomesta. Mielestäni tämä on täysin soveliasta ja oikeudenmukaista. Näin varsinkin, mikäli kyseessä on jo rikoksen uusinta. Ja karkotus on pantava täytäntöön, vaikka tekijän kotimaan turvallisuustilanne ei sellaista periaatteessa sallisi. Jos joku on tullut maahamme pakoon sen takia, että hänen henkeään ja turvallisuuttaan on uhattu, se ei todellakaan oikeuta häntä uhkaamaan täällä suomalaisten turvallisuutta tai henkeä, ei vaikka hänen omien kulttuuriarvojensa mukaan se olisi sallittua tai sitä katsottaisiin läpi sormien.