Espanjan äärivasemmisto on tehnyt pommi-iskun kirkkoon.
Itseään Mateo Morralin vallankumoukselliseksi iskujoukoksi (El Comando Insurreccional Mateo Morral) nimittävän vasemmistoanarkisti-ryhmän pommi räjähti Zaragozalaisessa El Pilar-kirkossa aiheuttaen merkittävää tuhoa.
Ryhmä kertoo, että pommi oli tehty ”mustalla ruudilla täytetystä butaanikaasusäiliöstä, jossa oli kello aikasytyttimenä”. Tiedonannossaan hyökkäyksen tekijät kertovat, että ”El Pilar -kirkko on yksi tärkeimmistä valtaapitävien temppeleistä” ja he muistuttavat samalla Francon ja paavi Johannes Paavali II vierailuista. Lisäksi ryhmä antaa uhkauksen: ”Tällaiset fasismin symbolit eivät ole, eivätkä koskaan tule olemaan turvallisia paikkoja”.
Lisäksi terroristiryhmä väitti, että heidän aikomuksenaan ei olisi ollut ”vahingoittaa uskovaisia tai turisteja” ja he sanoivat antaneensa etukäteen varoituksen soittamalla paikalliseen lehteen, jotta poliisi olisi voinut tyhjentää kirkon ja sen lähiympäristön.
Poliisi ei kuitenkaan koskaan saanut varoitusta, eikä paikallinen lehti. El Paísin jutussa (linkki ylempänä) viitatun El Periódico de Aragón -lehden artikkelissa kerrotaan, että tieto äärivasemmiston varoitussoitosta on täysin väärä. Lehden mukaan anarkistien väite, että lehti olisi saanut varoitussoiton voidakseen varoittaa viranomaisia, on täysin väärä. Koko keskiviikona aikana kukaan lehden edustaja ei ollut saanut minkäänlaista tiedonantoa pommista.
Äärivammaisto olikin siis ollut valmis räjäyttämään kirkkossakävijät ja turistit. Kaikeksi onneksi vain yksi henkilö loukkaantui lievästi.
Kyseessä oli vasemmistolta jo toinen terrori-isku tai sen yritys kirkkoa vastaan. Sama anarkistiryhmä otti vastuun myös aiemmin helmikuussa Madridin La Almudenan katedraaliin asetetusta pommista. Tuolloin pommi purettiin ennen sen räjähdystä.
Näköjään äärivasemmisto ei ole sittenkään paljon muuttunut menneiltä vuosikymmeniltä. Uutiset siitä, miten kirkot räjähtelevät ja palavat ovat tuttuja sellaisista maista kuin Egyptistä tai Pakistanista. Näköjään äärivasemmisto on omaksumassa samat menetelmät kuin ääri-islamisteillakin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste terrorismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste terrorismi. Näytä kaikki tekstit
perjantai 4. lokakuuta 2013
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Bostonin terrori-iskun tekijöiden yhteys Kavkaz-centeriin ja Heidi Hautalaan?
Nyt ollaan sitten poliittisten kohujen suhteen ns. jännän äärellä.
Jos USarinkin uutisoima väite Bostonin pommi-iskun tekijöiden kytköksistä Suomessa sijaitsevaan tsetseeniterroristi Doku Umarovin järjestön tiedotussivustoon Kavkaz-centeriin pitää paikkansa, voi Heidi Hautalalla ja Vihreillä olla pian muutakin huolen aihetta kuin Hautalan remonttiepäselvyydet.
Nimittäin Kavkaz-centerin sivuston ylläpitäjänä toimii Hautalan ja hänen miesystävänsä Andrei Nekrasovin ystävä Mikael Storsjö.
Siis jos yhteys todetaan, jää epäselväksi ainoastaan se, että onko Hautalan ja hänen miesystävänsä yhteydet Storsjöhän ja Umaroviin Venäjän ja SVR:n vastatiedustelun propagandaa vai siitä huolimatta totta.
Jos on, niin Hautalalla ja Vihreillä voipi olla piru merrassa, kansainvälisen terrorismilainsäädännön suhteen.
Eihän tästä ole kauaakaan kun Anni Sinnemäen miesystävä Anton Montin yhteys italialaisen Punaiset prikaatit-järjestön pääideologin kanssa olivat tapetilla.
Muistattehan, miten Perussuomalaisia "vasta-jihadisteja" lyötiin kuin vierasta sikaa Anders B. Breivikillä, vain siksi, että B. oli lainannut norjalaisbloggaria, joka oli lainannut Halla-ahoa. Se, että B:n ja Halla-ahon välille voitiin vetää löyhä yhteys, riitti syyksi.
Jos yhteys Bostonin terrori-iskun ja Kavkaz-centeriin vahvistuu todeksi, on ketjun vetäminen Storsjöstä Nekrasoviin ja Hautalaan ns. helppoja pähkinöitä, siitä huolimatta että asiaa ovat pitäneet esillä lähinnä vain poliittisesti leimautuneet Bäckman&Co.
Sen jälkeen kakka luultavasti alkaa lentämään vihreään tuulettimeen ja kunnolla.
Varmaan Kremlissä myhäillään nyt avautuneista mahdollisuuksista, ja valitettavasti siihen voi olla aihettakin.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan miten käy.
Jos USarinkin uutisoima väite Bostonin pommi-iskun tekijöiden kytköksistä Suomessa sijaitsevaan tsetseeniterroristi Doku Umarovin järjestön tiedotussivustoon Kavkaz-centeriin pitää paikkansa, voi Heidi Hautalalla ja Vihreillä olla pian muutakin huolen aihetta kuin Hautalan remonttiepäselvyydet.
Nimittäin Kavkaz-centerin sivuston ylläpitäjänä toimii Hautalan ja hänen miesystävänsä Andrei Nekrasovin ystävä Mikael Storsjö.
Siis jos yhteys todetaan, jää epäselväksi ainoastaan se, että onko Hautalan ja hänen miesystävänsä yhteydet Storsjöhän ja Umaroviin Venäjän ja SVR:n vastatiedustelun propagandaa vai siitä huolimatta totta.
Jos on, niin Hautalalla ja Vihreillä voipi olla piru merrassa, kansainvälisen terrorismilainsäädännön suhteen.
Eihän tästä ole kauaakaan kun Anni Sinnemäen miesystävä Anton Montin yhteys italialaisen Punaiset prikaatit-järjestön pääideologin kanssa olivat tapetilla.
Muistattehan, miten Perussuomalaisia "vasta-jihadisteja" lyötiin kuin vierasta sikaa Anders B. Breivikillä, vain siksi, että B. oli lainannut norjalaisbloggaria, joka oli lainannut Halla-ahoa. Se, että B:n ja Halla-ahon välille voitiin vetää löyhä yhteys, riitti syyksi.
Jos yhteys Bostonin terrori-iskun ja Kavkaz-centeriin vahvistuu todeksi, on ketjun vetäminen Storsjöstä Nekrasoviin ja Hautalaan ns. helppoja pähkinöitä, siitä huolimatta että asiaa ovat pitäneet esillä lähinnä vain poliittisesti leimautuneet Bäckman&Co.
Sen jälkeen kakka luultavasti alkaa lentämään vihreään tuulettimeen ja kunnolla.
Varmaan Kremlissä myhäillään nyt avautuneista mahdollisuuksista, ja valitettavasti siihen voi olla aihettakin.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan miten käy.
maanantai 19. marraskuuta 2012
Hamasin urhea taistelu Gazan siviilien puolustamiseksi
Kylläpä Hamasin pojat ovat sitten rohkeita, moraalisia ja selkärankaisia urhoja!
Muuttavat sotilaalliset tappiot propagandavoitoiksi varmistamalla, että omat pomot, komentokeskukset, ohjusten laukaisualustat ja asevarastot sijoitetaan siviilien keskelle, koulujen ja lastentarhojen pihoille sekä sairaaloiden, lastentarhojen ja koulujen kellareihin.
Kun vihatun sionistihallinnon pommit sitten osuvat, voidaan tippa silmässä kantaa silvottujen lasten ja naisten marttyyri-ruumiita kameroiden eteen.
Miten ovela ja moraalinen strategia! Kuinka urheita miehiä ja rohkeita taistelijoita! Uskaltavat suojautua lasten, sairaiden, naisten ja vanhusten selän taakse!
Moiseen aspinaalisuuten ja nontestaalisuuteen harva mies kykenee.
Tällaiseen ei kykenisi edes Italian armeija, ei edes sen laivasto, vaikka sitä johtaisi itse kapteeni Francesco Schettino. Mutta Hamas pystyy. Kauan eläköön Hamas!
Heistattelen happia tälle vertaansa vailla olevalle rohkeudelle!
Muuttavat sotilaalliset tappiot propagandavoitoiksi varmistamalla, että omat pomot, komentokeskukset, ohjusten laukaisualustat ja asevarastot sijoitetaan siviilien keskelle, koulujen ja lastentarhojen pihoille sekä sairaaloiden, lastentarhojen ja koulujen kellareihin.
Kun vihatun sionistihallinnon pommit sitten osuvat, voidaan tippa silmässä kantaa silvottujen lasten ja naisten marttyyri-ruumiita kameroiden eteen.
Miten ovela ja moraalinen strategia! Kuinka urheita miehiä ja rohkeita taistelijoita! Uskaltavat suojautua lasten, sairaiden, naisten ja vanhusten selän taakse!
Moiseen aspinaalisuuten ja nontestaalisuuteen harva mies kykenee.
Tällaiseen ei kykenisi edes Italian armeija, ei edes sen laivasto, vaikka sitä johtaisi itse kapteeni Francesco Schettino. Mutta Hamas pystyy. Kauan eläköön Hamas!
Heistattelen happia tälle vertaansa vailla olevalle rohkeudelle!
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Gepopoliittinen peli Syyriassa kovenee - Venäjä lähetti spetsnatsit Assadin avuksi?
Venäjä on viimein vastannut lännen puuttumiseen Syyrian kriisiin. Taannoiset tapahtumat, kuten alkukuusta sattunut 13 ranskalaisupseerin kiinni jääminen, jonka Ranskan armeijan evp. upseeri, eversti Alan Corvez on vahvistanut, sekä muut vastaavat tapaukset, ovat antaneet Venäjälle ns. "moraalisen oikeuden" puuttua kriisiin samalla mitalla.
Venäjä on viime viikolla lähettänyt Assadin avuksi laivaston terrorismin vastaisia erikoisjoukkoja (eli suomeksi luultavasti Spetsnats-joukkoja), kertoovat useat eri uutislähteet. Venäjä vieläpä vinoilee tapauksella lännelle samalla tavoin kuin länsi aiemmin sille, eli virallisesti ei ole tietävinään asiasta. Tosin puolustusministeri Anatoli Serdjukovkin vahvisti, että maassa on "sotilashenkilöstöä ja teknisiä neuvonantajia".
Ranskalaisupseerien pidättämisen puoli-virallisesti vahvistaneen Corvezin mukaan "On tullut enemmän ja enemmän selväksi että sotilaamme on lähetetty puolustamaan, ei meidän omiamme, vaan toisten kuten USA:n intressejä", ja; "Diplomatiamme on tullut irralliseksi ja tuhoisaksi kansainväliselle maineellemme osallistuessamme USA:n ja Qatarin sekaantumiseen [Syyriassa]". luutnantti Corves palveli aikanaan Ranskan vastavakoilun varajohtajana, pääministerin turvallisuusasiantuntijana ja Libanonissa toimivien kansainvälisten rauhanturvajoukkojen komentajan neuvonantajana.
Corvezin ulostulo asiassa liittyy Ranskan sisäpolitiikkaan ja presidentinvaaleihin. Ranskaa lukuunottamatta länsimainen media on vaiennut pidätettyjen upseerien tapauksesta.
Kuten aiemmin on kerrottu, Syyriassa toimii sekä NATO-maiden omia erikoisjoukkojen sotilaita, sekä niiden palkkaamia epävirallisia agentteja. Sama juttu Venäjän suhteen. Nyt kun NATO:n virallinen sotilaallinen läsnäolo sai virallisen vahvistuksen, Venäjä lähetti omia joukkojaan avustamaan "yhtä epävirallisesti".
Päivä päivältä näyttää yhä enemmän, että veikkaukseni/ennusteeni läntisen Lähi-idän tilanteen kiristymisestä ja Iranin kriisin lykkääntymisestä on hyvin todennköistä. Syyrian "arabikevät menee reisille, jollain kolmesta seuraavasta tavasta:
1. Assad kukistaa vastarinnan Venäjän tuella
2. Assad kaatuu osittain: Maa hajoaa kahteen leiriin, josta toisessa islamistit saavat vallan lännen tuella, kuten kävi Libyassa.
3. Assad kaatuu kokonaan: Syyria muuttuu, Libyan tavoin, täysin Al-Qaidan ja salafistien hallitsemaksi islamistivaltioksi.
Kaikissa kolmessa tapauksessa länsi häviää pitemmässä juoksussa asemia, mutta lyhyemmällä tähtäimellä vaihtoehdot 2 ja 3 vahvistavat Israelin suhteellista asemaa alueella, ja saattavat jopa antaa sille "hyväksyttävän syyn" laajentaa rajojaan eli puskurivyöhykettä pohjoisessa. Joka tapauksessa Syyrian hajoaminen epävakauttaisi vuorostaan entisestään Irakia, Egyptiä ja myös Jordaniaa.
Venäjä on viime viikolla lähettänyt Assadin avuksi laivaston terrorismin vastaisia erikoisjoukkoja (eli suomeksi luultavasti Spetsnats-joukkoja), kertoovat useat eri uutislähteet. Venäjä vieläpä vinoilee tapauksella lännelle samalla tavoin kuin länsi aiemmin sille, eli virallisesti ei ole tietävinään asiasta. Tosin puolustusministeri Anatoli Serdjukovkin vahvisti, että maassa on "sotilashenkilöstöä ja teknisiä neuvonantajia".
Ranskalaisupseerien pidättämisen puoli-virallisesti vahvistaneen Corvezin mukaan "On tullut enemmän ja enemmän selväksi että sotilaamme on lähetetty puolustamaan, ei meidän omiamme, vaan toisten kuten USA:n intressejä", ja; "Diplomatiamme on tullut irralliseksi ja tuhoisaksi kansainväliselle maineellemme osallistuessamme USA:n ja Qatarin sekaantumiseen [Syyriassa]". luutnantti Corves palveli aikanaan Ranskan vastavakoilun varajohtajana, pääministerin turvallisuusasiantuntijana ja Libanonissa toimivien kansainvälisten rauhanturvajoukkojen komentajan neuvonantajana.
Corvezin ulostulo asiassa liittyy Ranskan sisäpolitiikkaan ja presidentinvaaleihin. Ranskaa lukuunottamatta länsimainen media on vaiennut pidätettyjen upseerien tapauksesta.
Kuten aiemmin on kerrottu, Syyriassa toimii sekä NATO-maiden omia erikoisjoukkojen sotilaita, sekä niiden palkkaamia epävirallisia agentteja. Sama juttu Venäjän suhteen. Nyt kun NATO:n virallinen sotilaallinen läsnäolo sai virallisen vahvistuksen, Venäjä lähetti omia joukkojaan avustamaan "yhtä epävirallisesti".
Päivä päivältä näyttää yhä enemmän, että veikkaukseni/ennusteeni läntisen Lähi-idän tilanteen kiristymisestä ja Iranin kriisin lykkääntymisestä on hyvin todennköistä. Syyrian "arabikevät menee reisille, jollain kolmesta seuraavasta tavasta:
1. Assad kukistaa vastarinnan Venäjän tuella
2. Assad kaatuu osittain: Maa hajoaa kahteen leiriin, josta toisessa islamistit saavat vallan lännen tuella, kuten kävi Libyassa.
3. Assad kaatuu kokonaan: Syyria muuttuu, Libyan tavoin, täysin Al-Qaidan ja salafistien hallitsemaksi islamistivaltioksi.
Kaikissa kolmessa tapauksessa länsi häviää pitemmässä juoksussa asemia, mutta lyhyemmällä tähtäimellä vaihtoehdot 2 ja 3 vahvistavat Israelin suhteellista asemaa alueella, ja saattavat jopa antaa sille "hyväksyttävän syyn" laajentaa rajojaan eli puskurivyöhykettä pohjoisessa. Joka tapauksessa Syyrian hajoaminen epävakauttaisi vuorostaan entisestään Irakia, Egyptiä ja myös Jordaniaa.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Ranskan joukkomurhaaja on algerialaistaustainen islamisti-antisemitisti-terroristi
Naurattaisi ellei itkettäisi.
Niin on taas hirvittävän traagista ja toisaalta surkuhupaisaa katseltavaa tämä Ranskan verinen terrori- ja mediasirkus.
Kirjoitin viime vuonna kirjoituksen, jossa ruodin median suhtautumista toisaalta Belgian Liegessä ja toisaalta Italiassa tapahtuneisiin ampumatapauksiin. Jälleen kerran media on paljastanut - ja jälleen samalla tavalla - suhtautumisensa eli todellisen karvansa liittyen ääri-islamismin muodostamaan uhkaan.
Jälleen kerran media aloitti, ilman mitään tietoja ja vastoin varsin näkyviä vihjeitä, kirjoittelemaan, että tekijä on "äärioikeistolainen", ja perinteinen uusnatsirummutus oli jo hyvässä vauhdissa. Jopa "Pravda" ehti ampua itseään jalkaan.
Sitten tuli kylmä suihku poliittisen korrektiuden ja positiivisen syrjinnän nimeen vannovalle medialle, ja jopa samainen Pravda joutui ottamaan lusikan kauniiseen käteen.
Ja kyseessähän oli rasistinen terrori de jure, koska kun syy hyökkäykseen on ilmeisesti uskonnollinen ja/tai kansanryhmän vastainen ja/tai poliittinen, ja nykyään yksikin näistä syistä riittää siihen, että teko luokitellaan rasistiseksi. Lisämaustetta asiaan tuo, että tekijän viime viikolla tappamat sotilaatkin olivat ulkomaalaistaustaisia.
Algerialaistaustaisen epäilty, Mohammed Mera, joka on ilmoittanut kuuluvansa Al-Qaidaan, on aiemmin viettänyt aikaa mm. Pakistanin ja Afganistanin välisellä raja-alueella. Hänet on yhdistetty kiellettyyn antisemitistiseen Forsane Alizza (Knights of Pride) -ryhmään, joka on ilmoittanut taistelevansa "islamofobiaa vastaan". No, tuo ryökäle nyt varmaan vähensikin islamofobiaa oikein urakalla, I pressume?
On surkuhupaisan kornia, että kun tekijä itse julistaa kuuluvansa al-Qaidaan, niin media on aloittanut rummutuksen, että kyseessä on yksinäinen ritari, ja jopa Belgian tapauksesta(kin) tuttu "hän vaikutti niin mukavalta naapurilta"-korttikin on jo Ranskan mediassa pelattu. Toimittajat varmaan menee inttämään Meralle, että "Usko jo, sinä ET kuulu al-Qaidaan. Me tiedämme paremmin!".
Itse kirjoittelin pari päivää sitten Facebookin puolella, että tuntien Ranskan väestöpoliittisen ja yhteiskunnallisen tilanteen ja ottaen huomioon Lähi-idän tyylisen (mm. Irakista ja Afganistanista tutun) Hit&Run-tekotavan, tekijä ja/tai hänen motiivinsa linkittyvät luultavasti Lähi-idän tilanteeseen ja ääri-islamismiin. Äärioikeistoepäilyjä pidin Ranskan tapauksessa epäuskottavina, sillä ainakin Ranskan tunnetuin "äärioikeisto" eli Front National nykyään tukee juutalaisia (joita on kuulemma järjestössä jäseninäkin). Arvaukseni osui aika hyvin.
Ranskan presidentti Sarkozy on jo todennut hyökkäysten motiivien olevan rasistisia. Tästäkin johtuen Ranskan tragediasta on luultavasti tulossa isompi poliittinen myllerrys kuin mitä luulisi.
Sarkozy on nimittäin jo ottanut vaaliaseekseen maahanmuuttopolitiikan arvostelun, joten hänellä ei ole enää poliittisesti varaa perääntyä tuosta rasismi-lausumastaan - ei faktojen eikä edes poliittisen korrektiuden nimessä. Ja nyt kun rasistinen teko olikin islamismiin linkittyvä juutalaisvastainen ja palestiinalaisia tukeva hyökkäys, niin saadaan aika mielenkiintoinen kalabaliikki.
----------
----
--
[Edit 22.3.] Lisäys
Aiheeseen liittyen suosittelen tätä blogikirjoitusta:
Lainaus:
"Haussa äärioikeistolainen rasistisarjamurhaaja natsisympatioilla
..viime päivien uutisointi Ranskan rasistisesta sarjamurhaajasta kypsytti minut julkiseen kannanottoon.
Niin on taas hirvittävän traagista ja toisaalta surkuhupaisaa katseltavaa tämä Ranskan verinen terrori- ja mediasirkus.
Kirjoitin viime vuonna kirjoituksen, jossa ruodin median suhtautumista toisaalta Belgian Liegessä ja toisaalta Italiassa tapahtuneisiin ampumatapauksiin. Jälleen kerran media on paljastanut - ja jälleen samalla tavalla - suhtautumisensa eli todellisen karvansa liittyen ääri-islamismin muodostamaan uhkaan.
Jälleen kerran media aloitti, ilman mitään tietoja ja vastoin varsin näkyviä vihjeitä, kirjoittelemaan, että tekijä on "äärioikeistolainen", ja perinteinen uusnatsirummutus oli jo hyvässä vauhdissa. Jopa "Pravda" ehti ampua itseään jalkaan.
Sitten tuli kylmä suihku poliittisen korrektiuden ja positiivisen syrjinnän nimeen vannovalle medialle, ja jopa samainen Pravda joutui ottamaan lusikan kauniiseen käteen.
Ja kyseessähän oli rasistinen terrori de jure, koska kun syy hyökkäykseen on ilmeisesti uskonnollinen ja/tai kansanryhmän vastainen ja/tai poliittinen, ja nykyään yksikin näistä syistä riittää siihen, että teko luokitellaan rasistiseksi. Lisämaustetta asiaan tuo, että tekijän viime viikolla tappamat sotilaatkin olivat ulkomaalaistaustaisia.
Algerialaistaustaisen epäilty, Mohammed Mera, joka on ilmoittanut kuuluvansa Al-Qaidaan, on aiemmin viettänyt aikaa mm. Pakistanin ja Afganistanin välisellä raja-alueella. Hänet on yhdistetty kiellettyyn antisemitistiseen Forsane Alizza (Knights of Pride) -ryhmään, joka on ilmoittanut taistelevansa "islamofobiaa vastaan". No, tuo ryökäle nyt varmaan vähensikin islamofobiaa oikein urakalla, I pressume?
On surkuhupaisan kornia, että kun tekijä itse julistaa kuuluvansa al-Qaidaan, niin media on aloittanut rummutuksen, että kyseessä on yksinäinen ritari, ja jopa Belgian tapauksesta(kin) tuttu "hän vaikutti niin mukavalta naapurilta"-korttikin on jo Ranskan mediassa pelattu. Toimittajat varmaan menee inttämään Meralle, että "Usko jo, sinä ET kuulu al-Qaidaan. Me tiedämme paremmin!".
Itse kirjoittelin pari päivää sitten Facebookin puolella, että tuntien Ranskan väestöpoliittisen ja yhteiskunnallisen tilanteen ja ottaen huomioon Lähi-idän tyylisen (mm. Irakista ja Afganistanista tutun) Hit&Run-tekotavan, tekijä ja/tai hänen motiivinsa linkittyvät luultavasti Lähi-idän tilanteeseen ja ääri-islamismiin. Äärioikeistoepäilyjä pidin Ranskan tapauksessa epäuskottavina, sillä ainakin Ranskan tunnetuin "äärioikeisto" eli Front National nykyään tukee juutalaisia (joita on kuulemma järjestössä jäseninäkin). Arvaukseni osui aika hyvin.
Ranskan presidentti Sarkozy on jo todennut hyökkäysten motiivien olevan rasistisia. Tästäkin johtuen Ranskan tragediasta on luultavasti tulossa isompi poliittinen myllerrys kuin mitä luulisi.
Sarkozy on nimittäin jo ottanut vaaliaseekseen maahanmuuttopolitiikan arvostelun, joten hänellä ei ole enää poliittisesti varaa perääntyä tuosta rasismi-lausumastaan - ei faktojen eikä edes poliittisen korrektiuden nimessä. Ja nyt kun rasistinen teko olikin islamismiin linkittyvä juutalaisvastainen ja palestiinalaisia tukeva hyökkäys, niin saadaan aika mielenkiintoinen kalabaliikki.
----------
----
--
[Edit 22.3.] Lisäys
Aiheeseen liittyen suosittelen tätä blogikirjoitusta:
Lainaus:
"Haussa äärioikeistolainen rasistisarjamurhaaja natsisympatioilla
..viime päivien uutisointi Ranskan rasistisesta sarjamurhaajasta kypsytti minut julkiseen kannanottoon.
Olen nimittäin lähes pari päivää kuullut tasatunnein radiouutisista litanian, jonka mukaan Ranskan ampuja on äärioikeistolainen rasisti, jolla on natsisympatioita. Sitä mihin tämä "tieto" on perustunut, ei ole vaivauduttu kertomaan. Hmm - minulla itseasiassa on jonkinlainen kutina siitä, mistä tuo hyvin innokkaasti toisteltu "fakta" on peräisin.
Vasemmistolla kun ei ole yleensä koskaan eikä missään ollut mitään estoja järjestää poliittisia tanssiaisia tuoreilla haudoilla. Se on jo monesti nähty ihan kotimaisissakin ympyröissä. Ja Ranskassa on parasta aikaa meneillään presidentinvaalitaistelu. Joten Ranskan vasemmisto alkoi välittömästi hyväksikäyttää Touloisen uhreja oman vaalikamppanjansa ajamiseen. Leimatakseen "aärioikeistolaista" Marine LePeniä ja hänen retoriikkaansa satunnaisesti myötäilevää Sarkozya. Ja Suomen tiedotusvälineet seurasivat kärppänä perässä, koska se sopi erinomaisesti myös heidän nykyiseen agendaansa. Loogisesti vääjäämätöntä todisteluketjua rakenneltiin jo kiihkeästi toimituksissa ja "aktivisti"piireissä:
Touloise = Breivik = Halla-Aho = kaikki monikultturismia ja maahanmuuttoteollista kompleksia kohtaan kritiikkiä esittävät -> helevetinmoinen jeesustelu + paskamyrsky.
Kun sitten selvisikin, että Touloisen sarjamurhaaja oli poliisin vanha tuttu, Afganistanissa islamilaista jihadia niin teoriassa kuin käytännössäkin opiskellut ranskan-algerialainen Mohammed Merah, nuotit pitänee kirjoittaa kokonaan uusiksi. Rasismista tai viharikoksesta ei puhuta enää halaistua sanaa. Kyse on yksittäisen hourupään yksittäisestä teosta. Joka tärähtäneistön sisäisissä mielipiteissä on jopa lähestulkoon oikeutettu. (Kuten näköjään myös EU:n "ulkoministerin" Catherine Astonin mielestä) Teon aiheuttajanahan on ilmiselvästi vain ja ainoastaan Palestiinanalaisten sorto sekä äärioikeistolaisen rasismin ja vihapuheen räjähdysmäinen kasvu Euroopassa. Hävetkäämme kollektiivisesti.
Tämä(kin) ikävä uutinen tullaan nyt hautaamaan mahdollisimman pikaisesti pois julkisesta keskustelusta. Koska tekijä sattuikin olemaan monikultturistien rauhanuskonnoksi kohottaman aatteen tyylipuhdas arkikäytäntöjen edustaja. Ei niin yllättävää, että Hesari on jo aloitanut hyvin tutun tuntuisen "valkopesun". Ja nostanut uutisiksi mm seuraavat "asiantuntevat" kommentit:
-"Mohammed Merah oli oikeudessa kaksi viikkoa sitten syytettynä ajokortitta ajamisesta. Asianajaja Christian Etelinin mukaan Merah käyttäytyi tuolloin "kohteliaasti, sävyisästi ja sivistyneesti".
-"Merahin naapuri kuvailee epäiltyä kohteliaaksi mieheksi, joka pitää jalkapallosta ja moottoripyöristä eikä vaikuta erityisen uskonnolliselta."
[...]
Sinänsähän tuo "äärioikeistolainen natsimielinen rasistinen sarjamurhaaja"-uutisointi osui Keskiäksyn mielestä lähestulkoon oikeaan. Vaikka toimittajien tarkoitus oli toki päinvastainen. Mohammed Merahia voi nimittäin varsin hyvin luonnehtia hyvin rasistiseksi viharikolliseksi. Natsien ja islamistien välinen ero on taas kuin veteen piirretty viiva.
Keskiäksy ennustaa, että monikultturismin ja suvaitsevaiston agendojen kannalta katsottuna sangen epäsopivan ampujan takia Touloisen ampumatapaus poistuu julkisesta mediakeskustelusta hyvin nopeasti. Eikä siihen enää ole korrektia tai soveliasta myöhemmin palata. (Itseasiassa jatkossa siihen viittaminen varmaankin lähentelee vihapuhetta ja kiihottamista kansanryhmää kohtaan) Aivan samoin kuin julkisuudesta on kadonneet esimerkiksi Liegen toriampuja, Belgian moskeijan polttopullottaminen, Charlie Hebdo-lehden tuhopoltto tai vaikkapa kotoiset Sellon ampumatapaus ja Tampereen pitserian tuhopoltto. Ne eivät ole esimerkkejä eivätkä todisteita yhtään mistään, vaan ikäviä yksittäistapauksia. Joiden syynä ja aiheuttajana oli yksinomaan yhteiskunnissamme vellova rasismi ja vihapuhe sekä kasvava ulkomaalaisvastainen ilmapiiri."
--------------------------
Suosittelen myös tätä Ruukinmatruunan avausta samasta aiheesta:
"Viharikokset, poliittinen korrektius ja median vasemmistolainen painotus
[...]Ja valtamediat ovat uutisoineet asiasta hyvin kulttuurimarxilaisella tavalla.
Keskiäkäinen mies kirjoittaa aiheesta hyvin: haussa oli aluksi äärioikeistolainen rasistisarjamurhaaja natsisympatioilla. Puhuttiin rasistisista motiiveista ja viharikoksista. Kun sitten paljastuikin, että kyseessä olikin se kaikkein todennäköisin vaihtoehto, puheet viharikosista katkesivat kuin khandzarilla leikaten. Nyt puhuttiinkin "kouluampujasta" aivan kuin Merah olisi ollut koulun oppilas ja että hänellä olisi keittänyt vaikkapa kiusaamisen takia yli, ja rasistiset motiivit haudattiin aivan täysin. Vanha totuus on syytä pitää mielessä: vasemmistolaisille juutalaiset kelpaavat kuolleina mutta eivät elävinä.
Poliittinen korrektius on bolševismia frakki päällä, ja tapa, jolla uutisointi on hoidettu epäillyn henkilöllisyyden paljastuttua kertoo ehkä kaikkein parhaimmin siitä miten syvälle tämä marxilainen mätä on yhteiskunnassamme levinnyt. Koko juttu halutaan vaieta mahdollisimman nopeasti ja lakaista maton alle. Syyllinen olikin se kaikkein ilmeisin - islamistiterroristi. On todennäköistä, että koko juttu haudataan niin nopeasti kuin mahdollista eikä siihen enää palata. Tämä vasemmiston suvaitsevaisuus-, monikulttuuri- ja subversioagendan vuoksi. Eihän Tampereenkaan murhapoltosta ole tapauksen jälkeen hiiskuttu sanaakaan."
Keskiäkäinen mies kirjoittaa aiheesta hyvin: haussa oli aluksi äärioikeistolainen rasistisarjamurhaaja natsisympatioilla. Puhuttiin rasistisista motiiveista ja viharikoksista. Kun sitten paljastuikin, että kyseessä olikin se kaikkein todennäköisin vaihtoehto, puheet viharikosista katkesivat kuin khandzarilla leikaten. Nyt puhuttiinkin "kouluampujasta" aivan kuin Merah olisi ollut koulun oppilas ja että hänellä olisi keittänyt vaikkapa kiusaamisen takia yli, ja rasistiset motiivit haudattiin aivan täysin. Vanha totuus on syytä pitää mielessä: vasemmistolaisille juutalaiset kelpaavat kuolleina mutta eivät elävinä.
Poliittinen korrektius on bolševismia frakki päällä, ja tapa, jolla uutisointi on hoidettu epäillyn henkilöllisyyden paljastuttua kertoo ehkä kaikkein parhaimmin siitä miten syvälle tämä marxilainen mätä on yhteiskunnassamme levinnyt. Koko juttu halutaan vaieta mahdollisimman nopeasti ja lakaista maton alle. Syyllinen olikin se kaikkein ilmeisin - islamistiterroristi. On todennäköistä, että koko juttu haudataan niin nopeasti kuin mahdollista eikä siihen enää palata. Tämä vasemmiston suvaitsevaisuus-, monikulttuuri- ja subversioagendan vuoksi. Eihän Tampereenkaan murhapoltosta ole tapauksen jälkeen hiiskuttu sanaakaan."
---------------------
perjantai 24. helmikuuta 2012
NATO:n likainen sota Syyriaa vastaan - Näin läntinen Lähi-itä suistuu sotiin
NATO:n suunnitelma Syyrian myllertämiseksi etenee, kuten aiemmin kirjoitin. Sotasuunnitelmat puolivirallisten joukkojen aseistamiseksi ja yhdistetyn Syyria-vastaisen sodan ja Assadin hallinnon vastaisen kansannousun aikaansaamiseksi ovat jo pitkällä.
On vain yksi iso ongelma: Miten pitää Venäjä ja Iran ulkona puuttumasta asioihin, ja miten pitää myöhemmin Venäjä ulkona, kun Syyrian jälkeen seuravana olisi vuorossa Iran? Kuten aiemmin olen kirjoittanut, avoin lännen hyökkäys Syyriaan olisi sodanjulistus Venäjälle, sillä mailla on, tosin epävirallisten tietojen mukaan, yhteinen salainen liittosopimus (jossa Irankin on tietenkin mukana) vuodelta 2006.
Lähi-idän tilanteen suhteen Venäjä on sellaisessa strategisessa pakkoraossa, että sen on pakko pitää kynsin hampain kiinni omasta vaikutusvallastaan Lähi-idässä. Strateginen peli on kuin shakkilauta: Syyria olisi astinlauta Iraniin, ja sen jälkeen olisi lännen eteneminen Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa. Nyt kun USA ja NATO ovat käytännössä vetäytymässä Afganistanista, Venäjä ei todellakaan aio antaa lännelle uudestaan pääsyä takapihalleen Iranin kautta. NATO:n eteneminen Kaukasukselle tai Keski-Aasiaan kun ajaisi Venäjän geopoliittisesti nurkkaan, eikä sillä ole vaihtoehtoja. Siksi, ja sen estämiseksi pidetään kiinni Syyriasta.
Syyria ei ole kuitenkaan ehdoton takaraja, kuten olen kirjoittanut. Käytännössä Venäjä on vain asetanut sille kovan hinna, ja se hinta on sota. Hintaan kuuluu myös se, että sen jälkeen Venäjä tekisi luultavasti avoimen ja mittavan sotilasliiton Iranin kanssa, jolloin uuden "kylmän sodan" rintamalinja jähmettyy Persianlahdelle. Länsihän ei lähde pommitelemaan Irania, jos Iran on Venäjän sateenvarjon suojassa.
Sen jälkeen kun länsi väärinkäytti YK:n turvaneuvoston Libya-päätöslauselmaa oikeuttamaan laajamittaisen invaasion maahan, Venäjä ei todellakaan anna perää Syyrian kohdalla, siis mitenkään helpolla. Siksi se onkin tehnyt kantansa selväksi, ja toimittaa Syyrian armeijalle aseita. Lisäksi Venäjä yrittää tosissaan saada aikaan vuoropuhelua Syyrian hallinnon ja kapinallisten välille, jotta sisällissota ei repisi Syyriaa hajalle.
Kuitenkin on selvää, että ei länsi, Israel eivätkä USA:n arabiliittolaiset - al-Qaidasta puhumattakaan - halua Syyriaan sellaista rauhanomaista ratkaisua, joka sallisi Assadin Iran-liittoutuneen hallinnon pysyä pystyssä. Kysymys ei ole enää, josko Assadin iranmielinen hallinto halutaan pois päiväjärjestyksestä, vaan miten se tehdään.
Viitaten aiempaan kirjoitukseeni, nyt on tiedossa että noin 40 000 NATO:n tukemaa ja aseistamaa "kapinallista" on sijoitettuna Jordaniaan Syyrian vastaiselle rajalle, mukana iso joukko libyalaisia. Ainakin 18 000 näistä taistelijoista on libyalaisen al-Qaida -komentajan ja pitkäaikaisen NATO-liittolaisen Abdelhakim Belhajin komennossa.
Turkki taas on perustanut NATO:n tuella "Syyrian kansallisen neuvoston", NCS:n, joka vaatii, että se pitää tunnustaa "Syyrian kansan ainoaksi lailliseksi edustajaksi". Aseistettuja muslimiveljeskunnan militantteja on koulutettu, majoitettu ja varustettu järjestämään aseellisia hyökkäyksiä Syyriaa vastaan Turkin NATO-tukikohdista käsin. Lisäksi Turkki on perustanut tiedustelu- ja värväyskeskuksen Jordanian Ammaniin.
Al-Qaida ja muut irakilaiset jihadistit, kuten aiemmin kerroin, kerääntyvät puolestaan Irakin Syyrianpuoleiselle rajalle, ja koittavat soluttautua sieltä läpi.
Mielenkiintoinen on myös tieto, että Saudi-Arabia on pyytänyt Jordaniaa sallimaan saudi-ilmavoimien käyttää maan ilmatilaa Syyrian vastaisessa hyökkäyksessä, johon tosin virallisesti ei olla suostuttu. Käytännössä tilanne voi olla vähän eri, kun Jordanialla on hyvässä muistissa ns. "Musta Syyskuu"-tapaus, jossa Syyria tuki PLO:n vallankaappausyritystä Jordaniassa.
Koskapa sotilaallinen hyökkäys Syyriaan tarkoittaisi, että maahan lähetettäisiin suhtellisen paljon qatarilaisia ja saudi-arabialaisia joukkoja, sekä NATO:n erikoisjoukkoja, on tärkeää että median huomio saadaan operaation valmistelun tärkeimmissä vaiheissa, sekä sen alkamisen alla mahdollisimman paljon suunnattua Syyriasta muualle.
Iranista kohuaminen on tähän tarkoitukseen mitä sopivinta. Kun maailman huomio kiinnittyy Persian lahdelle, voidaan Syyrian rajalla tehdä yhtä ja toista yllättäen.
Ylihuomenna, helmikuun 26 päivänä, Syyriassa pidetään kansanäänestys uudesta perustuslaista, joka on itsessään ns. läimäisy lännen kasvoille, sillä suuri äänestysprosentti tai laaja tuki lakiuudistukselle olisi diplomaattinen takaisku USA:lle, NATO:lle ja näiden arabiliittolaisille, sillä se olisi selvä merkki, että Syyrian kansa ei halua asioihinsa ulkopuolista puuttumista.
Tähän liittyen onkin mielenkiintoista, että Palestiinalaisia edustava tiedustelutaho Turkissa on väittänyt, että kansanäänestyspäivänä Syyriassa on odotettavissa suuria, kapinallisten, al-Qaidan ja läntisten tiedustelupalvelujen tuella järjestettyjä terrori-iskuja. Tätä seuraisi massiivinen hyökkäys rajojen ulkopuolelta, mikä tarkoittaisi nyt Jordaniaan sijoitettujen noin 40 000 tai 50 000 taistelijan vyöryttämistä Syyriaan. Tämä kuulemma tehtäisiin viimeistään 7. maaliskuuta mennessä. Kuulostaa sinänsä uskottavalta, mutta katsotaan sanoi lääkäri.
Tokihan tuollainen joukko ei ole mikään uhka Syyrian armeijalle, mutta se on varsin riittävä luomaan sekasortoa ja kaaosta, jotta tilanne näytää ulospäin ja valtamediolle "massiiviselta Syyrian kansannousulta". Tällöin todistustaakka väitteille, että Syyria on NATO-johtoisen hyökkäyksen alla, lepäisi täysin Syyrian ja Venäjän harteilla, jolloin Venäjälle olisi poliittisesti erittäin vaikeaa sekaantua tilanteeseen. Tokihan se voi tehdä niin välilliseti tukemalla Irania tekemään niin. Tällöin ei syntyisi vielä suoraa Venäjä-NATO -konfliktia.
Voi olla tosiaankin, että jatkuva mediakähinä mahdollisesta Iraniin tehtävästä hyökkäyksestä johtuukin juuri harhautustarkoituksesta, todellinen lähiajan maali - kuten olen arvellutkin - olisi Syyria. Minä en ainakaan usko mihinkään sotaan Persianlahdella vielä muutamaan vuoteen. Jos tämä väite pitää paikkansa, kuten näyttää olevan, niin siinä tapauksessa Iran-sotarumpujen pärinä tulee median välityksellä lähiaikoina entistä massiivisemmin olohuoneisiin ja lehtien sivuille.
Eli päämäärä olisi lähettää Iranille vahva viesti: pysykää poissa Syyriasta, ja heikentää Venäjän poliittista uskottavuutta korostamalla sen "kummisetä"-roolia Syyrian ja Iranin hallintojen takana. Ja ennen kaikkea massiivisen, Irania vastaan suunnatun mediarummutuksen ja USA:n joukkojen "Lahdelle" keskittämisen tarkoitus on pienentää sitä mahdollisuutta, että Iran tai Venäjä puuttuisivat suoraan Syyrian tilanteeseen silloin, kun NATO ja sen arabiliittolaiset aloitavat "epävirallisen" pää-hyökkäyksensä Syyriaan Turkista ja Jordaniasta käsin.
Kuten aiemmin kirjoitin, Venäjä luultavasti haluaa vain myydä Syyrian kovasta hinnasta, ja Irankin luultavasti pidättäytyy sekaantumasta suoraan maan tilanteeseen, joka saattaisi vähintäänkin kehittyä alueelliseksi keskisuureksi sodaksi. Niille lienee houkuttelevaa välttää suoraa konfliktia niin kauan kuin NATO pystyy edes jokseenkin uskottavasti näyttämään siltä, ettei se muka ole sekaantunut Syyrian sisällissotaan.Tällainen ratkaisu Venäjän ja Iranin taholta olisi tietenkin tuhoisaa Syyrian hallinnolle ja sitä tukeville sisällissodan osapuolille.
Mutta se olisi myöskin tuhoissa Venäjälle ja Iranille. Loppupeleissä niiden tuen vetäminen pois Syyrialta kun heikentäisi molempien asemaa ja loisi valtavasti epävakautta koko Lähi-itään, ja luultavasti lisäisi alueellisen sodan ja/tai sisällissotien riskiä (Ja juuri sellaistahan minäkin olen veikkaillut). Näin ollen näillä mailla on mielenkiintoinen joko-tai -valinta. Itse uskon, että Venäjä ja Iran sekaantuvat Syyriaan "yhtä puhtain kasvoin" kuin NATO.
Ja toistan vielä aiemman väitteeni: Syyrian jälkeen Jordania ja Egypti, eikä sauditkaan vähällä pääse. Mihinkäs luulette al-Qaidalaisten menevän seuraavaksi Syyriasta?
---------------------------------
---------------
(Noin 60% tästä jutusta perustuu epätarkasti kääntäen, ja lyhennellen Tohtori Christof Lehmanin artikkeliin: NATO set for War on Syria threatens Iran. The Russian Dilemma and a Possible "Joker" [Christof Lehmann (2012), nsnbc.] http://nsnbc.wordpress.com/2012/02/23/nato-set-for-war-on-syria-threatens-iran-the-russian-dilemma-and-the-possible-joker/ Loput ovat omaa lisäystäni).
On vain yksi iso ongelma: Miten pitää Venäjä ja Iran ulkona puuttumasta asioihin, ja miten pitää myöhemmin Venäjä ulkona, kun Syyrian jälkeen seuravana olisi vuorossa Iran? Kuten aiemmin olen kirjoittanut, avoin lännen hyökkäys Syyriaan olisi sodanjulistus Venäjälle, sillä mailla on, tosin epävirallisten tietojen mukaan, yhteinen salainen liittosopimus (jossa Irankin on tietenkin mukana) vuodelta 2006.
Lähi-idän tilanteen suhteen Venäjä on sellaisessa strategisessa pakkoraossa, että sen on pakko pitää kynsin hampain kiinni omasta vaikutusvallastaan Lähi-idässä. Strateginen peli on kuin shakkilauta: Syyria olisi astinlauta Iraniin, ja sen jälkeen olisi lännen eteneminen Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa. Nyt kun USA ja NATO ovat käytännössä vetäytymässä Afganistanista, Venäjä ei todellakaan aio antaa lännelle uudestaan pääsyä takapihalleen Iranin kautta. NATO:n eteneminen Kaukasukselle tai Keski-Aasiaan kun ajaisi Venäjän geopoliittisesti nurkkaan, eikä sillä ole vaihtoehtoja. Siksi, ja sen estämiseksi pidetään kiinni Syyriasta.
Syyria ei ole kuitenkaan ehdoton takaraja, kuten olen kirjoittanut. Käytännössä Venäjä on vain asetanut sille kovan hinna, ja se hinta on sota. Hintaan kuuluu myös se, että sen jälkeen Venäjä tekisi luultavasti avoimen ja mittavan sotilasliiton Iranin kanssa, jolloin uuden "kylmän sodan" rintamalinja jähmettyy Persianlahdelle. Länsihän ei lähde pommitelemaan Irania, jos Iran on Venäjän sateenvarjon suojassa.
Sen jälkeen kun länsi väärinkäytti YK:n turvaneuvoston Libya-päätöslauselmaa oikeuttamaan laajamittaisen invaasion maahan, Venäjä ei todellakaan anna perää Syyrian kohdalla, siis mitenkään helpolla. Siksi se onkin tehnyt kantansa selväksi, ja toimittaa Syyrian armeijalle aseita. Lisäksi Venäjä yrittää tosissaan saada aikaan vuoropuhelua Syyrian hallinnon ja kapinallisten välille, jotta sisällissota ei repisi Syyriaa hajalle.
Kuitenkin on selvää, että ei länsi, Israel eivätkä USA:n arabiliittolaiset - al-Qaidasta puhumattakaan - halua Syyriaan sellaista rauhanomaista ratkaisua, joka sallisi Assadin Iran-liittoutuneen hallinnon pysyä pystyssä. Kysymys ei ole enää, josko Assadin iranmielinen hallinto halutaan pois päiväjärjestyksestä, vaan miten se tehdään.
Viitaten aiempaan kirjoitukseeni, nyt on tiedossa että noin 40 000 NATO:n tukemaa ja aseistamaa "kapinallista" on sijoitettuna Jordaniaan Syyrian vastaiselle rajalle, mukana iso joukko libyalaisia. Ainakin 18 000 näistä taistelijoista on libyalaisen al-Qaida -komentajan ja pitkäaikaisen NATO-liittolaisen Abdelhakim Belhajin komennossa.
Turkki taas on perustanut NATO:n tuella "Syyrian kansallisen neuvoston", NCS:n, joka vaatii, että se pitää tunnustaa "Syyrian kansan ainoaksi lailliseksi edustajaksi". Aseistettuja muslimiveljeskunnan militantteja on koulutettu, majoitettu ja varustettu järjestämään aseellisia hyökkäyksiä Syyriaa vastaan Turkin NATO-tukikohdista käsin. Lisäksi Turkki on perustanut tiedustelu- ja värväyskeskuksen Jordanian Ammaniin.
Al-Qaida ja muut irakilaiset jihadistit, kuten aiemmin kerroin, kerääntyvät puolestaan Irakin Syyrianpuoleiselle rajalle, ja koittavat soluttautua sieltä läpi.
Mielenkiintoinen on myös tieto, että Saudi-Arabia on pyytänyt Jordaniaa sallimaan saudi-ilmavoimien käyttää maan ilmatilaa Syyrian vastaisessa hyökkäyksessä, johon tosin virallisesti ei olla suostuttu. Käytännössä tilanne voi olla vähän eri, kun Jordanialla on hyvässä muistissa ns. "Musta Syyskuu"-tapaus, jossa Syyria tuki PLO:n vallankaappausyritystä Jordaniassa.
Koskapa sotilaallinen hyökkäys Syyriaan tarkoittaisi, että maahan lähetettäisiin suhtellisen paljon qatarilaisia ja saudi-arabialaisia joukkoja, sekä NATO:n erikoisjoukkoja, on tärkeää että median huomio saadaan operaation valmistelun tärkeimmissä vaiheissa, sekä sen alkamisen alla mahdollisimman paljon suunnattua Syyriasta muualle.
Iranista kohuaminen on tähän tarkoitukseen mitä sopivinta. Kun maailman huomio kiinnittyy Persian lahdelle, voidaan Syyrian rajalla tehdä yhtä ja toista yllättäen.
Ylihuomenna, helmikuun 26 päivänä, Syyriassa pidetään kansanäänestys uudesta perustuslaista, joka on itsessään ns. läimäisy lännen kasvoille, sillä suuri äänestysprosentti tai laaja tuki lakiuudistukselle olisi diplomaattinen takaisku USA:lle, NATO:lle ja näiden arabiliittolaisille, sillä se olisi selvä merkki, että Syyrian kansa ei halua asioihinsa ulkopuolista puuttumista.
Tähän liittyen onkin mielenkiintoista, että Palestiinalaisia edustava tiedustelutaho Turkissa on väittänyt, että kansanäänestyspäivänä Syyriassa on odotettavissa suuria, kapinallisten, al-Qaidan ja läntisten tiedustelupalvelujen tuella järjestettyjä terrori-iskuja. Tätä seuraisi massiivinen hyökkäys rajojen ulkopuolelta, mikä tarkoittaisi nyt Jordaniaan sijoitettujen noin 40 000 tai 50 000 taistelijan vyöryttämistä Syyriaan. Tämä kuulemma tehtäisiin viimeistään 7. maaliskuuta mennessä. Kuulostaa sinänsä uskottavalta, mutta katsotaan sanoi lääkäri.
Tokihan tuollainen joukko ei ole mikään uhka Syyrian armeijalle, mutta se on varsin riittävä luomaan sekasortoa ja kaaosta, jotta tilanne näytää ulospäin ja valtamediolle "massiiviselta Syyrian kansannousulta". Tällöin todistustaakka väitteille, että Syyria on NATO-johtoisen hyökkäyksen alla, lepäisi täysin Syyrian ja Venäjän harteilla, jolloin Venäjälle olisi poliittisesti erittäin vaikeaa sekaantua tilanteeseen. Tokihan se voi tehdä niin välilliseti tukemalla Irania tekemään niin. Tällöin ei syntyisi vielä suoraa Venäjä-NATO -konfliktia.
Voi olla tosiaankin, että jatkuva mediakähinä mahdollisesta Iraniin tehtävästä hyökkäyksestä johtuukin juuri harhautustarkoituksesta, todellinen lähiajan maali - kuten olen arvellutkin - olisi Syyria. Minä en ainakaan usko mihinkään sotaan Persianlahdella vielä muutamaan vuoteen. Jos tämä väite pitää paikkansa, kuten näyttää olevan, niin siinä tapauksessa Iran-sotarumpujen pärinä tulee median välityksellä lähiaikoina entistä massiivisemmin olohuoneisiin ja lehtien sivuille.
Eli päämäärä olisi lähettää Iranille vahva viesti: pysykää poissa Syyriasta, ja heikentää Venäjän poliittista uskottavuutta korostamalla sen "kummisetä"-roolia Syyrian ja Iranin hallintojen takana. Ja ennen kaikkea massiivisen, Irania vastaan suunnatun mediarummutuksen ja USA:n joukkojen "Lahdelle" keskittämisen tarkoitus on pienentää sitä mahdollisuutta, että Iran tai Venäjä puuttuisivat suoraan Syyrian tilanteeseen silloin, kun NATO ja sen arabiliittolaiset aloitavat "epävirallisen" pää-hyökkäyksensä Syyriaan Turkista ja Jordaniasta käsin.
Kuten aiemmin kirjoitin, Venäjä luultavasti haluaa vain myydä Syyrian kovasta hinnasta, ja Irankin luultavasti pidättäytyy sekaantumasta suoraan maan tilanteeseen, joka saattaisi vähintäänkin kehittyä alueelliseksi keskisuureksi sodaksi. Niille lienee houkuttelevaa välttää suoraa konfliktia niin kauan kuin NATO pystyy edes jokseenkin uskottavasti näyttämään siltä, ettei se muka ole sekaantunut Syyrian sisällissotaan.Tällainen ratkaisu Venäjän ja Iranin taholta olisi tietenkin tuhoisaa Syyrian hallinnolle ja sitä tukeville sisällissodan osapuolille.
Mutta se olisi myöskin tuhoissa Venäjälle ja Iranille. Loppupeleissä niiden tuen vetäminen pois Syyrialta kun heikentäisi molempien asemaa ja loisi valtavasti epävakautta koko Lähi-itään, ja luultavasti lisäisi alueellisen sodan ja/tai sisällissotien riskiä (Ja juuri sellaistahan minäkin olen veikkaillut). Näin ollen näillä mailla on mielenkiintoinen joko-tai -valinta. Itse uskon, että Venäjä ja Iran sekaantuvat Syyriaan "yhtä puhtain kasvoin" kuin NATO.
Ja toistan vielä aiemman väitteeni: Syyrian jälkeen Jordania ja Egypti, eikä sauditkaan vähällä pääse. Mihinkäs luulette al-Qaidalaisten menevän seuraavaksi Syyriasta?
---------------------------------
---------------
(Noin 60% tästä jutusta perustuu epätarkasti kääntäen, ja lyhennellen Tohtori Christof Lehmanin artikkeliin: NATO set for War on Syria threatens Iran. The Russian Dilemma and a Possible "Joker" [Christof Lehmann (2012), nsnbc.] http://nsnbc.wordpress.com/2012/02/23/nato-set-for-war-on-syria-threatens-iran-the-russian-dilemma-and-the-possible-joker/ Loput ovat omaa lisäystäni).
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Marokkolainen muslimi teki terrori-iskun - "Turpa kiinni, me puhutaan nyt äärioikeistoterrorista, kuulitko ÄÄRIOIKEISTOSTA!"
Kun 33-vuotias marokkolainen muslimi Nordine Amrani teki terrori-iskun Belgian Liégessä, siis keskellä kaupunkia ja keskellä Eurooppaa, automaattiasein ja käsikranaatein, murhaten kuusi, joista yksi puolitoistavuotias lapsi, ja haavoittaen yli sataa kahtakymmenä ihmistä, media ei ryntää huutamaan lööpit punaisina, että "marokkolainen muslimi teki terrori-iskun", vaikka miehen viiteryhmä oli selvä, ja vaikka tapaus voitaisiin aivan hyvin luokitella terrori-iskuksi, koska tarkoituksena oli kranaatein ja ampuma-asein aiheuttaa julkisella paikalla paikalla summittain valituille uhreille mahdollisimman paljon vahinkoa.
Ei, kun puhutaan "liégeläisestä" ampujasta, murhaamisen ja terrorin sijaan "tappamisesta", kaivetaan juttua "rikostautasta", sekaantumiseesta "huumerikollisuuteen", jne., niin tapaus koitetaan painaa taustaltaan mahdollisimman "tavanomaiseksi". "Mies oli poliisin tuttu", sanotaan. Poliisi puhuu laittomasta asekaupasta (-Yhyy, miesparkahan oli selvästi rikosten teille harhautunut, syrjäytynyt ja yhteiskunnan uhri. Tää on meidän eurooppalaisten ja rassissmin vika!). "Valitettavasti" mitään viitteitä mielenterveysongelmista ei nyt löytynyt, joten jotain pitää keksiä tekijän taustan latistamiseksi merkityksettömäksi. Se sentään lipsahtaa julki, että mies oli aseharrastaja, jota joku tuttu luonnehti "asehulluksi" (-Ai kamala! nyt meidän pitää äkkiä vesittää tämä, ettei vaan kaikki marokkolaiset leimaudu asehulluiksi. Liégeläisistä ei niin väliä).
Kohta varmaan jossain naistenlehdessä Amranin tuttu sanoo tyyliin että "Amran oli ihan tavallinen belgialainen, joi paljon olutta, söi possua, hakkasi vaimoaan, kävi huorissa ja nussi pikkulapsia aivan kuin kaikki muutkin belgialaiset". Ja veikkaan, että toisin kuin puhuttaessa muslimeista, tällaista väitettä belgialaisia koskien ei varmaankaan pidettäisi viranomaisten silmissä kiihotuksena kansanryhmää kohtaan? (Vrt. tapaus Halla-aho)
Joka tapauksessa tästä meinasi tulla suvismedialle ongelma:
"Kamalaa! Mitäs me nyt tehdään? Just kun me saatiin tää Breivik lanseerattua tällaseksi 'Turpa kiinni fasisti!' -kortiksi maahanmuuttokriittisiä kohtaan niin tää yks marokkolainen tulee ja tekee saman tempun ja pilaa koko meidän homman, on se ny helevetti".
Ei hätää! Italiasta kajahti - juuri sopivasti!
Kun 50-vuotias turhautunut yksineläjä ja syrjäytynyt etninen italialainen Gianluca Casseri kuulee korviensa välissä naksahduksen ja hetken mielijohteesta ampuu kaksi ja haavoittaa kolmea ulkomaalaistaustaista kauppiasta, nousee hirveä mekkala "Äärioikeistolainen murhasi kaksi maamanmuuttajaa", "Äärioikeistolais-terroristi kylmäverisesti murhasi kaksi afrikkalaista", jne.
Miehen jäsenyys äärioikeistoon luokiteltavassa Casa Pound -järjestössä nostetaan heti esiin ja viattomien uhrien ihon väri antaa rasismiolettamalle vielä pisteen i:n päälle. Helposti esiin kaivettava motiivi sekä poliittis-ideologinen tausta ja viite tuodaan heti esiin lööpeissä. Ei puhuta "firenzeläisestä", ei "poliisin tutusta", ei "syrjäytyneestä yksineläjästä", vaikka nekin voivat voivat olla yhtä päteviä syitä.
"Hyi kamalaa, on nämä natsit niiiin ûber-pahoja! Ihan kukka-hattua tärisyttää. Varmasti teki sen ihan pahuuttaan, kun oli ilkeä natsi. Ei ollu hullu, ei, vaan pahapahanatsi! Kun taas tämä marokkolainen, se oli hyvä mies se, varmasti yhteiskunnan syrjäyttämä ressukka ja rasismin uhri. Kyllä me sille joku mielenterveysonglemakin kaivetaan tautalle".
Belgian tekijä siis oli "harhautunut yksittäistapaus", kun taas Italiassa puhutaan "äärioikeistosta". Liégen tapaukseen viitataan sanoilla "isku" ja "tapahtuma", kun taas Firenzen jutussa puhutaan "murhasta" ja "terrorista".
Tippaakaan puolustelematta, suosimatta tai vääntelemättä kumpaakaan tapausta kummankaan edellä mainitun hirttämättömän kusipään hyväksi, on syytä nostaa tämä asia esille, koska tämä on taas yksi esimerkki median kaksoistandardista.
Jos ja kun mediassa heti ilmoitetaan, että tekijä ei missään tapauksessa ole terroristi, siinä on syynsä (etnis-uskonnollinen tausta). Jos hän olisi ollut etninen Belgialainen, hänet olisi jo liitetty äärioikeistoon ja taas työnnettäisiin kapulaa Timo Soinin kitalakeen ja vaadittaisiin selitystä.
Jälkimmäinen vaihtoehto tapahtui Italian hullun kohdalla. Eipä ollut yllätys, että kotoinen persufobiasta kärsivä lehdistömme kaivoi parin mutkan kautta aasinsillan perussuomalaisiinkin. Italo-etnikko kun oli ollut kansallismielisen Casa Pound -järjestön jäsen, ja kyseisellä lafkalla on yhteys kotimaiseen Kansallinen Vastarinta-porukkaan. Ja siitähän oli helppo vetää esiin taannoinen hakkerivuodon persucausti, jossa paljastui kansanedustaja Juho Eerolan avustajan Ulla Pyysalon k.o. ryhmälle ajattelemattomuuksissaan (ennen Perussuomalaisiin liittymistään) laittama jäsenhakemus.
Kun taannoin kerrottiin Anni Sinnemäen miesystävän Anton Montin yhteyksistä italialaiseen äärivasemmistolaiseen terroristijärjestöön Montin tuttavan, vankilassa istuneen Antonio Negrin kautta, asia kiistettiin, ja yhteyttä pidettiin "kaukaa haettuna". Casserin tai Breivikin yhteys Persuihin on vielä kauempaa haettua, mutta eipä ole samat kriteerit ja standardit käytössä kun on voidaan vetää yhteys persuihin
Ei, kun puhutaan "liégeläisestä" ampujasta, murhaamisen ja terrorin sijaan "tappamisesta", kaivetaan juttua "rikostautasta", sekaantumiseesta "huumerikollisuuteen", jne., niin tapaus koitetaan painaa taustaltaan mahdollisimman "tavanomaiseksi". "Mies oli poliisin tuttu", sanotaan. Poliisi puhuu laittomasta asekaupasta (-Yhyy, miesparkahan oli selvästi rikosten teille harhautunut, syrjäytynyt ja yhteiskunnan uhri. Tää on meidän eurooppalaisten ja rassissmin vika!). "Valitettavasti" mitään viitteitä mielenterveysongelmista ei nyt löytynyt, joten jotain pitää keksiä tekijän taustan latistamiseksi merkityksettömäksi. Se sentään lipsahtaa julki, että mies oli aseharrastaja, jota joku tuttu luonnehti "asehulluksi" (-Ai kamala! nyt meidän pitää äkkiä vesittää tämä, ettei vaan kaikki marokkolaiset leimaudu asehulluiksi. Liégeläisistä ei niin väliä).
Kohta varmaan jossain naistenlehdessä Amranin tuttu sanoo tyyliin että "Amran oli ihan tavallinen belgialainen, joi paljon olutta, söi possua, hakkasi vaimoaan, kävi huorissa ja nussi pikkulapsia aivan kuin kaikki muutkin belgialaiset". Ja veikkaan, että toisin kuin puhuttaessa muslimeista, tällaista väitettä belgialaisia koskien ei varmaankaan pidettäisi viranomaisten silmissä kiihotuksena kansanryhmää kohtaan? (Vrt. tapaus Halla-aho)
Joka tapauksessa tästä meinasi tulla suvismedialle ongelma:
"Kamalaa! Mitäs me nyt tehdään? Just kun me saatiin tää Breivik lanseerattua tällaseksi 'Turpa kiinni fasisti!' -kortiksi maahanmuuttokriittisiä kohtaan niin tää yks marokkolainen tulee ja tekee saman tempun ja pilaa koko meidän homman, on se ny helevetti".
Ei hätää! Italiasta kajahti - juuri sopivasti!
Kun 50-vuotias turhautunut yksineläjä ja syrjäytynyt etninen italialainen Gianluca Casseri kuulee korviensa välissä naksahduksen ja hetken mielijohteesta ampuu kaksi ja haavoittaa kolmea ulkomaalaistaustaista kauppiasta, nousee hirveä mekkala "Äärioikeistolainen murhasi kaksi maamanmuuttajaa", "Äärioikeistolais-terroristi kylmäverisesti murhasi kaksi afrikkalaista", jne.
Miehen jäsenyys äärioikeistoon luokiteltavassa Casa Pound -järjestössä nostetaan heti esiin ja viattomien uhrien ihon väri antaa rasismiolettamalle vielä pisteen i:n päälle. Helposti esiin kaivettava motiivi sekä poliittis-ideologinen tausta ja viite tuodaan heti esiin lööpeissä. Ei puhuta "firenzeläisestä", ei "poliisin tutusta", ei "syrjäytyneestä yksineläjästä", vaikka nekin voivat voivat olla yhtä päteviä syitä.
"Hyi kamalaa, on nämä natsit niiiin ûber-pahoja! Ihan kukka-hattua tärisyttää. Varmasti teki sen ihan pahuuttaan, kun oli ilkeä natsi. Ei ollu hullu, ei, vaan pahapahanatsi! Kun taas tämä marokkolainen, se oli hyvä mies se, varmasti yhteiskunnan syrjäyttämä ressukka ja rasismin uhri. Kyllä me sille joku mielenterveysonglemakin kaivetaan tautalle".
Belgian tekijä siis oli "harhautunut yksittäistapaus", kun taas Italiassa puhutaan "äärioikeistosta". Liégen tapaukseen viitataan sanoilla "isku" ja "tapahtuma", kun taas Firenzen jutussa puhutaan "murhasta" ja "terrorista".
Tippaakaan puolustelematta, suosimatta tai vääntelemättä kumpaakaan tapausta kummankaan edellä mainitun hirttämättömän kusipään hyväksi, on syytä nostaa tämä asia esille, koska tämä on taas yksi esimerkki median kaksoistandardista.
Jos ja kun mediassa heti ilmoitetaan, että tekijä ei missään tapauksessa ole terroristi, siinä on syynsä (etnis-uskonnollinen tausta). Jos hän olisi ollut etninen Belgialainen, hänet olisi jo liitetty äärioikeistoon ja taas työnnettäisiin kapulaa Timo Soinin kitalakeen ja vaadittaisiin selitystä.
Jälkimmäinen vaihtoehto tapahtui Italian hullun kohdalla. Eipä ollut yllätys, että kotoinen persufobiasta kärsivä lehdistömme kaivoi parin mutkan kautta aasinsillan perussuomalaisiinkin. Italo-etnikko kun oli ollut kansallismielisen Casa Pound -järjestön jäsen, ja kyseisellä lafkalla on yhteys kotimaiseen Kansallinen Vastarinta-porukkaan. Ja siitähän oli helppo vetää esiin taannoinen hakkerivuodon persucausti, jossa paljastui kansanedustaja Juho Eerolan avustajan Ulla Pyysalon k.o. ryhmälle ajattelemattomuuksissaan (ennen Perussuomalaisiin liittymistään) laittama jäsenhakemus.
Kun taannoin kerrottiin Anni Sinnemäen miesystävän Anton Montin yhteyksistä italialaiseen äärivasemmistolaiseen terroristijärjestöön Montin tuttavan, vankilassa istuneen Antonio Negrin kautta, asia kiistettiin, ja yhteyttä pidettiin "kaukaa haettuna". Casserin tai Breivikin yhteys Persuihin on vielä kauempaa haettua, mutta eipä ole samat kriteerit ja standardit käytössä kun on voidaan vetää yhteys persuihin
maanantai 13. joulukuuta 2010
Terrorismi, tekopyhyys ja aatteellinen sokeus
No niin, terrorismi on aktivoitunut Ruotsin maaperällä. Sanon terrorismi, sillä terroristit sinänsähän ovat olleet maassa aktiivisia jo pitempään. Tällainen väkivalta on luonnollisesti erittäin tuomittavaa, se on selvää.
Mutta se mikä tässä asiassa ottaa pattiin on se yli järjen käyvä tekopyhyys, jolla Ruotsin media, ja osin suomalaisetkin journalistit, ovat jälleen kerran reagoineet tapahtuneeseen. Väkivalta ja terrorismi on kyllä tuomittu, mutta lähes samaan hengenvetoon on kauhisteltu ja pelätty sitä, että ”Kamalaa kun nyt rasismi ja islamofobia saavat tuulta alleen”.
Yrittämällä kääntää huomion ja islamismin vastavoimiin ja ”suvaitsemattomiin” media ikään kuin pyytelee terroristeilta anteeksi sitä, että on uskallettu olla niinkin selkärankaisia, että on tehty oikein ja tuomittu terrorismi sekä väkivalta.
Toimittajat istuvat näppäimistöjensä äärellä, poliittisen korrektiuden jäätävä nyrkki perseessään ja kylmä hiki otsalla, miettien kuumeisesti keinoja, että miten tämäkin tapaus saataisiin käännettyä rasistien ja suvaitsemattomien, tai vähintäänkin valkoisen miehen ja länsimaisen imperialismin syyksi. Sitä kun ei haluta eikä uskalleta myöntää, että syyt löytyvät maahanmuuttopolitiikasta sekä terrorismin taustalla kummittelevasta, uskontoa esittävästä totalitaristisesta ideologiasta.
Tilanne muistuttaa tältä osin Ketosen ja Myllyrinteen sketsiä, jossa hiihtäjä syyttää dopingin käytöstä natseja, kun ei itse pysty myöntämään, että vika löytyy omalta tililtä: ”Natsit. Ne on paljon kaikenlaista pahaa saanu aikaan ja nyt myös tämän”.
Sama selkärangaton tekopyhyys ilmeni äsken Tampereen joukkomurhan yhteydessä; Niin kauan kuin syylliseksi epäiltiin (lue: toivottiin) rasistisin motiivein liikkeillä ollutta suomalaista, pidettiin yllä kovaa kohua. Kun syylliseksi hirvittävään terroritekoon, murhapolttoon, paljastui maahanmuuttaja, älämölö vaikeni, ja porukalta meni kieli solmuun, että ”perhana sentään kun kustiin omille nilkoille”. Tahtomattaan rasismikouhkaajat kusivat bensaa maahanmuuttokriittisyyden liekkeihin.
Kun Tampereen polttojoukkomurhaa ei saatukaan valkoisen rasistin syyksi, koitettiin tapaus nopeasti painaa alas, samoin kuin aikoinaan Sellon tapaus, ettei vaan rasismi tai maahanmuuttokriittisyys, tai suomeksi sanottuna yleensäkään mikään niin kutsuttujen mokuttajien aatteelliseen agendaan nähden vastakkainen näkemys, saisi lisänostetta.
Myös Uuden Suomen blogipalvelussa tapahtunut James Hirvisaaren blogin sensurointi edustaa osittain samaa tekopyhää linjaa, huolimatta hänen kärjistävästä tyylistään esittää asia. Kun syyttävä sormi osoittaa juuri sinne minne sen pitääkin, eli ns. mokuttajiin tai suvaitsvaistoon, jotka holtittomalla maahanmuuttopolitiikalla ja totalitaristisen ideologian myötäilyllä ovat vähintäänkin osasyyllisiä siihen, että islamilainen terrorismi on päässyt juurtumaan Euroopan maaperälle, niin seuraa jo tutuksi tullut kukkahattuinen selkäydinreaktio, joka vaivaa toimittajien ohella koko eliittiä: Kyvyttömyys ja haluttomuus nähdä omassa ruusuisessa maailmankuvassa mitään vikaa ja väärä johtaa siihen, että Väärä mielipide™ sensuroidaan.
On mielenkiintoista seurata, miten tämä vaikuttaa Suomen vaaleihin. Ruotsissa aletaan varmaan aika pian syyllistämään terrori-iskuista vähän maahanmuuttoa kohtaan kriittistymään päin ollutta ilmapiiriä ja Ruotsidemokraatteja, että he ovat silkalla olemassaolollaan saaneet terroristit provosoitumaan. Maan Afganistan politiikkahan, terroristien maahanmuutto tai ainakaan monikulturismi ei tietenkään voi olla syynä, vai mitä? Ja tästä on vain pieni loikka siihen, että joku Suomessakin yrittää pelata tätä korttia persuja vastaan, tyyliin: ”Teidän vika jos täälläkin joskus paukkuu, kun olette aikaan saaneet maahanmuuttovastaisen ilmapiirin”, tms.
Muuten, Islamin mukaan päivän sana eli tekopyhyys, arabiaksi munafaqah, on kuolemalla rangaistava synti. Jos siis yksittäinen tekopyhä mokuttaja on uussuomenkielisesti ilmaistuna munafakki, saavat selkärangattomat munafakit islamistisen terrorismin levitessä lopulta sen, mitä ovat omalla politiikallaan ja toimillaan kerjänneet.
-----------
-----
--
P.S. Munafaqah toimii myös englanniksi, myös street talkilla:
-Yo munafakaz!
Myös äänneasu munafag on lähellä..
Mutta se mikä tässä asiassa ottaa pattiin on se yli järjen käyvä tekopyhyys, jolla Ruotsin media, ja osin suomalaisetkin journalistit, ovat jälleen kerran reagoineet tapahtuneeseen. Väkivalta ja terrorismi on kyllä tuomittu, mutta lähes samaan hengenvetoon on kauhisteltu ja pelätty sitä, että ”Kamalaa kun nyt rasismi ja islamofobia saavat tuulta alleen”.
Yrittämällä kääntää huomion ja islamismin vastavoimiin ja ”suvaitsemattomiin” media ikään kuin pyytelee terroristeilta anteeksi sitä, että on uskallettu olla niinkin selkärankaisia, että on tehty oikein ja tuomittu terrorismi sekä väkivalta.
Toimittajat istuvat näppäimistöjensä äärellä, poliittisen korrektiuden jäätävä nyrkki perseessään ja kylmä hiki otsalla, miettien kuumeisesti keinoja, että miten tämäkin tapaus saataisiin käännettyä rasistien ja suvaitsemattomien, tai vähintäänkin valkoisen miehen ja länsimaisen imperialismin syyksi. Sitä kun ei haluta eikä uskalleta myöntää, että syyt löytyvät maahanmuuttopolitiikasta sekä terrorismin taustalla kummittelevasta, uskontoa esittävästä totalitaristisesta ideologiasta.
Tilanne muistuttaa tältä osin Ketosen ja Myllyrinteen sketsiä, jossa hiihtäjä syyttää dopingin käytöstä natseja, kun ei itse pysty myöntämään, että vika löytyy omalta tililtä: ”Natsit. Ne on paljon kaikenlaista pahaa saanu aikaan ja nyt myös tämän”.
Sama selkärangaton tekopyhyys ilmeni äsken Tampereen joukkomurhan yhteydessä; Niin kauan kuin syylliseksi epäiltiin (lue: toivottiin) rasistisin motiivein liikkeillä ollutta suomalaista, pidettiin yllä kovaa kohua. Kun syylliseksi hirvittävään terroritekoon, murhapolttoon, paljastui maahanmuuttaja, älämölö vaikeni, ja porukalta meni kieli solmuun, että ”perhana sentään kun kustiin omille nilkoille”. Tahtomattaan rasismikouhkaajat kusivat bensaa maahanmuuttokriittisyyden liekkeihin.
Kun Tampereen polttojoukkomurhaa ei saatukaan valkoisen rasistin syyksi, koitettiin tapaus nopeasti painaa alas, samoin kuin aikoinaan Sellon tapaus, ettei vaan rasismi tai maahanmuuttokriittisyys, tai suomeksi sanottuna yleensäkään mikään niin kutsuttujen mokuttajien aatteelliseen agendaan nähden vastakkainen näkemys, saisi lisänostetta.
Myös Uuden Suomen blogipalvelussa tapahtunut James Hirvisaaren blogin sensurointi edustaa osittain samaa tekopyhää linjaa, huolimatta hänen kärjistävästä tyylistään esittää asia. Kun syyttävä sormi osoittaa juuri sinne minne sen pitääkin, eli ns. mokuttajiin tai suvaitsvaistoon, jotka holtittomalla maahanmuuttopolitiikalla ja totalitaristisen ideologian myötäilyllä ovat vähintäänkin osasyyllisiä siihen, että islamilainen terrorismi on päässyt juurtumaan Euroopan maaperälle, niin seuraa jo tutuksi tullut kukkahattuinen selkäydinreaktio, joka vaivaa toimittajien ohella koko eliittiä: Kyvyttömyys ja haluttomuus nähdä omassa ruusuisessa maailmankuvassa mitään vikaa ja väärä johtaa siihen, että Väärä mielipide™ sensuroidaan.
On mielenkiintoista seurata, miten tämä vaikuttaa Suomen vaaleihin. Ruotsissa aletaan varmaan aika pian syyllistämään terrori-iskuista vähän maahanmuuttoa kohtaan kriittistymään päin ollutta ilmapiiriä ja Ruotsidemokraatteja, että he ovat silkalla olemassaolollaan saaneet terroristit provosoitumaan. Maan Afganistan politiikkahan, terroristien maahanmuutto tai ainakaan monikulturismi ei tietenkään voi olla syynä, vai mitä? Ja tästä on vain pieni loikka siihen, että joku Suomessakin yrittää pelata tätä korttia persuja vastaan, tyyliin: ”Teidän vika jos täälläkin joskus paukkuu, kun olette aikaan saaneet maahanmuuttovastaisen ilmapiirin”, tms.
Muuten, Islamin mukaan päivän sana eli tekopyhyys, arabiaksi munafaqah, on kuolemalla rangaistava synti. Jos siis yksittäinen tekopyhä mokuttaja on uussuomenkielisesti ilmaistuna munafakki, saavat selkärangattomat munafakit islamistisen terrorismin levitessä lopulta sen, mitä ovat omalla politiikallaan ja toimillaan kerjänneet.
-----------
-----
--
P.S. Munafaqah toimii myös englanniksi, myös street talkilla:
-Yo munafakaz!
Myös äänneasu munafag on lähellä..
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Smolenskin lentoturma, osa III, attentaatti ja murhat
Edit. 9.11.2011 Lisätty viitteet uutuuskirjaan
Kirjoitin taannoin blogiini Smolenskin lentoattentaatista, kahteenkin otteeseen. Vaikka tieto kuvaaja Adriej Mendiej:n kuolemasta on kyseenalaistettu, itse alkuperäinen video on viimeisten tietojen mukaan aito (vaikka venäläiset toisin väittävät).
Nettiin on vastattain ilmestynyt uusi, digitaalisesti tarkennettu versio Smolenskin lentoturman videosta, tarkistetulla käännöksellä. Video löytyy myös täältä, täältä ja täältä.
Suosittelen katsomaan.
Venäläiset siis järjestivät attentaatin, ja murhasivat hengissä selvinneet.
------------------------------------------------------
"Szymowski writes that despite false orders from Russian air controllers, captain Protasiuk managed to land the plane in the woods, without damaging it seriously. Then a vacuum bomb exploded and destroyed the aircraft."
The survived passengers were killed by Russian special services. The journalist based his data on the expertise of the retired professor and pyrotechnician Dakovwki and Robert T. from the BOR.
Katyn 2. New book Terrorist Attack in Smolensk proves that Putin killed Polish President
Most important, however, are the photos taken by US satellites from the NSA. You can see them throughout the series of events.
The Americans wanted to give these materials to Poland, but Donald Tusk refused to cooperate. At the end of the book you can see photos that were not previously published. Photos of corpses, including the unguarded corpse of the Polish President.
Equally important is the well-known film Koli (see here), the later disappeared cockpit of the aircraft and the aircraft TU154M itself which was destroyed afterwards by the explosion."
Kirjoitin taannoin blogiini Smolenskin lentoattentaatista, kahteenkin otteeseen. Vaikka tieto kuvaaja Adriej Mendiej:n kuolemasta on kyseenalaistettu, itse alkuperäinen video on viimeisten tietojen mukaan aito (vaikka venäläiset toisin väittävät).
Nettiin on vastattain ilmestynyt uusi, digitaalisesti tarkennettu versio Smolenskin lentoturman videosta, tarkistetulla käännöksellä. Video löytyy myös täältä, täältä ja täältä.
Suosittelen katsomaan.
Venäläiset siis järjestivät attentaatin, ja murhasivat hengissä selvinneet.
------------------------------------------------------
"Szymowski writes that despite false orders from Russian air controllers, captain Protasiuk managed to land the plane in the woods, without damaging it seriously. Then a vacuum bomb exploded and destroyed the aircraft."
The survived passengers were killed by Russian special services. The journalist based his data on the expertise of the retired professor and pyrotechnician Dakovwki and Robert T. from the BOR.
Katyn 2. New book Terrorist Attack in Smolensk proves that Putin killed Polish President
Most important, however, are the photos taken by US satellites from the NSA. You can see them throughout the series of events.
The Americans wanted to give these materials to Poland, but Donald Tusk refused to cooperate. At the end of the book you can see photos that were not previously published. Photos of corpses, including the unguarded corpse of the Polish President.
Equally important is the well-known film Koli (see here), the later disappeared cockpit of the aircraft and the aircraft TU154M itself which was destroyed afterwards by the explosion."
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Israelin operaatio Gaza-saattuetta vastaan oli laillinen, ja aktivistit saavat syyttää itseään
Suosittelen aluksi tutustumana oheiseen videolinkkiin.
Siinä näytetään, miten Israelilaisen merivoimien sotilaat, jotka yrittivät tehdä laillista ratsiaa Gazaa lähestyvään turkkilaisalukseen, joutuvat ns. "rauhan"aktivistien hyökkäyksen kohteeksi. Aluksen kannelle laskeutuvat sotilaat isketään heti alkuun ystävällisesti ja rauhanomaisesti rautakangella tajuttomaksi, jonka jälkeen heitä aletaan joukolla hakata ja potkia, käyttäen apuna rautatankoja ja puukkoja.
Toisella videolla taas näkyy, miten "rauhan"aktivistit olivat valmistautuneet ratsian vastaanottamiseen polttopulloin ja kranaatein, sekä yrittävät kidnapata yhden sotilaista.
Loppujen lopuksi, kunterroristit"rauhanaktivistit" saavat yhdeltä tajuttomaksi isketyltä merikommandolta otettua haltuunsa aseen, ilmeisenä aikomuksenaan ampua merisotilaita, sotilaat ovat pakotettuja avaamaan tulen:
”He ryntäsivät päälleni, hakkasivat minua kepeillä ja veivät kiväärini. Vedin pistoolini esiin, eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin ampua”, kertoi operaatioon osallistunut merisotilas.
Merisotalain ja kv-lain mukaan kaikilla yksittäisillä valtioilla on oikeus konfliktitilanteessa julistaa saarto ja pysäyttää sekä tarkastaa rannikkoaan tai satamiaan lähestyvät laivat, myös aluevesirajansa ulkopuolella ja myös kansainvälisellä merialueella, jos laiva on lähestymässä aluetta, joka katsotaan sotatoimialueeksi. Ainoastaan toisen valtion aluevesillä ei saa operoida. Ratsia ei tapahtunut toisen valtion vesillä.
Mitä kansainvälisiin vesiin tulee, niin Välimerellä ei edes ole kansainvälistä merialuetta, toisin kuin isoilla valtamerillä. Koko Välimeri on jaettu aluevesi- ja talousvesivyöhykkeisiin eri alueen valtioiden kesken. KV-lain ja merilain mukaan kansainväliseksi merialueeksi katsotaan vain alueet, jotka eivät ole jonkin valtion aluevesiä tai talousvesiä. Israel ei siis suorittanut saartoon liittyvää ratsiaansa kv-vesillä, ja vaikka se niin olisi tehnyt, sillä olisi ollut siihenkin oikeus.
Israelia on tapauksen vuoksi kehdattuterroristijärjestöjen"rauhantahtoisten" avustusjärjesteön toimesta jopa syyttää merirosvouksesta. Tiedoksi, että siinäkin tapauksessa, että tapaus olisi sattunut oikeasti kansainvälisellä merialueella, ja vielä johonkin alukseen joka ei olisi ollut matkalla Gazaan, niin silloinkin kv-lain mukaan merirosvouksesta voidaan puhua vain "yksityisten" toimijoiden osalta. Valtioiden osalta ei.
Kun vastassa on laillista meriratsiaa tekevä merivoimien aseistettu sotilas, vain terrorristit ja hullut käyvät kimppuun kivin ja kepein. Mikäli nyt sattuu olemaan, etteivät ns. "aktivistit" olleet terroristeja (näin ainakin jos terroristijärjestö Hamasia uskomme, ja miksi emme uskoisi?), niin luodista saaneille kivenheittäjille ja putkenheiluttajille voitaisiin myöntää Darwin-palkinto.
Gaza-saattueen järjestäjät ovat mediassa syyttäneet koko ajan Israelia siitä, että se ei päästä apua Gazaan, ja näännyttää lapsia nälkään. Tosiasiassa Israel ja YK toimittavat Gazaan ruokaa, lääkkeitä ja muuta humanitaarista apua 15 000 tonnia joka viikko. YK:n oman ilmoituksen mukaan sen varastot Gazassa ovat tällä hetkellä niin täynnä, että lisää ei olisi mahtunut. Saattue olisi tuonut Gazaan vain 10 000 tonnia apua, kertaluontoisesti, ja vähemmän kuin Israel toimittaa joka viikko.
Israel oli moneen otteeseen varoittanut etukäteen saattuetta, että sitä ei tultaisi päästämään saartorenkaan läpi ja tarjonnut mahdollisuutta kuljettaa avustustarvikkeet Ashdodin sataman kautta maateitse Gazaan. Ratkaisu ei kelvannut, koska saattueen ja "rauhan"aktivistien ilmeisenä tarkoituksena ei ollutkaan humanitaarinen apu, vaan yksinkertaisesti tahallinen, väkivaltainen provokaatio.
P.S. http://www.heraldsun.com.au/opinion-old/dont-fall-for-islamist-hype/story-e6frfhqf-1225874185912
P.P.S. Gaza-saattueen järjestäneet järjestöt kuten ISM ja IHH ovat viranomaislähteiden mukaan sekaantuneet terrorismin tukemiseen. IHH tukee (ja rahoittaa) terroristijärjestö Hamasia, ja ISM:n aktivistit taas ovat jääneet kiinni sekä terroristien rahoittamisesta että naiivien länsimaisten idioottien toimittamisesta ihmiskilviksi terroristeille.
--------------------
Edit 2.6 Luettu lakia
------------------------------
Edit 4.6. Lisätty "rautalangasta", lainaus Jouni Suonsivu via Jouko Piho:
-----------------------------
Vaikka Israel olisi toiminut kv-vesillä olisi se ollut lain mukaista.
"1. Israel on tällä hetkellä aseellisessa konfliktissa Gazaa hallitsevan Hamasin kanssa. Gazasta on toistuvasti pommitettu Israelissa sijaitsevia siviilikohteita asein, jotka on salakuljetettu meren kautta.
2. Merisaarrot ovat kansainvälisen lain mukainen legitiimi ja tunnustettu toimenpide, jota voidaan käyttää osana aseellista konfliktia.
3. Saarto voidaan saattaa voimaan merellä, mukaan lukien kansainväliset vedet, niin kauan kun se ei estä pääsyä puolueettomien valtioiden satamiin.
4. Länsimaiden laivastokäsikirjat katsovat merisaarron tehokkaaksi laivastotoimeksi ja määrittelevät useita kriteerejä jotka saarrossa on otettava huomioon.
5. Israel julkisti saarron voimassa olon ja saartovyöhykkeen tarkat koordinaatit hyväksyttyjä, kansainvälisiä, ammattikäytössä olevia meriliikenteen kanavia käyttäen. Israel teki myös asiaan kuuluvat ilmoitukset.
http://info.mot.gov.il/EN/inde…;Itemid=12
6. Kansainvälisen tapaoikeuden (customary law) mukaan tietoa saarron olemassaolosta voidaan pitää varmistettuna sen jälkeen kun saarto on julistettu ja asianmukainen varoitus on annettu ylläolevalla tavalla.
7. Kansainvälisen merilain mukaan, kun merisaarto on voimassa, mikään alus ei voi saapua saarretulle alueelle. Tämä koskee sekä siviilialuksia että vihollisen aluksia.
8. Mikä tahansa alus joka loukkaa tai yrittää loukata merisaartoa voidaan ottaa haltuun, tai sille voidaan hyökätä kansainvälisen lain mukaan. Aluksen katsotaan yrittävän saarron murtamista siitä hetkestä lukien kun se jättää satamansa aikomuksena ohittaa saarto.
http://www.icrc.org/ihl.nsf/FULL/560?OpenDocument
Oli rikollista a) yritää rikkoa saartoa ja b) ryhtyä väkivaltaan tarkastusviranomisia vastaan.
Eli lopetetaan se höpinä ”laittomasta hyökkäyksestä kansainvälisillä vesillä”. Israelilaiset ovat tarjonneet avustuskuljetuksille toisen reitin lähisataman kautta, jossa suoritetaan tarkastustoimet, jonka jälkeen ne voidaan toimittaa eteenpäin vaikkapa YK:n toimesta.
Tämä ei kuitenkaan kelvannut ”rauhanaktivisteille”."
Siinä näytetään, miten Israelilaisen merivoimien sotilaat, jotka yrittivät tehdä laillista ratsiaa Gazaa lähestyvään turkkilaisalukseen, joutuvat ns. "rauhan"aktivistien hyökkäyksen kohteeksi. Aluksen kannelle laskeutuvat sotilaat isketään heti alkuun ystävällisesti ja rauhanomaisesti rautakangella tajuttomaksi, jonka jälkeen heitä aletaan joukolla hakata ja potkia, käyttäen apuna rautatankoja ja puukkoja.
Toisella videolla taas näkyy, miten "rauhan"aktivistit olivat valmistautuneet ratsian vastaanottamiseen polttopulloin ja kranaatein, sekä yrittävät kidnapata yhden sotilaista.
Loppujen lopuksi, kun
”He ryntäsivät päälleni, hakkasivat minua kepeillä ja veivät kiväärini. Vedin pistoolini esiin, eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin ampua”, kertoi operaatioon osallistunut merisotilas.
Merisotalain ja kv-lain mukaan kaikilla yksittäisillä valtioilla on oikeus konfliktitilanteessa julistaa saarto ja pysäyttää sekä tarkastaa rannikkoaan tai satamiaan lähestyvät laivat, myös aluevesirajansa ulkopuolella ja myös kansainvälisellä merialueella, jos laiva on lähestymässä aluetta, joka katsotaan sotatoimialueeksi. Ainoastaan toisen valtion aluevesillä ei saa operoida. Ratsia ei tapahtunut toisen valtion vesillä.
Mitä kansainvälisiin vesiin tulee, niin Välimerellä ei edes ole kansainvälistä merialuetta, toisin kuin isoilla valtamerillä. Koko Välimeri on jaettu aluevesi- ja talousvesivyöhykkeisiin eri alueen valtioiden kesken. KV-lain ja merilain mukaan kansainväliseksi merialueeksi katsotaan vain alueet, jotka eivät ole jonkin valtion aluevesiä tai talousvesiä. Israel ei siis suorittanut saartoon liittyvää ratsiaansa kv-vesillä, ja vaikka se niin olisi tehnyt, sillä olisi ollut siihenkin oikeus.
Israelia on tapauksen vuoksi kehdattu
Kun vastassa on laillista meriratsiaa tekevä merivoimien aseistettu sotilas, vain terrorristit ja hullut käyvät kimppuun kivin ja kepein. Mikäli nyt sattuu olemaan, etteivät ns. "aktivistit" olleet terroristeja (näin ainakin jos terroristijärjestö Hamasia uskomme, ja miksi emme uskoisi?), niin luodista saaneille kivenheittäjille ja putkenheiluttajille voitaisiin myöntää Darwin-palkinto.
Gaza-saattueen järjestäjät ovat mediassa syyttäneet koko ajan Israelia siitä, että se ei päästä apua Gazaan, ja näännyttää lapsia nälkään. Tosiasiassa Israel ja YK toimittavat Gazaan ruokaa, lääkkeitä ja muuta humanitaarista apua 15 000 tonnia joka viikko. YK:n oman ilmoituksen mukaan sen varastot Gazassa ovat tällä hetkellä niin täynnä, että lisää ei olisi mahtunut. Saattue olisi tuonut Gazaan vain 10 000 tonnia apua, kertaluontoisesti, ja vähemmän kuin Israel toimittaa joka viikko.
Israel oli moneen otteeseen varoittanut etukäteen saattuetta, että sitä ei tultaisi päästämään saartorenkaan läpi ja tarjonnut mahdollisuutta kuljettaa avustustarvikkeet Ashdodin sataman kautta maateitse Gazaan. Ratkaisu ei kelvannut, koska saattueen ja "rauhan"aktivistien ilmeisenä tarkoituksena ei ollutkaan humanitaarinen apu, vaan yksinkertaisesti tahallinen, väkivaltainen provokaatio.
P.S. http://www.heraldsun.com.au/opinion-old/dont-fall-for-islamist-hype/story-e6frfhqf-1225874185912
P.P.S. Gaza-saattueen järjestäneet järjestöt kuten ISM ja IHH ovat viranomaislähteiden mukaan sekaantuneet terrorismin tukemiseen. IHH tukee (ja rahoittaa) terroristijärjestö Hamasia, ja ISM:n aktivistit taas ovat jääneet kiinni sekä terroristien rahoittamisesta että naiivien länsimaisten idioottien toimittamisesta ihmiskilviksi terroristeille.
--------------------
Edit 2.6 Luettu lakia
------------------------------
Edit 4.6. Lisätty "rautalangasta", lainaus Jouni Suonsivu via Jouko Piho:
-----------------------------
Vaikka Israel olisi toiminut kv-vesillä olisi se ollut lain mukaista.
"1. Israel on tällä hetkellä aseellisessa konfliktissa Gazaa hallitsevan Hamasin kanssa. Gazasta on toistuvasti pommitettu Israelissa sijaitsevia siviilikohteita asein, jotka on salakuljetettu meren kautta.
2. Merisaarrot ovat kansainvälisen lain mukainen legitiimi ja tunnustettu toimenpide, jota voidaan käyttää osana aseellista konfliktia.
3. Saarto voidaan saattaa voimaan merellä, mukaan lukien kansainväliset vedet, niin kauan kun se ei estä pääsyä puolueettomien valtioiden satamiin.
4. Länsimaiden laivastokäsikirjat katsovat merisaarron tehokkaaksi laivastotoimeksi ja määrittelevät useita kriteerejä jotka saarrossa on otettava huomioon.
5. Israel julkisti saarron voimassa olon ja saartovyöhykkeen tarkat koordinaatit hyväksyttyjä, kansainvälisiä, ammattikäytössä olevia meriliikenteen kanavia käyttäen. Israel teki myös asiaan kuuluvat ilmoitukset.
http://info.mot.gov.il/EN/inde…;Itemid=12
6. Kansainvälisen tapaoikeuden (customary law) mukaan tietoa saarron olemassaolosta voidaan pitää varmistettuna sen jälkeen kun saarto on julistettu ja asianmukainen varoitus on annettu ylläolevalla tavalla.
7. Kansainvälisen merilain mukaan, kun merisaarto on voimassa, mikään alus ei voi saapua saarretulle alueelle. Tämä koskee sekä siviilialuksia että vihollisen aluksia.
8. Mikä tahansa alus joka loukkaa tai yrittää loukata merisaartoa voidaan ottaa haltuun, tai sille voidaan hyökätä kansainvälisen lain mukaan. Aluksen katsotaan yrittävän saarron murtamista siitä hetkestä lukien kun se jättää satamansa aikomuksena ohittaa saarto.
http://www.icrc.org/ihl.nsf/FULL/560?OpenDocument
Oli rikollista a) yritää rikkoa saartoa ja b) ryhtyä väkivaltaan tarkastusviranomisia vastaan.
Eli lopetetaan se höpinä ”laittomasta hyökkäyksestä kansainvälisillä vesillä”. Israelilaiset ovat tarjonneet avustuskuljetuksille toisen reitin lähisataman kautta, jossa suoritetaan tarkastustoimet, jonka jälkeen ne voidaan toimittaa eteenpäin vaikkapa YK:n toimesta.
Tämä ei kuitenkaan kelvannut ”rauhanaktivisteille”."
lauantai 6. kesäkuuta 2009
Vihan voimalla valtaan - Äärivasemmiston vihantäytteinen maailmankuva?
Vasemmiston EU-vaaliehdokas Minna Sirnö ampuu itseään jalkaan blogissaan:
"Vihan voimalla valtaan?
3.6.2009 9:00
Mikä se on se sellainen lähimmäinen, joka hädän hetkellä tekee kanssakärsijästään syntipukin? Joka opettaa lapsensakin vihaamaan muita ihmisiä? Joka haluaa rakentaa yhteiskuntaa vihan, uhan ja väkivallan varaan?
Tällaisia lähimmäisiä elää keskuudessamme. Vaiettu totuus nimittäin on, että rasismi, fasismi ja uusnatsismi nostavat rajusti päätään. Äärioikeistolainen, rasistinen liike on verkottunut kansainvälisesti. Eikä tuo liike toimi vain siellä jossakin, vaan täällä, Suomessa, keskuudessamme."
Tähän on jo pakko reagoida, sillä tilanne on päin vastoin. Laman ja työttömyyden lietsomat ääriliikkeet ovat jo toiminnassa Euroopassa. Pääosin ne koostuvat äärivasemmistoa edustavista huligaaneista, jotka eivät koskisi rehelliseen työhön mellakkapampullakaan, mutta työttömyys oikeuttaa riehumaan. Nämä liikkeet ovat jo kansainvälisiä, radikaaleja ja vaarallisia.
Vain äärivasemmalta puhaltavan kalvakan viiman aivopesemät ihmiset eivät tajua sitä faktaa, että maahanmuuttokritiikki ei ole rasismia. Kyse ei ole tulijoiden ihonväristä, vaan siitä, millaisia arvoja he tuovat mukanaan, ja miten he integroituvat uuteen kotimaahansa, jos haluavat integroitua. Me emme esimerkiksi tarvitse Suomeen lisää naisten alistamista, väkivaltaa ja ihmisvihaa, joita radikaali islam edustaa. Islamisaation vastustamisessa ei siis ole kyse mistään fasismista, vaan YK:n ihmisoikeuksien julistuksen hengen ja humanismin puolustamisesta, siitä että nimenomaan asetetaan tulijat ihmisinä samalle, tasa-arvoiselle, viivalle muiden kanssa, ilman että "positiivisen" syrjinnän nimissä harjoitetaan rasismia, jonka suoman eriarvoisen aseman turvin tulijat voivat Suomessa jatkaa kotimaissaan harjoitettuja keskiaikaisia brutaaliuksia ja ihmisoikeuksien sortoa.
Sirnö tekeekin joko psykologisen torjunnan tai paniikinomaisen poliittisen hätävarjeluvedon ulkoistamalla omaa maailmankuvaansa väkivallan voimalla ajavien liikkeiden (sekä todennäköisesti myös niiden Kylmän Sodan aikaisten poliittisten liittolaisten kuten islamististen terroristijärjestöjen tai ns. "vapaustaistelijoiden") viat ja negatiiviset ominaisuudet Suomen maahanmuuttokriittiseen kansanliikkeeseen. Samalla nämä entiset liittolaiset taustakulttuureineen ja totalitaristisine uskontoineen saavat päälleen sädekehän ja viattoman uhrin viitan. Sirnön tulilinjalle joutuu erityisesti Kokoomuksen EU-ehdokas Kai"fasisti"Pöntinen:
"Itse hätkähdin taannoin Helsingin Sanomien etusivulla olevaa kokoomusehdokkaan isoa mainosta, joka tihkui muukalaisvihaa. Tähänkö on tultu?"
Sirnön katsantokanta edustaa tyypillistä vasemman laidan puusilmäisyyttä: Fasismia, rasismia ja muukalaisvihaa edustavat kaikki mielipiteet ja näkemykset jotka eivät kannata absoluuttisen vapaata liikkuvuutta yli kaikkien rajojen, ja jotka eivät suhtaudu yltiöpositiivisesti kaikkeen, mikä edustaa eksoottisia etnisyyksiä, kulttuureita ja kansallisuuksia. Eli kaikki, jotka eivät kannata kapeakatseisesti määritettyä monikulturismia (sisältäen rasistisen, ns. "positiivisen" syrjinnän sekä sen, että tulijat nähdään ensi sijassa omien viiteryhmiensä ominaisuuksien lävitse sen sijaan että heitä kohdattaisiin yksilöinä), ovat fasisteja ja rasisteja, joita tulee vastustaa viimeiseen asti.
Minna Sirnön kaltaisten uusmarxistien ajattelu edustaakin tyypillistä marxilaista kaksijakoisuutta: Jollei fasisteja ole, heidät on kaivettava/keksittävä vaikka kiven alta, muuten menee omalta maailmankuvalta pohja. Tässä mielessä koko marxilainen maailmankuva perustuu vastakkainasettelulle ja vihalle; ellei ole porvareita tai fasisteja, oma olemassaolo alkaa tuntua tarkoituksettomalta ja tyhjältä, viha kaipaa kohdetta.
Sirnö onkin ihan töpinöissään, sillä hän on vihdoin viimein löytänyt syyn omalle poliittiselle olemassaololleen, kohteen omalla padotulle, torjutulle vihalleen.
--------------------------
P.S. Samanlaista "äärioikeistolaiseksi" leimaamista löytyy myös YLE:n uutisoinnista koskien keskusta-liberaalin, demokratiaa, vähemmistöjen oikeuksia ja yksilönvapauksia korostavan Hollantilaisen Vapaus-puolueen tulevaa vaalivoittoa.
"Hollantilaisäänestäjät antoivat ovensuukyselyjen mukaan 16,9 prosenttia äänistään äärioikeistolaiselle, islaminvastaiselle vapauspuolueelle."
"Vihan voimalla valtaan?
3.6.2009 9:00
Mikä se on se sellainen lähimmäinen, joka hädän hetkellä tekee kanssakärsijästään syntipukin? Joka opettaa lapsensakin vihaamaan muita ihmisiä? Joka haluaa rakentaa yhteiskuntaa vihan, uhan ja väkivallan varaan?
Tällaisia lähimmäisiä elää keskuudessamme. Vaiettu totuus nimittäin on, että rasismi, fasismi ja uusnatsismi nostavat rajusti päätään. Äärioikeistolainen, rasistinen liike on verkottunut kansainvälisesti. Eikä tuo liike toimi vain siellä jossakin, vaan täällä, Suomessa, keskuudessamme."
Tähän on jo pakko reagoida, sillä tilanne on päin vastoin. Laman ja työttömyyden lietsomat ääriliikkeet ovat jo toiminnassa Euroopassa. Pääosin ne koostuvat äärivasemmistoa edustavista huligaaneista, jotka eivät koskisi rehelliseen työhön mellakkapampullakaan, mutta työttömyys oikeuttaa riehumaan. Nämä liikkeet ovat jo kansainvälisiä, radikaaleja ja vaarallisia.
Vain äärivasemmalta puhaltavan kalvakan viiman aivopesemät ihmiset eivät tajua sitä faktaa, että maahanmuuttokritiikki ei ole rasismia. Kyse ei ole tulijoiden ihonväristä, vaan siitä, millaisia arvoja he tuovat mukanaan, ja miten he integroituvat uuteen kotimaahansa, jos haluavat integroitua. Me emme esimerkiksi tarvitse Suomeen lisää naisten alistamista, väkivaltaa ja ihmisvihaa, joita radikaali islam edustaa. Islamisaation vastustamisessa ei siis ole kyse mistään fasismista, vaan YK:n ihmisoikeuksien julistuksen hengen ja humanismin puolustamisesta, siitä että nimenomaan asetetaan tulijat ihmisinä samalle, tasa-arvoiselle, viivalle muiden kanssa, ilman että "positiivisen" syrjinnän nimissä harjoitetaan rasismia, jonka suoman eriarvoisen aseman turvin tulijat voivat Suomessa jatkaa kotimaissaan harjoitettuja keskiaikaisia brutaaliuksia ja ihmisoikeuksien sortoa.
Sirnö tekeekin joko psykologisen torjunnan tai paniikinomaisen poliittisen hätävarjeluvedon ulkoistamalla omaa maailmankuvaansa väkivallan voimalla ajavien liikkeiden (sekä todennäköisesti myös niiden Kylmän Sodan aikaisten poliittisten liittolaisten kuten islamististen terroristijärjestöjen tai ns. "vapaustaistelijoiden") viat ja negatiiviset ominaisuudet Suomen maahanmuuttokriittiseen kansanliikkeeseen. Samalla nämä entiset liittolaiset taustakulttuureineen ja totalitaristisine uskontoineen saavat päälleen sädekehän ja viattoman uhrin viitan. Sirnön tulilinjalle joutuu erityisesti Kokoomuksen EU-ehdokas Kai"fasisti"Pöntinen:
"Itse hätkähdin taannoin Helsingin Sanomien etusivulla olevaa kokoomusehdokkaan isoa mainosta, joka tihkui muukalaisvihaa. Tähänkö on tultu?"
Sirnön katsantokanta edustaa tyypillistä vasemman laidan puusilmäisyyttä: Fasismia, rasismia ja muukalaisvihaa edustavat kaikki mielipiteet ja näkemykset jotka eivät kannata absoluuttisen vapaata liikkuvuutta yli kaikkien rajojen, ja jotka eivät suhtaudu yltiöpositiivisesti kaikkeen, mikä edustaa eksoottisia etnisyyksiä, kulttuureita ja kansallisuuksia. Eli kaikki, jotka eivät kannata kapeakatseisesti määritettyä monikulturismia (sisältäen rasistisen, ns. "positiivisen" syrjinnän sekä sen, että tulijat nähdään ensi sijassa omien viiteryhmiensä ominaisuuksien lävitse sen sijaan että heitä kohdattaisiin yksilöinä), ovat fasisteja ja rasisteja, joita tulee vastustaa viimeiseen asti.
Minna Sirnön kaltaisten uusmarxistien ajattelu edustaakin tyypillistä marxilaista kaksijakoisuutta: Jollei fasisteja ole, heidät on kaivettava/keksittävä vaikka kiven alta, muuten menee omalta maailmankuvalta pohja. Tässä mielessä koko marxilainen maailmankuva perustuu vastakkainasettelulle ja vihalle; ellei ole porvareita tai fasisteja, oma olemassaolo alkaa tuntua tarkoituksettomalta ja tyhjältä, viha kaipaa kohdetta.
Sirnö onkin ihan töpinöissään, sillä hän on vihdoin viimein löytänyt syyn omalle poliittiselle olemassaololleen, kohteen omalla padotulle, torjutulle vihalleen.
--------------------------
P.S. Samanlaista "äärioikeistolaiseksi" leimaamista löytyy myös YLE:n uutisoinnista koskien keskusta-liberaalin, demokratiaa, vähemmistöjen oikeuksia ja yksilönvapauksia korostavan Hollantilaisen Vapaus-puolueen tulevaa vaalivoittoa.
"Hollantilaisäänestäjät antoivat ovensuukyselyjen mukaan 16,9 prosenttia äänistään äärioikeistolaiselle, islaminvastaiselle vapauspuolueelle."
torstai 3. huhtikuuta 2008
Uralin perhosia, lesbopresidenttejä ja pommipäisiä profeettoja
Jokin aika sitten nousi kauhea kohu ja äläkkä Katriina Lillqvistin animaatioelokuvasta ”Uralin Perhonen”. Elokuvassa marsalkka Mannerheim kuvataan korsettiin pukeutuvana homona. Elokuva on saanut yleisön ja varsinkin veteraanien keskuudessa raivoisan vastaanoton.
Veteraanit ja isänmaalliset ihmiset kokevat elokuvan hyökkäyksenä ja pilkkana heidän omia arvojaan ja tuntojaan vastaan, eräänlaisena poliittisen pyhäinhäväistyksenä. Kyse ei ole Mannerheimista henkilönä vaan kansallisena symbolina. Mannerheimin herjaaminen kun ei koske veteraaneihin ensisijassa sen takia, että Mannerheim olisi tai ei olisi ollut homo, vaan se koetaan hyökkäykseksi ja vittuiluksi niitä kansallisia ja perinteisiä arvoja vastaan, joiden ikoniksi ja edustajaksi Mannerheim kansallisena symbolina on muodostunut.
Itseäni asia ei tunnetasolla kovinkaan koske, koska koen että Mannerheim oli vain sodanjohdon keulakuva, eikä hänen persoonaansa itselläni liity mitään idolisointia. Luultavasti reagoisin paljon voimakkaammin, jos alettaisiin häpäisemään itselleni oikeasti merkityksellisempiä kansallisia esikuvia ja arvojohtajia kuten presidentti Kyösti Kalliota tai sotiemme veteraaneja yleensä.
Kysehän on sananvapaudesta; veteraanit ovat vihaisia Mannerheimin herjaamisesta ja muslimit Mohammedin pilakuvista, mutta molempiin on oikeus, koska elämme onneksi vapaassa ja demokraattisessa yhteiskunnassa. Molemmissa tapauksissa on pohjimmiltaan kuitenkin samantyyppisestä ihmisille tärkeiden arvojen ja tunteiden loukkaamisesta, joka koetaan ihmisten arvomaailmaa vastaan hyökkäämisenä. Tässä mielessä Mannerheimin herjaamisessa on kyse eräänlaisesta kansallisesta pyhäinhäväistyksestä.
Esimerkkinä samanlaisesta julkisesta tunnereaktiosta ja suuttumuksesta pidän takavuosien tapausta kun Tony Halme meni möläyttämään ääneen että "Meillä on lesbo presidentti", mikä koettiin halventamisena ja loukkauksena täysin riippumatta siitä onko Halonen lesbo vai ei, ja pidetäänkö lesboutta negatiivisena tai normaalina inhimillisenä piirteenä. Tarjahan on hyvin suosittu presidentti ja keulakuva sekä ikoni niille arvoille joita hän edustaa, samoin kuin Mannerheim veteraaneille ja suurelle osalle suomalaisia. Siksi Halmeelta vaadittiin anteeksipyyntöä, samoin kuin veteraanit vaativat Lillqvistiltä, ja muslimit puolestaan vaativat tanskalais-pilapiirtäjän päätä vadille.
Nämä edellä mainitut skandaalit ja kohut, joita erilaisten arvossa pidettyihin henkilöihin ja heidän edustamiinsa arvoihin kohdistuneet loukkaukset ovat saaneet aikaan, ovat mielestäni merkki erilaisille arvoille perustuvien maailmankuvien yhteentörmäyksestä. Toisten sankarit ovat toisten lahtareita, ja toisten profeetat ovat toisille terrorismin symboleja. Yhtä kaikki jalustoille nostettujen sankarien ja esikuvien yksityiselämän negatiivisina pidettyjen asioiden sekä heidän tekemiensä virheiden esiin tuominen ja retostelu loukkaa aina heidän seuraajiaan riippumatta siitä, onko sellaiseen aihetta vai ei. Kannattaa siis harkita tarkkaan kannattaako alkaa laukomaan totuuksiaan, ja olla valmis vastaanottamaan kritiikki ja seuraukset. Joka tapauksessa jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä ja puhua suunsa puhtaaksi ilman että joutuu piiloutumaan henkensä edestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)