Suursotaa Lähi-idässä ei tule vielä - Iran tulee saamaan ydinaseensa

Iran ja länsi pelaavat Lähi-idässä pokeria, jossa kylmähermoisempi voittaa.

Kirjoitin joku aika sitten näkemykseni, jonka mukaan suursota Lähi-idässä ei ala vielä nyt, korkeintaan vasta muutaman vuoden päästä, ja todennäköisemmin sellainen uhkaa vasta vuosikymmenen loppupuoliskolla.

Mitä pidemmälle tilanne kehittyy, ja mitä kireämmälle, sitä enemmän olen tätä mieltä. Vaikka tilanne kiristyy ja vaikka sapelinkalistelu alkaa olla sellaisissa mitoissa, että näyttäisi siltä kuin rytinä voisi alkaa hetkellä millä tahansa.

Minä sen sijaan väitän edelleen, että ensin rytisee läntinen Lähi-itä sisällissotiin, Syyrian jälkeen Irak sekä Egypti, ja sitten levottomuudet repeävät myös Jordaniassa, Saudi-Arabiassa ja Persian lahden pikkumaissa.

Väitän, että Iran tulee saamaan ydinsaseensa. Kyllä vain. Mutta juuri sen vuoksi se tulee pitäytymään hyökkäämästä mihinkään. Ja kun näin käy, sinne ei enää olla hyökkäämässä niin vain.


Kylmää sotaa ja etupiirijakoa

USA-Israel ja Iran pelaavat "upporikasta ja rutiköyhää", jossa kylmähermoisin voittaa. Se osapuoli, jolla hermo pettää, häviää asetelman.

Jos Iranilla menee hermo ja se provosoituu, se pistetään paskaksi. Ja jos USA tai Israel iskevät ensin, ne saavat niskoilleen sodan aloittajan moraalisen syyllisyyden, ja Israelin mukanaolo takaa sen, että USA:n arabiliittolaisilla tulisi kuumat paikat: niiden kansalaiset kun kokisivat olevansa väärällä puolella rintamalinjaa.

Lännen ongelma on tämä: Jos sota ei ala, ja Iranin aloittamana, tulee pitkä ja syvä lama. Jos sota alkaa, aiheuttaa se joka tapauksessa taloudellisen superlaman, joka olisi vielä rajumpi, mutta mahdollisesti lyhyempi, sillä edellytyksellä että Iran häviäisi nopeasti ja sen johto saataisiin vaihdettua. Mutta lännen talous leikkaisi joka tapauksessa kiinni.

Sota lietsoisi koko Lähi-idän liekkeihin. Irakin, Dubain, Bahrainin ja Saudi-Arabian itäosien shiiaväestö alkaisi kansannousun, mikä tarkoittaisi että sota leviäisi välittömästi sisällissodaksi maailman tärkeimmällä öljyntuotantoalueella, ja vaikka länsi liittolaisineen saisikin pidettyä Hormuzin salmen auki, öljyntuotanto lakkaisi näissä maissa.

Nykytilanne merkitsee vain kauppasotaa, joka nostaa öljyn hinnan vuosiksi yli 150$ tynnyriltä, ja romuttaisi kaikkein kovimmin juuri länsimaiden taloutta (Kiusallaan Iran tietenkin möisi Kiinalle ja Intialle halvemmalla). Sen sijaan hyökkäys Iraniin merkitsisi koko maailman laajuista syvää talousromahdusta, jossa myös Kiina ja Venäjä kärsisivät enemmän (toisaalta juuri tämä "kaikki tai ei mitään"-tilanne voi ajaa lännen hyökkäämään).
Iranilla on toisin sanoen ns. "palliote" länsimaiden ja USA:n taloudesta.

Kaikki lännen hyökkäysskenaariot perustuvat mahdollisimman paljon sen varaan, että saataisiin aikaan nopea sota, ja samalla Iranin kansa nousemaan hallitsijoitaan vastaan, jotta Iranin öljy virtaisi taas mahdollisimman esteettä (ja nykyistä halvemmalla) maailmanmarkkinoille. Ja kaikki Iranin puolustuskenaariot perustuvat sen varaan, että lännen hyökkäyksestä seuraisi mahdollisimman laajalle leviävä ja mahdollisimman pitkäkestoinen sota. Ja tässä Iran on onnistunut. Hyökkäyksellä on erittäin korkea kynnys.

Miksi Iran haluaa pitää hermonsa kurissa - vaikka väkisellä

Tässä pelissä kylmähermoisin voittaa. Pallo on lännellä, mutta jos Iran pitää hermonsa, sillä on vain voitettavaa. Nimittäin jos Iran ei ala rähistä ja aloita sotaa, se saa seuraavat asiat:

a) Se saa ydinaseen, jonka jälkeen se on turvassa laajamittaiselta konventionaaliselta hyökkäykseltä.

b) Sen suhteellinen valta koko Lähi-idän alueella kasvaa ja varsinkin Persian lahden maiden on pakko alkaa, sisäpoliittisistakin syistä, liennyttämään suhteitaan siihen, mikä heikentää USA:n otetta alueella.

c) Se saa moraalipisteitä myös sunni-kansojen silmissä (mikä aiheuttaa paljon harmia sunni-vallanpitäjille) ja kohoaa Islamilaisen maailman moraaliseksi johtajaksi ja tiennäyttäjäksi.

d) USA:n suhteellinen valta-asema Keski-Aasiassa heikkenee. Iranin strateginen yhteistyö Venäjän, Kiinan ja Pakistanin kanssa syvenee. SCO:n asema vahvistuu, mikä heikentää USA:n asemaa koko Euraasiassa (USA joutuu joka tapauksessa muutenkin vetäytymään Keski-Aasiasta ja Afganistanista).

e) Iranin vaikutusvalta myös läntisessä Lähi-idässä (Syyrian ja Libanonin shiiaväestöt) vahvistuu uudestaan jonkin verran Syyrian, jne. tilanteista huolimatta.

f) Se saa uusia kortteja, joilla hankkia uusia liittolaisia; Uuden "kylmän sodan" rintamalinja muotoutuu Kaukasus-Syyria-Persianlahti -linjalle, mikä sitoo lännen voimia entisestään Lähi-itään. Tästä hyötyvät sekä Venäjä että varsinkin Itä-Aasiassa nouseva pian seuraava supervalta; Kiina (Ks. kohta d.). Nämä tulevat tällöin tukemaan Iranian entistä voimakkaammin.

g) Venäjän ja Kiinan tuki takaisi, että konventionaalisen hyökkäyksen lisäksi Irania turvaa lännen strategiselta iskulta (omien ydinpaukkujen ohella) myös Venäjän ja Kiinan ydinsateenvarjot.

Hermonsa pitämällä Iran voi menettää vain:

1. Nykyisenkaltaisen sotilaalliseti vahvahkon Syyrian liittolaisena,

2. Sotilaallisen asemansa (muttei moraalista) Libanonssa ja Syyriassa ja näiden maiden shiiojen keskuudessa.

3. Lukuisan joukon tiedemiehiään, teknikoitaan, sotilasjohtajiaan ja poliitikoitaan Mossadin ja CIA:n välillisesti organisoimissa iskuissa.

4. Maineensa lännessä (Who cares?)

Pieni hinta verrattuna ylempään voittopottiin.

Johtopäätös: Iran pitää päänsä kylmänä. Jenkit tässä enempikin "epätoivoisia" ovat, ja Israel tietenkin joutuu sopeutumaan uuden ydinasevallan olemassaoloon, ja pelkokertoimet kasvaa, mutta osattiin sitä edellisenkin kylmän sodan aikana olla painamatta punaista nappia puolin ja toisin. Uhoamisesta huolimatta Iran ydinasevaltana joutuu "vakiintumaan" eli järkevöitymään myös Israelin suhteen. Toki propagandasota on kovaa ja sananvaihto Israelin ja Iranin välillä jatkossakin yhtä kovaa kuin NL:n ja USA:n välillä 70-luvun kylmimpinä vuosina, mutta silti.

Ja varsin kiusallisena - ja ehkä karvaan kuuloisena - sokerina pohjalla Israelille tässä on se, että lyhyemmällä tähtäimellä Israelkin voittaa: Syyrian romahduksen (ja mahdollisesti Egyptin sekä Jordanian muuttuessa epävakaiksi), sillä ei ole naapureinaan hyökkäämään kykeneviä, hyvin organisoituneita ja raskaasti aseistettuja armeijoita (rynkky&sinko-fanaatikot ovat toki rasittavia, mutta eivät niin vaarallisia kuin isot armeijat). Jos lähimaat muuttuvat "Al-Qaidalaksi" joka hyökkää sen kimppuun, Israel saa luultavasti suhte helposti laajennettua itselleen puskurivyöhykettä pohjoiseen päin, ja ehkä jopa itään, jos "islamistien talvi" leviää sinne, kuten olen veikkaillut.

Suomeksi: Jos Iranin hermot eivät petä ja USA ei suostu tekemään sen puolesta "likaista työtä" Iranin suhteen, Israel sopeutuu pitkin hampain Ydin-Iranin olemassaoloon ja yllä kuvattuun epäviralliseen vaihtokauppaan; "Työ voetta pittää ne perhanan yjinasseenne, mutta me kyllä loajennettaan vähän etupiirijä hajota-ja-hallihe -perioatteella".

Oikeasti suursota on uhkaamassa vasta jossain siirtymävaiheen 2015-2017 tietämillä/lopulla tai vasta jaksolla 2018-22; Eli vasta kun kylmä sota on syventyneen Moskovan-Teheranin -akselin takia levinnyt uudestaan myös Venäjä-NATO -välille (puhumattakaan niistä mullistavista muutoksista ja geopolittisista asetelmista, mitä USA:n suhteellinen heikkeneminen ja suurlama tuovat Euroopan maaperälle).


Lännen B-suunnitelma?

Mielenkiintoinen kysymys kuitenkin on, mikä on USA:n ja Länsi-Euroopan ns. "plan B", jolla se estäisi SCO:n roolin kasvamisen ja syvenevän Kiina-Venäjä-Iran-Pakistan -yhteistyön eli euraasialaisen mahtiblokin syntymisen? Venäjää länsi ei voi ostaa millään ulos Keski-Aasiasta, mutta yksi mielestäni varsin uskottava (vaikkei nyt siltä tietenkään kuulosta) vaihtoehto on "ostaa" Kiina ulos paketista.

Se tosin onnistuu vain pettämällä USA:n omat liittolaiset Itä-Aasiassa. Hintaan nimittäin kuuluisi Taiwan, Etelä-Kiinan meren noin 2000 mrd tynnyrin arvioidut öljyvarat, sekä Etelä-Korean, Japanin, Brunein ja Filippiinien jättäminen Kiinan takapihaksi. Se tarkoittaisi Kiina-johtoisen Itä-Aasian Unionin muodostamista (aivan kuten vuoden 2005 Bilderberg kokouksessa muuten kuulemma puheltiin)...

Syyt, miksi USA ei hyökkää Iraniin - Ennusteita Lähi-itään

Uskaltaudun taas rohkeasti laatimaan ennusteen:

USA:n hyökkäystä Irania tai Syyriaa vastaan ei tule - ainakaan vielä. Sen sijaan saatamme nähdä lähiaikoina karuja uutisia Syyriasta.

Väitän näin siitä syystä, että USA ja länsi eivät todellisuudessa halua pelata niin kovilla panoksilla pelissä, jossa on liikaa riskejä ja paljon hävittävää. Lännen hyökkäyksen tullen sota ei välttämättä rajoittuisi vain Lähi-itään.

Peruste 1: Kiina on antanut korkea-arvoisten pääesikuntakenraalien ja poliitikkojen johdolla useaan otteeseen varsin kovasanaisia lausuntoja, mm. "Emme tule epäröimään puolustaessamme Irania, vaikka se johtaisi Kolmanteen Maailmansotaan".

Iran on kiinalle yhtä tärkeä, kuin Saudi-Arabia on USA:lle. Kiina tarvitsee välttämättä Iranin öljyn ja tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin sen kaasua. Kiinalaiset eivät turhaan kovasanaisesti louskuta leukojaan. He eivät aio menettää kasvojaan. He ovat tosissaan. Tästä kertoo sekin, että itse maan johtaja Hu Jintao antoi joulukuussa laivastolle ja merivoimille käskyn "Valmistautua sotaan". USA tietää Kiinan olevan tosissaan, ja että Kiina reagoisi sotilaallisesti jos USA hyökkää Iraniin. Vastaukseana Kiina voisi esimerkiksi antaa tilanteen Taiwanin ja Korean suhteen revetä avoimeksi sodaksi. Siitä johtuu USA:n kiireellinen strateginen resurssien painopisteen muutos: Vetäytyminen Afganistanista ja keskittyminen Tyynellemerelle (Lähi-idän ohella).

Peruste 2: Venäjä teki 2007 salaisen sotilasliiton Iranin ja Syyrian kanssa, ja Israelilaislähteen mukaan osana pakettiin kuului Moskovan antamat salaiset turvatakuut näille maille.

Venäjällä ei ole varaa antaa periksi asiassa. Jos on pakko, Syyriasta voidaan vetäytyä, kovalla hinnalla, mutta Irania Venäjä ei jätä. Strategisesti ja geopoliittisesti se on yhtä mahdottomuus kuin Ukrainan tai Georgian NATO-jäsenyys. Venäjä on tosissaan satsannut sotilasapua Syyriaan, mutta ennen kaikkea se on valmis tarjoamaan sitä Iranille.

Iran on Kiinalle ja Venäjälle strategisesti ja taloudellisesti tärkein liittolainen Lähi-Idässä. Tämä johtuu näiden suurvaltojen energiapoliittisista ja turvallisuuspoliittisista asetelmista. Syyrian suhteen tilanne on toinen. Kiinalle Syyria ei ole kovin tärkeä, se on vain välillisesti tärkeä liittolaisten Iranin ja Venäjän takia, sillä Syyrialla on mitä suurin merkitys Iranille, ja melko suuri Venäjälle.

Venäjälle Syyria on tärkeä. Se on maan viimeinen strateginen liittolainen läntisessä Lähi-idässä, varsinkin koska se tarjoaa Venäjän laivastolle tukikohdan Välimerellä. Kuitenkin, jos oikein kova paikka tulee, Venäjä on nähdäkseni valmis vetäytymään Syyriasta, mutta vain kovalla hinnalla.

Jos USA tai sen liittolaiset hyökkäävät Syyriaan avoimesti ulkoapäin, Iran julistaisi Syyrian kanssa tekemänsä liiton mukaisesti sodan hyökkääjälle, ja sota leviäisi välittömästi Persianlahdelle sekä koko Lähi-idän laajuiseksi. Koska hyökkäys ei suoraan kohdistunut ensin Iraniin, Kiina voisi jättää vastaamatta avoimesti sotilaallisin toimin menettämättä kasvojaan. Sen sijaan se toimittaisi massiivista ase- ja muuta apua. Venäjän sotilaallinen vastaus Syyrian tilanteeseen voisi kovista puheista huolimatta jäädä myös massiiviseen aseapuun ja "vapaaehtoisjoukkojen" lähettämiseen avuksi. Samoin myös Iranille se antaisi massiivista ase-, tiedustelu-, ja muuta apua.

Peruste 3: Vaikka länsi ja Israel pystyvät kyllä pommittamaan Syyrian kivikaudelle ja Iranin ydinlaitokset pikkelssiksi, sodan seuraukset olisivat silti lännelle erittäin epämiellyttävät: Öljyn hinna pysyvä nousu, entistä syvempi lama ja uusi Kylmä Sota.

Laajin seuraus olisi öljyn hinnan pitempiaikainen, mahdollisesti pysyvä, roima nousu ja entistä syvempi talouslama. Lisäksi tulisi varsin kinkkinen strateginen tilanteenmuutos: Venäjän, Kiinan ja Iranin välisen liittouman syveneminen. Jouduttuaan vetäytymään Syyriasta Venäjä, ja mahdollisesti Kiinakin, tekisivät laajamittaisen ja julkisen sotilasliiton Iranin kanssa.

Luultavasti Iran otettaisiin täysjäseneksi SCO-maiden sotilasliittoon, CSTO:hon. Seuraus olisi, että yksi tai kaksi ydinasevaltaa antaisi turvatakuut Iranille, ja lännellä ei tämän jälkeen olisi enää mitään asiaa Iranin kimppuun. Uuden "kylmän sodan" raja menisi sen jälkeen Kaukasukselta Persian lahdelle ja Beringin salmesta Korean kautta Keltaiselle merelle.

Tilanne on muuttunut muutenkin: Pakistan on tehnyt syvälle meneviä sotilas- ja liittosopimuksia Kiinan kanssa. Pakistan on avoimesti vaihtamassa kumppanuutensa USA:n kanssa Kiinaan. USA:n pääsy Afganistaniin ja Keski-Aasian energiavaroihin on joka tapauksessa käytännössä suljettu.

Ja SCO eli Shanghai Cooperative Organization on laajentumassa ja syventymässä. Venäjä, joka aiemmin vastusti, Intian painostuksen vuoksi, Pakistanin täysjäsenyyttä SCO:ssa, näyttää nyt maalle kiireellä vihreää valoa. Vastaavasti Kiina, joka aiemmin torppasi Iranin täysjäsenyyden järjestössä Venäjän Pakistan-vastustuksen vuoksi, näyttää nyt Iranille vihreää valoa. Luultavasti näin mottiin jäävälle Intialle jää tässä pelissä USA:n tärkeimmän liittolaisen osa Etelä-Aasiassa.

Eli:

1. Koska USA:n tai NATO:n hyökkäys Irania vastaan johtaisi avoimeen konfliktiin ja lännen ja SCO-maiden välillä, hyökkäystä ei luultavasti tule.

1.2 Sen sijaan voi tulla lännen taustalta tukeman Israelin voimainkoetus Syyriaa, Irania ja niiden liittolaisia vastaan.
-USA voi "katsoa sormien läpi" Israelin iskut Iranin ydinlaitoksiin sekä sotilaskohteisiin, ja käydä sen välityksellä proxy-sotaa Irania ja Syyriaa vastaan, antautumatta kuitenkaa avoimeen konfliktiin Venäjän tai Kiinan kanssa. Vastaavasti Iran kävisi pääasiassa sotaa Israelia vastaan lähinnä ohjuksin sekä Syyrian, Hizbollahin ja Hamasin välityksellä, pääsemättä suoraan Israeliin käsiksi. Iranin sotavoimat olisi pääasiassa sidottu Persian lahdelle "kylmän rauhan pattitilanteeseen" USA:n ja sen muiden liittolaisten kanssa. Sotatantereena olisi Iranin ilmatila, Syyria, Libanon ja Gaza.

1.3 Sodan seurauksena Israel luultavasti työntäisi (epävirallisia) rajojaan pohjoisemmaksi Libanonissa ja Golanilla.
-Luultavasti Israel tekee loppuun sen, mitä sillä jäi kesken Libanonin ja Gazan operaatioissa, eli siivoaa Hizbollahin ja Hamasin pois kiusaamasta.

1.4: USA ei halua sodan alkavan ainakaan vielä, johtuen USA:n vaaleista ja yleisestä taloustilanteesta
-Koska luvassa ei olisi Obaman hallinnolle nopeaa ja helppoa voittoa, menee luultavasti ainakin ensi vuoteen.


2. Koska länsivaltojen avoin sotilaoperaatio Syyriassa johtaisi sodan leviämiseen Persian lahdelle Iranin sodanjulistuksen takia, länsivallat eivät tule avoimesti hyökkäämään Syyriaan.

2.1 Sen sijaan Syyriaan solutetaan "vastarintataistelijoita" (eli CIA:n masinoimaa Al-Qaidaa) ja koitetaan tehdä kaikki mahdollinen, jotta Assadin hallinto kaatuisi.

2.2 Veikkaan, että Syyria romahtaa sisällisotaan ja maa hajoaa luultavasti kahtia.
-On luultavaa, että Assad pitää pintansa Damaskuksessa, mutta Homs ja Länsi- sekä Pohjois-Syyria lohkeavat toiselle puolelle. Tällä puolen vahvimmaksi valtatekijäksi nousnee ääri-islamilainen salafistiliike. Syyrian pilkkoutuminen ja heikkeneminen palvelee lyhyellä tähtäimellä USA:n etua ja Israelin etua.

Muita veikkauksia:

3. Irakin sisällissota ja hajoaminen kolmeen osaan, viimeistään vuosikymmenen loppupuolella, Iranin ja USA:n tapellessa vaikutusvallasta maassa
- Irakin sisällissota. Tämä on jo varsin yleinen veikkaus. Kurdialue, Shiialainen Etelä-Iran ja maan sunnalainen keski- ja länsiosa muodostavat tulevaisuudessa kolme eri valtiota. Kurdialue voi joutua Turkin saappaan alle ja Etelä-Irak Iranin vasalliksi.

4. Ennustan, että syyrian, romahtaessa Arabian kevät levottomuuksineen leviää myös Jordaniaan
- Miltä kuulostaisi islamistihallinto Ammanissa?

5. Iran tulee saamaan ydinaseen, mahdollisesti jo tänä vuonna, ja Israel tyytyy iskemisen sijasta USA:n turvatakuisiin
- Israel satsaa rajusti ohjustentorjuntaohjuksiin, varoitusjärjestelmiin, jne. ja julistautuu virallisesti itsekin ydinasevaltioksi (ja sijoittaa mahdollisesti ydinaseensa sukellusveneisiin saadakseen uskottavan vastaisku-uhan). Asetelma Lähi-idässä kiristyy, mutta Iran ei uhittelustaan huolimatta riskeeraa ydinsodalla.

Lopuksi ja entä jos

Sodan jälkeen, kun riski suorasta ja välittömästä sodan osapuoleksi joutumisesta on ohi, Venäjä - ja mahdollisesti myös Kiina - tulevat antamaan Iranille turvatakuut, ja kaikki tulee aiemmin kerrotulla tavalla johtamaan SCO-maiden globaalin aseman vahvistumiseen. Joka tapauksessa lännellä ei tule enää vastaisuudessa olemaan sanansijaa Keski-Aasian asioihin.

Olen jo aiemmin ennustanut, että vaikkei mitään sotaa tulisi, johtaa kehitys suhteellisen nopeasti USA:n ja lännen maailmanlaajuisen ylivalta-aseman nopeaan loppumiseen, viimeistään kuluvan vuosikymmenen puolivälin jälkeen.

Tästä johtuen on yksi villi kortti: USA kyllä tajuaa, että sillä alkaa sulkeutua strateginen ikkuna puuttua asioihin, ja Washingtonissa saatetaan ajatella, että "nyt tai ei enää koskaan".

Kun on puhuttu, että Iran on ajettu ahtaalle, ja että "epätoivoinen hallinto voi tehdä epätoivoisia tekoja", niin ehkäpä onkin syytä kääntää katse Atlantin taakse, ja miettiä mitä USA on valmis yrittämään. Pääsy Iranin öljykentille kun saattaisi ostaa USA:lle lisäaikaa planeetan ainoana supervaltana.

--------
----------------

P.S. Venäjä on ilmoittanut, että "Hyökkäys Teheraniin on hyökkäys Moskovaan".