Fallujan verilöyly, Irak 2003.

Keväällä 3002 USA hyökkäsi Irakiin ja miehitti maan vain kolmessa kuukaudessa. Vastarintapesäkkeet murskattiin armotta.

Fallujassa vastarintaa tekivät paikalliset siviili-militantit. Vastarinta oli alkuun voimakasta, mutta käytännössä tuhoon tuomittua. Se antoi kuitenkin USA:n armeijalle tekosyyn näyttää, mistä on supervallan sotilaallinen moraali tehty.

Kaupungin valtausta edelsi kolme päivää kestäneet pommitukset, joissa käytettiin myös Geneven sopimuksella kiellettyjä fosforipommeja. Pommitus tappoi yli 10 000 siviiliä. Viimeiset noin 80 vastarintataistelijaa olivat paenneet kaupungista jo pommituksen aikana ennen valtausta.

Silminnäkijöiden mukaan USA:n sotilaat keräsivät raunoiksi pommitetun kaupungin kellareista sen keskustorille isoon piikkilanka-aitaukseen yli 4000 henkiinjäänyttä, enimmäkseen naisia, lapsia ja vanhuksia. Ei annettu vettä eikä ruokaa, joka puolelle ympärille ajoneuvot ja sotilaat vahtimaan konekiväärien kanssa.

Parin päivän jälkeen väki alkoi epätoivoissaan vaatia vettä ja ruokaa ja osoittamaan mieltä. Seuraus: Komentava upseeri käski avata tulen: Seuranneessa useiden minuuttien mittaisessa tulituksessa kaupungin kaikki aitauksessa olleet henkiinjääneet murhattiin raa'asti, eikä ketään jätetty henkiin.

Silminnäkijän mukaan eräs vanhus koitti antautua heiluttamalla valkoista paidanriekaletta, upseeri ampui häneltä käden poikki; "Ettehän nähny tuota sotamies?", hän kysyi vieressään olleelta sotilaalta. "-En, sir", vastasi sotilas.

Silminnäkijät olivat erään turkkilaisen humanitaarisen avustusjärjestön työntekijöitä, joita painostettiin ja uhkailtiin, etteivät saisi kertoa tapahtuneesta. Tapahtumasta ovat vaatineet selvitystä useat tahot, mm. Punainen Risti, ja EU-parlamentaarikot, mutta Pentagon vaikenee visusti.

Venäjän energiamahti ja Gazpromin maailmanvalloitus - Peli maailman energiavarojen hallinnasta kovenee

Geopoliittinen peli maailman energiavarojen hallinnasta kovenee. Toissa viikolla USA teki sopimuksen Tsekin hallituksen kanssa torjuntaohjusten tutka-aseman rakentamisesta Tsekkeihin, vaikka Venäjä oli vedonnut USA:han G8 kokouksessa Japanissa, että USA pidättäytyisi hankeesta. Venäjä varoitti, että mikäli hanke etenee, maa on pakotettu vastaamaan tähän sotilaalliseen uhkaan. Osin tästä syystä Venäjä ilmoitti, että maan laivasto aloittaa ensi kerran sitten NL:n hajoamisen jälkeen partioinnin arktisilla vesialueilla. Syy tällaiseen voimapolitiikan osoittamiseen on kilpailu arktisen alueen energiavaroista. Venäjä suunnittelee myös pitkän matkan pommikoneiden sijoittamista Kuubaan vastavetona USA:n ohjuspuolustushankkeelle.


Peli enegiavarojen hallinnasta on kiihtynyt pitkin viime talvea. Huhtikuussa Medvedev heti ensi töikseen presidenttinä käski saattaa päätökseen ensimmäisen vaiheen Itä-Siperian - Tyynenemeren öljyputkesta (Eastern Siberia Pacific Oil Pipeline - ESPO) vuoden 2009 loppuun mennessä. Suunnitelmana on, että vuonna 2020 Aasian-Tyynenmeren alueelle menisi kolmasosa Venäjän öljyviennistä. Tällä hetkellä Venäjä vie itään vain 3% öljystään. Kaiken kaikkiaan vireillä on ainakin kolme kaasu- ja öljyputkihanketta (Kazakstanin, Mongolian ja Mantshurian läpi), joiden tarkoituksena on kääntää huomattava osa Venäjän energiavaroista virtaamaan Kiinan ja Itä-Aasian markkinoille. Hankkeiden tarkoituksena on tasapainottaa Venäjän riippuvuutta läntisistä energiamarkkinoista ja lisätä geopoliittista ja energiapoliittista pelivaraa.

Venäjä vahvistaa otettaan Keski-Aasiassa ja Afrikassa

Heinäkuun alussa Medvedev teki diplomaattisen kierroksen Kaspianmeren alueelle; Azerbaidzaniin, Turkmenistaniin ja Kazakhstaniin. Bakussa hän teki hämmästyttävän tarjoukset, että Venäjä on valmis ostamaan koko Azerbaijanin tuottaman kaasun markkinahintaan. Ashgabatissa hän taas varmisti Turkmenistanin sitoutumisen Keski-Aasian öljyputken modernisointiin ja uuden rannikolla kulkevan Kaspian öljyputken rakentamiseen. Medvedev onnistui näin peittoamaan europpalaiset ja amerikkalaiset kilpailijat kamppailussa Turkmenistanin kaasuvaroista. Lisäksi hän varmisti ettei Turkmenistanin ja Kazakstanin kaasu kulje Venäjän ohi. Mutta se mikä on todella saanut Bushin hallinnon kuohuksiin on Gazpromin dramaattinen vyöry Afrikkaan.

Gazprom julkisti äskettäin suunnitelman rakentaa kaasuputki Välimeren poikki Libyan maakaasun kuljettamiseksi Eurooppaan. Yhtiö onnistui keväällä saamaan Putinin valtiovierailun myötä sopimuksella hallintaansa koko Libyan kaasun, öljyn ja nesteytetyn maakaasun viennin Eurooppaan ja USA:han. Huolimatta siitä, että länsi poisti Libyalle asettamiaan talouspakotteita suostutellakseen maan lännen leiriin, Putin vei vierailullaan ja sopimuksellaan potin USA:n ja Euroopan nenän edestä.

Gazprom aikoo myös ostaa pumppausoikeuksia Nigeriasta ja suunnittelee kaasuputken rakentamista Saharan poikki Algeriaan, jonka kanssa yhtiö aikoo neuvotella sopimuksen kaasun yhteismarkkinoinnista Eurooppaan. Uusimpien afrikkalaisten aluevaltaustensa myötä Gazprom aikoo saada pääsyn USA:n markkinoille nestemäisen maakaasun markkinoiden kautta. Läntiset yhtiöt, jotka ovat tähän asti pitäneet Afrikkaa omana leikkikenttänään, joutuvat nyt kilpailemaan alueella Gazpromin kanssa.

Euroopan vastaus tähän oli äskettäinen Sarkozyn käynnistämä hanke EU:n ja välimeren maiden yhteistyön lisäämiseksi ja ehdotus Välimeren Unionista. Hanke on yksi Ranskan EU-puheenjohtajuuskauden pääkohdista, ja on osa Ranskan ja Euroopan pyrkimystä lisätä vaikutusvaltaansa Pohjois-Afrikassa ja Välimeren itäosissa. Osana tätä projektia on pyrkimys löytää ratkaisu myös Lähi-Idän konfliktiin.

Amerikkalaiset sen sijaan suivaantuivat ja varmistivat kostoksi, etteivät venäläiset yhtiöt pääse käsiksi Irakin öljyyn. Vaikka helmikuussa Venäjä oli antanut Irakille anteeksi 12 miljardin edestä Saddamin hallinnon aikaisia velkoja varmistaakseen Lukoilin pääsyn Irakin Länsi-Qurna 2 -öljykentälle, USA painosti kuitenkin Irakin hallitusta, joka joutui antamaan porausoikeudet amerikkalaiselle Chevronille.

Venäjän valta Lähi-Idässä kasvaa

Kreml reagoi Irakin tappioonsa ulkoisesti tyynesti, mutta ikään kuin "sattumalta" Gazpromin pääjohtaja Alexei Miller saapui yllättäen vierailulle Teheraniin ja keskusteli Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejadin kanssa kaasuntuottajamaiden yhteisen järjestön muodostamisesta. Ei ole epäilystäkään, ottaen huomioon Venäjän vahvan jalansijan Libyassa (jonka arvioidut kaasuvarannot ovat 1.47 triljoonaa kuutiometriä) ja maan yhteistyön Algerian (joka toimittaa yli 10% Euroopan kaasusta), Qatarin (ainakin 25.8 triljoonaa kuutiometriä kaasua), ja Iranin (maailman toiseksi suurimmat kaasuvarat Venäjän jälkeen) kanssa, että pian koittaa kaasuntuottajamaiden oman "OPEC":in aika.

Ahmadinejad ehdotti Millerille markkinoiden jakojärjestely, jossa Iran ja Venäjä voisivat yhdessä tyydyttää Euroopan, Intian ja Kiinan kaasuntarpeet. Vierailun aikana solmittiin myös sopimus, jonka puitteissa venäläiset yhtiöt alkavat kehittää Iranin öljy- ja kaasukenttiä ja Venäjä osallistuu Iranin Kaspian meren öljyn kuljettamiseen Intian Valtamerelle. Lisäksi sovittiin yhteistyöstä Iranin valtavan Pohjois-Azadeganin öljykentän hyödyntämisessä ja mahdollisesta Gazpromin osallistumisesta suunniteltuun Iranin-Pakistanin-Intian kaasuputkiprojektiin. Moskova teki näin selkeän päätöksen painaa täysillä avoimesti ja julkisesti eteenpäin Iranin kanssa energiayhteistyöasiassa välittämättä USA:n vastustuksesta, ja siitäkös Iran tykkäsi.

Myös Turkki on vastoin USA:n pyrkimyksiä valmis yhteistyöhän Iranin kanssa. Se on tarjonnut kymmenen miljardin dollarin sopimusta Iranin Etelä-Parsin kaasukentän kehittämisestä, ja olisi halukas osallistumaan Iranista Turkin läpi Eurooppaan menevän kaasuputken rakentamiseen. Iranista saatava kaasu olisi Turkille elintärkeää sen taloudellisen kasvun turvaamisen kannalta, ja se on itse asiassa kovin vastahakoinen liittolainen USA:lle.Laskelmien mukaan USA:n Irakia ja Irania vastaan asettamien pakotteiden ja sen käymien sotien tukemien on maksanut Turkille kohonneiden energiakustannusten takia jo yli 80 miljardia dollaria. Venäjä suhtautuu ymmärrettävän kriittisesti NATO-maa Turkin pyrkimyksiin päästä käsiksi Iranin kaasuun. Toisaalta Turkki on energian saannin suhteen riippuvainen Venäjästä, sillä maa tuo yli 63% kaasustaan Venäjältä.

Venäjän toimet Iranissa näyttävät selvästi osoittavan, ettei Moskova tule oikeasti tekemään yhteistyötä lännen kanssa koskien lisäsanktioiden langettamista Iranille. Samaan aikaan kun läntiset öljy-yhtiöt ovat jättämässä Iranin johtuen USA:n asettamien pakotteiden pelosta, Gazprom taas syventää ja laajentaa yhteistyötään Iranin kanssa ja vahvistaa asemaansa maassa.

USA:n diplomatian täyskäännös - Peli kiihtyy ja panokset kovenee

Näyttääkin siltä että amerikkalaisten pelko tappiosta venäläisille (ja kiinalaisille) tällä viimeillä Keski-Aasian rintamalla - kilpailussa Iranin energiavaroista - on syy siihen miksi Washington ryhtyi diplomaattisiin keskusteluihin Iranin kanssa. Washinton kutsuu Ricen sanoin tätä täyttä U-käännöstä "vahvaksi signaaliksi Iranin hallitukselle, että Yhdysvallat on sitoutunut diplomatiaan". Mutta kuten New York Times kirjoittaa, Rice on päättänyt "testata Iranin halukkuutta harkita kansainvälistä kannustinpakettia Iranin suostuttelemiseksi tekemään myönnytyksiä ydinohjelmansa suhteen". Olisi mielenkiintoista tietää, miten lähellä Bushin hallinto on päästä Iranin energiasektorille. Nimittäin Halliburtonin (jonka ex-johtaja varapresidentti Dick Cheney on) ja muiden amerikkalaisyhtiöiden investoinnit ja mukaantulo Iranin öljybisnekseen kuuluu ilmeisesti osana Iranille tarjottuun kansainväliseen kannustinpakettiin.

On selvää ettei Venäjän presidentti Medvedjev ole hukannut yhtää aikaa tehdessään selvää koko USA:n strategiasta, jonka tarkoituksena oli pyrkiä heikentämään Gazpromin otetta Euroopan kaasunsaannista. USA onnistui siis täysin aliarvioimaan Medvedjevin taidot Venäjän voiman Euraasian geopoliittisen pelin tällä kierroksella. Voi siis vain kuvitella sitä harmin ja suuttumuksen määrää, mitä Washingtonissa tällä hetkellä podetaan, mutta amerikkalaiset voivat syyttää epäonnistumisestaan vain itseään.

Viime aikojen tapahtumien myötä geopoliittinen kilpailu maailman energiavarojen hallinnasta on kiihtynyt siihen pisteeseen, että se uhkaa ajaa USA:n ja Venäjän välit hyvin kireälle. Energiapoliittinen turvallisuus on Bushin hallinnon ykköshuolenaihe johtuen sen syvistä kytköksistä öljyteollisuuteen. Tämän takia Moskovan voitto USA:sta Keski-Aasian energiarintamalla onkin perin juurin vakava epäonnistuminen ja isku kasvoihin koko Bushin hallinnolle.

Tästä johtuen näyttääkin siltä, että Bushin hallinto hallinto haluaa lisätä panoksia ja painetta Euraasian geopoliittisen rintaman kaikilla lohkoilla luodakseen vaikean ja haastavan tilanteen USA:n ja Venäjän keskinäisiin suhteisiin siltä varalta, että Obama voittaa presidentinvaalit. Tästä kielii Ricen kiire Euroopan ohjuskilpihankkeen kohdalla Prahassa. Ja melko varmasti USA pyrkii myös ensi Joulukuun NATO-kokouksessa saamaan aikaan päätöksen Ukrainan ja Georgian hyväksymisestä NATO:n jäseniksi.

Tietäen, että lähes kaikki muut IVY-maat ovat jo mukana Venäjän johtamassa sotilasliitto CSTO:ssa (Collective Security Treaty Organization), jossa SCO:n (Shanghai Cooperative Organization) myötä ovat mukana myös Kiina, sekä tarkkailijajäseninä Iran ja Pakistan, Euraasian kartalle on muodostumassa selkeä geopoliittinen rintamalinja, jossa toisella puolella on heikkenevä USA, ja toisella puolella Venäjä, Iran ja Kiina liittolaisineen.


(Taustaa: Asian Times ja Iran Daily )

Lähi-idän sota lopettaisi USA:n ylivallan ja nostaisi Euroopan ja Venäjän maailmantalouden keskuksiksi

(Julkaistu Kalevassa pääkirjoitussivulla torstaina 17.7.)


Tiistain 1.7. Kalevassa Markku Heikkilä maalaili varovaiseen sävyyn maailmantalouden ja turvallisuuspolitiikan viimeaikaisen kehityksen muodostamia uhkia. Tilanne on todellakin hyvin vaikea. Maailmaa koettelee samanaikaisesti elintarvikekriisi, talouskriisi ja akuutti sodan uhka Lähi-Idässä. Eurooppalainen LEAP -tutkimusinstituutti on sitä mieltä, että edessä oleva kriisi tuo todella suuria muutoksia maailman taloudessa ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.

Lähi-Idän sota on todennäköinen, sillä Israelilaisten sotilaslähteiden mukaan Iranin ydinohjelma on niin pitkällä, että Israelin on pakko iskeä Iranin ydinlaitoksiin viimeistään lokakuussa. Israelin ja USA:n hyökkäys Iraniin syöksisi koko Lähi-Idän suursotaan, sillä Iran ja Syyria ovat sotilasliitossa keskenään. Syyrian ohjusjoukot ja sotateollisuus on jo siirretty maiden yhteisen johdon alaisuuteen, ja liittokuntaan kuuluvat myös Hizbollah sekä Irakin shiiakapinalliset. Näin ollen Persian lahden alueen, Irakin ja Iranin ohella myös Israel ja Libanon muuttuisivat sodan tullen taistelutantereeksi.

Koska Iranilla ei ole valmiutta torjua USA:n ja Israelin ilmahyökkäystä, sen strategiana on siirtää sodan tullen konfliktin painopiste suoraan Irakin maaperälle. Iranilla on valmius vyöryttää Irakiin muutamassa päivässä yli 300 000 miestä. Vaikka USA on keskittänyt koko armeijansa ytimen Irakiin, sillä on maassa vain 320 000 sotilasta, joista vain 120 000 miestä on varsinaisia taistelujoukkoja. Lisäksi Iranilla on sopimus Irakin shiiojen kanssa, että jos USA hyökkää Iraniin, aloittavat shiiat maassa täyden sisällissodan. Tällöin kaksi miljoonaa Irakin shiiaa tarttuisi aseisiin Iranin rinnalla. Tätä edessä olevaa painajaista silmällä pitäen USA on viime aikoina varautunut hakemalla liittolaisia maan sunnivähemmistöstä, entisistä Saddamin kaartilaisista ja tukijoista, ja alkanut jakamaan heille aseita.

Turkki ei aio katsella näytelmää sivusta. Israelilaiset tiedustelulähteet väittävät, että Iran ja Turkki tekivät jo toissa vuonna salaisesti ns. ”Molotov-Ribbentropit”, eli jakoivat keskenään sopimuksella etupiireihin Irakin kurdialueet. Sodan tullen Iran miehittäisi kurdialueen itä- ja Turkki länsiosan, ja osapuolet pidättäytyisivät aggressiosta toisiaan vastaan. USA on vakavasti varoittanut Turkkia sopimuksen toimeenpanon seurauksista, mutta sodan tullen amerikkalaisilla olisi kädet niin täynnä töitä, ettei heillä olisi keinoja estää liittolaistaan varmistamasta etujaan kurdialueella.

OPEC:in laskelmien mukaan jo Iranin öljytoimitusten loppuminen nostaisi öljyn hinnan 400 dollariin tynnyriltä. Lähi-Idän suursota, jonka seurauksena öljyntoimitukset myös Irakista ja muista Persianlahden maista loppuisivat, johtaisi niin suureen öljyn hinnan nousuun, että se aiheuttaisi varmuudella USA:n talouden romahduksen ja maailmantalouden mullistuksen, joka olisi suurempi kuin 1930-luvun lama ja Neuvostoliiton romahdus olisivat olleet yhdessä.

Tuleva sota ja talousmullistus, joita sotilaslähteet ja LEAP:n tutkijat pitävät todennäköisinä, merkitsisivät loppua Amerikan vuosisadalle ja viimeiset 60-vuotta kestäneelle maailmanjärjestykselle. Tällöin Yhdysvallat tulisi taloudellisen valtansa romahtamisen myötä menettämään asemansa maailman johtavana valtiona. Pahiten USA:n romahduksesta ja maailmanlaajuisesta talouskatastrofista kärsivät Itä-Aasian USA:sta riippuvaiset taloudet, ja varsinkin Japani joutuisi käytännössä lähes konkurssiin.

Sen sijaan Eurooppa selviäisi vain lamalla, jonka jälkeen sille koittaisi hyvät ajat. LEAP:in mukaan maailmantalouden keskus tulisi ilman sotaakin ensi vuosikymmenellä joka tapauksessa siirtymään Eurooppaan, ja eurosta tulee maailmantalouden tärkein valuutta. Sota vain tekee kriisistä pahemman ja nopeuttaa tätä siirtymävaihetta. Kohtuullisen hyvin selviäisivät myös maat, jotka eivät ole täysin integroituneet maailmantalouteen, tai joilla on omia öljyvaroja. EU:n ohella kiisin voittajiin ja suuriin hyötyjiin kuuluisi Venäjä. Myös Kiina pärjäisi alun vaikeuksien jälkeen hyvin, sillä kriisin seurauksena luultavasti koko muu Itä- ja Etelä-Aasia tulisivat siitä taloudellisesti riippuvaisiksi.

Venäjä tulee saamaan takaisin supervalta-aseman, jonka se menetti NL:n romahtaessa. Eija-Riitta Korhola varoitti perjantain 4.7 Kalevassa, että Itämeren kaasuputki antaisi Venäjälle takaisin sen vallan, jonka se NL:n romahduksen myötä menetti. Näin todellakin on asian laita. Mutta LEAP:n ennusteen toteutuessa, ja varsinkin jos Lähi-Itään tulee sota, Venäjä saa asemansa takaisin ilman kaasuputkeakin, sillä Itä- ja Keski-Eurooppa on jo nyt riippuvainen sen öljystä ja kaasusta. USA:n talouden kaatuessa Venäjä saisi jo pelkästään taloudellisten resurssiensa vuoksi takaisin supervalta-asemansa.

Sodan tullen USA varmistaisi Lähi-Idästä vielä saatavan öljyn vain itselleen, ja Euroopan öljynsaanti alueelta tyrehtyisi käytännössä täysin. Koko Eurooppa tulisi tällöin öljyn suhteen Venäjästä riippuvaiseksi. Lähi-Idän sota siis vain nopeuttaisi Venäjän nousua. Venäjä tulee kuitenkin olemaan taloudellisesti sidoksissa Euroopan markkinoista, ja muodostuva keskinäinen Euraasialainen talousriippuvuus tasapainottaa maanosamme turvallisuuspolitiikkaa. Maailman turvallisuuspoliittinen asetelma tulee siis muuttumaan täysin, aivan kuten NL:n hajoamisenkin jälkeen.

Sodan tuoma lama tulisi leikkaamaan rajusti myös eurooppalaisten elintasoa, sillä inflaatio tulee juoksemaan reippaasti. Varsinkin köyhien ja keskiluokan elintaso EU-maissa tippuisi. Nimenomaan EU:n reuna-alueet, mukaan lukien Suomi, tulisivat kärsimään eniten. Tämän takia Suomen hallituksen olisi kiireesti ruvettava toimiin uhkaavan kriisin seurausten lieventämiseksi. Pahiten kärsisivät kuitenkin maailman köyhät, sillä talouskriisin ja ruoan hinnan rajun nousun myötä kehitysmaihin tulisi todella laajat nälänhädät, jollaisia ei ole vielä koskaan aikaisemmin nähty.

Tuli sota tai ei, niin ensi vuosikymmenellä Euroopalle koittaa kuitenkin taloudellisesti hyvät ajat ja voimakas nousukausi maailmantalouden keskuksessa. Valoa on siis näkyvissä tämänkin tunnelin päässä.

Iranin uhka heikentää dollaria - USA puun ja kuoren välissä

Taloussanomat:

"Iran-uhka heikentää dollaria

Ranskalainen uutistoimisto AFP kertoi, että Iran on testannut Israeliin yltävää pitkänmatkan ohjusta. [..]

– Uutiset Iranin koelaukauksesta ovat saaneet dollarin heikkenemään. Uutinen myös nostaa Sveitsin frangia. On vaikea arvioida Iranin aikeita ydinohjelman suhteen, ja se on merkittävä geopoliittinen riski, sanoi korko-osaston johtaja Masahiro Sato"

Yksi syy kiihtyneeseen euron inflaatioon, kustannusten kasvun ja öljyn hinnan ohella, on se, että EKP teki keväällä päätöksen, että euro-dollari -vaihtosuhde pyritään pitämään suunilleen nykyisellä tasollaan. Dollarin arvon tippuessa EKP on joutunut laskemaan liikkeelle lisää euroja, jotta vaihtosuhde ei karkaisi liikaa. Tämä on johtanut siihen, että euron inflaatio on kiintynyt dollarin mukana, ja on yksi syy euroalueen suureen inflaatioprosenttiin.

Pääsyyllinen dollarin heikkenemiseen taas (USA:n huonon talouspolitiikan ohella) on se, että Iran myy öljyä ja kaasua myös muissa valuutoissa, ei vain dollareissa. Monivaluuttainen öljypörssi avattiin viime keväänä, jonka seurauksena dollarin alamäki kiihtyi.

Viime syksynä liikkunut huhu kertoi, että OPEC olisi tehnyt salaisen sopimuksen, jonka mukaan öljynviejämaat siirtyvät pikkuhiljaa pois dollarikannasta. Tämä voi pitää paikkansa, sillä pako pois dollarista alkoi jo toissa vuonna. Vuoden 2006 aikana OPEC-maiden valuuttavarantoreservin dollareiden määrä aleni noin 14 prosenttia. Tuona vuonna dollarin arvo suhteessa euroon laski myös saman verran, mikä ei suinkaan ole sattumaa.

Todellinen syy sille, miksi USA miehitti Irakin oli se, että Saddam luopui dollarikannasta vuonna 2001. USA:n onneksi Irakille oli asetettu talouspakotteet, eikä se saanut viedä öljyä kuin rajatun määrän, joten dollari ei ehtinyt kärsiä kovin paljon, ennenkuin jenkit saivat vallattua maan ja otettua sen öljyvarat hallintaansa. Tämä helpotti USA:n talouspainetta, mutta USA on juuttunut kiinni Irakin kriisiin, mikä vie hirveästi rahaa ja sitoo voimia.

USA:n valuutan arvo ei ole enää pitkään aikaan perustunut maan talouden kuntoon, kuten muilla mailla, vaan siihen, että dollari on öljykaupan viitevaluutta, ja öljykauppa käydään dollareissa. Tällöin dollarin arvo on sidoksissa öljyyn ja öljyn arvo toimii dollarin arvon takeena. Nykyisellä kehityksellä USA ajatuu kohti taloudellista romahdusta, ellei se saa jostain haltuunsa Irakin ohella lisää ryöstettäviä öljyvaroja, tai onnistu pakottamaan Irania luopumaan myymästä öljyä muissa valuutoissa kuin dollareissa.

Nykyisen öljykriisin sotilaallinen ratkaisu on USA:lle paljon vaikeampi, sillä toisin kuin Irak. Iran on jenkeille paljon kovempi pala. Maalla on hyvin varustettu ja iso armeija, ja Iran on valmistautunut sotaan paljon paremmin kuin mitä Irak oli ennen ensimmäistä Persian lahden sotaa. Lisäksi Iran on teknisesti pidemmällä ja sen aseistus on modernimpaa kuin Irakilla oli. Pelkästään sotilaallisesti Iranin voittaminen ei kuitenkaan tuottaisi USA:lle päänvaivaa, sillä jenkit voisivat pommittaa maan kivikaudelle koska tahansa, ellei otettaisi huomioon muutamaa seikkaa:

- Ensinnäkin USA on kiinni Irakin suossa. Lähes koko USA:n maa-armeija on kiinni Irakissa, eikä voi lähteä maasta, sillä se johtaisi Irakin ajatumiseen kaaokseen. USA tarvitsisi vielä puoli miljoonaa miestä lisää Iranin miehittämiseen. Näin ollen USA:lla ei ole irrotettavia joukkoja, joilla se voisi miehittää Iranin. Iranin pommittaminen kivikaudelle ilman miehitystä raunioittaisi USA:n talouden, sillä jos Iranin öljy ei virtaa markkinoille, hinta nousisi pysyvästi OPEC:in arvioiden mukaan yli 400 dollarin, mikä raunioittaisi myös koko maailmantalouden.

- Toiseksi, Jotta USA voisi kasvattaa maavoimiaan vielä tarvittavalla puolella miljoonalla miehellä voidakseen miehittää Iranin, amerikkalaisten olisi pakko palauttaa yleinen asevelvollisuus, mikä olisi hirveän kallista. Lisäksi suuren armeijan ylläpito nielisi niin paljon varoja, että nykyisellään se tekisi selvää maan taloudesta.

- Kolmanneksi USA:n pitäisi pystyä voittamaan ja miehittämään Iran alle kolmessa kuukaudessa, jotta maa selviäisi taloudellisesti. Sodan tullen öljyn hinta pomppaisi väliaikaisesti yli 400 dollarin, ja USA joutuisi säännöstelemään ja tasaamaan polttoaineen hintaa hintaa kotimarkkinoillaan omilla varmuusvarastoillaan, jotka riittävät vain vajaaksi kolmeksi kuukaudeksi. Pitempi kriisi tekisi selvää USA:n taloudesta. Iran on sen verran iso ja suuriväestöinen maa, että sen voittaminen ja valtaaminen veisi paljon pitempään kuin kolme kuukautta.

- Neljänneksi sodan aloittaminen Irania vastaan suistaisi koko Lähi-Idän suursotaan, koska sota leviäisi Irakiin, Syyriaan, Israeliin, Libanoniin ja koko Persian lahden alueelle. Öljyn saanti koko Persian lahden alueelta loppuisi sodan ajaksi, mikä nostaisi öljyn hinnan tähtitieteellisiin lukemiin eli useisiin tuhansiin dollareihin tynnyriltä, eikä maailmalla ole varmuusvarastoja tasata tätä nousua kriisin ajaksi. Maailmantalous romahtaisi. Sota pitkittyisi, ja aiheuttaisi siinä määrin lisää sotia, nälänhätiä ja kriisejä ympäri maailmaa, että voitaisiin jo puhua melkein kolmannesta maailmansodasta.


USA, tuo taantuva ja pian ex-supervalta, on siis tilanteessa, jossa sillä ei ole varaa hyökätä Iraniin, mutta sillä ei toisaalta ole myöskään varaa olla hyökkäämättä. Kysymys kuuluu:

• Onko amerikkalaisilla kykyä hyväksyä väistämätön taloudellisen ylivalta- asemansa menetys, ja antaa taloutensa taantua ilman sotaa näin pelastaen muun maailman romahtamasta kanssaan?

vai:

• Haluavatko jenkit kynsin hampain pitää ahneesti kiinni ylivallastaan ja yrittää pelastaa taloutensa hyökkäämällä Iraniin, ja näin pelata uhkapeliä, jossa voiton mahdollisuus on hyvin pieni, ja joka syöksisi koko Lähi-Idän sotaan ja maailmantalouden lamaan?

Siinäpä pohdittavaa amerikkalaisille

OPEC: Öljyn hinta 400 dollariin tynnyriltä -Akuutti sodanuhka Lähi-Idässä

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uuti...

"OPEC varoittaa: Öljytynnyri 400 dollariin

Öljyn tuottajamaiden järjestön OPECin johtaja Chakib Khelil varoittaa, että mikäli poliittinen kriisi Iranissa johtaa öljyn tuotannon pysäyttämiseen, öljyn hinta nousee jopa 400 dollariin tynnyriltä.

Lähi-idän jännitteet vauhdittivat tänään maanantaina raakaöljyn hinnannousua maailmanmarkkinoilla. Pohjanmeren Brent-laadun tynnyrihinta nousi uuteen ennätykseen 143,53 dollariin.

Aikaisemmin Deutsche Bankin analyytikot ovat väittäneet, että öljyn hinnan kynnyksenä on 200 dollaria tynnyriltä, jonka jälkeen maailman talous joutuu subprime-kriisiä pahempaan tilaan.

Viime torstaina Khelil sanoi, että öljyhinta saattaa ampaista 150–170 dollariin tynnyriltä jo tänä kesänä. Johtajan mukaan USA:n dollarin heikkeneminen euroa vastaan 1-2 prosentilla lisää kahdeksan dollaria öljyn tynnyrihintaan."

Jos öljyn hinta nousee noihin lukemiin, bensalitra maksaisi Suomessa yli 13 euroa! Vieläköhän valtionvarainministeri Katainen siinä tilanteessa uskaltaisi inttää, ettei polttoaine- ja dieselveroja alenneta?

Ja öljyn hintahan tulee nousemaan, sillä USA aikoo hyökätä Iraniin joka tapauksessa, jolloin Iran laittaa öljyhanat kiinni. Syynä hyökkäykseen on se, että USA on pakkoraossa; Jos se ei hyökkää, sen talous kaatuu kalliiseen öljyyn, ja jos se taas hyökkää, sen talous kaatuu sekä kalliiseen öljyyn että sotakustannuksiin. Ellei öljyn hintaa saada alas, dessä on siis USA:n öljyriippuvaisen talouden päättyminen ja maan talouden totaalinen romahdus.

Ainoa toivo USA:lle olisi nopeasti voittaa ja vallata jokin öljyrikas maa ja pumpata miehityksen varjolla sen öljy ilmaiseksi omaa talouttaan tukemaan, kuten Irakissa tehtiin. Iran on ainoa öljymaa, johon hyökkäämiselle on olemassa poliittiset perusteet. USA:n pitäisi kyetä voittamaan Iran alle 3 kuukaudessa ja kyetä miehittämään se. Siihen sillä ei kuitenkaan ole tarpeeksi joukkoja (jotka jo ovat kaulaansa myöten kiinni Irakin suossa). Iran kyllä kyetään pommittamaan kivikaudelle, mutta siitä ei olisi USA:lle mitään etua, sillä USA tarvitsisi maan öljyn.

Toinen syy tulevalle sodalle on se, että USA ja Israel eivät voi sallia Iranin kehittävän ydinasetta, vaan on pakko hyökätä Iraniin ydinlaitoksia vastaan. Tämä johtuu siitä, että Iranin arvioidaan olevan vain vajaan vuoden kehityksen päässä omasta ydinaseesta. Israelilaiset sotilaslähteet arvioivat, että hyökäys olisi tehtävä viimeistään lokakuussa. Hyökkäys tulee laukaisemaan koko Lähi-Idän laajuisen sodan, sillä Iran on liitossa Syyrian, Hizbollahin, Hamasin ja Irakin shiiojen kanssa. Ja koska Israel on USA:n liittolainen, USA joutuu väistämättä sotaan.

Näistä syistä johtuen suursota Lähi-Idässä on ensi syksynä enemmän kuin todennäköinen, valitettavasti. Ja lama olisi tulossa joka tapauksessa ilman sotaakin, sota ikävä kyllä pahentaa sitä merkittävästi. Ilman sotaa vain Amerikan talous kaatuisi, ja Eurooppa selviäisi ehkä taantumalla. Sodan takia myös Eurooppa joutuu lamaan. Mutta milloinpa ihmiset (amerikkalaiset) ajattelisivat muitakin kuin vain itseään?